Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin. 

Esityksen tausta ja tavoitteet

Syyteneuvottelu tuli Suomessa mahdolliseksi vuonna 2015. Menettelyn käyttöönoton tavoitteena oli tehostaa rikosasioiden esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä.  

Syyteneuvottelussa syyttäjä ja rikoksesta epäilty tai rikosasian vastaaja neuvottelevat tuomioesityksestä, jossa epäilty tai vastaaja tunnustaa rikoksen ja suostuu asian käsittelyyn tunnustamisoikeudenkäynnissä, joka on rikoasian pääkäsittelyä huomattavasti kevyempi menettely. Syyteneuvottelun soveltamisala on rajattu, sillä menettely tulee kyseeseen, jos epäillystä rikoksesta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin kuusi vuotta vankeutta. Poikkeuksena tästä ovat tietyt väkivalta- ja seksuaalirikokset, jotka on suljettu syyteneuvottelun soveltamisalan ulkopuolelle niiden rangaistustasosta riippumatta. Syyteneuvottelun käyttämistä harkittaessa syyttäjän on otettava huomioon asian laatu, menettelystä mahdollisesti aiheutuvat kustannukset, siihen kuluva aika ja osallisuuskysymykset. Syyteneuvottelu edellyttää myös asianomistajan suostumusta. 

Syyteneuvottelun käyttöönotto oli periaatteellisesti ja käytännön kannalta merkittävä muutos, sillä menettelyssä oli kyse suomalaiselle rikosprosessille vieraasta neuvottelusta. Lakivaliokunta piti syyteneuvottelun mahdollistavaa hallituksen esitystä käsitellessään tämän vuoksi perusteltuna, että neuvottelun kohteena on ainoastaan rangaistusseuraamus. Lisäksi valiokunta korosti, ettei uusi menettely saa johtaa oikeusturvan heikkenemiseen eikä väärinkäytöksiin väärien tunnustusten muodossa (ks. LaVM 5/2014 vp, s. 2 ja 3).  

Syyteneuvottelua on käytetty merkittävästi vähemmän kuin järjestelmää käyttöönotettaessa arvioitiin. Vähäisen käytön arvioidaan liittyvän monilta osin myös menettelyyn itseensä, ei pelkästään sen soveltamisalan rajauksiin. Vähäisen käyttömäärän vuoksi myös kustannussäästöt ovat jääneet arvioitua vähäisemmiksi. Syyteneuvottelulla on kuitenkin ollut myönteisiä vaikutuksia rikosprosessiin ja siihen suhtaudutaan myönteisesti (ks. HE, s. 5). Syyteneuvotteluun liittyy myös asianomistajan kannalta hyötyjä.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia, joiden tavoitteena on lisätä syyteneuvottelun käyttöä ja siten nopeuttaa ja sujuvoittaa oikeusprosesseja oikeusturva ja perusoikeudet huomioiden. Tavoitteisiin pyritään muun muassa syyteneuvottelun soveltamisalaa laajentamalla sekä asettamalla viranomaisille nykyistä selkeämpi velvollisuus arvioida syyteneuvottelun edellytyksiä yksittäistapauksessa.  

Perustuslakivaliokunnan mukaan esitys voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (PeVL 16/2026 vp).  

Lakivaliokunta pitää hallituksen esityksen tavoitteita nopeuttaa ja sujuvoittaa oikeusprosesseja tärkeinä ja kannatettavina. Oikeusprosessien kohtuuton kesto on jo pitkään ollut yksi Suomen vakavimpia perus- ja ihmisoikeusongelmia. Erityisesti rikosasioiden käsittely voi kestää pitkään, ja käsittelyyn kuluva aika on huolestuttavasti vain kasvanut (ks. HE, s. 113). Lakivaliokunta on vastikään kiinnittänyt huomiota syyttäjien käsiteltäväksi tulevien asioiden määrän kasvuun samoin kuin tuomioistuinlaitoksessa vireillä olevien asioiden määrän ja keskimääräisten käsittelyaikojen korkeaan tasoon. Ruuhkautuminen on pitkäkestoista eikä ruuhkia ole tietystä lisäresursoinnista huolimatta saatu purettua (ks. LaVL 7/2025 vp ja LaVL 8/2025 vp). Tilanne on ongelmallinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja asioiden viivytyksettömän käsittelyn kannalta. Oikeusprosesseja on siten välttämätöntä nopeuttaa ja sujuvoittaa. Syyteneuvottelun käytön lisääminen on yksi keino edistää tavoitteen toteutumista.  

Syyteneuvottelun ja tunnustamismenettelyn soveltamisalan laajentaminen uusiin rikosnimikkeisiin

Esityksessä ehdotetaan, että syyteneuvottelun ja tunnustamismenettelyn soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin lisätään kolme uutta rikosnimikettä: törkeä huumausainerikos, törkeä ryöstö ja törkeä ihmiskauppa.  

Törkeistä huumausainerikoksista tuomitaan usein varsin pitkäkestoisia rangaistuksia, joten voidaan arvioida, että niiden lisäämisellä syyteneuvottelun soveltamisalaan on mahdollista saavuttaa prosessiekonomisia hyötyjä. Törkeisiin huumausainerikoksiin liittyy kuitenkin väärien tunnustusten riski, sillä usein epäiltyihin rikoksiin liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta, jonka piirissä saatetaan tunnustaa tekoja muiden puolesta (ks. HE, s. 52, 67, 69, 98). Lakivaliokunnan mukaan tämä edellyttää eri viranomaisilta tunnustuksen oikeellisuuden ja vapaaehtoisuuden varmistamista. Lisäksi perustuslakivaliokunnan tavoin on aiheellista korostaa, että näin törkeissä teoissa on syytä hankkia muutakin näyttöä epäillyn syyllisyydestä kuin epäillyn tunnustus ja että väärän tunnustamisen riskin vähentämiseksi on tärkeää, että epäillyllä olisi syyteneuvottelussa avustaja (ks. PeVL 16/2016 vp).  

Ottaen huomioon syyteneuvottelun nykyinen soveltamisala ja se, millaisiin oikeushyviin kohdistuvat rikokset on jätetty sen ulkopuolelle, törkeän ihmiskaupan ja törkeän ryöstön lisäämiseen syyteneuvottelun soveltamisalaan voidaan liittää kriittisiäkin näkökohtia. Toisaalta, kuten hallituksen esityksessä on arvioitu, tietynlaiset törkeät ryöstöt, kuten arvokuljetusryöstöt, samoin kuin tietynlaiset törkeää ihmiskauppaa koskevat tapaukset, kuten marjanpoimintaan liittyvät tapaukset, vaikuttavat soveltuvan syyteneuvotteluun ja tuovan mahdollisia prosessiekonomista hyötyä (ks. HE, s. 99). Lakivaliokunta pitää esitystä siten tältäkin osin hyväksyttävänä. Valiokunta kuitenkin korostaa, että arvioitaessa syyteneuvottelun perusteltavuutta kyseisissä rikoksissa erityistä huomiota on kiinnitettävä asian laatuun oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL, 689/1997) 1 luvun 10 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti (ks. myös LaVM 5/2014 vp, s. 5/I). 

Syyteneuvottelua voidaan soveltaa, vaikka rikoksesta epäilty on alaikäinen. Hallituksen esityksessä ei ole arvioitu syyteneuvottelun soveltamisalan laajentamista uusiin rikosnimikkeisiin alaikäisten kannalta. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 60/1991) 3(1) artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova komitea on yleiskommentissaan (29.5.2013, CRC/C/GC/14) korostanut kohdan soveltuvuutta kaikissa oikeusasteissa tapahtuviin oikeuden käynteihin ja kaikkiin asianmukaisiin lapsia koskeviin menettelyihin ilman minkäänlaisia rajoituksia (27 kohta). Komitea on todennut, että yksittäisissä päätöksissä lapsen etu on arvioitava ja määritettävä kyseisen lapsen erityistilanteessa. Tässä arviossa huomioon otettavia lapsen henkilökohtaisia olosuhteita ovat muun ohessa ikä ja kehitystaso (erit. 48 kohta). 

Hallituksen esityksestä ilmenee, että syyteneuvottelua on käytetty eniten törkeiden talousrikosten käsittelyssä, ja niitä koskevissa tunnustamisoikeudenkäynneissä nuorimmat vastaajat ovat vuosina 2023 ja 2024 olleet 20—24-vuotiaita (ks. HE, s. 21 ja 64). Törkeästä huumausainerikoksesta tuomittiin vuonna 2023 kaiken kaikkiaan seitsemän 15—17-vuotiasta, kun tuomittuja oli yhteensä 566. Tuomituista 1,24 % oli siten 15—17-vuotiaita. Törkeästä ihmiskaupasta vuorostaan ei kyseisenä vuonna tuomittu yhtään 15—17-vuotiasta. Törkeitä ryöstöjä tekivät kyseisenä vuonna eniten 18—20-vuotiaat (26 %) ja toiseksi eniten 15—17-vuotiaat (20 %). Myös ryöstörikosten uhrit painottuvat tilastotietojen valossa melko nuoriin ikäryhmiin, kun taas ihmiskaupparikosten uhreista suurin osa vuonna 2023 oli 21—49-vuotiaita (77 %) (s. 65).  

Lakivaliokunta on pyytänyt poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten edustajilta tietoa syyteneuvottelun soveltamisesta alaikäisiin sekä arviota hallituksen esityksessä ehdotetun syyteneuvottelun laajentamisen vaikutuksista lapsen edun näkökulmasta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan edellä mainittujen tahojen tiedossa ei ole tapauksia, joissa syyteneuvottelua olisi käyty alaikäisen vastaajan tai asianomistajan kanssa. Syyteneuvottelu nähdään kuitenkin positiivisena mahdollisuutena myös alaikäisille asianosaisille.  

Saadun selvityksen valossa vaikuttaa epätodennäköiseltä, että ehdotetut soveltamisalan laajennukset lisäisivät alaikäisten epäiltyjen ja vastaajien tai asianomistajien määrää syyteneuvottelussa. Erityistä huomiota on kuitenkin edellä mainittujen tilastotietojen valossa aiheellista kiinnittää ryöstörikoksiin, joissa alaikäisiä on sekä rikoksesta tuomittuina että rikosten uhreina. Valiokunta korostaa, että jos syyteneuvottelu tulee harkittavaksi alaikäisen rikoksesta epäillyn tai vastaajan kohdalla, viranomaisten tehtävänä on huolehtia siitä, että lapsen etu sekä alaikäisen epäillyn tai vastaajan sekä asianomistajan nuoresta iästä johtuva erityinen haavoittuvuus otetaan huomioon syyteneuvottelua harkittaessa. Koska nuorilla epäillyillä on saadun selvityksen mukaan tutkimustiedon valossa suurempi riski tehdä vääriä tunnustuksia aikuisiin epäiltyihin verrattuna, poliisin tehtävänä on selvittää nuorten tekemäksi epäiltyjen rikosten esitutkinnassa riittävällä tavalla rikolliseen toimintaan houkuttelua, painostamista tai pakottamista. Nuoren tunnustukseen ei siten tule liikaa tukeutua, kun tehdään ratkaisua syyteneuvotteluun ryhtymisestä. Poliisin ei myöskään tule ehdottaa syyttäjälle syyteneuvottelun käyttämistä rikosasiassa syyttäjälle, ellei rikosasian tunnusmerkistön ja sitä tukevan näytön ole arvioitu soveltuvan syyteneuvottelumenettelyyn, menettelyn tukevan lapsen etua ja lisäksi asianomistajan oikeusturvan säilyvän menettelyssä. Alaikäiselle rikoksesta epäillylle tai vastaajalle on lisäksi aina määrättävä avustaja (ROL 1 luvun 10 a §:n 2 mom.). 

Yhteisösakosta ja oheisseuraamuksista neuvottelu

Esityksessä ehdotetaan, että syyteneuvottelussa voidaan jatkossa neuvotella myös liiketoimintakiellosta sekä rikoshyödystä tilanteessa, jossa syyttäjän vaatimus rikoshyödyn määrästä ylittää asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksen. Tämä tarkoittaa, että rikosoikeudellisen seuraamuksen ohella luonnollinen henkilö voi saada alennuksen myös oheisseuraamuksesta. Niin ikään ehdotetaan, että neuvotella voidaan myös yhteisösakosta.  

Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt ehdotettuja uusia neuvottelumahdollisuuksia koskevaa sääntelyä ongelmallisena perustuslain 21 §:n 2 momentin tai Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta (ks. PeVL 16/2026 vp). Vaikka nyt ehdotetun sääntelyn mahdollistama lievennys voi olla tuntuva, ei rangaistuksen ankaruuden ero tavanomaisessa oikeudenkäynnissä tuomittavan rangaistukseen muodostu perustuslakivaliokunnan mielestä suhteettoman suureksi, eikä sen voida katsoa asiattomasti painostavan henkilöä tunnustamaan rikoksen ja suostumaan tunnustamisoikeudenkäyntiin. 

Lakivaliokunta toteaa, että ehdotettu sääntely rikoshyödystä neuvottelusta merkitsee poikkeusta rikastumiskiellosta, mitä voidaan pitää periaatteellisesti ongelmallisena. Esityksessä tämä on kuitenkin tunnistettu, ja siinä on arvioitu asianmukaisesti ja perusteellisesti sekä rikoshyödystä neuvottelun puolesta että sitä vastaan puhuvia seikkoja (ks. HE, s. 35—40 ja 54). Saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta on päätynyt puoltamaan esityksessä ehdotettua ratkaisua myös tältä osin.  

Liiketoimintakiellon osalta lakivaliokunta korostaa, että syyttäjällä on velvollisuus ottaa huomioon kiellon tarkoitus ja luonne turvaamistoimenpiteenä. Valiokunta katsoo, että tunnustuksen tulee osoittaa tekijän suhtautuvan vakavasti siihen, että liiketoiminnassa noudatetaan lakia ja hän on valmis jatkossa toimimaan niin, ettei luottamus liiketoiminnan asianmukaisuuteen horju. Jos liiketoimintakiellosta neuvottelu ja siitä poikkeaminen johtavat todennäköisesti siihen, että liiketoimintaa harjoittava jatkaisi sopimatonta ja vahingollista menettelyä liiketoiminnassaan, ei liiketoimintakiellosta neuvottelulle ole edellytyksiä (ks. HE, s. 90). 

Oikeudenkäynnin yleisöjulkisuus

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ei ole erikseen arvioitu oikeudenkäynnin yleisöjulkisuuden toteutumista tunnustamisoikeudenkäynneissä. Perustuslakivaliokunnan mukaan lakivaliokunnan olisi tältä osin perusteltua arvioida, miten erityisesti esitutkinta-aineistojen salassapitoa koskeviin käytäntöihin olisi mahdollista vaikuttaa siten, että yleisöllä olisi mahdollisuus saada tunnustamisoikeudenkäynnin perusteena oleva esitutkinta-aineisto käyttöönsä mahdollisimman laajasti (ks. PeVL 16/2026 vp). 

Lakivaliokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan seuraamuskannanottojen informatiivisuuden parantamista niin syyttäjän kuin tuomioistuimen osalta, mikä palvelee julkisuusperiaatetta ja edistää menettelyn läpinäkyvyyttä (s. 116). Esityksessä ei muilta osin ehdoteta muutoksia syyteneuvottelun tai tunnustamisoikeudenkäynnin julkisuuteen. Tunnustamisoikeudenkäynnissä noudatetaan muutoin, mitä rikosasiain käsittelystä säädetään (ROL 5 b kuvun 6 §). Tähän lukeutuvat myös oikeudenkäynnin julkisuutta koskevat säädökset rikosasioita koskevilta osin. Yleisöllä on mahdollisuus seurata tunnustamisoikeudenkäyntiä ja pyytää oikeudenkäyntiasiakirjoja, kuten tavallisessa rikosprosessissa.  

Oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta ja salassapidosta säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (370/2007). Sen mukaan ensimmäisessä oikeusasteessa muussa kuin kirjallisessa menettelyssä tuomioistuimelle toimitettu oikeudenkäyntiasiakirja tulee julkiseksi, kun asia on ollut esillä suullisessa käsittelyssä. Lisäksi laissa säädetään salassa pidettävistä oikeudenkäyntiasiakirjoista ja mahdollisuudesta tietyin edellytyksin määrätä asiakirja salassa pidettäväksi, jos siihen sisältyy muussa laissa, kuten viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (julkisuuslaki, 621/1999) salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja.  

Esitutkinta-aineisto on esitutkinnan aikana yleensä salassa pidettävää tutkinnan turvaamiseksi ja asianosaisten ja sivullisten suojaamiseksi. Aineisto tulee julkiseksi, kun asia on ollut esillä tuomioistuimessa tai kun tutkinta päättyy, mutta osa tiedoista, kuten yksityiselämän suojaan liittyvät tiedot, voi edelleen lain tai tuomioistuimen päätöksen nojalla jäädä salassa pidettäväksi.  

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan oikeusministeriössä on parhaillaan käynnissä julkisuuslain ajantasaistamishanke, jonka yhteydessä arvioidaan myös julkisuuslain salassapitoperusteiden muutostarpeita. Hankkeessa on aiheellista kiinnittää huomiota myös perustuslakivaliokunnan esiin tuomiin huomioihin.  

Voimaantulo ja seuranta

Hallituksen esityksen mukaan ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2026, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan voimaantulo on yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevistä yhteensovitussyistä perusteltua siirtää syyskuulle 2026. 

Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan kolmen uuden rikosnimikkeen lisääminen syyteneuvottelun soveltamisalaan sekä uudet seuraamuksia koskevat neuvottelumahdollisuudet merkitsevät kokonaisuutena arvioiden verraten suppeaa soveltamisalan laajennusta. Ehdotetulla sääntelyllä ei siten todennäköisesti ole merkittäviä vaikutuksia syyteneuvottelun käytön lisäämiseen ja sitä kautta prosessiekonomisiin hyötyihin ja kustannussäästöihin. Muutoksen vaikutuksia on tämän vuoksi aiheellista seurata tarkoin. Myös syyteneuvottelun laajentamisen vaikutuksia alaikäisten rikoksesta epäiltyjen ja vastaajien sekä rikoksen uhrin asemaan on aiheellista seurata. Myös perustuslakivaliokunta pitää esityksestä antamassa lausunnossa tärkeänä, että valtioneuvosto seuraa tarkoin nyt ehdotetun sääntelyn vaikutuksia (PeVL 16/2026 vp).