Eduskunta edellytti joulukuussa 2025, että maa- ja metsätalousministeriö valmistelee viipymättä karhun alueelliseen kiintiömetsästykseen tarvittavat asetukset. Eduskunnan tahto oli yksiselitteinen. Kiintiömallin tavoitteena on varmistaa oikeusvarmuus ja estää tilanne, jossa metsästys kaatuu toistuvasti valituksiin ja hallinto-oikeuksien täytäntöönpanokieltoihin.
Maa- ja metsätalousministeriö on kuitenkin 5. kesäkuuta 2026 ilmoittanut, ettei se aio edetä kiintiöasetuksen antamisessa, vaan jatkaa poikkeuslupakäytäntöä. Kyse ei ole vähäisestä linjauksesta, vaan tietoisesta päätöksestä sivuuttaa eduskunnan selkeä tahto. Poikkeusluvista valitetaan säännönmukaisesti, ja viime vuosien käytäntö on osoittanut, että hallinto-oikeudet ovat määränneet luvat täytäntöönpanokieltoon. Tämän seurauksena metsästys on estynyt. Näin kävi myös viime vuonna.
Ministeriö perustelee linjaansa korkeimman hallinto-oikeuden 1.6.2026 antamalla päätöksellä ja esittää arvion, ettei täytäntöönpanokielloille enää olisi perusteita. Tämä arvio on ylimielisen optimistinen ja sivuuttaa oikeuskäytännön realiteetit. Asiantuntijat ovat varoittaneet, että valituksia tullaan tekemään uusilla perusteilla, jotka tuomioistuinten on käsiteltävä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu olisi nimenomaan mahdollistanut vahvan ja kestävän oikeudellisen pohjan kiintiöasetukselle, mahdollisuuden, jonka ministeriö on jättänyt käyttämättä.
Karhukanta on kasvanut merkittävästi. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan karhuja on poronhoitoalueen ulkopuolella 2201—2962 yksilöä. Metsästyspaine on ilmeinen useissa maakunnissa, kuten Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, Kymenlaaksossa, Etelä- ja Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Metsästäjäliiton arvion mukaan 400—500 kaatoa olisi tarpeen kannan kasvun hillitsemiseksi. Ministeriön esille tuoma 250—300 luvan taso jää tästä selvästi jälkeen eikä riitä edes kattamaan vuosittaista lisääntymistä.
Karhuvahinkoilmoitusten määrä on kasvanut ja karhujen reviirihakuinen käyttäytyminen asutuksen lähellä on toistuvaa. Kyse ei ole siis pelkästä kannanhoidosta vaan ihmisten turvallisuudesta. Mikäli metsästys jälleen estyy luonnonsuojelijoiden valitusten ja täytäntöönpanokieltojen vuoksi, ovat seuraukset ennakoitavissa. Kannan kasvu jatkuu ja myös vakavien vahinkojen ja ihmisuhrien riski kasvaa entisestään.
Ministeriön toiminta asettaa kyseenalaiseksi eduskunnan aseman ylimpänä valtioelimenä. Jos ministeriö voi käytännössä jättää noudattamatta eduskunnan selkeän tahdon ilman seuraamuksia, murennetaan parlamentarismin uskottavuutta ja oikeusvaltion perusperiaatteita.