Yleistä
Hallituksen esitys sisältää rikosseuraamusalaa koskevia säännösehdotuksia kolmesta eri aihealueesta.
Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistuksen edellyttämissä muutoksissa on kyse muun muassa virkanimikkeistä. Uudistuksen pääosa toteutetaan Rikosseuraamuslaitoksen päätöksillä muuttamalla muun muassa virkarakennetta, työjärjestystä, tehtävänkuvia ja toimintakäytäntöjä.
Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää ehdotetaan vuorostaan uudistettavaksi muun muassa siten, että vartijan ammatillisen tutkinnon voi suorittaa myös työn ohella opiskellen. Lakivaliokunta on saanut uudistuksesta sivistysvaliokunnan lausunnon yleisen koulutusjärjestelmän, koulutusyhteistyön ja -jatkumojen sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI-toiminnan) kannalta (SiVL 7/2026 vp). Lausuntoa käsitellään jäljempänä tarkemmin.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan säännöksiä tiettyjen rikosseuraamusten täytäntöönpanoon ja tutkintavankeuden toimeenpanoon liittyvien tukevien ja avustavien palvelujen hankkimisesta yksityiseltä palveluntuottajalta.
Lakivaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistaminen
Rikosseuraamusalan ammatillinen tutkinto
Erityisenä kelpoisuusvaatimuksena vartijan virkaan edellytetään rikosseuraamusalan ammatillista tutkintoa tai soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Rikosseuraamusalan ammatillinen tutkinto suoritetaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa (jäljempänä myös koulutuskeskus).
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää uudistetaan vartijan ammatillisen tutkinnon suorittaneiden määrän lisäämiseksi. Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen nykyisin järjestämän ammatillisen tutkinnon suorittamistavan (jäljempänä opiskelijamalli) rinnalle ehdotetaan otettavaksi käyttöön malli, jossa vartijan ammatillisen tutkinnon voi suorittaa myös työn ohella opiskellen (jäljempänä työssäoppimismalli). Työssäoppimismalliin voivat hakeutua sellaiset Rikosseuraamuslaitoksessa vartijan määräaikaisessa virkasuhteessa toimivat henkilöt, jotka ovat jo suorittaneet muun ammatillisen tutkinnon ja jotka on arvioitu alalle soveltuviksi. Uudistuksella ei ole vaikutusta erityiseen kelpoisuusvaatimukseen soveltuvan korkeakoulututkinnon osalta, vaan se säilyy vartijan tehtäviin kelpoisuuden antavana koulutuksena jatkossakin. Uudistus ei saadun selvityksen mukaan myöskään poista sitä, että vankiloihin otetaan edelleen erityisesti sijaisuustarpeiden vuoksi myös muita vartijan koulutusvaatimuksen täyttämättömiä kuin työssäoppimismallin edellytykset täyttäviä henkilöitä. Siten, vaikka sinänsä tavoitteena on, ettei vartijana toimisi kouluttamattomia henkilöitä, tavoite ei saadun selvityksen mukaan ole aivan lähiaikoina toteuttavissa.
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on yleisesti pidetty välttämättömänä, että Rikosseuraamuslaitos saa vartijan tehtäviin riittävästi asianmukaisesti koulutettua henkilökuntaa. Ehdotetun työssäoppimismallin ei kuitenkaan katsota juurikaan lisäävän koulutettujen vartijoiden määrää. Sitä pidetään myös nykyisessä vankiloiden yliasutustilanteessa ja henkilöstövajeessa epärealistisena ja sen katsotaan vaarantavan koulutuksen laadun ja voivan johtaa osaamisen tason vaihteluun. Huomiota on kiinnitetty myös kansainväliseen kehitykseen, jossa esityksestä poiketen vartijakoulutusta muutetaan aikaisempaa pidemmäksi ja vaativammaksi, nostetaan koulutus- ja tutkintotasoa sekä kehitetään alalle sopivuuden arviointia. Vaihtoehtona on tuotu esiin, että uuden mallin käyttöönoton sijasta Rikosseuraamuslaitoksen tulisi lisätä koulutuskeskuksen resursseja niin, että se pystyisi nykyisellä opiskelijamallilla kouluttamaan tarvittavan määrä uusia vartijoita.
Lakivaliokunta katsoo, että rangaistuksen lainmukainen sekä vankien ja henkilöstön kannalta turvallinen täytäntöönpano edellyttää, että kaikissa vankiloissa on riittävästi asianmukaisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa. Rikosseuraamuslaitoksen tilanne on kuitenkin käytännössä ollut jo pitkään haasteellinen. Lakivaliokunta on mm. oikeudenhoidon ensimmäistä selontekoa (VNS 13/2022 vp) käsitellessään kiinnittänyt huomiota Rikosseuraamuslaitoksen taloudellisten voimavarojen ja henkilöstöresurssien riittämättömyyteen toiminnan laajuuteen, käytössä olevaan laitosrakenteeseen ja täytäntöönpanon vaikuttavuustavoitteisiin nähden (ks. LaVM 31/2022 vp). Selontekoa koskevassa mietinnössä (s. 9) todetaan mm., että rikosseuraamusalalta on vuodesta 2006 alkaen vähennetty noin 570 henkilötyövuotta valtion tuottavuusohjelman perusteella. Samaan aikaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa on koulutettu liian vähän uusia vartijoita ja kouluttamattomien vartijoiden osuus on kasvanut (vuonna 2020 lähes 10 %). Henkilöstöresurssien niukkuuden vuoksi vangeille ei kyetä järjestämään riittävästi rikoksettomuuteen valmentavaa toimintaa eikä seuraamusten sisältöjä kyetä tuottamaan siten kuin Rikosseuraamuslaitokselle on tavoitteeksi asetettu. Henkilöstöresurssien riittämättömyyden vuoksi henkilöstö joutuu usein työskentelemään yksin.
Eduskunta on lakivaliokunnan mietinnön pohjalta edellyttänyt oikeudenhoidon rahoitusvajeen korjaamista sekä rikosseuraamusalan koulutuksen kehittämistarpeiden ja -mahdollisuuksien selvittämistä (EK 84/2022 vp).
Oikeudenhoidon selonteon myötä Rikosseuraamuslaitoksen määrärahoja on merkittävästi vahvistettu, mutta tästä huolimatta laitoksen tilanne on haasteellinen (ks. esim. LaVL 6/2026 vp, LaVL 7/2025 vp, LaVL 1/2025 vp ja LaVL 11/2024 vp). Vastikään julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2027—2030 käsitellessään lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota vankimäärän voimakkaaseen kasvuun ja vankiloiden korkeaan täyttöasteeseen (ks. LaVL 6/2026 vp). Henkilöstöä on kuitenkin edelleen liian vähän suhteessa vankimäärään ja suhdeluku heikkenee jatkuvasti, sillä vankimäärän kasvun on ennakoitu jatkuvan. Tilanteen vuoksi vankilat joutuvat käytännössä turvautumaan yhä enemmän alalle kouluttamattomiin vartijoihin (v. 2025 noin 13 %).
Vartijapulan taustalla vaikuttavat siten paitsi henkilöstön määrän myös vartijakoulutuksen opiskelijamäärän leikkaukset. Rikosseuraamusalan ammatilliseen koulutukseen on koko 2010-luvun otettu vuosittain 40 opiskelijaa. Vaikka määrää on 2020-luvulla nostettu merkittävästi, ja opiskelijamäärä on kuluvana vuonna 160, koulutuksesta ei valmistu riittävästi kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä vastaamaan Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstötarpeita. Saadun selvityksen mukaan kyse on noin 200:sta uudesta koulutetusta vartijasta vuosittain. Tämä johtuu uusien vankiloiden ja vankilaosastojen henkilöstötarpeesta, vankiloiden lisävankipaikoista sekä henkilöstön eläköitymisestä.
Lakivaliokunta pitää kelpoisuusvaatimusten täyttävien koulutettujen vartijoiden puutetta vakavana ongelmana, joka tulee pyrkiä ratkaisemaan, jotta tilanne ei entisestään heikkene. Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää on siten tarpeen uudistaa. Koska rikosseuraamusalan nykyinen koulutusjärjestelmä tuottaa tasalaatuista osaamista, täyttää kansainväliset suositukset ja opetus on laadukasta, uudistuksen tarve ei kohdistu niinkään koulutuksen sisältöön, vaan sen järjestämistapaan.
Koulutusta uudistettaessa on valiokunnan mukaan olennaista huolehtia siitä, ettei rikosseuraamusalan koulutuksen laatu ja sen myötä vartijoiden osaaminen heikkene. Vanginvartijan työssä on kyse turvallisuuden ja järjestyksen ylläpidosta vankiloissa sekä vankien oikeusturvan ja yhdenvertaisen kohtelun varmistamisesta. Vartijan työ on merkittävää julkisen vallan käyttöä. Tehtäviin sisältyy itsenäistä harkintaa, voimakeinojen ja voimankäyttövälineiden käyttöä sekä perusoikeuksiin puuttuvia tarkastus- ja turvaamistoimenpiteitä. Koulutuksen tulee siten jatkossakin tuottaa tasalaatuista ja yhtenäistä osaamista.
Saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta on päätynyt puoltamaan ehdotetun työssäoppimismallin käyttöönottoa. Vaikka työssäoppimismalli koskee alustavien arvioiden mukaan joitakin kymmeniä henkilöitä vuositasolla eikä se siten yksin ratkaise vartijapulaa, valiokunta katsoo, että se on tärkeä lisäkeino nostaa koulutettujen vartijoiden määrää nykyisen opiskelijamallin opiskelijamäärään lisäämisen rinnalla. Asian arvioinnissa valiokunta on kiinnittänyt huomiota seuraaviin seikkoihin.
Valiokunta pitää ehdotetussa työssäoppimismallissa myönteisenä erityisesti sitä, että se mahdollistaa rikosseuraamusalan tutkinnon suorittamisen laajasti eri puolilla maata vankilaverkostoa hyödyntäen. Nykyisessä opiskelijamallissa koulutus on maantieteellisesti pitkälti keskitettyä, sillä opetus tapahtuu käytännössä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa Vantaalla, mikä voi maantieteellisesti kauempana asuvien kannalta eri syistä vähentää koulutuksen houkuttelevuutta tai jopa estää siihen osallistumisen. Ehdotetun työssäoppimismallin voidaan siten arvioida osaltaan edistävän rikosseuraamusalan koulutuksen saavutettavuutta ja siten myös tutkinnon suorittamisen houkuttelevuutta ja alalle hakeutuvien määrää. Myös sivistysvaliokunta kiinnittää huomiota koulutuksen saavutettavuuden parantumiseen erityisesti niille, joille opiskelu koulutuskeskuksessa Vantaalla on vaikeaa esimerkiksi perhe-, työ- tai välimatkasyistä (ks. SiVL 7/2026 vp, s. 3).
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että työssäoppimismallissa on kyse nykyistä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen opiskelijamallia täydentävästä väylästä, sillä nykyinen väylä säilyy uudistuksen jälkeenkin selvästi suurempana tutkinnon suorittamisen tapana. Työssäoppimismalli poikkeaa myös kohderyhmältään nykyisestä opiskelijamallista, joten väylät eivät tässä suhteessa kilpaile toistensa kanssa.
Työssäoppimismallin kohderyhmänä ovat henkilöt, jotka jo työskentelevät määräaikaisessa virkasuhteessa vartijana, ovat alalle soveltuvia ja joilla on muu ammatillinen tutkinto. Kyse ei siten ole siitä, että henkilö otetaan vartijan määräaikaiseen virkasuhteeseen siksi, että hänet on hyväksytty suorittamaan tutkintoa työssäoppimismallin mukaisesti, vaan henkilön tulee jo työskennellä tällaisessa virkasuhteessa. Tämä helpottaa myös alalle soveltuvuuden arvioimista.
Työssäoppimismallin kohderyhmältä edellytetään lisäksi muuta ammatillista tutkintoa. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan on välttämätöntä hyödyntää alalle aikovien jo hankkimaa osaamista. Esimerkkinä muusta ammatillisesta tutkinnosta tuodaan esiin sosiaali- ja terveysalan ja turvallisuusalan tutkinnot (ks. HE, s. 31, 57 ja 58). Edellä mainitut tutkinnot tai se, että tutkinnon tulee olla rikosseuraamusalalla hyödyllinen, ei kuitenkaan ilmene säädöstasolta. Valiokunta pitää aiheellisena, että muu ammatillinen tutkinto on rikosseuraamusalalla hyödyllinen ja sen voidaan arvioida lisäävän vartijan työssä tarvittavia valmiuksia. Valiokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatuin tavoin tällaisen muutoksen tekemistä ehdotettuun sääntelyyn.
Esityksen mukaan opiskelijaksi pyrkivän tulee pyynnöstä antaa tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, onko hän sopiva rikosseuraamusalan työhön. Tällaisia ovat muun muassa tiedot henkilön yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ehdotettu sääntely koskee sekä nykyistä opiskelijamallia että ehdotettua työssäoppimismallia. Valiokunta pitää tällaisten tietojen saamista perusteltuna, sillä on tärkeää pyrkiä ennalta ehkäisemään rikollisessa toiminnassa mukana olevien mahdollisuuksia päästä työskentelemään rikosseuraamusalalla (ks. myös HE, s. 58).
Sivistysvaliokunta nostaa lausunnossaan esiin pedagogisen osaamisen ja tasalaatuisuuden turvaamisen haasteen työssäoppimismallin mukaisessa koulutuksessa ja pitää tärkeänä varmistaa, että myös työssäoppimisväylän kautta suoritettavan tutkinnon sisällöt määritellään selkeästi huolellisella valmistelulla. Lisäksi lausunnossa tuodaan esiin huoli siitä, että kahden opintoväylän välille voi syntyä eriarvoisuutta myös opintososiaalisten etujen, ohjauksen ja opintosuoritusten arvioinnin osalta (ks. SiVL 7/2026 vp).
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan myös työssäoppimismallissa opiskelu on tutkintosäännön ja opetussuunnitelman mukaista. Koulutuksen tavoitteet, laajuus ja opetuksen sisältö ovat samat molemmilla väylillä. Tutkinnon sisällön ja opiskelijoiden osaamisen tasalaatuisuus ja yhtenäisyys varmistetaan siten tutkintosäännöllä ja opetussuunnitelmalla. Lisäksi ne varmistetaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen tehtävillä ja vastuulla rikosseuraamusalan tutkinnon järjestämisessä. Koulutuskeskuksen opettajilla on pedagogista osaamista ja he vastaavat opiskelijoiden opettamisesta sekä heidän osaamisensa arvioinnista molemmilla väylillä. Oppiaineiden opetuksen, esimerkiksi lainsäädäntöä koskevan opetuksen sekä voimankäyttö-, palo- ja pelastustoimi- ja ensiapukoulutuksen, antavat siten koulutuskeskuksen opettajat. Vankilat ja työpaikkaohjaajat eivät vastaa opetuksesta. Lisäksi toiminnalliset aineet, kuten palo- ja pelastusturvallisuus, voimankäyttö ja ensiapu opetetaan aina lähiopetuksena. Opetus voi toteutua joko Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa tai joissain valituissa vankiloissa, joiden tilat ja välineet soveltuvat koulutukseen.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan opetusta on sekä opiskelija- että työssäoppimismallissa tarkoitus muuttaa nykyistä monimuotoisemmaksi kattamaan paitsi lähiopetusta myös itsenäistä etäopiskelua. Monimuoto-opetus voi osaltaan lisätä opintojen suorittamisen joustavuutta ja koulutuksen saavutettavuutta (ks. myös SiVL 7/2026 vp, s. 3). Lakivaliokunnan mielestä on kuitenkin tärkeää, että itsenäisesti suoritettavien etäopintojen aiheet ja määrä on harkitaan huolella sekä huolehditaan etäopintojen suorittamisen valvonnasta.
Lakivaliokunta myös painottaa, että uudistuksen toteuttaminen edellyttää Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen riittävistä resursseista huolehtimista sekä sitä, että työpaikkaohjaajilla on riittävä osaaminen ja ajankäyttö ohjaustehtäviin. Tässä suhteessa on myönteistä, että koulutuskeskukseen on jo perustettu kolme uutta opettajan virkaa ja työpaikkaohjaukseen on kohdennettu määräaikaisia lisäresursseja vastaamaan kasvaneeseen opiskelijamäärään. Resurssien riittävyyttä tulee kuitenkin seurata ja arvioida tarkoin ja säännöllisesti sekä ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, jos aihetta ilmenee.
Rikosseuraamusalaa opiskelevien etuuksien osalta lakivaliokunta toteaa, että nykyistä opiskelijamallia koskee oikeusministeriön antama asetus rikosseuraamusalan ammatilliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen sisältyvistä opintososiaalisista eduista (501/2012). Asetuksen mukaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskus korvaa opiskelijalle opiskeluun kuuluvien matkojen matkakustannukset valtion matkustussäännön mukaisesti työharjoittelujaksoja lukuun ottamatta (1 §). Lisäksi koulutuskeskus järjestää tarvittaessa virkasuhdetta vailla olevalle opiskelijalle maksuttoman majoituksen siten, että etusijalla ovat opiskelijat, joiden vakituinen asunto on yli 80 kilometrin päässä koulutuskeskuksesta (2 §). Koulutuskeskus järjestää virkasuhdetta vailla olevalle opiskelijalle opetuspäivinä myös maksuttoman aterian. Asetuksen 3 §:n mukaan opiskeluterveydenhuollosta säädetään terveydenhuoltolaissa (1326/2010).
Ehdotetussa työssäoppimismallissa vuorostaan opiskelijat ovat määräaikaisessa vartijan virkasuhteessa Rikosseuraamuslaitokseen koko opintojensa ajan. Tällöin heihin sovelletaan samaa lainsäädäntöä ja virkaehtosopimusta kuin muihinkin Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehiin. Heidän asemansa virkamiehinä vaikuttaa siten siihen, miten heidän palkkauksestaan tai muista ehdoista ohjeistetaan. Työssäoppimismallin mukaisesti opiskelevat saavat virkasuhteen mukaiset edut, kuten työterveyshuollon. Työssäoppimismallin mukaisesti opiskelevilla on määräaikaisessa virkasuhteessa ollessaan myös siihen kuuluva virkavastuu.
Koska esityksen valiokuntakäsittelyssä on kiinnitetty huomiota eri malleissa rikosseuraamusalaa opiskelevien etuuksien ja aseman eroihin, lakivaliokunta on pyytänyt valtiosääntöoikeuden asiantuntijalta lausunnon siitä, liittyykö esityksessä ehdotettuun sellaista eduskunnan työjärjestyksen 38 §:n 2 momentissa tarkoitettua epäselvyyttä, minkä johdosta lakivaliokunnan tulisi pyytää hallituksen esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunto.
Lakivaliokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan kysymys eri malleissa opiskelevien etuuksista ja asemasta on merkityksellinen perustuslain 6 §:n mukaisen yhdenvertaisuusperusoikeuden kannalta. Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tällä yleisellä yhdenvertaisuuslausekkeella ilmaistaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskeva pääperiaate. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Lausekkeella ei kuitenkaan edellytetä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esimerkiksi sukupuolen, alkuperän, kielen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Valiokunnan saamassa asiantuntijalausunnossa pidetään valtiosääntöoikeudelliselta kannalta ilmeisenä, että eri malleissa opiskelevien etuuksiin ja laajemminkin heidän asemaansa ja vastuukysymyksiin liittyy eroavuutta. Perustuslainmukaisuuden arvioinnin kannalta lausunnossa pidetään keskeisenä, että työssäoppimismallissa opiskelijat ovat määräaikaisessa vartijan virkasuhteessa, toisin kuin opiskelijamallin mukaisesti tutkintoa suorittavat, mikä vaikuttaa luonnollisesti opiskelijoiden asemaan, vastuisiin ja sovellettavaan etuusjärjestelmään. Lausunnon mukaan eri malleissa opiskelevien olosuhteet eivät siten ole samanlaiset sillä tavalla, että perustuslain 6 §:n mukaisen yhdenvertaisuuden vuoksi välttämättä edellytettäisiin eri malleissa opiskelevien samanlaista kohtelua.
Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan perustuslainmukaisuusarvioinnissa on syytä ottaa huomioon myös ehdotetun koulutusjärjestelmäuudistuksen tavoite varmistaa riittävä koulutetun valvontahenkilöstön saaminen rikosseuraamusalalle ja koulutusjärjestelmän uudistamistarve alan työvoimapulaan vastaamiseksi. Lisäksi huomionarvoisena pidetään, että esityksen taustalla on eduskunnan edellyttämä koulutuksen kehittämistarve (EK 84/2022 vp). Tarvetta ja tavoitteenasettelua voidaan lausunnon mukaan pitää sellaisena pyrkimyksenä yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn, jonka perusteella perustuslain 6 § ei estä sitä, että opiskelijoita voidaan asettaa erilaiseen asemaan. Lausunnossa arvioidaan, että ehdotettua oppisopimusjärjestelmän kaltaista mallia voidaan pitää mahdollisena perustuslain 6 §:n estämättä. Lausunnon mukaan ehdotetusta johtuvat erot eivät ole myöskään mielivaltaisia tai kohtuuttomia eivätkä silläkään tavalla muodostu perustuslain 6 §:n kannalta ongelmallisiksi. Kyse ei ole myöskään perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaisten syrjintäkieltojen alaan kuuluvasta eri asemaan asettamisesta. Lausunnossa päädytään siten siihen, ettei arvioitavassa asiassa ole sellaista epäselvyyttä perustuslainmukaisuudesta, että asiassa syntyisi eduskunnan työjärjestyksen 38 §:n 2 momentin mukaista velvoitetta pyytää lausuntoa perustuslakivaliokunnalta.
Lakivaliokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan oikeusministeriössä valmistellaan syksyllä 2026 koulutusuudistukseen liittyen uusi opintososiaalisia etuuksia koskeva asetus, jonka valmistelussa lähdetään siitä, että nykyiset opiskelijamallin mukaiset opintososiaaliset etuudet säilytetään. Rikosseuraamuslaitos on saadun selvityksen mukaan sitoutunut nykyisten etuuksien säilyttämiseen. Valmistelussa myös selvitetään, onko opiskelijamallin mukaisesti tutkintoa suorittavien opiskelijoiden opintososiaalisten etuuksia taloudellisia mahdollisuuksia parantaa.
Lakivaliokunnan mielestä rikosseuraamusalan tutkinnon suorittamisen eri mallien etuuksien eroavaisuutta voidaan edellä esitetyn valossa pitää hyväksyttävänä. Valiokunta kuitenkin korostaa nykyisen opiskelijamallin opintososiaalisten etuuksien säilyttämisen tärkeyttä. Kyse on paitsi nykyisen opiskelijamallin mukaisesti opiskelevien etuuksien lähentämisestä suhteessa ehdotetun työssäoppimismallin mukaisesti opiskelevien etuuksiin myös opiskelijamallin mukaisen koulutuksen houkuttelevuuden edistämisestä.
Koulutusuudistuksen suhde yleiseen koulutusjärjestelmään, koulutusyhteistyöhön sekä tutkimus- kehitys- ja innovaatiotoimintaan
Vuonna 2013 rikosseuraamusalan tutkintokoulutus yhdistettiin aikaisempaa tiiviimmin Laurea-ammattikorkeakoulun järjestämään sosionomitutkintoon. Yhteistyön mukaisesti Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa vartijan tutkinnon suorittanut henkilö on voinut edetä suoraan, yhteishakuun osallistumatta rikosseuraamusalan sosionomiopintoihin. Taustalla on ollut tarve saada enemmän korkeakoulutettua henkilöstöä Rikosseuraamuslaitoksen valvonnan ja ohjauksen tehtäviin.
Hallituksen esityksen mukaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskus luopuu nykymuotoisesta yhteistyöstä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa, eikä yhteistyöstä enää jatkossa säädetä laissa. Tarkoituksena on, että koulutuskeskus keskittyy jatkossa rikosseuraamusalan tutkintokoulutuksen ja täydennyskoulutuksen järjestämiseen koulutuskeskuksen koulutusresurssien riittävyyden turvaamiseksi ja akuuttiin henkilöstöpulaan vastaamiseksi (ks. HE, s. 30).
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemissa Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen ja Laurea-ammattikorkeakoulun koulutusyhteistyötä on pidetty merkityksellisenä työelämässä edellytettävän osaamisen ja jatko-opintokelpoisuuden varmistamisen kannalta. Lisäksi yhteistyön on katsottu luoneen yhteyden TKI-toiminnan, koulutuksen ja käytännön työn välille. Huomiota on kiinnitetty myös koulutuspolkuun Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta ja Laurea-ammattikorkeakoulusta Itä-Suomen yliopistoon.
Saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta puoltaa Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen ja Laurea-ammattikorkeakoulun nykymuotoisesta lakisääteisestä yhteistyöstä luopumista ottaen muun muassa huomioon, että koulutuskeskuksen ammattikorkeakouluyhteistyö on jo nykyisin ollut yhtä ammattikorkeakoulua laajempaa. Lakisääteisestä yhteistyöstä luopuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koulutuskeskus voi tehdä jatkossa yhteistyötä Laurea-ammattikorkeakoulun tai muiden ammattikorkeakoulujen kanssa, vaan se voi jatkua koulutusuudistuksen jälkeenkin. Myös sivistysvaliokunta toteaa, että vaikka ammattikorkeakoulun kanssa tehtävää yhteistyötä ei sidota enää lakisääteisesti tiettyyn oppilaitokseen, koulutuskeskus voi tuottaa ammattikorkeakouluille rikosseuraamusalan opetus- ja koulutuspalveluja sopimuksen perusteella (SiVL 7/2026 vp). Lakivaliokunta pitää sivistysvaliokunnan tavoin tärkeänä, että ammattikorkeakoulujen kanssa tehtävä yhteistyö turvataan jatkossakin.
Sivistysvaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota myös tietoperustan kehittämisen tärkeyteen rikosseuraamusalalla samoin kuin TKI-yhteistyön ylläpitämiseen ja kehittämiseen rikosseuraamusalaan profiloituneiden korkeakoulujen kanssa. Sivistysvaliokunta korostaa, että esitetyssä koulutusuudistuksen valmistelussa ja toimeenpanossa tulee huolehtia siitä, että rikosseuraamusalan TKI-toiminnan jatkuvuus turvataan ja että koulutusjärjestelmään ei synny umpiperiä siten, että tutkinnon suorittaneella ei ole mahdollisuutta jatkaa koulutuspolkuaan (SiVL 7/2026 vp, s. 5).
Lakivaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan edellä esitettyihin huomioihin ja korostaa sen tärkeyttä, että Rikosseuraamuslaitos jatkaa ja kehittää korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja muiden yhteistyökumppaneidensa kanssa tehtävää koulutuksen ja TKI-toiminnan yhteistyötä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Rikosseuraamuslaitos tekee TKI-toimintayhteistyötä esimerkiksi korkeakoulujen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, hyvinvointialueiden sekä kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Erityisen merkittävää on tiivis yhteistyö Pohjoismaiden ja Viron kanssa. Saadun selvityksen mukaan koulutusuudistuksella ei ole vaikutusta Rikosseuraamuslaitoksen edellytyksiin tehdä tutkimusta. Rikosseuraamuslaitoksen tutkimustoiminnasta vastaa Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualueeseen kuuluva strategiayksikkö, jonka tutkijat tekevät rikosseuraamusalaa koskevaa tutkimusta ja tuottavat laajasti alan tilastoja. Tutkimusyhteistyö on tiivistä niin yliopistojen, korkeakoulujen kuin muidenkin tutkimusta tekevien tahojen kanssa sekä Suomessa että ulkomailla. Valiokunta painottaa, että edellä kuvatun yhteistyön laatu ja sujuvuus tulee taata nyt tehtävän uudistuksen jälkeenkin. Valiokunta pitää tärkeänä, että tutkimustoiminta on hyödyllistä myös Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen toiminnan kannalta. Valiokunta korostaa, että koulutuskeskuksen mahdollisuudet seurata alan keskeistä tutkimusta on koulutuksen kehittämisen kannalta keskeistä.
Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen asema
Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta säädetään koulutuskeskuksesta annetussa laissa (1316/2006). Sen mukaan koulutuskeskuksen tehtävänä on järjestää rikosseuraamusalan ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulutusta ja täydennyskoulutusta sekä harjoittaa toimialaansa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Koulutuskeskuksessa on johtokunta, jonka tehtävänä on kehittää, seurata ja tukea koulutuskeskuksen toimintaa sekä ratkaista oikaisuvaatimukset ja muut sen toimivaltaan säädetyt asiat (2 §). Johtokunnan jäsenet edustavat opetusalaa, rikosseuraamusalaa ja sen sidosryhmiä sekä muuta koulutuskeskuksen toiminnan kannalta keskeistä asiantuntemusta. Lisäksi koulutuskeskuksella on yksikönpäällikkö, jonka tehtävänä on muun muassa johtaa ja kehittää koulutuskeskuksen toimintaa (4 §) sekä ratkaista koulutuskeskukselle kuuluvat asiat (5 §). Laissa säädetään myös rikosseuraamusalan tutkintoon johtavasta koulutuksesta sekä opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista.
Rikosseuraamusalan koulutuskeskus on aikoinaan kuulunut Vankeinhoitolaitoksen organisaatioon ja sittemmin Rikosseuraamuslaitoksen organisaatioon. Vuonna 2022 voimaan tulleessa Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistuksen ensimmäisessä vaiheessa koulutuskeskus liitettiin osaksi Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualuetta (Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 3 §:n 4 mom.). Muutosta perusteltiin sillä, että koulutuskeskuksen tulisi toimia aikaisempaa kiinteämmässä yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen muun kehittämistoiminnan kanssa (ks. HE, s. 19). Koulutuskeskuksen hallintoa ei kuitenkaan organisaatiouudistuksessa yhdenmukaistettu muun organisaation kanssa, vaan asia jätettiin ratkaistavaksi koulutusjärjestelmän uudistamisen eli nyt käsiteltävän esityksen yhteydessä.
Nyt käsiteltävässä esityksessä ehdotetaan, että koulutuskeskuksen hallinto yhtenäistetään Rikosseuraamuslaitoksen muun organisaation kanssa. Tämän toteuttamiseksi ehdotetaan, että koulutuskeskuksen hallintoa koskevat säännökset siirretään Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetusta laista ja valtioneuvoston asetuksesta Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun lakiin ja valtioneuvoston asetukseen. Samalla Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annettu laki ja valtioneuvoston asetus kumotaan ja koulutusta koskeva sääntely siirretään ehdotettuun uuteen lakiin rikosseuraamusalan tutkinnosta ja sitä koskevaan valtioneuvoston asetukseen (ks. HE, s. 29). Organisatorisesti koulutuskeskuksen asema ei muutu, sillä se säilyy vuonna 2022 toteutetun organisaatiouudistuksen mukaisesti Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualueen yksikkönä. Myöskään koulutuskeskuksen asema oppilaitoksena ei muutu, mitä ilmentää esityksen mukaan se, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen nimi säilyy (ks. HE, s. 40).
Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen hallinnon yhdenmukaistamiseksi Rikosseuraamuslaitoksen kanssa esityksessä ehdotetaan koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttamista ja johtokunnan tehtävien siirtämistä toimivaltaisille virkamiehille, pääosin Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualueen johtajalle. Esityksessä ei pidetä tarkoituksenmukaisena, että johtokunta, joka on kollegiaalinen toimielin, ratkaisee muun muassa yksilöä koskevia päätösasioita, esimerkiksi opiskelijoiden oikaisuvaatimuksia, jotka koskevat opiskeluoikeuden menettämistä, opiskeluoikeuden keskeyttämistä, varoituksen antamista ja koulutuksesta erottamista (ks. HE, mm. s. 30). Rikosseuraamuslaitoksessa mikään muu kollegiomuotoinen toimielin ei käytä päätösvaltaa hallintoasioissa, joten Rikosseuraamuslaitoksen nykyisessä johtamisjärjestelmässä johtokuntatyyppinen toimielin on poikkeus.
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa johtokunnan lakkauttamista on vastustettu ja kannettu huolta ehdotettujen muutosten vaikutuksista koulutuskeskuksen asemaan. Ehdotetun muutoksen arvioidaan näyttävän pyrkimykseltä siirtää ohjaus- ja määräysvaltaa pedagogisesti koulutetulta opetushenkilöstöltä operatiiviselle johdolle. Johtokunnan lakkauttamisen katsotaan merkitsevän koulutuksen kehittämisen kapea-alaistumista ja oikeusturvan vaarantumista.
Valiokunta toteaa, että vaikka esitys ei edellä todetuin tavoin merkitse organisatorista muutosta Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen asemaan, ehdotukset koulutuskeskusta koskevan oman lain kumoamisesta sekä hallintoa ja koulutusta koskevan sääntelyn siirtämisestä yhtäältä Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun lakiin ja toisaalta ehdotettuun uuteen rikosseuraamusalan tutkinnosta annettuun lakiin ovat koulutuskeskuksen kannalta merkityksellisiä. Niiden myötä koulutuskeskuksen yksikönpäällikön asema rinnastuu nykyistä selvemmin Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueiden muihin yksikönpäälliköihin ja koulutuskeskuksen päätöksentekovalta kaventuu. Esimerkiksi tutkintosäännöstä ja opetussuunnitelmasta päättäminen siirretään johtokunnalta sekä koulutuskeskuksen henkilökunnan nimittäminen yksikönpäälliköltä kehittämisen ja ohjauksen vastuualueen johtajalle. Toisaalta, vaikka päätösvalta kaventuu ja siirtyy Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaisille virkamiehille, mainitut päätökset tehdään ehdotetun sääntelyn mukaan koulutuskeskuksen yksikönpäällikön esityksestä. Valiokunta pitää tätä olennaisena päätösten asianmukaisen valmistelun turvaamiseksi. Valiokunta pitää keskeisenä myös sitä, että pääosa rikosseuraamusalan koulutuksen järjestämistä ja tutkinnon suorittamista koskevasta päätöksentekotoimivallasta kuuluu esityksen mukaan jatkossakin koulutuskeskuksen yksikönpäällikölle. Valiokunta korostaa myös, että opetussuunnitelman valmistelutyö ja muu koulutuksen suunnitteluvastuu kuuluvat edelleen koulutuskeskuksen tehtäviin.
Valiokunta on päätynyt pitämään esitystä myös tältä osin hyväksyttävänä. Ottaen kuitenkin huomioon valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esiin tullut huoli Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttamisesta ja sen vaikutuksista, se katsoo, että koulutuskeskuksen ja rikosseuraamusalan koulutuksen monipuolisen asiantuntijuuden turvaamiseksi on aiheellista perustaa laajapohjainen yhteistyöelin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selvitetyin tavoin säädettäväksi neuvottelukunnasta, joka toimii koulutuskeskuksen yhteydessä. Neuvottelukunnan tehtävänä on kehittää, seurata ja tukea Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen toimintaa sekä rikosseuraamusalan koulutusta ja sen laatua, edistää yhteistyötä ammattioppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa sekä tukea koulutuskeskusta TKI-yhteistyössä. Neuvottelukunnassa tulee olla laajapohjainen, monipuolinen edustus edellä mainittujen tehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi. Neuvottelukunnan jäsenten valinta tulee toteuttaa edellä mainitut tehtävät huomioiden. Valiokunta painottaa, että siirtymä johtokunnasta neuvottelukuntaan on toteutettava huolellisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Rikosseuraamusalan koulutuksen laadun ja kehittämisen varmistamiseksi valiokunta pitää olennaisena myös sitä, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yksikönpäälliköltä edellytetään jatkossakin erityisenä kelpoisuusvaatimuksena tieteellistä jatkotutkintoa ja pedagogista osaamista.
Seuranta
Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus on merkittävä, minkä vuoksi lakivaliokunta edellyttää, että sen toimivuutta ja vaikutuksia seurataan tarkoin ja jos aihetta ilmenee, ryhdytään viipymättä korjaaviin toimeenpiteisiin. Myös sivistysvaliokunta korostaa seurannan ja arvioinnin tärkeyttä (SiVL 7/2026 vp, s. 5). Seurattava on muun muassa uudistuksen vaikutuksia koulutettujen vartijoiden määrään, koulutuksen ja osaamisen laatuun sekä opiskelijoiden asemaan eri koulutusväylillä. Myös työpaikkaohjaajien osaamista ja mahdollisuuksia ohjata opiskelijoita tulee seurata. Niin ikään Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen taloudellisten resurssien riittävyyttä sekä uudistuksen vaikutuksia rikosseuraamusalan veto- ja pitovoimaan sekä koulutusyhteistyöhön, opintopolkujen jatkumoihin sekä TKI-toimintaan tulee seurata. Seurattava on myös Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen hallintoa koskevien muutosten toimivuutta ja vaikutuksia. Edellä mainituista seikoista tulee antaa lakivaliokunnalle selvitys vuoden 2030 loppuun mennessä. Valiokunta ehdottaa edellä esitetystä lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus).
Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuus hankkia palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta
Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.
Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä siitä, että Rikosseuraamuslaitos voi hankkia tiettyjä rikosseuraamusten täytäntöönpanoon ja tutkintavankeuden toimeenpanoon liittyviä tukevia ja avustavia palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Käytännössä Rikosseuraamuslaitos hankkii tällaisia palveluja jo nykyisin. Kyse on Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa tukevista ja avustavista tehtävistä, jotka liittyvät rikosseuraamusta suorittaville ja tutkintavangeille järjestettävään työhön, opiskeluun, kuntoutukseen, vapaa-ajantoimintaan tai muuhun vastaavaan toimintaan (ks. HE, s. 32).
Esityksessä ehdotetaan Rikosseuraamuslaitoksesta annettua lakia täydennettäväksi siten, että laissa säädetään muun muassa yksityisen palveluntuottajaa koskevista vaatimuksista, palveluntuottajan velvollisuuksista ja palveluntuottajan kanssa tehtävän sopimuksen sisällöstä. Lakivaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna ja tarpeellisena ehdottaen jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa eräitä täsmennyksiä ja täydennyksiä säännösehdotuksiin.