Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Sydänpysähdyspotilaan ennuste riippuu ratkaisevasti siitä, kuinka nopeasti elvytys ja sydäniskurin käyttö voidaan aloittaa. Suomessa erityisesti harvaan asutuilla alueilla ensihoidon vasteajat voivat kuitenkin olla pitkiä, mikä heikentää potilaiden selviytymismahdollisuuksia.
Useilla alueilla, kuten Keski-Suomessa, on otettu käyttöön vapaaehtoisuuteen perustuvia ensiapuryhmiä, niin sanottuja sydäniskuriryhmiä, joita hälytetään elottomien potilaiden avuksi ennen viranomaisensihoidon saapumista. Toiminnan tarkoituksena on lyhentää hoidon aloitusviivettä ja parantaa potilaiden ennustetta.
Maallikkoelvytys on sinänsä sallittua, ja sitä pidetään hoitosuosituksissa tärkeänä osana hoitoketjua. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan selkeästi määrittele vapaaehtoisten järjestelmällistä hälyttämistä osaksi ensihoitojärjestelmää. Ensihoitopalvelu on säädetty viranomaisvastuulle, eikä vapaaehtoisten roolia hälytystehtävissä ole yksiselitteisesti määritelty.
Tämän seurauksena vapaaehtoinen ensivastetoiminta on jäänyt oikeudellisesti epäselvään tilaan, mikä vaikeuttaa toiminnan kehittämistä ja laajentamista sekä herättää kysymyksiä vastuista, potilasturvallisuudesta ja vakuutusturvasta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: