1. Nykytila 

Voimassa olevan rikoslain mukaan vesiliikennejuopumukseen syyllistyy henkilö, jonka veren alkoholipitoisuus on vähintään 1,0 promillea tai jonka suorituskyky on alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksesta heikentynyt siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.  

Tieliikenteessä rattijuopumuksen raja on puolestaan 0,5 promillea. Ero sääntelyssä on herättänyt julkista keskustelua erityisesti viime vuosina, kun veneiden suorituskyky, nopeudet ja liikennemäärät ovat kasvaneet. 

Oikeusministeriön työryhmä on jo aiemmin arvioinut promillerajan alentamista ja esittänyt 0,5 promillen rajaa ammattimaisessa vesiliikenteessä käytettäville aluksille.  

2. Muutoksen tarpeellisuus 

Alkoholi heikentää merkittävästi ihmisen reaktiokykyä, arviointikykyä, tasapainoa, havaintokykyä sekä kykyä ennakoida vaaratilanteita. Vesiliikenteessä nämä vaikutukset korostuvat olosuhteiden vuoksi. Säätilat, aallokko, näkyvyys, väyläliikenne sekä pelastautumisen vaikeus tekevät päihtyneenä veneilystä merkittävän turvallisuusriskin. 

Poliisi on useissa yhteyksissä tuonut esille, että päihteet ovat keskeinen riskitekijä vesiliikenneonnettomuuksissa ja että nykyinen korkea promilleraja voi antaa väärän turvallisuudentunteen veneilyyn alkoholin vaikutuksen alaisena. Julkisessa keskustelussa on lisäksi nostettu esiin, että tehokkaiden moottoriveneiden ja vesijettien suorituskyky vastaa monilta osin tieliikenteen ajoneuvoja.  

Poliisi on myös korostanut, että jo nykyisin henkilö voidaan tuomita vesiliikennejuopumuksesta alle yhden promillen humalassa, mikäli hänen kykynsä turvalliseen kuljettamiseen on heikentynyt.  

3. Tavoitteet 

Lakimuutoksen tavoitteena on parantaa vesiliikenneturvallisuutta, vähentää alkoholiin liittyviä vesiliikenneonnettomuuksia, selkeyttää lainsäädäntöä kansalaisten näkökulmasta, yhdenmukaistaa liikennejuopumusta koskevaa sääntelyä sekä vahvistaa viestiä siitä, ettei päihtymys kuulu liikenteeseen missään liikennemuodossa. 

Lakiehdotuksen 23 luvun 5 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden promilleraja alennetaan 1,0 promillesta 0,5 promilleen. Muutos vastaisi tieliikenteessä sovellettavaa rattijuopumuksen rajaa ja helpottaisi sääntelyn ymmärrettävyyttä sekä valvontaa. 

Nykyinen mahdollisuus arvioida kuljettajan tosiasiallista suorituskykyä ja vaaran aiheutumista säilyisi edelleen osana rikostunnusmerkistöä. 

Soutuveneet ja niihin rinnastettavat kevyet vesikulkuneuvot jäisivät edelleen sääntelyn ulkopuolelle nykytilaa vastaavasti.