Yhteistoimintalain tarkoituksena on edistää työnantajan ja henkilöstön välistä vuorovaikutusta sekä vahvistaa henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia työpaikalla. Lain tavoitteena on myös kehittää yrityksen tai yhteisön toimintaa ja työyhteisöä yhteistyössä henkilöstön kanssa. 

Ilmastokriisi ja luontokato ovat aikamme keskeisimpiä yhteiskunnallisia uhkia, jotka edellyttävät laaja-alaisia ja nopeita toimia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Työpaikoilla tehtävillä ratkaisuilla on merkittävä vaikutus päästöihin, luonnonvarojen käyttöön ja kestävien toimintatapojen yleistymiseen. Yritykset ja julkiset organisaatiot ovat keskeisessä roolissa vihreän siirtymän toteuttamisessa, mutta muutos edellyttää myös henkilöstön aktiivista osallistumista. 

Nykyisessä yhteistoimintalaissa ei kuitenkaan huomioida ilmasto- ja ympäristökysymyksiä, vaikka ne vaikuttavat yhä voimakkaammin työelämään, yritysten toimintaympäristöön ja työntekijöiden arkeen. Työpaikoilla tehdään päivittäin ratkaisuja, joilla on merkittäviä vaikutuksia energiankulutukseen, materiaalien käyttöön, päästöihin, liikkumiseen, hankintoihin ja luonnonvarojen kulutukseen. Samalla ilmastonmuutos lisää työelämän riskejä esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden, toimitusketjujen häiriöiden ja työolosuhteiden muutosten kautta. 

Yhteistoimintalain 5 §:ssä säädetään henkilöstön edustajista. Henkilöstön edustajia ovat luottamusmies, luottamusvaltuutettu ja yhteistoimintaedustaja, ja työsuojeluvaltuutettu voi toimia henkilöstön edustajana työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskevissa asioissa. 

Työsuojeluvaltuutetun asema on osoittanut, että henkilöstön edustuksella on keskeinen merkitys työelämän kehittämisessä ja työntekijöiden oikeuksien turvaamisessa. Vastaavalla tavalla ympäristövaltuutetun rooli vahvistaisi työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua työpaikan ilmasto- ja ympäristöasioiden kehittämiseen. Ympäristövaltuutettu toimisi sillanrakentajana työntekijöiden ja työnantajan välillä sekä edistäisi kestävien ratkaisujen käyttöönottoa käytännössä. 

Ympäristövaltuutetun tehtäviin kuuluisi muun muassa työpaikan ympäristö- ja ilmastotoimien seuraaminen työntekijöiden näkökulmasta, aloitteiden tekeminen kestävien käytäntöjen edistämiseksi sekä osallistuminen yhteistoimintamenettelyihin, mukaan lukien muutosneuvottelut, joissa käsitellään ilmastonmuutokseen sopeutumista ja muita ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Näin varmistetaan, että vihreä siirtymä toteutuu oikeudenmukaisesti ja henkilöstöä osallistaen. 

Yhteistoimintalain 8 §:ssä säädetään vuoropuhelun kohteista. Voimassa olevan lain mukaan vuoropuhelua käydään muun muassa yrityksen kehitysnäkymistä, työvoiman käyttötavoista, henkilöstön osaamisesta ja työhyvinvoinnista. Ilmasto- ja ympäristötoimien lisääminen vuoropuhelun kohteisiin vahvistaisi ennakoivaa yhteistyötä työpaikoilla ja tukisi kestävien toimintatapojen kehittämistä. 

Yhteistoimintalain 9 §:n mukainen työyhteisön kehittämissuunnitelma on keskeinen väline työpaikan pitkäjänteisessä kehittämisessä. Ilmasto- ja ympäristötoimien sisällyttäminen kehittämissuunnitelmaan mahdollistaisi sen, että työpaikoilla voitaisiin systemaattisesti tarkastella esimerkiksi luontovaikutusten arviointia ja ekologisen kompensaation toteutumista, päästövähennyksiä, resurssitehokkuutta, kiertotalouden ratkaisuja sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista. Tämä tukisi sekä yritysten kilpailukykyä että yhteiskunnan ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamista. 

Suomi on sitoutunut kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin, kuten hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää konkreettisia toimia kaikilla tasoilla. Työpaikat ovat keskeinen areena, jolla muutosta voidaan vauhdittaa nopeasti ja vaikuttavasti. Tämän vuoksi on perusteltua vahvistaa lainsäädännöllä rakenteita, jotka tukevat ilmasto- ja ympäristötoimien toteuttamista osana arjen työelämää.