7.1
Pakkokeinolaki
2 luku Kiinniottaminen, pidättäminen, vangitseminen ja tutkinta-aresti
11 §. Vangitsemisen edellytykset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyisen viittaussäännöksen sijasta momentista ilmenisi suoraan ne edellytykset, joiden käsillä ollessa rikoksesta todennäköisin syin epäilty saataisiin vangita. Säännöksessä ei siten viitattaisi vangitsemisen edellytysten osalta enää pidättämisen edellytyksiä koskevaan 5 §:ään.
Momentin mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäillyn saisi määrätä vangittavaksi, kun rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella on syytä epäillä käsillä olevan karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaara (a–c alakohdat). Tämän lisäksi rikoksesta todennäköisin syin epäilty saataisiin määrätä vangittavaksi, kun hän on tuntematon ja kieltäytyy ilmoittamasta nimeään tai osoitettaan taikka antaa siitä ilmeisesti virheellisen tiedon tai, kun hänellä ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän poistumalla maasta karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa. Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saataisiin määrätä vangittavaksi lisäksi, kun rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta ja epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella on syytä epäillä, että hän aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle.
Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi kohdat 1–4, joissa olisi käytännössä kyse tavanomaisesta vangitsemisasiasta, tuntemattomasta rikoksentekijästä, rikoksesta epäiltyyn liittyvästä maasta poistumisen vaarasta sekä ylitörkeisiin rikoksiin liittyvästä vaarasta jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Näistä ensimmäinen sisältäisi vaatimuksen jonkin tai joidenkin kolmen esitetyn erityisen edellytyksen eli karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaaran käsillä olosta.
Momentissa ehdotetaan säädettävän vangitsemisen edellytyksistä suurelta osin pidättämisen edellytyksiä vastaavalla tavalla, mutta vangitseminen ei voisi kuitenkaan enää perustua 5 §:n 1 momentin 1 kohtaa vastaavasti pelkkään rikoksen vakavuuteen. Rikoksen vakavuus ei voisi siis enää toimia ainoana perusteena vangitsemiselle, mikä on pidättämisen edellytyksiä koskevan 5 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella kuitenkin yhä mahdollista. Momentin uusi 1 kohta vastaisi pitkälti 5 §:n 1 momentin 2 kohtaa, tosin sillä erotuksella, että kohtaa ei olisi rajattu koskemaan vain niitä rikoksia, joista on säädetty lievempi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta. Ehdotetulla sääntelyllä ei muutettaisi kokonaisuudessaan niiden rikosten piiriä, joiden kohdalla rikoksesta epäillyn vangitseminen voisi tulla kyseeseen, vaan rikoksesta todennäköisin syin epäillyn saisi yhä vangita, kun rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Pidättämisen edellytyksistä poiketen vangitseminen ylitörkeiden rikosten kohdalla voisi perustua uuden 4 kohdan mukaisesti tapauskohtaisesti myös uhkaan siitä, että rikoksesta epäilty aiheuttaisi vapaana ollessaan jonkun henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa vaaraa.
Karttamis-, sotkemis- ja jatkamisvaarasta säädettäisiin käytännössä voimassa olevan 5 §:n 1 momentin 2 kohtaa vastaavalla tavalla. Vaikka vangitseminen edellyttäisi jatkossa rikoksen vakavuudesta huolimatta jonkin erityisen edellytyksen olevan käsillä, rikoksen vakavuus ja odotettavissa olevan rangaistuksen pituus saisivat yhä merkitystä erityisten edellytysten käsillä oloa arvioitaessa. Ylitörkeiden rikosten osalta rikoksen vakavuuden voidaan lähtökohtaisesti katsoa muodostavan jo vahvan perustan vangitsemiselle, eikä karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaarasta edellytettäisi yhtä vahvaa selvitystä kuin lievempien rikosten kohdalla (ks. myös KKO 2024:20, kohta 41).
Vaikka rikoksen vakavuus ei yksin riittäisi kaavamaisesti vangitsemisen perusteeksi, ei voitaisi pitää poissuljettuna, että nimenomaisesti epäillystä vakavasta rikoksesta odotettavissa olevan rangaistuksen laji ja pituus vaikuttaisivat rikoksesta epäillyn toimintaan, mikäli tämä jätettäisiin vangitsematta. Sanottu koskisi ylitörkeiden rikosten ohella myös muita erityisen vakavia rikoksia, joiden rangaistusasteikko mahdollistaa hyvin ankaran rangaistuksen. Tällaisiin vakaviin rikoksiin voidaan arvioida liittyvän hyvin todellinen karttamis- ja sotkemisvaara juuri odotettavissa olevaan rangaistuksen pituuteen liittyen. Esimerkinomaisesti kyse voisi olla törkeästä huumausainerikoksesta tai väkivaltarikoskokonaisuudesta, josta olisi oikeuskäytännössä vakiintuneen rangaistuskäytännön perusteella odotettavissa useamman vuoden vankeusrangaistus. Karttamisvaaran käsillä oloa konkretisoivat entisestään muun muassa, tosin ei tyhjentävästi, rikollisen toiminnan järjestäytyneisyys, suunnitelmallisuus tai toiminnan kansainväliset yhteydet taikka epäillyn henkilökohtaiset ulkomaiset siteet. Edellä mainittujen seikkojen voidaan katsoa puoltavan vahvasti vaaraa siitä, että rikoksesta epäilty poistuu maasta tai muulla tavoin pyrkii karttamaan rikosprosessia odotettavissa olevan pitkän vankeusrangaistuksen välttääkseen. Tällaisissa tilanteissa lähtökohta arvioinnin osalta olisi selvä ja sen osoittaminen toiseksi edellyttäisi varteenotettavaa vastanäyttönä siitä, ettei esimerkiksi karttamisvaaraa olisi käsillä. Samoin rikoksen vakavuus saattaa osoittaa tai viimekädessä jopa lisätä rikollisen toiminnan jatkamisvaaraa. Kyse voisi olla tilanteesta, jossa rikoksesta epäilty kokee, ettei tällä ole tulevan rangaistuksen vuoksi mitään menetettävää tai etteivät myöhemmät rikokset vaikuttaisi rangaistuksen määrään merkittävissä määrin. Myös rikollisjoukot saattavat hyödyntää rikoksissa sellaista henkilöä, jonka tiedetään saavan aikaisemmasta rikoksesta ankaran rangaistuksen, eikä muilla tuomiota odotettaessa tehtävillä rikoksilla olisi suurta merkitystä. Rikoksen vakavuus ja sitä kautta odotettavissa olevan rangaistuksen pituus olisivatkin seikkoja, jotka voisivat tapauskohtaisesti vahvasti indikoida yhden tai useamman erityisen edellytyksen käsillä oloa. Rikoksen vakavuudelle voitaisiin antaa erityisten edellytysten käsillä oloa arvioitaessa merkitystä edellä todetuin perustein myös pääkäsittelyn ja tuomion antamisen välisenä aikana. Vangitsemisvaatimusta tai vangittavana pitämistä koskevaa asiaa käsiteltäessä tulisi kuitenkin perustella tapauskohtaisesti, miten arvioitavana olevassa asiassa epäillyn rikoksen vakavuuden katsottaisiin ilmentävän jonkin erityisen edellytyksen läsnäoloa.
Vangitsemisen erityisten edellytysten käsillä olosta tulee esittää syytä epäillä -kynnyksen ylittävää selvitystä. Se, minkä verran ja millaista selvitystä epäillyn vangitseminen ylitörkeiden rikosten kohdalla korkeimman oikeuden ratkaisun myötä edellyttää, täsmentyy tuomioistuinten ratkaisukäytännössä kunkin tapauksen olosuhteiden mukaan. Tilanteiden moninaisuuden vuoksi ei ole esitettävissä eikä ole myöskään tarkoituksenmukaista esittää selkeää tai täsmällistä rajaa sille, mitä selvitystä on pidettävä riittävänä erityisen vakavista rikoksista epäiltyjen vangitsemiseksi. Kyse olisi aina tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta. Momentin 2 ja 3 kohdat tuntemattomasta rikoksentekijästä ja maasta poistumisen vaarasta vastaisivat käytännössä voimassa olevan pidättämisen edellytyksiä koskevan säännöksen 3 ja 4 kohtia, ja ne pysyisivät asiallisesti muuttumattomina.
Lisäksi 1 momenttiin lisättäisiin uusi 4 kohta hengen, terveyden tai vapauden vaarantumista koskien. Kyse olisi käytännössä rikoksesta epäillyn vapaana oloa seuraavaan turvallisuusuhkaan perustuvasta vangitsemisperusteesta, joka tulisi sovellettavaksi, kun epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella olisi syytä epäillä, että hän aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Vangitsemisperusteen tarkoituksena ei olisi niinkään tutkinnan tai syytteen nostamisen tukeminen, vaan sen tarkoitusperä olisi yhteydessä turvallisuuden ylläpitoon ja tarpeeseen ennalta ehkäistä välitöntä henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa vaaraa, jonka epäiltäisiin aiheutuvan vakavasta rikoksesta epäillyn vangitsematta jättämisestä. Turvallisuudella tarkoitettaisiin myös poliisilaissa omaksutusti yleisen turvallisuuden ohella yksittäisten henkilöiden turvallisuutta sekä turvallisuutta yksityisissä paikoissa (HE 224/2010 vp, s. 71). Kyse olisi jatkamisvaaran tavoin preventiivisestä toimenpiteestä.
Vangitsemisperuste olisi rajattu sovellettavaksi vain ylitörkeiden rikosten kohdalla, kun rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus olisi vähintään kaksi vuotta vankeutta. Varsin tyypillisesti ylitörkeisiin rikoksiin, kuten henki- tai terrorismirikoksiin, voidaan arvioida liittyvän karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaara, niin tutkinnan alkuvaiheessa, mutta myös jäljempänä rikosprosessin edetessä tuomion antamiseen asti. Vangitsemisperuste soveltuisi sekä yhtäaikaisesti jonkin muun edellä mainitun perusteen kanssa, mutta se voisi olla käsillä myös tilanteissa, joissa muuta perustetta vangitsemiselle ei yksittäistapauksessa katsottaisi olevan.
Vangitsemisperustetta voitaisiin soveltaa turvallisuusuhan estämiseksi, käytännössä muiden hengen, terveyden ja vapauden suojelemiseksi. Tilanteen mukaan tällaisen mahdollisen turvallisuusuhan kohdehenkilö voisi olla etukäteen tiedossa, ja kyse voisi olla esimerkiksi epäillyn rikoksen asianomistajasta taikka tämän läheisestä. Tämä ei olisi kuitenkaan vangitsemisperusteen erilaiset käyttötilanteet huomioiden edellytyksenä. Henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa vaaraa voisivat osoittaa epäiltyyn rikokseen liittyvät seikat, kuten rikoksen teko-olosuhteet ja laatu. Tältä osin arvioinnissa voitaisiin huomioida muun muassa se, onko epäilty vakava rikos kohdistunut puolustuskyvyttömään tai rikoksesta epäillylle ennalta tuntemattomaan henkilöön taikka suureen joukkoon ihmisiä ja onko käsillä ollut raskauttavia seikkoja, kuten rikoksen tekeminen erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai rikoksen suunnitelmallisuus. Tällaiset olosuhteet voisivat viitata rikoksesta epäillyn epävakauteen, aggressiivisuuteen taikka piittaamattomuuteen muiden turvallisuudesta. Ratkaisevaa voisi olla siten rikoksen rangaistusasteikosta ilmenevän vakavuuden ohella muut rikoksen erityistä vakavuutta osoittavat erityispiirteet. Laadultaan ja luonteeltaan poikkeuksellisen vakavan rikoksen voidaan arvioida jo itsessään ilmentävän rikoksesta epäillyn vaarallisuutta.
Arvioitaessa vangitsemisperusteen käsillä oloa merkitystä voitaisiin antaa rikokseen liittyvien seikkojen lisäksi myös rikoksesta epäiltyyn liittyville tekijöille. Arvioinnissa keskeisiä tekijöitä olisivat tältä osin muun muassa rikoksesta epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet, kuten käyttäytyminen, esimerkiksi uhkaukset taikka uhrin muistoa loukkaava tai lähiomaisten kärsimystä lisäävä toiminta, tai yhteydet järjestäytyneeseen rikollisryhmään tai muuhun rikollisjoukkoon. Vangitseminen voisi tulla kyseeseen myös, kun epäillyn vangitsematta jättämisen epäiltäisiin johtavan rikollisryhmien tai -verkostojen keskinäisiin välienselvityksiin tai kostotoimenpiteisiin, jotka saattaisivat vaarantaa viimekädessä myös sivullisten turvallisuuden. Vangitsemisperusteen soveltamista arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota myös vangitsematta jättämisen puolesta puhuviin seikkoihin, kuten teon yhteys itsepuolustukseen.
Vangitsemisperustetta olisi mahdollista soveltaa, kun olosuhteiden perusteella olisi syytä epäillä rikoksesta epäillyn aiheuttavan vapaana ollessaan jonkun henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa vaaraa, vaikka tilanteessa ei olisikaan viitteitä taikka konkreettista selvitystä varsinaisesta rikollisen toiminnan jatkamisen vaarasta pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Käytännössä vangitseminen voisi tilanteen mukaan perustua ehdotettavan vangitsemisperusteen kanssa yhtäaikaisesti jatkamisvaaraan. Rikosten jatkamisvaaraa arvioitaessa tekijän aikaisempi rikollisuus ja mahdollisen rikoskierteen katkaiseminen ovat yksiä keskeisiä arviointikriteerejä. Merkitystä voi kuitenkin olla myös tietoon tulleilla suunnitelmilla muista rikoksista taikka sillä, että epäillyn uhkailujen perusteella on todennäköistä, että hän suunnittelee väkivaltaista kostoa ilmiantajalle tai todistajalle (HE 14/1985, s. 49). Asiallisesti vangitsemisperuste eroaisi jatkamisvaarasta, sillä merkityksellistä ei olisi niinkään rikoksesta epäillyn aikaisempi rikollinen toiminta, ja vangitsemisperustetta voisi soveltaa myös epäiltyihin ensikertalaisiin rikoksentekijöihin. Vaikka aiempi vakava rikollisuus, erityisesti sen ilmentäessä muihin kohdistunutta vaaraa, voisi tukea vangitsemisperusteen käsillä oloa, saattaa myös yksittäisestä vakavasta rikoksesta epäillyn vangitsematta jättämiseen liittyä ilmeinen turvallisuusuhka, eikä ensikertalaisuudelle tulisi antaa korostunutta merkitystä, mikäli muut seikat ilmentäisivät henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa vaaraa. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tulisi esittää vangitsemisvaatimuksessa samoin kuin vangitsemisasian uudelleen käsittelyssä ne konkreettiset seikat, jotka yksittäistapauksessa osoittaisivat, että rikoksesta epäillyn vangitsematta jättäminen aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Vangitsemisasiassa esitettävä selvitys voisi perustua pakkokeinolain 3 luvun 8 §:ää vastaavasti pelkästään kirjalliseen aineistoon liittyen erityisesti epäiltyyn rikokseen tai henkilöä koskeviin seikkoihin. Vaatimuksen tueksi esitettävä näyttö olisi käytännössä tilanteen kuvaamista esitutkintaviranomaisen näkökulmasta huomioiden myös henkilön mahdolliset aikaisemmat rikokset tai muut häiriöilmoitukset taikka rikostiedustelutiedot siltä osin kuin niitä voisi julkiseksi tulevassa vaatimuksessa käyttää.
Tuomioistuimen olisi arvioitava turvallisuusuhkaa tilanteen ja sen erityispiirteiden mukaan. Vangitsemisperustetta ei olisi tarkoitettu yleiseksi eikä rutiininomaiseksi, vaan sen soveltaminen edellyttäisi, että tuomioistuin katsoisi yksittäistapauksen yhteydessä käsillä olevien seikkojen perusteella olevan syytä epäillä, että rikoksesta epäillyn vapaana oleminen aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Minkään yksittäisen tekijän käsillä olo ei systemaattisesti osoittaisi edellytyksen täyttymistä, vaan kyse olisi aina tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta. Huomionarvoista on, että vangitsemisperusteen käsillä olon osalta kyse on tulevaisuuteen suuntautuvasta arvioinnista, eikä siltä siten voida edellyttää varmuutta siitä, että rikoksesta epäillyn vangitsematta jättäminen tosiasiassa johtaisi tällaisen turvallisuusuhan konkretisoitumiseen. Vangitsemisasiaa käsiteltäessä tulisi ottaa huomioon myös pakkokeinolain 1 luvun yleiset periaatteet ja 2 luvun mukainen kohtuuttoman vangitsemisen kielto. Rikoksesta epäillyn syyllisyyden osalta edellytetään puolestaan muita säännöksessä tarkoitettuja vangitsemistilanteita vastaavasti korkeampaa todennäköisyyttä.
Rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vapautta ei voitaisi rajoittaa vangitsemisperusteen nojalla pidempään kuin tilanteessa olisi tarpeen vangitsemisella turvattavien etujen vuoksi. Epäillyn määrääminen pidettäväksi edelleen vangittuna sanotulla perusteella olisi mahdollista vain, jos olosuhteet ilmentäisivät yhä vaaran käsillä oloa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain tavoin tilanteesta, jossa henkilöä on syytä epäillä rikoksesta, joskaan epäilyyn ei ole todennäköisiä syitä. Momenttia muutettaisiin johdonmukaisuussyistä siten, että siinä viitattaisiin jatkossa 5 §:n 1 momentin edellytysten sijasta vangitsemisen edellytyksiä koskevan pykälän 1 momentissa säädettyihin edellytyksiin. Turvallisuussyyt puoltavat sitä, että epäiltäessä rikoksesta epäillyn aiheuttavan vapaana ollessaan vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle, voidaan epäilty vangita 2 momentin nojalla, vaikka epäilylle ei olisi vielä todennäköisiä syitä.
Pykälän 3–5 momentit säilyisivät muuttumattomina.
10 luku Salaiset pakkokeinot
1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin uusiksi salaisiksi pakkokeinoiksi salainen kotietsintä, salainen erityinen kotietsintä ja salainen paikanetsintä sekä näihin etsintöihin liittyvä haltuunotto ja jäljentäminen. Uusia keinoja voitaisiin käyttää rikoksen selvittämiseksi. Lisäksi momenttiin tehtäisiin tekninen muutos teknisen tarkkailun poistamiseksi yläkäsitteenä.
Rikoksen selvittämisellä tarkoitetaan salaisen pakkokeinon käyttöä sen jälkeen, kun esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti on syytä epäillä, että rikos on tehty. Momentissa säädetyn mukaisesti myös salaisia etsintöjä voitaisiin käyttää esitutkinnassa salassa niiden kohteilta. Momentissa jo säädettyjen muiden keinojen tavoin tämä tarkoittaisi ainoastaan mahdollisuutta uuden keinon salaiseen käyttöön, mikä ei kaikissa tapauksissa olisi kuitenkaan välttämätöntä. Jos tiedon antaminen ei vaarantaisi esimerkiksi rikoksen selvittämistä, syytä pakkokeinon käyttöön salassa ei olisi.
Pykälän 2 momentista kumottaisiin peitetoimintaa, valeostoa ja tietolähteen ohjattua käyttöä koskevat viittaukset. Näiden toimivaltuuksien käytöstä rikosten esitutkinnassa Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa säädettäisiin jatkossa 10 luvussa eikä enää Tullin ja Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalaeissa.
1 a §.Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet. Lukuun lisättäisiin uusi 1 a §, johon siirrettäisiin rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain kumottavan 58 §:n säännökset salaisten pakkokeinojen käyttämisestä Rajavartiolaitoksessa. Kyse on lainsäädäntöteknisistä muutoksista, joilla ei ole vaikutusta voimassa oleviin toimivaltuuksiin. Pykälän 1–4 momentissa säädettäisiin rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 58 §:n 2–5 momenttia vastaavasti salaisten pakkokeinojen käytöstä ja käytön rajoituksista Rajavartiolaitoksessa.
2 §. Salaisten pakkokeinojen käytön edellytykset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että osallistuvan tietolähteen käytön, salaisen kotietsinnän, salaisen erityisen kotietsinnän ja salaisen paikanetsinnän sekä näihin etsintöihin liittyvän haltuunoton ja jäljentämisen edellytykseksi asetettaisiin erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Kuten muutkin tämän erittäin tärkeää merkitystä koskevan edellytyksen piiriin kuuluvat salaiset pakkokeinot, osallistuvan tietolähteen käyttö ja salaiset etsinnät olisivat sellaisia salaisia pakkokeinoja, joilla voidaan puuttua perusoikeuksiin merkittävissä määrin. Tästä syystä menetelmän käytölle on perusteltua myös asettaa tämänkaltainen erityinen edellytys.
Erittäin tärkeän merkityksen vaatimus tarkoittaa sitä, että ilman kyseisen pakkokeinon käyttöä rikoksen selvittäminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia tai muuten olisi hyvin työlästä. Huomioon voidaan myös esimerkiksi ottaa se, että tutkinnan pitkittymisestä aiheutuu erityistä vaaraa (HE 222/2010 vp s. 121).
Osallistuvan tietolähteen käytön erityisistä edellytyksistä säädettäisiin 40 a §:ssä ja salaisen kotietsinnän, salaisen erityisen kotietsinnän ja salaisen paikanetsinnän erityisistä edellytyksistä säädettäisiin 26 a, 26 c ja 26 f §:ssä.
Lisäksi 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös salaisen erityisen kotietsinnän käyttäminen edellyttäisi lisäksi, että se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi. Välttämättömyysvaatimuksella tarkoitettaisiin samaa kuin aikaisemmissa esitöissä (HE 222/2010 vp, s. 316).
15 §.Peitellystä tiedonhankinnasta päättäminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännökset päätöksenteosta Rajavartiolaitoksessa. Ne siirrettäisiin rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain kumottavasta 59 §:stä muuttamattomina. Peitellystä tiedonhankinnasta Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiseksi päättääRajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta peitellyn tiedonhankinnan toteuttavasta Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköstä ja siitä vastaavasta rajavartiomiehestä.
Pykälän 3 momentti säilyisi muuttamattomana.
Pykälän 4 momentti, jossa on viittaus rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin, kumottaisiin.
26 a §. Salainen kotietsintä ja sen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin salaisen kotietsinnän määritelmästä ja sen edellytyksistä. Kotietsinnästä säädetään erikseen pakkokeinolain 8 luvussa.
Pykälän 1 momentin mukaan salaisella kotietsinnällä tarkoitettaisiin rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun kotirauhan suojaamaan paikkaan tehtävää salaista etsintää. Kyse on kohdehenkilön tietämättä tehtävästä kotietsinnästä. Salaisen kotietsinnän käytöstä ilmoittamisesta säädettäisiin 60 §:ssä.
Rikoslain 24 luvun 11 §:n mukaan kotirauhan suojaamia ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen. Kotirauhan suojaamien tilojen osalta arvioinnissa on myös otettava huomioon tilan tosiallinen käyttötarkoitus. Viime kädessä tilan tosiallinen käyttötarkoitus ratkaisee suojan piirin, sillä esimerkiksi asuinhuoneistoa ei välttämättä käytetä asumiseen, mutta toisaalta varastoakin voidaan jossakin tilanteessa käyttää asumiseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin salaisen kotietsinnän edellytyksistä. Momentin mukaan esitutkintaviranomaiselle voitaisiin antaa lupa toimittaa 1 momentissa tarkoitettu etsintä, jos tilan tai paikan haltijaa on syytä epäillä 3 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta. Etsintä saataisiin toimittaa vain, jos etsinnässä voidaan olettaa löytyvän rikoksen selvittämiseksi tarpeellinen esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka. Paikassa, joka ei ole rikoksesta epäillyn hallinnassa, etsintä saataisiin toimittaa vain, jos rikos on tehty siellä tai jos muuten voidaan erittäin pätevin perustein olettaa, että etsinnässä löytyy edellä tarkoitettu esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka. Viitatussa 3 §:ssä säädetään telekuuntelusta ja sen edellytyksistä. Pykälän 2 momentissa on listattuna ne rikokset, joiden selvittämiseksi telekuuntelua saa käyttää. Sama rikoslistaus soveltuisi edellytyksenä salaisen kotietsinnän käyttämiseksi. Edellytys liittyisi epäilyyn tietynasteisen rikoksen tekemisestä ja etsinnän tiettyihin tavoitteisiin. Tässä yhteydessä onkin syytä kiinnittää huomiota konkreettisen, jo tehtyyn rikokseen liittyvän epäilyn olemassaoloon. Salaisen kotietsinnän ei pitäisi perustua pelkkään vihjetietoon, vaan pitäisi olla myös muuta rikosepäilyä tukevaa selvitystä tai tietoa.
Pykälän 3 momentin mukaan jos salaisen kotietsinnän aikana tai muutoin ilmenee, että etsinnän kohteeksi voisi joutua 26 b §:ssä tarkoitettua tietoa, toimenpide on keskeytettävä ja sillä saadut tallenteet ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot on heti hävitettävä. Viitatussa uudessa 26 b §:ssä säädettäisiin salaisesta erityisestä kotietsinnästä ja sen edellytyksistä. Salaisella erityisellä kotietsinnällä tarkoitettaisiin etsintää sellaisessa tilassa, jossa etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 10–14, 16, 20 tai 21 §:n mukaan on velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta ja johon ei pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n nojalla saa kohdistaa takavarikkoa tai asiakirjan jäljentämistä.
Pykälän 4 momentin mukaan salaisessa kotietsinnässä löydettyä yksityistä avaamatonta asiakirjaa saisi tarkastella vain tutkinnanjohtaja, syyttäjä tai tuomioistuin taikka tutkinnanjohtajan määräyksestä poliisimies. Datan muodossa olevan asiakirjan avaamisessa saisi tarvittaessa tutkinnanjohtajan päätöksellä avustaa toimenpiteen kohteena olevan tietojärjestelmän tai sen tallennusalustan asiantuntija. Momentissa säädetty vastaisi pakkokeinolain 7 luvun 11 §:ssä säädettyä koskien eräiden asiakirjojen avaamista ja tutkimista.
26 b §. Salainen erityinen kotietsintä ja sen edellytykset. Pykälän 1 momentti sisältäisi salaisen erityisen kotietsinnän määritelmän. Kyse on kohdehenkilön tietämättä tehtävästä erityisestä kotietsinnästä. Salaisen erityisen kotietsinnän käytöstä ilmoittamisesta säädettäisiin 60 §:ssä.
Määritelmä vastaisi 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua erityistä etsintää. Erona 8 luvussa säädettyyn etsintään olisi etsinnän tekeminen salassa ja sen käyttöedellytykset, mutta muutoin sääntely olisi yhtenevä eli etsintäpaikkojen piiri määräytyisi momentissa viitattujen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännösten perusteella (10–14, 16, 20 tai 21 §). Momentissa viitatut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännökset koskevat velvollisuutta tai oikeutta kieltäytyä todistamasta. Näiden perusteella salaisen erityisen kotietsinnän piiriin kuuluvia tiloja yleensä olisivat esimerkiksi virkamiesten työhuoneet, lääkärin vastaanottotilat, asianajotoimistot, toimittajien asunnot sekä lehtien ja kirjojen toimitusten ja kustantamojen toimitilat ja niiden palveluksessa olevien henkilöiden asunnot. Momentissa lisäksi viitatussa pakkokeinolain 7 luvun 3 §:ssä säädetään takavarikoimis- ja jäljentämiskielloista.
Momentissa tilan korostunut liityntä salassapitovelvollisuuteen tai -oikeuteen todettaisiin ilmaisulla ”etsintää sellaisessa tilassa, jossa etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tietoa”. Tämä ilmaisu tarkoittaisi sitä, että paikkaan kohdistuvan etsinnän määrittäminen salaiseksi erityiseksi kotietsinnäksi ei riippuisi kategorisesti siitä, mihin tarkoitukseen kyseessä olevaa paikkaa yleensä tai pääasiallisesti käytetään. Salaisen erityisen kotietsinnän piiriin saattaisi kuulua esimerkiksi asianajajan asunto, jos hän tekee töitä siellä tai jos siellä muuten on hänen työhönsä liittyviä asiakirjoja. Toisaalta asianajotoimistoon kohdistuva etsintä saatettaisiin rajata siten, että tietoon ei ilmeisesti tule salassa pidettäviä tietoja (esimerkiksi tietyn esineen etsiminen todistelutarkoitusta varten), jolloin ei olisi myöskään kysymys salaisesta erityisestä kotietsinnästä. Koska tarkoituksena on tältä osin suojata salassapitovelvollisuutta tai -oikeutta eikä tiettyjä tiloja, salaisen erityisen kotietsinnän kohteena olevan tilan määrittely jäisi pakostakin jossakin määrin avoimeksi ja päätöstä valmisteltaessa tehtävän huolellisen harkinnan yhteydessä yksityistapauksellisesti määritettäväksi.
Ilmaisu ”etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tietoa” tarkoittaa sitä, että etsinnän arvioiminen salaiseksi erityiseksi kotietsinnäksi on tietyn kynnyksen takana. Tämä kynnys riippuisi siitä, onko kysymyksessä salassapitoon velvollisen tai oikeutetun työhuone, liiketila tai muu vastaava ammatinharjoittamispaikka vai onko kysymyksessä muu tila. Jos kysymys on ammatinharjoittamispaikasta ja jos etsinnän kohteena ovat paikassa olevat asiakirjat ja tiedot, lähtökohtana olisi etsinnän katsominen salaiseksi erityisesti kotietsinnäksi. Muiden tilojen osalta tulisi olla nimenomaista tietoa siitä, että sieltä saattaa löytyä kysymyksessä olevaa tietoa. Kuten edellä on viitattu, kumpienkin paikkojen kohdalla vaikuttaisi se, mitä etsintäpäätöksen perusteella paikasta etsitään ja mitä siellä tutkitaan. Lisäksi kynnykseen saattaisi vaikuttaa se, minkälaisen henkilön salassapitovelvollisuudesta tai -oikeudesta on kysymys. Esimerkiksi virkamiehillä ei välttämättä ole työhuoneessaan samassa määrin salassa pidettävää tietoa kuin asianajajalla. Jos alkuperäinen arvio tilojen luonteesta osoittautuisi vääräksi, ehdotetun 26 a §:n 3 momentin mukaisesti toimenpide olisi keskeytettävä ja sillä saadut tallenteet ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi heti hävitettävä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin salaisen erityisen kotietsinnän toimittamista koskevista edellytyksistä. Edellytyksenä olisi, että tilan tai paikan haltijaa on syytä epäillä 3 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta. Lisäksi momentin mukaan edellytyksenä olisi, että voidaan olettaa etsinnässä löytyvän rikoksen selvittämiseksi tarpeellinen esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka, ja vain jos etsintävaltuutetun läsnäolo voidaan mahdollistaa 26 c §:ssä säädetyllä tavalla. Paikassa, joka ei ole rikoksesta epäillyn hallinnassa, etsintä saataisiin toimittaa vain, jos rikos on tehty siellä tai jos muuten voidaan erittäin pätevin perustein olettaa, että etsinnässä löytyy edellä tarkoitettu esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka.
Kyse olisi vastaavasta rikosperusteisesta edellytyksestä kuin 26 a §:ssä säädetyssä salaisessa kotietsinnässä. Edellytys liittyisi epäilyyn tietynasteisen rikoksen tekemisestä ja etsinnän tiettyihin tavoitteisiin. Tässä yhteydessä onkin syytä kiinnittää huomiota konkreettisen, jo tehtyyn rikokseen liittyvän epäilyn olemassaoloon. Salaisen erityisen kotietsinnän ei pitäisi perustua pelkkään vihjetietoon, vaan pitäisi olla myös muuta rikosepäilyä tukevaa selvitystä tai tietoa.
Keskeistä momentissa on myös edellytys, jonka mukaan salainen erityinen kotietsintä voidaan toimittaa vain jos etsintävaltuutetun läsnäolo voidaan mahdollistaa 26 c §:ssä säädetyllä tavalla. Viitatussa ehdotetussa uudessa 26 c §:ssä säädettäisiin etsintävaltuutetusta, sen kelpoisuusvaatimuksista, velvollisuuksista sekä palkkiosta ja korvauksesta. Viitatun pykälän keskeisenä sääntönä on se, että salaista erityistä kotietsintää varten määrätään etsintävaltuutettu huolehtimaan siitä, että haltuunotto tai asiakirjan jäljentäminen ei kohdistu 26 b §:n 1 momentissa tarkoitettuun tietoon. Mikäli etsintävaltuutetun osallistumista etsintään ei voitaisi mahdollistaa 26 c §:n (erityisesti 2 momentissa säädetyn) mukaisesti, salaista erityistä kotietsintää ei saisi toimittaa. Kyse olisi vastaavasta sääntelystä kuin 8 luvun 5 §:n 4 momentissa, jonka mukaan erityistä kotietsintää ei saisi toimittaa ilman etsintävaltuutetun läsnäoloa.
26 c §. Etsintävaltuutettu, sen kelpoisuusvaatimukset, velvollisuudet sekä palkkio ja korvaus. Pykälän sääntely vastaisi soveltuvin osin, mitä 8 luvussa säädetään etsintävaltuutetusta.
Pykälän 1 momentin mukaan salaista erityistä kotietsintää varten olisi määrättävä etsintävaltuutettu huolehtimaan siitä, että haltuunotto tai asiakirjan jäljentäminen ei kohdistu 26 b §:n 1 momentissa tarkoitettuun tietoon. Sääntely vastaisi 8 luvun 7 §:ssä säädettyä, mutta salaisen erityisen kotietsinnän kontekstissa.
Etsintävaltuutetun määrääminen tulisi kysymykseen tilanteissa, joissa 26 b §:n 1 momentin mukaisesti on syytä olettaa etsinnän kohteeksi joutuvan tietoa, jota koskee velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta. Lähtökohtaisesti tämän tulisi ilmetä jo ennen etsintää, mutta poissuljettua ei ole sen selviäminen vasta salaisen kotietsinnän tai salaisen paikanetsinnän jo alettua. Jälkimmäisissä tapauksissa etsintä olisi keskeytettävä ja sillä saadut tallenteet ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi heti hävitettävä. Sääntely eroaisi 8 luvussa säädetystä siten, että kyse ei olisi vain keskeytysvelvollisuudesta ja siitä, että etsintävaltuutettu saadaan osallistumaan etsintään, vaan salaisen erityisen kotietsinnän tilanteissa kyse olisi keskeyttämisvelvollisuuden lisäksi hävittämisvelvollisuudesta tallenteiden ja tietojen suhteen.
Momentissa myös säädettäisiin, että etsintävaltuutettuna voisi toimia 44 §:ssä tarkoitettu julkinen asiamies, jonka tuomioistuin on määrännyt etsintää koskevan vaatimuksen käsittelyyn. Etsintävaltuutetun kelpoisuusvaatimuksista säädetään 8 luvun 8 §:ssä. Jäljempänä tarkemmin käsitellään muutosehdotuksia 44 §:ään, mutta ehdotuksen mukaan tuomioistuimen olisi määrättävä asuntokuuntelun lisäksi salaista kotietsintää ja salaista erityistä kotietsintää koskevan vaatimuksen käsittelyyn julkinen asiamies valvomaan rikoksesta epäillyn ja muiden etsinnän kohteeksi mahdollisesti joutuvien etuja. Salaisen erityisen kotietsinnän osalta käsittelyllä tarkoitettaisiin 26 g §:ssä tarkoitettua vaatimuksen käsittelyä.
Momentissa on siten mahdollistettu viimeksi mainittuun käsittelyyn määrätyn julkisen asiamiehen toimiminen myös etsintävaltuutettuna salaisen erityisen kotietsinnän toimittamisessa. Salaista erityistä kotietsintää koskevan vaatimuksen käsittelyssä toimiva julkinen asiamies voisi monessa tapauksessa olla tarkoituksenmukaisin vaihtoehto etsintävaltuutetuksi. Salainen erityinen kotietsintä eroaa merkittävästi 8 luvun erityisestä kotietsinnästä salassa tehtävän luonteensa vuoksi, minkä vuoksi vaatimukseen jo perehtyneen, sen käsittelyyn tuomioistuimessa osallistuvan julkisen asiamiehen toimiminen etsintävaltuutettuna voisi usein olla tarkoituksenmukaisinta.
Momentissa käytetyllä muotoilulla ”voi toimia” tarkoitettaisiin kuitenkin mahdollisuutta määrätä julkinen asiamies toimimaan myös etsintävaltuutettuna, mutta se ei poissulkisi mahdollisuutta määrätä etsintävaltuutetuksi muuta henkilöä, joka täyttäisi 8 luvun 8 §:ssä säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Salaisen erityisen kotietsinnässä saattaa usein kuitenkin olla korostunut tarve pitää etsinnästä tietävien henkilöiden piiri rajattuna. Tarvittaessa etsintävaltuutetuksi voitaisiin kuitenkin määrätä useampi kuin yksi henkilö. Tämä koskee esimerkiksi tapauksia, joissa läpi käytävä aineisto on poikkeuksellisen laaja tai joissa joltakin osin tarvitaan erityistä asiantuntemusta tai eri alojen asiantuntemusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin salaiseen erityiseen kotietsintään määrätyn etsintävaltuutetun velvollisuuksista. Etsintävaltuutetun tehtävänä olisi huolellisesti ja ilman aiheetonta viivytystä valvoa sitä, että ehdotetussa 26 h §:ssä tarkoitettu haltuunotto tai asiakirjan jäljentäminen ei kohdistu 26 b §:n 1 momentissa tarkoitettuun tietoon. Etsintävaltuutetun olisi oltava läsnä salaista erityistä kotietsintää toimitettaessa ja seurattava etsintätoimenpiteiden suorittamista, jos se on kaikkien etsintään osallistuvien turvallisuus huomioon ottaen mahdollista toteuttaa.
Etsintävaltuutetun tulisi riittävän tarkasti seurata etsintätoimenpiteiden suorittamista kyetäkseen havaitsemaan, mistä kohteista voi löytyä sellaisia asiakirjoja tai tietoja, joiden jäljentämiseen kohdistuu rajoituksia. Etsintävaltuutetun tehtävään ei muuten kuuluisi etsinnän asianmukaisen toimittamisen valvonta. Tältä osin kyseeseen tulisi 26 j §:ssä tarkoitettu tallentamisvelvollisuus teknisellä laitteella. Etsintävaltuutetun tehtävän mukaisen huolellisuusvelvoitteen käytännön sisältö riippuisi tapauksesta, esimerkiksi etsinnän kohteena olevien asiakirjojen laadusta ja asiakirja-aineiston laajuudesta. Hyvällä asianajotavalla olisi merkitystä huolellisuusvelvoitteen sisällön määräytymisessä niissä tapauksissa, joissa etsintävaltuutettu on asianajaja tai julkinen oikeusavustaja.
Jotta etsintävaltuutettu voisi hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti, hänelle olisi ennen etsinnän toimittamista annettava tarvittavat tiedot etsinnän tarkoituksesta ja kohteesta. Huolellisuusvelvoitteen kannalta on tosin otettava myös huomioon se, että toisin kuin 8 luvun erityisessä kotietsinnässä, salaisessa erityisessä kotietsinnässä etsintävaltuutetulla ei olisi mahdollisuutta keskustella sen henkilön kanssa, jonka luona etsintä toimitetaan esimerkiksi arkaluonteisen aineiston sijainnin selvittämistä varten.
Etsintävaltuutetun tehtävä sisältäisi sellaista päätöksentekoa ja päätöksen valmistelua, jota tarkoitetaan rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdassa. Etsintävaltuutettu olisi kohdassa tarkoitettu julkista valtaa käyttävä henkilö, johon saman luvun 12 §:n 1 momentin mukaan sovelletaan virkamiestä koskevia rikoslain 40 luvun säännöksiä. Tehtävässään häneen sovellettaisiin sen mukaisesti muun ohessa lahjuksen ottamista koskevia säännöksiä samoin kuin virka-aseman väärinkäyttämistä ja salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevia säännöksiä. Tehtävään sisältyvä huolellisuusvelvollisuus ilmenisi pykälän 1 ja 2 momentista ja salassapitovelvollisuus 3 momentista.
Rikostutkinnallisista syistä myös salainen erityinen kotietsintä on useimmissa tapauksissa syytä toimittaa ripeästi. Etsintävaltuutetun osallistuminen salaiseen erityiseen etsintään ei tulisi aiheettomasti viivyttää etsinnän toimittamista ja sen loppuun saattamista. Koska etsintävaltuutetun osallistuminen etsintään on ehdoton edellytys, etsinnän tai sen loppuun saattamiseen liittyvät aikataulukysymykset turvallisuus huomioiden olisi ratkaistava ennen etsinnän suorittamista.
Koska salainen erityinen kotietsintä tehtäisiin sen kohdehenkilöltä tai kohdehenkilöiltä salassa, kyse olisi merkittävissä määrin erilaisesta etsinnästä verrattuna 8 luvussa säädettyyn erityiseen kotietsintään ja etsintävaltuutetun osallistumisesta siihen. Todennäköisesti usein aikaikkuna toimittaa salainen erityinen kotietsintä olisi rajoitettu ja tiukka. Siksi myös momentissa säädettäisiin siitä, että etsintävaltuutetun on toimittava ilman aiheetonta viivytystä, mikä tarkoittaa myös sitä, että etsintävaltuutetun suorittaman valvonnan olisi tapahduttava siten, ettei se viivyttäisi aiheettomasti etsinnän toimittamista ja sen loppuun saattamista. Tähänkin liittyen aikataulukysymykset turvallisuus huomioiden olisi riittävissä määrin ratkaistava ennen etsinnän suorittamista.
Joka tapauksessa etsintävaltuutetun osallistuminen etsintään olisi ehdotonta, jotta etsintävaltuutettu voisi seurata etsintätoimenpiteiden suorittamista. Momentissa säädetysti etsintävaltuutetun olisi oltava fyysisesti läsnä etsintää toimitettaessa, mutta vain jos se olisi kaikkien etsintään osallistuvien turvallisuus huomioon ottaen mahdollista toteuttaa. Etsintään osallistuvilla tarkoitetaan etsinnän toimittamisesta vastaavia toimivaltaisia viranomaisia ja etsinvaltuutettua tai -valtuutettuja. Kaikkien etsintään osallistuvien turvallisuuden huomioon ottaminen tarkoittaa etsintään osallistuvien henkilöiden turvallisuudesta huolehtimista ja mahdollisten riskitekijöiden etukäteistä hahmottamista sekä etsinnän toimittamisen huolellista suunnittelemista mahdollisten riskien välttämiseksi ja minimoimiseksi. Mikäli etsintään osallistuvien henkilöiden turvallisuutta ei voitaisi riittävällä ja asianmukaisella tavalla varmistaa – erityisesti etsintävaltuutetun etsintään osallistumisesta johtuvista syistä – salaista erityistä kotietsintää ei saisi toimittaa. Esimerkiksi jos etsintävaltuutetun fyysinen osallistuminen voisi aiheuttaa ennakoimattomia riskitekijöitä. Tältä osin on myös huomioitava se, että etsintävaltuutetulla tulisi joka tapauksessa olla riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa tehtävänsä velvollisuuksineen asianmukaisesti. Kysymykseen tulevat tilanteet voisivat koskea esimerkiksi etsinnän toimittamiseen liittyvän aikaikkunan rajallisuuteen tai muuten etsinnän suorittamiseen salassa liittyvien vaaratilanteiden vuoksi.
Jo etsintävaltuutettua valittaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, kykeneekö hän riittävällä tavalla ja tarkoituksenmukaisesti osallistumaan salaiseen erityiseen kotietsintään. Salaista erityistä kotietsintää ei voitaisi keskeyttää siksi ajaksi, kun etsintävaltuutettu joutuu hoitamaan muuta työtehtävää (esimerkiksi toisen asian käsittely tuomioistuimen istunnossa). Etsintävaltuutetun etsintään osallistumisen kesto olisi suhteutettava läpikäytävän aineiston laatuun ja laajuuteen. Näin ollen kesto riippuisi tapauskohtaisista olosuhteista. Jos etsintävaltuutettu ei toimisi momentin mukaisesti, hänelle annettu määräys voitaisiin 8 luvun 8 §:n 3 momentin mukaisesti pätevästä syystä peruuttaa.
Pykälän 3 momentin mukaan etsintävaltuutettu ja siihen tehtävään pyydetty eivät saisi oikeudettomasti paljastaa seikkaa, josta he ovat tehtävänsä vuoksi tai siihen pyydettäessä saaneet tiedon. Säännös vastaisi 8 luvun 9 §:n 2 momenttia. Asiallisesti vastaavasti säädetään 10 luvun 44 §:n 3 momentissa. Salassapitovelvollisuus koskisi siis myös pyyntövaiheessa etsintävaltuutetuksi pyydetyn tietoon tulleita seikkoja. Salassapitovelvollisuuden turvaamiseksi etsintävaltuutetulle pitäisi pyynnön esittämisvaiheessa kertoa niin vähän kuin mahdollista sellaisia tietoja, joiden eteenpäin ilmaisemisella voidaan vaarantaa etsinnän tarkoitus. Salassapitovelvollisuus koskisi etsinnän yhteydessä tietoon tulleiden asiaa koskevien yksityiskohtien lisäksi sitä, että salainen erityinen kotietsintä tullaan toimittamaan.
Ehdotetussa 3 momentissa myös säädettäisiin, että etsintävaltuutetun palkkion ja korvauksen osalta noudatettaisiin, mitä julkiselle asiamiehelle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta säädetään 46 §:ssä.
26 d §. Etsintävaltuutetun käsityksen huomioon ottaminen sekä yksityisen avaamattoman asiakirjan tutkiminen. Pykälässä säädettäisiin salaisen erityisen kotietsinnän toimittajan velvollisuudesta asianmukaisesti ottaa huomioon etsintävaltuutetun käsitys tiedon soveltuvuudesta haltuunottamisen tai asiakirjan jäljentämisen kohteeksi. Jos etsinnän yhteydessä jäljennetään tai muuten otetaan haltuun aineistoa, jonka jäljentämistä tai haltuunottamista etsintävaltuutettu on vastustanut, mainittua aineistoa ei saisi enemmälti tutkia ja se olisi sinetöitävä. Kiistanalainen aineisto olisi rajattava tavalla, joka on tarkoituksenmukainen tuomioistuinkäsittelyn kannalta ja riittävä vaitiolovelvollisuuden ja -oikeuden toteutumisen kannalta.
Jäljempänä tarkemmin käsiteltävässä ehdotetussa 26 i §:ssä säädettäisiin haltuunottamisesta ja jäljentämisestä päättämisestä salaisten etsintöjen yhteydessä. Pykälän mukaan haltuunottamisesta ja jäljentämisestä salaisessa koti- ja paikanetsinnässä päättäisi salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Etsintävaltuutetun esittämät väitteet olisi kuitenkin asianmukaisesti arvioitava.
Momentin toisessa virkkeessä säädettävä tutkimiskielto pitäisi sisällään kaikenlaisen aineiston tarkastelun ja sen lukemisen. Pykälän kolmannen virkkeen mukaisella tuomioistuinkäsittelyllä tarkoitettaisiin ehdotetun 26 g §:n mukaista tuomioistuinkäsittelyä.
Aineiston sinetöimisellä tarkoitetaan sen sijoittamista tai säilyttämistä niin, että siihen perehtyminen ei ole mahdollista. Toimintatapa tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäisi esitutkintaviranomaisen harkintaan.
Pykälän 2 momentin mukaan salainen erityinen kotietsintä olisi tallennettava teknisellä laitteella ja etsinnästä olisi laadittava pöytäkirja 26 j §:n mukaisesti. Pöytäkirjoihin olisi kirjattava tai liitettävä etsintävaltuutetun lausumat tarpeellisessa laajuudessa. Pöytäkirjoilla tarkoitettaisiin 26 j §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja pöytäkirjoja. Etsintävaltuutetulle olisi sen pyynnöstä varattava tilaisuus tarkastaa pöytäkirja(t) viipymättä etsinnän toimittamisen jälkeen, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua etsinnän toimittamisesta.
Pykälän 3 momentin mukaan salaisessa erityisessä kotietsinnässä löydettyä yksityistä avaamatonta asiakirjaa saisi tarkastella vain etsintävaltuutettu.
26 e §. Sinetöidyn aineiston tuomioistuinkäsittely. Pykälän 1 momentissa todettaisiin, että salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on viipymättä ja viimeistään kolmen päivän kuluttua 26 d §:ssä tarkoitetusta sinetöimisestä saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi, saadaanko sinetöityä aineistoa tutkia tai hyödyntää. Asiaa koskevassa vaatimuksessa olisi asia selostettava riittävällä tarkkuudella ja vaatimukseen olisi sinetöidyn aineiston lisäksi liitettävä 26 j §:ssä tarkoitettu pöytäkirja.
Lyhyen määräajan kuluessa tulisi selvitä, onko aineisto tai osa siitä pidettävä esitutkintaviranomaisen hallussa asiakirjan jäljentämistä varten. Lyhyen määräajan puolesta puhuvat toisaalta rikostutkinnalliset intressit, koska aineistoa ei voida tutkia sinetöinnin aikana, ja toisaalta salassapitovelvollisuuteen tai -oikeuteen liittyvät asianosaisten intressit.
Selostaminen riittävällä tarkkuudella tarkoittaisi sitä, että vaatimuksesta on ilmettävä, miltä osin aineisto on kiistanalaista sekä minkälaista on kiistanalaiseen osaan liittyvä esitutkintaviranomaisen ja etsintävaltuutetun argumentaatio. Etsintävaltuutetun näkemys voisi pääosin ja jopa kokonaan ilmetä vaatimukseen liitettävästä pöytäkirjasta.
Tuomioistuinkäsittelyä varten aineisto olisi sitä hallussaan pitävän esitutkintaviranomaisen toimesta valmisteltava tarpeellisessa määrin luettavaan muotoon, jos se ei ole sellaisessa muodossa jo valmiiksi. Tämä koskee lähinnä tietojärjestelmässä tai sen tallennusalustavalla olevia datan muodossa olevia asiakirjoja.
Pykälän 2 momentin mukaan asian tuomioistuinkäsittelyssä noudatettaisiin soveltuvin osin, mitä 43 §:ssä säädetään menettelystä tuomioistuimessa. Tuomioistuimen olisi varattava vaatimuksen tekijälle ja etsintävaltuutetulle tilaisuus tulla kuulluksi.
Viitatun 43 §:n osalta soveltuvin osin soveltuisivat sen 1, 2 ja 4 momentti. Sinetöityä aineistoa koskevasta asiasta päättäisi syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin. Ennen syytteen nostamista asiasta saisi päättää myös se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä etsinnän kohteena ollut paikka sijaitsee. Lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisinta olisi, että asian käsittelisi ja ratkaisisi sama käräjäoikeus, joka on päättänyt salaisesta erityisestä kotietsinnästä.
Asiaa käsitellessään käräjäoikeus olisi päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Asia ratkaistaisiin kuulematta rikoksesta epäiltyä, etsinnän kohteena olevan paikan haltijaa taikka muuta, jota asia muuten koskee.
Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuimen olisi päätettävä siitä, voidaanko aineisto tai sen osa jäljentää. Sinetöityä aineistoa koskevasta tuomioistuimen päätöksestä ei saisi valittaa. Päätöksestä saisi kannella ilman määräaikaa. Kantelu olisi käsiteltävä kiireellisenä. Jos tuomioistuimen päätöksestä kannellaan, kantelun kohteena oleva aineisto olisi pidettävä sinetöitynä, kunnes asia on ratkaistu.
26 f §. Salainen paikanetsintä ja sen edellytykset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin salaisen paikanetsinnän määritelmästä. Salaisella paikanetsinnällä tarkoitettaisiin 8 luvun 1 §:n 4 momentissa tarkoitettuun paikkaan tehtävää salaista etsintä. Salaisen paikanetsinnän käytöstä ilmoittamisesta säädettäisiin 60 §:ssä.
Momentissa viitatun 8 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan kyse olisi etsinnästä, joka toimitetaan muussa kuin 2 tai 3 momentissa tarkoitetussa paikassa, vaikka siihen ei ole yleistä pääsyä tai yleinen pääsy siihen on rajoitettu tai estetty etsinnän toimittamisajankohtana, taikka jonka kohteena on kulkuneuvo. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi erilliset varastotilat ja kerhotilat.
Pykälän 2 momentin mukaan edellytyksenä toimittaa salainen paikanetsintä olisi, että tilan tai paikan haltijaa on syytä epäillä 16 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta. Viitatussa 16 §:ssä säädetään teknisen kuuntelun edellytyksistä. Näin ollen salaisen paikanetsinnän edellytyksenä olisi, että henkilöä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta taikka muusta 16 §:n 3 momentissa erikseen tarkoitetusta rikoksesta.
Pykälän 3 momentin mukaan edellytyksenä salaisen paikanetsinnän toimittamiselle olisi lisäksi, että etsinnässä voidaan olettaa löytyvän rikoksen selvittämiseksi tarpeellinen esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka. Paikassa, joka ei ole rikoksesta epäillyn hallinnassa, etsintä saataisiin toimittaa vain, jos rikos on tehty siellä tai jos muuten voidaan erittäin pätevin perustein olettaa, että etsinnässä löytyy edellä tarkoitettu esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka. Jos salaisen paikanetsinnän aikana tai muutoin ilmenee, että etsinnän kohteeksi voi joutua 26 b §:ssä tarkoitettua tietoa, toimenpide on keskeytettävä ja sillä saadut tallenteet ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot on heti hävitettävä.
Viimeksi mainitun virkkeen tilanteissa kyse olisi siitä, että etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 10–14, 16, 20 tai 21 §:n mukaan on velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta ja johon ei pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n nojalla saa kohdistaa takavarikkoa tai asiakirjan jäljentämistä. Kyse olisi tällöin salaisesta erityisestä etsinnästä, jonka osalta olisi noudatettava 26 b–e §:ssä säädettyä.
26 g §. Salaisesta kotietsinnästä, salaisesta erityisestä kotietsinnästä ja salaisesta paikanetsinnästä päättäminen. Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin päättäisi 26 a, 26 b ja 26 f §:ssä tarkoitetusta etsinnästä salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. Jos asia ei sietäisi viivytystä, salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies saisi päättää salaisesta paikanetsinnästä siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. Asia olisi saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua pakkokeinon käytön aloittamisesta.
Pykälän 2 momentin mukaan lupa 1 momentissa tarkoitettuun etsintään voitaisiin antaa ja päätös tehdä enintään kuukaudeksi kerrallaan. Lisäksi momentissa lueteltaisiin ne seikat, jotka tulisi etsintää koskevassa vaatimuksessa ja päätöksessä riittävällä tavalla yksilöidä.
26 h §. Haltuunottamisen ja jäljentämisen edellytykset salaisessa kotietsinnässä, salaisessa erityisessä kotietsinnässä ja salaisessa paikanetsinnässä. Pykälän 1 momentin mukaan rikoksen selvittämiseksi tarpeellinen esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka voitaisiin ottaa tilapäisesti haltuun 7 luvussa tarkoitettua takavarikoimista tai jäljentämistä varten taikka jäljentää salaisen koti- tai paikanetsinnän aikana (ml. salainen erityinen kotietsintä).
Salaisen etsinnän yhteydessä voi olla tarve tilapäisesti ottaa haltuun asia tai esine sen tarkemman tutkimisen tai sitä koskevan jäljentämistarpeen vuoksi. Kyse voisi olla esimerkiksi valmistettavina olevien vaarallisten esineiden tai aineiden tarkemmasta tutkimiseksi joko etsittävässä tilassa, sen ulkopuolella olevassa toimivaltaisen viranomaisen ajoneuvossa tai jopa viranomaisen tiloissa, mikäli ajallisesti se olisi mahdollista. Jäljentämistarve voisi koskea esimerkiksi todisteiden valokuvaamista etsittävässä kohteessa.
Tilapäisyydellä tarkoitettaisiin tapauskohtaiseen arviointiin perustuvaa lyhytkestoista ja ohimenevää tilaa, joka ei ole pysyvää, ottaen huomioon rikoksen selvittämistarpeet. Mahdollista ei ole asettaa tunti- tai päivämääräistä enimmäismäärää, mutta lähtökohtana on väliaikainen toimenpide, joka mahdollistaa rikostutkinnan tarkoituksenmukaisen suorittamisen. Esimerkiksi salaisen kotietsinnän osalta kyse olisi usein todennäköisesti minuuteista tai tunneista, mutta erilaisten varastotilojen osalta kyse voisi olla esimerkiksi muutamasta päivästä. Aikaan vaikuttaisi myös se, milloin palautustoimenpide voitaisiin tehdä niin, että esitutkintaviranomaisen toiminta pysyisi salassa esitutkinnan kohteilta. Mikäli kyse olisi pidemmästä ajasta, tulisi kyseeseen 7 luvun takavarikko. Viimeksi mainitun osalta on syytä huomioida myös 7 luvun 9 §:n 2 momentti koskien haltuunottamisen ilmoituksen siirtämistä. Edelleen syytä on myös ottaa huomioon 10 luvun 47 §:ssä säädetty salaisen pakkokeinon käytön suojaaminen puuttumisvelvollisuuden suhteen sekä 60 §:ssä säädetty salaisen pakkokeinon käytöstä ilmoittaminen ja ottaen huomioon myös tässä esityksessä esitetyt muutokset viimeksi mainittuun pykälään.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että 1 momentissa säädetty koskisi myös tietoa, joka on teknisessä laitteessa tai muussa vastaavassa tietojärjestelmässä taikka sen tallennusalustalla (data). Asiakirjasta säädettyä sovellettaisiin myös datan muodossa olevaan asiakirjaan. Tällainen datan muodossa oleva tieto voisi selvitä 10 luvun 23 §:n teknisen laitetarkkailun yhteydessä.
Pykälän 3 momentin mukaan jäljennös olisi hävitettävä viipymättä, jos käy ilmi, että on jäljennetty materiaalia, jonka jäljentäminen on kiellettyä, tai tietoa ei tarvita rikoksen selvittämiseksi.
Jäljentämiskiellon osalta soveltuisi 7 luvun 3 § koskien takavarikoimis- ja jäljentämiskieltoja.
26 i §. Haltuunottamisesta ja jäljentämisestä päättäminen salaisessa kotietsinnässä, salaisessa erityisessä kotietsinnässä ja salaisessa paikanetsinnässä. Pykälän mukaan haltuunottamisesta ja jäljentämisestä salaisessa etsinnässä päättäisi salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies.
26 j §. Salaisen etsinnän tallentaminen teknisellä laitteella ja pöytäkirja. Pykälän 1 momentin mukaan salainen etsintä olisi kokonaisuudessaan tallennettava teknisellä laitteella. Salaisen etsinnän toimittajan olisi myös ilman aiheetonta viivytystä laadittava etsinnästä pöytäkirja, jossa selostetaan etsintämenettely riittävällä tarkkuudella.
Salaisen etsinnän tallentamisvelvoite alkaisi etsittävään tilaan pääsystä aina sieltä poistumiseen saakka ja velvollisuus koskisi kaikkia etsintään osallistuvia lukuun ottamatta etsintävaltuutettua. Salassa pidettäviä tutkintakeinoja ei tulisi paljastaa, mutta niiden salaaminen ei saisi haitata tarpeettomasti tallentamisvelvoitetta.
Teknisellä laitteella tarkoitettaisiin sellaista välinettä, joka vähintään videotallentaa suoritetun etsinnän. Etsinnästä riippuen tarpeen voi olla myös sisällyttää videoon ääni. Tallentamisvelvoitteen tarkempi toteuttamistapa jätettäisiin toimivaltaisten viranomaisten päätettäväksi. Tallentamisvelvoitteen tulisi kuitenkin tallentaa suoritettu salainen etsintä siten, että tarvittaessa jälkikäteen olisi mahdollista arvioida, onko etsintä suoritettu asianmukaisesti.
Momentin mukaan salaisen etsinnän tallentamisen lisäksi etsinnästä olisi ilman aiheetonta viivytystä laadittava pöytäkirja, jossa selostetaan etsintämenettely riittävällä tarkkuudella. Tältä osin menettely olisi vastaavanlainen kuin säädetään 8 luvussa pöytäkirjan laatimisvelvoitteesta.
Pykälän 2 momentin mukaan salaisen etsinnän aikana tai sen jälkeen tehtävästä haltuunottamisesta ja jäljentämisestä olisi tehtävä erillinen pöytäkirja, jossa selostettaisiin riittävällä tarkkuudella haltuun otetun ja jäljennetyn esineen, aineen tai omaisuuden laatu ja määrä sekä mahdollisesti sen tilalle vaihdetun esineen, aineen tai omaisuuden laatu ja määrä.
Pykälän 3 momentin mukaan jäljennös 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta pöytäkirjasta ja tieto tallenteesta olisi toimitettava sille, jonka luona esine, omaisuus tai asiakirja on otettu haltuun tai jäljennetty, kun 60 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on tehty.
Tallenteen tarkastelulle olisi pyynnöstä varattava tilaisuus sille, jonka luona etsintä on suoritettu. Tallenteesta riittäisi tieto sen olemassaolosta ja mahdollisuus tarkastella sitä etsinnän toimittaneen viranomaisen tiloissa.
27 §.Peitetoiminta ja sen edellytykset. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyisivät 4 ja 5 momentiksi.
Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin Tullin oikeudesta peitetoimintaan. Momentti vastaisi sisällöltään rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 23 §:n 2 momenttia rikoksen selvittämisen osalta.
Pykälän 4 momentissa (entinen 3 momentti) säädettäisiin myös Tullin ja Rajavartiolaitoksen oikeudesta tietoverkossa tapahtuvaan peitetoimintaan. Nykyisin säännös koskee vain poliisia. Tullin ja Rajavartiolaitoksen osalta olisi edelleen lisäksi rajoitus, että kyse on Tullille tai Rajavartiolaitokselle kuuluvan rikoksen selvittämisestä.
Tullilla on nykyisin oikeus kohdistaa henkilöön peitetoimintaa tietoverkossa, jos henkilön lausumien tai muun käyttäytymisen perusteella voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän sellaiseen tullirikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Tästä säädetään nykyisin rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 23 §:n 3 momentissa, joka jatkossa jäisi koskemaan ainoastaan rikoksen estämiseksi tehtävää peitetoimintaa tietoverkossa.
Rajavartiolaitoksella on nykyisin oikeus kohdistaa epäiltyyn peitetoimintaa tietoverkossa, jos tätä on syytä epäillä sellaisesta Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvaksi rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Tästä säädetään nykyisin rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 a §:n 2 momentissa, joka jäisi jatkossa koskemaan ainoastaan rikoksen estämiseksi tehtävää peitetoimintaa tietoverkossa.
Pykälän 5 momentti (entinen 4 momentti) säilyisi ennallaan.
27 a §.Peitetoiminnan toteuttaminen Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa. Lukuun lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin peitetoiminnan toteuttamisesta Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tullirikoksen selvittämiseksi suoritettavasta peitetoiminnan toteuttamisesta. Peitetoiminnan toteuttaisi näissä tapauksissa poliisi 27 §:n 2 momentin mukaisesti. Yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan voisi kuitenkin toteuttaa tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu tullirikostorjunnan tullimies. Tämä vastaisi sisällöltään rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 24 §:n 1 momenttia, joka jäisi jatkossa koskemaan ainoastaan rikoksen estämiseksi tehtävää peitetoimintaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun tullirikostorjunnan tullimiehen osallistumisesta tullirikoksen selvittämiseksi suoritettavan peitetoiminnan toteutukseen poliisin esittämästä pyynnöstä. Momentissa säädettäisiin myös peitetoiminnan toteutukseen osallistuvan tullirikostorjunnan tullimiehen oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisesta 27–29 §:ää vastaavalla tavalla kuin mitä säädetään poliisimiehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Tämä vastaisi sisällöltään rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 24 §:n 2 momenttia, joka jäisi jatkossa koskemaan ainoastaan rikoksen estämiseksi tehtävää peitetoimintaa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Rajavartiolaitoksessa rikoksen selvittämiseksi suoritettavan yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan toteuttaisi tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu rajavartiomies. Tämä vastaisi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 b §:ää, joka jäisi jatkossa koskemaan ainoastaan rikoksen estämiseksi tehtävää yksinomaan tietoverkossa tapahtuvaa peitetoimintaa.
28 §.Rikoksentekokielto. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa suorittavaa tullimiestä tai rajavartiomiestä koskevasta rikoksentekokiellosta. Säännös vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 25 §:ssä sekä rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 c §:ssä nykyisin säädettyä, jotka jatkossa jäisivät koskemaan ainoastaan rikoksen estämiseksi tehtävää peitetoimintaa tietoverkossa.
29 a §.Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan ja valvottuun läpilaskuun osallistuminen Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa. Lukuun lisättäisiin uusi 29 a §, jossa säädettäisiin järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan ja valvottuun läpilaskuun osallistumisesta Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa. Pykälässä säädetty vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 26 §:ää ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 d §:ää, jotka jatkossa jäisivät koskemaan ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
30 §.Peitetoimintaa koskeva esitys ja suunnitelma. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin pykälän soveltamisesta yksinomaan tietoverkossa tehtävään peitetoimintaan Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa. Sääntely vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 27 §:ää ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 e §:ää, jotka jatkossa jäisivät koskemaan ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
31 §.Peitetoiminnasta päättäminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siihen lisättäisiin tullirikoksen selvittämiseksi suoritettavan peitetoiminnan päättämisestä sekä toteuttamista koskevan pyynnön esittämisestä poliisille, jotka molemmat tekisi Tullin rikostorjunnan päällikkö. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että poliisi päättäisi Tullin peitetoiminnan käytännön toteutuksesta. Säädetty vastaisi sisällöltään rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 28 §:ää, joka jatkossa jäisi koskemaan peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta Tullissa. Päätöksen tällaisesta toiminnasta tekee keskusrikospoliisin päällikkö Tullin rikostorjunnan päällikön taikka tehtävään määrätyn salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun pidättämiseen oikeutetun tullimiehen esityksestä. Tämä vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 29 §:ssä säädettyä, mikä jatkossa koskisi ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
Momentissa säädettäisiin lisäksi peitetoimintaa koskevasta esityksestä ja suunnitelmasta säädetyn soveltamisesta yksinomaan tietoverkossa tehtävään peitetoimintaan Tullissa. Sääntely vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 29 §:ää, joka jatkossa jäisi koskemaan ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävästä peitetoiminnasta Rajavartiolaitoksessa. Päätöksen tällaisesta toiminnasta tekee keskusrikospoliisin päällikkö Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikön tai apulaisosastopäällikön taikka tehtävään määrätyn salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun pidättämiseen oikeutetun rajavartiomiehen esityksestä. Tämä vastaisi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 f §:ssä säädettyä, mikä jatkossa koskisi ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
Momentissa säädettäisiin lisäksi peitetoimintaa koskevasta esityksestä ja suunnitelmasta säädetyn soveltamisesta yksinomaan tietoverkossa tehtävään peitetoimintaan Rajavartiolaitoksessa. Sääntely vastaisi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 f §:ää, joka jatkossa jäisi koskemaan ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
32 §.Ratkaisu peitetoiminnan edellytyksistä. Pykälään lisättäisiin säännös peitetoiminnasta tullirikoksen selvittämiseksi päättäneen tullimiehen velvollisuudesta saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi peitetoiminnan edellytyksien olemassaolo. Säännös vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 30 §:ää, joka jatkossa koskisi ainoastaan peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
33 a §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan laajentaminen Tullissa. Lukuun lisättäisiin uusi 33 a §, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan laajentamisesta Tullissa. Säännös vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 31 §:ää, joka jatkossa koskisi ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
33 b §.Yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan laajentaminen Rajavartiolaitoksessa. Lukuun lisättäisiin uusi 33 b §, jossa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävän peitetoiminnan laajentamisesta Rajavartiolaitoksessa. Säännös vastaisi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 g §:ää, joka jatkossa koskisi ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa rikoksen estämiseksi.
34 §.Valeosto ja sen edellytykset. Pykälän 1 momenttiin valeoston määritelmään lisättäisiin Tulli ja Rajavartiolaitos.
Pykälän 2 momentti säilyisi ennallaan.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 ja 4 momentti, jolloin nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyisivät 5 ja 6 momentiksi.
Uudessa 3 momentissa säädettäisiin Tullin oikeudesta tehdä valeosto. Säännös vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 32 §:ää, joka jatkossa jäisi koskemaan ainoastaan valeostoa rikoksen estämiseksi.
Uudessa 4 momentissa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen oikeudesta tehdä yksinomaan tietoverkossa tehtävä valeosto. Säännös vastaisi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 h §:ää, joka jatkossa jäisi koskemaan ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa rikoksen estämiseksi.
Pykälän uusi 5 ja 6 momentti (entinen 3 ja 4 momentti) säilyisivät muuttamattomina.
34 a §.Valeoston toteuttaminen Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa. Lukuun lisättäisiin uusi 34 a §, jossa säädettäisiin valeoston toteuttamisesta Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tullirikoksen selvittämiseksi suoritettavasta valeoston toteuttamisesta. Valeoston toteuttaa poliisi 35 §:n mukaisesti. Yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston voisi kuitenkin toteuttaa tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu tullirikostorjunnan tullimies. Tämä vastaisi sisällöltään rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 33 §:n 1 momenttia, joka jäisi jatkossa koskemaan ainoastaan rikoksen estämiseksi tehtävää peitetoimintaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun tullirikostorjunnan tullimiehen osallistumisesta tullirikoksen selvittämiseksi suoritettavan valeoston toteutukseen poliisin esittämästä pyynnöstä. Momentissa säädettäisiin myös valeoston toteutukseen osallistuvan tullirikostorjunnan tullimiehen oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisesta 27–29 §:ää vastaavalla tavalla kuin mitä säädetään poliisimiehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Tämä vastaisi sisällöltään rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 33 §:n 2 momenttia, joka jäisi jatkossa koskemaan ainoastaan rikoksen estämiseksi tehtävää valeostoa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Rajavartiolaitoksessa sen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiseksi suoritettavan yksinomaan tietoverkossa tehtävän valeoston toteuttaisi tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu rajavartiomies. Tämä vastaisi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 i §:ää, joka jäisi jatkossa koskemaan ainoastaan rikoksen estämiseksi tehtävää yksinomaan tietoverkossa tapahtuvaa valeostoa.
35 §.Valeostosta päättäminen. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin tullirikoksen selvittämiseksi tehtävästä valeostoa koskevasta päätöksestä sekä sen toteuttamista koskevan pyynnön esittämisestä poliisille, jotka molemmat tekisi Tullin rikostorjunnan päällikkö. Poliisi päättäisi valeoston käytännön toteuttamisesta. Momentissa säädettäisiin niin ikään, että keskusrikospoliisin päällikkö päättäisi yksinomaan tietoverkossa tehtävästä valeostosta tehtävään määrätyn salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun pidättämiseen oikeutetun tullimiehen esityksestä. Säännös vastaisi rikostorjunnasta Tullista annetun lain 3 luvun 34 ja 35 §:ssä säädettyä, jotka jatkossa koskisivat valeostoa ja yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa rikoksen estämiseksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin päätöksenteosta yksinomaan tietoverkossa tehtävästä valeostosta Rajavartiolaitoksessa. Päätöksen tekisi keskusrikospoliisin päällikkö Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikön tai apulaisosastopäällikön taikka tehtävään määrätyn salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun pidättämiseen oikeutetun rajavartiomiehen esityksestä.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin pykälän 2 ja 3 momentissa valeostoa koskevasta päätöksestä säädetyn soveltamisesta yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa koskevaan päätökseen Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa. Säännökset vastaisivat rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 35 §:ssä ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 j §:ssä säädettyä, jotka jatkossa koskisivat ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa rikoksen estämiseksi.
36 §.Valeoston toteuttamista koskeva suunnitelma. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa olisi yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa koskeva soveltamissäännös. Säännös vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 36 §:ää ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 k §:ää, jotka jatkossa jäisivät koskemaan ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa rikoksen estämiseksi.
37 §.Valeoston toteuttamista koskeva päätös. Pykälään lisättäisiin uusi 5 ja 6 momentti, jossa olisi valeoston toteuttamista Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa koskevaa päätöstä koskevat säännökset.
Tullia koskeva 5 momentti vastaisi rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 37 §:ää, joka jatkossa jäisi koskemaan ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa rikoksen estämiseksi.
Rajavartiolaitosta koskeva 6 momentti vastaisi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 34 l §:ää, joka jatkossa jäisi koskemaan ainoastaan yksinomaan tietoverkossa tehtävää valeostoa rikoksen estämiseksi.
38 §.Poliisimiehen, tullimiehen ja rajavartiomiehen turvaaminen peitellyssä tiedonhankinnassa, peitetoiminnassa ja valeostossa. Pykälän 1 ja 2 momenttiin lisättäisiin tullimiehen ja rajavartiomiehen turvaamista peitellyssä tiedonhankinnassa koskevat säännökset. Ne vastaisivat Tullin osalta rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 38 §:ää ja Rajavartiolaitoksen osalta rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain kumottavaa 60 §:ää. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti.
Pykälän 3 momentti, jossaon viittaus rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin, kumottaisiin.
40 a §. Osallistuva tietolähde. Pykälässä säädettäisiin osallistuvan tietolähteen käytöstä, määritelmästä ja sen käyttämistä koskevista edellytyksistä. Pykälässä esitutkintaviranomaisella tarkoitettaisiin poliisin lisäksi rajavartio- ja tulliviranomaisia. Tietolähdetoiminnasta ja tietolähteen ohjatusta käytöstä säädetään pakkokeinolain 10 luvun 39 ja 40 §:ssä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin osallistuvan tietolähteen määritelmästä ja esitutkintaviranomaisen mahdollisuudesta käyttää osana 39 §:n 2 momentissa tarkoitettua tietolähteen ohjattua käyttöä yksittäistapauksessa osallistuvaa tietolähdettä. Osallistuvan tietolähteen käyttämisessä olisi kyse 40 §:ssä säädetyn ohjatun tietolähteen käyttöalan tapauskohtaisesta laajentamisesta. Tämä tarkoittaisi myös muiden 39 §:n säännösten soveltumista osallistuvan tietolähteen käyttämiseen, kuten 3 momentissa säädetyt rajoitukset ja että ennen käyttöä olisi tehtävä selkoa tietolähteelle hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä erityisesti hänelle lain mukaan sallitusta ja kielletystä toiminnasta, minkä lisäksi olisi velvollisuus huolehtia tietolähteen turvallisuudesta.
Mainitun 39 §:n 3 momentin rajoitus, jonka mukaan tietoja ei saa pyytää hankittavaksi sellaisella tavalla, joka edellyttäisi viranomaiselle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöä, koskisi edelleen ohjattua tietolähteen käyttöä, mutta ei koskisi täysimääräisesti osallistuvan tietolähteen käyttöä siltä osin kuin kyse olisi rikolliseen toimintaan osallistumisesta tai toimista, jotka mahdollistaisivat toimivaltaiselle viranomaiselle muiden pakkokeinolain 10 luvun keinojen käyttämisen. Kyseinen rajoitus ohjatussa tietolähteen käytössä tarkoittaa, ettei tietoja saa hankkia esimerkiksi peitetoimintaa edellyttävillä tavoilla, mukaan lukien järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen, eikä tietolähde saisi hankkia tietoja muillakaan poliisille kuuluvilla keinoilla, kuten teknisellä kuuntelulla tai kotietsinnällä. Lisäksi tietolähde ei voi poliisin puolesta esimerkiksi tehdä valeostoa.
Osallistuvan tietolähteen käytössä vastaava rajoitus myös tarkoittaisi, ettei tietoja saisi hankkia sellaisella tavalla, joka edellyttäisi viranomaiselle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöä, mutta osallistuva tietolähde saisi kuitenkin osallistua rikolliseen toimintaan ehdotetussa 1 momentissa tarkemmin säädetyllä tavalla huomioiden myös ehdotettava 3 momentti. Osallistuvaa tietolähdettä ei kuitenkaan voisi käyttää viranomaisille annettujen toimivaltuuksien käyttöä koskevien rajoitusten kiertämiseen. Osallistuva tietolähde ei voisi esimerkiksi suorittaa kotietsintää tai valeostoa esitutkintaviranomaisen pyynnöstä. Selvyyden vuoksi on huomioitava, että yksilöityjen seikkojen tarkistaminen tai havaitseminen tietyssä tilassa (esim. asunnossa) olisi edelleen mahdollista. Näissä tilanteissa kyse olisi ennemmin perusmuotoisesta tietolähdetoiminnasta tai ohjatun tietolähteen käyttämisestä, joista säädetään erikseen.
Ehdotetun 1 momentin mukaan yksittäistapauksessa esitutkintaviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa osallistuva tietolähde saisi 1) hankkia toimitiloja, kulku- tai muita sellaisia välineitä, 2) kuljettaa henkilöitä, esineitä tai aineita, 3) hoitaa taloudellisia asioita taikka 4) avustaa muilla 1–3 kohdissa tarkoitettuihin tapoihin rinnastettavalla tavalla rikollisryhmää, rikollisjoukkoa, rikollisverkostoa tai muuta näihin verrattavissa olevaa rikosten toteuttamiseksi muodostettua henkilöiden yhteenliittymää.
Momentissa esitutkintaviranomaisen ohjauksella ja valvonnalla tarkoitettaisiin mahdollisuutta suorittaa ennakolta tarkoin määriteltyjä toimenpiteitä, jotka voisivat täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Tietolähde ei voisi oma-aloitteisesti aloittaa tietyn toiminnan tekemistä tai päättää osallistumisestaan tiettyyn toimintaan eikä tietolähteen osallistuva toiminta perustuisi tai sisältäisi tietolähteelle kuuluvaa itsenäistä harkintavaltaa tai päätöksentekoa. Tavanomaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät seikat olisivat kuitenkin tietolähteen päätettävissä siltä osin kuin kyse ei olisi esitutkintaviranomaisen vastuulle kuuluvasta toiminnasta, ohjauksesta tai valvonnasta ja kyse olisi sellaisesta toiminnasta, joka liittyisi ainoastaan tietolähteenä toimivan henkilön tavanomaiseen kanssakäymiseen muiden henkilöiden kanssa. Esimerkiksi tietolähde ei voisi päättää siitä, että henkilöiden, tavaroiden tai aineiden kuljettamisen lisäksi tietolähde hankkisi toimitiloja tavaroiden tai aineiden säilyttämistä tai varastoimista varten, ellei tämä perustuisi esitutkintaviranomaisen päätökseen, ohjaukseen ja valvontaan.
Momentissa osallistuvan tietolähteen toiminta liittyisi rikollisryhmän, -joukon, -verkoston tai muun näihin verrattavissa olevan rikosten toteuttamiseksi muodostetun henkilöiden yhteenliittymän avustamiseen. Rikosten toteuttamiseksi muodostetulla henkilöiden yhteenliittymällä tarkoitettaisiin lähtökohtaisesti kahta tai useampaa henkilöä. Kyse voisi olla myös toisistaan tietämättömistä henkilöistä, jotka osallistuvat samaisen rikollisen toiminnan tekemiseen. Määritelmä kattaisi myös sellaiset yksittäiset toimijat, jotka tarvitsevat muiden henkilöiden apua tai toimenpiteitä rikoksen toteuttamiseksi. Kyse voisi olla esimerkiksi pimeässä verkossa esitetystä pyynnöstä suorittaa jokin tietty toimenpide maksua vastaan.
Pykälän 2 momentin mukaan edellytyksenä 1 momentissa tarkoitettujen toimien tekemiselle olisi, että erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että 1) toimenpide tehtäisiin ilman tietolähteen myötävaikutustakin, tietolähteen toiminta ei aiheuta vaaraa tai vahinkoa kenenkään hengelle, terveydelle tai vapaudelle taikka merkittävää vaaraa tai vahinkoa omaisuudelle, ja 3) avustaminen edistäisi merkittävästi tietolähdetoiminnan tavoitteen saavuttamista.
Tietolähteen osallistuva toiminta tulisi olla luonteeltaan sellaista, että toimenpide tehtäisiin ilman tietolähteen myötävaikutusta (tietolähteen myötävaikutuskielto). Edellytys kuvastaa osallistuvan tietolähteen toiminnan luonnetta helposti korvattavissa olevana osana joka tapauksessa tapahtuvaa toimintaa. Esimerkiksi kuljetustilanteissa toimenpiteen ennemmin tai myöhemmin hoitaisi joku muu henkilö, mikäli tietolähde ei toimenpidettä suorittaisi. Kyse voisi olla esimerkiksi kuljetustehtävää koskevasta tarjouksesta, josta ilmenisi myös se, että tehtävä tarjottaisiin jollekin muulle, mikäli henkilö ei pystyisi tehtävää hoitamaan. Momentissa ”erittäin pätevin perustein” tarkoittaisi muuta varmistusta, näyttöä tai tukea asialle kuin vain tietolähteen sana asiasta. Riittävää voisi esimerkiksi olla viesti, jossa tehtävän hoitaminen muun toimesta joka tapauksessa ilmenisi tai muu vastaava tuki henkilön kertomalle. Lopulta asian varmistaminen perustuisi tapauskohtaiseen asiasta vastaavaan toimivaltaisen viranomaisen harkintaan.
Vaaran ja vahingon aiheutumisen osalta kyse olisi konkreettisen vaaran aiheutumisesta tai sen riskistä eikä välillisestä vaaran aiheutumisesta tai mahdollisten heijastevaikutusten huomioon ottamisesta. Esimerkiksi pelkkä vaarallisten aineiden tai esineiden, kuten aseiden, kuljettaminen tai muutoin kuljettamiseen tai sen järjestämiseen osallistuminen ei vielä välttämättä tarkoittaisi momentissa tarkoitettua konkreettista vaaraa tai vahinkoa. Toisaalta erityisen vaarallisten aineiden osalta konkreettinenkin vaara voi olla käsillä, esimerkiksi jos kyse on erityisen räjähdysherkkien tai muiden vaikeasti kontrolloitavien aineiden kuljettamisesta. Mikäli kyse olisi konkreettisesta vaaran tai vahingon aiheutumisesta, osallistuvaa tietolähdettä ei saisi käyttää ellei vaaran tai vahingon riskiä muutoin pystyttäisi hallitsemaan tai vähentämään. Tämä edellytys ja kielto koskee myös tietolähteen ja muiden henkilöiden turvallisuutta. Mikäli toimintaan osallistuvien henkilöiden turvallisuutta ei voitaisi esitutkintaviranomaisen toimesta turvata, osallistuvaa tietolähdettä ei saisi käyttää. Turvallisuuden riittävä turvaaminen voisi toteutua kuitenkin esimerkiksi siten, että varmistettaisiin toimivaltaisten viranomaisten nopea puuttumismahdollisuus osallistuvana tietolähteenä toimivan henkilön tai muiden turvaamiseksi.
Lisäksi on huomioitava vaaran ja vahingon aiheutumisen arvioinnissa se, että osallistuvan tietolähteen käyttäminen, esimerkiksi toimitukseen tai kuljetukseen osallistuminen, voi myös vähentää vaaran tai vahingon aiheutumista esitutkintaviranomaisen tilannekontrollin lisääntyessä. Tämä tulisi myös ottaa huomioon arvioinnissa, täyttävätkö osallistuvan tietolähteen käyttämistä koskevat edellytykset. Vaaran aiheutumisen ja turvallisuuden vaarantumisen arvioinnissa korostuu tapauskohtainen arviointi.
Edellytyksenä olisi vielä, että avustaminen edistäisi merkittävästi tietolähdetoiminnan tavoitteen saavuttamista. Tavoitteella tarkoitetaan pakkokeinolain 10 luvun 39 §:n mukaisesti rikoksen selvittämiseksi merkityksellisten tietojen vastaanottamista ottaen huomioon myös 2 §:ssä säädetyt yleiset edellytykset tietolähteen käyttämiseksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että osallistuva tietolähde saisi esitutkintaviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka mahdollistavat esitutkintaviranomaiselle muun 10 luvussa säädetyn salaisen pakkokeinon hyödyntämisen siltä osin kuin se on välttämätöntä kyseisen toimivaltuuden käyttämiseksi. Välttämättömyysvaatimus tarkoittaisi lähtökohtaisesti sitä, että voitaisiin osoittaa, että rikoksen selvittäminen muilla pakkokeinoilla ja esitutkintamenetelmillä ei ole mahdollista tai ainakin vaatii oleellisesti enemmän voimavaroja tai viivyttää rikoksen selvittämistä kohtuuttomasti. Kyse voisi olla esimerkiksi teknisessä tarkkailussa käytettävän laitteen viemisestä johonkin määrättyyn kohteeseen, johon toimivaltaisella viranomaisella ei olisi käytännössä mahdollista kohdehenkilöiltä salassa päästä.
Tietolähde ei näissäkään tilanteissa tulisi toteuttamaan tiedonhankintakeinoa, vaan esimerkiksi laitteen tekninen hallinta, sen toiminnan ohjaaminen, tallenteiden tarkastaminen ja arviointi toimenpiteen keskeyttämisestä säilyisivät toimivaltaisella viranomaisella. Käytettävien muiden salaisten pakkokeinojen osalta niistä säädetyt edellytykset tulisi erikseen myös täyttyä – luonnollisesti myös niiden osalta tulisi noudattaa säädettyä päätöksentekomenettelyä lupineen. Tietolähdettä ei saisi käyttää viranomaisille annettujen toimivaltuuksien käyttöä koskevien rajoitusten kiertämiseen.
40 b §. Osallistuvan tietolähteen käyttöä koskeva esitys ja suunnitelma. Pykälässä säädettäisiin niistä seikoista, jotka olisi mainittava osallistuvaa tietolähdettä koskevassa esityksessä ja suunnitelmassa. Suunnitelma toimisi aineistona osallistuvan tietolähteen käyttämisestä päättämiseksi 40 c §:ssä säädetyllä tavalla.
Pykälän 1 momentin mukaan osallistuvaa tietolähdettä koskevassa esityksessä on mainittava 1) toimenpiteen esittäjä, 2) tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö tai 40 a §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu ryhmä riittävästi yksilöitynä, 3) selvitettävänä oleva rikos riittävästi yksilöitynä, 4) osallistuvan tietolähteen käytön tavoite, 5) osallistuvan tietolähteen käytön tarkoitus ja 6) muut kuin 1-5 kohdassa tarkoitetut osallistuvan tietolähteen edellytysten arviointia varten tarvittavat tiedot.
Mainitussa 2 kohdassa kohteen riittävä yksilöinti ei rajautuisi vain ryhmään vaan koskisi kaikkia 40 a §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittuja. Lisäksi 6 kohdassa tarkoitettu muu tarvittava tieto voisi koskea esimerkiksi 40 a §:n 3 momentin mukaista toimintaa muiden 10 luvun mukaisten toimivaltuuksien käytön mahdollistamiseksi. Tällainen toiminta olisi myös mainittava esityksessä ja tarpeen mukaan tulisi riittävällä tarkkuudella selostaa 10 luvun keinon käyttämistä koskevien edellytysten täyttyminen ja sen käyttämiseksi saatu lupa.
Pykälän 2 momentin mukaan osallistuvan tietolähteen käytön toteuttamisesta olisi laadittava kirjallinen suunnitelma, jonka tulee sisältää osallistuvan tietolähteen käyttöä koskevan päätöksenteon ja käytön toteuttamisen kannalta oleelliset ja riittävän yksityiskohtaiset tiedot. Suunnitelmaa olisi olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava.
40 c §. Osallistuvan tietolähteen käytöstä päättäminen ja yhteensovittaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin osallistuvan tietolähteen käytöstä päättämisestä soveltuvin osin vastaavasti kuin säädetään tietolähteen ohjatusta käytöstä päättämisestä 40 §:ssä.
Päätöksenteko olisi keskitetty Keskusrikospoliisin päällikölle ja tietolähdetoimintaan määrätylle salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetulle pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle. Tullin osalta toimivaltuus olisi rajoitettu ainoastaan Tullin tutkiman tullirikoksen selvittämiseksi ja käytöstä päättäisi Tullin rikostorjunnan päällikkö tai tietolähdetoimintaan määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu tullimies. Vastaava rajoitus olisi Rajavartiolaitoksen osalta rajautuen sen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämiseksi ja käytöstä päättäisi Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö taikka tietolähdetoimintaan määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että osallistuvan tietolähteen käyttöä koskeva päätös voitaisiin antaa enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Tämä vastaisi ohjatun tietolähteen käytöstä päättämistä koskevaa 40 §:n 2 momenttia. Päätöksen voimassaoloaika tarkoittaisi sitä, että sen aikana osallistuvan tietolähteen käyttäminen olisi suunniteltava kaikkine riskiarvioineen ja turvallisuustekijöineen siten kuin esityksessä esitetään. Tarkoituksena on mahdollistaa riittävä aika toiminnan käytön suunnittelemiseksi. Päätös olisi siten voimassa vain sen ajan kuin se on tosiasiallisesti tarpeen eli se voitaisiin antaa myös lyhyemmäksi ajaksi kuin kuudeksi kuukaudeksi tapauskohtaiseen tarvetta koskevaan arviointiin perustuen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että päätös osallistuvan tietolähteen käytöstä on tehtävä kirjallisesti. Tämä vastaisi ohjattua tietolähteen käyttämistä ja sitä vastaavasti päätöksessä olisi mainittava 1) toimenpiteen esittäjä, 2) tiedonhankinnan toteuttava yksikkö ja sen toteuttamisesta vastaava virkamies, 3) tunnistetiedot tietolähteestä, 4) epäilty rikos, 5) tiedonhankinnan tavoite ja toteuttamissuunnitelma, 6) päätöksen voimassaoloaika ja 7) mahdolliset osallistuvan tietolähteen käytön rajoitukset ja ehdot.
Momentin 5 kohdan osalta olisi myös huomioitava 40 a §:n 3 momentti, jonka mukaan osallistuva tietolähde saisi esitutkintaviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka mahdollistavat esitutkintaviranomaiselle muun 10 luvussa säädetyn salaisen pakkokeinon hyödyntämisen siltä osin kuin se on välttämätöntä kyseisen toimivaltuuden käyttämiseksi. Tällainen toiminta olisi myös mainittava päätöksessä ja tarpeen mukaan tulisi riittävällä tarkkuudella selostaa 10 luvun keinon käyttämistä koskevien edellytysten täyttyminen ja sen käyttämiseksi saatu lupa.
Pykälän 4 momentin mukaan päätöstä olisi olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava. Osallistuvan tietolähteen käytön lopettamisesta olisi tehtävä kirjallinen päätös. Sääntely vastaisi ohjatun tietolähteen käytöstä säädettyä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin toimivaltaisten viranomaisten yhteensovittamisvelvollisuudesta. Momentti vastaisi soveltuvin osin poliisilain 5 a luvun 56 §:ssä säädettyä. Yhteensovittamisvelvollisuus tarkoittaisi käytännössä ilmoitusvelvollisuutta keskusrikospoliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kesken koskien osallistuvan tietolähteen käyttämistä. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä mainitun yhteensovittamisen järjestämisestä.
Yhteensovittamiseen liittyvän ilmoitusvelvollisuuden osalta olisi huomioita kaikki ne tiedot, joka ovat olennaisia yhteensovittamisen kannalta. Esimerkiksi 40 d §:n 4 momentin mukaiset väärät, harhauttavat tai peitellyt tiedot tulisi myös tarpeen mukaan ilmoittaa sikäli kuin tiedon antaminen näiltä osin olisi tarpeen.
40 d §. Tietolähteen turvaaminen. Esitutkintaviranomaisella on velvollisuus huolehtia tietolähteidensä turvallisuudesta tarpeen mukaan tiedonhankinnan aikana ja sen jälkeen. Tietolähteen turvaamistoimivaltuus ei kuitenkaan korvaisi todistajansuojeluohjelmasta annetussa laissa (88/2015) tarkoitettua todistajansuojeluohjelmaa. Jos tietolähdettä olisi tarpeen suojella pidempiaikaisesti ja häneen kohdistuisi vakava hengen tai terveyden uhka eikä uhkaa voitaisi tehokkaasti torjua muilla toimenpiteillä, niin olisi perusteltua harkita tietolähteen kohdalla todistajansuojeluohjelman käynnistämistä.
Pykälän 1 momentin mukaan tietolähdetoimintaan määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies voisi päättää, että tietolähteen suostumuksella valvotaan tämän asuntoa tai muuta tietolähteen asumiseen käyttämää tilaa ja sen välitöntä lähiympäristöä kameran tai muun paikkaan sijoitetun teknisen laitteen, menetelmän tai ohjelmiston avulla, jos se on tarpeen tietolähteen henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Suostumuksen saamisella varmistetaan se, että tietolähde myös itse haluaa tulla turvatuksi. Tietolähteen turvaamisesta ei tarvitsisi ilmoittaa sivullisille. Momentissa virkamiehellä tarkoitettaisiin myös tietolähdetoimintaan määrättyä salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettua tulli- ja rajavartiomiestä.
Momentissa mahdollistettaisiin erilaisten tietolähteiden turvaamiseksi tarpeellisten turvajärjestelmien, kuten esimerkiksi valvontakameroiden, liiketunnistimien ja muiden anturien asentaminen suojelun tarpeessa olevan tietolähteen asuntoon ja sen välittömään lähiympäristöön. Muulla tietolähteen asumiseen käyttämällä tilalla tarkoitettaisiin esimerkiksi hotellihuonetta.
Toisin kuin teknisessä katselussa, valvonta ei tapahtuisi kohteen tietämättä eikä tiedonhankintatarkoituksessa. Valvonnan tarkoituksena olisi sen sijaan tietolähteen turvaaminen, mutta välillisesti tietolähteen turvaamiseen liittyisi myös tiedonhankintatarkoitus esimerkiksi siitä, mitä henkilöitä alueella liikkuisi.
Valvontaa ei saisi suorittaa, ellei se olisi tarpeen tietolähteen henkeä ja terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että tietolähteen henkeen ja terveyteen kohdistuisi ainakin potentiaalinen vaara. Lähtökohtaisesti osallistuvan tietolähteen käyttötilanteissa on aina käsillä jonkinasteinen potentiaalinen vaara, mikä tulisi ottaa huomioon sekä osallistuvan tietolähde -toimivaltuuden käyttöedellytysten, vaaran riskin ja tietolähteen turvaamistarpeen arvioinnissa.
Säännös koskisi myös tilanteita, joissa suojeltavan kotiin tai sen välittömään lähiympäristöön asennetut laitteet ulottuisivat jonkun toisen kotirauhan suojaamalle alueelle, joskaan ei sen ydinalueelle. Tällainen tilanne voisi olla kerrostalossa, jossa turvakamera kuvaisi myös taloyhtiön asukkaiden yhteistä rappukäytävää tai rivitalossa, jolloin kuvaaminen saattaisi ulottua myös yhteisille piha-alueille.
Tietolähteen turvaaminen edellyttäisi, ettei kamera- ja muusta valvonnasta tiedoteta sivullisille paljastumisriskin välttämiseksi ja tietolähteen hengen ja terveyden suojaamiseksi.
Lisäksi momentin mukaan valvonta olisi lopetettava viipymättä, jos se ei olisi enää tarpeen tietolähteen henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että kun tietolähteen turvaamiselle ei olisi enää perustetta olemassa, niin turvaamistoimet tulisi lopettaa välittömästi.
Pykälän 2 momentti koskisi niin sanottua turvakuuntelua, -katselua ja -seurantaa. Tietolähteiden käyttö lähtökohtaisesti kohdistuu vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden ytimeen, mistä seuraa, että tietolähteeksi suostuessaan henkilö saattaa altistaa itsensä hengen ja terveyden vaaralle. Tietolähteiden kannalta riskit saattavat kasvaa erityisesti osallistuvan tietolähteen käytön tilanteissa. Tietolähteillä ei todennäköisesti ole vastaavanlaista koulutusta ja kokemusta kuin toimivaltaisilla viranomaisilla, minkä takia heidän turvallisuudestaan huolehtiminen viranomaistoimenpitein nousee erittäin tärkeään asemaan.
Salakuuntelua koskevan rangaistussäännöksen perusteella omien keskustelujen nauhoittaminen salaa ei ole rangaistavaa. Momentissa tarkoitettu laitteen käyttäminen ei muutenkaan olisi sellaista oikeudetonta toimintaa, jonka perusteella voisi seurata rangaistusvastuu salakuuntelusta tai salakatselusta. Turvakuuntelu, -katselu ja -valvonta saataisiin kohdistaa ainoastaan osallistuvan tietolähteen kanssa vuorovaikutuksessa oleviin henkilöihin. Ilmaisu ”kuuntelun, katselun ja seurannan” tarkoittaisi sitä, että tapauksesta riippuen voitaisiin käyttää joko kuuntelun, katselun tai seurannan mahdollistavaa laitetta taikka sekä kuuntelun, katselun että seurannan mahdollistavaa laitetta.
Tietolähteen varustaminen turvakuuntelun, -katselun ja -seurannan mahdollistavilla teknisillä laitteilla olisi sallittua ainoastaan lyhytaikaisesti sellaisissa tilanteissa, joissa tietolähteen turvallisuutta ei voitaisi muilla viranomaistoimilla riittävän tehokkaasti taata tai tietolähteen turvaaminen olisi muilla keinoin lähes mahdotonta. Yksittäistapauksellisuudella tarkoitettaisiin sitä, että toimenpide rajoittuisi johonkin yksittäiseen tiedonhankintaa koskevaan tapahtumaan. Toimenpiteen välttämättömyyttä ilmentäisi se, ettei tietolähteen turvallisuutta millään muulla keinoin pystyttäisi turvaamaan.
Päätöksentekijällä tulisi olla riittävä perehtyneisyys tietolähdetoimintaan. Tätä ilmentäisi muun muassa se, että toimenpiteestä päättäisi tietolähdetoimintaan määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu virkamies. Kyseisen virkamiehen päätöksen lisäksi turvakuuntelun, -katselun ja -valvonnan tulisi perustua tietolähteen suostumukseen. Tietolähteen tulisi olla henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sellainen, että hän kykenisi toimimaan luontevasti, vaikka hänen yllään olisi turvaamisen mahdollistava tekninen laite.
Kuuntelu, katselu ja seuranta saataisiin tallentaa. Turvaamistoimenpiteiden tarkoituksena olisi ainoastaan tietolähteen turvaaminen. Turvaamistoimenpiteillä ei saisi kiertää teknistä kuuntelua, katselua ja seurantaa. Tätä ilmentäisi se, että kuuntelu-, katselu- ja seurantallenteet olisi 3 momentin mukaan hävitettävä heti sen jälkeen, kun niitä ei tarvita tietolähteen turvaamiseen.
Pykälän 3 momentin mukaan 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa valvonnassa kertyneet tallenteet olisi hävitettävä heti sen jälkeen, kun niitä ei tarvita tietolähteen turvaamiseen. Jos niitä olisi kuitenkin tarpeen säilyttää asiaan osallisen oikeusturvaan liittyvistä syistä, tallenteet saataisiin säilyttää ja niitä saataisiin käyttää tässä tarkoituksessa. Tällöin tallenteet olisi hävitettävä, kun asia olisi lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.
Momentti sisältäisi turvakuuntelu-, katselu- ja seurantatallenteiden säilyttämis- ja hyödyntämisrajoitukset. Tallenteita ei saisi säilyttää ja käyttää muuhun kuin säännöksessä mainittuun tarkoitukseen. Kysymys näissä tapauksissa saattaisi olla esimerkiksi siitä, että tietolähteeseen on kohdistettu väkivaltaa tai että hän on joutunut käyttämään väkivaltaa taikka että osallistuvan tietolähteen käytön yhteydessä on jollekin aiheutunut vahinkoa. Näissä tapauksissa tallenteita saatettaisiin tarvita rikosasian tai vahingonkorvausasian käsittelyn yhteydessä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin 40 a §:ssä tarkoitetun osallistuvan tietolähteen hengen ja terveyden suojaamisesta. Momentissa tarkoitetusta suojaamisesta päättäisi 40 a §:n 1 momentissa tarkoitettu päällikkö eli Keskusrikospoliisin päällikkö, Tullin rikostorjunnan päällikkö tai Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö.
Tietolähteen turvaamisessa olisi kyse tietolähteelle lyhytaikaisesti luotavasta suojasta väärien, harhauttavien tai peiteltyjen tietojen tai rekisterimerkintöjen taikka väärien asiakirjojen avulla. Momentin tarkoittamassa tilanteessa olisi toissijaisesti kyse tietolähteen hallussa olevien tietojen toimittamisen turvaamisesta. Väliaikaisen suojan väärillä tiedoilla luomisen edellytyksenä olisi, että toimenpiteen on oltava välttämätön tietolähteen hengen ja terveyden suojaamiseksi.
Tietolähteen turvaaminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa väärillä tiedoilla pystyttäisiin turvaamaan osallistuvan tietolähteen osallistuminen rikolliseen toimintaan, esimerkiksi liittyen aineiden tai esineiden kuljetus- tai säilytystehtäviin taikka tilitietoihin liittyen rikollisesta toiminnasta peräisin olevan rahojen vastaanottamiseksi. Tältä osin on syytä ottaa huomioon ero peitetoimintatoimivaltuuteen. Peitetoiminnalla tarkoitetaan henkilöön tai hänen toimintaansa kohdistuvaa suunnitelmallista tiedonhankintaa käyttämällä soluttautumista, jossa tiedonhankinnan edellyttämän luottamuksen hankkimiseksi tai tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi käytetään vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisterimerkintöjä taikka valmistetaan tai käytetään vääriä asiakirjoja. Osallistuvan tietolähteen käytössä muun ohella väärien tietojen käyttämisessä ei olisi kyse soluttautumisesta eikä se johtaisi soluttautumiseen, vaan kyse olisi ainoastaan tietolähteen turvaamisesta.
Yksittäistapauksellisuudella tarkoitettaisiin säännöksessä sitä, että lyhytaikaisen väärien tietojen luominen tietolähteelle tulisi aina harkita tapauskohtaisesti tarpeellisuuden perustuen kokonaisarviointiin.
Momentin viimeisen virkkeen mukaan rekisterimerkintä olisi oikaistava sen jälkeen, kun tässä momentissa tarkoitettuja edellytyksiä ei enää ole. Tämä tarkoittaisi sitä, että kun tietolähteen turvaaminen ei enää olisi välttämätöntä tietolähteen hengen ja terveyden suojaamisen kannalta, väärät tiedot olisi korjattava ja väärät asiakirjat olisi otettava pois tietolähteeltä. Tietolähde ei saisi käyttää momentissa tarkoitettuja tietoja ja asiakirjoja muuten kuin oman henkensä ja terveytensä suojaamiseksi.
42 §.Valvotusta läpilaskusta päättäminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännökset päätöksenteosta Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa. Ne siirrettäisiin rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 43 §:stä ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain kumottavasta 61 §:stä muuttamattomina. Tullin suorittamasta valvotusta läpilaskusta päättäisi Tullin rikostorjunnan päällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu tullimies. Rajavartiolaitoksen suorittamasta valvotusta läpilaskusta päättäisi Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu rajavartiomies.
44 §. Julkinen asiamies. Pykälän 1 momenttiin uusia salaisina pakkokeinoina salainen kotietsintä ja salainen erityinen kotietsintä, joita koskevien vaatimusten käsittelyyn tuomioistuimen olisi määrättävä julkinen asiamies valvomaan rikoksesta epäillyn ja muiden etsinnän kohteeksi mahdollisesti joutuvien etuja.
48 §.Suojaamisesta päättäminen. Pykälän 1 momentin säännös salaisen pakkokeinon käytön suojaamisesta Tullissa ja Rajavartiolaitoksessa korjattaisiin koskemaan rikoksen selvittämistä estämisen sijaan. Salaisen tiedonhankintakeinon käytön suojaamisesta rikoksen estämiseksi säädetään Tullin osalta rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 45 ja 46 §:ssä ja Rajavartiolaitoksen osalta rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 40 ja 41 §:ssä.
56 §. Ylimääräisen tiedon käyttäminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan edellä nykytilan kuvauksessa esitetyillä perusteilla lisättäväksi kahden vuoden enimmäisrangaistuksella rangaistavissa oleva ampuma-aserikos. Ylimääräisen tiedon käyttämisen edellytykset säilyisivät muuten ennallaan. Ylimääräistä tietoa saisi ehdotuksen johdosta jatkossa käyttää myös, jos ylimääräisen tiedon käyttämisellä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle ja kyse olisi jostakin mainitusta rikoksesta.
60 §. Salaisen pakkokeinon käytöstä ilmoittaminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusina salaisina pakkokeinoina salainen kotietsintä, salainen erityinen kotietsintä ja salainen paikanetsintä sekä näihin liittyvä haltuunottaminen ja jäljentäminen. Momentin mukaan näidenkin salaisten pakkokeinojen käytöstä on ilmoitettava rikoksesta epäillylle viipymättä kirjallisesti sen jälkeen, kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi, taikka esitutkinta on muuten päätetty tai keskeytetty. Lisätyistä salaisista pakkokeinoista olisi kuitenkin ilmoitettava epäillylle viimeistään vuoden kuluttua pakkokeinon käytön lopettamisesta. Salaista kotietsintää, salaista erityistä kotietsintää ja salaista paikanetsintää koskevassa ilmoituksessa olisi yksilöitävä toimenpiteen kohteena ollut tila tai muu paikka.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uutena salaisena pakkokeinona osallistuvan tietolähteen käyttö, josta olisi ilmoitettava epäillylle ilman aiheetonta viivytystä kirjallisesti sen jälkeen, kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi.