7.1
Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä
10 lukuTyönantajalle myönnettävät tuet
89 §. Palkkatuki 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen palkkaamiseen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että momentissa oleva ensimmäinen viittaus 83 §:n 3 momentin 3 kohtaan korvattaisiin viittauksella 83 §:n 3 momentin 5 kohtaan. Muutos olisi tekninen eikä se vaikuttaisi momentin vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön.
Momentissa viitattaisiin nykyisin virheellisesti kaksi kertaa järjestämislain 83 §:n 3 momentin 3 kohtaan, vaikka näistä ensimmäisen viittauksen tulisi koskea 83 §:n 3 momentin 5 kohtaa. Jotta palkkatuen jatkaminen 2 momentin perusteella olisi mahdollista, tulisi poikkeuksen koskea 83 §:n 3 momentin 5 kohdan soveltamista.
Lisäksi 2 momentista poistettaisiin viittaus 84 §:n 4 momenttiin, joka on kumottu lailla 280/2024.
94 §.Palkkatuen enimmäismäärä ja maksamisen esteet. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan muutettaisiin siten, että palkkatuen enimmäismäärä olisi 1 770 euroa kuukaudessa, kun kysymys olisi 87 §:n perusteella myönnetystä tuesta. Muutos olisi tekninen.
Järjestämislaki tuli voimaan 1.1.2025 eikä järjestämislain 94 §:n 1 momentin 2 kohdassa ollut tarkoitus, että palkkatuen enimmäismäärä olisi 2 770 euroa kuukaudessa, vaan tarkoitus on ollut, että enimmäismäärä olisi 1 770 euroa kuukaudessa HE 207/2022 vp säännöskohtaisten perusteluiden mukaisesti.
Hallituksen esityksen 207/2022 vp 94 §:n 1 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että nykyisin palkkatuen enimmäismäärästä säädetään valtion talousarviossa. Nykyinen enimmäismäärä 50 prosentin tukitasolla on 1 400 euroa kuukaudessa, mikä vastaa 2 800 euron palkkakustannuksia mukaan lukien työnantajan sivukulut, jotka voimassa olevan lainsäädännön mukaan ovat palkkatuella katettavia. Ehdotettu 50 prosentin tuen enimmäismäärä vastaisi tätä ottaen huomioon, etteivät työnantajan sivukulut kuuluisi tuella katettaviin kustannuksiin. Lisäksi mainittua enimmäismäärää korotettaisiin 10 prosentilla vastaamaan tuen enimmäismäärän käyttöönoton jälkeen tapahtunutta yleisen ansiotason nousua. Vastaavasti 70 ja 100 prosentin tuen enimmäismäärät vastaisivat suhteellisesti edellä mainittua 50 prosentin tukitasoa ottaen kuitenkin huomioon, että 100 prosentin tuki maksetaan enintään 65 prosentin työaikaan ja että työnantajan sivukulut otetaan huomioon 23 prosentin suuruisena.
Momentin 2 kohdan euromääräisen muutoksen myötä, kohdan euromäärä vastaisi suhteellisesti 50 prosentin ja 100 prosentin tuen enimmäismääriä, kuten HE 207/2022 vp säännöskohtaisissa perusteluissa on 2 kohdan osalta tarkoitettu.
13 lukuAsiakastietojen käsittely ja valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut
114 a §.Eräiden asiakastietojen käsittely, käyttötarkoitukset ja rekisterinpitäjä. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin henkilöasiakkaan eräiden tietojen käsittelystä ja käyttötarkoituksista, rekisterinpitäjästä ja tietojen poistamisesta. Pykälä koskisi työvoimaviranomaista.
Pykälässä säädettyjen tietojen käsittelyperuste olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta. Käsittelyperuste olisi eri kuin se peruste, jonka nojalla 114 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilöasiakkaan tietoja voi käsitellä. Tämän vuoksi ehdotetussa 114 a §:ssä säädettäisiin käsiteltävistä tiedoista ja niiden käyttötarkoituksista erikseen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohdan kansallisen liikkumavaran perusteella. Tämä tarkoittaisi myös, ettei 114 §:n 5 momenttia sovellettaisi 114 a §:ssä tarkoitettuihin tietoihin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työvoimaviranomaisen oikeudestakäsitellä henkilöasiakkaasta järjestämislain 114 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa, 6 §:n 5 momentin 8 kohdassa sekä 7 §:n 1, 4, 7 ja 8 kohdassa tarkoitettuja tietoja.
Tulorekisterilain 6 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa säädettäviä tietoja olisivat tiedot palkoista, luontoiseduista, palkkioista, palkinnoista ja muista veronalaisista eduista sekä näihin liittyvistä veronalaisista pääomatuloista sekä tiedot merityötuloista, ulkomaantyötuloista, urheilijan palkkioista ja yrittäjän palkkatuloista. Tulorekisterilain 6 §:n 5 momentin 8 kohdassa säädettäviä tietoja olisivat tiedot sellaisten päivien lukumäärästä, joilta tulonsaajalle on työttömyyden perusteella maksettu etuutta. Vastaavasti 7 §:n 1, 4, 7 ja 8 kohdassa säädettäviä tietoja olisivat tiedot palvelussuhteen tyypistä, kestosta ja sen päättymisen syystä, tiedot tuloerien ansainta-ajankohdasta, tiedot sovellettavasta työehtosopimuksesta ja ammattinimikkeestä sekä tiedot osa-aikaisuudesta ja sovitusta viikkotyöajasta.
Tiedot olisivat tarpeellisia, jotta työvoimaviranomaiset voisivat esimerkiksi seurata, arvioida ja kehittää työvoimapalveluja sekä työnhakijoiden palvelupolkuja. Tiedot ovat tarpeellisia tulosperusteisiin hankintoihin ja lisäksi tiedot ovat tarpeellisia, jotta voidaan arvioida miten työvoimapalvelut vaikuttavat palvelun aikana, sen jälkeen ja asiakkuuden päätyttyä.
Momentilla olisi yhteys työvoimaviranomaisen tiedonsaantioikeuteen, koska työvoimaviranomainen voisi käsitellä henkilöasiakkaiden tietoja nykyistä laajemmin. Käytännössä työvoimaviranomaisella olisi siis oikeus saada 114 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja järjestämislain 115 §:ssä säädetyn tiedonsaantioikeuden perusteella.
Järjestämislain 27 §:n 2 momentin mukaan työnhakijaksi rekisteröityvä henkilö antaa työllistymisen ja julkisten työvoimapalvelujen tarjoamisen kannalta tarpeelliset tiedot työkokemuksestaan, koulutuksestaan ja muusta osaamisestaan sekä työkyvystään. Lisäksi yleisenä lähtökohtana työvoimapalveluissa on, että työnhakija antaisi itse tarvittavat tiedot työllisyyden edistämiseksi ja työvoimapalveluihin ohjaamiseksi. Tätä lähtökohtaa ei olisi tarkoitus muuttaa.
Pykälän 1 momentissa säädettyjen tietojen käsittelyperuste olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, eli käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Momentissa käytettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa säätämällä käsiteltävistä tiedoista tarkemmin. Lainsäädännön yleisen edun mukaista tavoitetta ja oikeasuhtaisuutta, sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden arvioitaisiin 2 momentin yhteydessä, koska siellä säädettäisiin tietojen käyttötarkoituksista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 1 momentissa tarkoitettuja tietoja voitaisiin käyttää 112 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädettyihin käyttötarkoituksiin.
Momentissa olisi viittaus järjestämislain 112 §:n 1 momentin 1 kohtaan, eli tietoja voitaisiin käyttää tässä laissa tarkoitettujen palvelujen ja tehtävien järjestämiseen ja tuottamiseen. Käyttötarkoitus olisi sama kuin, johon nykyisen järjestämislain perusteella voidaan käyttää asiakkaan 114 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja.
Lisäksi 2 momentin perusteella tietoja voisi käyttää järjestämislain 112 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyyn käyttötarkoitukseen, lukuun ottamatta 3 kohdassa olevaa käyttötarkoitusta, jolla viitataan 112 §:n 1 momentin 2 kohtaan. Tämä tarkoittaisi, että tietoja voitaisiin käyttää tässä laissa tarkoitettujen palvelujen ja tehtävien järjestämistä ja tuottamista koskevaan valvontaan, kehittämiseen, seurantaan, arviointiin, tilastointiin, ennakointiin ja ohjaukseen. Tietoja ei voisi käyttää järjestämislain 112 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin käyttötarkoituksiin. Tämä johtuisi siitä, että 114 a §:n 2 momentissa viitattaisiin ainoastaan järjestämislain 112 §:n 1 momentin 1 kohtaan.
Valvonnan, kehittämisen, seurannan, arvioinnin, tilastoinnin, ennakoinnin ja ohjauksen voitaisiin katsoa sisältyvän jo järjestämislaissa säädettyjen palvelujen ja tehtävien tuottamiseen ja järjestämiseen liittyvään käyttötarkoitukseen. Tämä johtuisi siitä, että järjestämislain mukaisia lakisääteisiä palveluja ja tehtäviä ei voisi suorittaa, ellei tekisi samalla esimerkiksi kehittämistä, seurantaa tai vaikuttavuuden arviointia asiakkaille järjestettyjen palvelujen ja tehtävien osalta. Niihin viittaamista erikseen pidettäisiin kuitenkin selvyyden vuoksi tarpeellisena, kun otetaan huomioon tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa tarkoitettu käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate. Lisäksi tilastointi olisi sallittu käyttötarkoitus suoraan tietosuoja-asetuksen 5.1 ja 89.1 artiklan nojalla.
Pykälän 2 momentissa käytettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mahdollistaa kansallista liikkumavaraa säätämällä tarkemmin niistä käyttötarkoituksista, joihin 114 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja voitaisiin käsitellä. Näiden tietojen käsittelyperusteena olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta.
Työvoimaviranomaisen järjestämisvastuulle kuuluvien työvoimapalveluiden sekä niihin liittyvien tehtävien tarkoituksena on valtakunnallisesti turvata osaavan työvoiman saatavuutta ja työtä hakevien mahdollisuuksia saada työtä sekä edistää uuden yritystoiminnan syntymistä, yritysten toimintaedellytyksiä ja työelämän laatua. Tehtävissä on kysymys kokonaisuudessaan valtakunnallisesta työllisyyden edistämisestä ja työttömyyden ehkäisemisestä, mitä olisi itsessään pidettävä merkittävänä yleistä etua koskevana tehtävänä, jonka valtio on lain nojalla antanut työvoimaviranomaisten hoidettavaksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tietojen käsittely olisi tarpeen työvoimaviranomaiselle järjestämislaissa tarkoitettujen lakisääteisten palvelujen ja tehtävien kannalta, jotta työvoimaviranomainen voisi esimerkiksi seurata henkilöasiakkaiden palvelujen ja palvelupolkujen toimivuutta ja vaikutuksia sekä kehittää näitä. Tiedot ovat tarpeen asiakkaiden palvelutarvetta ja palveluohjausta koskeviin arvioihin sekä niiden seurantaan. Laissa säädettyjen palvelujen järjestäminen tulosperusteisesti niin, että tulosperusteisuus perustuisi tietoon työllistymisestä eikä työnhakijan tai palveluntuottajan ilmoitukseen edellyttäisi myös tulotietojen käsittelyä. Lisäksi tulotiedot olisivat tarpeen palveluiden oikea-aikaisen järjestämisen ja kohdentamisen sekä osaltaan työvoimaviranomaiskohtaisen tiedolla johtamisen kannalta.
Lisäksi palvelujen pitkäaikainen sekä tosiasiallinen vaikuttavuuden seuranta, kehittäminen ja arviointi edellyttäisi, että työvoimaviranomainen saisi tiedon siitä, miten asiakkaan tulot kehittyvät palvelun aikana, palvelun päätyttyä sekä asiakkuuden päätyttyä. Ilman näitä tietoja ja niiden yhdistelemistä ei olisi mahdollista seurata ja arvioida miten palvelut vaikuttavat työnhakijoihin. Asiakkuuden jälkeiset tiedot olisivat myös tarpeellisia edellä mainitun kannalta, sillä nykyisin työvoimaviranomaisilla ei ole tietoa siitä, onko työnhakunsa päättynyt henkilö työllistynyt vai poistunut muusta syystä työllisyyspalveluista. Käytännössä siis palveluihin ohjataan työnhakijoita, mutta työvoimaviranomaiset eivät itse tiedä miten palvelut vaikuttavat.
Jotta työvoimaviranomainen voisi suorittaa edellä mainittuja lakisääteisiä yleistä etua koskevia tehtäviä mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja mahdollisesti kustannustehokkaasti, tulisi työvoimaviranomaisen voida käsitellä henkilöasiakkaista niitä tarpeellisia tietoja, joista säädettäisiin ehdotetussa 114 a §:n 1 momentissa.
Tarkoituksenmukaista ja oikeasuhtaista olisi, että näitä tietoja voitaisiin käyttää samoihin tarkoituksiin, joihin henkilöasiakkaan 114 §:ssä säädettyjä tietoja voidaan jo nykyisen järjestämislain perusteella käyttää. Tämän vuoksi 114 a §:n 2 momentin tulotietojen käyttötarkoituksissa viitattaisiin järjestämislain 112 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohtiin.
Käsiteltävät tulotiedot olisi rajattu 1 momentissa siihen, mikä olisi laissa säädettyjen yleistä etua koskevien työvoimaviranomaisten tehtävien suorittamisen kannalta tarpeen. Tulotietojen käyttötarkoitukset olisi myös rajattu 2 momentissa järjestämislaissa säädettyihin lakisääteisiin tehtäviin, jotka olisivat yleisen edun mukaisia. Lisäksi käyttötarkoitukset vastaisivat rajatusti niitä käyttötarkoituksia, joihin henkilöasiakkaan muita henkilötietoja voidaan järjestämislain 112 §:n perusteella käyttää. Rajattujen tulotietojen käsittelyllä rajattuja käyttötarkoituksia varten olisi yleisen edun mukainen tavoite, eli valtakunnallinen työllisyyden hoitaminen ja työttömyyden ehkäiseminen.
Esitetyn perusteella 1 ja 2 momentteja olisi pidettävä oikeasuhtaisina, niillä tavoiteltuihin päämääriin nähden, sillä tulotietojen käsittely kohdistuisi yleisen edun mukaiseen tehtävään, eli valtakunnallisen työllisyyden hoitamiseen. Lisäksi käsittelyn tavoitteena olisi työnhakijoiden entistä nopeampi työllistyminen ja heille kohdennetumpien työvoimapalvelujen tarjoaminen. Huomioiden tulotietojen käsittelyn tarkoituksen merkittävää yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi, olisi arvioitava, että käsittely olisi hyväksyttävää ja oikeasuhtaista. Huomioiden myös, että rekisteröidyllä olisi tulotietojen osalta tietosuoja-asetuksen 18 ja 21 artiklassa säädetyt oikeudet, ei ehdotettua lainsäädäntöä voitaisi pitää epäoikeasuhtaisena sillä tavoiteltuun päämäärään nähden. Sääntelyn katsottaisiin täyttävän tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan edellytykset kansalliselle lainsäädännölle.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 1 momentissa tarkoitettuja tietoja voitaisiin käyttää lisäksi muiden työnhakua ja työllistymistä tukevien palvelujen valvontaan, kehittämiseen, seurantaan, arviointiin, tilastointiin, ennakointiin ja ohjaukseen edellyttäen, että palvelusta olisi sovittu työllistymissuunnitelmassa. Käytön edellytyksenä olisi yksiselitteisesti se, että palvelusta olisi sovittu työllistymissuunnitelmassa ja rekisterinpitäjän tulisi tämä pystyä näyttämään. Työllistymissuunnitelmalla tarkoitettaisiin järjestämislain 37 §:ssä säädettyä työllistymissuunnitelmaa.
Momentti mahdollistaisi esimerkiksi muiden työnhakua ja työllistymistä tukevien palveluiden tulosperusteisen seurannan hankintoihin liittyen sekä palvelujen arvioinnin ja näiden yhdistämisen asiakkaan palvelupolkuihin. Lisäksi näiden palvelujen vaikuttavuutta voitaisiin arvioida suhteessa lakisääteisiin palveluihin ja yhdessä lakisääteisten palvelujen kanssa. Momentti ei mahdollistaisi 1 momentissa tarkoitettujen tietojen käyttämistä tällaisten palveluiden järjestämiseen, tuottamiseen tai maksatuksen toimeenpanemiseen.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan perusteella tietoja voidaan käsitellä muuta tarkoitusta varten kuin mitä varten ne on alun perin kerätty, jos jäsenvaltion lainsäädäntö sallii tämän. Lainsäädännön tulee muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide jonkun tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavoitteen turvaamiseksi. Asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaisesta käsittelystä on mahdollista säätää 6 artiklan 3 kohdan kansallisen liikkumavaran perusteella. Lisäksi edellytetään, että 4 kohdan tarkoittaman käsittelyn osalta täyttyy jokin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käsittelyperuste.
Pykälän 3 momentissa tietoja käsiteltäisiin muuta tarkoitusta varten, kuin mitä varten ne on alun perin kerätty. Käsittelyperusteena olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta. Lisäksi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohta mahdollistaa kansallisen liikkumavaran perusteella poikkeamisen 5 artiklasta, jos 23 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät. Tämän perusteella 3 momentissa poikettaisiin tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesta käyttötarkoitussidonnaisuudesta, säätämällä tulotietojen käyttämisestä myös 3 momentissa säädettyyn käyttötarkoitukseen.
Työvoimaviranomaiset ovat kunta- ja kuntayhtymäpohjaisia ja heillä on lakisääteinen velvoite toimeenpanna järjestämislaissa säädettyjä palveluja ja tehtäviä asiakkailleen. Lisäksi työvoimaviranomaiset voisivat ohjata asiakkaita yleisen toimialansa puitteissa järjestettyihin työllisyyspalveluihin. Tällaiset palvelut olisivat muita työnhakua ja työllistymistä tukevia palveluja, joiden järjestämisestä tai toimeenpanemisesta ei säädetä järjestämislaissa. Palvelut täydentävät työvoimaviranomaisen järjestämislaissa säädettyjä palveluita ja näiden tarkoituksena on, yhtä lailla kuin järjestämislaissa säädettyjen palvelujen, ehkäistä työttömyyttä ja tukea työllistymistä. Nämä palvelut siis muodostavat yhdessä järjestämislaissa säädettyjen palvelujen kanssa kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on ehkäistä työttömyyttä ja edistää työllistymistä.
Muuhun työnhakua ja työllistymistä tukeviin palveluihin osallistumisesta ja asiakkaan hakeutumisesta mainittuun palveluun voidaan sopia järjestämislain 37 §:n perusteella työllistymissuunnitelmassa. Työvoimaviranomaiset voivat jo nykyisin järjestämislain perusteella käsitellä henkilöasiakkaan 114 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja ohjatakseen asiakkaan muuhun työnhakua ja työllistymistä tukevaan palveluun, minkä vuoksi olisi tarkoituksenmukaista myös, että näitä muita palveluja voitaisiin tulotietojen avulla valvoa, kehittää, seurata, arvioida, tilastoida, ennakoida ja ohjata, sillä nämä muodostavat järjestämislaissa säädettyjen palvelujen kanssa työllisyyden hoitamiseen liittyvän kokonaisuuden. Koska näistä palveluista ei säädetä järjestämislaissa, olisi rekisteröidyn oikeusturvan kannalta tarkoituksenmukaista, että tulotietoja voitaisiin käyttää vain, jos palvelusta olisi sovittu työllistymissuunnitelmassa. Samalla rekisteröity ymmärtäisi mihin tarkoitukseen hänen tietojaan käytettäisiin. Suunnitelmassa sopiminen toimisi siten rekisteröidyn suojatoimena, mutta ei rajoittaisi hänen oikeuksiaan tietosuoja-asetuksen perusteella. Kysymys ei olisi suostumuksesta käsittelyperusteena.
Koska käyttötarkoitus olisi rajattu ja kysymys olisi yleistä etua koskevan tehtävän suorittamisesta, katsottaisiin että ehdotettu lainsäädäntö täyttäisi yleisen edun mukaisen tavoitteen ja olisi oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden, eli työllisyyden edistämiseen. Sääntely täyttäisi tältä osin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan edellytykset.
Pykälän 3 momentti muodostaisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan edellyttämän demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun tavoitteen turvaamiseksi. Turvattava tavoite olisi, muut unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet, erityisesti unionille tai jäsenvaltiolle tärkeä taloudellinen tai rahoituksellinen etu, mukaan lukien rahaan, talousarvioon ja verotukseen liittyvät asiat sekä kansanterveys ja sosiaaliturva. Käyttötarkoitus olisi tarpeellinen ensinnäkin yleiseen julkiseen etuun liittyvän tavoitteen, eli kansallisen työllisyyden hoidon kannalta ja toiseksi tärkeän rahoituksellisen edun, eli työllisyyden hoitamiseen kohdistettavien Suomen valtion varojen tarkoituksenmukaisen kohdentamisen kannalta. Momentin katsottaisiin täyttävän tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan edellytykset.
Tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 2 kohdan mukaisten tarpeellisten edellytysten katsottaisiin myös täyttyvän. Käsiteltävistä tiedoista ja käyttötarkoituksesta säädettäisiin 114 a §:n 1 ja 3 momentissa sekä rekisterinpitäjästä ja tietojen poistamisesta säädettäisiin 4 momentissa. Suojatoimia olisivat tietosuoja-asetus sekä kansalliset yleislait, kuten tiedonhallintalaki, tietosuojalaki ja julkisuuslaki, joita kaikkia sovelletaan työvoimaviranomaisen palveluksessa oleviin. Rekisteröidyn oikeudet määräytyisivät muuten tietosuoja-asetuksen perusteella ja lisäksi käyttötarkoituksen edellytyksenä olisi, että palvelusta on sovittu työllistymissuunnitelmassa, jolloin rekisteröity myös ymmärtäisi, mikä olisi tietojen käyttötarkoitus ja käsittely olisi lainmukaista ja läpinäkyvää suhteessa rekisteröityyn. Sopiminen ei estäisi rekisteröityä käyttämästä tietosuoja-asetuksen 21 artiklassa säädettyä oikeuttaan, josta rekisterinpitäjän tulisi informoida rekisteröityä tietosuoja-asetuksen perusteella.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että työvoimaviranomainen olisi ainoastaan 1 momentissa tarkoitettujen tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaisten tietojen rekisterinpitäjä asiakkaidensa osalta. Työvoimaviranomaisen asiakkuus määräytyisi järjestämislain 17 §:n perusteella. Lisäksi momentissa säädettäisiin rekisterinpitäjän velvollisuudesta poistaa 1 momentissa tarkoitetut tiedot ja momentti sisältäisi myös informatiivisen viittauksen tietosuoja-asetukseen.
Sääntely rekisterinpitäjästä olisi tarpeen, koska asiakkaiden järjestämislain 114 §:ssä säädettyjä tietoja tallennetaan pääsääntöisesti valtakunnalliseen tietovarantoon ja niitä käsitellään järjestämislain 120 §:ssä tarkoitetun asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden avulla, mutta 1 momentissa tarkoitettujen tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaisten tietojen tallentamista tietovarantoon tai niiden käsittelyä asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden avulla ei olisi tarkoitus mahdollistaa. Tämän vuoksi ja siksi, että tietoja käsittelisi viranomainen, rekisterinpitäjästä säädettäisiin 114 a §:n 1 momentissa tarkoitettujen tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaisten tietojen osalta erikseen.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaan rekisterinpitäjällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä, rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.
Ehdotetussa 114 a §:ssä säädettäisiin käsiteltävistä henkilötiedoista ja niiden käyttötarkoituksista 1-3 momentissa, minkä vuoksi kansallisessa lainsäädännössä voitaisiin säätää rekisterinpitäjästä tietosuoja-asetuksen kansallisen liikkumavaran perusteella.
Pykälän 4 momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin työvoimaviranomaisen velvollisuudesta poistaa 1 momentissa tarkoitetut tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaiset tiedot, kun asiakkuuden päättymisestä on kulunut neljä vuotta. Työvoimaviranomaisella olisi velvollisuus poistaa 114 a §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot, kun henkilön asiakkuuden päättymisestä olisi kulunut neljä vuotta.
Tietojen säilytysajoista säätäminen olisi mahdollista yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mahdollistaman kansallisen liikkumavaran perusteella. Tietojen käsittely neljän vuoden ajan olisi tarpeellista, koska työvoimaviranomaisen tulisi pystyä esimerkiksi arvioimaan, seuraamaan ja analysoimaan, miten palvelut vaikuttavat asiakkaisiin sekä käsittelemään tietoja palvelujen tuottamiseen ja järjestämiseen sekä seuramaan tuottamista ja järjestämistä. Näiden yleisen edun mukaisten tehtävien suorittamiseksi olisi tarpeellista, että työvoimaviranomainen voisi käsitellä tietoja asiakkuuden aikana sekä asiakkuuden päätyttyä, koska pitkäaikaista seurantaa ei ole mahdollista tehdä ilman, että työvoimaviranomainen voisi arvioida miten asiakkaan tulot ja työllistyminen on kehittynyt asiakkuuden jälkeen. Vaikuttavat tuloperusteiset hankinnat myös edellyttäisivät, että tietoja voisi käsitellä asiakkuuden päätyttyä.
Momentti olisi linjassa sen kanssa, mitä 122 §:ssä säädetään asiakastietojen poistamisesta valtakunnallisesta tietovarannosta. Neljän vuoden ajalla olisi suora yleisen edun mukainen tavoite, eli se, että työvoimaviranomainen voisi järjestää ja tuottaa työvoimapalveluita tarkoituksenmukaisemmin ja seurata, arvioida, kehittää sekä analysoida niitä. Lisäksi ehdotetun sääntelyn katsottaisiin olevan oikeasuhtainen sillä tavoiteltuun päämäärään nähden, sillä viranomainen ei pystyisi suorittamaan edellä mainittuja yleisen edun mukaisia tehtäviä, jos asiakkaan tiedot poistettaisiin heti asiakkuuden päätyttyä.
Pykälän 4 momentin viimeisessä virkkeessä säädettäisiin, että työvoimaviranomainen vastaisi yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista ja tehtävistä sekä siitä, että henkilötietoja käsitellään yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti. Kyseessä olisi informatiivinen säännös sekä työvoimaviranomaiselle että rekisteröidyille.
Selvyyden vuoksi todettaisiin, että tiedonhallintalaki soveltuisi kuntiin ja kuntayhtymiin lain 3 ja 4 §:n perusteella.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, ettei työvoimaviranomaisella olisi 121 §:ssä säädetystä poiketen velvollisuutta tallentaa tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa ja 6 §:n 5 momentin 8 kohdassa sekä 7 §:n 1, 4, 7 ja 8 kohdassa tarkoitettuja tietoja valtakunnalliseen tietovarantoon.
Järjestämislain 121 §:n 1 momentin mukaan KEHA-keskuksella ja työvoimaviranomaisella on velvollisuus tallentaa valtakunnalliseen tietovarantoon tiedot, jotka ovat tarpeen momentin 1-7 kohdassa tarkoitettujen tehtävien ja toimien kannalta. Pykälän 2 momentissa tarkennetaan, että näitä tietoja olisivat ainakin 114 §:ssä säädetyt tiedot.
Tallentamisvelvollisuuden vuoksi 5 momentissa säädettäisiin poikkeus siitä, että työvoimaviranomaisen ei tarvitsisi tallentaa ehdotetussa 114 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaisia tietoja valtakunnalliseen tietovarantoon 121 §:ssä säädetyn tallentamisvelvollisuuden perusteella. Tietojen tallentamista valtakunnalliseen tietovarantoon ei myöskään olisi tarkoitus mahdollistaa tietojärjestelmäkehityksellä.
120 a §. Asiakastietojärjestelmäkokonaisuutta täydentävät lisäosat. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin lisäämällä momentin ensimmäiseen virkkeeseen viittaus tässä esityksessä ehdotettuun 114 a §:ään eräiden asiakastietojen käsittelyn ja käyttötarkoituksien osalta.
Muutoksen myötä lisäosassa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin myös, mitä 114 a §:ssä säädettäisiin eräiden asiakastietojen käsittelystä ja käyttötarkoituksista. Mainitun 114 a §:n 1 momentissa säädettäisiin käsittelystä sekä 2 ja 3 momentissa käyttötarkoituksista. Muilta osin 3 momenttia ei muutettaisi.
7.2
Laki tulotietojärjestelmästä
13 §.Tiedon käyttäjien oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä. Pykälän 1 momentin 23 kohtaa muutettaisiin lisäämällä KEHA-keskukselle oikeus saada tietoja EVK-lain 13 §:n 1 momentissa säädettyjä valtionavustuslain mukaisia tehtäviä varten. Lisäksi 1 momentin 34 kohtaa muutettaisiin laajentamalla kuntien ja kuntayhtymien oikeutta saada tietoja järjestämislaissa säädettyjen työvoimapalvelujen toimeenpanoa varten.
Momentin 23 kohtaa muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin KEHA-keskukselle oikeus saada tietoja tulorekisteristä valtionavustusten maksatusta, takaisinperintää ja valvontaa koskevien tehtävien hoitamiseksi.
EVK-lain 13 §:n 1 momentin mukaan KEHA-keskus hoitaa suoraan valtionavustuslain nojalla myönnetyn valtionavustuksen maksamista ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:n mukaiset tehtävät sekä elinvoimakeskusten lisäksi mainitun lain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä. KEHA-keskus voi hoitaa elinvoimakeskusten muun lain nojalla myöntämien avustusten maksamista, niiden käytön valvontaa ja takaisinperintää sekä valtion korvauksia koskevia tehtäviä siten kuin niistä erikseen säädetään. Momentin 23 kohdan muutoksella tarkoitettaisiin nimenomaisesti mainittuja tehtäviä.
Tehtäviä hoitaessaan KEHA-keskus olisi valtionapuviranomainen ja KEHA-keskuksella olisi valtionavustuslain 31 §:ssä säädetty oikeus saada välttämättömiä tietoja toiselta viranomaiselta.
Momentin 23 kohtaan tehtäisiin lisäksi tekninen muutos. Kohdassa säädetään nykyisin KEHA-keskuksen oikeudesta saada tietoja tulorekisteristä EVK-laissa säädetyn työvoimapalveluiden toimivuutta sekä tuloksellisuutta ja vaikutuksia koskevan tiedon tuottamista, arviointia ja seurantaa koskevan tehtävän hoitamiseksi. Teknisen muutoksen jälkeen edellä mainitun tehtävän osalta viitattaisiin EVK-lain 13 §:n 2 momentin 2 kohtaan, jossa nimenomaisesti säädettäisiin edellä mainitusta KEHA-keskuksen tehtävästä. Muutoksella olisi ainoastaan tarkoitus yksinkertaistaa momentin kielellistä sisältöä. Muutos ei vaikuttaisi muuten 23 kohdan soveltamiseen.
Mainitussa 23 kohdassa säädettäisiin edelleen nykyistä vastaavasti KEHA-keskuksen oikeudesta saada tietoja tulorekisteristä palkkaturvalain (866/1998) ja merimiesten palkkaturvalain (1108/2000) toimeenpanoa varten sekä järjestämislain 120 §:n 1 momentissa tarkoitettujen työvoimapalvelujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen tuottamiseksi.
Momentin 34 kohtaa muutettaisiin laajentamalla kunnan ja kuntayhtymän oikeutta saada tietoja järjestämislaissa säädettyjen työvoimapalvelujen toimeenpanoa varten. Momentin 34 kohtaan sisältyisi muutoksen jälkeen edelleen ne tarkoitukset, joista nykyisessä 34 kohdassa säädetään. Näitä ovat muutosturvakoulutusta, palkkatukea, 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea, starttirahaa ja palvelutarpeen arviointia koskevien tehtävien toimeenpano. Muutoksella ei siis olisi tarkoitus muuttaa nykytilan vakiintunutta soveltamista, vaan ainoastaan laajentaa niitä tarkoituksia, joihin tietoja voidaan tulorekisteristä luovuttaa.
Järjestämislaissa säädetyillä työvoimapalveluilla tarkoitettaisiin kaikkia mainitussa laissa säädettyjä työvoimaviranomaisen järjestämisvastuulla olevia työvoimapalveluja. Toimeenpanoon sisältyisi työvoimapalvelujen järjestäminen ja tuottaminen, sillä työvoimaviranomainen voisi järjestämislain perusteella ratkaista, miten työvoimapalvelu toteutettaisiin.
Työvoimapalvelujen toimeenpanoon kuuluisi järjestämislain perusteella oletusarvoisesti ja sisäänrakennetusti palvelujen toimeenpanoon liittyvä valvonta, kehittäminen, seuranta, arviointi, tilastointi, ennakointi ja ohjaus, sillä ilman näitä toimia työvoimapalvelujen toimeenpano ei olisi mahdollista. Työvoimapalvelujen toimeenpanoon liittyisi myös työnhakijan yksilöllisen palvelutarpeen arviointi, minkä perusteella hänet ohjataan työvoimapalveluun.
Työvoimapalvelujen toimeenpanoon liittyisi myös tehtäviä, kuten tukien ja korvauksien maksatukseen liittyvät tehtävät. Tällaisia ovat esimerkiksi tukien ja korvauksien myöntäminen, maksatus ja takaisinperintä. Toimeenpanoon liittyviä tehtäviä olisivat esimerkiksi palkkatukeen, 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukeen ja starttirahaan liittyvät myöntämiset, maksatukset ja takaisinperinnät.
Kunnalla ja kuntayhtymällä olisi oikeus saada tulorekisteristä tietoja mainitun 34 kohdan mukaisiin käyttötarkoituksiin. Muutos ei tarkoittaisi sitä, että kunta tai kuntayhtymä voisi saada ja käsitellä tietoja järjestämislain 112 §:ssä säädettyihin käyttötarkoituksiin yleisesti, vaan ehdotettu 34 kohta rajoittaisi tietojen saamista ja käsittelyä myös käyttötarkoituksensa mukaisesti. Mainittu 34 kohta ei itsessään muodostaisi työvoimaviranomaiselle tiedonsaantioikeutta, vaan työvoimaviranomaisen tiedonsaantioikeus perustuisi järjestämislain 115 §:n 1 momenttiin.
Tulorekisteriyksikön tietojen käsittely perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, kuten nykyisin.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan käsittelyn ollessa tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi on käsittelyn perustasta säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Kyseisessä lainsäädännössä pitää määritellä käsittelyn tarkoitus. Lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Tällaiset erityiset säännökset voivat koskea muun muassa yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta, käsiteltävien tietojen tyyppiä, asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa, käyttötarkoitussidonnaisuutta, säilytysaikoja, sekä käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet. Vaatimuksena tällaiselle lainsäädännölle on lisäksi, että sen on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhtainen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Tämä kohta sisältää siis sekä velvoitteen säätää kansallisessa lainsäädännössä käsittelyn perustasta ja käsittelyn tarkoituksesta että mahdollisuuden säätää myös muista seikoista.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna käsittelyn oikeusperustana olisi laki tulotietojärjestelmästä sekä tiedon käyttäjiä koskeva erillislainsäädäntö, johon tulorekisterilain 13 §:n 1 momentin 23 ja 34 kohdassa viitattaisiin. Mainituissa lainkohdissa säädettäisiin, mille tiedon käyttäjille ja mihin käyttötarkoituksiin tietoja voitaisiin tulorekisteristä luovuttaa.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kansallista liikkumavaraa käytettäisiin ainoastaan siltä osin kuin nykyisten tahojen oikeutta saada ja käyttää tietoja laajennettaisiin nykyisestä sääntelystä. Tämä koskisi KEHA-keskusta sekä kuntia ja kuntayhtymiä. Vastaavasti 6 artiklan 3 kohdan tarkoitettua kansallista liikkumavaraa käytettäisiin sen osalta, kun säädetään niistä tarkoituksista, joihin Tulorekisteriyksikkö voisi tulorekisterilain 13 §:n 1 momentin 23 ja 34 kohdan perusteella tietoja luovuttaa.
KEHA-keskuksen tehtävien osalta käyttötarkoituksen laajentamisen tarkoituksena olisi helpottaa valtionavustuksien maksatukseen, takaisinperintään ja valvontaan liittyvää hallinnollista taakkaa sekä helpottaa valtionavustuksen hakijan hallinnollista taakkaa tarvittavien tietojen toimittamisen osalta. Samalla mahdollistettaisiin tietoturvallinen tietojen siirtyminen tulorekisteriyksikön ja KEHA-keskuksen välillä yksittäisten tietopyyntöjen sijaan.
KEHA-keskuksen osalta kyse olisi valtionavustusten maksatuksesta, takaisinperinnästä ja valvonnasta, eli valtion osoittamien rahojen välittämisestä valtionavustalain perusteella. Tehtävää olisi pidettävä yleisen edun mukaisena. Käsittelytoimia olisi myös pidettävä oikeasuhtaisina tavoiteltuun päämäärään nähden, eli hallinnollisen työn vähentämiseen, tietoturvallisuuden lisäämiseen sekä valtioavustuksien toimeenpanon suorittamisen parantumiseen ja valtionavustuksien valvontaan suhteutettuna.
Kuntien ja kuntayhtymien osalta käyttötarkoituksen laajentamisen tarkoituksena olisi, että tahot saisivat järjestämislaissa säädettyjen yleistä etua koskevien tehtävien suorittamiseksi tarpeelliset tiedot.
Lisäksi tiedot ovat tarpeen henkilöasiakkaiden palvelujen ja palvelupolkujen toimivuuden ja vaikutuksien seuraamiseksi ja kehittämiseksi sekä asiakkaiden palvelutarpeen ja palveluohjauksen arviointiin ja seurantaa sekä työvoimapalvelujen oikea-aikaiseen järjestämiseen ja kohdentamiseen. Lisäksi tiedot ovat tarpeen tulosperusteisten työvoimapalveluhankintojen seuraamiseksi, jotta tulosperusteisuus voitaisiin sitoa aidosti ja vaikuttavasti asiakkaan työllistymiseen. Palvelujen pitkäaikainen sekä tosiasiallinen vaikuttavuuden seuranta, kehittäminen ja arviointi edellyttäisi, että työvoimaviranomainen saisi tiedon siitä, miten asiakkaan tulot kehittyvät palvelun aikana, palvelun päätyttyä sekä asiakkuuden päätyttyä.
Kuntien ja kuntayhtymien osalta kysymys olisi tietojen luovuttamisesta työvoimapalvelujen toimeenpanemista varten, eli järjestämislaissa kunnille säädettyjä lakisääteisiä yleisen edun mukaisia tehtäviä varten. Luovuttaminen koskisi ainoastaan kunnan henkilöasiakkaan tulotietoja. Järjestämislain tarkoituksena on valtakunnallisen työttömyyden hoitaminen ja ehkäiseminen sekä työllisyyden hoitaminen. Esitetyt muutokset olisivat yleisen edun mukaisia. Esitetyn perusteella rajattujen (1. lakiesityksen 114 a §:ssä säädettäisiin rajoittavasti kunta- ja kuntayhtymäpohjaisten työvoimaviranomaisten oikeudesta käsitellä tulotietoja, joka rajoittaisi myös luovutettavia tietoja) tulotietojen luovuttamista, vaikkakin suhteellisen laajasti, olisi pidettävä oikeasuhtaisena toimena työllisyyden edistämisen ja työttömyyden hoidon kannalta. Tulorekisterilain 13 §:n 1 momentin 23 ja 34 kohtaan esitettyjen muutoksien katsotaan täyttävän tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan edellytykset.