Yleistä

(1) Kansalaisaloitteessa esitetään, että eduskunta edellyttäisi valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun puolustushankintojen säätelemiseksi ja antamaan asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle mahdollisimman pian. Aloitteen mukaan puolustushankinnoissa tulisi ottaa huomioon kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteet sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset näkökohdat. Lisäksi lakiin tulisi kirjata, että valvonnassa noudatetaan hyviä käytäntöjä. 

(2) Aloitteessa todetaan lisäksi, että ihmisoikeusvaikutusten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden toteutumisen arvioinnin puuttuminen osana puolustustarvikkeiden hankintaa asettaa Suomen epävarmaan tilanteeseen, sillä ihmisoikeuksia rikkovaan sopimuskumppaniin voi kohdistua kansainvälisiä pakotteita, jolloin esimerkiksi puolustustarvikkeiden huoltovarmuus voi vaarantua. 

(3) Perustuslain 53 §:n 3 momentin mukaan vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi sen mukaan kuin lailla säädetään. Perustuslain 53 §:n 3 momentin mukainen toimeksianto säätää kansalaisaloitteesta lailla on toteutettu kansalaisaloitelailla (12/2012), jossa säädetään kansalaisaloitteen tekemiseen liittyvistä menettelyistä. 

(4) Kansalaisaloite on kansalaisten valtiollisen tason vaikuttamismahdollisuus, joka tarjoaa äänestäjille mahdollisuuden vaikuttaa suoraan poliittisen päätöksenteon asialistaan ja saada aloitteensa eduskunnan käsiteltäväksi. Kansalaisaloite tuo hallituksen esityksiin ja kansanedustajien lakialoitteisiin pääasiallisesti perustuvan eduskunnan lainsäädäntötyön oheen uuden kansalaisyhteiskunnan aktiivisuuteen nojaavan tavan saada lainsäädäntöasia vireille eduskunnassa. Kansalaisaloite voi toimia kanavana avata kansalaiskeskustelua ja nostaa uusia kysymyksiä poliittisen keskustelun kohteeksi. 

(5) Eduskunnalla on velvollisuus ottaa perustuslain ja kansalaisaloitelain mukainen aloite käsiteltäväkseen, mutta aloitteen mahdollinen hyväksyminen tai aloitteen muuttaminen ovat eduskunnan päätettävissä. Aloitteen yhdenmukaisuus perustuslain tai Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa on eduskunnan arvioitava samalla tavalla kuin muissakin lainsäädäntöasioissa. Puolustusvaliokunta huomauttaa, että eduskuntakäsittelyyn on edennyt yhteensä 88 kansalaisaloitetta. Sellaisenaan tai muutettuna eduskunta on hyväksynyt kahdeksan aloitetta. 

(6) Nyt käsillä olevassa kansalaisaloitteessa puolustusvaliokunta on se eduskunnan valiokunta, joka laatii asiasta mietinnön. Ulkoasianvaliokunta on antanut aloitteesta lausunnon puolustusvaliokunnalle (UaVL 2/2026 vp). 

Kansalaisaloitteen laajempi yhteiskunnallinen merkitys

(7) Valiokunta toteaa, että kansalaisaloite puolustushankintojen sääntelystä on arvokas. Sen merkitys ei rajoitu siihen, muuttuuko lainsäädäntö, vaan ennen kaikkea siihen, että se avaa ja laajentaa yhteiskunnallista keskustelua aiheesta, joka on perinteisesti ollut varsin suljettua ja asiantuntijavetoista. Aloite haastaa vallitsevaa ajattelutapaa kysymällä, riittävätkö suorituskyky, hinta ja huoltovarmuus hankintojen keskeisiksi kriteereiksi. Tämä pakottaa päättäjät ottamaan kantaa ja perustelemaan näkemyksensä julkisesti, mikä vahvistaa poliittista vastuuta ja tekee linjauksista ymmärrettävämpiä ja hyväksyttävämpiä kansalaisille. 

(8) Puolustusvaliokunta viittaa tässä yhteydessä myös ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon (UaVL2/2026 vp), jossa todetaan, että kansalaisaloite on osaltaan lisännyt keskustelua puolustushankintojen periaatteista sekä niiden suhteesta kansainväliseen oikeuteen ja Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tavoitteisiin. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että kansalaisaloitejärjestelmä mahdollistaa tällaisten kysymysten käsittelyn eduskunnassa. 

(9) Puolustusvaliokunta huomauttaa, että kansalaisaloite kytkeytyy myös laajempaan huoleen huoltovarmuudesta ja riippuvuuksista. Valiokunta katsoo, että erityisen tärkeää on arvioida kriittisesti tilanteita, joissa syntyy materiaaliriippuvuutta vain yhdestä toimijasta. Tällaisia riippuvuuksia on tarkasteltava koko hankintojen elinkaaren ajan käytön, ylläpidon ja mahdollisten kriisitilanteiden näkökulmasta. Valiokunnan mielestä on myönteistä, että kansalaiset ottavat kantaa myös tähän ulottuvuuteen ja kantavat huolta Suomen puolustuksen kestävyydestä pitkällä aikavälillä. 

(10) Valiokunta katsoo, että kansalaisaloite vahvistaa demokratiaa myös osallistumisen kautta. Se, että kymmenettuhannet ihmiset ovat allekirjoittaneet aloitteen, osoittaa kansalaisten halua ottaa kantaa myös vaikeisiin ja perinteisesti asiantuntijoille rajattuihin kysymyksiin. Eduskuntakäsittely puolestaan varmistaa, että aiheesta käydään julkinen ja dokumentoitu keskustelu, jossa eri näkökulmat tulevat esiin. Vaikka lopputulos olisi kielteinen, prosessi lisää ymmärrystä ja antaa kansalaisille paremmat valmiudet arvioida puolustusmateriaalihankintojen perusteita. 

Nykyinen sääntelykehys materiaalihankinnoissa

(11) Suomen valtion puolustushankinnoista säädetään laissa julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011), joka on tullut voimaan 1.1.2012. Lailla on pantu täytäntöön EU:n puolustus ja turvallisuushankintadirektiivi (2009/81/EY). Lain esitöissä todetaan, että sääntelyn tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä ja hintalaatu-suhteeltaan parhaiden hankintojen tekemistä sekä yhdenmukaistaa hallinnonalojen hankintamenettelyjä lain soveltamisalaan kuuluvissa puolustus- ja turvallisuushankinnoissa. Laissa painottuu elinkeinonharjoittajien tasapuolinen kohtelu. 

(12) Edelleen esitöiden mukaan tavoitteena on myös varmistaa, että näiden hankintojen erityispiirteet, kuten Suomen puolustuskykyyn, kansalliseen turvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja tietoturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, voidaan ottaa riittävissä määrin huomioon. Hankinnat tehdään tarjouskilpailuina ja asiassa otetaan huomioon lähinnä hinta, suorituskyky ja huoltovarmuus. Laissa tai sen esitöissä ei käsitellä puolustus- ja turvallisuushankintoja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden tai humanitaarisen oikeuden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta asiaa ei käsitellä myöskään puolustusvaliokunnan mietinnössä tai perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PuVM 3/2011 vp ja PeVL 21/2011 vp). 

(13) Puolustusvaliokunta painotti mietinnössään kansallisen turvallisuuden näkökulmaa todetessaan, että silloin kun keskeiset turvallisuusedut edellyttävät ja hankintaan ei sovelleta puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin määräyksiä, vastakauppojen (nykyisin teollinen yhteistyö) käyttö on edelleen mahdollista. Perustuslakivaliokunta taas totesi lausunnossaan, että lain valtiosääntöoikeudelliset kysymykset liittyivät lähinnä perustuslain 21 §:ssä taattuun oikeusturvaan ja muutoksenhakuoikeuteen, mutta katsoi, että esitetyssä muodossa laki ei olisi ongelmallinen myöskään tästä näkökulmasta. 

(14) Kansainvälinen asekauppasopimus (SopS 33/2014, ATT) sisältää myös tavanomaisten aseiden tuontia koskevia säännöksiä. ATT:n 8 artiklan sisältämät määräykset tuonnista ovat kuitenkin vientiä koskevia määräyksiä yksinkertaisemmat, eivätkä sisällä vientilupamenettelyyn verrattavaa arviointimenetelmää. ATT:n hyväksymistä koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 148/2013 vp) tarkasteltiin Suomen lainsäädäntöä. Tuontia koskevan artiklan 8 määräysten osalta todettiin, että ne jättävät sopimusvaltioille mahdollisuuden säätää tuonnin valvonnasta kansallisen hankinnan mukaan riittävällä tasolla. 

Puolustusmateriaalihankinnat

(15) Valiokunnan saaman selvityksen mukaan puolustushallinnon hankintatoiminta perustuu selkeästi määriteltyihin lainsäädännöllisiin periaatteisiin, Suomen puolustusjärjestelmän suorituskykyvaatimuksiin ja sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseen. Sotilaallisessa huoltovarmuudessa korostuu tärkeimpien suorituskykyjen toimintakyvyn turvaaminen. Hankintatoiminnan tavoitteena on suorittaa hankinnat kustannustehokkaasti sekä valtion keskeiset turvallisuusedut ja Nato-yhteensopivuus huomioiden. 

(16) Perusteet Suomen puolustustarvikehankinnoille luodaan kehittämisohjelmissa, ja hankevaiheessa tehdään tarkemmat määritykset. Hankintoja voidaan toteuttaa avoimella kilpailutuksella tai rajoitetuin menettelyin. Valittava toteutustapa riippuu hankinnan kohteesta sekä siihen liittyvistä vaatimuksista. Valiokunnan kuulemat asiantuntijat tähdensivät, että hankinnoissa erityistä huomiota kiinnitetään sotilaallista huoltovarmuutta sekä salassapitoa koskeviin vaatimuksiin, jotka tulee turvata koko hankittavan järjestelmän elinjakson ajalla. 

(17) Laissa julkisista puolustushankinnoista ei nimenomaisesti säädetä velvollisuudesta huomioida hankintamaan ihmisoikeustilannetta tai ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä laajemmin. Valiokunnan kuulemat asiantuntijat totesivat, että Suomen on muiden EU- ja Nato-maiden tavoin kuitenkin puolustushankintoja toteuttaessaan noudatettava kansainvälistä oikeutta, kansainvälisiä pakotteita sekä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen sitovia päätöksiä. 

(18) Hankintaprosessin osana hankintaan voidaan asettaa vaatimuksia koskien muun ohella huoltovarmuutta ja tietoturvallisuutta. Näiden vaatimusten avulla pyritään varmistamaan, että hankittavan asejärjestelmän toimitukset ja elinkaareen liittyvät riskit minimoidaan. Lisäksi hankintayksikön velvollisuutena on arvioida ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuutta ja tietyin edellytyksin sulkea ehdokas tai tarjoaja tarjouskilpailun ulkopuolelle. Valiokunta kiinnittää huomiota korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen (259/2026) sotilaallisen huoltovarmuuden merkityksestä. Korkein hallinto-oikeus linjasi, että suorahankintoja voidaan perustella Suomen keskeisten turvallisuusetujen turvaamisella. 

(19) Valiokunta toteaa, että se seuraa säännönmukaisesti suurempien materiaalihankintojen valmistelua ja toteutusta, joko valiokunnan omana asiana tai esimerkiksi puolustusselontekojen valmistelujen kautta. Strategisten suorituskykyhankkeiden, HX- ja Laivue2020-hankkeiden, osalta valiokunnassa järjestettiin 17 valiokuntakuulemista (O 22/2019 vp), mikä antoi hyvät perusteet ymmärtää, millä perustein hankintapäätökset tehtiin, huomioiden myös ulko- ja turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet päätöksenteossa. 

Maariskin merkitys

(20) Valiokunta toteaa, että arvioitaessa ulko- ja turvallisuuspoliittisten tekijöiden huomioimista puolustushankinnoissa on syytä huomioida sektorin monet erityispiirteet, erityisesti hankittavien järjestelmien usein hyvinkin pitkä käyttöikä (jopa 50 vuotta). Saadun selvityksen mukaan tietystä maasta tulevan toimittajan maariskiä ei ole uskottavalla tavalla mahdollista arvioida koko edellä mainittua ajanjaksoa koskien. Erityisesti kriittisten järjestelmien ollessa kyseessä olennaista on luoda elinjakson aikaiset ylläpidon järjestelyt, joissa muihin maihin kohdistuvia kriittisiä riippuvuuksia pyritään mahdollisimman hyvin hallitsemaan. Esimerkiksi Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmän huoltovarmuutta vahvistettiin sopimuksella, joka takaa kriittisten lisä- ja varaosien saamisen Suomeen myös poikkeusoloissa. Valiokunta korostaa olevan erittäin tärkeää, että tarvittavan huolto-, ylläpito- ja vauriokorjauskyvyn luomisella kotimaahan hallitaan ja pienennetään riskiä ja riippuvuuksia. 

(21) Puolustusvaliokunta pitää keskeisen tärkeänä lähtökohtana myös jatkossa, että uskottavan puolustuskyvyn edellyttämät materiaalihankinnat toteutetaan suorituskykyperusteisesti. Hankinnoissa tulee pyrkiä turvaamaan sotilaallinen huoltovarmuus ja hankittujen järjestelmien toimintakyky kaikissa olosuhteissa ja erityisesti poikkeusoloissa. Materiaalihankintoja toteutettaessa puolustushallinto arvioi erilaisia elinkaaren aikaisia riskejä niin järjestelmien toimitusten, elinkaaren aikaisen tuen, ylläpidon ja jatkokehittämisen osalta. 

(22) Valiokunta korostaa, että hankintoihin sisältyvää maariskiä on mahdollista pienentää kehittämällä systemaattisesti Suomen puolustuksen teollista ja teknologista perustaa. Esimerkiksi kaikki ohjusaseistus puolustushaaroille on tällä hetkellä ostettava ulkomailta. Valiokunta katsoo, että ohjusten lisenssivalmistuksen, kokoonpanon ja yhteistuotannon mahdollisuudet tulisi arvioida viipymättä osana Suomen puolustusteollista kehitystä. 

(23) Valiokunta pitää tervetulleena sitä kehitystä, että eurooppalaisten Nato-maiden merkittävät panostukset puolustusteollisen sektorin kehittämiseen avaavat uusia mahdollisuuksia eurooppalaisten asejärjestelmien ostoille. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä jo useasti toistamansa kannan siitä, että puolustushankinnoissa keskeistä on lopulta suorituskyky (ks. esim. PuVL3/2024 vp). Pelkkä tuotteen alkuperän eurooppalaisuus ei voi olla hankintaperuste. 

Ulkoasiainvaliokunnan näkemyksiä kansalaisaloitteesta

(24) Ulkoasiainvaliokunta toteaa lausunnossaan, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä päämääränä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen aseelliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että Suomi kykenee kehittämään puolustuksensa suorituskykyjä ja ylläpitämään uskottavaa puolustuskykyä. Puolustushankintoja sekä niihin mahdollisesti kohdistuvaa lisäsääntelyä on ulkoasianvaliokunnan mielestä tarkasteltava tästä lähtökohdasta. 

(25) Ulkoasiainvaliokunta tarkasteli kansalaisaloitetta käsitellessään kysymystä siitä, onko Suomen liittolaismailla vastaavaa sääntelyä, kuin mitä kansalaisaloitteessa Suomelle esitetään. Saadun selvityksen mukaan vastaavaa lainsäädäntöä ei Suomen verrokkimailla ole. Esimerkiksi muilla Pohjoismailla ei ole tällaista sääntelyä. Tämä johtaa ulkoasiainvaliokunnan arvion mukaan tilanteeseen, jossa Suomelle esitetään verrokkimaista poikkeavaa lisäsääntelyä. Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että verrokkimaista poikkeava sääntely voisi lisätä kaupan esteitä, kaventaa toimittajapohjaa, lisätä hankintojen kustannuksia, johtaa sotilaallisesti heikompiin ratkaisuihin tai viivästyttää kriittisten suorituskykyjen käyttöönottoa. 

(26) Ulkoasiainvaliokunta tähdentää lausunnossaan, että puolustushankinnat ovat jo nykyisin sääntelyn alaista toimintaa. Puolustushankintoja koskeva sääntely perustuu kansalliseen lainsäädäntöön ja EU-säädöksiin, ja hankintatoiminnassa otetaan huomioon valtion keskeiset turvallisuusedut, sotilaallinen huoltovarmuus ja hankintojen tehokkuus. Ulkoasiainvaliokunta huomauttaa myös, ettei nykyinen sääntely estä ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien huomioon ottamista puolustushankintoihin liittyvässä valmistelussa ja päätöksenteossa. Erityisesti suuren mittaluokan puolustushankinnat tehdään osana valtion kokonaisvaltaista turvallisuuspolitiikkaa, ja niissä voidaan tarvittaessa huomioida laajemmat ulko- ja turvallisuuspoliittiset näkökohdat. 

(27) Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Puolustusvoimien materiaalihankinnat perustuvat pitkäjänteiseen suunnitteluun, jossa arvioidaan erityisesti asejärjestelmien suorituskykyä Suomen olosuhteissa ja poikkeusoloissa, sotilaallista huoltovarmuutta, elinkaarikustannuksia sekä järjestelmien soveltuvuutta reserviläisarmeijalle. Nämä ovat valiokunnan mielestä kriittisen tärkeitä arvioinnin kriteereitä myös jatkossa. 

(28) Ulkoasiainvaliokunta käsitteli kansalaisaloitetta käsitellessään myös puolustushankintoihin liittyviä riippuvuussuhteita ja niin sanottua maariskiä. Puolustushankintasektorin erityispiirteisiin kuuluu hankittavien järjestelmien usein pitkä käyttöikä. Tästä seuraa, ettei yksittäiseen toimittajamaahan liittyvää niin sanottua maariskiä voida arvioida koko elinkaaren ajalta. Suomi on kuitenkin monilta osin riippuvainen puolustustarvikkeiden hankinnasta globaaleilta markkinoilta. 

(29) Ulkoasiainvaliokunta toteaa lisäksi lausunnossaan, että puolustushallinto arvioi hankintoja toteuttaessaan järjestelmällisesti erilaisia riskejä, jotka liittyvät järjestelmien toimituksiin sekä niiden elinkaaren aikaiseen tukeen, ylläpitoon ja jatkokehittämiseen. Ulkoasiainvaliokunta pitää erityisen tärkeänä, että kriittisten järjestelmien osalta elinkaaren aikaiset ylläpito- ja huoltojärjestelyt rakennetaan niin, että riippuvuuksia muihin valtioihin voidaan hallita mahdollisimman tehokkaasti. Ulkoasiainvaliokunta painottaa myös Suomen oman riittävän teollisen ja teknologisen osaamisen merkitystä ja kotimaisen teollisen yhteistyön merkitystä riskien hallinnassa. 

(30) Ulkoasiainvaliokunta toteaa kokonaisarvionaan, että kansalaisaloitteessa esitetty sääntely kaventaisi todennäköisesti Suomen puolustushankintojen vaihtoehtoja ja voisi hidastaa päätöksentekoa sekä heikentää puolustuskykyä ja huoltovarmuutta. Valiokunnan näkemyksen mukaan esitetyn sääntelyn vaikutus kansainvälisen humanitaarisen oikeuden toteutumiseen olisi samalla todennäköisesti vähäinen. Näillä perusteilla valiokunta ei kannata sitä, että eduskunta edellyttäisi kansalaisaloitteen mukaisen lainsäädännön valmistelua puolustushankintojen säätelemiseksi. 

(31) Puolustusvaliokunta yhtyy kaikilta osin edellä todettuun. Kansalaisaloitekuulemisissa nousi lisäksi esiin, että ulkoministeriölle säädettäisiin rooli arvioida sitä, onko puolustusmateriaalihankinnalle ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä. Ulkoasiainvaliokunnan lailla puolustusvaliokunta pitää nykyjärjestelmää toimivana eikä näe perusteita tällaiselle muutokselle. Tämä oli valiokuntakuulemisissa myös ulkoministeriön näkemys. 

Yhteenveto aloitteesta

(32) Puolustusvaliokunta katsoo, että voimassa oleva, EU-direktiiviin perustuva hankintalainsäädäntö sekä SEUT 346 artiklan suojaama kansallisen turvallisuuden poikkeus, tarjoavat riittävät oikeudelliset puitteet turvallisuus- ja ulkopolitiikan kannalta keskeisten näkökohtien huomioon ottamiselle tapauskohtaisesti ja riskiperusteisesti. Laissa julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista - tai muuallakaan laissa - ei nimenomaisesti säädetä velvollisuudesta huomioida hankintamaan ihmisoikeustilannetta tai ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä laajemmin. Tässä suhteessa puolustus- ja turvallisuushankinnat poikkeavat puolustustarvikkeiden viennistä. 

(33) Saadun selvityksen mukaan puolustushallinnon hankintatoiminta perustuu selkeästi määriteltyihin lainsäädännöllisiin periaatteisiin, Suomen puolustusjärjestelmän suorituskykyvaatimuksiin ja sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseen. Hankinnat tehdään tarkoituksenmukaisesti, kustannustehokkaasti sekä valtion keskeiset turvallisuusedut ja Nato-yhteensopivuus huomioiden. Perusteet hankkeille luodaan kehittämisohjelmissa ja hankevaiheessa tehdään tarkemmat järjestelmävaatimukset. 

(34) Hankintoja voidaan toteuttaa avoimella kilpailutuksella tai rajoitetuin menettelyin. Valittava toteutustapa riippuu hankinnan kohteesta sekä siihen liittyvistä vaatimuksista. Valiokunta yhtyy puolustushallinnon arvioon siitä, että erityistä huomiota tulee kiinnittää sotilaallista huoltovarmuutta sekä salassa pitoa koskeviin vaatimuksiin, jotka tulee turvata koko hankittavan järjestelmän elinjakson ajalla. 

(35) Valiokunta katsoo, että nykyistä järjestelmää tulee kehittää siten, että järjestelmän elinkaaren aikaisen tuen, huoltovarmuuden ja riippuvuuksien arviointi tehdään entistä syvällisemmin. Riskien minimoimiseksi hankinnoissa tulee maksimoida kotimaisen puolustusteollisuuden osallistuminen elinkaari- ja ylläpitojärjestelyihin esimerkiksi teollisen yhteistyön vaatimusten kautta. Siten voidaan varmistaa kotimaisen teollisuuden osallistuminen ja riippuvuuksien vähentäminen alkuperäisestä toimittajasta. 

(36) Valiokunta toteaa, että Suomi on riippuvainen suorituskykyisten puolustustarvikkeiden hankinnasta ja saatavuudesta globaaleilta markkinoilta. Huolimatta korkean tason teknologiasta ja osaamisesta Suomen oma puolustusteollinen kapasiteetti on valitettavan rajallinen ja monet keskeiset asejärjestelmät joudutaan ostamaan ulkomailta. Suomella täytyy kuitenkin itsellään olla tarvittava teollinen ja teknologinen osaaminen kriittisten järjestelmien ylläpitämisessä, jotta niiden itsenäinen käyttö voidaan taata kaikissa olosuhteissa. 

(37) Valiokunnan saaman selvityksen perusteella nyt ehdotettua sääntelyä ei ole missään verrokkimaassa EU-alueella, ei myöskään muissa Pohjoismaissa. Valiokunta katsoo, että aloite ei ole ongelmaton myöskään sitä taustaa vasten, että EU-tasolla tavoitteena on kaikenpuolisen byrokratian keventäminen puolustusmateriaalihankkeissa ja yhteisten hankintojen helpottaminen nykyistä sääntelyä keventämällä (ks. PuVL 6/2025 vp, Omnibus-lausunto). 

(38) Edellä todettuun viitaten valiokunta toteaa, että ehdotus siitä, että Suomen hyvin toimivaa, Puolustusvoimien ammattilaisten johtamaa perusteellista hankintaprosessia muutettaisiin, ei ole kestävällä pohjalla. Valiokunta katsoo myös, että puolustusministeriön materiaalipoliittinen johtoryhmä ja kaupallinen johtoryhmä, joiden kautta kaikki suuremmat hankinnat valmistellaan, varmistavat osaltaan, että puolustushankinnat ovat kokonaisuutena strategisesti kestäviä, eivät vain teknisesti tai taloudellisesti perusteltuja.