Sydänpysähdyspotilaan ennuste riippuu ratkaisevasti siitä, kuinka nopeasti elvytys ja sydäniskurin käyttö voidaan aloittaa. Suomessa erityisesti harvaan asutuilla alueilla ensihoidon vasteajat voivat kuitenkin olla pitkiä, mikä heikentää potilaiden selviytymismahdollisuuksia. 

Useilla alueilla, kuten Keski-Suomessa, on otettu käyttöön vapaaehtoisuuteen perustuvia ensiapuryhmiä, niin sanottuja sydäniskuriryhmiä, joita hälytetään elottomien potilaiden avuksi ennen viranomaisensihoidon saapumista. Toiminnan tarkoituksena on lyhentää hoidon aloitusviivettä ja parantaa potilaiden ennustetta. 

Maallikkoelvytys on sinänsä sallittua, ja sitä pidetään hoitosuosituksissa tärkeänä osana hoitoketjua. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan selkeästi määrittele vapaaehtoisten järjestelmällistä hälyttämistä osaksi ensihoitojärjestelmää. Ensihoitopalvelu on säädetty viranomaisvastuulle, eikä vapaaehtoisten roolia hälytystehtävissä ole yksiselitteisesti määritelty. 

Tämän seurauksena vapaaehtoinen ensivastetoiminta on jäänyt oikeudellisesti epäselvään tilaan, mikä vaikeuttaa toiminnan kehittämistä ja laajentamista sekä herättää kysymyksiä vastuista, potilasturvallisuudesta ja vakuutusturvasta.