Hiilirajamekanismin tarkoituksena on torjua hiilivuodon riskiä siten, että EU:hun tuotavien tuotteiden hinnat heijastaisivat nykyistä paremmin niiden hiilisisältöä. Samalla pyritään kannustamaan kolmansia maita, ulkomaisia valmistajia ja EU-alueen tuojia vähentämään päästöjään. Hiilirajamekanismin käyttöönoton yhteydessä on havaittu, ettei hiilirajamekanismi välttämättä tarjoa kattavaa hiilivuotosuojaa sellaiselle hiilirajamekanismin alaiselle tuotannolle, joka suuntautuu EU:sta vientiin kolmansien maiden markkinoille. Päästöoikeuksien ilmaisjaon alasajon edetessä tiettyihin EU:ssa valmistettaviin tuotteisiin voi edelleen kohdistua hiilivuotoriskiä.
Nyt tarkasteltavan väliaikaista vähähiilisyysrahastoa koskevan ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa tuen myöntäminen hiilivuotoriskille alttiille energiaintensiivisille teollisuudenaloille vuosina 2028 ja 2029. Ehdotuksen tarve kytkeytyykin jo päätettyyn ilmaisjaon asteittaiseen alasajoon. Talousvaliokunta yhtyy arvioon siitä, että hiilirajamekanismi ei nykyisessä muodossaan tarjoa kattavaa hiilivuotosuojaa erityisesti EU:n ulkopuolelle suuntautuvalle viennille.
Ehdotuksen mukaan tuen saajana olisivat päästökauppalaitosten toiminnanharjoittajat, jotka valmistavat TDF-asetuksen liitteessä I mainittuja terästuotteita, alumiinituotteita tai lannoitteita. Lisäksi jäsenmailla olisi mahdollisuus kansallisesti laajentaa soveltamisalaa komission hyväksynnällä.
Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin hyvänä komission tavoitetta tukea teollisuuden siirtymää kohti ilmastoneutraaleja tuotantoprosesseja, mikä vähentää hiilivuotoriskiä ja tukee EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristöohjaavuutta. Myös talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostunut tarve hillitä hiilivuotoriskiä siten, että teollisuuden toimintaedellytykset ja investointivarmuus turvataan ilmaisjaon alasajon aikana.
Talousvaliokunta kiinnittää toisaalta huomiota ehdotuksen mahdollisiin ongelmakohtiin erityisesti yritysten yhtäläisten kilpailuedellytysten ja ehdotuksen mahdollisten kilpailua vääristävien kannustinvaikutusten vuoksi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että runsaasti päästöjä tuottaville yrityksille maksettavat tuet voivat vääristää kilpailua ja suosia yrityksiä, jotka eivät ole investoineet päästöjen vähentämiseen tähtäävään teknologiaan. Tukijärjestelmällä voi olla myös negatiivisia vaikutuksia ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Vaikka tukien maksaminen olisi sidottu tuotannon päästöjen vähentämiseen tähtäävien investointien rahoittamiseen, ehdotetun kaltainen mekanismi voisi etenkin pidemmällä aikavälillä johtaa päästövähennyksiin tähtäävien investointien hidastumiseen. Vähähiilistämisrahaston tulisikin säilyä väliaikaisena instrumenttina eikä muodostua pysyväksi osaksi EU:n teollisuus- tai rahoituspolitiikkaa.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös, ettei rahaston soveltamisala kaikilta osin vastaa tunnistettuun tarpeeseen vientimekanismista vaan kattaisi vain rajallisen osan yrityksistä ja CBAM-tuotteiden arvoketjusta. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella rahaston kohdentuminen ei perustu tuotannon vientiosuuteen tai tosiasialliseen hiilivuotoriskiin, mikä heikentää instrumentin kykyä vastata tunnistettuun ongelmaan. Tukea ei tulisi myöskään kohdentaa tuotteisiin, jotka tosiasiallisesti päätyvät EU:n sisämarkkinoille, vaan sen olisi keskityttävä niihin tuotantoihin, joissa kilpailuedellytykset vääristyvät suhteessa kolmansiin maihin. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös, että mikäli hiilirajamekanismia laajennetaan koskemaan laajemmin ns. alavirran tuotteita, myös vientikompensaatiomekanismia tulee laajentaa. Ehdotus kytkeytyy siten myös mahdolliseen hiilirajamekanismin laajentamiseen (U 19/2026 vp), jota talousvaliokunta arvioi erillisessä lausunnossaan.
Talousvaliokunta pitää yritysten yhtäläisten kilpailuedellytysten kannalta ongelmallisena myös jäsenvaltioille ehdotettua mahdollisuutta laajentaa soveltamisalaa yksipuolisen ilmoitusmenettelyn kautta. Soveltamisalan määrittely suoraan asetustasolla olisi tältä kannalta käytettävissä olevien tietojen valossa perustellumpi ratkaisu.
Talousvaliokunta pitää niin ikään tärkeänä valtioneuvoston kannan toteamusta siitä, että vähähiilisyysrahastoehdotuksen käsittelyssä ei tulisi ennakoida uusia omia varoja koskevia ratkaisuja ja että rahoituksellisiin kysymyksiin otetaan erikseen kantaa osana rahoituskehyskokonaisuutta.
Talousvaliokunta korostaa lisäksi valtioneuvoston kannassa tunnistettua ongelmaa siitä, ettei ehdotuksen taustalla olleita vaikutusarvioita ole toistaiseksi julkaistu, ja rahaston toiminnan ja vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan lisätietoja. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että rahastoa tulee tarkastella Suomen kokonaisedun ja kilpailukyvyn näkökulmasta.