Ikkunoiden auringonsuojaus määritetään g-arvolla, eli kokonaisauringonsäteilyn läpäisykertoimella. G-arvo kuvaa sitä, kuinka suuri osa auringon säteilyenergiasta pääsee sisätilaan ikkunan kautta. Mitä pienempi on ikkunan g-arvo, sitä vähemmän lämpökuormaa on kesällä ja suoja on parempi ylikuumenemista vastaan. Vastaavasti mitä suurempi g-arvo on, sitä enemmän passiivista aurinkoenergiaa pääsee sisälle ja se voi lisätä kesäajan ylikuumenemista. G-arvoon vaikuttavat lasityyppi, ikkunan rakenne sekä mahdolliset sisäiset aurinkosuojat, kuten kaihtimet ja markiisit. 

Uudet rakennukset simuloidaan IDA-ICE (Indoor Climate and Energy) -ohjelmalla. Ohjelmiston avulla voidaan arvioida ylikuumenemisriskiä etenkin kesäolosuhteissa. 

Suomessa on kuitenkin tästä huolimatta ongelma. Ikkunoiden rakenteet eivät kestä aurinkoa ja asunnot ovat kesällä liian kuumia. Ongelma on, että auringon säteily muuttuu ikkunarakenteessa lämmöksi ja liika lämpö vahingoittaa ikkunoiden rakenteita. Lisäksi ikkunoiden korkea lämpötila lämmittää asunnot liian kuumiksi. 

Ongelma esiintyy Suomessa käytännössä kaikissa etelän puolen ikkunoissa, joissa on pinnoitettu lasi. Lämpövaurion syntyminen tarkoittaa sitä, että lämpötila on käynyt noin 80 asteessa. Meillä Suomessa olosuhteet aiheutuvat auringon kulmasta ja tätä ei ole otettu huomioon EU:n asetuksessa. Keski- ja Etelä-Euroopassa auringon kulma on keskipäivällä yli 60 astetta ja siellä lasi prismaa auringonsäteet pois kulmasta, kun Suomessa ne tulevat taas sisälle. Näin ollen standardin mukaan tehdyissä laseissa esiintyy liiallista kuumenemista lasien väleissä ja lasien rakenteiden vaurioitumista.