Finanssivalvonnan virkamiehiin sovelletaan karenssin osalta Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain sijasta tätä lukua. 

Kansainvälisiin tai eurooppalaisiin finanssivalvontajärjestelmiin liittyvistä viranomaisten oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1093/2010, YVM-asetuksessa ja yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 806/2014. 

Poiketen 1 momentin 3 kohdassa säädetystä karenssia ei sovelleta, jos henkilö on täysin estynyt osallistumaan mainitussa kohdassa tarkoitettujen palveluiden tarjoamiseen karenssiaikana.  

Karenssi tulee voimaan, jos Finanssivalvonta arvioi, että siirtymisessä tai palvelujen tarjoamisessa on kyse 1 momentissa tarkoitetusta tilanteesta. Finanssivalvonnan on tehtävä arvio ja asiaa koskeva päätös kuukauden kuluessa 17 c §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Päätöksestä on ilmettävä, että karenssiin määrätyllä henkilöllä on oikeus 17 d §:ssä säädettyyn korvaukseen.  

Karenssiaika lasketaan siitä päivästä alkaen, jolloin osallistuminen suoraan valvontaan tai päätöksentekoon taikka karenssin perusteena oleviin tietoihin pääseminen on päättynyt. Henkilöllä ei saa enää karenssiaikana olla pääsyä salassa pidettävään tai julkisuutta muuten rajoittavien säännösten suojaamaan tietoon, joka on olennainen määrätyn karenssin kannalta tai joka toimisi perusteena uudelle karenssille. 

Virkamiehen, johtokunnan jäsenen tai varajäsenen ja johtajan on viipymättä ilmoitettava Finanssivalvonnalle aikomuksestaan siirtyä palvelukseen tai tehtävään taikka tarjota ammatillisia palveluita 17 b §:n 1 momentissa tarkoitetulle valvottavalle tai yhteisölle.  

Ilmoitus on tehtävä virkasuhteen tai toimikauden aikana tai karenssiajan enimmäisaikaa vastaavana aikana, jos virkasuhde tai toimikausi on jo päättynyt. Finanssivalvonta voi kuitenkin määrätä karenssiajan enimmäisaikaa lyhyemmän ilmoitusajan.  

Ilmoituksen tulee sisältää asian käsittelemiseksi tarpeelliset yhteystiedot sekä tieto 1 momentissa tarkoitetusta yhteisöstä, selvitys uuteen tehtävään siirtymisen ajankohdasta sekä uuden tehtävän pääasiallisesta sisällöstä. 

Sen, jolle karenssi on määrätty, on viipymättä ilmoitettava Finanssivalvonnalle sellaisista olosuhteissa tapahtuneista olennaisista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa hänelle määrättyyn karenssiin tai sen ajalta maksettavaan korvaukseen. 

Karenssiajalta maksetaan palkkaa vastaava korvaus. Johtokunnan jäsenelle ja varajäsenelle maksetaan palkkaa vastaavaa korvausta kohtuulliseen määrään asti. Korvauksesta vähennetään karenssiaikainen palkka, palkkio, etuus tai muu palkkaa vastaava korvaus. 

Jos karenssin ajalta on maksettu korvausta aiheettomasti tai liikaa, Finanssivalvonta voi määrätä korvauksen maksamisen lopetettavaksi sekä jo maksetun korvauksen tai sen osan takaisinperittäväksi.  

Finanssivalvonta voi jättää korvauksen tai sen osan takaisin perimättä, jos perinnän suorittaminen täysimääräisenä olisi kokonaisuutena arvioiden kohtuutonta tai perittävä määrä on vähäinen.  

Takaisinperintään ei saa ryhtyä sen jälkeen, kun viisi vuotta on kulunut korvauksen maksamisesta.  

Takaisinperittävälle määrälle on maksettava korvauksen maksupäivästä korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaista vuotuista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Jos takaisin perittävää määrää ei makseta viimeistään Finanssivalvonnan asettamana eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa mainitun lain 4 §:n 1 momentissa säädetyn korkokannan mukaan. 

Finanssivalvonta voi omasta aloitteesta määrätä rikkomusmaksun Finanssivalvonnan virkamiehelle, johtokunnan jäsenelle tai varajäsenelle taikka johtajalle, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo 17 c §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa tai 17 b §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa olla siirtymättä toisen työnantajan palvelukseen tai tarjoamatta ammatillisia palveluita karenssin aikana. 

Rikkomusmaksu saa olla enintään 17 d §:n mukaisesti henkilölle maksettavaa korvausta vastaava määrä, jos henkilö laiminlyö tai rikkoo 17 b §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa olla siirtymättä toisen työnantajan palvelukseen tai tarjoamatta ammatillisia palveluita taikka 17 c §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa. 

Rikkomusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Maksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja vahingollisuus. Maksu voidaan jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi enimmäismäärää pienempänä, jos menettelyä voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen pienempänä on kohtuullista menettelyn laatu, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen.  

Rikkomusmaksua ei saa määrätä henkilölle, jota epäillään samasta laiminlyönnistä tai teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta laiminlyönnistä tai teosta annettu lainvoimainen tuomio. Jos henkilölle on määrätty rikkomusmaksu, samasta laiminlyönnistä tai teosta ei saa tuomita tuomioistuimessa rangaistusta.  

Rikkomusmaksua ei saa määrätä, ellei maksun määräämistä koskeva asia ole tullut vireille kahdessa vuodessa siitä, kun henkilö on aloittanut uudessa tehtävässä, jota ilmoitusvelvollisuus tai karenssi koskee. Rikkomusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002).  

Finanssivalvonnan on tiedotettava karenssista Finanssivalvonnan virkamiehiä, johtokunnan jäseniä ja varajäseniä sekä johtajaa nimityksen yhteydessä. Finanssivalvonnan on myös tiedotettava karenssista virkasuhteen tai toimikauden päättyessä.  

Poiketen 2 momentin 5 kohdassa säädetystä, maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen toimilupaa ei voida peruuttaa tai toimintaa määrätä lopetetavaksi ainoastaan sillä perusteella, että luottolaitos jättää täyttämättä EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 a ja 92 b artiklassa säädettyjä vaatimuksia.  

Finanssivalvonnan on ennen 1 momentissa ja 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tai päätösesityksen tekemistä varattava valvottavalle kohtuullinen määräaika puutteen korjaamiselle, jollei toimiluvan peruminen välittömästi ole välttämätöntä finanssimarkkinoiden valvonnalle 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumisen turvaamiseksi.  

Jos EKP tai muu viranomainen on toimivaltainen toimilupaviranomainen tämän pykälän mukaisessa perumisessa, Finanssivalvonnan on esitettävä tälle toimiluvan perumista sen sijaan, että Finanssivalvonta peruisi toimiluvan. 

Finanssivalvonnan on peruessaan toimiluvan valvottavalta, joka toimii myös toisessa ETA-valtiossa, ilmoitettava päätöksestään isäntävaltion valvontaviranomaiselle. 

Mitä tässä pykälässä säädetään toimiluvan perumisesta, sovelletaan myös vakuutusyhdistyksen toiminnan määräämiseen lopetettavaksi, joukkolainanhaltijoiden edustajasta annetussa laissa tarkoitetun edustajan rekisteröitymisen perumiseen, sijoituspalvelulain 5 luvun 5 §:ssä tarkoitetulle kolmannen maan sijoituspalveluyritykselle myönnetyn luvan perumiseen, vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetun rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitajan rekisteröitymisen perumiseen, eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun rekisteröitymisvelvollisen luotonantajan ja vertaislainanvälittäjän rekisteröitymisen perumiseen sekä eräiden kuluttajaluottojen välittäjistä annetun lain (33/2026) 3 §:ssä tarkoitetun rekisteröitymisvelvollisen luotonvälittäjän rekisteröitymisen perumiseen. Mitä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa sekä 2 momentin 1—4 kohdassa ja 5 momentissa säädetään toimiluvan perumisesta, sovelletaan myös kiinnitysluottopankeista ja katetuista joukkolainoista annetussa laissa (151/2022) tarkoitetun kiinnitysluottopankkitoimintaan oikeuttavan luvan perumiseen. Mitä 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentin 1 kohdassa säädetään toimiluvan perumisesta, sovelletaan myös eläkesäätiön ja eläkekassan, lisäeläkesäätiön ja lisäeläkekassan, ETA-lisäeläkesäätiön ja ETA-lisäeläkekassan sekä vakuutuskassan toiminnan määräämiseen lopetettavaksi.  

Osakeyhtiömuotoisen luottolaitoksen toimiluvan perumisesta luottolaitoksen hakemuksesta säädetään liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista annetussa laissa (1501/2001), säästöpankin toimiluvan perumisesta säästöpankin hakemuksesta säästöpankkilaissa (1502/2001) ja osuuskuntamuotoisen luottolaitoksen toimiluvan perumisesta luottolaitoksen hakemuksesta osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetussa laissa (423/2013). 

Ulkomaisen ETA-sivuliikkeen toiminnan kieltämisestä säädetään 61 §:ssä ja kolmannen maan luottolaitoksen edustuston toimintaoikeuksien perumisesta luottolaitostoiminnasta annetussa laissa. Poiketen siitä, mitä 1—3 momentissa säädetään, kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen toimiluvan perumiseen sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 17 luvun 7 §:ää. 

Edellä 4 §:n 2 momentin 15 kohdassa tarkoitetun toimilupavalvottavan toimiluvan peruuttamista koskevista edellytyksistä säädetään EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 27 e artiklan 1 kohdassa ja 27 f artiklan 4 kohdassa. Mainituissa säännöksissä tarkoitettuun Finanssivalvonnan päätökseen sovelletaan 5 momenttia.  

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, Finanssivalvonta voi määräajaksi kieltää luottolaitoksen ylimpään johtoon tai toimivaan johtoon kuuluvaa henkilöä, avainhenkilöä, henkilöä, jonka ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus luottolaitoksen riskiprofiiliin tai muuta luonnollista henkilöä taikka omistusyhteisössä tai sijoituspalveluyrityksessä vastaavassa asemassa olevaa henkilöä, joka on ollut vastuussa luottolaitostoiminnasta annetun lain 20 luvun 1 §:n 1, 2, 4 ja 5 momentissa tarkoitetun tai sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun säännöksen tai päätöksen rikkomisesta tai laiminlyönnistä, hoitamasta tehtäviään rikkomuksesta tai laiminlyönnistä vastuussa olevassa yrityksessä. 

Finanssivalvonnan on viivytyksettä, viimeistään 10 arkipäivän kuluessa 32 a §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen ja, jos ilmoitusta myöhemmin täydennetään, täydentämistä koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta kirjallisesti vahvistettava ilmoitusvelvolliselle vastaanottaneensa ilmoituksen. Vahvistuksesta on käytävä ilmi, että ilmoitus sisältää vaadittavat selvitykset tai, jos ilmoitus ei sisällä kaikkia vaadittavia selvityksiä, tieto puuttuvista selvityksistä. Vahvistuksesta on lisäksi käytävä ilmi 2 momentissa tarkoitettu käsittelyaika.  

Finanssivalvonnan on tehtävä 32 a §:ssä tarkoitettu päätös 60 arkipäivän kuluessa siitä, kun se on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vahvistanut saaneensa kaikki vaadittavat tiedot (käsittelyaika). Jos EKP on asiassa toimivaltainen viranomainen, Finanssivalvonnan on tehtävä päätösesitys EKP:lle siten, että EKP voi tehdä päätöksen käsittelyajassa. Finanssivalvonta voi käsittelyaikana, kuitenkin viimeistään 50 arkipäivän kuluessa käsittelyajan alkamisesta, kirjallisesti pyytää tarpeellisia yksilöityjä lisätietoja. Lisätietojen pyytäminen keskeyttää käsittelyajan siihen, kunnes pyydetyt lisätiedot on saatu, kuitenkin enintään 20 arkipäivän ajaksi tai, jos ilmoitusvelvollisen kotipaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolella tai ilmoitusvelvollinen on muu kuin Euroopan talousalueella toimiluvan saanut luottolaitos, sijoituspalveluyritys, sähkörahayhteisö, vakuutusyhtiö tai rahastoyhtiö, enintään 30 arkipäivän ajaksi. Päätös käsittelyajan jatkamisesta on annettava viivytyksettä tiedoksi ilmoitusvelvolliselle. 

Jos hankinnan kohteena on omistusosuus luottolaitoksesta, Finanssivalvonnan on lisäksi kuultava toimivaltaista valvontaviranomaista, joka vastaa kyseisen luottolaitoksen osalta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien velvoitteiden valvonnasta, jollei kyseinen viranomainen ole Finanssivalvonta. Tällaisen viranomaisen on ilmoitettava mahdollisesta omistusosuuden hankinnan vastustamisesta 30 arkipäivän kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta on lähettänyt kuulemispyynnön. Finanssivalvonnan on otettava hankinnan vastustamista koskeva ilmoitus huomioon tässä pykälässä tarkoitetussa arvioinnissa. 

Jos uhkasakko asetetaan markkinarakennetoimija-asetuksen 7 a artiklassa säädettyjen velvoitteiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta, uhkasakon on oltava tehokas ja oikeasuhteinen, ja se saa olla enintään 3 prosenttia edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta. Se on määrättävä jokaiselta viivästyspäivältä ja laskettava uhkasakon määräämisestä tehdyssä päätöksessä määrätystä päivästä alkaen. Uhkasakko asetetaan enintään kuuden kuukauden ajaksi Finanssivalvonnan päätöksen tiedoksi antamisesta. Finanssivalvonta voi uudelleentarkastelun perusteella jatkaa tarvittaessa uhkasakon voimassaoloa. 

Jos uhkasakko asetetaan markkinarakennetoimija-asetuksen 9 artiklassa säädettyjen velvoitteiden laiminlyönnistä tai rikkomisesta, se saa olla enintään 1 prosentti edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta, ja yhteisön on jatkuvan rikkomisen tapauksessa maksettava se jokaiselta rikkomispäivältä siihen saakka, kunnes velvollisuutta noudatetaan tai sitä noudatetaan jälleen. Uhkasakko voidaan määrätä enintään kuuden kuukauden ajaksi päivämäärästä, joka vahvistetaan vaatimusta rikkomisen lopettamista ja uhkasakon määräämistä koskevassa Finanssivalvonnan päätöksessä. 

Finanssivalvonnan on jatkuvasti valvottava luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvussa tarkoitettujen luottolaitoksen ylimpään johtoon kuuluvien henkilöiden kelpoisuusvaatimusten täyttymistä. Finanssivalvonnan on arvioitava, täyttävätkö johtoon kuuluvat henkilöt mainitussa luvussa asetetut kelpoisuusvaatimukset, jos sillä on perusteltua syytä epäillä luottolaitoksessa tai omistusyhteisössä tapahtuneen tai tapahtuvan rahanpesua tai terrorismin rahoittamista tai jos luottolaitoksen rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riski on kohonnut. 

Sen lisäksi, mitä 18 §:ssä säädetään Finanssivalvonnan oikeudesta saada tietoja valvottavalta ja muulta finanssimarkkinoilla toimivalta, Finanssivalvonta voi osana 1 momentissa tarkoitettujen kelpoisuusvaatimusten valvontaa edellyttää haastatteluita tai kuulemisia.  

Finanssivalvonnan on lisäksi jatkuvasti valvottava luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvussa avainhenkilöille säädettyjen kelpoisuusvaatimusten täyttymistä, kun kyse on talousjohtajan, riskinvalvonnasta vastaavan henkilön, sääntelyn ja sisäisten toimintaperiaatteiden noudattamisesta vastaavan henkilön ja sisäisestä tarkastuksesta vastaavan henkilön kelpoisuusvaatimuksista ja mainitussa tehtävässä oleva henkilö on nimitettynä johonkin oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU 91 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun luottolaitokseen tai muuhun yhteisöön. 

Jos Finanssivalvonta havaitsee, että tässä pykälässä tarkoitettu ylimpään johtoon kuuluva, talousjohtaja, riskienvalvonnasta vastaava henkilö, sääntelyn ja sisäisten toimintaperiaatteiden noudattamisesta vastaava henkilö tai sisäisestä tarkastuksesta vastaava henkilö ei täytä kelpoisuusvaatimuksia, se voi erottaa henkilön tehtävästään tai edellyttää luottolaitoksen tai omistusyhteisön ryhtyvän toimenpiteisiin kelpoisuusvaatimusten täyttämiseksi.  

Finanssivalvonnan on kerättävä EU:n vakavaraisuusasetuksen 435 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tiedot ja käytettävä tietoa luottolaitosten monimuotoisuuskäytänteiden vertailemiseksi. Finanssivalvonnan on luovutettava tässä momentissa tarkoitetut tiedot Euroopan pankkiviranomaiselle. 

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, Finanssivalvonta voi antaa julkisen varoituksen myös luottolaitoksen ylimpään johtoon tai toimivaan johtoon kuuluvalle henkilölle, avainhenkilölle, henkilölle, jonka ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus luottolaitoksen riskiprofiiliin sekä muulle luonnolliselle henkilölle taikka omistusyhteisössä tai sijoituspalveluyrityksessä vastaavassa asemassa olevalle henkilölle, joka on ollut vastuussa luottolaitostoiminnasta annetun lain 20 luvun 1 §:n 1, 2, 4 ja 5 momentissa tarkoitetun tai sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun säännöksen tai päätöksen rikkomisesta tai laiminlyönnistä. 

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään seuraamusmaksun määräämisestä niissä tarkoitettua tai mainittua säännöstä koskevan rikkomuksen tai laiminlyönnin perusteella, sovelletaan myös kyseisiä säännöksiä tarkentavien tai täsmentävien säännösten, määräysten ja päätösten rikkomiseen tai laiminlyöntiin. 

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, jos kyse on vertailuarvoasetuksen rikkomisesta, seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on otettava huomioon myös menettelyn vaikutus reaalitalouteen, ja jos kyse on markkinoiden väärinkäyttöasetuksen rikkomisesta, seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on otettava huomioon haitta, joka rikkomisesta vastuussa olevalle henkilölle aiheutuu samaa toimintaa koskevien rikosoikeudellisten ja hallinnollisten menettelyjen ja seuraamusten päällekkäisyydestä. Jos kyse on arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä ja direktiivin 2003/71/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1129, jäljempänä esiteasetus, rikkomisesta, seuraamusmaksun määrää arvioitaessa noudatetaan 2 momentin sijaan mainitun asetuksen 39 artiklaa. Jos kyse on EU:n joukkorahoitusasetuksen rikkomisesta, seuraamusmaksun määrää arvioitaessa noudatetaan 2 momentin sijaan mainitun asetuksen 40 artiklaa. Jos kyse on EU:n kryptovaramarkkina-asetuksen rikkomisesta, seuraamusmaksun määrää arvioitaessa noudatetaan 2 momentin sijaan mainitun asetuksen 112 artiklaa. Jos kyse on arvopaperistamisasetuksen rikkomisesta, seuraamusmaksun määrää arvioitaessa noudatetaan 2 momentin sijaan mainitun asetuksen 33 artiklaa. Jos kyse on EU:n DORA-asetuksen rikkomisesta, seuraamusmaksun määrää arvioitaessa noudatetaan 2 momentin sijaan mainitun asetuksen 51 artiklan 2 kohtaa. Jos kyse on EU:n vihreitä joukkolainoja koskevan asetuksen rikkomisesta, seuraamusmaksun määrää arvioitaessa noudatetaan 2 momentin sijaan mainitun asetuksen 50 artiklaa. Jos kyse on luottolaitostoiminnasta annetun lain 20 luvun 1 §:ssä tarkoitettujen säännösten tai päätösten rikkomisesta tai laiminlyönnistä, seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on otettava huomioon myös mahdollinen rikosoikeudellinen seuraamus samasta teosta. 

Poiketen 41 §:n 4—6 momentissa säädetystä tämän pykälän 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan tässä pykälässä säädettyjä seuraamusmaksujen enimmäismääriä. Pykälässä tarkoitettu seuraamusmaksu saa olla 2 ja 3 momentin estämättä kuitenkin enintään kaksi kertaa niin suuri kuin teolla tai laiminlyönnillä saatu hyöty, jos hyöty on määritettävissä. 

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään enimmäismäärästä niissä tarkoitettua tai mainittua säännöstä koskevan rikkomuksen tai laiminlyönnin perusteella, sovelletaan myös kyseisiä säännöksiä tarkentavien tai täsmentävien säännösten, määräysten ja päätösten rikkomiseen tai laiminlyöntiin. 

Poiketen 41 §:n 4—6 momentissa säädetystä tämän pykälän 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan tässä pykälässä säädettyjä seuraamusmaksujen enimmäismääriä. Pykälässä tarkoitettu seuraamusmaksu saa olla 2 ja 3 momentin estämättä kuitenkin enintään kolme kertaa niin suuri kuin teolla tai laiminlyönnillä saatu hyöty, jos hyöty on määritettävissä. 

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään enimmäismäärästä niissä tarkoitettua tai mainittua säännöstä koskevan rikkomuksen tai laiminlyönnin perusteella, sovelletaan myös kyseisiä säännöksiä tarkentavien tai täsmentävien säännösten, määräysten ja päätösten rikkomiseen tai laiminlyöntiin. 

Poiketen 41 §:n 4—6 momentissa säädetyistä seuraamusmaksun enimmäismääristä oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu saa olla enintään 10 prosenttia oikeushenkilön seuraamusmaksun määräämistä edeltävän vuoden liikevaihdosta sekä luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu saa olla enintään viisi miljoonaa euroa, jos seuraamusmaksu koskee 40 §:n 2 momentin 14 kohdassa tarkoitetun säännöksen rikkomista tai laiminlyöntiä. 

Mitä 1 momentissa säädetään enimmäismäärästä siinä tarkoitettua tai mainittua säännöstä koskevan rikkomuksen tai laiminlyönnin perusteella, sovelletaan myös kyseistä säännöstä tarkentavien tai täsmentävien säännösten, määräysten ja päätösten rikkomiseen tai laiminlyöntiin. 

Jos rikemaksu tai seuraamusmaksu määrätään samalla kertaa kahdesta tai useammasta 38 tai 40 §:ssä tarkoitetusta laiminlyönnistä tai rikkomuksesta, määrätään yhteinen seuraamusmaksu. 

Yhteinen seuraamusmaksu saa olla enintään rikemaksujen tai seuraamusmaksujen yhteenlasketun enimmäismäärän suuruinen. 

Rikemaksu, julkinen varoitus tai seuraamusmaksu voidaan määrätä myös sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolle elinkeinotoiminta, jossa laiminlyönti tai rikkomus on tapahtunut, on siirtynyt yrityskaupan tai muun yritysjärjestelyn seurauksena. 

Finanssivalvonta voi seuraamusmaksun määräämisen sijaan antaa julkisen varoituksen 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyillä perusteilla. 

Seuraamusmaksua ei voida määrätä luonnolliselle henkilölle teosta tai laiminlyönnistä, joka on laissa säädetty rangaistavaksi. Finanssivalvonta voi kuitenkin määrätä seuraamusmaksun ja jättää asian ilmoittamatta esitutkintaviranomaiselle, jos teko tai laiminlyönti on sen haitallisuus, siitä ilmenevä tekijän syyllisyys sekä siitä saatu hyöty ja muut tekoon tai laiminlyöntiin liittyvät seikat huomioon ottaen kokonaisuutena arvioiden vähäinen. 

Rikemaksua tai seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa. Rikemaksua tai seuraamusmaksua ei voida määrätä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio.  

Finanssivalvonta voi jättää seuraamusmaksun määräämättä tai lykätä sen määräämistä oikeushenkilölle, jos se tekee samasta asiasta 3 c §:ssä tarkoitetun ilmoituksen viranomaiselle tai ryhtyy muuhun laissa säädettyyn valvontatoimenpiteeseen. 

Finanssivalvonta ei saa luovuttaa toisessa valtiossa sijaitsevalta valvonta- tai muulta viranomaiselta taikka toisessa valtiossa suoritetussa tarkastuksessa saatuja salassa pidettäviä tietoja edelleen, ellei tiedon antanut viranomainen taikka sen ulkomaan, jossa tarkastus on suoritettu, muu asianomainen valvontaviranomainen ole antanut siihen nimenomaista suostumusta. Näitä tietoja voidaan käyttää ainoastaan tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseen tai niihin tarkoituksiin, joita varten suostumus on annettu. 

Finanssivalvonta saa luovuttaa tämän pykälän edellytykset täyttävää tietoa ainoastaan karkeistettuna yleiseen tasoon tai tilastolliseen muotoon muutettuna. Muussa muodossa olevaa pykälän edellytykset täyttävää tietoa Finanssivalvonta saa luovuttaa toimielimen käyttöön antamalla tiedot ainoastaan Finanssivalvonnan toimitiloissa tutustuttavaksi. 

Asia, joka koskee Finanssivalvonnan 17 b §:ssä tarkoitettua päätöstä, jolla on määrätty karenssi, on käsiteltävä hallinto-oikeudessa kiireellisenä. Poiketen 1 momentissa säädetystä muutosta ei kuitenkaan saa hakea Finanssivalvonnan 17 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen, jonka mukaan Finanssivalvonnan virkamiehelle, johtokunnan jäsenelle ja varajäsenelle tai johtajalle ei määrätä karenssia. Poiketen 1 momentista virkasuhdeasioita koskevaan päätökseen, josta säädetään Suomen Pankin virkamiehistä annetussa laissa, haetaan muutosta mainitussa laissa säädetyllä tavalla. 

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa ja 4 §:ssä säädetään, 3, 3 a ja 6—11 luvun säännösten ja niiden nojalla annettujen säädösten noudattamista valvoo Euroopan keskuspankki, jäljempänä EKP, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013, jäljempänä YVM-asetus, nojalla niissä luottolaitoksissa, joiden valvonta on YVM-asetuksen mukaisesti siirretty EKP:lle. Finanssivalvonnan ja EKP:n toimivallan jaosta 3 luvussa tarkoitetussa luottolaitoksen osakkeen- ja osuudenomistajien sopivuuden arvioinnissa, 4 luvun mukaisessa toimiluvan myöntämisessä ja 10 luvun 4 §:n mukaisessa muuttuvan lisäpääomavaatimuksen asettamisessa sekä EKP:n oikeudesta määrätä 20 luvussa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia EU:n vakavaraisuusasetuksen rikkomisesta säädetään YVM-asetuksessa. 

Jos konsolidointiryhmän emoyrityksenä oleva yhteisö on luottolaitos, konsolidointiryhmän valvonnasta vastaavana viranomaisena toimii konsolidointiryhmän emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen kotivaltiona olevan ETA-valtion toimivaltainen valvontaviranomainen. 

Konsolidointiryhmän määräytyessä EU:n vakavaraisuusasetuksen 18 artiklan 3 tai 6 kohdan soveltamisen perusteella konsolidoidusta luottolaitosvalvonnasta vastaavana viranomaisena toimii taseen loppusummalta suurimman konsolidointiryhmään kuuluvan luottolaitoksen kotivaltiona olevassa ETA-valtiossa toimivaltainen luottolaitosten valvontaviranomainen. 

Edellä 1—3 momentista poiketen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana viranomaisena toimii se ETA-valtiossa oleva viranomainen, joka valvoo konsolidointiryhmässä yksilöllisellä tasolla luottolaitoksia, joiden yhteenlaskettu tase muodostaa enemmistöosuuden konsolidointiryhmään kuuluvien luottolaitosten yhteenlasketusta taseesta. 

Konsolidointiryhmään kuuluvia luottolaitoksia valvovat viranomaiset voivat yhteisellä päätöksellä nimetä toimivaltaisen viranomaisen konsolidointiryhmän valvonnasta vastaavaksi viranomaiseksi edellä 1–3 momenteissa säädetyistä perusteista poikkeavalla tavalla, jos näiden perusteiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista ottaen huomioon konsolidointiryhmään kuuluvien luottolaitosten asema ja niiden toiminnan merkitys kussakin jäsenvaltioissa, tai konsolidointiryhmän valvonnasta vastaavan viranomaisen nimeäminen poikkeavalla tavalla on tarpeen valvonnan jatkuvuuden kannalta. Toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava Euroopan komissiolle ja Euroopan pankkiviranomaiselle tässä momentissa tarkoitetuista päätöksistä. 

Talletuspankkien yhteenliittymän valvonnasta yhteenliittymän konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella säädetään talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa. 

Ylimmällä johdolla tarkoitetaan tässä laissa luottolaitoksen hallitusta ja liiketoiminnasta vastaavaa johtoa. Jos luottolaitoksella on hallintoneuvosto, jolle on annettu hallitukselle kuuluvia tehtäviä, hallintoneuvosto rinnastetaan tätä lakia sovellettaessa hallitukseen.  

Liiketoiminnasta vastaavalla johdolla tarkoitetaan tässä laissa luottolaitoksen toimitusjohtajaa sekä sellaisia luottolaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmässä liiketoiminnasta vastaavaan johtoon kuuluviksi henkilöiksi määriteltyjä toimitusjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivia henkilöitä, jotka toimitusjohtajan ohella tosiasiallisesti johtavat luottolaitoksen toimintaa. 

Toimivalla johdolla tarkoitetaan liiketoiminnasta vastaavaan johtoon kuuluvan henkilön välittömässä alaisuudessa toimivaa henkilöä, joka vastaa luottolaitoksen päivittäisestä johtamisesta.  

Avainhenkilöllä tarkoitetaan tässä laissa luottolaitoksen palveluksessa olevaa henkilöä, jolla on merkittävää vaikutusvaltaa luottolaitoksen johtamisessa, mutta joka ei kuulu luottolaitoksen liiketoiminnasta vastaavaan johtoon. Avainhenkilöinä on pidettävä ainakin luottolaitoksen talousjohtajaa, riskienvalvontatoiminnosta vastaavaa henkilöä, säännösten ja sisäisten toimintaperiaatteiden noudattamisesta vastaavasta toiminnosta vastaavaa henkilöä ja sisäisestä tarkastuksesta vastaavaa henkilöä, jollei tällaista henkilöä katsota kuuluvaksi luottolaitoksen liiketoiminnasta vastaavaan johtoon. 

Kryptovaralla tarkoitetaan tässä laissa kryptovarojen markkinoista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 ja direktiivien 2013/36/EU ja (EU) 2019/1937 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1114, jäljempänä EU:n kryptovaramarkkina-asetus, 3 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa tarkoitettua kryptovaraa, joka ei ole digitaalista keskuspankkirahaa. 

ETA-valvontaviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 6 §:n 5 kohdassa tarkoitettua ulkomaista ETA-valvontaviranomaista. 

Jos hakemus 1 momentissa tarkoitetusta omistusyhteisön luvasta tai 2 momentissa tarkoitetusta vahvistuksesta on samanaikaisesti käsittelyssä 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetun toimilupahakemuksen taikka 3 luvun 1 §:ssä tai 3 a luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen kanssa, Finanssivalvonnan on sovitettava yhteen toimintansa samanaikaisten käsittelyiden osalta. Finanssivalvonnasta annetun lain 32 b §:n 2 momentissa tarkoitettu 60 arkipäivän käsittelyaika keskeytetään, kunnes tämän luvun mukainen lupakäsittely on saatu päätökseen. Finanssivalvonnan tulee sovittaa toimintansa yhteen tarvittaessa konsolidointiryhmän valvonnasta vastaavan kanssa tai toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa. 

Finanssivalvonnan on tehtävä 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa ja 2 momentissa tarkoitettua vahvistusta koskeva päätös neljän kuukauden kuluessa lupahakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on puutteellinen, siitä kun hakija on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja selvitykset. 

Jos Finanssivalvonta vastaa konsolidointiryhmän valvonnasta, sen on seurattava säännöllisesti, täyttääkö omistusyhteisö 1 §:n 2 momentissa tai 2 §:ssä säädetyt edellytykset. Jos omistusyhteisö ei täytä edellytyksiä, sen on haettava 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa. Finanssivalvonta voi tällöin lisäksi ryhtyä 11 luvussa tai Finanssivalvonnasta annetun lain 3 ja 4 luvussa säädettyihin toimenpiteisiin. Jos omistusyhteisönä on rahoitusalan sekaholdingyhtiö, toimenpiteissä on otettava huomioon vaikutukset ryhmittymän toimintaan. Finanssivalvonta voi myös väliaikaisesti nimetä konsolidointiryhmän jonkin toisen omistusyhteisön tai luottolaitoksen vastaamaan konsolidoitujen vaatimusten täyttämisestä.  

Finanssivalvonnan on ylläpidettävä vähintään vuosittain päivitettävää luetteloa verkkosivuillaan omistusyhteisöistä, jotka ovat saaneet 2 §:ssä tarkoitetun omistusyhteisön luvan tai 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun vahvistuksen. Luettelossa tulee ilmoittaa vahvistuksen saaneiden yhteisöjen osalta se yhteisö, joka on nimetty vastaamaan sen varmistamisesta, että ryhmä noudattaa vakavaraisuusvaatimuksia konsolidoidulla tasolla. 

Finanssivalvonnan on tarkasteltava vähintään vuosittain laitosten emoyrityksiä varmistaakseen, että omistusyhteisöjen kriteerit täyttävät yritykset on tunnistettu asianmukaisesti. Jos kyseiset emoyritykset sijaitsevat muissa jäsenvaltioissa, Finanssivalvonnan tulee tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tarkastelua suorittaessaan. 

Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuun keskusyhteisöön. 

Jos Finanssivalvonta vastaa konsolidointiryhmän valvonnasta ja omistusyhteisö on sijoittautunut toiseen ETA-valtioon, Finanssivalvonnan on pyrittävä yhdessä tämän omistusyhteisön sijoittautumisvaltion valvontaviranomaisen kanssa saamaan aikaan yhteinen päätös 1—3 §:n ja 4 §:n 3 momentin soveltamisesta. Finanssivalvonnan on tällöin laadittava arviointi 1—3 §:ssä ja 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta luvasta, vahvistuksesta, konsolidoinnin ulkopuolelle jättämisestä tai valvontatoimenpiteistä ja annettava tämä arviointi omistusyhteisön sijoittautumisvaltion valvontaviranomaiselle. 

Yhteiseen päätökseen on pyrittävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun omistusyhteisön sijoittautumisvaltion valvontaviranomainen on vastaanottanut arvioinnin.  

Tarvittaessa rahoitus- ja vakuutusryhmittymän valvonnasta vastaavalta valvontaviranomaiselta on saatava suostumus tässä pykälässä tarkoitettuja päätöksiä varten. 

Jos yhteistä päätöstä ei ole saavutettu erimielisyyksien vuoksi sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on toimittanut 1 momentissa tarkoitetun arvion omistusyhteisön sijoittautumisvaltion valvontaviranomaiselle, asia on saatettava 2 momentissa tarkoitetun kahden kuukauden kuluessa Euroopan pankkiviranomaisen käsiteltäväksi Euroopan pankkivalvonta-asetuksen 19 artiklan mukaisesti. Jos 3 momentissa tarkoitettua suostumusta ei ole saatu, asia on saatettava lisäksi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi. Yhteisen päätöksen on oltava Euroopan pankkiviranomaisen antaman päätöksen mukainen. 

Mitä tässä pykälässä säädetään yhteisestä päätöksestä, sovelletaan, jos Finanssivalvonta toimii omistusyhteisön sijoittautumisvaltion valvontaviranomaisena ja konsolidointiryhmän valvonnasta vastaa toisen jäsenmaan viranomainen. 

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin ilmoituksiin liitettävistä tiedoista voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Ilmoituksista säädetään lisäksi Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annettavissa teknisissä standardeissa. 

Edellä 1 momentin 3 kohdan mukainen ilmoitus on tehtävä ennen velkojille annettavan kuulutuksen hakemista.  

Jos luottolaitos hankkii merkittävän omistusosuuden toisesta luottolaitoksesta 3 luvussa tarkoitetulla tavalla, sovelletaan lisäksi mainitun luvun säännöksiä. 

Luottolaitoksen on ilmoituksessa annettava tieto omistusosuuden, varojen tai velkojen suuruudesta sekä muut asiaankuuluvat ja merkitykselliset tiedot, jotka ovat tarpeellisia 5 ja 6 §:ssä säädetyn arvioinnin suorittamiseksi. Finanssivalvonta voi pyytää tarvittavia lisätietoja arviointien suorittamiseksi. 

Ilmoituksen sisällöstä ja siihen liitettävistä selvityksistä säädetään lisäksi Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annettavissa teknisissä standardeissa. Ilmoitusmenettelystä, arviointimenettelyssä tarvittavista tiedoista ja ilmoitusmenettelyssä noudatettavista määräajoista säädetään tarkemmin valtiovarainministeriön asetuksella. 

Mitä tässä luvussa säädetään luottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti 2 a luvun 1 §:ssä tarkoitettuun luvanvaraiseen omistusyhteisöön ja talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisöön, jollei erikseen ole toisin säädetty. 

Omaisuuseriä tai velvoitteita on pidettävä merkittävänä, jos järjestelyssä luovutettavat omaisuuserät tai velvoitteet muodostavat vähintään 10 prosenttia luovuttajana tai luovutuksensaajana olevan luottolaitoksen, omistusyhteisön tai keskusyhteisön tasearvosta, tai jos luovuttaja ja luovutuksensaaja kuuluvat samaan konserniin, 15 prosenttia tasearvosta. Jos luovuttajana on konsolidointiryhmän emoyhteisönä toimiva omistusyhteisö tai keskusyhteisö, tässä momentissa säädetyt prosenttiosuudet lasketaan konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. 

Omistusosuutta on pidettävä merkittävänä, jos sen arvo on vähintään 15 prosenttia hankkivan luottolaitoksen omista varoista tai konsolidoiduista omista varoista. Jos omistusosuuden hankkijana on omistusyhteisö tai keskusyhteisö, omistusosuutta on pidettävä merkittävänä, jos sen arvo on vähintään 15 prosenttia konsolidoiduista omista varoista. 

Finanssivalvonnan on lisäksi kuultava toimivaltaista valvontaviranomaista, joka vastaa kyseisen luottolaitoksen osalta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien velvoitteiden valvonnasta, jollei kyseinen viranomainen ole Finanssivalvonta. Tällaisen viranomaisen on ilmoitettava mahdollisesta omistusosuuden hankinnan vastustamisesta 30 arkipäivän kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta on lähettänyt kuulemispyynnön. Finanssivalvonnan on otettava hankinnan vastustamista koskeva ilmoitus huomioon tässä pykälässä tarkoitetussa arvioinnissa. 

Arviointimenettelystä ja arviointimenettelyssä noudatettavista määräajoista sekä arvioinnin perusteista annetaan tarkempia säännöksiä valtiovarainministeriön asetuksella. Lisäksi Finanssivalvonta voi antaa täydentäviä teknisluonteisia määräyksiä arviointimenettelyn käytännön toteutuksesta ja arviointimenettelyssä vaadittavien tietojen toimittamistavasta. Arviointimenettelystä ja arvioinnin perusteista säädetään lisäksi Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annettavissa teknisissä standardeissa. Finanssivalvonnan on julkaistava arviointiperusteet, joiden on oltava oikeasuhtaisia ja asianmukaisia omistusosuuden hankinnan luonne huomioiden. 

Finanssivalvonnan on jatkuvasti valvottava yritysjärjestelyyn liittyvien suunnitelmien toteuttamista niiden täytäntöönpanoon saakka. 

Finanssivalvonnan on lisäksi kuultava toimivaltaista valvontaviranomaista, joka vastaa kyseisen luottolaitoksen osalta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien velvoitteiden valvonnasta, jollei kyseinen viranomainen ole Finanssivalvonta. Tällaisen viranomaisen on ilmoitettava mahdollisesta yritysjärjestelyn vastustamisesta 30 arkipäivän kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta on lähettänyt kuulemispyynnön. Finanssivalvonnan on otettava yritysjärjestelyn vastustamista koskeva ilmoitus huomioon tässä pykälässä tarkoitetussa arvioinnissa. 

Tässä pykälässä säädettyä arviointimenettelyä ei sovelleta, jos sulautumisen kaikki osapuolet kuuluvat samaan konserniin tai ovat saman talletuspankkien yhteenliittymän jäsenluottolaitoksia. Finanssivalvonta voi kuitenkin arvioida tässä momentissa tarkoitetun sulautumisen, jos sillä on ennalta käytössä olevan tiedon pohjalta perusteltua aihetta epäillä, että sulautuminen vaarantaisi vastaanottavan luottolaitoksen taloudellista asemaa koskevien vaatimusten täyttymisen tai muut toimintaedellytykset yhdessä tai useammassa 1 momentissa tarkoitetussa osa-alueessa. Jos yritysjärjestelyn toteuttaminen edellyttää luottolaitoksen toimiluvan tai omistusyhteisön luvan myöntämistä, tässä pykälässä säädettyä yritysjärjestelyn arviointimenettelyä ei sovelleta. 

Arviointimenettelystä ja arviointimenettelyssä noudatettavista määräajoista sekä arvioinnin perusteista annetaan tarkempia säännöksiä valtiovarainministeriön asetuksella. Lisäksi Finanssivalvonta voi antaa täydentäviä teknisluonteisia määräyksiä arviointimenettelyn käytännön toteutuksesta ja arviointimenettelyssä vaadittavien tietojen toimittamistavasta. Arviointimenettelystä ja arvioinnin perusteista säädetään lisäksi Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annettavissa teknisissä standardeissa. Finanssivalvonnan on julkaistava arviointiperusteet, joiden on oltava oikeasuhtaisia ja asianmukaisia yritysjärjestelyn luonne huomioiden. 

Jos merkittävän omistusosuuden hankinnan kohteena on omistusosuus luottolaitoksesta, vakuutusyhtiöstä, jälleenvakuutusyhtiöstä, sijoituspalveluyrityksestä tai omaisuudenhoitoyhtiöstä, jolle on myönnetty toimilupa tai muu toimintaa koskeva lupa Euroopan talousalueella, tai jos yritysjärjestelyn osapuolena on tällainen yritys, Finanssivalvonnan on tehtävä yhteistyötä hankinnan kohteena olevan yrityksen valvontaviranomaisen kanssa 5 ja 6 §:ssä tarkoitetussa arviointimenettelyssä. 

Jos yritysjärjestelyn toisena osapuolena tai yrityksenä, jonka omistusosuuden luottolaitos hankkii, on tässä pykälässä tarkoitettu toimiluvan tai muun luvan varainen yhteisö, Finanssivalvonnan on viipymättä toimitettava tällaisen yhteisön toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle arvioinnin kannalta olennaiset, asiaan vaikuttavat ja merkitykselliset tiedot yritysjärjestelyn tai merkittävän omistusosuuden hankinnan arviointia varten sen estämättä, mitä salassapidosta säädetään. Tiedot on annettava pyynnöstä tai oma-aloitteisesti. 

Finanssivalvonnan on yhteistyössä muiden valvontaviranomaisten kanssa pyrittävä arviointia koskevissa päätöksissään johdonmukaisuuteen.  

Viranomaisten välisestä yhteistyöstä annetaan tarkempia säännöksiä valtiovarainministeriön asetuksella. Yhteistyöstä säädetään lisäksi Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annettavissa teknisissä standardeissa. 

Finanssivalvonta voi vastustaa 5 §:ssä tarkoitetun arvion perusteella 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävän omistusosuuden hankintaa ja 6 §:ssä tarkoitetun arvion perusteella mainitun momentin 3 kohdassa tarkoitettua yritysjärjestelyä, jos sille on perusteltu syy ottaen huomioon 5 ja 6 §:ssä säädetyt arviointiperusteet, tai jos ilmoituksen tekijä ei ole toimittanut Finanssivalvonnan edellyttämiä lisätietoja. 

Finanssivalvonnan on annettava kirjallinen päätös merkittävän omistusosuuden hankinnan vastustamisesta kahden arkipäivän kuluessa arvioinnin valmistumisesta, kuitenkin viimeistään valtiovarainministeriön asetuksella säädettävässä arviointimenettelyn määräajassa. Muussa tapauksessa hankinta katsotaan hyväksytyksi. Finanssivalvonta voi asettaa myönteiseen päätökseen voimassaoloajan, jonka aikana merkittävän omistusosuuden hankinta on tehtävä ja pidentää voimassaoloaikaa tarvittaessa. 

Finanssivalvonnan on annettava yritysjärjestelyyn liittyvä päätös kahden arkipäivän kuluessa arvioinnin valmistumisesta, kuitenkin viimeistään valtiovarainministeriön asetuksella säädettävässä arviointimenettelyn määräajassa. Yritysjärjestelyä ei saa panna täytäntöön ennen kuin Finanssivalvonta on antanut siitä myönteisen päätöksen. Finanssivalvonta voi asettaa myönteiseen päätökseen voimassaoloajan, jonka aikana yritysjärjestely on pantava täytäntöön. 

Jos yritysjärjestelyyn osallistuvat yhteisöt kuuluvat samaan konserniin tai talletuspankkien yhteenliittymään, järjestely katsotaan hyväksytyksi, jos Finanssivalvonta ei ole kirjallisesti vastustanut järjestelyä 2 momentissa tarkoitetussa määräajassa. 

Luottolaitoksen tytär- tai omistusyrityksenä oleva suomalainen rahoituslaitos saa perustaa sivuliikkeen tai muutoin tarjota luottolaitosdirektiivin liitteessä 1 tarkoitettuja palveluja toiseen ETA-valtioon tässä pykälässä säädetyin edellytyksin. 

Rahoituslaitoksen emoyrityksenä ja omistusyrityksinä toimivien luottolaitosten on osoitettava, että rahoituslaitosta johdetaan terveesti ja vakaasti. Rahoituslaitoksen emo- ja omistusyrityksinä olevien luottolaitosten on sitouduttava yhteisvastuullisesti vastaamaan rahoituslaitoksen velvoitteista. Tässä pykälässä tarkoitetun liiketoiminnan on oltava sallittua rahoituslaitoksen sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen perusteella. 

Finanssivalvonnan on tarkastettava edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen edellytysten täyttyminen ja edellytysten täyttyessä annettava siitä todistus asianomaiselle rahoituslaitokselle. Todistus on liitettävä palveluiden tarjoamista koskevaan ilmoitukseen.  

Jos tässä pykälässä tarkoitettu rahoituslaitos ei enää täytä tässä pykälässä säädettyjä vaatimuksia, Finanssivalvonnan on ilmoitettava asiasta sijoittautumisvaltion ETA-valvontaviranomaiselle. Tällöin rahoituslaitoksen toimintaan sijoittautumisvaltiossa sovelletaan kyseisen valtion lainsäädäntöä.  

Muilta osin tässä pykälässä tarkoitettujen rahoituslaitosten sivuliikkeen perustamiseen ja palveluiden tarjoamiseen toiseen ETA-valtioon sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään luottolaitoksen sivuliikkeen perustamisesta tai palveluiden tarjoamisesta toiseen ETA-valtioon. 

Mitä tässä pykälässä säädetään rahoituslaitoksesta, koskee myös tällaisen rahoituslaitoksen tytäryritystä.  

Luottolaitoksella on oltava sen toiminnan laatuun, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden kattavat ja oikeasuhteiset hallinto- ja ohjausjärjestelmät, joilla varmistetaan luottolaitoksen johtaminen tehokkaasti ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti sekä se, että luottolaitoksen hallitus voi tehokkaasti valvoa luottolaitoksen johtamista.  

Luottolaitoksen johtamisessa ja toiminnassa tehtävät on eriytettävä siten, että vältetään eturistiriidat, jotka voivat vaarantaa laitoksen johtamisen tehokkaasti ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti. Luottolaitoksen hallituksen puheenjohtaja ei saa samanaikaisesti toimia luottolaitoksen toimitusjohtajana. 

Luottolaitoksen on käytettävä riittävästi voimavaroja luottolaitoksen hallituksen jäsenten kouluttamiseen ja perehdyttämiseen tehtäväänsä, huomioiden myös 9 luvun 17 a §:ssä tarkoitettuihin ESG-tekijöihin liittyvät riskit ja vaikutukset sekä tietojärjestelmäriskit. 

Hallituksen työ on järjestettävä siten, ettei hallituksen yksittäinen jäsen tai jäsenten vähemmistö epäasianmukaisesti tai luottolaitoksen edun vastaisesti vallitse hallituksen päätöksentekoa. Hallituksen yksittäisen jäsenen on toimittava tehtävässään siten, että hallitus voi täyttää tehtävänsä ja riippumattomasti valvoa johdon toimintaa. 

Luottolaitoksen ylimpään johtoon kuuluvan ja avainhenkilön on oltava luotettava ja hyvämainen sekä toimittava tehtävässään rehellisesti. Luottolaitoksen hallituksen jäsenen on toimittava tehtävässään riippumattomasti. Luottolaitoksen liiketoiminnasta vastaavaan johtoon kuuluvalla on oltava kyky tehtävässään vaadittavaan itsenäiseen päätöksentekoon. Tässä momentissa tarkoitettuna henkilönä ei voi toimia alaikäinen tai se, jolle on määrätty edunvalvoja, jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu tai joka on konkurssissa tai liiketoimintakiellossa.  

Talletuspankkien yhteenliittymän jäsenluottolaitoksen ylimpään johtoon kuuluvan henkilön toimiminen samanaikaisesti yhteenliittymän keskusyhteisön hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenenä ei sellaisenaan vaaranna 1 momentissa säädettyjen vaatimusten täyttymistä. 

Luottolaitoksen on varmistettava, että sen ylin johto ja avainhenkilöt täyttävät ennen tehtävässä aloittamista ja koko tehtävässäoloajan tässä pykälässä säädetyt vaatimukset lukuun ottamatta 11 luvun 10 a §:ssa tarkoitettua asiamiestä ja kriisinratkaisuviranomaisen luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annetun lain 7 luvun 7 §:ssä tarkoitettua asiamiestä.  

Edellä 4 momentin 1 kohdassa tarkoitettu määräaika on laskettava tuomion lainvoimaiseksi tulosta tehtävän vastaanottohetkeen. Jos tuomio ei ole saanut lainvoimaa, tuomittu voi kuitenkin jatkaa luottolaitoksen johtoon kuuluvan päätösvallan käyttämistä, jos sitä on hänen aikaisempi toimintansa, tuomioon johtaneet olosuhteet ja muut asiaan vaikuttavat seikat kokonaisuutena arvioiden pidettävä ilmeisen perusteltuna. 

Luottolaitoksen hallituksella on oltava kokonaisuutena riittävä osaaminen ja kokemus ymmärtääkseen luottolaitoksen toimintaa ja luottolaitoksen ottamia riskejä sekä luottolaitostoiminnan ja riskien vaikutuksia lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, huomioiden myös 9 luvun 17 a §:ssä tarkoitetut ESG-tekijät. Osaamisen ja kokemuksen on oltava riittävän monipuolista. 

Luottolaitoksen liiketoiminnasta vastaavalla johdolla on kokonaisuutena oltava riittävä osaaminen ja kokemus ymmärtääkseen luottolaitoksen toimintaa ja luottolaitoksen ottamia riskejä sekä luottolaitostoiminnan ja riskien vaikutuksia lyhyellä, keskipitkällä ja keskipitkällä aikavälillä huomioiden myös 9 luvun 17 a §:ssä tarkoitetut ESG-tekijät. Luottolaitoksen liiketoiminnasta vastaavaan johtoon kuuluvalla ja avainhenkilöllä on oltava tehtäviensä kannalta riittävä osaaminen ja kokemus. 

Luottolaitoksen on varmistettava, että sen ylin johto ja avainhenkilöt täyttävät ennen tehtävässä aloittamista ja koko tehtävässäoloajan tässä pykälässä säädetyt vaatimukset lukuun ottamatta 11 luvun 10 a §:ssä tarkoitettua asiamiestä ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta annetun lain 7 luvun 7 §:ssä tarkoitettua kriisinratkaisuviranomaisen nimittämää asiamiestä. 

Luottolaitoksen on arvioitava ylimpään johtoon kuuluvan ja avainhenkilön kelpoisuus ennen tehtävässä aloittamista ja säännöllisesti tehtävässäoloaikana. Kelpoisuusvaatimusten arvioinnissa on otettava huomioon 4 ja 4 a §:ssä ja muualla lainsäädännössä säädettyjen kelpoisuuskriteerien ohella luottolaitoksen sisäiset toimintaperiaatteet, luottolaitosvalvontaan liittyvät valvonnalliset odotukset sekä sääntelyn soveltamista koskevat ohjeet.  

Luottolaitoksen on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä Finanssivalvonnalle 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua ylimpää johtoa koskevista muutoksista tai uusista tiedoista, jos ilmoitusta ei tehdä 4 momentin perusteella, sekä 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua avainhenkilöä koskevista muutoksista tai uusista tiedoista, jos kyseessä on luottolaitosdirektiivin 91 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettu yhteisö. Jos luottolaitos kuuluu talletuspankkien yhteenliittymään ja jäsenluottolaitokset tekevät ilmoitukset keskusyhteisölle, Finanssivalvonta voi sallia, että talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö ilmoittaa ainoastaan Finanssivalvonnan määrittelemät keskeisimmät jäsenluottolaitoksien johtoa koskevat tiedot neljännesvuosittain Finanssivalvonnalle. Luottolaitoksen on pidettävä henkilön kelpoisuuteen liittyvät tiedot ajan tasalla. Luottolaitoksen on salassapitosäännösten estämättä toimitettava Finanssivalvonnalle sen pyynnöstä kelpoisuuteen liittyvät tiedot, jotka ovat välttämättömiä kelpoisuussäännösten noudattamisen valvonnassa. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä tietojen toimittamisesta ja tietojen toimittamistavasta. 

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen luottolaitos saa arvioida hallituksen jäsenen kelpoisuuden vasta tehtävässä aloittamisen tai tehtävään nimittämisen jälkeen, jos hallituksen jäsenten enemmistö vaihtuu samanaikaisesti ja kelpoisuusarvion tekeminen ennen tehtävässä aloittamista tai nimittämistä jäisi hallituksesta eroavien jäsenten tehtäväksi.  

Luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 1 d kohdassa tarkoitetun luottolaitoksen tai muun yhteisön on toimitettava hallituksen puheenjohtajaksi tai liiketoiminnasta vastaavaan johtoon lukeutuvaan tehtävään nimitettävää henkilöä koskeva ilmoitus Finanssivalvonnalle ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään 30 päivää ennen tehtävässä aloittamista tai toimikauden alkamista. Ilmoitusmenettelystä ja ilmoitukseen liitettävistä selvityksistä annetaan tarkempia säännöksiä valtiovarainministeriön asetuksella. Jos tässä momentissa tarkoitetut ja valtiovarainministeriön asetuksella tarkemmin säädetyt Finanssivalvonnalle toimitetut tiedot eivät ole riittävät kelpoisuusvaatimusten täyttämisen valvomiseksi, Finanssivalvonta voi lykätä nimitettävän henkilön tehtävässä aloittamista, kunnes riittävät tiedot on toimitettu. Lykkäystä ei kuitenkaan voi tehdä, jos Finanssivalvonta arvioi, että tällaisia tietoja ei ole mahdollista toimittaa. 

Jos 4 b §:ssä tarkoitetun arvion pohjalta luottolaitoksen ylimpään johtoon kuuluva tai avainhenkilö ei täytä kelpoisuusvaatimuksia, luottolaitos ei saa nimittää henkilöä tehtävään. Jos arvio tehdään nimittämisen jälkeen tai henkilön jo aloitettua tehtävässään, luottolaitoksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilön erottamiseksi tai muutoin tehtävästä vapauttamiseksi tai muihin sellaisiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan kelpoisuusvaatimusten täyttäminen kyseisen tehtävän vaatimukset huomioiden.  

Jos avainhenkilö ei täytä kelpoisuusvaatimuksia, luottolaitoksen on lisäksi ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen avainhenkilön tehtävien asianmukaisen hoitamisen. Avainhenkilöiden osalta 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava kohtuullisessa ajassa. 

Mitä 4 §:ssä säädetään luottolaitoksen ylimmän johdon ja avainhenkilöiden luotettavuus- ja pätevyysvaatimuksista ja 4 b §:ssä vaatimusten arvioinnista, sovelletaan myös konsolidointiryhmän emoyhteisönä toimivaan 2 a luvun 1 §:n mukaiseen luvanvaraiseen omistusyhteisöön ja mainitun luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti nimettyyn luottolaitokseen tai toiseen omistusyhteisöön sekä talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuun keskusyhteisöön. 

Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun omistusyhteisön hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan on oltava hyvämaineinen, jolla on tehtäväänsä nähden riittävä osaaminen ja kokemus. Omistusyhteisön on varmistettava tässä momentissa säädettyjen kelpoisuusvaatimusten täyttyminen. 

Luottolaitoksen on laadittava jokaisesta liiketoiminnasta vastaavaan johtoon ja toimivaan johtoon lukeutuvasta tehtävästä sekä luottolaitoksen avainhenkilöstä kirjallinen tehtävänkuvaus. Tehtävänkuvauksesta on ilmettävä kyseiseen tehtävään liittyvät tehtävät ja vastuut. Luottolaitoksen on lisäksi laadittava roolien ja vastuiden kokonaiskartoitus, joka sisältää kuvauksen raportointi- ja vastuusuhteista ja 9 luvun 2 §:n mukaisiin hallinto- ja ohjausjärjestelmiin kuuluvat tehtävät. 

Luottolaitoksen ylimpään johtoon kuuluvan on käytettävä riittävästi aikaa tässä laissa säädettyjen ja muiden tehtävään kuuluvien velvollisuuksiensa hoitamiseen. Luottolaitoksen ylimpään johtoon kuuluvalla olevien samanaikaisten muiden ylimpään johtoon kuuluvien tehtävien enimmäismäärän ja heidän muiden tehtäviensä arvioinnissa on otettava huomioon ainakin ylimpään johtoon kuuluvan henkilökohtaiset olosuhteet sekä luottolaitoksen toiminnan laatu, laajuus ja monimuotoisuus. 

Finanssivalvonta voi antaa luvan luottolaitoksen ylimpään johtoon kuuluvalle vastaanottaa yhden lisäjäsenyyden 2 momentissa säädettyjen enimmäismäärien lisäksi, jos se ei vaaranna 1 momentissa säädettyjen periaatteiden noudattamista. 

Edellä 2 momentissa tarkoitetuista sellaisista henkilöistä, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus luottolaitoksen riskiasemaan, säädetään lisäksi tarkemmin Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annetuissa teknisissä standardeissa. Edellä 2 momentissa tarkoitettuihin palkitsemisjärjestelmiin on luettava mukaan myös lisäeläke-etuudet. 

Luottolaitoksen palkitsemisjärjestelmien tulee olla laitoksen ja sen konsolidointiryhmän liiketoimintastrategian, tavoitteiden ja arvojen mukaisia sekä vastata laitoksen ja sen konsolidointiryhmän pitkän aikavälin etua. Palkitsemisjärjestelmien tulee olla sopusoinnussa laitoksen ja sen konsolidointiryhmän hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistää sitä 9 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti. Palkitsemisjärjestelmissä on otettava huomioon laitoksen ja sen konsolidointiryhmän riskinottohalukkuus 9 luvun 17 a §:n 1 momentissa tarkoitettujen ESG-riskien osalta. Palkitsemisjärjestelmissä henkilöstöä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella.  

Muuttuvan palkkion on perustuttava kokonaisarvioon palkkionsaajan ja asianomaisen liiketoimintayksikön suorituksesta sekä luottolaitoksen ja, jos laitos kuuluu konsolidointiryhmään, konsolidointiryhmän kokonaistuloksesta ja sen kehittymisestä. Suoritusta arvioitaessa on otettava huomioon taloudelliset ja muut tekijät, kuten kaikkien olennaisten riskien hallinta, sekä se, miten suoritus tai tulos on toteutunut pitkällä aikavälillä. 

Luottolaitoksen on huolehdittava siitä, että sillä on jatkuvasti riittävä määrä omia varoja kattamaan luottolaitokseen kohdistuvat ja sen ulkoiseen toimintaympäristöön liittyvät riskit siten kuin tässä laissa ja EU:n vakavaraisuusasetuksessa säädetään. Riskien kattamisessa tulee ottaa huomioon tämän luvun 17 a §:ssä tarkoitetut ESG-riskit lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Luottolaitos ei saa toiminnassaan ottaa niin suurta riskiä, että siitä aiheutuu olennaista vaaraa luottolaitoksen vakavaraisuudelle tai maksuvalmiudelle. Tämän varmistamiseksi luottolaitoksella on oltava terveet, kattavat ja tehokkaat strategiat ja menettelytavat, joiden avulla se arvioi, seuraa ja ylläpitää sisäisen pääoman määrää, laatua ja jakautumista. 

Luottolaitoksen hallituksen on hyväksyttävä luottolaitokseen ja sen toimintaan kohdistuvia riskejä koskevat strategiat ja menettelytavat sekä arvioitava niitä uudelleen vähintään joka toinen vuosi. Hallituksen on myös huolehdittava, että niiden noudattamista valvotaan luotettavasti. Kaikki olennaiset riskit, riskienhallintaa koskevat ohjeet sekä näiden muutokset on raportoitava hallitukselle. Riskeihin kuuluvat myös luottolaitoksen makrotaloudellisesta toimintaympäristöstä johtuvat riskit suhteutettuina luottolaitoksen liiketoimintasykliin sekä riskit, jotka johtuvat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden nykyisistä sekä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksista. 

Luottolaitoksen hallituksen on hyväksyttävä yksi tai useampi suunnitelma, joka sisältää määrällisiä tavoitteita ja prosesseja, sellaisten taloudellisten riskien seuraamiseksi ja käsittelemiseksi, joita aiheutuu lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä tekijöistä. Riskeihin kuuluvat myös mukauttamisprosessista ja siirtymään liittyvistä muutostrendeistä aiheutuvat riskit, jotka aiheutuvat sääntelytavoitteista ja säädöksistä, erityisesti tavoitteesta ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta, sekä kolmansien maiden oikeudellisista ja sääntelytavoitteista, jos niillä on merkitystä kansainvälistä toimintaa harjoittavien laitosten kannalta.  

Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin suunnitelmiin on sisällytettävä luottolaitoksen liiketoimintamallia ja -strategiaa koskevia toimia. Suunnitelmien ja niitä koskevien toimien on oltava johdonmukaisia kirjanpitolain 7 luvun 4 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan mukaisesti kestävyysraportissa esitettävien suunnitelmien ja niitä koskevien toimien kanssa.  

Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa määrällisissä tavoitteissa ja prosesseissa on otettava huomioon ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan viimeisimmät raportit ja ehdottamat toimenpiteet, erityisesti unionin ilmastotavoitteiden saavuttamisen osalta.  

Luottolaitoksen hallituksen on seurattava 1 momentissa tarkoitettujen suunnitelmien täytäntöönpanoa. 

Luottolaitoksen hallituksen on hyväksyttävä yksi tai useampi suunnitelma, joka sisältää määrällisiä tavoitteita OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012, jäljempänä markkinarakennetoimija-asetus, 7 a artiklan mukaisesti seuratakseen ja käsitelläkseen keskittymäriskiä, joka aiheutuu Euroopan unionille tai sen yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle järjestelmän kannalta huomattavan merkittäviä palveluja tarjoaviin keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista. 

Riskivaliokunnan on myös avustettava hallituksen palkitsemisvaliokuntaa terveiden palkitsemisjärjestelmien luomisessa ja arvioitava, kannustavatko palkitsemisjärjestelmät ottamaan huomioon laitoksen riskit, pääoma- ja maksuvalmiusvaatimukset sekä tuottojen jaksotuksen ja tuottojen kertymistodennäköisyyden. Huomioon otettaviin riskeihin kuuluvat myös ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden vaikutuksista johtuvat riskit. 

Luottolaitoksella on oltava luotto- ja vastapuoliriskin arvioimista varten omat luottolaitoksen toiminnan laadun, laajuuden ja monimuotoisuuden kannalta riittävät sisäiset arviointimenetelmät, jotka eivät saa perustua yksinomaan tai kaavamaisesti vastapuolta tai rahoitusvälinettä koskevaan ulkopuoliseen luottoluokitukseen. 

Luottolaitoksen, joka on 10 luvun 7 tai 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittävä, on pyrittävä kehittämään sisäisiä arviointimenetelmiään luottoriskin osalta sekä käyttämään sisäisen luokituksen menetelmiä omien varojen vaatimuksen laskemiseen ja ainakin sellaisten olennaisen suurten luottoriskien arvioimiseen, joihin liittyy samanaikaisesti suuri määrä merkittäviä vastapuolia. 

Edellä 2 momentissa tarkoitetun luottolaitoksen on pyrittävä kehittämään sisäisiä arviointimenetelmiään markkinariskien osalta sekä käyttämään sisäisen luokituksen menetelmiä omien varojen vaatimuksen laskemiseen kaupankäyntivarastoon kuuluvien erien osalta yhdessä sellaisten sisäisten mallien kanssa, joiden avulla lasketaan omien varojen vaatimukset sellaisille maksukyvyttömyysriskeille, joihin liittyy olennaisen suuria vastuita ja joiden osalta luottolaitoksella on suuri määrä olennaisia eriä kaupankäynnin kohteena olevissa eri liikkeeseenlaskijoiden vieraan tai oman pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä. 

Luottolaitoksen on suoritettava etukäteisarviointi vastapuoliriskistä kaikista kryptovaroihin liittyvistä vastuistaan, jotka se aikoo ottaa. Luottolaitoksen on myös arvioitava riskienhallinnan prosessien sekä toimintaperiaatteiden ja menettelytapojen riittävyyttä kryptovaroihin liittyvien vastuiden vastapuoliriskin hallitsemiseksi. Luottolaitosten on raportoitava arviointien sisältö Finanssivalvonnalle. 

Luottolaitoksen on varauduttava riskien keskittymisestä aiheutuvan riskin toteutumiseen. Sillä on oltava asiaa koskevat dokumentoidut toimintaperiaatteet ja menettelytavat. Näihin kuuluvat myös keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuva keskittymäriskin tunnistaminen, hallitseminen, seuraaminen ja raportoiminen 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisilla tehokkailla riskienhallinnan prosesseilla.  

Keskittymäriskiä hallittaessa vastapuolina on otettava huomioon ainakin markkinarakennetoimija-asetuksen 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetut keskusvastapuolet, luottolaitoksen tämän lain 15 luvun 13 §:ssä tarkoitettuun lähipiiriin kuuluvat, samalla toimialalla tai samalla maantieteellisellä alueella toimivat sekä samoja hyödykkeitä tuottavat vastapuolet. Lisäksi sen on otettava huomioon luottoriskien vähentämismenetelmistä aiheutuva riski sekä suuret välilliset luottoriskit, kuten yhden vakuudenantajan vakuuskeskittymä. Luottolaitosten on otettava huomioon myös markkinarakennetoimija-asetuksen 7 a artiklassa säädetyt edellytykset. 

Sellaisten kryptovarojen osalta, joilla ei ole tunnistettavissa olevaa liikkeeseenlaskijaa, keskittymäriski on arvioitava sellaisten kryptovarojen mukaan, joilla on samanlaiset piirteet. 

Luottolaitoksen on suoritettava etukäteisarviointi markkinariskistä kaikista kryptovaroihin liittyvistä vastuistaan, jotka se aikoo ottaa. Luottolaitoksen on myös arvioitava riskienhallinnan prosessien sekä toimintaperiaatteiden ja menettelytapojen riittävyyttä kryptovaroihin liittyvien vastuiden markkinariskin hallitsemiseksi. Luottolaitosten on raportoitava arviointien sisältö Finanssivalvonnalle. 

Luottolaitoksella on oltava menetelmät operatiivisten riskien tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja hallitsemiseksi. Sen on varauduttava ainakin ulkoistamiseen liittyvien riskien, suorista ja välillisistä kryptovaroihin ja kryptovarapalvelujen tarjoajiin liittyvistä vastuista aiheutuviin riskeihin sekä harvoin tapahtuvien vakavien riskitapahtumien toteutumiseen. Laitoksen täytyy selkeästi kuvata, mitä se pitää operatiivisina riskeinä. Sillä on oltava operatiivisen riskin hallintaa koskevat kirjalliset toimintaperiaatteet ja menettelytavat. 

ESG-riskeillä tarkoitetaan EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 52 d alakohdassa tarkoitettuja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan (ESG-tekijät) liittyviä riskejä.  

Luottolaitoksilla on oltava osana hallintajärjestelmiään vankat strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät ESG-riskien tunnistamista, mittaamista, hallintaa ja seurantaa varten. Näihin kuuluvat myös ESG-riskien tunnistaminen, hallitseminen, seuraaminen ja raportoiminen 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuilla tehokkailla riskienhallinnan prosesseilla. 

Edellä 2 momentissa tarkoitettujen strategioiden, toimintatapojen, prosessien ja järjestelmien on oltava oikeassa suhteessa laitoksen liiketoimintamalliin ja sen toiminnan laajuuteen liittyvien ESG-riskien laajuuteen, luonteeseen ja monimutkaisuuteen.  

Edellä 1—3 momentissa tarkoitettuja ESG-riskejä on seurattava ja ne on tunnistettava, mitattava, hallittava, arvioitava ja otettava huomioon lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. 

Luottolaitoksen on pyrittävä käyttämään riittävästi limiittijärjestelmiä, maksuvalmiuspuskureita ja muita maksuvalmiusriskin vähentämismenetelmiä voidakseen kestää laajasti erilaisia stressitilanteita sekä pyrittävä ylläpitämään riittävän monipuolista rahoitusrakennetta ja rahoituslähteitä. Sen on arvioitava käyttämiään menetelmiä säännöllisesti. 

Vaihtoehtoisia toteutumisnäkymiä tarkastellessaan luottolaitoksen on otettava huomioon taseen varojen ja velkojen kassavirtojen lisäksi ainakin taseen ulkopuoliset erät ja muut ehdolliset velat, jotka liittyvät arvopaperistamista varten perustettuihin yhtiöihin ja muihin erillisyhtiöihin. Eri toteutumisnäkymien mahdollisia vaikutuksia on tarkasteltava luottolaitoskohtaisesti, markkinakohtaisesti ja näiden piirteiden yhdistelminä. Erilaiset aikajänteet ja stressitilanteiden erilaiset vakavuusasteet on otettava huomioon. 

Tiedot on ilmoitettava 1 momentin mukaisesti säännöllisesti, mutta kuitenkin vähintään kerran vuodessa. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen vaatimusten kattamiseen laskettavia omia varoja ja konsolidoituja omia varoja ei saa samanaikaisesti laskea kuuluvaksi kuin yhdessä 1 momentin kohdista tarkoitetun vaatimuksen kattamiseksi kerrallaan. Mainittuja vaatimuksen kattamiseksi laskettavia omia varoja ei myöskään saa samanaikaisesti laskea kuuluvaksi 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun kokonaislisäpääomavaatimuksen, EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 a tai 92 b artiklassa tarkoitetun vaatimuksen tai kriisinratkaisulain 8 luvussa säädetyn omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan kokonaisriskiin pohjautuvan vähimmäisvaatimuksen kattamiseen. 

Ennen tässä pykälässä säädetyn riskipainon soveltamista Finanssivalvonnan on varmistettava, että 1 momentissa asuinkiinteistövakuudellisille luotoille säädetyt edellytykset täyttyvät. 

Mitä tässä pykälässä säädetään Suomessa sijaitsevasta asuinkiinteistövakuudellisesta luotosta, sovelletaan myös luottolaitoksen myöntämään toisessa ETA-valtiossa sijaitsevaan asuinkiinteistövakuudelliseen luottoon, jos kyseisen ETA-valtion lainsäädännön mukaan sovelletaan EU:n vakavaraisuusasetuksen 465 artiklan 5 kohtaa.  

Rahoitusjärjestelmän rakenteellisten ominaisuuksien perusteella määrättävä lisäpääomavaatimus määrätään noudattaen 4 a—4 c ja 4 e §:ää. 

Muun rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen lisäpääomavaatimus määrätään noudattaen 8 ja 9 §:ää. Muun rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen lisäpääomavaatimus saa olla enintään 3,0 prosenttia luottolaitoksen kokonaisriskin määrästä, jollei 8 tai 9 §:stä muuta johdu. 

Finanssivalvonnan on yhteistyössä valtiovarainministeriön, Suomen Pankin ja Rahoitusvakausviraston kanssa vähintään joka toinen vuosi arvioitava, onko tarpeen asettaa rahoitusjärjestelmän rakenteellisten ominaisuuksien perusteella määrättävä lisäpääomavaatimus, muuttaa voimassa olevaa vaatimusta tai pitää se ennallaan. 

Tässä pykälässä tarkoitettua lisäpääomavaatimusta koskevan asian käsittelyyn, kuulemismenettelyyn sekä päätöksen voimaantuloon, siitä ilmeneviin tietoihin sekä tiedoksi antamiseen ja julkistamiseen sovelletaan 4 §:n 3—7 momenttia. Lisäksi lisäpääomavaatimusta koskevasta päätöksestä on käytävä ilmi ne riskit, joiden perusteella vaatimus asetetaan, arvio riskien suuruudesta sekä perusteet pääomavaatimuksen tasolle. Tässä pykälässä tarkoitettu lisäpääomavaatimus voidaan kuitenkin asettaa 0,5 prosenttiyksikön tarkkuudella. 

Kokonaisriskipainolattian tullessa luottolaitosta sitovaksi Finanssivalvonnan on tässä pykälässä säädetyssä menettelyssä arvioitava lisäpääomavaatimuksen asianmukainen taso viimeistään 2 momentissa tarkoitetun arvion yhteydessä. 

Finanssivalvonta voi tehdä päätöksen muun ETA-valtion valvontaviranomaisen asettaman 4 b §:ssä tarkoitettua lisäpääomavaatimusta vastaavan vaatimuksen soveltamisesta luottolaitoksen siinä valtiossa oleviin tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin. Jos muun ETA-valtion valvontaviranomaisen päättämä lisäpääomavaatimus kattaa samoja riskejä kuin Finanssivalvonnan päättämä vastaava lisäpääomavaatimus, Finanssivalvonnan tulee tältä osin päättää lisäpääomavaatimuksen hyväksymisestä siten, että näistä ainoastaan korkeampaa tasoa sovelletaan tai jättää muun ETA-valtion valvontaviranomaisen asettama vaatimus soveltamatta kokonaan tai niiltä osin kuin se on päällekkäinen luottolaitokseen jo sovellettavien pääomavaatimusten kanssa. Finanssivalvonnan on päätöksessään otettava huomioon luottolaitosdirektiivin 133 artiklan 9 kohdan mukaiseen ilmoitukseen sisältyvät ja 13 kohdan mukaisesti julkistetut tiedot. 

Jos 4 a §:ssä tarkoitetun päätöksen mukainen lisäpääomavaatimus on yli 3 prosenttia ja enintään 5 prosenttia kokonaisriskistä tai riskikeskittymästä, Finanssivalvonnan on ennen lisäpääomavaatimuksen asettamista, muuttamista tai jatkamista koskevaa päätöstä tehtävä ilmoitus Euroopan järjestelmäriskikomitealle ja samassa yhteydessä pyydettävä Euroopan komission kantaa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean lausuntoa. Jos Euroopan komission kanta lisäpääomavaatimuksen asettamiselle on kielteinen, Finanssivalvonnan on noudatettava tätä kantaa tai ilmoitettava perustelut kannasta poikkeamiselle. 

Jos 4 a §:ssä ja 7 tai 8 §:ssä tarkoitettujen päätösten mukainen yhteenlaskettu lisäpääomavaatimus on suurempi kuin 5 prosenttia kokonaisriskistä tai riskikeskittymästä, Finanssivalvonnan on ennen lisäpääomavaatimuksen asettamista, jatkamista tai muuttamista koskevaa päätöstä ilmoitettava asiasta Euroopan järjestelmäriskikomitealle ja pyydettävä Euroopan komission hyväksyntä lisäpääomavaatimuksen asettamiselle, jatkamiselle tai muuttamiselle. Finanssivalvonta ei saa asettaa tässä momentissa tarkoitettua yhteenlaskettua lisäpääomavaatimusta ilman Euroopan komission hyväksyntää siten, että se on suurempi kuin 5 prosenttia kokonaisriskistä tai riskikeskittymästä. Tässä momentissa säädettyä menettelyä ei kuitenkaan sovelleta, jos tässä momentissa tarkoitettu yhteenlaskettu lisäpääomavaatimus säilyy tasoltaan ennallaan tai lisäpääomavaatimuksen tasoa madalletaan. 

Jos 4 momentissa tarkoitetun ilmoituksen saaja vastustaa lisäpääomavaatimuksen asettamista, muuttamista tai jatkamista, tai jos 3 momentissa tarkoitetussa menettelyssä sekä Euroopan komission kanta että Euroopan järjestelmäriskikomitean lausunto lisäpääomavaatimusta koskevaa päätöstä varten on kielteinen, Finanssivalvonta voi saattaa asian Euroopan pankkiviranomaisen käsiteltäväksi. Asian käsittelystä säädetään Euroopan pankkivalvonta-asetuksen 19 artiklassa. Tässä momentissa tarkoitettua päätöstä ei saa soveltaa ennen Euroopan pankkiviranomaisen välipäätöstä asiassa. 

Maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen määrittelemisestä luottolaitosdirektiivin 131 artiklan 2 ja 2 a kohdassa säädetyillä perusteilla ja tällaisten luottolaitosten jaottelusta tämän pykälän 4 momentin mukaisiin luokkiin säädetään Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annettavissa teknisissä standardeissa. 

Finanssivalvonnan on vuosittain arvioitava, mitkä luottolaitokset ovat tässä pykälässä tarkoitettuja maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviä luottolaitoksia sekä sitä, mihin 4 momentissa tarkoitettuun luokkaan kukin tällainen luottolaitos on sijoitettava. Finanssivalvonnan on annettava tästä päätös kullekin tämän pykälän soveltamisalaan kuuluvalle luottolaitokselle ja toimitettava se tiedoksi Euroopan järjestelmäriskikomitealle. Lisäksi Finanssivalvonnan on toimitettava Euroopan järjestelmäriskikomitealle tieto, mitkä sen valvonnassa olevat luottolaitokset ovat maailmalaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviä luottolaitoksia, mihin 4 momentin mukaiseen luokkaan kukin tällainen luottolaitos on sijoitettu sekä millä perusteilla 7 momentissa tarkoitettua harkintavaltaa on käytetty tai jätetty käyttämättä. Finanssivalvonnan on julkaistava ja ylläpidettävä luetteloa maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävistä luottolaitoksista sekä siitä, mihin 4 momentin mukaiseen luokkaan kukin tällainen luottolaitos on sijoitettu. 

Finanssivalvonnan on vuosittain arvioitava, mitkä luottolaitokset ovat tässä pykälässä tarkoitettuja muita rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviä luottolaitoksia ja tarkistettava tämän pykälän mukaisesti kullekin luottolaitokselle laskettu lisäpääomavaatimus. Jos luottolaitos ylittää tai alittaa 1 momentissa säädetyn rajan tai luottolaitoksen tässä pykälässä tarkoitettu pääomavaatimus muuttuu tai pysyy ennallaan, Finanssivalvonnan on tehtävä siitä päätös. Jos laitokseen sovellettavat vaatimukset päätöksen johdosta kiristyvät, Finanssivalvonnan on päätöksessä määrättävä vähintään kuuden kuukauden pituinen aika, jonka kuluessa laitoksen on täytettävä päätöksestä seuraavat vaatimukset. Finanssivalvonnan on kuukautta ennen tässä momentissa tarkoitetun päätöksen julkaisemista tehtävä luottolaitosdirektiivin 131 artiklan 7 kohdassa säädetyt tiedot sisältävä ilmoitus Euroopan järjestelmäriskikomitealle. Jos lisäpääomavaatimus asetetaan tasolle, joka on korkeampi kuin 3 prosenttia kokonaisriskistä, ilmoitus on tehtävä kolme kuukautta ennen päätöksen julkistamista. Finanssivalvonnan on annettava päätös luokittelemisesta muun rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäväksi luottolaitokseksi sekä lisäpääomavaatimuksen asettamisesta kunkin tämän pykälän soveltamisalaan kuuluvalle luottolaitokselle ja toimitettava se tiedoksi Euroopan järjestelmäriskikomitealle. Lisäksi Finanssivalvonnan on toimitettava Euroopan järjestelmäriskikomitealle tieto, mitkä sen valvonnassa olevat luottolaitokset ovat muita rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviä luottolaitoksia ja mihin 4 momentin mukaiseen luokkaan kukin tällainen luottolaitos on sijoitettu. 

Edellä 4 momentissa säädetystä poiketen Finanssivalvonta voi asettaa lisäpääomavaatimuksen tasolle, joka on korkeampi kuin 3 prosenttia kokonaisriskistä, jos se on asianmukaista ottaen huomioon 5 momentissa säädetyt perusteet. Lisäpääomavaatimuksen asettaminen tässä momentissa tarkoitetulle tasolle edellyttää, että Euroopan komissio on hyväksynyt lisäpääomavaatimuksen asettamisen. 

Kokonaisriskipainolattian tullessa luottolaitosta sitovaksi Finanssivalvonnan on tässä pykälässä säädetyssä menettelyssä arvioitava lisäpääomavaatimuksen asianmukainen taso viimeistään 8 momentissa tarkoitetun arvion yhteydessä. 

Luottolaitoksen, joka ei täytä 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua lisäpääomavaatimusta, on rajoitettava varojenjakoa 3 momentissa säädetyllä tavalla. 

Luottolaitoksen, joka ei täytä 1 momentissa tarkoitettua vähimmäisomavaraisuusasteen lisävaatimusta, on tehtävä varojenjaon enimmäismäärää koskeva laskelma ja toimitettava se Finanssivalvonnalle. Jos luottolaitos aikoo jakaa varoja 5 momentilla tarkoitetulla tavalla, luottolaitoksen on toimitettava laskelma Finanssivalvonnalle hyvissä ajoin ennen varojenjakoa. Laskelmasta on tällöin ilmettävä tämän pykälän mukaisesti lasketun varojenjaon enimmäismäärä sekä luottolaitoksen ensisijaiset omat varat lajeittain, edellisen ja kuluvan tilikauden voitto tai tappio sekä suunniteltu varojen jaon määrä ja varojenjakotapa.  

Luottolaitoksilla, joihin sovelletaan 1 momentissa tarkoitettua vähimmäisomavaraisuusasteen lisävaatimusta, on oltava järjestelyt sen varmistamiseksi, että 5 momentissa tarkoitettujen voitonjakokelpoisten määrä ja 3 momentissa säädetty varojenjaon rajoitus voidaan laskea tarkasti. 

Finanssivalvonnan on laadittava säännöllisesti arvio luottolaitokseen kohdistuvista riskeistä ja siitä, täyttääkö luottolaitos 9 ja 10 luvussa ja EU:n vakavaraisuusasetuksessa säädetyt vaatimukset. 

Edellä 2 momentin 12 kohdan mukaisia arvioita tehdessään Finanssivalvonnan on otettava huomioon luottolaitosten liiketoimintamallit, kun se määrittää luottolaitosten prosessien ja vastuiden riittävyyttä. 

Edellä 2 §:ssä tarkoitettu valvojan arviointi on kuitenkin tehtävä vähintään vuosittain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuista luottolaitoksista. Finanssivalvonta voi mukauttaa 2 §:n 2 momentissa säädettyjä arviointikriteerejä ottaen huomioon luottolaitoksen riskiprofiili. Mukauttamista on sovellettava yhdenmukaisesti riskiprofiililtaan samankaltaisiin luottolaitoksiin. Finanssivalvonnan on ilmoitettava arviointikriteereistä poikkeamisesta Euroopan pankkiviranomaiselle luottolaitosdirektiivin 97 artiklan 4 a kohdan toisen alakohdan mukaisesti. 

Finanssivalvonta voi jättää ryhtymättä 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin rahoitustaseen korkoriskien perusteella, jos se katsoo, että rahoitustaseeseen liittyvien riskien hallinta on riittävällä tasolla eikä rahoitustaseen korkoriski ole liiallinen. 

Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohtien arvioimisesta säädetään lisäksi Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annetuissa teknisissä standardeissa. 

Finanssivalvonnan on tarvittaessa suoritettava luottolaitoksessa stressitestejä 2 §:ssä tarkoitetun valvojan arvion laatimisen tueksi. 

Luottolaitoksen ja kolmansien osapuolten, jotka toimivat luottolaitoksen konsultointitehtävissä, on stressitestien yhteydessä pidättäydyttävä toimista, jotka voivat haitata stressitestiä. Näihin toimiin kuuluvat ainakin vertailuanalyysi, keskinäinen tietojenvaihto, yhteistä käyttäytymistä koskevien sopimusten tekeminen ja stressitesteissä esittämien tietojen optimointi. 

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa arviossa on otettava huomioon luottolaitosten kestävyyteen liittyvä tuotetarjonta, niiden siirtymärahoituspolitiikka, lainojen myöntämisperiaatteet sekä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tavoitteet ja rajoitukset. 

Edellä 1 momentissa tarkoitetun arvion toteuttamiseksi Finanssivalvonta voi tehdä yhteistyötä ilmastonmuutoksesta ja ympäristövalvonnasta vastaavien viranomaisten tai muiden julkisten elinten kanssa. 

Finanssivalvonnan on säännöllisesti ja vähintään kolmen vuoden välein tarkastettava, että luottolaitos, joka on saanut EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisen luvan sisäisten menetelmien käyttöön riskipainotettujen erien määrän tai omien varojen vähimmäismäärän laskemisessa, täyttää luvan myöntämisen edellytykset ja että menetelmät ovat muutenkin riittävät ja ajanmukaiset, ottaen erityisesti huomioon mahdolliset muutokset luottolaitoksen toiminnassa. Finanssivalvonnan on erityisesti tarkasteltava ja arvioitava sitä, soveltavatko laitokset kehittyneitä ja ajan tasalla olevia tekniikoita ja käytäntöjä näissä menetelmissään. 

Jos Finanssivalvonta havaitsee olennaisia puutteita siinä, miten laitos mittaa riskejä sisäisillä menetelmillään, Finanssivalvonnan on huolehdittava, että luottolaitos korjaa puutteet, tai toteutettava asianmukaiset toimenpiteet puutteiden vaikutusten vähentämiseksi. 

Jos 2 momentissa tarkoitetun laskennan tulos Euroopan pankkiviranomaisen määrittelemälle viiteportfoliolle poikkeaa merkittävästi muiden luottolaitosten vastaavista tuloksista tai jos menetelmien erot johtavat useisiin erilaisiin tuloksiin, Finanssivalvonnan on selvitettävä syyt tuloksille ja toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, jos on selvää, että luottolaitoksen menetelmä johtaa vaatimusten arvioimiseen liian pieneksi. Asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava siten, että otetaan huomioon sisäisten menetelmien käytön yleiset tavoitteet ja että toimenpiteet eivät johda yhdenmukaistettujen menetelmien käyttämiseen, luo vääriä kannustimia taikka aiheuta markkinoiden laumakäyttäytymistä. 

Jos tässä pykälässä tarkoitetut sisäiset menetelmät eivät täytä menetelmän soveltamista koskevia EU:n vakavaraisuusasetuksen vaatimuksia, Finanssivalvonnan on vaadittava luottolaitosta osoittamaan, että noudattamatta jättämisen vaikutus on vähäinen tai esittämään suunnitelma vaatimusten noudattamisesta ja määräaika, mihin mennessä suunnitelma toteutetaan. Finanssivalvonnan on vaadittava parannuksia suunnitelmaan, jos vaatimusten noudattaminen on sen perusteella epätodennäköistä tai jos määräaika ei ole asianmukainen. Jos luottolaitos ei täytä vaatimuksia suunnitelman määräajan jälkeen tai on todennäköistä, että se ei täytä vaatimuksia määräaikaan mennessä eikä luottolaitos ole osoittanut noudattamatta jättämisen olevan vähäinen, Finanssivalvonnan on peruttava lupa tai rajoitettava lupa koskemaan ainoastaan sellaista laskentaa, jossa vaatimuksia noudatetaan tai on mahdollista noudattaa asianmukaisesti asetettuun määräaikaan mennessä. 

Jos luottolaitoksen kaupankäyntiyksikkö käyttää sisäisiä menetelmiä markkinariskin laskentaan ja EU:n vakavaraisuusasetuksen mukaisen toteutumatestauksen tai voiton ja tappion kohdistamistestin tulosten perusteella mallit eivät ole riittävän täsmällisiä, Finanssivalvonnan on tarkasteltava myöntämänsä luvan edellytyksiä tai vaadittava luottolaitosta tekemään asianmukaiset toimenpiteet mallien parantamiseksi. 

Jos Finanssivalvonnalla on valvojan arvion pohjalta perusteltua syytä epäillä, että luottolaitoksessa on tapahtunut tai yritetty rahanpesua tai terrorismin rahoittamista tai että luottolaitokseen kohdistuu kohonnut tällainen riski, Finanssivalvonnan on välittömästi tehtävä tätä koskeva ilmoitus Euroopan pankkiviranomaiselle. Kohonneesta rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskistä on toimitettava Euroopan pankkiviranomaiselle myös riskiarvio välittömästi tällaisen arvion tekemisestä. 

Finanssivalvonnan on asetettava muun kuin ylivelkaantumisriskin perusteella asetettu harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus tasolle, joka vastaa Finanssivalvonnan 1 momentin perusteella riittäväksi arvioiman omien varojen määrän ja EU:n vakavaraisuusasetuksen kolmannessa ja neljännessä osassa ja yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja erityisestä kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU ja asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa säädettyjen omien varojen vaatimusten erotusta. 

Finanssivalvonnan on asetettava sellaisen ylivelkaantumisriskin, jota ei ole riittävästi katettu EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, perusteella asetettu harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus tasolle, joka vastaa Finanssivalvonnan tämän pykälän 1 momentin perusteella riittäväksi arvioiman omien varojen määrän ja EU:n vakavaraisuusasetuksen kolmannessa ja seitsemännessä osassa säädettyjen omien varojen vaatimusten erotusta.  

Harkinnanvaraista lisäpääomavaatimusta ei saa asettaa sellaisten riskien kattamiseksi, jotka on jo katettu soveltamalla kokonaisriskipainolattiaa. 

Harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen määrä, joka on asetettu muiden riskien kuin ylivelkaantumisriskin kattamiseksi, ei saa kasvaa sen seurauksena, että kokonaisriskipainolattia tulee luottolaitosta sitovaksi. 

Jos kokonaisriskipainolattia tulee luottolaitosta sitovaksi, Finanssivalvonnan on viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään seuraavan valvojan arvion päättymispäivänä tarkasteltava sen asettamaa harkinnanvaraista lisäpääomavaatimusta ja poistettava vaatimuksesta kaikki ne osat, jotka laskettaisiin kahteen kertaan sellaisiksi riskeiksi, jotka jo kokonaan katetaan sillä, että laitos on sidottu kokonaisriskipainolattiaan. Harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen määrä voi poiketen 4 momentissa säädetystä kasvaa kokonaisriskipainolattian myötä, jos Finanssivalvonta on suorittanut tarkastelun ja poistanut ne osat, jotka on laskettu kahteen kertaan riskeiksi. 

Finanssivalvonnan on säännöllisesti arvioitava luottolaitoksen 9 luvun 1 §:n mukaisesti asetetun sisäisen pääoman riittävyyttä ja tämän luvun 4 §:ssä tarkoitettujen luottolaitoksen stressitestien tuloksia osana 2 §:ssä tarkoitettua valvojan arviota ja 5 §:ssä tarkoitettua sisäisten menetelmien käytön jatkuvaa valvontaa. Näiden arvioiden perusteella Finanssivalvonnan on tarvittaessa annettava luottolaitokselle suositus omien varojen tarpeeksi, joka ylittää tässä laissa ja EU:n vakavaraisuusasetuksessa asetetut pääomavaatimukset (ohjeellinen lisäpääoma). 

Jos kokonaisriskipainolattia tulee luottolaitosta sitovaksi, Finanssivalvonta voi tarkistaa ohjeellisen lisäpääoman tason ja varmistaa, että sen mitoitus on edelleen asianmukainen. 

Edellä 1 momentin 14 kohdassa tarkoitettuun velvoitteeseen perustuvaa pidättymistä varojenjaosta tai koron maksamisesta rahoitusvälineelle ei pidetä luottolaitoksen sopimusrikkomuksena. 

Jos Finanssivalvonta vastaa sellaisen luottolaitoksen konsolidointiryhmän valvonnasta, jonka konsolidointiryhmään kuuluu yksi tai useampi ulkomainen ETA-luottolaitos, Finanssivalvonnan on pyrittävä yhdessä tällaisen ulkomaisen ETA-luottolaitoksen kotivaltion valvontaviranomaisen kanssa saamaan aikaan yhteisymmärrys tämän luvun 2, 3, 6, 6 d ja 9 §:n sekä 9 luvun 1 ja 17 §:n soveltamisesta luottolaitoksen konsolidoidun vakavaraisuuden hallintaan. Yhteisymmärryksen saavuttamista koskevassa menettelyssä on tarkasteltava valvontaviranomaisten tekemiä arvioita konsolidointiryhmään kuuluvista luottolaitoksista tässä momentissa tarkoitettuja säännöksiä vastaavien säännösten soveltamisesta. Finanssivalvonnan on pyydettävä asiasta lausunto Euroopan pankkiviranomaiselta, jos joku tässä momentissa tarkoitetuista viranomaisista sitä pyytää. 

Edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettu arvio tai päätös on tehtävä vuosittain uudelleen noudattaen, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, taikka erityisestä syystä useamminkin, jos edellä tässä pykälässä tarkoitettu ulkomainen ETA-valvontaviranomainen sitä pyytää harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen, ohjeellista lisäpääomaa koskevan suosituksen tai maksuvalmiusvaatimuksen lisävaatimuksen määrittämiseksi. Tässä momentissa tarkoitetun pyynnön on oltava kirjallinen ja siitä on ilmettävä pyyntöön liittyvät perustelut. Kirjallisen pyynnön perusteella määritetty harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus, ohjeellista lisäpääomaa koskeva suositus ja maksuvalmiusvaatimuksen lisävaatimus voidaan määrittää tästä pykälästä poiketen kahdenvälisesti pyynnön esittäneen ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen ja Finanssivalvonnan kesken sen toimiessa konsolidointiryhmän valvonnasta vastaavana viranomaisena. Finanssivalvonnan on toimitettava päätös tiedoksi tässä pykälässä tarkoitetuille ETA-valvontaviranomaisille ja konsolidointiryhmän emoyhteisölle. 

Mitä tässä luvussa säädetään ei kuitenkaan sovelleta, jos kolmanteen maahan perustettu yritys tarjoaa rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU, jäljempänä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi, liitteen I osassa A lueteltuja toimintoja ja palveluja tai mitä tahansa oheispalveluja, joiden tarkoituksena on tarjota mainitun direktiivin mukaisia palveluja. 

Pääyrityksellä tarkoitetaan tässä luvussa yritystä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa ja joka on perustanut Suomeen kolmannen maan sivuliikkeen, sekä konsernin emoyhteisöä ja alakonsernien emoyhteisöinä toimivaa väliyhtiötä.  

Kolmannen maan luottolaitoksella voi lisäksi olla Suomessa edustusto. 

Kolmannen maan luottolaitos ei saa harjoittaa Suomessa luottolaitostoimintaa ilman tässä pykälässä tarkoitettua toimilupaa. Kolmannen maan luottolaitoksen on haettava Finanssivalvonnalta toimilupa, jotta se voi perustaa sivuliikkeen 3 §:n mukaisesti Suomeen. 

Hakemuksesta on pyydettävä lausunto Suomen Pankilta sekä Rahoitusvakausvirastolta, jos sivuliikkeen on määrä vastaanottaa talletuksia, ja sijoittajien korvausrahastolta, jos sivuliikkeen on määrä tarjota sijoituspalveluja. 

Hakemukseen on liitettävä lisäksi tarpeelliset selvitykset sivuliikkeen hallinnon ja toiminnan järjestämisestä, asiakkaiden tunnistamiseksi ja rahanpesun ja terrorismin ehkäisemiseksi noudatetuista menettelytavoista, sivuliikkeen johdon ammattitaidosta ja luotettavuudesta sekä sivuliikkeen käytössä Suomessa olevista varoista. 

Tarkempia säännöksiä toimilupahakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja hakemukseen liitettävistä selvityksistä voidaan antaa valtiovarainministeriön asetuksella. 

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, kolmannen maan luottolaitos voi tarjota sivuliikettä perustamatta sellaisia palveluita tai tuotteita, jotka ovat tarpeellisia tai jotka liittyvät läheisesti asiakkaan tai vastapuolen 1 momentin 1 kohdan mukaisesti pyytämän palvelun tai tuotteen tarjoamiseen. Tällaisia palveluita tai tuotteita voidaan tarjota alun perin pyydettyjen palveluiden tai toiminnan jälkeen. 

Jos kolmannen maan luottolaitos ottaa yhteyttä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun asiakkaaseen tai vastapuoleen taikka mahdolliseen asiakkaaseen tai vastapuoleen sellaisen yhteisön välityksellä, joka toimii omaan lukuunsa tai jolla on tiiviit yhteydet kolmannen maan luottolaitokseen, tai jonkin muun kolmannen maan luottolaitoksen puolesta toimivan henkilön välityksellä, tätä ei katsota asiakkaan tai vastapuolen taikka mahdollisen asiakkaan tai vastapuolen omasta yksinomaisesta aloitteesta tarjotuksi palveluksi.  

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu asiakkaan tai vastapuolen yksinomainen aloite ei oikeuta sellaista kolmannen maan luottolaitosta, joka ei ole perustanut sivuliikettä, markkinoimaan muita tuote-, toiminta- tai palveluluokkia kuin niitä, joita asiakas tai vastapuoli on pyytänyt.  

Kun Finanssivalvonta arvioi, täyttyykö 1 momentin 6 kohdassa säädetty edellytys, sen on pyydettävä lausunto toimivaltaiselta valvontaviranomaiselta, joka vastaa Suomessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien velvoitteiden valvonnasta. Finanssivalvonta voi myöntää toimiluvan ainoastaan, jos lausunnossa todetaan, että mainitussa kohdassa säädetty edellytys täyttyy. 

Toimilupaan on sisällytettävä maininta siitä, että kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike saa harjoittaa toimiluvan mukaista toimintaa ainoastaan Suomessa ja että kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeeltä on kielletty palvelujen tarjoaminen tai toiminnan harjoittaminen yli rajojen muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike voi kuitenkin tarjota palveluita tai harjoittaa toimintaa 5 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti.  

Jos 1 momentin 2 tai 3 kohdassa säädetty edellytys täyttyy, kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen on ilmoitettava siitä viipymättä Finanssivalvonnalle.  

Kun Finanssivalvonta arvioi, täyttyykö 2 momentin 7 kohdassa säädetty edellytys, sen on pyydettävä lausunto toimivaltaiselta valvontaviranomaiselta, joka vastaa Suomessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien velvoitteiden valvonnasta. 

Kun Finanssivalvonta peruu sivuliikkeen toimiluvan, sivuliikkeen toiminta on välittömästi lopetettava. Mitä muualla laissa säädetään sivuliikkeen valvonnasta, sovelletaan sivuliikkeen valvontaan sen lopetettua toimintansa, kunnes 6 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehty ja sivuliikkeen talletukset maksettu tallettajille. 

Ulkomaisen luottolaitoksen on viivytyksettä sen sivuliikkeen toiminnan lopettamisen jälkeen ilmoitettava velkojilleen ja velallisilleen, joiden saaminen tai velka perustuu sivuliikkeen välityksellä tehtyyn sopimukseen, miten velallinen voi lopettamisen jälkeen hoitaa sopimuksen mukaiset velvoitteensa ja miten velkoja voi lopettamisen jälkeen saada suorituksen erääntyneestä saamisestaan. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetusta menettelystä. 

Finanssivalvonnan on annettava toimilupaa koskeva päätös kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on puutteellinen, siitä kun hakija on antanut asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja selvitykset. Toimilupaa koskeva päätös on kuitenkin aina tehtävä 12 kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. 

Finanssivalvonnalla on oikeus toimiluvan hakijaa kuultuaan asettaa toimilupaan sivuliikkeen liiketoimintaa koskevia valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja ehtoja. Finanssivalvonta voi toimiluvan myöntämisen jälkeen hakemuksesta muuttaa toimiluvan ehtoja. 

Jos toimilupaa koskevaa päätöstä ei ole annettu 1 momentissa säädetyssä määräajassa, hakija voi tehdä valituksen. Valitus tehdään ja käsitellään, kuten hakemuksen hylkäämistä koskeva valitus tehdään ja käsitellään. Tällaisen valituksen voi tehdä, kunnes päätös on annettu. Finanssivalvonnan on ilmoitettava päätöksen antamisesta muutoksenhakuviranomaiselle, jos päätös on annettu valituksen jälkeen. Valituksen tekemisestä ja käsittelystä säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.  

Finanssivalvonnan on annettava toimiluvan perumisesta päätös kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeelle.  

Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimiluvan perumisesta Euroopan komissiolle, Euroopan pankkiviranomaiselle, Rahoitusvakausvirastolle sekä sijoittajien korvausrahastolle, jos kolmannen maan luottolaitos on rahaston jäsen. 

Finanssivalvonnan on pyrittävä tekemään hallinnollisia sopimuksia tai muita järjestelyjä asianomaisten kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa, ennen kuin kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike aloittaa toimintansa asianomaisessa jäsenvaltiossa. Tällaisten sopimusten on perustuttava Euroopan pankkivalvonta-asetuksen 33 artiklan 5 kohdan mukaisesti laadittuihin hallinnollisten järjestelyjen malleihin.  

Finanssivalvonnan on toimitettava Euroopan pankkiviranomaiselle viipymättä tiedot kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehdyistä hallinnollisista sopimuksista ja muista järjestelyistä. 

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeitä koskevia säännöksiä ei saa soveltaa siten, että ne saavat edullisemman kohtelun kuin ulkomaisen ETA-luottolaitosten sivuliikkeet. 

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeet luokitellaan luokkaan I tai II. 

Luokan II sivuliikkeellä tarkoitetaan muita sivuliikkeitä kuin I luokkaan kuuluvia. 

Euroopan pankkiviranomainen ylläpitää julkista rekisteriä niistä kolmansista maista ja kolmannen maan viranomaisista, jotka täyttävät 4 momentissa säädetyt edellytykset.  

Saatuaan toimilupahakemuksen 4 §:n mukaisesti Finanssivalvonnan on arvioitava, täyttyvätkö 4 momentin edellytykset vaatimukset täyttävästä kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeestä ja 2 momentissa säädetyt edellytykset luokasta I. Arvion perusteella Finanssivalvonta luokittelee kolmannen maan luottolaitoksen luokkaan I tai II. Jos kolmatta maata, jossa pääyrityksellä on kotipaikka maassa, ei ole kirjattu julkiseen rekisteriin, Finanssivalvonnan on pyydettävä komissiota arvioimaan kolmannen maan pankkialan sääntelykehystä ja luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia, jos 4 momentin 3 kohdassa säädetty edellytys täyttyy. Finanssivalvonnan on luokiteltava kolmannen maan sivuliike luokkaan I, kunnes komissio tekee päätöksen. 

Finanssivalvonnan on ennen 1 momentissa tarkoitetun vaatimuksen tekemistä sovellettava 13 §:ssä ja 18 luvun 14 §:ssä säädettyjä toimenpiteitä. Jos Finanssivalvonta voi muista kuin 1 momentissa luetelluista syistä perustella, että kyseiset toimenpiteet eivät riitä olennaisten valvontaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseen, Finanssivalvonnan ei tarvitse soveltaa muita toimenpiteitä ennen 1 momentissa tarkoitettua vaatimusta. 

Ennen 1 momentissa tarkoitetun vaatimuksen tekemistä Finanssivalvonnan on kuultava Euroopan pankkiviranomaista ja niiden Euroopan unionin jäsenmaiden toimivaltaisia viranomaisia, joihin kolmannen maan luottolaitoksen ryhmä on perustanut muita kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeitä tai tytäryrityksenä toimivia laitoksia. 

Finanssivalvonnan on arvioitava kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen merkittävyyttä järjestelmän kannalta ja sitä, aiheuttaako kyseinen sivuliike merkittäviä riskejä Euroopan unionin ja Suomen rahoitusvakaudelle, jos sivuliikkeen 18 luvun 8 a §:n mukaisesti raportoitujen Euroopan unionissa olevien varojen kokonaismäärä on kaikilla samaan ryhmään kuuluvilla Euroopan unionissa olevilla sivuliikkeillä vähintään 40 miljardia euroa välittömästi edeltäviltä kolmelta tilikaudelta keskimäärin tai vähintään kolmen tilikauden osalta välittömästi edeltävien viiden tilikauden ajalta. Varojen kokonaismäärään ei lasketa mukaan varoja, jotka ovat kolmannen maan luottolaitosten sivuliikkeiden hallussa sellaisten markkinaoperaatioiden yhteydessä, joita keskuspankit tekevät Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluvien keskuspankkien kanssa. 

Finanssivalvonnan on 1 momentissa tarkoitettua arviointia tehdessään kuultava Euroopan pankkiviranomaista ja niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia, joissa asianomainen kolmannen maan ryhmä on perustanut muita kolmannen maan sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä, arvioidakseen rahoitusvakautta koskevia riskejä, joita asianomainen kolmannen maan sivuliike aiheuttaa muille jäsenvaltioille. 

Finanssivalvonnan on toimitettava perusteltu 1 momentissa tarkoitettu arviointi ja ehdotus 18 luvun 14 §:n 3 momentissa tarkoitetuista toimista Euroopan pankkiviranomaiselle ja Euroopan unionin niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joihin asianomainen kolmannen maan ryhmä on perustanut muita kolmannen maan sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä. 

Jos toimivaltaiset viranomaiset, joita kuullaan 3 momentin mukaisesti, eivät ole samaa mieltä arvioinnista, ne ilmoittavat asiasta 10 työpäivän kuluessa Finanssivalvonnalle arvioinnin vastaanottamisesta. Finanssivalvonnan on Euroopan pankkiviranomaisen avulla pyrittävä pääsemään yksimielisyyteen muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa arvioinnista ja tapauksen mukaan 18 luvun 14 §:n 3 momentissa tarkoitetuista toimista viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona Finanssivalvonta vastaanotti muun toimivaltaisen viranomaisen eriävän näkemyksen. Edellä tarkoitetun kolmen kuukauden kuluttua Finanssivalvonnan on annettava päätös arvioinnista ja 18 luvun 14 §:n 3 momentissa tarkoitetuista toimista.  

Finanssivalvonnan on toimitettava Euroopan pankkiviranomaiselle ja toisen jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joihin asianomainen kolmannen maan luottolaitoksen ryhmä on perustanut muita sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä, perusteltu ilmoitus siitä, miksi se on päättänyt jättää toteuttamatta 18 luvun 14 §:ssä tarkoitettuja valvontatoimia, jos Finanssivalvonta arvioi, että kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeellä on merkitystä järjestelmän kannalta, mutta päättää jättää toteuttamatta mainitussa pykälässä tarkoitettuja valvontatoimia. 

Jos kolmannen maan luottolaitos aikoo avata edustuston Suomessa, sen on ilmoitettava asiasta Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on mainittava edustuston toimipaikan osoite, edustuston toiminnasta vastaava henkilö sekä toiminnan laatu ja laajuus. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitettujen tietojen sisällöstä ja ilmoitusmenettelystä. 

Edustusto ei saa harjoittaa 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettua toimintaa. 

Edustusto voi aloittaa toimintansa, kun se on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. 

Finanssivalvonta voi kieltää edustustoa jatkamasta toimintaansa Suomessa, jos 14 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta ei ole tehty tai ilmoituksessa annetut tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia taikka edustuston toiminnassa on olennaisesti rikottu finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä tai määräyksiä. 

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeeseen sovelletaan 7 luvun 1 §:ää, 8 lukua ja 9 luvun 2 §:ää. Liiketoiminnasta riippumattomien valvontatoimintojen osalta sovelletaan luokan I sivuliikkeisiin 9 luvun 8 §:ää ja luokan II sivuliikkeisiin mainittua pykälää siltä osin kuin kyse on ainoastaan liiketoiminnasta riippumattomien valvontatoimintojen perustamisesta. Finanssivalvonta voi kuitenkin vaatia luokan II sivuliikettä nimittämään erilliset vastuuhenkilöt liiketoiminnoista riippumattomille valvontatoiminnoille 9 luvun 8 §:n mukaisesti, jos Finanssivalvonta arvioi sen tarpeelliseksi sivuliikkeen koon, sisäisen organisaation sekä toiminnan luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden perusteella. Finanssivalvonta voi myös vaatia, että kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike perustaa paikallisen hallintokomitean sivuliikkeen asianmukaisen hallinnon varmistamiseksi. 

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeellä on oltava pääyrityksen ylimmälle hallintoelimelle raportointisuhteet, jotka kattavat kaikki olennaiset riskit ja riskinhallintapolitiikat ja niiden muutokset. Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeellä on myös oltava riittävät tieto- ja viestintätekniset järjestelmät sekä valvonta sen varmistamiseksi, että toimintaperiaatteita noudatetaan asianmukaisesti. 

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeeseen sovelletaan, mitä 5 luvun 10 ja 11 §:ssä säädetään luottolaitoksen toiminnan ulkoistamisen edellytyksistä. 

Jos kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen kriittisiä tai tärkeitä toimintoja hoitaa sen pääyritys, kyseiset toiminnot on suoritettava sisäisten järjestelyjen tai ryhmän sisäisten sopimusten mukaisesti. Finanssivalvonnalla on oltava pääsy kaikkiin tietoihin, joita se tarvitsee valvontatehtävänsä hoitamiseksi kyseisten toimintojen osalta. 

Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeellä on oltava toimintaansa nähden riittävät asiakastietojärjestelmät, jotta sivuliike voi jatkuvasti antaa asiakkailleen lain ja sopimuksen edellyttämät tiedot asiakassuhteesta. 

Ulkomainen luottolaitos ei saa Suomessa harjoittamassaan toiminnassa ottaa niin suurta riskiä, että se vaarantaa sivuliikkeen tallettajien edut. Sivuliikkeellä tulee olla toimintaansa nähden riittävät riskien valvontajärjestelmät. 

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeillä, jotka toteuttavat kahden konsernin välisiä tai ryhmän sisäisiä toimia, on oltava riittävät resurssit vastapuoliluottoriskinsä tunnistamiseksi ja hallitsemiseksi asianmukaisesti silloin, kun kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen kirjaamiin varoihin liittyvät olennaiset riskit siirretään vastapuolelle. 

Varat, joilla 1 momentin vähimmäispääomavaatimus täytetään, on talletettava tilille sellaiseen luottolaitokseen, jolla on Suomessa luottolaitoksen toimilupa ja joka ei ole osa kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen pääyrityksen ryhmää. Tilille talletettujen varojen on oltava käytettävissä kriisinratkaisulain 15 luvun 5 §:n mukaisesti. 

Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen maksuvalmiuden on oltava sivuliikkeen toimintaan nähden riittävällä tavalla turvattu. Luottolaitoksen on huolehdittava siitä, että sivuliike kykenee suoriutumaan kaikista maksuvelvoitteistaan oikea-aikaisesti. Luottolaitoksen on Finanssivalvonnan vaatimuksesta esitettävä luottolaitoksen hallituksen tai vastaavan toimielimen hyväksymät maksuvalmiuden hallintaa koskevat yleiset periaatteet. Periaatteista on käytävä myös ilmi, millä tavoin sivuliikkeen maksuvalmiutta ja siihen sisältyviä riskejä valvotaan ottaen huomioon sivuliikkeen liiketoiminnan laatu ja laajuus.  

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeellä on lisäksi oltava Suomessa jatkuvasti kiinnittämättömiä ja likvidejä varoja vähintään sellainen määrä, joka riittää kattamaan likviditeetin ulosvirtaukset vähintään 30 päivän ajan. Luokan I sivuliikkeen on täytettävä EU:n vakavaraisuusasetuksen kuudennen osan I osastossa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta annetun komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/61 säädetty maksuvalmiusvaatimus.  

Varat, joilla 2 momentissa säädetty maksuvalmiusvaatimus täytetään, on talletettava tilille sellaiseen luottolaitokseen, jolla on Suomessa luottolaitoksen toimilupa ja joka ei ole osa kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen pääyrityksen ryhmää. Jos tilillä on likvidejä varoja sen jälkeen, kun niitä on käytetty kattamaan likviditeetin ulosvirtaukset, jäljellä olevien likvidien varojen on oltava käytettävissä kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen kriisinratkaisuun kriisinratkaisulain 15 luvun 5 §:n mukaisesti. 

Finanssivalvonta voi päättää, että 2 momentissa säädettyä vaatimusta ei sovelleta kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeeseen, jos sitä pidetään vaatimukset täyttävänä 17 luvun 11 §:n 4 momentin mukaisesti.  

Finanssivalvonta valvoo ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikkeen maksuvalmiutta ja markkinariskiä yhteistyössä laitoksen kotivaltion valvontaviranomaisten kanssa.  

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa säädettyjen vaatimusten laskemisesta. 

Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen on julkistettava luottolaitoksen tilinpäätös ja konsernitilinpäätös, toimintakertomus ja konsernin toimintakertomus sekä niitä koskevat tilintarkastajien lausunnot. Ne on julkaistava suomen tai ruotsin kielellä, jollei Finanssivalvonta erityisestä syystä anna lupaa julkistaa niitä muulla kielellä. 

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen on pidettävä sellaista kirjanpitoa, jonka avulla se voi seurata ja pitää kattavaa ja täsmällistä kirjaa kaikista kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen Suomessa kirjaamista tai Suomesta peräisin olevista varoista ja veloista sekä hallinnoida kyseisiä varoja ja velkoja itsenäisesti kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen sisällä. Kirjanpidossa on annettava kaikki tarvittavat ja riittävät tiedot kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen aiheuttamista riskeistä ja siitä, miten niitä hallitaan. 

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen on kehitettävä 2 momentissa tarkoitettua kirjanpidon hallinnointia varten menettelyperiaatteet, joita tarkastellaan ja päivitetään säännöllisesti. Pääyrityksen hallintoelimen on dokumentoitava ja hyväksyttävä menettelyperiaatteet. Menettelyperiaatteissa on esitettävä selkeät perustelut kirjanpitokäytännöille ja esitettävä, miten kyseiset käytännöt ovat kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen liiketoimintastrategian mukaisia. 

Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen on laadittava säännöllisesti riippumaton, kirjallinen ja perusteltu lausunto havaintoineen ja päätelmineen Finanssivalvonnalle tässä pykälässä säädettyjen vaatimusten täytäntöönpanosta ja jatkuvasta noudattamisesta. 

Finanssivalvonnalle on toimitettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot vähintään kahdesti vuodessa, jos kyseessä on luokan I sivuliike, ja vähintään kerran vuodessa, jos kyseessä on luokan II sivuliike.  

Finanssivalvonta voi päättää, että kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen ei tarvitse toimittaa osaa tai mitään 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista, jos kyseessä on 17 luvun 11 §:n 4 momentin mukainen vaatimukset täyttävä sivuliike ja Finanssivalvonta voi saada tiedot suoraan kyseisen kolmannen maan luottolaitoksen valvontaviranomaisilta. 

Kun kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike toimittaa tiedot kirjanpidossaan olevista varoista ja veloista 1 momentin 3 kohdan mukaisesti, sen on sovellettava kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1606/2002.  

Tilinpäätöstietojen lisäksi Suomen Pankilla on oikeus saada tehtävänsä toteuttamiseksi ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeeltä vastaavat tiedot, jotka sillä on oikeus saada Suomessa toimiluvan saaneilta luottolaitoksilta. Finanssivalvonnan tietojensaantioikeudesta säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa. 

Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen toiminnasta vastaa sivuliikkeen johtaja, joka myös edustaa luottolaitosta sivuliikkeen toimintaa koskevissa oikeussuhteissa. Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeellä on oltava kuitenkin vähintään kaksi henkilöä, jotka tosiasiallisesti johtavat sivuliikkeen liiketoimintaa. Näiden kahden henkilön on oltava hyvämaineisia, heillä on oltava riittävät tiedot, taidot ja kokemus, heidän on käytettävä riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen ja Finanssivalvonnan on hyväksyttävä heidät kyseiseen tehtävään. 

Finanssivalvonnan on varmistettava, että riippumaton kolmas osapuoli arvioi säännöllisesti, miten kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike panee täytäntöön 4 §:n 1—4 momentissa ja 4 a §:n 2 momentissa säädettyjen vaatimusten täytäntöönpanoa ja niiden jatkuvaa noudattamista kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeessä ja toimittaa Finanssivalvonnalle kertomuksen havainnoistaan ja päätelmistään. 

Finanssivalvonnan on tarkasteltava uudelleen järjestelyjä, strategioita, prosesseja ja mekanismeja, joita kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike on ottanut käyttöön noudattaakseen tässä laissa säädettyjä vaatimuksia. Finanssivalvonnan on tarkastelun perusteella arvioitava, varmistaako kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike soveltamillaan järjestelyillä, strategioilla, prosesseilla ja mekanismeilla sekä niiden hallussa olevalla pääomalla ja maksuvalmiudella niiden olennaisten riskien vakaan hallinnan ja kattamisen sekä sivuliikkeen elinkelpoisuuden. 

Finanssivalvonnan on suoritettava tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettu tarkastelu ja arviointi niiden valvontaperiaatteiden mukaisesti, jotka se on julkaissut 11 luvun 12 §:n 1 kohdan mukaisesti. Finanssivalvonnan on vahvistettava tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetun tarkastelun tiheys ja intensiteetti siten, että se on oikeassa suhteessa sivuliikkeiden luokitteluun luokkiin I ja II ja että niissä otetaan huomioon muut asiaankuuluvat perusteet, kuten kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. 

Finanssivalvonnan on välittömästi ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä vastaavalle viranomaiselle, jos uudelleentarkastelu antaa toimivaltaisille viranomaisille perustellun syyn epäillä, että kyseisen kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen yhteydessä syyllistytään tai pyritään tai on syyllistytty rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen tai että sen riski on kasvanut. Jos rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski on kasvanut, Finanssivalvonnan sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä vastaavan viranomaisen on pidettävä yhteyttä ja ilmoitettava yhteinen arviointinsa välittömästi Euroopan pankkiviranomaiselle. Finanssivalvonnan on tarvittaessa toteutettava 15 §:n mukaisia valvontatoimia tai peruttava toimilupa 17 luvun 7 §:n mukaisesti.  

Finanssivalvonnan, rahanpesun selvittelykeskuksen ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä vastaavan viranomaisen on tehtävä tiivistä yhteistyötä toimivaltansa puitteissa ja vaihdettava merkityksellisiä tietoja, jos yhteistyö ja tietojenvaihto eivät vaikuta rikos- tai hallintolainsäädännön nojalla meneillään olevaan tiedusteluun, tutkintaan tai menettelyihin. 

Finanssivalvonnalla on lisäksi valtuudet vaatia Suomessa sijaitsevia luottolaitoksia ja ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeitä toimittamaan sille tiedot, joita se tarvitsee valvoakseen sellaisten palvelujen tarjoamista, joita tarjotaan 17 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti asiakkaan tai vastapuolen omasta yksinomaisesta aloitteesta ja joita tarjoaa luottolaitoksen tai sivuliikkeen kanssa samaan ryhmään kuuluva kolmannen maan luottolaitos. 

Finanssivalvonnan on tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava tietoa niiden valvontaviranomaisten kanssa, jotka valvovat saman kolmannen maan luottolaitoksen ryhmän sivuliikkeitä ja tytäryrityksinä toimivia laitoksia. Finanssivalvonnan on tehtävä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa kirjalliset sopimukset yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyistä Finanssivalvonnasta annetun lain 67 §:n mukaisesti. 

Edellä 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa viranomaisten on varmistettava, että on olemassa johtava toimivaltainen viranomainen, jolla on sama tehtävä kuin konsolidointiryhmän valvonnasta vastaavalla Finanssivalvonnasta annetun lain 65 b §:n valvontakollegiossa. Finanssivalvonta on johtava toimivaltainen viranomainen, jos Suomessa on suurin kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike kirjattujen varojen kokonaisarvon perusteella. 

Valvontakollegion on tarvittaessa varmistettava asianmukainen koordinointi ja yhteistyö asiaankuuluvien kolmannen maan valvontaviranomaisten kanssa. 

Euroopan pankkiviranomainen julkaisee verkkosivustollaan luettelon kolmannen maan luottolaitoksien sivuliikkeistä, joilla on lupa toimia Euroopan unionissa, ja tiedon siitä, missä maassa sivuliikkeillä on toimilupa. 

Seuraamusmaksua ei voida määrätä 1 momentin 4, 5 ja 9 kohdan nojalla muille kuin luottolaitokselle ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalle yritykselle sekä sellaiselle kyseisen oikeushenkilön johtoon kuuluvalle henkilölle, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. 

Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 4 momentissa säädetyn lisäksi seuraamusmaksu voidaan määrätä 1, 2, 4 ja 5 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa luottolaitoksen ylimpään johtoon tai toimivaan johtoon kuuluvalle, avainhenkilölle tai henkilölle, jonka ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus luottolaitoksen riskiprofiiliin tai muulle luonnolliselle henkilölle, joka on ollut vastuussa rikkomisesta sovellettavan lain mukaan, taikka omistusyhteisössä vastaavassa asemassa olevalle henkilölle. 

Finanssivalvonnan määräämään uhkasakkoon sovelletaan Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:stä poiketen tätä pykälää, jos kyseessä on 2 momentissa tarkoitettu laiminlyönti tai rikkomus. 

Finanssivalvonta voi uhkasakolla velvoittaa luottolaitoksen tai omistusyhteisön täyttämään velvollisuutensa, jos luottolaitos tai omistusyhteisö toiminnassaan laiminlyö noudattaa tai rikkoo tämän lain 20 luvun 1 §:n 1, 2, 4 ja 5 momentissa tarkoitettuja säännöksiä tai päätöksiä. 

Uhkasakko voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös luottolaitoksen ylimpään johtoon tai toimivaan johtoon kuuluvalle, avainhenkilölle tai henkilölle, jonka ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus luottolaitoksen riskiprofiiliin tai muulle luonnolliselle henkilölle, joka on ollut vastuussa rikkomisesta sovellettavan lain mukaan taikka omistusyhteisössä vastaavassa asemassa olevalle henkilölle. 

Uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi enintään kuuden kuukauden ajalta. 

Uhkasakko asetetaan juoksevana uhkasakkona. Uhkasakon asettamiseen ei sovelleta uhkasakkolain (1113/1990) 9 §:ää. Uhkasakon tuomitsemisesta päättää Finanssivalvonta. Uhkasakon tuomitsemiseen ei sovelleta mainitun lain 10 §:n 2 momenttia. Uhkasakon asettamiseen ja tuomitsemiseen sovelletaan uhkasakkolakia. 

Sijoituspalveluyrityksen, jolle on myönnetty toimilupa 1 luvun 15 §:n 1 momentin 3 tai 6 kohdassa tarkoitettuun kaupankäyntiin omaan lukuun tai liikkeeseenlaskun takaamiseen, on haettava luottolaitostoiminnasta annetun lain 4 luvun mukaisesti luottolaitoksen toimilupaa viimeistään samana päivänä, kun sen kahdentoista peräkkäisen kuukauden jaksolta laskettu kuukausittaisten kokonaisvarojen keskiarvo täyttää vähintään yhden EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyistä edellytyksistä.  

Finanssivalvonta voi 1 momentista poiketen myöntää sijoituspalveluyrityksen hakemuksesta poikkeuksen luottolaitoksen toimilupaa koskevasta vaatimuksesta. Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava hakemuksesta Euroopan pankkiviranomaiselle. 

Finanssivalvonnan on otettava 4 momentissa tarkoitettua poikkeusta koskevaa päätöstä tehdessään huomioon vähintään yrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa ja koko unionissa harjoittaman toiminnan luonne, laajuus, monimutkaisuus, merkitys sekä sen toiminnan aiheuttama järjestelmäriski. Jos yritys on osa ryhmää, tulee harkinnassa ottaa huomioon myös ryhmän organisaatiorakenne, kirjanpitokäytännöt ja varojen jakautuminen ryhmän yhteisöjen kesken. Finanssivalvonnan tulee ottaa huomioon harkinnassaan Euroopan pankkiviranomaisen antama lausunto asiasta. 

Finanssivalvonnan on annettava päätös 4 momentissa tarkoitetusta poikkeuksesta kuukauden kuluessa Euroopan pankkiviranomaisen lausunnon vastaanottamisesta. Jos Finanssivalvonnan päätös poikkeaa Euroopan pankkiviranomaisen lausunnosta, Finanssivalvonnan on esitettävä poikkeamisen perusteet päätöksessään. Finanssivalvonnan tulee ilmoittaa päätöksestään poikkeusta hakeneelle yritykselle ja Euroopan pankkiviranomaiselle. Euroopan pankkiviranomainen julkaisee päätöksen verkkosivuillaan. Finanssivalvonnan tulee arvioida päätöstään uudelleen kolmen vuoden välein.  

Jos sijoituspalveluyritys täyttää EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 1 artiklan 2 tai 5 kohdassa säädetyt edellytykset, yritykseen sovelletaan tämän lain 6 b luvun 1 a, 1 b, 2 a—2 c ja 7—13 §:ssä sekä 6 c luvussa säädettyjen vaatimusten sijaan EU:n vakavaraisuusasetuksen ja luottolaitostoiminnasta annetun lain vaatimuksia 4 momentin mukaisesti. Jos edellä tarkoitettu edellytykset täyttävä sijoituspalveluyritys kuuluu EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 25 alakohdassa tarkoitettuun sijoituspalveluyritysryhmään, kyseiseen sijoituspalveluyritysryhmään sovelletaan, mitä luottolaitostoiminnasta annetussa laissa ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädetään luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta. 

Edellä 1 momentin 5 kohdan soveltamiseksi sijoituspalveluyrityksen ylimmän hallintoelimen tulee laatia erityiset suunnitelmat ja määrälliset tavoitteet markkinarakennetoimija-asetuksen 7 a artiklan mukaisesti seuratakseen ja käsitelläkseen keskittymäriskiä, joka aiheutuu unionille tai sen yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle järjestelmän kannalta huomattavan merkittäviä palveluja tarjoaviin keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista. 

Finanssivalvonnan on 1 momentin 1 kohdan soveltamiseksi arvioitava ja seurattava sijoituspalveluyritysten käytäntöjen kehittymistä siltä osin kuin on kyse niiden keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuvan keskittymäriskin hallinnasta, mukaan lukien 6 b luvun 2 b §:n 6 momentin mukaisesti laaditut suunnitelmat, ja edistymisestä niiden liiketoimintamallien mukauttamisessa markkinarakennetoimija-asetuksen 7 a artiklassa säädettyihin vaatimuksiin. 

Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:n 4 momentin lisäksi seuraamusmaksu voidaan kohdistaa 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa myös muulle luonnolliselle henkilölle, joka on ollut vastuussa rikkomisesta sovellettavan lain mukaan. 

Finanssivalvonnan määräämään uhkasakkoon sovelletaan Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:stä poiketen tätä pykälää, jos kyseessä on 2 momentissa tarkoitettu laiminlyönti tai rikkomus. 

Jos sijoituspalveluyritys toiminnassaan laiminlyö noudattaa tai rikkoo tämän lain 15 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä tai päätöksiä, Finanssivalvonta voi uhkasakolla velvoittaa yrityksen täyttämään velvollisuutensa.  

Uhkasakko voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös sijoituspalveluyrityksen johtoon tai toimivaan johtoon kuuluvalle henkilölle tai muulle luonnolliselle henkilölle, joka on ollut vastuussa rikkomisesta sovellettavan lain mukaan. 

Uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi enintään kuuden kuukauden ajalta. 

Uhkasakko asetetaan juoksevana uhkasakkona. Uhkasakon asettamiseen ei sovelleta uhkasakkolain (1113/1990) 9 §:ää. Uhkasakon tuomitsemisesta päättää Finanssivalvonta. Uhkasakon tuomitsemiseen ei sovelleta mainitun lain 10 §:n 2 momenttia. Muilta osin uhkasakon asettamiseen ja tuomitsemiseen sovelletaan uhkasakkolakia. 

Finanssivalvonta voi tehostaa 1 §:ssä tarkoitetun kiellon tai päätöksen noudattamista uhkasakolla. 

Sellaisiin johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä markkinarakennetoimija-asetuksen 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneessa tai 25 artiklan mukaisesti tunnustetussa keskusvastapuolessa, sijoittamisesta aiheutuva vastapuoliriski ei saa saman vastapuolen osalta ylittää yhtä kymmenesosaa sijoitusrahaston varoista, jos vastapuoli on tämän luvun 5 §:ssä tarkoitettu luottolaitos, ja muussa tapauksessa yhtä kahdeskymmenesosaa sijoitusrahaston varoista. 

Sellaisia sijoituksia saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin, jotka ylittävät yhden kahdeskymmenesosan sijoitusrahaston varoista, saa yhteensä olla enintään kaksi viidesosaa sijoitusrahaston varoista. Tätä rajoitusta ei sovelleta talletuksiin eikä sellaisiin markkinarakennetoimija-asetuksen 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneessa tai 25 artiklan mukaisesti tunnustetussa keskusvastapuolessa määritettyihin johdannaissopimuksiin sijoittamiseen, joissa vastapuolena on tämän luvun 5 §:ssä tarkoitettu luottolaitos. 

Sijoitusrahaston varoista yhteensä enintään yksi viidesosa saadaan sijoittaa saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin, kyseisen yhteisön vastaanottamiin talletuksiin tai sellaisiin johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä markkinarakennetoimija-asetuksen 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneessa tai 25 artiklan mukaisesti tunnustetussa keskusvastapuolessa ja joista sijoitusrahastolle aiheutuu kyseiseen yhteisöön kohdistuva vastapuoliriski. 

Suomen Pankki voi tehdä nimitettäväksi esitettävän henkilön kanssa ennen virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä tai virkamiehen kanssa virkasuhteen aikana ennen uuteen tehtävään siirtymistä kirjallisen sopimuksen (karenssisopimus), jolla 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa rajoitetaan määräajaksi (karenssiaika) virkamiehen oikeutta siirtyä toisen työnantajan palvelukseen taikka aloittaa elinkeinon- tai ammatinharjoittamisen tai muun vastaavan toiminnan. 

Karenssisopimuksen tekeminen edellyttää, että henkilöllä on virassaan, tehtävässään tai asemassaan pääsy sellaiseen salassa pidettävään tai julkisuutta muuten rajoittavien säännösten suojaamaan tietoon, jota voidaan olennaisella tavalla käyttää uudessa palvelussuhteessa tai toiminnassa omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi. Jos henkilöllä olisi pääsy edellä mainittuun tietoon, karenssisopimus voidaan asettaa nimittämisen tai uuteen tehtävään siirtymisen edellytykseksi. Karenssisopimus ei kuitenkaan sido virkamiestä, jos virkasuhde on päättynyt viranomaisesta johtuvasta syystä. 

Karenssiajaksi voidaan sopia enintään kuusi kuukautta palvelussuhteen päättymisestä. Karenssiajaksi voidaan kuitenkin sopia enintään 12 kuukautta palvelussuhteen päättymisestä, jos sopimus tehdään 3 §:ssä tarkoitetun johtokunnan jäsenen tai johtajan virkaan tai virkasuhteeseen nimitetyn tai nimitettäväksi esitettävän henkilön kanssa.  

Karenssisopimukseen on otettava ehto, jonka mukaan karenssiaika lasketaan siitä päivästä alkaen, jolloin osallistuminen 2 momentissa tarkoitettuun tehtävään, virkaan tai asemaan on päättynyt. Henkilöllä ei saa enää karenssiaikana olla pääsyä salassa pidettävään tai julkisuutta muuten rajoittavien säännösten suojaamaan tietoon, joka on olennainen määrätyn karenssin kannalta tai joka toimisi perusteena uudelle karenssille. 

Sopimusehto karenssiajasta tulee voimaan, jos Suomen Pankki arvioi, että siirtymisessä tai palvelujen tarjoamisessa on kyse 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta. Suomen Pankin on tehtävä arvio ja asiaa koskeva päätös kuukauden kuluessa virkamiehen antaman ilmoituksen vastaanottamisesta. 

Kansainvälisiin tai eurooppalaisiin finanssivalvontajärjestelmiin liittyvistä viranomaisten oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1093/2010, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 ja yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 806/2014. 

Karenssisopimukseen on otettava 2—5 momentin mukaiset ehdot. 

Virkamiehen on viipymättä ilmoitettava Suomen Pankille aikomuksestaan siirtyä tai tarjota palveluita 32 b §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. 

Ilmoitus on tehtävä virkasuhteen tai toimikauden aikana tai karenssiajan enimmäisaikaa vastaavana aikana, jos virkasuhde tai toimikausi on jo päättynyt. 

Ilmoituksen tulee sisältää asian käsittelemiseksi tarpeelliset yhteystiedot sekä tieto 32 b §:n 1 momentissa tarkoitetusta yhteisöstä, selvitys uuteen tehtävään siirtymisen ajankohdasta sekä uuden tehtävän pääasiallisesta sisällöstä. 

Sen, jolle karenssi on määrätty Suomen Pankin arvion perusteella, on viipymättä ilmoitettava Suomen Pankille sellaisista olosuhteissaan tapahtuneista olennaisista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa hänelle määrättyyn karenssiin tai sen ajalta maksettavaan korvaukseen. 

Karenssisopimukseen on otettava 2 momentin mukaiset ehdot. 

Karenssiajalta maksetaan palkkaa vastaava korvaus. Korvauksesta vähennetään karenssiaikainen palkka, palkkio, etuus tai muu palkkaa vastaava korvaus. 

Karenssisopimukseen voidaan ottaa ehto sopimussakosta,  jolloin sopimukseen on otettava 2—4 momentin mukaiset ehdot.  

Sopimussakkoa sovelletaan, jos virkamies tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö karenssisopimuksen mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa tai siirtyy toisen työnantajan palvelukseen tai tarjoaa palveluita aloittamalla elinkeinon- tai ammatinharjoittamisen tai muun toiminnan karenssisopimuksen vastaisesti. 

Sopimussakko saa olla enintään kaksi kertaa se määrä, joka henkilölle maksettaisiin korvausta. 

Suomen Pankki voi virkamiehen rikottua sopimusta kohtuullistaa sopimussakon määrää kokonaisarviointiin perustuen. Sopimussakko voidaan jättää perimättä tai periä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos menettelyä voidaan pitää vähäisenä ja sopimussakon perimättä jättäminen tai periminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista menettelyn laatu, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen. 

Lisäksi virasto voi 1 momentissa säädetystä poiketen asettaa siinä tarkoitetuille tytäryrityksille vähimmäisvaatimuksen konsolidoidulla tasolla, jos tytäryritykselle on asetettu luottolaitostoiminnasta annetun lain 11 luvun 6 §:ssä säädetty harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus konsolidoidulla tasolla. Vähimmäisvaatimuksen asettaminen tytäryritykselle konsolidoidulla tasolla ei saa johtaa siihen, että konsolidointiin kuuluvan alakonsernin pääomapohjan vahvistamiseksi tarvittava määrä yliarvioidaan tämän lain 7 §:n 4 momentin 2 kohtaa sovellettaessa. Arviossa on otettava huomioon tällöin myös konsolidointiin kuuluvien kriisinratkaisusuunnitelman mukaan selvitystilaan tai konkurssiin asetettavien laitosten määrä sekä sellaisten laitosten määrä, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä ja joihin kriisinratkaisun kohteena olevan ryhmän kriisinratkaisusuunnitelmassa ei sovellettaisi velkojen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia.