Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA tiedotti 15.6.2026 sosiaali- ja terveysministeri Rydmanin päättämistä uusista vuoden 2027 avustuskriteereistä. Aiheen taustaksi on todettava, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia ollaan samanaikaisesti leikkaamassa merkittävästi, noin puoleen vuoden 2024 tasoon verrattuna.
Uusien linjausten mukaan avustusten myöntämistä rajataan huomattavasti aiempaa tiukemmin. Jatkoavustusta ei jatkossa myönnetä muun muassa järjestöille, joiden toiminta painottuu yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön, eikä järjestöille, joiden toiminnalla ei katsota olevan riittävää yhteyttä terveyden edistämiseen tai toimintakykyyn. Lisäksi avustusten kohdentamista rajataan kohderyhmän perusteella, keskus- ja kattojärjestöjen rahoitusta karsitaan merkittävästi.
Kyse on erittäin merkittävästä muutoksesta aiempaan avustuspolitiikkaan verrattuna. STEA-avustukset ovat olleet keskeinen osa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan rahoitusta, ja niiden myöntämisessä on perinteisesti korostettu laajaa harkintaa, läpinäkyvyyttä sekä valmistelun moniportaista luonnetta.
Nyt esitettyjen tietojen mukaan sosiaali- ja terveysministeri on yksin päättänyt uusista avustuskriteereistä, joiden perusteella STEA valmistelee avustusehdotuksen. Tämä herättää vakavia kysymyksiä päätöksenteon menettelytavoista, toimivallan käytöstä sekä poliittisen ohjauksen ja hallinnollisen valmistelun suhteesta.
Lisäksi herää kysymys, missä määrin näin merkittävät linjaukset, joilla käytännössä suljetaan kokonaisia järjestökentän toimijoita rahoituksen ulkopuolelle, tulisi käsitellä valtioneuvoston kollegiaalisessa päätöksenteossa tai esimerkiksi raha-asiainvaliokunnassa?
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: