1. Laki henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain muuttamisesta
4 §. Rikosseuraamuslaitoksen tietojärjestelmän rekisterit.
Pykälän 4 momenttia täydennetään esityksen mukaan siten, että rikosseuraamusrekisteriin voi sisältyä myös vangin ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavan työnantajaa koskevia henkilötietoja.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että 16 a §:ssä tarkoitettu lausuntomenettely koskee työnantajan lisäksi toimintavelvollisuuspaikkaa. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tarpeellisena, että henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn terminologia on johdonmukaista. Edellä todetun vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että 4 §:n 4 momenttiin lisätään työnantajan lisäksi myös toimintavelvollisuuspaikka. Tällöin sääntely olisi selkeämpää sen osalta, että Rikosseuraamuslaitos voi käsitellä myös toimintavelvollisuuspaikan yhteyshenkilön tietoja, eli nimeä ja yhteystietoja, vastaavasti kuin työnantajan tietoja. Toimintavelvollisuuspaikan yhteyshenkilön henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin, vastaavasti kuin työnantajan tietojen käsittelyyn, yleislakina yleistä tietosuoja-asetusta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679) sekä tietosuojalakia (1050/2018).
7 §. Tietojen käsittely yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanon tehtävissä.
Pykälän 5 momenttia täsmennetään esityksen mukaan siten, että tietoihin saa sisällyttää myös työnantajan ja sen yhteyshenkilön tietoja.
Edellä 4 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa 5 momentin täsmentämistä siten, että momenttiin lisätään työnantajan lisäksi myös toimintavelvollisuuspaikka.
8 §. Tietojen käsittely vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon ja tutkintavankeuden toimeenpanon tehtävissä.
Pykälän 3 momenttia täsmennetään esityksen mukaan siten, että tietoihin saa sisällyttää myös työnantajan ja sen yhteyshenkilön tietoja.
Edellä 4 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa 3 momentin täsmentämistä siten, että momenttiin lisätään työnantajan lisäksi myös toimintavelvollisuuspaikka.
9 §. Sosiaalihuollon tietojen käsittely (Uusi).
Pykälässä säädetään sosiaalihuollon tietojen käsittelystä. Pykälää ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tietojen saantiin liittyvää 16 §:ää muun muassa siten, että 16 §:n 2 momentin 3 kohdassa muotoilu ”päihdehuollon palveluiden käytöstä” muutetaan muotoon ”päihdehoidon palveluiden käytöstä”. Valiokunta katsoo, että henkilötietojen käsittelyä koskevassa sääntelyssä terminologian on perusteltua olla johdonmukaista tiedonsaantioikeuden ja niiden käsittelyä koskevien säännösten välillä. Edellä todetun vuoksi lakivaliokunta ehdottaa teknisenä muutoksena, että myös 9 §:n 4 momentin 4 kohtaa muutetaan siten, että kohdassa on kyse päihdehuollon sijasta päihdehoidosta. Valiokunnan ehdottama muutos edellyttää tarkistusta myös lakiehdotuksen johtolauseeseen.
16 §. Oikeus saada tietoja muilta viranomaisilta ja tiedonantovelvollisilta.
Esityksen mukaan pykälää muutetaan muun muassa siten, että 2 momentin johdantokappaleesta poistetaan sana ”kunnan”. Lisäksi ”terveysviranomaisilta” muutetaan muotoon ”terveydenhuollon viranomaisilta”. Muutokset ovat luonteeltaan teknisiä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetun muutoksen, jolla muutetaan voimassa oleva sanamuoto ”kunnan sosiaali- ja terveysviranomaisilta” muotoon ”sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilta”, tarkoituksena on huomioida kuntien tehtävien siirtyminen hyvinvointialueille. Tarkoituksena on kattaa hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavat viranomaiset. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena ei ole myöskään laajentaa tiedonsaantioikeutta yksityisiin palveluntarjoajiin, jonka vuoksi ehdotuksen mukaisesti momentissa on nimenomaisesti edelleen mainittu ”viranomainen”. Ehdotuksen mukaisesti poistamalla sana ”kunnan”, kattaisi ehdotettu sanamuoto jatkossa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiset, jolloin kyseeseen voisivat tulla edellä mainittujen hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän viranomaisten lisäksi myös valtion viranomaiset.
Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan ehdotettu muutos ei kuitenkaan tosiasiallisesti laajenna Rikosseuraamuslaitoksen nykyistä tiedonsaantioikeutta. Kyseisessä momentissa on ensinnäkin säädetty siitä, että Rikosseuraamuslaitoksen on yksilöitävä ja perusteltava tietopyyntö. Toisekseen momentin kohdissa 1—3 on tarkemmin lueteltu niitä tietoja, joita Rikosseuraamuslaitoksella on tietopyynnön yksilöityään ja perusteltuaan oikeus saada. Kolmanneksi momentissa viitatun sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023, jäljempänä asiakastietolaki) 64 §:n tiedonantovelvolliset sisältää jo nykyisellään sekä kunnan että valtion viranomaiset.
Edellä todetun mukaisesti voimassa olevassa 2 momentissa on lisäksi säädetty Rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta saada tietoja ”muilta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 64 §:ssä tarkoitetuilta tiedonantovelvollisilta”. Tähän ei ole esityksessä ehdotettu muutosta. Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan voimassa olevan asiakastietolain 64 § vastaa asiallisesti sitä, mihin Rikosseuraamuslaitoksen tiedonsaantioikeuden osalta on tarkoituksenmukaista 16 §:n 2 momentissa viitata. Asiakastietolain 64 §:ssä tiedonantovelvollisia ovat seuraavat tahot: valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos sekä koulutuksen järjestäjä. Lisäksi saman lain 2 momentissa tiedonantovelvollisella tarkoitetaan myös rahalaitosta. Edellä todetuin perustein viittaukseen ei ole esityksessä ehdotettu muutosta. Saadun selvityksen mukaan siltä osin kuin voimassa olevassa sääntelyssä on tiedonsaantioikeuden osalta säädetty viittaamalla toisessa laissa lueteltuihin tiedonantovelvollisiin, on kuitenkin mahdollista, että asiakastietolakia muuttamalla muuttuu samalla myös Rikosseuraamuslaitoksen tiedonsaantioikeus tältä osin.
Lakivaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että sen varmistamiseksi, ettei Rikosseuraamuslaitoksen tiedonsaantioikeuden sisältö olisi riippuvainen asiakastietolain 64 §:n kulloisestakin sisällöstä, on perusteltua tarkentaa 16 §:n 2 momenttia esityksessä ehdotetun lisäksi niiden tiedonantovelvollisten osalta, joihin nykyisessä säännöksessä on viitattu viittaamalla asiakastietolain 64 §:ään. Edellä todetun johdosta lakivaliokunta ehdotta, että 2 momentin johdantokappale muutetaan kuulumaan seuraavasti: ”Rikosseuraamuslaitoksella on salassapitosäännösten estämättä tietopyynnön yksilöityään ja perusteltuaan oikeus saada tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät tiedot sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, Kansaneläkelaitokselta, Eläketurvakeskukselta, eläkesäätiöltä ja muulta eläkelaitokselta, vakuutuslaitokselta, rahalaitokselta sekä koulutuksen järjestäjältä:”
16 a §. Oikeus pyytää lausunto yrityksen tai muun yhteisön soveltuvuudesta.
Pykälä sisältää säännökset Rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta pyytää lausunto yrityksen tai muun yhteisön soveltuvuudesta. Sen mukaan Rikosseuraamuslaitos voi pyytää keskusrikospoliisilta lausuntoa vangin tai yhdyskuntaseuraamusta suorittavan työnantajaksi tai toimintavelvollisuuspaikaksi ehdotetun yrityksen tai muun yhteisön mahdollisista yhteyksistä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen sen selvittämiseksi, onko yritys tai muu yhteisö soveltuva vangin tai yhdyskuntaseuraamusta suorittavan työnantajaksi tai toimintavelvollisuuspaikaksi.
Edellä yleisperusteluissa todetuin tavoin perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 12/2026 vp, s. 3) todennut, että säännöksen ja sen perustelujen valossa tarkoituksena on, että lausuntopyyntö ja lausunto voisivat sisältää myös salassa pidettävää tietoa. Salassapidon murtaminen ei kuitenkaan käy ilmi 16 a §:n sanamuodosta, eikä se voi perustua pelkkiin perusteluihin. Perustuslakivaliokunnan mukaan lakivaliokunnan on vielä syytä tarkastella säännöksen sanamuotoa. Vastaava tarve säännöksen sisällön tarkistamiseen on noussut esiin myös lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa. Lakivaliokunnan kuulemisessa on myös kiinnitetty huomiota tarpeeseen yksilöidä riittävästi luovutettavat tiedot.
Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan keskusrikospoliisilta saatava lausunto olisi lähtökohtaisesti salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti. Sen mukaan salassa pidettäviä ovat muun muassa poliisin ja muun esitutkintaviranomaisen rikosten ehkäisemistä tai niiden selvittämistä varten ylläpitämät rekisterit ja rikosten ehkäisemistä koskevat selvitykset. (ks., myös HE, s. 30). Tästä johtuen on lausuntomenettelyn osalta tarpeen säätää siitä, että keskusrikospoliisi voi antaa lausunnon salassapitosäännösten estämättä, koska voimassa olevassa laissa ei ole säädetty Rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta saada kyseisiä tietoja.
Valiokunta kiinnittää saamansa selvityksen perusteella huomiota siihen, että esityksessä ehdotettu säännös on rajattu koskemaan työnantajaksi tai toimintavelvollisuuspaikaksi ehdotetun yrityksen tai muun yhteisön mahdollisia yhteyksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Rikosseuraamuslaitos voisi siten pyytää keskusrikospoliisilta lausuntoa vain työnantajasta tai toimintavelvollisuuspaikasta, ei yksittäisestä henkilöstä. Käytännössä Rikosseuraamuslaitoksen lausuntopyyntö sisältäisi työnantajan tai toimintavelvollisuuspaikan nimen ja y-tunnuksen tai muun yksilöintitiedon. Rikosseuraamuslaitos ei voisi pyytää lausuntoa esimerkiksi työnantajayrityksessä työskentelevästä tietystä henkilöstä. Myöskään vangin tai yhdyskuntaseuraamusta suorittavan henkilötietoja ei olisi tarpeen sisällyttää lausuntopyyntöön. Vankia tai yhdyskuntaseuraamusta suorittavien osalta Rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta saada tietoja poliisilta on säädetty lain 16 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Lausuntopyyntöön voisi sisältyä henkilötietoja vain siinä tapauksessa, että kyseinen työnantaja tai toimintavelvollisuuspaikka olisi yksityinen elinkeinoharjoittaja, jolloin lausuntopyynnössä yksilöity yksityisen elinkeinoharjoittajan nimi ja y-tunnus ovat henkilötietoja. Edellä todettu koskisi myös keskusrikospoliisin antamaa lausuntoa.
Edellä todetun mukaisesti 16 a §:ssä ehdotettua on tarpeen täydentää lisäämällä siihen säännös salassapidon murtamisesta. Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan säännös on syytä tältä osin rajata nimenomaisesti koskemaan keskusrikospoliisin asiasta antamaa lausuntoa ja sen sisältämiä tietoja. Rikosseuraamuslaitoksella ei siten olisi oikeutta saada kaikkia niitä salassa pidettäviä tietoja, joita keskusrikospoliisi voi käsitellä lausunnon valmistelussa. Kuitenkin jo pelkkä lausunto voi siitä huolimatta sisältää sellaisia salassa pidettäviä tietoja, joiden saamisesta salassapitosäännösten estämättä on nimenomaisesti säädettävä. Keskusrikospoliisin lausuntona voidaan pitää myös sitä, mikäli keskusrikospoliisi joissakin tilanteissa Rikosseuraamuslaitoksen lausuntopyynnön saatuaan vastaa, ettei se voi kyseisessä asiassa lausua. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun keskusrikospoliisi arvioi, että lausunnon antaminen voisi vaarantaa meneillään olevan tiedonhankinnan.
Edellä selostetun ja oikeusministeriöltä saadun selvityksen perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että 16 a §:ää täydennetään ensinnäkin siten, että säännöksestä käy ilmi, että Rikosseuraamuslaitos voi pyytää keskusrikospoliisilta lausunnon salassapitosäännösten estämättä. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälää täsmennetään myös lausunnon sisältämien tietojen osalta siten, että pykälän loppuun lisätään uusi virke, jonka mukaan keskusrikospoliisin antama lausunto voi salassapitosäännösten estämättä sisältää asian selvittämisen kannalta välttämättömät tiedot työnantajaksi tai toimintavelvollisuuspaikaksi ehdotetun yrityksen tai muun yhteisön mahdollisista yhteyksistä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälän otsikkoa tarkistetaan vastaamaan paremmin pykälän sisältöä.
19 §. Tietojen luovuttaminen toiselle rikosasioiden tietosuojalaissa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.
Pykälä sisältää säännökset tietojen luovuttamisesta toiselle rikosasioiden tietosuojalaissa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Esityksen mukaan pykälään lisätään uusi 2 momentti, jonka mukaan 1 momentissa säädetyn lisäksi Rikosseuraamuslaitos saa salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä ja myös oma-aloitteisesti luovuttaa poliisille tiedot, jotka koskevat vangin yhteyksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen, jos tiedot ovat tarpeen vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.
Yleisperusteluissa selostetuin tavoin perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 12/2026 vp) mukaan säännöksen rajausten voidaan sinänsä arvioida ohjaavan salassa pidettävien tietojen luovuttamista. Luovutettavia salassa pidettäviä tietoja ei kuitenkaan ole määritelty säännösehdotuksessa aivan tyhjentävästi. Siten luovutettavien tietojen tietosisällöt tulisi perustuslakivaliokunnan mukaan valtiosääntöisistä syistä määritellä säännöksessä nyt ehdotettua tyhjentävämmin tai tietojen luovuttamisen edellytykseksi tulisi säätää, että tiedot ovat välttämättömiä vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.
Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan 19 §:n voimassa oleva 1 momentti mahdollistaa jo nykyisellään Rikosseuraamuslaitokselle tietojen luovuttamisen muille rikosasioiden tietosuojalaissa tarkoitetuille viranomaisille. Ehdotetussa uudessa 2 momentissa on siten kysymys siitä, että ehdotuksella selkeytetään sääntelyä sellaisten tietojen luovuttamisen osalta, joiden välttämättömyyden arviointi ja siten tietojen luovuttaminen erityisesti Rikosseuraamuslaitoksen omasta aloitteesta on todettu hankalaksi. Valmistelussa on tunnistettu erityisesti poliisille luovutettavien tietojen osalta haasteena tietojen välttämättömyyden arviointi osaltaan siksi, että poliisin tehtäväkenttä on laaja ja toisen viranomaisen on vaikea arvioida sen vuoksi mitä tietoja poliisilla esimerkiksi jo on hallussaan ja vastaavasti mitä tietoja poliisi tarvitsisi muilta viranomaisilta.
Ehdotettavassa säännöksessä tietojen luovuttamisen edellytys on tietojen tarpeellisuus vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ja lisäksi luovutettavat tiedot on säännöksessä rajattu koskemaan vangin yhteyksiä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vangilla tarkoitetaan henkilöä, joka suorittaa vankeusrangaistusta, yhdistelmärangaistusta, sakon muuntorangaistusta tai sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa annetun lain (89/2025) 74 §:n 4 momentissa tarkoitettua arestia vankilassa taikka on valvotusta koevapaudesta annetun lain (629/2013) 26 §:ssä tarkoitetulla tavalla toimitettu vankilaan taikka yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain (801/2017) 24 §:n nojalla säilöön otettu. Lain 19 §:n 1 momentissa luovutettavat tiedot on rajattu koskemaan lain 5 §:n 1 ja 2 momentissa, 6 §:ssä, 7 §:n 2 momentissa ja 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilötietoja. Saadun selvityksen mukaan ehdotetun 2 momentin tarkoituksena ei ole laajentaa voimassa olevassa 1 momentissa luovutettavaksi tarkoitettujen tietojen joukkoa. Ehdotuksen tarkoituksena on helpottaa vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi tarvittavien tietojen oma-aloitteista luovuttamista poliisille mahdollisimman oikea-aikaisesti erityisesti niissä tilanteissa, joissa Rikosseuraamuslaitoksen on haastavaa arvioida tietojen välttämättömyyttä poliisin näkökulmasta.
Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan käytännössä ehdotetun 2 momentin perusteella luovutettavissa tiedoissa voi siten olla kysymys ensinnäkin vangin nimestä (5 §:n 1 momentti) ja yhteyden osalta joko vankilan sisällä havaitusta yhteydestä, taikka yhteydenpidosta vankilan ulkopuoliseen henkilöön (8 §:n 1 momentti), jossa olisi kyse yhteydestä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvään henkilöön. Tällaisessa yhteydenpidossa voisi olla kysymys esimerkiksi 8 §:n 1 momentin 2 ja 7 kohdissa tarkoitetuista tiedoista, jotka liittyisivät vankilan sisällä havaittuun vankien väliseen yhteydenpitoon valvonnan, turvallisuuden ylläpitämisen tai järjestysrikkomuksien yhteydessä. Toisekseen havainto yhteydenpidosta voisi koskea 8 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua vangin yhteydenpitoa vankilan ulkopuolelle, esimerkiksi kirjeenvaihtoa, puheluita tai sähköistä viestintää koskien. Tai muuta vastaavaa yhteydenpitoa.
Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan on huomattava, että Rikosseuraamuslaitos voi luovuttaa poliisille laajemminkin vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä tietoja voimassa olevan 1 momentin perusteella, silloin kun tiedot ovat poliisin tehtävien kannalta välttämättömiä, eikä siten ehdotetun 2 momentin tarkoituksena ole kattaa kaikkia niitä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä tietoja, joita Rikosseuraamuslaitoksen tulisi voida luovuttaa poliisille.
Edellä selostetun valossa, sekä myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetun huomioimiseksi lakivaliokunta ehdottaa oikeusministeriöltä saamansa selvityksen perusteella 2 momentin täsmentämistä kuitenkin siten, että momentissa tuodaan esiin tyhjentävämmin luovutettava tieto. Valiokunnan ehdottamassa muodossa 2 momentti kuuluu seuraavasti: Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, Rikosseuraamuslaitos saa salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä ja myös oma-aloitteisesti luovuttaa poliisille 5 §:n 1 momentissa sekä 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja seuraavia tietoja vangin yhteyksistä vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen, jos tiedot ovat tarpeen vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi: 1) vankilassa tehdyistä vankien välistä yhteydenpitoa koskevista havainnoista valvontaa, turvallisuuden ylläpitämistä tai järjestysrikkomuksia koskien; 2) vangin kirjeenvaihtoa, puheluita tai sähköistä viestintää vankilan ulkopuolelle koskevista havainnoista; 3) vangin muusta kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta, niitä vastaavasta yhteydenpidosta vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.