Yleistä

Komission puhtaan teollisuuden ohjelman tavoitteena on luoda perustaa EU:n kilpailukyvylle ja vähähiilistymiselle ja ratkaista kootusti ilmastokriisiin, kilpailukykyyn ja taloudelliseen resilienssiin liittyviä haasteita. Teollisuutta vauhdittava asetusehdotus on osa tiedonannon yhteydessä ilmoitetuista toimista. Asetusehdotus keskittyy aloihin, jotka ovat strategisesti merkittäviä unionin taloudelle ja joihin kohdistuu tällä hetkellä merkittäviä kilpailu- ja rakenteellisia paineita. Asetusehdotuksessa on neljä temaattista toimenpidekokonaisuutta: 1) lupamenettelyjen nopeuttaminen, 2) edelläkävijämarkkinat tietyille tuotteille strategisilla sektoreilla sekä EU-alkuperävaatimukset ja vähähiilisyysvaatimukset julkisissa hankinnoissa ja julkista tukea myönnettäessä, 3) ehdot ulkomaisille suorille sijoituksille nousevilla strategisilla aloilla sekä 4) teollisuuden nopean kehittämisen alueet. 

Asetuksella muutetaan niin sanottua nettonollateollisuutta koskevaa asetusta ja rakennustuoteasetusta sekä laajennetaan yhteisestä digitaalisesta palveluväylästä annettua asetusta lupamenettelyjen digitalisoimiseksi. Ehdotus liittyy myös komission ehdotukseen direktiiviksi uusiutuvan energian tuotannon ja energiainfrastruktuurihankkeiden lupamenettelyiden nopeuttamisesta ja komission ehdotukseen asetukseksi ympäristöarviointien nopeuttamisesta.  

Asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta EU:n jäsenvaltiossa. Kansallista lainsäädäntöä on kuitenkin tarpeen saattaa vastaamaan asetuksen sääntelyä. Ehdotus edellyttää muun muassa kansallisen asiointipisteen perustamista ja yhdistetyn lupahakemuksen toteuttamista, investointiviranomaisen nimeämistä ulkomaisten sijoitusten seurantaan sekä teollisuuden nopean kehittämisen alueen nimeämistä.  

Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää asetusehdotuksen tavoitteita yleisesti hyvin kannatettavina. Teollisuuden puhtaan siirtymän edistäminen ja vähähiilistäminen sekä haitallisten riippuvuuksien vähentäminen ovat tärkeitä tavoitteita. Kysynnän puute on ollut yksi keskeisistä tekijöistä, jotka ovat rajoittaneet vähähiilisten materiaalien ja tuotteiden markkinoiden kasvua erityisesti raskaassa teollisuudessa, jossa vaaditut investoinnit ovat mittavia. Asetusehdotuksen tavoitteena on luoda sitovat EU:n laajuiset velvoitteet vähähiilisille tuotteille riittävän ja ennakoitavan kysyntäpohjan markkinan luomiseksi. Asetusehdotus sisältää julkisten hankintojen hyödyntämistä vähähiilisen alumiinin, teräksen ja sementin kysynnän vauhdittamiseksi. Ehdotetut vähähiilisyysvelvoitteet ovat 25 prosenttia teräkselle, 5 prosenttia sementille ja 25 prosenttia alumiinille. Haasteena on säätää riittävän kunnianhimoiset mutta samalla realistiset ja selkeät tavoitteet vähähiilisten materiaalien velvoitteille, jotta markkinoille syntyy tarpeeksi vahva kysyntäsignaali. Vähähiiliset materiaalit on tarkoitus määritellä myöhemmin annettavissa ekosuunnitteluasetuksen ja rakennustuoteasetuksen delegoiduissa säädöksissä. Valiokunta korostaa tarvetta varmistaa ehdotuksen jatkokäsittelyssä, että täytäntöönpanosäädösten ja delegoidun säädösvallan soveltamisalaan kuuluvien tahojen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä viranomaisten toimivaltuuksista säädetään riittävän tarkkarajaisesti perussäädöksessä.  

Valiokunta korostaa tarvetta varmistaa, että nopeassa muutoksessa oleva EU-lainsäädäntö muodostaa yhtenäisen ja ennakoitavan kokonaisuuden. Teollisuuden puhtaiden investointien toteutumisen kannalta lainsäädännön ennakoitavuus ja selkeys ovat tärkeitä. Komissio on viime vuosina antanut useita eri asetuksia, joilla on esimerkiksi määritetty erilaisia käsittelymääräaikoja eri lupamenettelyille. Näillä on pyritty nopeuttamaan ja sujuvoittavamaan menettelyjä, mutta osaltaan ne myös monimutkaistavat sääntelyä. Ympäristöarviointeja ja lupamenettelyjä koskevissa muutoksissa on tärkeää varmistaa sääntelykokonaisuuden johdonmukaisuus. Myös julkisten hankintojen alkuperää sekä vähähiilisyyttä ja muita ympäristövaatimuksia (ekosuunnittelu, kiertotaloussäädös, rakennustuoteasetus, puhtaiden ajoneuvojen direktiivi) koskevan sääntelyn keskinäisestä koherenssista on tärkeää huolehtia. 

Ympäristövaikutukset

Asetusehdotuksen mukaan kunkin jäsenvaltion on perustettava yksi kansallinen asiointipiste teollisten valmistushankkeiden lupamenettelyille. EU:n alkuperä- ja vähähiilisyysvaatimuksia aletaan soveltaa tiettyihin tuoteryhmiin julkisissa hankinnoissa, uusiutuvaan energiaan liittyvissä huutokaupoissa ja julkisissa tukijärjestelmissä. Jäsenvaltioiden tulee myös nimetä vähintään yksi teollisuuden nopean kehittämisen alue, johon keskitetään teollisuushankkeita. Valiokunta yhtyy näkemykseen siitä, että nopean kehittämisen alueen nimeämisen tulee olla jäsenvaltioille vapaaehtoista. Ehdotus siitä, että nopean kehittämisen alueille luodaan peruslupa, johon sisällytetään etukäteisluvitusta, vaikuttaa ongelmalliselta. Tärkeää on, että etukäteislupa ei ehdotuksen mukaan kuitenkaan koske laitoskohtaisesti tarvittavia lupia. 

Ehdotus asettaa energiaintensiivisen teollisuuden vähähiilistämishankkeet ja teollisen toiminnan nopean kehittämisen alueille sijoittuneet valmistavan teollisuuden hankkeet edullisempaan asemaan muihin toiminnanharjoittajiin verrattuna. Nopean kehittämisen alueelle sijoittuvat teolliset valmistushankkeet katsotaan strategisiksi hankkeiksi, joihin sovelletaan ympäristöarviointeja koskevan komission asetusehdotuksen liitteen säännöksiä (erittäin tärkeän yleisen edun status, rajoitetusti lupahakemusten hiljainen hyväksyntä, riitojen ratkaiseminen nopeutetusti). Hiljaista hyväksyntää ei ympäristöarviointeja koskevan asetusehdotuksen mukaan sovelleta, jos hankkeeseen sovelletaan vesipuite-, lintu-, luonto- tai YVA-direktiivin mukaista ympäristöarviointia, jos kyseessä on hanketta koskeva lopullinen päätös, tai jos jäsenvaltion kansallisessa oikeusjärjestelmässä ei ole hallinnollisen hiljaisen hyväksynnän periaatetta. Valiokunta toteaa, että ehdotus ei ole Suomen kannalta ongelmallinen, koska Suomen oikeusjärjestelmässä ei ole hallinnollisen hiljaisen hyväksynnän periaatetta, eikä säännös siten tule sovellettavaksi. 

Lupamenettelyjen sujuvuus on merkityksellistä osana houkuttelevaa investointiympäristöä. Suomessa on tehty pitkäjänteisesti työtä ympäristölupamenettelyjen sujuvoittamiseksi. Valiokunta korostaa tarvetta varmistaa, että uusi sääntely ei tuo turhaa hallinnollista kuormaa tai muuten haittaa vasta uudistetun aluehallinnon toimintaa. Siksi tulee huomioida kansalliset erityispiirteet asianmukaisella tavalla ja jättää jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa lupamenettelyjen ja muita ympäristöasioita koskevien menettelyjen kehittämiseen ja nopeuttamiseen. Yksi Suomen kannalta hankala kysymys liittyy lupamenettelyä koskevan sääntelyn suhteeseen YVA-direktiivin ympäristövaikutusten arviointiin, kun Suomessa YVA-direktiivi on toimeenpantu poikkeavalla tavalla, joten jäsenvaltioiden menettelyautonomia on tärkeää varmistaa YVA-direktiivin mukaisesti. Niissä maissa, joissa YVA on osa ympäristölupamenettelyä, kokonaisuus näyttäytyy toisenlaisena. 

Lähtökohtaisesti ehdotettu sääntely ei vaikuta ympäristönsuojelun vaatimustasoon, vaan koskee hallinnollisia menettelyjä ja digitalisaation edistämistä. Silti on tärkeää varmistaa ympäristön- ja luonnonsuojelun korkea taso ja johdonmukaisuus unionin muihin ympäristötoimiin ja -tavoitteisiin sekä yleisön osallistumiseen nähden. Samalla tulee ottaa huomioon kilpailukyvyn parantamisen ja talouskasvun aikaansaamisen kokonaishyödyt suhteessa ympäristön- ja luonnonsuojeluun. Valiokunta on johdonmukaisesti ja myös puhtaan teollisuuden ohjelman tiedonannosta antamassaan lausunnossa (YmVL 10/2025 vp — E 15/2025 vp) tukenut ympäristöluvituksen sujuvoittamishankkeita vähähiilistymisen edistämiseksi tarvittavien investointien houkuttelemiseksi Suomeen korostaen samalla, että hallinnon sujuvoittamistoimet eivät saa vaarantaa ympäristönsuojelun korkeaa tasoa ja että kansalaisten osallistumisoikeus ympäristöään koskevaan päätöksentekoon turvataan.  

Valiokunta korostaa lopuksi tarvetta selventää asetusehdotuksen vaikutuksia kansalliseen alueidenkäytön suunnitteluun. Jatkovalmistelussa on myös tärkeää varmistaa se, ettei asetuksella puututa jäsenvaltioiden kaavoitusvaltaan edellyttämällä konkreettisen alueen osoittamista teollisuuden käyttöön.