2.1
Avointa korkeakouluopetusta koskeva lainsäädäntö ja käytäntö
Yliopistolain (558/2009) ja ammattikorkeakoululain (932/2014) mukaan korkeakoulut voivat järjestää tutkintojen osia sisältävää koulutusta avoimena korkeakouluopetuksena. Avoimena korkeakouluopetuksena voidaan järjestää tutkintoihin kuuluvia opintoja, joiden suorittamiseen opiskelija on saanut ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun opinto-oikeuden. Velvoitetta avoimen korkeakouluopetuksen järjestämiseen ei ole, vaan korkeakoulut päättävät itsenäisesti avoimen korkeakouluopetuksen tarjonnastaan.
Yliopistojen toiminnassa perittävistä maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1082/2009) ja ammattikorkeakoulujen toiminnasta perittävistä maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1440/2014) mukaisesti avoimesta korkeakouluopetuksesta saa periä opiskelijalta enintään 45 euroa opinto-oikeuteen kuuluvalta opintopisteeltä. Enimmäismaksua korotettiin aiemmasta 15 eurosta 45 euroon vuonna 2024 avoimen korkeakouluopetuksen tarjonnan laajentamiseksi myös aloille, joilla tarjontaa on ollut vähän. Korkeakoulut päättävät mainitun maksukaton rajoissa avoimesta korkeakouluopetuksesta perittävistä maksuista ja voivat myös järjestää maksuttomia opintoja ja opintokokonaisuuksia. Joillakin korkeakouluilla on lisäksi erilaisia maksun palauttamista koskevia käytäntöjä tutkinto-opiskelijoiksi valituille tai tutkinto-opiskelijaksi pyrkiville tarkoitettuja opintoja suorittaneille. Opiskelijamaksut kattavat vain osan avoimen korkeakouluopetuksen kokonaiskustannuksista, jotka katetaan korkeakoulujen perusrahoituksella.
Avoimeen korkeakouluopetukseen ei ole säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, vaan opetus on nimensä mukaisesti avointa kaikille. Avoimeen korkeakouluopetukseen osallistujat ovat usein taustoiltaan ja valmiuksiltaan opiskelijavalintamenettelyin valittuja tutkinto-opiskelijoita moninaisempi joukko. Avoin korkeakouluopetus edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tuomalla korkeakouluopetuksen saavutettavammaksi erilaisille oppijoille elämän eri vaiheissa. Opiskelun tarkoituksena voi olla esimerkiksi työelämässä tarvittavan osaamisen lisääminen, yleisemmin itsensä kehittäminen tai pyrkimys tutkinto-opiskelijaksi.
Avoimesta korkeakouluopetuksesta voidaan periä maksuja enintään 45 euroa opinto-oikeuteen kuuluvaa opintopistettä kohti. Korkeakoulujen perimät maksut eivät useimmiten ole näin korkeita, vaan maksua peritään tyypillisesti 15 euroa opintopistettä kohti. Avoimesta korkeakouluopetuksesta perittävät maksut voivat kuitenkin tuntua korkeilta erityisesti juuri toisen asteen koulutuksen päättäneistä nuorista, joilla ei yleensä ole säästöjä ja mahdollisuuksia työllistyä korkean palkkatason tehtäviin.
Avoimen korkeakoulutuksen opetusta on perinteisesti järjestetty tutkinto-opinnoista poikkeavina aikoina tai kokonaan etäopiskeluna teknologiaa hyödyntäen. Opetusjärjestelyjen erot tutkintokoulutuksen ja avoimen korkeakouluopetuksen välillä ovat kuitenkin viime vuosina vähentyneet. Avointa korkeakouluopetusta järjestetään myös integroituna tutkinto-opiskelijoiden ryhmiin.
Avoimen korkeakouluopetuksen suoritukset ovat painottuneet tutkintojen alkuvaiheen opintoihin (perus- ja aineopinnot) ja tietyille koulutusaloille. Ammattikorkeakouluissa suoritusten painopiste on terveys- ja hyvinvointialoilla sekä kaupan ja hallinnon alalla. Yliopistosektorilla suorituksissa painottuvat yhteiskunnalliset alat ja kasvatusala sekä kauppa-, hallinto- ja oikeustieteet. Joillain aloilla ja korkeakouluissa lähes kaikki korkeakoulututkintoon sisältyvät opinnot on kuitenkin mahdollista suorittaa avoimena ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opetuksena. Myös vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat tarjota avointa korkeakouluopetusta yliopiston tai ammattikorkeakoulun kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla. Opinnot ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksissa toteutettuinakin sen korkeakoulun opintosuunnitelman mukaisia, jonka kanssa sopimus on tehty. Todistukset suoritetuista opinnoista myöntää korkeakoulu. Suomessa toimivista 75 kansanopistosta 15 järjestää avointa korkeakouluopetusta, kansalaisopistoista vain muutama. Kaikki Suomen 19 kesäyliopistoa järjestävät avointa korkeakouluopetusta. Oppilaitosten muodostama laaja verkosto edistää avoimien korkeakouluopintojen saavutettavuutta. Vapaan sivistystyön oppilaitosten vahvuutena on mm. paljon ohjausta ja opiskeluvalmiuksien kehittämistä tarvitsevien nuorten tukeminen.
Avoimessa korkeakouluopetuksessa ei voi suorittaa korkeakoulututkintoa, mutta avoimena korkeakouluopetuksena suoritettujen opintojen perusteella voi hakeutua tutkinto-opiskelijaksi. Kyse on korkeakoulujen autonomiaan kuuluvasta valintaperusteesta, jota yliopistoissa kutsutaan vakiintuneesti avoimen väyläksi ja ammattikorkeakouluissa polkuopinnoiksi.
Avoimeen korkeakouluopetukseen osallistuneita ei-tutkinto-opiskelijoita on vuosina 2023–2024 ollut ammattikorkeakoulusektorilla noin 120 000 vuosittain ja heidän suorittamansa opintopisteiden määrä noin 600 000/vuosi. Yliopistosektorilla vastaavat luvut ovat noin 100 000 osallistujaa ja noin 400 000 opintopistettä. Keskimäärin yksi osallistuja on suorittanut noin viisi opintopistettä ammattikorkeakoulusektorilla ja noin neljä opintopistettä yliopistosektorilla. Vapaan sivistystyön oppilaitosten toteuttamassa opetuksessa avoimen korkeakouluopetuksen opintopisteitä suoritettiin vuonna 2024 noin 90 000 Luku perustuu vapaan sivistystyön oppilaitosten korkeakouluilta saamiin tietoihin. Vipunen.fi-palvelun tiedot ovat puutteellisia vuodesta 2021 alkaen..
Osa nuorista suorittaa jo tällä hetkellä korkeakouluopintoja avoimina yliopisto-opintoina tai avoimina ammattikorkeakouluopintoina. Avoimeen korkeakouluopetukseen osallistuu kaiken ikäisiä, vanhimmat ovat yli 80-vuotiaita. Osallistujien ikäjakauma on jossain määrin erilainen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Vuonna 2024 avoimeen yliopisto-opetukseen uuden opinto-oikeuden saaneista alle 25-vuotiaita oli 29 %, 25‒34-vuotiaita 27 %, 35‒44-vuotiaita 22 % ja yli 44-vuotiaita 22 %. Ammattikorkeakouluissa alle 25-vuotiaita oli 18 %, 25‒34-vuotiaita 31 %, 35‒44-vuotiaita 29 % ja yli 44-vuotiaita 23 %. Yksivuotisikäryhmittäin tarkasteltuna suurin avoimeen yliopisto-opetukseen opinto-oikeuden saaneiden joukko oli 21-vuotiaat (4,6 % kaikista), avoimessa ammattikorkeakouluopetuksessa 32-vuotiaat (3,6 %).
Molemmilla korkeakoulusektoreilla naisten osuus avoimen korkeakouluopetuksen uusista opinto-oikeuksista oli selvästi miehiä suurempi, hieman yli kaksi kolmasosaa. Alle 29-vuotiaissa naisten osuus oli hieman tätä pienempi, noin 60 prosenttia.
2.3
Koulutusvalinnat ja siirtymät ja niihin liittyvä ohjaus
Koulutusvalinnat ja työelämään siirtyminen ovat kriittisiä nuoruusikään liittyviä siirtymävaiheita, joissa nuoret arvioivat vaihtoehtojaan ja mahdollisuuksiaan ja etsivät suuntaa elämälleen. Koulutus- ja uravalintoja koskevia päätöksiä tehdään tilanteessa, jossa nuori on sekä biologisesti että sosiaalisesti vasta siirtymässä aikuisuuteen. Nuorilla ei ikänsä vuoksi voi myöskään olla paljoakaan kokemusta erilaisissa ammateissa ja eri aloilla työskentelystä ja alojen koulutuksesta. Nuoren voimavaroihin siirtymätilanteissa vaikuttavat mm. hänen sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristönsä, taloudelliset edellytyksensä ja henkiset voimavaransa. Muun muassa vanhempien koulutustaustan tiedetään vaikuttavan siihen, hakeutuuko nuori toisen asteen jälkeen korkeakoulutukseen ja minkä alan koulutukseen hän hakeutuu.
Yliopistolain 36 a §:n ja ammattikorkeakoululain 28 a §:n mukaan korkeakoulujen tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijavalinta järjestetään korkeakoulujen yhteishakuna lukuun ottamatta valintaa yliopistojen jatkotutkintoon johtavaa koulutusta. Yhteishaussa käytetään valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa (884/2017) tarkoitettua opiskelijavalintarekisteriä. Yhteishaun toimittamisesta ja siihen liittyvistä menettelyistä säädetään tarkemmin korkeakoulujen yhteishausta annetulla valtioneuvoston asetuksella (289/2019). Sen mukaan korkeakoulujen yhteishaku järjestetään joka vuosi keväisin ja syksyisin: 1) syksyllä alkavaan vieraskieliseen koulutukseen, Taideyliopiston koulutukseen ja Tampereen yliopiston teatterityön koulutukseen (kevään ensimmäinen yhteishaku), 2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun syksyllä alkavaan koulutukseen (kevään toinen yhteishaku) ja 3) keväällä alkavaan koulutukseen (syksyn yhteishaku).
Opetushallitus valmistelee vuosittain yhdessä korkeakoulujen kanssa yhteishakujen aikataulun, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa. Koulutuksiin haetaan Opetushallituksen ylläpitämässä Opintopolku.fi-palvelussa.
Korkeakoulut huolehtivat opiskelijavalinnan edellytyksenä olevien tietojen tallentamisesta yhteishaun tietojärjestelmiin sekä hakukohteisiinsa liittyvästä tiedotuksesta ja hakijoiden neuvonnasta. Hakija saa hakea kussakin yhteishaussa enintään kuuteen hakukohteeseen.
Hakijamäärän ja haettavien paikkojen suhteen selvästi suurin on kevään toinen yhteishaku, vuoden 2025 haussa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen syksyllä alkaviin suomen- ja ruotsinkielisiin koulutuksiin oli haettavana 55 000 aloituspaikkaa ja hakijoita oli 148 000. Hakijoista ensikertaisia oli 106 000. Vuonna 2025 ensikertaisista hakijoista (ensimmäinen sykli, ilman kv-hakijoita) 55 %, oli 17‒21-vuotiaita, 30 % 22‒29-vuotiaita ja 21 % yli 30-vuotiaita.
Korkeakoulut valitsevat opiskelijoita tutkintokoulutuksiin myös erilaisilla erillis- ja lisävalinnoilla. Vuonna 2025 alkaviin alempaan korkeakoulututkintoon (yliopiston kandidaatin tutkintoon tai ammattikorkeakoulututkintoon) johtaviin koulutuksiin haki näissä hauissa yhteensä 37 000 hakijaa ja paikan vastaanotti 14 900 hakijaa. Enemmistö hakijoista ja paikan vastaanottaneista oli kansainvälisiä hakijoita. Näiden hakujen aikataulujen tulee noudattaa yhteishakujen aikatauluja siten, että hakijoiden on mahdollista osallistua eri hakuihin.
Yliopistolain 36 a §:n ja ammattikorkeakoululain 28 a §:n mukaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut voi käyttää yhteishaun asemesta erillisvalintaa ottaessaan: 1) opiskelijoita sellaiseen rajatulle kohderyhmälle suunnattuun koulutukseen, johon hakevien kelpoisuuden korkeakoulu on määritellyt erikseen ja jonka hakua ei voida järjestää yhteishaun aikataulussa; 2) opiskelijoita vieraskieliseen koulutukseen; 3) opiskelijoita suomen- tai ruotsinkieliseen koulutukseen, jonka haku järjestetään samassa yhteydessä vastaavan vieraskielisen koulutuksen haun kanssa; 4) siirto-opiskelijoita; 5) opiskelijoita avoimessa korkeakouluopetuksessa suoritettujen opintojen perusteella; 6) opiskelijoita yhteishaussa täyttämättä jääneille opiskelupaikoille.
Vuosittain korkeakoulutuksen ensimmäisen syklin koulutukseen (toisen asteen tutkinnon jälkeen suoritettava tutkinto) hakee noin 150 000‒160 000 Suomessa toisen asteen tutkinnon suorittanutta hakijaa. Heistä valituksi tulleita ja opiskelupaikan vastaanottaneita oli vuonna 2025 yhteensä 63 500, eli noin 40 prosenttia hakijoista. Vuonna 2025 noin 90 prosentilla korkeakouluun hakeneista ja paikan vastaanottaneista hakutapana on ollut yhteishaku. Alle 30-vuotiaita hakijoita oli vuonna 2025 yhteensä 111 300 ja paikan vastaanottaneita oli 47 000. Valittujen ja paikan vastaanottaneiden osuus oli 42 prosenttia, eli hiukan enemmän kuin kaikissa hakijoissa. Alle 22-vuotiaissa vastaava osuus oli 45 prosenttia. Paikan vastaanottaneiden osuus nousee 64 prosenttiin kun hakijoita seurataan 2 vuotta hakuvuodesta eteenpäin. Alle 30-vuotiaiden hakijoiden osalta vastaava luku on 72 prosenttia ja alle 22-vuotiaiden osalta 78 prosenttia. Tilastoista siis havaitaan, että valtaosa nuorista hakijoista (erityisesti alle 22-vuotiaista hakijoista) tulee valituksi ja ottaa korkeakoulupaikan vastaan 3 vuoden aikajänteellä hakemisesta.
Korkeakoulutukseen hakeutuminen on selvästi yleisempää ylioppilastutkinnon kuin ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla. Ylioppilaista noin 80 % hakee korkeakouluun heti valmistumisensa jälkeen, ja kolmen vuoden kuluessa 94 % on hakenut suomalaisiin korkeakouluihin. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneista alle 30‑vuotiaista noin 25 % hakee korkeakouluun heti valmistumisen jälkeen. Kolmen vuoden sisällä osuus nousee noin 35 prosenttiin.
Tilastokeskuksen mukaan kevätlukukaudella 2024 uusia ylioppilastutkinnon suorittaneita oli 26 000. Uusista ylioppilaista 77 % haki välittömästi jatko-opintoihin, mutta vain joka kolmas jatkoi välittömästi opintoja. Yliopistokoulutuksessa jatkoi 21 %, ammattikorkeakoulutuksessa 11 % ja ammatillisessa koulutuksessa 1 % uusista ylioppilaista.
Niistä, joille ei ole tarjottu opiskelupaikkaa (49 410 vuonna 2023), 80 % hakee uudelleen korkeakoulutukseen kahden vuoden sisällä edellisestä hakukerrasta. Näistä 57 %:lle tarjotaan opiskelupaikkaa ja 52 % aloittaa korkeakoulutuksen (eli on ottanut paikan vastaan). Näin ollen korkeakoulutuksen ulkopuolelle jäävät näistä hakijoista ne 20 %, jotka eivät hae uudelleen korkeakoulutukseen sekä uudelleen hakijoista ne 23 %, joille ei ole tarjottu paikkaa korkeakoulutuksessa ja ne 5 %, joille on tarjottu paikkaa, mutta jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan.
Niistä, joille on tarjottu opiskelupaikkaa, mutta jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan (9 608 vuonna 2023), 87 % hakee uudelleen korkeakoulutukseen kahden vuoden sisällä edellisestä hakukerrasta. Näistä 79 %:lle tarjotaan opiskelupaikkaa ja 69 % aloittaa korkeakoulutuksen (eli on ottanut paikan vastaan). Näin ollen korkeakoulutuksen ulkopuolelle jäävät näistä hakijoista ne 13 %, jotka eivät hae uudelleen korkeakoulutukseen sekä uudelleen hakijoista ne 8 %, joille ei ole tarjottu paikkaa korkeakoulutuksessa ja ne 10 %, joille on tarjottu paikkaa, mutta jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan.
Suomessa suurimmat ensimmäisen syklin koulutukseen eli ammattikorkeakoulututkintoon tai yliopistojen alemmasta korkeakoulututkinnosta alkavaan korkeakoulutukseen hakeutuneiden ikäryhmät ovat 19‒20-vuotiaat. Vuonna 2025 ensimmäisen syklin korkeakoulutukseen haki noin 22 000 19-vuotiasta ja 22 500 20-vuotiasta.
Suomessa korkeakoulutukseen hakeudutaan tyypillisesti vielä vanhemmistakin ikäryhmistä. Vuonna 2025 ensimmäisen syklin korkeakoulutukseen haki noin 17 500 21-vuotiasta, noin 12 000 22-vuotiasta, noin 9000 23-vuotiasta ja noin 7500 24-vuotiasta. Vuonna 2025 25‒28- vuotiaiden hakijoiden määrä oli kussakin ikäryhmässä noin 4700‒5600. Edellä ilmoitetuissa luvuissa ei ole mukana kansainvälisiä opiskelijoita. Hakijamäärät pienenevät mitä vanhemmista ikäryhmistä on kyse. Korkeakoulutukseen hakeutuminen koskee näin ollen Suomessa useita alle 29-vuotiaita nuoria aikuisia.
Suomessa uusien korkeakouluopiskelijoiden keski-ikä on 24, kun OECD-maissa se on keskimäärin 22 vuotta. Esimerkiksi Belgiassa, Alankomaissa ja Japanissa korkeakouluopinnot aloitetaan tyypillisesti 18–20-vuotiaana. Myös muissa pohjoismaissa kuin Suomessa opinnot aloitetaan myöhään, Ruotsissa uusien opiskelijoiden keski-ikä on 25, Tanskassa 26 ja Norjassa 22 vuotta. Suomen ja Ruotsin korkeaa aloitusikää selittää osaltaan numerus clausus -periaate eli aloituspaikkojen rajaus. Education at a Glance 2025 - taustamuistio
Korkeakoulut voivat käyttää avoimen korkeakouluopetuksen opintoja valintaperusteena. Avoin korkeakouluopetus tarjoaa siten lisämahdollisuuden korkeakouluvalmiuksien osoittamiseen niille, jotka eivät syystä tai toisesta todistusvalinnassa tai valintakokeissa menesty tai eivät halua niihin osallistua. Pääsääntöisesti korkeakoulut ovat koonneet polku- tai väyläopinnot valmiiksi opintokokonaisuuksiksi, joita opiskelija hakeutuu suorittamaan. Tällaisissa kokonaisuuksissa opintopistekohtainen maksu on usein alempi kuin yksittäisiin kursseihin ilmoittauduttaessa. Polku- tai väyläopintoja opiskelevat suorittavat tutkintoon kuuluvia opintoja, joihin he ovat saaneet ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun opinto-oikeuden. Väylä- tai polkuopinnot eivät takaa tutkinto-opiskelupaikkaa vaan opinnot suoritettuaan opiskelijan on erikseen haettava tutkinto-opiskelijaksi. Tutkinto-opiskelijaksi valinnan edellyttämä opintojen määrä vaihtelee korkeakouluittain ja koulutusaloittain paljon, tyypillisesti korkeakoulut vaativat 30‒60 opintopisteen laajuisia opintosuorituksia. Opintosuorituksilta voidaan edellyttää myös vähimmäisarvosanaa. Avoimen korkeakouluopetuksen perusteella opiskelijoita valittaessa korkeakoulujen kriteerit, käytännöt ja valittavien määrät vaihtelevat kaikkiaan hyvin paljon.
Avoimen väylällä tai polkuopintoja opiskelevat opiskelijat eivät ole tutkinto-opiskelijoita eli heillä ei ole koko tutkinnon suoritusoikeutta tai siihen liittyviä etuisuuksia. Opiskelu avoimessa korkeakouluopetuksessa ei oikeuta opintotukeen. Jos opiskelija valitaan tutkintoon johtavaan koulutukseen, avoimina korkeakouluopintoina suoritetut opinnot sisällytetään osaksi suoritettavaa tutkintoa. Vuonna 2025 avoimen korkeakouluopetuksen opintojen perusteella valittuja ja opiskelupaikan (ensimmäinen sykli, Suomen kansalaiset) vastaanottaneita oli ammattikorkeakouluissa n. 3 160 ja yliopistoissa lähes 1200. Naisten osuus oli molemmilla sektoreilla noin kaksi kolmasosaa. Alle 25-vuotiaita paikan vastaanottaneita oli ammattikorkeakouluissa 789 (25 %) ja 25‒29-vuotiaita 534. Yliopistoistoissa vastaavat luvut olivat 535 (45 %) ja 165.
Tilastojen mukaan moni korkeakoulutukseen hakeneista, mutta vaille opiskelupaikkaa jääneistä on menestynyt hyvin lukio-opinnoissa. Valitsematta jääminen ei siten tarkoita heikkoja edellytyksiä suorittaa korkeakoulututkintoa. Valitsematta jääminen voi kuitenkin muokata kielteiseen suuntaan nuoren käsitystä itsestään oppijana ja toimijana yhteiskunnassa sekä vähentää kiinnostusta opiskelua ja tulevaisuuden suunnittelua kohtaan.
Myöhäisnuoruus siirtymävaiheineen voi olla hyvin kuormittava erityisesti tilanteissa, joissa nuori ei pääse toivomaansa koulutukseen tai oman koulutuspolun rakentaminen on muista syistä vaikeaa. (Välivuotta viettävien nuorten toimijuus viivästyneessä koulutussiirtymässä 2022) Waltzer, Katariina, Penttinen, Leena, Holopainen, Leena ja Lappalainen, Kristiina: Välivuotta viettävien nuorten toimijuus viivästyneessä koulutussiirtymässä. Nuorisotutkimus 40(3), 2022. Saatavilla: https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9122541 Pitkittyneet jaksot, jolloin nuori ei ole koulutuksessa tai työelämässä, lisäävät riskiä syrjäytyä. Jos nuori on pitkään työn ja koulutuksen ulkopuolella, itseluottamus ja sosiaaliset suhteet heikkenevät, mikä vaikeuttaa työhön tai koulutukseen pääsyä. Hyvin onnistuneet siirtymät koulutusasteiden välillä taas vaikuttavat monin tavoin myönteisesti nuorten elämään.
Nuorisotutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että nuoret kokevat perheen, lähipiirin ja yhteiskunnan asettavan heille paineita asettaa hyvin varhain koulutusta ja työuraa koskevia tavoitteita ja päästä niihin määrätietoisesti. Nuoret kertovat eri selvityksissä ja tutkimuksissa mm. alan valinnan ja opintoihin pääsemisen paineista (mm. Under Pressure -hanke, Nuorisobarometri 2022, Loppulausuma Digiraadista Nuorten kokemat koulu- ja opiskelupaineet Tampereen korkeakouluyhteisö: Under Pressure – Nuorten mielenterveyskriisin yhteiskunnallisten ratkaisujen jäljillä. Saatavilla: ;Valtion nuorisoneuvosto: Nuorisobarometri 2022. Saatavilla: ;Digiraati: Nuorten kokemat koulu‑ ja opiskelupaineet. Digiraadin loppulausuma. Saatavilla: https://projects.tuni.fi/underpressure/). Nuorisobarometrin mukaan koulutukseen liittyvät vastoinkäymiset olivat usein huolia oman alan löytymisestä, korkeakouluun pääsemisestä tai opiskelun mukanaan tuomasta runsaasta työmäärästä. Nuorisobarometri 2025 mukaan työllistymisen ohella merkittävimpiä nuorten paineiden aiheuttajia oli opiskelu ja yli puolet nuorista koki paineita koulutuksen saamisesta. Nuorten usko koulutukseen on säilynyt koetuista paineista huolimatta vahvana. Hyvän yhteiskunnallisen aseman tavoittelu koulutuksen kautta vaikuttaa olevan nuorten laajasti sisäistämä toimintamalli: peräti 81 prosenttia nuorista asettaa tavoitteekseen korkeakoulututkinnon suorittamisen. (Nuorisobarometri 2025 Valtion nuorisoneuvosto: Nuorisobarometri 2025. Saatavilla: https://doi.org/10.57049/nts.1883)
Nuorisotutkijat ovatkin tuoneet esille, että nuorten itsensä mielestä yhteiskunnassa pitäisi sallia moninaisempia tapoja aikuistua ja väljentää nuoriin kohdistuvia tehokkuus- ja suoriutumisvaatimuksia. Nuoret tarvitsevat tukea ja kannustusta ja aikuiset ymmärrystä siitä, että nuorten polut aikuisuuteen voivat olla moninaisia. Nuorilla tulisi olla mahdollisuus pohtia rauhassa, mitä he haluavat elämältä ja mahdollisuus tehdä virheitä. Erityisesti siirtymävaiheita koulutusasteiden välillä tulisi kehittää niin, että nuoren tulevaisuus ei ole kiinni yhdestä onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Nuorilla tulisi olla mahdollisuus erilaisiin onnistuneisiin koulutuspolkuihin. Tutkijoiden mukaan koulutuspolitiikassa ei ole huomioitu sitä, miten erilaiset rakenteelliset tekijät rajoittavat tai avaavat mahdollisuuksia nuorille. (esimerkiksi Nuorisotutkijoiden joulutervehdys päättäjille 2025 Nuorisotutkijoiden joulutervehdys päättäjille 2025. Saatavilla: https://projects.tuni.fi/underpressure/blogit/nuorisotutkijoiden-joulutervehdys-paattajille/)
Nuorisobarometrin (2024) mukaan nuorten tulevaisuususko on laskenut huolestuttavalla tavalla ja yhä harvempi nuori suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti. Jo aiemmin nuorten usko maailman ja Suomen tulevaisuuteen on häilynyt, mutta nyt myös usko omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteen horjuu. Nuorisobarometrin mukaan nuorten usko koulutukseen on kuitenkin ollut koko 30-vuotisen historian ajan ollut vahva. Yli 80 prosenttia vastaajista on edelleen sitä mieltä, että koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. Myös Sitran Tulevaisuusbarometrin mukaan nuorten tulevaisuusko etenkin Suomen tulevaisuuteen on heikentynyt, vaikka nuoret katsovatkin tulevaisuuteen vanhempia ikäryhmiä toiveikkaammin ja uskovat useammin, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen ja sen menettäminen ohjaavat nuorten elämänvalintoja, jotka liittyvät esimerkiksi opintoihin, työuraan ja perheen perustamiseen. Näillä nuorten tekemillä valinnoilla on puolestaan huomattavia ja pitkäkestoisia vaikutuksia paitsi nuorten hyvinvointiin, myös koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Sitra onkin nostanut esiin kysymyksen siitä, millaisiin toimenpiteisiin yhteiskunnassa olisi ryhdyttävä, jotta voimme vaalia ja vahvistaa nuorten uskoa tulevaisuuteen. Myös vuoden 2024 Nuorisobarometrin mukaan päätöksentekijöiden tulee ryhtyä konkreettisiin toimiin nuorten tulevaisuususkon palauttamiseksi. (Nuorisobarometri 2024 esipuhe, Sitra 2025 Valtion nuorisoneuvosto: Nuorisobarometri 2024. Saatavilla: ;Sitra: Nuorten tulevaisuususko. Saatavilla: (viitattu 29.1.2026)https://doi.org/10.57049/nts.1639)
Monet opiskelupaikkaa vaille jääneet viettävät niin kutsutun välivuoden ennen hakeutumista uudelleen korkeakoulutukseen. Kokemukset välivuosista vaihtelevat. Kokemukset voivat olla negatiivisia erityisesti, jos välivuosi toteutuu vasten omaa suunnitelmaa opiskelupaikan saamatta jäämisen vuoksi. Mikäli nuori ei myöskään löydä välivuoden aikana yrityksistä huolimatta työtä, on välivuosi erityisen haastavaa aikaa. Tutkimuksessa on tuotu esiin, että opiskelupaikan puuttuminen luo nuorille omaan elämään liittyvää epävarmuutta ja surua. Nuoret voivat myös kokea tehneensä vääriä valintoja koulutukseen hakeutumisessa. Nuoren usko omiin kykyihinsä ja käsitys itsestään oppijana voi kärsiä. Monet nuoret jäävät siirtymävaiheessa aika yksin, mikä saattaa tehdä siirtymästä uuteen opiskeluvaiheeseen hyvin haastavan. (Välivuotta viettävien nuorten toimijuus viivästyneessä koulutussiirtymässä 2022)Waltzer, Katariina ym.: Välivuotta viettävien nuorten toimijuus viivästyneessä koulutussiirtymässä. Nuorisotutkimus 40(3), 2022. Saatavilla: https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9122541 Nuorilta puuttuu myös tietoa erilaisista koulutuksista ja tehtävistä työelämässä, mikä vaikeuttaa oma koulutuspolun suunnittelua ja omien kiinnostusten kohteiden löytämistä. Myös nopeasti muuttuva työelämä voi lisätä nuorten koulutussuunnitelmiin liittyviä haasteita. Nuorten saamat käytännön mallit työelämän uusista ammateista voivat poiketa hyvinkin paljon korkeakoulujen tarjoamista koulutuksista.
Välivuosi voi osoittautua myös positiiviseksi elämänvaiheeksi, erityisesti jos nuori saa esimerkiksi työskentelyn ja avoimen korkeakoulutuksen suorittamisen perusteella selkeämmän käsityksen omista vahvuuksistaan ja koulutus- ja uravaihtoehdoista ja voi samalla kehittää korkeakoulutuksessa tarvittavia opiskelutaitoja. Tutkimuksen mukaan välivuoden pitäneet saavat suoraan lukiosta siirtyneet nopeasti kiinni opintoinnostuksessa ja panostamisessa opintoihin. Yhtä välivuotta ei pidetäkään nuorille haitallisena. Jos välivuosia on useampi kuin yksi, nuorilla saattaa olla enemmän hankaluuksia opinnoissa suoriutumisessa ja opiskelumotivaatiossa. Kun välivuosia kertyy useita, niiden saama merkitys oli negatiivisempi ja kokemusten koettiin lisäävän epävarmuutta tulevaisuudesta ja omista kyvyistä. (Salmela-Aro 2015 Parker, Philip D., Thoemmes, Felix, Duineveld, Jasper J. ja Salmela‑Aro, Katariina: I wish I had (not) taken a gap‑year? The psychological and attainment outcomes of different post‑school pathways. Developmental Psychology 51(3), 2015, s. 323–333. Saatavilla: https://doi.org/10.1037/a0038667) Niin kuin edellä todettiin, Suomessa korkeakouluopinnot aloitetaan vanhempana kuin OECD-maissa keskimäärin.
Kun nuorella on selkeä omaa koulutusta ja uraa koskeva suunnitelma, on tavallista suorittaa välivuonna saman alan opintoja avoimina korkeakouluopintoina. Opintojen suorittaminen avoimessa korkeakouluopetuksessa tukee esimerkiksi pääsykokeessa menestymistä. Mikäli nuori tulee myöhemmin valituksi koulutukseen, lyhentävät ne myös opiskeluaikaa. Avoimien korkeakouluopintojen suorittaminen välivuoden aikana voi myös avata nuorille uusia kiinnostuksen kohteita ja antaa mahdollisuuden tarttua itselle tuntemattoman alan opintoihin.
Opinto-ohjauksen tärkeä tehtävä on tukea nuorta jatko-opintoihin hakeutumisessa. Nuorten valmiudet tehdä toisen asteen jälkeen jatko-opintoja koskevia valintoja ja päätöksiä vaihtelevat. Nuoret suhtautuvat hyvin eri tavoin koulutukseen hakeutumiseen. Osalla nuoria on selkeä käsitys siitä, mitä he haluavat opiskella korkeakoulussa, osa taas suhtautuu joustavammin erilaisiin koulutus- ja uravaihtoehtoihin tai uskoo omien kiinnostusten kohteiden selkeytyvän ajan kuluessa. (Nuorten erilaisista opintopolkusuunnitelmista esim. Haveri 2021) Haveri, Heini 2021: Vuoden 2020 opiskelijavalintauudistuksen merkitykset lukiolaisten opintopolkujen näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto 2021. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104052825 Myös korkeakoulun sijaintipaikkakunta vaikuttaa hakeutumispäätöksiin. Jotkin alat ovat monille arkielämästä tuttuja ja usein esillä mediassa. Monet näistä tutuimmista ovat myös niin sanottuja hakupainealoja, joihin kilpailu on kovaa. Opinto-ohjauksen tavoitteena onkin auttaa opiskelijaa hahmottamaan jatko-opintojen ja työelämän monia vaihtoehtoja ja laajentaa käsitystä näistä. Oppivelvollisuutta koskevan hallituksen esityksen (HE 173/2020) mukaan toisen asteen opiskelijan tulee saada uraohjausta koko opintojen ajan ja tehostetusti opintojen päättövaiheessa.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus arvioi vuosina 2022‒2024 opinto-ohjausta sekä perusopetuksessa että toisella asteella. Arvioinnin loppuraportin (2024) mukaan ammatillisten opiskelijoiden kokemukset opinto-ohjauksen sisällöistä vaihtelivat suuresti, ja opiskelijoilla oli erilaisia kokemuksia siitä, kuinka monipuolisesti he olivat saaneet tietoa jatko-opiskelumahdollisuuksistaan, työelämästä ja työnhausta. Monien opiskelijoiden mukaan ammatillisen koulutuksen jälkeisistä opinnoista ei ollut juurikaan keskusteltu.
Lukio-opiskelijat kokivat opinto-ohjauksen oppitunnit hyödyllisiksi ja erityisesti niiden merkitystä korostettiin tilanteessa, jos opiskelija ei ollut vielä varma, mihin aikoo hakeutua lukion jälkeen. Oppitunneilla esiteltiin laajasti erilaisia vaihtoehtoja ja korkeakoulupolkuja. Pääasiassa kuitenkin esiteltiin eri aloja yleisemmällä tasolla eikä juuri kerrottu alan työllistymis- ja urapoluista. Opiskelijat toivoivatkin saavansa enemmän tietoa eri ammateista ja poluista ja siitä, mihin kaikkeen eri aloilta voi työllistyä. Opiskelijat pitivät tärkeänä, että eri aloista kerrotaan laajasti ja avoimesti, eikä keskitytä vain tuttuihin ammattinimikkeisiin.
Lukiolain (714/2018) 25 §:n mukaan lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneella henkilöllä, joka ei ole saanut jatko-opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, on oikeus saada opintoihin hakeutumiseen ja urasuunnitelmiin liittyvää ohjausta oppimäärän suorittamisvuotta seuraavan vuoden aikana. Ohjauksesta vastaa koulutuksen järjestäjä, jonka oppilaitoksessa oppimäärä on suoritettu. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 61 §:n mukaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneella henkilöllä, jonka tarkoituksena on hakeutua tutkinnon suorittamisen jälkeen jatko-opintoihin, on vastaava oikeus saada ohjausta siltä koulutuksen järjestäjältä, jonka oppilaitoksessa tutkinto on suoritettu.
Opintoihin hakevan keskeinen verkkopalvelu on opintopolku.fi. Opintopolku sisältää tietoa tutkinnoista, ammateista sekä opiskelusta eri oppilaitoksissa. Sen kautta voi sekä löytää koulutusvaihtoehtoja että hakea niihin. Opintopolussa on myös koulutuksen ja ammatinvalintaan liittyvien yleisempien ohjaus- ja neuvontapalveluiden yhteystietoja sekä linkkejä nettipalveluihin.
Opintopolun hakuneuvonnasta ei anneta korkeakouluhakuihin liittyvää neuvontaa. Korkeakouluissa ohjauksen järjestäminen kuuluu korkeakoulujen autonomian piiriin, mutta käytännössä opintojen ohjaus on välttämätön ja kiinteä osa korkeakoulujen opetustehtävän toteuttamista. Ohjauksen perusta on usein korkeakoulun johtosäännössä tai tutkintosäännössä. Korkeakoulujen omat hakijapalvelut neuvovat hakijoita kaikissa ammattikorkeakouluja ja yliopistoja koskevissa haku- ja valinta-asioissa. Useat korkeakoulut myös tekevät jossain määrin yhteistyötä toisen asteen oppilaitosten kanssa ja tarjoavat niiden opiskelijoille avoimen korkeakoulutuksen opintoja ja erityisiä tutustumiskursseja. Usea ammattikorkeakoulu, mutta myös muutama yliopisto tarjoaa erityisiä toisen asteen opiskelijoille suunnattuja väyläopintoja.
Korkeakoulujen opinto-ohjaus opintojen aikana tukee opintojen suunnittelua, sujumista ja hyvinvointia. Palveluun voi sisältyä myös mm. opiskelijan kasvuun liittyvää eri elämänvaiheissa tukemista ja urasuunnitteluun liittyvää ohjausta. Kokonaisvaltainen ohjaus koulutusorganisaatioissa ottaa huomioon kaikki kolme ohjauksen aluetta: opiskelun ohjauksen, ammatin- ja uravalinnan ohjauksen sekä persoonallisen kasvun ja kehityksen tukemisen. Korkeakouluissa ohjauksen resurssit vaihtelevat ja ohjauksen organisointitavoissa on eroja (Hautala ym. 2020).
Ohjausta on laajasti tarkasteltu työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman elinikäisen ohjauksen (ELO) foorumin laatimassa elinikäisen ohjauksen strategiassa (2020). Tavoitteeksi siinä esitettiin mm., että jokaisella on mahdollisuudet ja taidot tehdä tietoisesti suunnitelmia sekä koulutus- ja työurapäätöksiä muuttuvassa työn maailmassa. Foorumin toimikausi jatkuu vuoden 2028 loppuun.
Pääasiassa nuorten työllistymistä edistävää monialaisen tuen yhteispalvelua järjestetään Ohjaamo-nimellä. Ohjaamo on kaikille alle 30-vuotiaille tarkoitettu matalan kynnyksen monialainen yhteispalvelu. Se tarjoaa nuorilähtöisesti maksutonta neuvontaa, ohjausta ja palveluita, joiden tarkoituksena on edistää nuorten opiskelumahdollisuuksia, työllistymistä, toimintavalmiuksia ja hyvinvointia. Palvelun tavoitteena on edistää nuorten siirtymiä työhön ja koulutukseen tai muuhun tavoitteelliseen toimintaan sekä vahvistaa nuorten osallisuutta, hyvinvointia ja toimintakykyä. Toiminnalla voidaan vahvistaa koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten ja korkeakoulujen yhteistyötä ohjauksessa ja tukea siten koulutussiirtymiä, koulutukseen osallistumisen tukemista ja opintoihin kiinnittymistä. Tavoitteissa etenemisestä kertoo mm. se, että nuoren kyky suunnitella omaa tulevaisuuttaan vahvistuu, työttömyysjaksot lyhenevät ja nuori kokee oman hyvinvointinsa ja osallisuutensa parantuneen. Työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetun lain (381/2023) mukaista nuorten työllistymistä edistävää monialaisen tuen yhteispalvelua voi järjestää myös muutoin kuin Ohjaamo-toimintana. Työvoimaviranomainen arvioi alueensa nuorten monialaisen yhteispalvelun tarpeen. Arviota laadittaessa työvoimaviranomainen kartoittaa alueella jo toimivia nuorten palveluja, huomioi alueen nuorten tilanne kokonaisuutena ja kuulee yhteispalvelun mahdollisia yhteistyötahoja.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun koordinoimassa Oodi-projektissa vahvistetaan ja laajennetaan koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten ja korkeakoulujen sekä Ohjaamojen välistä yhteistyötä. Hankkeessa mm. kehitetään toiminnallisia ja rakenteellisia malleja ja menetelmiä erityisen tervetulleisiin ryhmiin kuuluvien nuorten aikuisten opintojen ja koulutukseen osallistumisen tukemiseen ja opintoihin kiinnittymiseen. Hankkeessa vahvistetaan myös yhteistyötä koulutussiirtymien, koulutukseen osallistumisen tukemiseen ja opintoihin kiinnittymiseen.