Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Aloitteessa ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia siten, että ”omassa työssä” työllistymistä koskevat säännökset poistettaisiin lainsäädännöstä. Lakimuutoksen myötä työttömänä pidettäisiin henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä. Taiteellinen tai vastaava tällä hetkellä ”omaksi työksi” tulkittavissa oleva työ, josta ei saa merkittäviä tuloja, rinnastuisi tavanomaiseen yleishyödylliseen vapaaehtoistyöhön tai tavanomaiseen talkootyöhön siten kuin niistä on säädetty nykyisessä lainsäädännössä. Muutoksen tarkoituksena on selkeyttää työttömyysturvajärjestelmää poistamalla siitä epäselvästi määritelty ja vaikeasti tulkittava omassa työssä työllistymisen käsite. Samalla luovien alojen työntekijöillä olisi mahdollisuus pitää yllä omaa ammattitaitoaan ja pyrkiä hankkimaan uusia työtilaisuuksia ilman pelkoa työttömyysturvan menettämisestä.
Työttömyysturvalain mukaan työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä tai omassa työssä. Lain mukaan henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle.
Nykymuotoinen työttömyysturvalaki on johtanut toistuvasti asiakkaiden mielivaltaiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi kokemaan kohteluun, sillä omassa työssä työllistymisen käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä eikä sen esitöissä. Näin ollen käsitteen sisältö riippuu yksittäisen virkailijan tulkinnasta, mikä taas johtaa ihmisten eriarvoiseen ja ennakoimattomaan kohteluun. Ei ole myöskään selvää, milloin yritystoimintaan tai omassa työssä työllistymiseen käytetty työmäärä on lain mukaisesti niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle, koska myöskään tätä ei ole täsmällisesti määritelty.
Erityisesti luovien alojen työntekijät ja jopa harrastajat ovat kärsineet omassa työssä työllistymisen kategorian ennakoimattomasta soveltamisesta. Julkisuudessa on ollut esillä tapauksia, joissa esimerkiksi harrastusmuotoinen bänditoiminta tai musiikin soittaminen vanhainkodissa vapaaehtoistyönä on johtanut kielteiseen päätökseen työttömyysturvaoikeudesta. Oman ammattitaidon ylläpitäminen työttömyysjaksojen aikana tai jopa pyrkimys hankkia uusia työtilaisuuksia markkinoimalla omaa osaamista on voinut johtaa työttömyysturvaoikeuden menettämiseen. Epäselvyyksiä liittyy myös apurahansaajien asemaan, kun heidät on voitu tulkita omassa työssä työllistyviksi esimeriksi apurahakauden päätyttyä julkaistujen teoksien perustella.
Lain mukaan työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän palkatta osallistuu tavanomaiseen yleishyödylliseen vapaaehtoistyöhön tai tavanomaiseen talkootyöhön. Ilman merkittävää taloudellista korvausta tehtyä luovaa työtä tulisi kohdella lainsäädännössä vastaavalla tavalla, eikä työttömyysturvalakiin siten tarvita keinotekoista kolmatta kategoriaa työntekijän ja yrittäjän välille. Työttömyysturvajärjestelmän ei tulisi rangaista ihmisiä aktiivisuudesta vaan päinvastoin kannustaa oman osaamisen kehittämiseen ja pienimuotoistenkin töiden vastaanottamiseen ilman pelkoa työttömyysturvaoikeuden menettämisestä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,