8.1
Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta vastaavalla tavalla, kuin lailla kumottavassa rahanpesulaissa on säädetty. Pykälän 1 momentin mukaisesti lain tavoitteena olisi estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää tällaisen toiminnan paljastamista ja selvittämistä sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että lain tavoitteena on myös edistää kohdennettujen talouspakotteiden ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanoa sekä vähentää niiden laiminlyönnin ja kiertämisen riskiä.
2 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Ensinnäkin lakia sovellettaisiin rahanpesuasetuksen 3 artiklassa tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisiin. Tämä kattaisi voimassa olevan rahanpesulain 1 luvun 2 §:ssä määritellyt ilmoitusvelvolliset, lukuun ottamatta muutamia ilmoitusvelvollisia. Ilmoitusvelvollisia ovat voimassaolevassa rahanpesulainsäädännössä olleet luottolaitokset ja rahoituslaitokset, kuten pankit, luottoyhtiöt, sijoituspalveluyritykset, maksulaitokset, vakuutusyhtiöt ja vakuutusedustajat, tilintarkastajat, kirjanpitäjät ja veroneuvojat, asianajajat ja muut oikeudelliset neuvonantajat, kiinteistönvälittäjät, yrityspalveluiden tarjoajat, arvopaperivälittäjät ja sijoitusrahastot, rahapelipalvelun tarjoajat (tällä hetkellä Veikkaus Oy ja Ålands Penningautomatförening eli Paf), kryptovarapalveluiden tarjoajat ja tavarakauppiaat sekä taidetta myyvät tahot tietyin edellytyksin.
Lakia sovellettaisiin ensinnäkin rahanpesuasetuksen 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuihin luottolaitoksiin. Tässä tarkoitettuja luottolaitoksia olisivat kansallisesti luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 luvun 7 §:ssä tarkoitetut luottolaitokset ja kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeet. Tämä vastaisi nykytilaa.
Lain soveltamisalaan kuuluisivat myös rahanpesuasetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetut finanssilaitokset. Kansallisesti näitä olisivat muun muassa 1) henki- ja sijoitusvakuutustoiminnan osalta vakuutusluokista annetussa laissa (526/2008) tarkoitettua henkivakuutustoimintaa harjoittava vakuutusyhtiö ja vakuutusten tarjoamisesta annetussa laissa (234/2018) tarkoitetut vakuutusedustajat, sivutoimiset vakuutusedustajat sekä ulkomaisten vakuutusedustajien ja sivutoimisten vakuutusedustajien Suomessa toimivat sivuliikkeet, lukuun ottamatta vakuutusedustajaa, joka ei kerää vakuutusmaksuja tai asiakkaalle tarkoitettuja korvauksia ja joka toimii yhden tai useamman vakuutusyrityksen tai edustajan vastuulla niitä koskevien tuotteiden osalta; 2) sijoitusrahastolaissa tarkoitettu rahastoyhtiö sekä mainitun lain nojalla toimiluvan saanut säilytysyhteisö; 3) sijoituspalvelulaissa tarkoitettu sijoituspalveluyritys ja kolmannen maan yrityksen sivuliike; 4) arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu arvopaperikeskus mukaan lukien sen perustama kirjausrahasto ja selvitysrahasto; 5) arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu suomalainen keskusvastapuoli; 6) maksulaitoslaissa tarkoitettu maksulaitos; 7) sellainen vaihtoehtorahastojen hoitaja, jolle on myönnetty vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupa, sekä mainitun lain nojalla toimiluvan saanut säilytysyhteisö; 8) edellä 1–7 kohdissa tarkoitettua vastaavat ulkomaiset yhteisön sivuliikkeet sekä ulkomaiset yhteisöt, jos yhteisö tarjoaa Suomessa palveluita sivuliikettä perustamatta edustajan välityksellä; 9) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluva rahoituslaitos; 10) arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu tilinhoitaja ja tilinhoitajan oikeudet saaneen ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitseva toimipiste; 11) maksulaitoslain 7, 7 a ja 7 b §:ssä tarkoitettu luonnollinen henkilö ja oikeushenkilö sekä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu rekisteröitymisvelvollinen vaihtoehtorahaston hoitaja; 12) asunto-omaisuuteen liittyvien kuluttajaluottojen välittäjistä annetussa laissa (852/2016) tarkoitettu suomalainen luotonvälittäjä ja ulkomaisen luotonvälittäjän Suomessa toimiva sivuliike, 13) MiCA-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa tarkoitettu kryptovarapalvelun tarjoaja sekä 14) eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain (186/2023) soveltamisalaan kuuluva elinkeinonharjoittaja.
Finanssilaitosten määritelmä on rahanpesuasetuksessa neljättä rahanpesudirektiiviä tarkempi. Finanssilaitoksen määritelmä on niin sanotusti toimintoperusteinen. Määritelmää koskevan 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdan a alakohdassa viitataan luottolaitosdirektiivin liitteessä lueteltuihin toimintoihin. Tällaista toimintaa harjoittava yritys katsottaisiin finanssilaitokseksi ja olisi siten rahanpesusääntelyn soveltamisalassa riippumatta siitä, olisiko se esimerkiksi vakavaraisuussääntelyn mukaan toimilupavelvollinen tai muun rekisteröintivelvoitteen piirissä. Rahanpesuasetuksen kyseisessä alakohdassa mainitaan lisäksi uutena yritykset, joiden pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia, mukaan lukien rahoitusalan holdingyhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ja rahoitusalalla toimivat monialan holdingyhtiöt. Rahoitusalan holdingyhtiö ja sekaholdingyhtiö on määritelty luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (jäljempänä EU:n vakavaraisuusasetus) 4 artiklan 1 kohdan 20 ja 21 alakohdassa. Rahoitusalalla toimiva monialan holdingyhtiö on määritelty rahanpesusääntelyn tarkoitusta varten rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa ja sen mukaan sillä tarkoitetaan yritystä, joka ei ole rahoitusalan holdingyhtiö tai sekaholdingyhtiö ja joka ei ole toisen yrityksen tytäryritys, mutta jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on luotto- tai finanssilaitos. Määritelmä poikkeaa siten EU:n vakavaraisuusasetuksen määritelmästä. Rahoitusalalla toimiva monialan holdingyhtiö on katsottu tarpeelliseksi määritellä rahanpesuasetuksessa finanssilaitokseksi, jotta finanssivalvojat voisivat valvoa johdonmukaisesti myös niissä tapauksissa, joissa monialan holdingyhtiön tytäryrityksiin kuuluu vähintään yksi luottolaitos tai finanssilaitos.
Lain soveltamisalaan kuuluvat myös rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 6 kohdan b ja c alakohdassa säädetyt finanssilaitoksiksi katsotut vakuutusalan toimijat. Finanssilaitoksen määritelmään kuuluvat tältä osin Solvenssi II -direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa määritelty vakuutusyritys, siltä osin kuin se harjoittaa kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa henkivakuutustoimintaa, lisäksi muu sijoitusvakuutustoiminta, mukaan lukien Solvenssi II -direktiivin 212 artiklan 1 kohdan f ja g alakohdassa määritellyt vakuutushallintayhtiöt ja sen g alakohdassa määritellyt sekavakuutushallintayhtiöt. Lisäksi soveltamisalaan kuuluisivat jäljempänä yksilöidyt vakuutusedustajat. Soveltamisalaan kuuluisivat voimassa olevan rahanpesulain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa määritellyt vakuutusten tarjoamisesta annetussa laissa tarkoitetut vakuutusedustajat, sivutoimiset vakuutusedustajat sekä ulkomaisten vakuutusedustajien ja sivutoimisten vakuutusedustajien Suomessa toimivat sivuliikkeet. Vakuutusedustajan käsite kattaa kansallisesti vakuutusmeklarit ja vakuutusasiamiehet. Rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdan c alakohdan mukaan finanssilaitoksen määritelmään kuuluu vakuutusedustaja, jos tämä tarjoaa henkivakuutuspalveluja ja muita sijoituksiin liittyviä vakuutuspalveluja, lukuun ottamatta vakuutusedustajaa, joka ei kerää vakuutusmaksuja tai asiakkaalle tarkoitettuja korvauksia ja joka toimii yhden tai useamman vakuutusyrityksen tai -edustajan vastuulla niitä koskevien tuotteiden osalta. Rahanpesuasetuksen 9 johdantokappaleessa todetaan, että ilmoitusvelvollisina ei pidettäisi sellaisia vakuutusedustajia, jotka eivät peri vakuutusmaksuja eivätkä asiakkaalle, vakuutuksenottajalle tai vakuutussopimuksen edunsaajalle tarkoitettuja korvauksia ja jotka harjoittavat toimintaa niin, että ”vakuutusyritykset tai toiset vakuutusedustajat ottavat täyden vastuun, jolloin niiden toimintaan sovelletaan asianomaisen vakuutusyrityksen tai -edustajan toimintatapoja ja menettelyjä” Vakuutusmeklarit harvemmin Suomessa keräävät vakuutusmaksuja tai korvauksia ja sen osalta rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdan c alakohdan mukainen poikkeus voisi soveltua vakuutusmeklareihin. Suomessa vakuutusmeklarit eivät kuitenkaan toimi vakuutusyrityksen tai toisen vakuutusedustajan vastuulla tai niiden vastuun alla, eivätkä sovella vakuutusyrityksen toimintatapoja ja menettelyjä, kuten rahanpesuasetuksen poikkeus yhdessä johdantokappaleen kanssa luettuna edellyttäisi. Vakuutusasiamiehet sitä vastoin yleensä keräävät vakuutusmaksuja tai korvauksia, mutta voivat ja yleensä toimivatkin vakuutusyhtiön vastuulla. Jos vakuutusedustaja edellä mainitusta huolimatta kuitenkin täyttäisi rahanpesuasetuksen mukaiset edellytykset soveltamisalasta poikkeamiselle, ei se olisi myöskään tämän lain soveltamisalan piirissä.
Vakuutusyhdistyslain (1250/1987) 4 §:n 2 momentin mukaan vakuutusyhdistyksen vakuutusliike saa käsittää vain vakuutusluokista annetun lain vahinkovakuutusluokkiin kuuluvaa toimintaa, ei kuitenkaan lakisääteistä vakuutusta, vahinkovakuutusluokkiin 14 ja 15 kuuluvaa vakuutusta eikä vakuutusta kymmentä vuotta pitemmäksi ajaksi. Vakuutusyhdistykset eivät harjoita rahanpesusääntelyn piiriin kuuluvaa henki- tai sijoitusvakuutustoimintaa. Koska vahinkovakuutusyhtiötkään eivät jatkossa enää olisi ilmoitusvelvollisia, kansallisen sääntelyn ei pitäisi koskea myöskään vakuutusyhdistyksiä.
Rahanpesuasetuksen soveltamisalassa olisi kuitenkin ainoastaan henki- ja sijoitusvakuutustoiminta. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisi siten voimassa olevan rahanpesulain sisältämät vahinkovakuutus- ja eläkevakuutusyhtiöt sekä muu vakuutustoiminta kuin henki- ja sijoitusvakuutustoiminta. Vahinko- ja eläkevakuutusyhtiöiden osalta kyse oli aiemmin kansallisesta soveltamisalan laajennuksesta, joka nyt esitetään poistettavaksi. Henki- ja sijoitusvakuutuksilla tarkoitetaan vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuihin henkivakuutusluokkiin 1–9 kuuluvaa toimintaa. Henkivakuutustoiminta on ollut myös neljännen rahanpesudirektiivin soveltamisalassa.
Myös yhteissijoitusyritykset katsotaan soveltamisalaan kuuluviksi finanssilaitoksiksi ja yhteissijoitusyrityksiä koskevaa määritelmää on tarkennettu rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdan e alakohdassa neljännessä rahanpesudirektiivissä säädetystä niin, että sen i ja ii kohdissa määritellään tarkemmin, että yhteissijoitusyrityksillä tarkoitetaan erityisesti
i) UCITS-direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyä siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä ja kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä sen rahastoyhtiötä, tai kyseisen direktiivin mukaisesti toimiluvan saanutta sijoituspalveluyritystä, joka ei ole nimennyt rahastoyhtiötä, jos se asettaa siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osuuksia ostettavaksi unionissa; sekä
ii) AIFM-direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista sijoitusrahastoa ja kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa, jotka kuuluvat kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädettyyn direktiivin soveltamisalaan.
Finanssilaitoksiin kuuluvat myös rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdan f alakohdan mukaan CSD-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyt arvopaperikeskukset, g alakohdan mukaan asuntoluottodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa ja kulutusluottodirektiivin 3 artiklan b alakohdassa määritellyt luotonantajat sekä h alakohdassa asuntoluottodirektiivin 4 artiklan 5 kohdassa ja kulutusluottodirektiivin 3 artiklan f alakohdassa määritellyt luotonvälittäjät, kun maksupalveludirektiivin 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyjä varoja pidetään hallussa luottosopimuksen yhteydessä, lukuun ottamatta luotonvälittäjää, joka harjoittaa toimintaa yhden tai useamman luotonantajan tai luotonvälittäjän vastuulla.
Rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdan i alakohdan mukaan finanssilaitoksia ovat myös kryptovarapalvelun tarjoajat, ja edellä mainitun alakohdan j alakohdassa määritellään, että finanssilaitoksiin kuuluvat myös a–i alakohdassa tarkoitetun finanssilaitoksen unionissa sijaitsevat sivuliikkeet, riippumatta siitä, sijaitseeko finanssilaitoksen kotipaikka jäsenvaltiossa vai kolmannessa maassa. Kryptovarapalvelun tarjoajat on määritelty myöhemmin samassa artiklassa (2 artikla 1 kohta 9 alakohta) viittaamalla MiCA-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan 15 alakohdan määritelmään, jonka mukaan kryptovarapalvelun tarjoajalla tarkoitetaan oikeushenkilöä tai muuta yritystä, jonka ammatti- tai liiketoimintana on yhden tai useamman kryptovarapalvelun tarjoaminen asiakkaille ammattimaisesti ja joka saa tarjota kryptovarapalveluja 59 artiklan mukaisesti. Suomessa kryptovarapalvelun tarjoajat lisättiin rahanpesulain soveltamisalaan viidennen rahanpesudirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä.
Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja finanssialan ulkopuolisia ilmoitusvelvollisia olisivat ensinnäkin tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettu tilintarkastaja, kun hän suorittaa mainitun lain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa taikka julkishallinnon ja -talouden tilintarkastuksesta annetun lain (1142/2015) 1 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuja tehtäviä taikka muuten toimii tilintarkastuslain 1 luvun 1 §:n 4 momentissa tarkoitetussa ominaisuudessa, ja liike- tai ammattitoimintana kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta hoitava. Artiklan sanamuodon on katsottu kattavan paitsi veroasioissa annetun neuvonnan, myös muun avun, tuen ja neuvonnan, jota nämä toimijat voivat pääasiallisena elinkeinonaan tai ammattitoimintanaan antaa. Tämä vastaisi nykytilaa, sillä nämä toimijat ovat olleet rahanpesulain soveltamisalassa aikaisemminkin. Uusia ilmoitusvelvollisia soveltamisalassa olisivat itsenäiset ammatinharjoittajat kuten juristit, jotka antavat joko suoraan tai muiden henkilöiden, joihin kyseinen toinen henkilö on etuyhteydessä, välityksellä aineellista apua, tukea taikka neuvontaa veroasioissa pääasiallisena elinkeino- tai ammattitoimintana. Neljännen rahanpesudirektiivin soveltamisalassa ovat olleet vastaavia palveluja tarjoavat tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat sekä kaikki muut henkilöt.
Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia olisivat kansallisesti asianajajalaissa tarkoitettu elinkeinonharjoittajana toimiva asianajaja tai siinä tapauksessa, että asianajotoimintaa harjoitetaan yhtiömuodossa, asianajoyhtiö, siltä osin kuin toimitaan asiakkaan puolesta ja lukuun taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa taikka osallistutaan asiakkaan puolesta rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan b alakohdan i-v luetelmakohdassa kuvattujen liiketoimien suunnitteluun tai suorittamiseen. Näitä liiketoimia olisivat:
a) kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen ostaminen tai myynti;
b) asiakkaan rahavarojen, arvopaperien tai muiden varojen, mukaan lukien kryptovarojen hoitaminen;
c) pankki-, säästö- tai arvo-osuus- tai kryptovaratilien avaaminen tai hoitaminen;
d) yhtiöiden perustamista, toimintaa, tai hallinnointia varten tarvittava varojen järjestely;
e) trustien, säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien yhteisöjen perustaminen, johtaminen tai niiden toiminnasta vastaaminen.
Lisäksi ilmoitusvelvollisia olisivat muut liike- tai ammattitoimintana oikeudellisia palveluita tarjoavat vastaavin edellytyksin ja vastaavien liiketoimintojen suunnittelun ja suorittamisen osalta kuin asianajajat. Tämä koskisi siten esimerkiksi luvan saaneita oikeudenkäyntiasiamiehiä ja -avustajia. Tämä vastaisi pääosin nykytilaa, mutta soveltamisalaan tulevat uusina kryptovarojen ja kryptovaratilien hoitamiseen ja avaamiseen liittyvät tehtävät.
Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan c alakohdan mukaan ilmoitusvelvollisiin kuuluisivat trusti- ja yrityspalvelujen tarjoajat. Nämä palvelun tarjoajat on määritelty rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa ja sillä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka liiketoimintanaan tarjoaa kolmansille osapuolille tai asiakkailleen asetuksen 11 kohdassa lueteltuja palveluja. Näihin palveluihin kuuluvat muun muassa yhtiöiden tai muiden oikeushenkilöiden perustaminen, toimiminen johtajana tai yhtiöoikeudellisesti vastuullisena henkilönä yhtiössä tai toisen järjestäminen näihin tehtäviin taikka toimiminen tai toisen henkilön järjestäminen toimimaan nimellisenä osakkeenomistajana toisen henkilön puolesta.
Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan d alakohdassa säädetään kiinteistövälittäjien ja muiden välittäjänä toimivien kiinteistöalan ammattilaisten ilmoitusvelvollisuudesta. Asetuksen 57 johdantokappaleen mukaan omaisuuden ostoa, myyntiä ja vuokrausta välittäviin kiinteistöalan toimijoihin sovellettaisiin asetuksen vaatimuksista riippumatta näiden välittäjien nimityksestä tai pääasiallisesta liiketoiminnasta tai ammatista. Johdantokappaleen mukaan näiden välittäjien piiriin kuuluisi myös rakennuttajat silloin kun ja siinä määrin kuin ne välittävät kiinteän omaisuuden ostoa, myyntiä ja vuokrausta. Asetuksessa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia olisivat kansallisesti:
1) kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetussa laissa tarkoitettu kiinteistönvälitysliike sekä vuokrahuoneiston välitysliike ja muu kiinteistöalan ammattilainen, mukaan lukien sellainen kiinteän omaisuuden vuokraustoiminta, jonka kuukausivuokra on vähintään 10 000 euroa, maksuvälineestä riippumatta ja
2) Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä tarkoitettu kiinteistönvälitysliike sekä vuokrahuoneiston välitysliike.
Tämä vastaisi pitkälti nykytilaa, mutta rahanpesuasetuksessa on asetettu kuukausivuokraa koskeva kynnysarvo. Uusia ilmoitusvelvollisia olisivat soveltamisalaan jo kuuluvien kiinteistövälittäjien lisäksi myös muut kiinteistöalan ammattilaiset silloin kun nämä toimivat välittäjinä kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa. Aikaisemmin ilmoitusvelvollisiksi oli neljännessä rahanpesudirektiivissä määritelty kiinteistönvälittäjät, myös niiden toimiessa välittäjinä kiinteän omaisuuden vuokrauksessa, mutta ainoastaan liiketoimissa, joiden osalta kuukausivuokra on vähintään 10 000 euroa.
Soveltamisalaan tulisi uusia ilmoitusvelvollisia rahanpesuasetuksen määritelmien myötä, sillä soveltamisalassa olisivat jatkossa rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan e alakohdan mukaan jalometalli- ja jalokivikauppaa säännöllisenä tai pääasiallisena ammattitoimintanaan harjoittavat henkilöt sekä f alakohdan mukaan arvotavaroiden kauppaa säännöllisenä tai pääasiallisena ammattitoimintanaan harjoittavat henkilöt. Jalometalli- ja jalokivet on määritelty rahanpesuasetuksen liitteessä V ja arvotavarat liitteessä IV (luku 2.3.3. Rahanpesuasetuksen pääasiallinen sisältö.
Uuden rahanpesulain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 24 kohdassa tarkoitetut liike- tai ammattitoimintana tavaroita myyvät tai välittävät, 25 kohdassa tarkoitetut liike- tai ammattitoimintana taide-esineitä myyvät tai välittävät sekä 26 kohdassa tarkoitetut liike- tai ammattitoimintana taide-esineitä vapaasataman kautta myyvät tai välittävät taikka säilyttävät tahot. Kaikki edellä mainitut ovat voimassa olevan rahanpesulain soveltamisalassa siltä osin kuin maksetaan tai otetaan vastaan maksusuorituksena käteistä yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvinä suorituksina yhteensä vähintään 10 000 euroa. Voimassa olevalla säännöksellä on implementoitu neljännen rahanpesudirektiivin 2 artiklan 3 kohdan i ja j alakohtien velvoitteet taideteoksilla kauppaa käyvien tai välittävien tai taideteoksia säilyttävien sisällyttämisestä soveltamisalaan tietyin edellytyksin. Edellä mainittujen ilmoitusvelvollisten sijasta uuden rahanpesulain ja rahanpesuasetuksen soveltamisalassa olisivat jatkossa 3 artiklan 3 alakohdan i alakohdan mukaan kulttuuriesineiden kauppaa käyvät tai siinä välittäjinä toimivat henkilöt, myös silloin kun tätä tekevät taidegalleriat ja huutokauppakamarit, kun liiketoimen ja toisiinsa kytköksissä olevien liiketoimien arvo on vähintään 10 000 euroa sekä j alakohdan mukaan kulttuuriesineitä ja arvotavaroita säilyttävät taikka niiden kauppaa käyvät tai siinä välittäjinä toimivat henkilöt silloin kun tätä tehdään vapaa-alueilla ja tullivarastoissa, kun liiketoimen ja toisiinsa kytköksissä olevien liiketoimien arvo on vähintään 10 000 euroa. Toisin kuin neljännessä rahanpesudirektiivissä, joka jätti avoimeksi sen, mitä taideteoksilla tarkoitetaan, kulttuuriesineiden määritelmä on hyvin yksityiskohtainen, sillä rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 56 alakohdan määritelmässä viitataan kulttuuriesineiden viennistä annetun neuvoston asetuksen liitteessä I lueteltuihin esineisiin, jossa kulttuuriesineet on jaettu 15 eri luokkaan (luku 2.3.3 Rahanpesuasetuksen pääasiallinen sisältö). Edellä mainittu kulttuuriesineiden määritelmä on niin laaja, että se kattaa aikaisemman direktiivin taideteosten kauppiaat ja välittäjät sekä säilyttäjät.
Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan g alakohdan mukaan ilmoitusvelvollisia olisivat rahapelipalvelujen tarjoajat. Rahapelipalvelut on määritelty rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 12 alakohdassa. Rahapelipalvelun tarjoajia olisivat kansallisesti 1) uuden rahapelilain (10/2026) 5 §:ssä tarkoitettu yksinoikeustoimijan haltija ja 6 §:ssä tarkoitettu rahapelitoimiluvan haltija sekä 2) Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä tarkoitettu rahapeliyhteisö. Tämä vastaisi rahapelitoimijoiden osalta nykytilaa, mutta uuden rahapelilain myötä rahapelipalveluntarjoajien lukumäärä tulee kasvamaan siirryttäessä yksinoikeusjärjestelmästä toimiluvanvaraiseen rahapelien järjestämiseen. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät voimassa olevan rahanpesulain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetut elinkeinonharjoittajat ja yhteisöt, jotka välittävät 1 momentin 9 ja 10 kohdassa tarkoitettujen rahapeliyhteisöjen tarjoamiin rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja -maksuja, jos rahapeliyhteisö on antanut asiakkaan tunnistamisen ja ilmoituksen tekemisen muun elinkeinonharjoittajan tai yhteisön tehtäväksi. Näitä niin sanottuja asiamiehiä koskee jatkossa rahanpesuasetuksen ulkoistamista koskeva sääntely, jonka mukaan vastuu ulkoistettujen palvelujen osalta säilyy ilmoitusvelvollisella.
Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan h alakohdan mukaan ilmoitusvelvollisia olisivat joukkorahoituspalvelun tarjoajat ja joukkorahoituksen välittäjät. Tässä tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia olisivat kansallisesti joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta annetun lain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetut joukkorahoituspalvelun tarjoajat. Rahanpesuasetuksessa mainitaan myös joukkorahoituksen välittäjät, mutta näitä ei tunneta tällä hetkellä kansallisessa laissa. Joukkorahoituksen välittäjä on määritelty rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 16 alakohdassa.
Rahanpesuasetuksessa uusiksi ilmoitusvelvollisiksi on määritelty 3 artiklan 3 alakohdan k alakohdan mukaan asunto- ja kulutusluottojen välittäjät, jotka eivät ole luottolaitoksia eivätkä finanssilaitoksia, lukuun ottamatta luotonvälittäjiä, jotka harjoittavat toimintaansa yhden tai useamman luotonantajan tai luotonvälittäjän vastuulla. Kuten edellä on kuvattu, osa luotonvälittäjistä kuuluu rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdan h alakohdan finanssilaitoksen määritelmään ja ovat sitä kautta ilmoitusvelvollisia ja rahanpesusääntelyn soveltamisalassa. Tämän 3 artiklan 3 alakohdan k alakohdan mukaisiksi luotonvälittäjiksi katsotaan ne välittäjät, jotka jäävät finanssilaitoksen määritelmän ja asunto- ja kulutusluottodirektiivin mukaisen luotonvälittäjän ulkopuolelle. Rahanpesuasetuksen tarkoituksena on sen 22 johdantokappaleen mukaan kattaa sekä luotto- ja finanssilaitoksiksi katsottavat asunto- ja kulutusluottojen välittäjät että muut asunto- ja kulutusluotonvälittäjät. Kummassakin tilanteessa, jos luotonvälittäjä toimii lainan myöntävän ja käsittelevän luottolaitoksen tai rahoituslaitoksen puolesta, ei luoton välittäjää tulisi katsoa ilmoitusvelvolliseksi, vaan rahanpesusääntelyn vaatimuksia tulisi soveltaa ainoastaan asianomaiseen luotto- tai rahoituslaitokseen.
Lisäksi uusia ilmoitusvelvollisia olisivat rahanpesuasetuksen kyseisen alakohdan l alakohdan mukaan sijoittamiseen perustuvia oleskeluoikeusjärjestelyjä välittävät toimijat, joilla on lupa edustaa sellaisia kolmansien maiden kansalaisia tai tarjota välityspalveluja sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka pyrkivät saamaan oleskeluoikeuden jäsenvaltiossa jonkinlaisen sijoituksen vastineena, mukaan lukien pääomansiirto, kiinteistön osto tai vuokraus, valtion velkakirjoihin sijoittaminen, yhtiöön sijoittaminen, lahjoitus yleistä etua edistävään toimintaan tai rahoitusosuus valtion talousarviossa. Suomessa ei myönnetä sijoittamiseen perustuvia oleskelulupia, joten jälkimmäisten osalta kyseeseen tulisivat lähinnä toisten jäsenvaltioiden sijoittamiseen perustuvia oleskeluoikeusjärjestelyjä välittävät toimijat.
Rahanpesuasetuksen soveltamisalaan on sen 3 artiklan 3 alakohdan m alakohdan mukaisesti lisätty myös rahoitusalan ulkopuoliset monialan holding -yhtiöt. Nämä yhtiöt on määritelty rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 13 kohdassa ja sillä tarkoitetaan yritystä, joka ei ole rahoitusalan holdingyhtiö eikä rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja joka ei ole toisen yrityksen tytäryritys ja jonka tytäryrityksiin kuuluu vähintään yksi 3 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvollinen. Tämäkin määritelmä on tehty ainoastaan rahanpesusääntelyn tarkoituksiin.
Lisäksi rahanpesuasetuksen soveltamisalaan on lisätty sen 3 artiklan 3 alakohdan n ja o alakohdassa jalkapalloagentit sekä ammattimaiset jalkapalloseurat. Ammattimaisten jalkapalloseurojen osalta on tarkoitus tarkastella rahanpesuasetuksen 5 artiklassa säädetyn kansallisen liikkumavaran käyttöä niiden jättämisestä soveltamisalan ulkopuolelle, kun sektoriin kohdistuvia riskejä on arvioitu valmisteilla olevassa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen kansallisessa riskiarviossa. Lain voimaantulosäännöksessä säädettäisiin, että jalkapalloagenttien ja ammattimaisten jalkapalloseurojen osalta lakia sovellettaisiin vasta 10.7.2029, jolloin ne tulevat rahanpesuasetuksen 90 artiklan mukaan sääntelyn soveltamisalaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että rahanpesuasetusta ja tätä lakia sovelletaan lisäksi sijoituspalvelulain 2 luvun 3 §:n 1 momentin 1–8 kohdassa tarkoitettua palvelua liike- tai ammattitoimintana tarjoavaan, panttilainauslaitoksista annetussa laissa tarkoitettuun panttilainauslaitokseen ja perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetussa laissa (411/2018) tarkoitettuun perintätoiminnan harjoittajaan. Säännös vastaisi nykytilaa, jossa nämä toimijat ovat olleet rahanpesulain soveltamisalassa ja tältä osin käytettäisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 3 artiklan liikkumavaraa.
Lakia ja rahanpesuasetusta sovellettaisiin 3 momentin mukaan Finnvera Oyj:hin ja sen tytäryhtiöön Suomen Vientiluotto Oy:hyn. Kyseiset toimijat on lisätty voimassa olevan rahanpesulain soveltamisalaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 1 luvun 2 §:n muuttamisesta annetulla lailla (1462/2025). Säännöksessä käytettäisiin tältä osin kuudennen rahanpesudirektiivin 3 artiklan liikkumavaraa.
Pykälän 4 momentissa täsmennettäisiin, että rahanpesulakia sovelletaan myös silloin, kun liiketoimen kohteena olevat varat ovat peräisin toisen valtion alueella suoritetusta toimesta. Tämä vastaisi voimassa olevaa rahanpesulakia.
Pykälän 5 momentissa rahanpesuasetuksen 69 artiklassa säädetty ilmoitusvelvollisuus ulotettaisiin koskemaan voimassa olevan sääntelyn mukaisesti Energiavirastoa, kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettua pörssiä sekä talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa tarkoitettua yhteenliittymän keskusyhteisöä, joiden tulisi ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskukselle, jos ne havaitsevat suorittamansa valvonnan tai muutoin tehtäviensä hoidon yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen perusteella epäilyttävän liiketoimen. Säännöksessä käytettäisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 3 artiklan mahdollistamaa liikkumavaraa. Finanssivalvonta valvoisi 28 §:n mukaisesti tämän velvoitteen noudattamista pörssin ja yhteenliittymän keskusyhteisön osalta.
Yhteenliittymien keskusyhteisöjen rahanpesusääntelyn soveltamisalaan kuulumisen osalta on huomioitava, että rahanpesuasetuksen 16 artiklan 4 kohdan mukaan AMLA luonnostelee myöhemmin tekniset standardit, joissa täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä 16 artiklan mukaisia konserneja koskevia vaatimuksia sovellettaisiin myös muun muassa sellaisiin rakenteisiin kuuluviin yhteisöihin, joilla on yhteinen omistus, yhteinen johto tai yhteinen vaatimustenmukaisuuden valvonta, mukaan lukien verkostot tai kumppanuudet.
Pykälän 6 momentin mukaan lain 8 lukua sovellettaisiin rahanpesuasetuksen 80 artiklassa tarkoitettuihin tavaroiden ja palvelujen tarjoajiin, silloin kuin nämä ottavat vastaan tai suorittavat yli 10 000 euron käteismaksun. Muilta osin kyseiset tahot ovat rahanpesusääntelyn soveltamisalan ulkopuolella, mikäli ne eivät kuulu soveltamisalaan muun tässä pykälässä säädetyn momentin tai rahanpesuasetuksen perusteella. Asetuksen 80 artiklassa säädetään kiellosta ottaa vastaan tai suorittaa yli 10 000 euron arvoinen maksu käteisellä. Tämä koskisi kaikkia tavaroiden ja palvelujen tarjoajia, lukuun ottamatta artiklan 4 kohdassa säädettyjä poikkeuksia. Käteismaksurajoituksen ulkopuolelle jäisi 4 kohdan mukaan ainoastaan luonnollisten henkilöiden väliset maksut silloin kun maksu ei liity luonnollisen henkilön ammatinharjoittamiseen sekä luottolaitosten, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden ja maksupalveludirektiivin 4 artiklan 11 alakohdassa määriteltyjen maksupalveluntarjoajien tiloissa suoritetut maksut tai talletukset. Jälkimmäisten, toimijoiden omissa tiloissa suoritettujen yli 10 000 euron arvoisten maksujen tai talletusten, osalta olisi asetuksen mukaan kuitenkin tehtävä ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle.
Käteismaksua koskeva rajoitus koskisi yli 10 000 euron arvoisia maksuja, olipa nämä maksut missä valuutassa tahansa, ja riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä suorituksina, jos erilliset suoritukset näyttävät olevan toisiinsa kytkeytyneitä. Jäsenvaltioille on asetuksessa säädetty mahdollisuus ottaa käyttöön 10 0000 euroa alempi kynnysarvo, mutta tällaista ei esitetä otettavaksi käyttöön. Ammattiaan harjoittaviin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin, jotka rikkovat asetuksessa säädettyä käteismaksurajoitusta voidaan määrätä 8 luvussa säädettyjä seuraamuksia. Valvojat valvoisivat 28 §:n mukaisesti käteismaksurajoituksen noudattamista.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin pakotteisiin ja jäädytyspäätöksiin liittyvästä soveltamisalan laajennuksesta. Rahanpesuasetuksen sääntely koskee sen 2 artiklan 1 kohdan 49–51 alakohdissa määriteltyjä kohdennettuja talouspakotteita, YK:n talouspakotteita ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvä YK:n talouspakotteita. Kuudes rahanpesudirektiivi koskee vastaavasti lähtökohtaisesti vain näitä pakotteita. Näiden pakotteiden määritelmän ulkopuolelle jäävät sektorikohtaiset pakotteet sekä varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain mukaiset kansalliset jäädyttämispäätökset. Sektorikohtaiset pakotteet koskevat nykyisin ainakin rahoitus-, teollisuus-, energia-, liikenne-, teknologia- ja puolustusalaa. Sektorikohtaisten pakotteiden määrittelyssä käytetään sanallisia kuvauksia sekä tullinimikkeitä ja ne annetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklan nojalla, joka mahdollistaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 29 artiklan mukaisten päätösten täytäntöönpanon taloudellisin toimenpitein. Koska näitä pakotteita ja jäädyttämispäätöksiä on noudatettava samoin kuin muita kohdennettuja talouspakotteita tai YK:n pakotteita ja niillä tavoitellaan vastaavalla tavalla esimerkiksi terrorismin rahoittamisen estämistä, on välttämätöntä, että niihin liittyen noudatetaan samanlaisia toimintatapoja, valvontaa ja seuraamuksia kuin muidenkin EU:n ja YK:n pakotteiden osalta. Momentissa esitetään tämän vuoksi, että siltä osin kuin esitetyssä laissa tai rahanpesuasetuksessa mainitaan kohdennetut talouspakotteet, sen katsotaan kattavan myös sektorikohtaiset pakotteet ja kansalliset jäädyttämispäätökset. Tämä ei kattaisi muiden valtioiden, kuten Yhdysvaltojen asettamia niin sanottuja OFAC- tai BIS-pakotteita.
Säännös tarkoittaisi, että ilmoitusvelvollisilla tulisi olla esimerkiksi rahanpesuasetuksen 9 artiklan mukaisesti sisäiset toimintaperiaatteet, menettelytavat ja valvonta myös sektorikohtaisten pakotteiden ja kansallisten jäädyttämispäätösten kiertämisen riskien hallitsemiseksi, 10 artiklan mukainen koko liiketoimintaa koskeva riskiarvio myös sektorikohtaisten pakotteiden ja kansallisten jäädyttämispäätösten laiminlyönnin ja kiertämisen riskien tunnistamiseksi ja arvioimiseksi. Ilmoitusvelvollisen olisi lisäksi tunnistettava 20 artiklan mukaisesti, onko asiakas tällaisen pakotteen tai päätöksen kohteena ja seurattava sitä jatkuvasti 26 artiklan mukaisesti.
Vastaavasti esitetyn rahanpesulain säännökset kohdennettuja talouspakotteita koskien soveltuisivat myös sektorikohtaisiin pakotteisiin ja kansallisiin jäädyttämispäätöksiin. Siten esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen tulisi 15 §:n mukaisesti tarkistaa, ettei edunsaajarekisteriin merkitty edunsaaja ole tällaisen pakotteen tai jäädyttämispäätöksen kohteena. Valvojat esimerkiksi arvioisivat 29 §:n mukaisesti näiden pakotteiden ja päätösten kiertämiseen ja laiminlyöntiin liittyviä riskejä ja valvoisivat, että ilmoitusvelvolliset noudattaisivat niihin liittyviä velvoitteitaan. Säännös ei toisi merkittävää muutosta nykytilaan, sillä voimassa olevan rahanpesulain 3 luvun 16 §:ssä on säädetty pakotesääntelyyn ja jäädyttämispäätösten noudattamiseen liittyvästä asiakkaan tuntemisesta. Ilmoitusvelvollisella on tullut olla osana rahanpesulain 3 luvussa säädettyjä asiakkaan tuntemiseen liittyviä toimia tehokkaat toimintaperiaatteet, menettelytavat ja sisäinen valvonta sen varmistamiseksi, että ilmoitusvelvollinen noudattaa niitä velvoitteita, joita pakotesääntelystä ja jäädyttämispäätöksistä seuraa. Edellä mainitussa säännöksessä pakotteet on määritelty laajasti niin, että ne ovat kattaneet myös sektorikohtaiset pakotteet, jotka jäävät rahanpesuasetuksen pakotteita koskevan määritelmän ulkopuolelle.
3 §.Soveltamisalaa koskeva rajaus. Pykälässä säädettäisiin soveltamisalaa koskevasta rajauksesta. Rahanpesulakia 1 momentin mukaan ei sovellettaisi luottolaitosdirektiivin liitteen I 2–12, 14 ja 15 kohdassa lueteltuun taloudelliseen toimintaan, jossa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski on pieni, jota harjoitetaan satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti. Lisäksi edellytetään, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
1) toiminta on vähäistä absoluuttisina lukuina tai liiketoimien perusteella; taloudellisen toiminnan kokonaisliikevaihdon tulisi olla alle 20 000 euroa ja lisäksi yhtä asiakasta koskeva liiketoimi tai yksittäinen liiketoimi ei saa ylittää 1 000 euroa yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvinä suorituksina;
2) toiminta ei ole henkilön pääasiallista liiketoimintaa eikä se ylitä viittä prosenttia kyseisen luonnollisen tai oikeushenkilön tilikauden kokonaisliikevaihdosta;
3) toiminta on oheistoimintaa, joka liittyy suoraan pääasialliseen toimintaan;
4) toimintaa harjoittaa henkilö, joka ei harjoita pääasiallisena liiketoimintanaan rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a–d tai g alakohdassa tarkoitettua toimintaa;
5) toimintaa tarjotaan pääasiallisen liiketoiminnan asiakkaille eikä sitä tarjota yleisesti yleisölle;
6) toiminta on muuta kuin maksulaitoslain 1 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettua rahanvälitystä.
Säännös vastaisi pitkälti sisällöltään voimassa olevassa rahanpesulaissa säädettyä satunnaista tai hyvin rajoitetusti harjoitettavaa liiketoimintaa koskevaa poikkeusta. Säännöksellä hyödynnettäisiin rahanpesuasetuksen 6 artiklassa säädetty tiettyä taloudellista toimintaa koskeva soveltamisalapoikkeus.
Säännöksessä määritelty kokonaisliikevaihdolle asetettava kynnysarvo olisi 20 000 euroa. Tämä vastaisi arvonlisäverolain (1501/1993) 3 §:n 1 momentin rajaa vähäisestä toiminnasta. Kyseisen säännöksen mukaan myyjä ei ole verovelvollinen, jos kuluvan kalenterivuoden ja sitä edeltäneen kalenterivuoden liikevaihto on enintään 20 000 euroa, ellei häntä ole oman ilmoituksensa perusteella merkitty verovelvolliseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan lakia ei sovellettaisi toimintaan, joka koskee oikeudenkäyntiavustaja- tai oikeudenkäyntiasiamiestehtävien hoitamista. Oikeudenkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyntiasiamiestehtävänä rahanpesulaissa pidetään varsinaisten oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi oikeudellista neuvontaa, joka koskee asiakkaan oikeudellista asemaa esitutkinnassa rikoksen johdosta tai asian muussa oikeudenkäyntiä edeltävässä käsittelyvaiheessa taikka oikeudenkäynnin käynnistämistä tai sen välttämistä. Säännös vastaisi voimassa olevaa rahanpesulakia.
Lakia ei 3 momentin mukaan sovellettaisi pidettäessä raha-automaatteja käytettävänä pelikasinon ulkopuolella. Lakia sovellettaisiin kuitenkin pidettäessä raha-automaatteja käytettävänä rahapelilain 5 §:ssä tarkoitetun yksinoikeustoimiluvan nojalla. Säännös vastaisi asiasisällöltään voimassa olevaa rahanpesulain 1 luvun 3 §:n 4 momenttia. Koska rahapelilainsäädännön mukaan pakollinen tunnistautuminen on valtakunnassa otettu käyttöön kaikessa rahapelaamisessa, tarkoittaa voimassa olevan lain säännös käytännössä sitä, että valtakunnassa kaikki raha-automaattipelaaminen kuuluu myös rahanpesulain soveltamisalaan momentin ensimmäisen virkkeen soveltamisalarajauksesta huolimatta. Voimassa olevassa säännöksessä viitataan valtakunnan arpajaislakiin, joten säännös ei koske raha-automaattipelaamista Ahvenanmaan maakunnassa. Säännöksen viittaus valtakunnan arpajaislakiin tulisi rahapelisääntelyn uudistuksen myötä muuttaa viittaukseksi uuteen rahapelilakiin ja sen 5 §:ssä säädettyyn yksinoikeustoimilupaan, jonka nojalla voitaisiin pitää yleisön käytettävänä rahapeliautomaatteja. Kaikki rahapelaaminen, pelikasinon ulkopuoliset rahapeliautomaatit mukaan lukien, olisi valtakunnan osalta rahanpesulain soveltamisalassa jatkossakin. Pelikasinon ulkopuolisia raha-automaatteja koskeva soveltamisalan rajaus koskee käytännössä ainoastaan Ahvenanmaan maakuntaa, eli maakunnassa rahanpesulakia ei edelleenkään sovellettaisi pidettäessä rahapeliautomaatteja käytettävänä pelikasinon ulkopuolella. Rahapelilainsäädännön uudistuksessa valtakunnan rahapelilain osalta ehdotetaan raha-automaatin määritelmä muutettavaksi rahapeliautomaatiksi vastaamaan paremmin kyseisten automaattien yleiskielistä ilmaisua. Ahvenanmaan arpajaislainsäädännössä käytetään käsitettä raha-automaatti (ruotsiksi penningautomat), minkä vuoksi tätä käsitettä käytettäisiin edelleen myös uudessa rahanpesulaissa valtakunnassa käytettäväksi ehdotetun rahapeliautomaatti-käsitteen sijaan.
4 §.Määritelmät. Pykälässä säädettäisiin rahanpesulaissa käytettävistä määritelmistä. Sen 1 momentissa todettaisiin, että laissa sovelletaan rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan määritelmiä. Lisäksi pykälässä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 2 artiklan määritelmät sekä säädettäisiin rahanpesuasetuksen määritelmien osalta kansallisesti toimivaltaisista viranomaisista.
Pykälän 2 momentin1 ja 2 kohdassa määriteltäisiin rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen nykylainsäädäntöä vastaavasti viittaamalla rikoslain määritelmiin. Pykälän 2 momentin 3 kohdassa määriteltäisiin rahanpesuntorjuntaviranomainen viittaamalla sen perustamista koskevaan AMLA-asetukseen. Momentin 4 kohdassa määriteltäisiin, mitä viranomaisia tarkoitetaan rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 44 alakohdan a–d alakohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla. Rahanpesuasetuksen edellä mainitun artiklan 1 kohdan 44 alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla rahanpesun selvittelykeskuksella tarkoitettaisiin keskusrikospoliisissa sijaitsevaa rahanpesun selvittelykeskusta. Alakohdan b alakohdassa tarkoitetuilla valvontaviranomaisilla tarkoitettaisiin AMLAa, Finanssivalvontaa, Lupa- ja valvontavirastoa ja Patentti- ja rekisterihallitusta. Alakohdan c alakohdassa tarkoitetuilla viranomaisilla tarkoitettaisiin poliisia, Tullia, Rajavartiolaitosta, Ulosottolaitosta ja syyttäjää sekä d alakohdassa tarkoitetuilla viranomaisilla Poliisihallitusta, Tullia, Rajavartiolaitosta, Verohallintoa, Ulosottolaitosta, Rikosseuraamuslaitosta ja konkurssiasiamiestä. Näiden d alakohdassa mainittujen viranomaisten tulisi 90 §:ssä säädetyn mukaisesti huolehtia siitä, että niiden toiminnassa kiinnitetään huomiota rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja paljastamiseen sekä tehtäviensä hoidon yhteydessä ilmi tulleiden epäilyttävien liiketoimien ilmoittamiseen rahanpesun selvittelykeskukselle.
Poliisihallituksen arpajaishallinnon toiminnasta rahanpesulain mukaisena huolehtimisvelvollisena erityisesti rahankeräys-, tavara-arpajais- ja bingolupien myöntämisprosessien osalta olisi tarkoituksenmukaista säätää rahanpesulaissa uutena tehtävänä. Varsinkin jälkikäteistä valvontaa suorittaessaan arpajaishallinto saa tietoa erityisesti luvan hakijan taloudellisesta asemasta ja rahaliikenteestä, ja jos edellä mainitut lupaprosessit ja valvontatehtävät säädettäisiin huolehtimisvelvollisuuden piiriin, voisi arpajaishallinto tehdä ilmoituksia rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävästä toiminnasta. Tästä syystä esitetään, että Poliisihallitus sisältyisi 4 kohdan d alakohdassa lueteltuihin viranomaisiin.
Pykälän 2 momentin 5 kohdassa määriteltäisiin, että rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa tarkoitetulla itsesääntelyelimellä tarkoitetaan asianajajista annetun lain 1 §:ssä tarkoitettua asianajajayhdistystä.
Momentin 6 kohdassa määriteltäisiin valvoja, jolla tarkoitettaisiin AMLAn, Finanssivalvonnan, Lupa- ja valvontaviraston ja Patentti- ja rekisterihallituksen lisäksi asianajajayhdistystä.
Momentin 7 ja 8 kohdassa määriteltäisiin finanssivalvoja ja finanssialan ulkopuolisten alojen valvojat kuudennen rahanpesudirektiivin 2 artiklaa vastaavalla tavalla niin, että finanssivalvojalla tarkoitetaan valvojaa, joka vastaa luottolaitosten ja finanssilaitosten valvonnasta. Finanssialan ulkopuolisten alojen valvojalla tarkoitettaisiin valvojaa, joka vastaa finanssialan ulkopuolisen alan valvonnasta. Finanssivalvojia olisivat nykysääntelyä vastaavasti Finanssivalvonta ja eräiden finanssialan valvottavien osalta Lupa- ja valvontavirasto. Finanssialan ulkopuolisten alojen valvojia olisivat Finanssivalvonta joukkorahoituspalvelun tarjoajien ja joukkorahoituksen välittäjien valvonnan osalta, Lupa- ja valvontavirasto sen muiden kuin finanssialalla toimivien valvottavien osalta, sekä Patentti- ja rekisterihallitus ja asianajajayhdistys, jotka valvovat vain finanssialan ulkopuolisia ilmoitusvelvollisia.
Momentin 9 kohdassa määriteltäisiin, että finanssialan ulkopuolisella alalla tarkoitetaan rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia. Tämä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi tilintarkastajia, kirjanpitäjiä, veroneuvojia, asianajajia, trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajia, kiinteistövälittäjiä, jalometalli-, jalokivi- tai arvotavarakauppaa käyviä henkilöitä rahapelipalvelujen tarjoajia sekä muita alakohdassa mainittuja aloja. Rahanpesuasetuksen alakohdan mukaisia ilmoitusvelvollisia on kuvattu tarkemmin 2 §:n perusteluissa.
Momentin 10 kohdassa säädettäisiin, että ilmoitusvelvollisella tarkoitetaan tämän lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tai rahanpesuasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle ei ole myönnetty poikkeusta rahanpesuasetuksen 4–7 artiklan tai tämän lain 3 §:n mukaisesti.
Momentin 11 kohdan mukaan kotijäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa ilmoitusvelvollisen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee tai, jos ilmoitusvelvollisella ei ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jäsenvaltiota, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee. Momentin 12 kohdassa säädettäisiin, että sijaintijäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa ilmoitusvelvollisella on tytäryritys tai sivuliike tai muu toimipaikka taikka jossa ilmoitusvelvollinen toimii palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla infrastruktuurin välityksellä. Infrastruktuuria ei ole määritelty rahanpesuasetuksessa tai -direktiivissä, mutta komission näkemyksen mukaan sillä tarkoitetaan jonkinlaista ilmoitusvelvollisen fyysistä läsnäoloa jäsenvaltiossa. Momentin 13 kohdassa säädettäisiin ilman toimipaikkaa toimivasta ilmoitusvelvollisesta. Tällä tarkoitettaisiin ilmoitusvelvollista, joka toimii Suomessa SEUT 56 artiklan mukaisen palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla asiamiehen tai edustajan tai muun infrastruktuurin välityksellä. Kyse on siten toimijasta, joka tarjoaa palveluja Suomessa ilman kotipaikkaa tai pysyvää toimipaikkaa, käyttäen esimerkiksi asiamiehiä, edustajia tai muuta toimintarakennetta, joka ei muodosta pysyvää toimipaikkaa.
Momentin 14 kohdassa säädettäisiin, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegiolla tarkoitettaisiin pysyvää yhteistyö- ja tietojenvaihtorakennetta, jonka tarkoituksena on valvoa ryhmää tai yhteisöä, joka toimii sijaintijäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa.
Momentin 15 kohdassa säädettäisiin Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmän määritelmästä. Ryhmän kokoonpanosta ja tehtävistä säädettäisiin 78–79 §:ssä.
Kuudennen rahanpesudirektiivin 2 artiklan määritelmistä ei implementoitaisi kansallisen toimenpideluonnoksen määritelmää, koska edellä mainitun direktiivin 3 artiklaa, joka koskee alttiiden alojen määrittämistä kansallisella tasolla, jossa määritelmää käytetään, ei ole tarpeen implementoida, sillä esityksen valmistelussa ei ole tunnistettu tarvetta määritellä kansallisesti muiden alojen yhteisöjä, kuin niitä, jotka kuuluvat rahanpesuasetuksen soveltamisalaan tai jotka ovat jo rahanpesusääntelyn piirissä voimassaolevan sääntelyn mukaisesti. Kansallisesti rahanpesusääntelyn piirissä jo olevat toimijat voidaan jatkossakin pitää sääntelyn piirissä direktiivin 3 artiklan 7 kohdan perusteella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin rahastoyhtiön ja vaihtoehtorahaston hoitajan asiakkaan sekä niiden jakelijan asiakkaan määrittelystä.
Suomalainen rahastojen jakelumalli eroaa usein muissa jäsenvaltioissa yleisemmin noudatetusta jakelumallista. EU:n rahanpesusääntely, erityisesti rahanpesuasetuksen ulkoistamista ja toiseen ilmoitusvelvolliseen tukeutumista koskevat säännökset, eivät tällä hetkellä riittävästi huomioi suomalaisen rahastojakelun erityispiirteitä, mikä johtaisi siihen, että joissain tilanteissa sekä rahastoyhtiön että rahaston jakelijan tulisi noudattaa muun muassa asiakkaan tuntemisvelvoitteita rahaston osuudenomistajan suhteen. Tämä aiheuttaisi tarpeetonta hallinnollista taakkaa yhtiöille ja mahdollisesti joiltain osin kaksinkertaisten asiakkaan tuntemiskyselyjen täyttämisen rahasto-osuuden omistajalle. Rahanpesun estämisen tehokkuuden kannalta kaksinkertaisesta asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta saatu hyöty olisi kuitenkin rajallista, vaikkakin se voisi hyödyttää siinä, että rahastoyhtiöllä olisi sen myötä parempi kokonaiskäsitys rahasto-osuudenomistajan taloudellisesta toiminnasta. On lisäksi huomioitava, että jakelijan, joka voi myydä useamman eri rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan rahastoja, tulisi noudattaa jokaisen eri rahastoyhtiön sisäisiä menettelytapoja ja riskiperusteista lähestymistapaa, mikäli rahasto-osuudenomistaja katsottaisiin rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan asiakkaaksi. Tämä aiheuttaisi merkittävää hallinnollista taakkaa ja käytännön toiminnallisia haasteita jakelijoille. Rahaston jakelija on yleensä pankki, sijoituspalveluyritys, tai laajennetulla toimiluvalla toimiva toinen rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahastojen hoitaja, ja tyypillisemmin itse myös rahanpesusääntelyn mukainen ilmoitusvelvollinen.
Rahaston jakelijalla on parhaat edellytykset aidosti tunnistaa sen myymän rahaston asiakas, seurata liikesuhdetta ja asiakkaan toimeksiantoja. Rahastoyhtiöllä tai vaihtoehtorahaston hoitajalla ei yleensä ole osuudenomistajiin suoraa yhteyttä eikä usein edes reaaliaikaista näkyvyyttä osuudenomistajarekisteriin. Tästä syytä olisi tarpeen kansallisesti määritellä selventävästi, että rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan asiakkaana pidettäisiin sen jakelijaa, ja toisaalta jakelijan asiakkaana pidettäisiin rahasto-osuudenomistajaa. Rahasto-osuudenomistaja tarkoittaisi henkilöä, yhteisöä tai säätiötä taikka niihin rinnastettavaa ulkomaista yksityis- tai oikeushenkilöä, joka omistaa yhden tai useamman rahasto-osuuden tai sen murto-osan. Tämä vastaisi sijoitusrahastolain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 14 kohdan mukaista rahasto-osuudenomistajan määritelmää. Vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevassa laissa (162/2014) ei ole erikseen määritelty rahasto-osuuden omistajaa. Jotta rahasto-osuudenomistaja olisi katsottavissa jakelijan asiakkaaksi, olisi sillä luonnollisesti oltava voimassa oleva asiakassuhde kyseiseen jakelijaan. Vastaavasti rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan ja jakelijan välillä tulisi olla sopimussuhde.
Säännös soveltuisi niihin tilanteisiin, joissa sekä rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahaston hoitaja että jakelija olisivat rahanpesusääntelyn mukaisia ilmoitusvelvollisia. Jos jakelija olisi esimerkiksi sidonnaisasiamies tai muu taho, joka ei olisi rahanpesusääntelyn mukainen ilmoitusvelvollinen eikä siihen siten soveltuisi esimerkiksi asiakkaan tuntemisvelvollisuudet, ei ehdotettu säännös olisi sovellettavissa. Lisäksi säännös soveltuisi vain niissä tilanteissa, jolloin rahastoyhtiö käyttää jakelijaa rahaston jakeluun. Jos rahastoyhtiö hoitaisi jakelun suoraan itse, ei säännös olisi sovellettavissa, vaan rahasto-osuudenomistaja olisi luonnollisesti rahastoyhtiön suora asiakas.
Säännös olisi sovellettavissa rahanpesulakia ja rahanpesuasetusta sovellettaessa. Sillä ei siten olisi vaikutusta esimerkiksi sijoitusrahastolaissa säädettyihin asiakasta koskeviin säännöksiin.
Ehdotetulla säännöksellä pyritään ainoastaan saattamaan suomalaiset rahastoalan toimijat rahanpesusääntelyn asiakkaantuntemisvelvoitteiden osalta lähemmäs samaa asemaa kuin muut eurooppalaisten toimijat, joiden kansallisessa sääntelyssä ei ole hallintarekisteröintikieltoa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa rahanpesulain 4 §:n 2 momenttia vastaavalla tavalla, että valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 34 alakohdan a alakohdan ix luetelmakohdassa tarkoitetuista merkittävistä julkisista tehtävistä ja organisaatioista, joissa merkittäviä julkisia tehtäviä hoidetaan, siltä osin kuin on kyse kotimaisista merkittävistä julkisista tehtävistä. Muilta osin poliittisesti vaikutusvaltaisesta henkilöstä ja hänen toiminnastaan merkittävissä julkisissa tehtävissä säädetään rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 34 alakohdassa.
2 lukuRiskiarvio ja tilastot
5 §.Kansallinen riskiarvio. Pykälässä säädettäisiin kansallisen riskiarvion laatimisen vastuista ja sillä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 8 artiklan velvoitteet. Sen 1 momentin mukaan rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskiarvion laatimisesta vastaisi rahanpesun selvittelykeskus kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmän ohjauksessa. Viranomaisyhteistyöryhmän toimintaa on kuvattu edellä jaksossa 5.1.3 ja sen kokoonpanosta ja tehtävistä säädettäisiin lain 78–79 §:ssä. Viranomaisyhteistyöryhmän tehtävänä olisi seurata riskiarvion laatimista, hyväksyä tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa riskiarvio ja siinä käytettävä metodologia sekä seurata kansallisia toimia, joilla puututaan kansallisessa riskiarviossa havaittuihin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeihin.
Rahanpesun selvittelykeskuksen tulisi riskiarvion laatimisessa hyödyntää toimivaltaisten viranomaisten tietoja, havaintoja ja toimialakohtaista asiantuntemusta. Tämä koskisi rahanpesun, terrorismin rahoittamisen sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskien tunnistamista, arvioimista ja ymmärtämistä. Kohdennettuja talouspakotejärjestelmiä koskevassa arvioinnissa merkityksellisiä olisivat asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten tiedot ja asiantuntemus muun muassa pakotejärjestelmistä, niiden täytäntöönpanosta, valvonnasta, mahdollisista kiertämistavoista sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta toimintaympäristöstä.
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvioon liittyvän toimintasuunnitelman laatiminen olisi valtiovarainministeriön ja sisäministeriön vastuulla. Ulkoministeriö vastaisi kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen toimintasuunnitelman laatimisesta. Toimintasuunnitelmaa, jolla puututaan riskiarviossa havaittuihin kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskeihin, seurattaisiin ulkoministeriön pakoteryhmissä.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin siitä, mitä asioita riskiarviossa arvioidaan, eli Suomeen kohdistuvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskejä niiden tunnistamiseksi, arvioimiseksi, ymmärtämiseksi ja vähentämiseksi. Voimassaolevasta säännöksestä poiketen riskiarvio tulisi sisältämään myös kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskien arvioinnin, mikä perustuu täytäntöönpantavaan direktiiviin. Laadukas ja kattava riskiarvio antaa kaikille toimijoille yhteisen käsityksen rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyvistä riskeistä Suomessa. Lisäksi se on keskeinen väline viranomaisille, kun ne kohdentavat riskiperusteisesti toimintaansa ja resurssejaan.
Säännöksessä velvoitettaisiin pitämään riskiarvio ajan tasalla ja tarkistamaan sitä vähintään joka neljäs vuosi ja jos riskitilanne sitä edellyttäisi, useammin tai tapauskohtaisesti alakohtaisessa riskiarviossa.
Sisäministeriö on vuonna 2024 julkaissut NPO-riskiarvion. Jatkossa NPO-sektorin riskejä arvioitaisiin pääsääntöisesti osana yleistä kansallista riskiarviota. Säännös kuitenkin mahdollistaa myös erillisten, kohdennettujen riskiarvioiden laatimisen esimerkiksi tiettyä sektoria tai ilmiötä koskien.
Pykälän 3 momentissa velvoitettaisiin lisäämään riskiarvioon kuvaus rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen torjuntajärjestelmän rakenteesta ja yleisistä menettelyistä. Tämän tulisi sisältää kuvaus viranomaisista, mukaan lukien rahanpesun selvittelykeskus sekä vero- ja syyttäjäviranomaiset, jotka on listattu kuudennen rahanpesudirektiivin 8 artiklassa. Riskiarvion tulisi sisältää myös kuvaus mekanismeista yhteistyön tekemiseksi vastaavien toimijoiden kanssa Euroopan unionin sisällä tai kolmansissa maissa, sekä niihin osoitetut henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit, siltä osin kuin nämä tiedot ovat saatavilla.
Pykälän 4 momentin mukaan riskiarvion laatimisessa tulisi kuulla ilmoitusvelvollisia ja muita sidosryhmiä. Riskiarvion laatiminen edellyttää kaikkien rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen estämiseen osallistuvien viranomaisten aktiivista osallistumista. Kattavan käsityksen luominen Suomessa vallitsevista riskeistä onnistuu ainoastaan laajassa yhteistyössä viranomaisten, yksityisten sektorin ja kolmannen sektorin kanssa. Riskiarvion tulokset tulisi julkaista ja toimittaa Euroopan komission, AMLAn ja muiden EU-jäsenvaltioiden saataville. Riskiarvion tulosten julkaiseminen ei velvoittaisi julkaisemaan koko riskiarviota, vaan riskiarviossa voisi tarvittaessa olla myös ei-julkisia osia.
Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin siitä, millä tavoin kansallista riskiarviota tulisi hyödyntää kansallisesti. Riskiarviota tulisi hyödyntää muun muassa parantamaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisjärjestelmiä, tunnistamaan alojen ja sektorien riskitaso ja estämistyöhön tarvittavien resurssien oikeasuhteinen kohdentaminen.
6 §.Tilastot. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin viranomaisten ja asianajajayhdistyksen velvollisuudesta pitää tilastoja sekä asetuksenantovaltuudesta valtiovarainministeriölle. Ulkoministeriöllä, oikeusministeriöllä, 4 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla sekä asianajajayhdistyksellä olisi velvoite ylläpitää asetuksessa tarkemmin eriteltyjä tilastoja. Säännöksellä implementoitaisiin osin kuudennen rahanpesudirektiivin 9 artiklan tilastoja koskevat velvoitteet. Rahanpesun selvittelykeskuksen tilastojen osalta asiasta säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa.
Direktiivin mukaan tilastoja on pidettävä muun muassa rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen perusteella tutkittujen, syytettyjen ja tuomittujen tapausten määristä, esirikostyypeistä, jäädytettyjen, takavarikoitujen tai menetetyksi tuomittujen varojen määrästä, tosiasiallisia omista ja edunsaajia koskevista tietopyynnöistä, estämistyöhön osallistuvien viranomaisten resursseista, toteutetuista valvontatoimista ja seuraamuksista sekä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään tehtyjen hakujen määristä.
Valtiovarainministeriö antaisi asetuksen rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen estämisen tuloksellisuuden tarkastelemiseksi tarvittavien tilastojen sisällöstä. Asetus sisältäisi direktiivin 9 artiklassa edellytetyt tiedot pois lukien rahanpesun selvittelykeskuksesta annetussa laissa säädetyt tilastot.
Pykälän 2 momentin mukaan valtiovarainministeriö keräisi ja toimittaisi edellä mainitut tilastot komissiolle vuosittain. Tältä osin nykytilaan ei tulisi muutosta, sillä tilastot tulee jo aikaisempien rahanpesudirektiivien mukaan toimittaa komissiolle. Kuudennen rahanpesudirektiivin 9 artiklan 2 kohdan a, c, d, f ja g alakohdassa tarkoitetut tilastot olisi toimitettava lisäksi rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.
3 lukuEdunsaajarekisteri
7 §.Tosiasiallisia edunsaajia koskeva keskitetty rekisteri. Pykälässä säädettäisiin edunsaajarekisteristä ja sen sisällöstä. Pykälällä pantaisiin täytäntöön rahanpesuasetuksen 62, 63 ja 66 artiklan ja kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan velvoitteet tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen tallentamisesta ja hallinnoinnista kansallisella tasolla. Rekisteriä ylläpitäisi Patentti- ja rekisterihallitus osana kaupparekisteriä, kuten nykyisinkin, jolloin voitaisiin hyödyntää olemassa olevia rakenteita ja teknisiä ratkaisuja. Patentti- ja rekisterihallitus on kehittämässä keskitettyä edunsaajatietopalvelua, jolloin jatkossa edunsaajatiedot olisivat saatavissa yhdestä palvelusta, vaikka tiedot olisi rekisteröity eri kantarekistereihin.
Tosiasiallisella edunsaajalla tarkoitettaisiin laissa tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden täyttyessä tiedot olisi merkittävä rekisteriin. Rekisteröintivelvollisuus koskisi pääsääntöisesti Suomessa rekisteröityjä oikeushenkilöitä sekä rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 29 alakohdassa tarkoitettuja express trust -järjestelyjä tai vastaavia rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 32 alakohdassa tarkoitettuja oikeudellisia järjestelyjä, joita hallinnoitaisiin Suomesta käsin tai joiden hoitajat olisivat sijoittautuneet tai asuisivat Suomessa.
Rahanpesuasetuksen 116 johdantokappaleen mukaan express trust -järjestelyt ovat asettajan aloitteesta perustettuja trusteja. Lain nojalla perustetut trustit tai trustit, joita ei ole perustettu asettajan nimenomaisesta aikomuksesta, on jätetty rahanpesusääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Express trust -järjestelyt perustetaan yleensä asiakirjan muodossa, kuten kirjallisen asiakirjan tai kirjallisen luottamusasiakirjan muodossa, ja yleensä se vastaa johonkin yrityksen tai henkilökohtaisen tarpeeseen. Express trust -järjestelyjen kaltaiset oikeudelliset järjestelyt ovat rahanpesuasetuksen mukaan rakenteeltaan tai toiminnoltaan samankaltaisia järjestelyjä, joilla ei ole oikeushenkilöllisyyttä. Ratkaisevaa ei ole oikeudellisen järjestelyn tyypin määrittäminen vaan express trust -järjestelyn määritelmän perusominaisuuksien täyttyminen eli asettajan aikomus asettaa varat tietyn henkilön hallintaan ja määräysvaltaan tiettyä, yleensä yrityksen tai henkilökohtaista tarkoitusta varten, siten että edunsaajat hyötyvät siitä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että rahanpesuasetuksen 65 artiklassa tarkoitetut oikeushenkilöt ja oikeudelliset järjestelyt jäisivät rekisteröintivelvoitteen ulkopuolelle. Näitä olisivat artiklassa tarkemmin kuvatut edellytykset täyttävät yhtiöt, joiden arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, sekä julkisista hankinnoista annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa säädetyt julkisoikeudelliset laitokset.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että rekisterimerkinnät tehtäisiin koneluettavassa muodossa. Momentilla implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan velvoite. Edellä mainittu vaatimus ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että kaikki rekisteristä saatavilla olevat tiedot tai asiakirjat olisivat koneluettavassa muodossa, vaan tarkoittaisi rekisterimerkintöjä. Momentissa säädetyn mukaisesti rekisterimerkintöjen perusteena olevat tiedot tulisi kerätä kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin rekisteriin tallennettavien tietojen laadusta kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 7 kohdan implementoimiseksi. Tietojen olisi oltava riittäviä, tarkkoja ja ajantasaisia, mikä olisi olennaista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen tehokkuuden kannalta. Tietojen ajantasaisuuden varmistamiseen liittyvistä toimista säädettäisiin tarkemmin rahanpesulain 13 ja 14 §:ssä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että edunsaajarekisteriin sovellettaisiin kaupparekisterilakia ja muuta soveltuvaa lainsäädäntöä, jollei rahanpesulaista tai muusta lainsäädännöstä muuta johtuisi, sillä edunsaajarekisteri on osa kaupparekisteriä. Säännöksessä mainitulla muulla soveltuvalla lainsäädännöllä tarkoitettaisiin muun muassa rahanpesuasetusta, joka sisältää säännöksiä myös tosiasiallisiin edunsaajiin liittyen erityisesti sen IV luvussa.
Edunsaajarekisteriin sovellettaisiin näin ollen muun muassa kaupparekisterilain 10 §:n 2 momenttia muutosilmoituksista. Tämä tarkoittaisi, että mikäli edunsaajarekisteriin merkityissä tiedoissa tapahtuisi muutoksia, muutoksista tulisi ilmoittaa välittömästi edunsaajarekisterille. Tällä täytäntöönpantaisiin näin ollen myös kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 8 kohta, joka koskee oikeushenkilöiden, express trust -järjestelyjen omaisuudenhoitajien tai samankaltaisissa oikeudellisissa järjestelyissä vastaavissa asemissa toimivien henkilöiden velvollisuutta rekisteröidä myös tosiasiallisia edunsaajia koskevat muutokset. Näin lisäksi varmistettaisiin, että rekisterissä olevat tiedot kattaisivat muutosten historiatiedot. Muuttuneiden edunsaajarekisteritietojen ilmoittamisesta ja tietojen ajan tasalla pitämisestä säädetään lisäksi rahanpesuasetuksen 62 artiklassa, 63 artiklan 2 kohdassa ja 64 artiklan 2 kohdassa.
Säännöksen mukaan kaupparekisterilain 12 §:n 2 momenttia ei sovellettaisi tosiasialliseksi edunsaajaksi rekisteröityyn henkilöön. Kaupparekisterilain 12 §:n 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä yritys- ja yhteisötietolain 14 §:ssä säädetään, jokainen, joka on eronnut kaupparekisteriin merkitystä asemastaan tai jonka rekisteriin merkitty tehtävä on lakannut, saa itse tehdä tästä ilmoituksen. Kaupparekisterilakia koskevassa hallituksen esityksessä eduskunnalle kaupparekisterilaiksi ja elinkeinotoimintalaiksi sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 244/2022 vp, s. 124) on kyseisestä säännöksestä todettu, että myös tosiasialliseksi edunsaajaksi rekisteriin merkitty henkilö voisi vaatia rekisterimerkinnän poistamista, jos henkilö ei olisi enää tosiasiallinen edunsaaja, vaikka kyse ei siltä osin olekaan eroamisesta tai tehtävän lakkaamisesta. Henkilön omiin ilmoituksiin ei ole käytännössä edellytetty liitettäväksi mitään selvitystä. Sinänsä kaupparekisterilain 13 §:n 1 momentin perusteella ei ole estettä pyytää selvitystä siitä, miksi rekisterimerkinnän poistamista vaatinut henkilö ei rekisteritiedoissa mainitusta poiketen olekaan yrityksen edunsaaja ennen kuin tieto rekisteröidään, mutta selvityksen pyytäminen aiheuttaisi runsaasti hallinnollista taakkaa. Toisaalta on selvää, että ilman ilmoitusta tukevaa selvitystä, tällainen henkilökohtainen ilmoitusoikeus voi johtaa oikean tiedon kätkemiseen, mikä ei edistä rekisteritietojen oikeellisuutta ja rahanpesun estämistä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklan nojalla rekisteröidyllä on oikeus saada virheelliset tiedot oikaistuksi, mutta tällaisessa prosessissa tietojen virheellisyys tulee jollakin tavalla osoittaa. Myöskään esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ei ole vastaavaa käytäntöä tietojen oikaisusta oman ilmoituksen perusteella.
8 §.Euroopan unionin ulkopuolisen oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisen edunsaajan rekisteröiminen. Pykälässä säädettäisiin rahanpesuasetuksen 67 artiklan ja kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi rekisteröintivelvoitteesta silloin, kun kyseessä olisi EU:n tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautunut oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely. Jos kyseinen yhteisö täyttäisi mainitussa artiklassa säädetyt edellytykset – esimerkiksi sen vuoksi, että se omistaisi kiinteistöjä Suomessa tai harjoittaisi liiketoimintaa täällä – sen tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot olisi säilytettävä Suomessa ylläpidettävässä edunsaajarekisterissä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että rekisterimerkintään olisi sisällytettävä tieto siitä, mikä rahanpesuasetuksen 67 artiklan 1 kohdassa määritellyistä tilanteista olisi rekisteröintiperuste.
9 §.Express trust-järjestelyn tai samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisen edunsaajan rekisteröinti. Pykälässä säädettäisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 3 kohdan implementoimiseksi tilanteesta, jossa express trust -järjestelyn omaisuudenhoitajat tai vastaavat henkilöt olisivat sijoittautuneet tai asuisivat eri jäsenvaltioissa. Tällöin rekisteröintivelvoitteen täyttämisen osoittamiseksi riittäisi, että jossakin jäsenvaltiossa olisi tehty rekisteröinti ja siitä olisi esittää todistus tai ote rekisteristä.
10 §.Eräiden yhteisöjen ja säätiöiden tosiasiallisen edunsaajan määräytyminen. Pykälässä säädettäisiin eräiden yhteisöjen ja säätiöiden tosiasiallisen edunsaajan määräytymisestä. Määräytymisen osalta käytettäisiin voimassa olevan rahanpesulain 1 luvun 7 §:ssä säädettyä, lähes vastaavaa olettamasäännöstä.
Pykälän 1 momentin mukaan yhdistyslaissa tarkoitetun aatteellisen yhdistyksen tosiasiallisina edunsaajina pidetään yhdistysrekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. Yhdistys voisi ilmoittaa hallituksen jäsenten lisäksi tosialliseksi edunsaajaksi myös muun henkilön kuin oletetun tosiasiallisen edunsaajan. Yhdistysten osalta tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi toiminnanjohtajaa. Säännös sisältäisi informatiivisen viittauksen yhdistyslakiin, jossa säädetään yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan ja nimenkirjoittajan lakisääteisestä rekisteröinnistä sekä muiden hallituksen jäsenten vapaaehtoisesta rekisteröinnistä.
Säännös vastaisi nykytilaa, lukuun ottamatta yhdistyksen mahdollisuutta ilmoittaa myös muu henkilö edunsaajarekisteriin. Hallituksen jäsenten, tai monissa tilanteissa pelkästään hallituksen puheenjohtajan, lisäksi ilmoitettavan muun henkilön ilmoittamisen tarpeellisuutta arvioitaessa on verrattava henkilön asemaa rahanpesuasetuksen 63 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun ylempään johtoon kuuluvaan henkilöön. Lähtökohtaisesti on myös huomioitava, että rahanpesuasetuksen 52 artiklan 4 kohta näyttäytyy ensisijaiselta suhteessa 63 artiklaan, mutta Suomen lain mukaisissa yhdistyksissä ei arvioida olevan sellaisia olosuhteita, joihin viitataan ko. artiklakohdassa (muilla keinoin käytettävä määräysvalta), että yhdistysten tosiasiallinen edunsaaja määräytyisi muun kuin 63 artiklan nojalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että uskonnonvapauslaissa tarkoitetun uskonnollisen yhdyskunnan tosiasiallisina edunsaajina pidetään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. Uskonnollisen yhdyskunnan hallituksen jäsenten rekisteröinnistä säädetään uskonnonvapauslaissa. Säännös vastaisi nykytilaa.
Pykälän 3 momentin mukaan säätiölaissa tarkoitetun säätiön tosiasiallisina edunsaajina pidetään säätiörekisteriin merkittyjä hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniä sekä säätiön perustajaa. Säännös sisältäisi informatiivisen viittauksen säätiölakiin, jossa säädetään säätiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten sekä perustamiskirjan, johon sisältyvät tiedot säätiön perustajista, rekisteröinnistä.
Säätiön tosiasialliset edunsaajat määräytyvät rahanpesuasetuksen 57 artiklan nojalla. Artikla edellyttää säätiöiden osalta myös edunsaajien luokan tunnistamista. Rahanpesuasetuksen 59 artiklan 2 kohdan i-ii alakohtien täyttyessä pidetään riittävänä säätiörekisterissä olevaa tietoa säätiön tarkoituksesta. Säätiöillä on säätiölain 2 §:n nojalla oltava hyödyllinen tarkoitus (i alakohta). Säätiö tukee tai harjoittaa tarkoitusta edistävää toimintaa. Tarkoituksena ei voi olla liiketoiminnan harjoittaminen eikä taloudellisen edun tuottaminen 8 §:ssä määrättyyn lähipiiriin kuuluvalle. Lokakuussa 2024 julkaistun kansallisen NPO-riskiarvion nojalla Suomessa perustettuja säätiöitä voidaan myös lähtökohtaisesti pitää ii alakohdassa tarkoitetulla tavalla matalariskisinä. 57 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla myös muu henkilö, jolla on asetuksen tarkoittama määräysvalta, tulisi rekisteröidä edunsaajaksi. Valmistelun yhteydessä on arvioitu, ettei e alakohta lähtökohtaisesti tulisi sovellettavaksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009) tarkoitetun asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön tosiasiallisina edunsaajina pidetään kaupparekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. Säännös vastaisi nykytilaa.
11 §.Patentti- ja rekisterihallituksen oikeus saada ja pyytää tietoja. Pykälässä säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen oikeudesta saada ja pyytää tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja tehtäviensä hoitamiseksi kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Pykälän 1 momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallituksella olisi oikeus saada tiedot tosiallisten edunsaajien tunnistamiseksi ja henkilöllisyyden todentamiseksi suoraan oikeushenkilöiltä, trustien omaisuudenhoitajilta sekä tosiasiallisilta edunsaajilta. Tämä kattaisi myös pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä saatavat tiedot. Tiedonluovuttajat luovuttavat tietoja asiakkaistaan pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän kautta toimivaltaiselle viranomaiselle. Tulli ylläpitää koostavaa sovellusta, jonka avulla se siirtää koneellisesti toimivaltaisten viranomaisten tietopyynnöt toimijoille sekä välittää toimijoilta vastaanotetut tiedot viranomaiselle. Tulli on myös koostavalla sovelluksella käsiteltävien henkilötietojen rekisterinpitäjä. Patentti- ja rekisterihallituksen oikeudesta pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään tallennettuihin tietoihin säädettäisiin lisäksi pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 3 §:n 11 kohdassa.
Patentti- ja rekisterihallituksen tiedonsaantioikeus kattaisi säännöksen mukaisesti mitkä tahansa tiedot, joita tarvitaan tosiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamiseen ja näiden henkilöllisyyden todentamiseen. Tämä pitää direktiivin mukaisesti sisällään myös hallituksen päätökset ja niiden kokousten pöytäkirjat, kumppanuussopimukset, trustin perustamiskirjat, valtakirjat tai muut sopimukset ja asiakirjat.
Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että salassapitosäännöksistä huolimatta Patentti- ja rekisterihallitus olisi oikeus saada tietoja muilta viranomaisilta niiden rekistereissä olevista tiedoista Suomessa. Näitä viranomaisia voisivat olla esimerkiksi muut rahanpesulain valvojat, kuten Finanssivalvonta ja Lupa- ja valvontavirasto.
Pykälän 1 ja 2 momentin osalta on huomioitava, että kuudennessa rahanpesudirektiivissä tietojen saantioikeutta ei ole sidottu välttämättömyysedellytykseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen oikeudesta pyytää tietoja kolmansien maiden rekistereistä.
12 §.Tosiasiallisen edunsaajan tunnistamatta jääminen. Pykälässä säädetään menettelystä tilanteessa, jossa tosiasiallista edunsaajaa ei ole mahdollista tunnistaa rahanpesuasetuksen 63 artiklan 3 kohdassa tai 64 artiklan 6 kohdassa edellytetyllä tavalla. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 5 kohdan velvoitteet.
Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin merkinnöistä rekisteriin edellä mainituissa tilanteissa. Momentin 1 kohta koskisi lausumaa siitä, ettei tosiasiallista edunsaajaa ole tai että niitä ei ole pystytty määrittämään, sekä siihen liittyvät perustelut. Kuten rahanpesuasetuksen johdanto-osan 126 kappaleessa todetaan, tapauksissa, joissa tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien puuttuminen on ilmeistä oikeushenkilön erityisen muodon ja rakenteen osalta, perustelut olisi ymmärrettävä viittaukseksi tähän seikkaan eli siihen, että oikeushenkilöllä ei ole tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa sen erityisen muodon ja rakenteen vuoksi. Tällainen tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien puuttuminen voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun oikeushenkilössä ei ole omistusoikeuksia tai siinä ei voida viime kädessä käyttää määräysvaltaa muilla keinoin. Lisäksi 2 kohdassa edellytettäisiin merkintää luonnollisista henkilöistä, jotka kuuluvat yhteisön rahanpesuasetuksessa määriteltyyn ylempään johtoon.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edunsaajarekisteriin tehtävästä merkinnästä, mikäli oikeushenkilö tai muu ilmoituksen tekemiseen velvollinen laiminlöisi edunsaajan ilmoittamisen tai ettei edunsaajaa ole tai ettei se ole kyennyt tunnistamaan edunsaajaa. Oikeushenkilöillä on rahanpesuasetuksen 63 artiklan mukaan velvollisuus pitää ajantasaisia tietoja tosiasiallisista edunsaajistaan ja ilmoittaa ne keskitettyyn rekisteriin. Jos tästä huolimatta edunsaajarekisteriin ei ilmoitettaisi tosiasiallista edunsaajaa tai ettei sellaista ole tai sellaista ei ole pystytty tunnistamaan, Patentti- ja rekisterihallitus tekisi edunsaajarekisteriin merkinnän puutteellisesta asian tilasta. Patentti- ja rekisterihallituksen tulisi kuitenkin pyrkiä saattamaan edunsaajarekisteriin asianmukaiset tiedot edunsaajasta taikka 1 momentissa tarkoitettu lausuma ja ylempään johtoon kuuluvien luonnollisten henkilöiden tiedot. Patentti- ja rekisterihallitus voi esimerkiksi kaupparekisterilain 22 §:n mukaisesti kehottaa ilmoitusvelvollista korjaamaan puutteet, määrätä kaupparekisterilain 24 §:n mukaisesti laiminlyöntimaksun, jos kehotuksesta huolimatta tietoja ei korjata taikka 28 §:n mukaisesti määrätä ilmoitusvelvollisen selvitystilaan tai poistaa rekisteristä. Patentti- ja rekisterihallitus voi käyttää myös sille rahanpesun estämisestä annetussa laissa säädettyjä toimivaltuuksia tosiasiallisen edunsaajan selvittämiseksi ja tarkistamiseksi.
Ehdotetussa 3 momentissa määritellään tiedon saatavuus 4 §:n 2 momentin 4 kohdassa määritellyille toimivaltaisille viranomaisille, rahanpesuntorjuntaviranomaiselle sekä asianajajayhdistykselle ja ilmoitusvelvollisille. Ilmoitusvelvollisten oikeus saada tietoja 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista seikoista olisi rajoitettu ainoastaan lausumaan, silloin kun ne tekevät ilmoituksen eroavuudesta niiden keräämien tosiasiallista edunsaajaa koskevien tietojen ja rekisterissä olevien tietojen välillä rahanpesuasetuksen 24 artiklan mukaisesti. Ilmoitusvelvollisella olisi lisäksi oikeus saada tieto lausuman perusteluista, jos se esittää todisteita toimista, joita se on tehnyt määrittääkseen oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn tosiasialliset edunsaajat. Tietojen saantioikeutta ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska myöskään kuudennessa rahanpesudirektiivissä tietojensaantioikeutta ei ole sidottu välttämättömyysedellytyksellä.
13 §.Tosiasiallista edunsaajaa koskevien tietojen luotettavuuden varmistaminen. Pykälässä säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen velvollisuudesta tarkistaa rekisteriin merkityt tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot sekä niiden ajantasaisuus ja luotettavuus kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 7 kohdan implementoimiseksi. Tarkistusten laajuuden ja toistuvuuden tulisi perustua Euroopan unionin tasolla tehtyyn riskiarvioon ja kansalliseen riskiarvioon rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä.
Pykälässä säädettäisiin myös toimenpiteistä, jos tiedoissa havaitaan epäjohdonmukaisuuksia tai puutteita. Patentti- ja rekisterihallitus voisi 2 momentin mukaan evätä rekisterimerkinnän tekemisen, jos virheet havaitaan tietojen toimittamisen yhteydessä, tai 3 momentin mukaan tehdä puutteista rekisterimerkinnän, joka säilyy voimassa, kunnes tiedot ovat asianmukaiset. Ehdotettu sääntely ei rajoittaisi kaupparekisterilaissa säädettyjen seuraamusten soveltamista.
Rahanpesuasetuksen 23 artiklan 4 kohta edellyttää, että jos ilmoitusvelvollinen on aloittamassa uutta asiakassuhdetta artiklassa viitataun oikeushenkilön, express trust -järjestelyn omaisuudenhoitajan tai samankaltaisessa järjestelyssä toimivan henkilön kanssa, jolla on velvollisuus ilmoittaa tosiasiallinen edunsaaja rekisteriin, ilmoitusvelvollisen on hankittava rekisteriote, josta tosiasiallinen edunsaaja ilmenee. Jos Patentti- ja rekisterihallitus on tämän pykälän 2 tai 3 momentin nojalla evännyt oikeushenkilön tai omaisuudenhoitajan tosiasiallista edunsaajaa koskevan rekisterimerkinnän tai tehnyt rekisteriin merkinnän puutteellisista tiedoista, tarkoittaisi se käytännössä, että ilmoitusvelvollinen ei näin ollen voisi aloittaa asiakassuhdetta kyseisen oikeushenkilön tai omaisuudenhoitajan kanssa. Jos asiakassuhde olisi jo perustettu, ja sen aikana Patentti- ja rekisterihallitus tekisi rekisteriin merkinnän oikeushenkilön tai omaisuuden hoitajan tosiasiallisen edunsaajatiedon puutteista, tulisi ilmoitusvelvollisen huomioida se rahanpesuasetuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisessa liikesuhteen jatkuvassa seurannassa ja asiakkaan tietojen päivittämisessä.
Pykälän 4 momentissa rajoitettaisiin 2 ja 3 momentin soveltamista niin, ettei se koskisi vähäisiä virheitä kuten kirjoitusvirheitä tai translitterointieroja, jotka eivät vaikuta tosiasiallisten edunsaajien tai heidän omistusosuutensa tunnistamiseen.
Pykälän 5 momentissa velvoitetaan Patentti- ja rekisterihallitus käyttämään automatisoituja tarkistusmenetelmiä tarkistusten tekemiseksi. Tämä sisältäisi sekä tämän pykälän mukaiset tarkistukset että 15 §:n mukaiset tarkastukset kohdennettujen talouspakotteiden osalta. Tämä voisi pitää sisällään vertailua muiden viranomaisten rekistereihin, kuten Verohallinnon omistajatietoihin ja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän edunsaajatietoihin. Kyseessä ei kuitenkaan olisi vertailutietojen massahaku, vaan vertailu tehtäisiin vain silloin, kun se olisi tapauskohtaisesti välttämätöntä.
14 §.Tosiasiallista edunsaajaa koskeva valvontailmoitus. Pykälässä säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen velvollisuudesta ryhtyä toimiin, jos sille ilmoitetaan valvontailmoituksella eroavuudesta edunsaajarekisterissä olevien tietojen ja rahanpesuasetuksen 24 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen välillä. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 10 kohdan velvoitteet. Patentti- ja rekisterihallituksen tulisi ryhtyä eroavuuden ratkaisemiseksi asianmukaisiin toimiin 30 työpäivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Mikäli eroavuus olisi monimutkainen eikä sen ratkaisu onnistuisi määräajassa, Patentti- ja rekisterihallituksen tulisi kirjata käsittelyyn liittyvät tiedot ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet eroavuuden ratkaisemiseksi mahdollisimman pian.
Edunsaajarekisteriin tehtäisiin pykälän 2 momentin mukaan eroavuuksista merkintä, joka olisi voimassa, kunnes eroavuus on ratkaistu. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin pääsystä edellä mainittuun merkintään, joka tulisi antaa niille, joilla on oikeus rahanpesulain 20 ja 22 §:n nojalla saada tietoja edunsaajarekisteristä.
Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin, että eroavuuden ratkaisemiseksi Patentti- ja rekisterihallitus kehottaisi ilmoitettujen eroavuuksien kohteena olevaa oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä antamaan selityksen ilmoitetuista eroavuuksista ja korjaamaan edunsaajarekisterin tiedossa olevat puutteet tai virheet. Patentti- ja rekisterihallitus voisi myös viran puolesta korjata edunsaajarekisterissä olevat tiedot, jos se pystyisi todentamaan oikean tiedon.
15 §.Kohdennetut talouspakotteet. Pykälällä varmistettaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti, että Patentti- ja rekisterihallitus tarkistaisi kohdennetun talouspakotteen asettamisen yhteydessä ja säännöllisin väliajoin, koskevatko edunsaajarekisterissä olevat tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot luonnollisia henkilöitä tai yhteisöistä, jotka ovat kohdennettujen talouspakotteiden kohteena. Merkintä rekisteriin tehtäisiin tilanteissa, joissa oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely on yhteydessä luonnollisiin henkilöihin tai yhteisöihin, jotka ovat kohdennetun talouspakotteen kohteena tai niiden määräysvallassa oleva taho tai tosiasiallinen edunsaaja olisi kohdennetun talouspakotteen kohteena. Merkintä säilyisi voimassa niin kauan kuin talouspakote olisi voimassa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin tilanteista, joissa merkintä tulee tehdä ja 3 momentissa oikeudesta saada tieto rekisterissä olevasta merkinnästä, joka koskee kohdennetun talouspakotteen kohteena olevaa henkilöä tai yhteisöä. Edellä 13 §:n 4 momentissa säädetyillä tavoin Patentti- ja rekisterihallituksella tulisi olla käytössä automatisoituja järjestelmiä tarkistusten toteuttamiseksi.
16 §.Patentti- ja rekisterihallituksen tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallitukselle valtuudet suorittaa tarkastuksia oikeushenkilöiden ja trustien omaisuudenhoitajien toimitiloissa ja toiminnan tosiasiallisessa harjoittamispaikassa tosiasiallisen edunsaajan määrittämiseksi sekä rekisteriin toimitettujen tietojen tarkastamiseksi. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 11 kohdassa säädetyt velvoitteet. Tältä osin on huomioitava, että edellä mainittu säännös ei jätä jäsenvaltioille liikkumavaraa liittyen yksityisasuntoon kohdistuvaan tarkastukseen. Esityksen valmistelussa on kuitenkin katsottu, että kuudennen rahanpesudirektiivin sääntelyssä on liikkumavaraa liittyen 10 artiklan 11 kohdassa edellytettyyn ennakkolupaan. Englanninkielisessä versiossa kyseisestä artiklassa kotirauhan piiriin ulottuvan tarkastuksen edellytyksenä on ”prior judicial authorisation”, joka voidaan kääntää eri tavoin, kuten tuomioistuimen luvaksi tai oikeudelliseksi valtuutukseksi. Tältä osin on huomioitava, että esitetty tarkastusoikeus ei liity esimerkiksi rikoksen selvittämiseen, vaan valvontavaltuuteen, ja vakiintuneesti vastaavilta viranomaisen tarkastuksilta ei ole edellytetty tuomioistuimen ennakkolupaa, vaan riittävää on ollut, että on muuten säädetty menettelyllisistä takeista. Ehdotetussa sääntelyssä tuomioistuimen ennakkolupa tai muu oikeudellinen valtuutus korvattaisiin muilla menettelyllisillä takeilla, joita kuvataan jäljempänä.
Pykälän 2 momentin mukaan tarkastusoikeutta ei saisi rajoittaa, haitata tai estää, ellei pykälän 3 tai 4 momentissa säädetystä muuta johdu.
Ehdotetun 3 momentin mukaan yksityisasunnon ollessa oikeushenkilön toimitilana tai kyseisen yksityisasunnon osoitteen ollessa oikeushenkilön yritys- ja yhteisötietojärjestelmään tallennettu posti- tai käyntiosoite, edellytyksenä tarkastukselle olisi, että se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja kyseessä olevassa tapauksessa olisi olemassa perusteltu ja yksilöity syy epäillä, että velvoitteita tosiasiallisen edunsaajan määrittämiseksi on rikottu tai rikotaan tavalla, josta voisi olla seuraamuksena rahanpesulain 8 luvussa tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu. Asuintiloissa sijaitsevan toimitilan tarkastuksen kynnys olisi näin korkeampi kuin 1 momentissa säädetyille tarkastuksille. Tarkastuksen edellytykset olisi perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti sidottu välttämättömyyteen ja säännöksessä viitattaisiin hallintolain 39 §:ään, jossa säädetään tarkastuksissa noudatettavasta menettelystä. Viranomaisen olisi siten ilmoitettava asianosaiselle tarkastuksen ajankohdasta, jollei ilmoittaminen vaarantaisi tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Asianosaisella olisi myös oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä esittää mielipiteensä ja kysymyksiä tarkastukseen liittyvistä seikoista, ja tarkastus olisi suoritettava aiheuttamatta tarkastuksen kohteelle tai sen haltijalle kohtuutonta haittaa. Tarkastajan tulisi viipymättä laatia tarkastuksesta kirjallinen tarkastuskertomus, josta tulee käydä ilmi tarkastuksen kulku ja tarkastajan tekemät keskeiset havainnot ja se tulisi antaa tiedoksi asianosaiselle. Säännöksessä todettaisiin selvyyden vuoksi, että tarkastuksen saisi tehdä ainoastaan viranomainen. Se, kuka tarkastuksesta päättäisi Patentti- ja rekisterihallituksessa, olisi sen työjärjestyksessä määrättävä asia. Poliisin tulisi tarvittaessa antaa Patentti- ja rekisterihallitukselle virka-apua 5 momentin mukaisesti tarkastuksen toteuttamiseksi. Edellä kuvattu menettely vastaisi sitä, mitä muissa valvontatehtäviä hoitavien viranomaisten asuintiloihin kohdistuvissa tarkastussäännöksissä on säädetty (esimerkiksi elintarvikelain (297/2021) 40 §:n 2 momentti, eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023) 78 §:n 6 momentti ja 83 § sekä terveydensuojelulain (763/1994) 46 §).
Ehdotetun 4 momentin mukaan tarkastuksissa Patentti- ja rekisterihallitus ei saisi saada oikeudellisen ammattisalassapitovelvollisuuden alaisia tietoja, kuten asiamiesten tai avustajien saamia tietoja. Tältä osin on huomioitava, että kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 11 kohdassa edellä mainituista suojatoimista säädetään vain trustien osalta.
Ehdotetussa 5 momentissa viitattaisiin poliisin velvollisuuteen antaa virka-apua, josta säädetään poliisilain 9 luvun 1 §:ssä. Poliisi avustaisi Patentti- ja rekisterihallituksen pyynnöstä tarkastuksessa.
17 §.Havaintojen ilmoittaminen rahanpesun selvittelykeskukselle. Säännöksellä velvoitettaisiin Patentti- ja rekisterihallitus ilmoittamaan viipymättä rahanpesun selvittelykeskukselle kaikista havaitsemistaan seikoista, jotka voisivat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 17 kohta.
18 §.Edunsaajarekisterin yhteenliittäminen. Pykälän 1 momentilla implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 19 kohta, jonka mukaan edunsaajarekisteri on liitettävä tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 (EU:n yhtiöoikeusdirektiivi) (EU) 2017/1132 22 artiklan 1 kohdan nojalla perustettuun eurooppalaiseen kaupparekistereiden yhteenliittämisjärjestelmään, eli keskusjärjestelmään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Patentti- ja rekisterihallituksen olisi huolehdittava siitä, että tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot asetetaan saataville keskusjärjestelmän välityksellä noudattaen, mitä 20–22 §:ssä säädetään. Edunsaajarekisterin tietojen tulee olla yhteenliittämisjärjestelmän välityksellä saatavilla muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja oikeutetun edun omaaville. Kaupparekisterilaista ehdotetaan vastaavasti kumottavaksi 34 §:n 2 momentti, jossa säädetään tällä hetkellä tietojen saataville asettamisesta.
Eurooppalainen edunsaajarekistereiden yhteenliittämisjärjestelmä Boris (Beneficial ownership registers interconnection system) on käytössä edellä 20 §:ssä tarkoitetuille viranomaisille, asianajajayhdistykselle ja ilmoitusvelvollisille sekä 21 §:ssä tarkoitetuille oikeutetun edun omaaville EU:n Justice Portalin kautta. Tietoa hakeva viranomainen, asianajajayhdistys, ilmoitusvelvollinen tai oikeutetun edun omaava henkilö tekee haun suoraan portaalin kautta. Kansallisesti hoidetaan vain autentikointi ja käyttöoikeuden selvittäminen, kun tietoa hakeva taho kirjautuu järjestelmään. Boriksen toteutusta on käsitelty tarkemmin hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi kaupparekisterilain ja yritys- ja yhteisötietolain 4 §:n muuttamisesta (HE 151/2021 vp).
19 §.Tosiasiallista edunsaajaa koskevien tietojen säilyttäminen. Säännöksellä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 10 artiklan 20 kohdan vaatimus tietojen säilyttämisestä. Pykälässä säädettäisiin, että rahanpesuasetuksen 62 artiklassa tarkoitetut tiedot, 63 artiklan 4 kohdan mukainen lausuma sekä 66 artiklassa tarkoitettuja nimellisiä järjestelyjä koskevat tiedot säilytetään edunsaajarekisterissä ja pidetään keskitettyjen rekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta saatavilla viiden vuoden ajan siitä, kun oikeushenkilö on purettu tai oikeudellinen järjestely on lakannut olemasta. Nimellisiä järjestelyjä ei ole ollut Suomessa, mutta ulkomaisten oikeushenkilöiden osalta tietojen rekisteröinti voi ajankohtaistua.
Lisäksi Patentti- ja rekisterihallitus voisi 2 momentin mukaan hakemuksesta jatkaa tietojen säilyttämistä enintään viidellä lisävuodella, mikäli säilyttäminen olisi tarpeen ja oikeasuhteista epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen estämistä, paljastamista tai tutkintaa tai niitä koskevia syytetoimia varten. Säilytysajan jatkamista voisivat hakea syyttäjä sekä esitutkintaviranomaiset, joita ovat poliisin lisäksi Rajavartiolaitos, Tulli ja Puolustusvoimat. Patentti- ja rekisterihallituksen olisi säilytysajan pidentämisen tarpeellisuutta koskevassa arvioinnissa kiinnitettävä huomiota siihen, onko tietojen säilyttämisen pidentäminen tarpeen ja oikeasuhtaista nimenomaan edunsaajarekisterissä. Säilytysajan jatkamista olisi haettava 1 momentissa säädettävän säilytysajan kuluessa. Säilytysajan päätyttyä tiedot poistettaisiin rekisteristä, mikä turvaisi henkilötietojen asianmukaista käsittelyä ja tietosuojavaatimusten toteutumista. Säilytysajan jatkaminen edellyttää edellytysten täyttymisen harkintaa Patentti- ja rekisterihallituksessa, ja hakemuksen perusteella annettu päätös olisi myös yleisten muutoksenhakusääntöjen mukaisesti valituskelpoinen. Hakemuksen edellyttämään harkintaan ja säilyttämisajan jatkamista koskevan päätöksen muutoksenhakuun liittyvistä käytännön syistä pykälän 1 momentissa säädetty viiden vuoden säilytysaika ja pykälän 3 momentin säännös tietojen poistamisesta eivät voisi olla niin ehdottomia, että tiedot olisi poistettava kokonaisuudessaan Patentti- ja rekisterihallituksen tietokannoista heti säilytysajan päätyttyä. Pykälän 3 momentissa säädetyllä tietojen poistamisella ei tarkoitettaisi sitä, että tiedot olisi poistettava kokonaisuudessaan Patentti- ja rekisterihallituksen tietokannoista heti säilytysajan päättymisajan jälkeen, vaan tietoja voitaisiin säilyttää viiden vuoden säilytysajan päättymisen jälkeenkin, jos se olisi tarpeen säilytysajan jatkamisen harkintaan tai mahdolliseen muutoksenhakuun liittyvistä taikka muista näihin rinnastettavista välttämättömistä syistä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin oikeushenkilön, express trust -järjestelyn ja oikeudellisen järjestelyn velvoitteesta säilyttää myös itse omia tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot viiden vuoden ajan siitä, kun oikeushenkilö on purettu tai express trust -järjestely tai oikeudellinen järjestely lakannut. Jos yhtiö olisi asetettu konkurssiin, koskisi velvoite konkurssipesää. Säännöksellä täytäntöönpantaisiin FATFin metodologian mukainen suositus 24.7, jossa tietojen säilyttämisvelvollisuutta suositellaan paitsi keskitettyä rekisteriä ylläpitävälle viranomaiselle, myös yhtiölle itselleen.
20 §.Toimivaltaisten viranomaisten, asianajajayhdistyksen ja ilmoitusvelvollisten oikeus saada edunsaajarekisterin tietoja. Säännöksellä turvattaisiin, että eri viranomaisilla, asianajajayhdistyksellä ja ilmoitusvelvollisilla on oikeus saada tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja valvontaa ja rahanpesun torjuntaa varten. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 11 artiklan vaatimukset. Pykälän 1 momentin mukaan oikeus saada tietoja taattaisiin rahanpesulain 4 §:n 2 momentin a–d alakohdassa määritellyille toimivaltaisille viranomaisille, asianajajayhdistykselle, veroviranomaisille, rahanpesuntorjuntaviranomaiselle yhteisiä analyysejä varten, Euroopan syyttäjäviranomaiselle EPPOlle, Euroopan petostorjuntavirastolle OLAFille sekä Europolille ja Eurojustille, kun ne antavat operatiivista tukea jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Näillä tahoilla olisi oikeus kaikkiin edunsaajarekisterin tosiasiallisia edunsaajia koskeviin tietoihin. Säännöksellä pykälässä säädetyt tahot olisivat oikeutettuja saamaan tietoa tosiallisista edunsaajista niin kansallisesta edunsaajarekisteristä kuin edunsaajarekisterien yhteenliittämisjärjestelmästä.
Tietojen luovuttaminen tapahtuisi pykälän 2 momentin mukaan ilman oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn kuulemista.
Patentti- ja rekisterihallituksen sekä muiden tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen saamiseen oikeutettujen viranomaisten velvollisuudesta luovuttaa tietoja niiden vastapuolina oleville muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien valtioiden toimivaltaisille viranomaisille säädettäisiin 74 §:ssä.
Ilmoitusvelvollisille tulisi pykälän 3 momentin mukaan luovuttaa edunsaajarekisterin tietoja niiden suorittaessa rahanpesuasetuksen III luvun mukaisesti asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä. Patentti- ja rekisterihallitus voisi kuitenkin kieltäytyä tietojen luovuttamisesta kokonaan tai osittain jos kyse olisi 25 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta eli jos tietojen luovutus asettaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi suhteettomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, kiskonnan, häirinnän, väkivallan tai uhkailun riskille tai jos tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja on alaikäinen tai rajoitetusti oikeustoimikelpoinen. Kieltäytyminen tulisi tehdä tapauskohtaisesti, arvioimalla yksityiskohtaisesti olosuhteiden poikkeuksellisuus ja kun on vahvistettu, että kyseiset suhteettomat riskit ovat olemassa. Tällä täytäntöönpantaisiin osin direktiivin 15 artikla.
21 §.Oikeutetun edun omaavien henkilöiden oikeus saada edunsaajarekisterin tietoja. Säännöksellä mahdollistettaisiin oikeus saada tietoja edunsaajarekisteristä niille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, jotka voivat osoittaa oikeutetun edun liittyen rahanpesun, sen rikoslain 32 luvun 11 §:ssä tarkoitetun esirikosten ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja torjuntaan liittyen. Säännöksellä pykälässä säädetyt tahot olisivat oikeutettuja saamaan tietoa tosiasiallisista edunsaajista niin kansallisesta edunsaajarekisteristä kuin edunsaajarekisterien yhteenliittämisjärjestelmästä. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 12 artiklan velvoitteet. Tällaisille luonnollisille tai oikeushenkilöille luovutettaisiin 1 momentin mukaan rekisteristä keskeisiä tietoja, kuten tosiasiallisen edunsaajan nimi, syntymäkuukausi- ja vuosi, asuinmaa, kansalaisuus sekä oikeushenkilöiden tosiasiallisten edunsaajien osalta hallussa olevan omistusosuuden luonnetta ja laajuutta koskevat tiedot. Kaupparekisterilain mukaan kaupparekisteriin merkittävistä luonnollisista henkilöistä rekisteriin merkitään henkilötietoina täydellinen nimi, henkilötunnus, kansalaisuus ja kotikunta. Jos henkilöllä ei ole suomalaista henkilötunnusta, merkitään rekisteriin syntymäaika. Ulkomailla asuvista henkilöistä kotikunnan sijasta merkitään kotiosoite.
Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 22 §:n 1 momentin 1, 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille luovutettaisiin myös oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn aiemmista tosiasiallisista edunsaajista. Tämä kattaisi myös edeltävän viiden vuoden aikana purettujen tai lakanneiden oikeushenkilöiden tai oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisen edunsaajan tiedot. Näillä henkilöillä olisi oikeus saada tieto myös oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn määräysvalta- ja omistusrakenteista.
Tiedot luovutettaisiin 3 momentin mukaisesti ensisijaisesti sähköisesti, mutta myös paperimuodossa pyynnöstä, mikä varmistaisi oikeuden saada tietoja myös niille, joilla ei ole sähköisiä välineitä käytettävissään. Viranomaisten ensisijaisesta sähköisestä asioinnista säädetään laissa sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003). Tiedot luovutettaisiin 4 momentin mukaisesti ilman oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn kuulemista.
22 §.Oikeutetun edun omaavat henkilöt. Pykälällä tarkennettaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 12 artiklan implementoimiseksi, mitkä luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt katsottaisiin oikeutetun edun perusteella olevan oikeutettuja saamaan 21 §:n 1 momentissa säädetyt tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot.
Näihin kuuluisivat 1 momentin 1 ja 2 kohdassa erilaiset journalistiset toimijat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt, mukaan lukien valtioista riippumattomat järjestöt ja tiedeyhteisöt, jotka ovat suoraan tai välillisesti tekemisissä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen kanssa.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa määriteltäisiin luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka ovat todennäköisesti osapuolina liiketoimissa oikeushenkilöiden tai oikeudellisten järjestelyjen kanssa ja joilla on intressi estää liiketoimien mahdollinen yhteys rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen.
Pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohdassa määriteltäisiin oikeutetun edun piiriin kolmansien maiden yhteisöt ja viranomaiset, joihin sovelletaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia vaatimuksia. Edellytyksenä tällöin on, että ne voivat osoittaa tarpeen tietojen saamiseen asiakkaan tai mahdollisen asiakkaan tuntemisvelvollisuuden toteuttamiseksi tai rahanpesun torjuntatehtävien suorittamiseksi.
Pykälän 1 momentin 6–9 kohdassa määriteltäisiin oikeutetun edun piiriin kuuluvat jäsenvaltioiden viranomaiset, jotka vastaavat yhtiöiden rekisteröinnistä, osakeyhtiöiden muutosten valvonnasta, unionin rahastojen tukivälineiden täytäntöönpanosta sekä julkisten hankintamenettelyjen valvonnasta. Näin varmistetaan, että eri hallinnolliset toimijat voivat saada tarvitsemansa tiedot tehtäviensä asianmukaiseen hoitamiseen. Säännös koskisi sekä kansallisia että muiden jäsenvaltioiden viranomaisia. Suomessa yhtiöiden rekisteröinnistä ja osakeyhtiöiden muutosten valvonnasta vastaa Patentti- ja rekisterihallitus ja julkisten hankintojen valvonnasta Kilpailu- ja kuluttajavirasto. EU-rahastojen valvonta ja tukivälineiden täytäntöönpano kuuluu useille tahoille, esimerkiksi sisäasioiden rahastojen hallintoviranomaisena toimii sisäministeriö ja valtiovarainministeriö tarkastusviranomaisena.
Pykälän 1 momentin 10 kohdassa määriteltäisiin ne rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien tuotteiden tarjoajat, jotka käyttävät rekisterin tietoja tuotteidensa pohjana. Tällöin edellytettäisiin, että nämä tuotteiden tarjoajat voivat osoittaa tarpeen päästä tietoihin yhteistyösopimuksella ilmoitusvelvollisten tai viranomaisten kanssa.
Momentin 11 kohdassa säädettäisiin, että myös muut henkilöt, 1–10 kohdassa yksilöityjen tahojen lisäksi, jotka voivat tapauskohtaisesti osoittaa oikeutetun etunsa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä ja torjunnassa, saisivat pääsyn edunsaajarekisterin tietoihin.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen velvollisuudesta toimittaa komissiolle ajantasaiset tiedot viranomaisista, joilla on oikeus saada tietoja edunsaajarekisteristä sekä 1 momentin 11 kohdan mukaisesti määritellyistä henkilöistä, joilla on oikeutettu etu saada rekisteristä tietoja, mukaan lukien mahdolliset uudet henkilöryhmät. Patentti- ja rekisterihallituksen olisi 3 momentin mukaan ilmoitettava kaikista muutoksista ja lisäyksistä komissiolle viipymättä ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa niiden ilmenemisestä.
23 §.Luovutuksensaajia koskevien tietojen luovuttaminen. Säännöksellä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 12 artiklan 4 kohdan velvoitteet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen velvollisuudesta pitää kirjaa henkilöistä, joilla olisi oikeus saada edunsaajarekisterin tietoja 22 §:n nojalla. Tämän rekisterin avulla Patentti- ja rekisterihallitus voisi luovuttaa tiedot tosiasialliselle edunsaajalle tämän esittäessä yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen pyynnön.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Patentti- ja rekisterihallituksen tulisi varmistaa, ettei edunsaajarekisteristä luovutettavat tiedot johtaisi rekisteriin tutustuvan henkilön tunnistamiseen silloin, kun kyse olisi 22 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä eli esimerkiksi journalisteista ja kansalaisyhteiskunnan järjestöistä. Näissä tapauksissa Patentti- ja rekisterihallituksen tulisi luovuttaa vain tiedot rekisteriin tutustuneiden henkilöiden tehtävästä tai ammatista, jos tosiasiallinen edunsaaja esittäisi 1 momentissa tarkoitetun eli yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen pyynnön.
Lisäksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Patentti- ja rekisterihallituksen olisi pidättäydyttävä ilmaisemasta rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 44 alakohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä vastaavien Euroopan unionin toimivaltaisten viranomaisten kolmannessa maassa toimivien vastapuolten henkilöllisyyttä. Tämä pidättyminen olisi voimassa niin kauan kuin se olisi tarpeen viranomaisten analyysien tai tutkimusten suojaamiseksi.
Pykälässä säädettäisiin myös, että kolmannen maan viranomaisten, jotka pyytäisivät pääsyä tosiasiallisia edunsaajia koskeviin tietoihin 21 §:n nojalla, olisi ilmoitettava ajanjakso, jonka ne pyytäisivät Patentti- ja rekisterihallitusta pidättäytymään tietojen luovuttamisesta. Tämä ajanjakso saisi olla enintään viisi vuotta, ja sen yhteydessä olisi esitettävä rajoituksen syyt sekä perusteltava, miten tietojen luovuttaminen vaarantaisi analyysien ja tutkimusten tarkoituksen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että 3 momentissa säädettyyn ajanjaksoon olisi mahdollista myöntää enintään yhden vuoden pidennys kolmannen maan viranomaisen perustellusta pyynnöstä. Jatkopyyntö edellyttäisi uuden perustellun pyynnön esittämistä.
24 §.Menettely oikeutetun edun tarkistamiseksi ja vastavuoroiseksi tunnustamiseksi. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 13 artiklan velvoitteet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen velvollisuudesta tarkistaa hakijan esittämät asiakirjat ja tiedot oikeutetun edun olemassaolon arvioimiseksi, kun hakija pyytäisi tällä perusteella edunsaajarekisteristä tietoja. Tarkistus perustuisi sekä hakijan antamiin tietoihin että tarvittaessa Patentti- ja rekisterihallituksen käytettävissä oleviin muihin tietoihin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että oikeutetun edun arvioinnissa tulisi ottaa huomioon hakijan tehtävä tai ammatti sekä hakijan liityntä oikeushenkilöön tai oikeudelliseen järjestelyyn, jonka tietoja pyydetään. Kuitenkaan 3 momentin mukaan jälkimmäistä edellytystä ei sovellettaisi, jos hakija kuuluu 22 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun ryhmään, eli esimerkiksi journalisteihin tai kansalaisyhteiskunnan järjestöihin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin jäsenvaltioiden keskitettyjen rekisterien tekemien tarkastusten vastavuoroisesta tunnustamisesta. Jos hakijan oikeutettu etu olisi jo tarkistettu toisen jäsenvaltion rekisterissä, tämä todistus oikeutetusta edusta riittäisi 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun edellytyksen tarkistamiseen.
Pykälän 5 momentin mukaan hakijan henkilöllisyys olisi tarkistettava ennen rekisterin tietoihin pääsyn myöntämistä.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että henkilölle, jonka 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot olisi jo tarkistettu, tulisi luovuttaa tiedot ilman jatkuvaa uudelleentarkistamista. Todentaminen voitaisiin kuitenkin tehdä ajoittain, kuitenkin aikaisintaan 12 kuukauden välein sekä aina silloin kun on perusteltua syytä epäillä, että oikeutettua etua ei enää ole.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin tarkistuksen ja päätöksen määräajoista. Patentti- ja rekisterihallituksen tulisi tehdä 1 momentissa tarkoitettu tarkistus ja antaa päätös hakijalle 12 työpäivän kuluessa, ja tarvittaessa määräaikaa voitaisiin jatkaa enintään kahdesti 12 työpäivällä.
Pykälän 8 momentissa Patentti- ja rekisterihallitus velvoitettaisiin ilmoittamaan komissiolle 7 momentissa tarkoitetusta määräajan jatkamisesta hyvissä ajoin. Hakemuksen hyväksymisestä olisi annettava kirjallinen todistus kolmen vuoden ajaksi. Myöhempiin tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen luovutusta koskeviin hakemuksiin samalta henkilöltä tulisi vastata seitsemän työpäivän kuluessa.
25 §.Edunsaajarekisterin tietojen luovuttamisen hylkääminen ja peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa Patentti- ja rekisterihallituksen voisi hylätä edunsaajia koskevien tietojen luovutushakemuksen. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 13 artiklan 7 ja 8 kohta sekä 15 artikla.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että hakemus voitaisiin hylätä, jos hakija ei olisi toimittanut 24 §:n 1 momentissa säädettyjä tietoja tai asiakirjoja, hakija ei olisi osoittanut oikeutettua etua, kun olisi aihetta epäillä tietojen väärinkäyttöä, eli että tietoa ei käytetä niihin tarkoituksiin, joita niitä varten on pyydetty tai että tietoja käytetään tarkoituksiin, jotka eivät liity rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen estämiseen. Lisäksi hakemus voitaisiin hylätä, jos tietojen luovutus asettaisi tosiasiallisen edunsaajan alttiiksi suhteettomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, kiskonnan, häirinnän, väkivallan tai uhkailun riskille tai jos tosiasiallinen edunsaaja on alaikäinen tai rajoitetusti oikeustoimikelpoinen. Tällaisessa tilanteessa hylkääminen tulisi tehdä tapauskohtaisesti, arvioimalla yksityiskohtaisesti olosuhteiden poikkeuksellisuus ja kun on vahvistettu, että kyseiset suhteettomat riskit tosiasialliselle edunsaajalle ovat olemassa. Hakemus voitaisiin lisäksi hylätä, kun toisen jäsenvaltioiden rekisterin antama todistus oikeutetusta edusta ei ulottuisi tarkoitukseen, jota varten tietoja pyydetään tai kun hakija on kolmannessa maassa ja vastaaminen tietoihin pääsyä koskevaan hakemukseen ei olisi yleisen tietosuoja-asetuksen V luvun säännösten mukaista.
Ennen hakemuksen hylkäämistä Patentti- ja rekisterihallitus voisi 2 momentissa säädetyn mukaisesti pyytää hakijalta lisäselvitystä. Jos lisäselvitystä olisi pyydetty, Patentti- ja rekisterihallituksen 24 §:n 7 momentissa säädettyä päätöksen antamisen määräaikaa jatkettaisiin seitsemällä työpäivällä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Patentti- ja rekisterihallituksen olisi dokumentoitava kaikki toimet hakemuksen arvioimiseksi. Lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksen olisi hallintolain mukaisesti annettava hakijalle kirjallinen päätös, jossa kerrottaisiin hylkäämisen syyt ja muutoksenhakuoikeudesta.
Pykälän 4 momentin mukaisesti päätös tietojen luovuttamisesta voitaisiin peruuttaa myöhemmin, jos jokin hylkäämisen perusteista tulisi Patentti- ja rekisterihallituksen tietoon sen jälkeen, kun pääsy tietoihin on jo myönnetty. Tietojen saantiin oikeutettujen henkilöiden velvollisuutena olisi ilmoittaa muutoksista, jotka voivat johtaa oikeutetun edun lakkaamiseen.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen velvollisuudesta julkistaa vuosittain tilasto niistä tapauksista, joissa tiedot on luovutettu pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Tämä koskee siten tilanteita, joissa tieto on päätetty luovuttaa hakijalle, vaikka luovutus asettaisi tosiasiallisen edunsaajan alttiiksi petokselle, sieppaukselle, kiristykselle tai muulle kohdassa mainitulle rikoksen riskille tai henkilö on alaikäinen tai rajoitetusti oikeustoimikelpoinen. Ilmoitusvelvollisille tällainen tieto voidaan luovuttaa 20 §:n 3 momentin nojalla. Myös sen perusteella luovutettujen tietojen tapausten lukumäärä tulee sisältyä tilastoihin.
4 luku Asiakkaan tuntemista koskeva velvollisuus
26 §.Oikeushenkilön rekisteröintinumero ja yleisen edunvalvojan tuntemistiedot. Säännöksen tarkoituksena olisi tarkentaa rahanpesuasetuksen asiakkaan tuntemista koskevaa 22 artiklaa niin, että siinä säädettäisiin, että rahanpesuasetuksen III luvun 22 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetuksi oikeushenkilön rekisteröintinumeroksi katsotaan yritys- ja yhteisötunnus tai muu rekisterinumero, jolla oikeushenkilö yksilöidään. Mikäli oikeushenkilöllä olisi y-tunnus, tulisi sitä käyttää rekisterinumerona, eli y-tunnus olisi aina ensisijainen suhteessa mahdolliseen muuhun rekisterinumeroon. Voimassa olevan rahanpesulain mukaan oikeushenkilöiltä on edellytetty rekisterinumeroa, ja tulkinta on vaihdellut sen suhteen, mitä tällä tarkoitetaan. Tämä on aiheuttanut ongelmia erityisesti sellaisten oikeushenkilöiden osalta, jolla ei ole yritys- tai yhteisötunnusta, kuten sellaiset tiekunnat, joilla ei ole y-tunnusta. Tiekuntien osalta rekisterinumeroa koskeva vaatimus voitaisiin täyttää Maanmittauslaitoksen tiekunnille antamalla käyttöoikeusyksikkötunnuksella.
On myös muita y-tunnuksettomia oikeushenkilöitä, kuten yhteisaluelain (758/1989) mukainen osakaskunta sekä yhteismetsälain (109/2003) mukainen yhteismetsä. Osalla oikeushenkilöistä ei välttämättä ole lainkaan rahanpesuasetuksessa tarkoitettua rekisterinumeroa. Tältä osin on tärkeää huomioida, että rahanpesuasetuksen 22 artiklassa ei aseteta ehdotonta rekisterinumeroa koskevaa tuntemistietovaatimusta kaikille oikeushenkilöille, jolloin tämä tieto ei ole pakollinen kerättävä tuntemistieto niiden oikeushenkilöiden osalta, joilla tällaista ei ole.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan rahanpesulain 3 luvun 3 §:ää vastaavasti, että ilmoitusvelvollisen tulee säilyttää asiakkaan tuntemista koskevista tiedoista yleisen edunvalvojan osalta rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tietojen sijasta palveluntuottajan yksilöintitiedot, edunvalvojan nimike sekä, jos palveluntuottajalla on useampi kuin yksi yleinen edunvalvoja, edunvalvojan järjestysnumero. Yleiset edunvalvojat eivät ole ilmoitusvelvollisten asiakkaita, mutta toimivat asiakkaiden lukuun. Voimassa olevan rahanpesulain 3 luvun 3 §:n muuttamista koskeneessa rahanpesulainsäädännön osittaisuudistuksen hallituksen esityksessä todettiin, että rahanpesulaki edellyttää, että asiakkaan edustaja tunnistetaan myös niissä tilanteissa, joissa edunvalvojaksi on määrätty yleinen edunvalvoja. Yleisen edunvalvojan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen on kuitenkin mahdollista myös välillisesti palveluntuottajan antamien tietojen avulla. Rahanpesuasetuksessa, jossa säädetään asiakkaan tuntemisesta, ei ole määritelty yleisesti asiakasta tai hänen edustajaansa. Rahanpesuasetuksen 19 artiklan 6 kohdassa säädetään ainoastaan tiettyjen ilmoitusvelvollisten osalta siitä, keitä on pidettävänä asiakkaina. Rahanpesuasetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään tiedoista, joita ilmoitusvelvollisen on hankittava muun muassa henkilöstä, joka väittää toimivansa asiakkaan puolesta. Näissä tilanteissa ilmoitusvelvolliset hankkisivat ja tallentaisivat yleisestä edunvalvojasta edellä mainitut tiedot, eli nykykäytäntöä jatkettaisiin.
27 §.Rajat ylittävät kirjeenvaihtajasuhteet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että rahanpesuasetuksen rajatylittäviä kirjeenvaihtajasuhteita koskevia 36 ja 37 artikloja, joissa säädetään velvoitteesta erityisiin tiukennettua tuntemisvelvollisuutta koskeviin toimenpiteisiin, sovellettaisiin kaikkiin rajatylittäviin kirjeenvaihtajasuhteisiin, mukaan lukien EU- ja ETA-alueen kirjeenvaihtajasuhteet FATFin suositusten täyttämiseksi. Tiukennetusta tuntemisvelvoitteesta on EU-sääntelyssä aiemmin käytetty termiä tehostettu tuntemisvelvoite ja asetuksen terminologia tullaan muuttamaan vuoden 2026 aikana aiemman mukaiseksi. Rahanpesuasetuksen 36 ja 37 artikla soveltuvat vain EU:n ulkopuolisiin kirjeenvaihtajasuhteisiin, jolloin ne eivät täytä FATFin suosituksen 13 vaatimusta kaikkiin rajatylittäviin kirjeenvaihtajasuhteisiin sovellettavista erityisistä tiukennetuista tuntemistoimenpiteistä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin FATFin suosituksen 17 implementoimiseksi rahanpesuasetuksen tukeutumista toisten ilmoitusvelvollisten toteuttamiin asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin toimenpiteisiin koskevan 48 artiklan 4 kohdan soveltamisesta myös ETA-alueen ilmoitusvelvollisiin. Rahanpesuasetuksessa edellä mainitun säännöksen soveltaminen on rajattu vain kolmansiin maihin, mikä ei täytä FATFin suosituksen 17 vaatimuksia. Pykälän mukaan rahanpesuasetuksen 48 artiklan 4 kohdassa toisiin ilmoitusvelvollisiin tukeutumisesta säädettyä sovelletaan myös Euroopan talousalueelle sijoittautuneisiin ilmoitusvelvollisiin, joiden sijaintipaikkaan liittyy rahanpesuasetuksen riskiä lisääviä tekijöitä koskevan liitteen III kohdassa 3 tarkoitettuja maantieteellisiä riskitekijöitä.
5 lukuValvonta
28 §.Valvojat. Pykälässä säädettäisiin siitä, mitkä viranomaiset valvovat rahanpesuasetuksessa määriteltyjä ilmoitusvelvollisia Suomessa.
Pykälän 1 momentin mukaan rahanpesuasetuksen 3 artiklan 1 ja 2 alakohdassa ja 3 alakohdan h ja k alakohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia, eli luotto- ja finanssilaitoksia, joukkorahoituspalvelun tarjoajia, jotka on määritelty rahanpesuasetuksessa finanssialan ulkopuolisiksi toimijoiksi sekä asunto- ja kulutusluottojen välittäjiä, jotka eivät ole luottolaitoksia eivätkä finanssilaitoksia, lukuun ottamatta luotonvälittäjiä, jotka harjoittavat toimintaansa yhden tai useamman luotonantajan tai luotonvälittäjän vastuulla, valvoisi Finanssivalvonta. Finanssivalvonnan valvottavat vastaisivat joukkorahoituspalvelun tarjoajia sekä laajasti voimassa olevassa rahanpesulaissa määriteltyjä vakuutusalan toimijoita lukuun ottamatta nykytilaa, jossa Finanssivalvonnan valvottavina ovat olleet rahanpesulain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 1–8, 8 a ja 15 kohdassa tarkoitetut ilmoitusvelvolliset.
Finanssivalvonta valvoisi lisäksi 4 momentin mukaan Finnveraa ja sen tytäryhtiötä Suomen Vientiluotto Oy:tä, jotka tulevat 1.1.2028 muutoinkin sen valvonnan piiriin valtion erityisrahoitustoiminnasta ja sen järjestämisestä annetussa laissa säädetyllä tavalla (Laki Finanssivalvonnasta annetun lain 4 §:n muuttamisesta 1460/2025, 4 §:n 6 momentti). Finanssivalvonta valvoisi lisäksi, että 2 §:n 5 momentissa tarkoitetut rajoitetusti ilmoitusvelvolliset pörssi ja yhteenliittymien keskusyhteisöt noudattavat niille asetettua velvoitetta ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskukselle havaitsemistaan epäilyttävistä liiketoimista.
Finanssivalvonta valvoisi myös maksun tiedot -asetuksen noudattamista sen valvottaviksi kuuluvien ilmoitusvelvollisten osalta siltä osin kuin ne lähettävät, välittävät tai vastaanottavat mainitussa asetuksessa tarkoitettuja varainsiirtoja. Säännös vastaisi tältä osin nykytilaa.
Pykälän 2 momentin mukaan rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja tilintarkastajia valvoisi Patentti- ja rekisterihallitus.
Rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia valvoisi 3 momentin mukaan asianajajayhdistys, siltä osin, kuin nämä ovat asianajajista annetussa laissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajana toimivia asianajajia tai siinä tapauksessa, että asianajotoimintaa harjoitetaan yhtiömuodossa, asianajoyhtiöitä. Asianajajia valvottaisiin siltä osin kuin asianajaja toimii asiakkaan puolesta ja lukuun taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa taikka osallistuu asiakkaansa puolesta pykälässä kuvattujen liiketoimien suunnitteluun tai suorittamiseen.
Säännös vastaisi pitkälti nykytilaa, mutta siinä korjattaisiin joitakin nykysääntelyyn liittyviä epäselvyyksiä ja lisättäisiin liiketoimien osalta viittaukset kryptovaroihin ja kryptovaratileihin rahanpesuasetuksen muutosten vuoksi. Voimassa olevan rahanpesulain mukaan lakia sovelletaan elinkeinonharjoittajana toimivaan asianajajaan tai siinä tapauksessa, että asianajotoimintaa harjoitetaan yhtiömuodossa, asianajoyhtiöön siltä osin kuin nämä toimivat asiakkaan puolesta tai lukuun taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa. Rahanpesulain taustalla olevan neljännen rahanpesudirektiivin englanninkieliseen tekstiin on kirjattu puolestaan ”by acting on behalf of and for their client”, mikä suomeksi käännettynä merkitsee, että direktiivi soveltuu, kun asianajaja toimii asiakkaansa puolesta ja lukuun. Samaa sanamuotoa käytetään myös rahanpesuasetuksen englanninkielisessä versiossa, mutta suomenkielisessä versiossa asetuksesta muotoilu on käännetty virheellisesti neljättä rahanpesudirektiiviä vastaavalla tavalla, joka laajentaa soveltamisalaa tahattomasti verrattuna englanninkieliseen versioon.
Asianajajan määräyksenvaraisissa tehtävissä, joissa oikeus määrää asianajajan hoitamaan tehtävää eikä asianajajalla ole siten toimeksiantosuhdetta päämieheen, asianajajan ei katsota toimivan rahanpesulain tarkoittamalla tavalla asiakkaan puolesta ja lukuun eikä lakia siten sovelleta tällaisiin tehtäviin. Tällaisia määräyksenvaraisia tehtäviä ovat ainakin konkurssipesän pesänhoitajan tehtävä, yrityssaneerausmenettelyn selvittäjän tehtävä sekä kuolinpesässä ja osituksessa määrättävät pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävät. Myös välimiehen tehtävää on pidettävä näihin verrattavana ja sellaisena tehtävänä, jossa asianajaja ei toimi asiakkaansa puolesta ja lukuun ja mihin tehtävään ei siten sovelleta rahanpesulakia.
Taloudelliseen toimintaan liittyvillä liiketoimilla tarkoitetaan laissa esimerkiksi sellaisia asianajotoimeksiantoja, joissa luodaan olosuhteet asiakkaan varojen siirtämiseksi tai joissa tapahtuu varojen siirtoa. Kiinteään omaisuuteen liittyvät liiketoimet tarkoittavat puolestaan kiinteän omaisuuden vaihdantaa eli kiinteistöjen ostamista, myymistä ja vaihtamista.
Rahanpesulain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät sellaiset asianajajan toimeksiannot, joissa ei ole kyse taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvistä liiketoimista. Tällaisia soveltamisalan ulkopuolelle jääviä toimeksiantoja ovat esimerkiksi erilaisten politiikka-asiakirjojen, kuten esimerkiksi tietosuojadokumentaation tai compliance-selvitysten laatiminen taikka kansallisen lainsäädännön soveltamista koskevien selvitysten laatiminen. Myös monet työoikeudelliset toimeksiannot, kuten työoikeudellisten sopimusten laadinta tai neuvonta työsuhteen ehdoissa ja päättämisessä jäävät rahanpesulain soveltamisen ulkopuolelle, sillä ne eivät ole taloudelliseen liiketoimintaan liittyviä liiketoimia. Näissäkään toimeksiannoissa ei ole kyse taloudelliseen toimintaan liittyvistä liiketoimista, joissa rahanpesu olisi mahdollista. Lakia ei sovellettaisi myöskään toiminnassa, joka koskee oikeudenkäyntiavustaja- tai oikeudenkäyntiasiamiestehtävien hoitamista.
Oikeudenkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyntiasiamiestehtävänä tässä laissa pidetään varsinaisten oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi oikeudellista neuvontaa, joka koskee asiakkaan oikeudellista asemaa esitutkinnassa rikoksen johdosta tai asian muussa oikeudenkäyntiä edeltävässä käsittelyvaiheessa taikka oikeudenkäynnin käynnistämistä tai sen välttämistä. Oikeudenkäynnin päättyminen sovintosopimuksen solmimiseen ennen tuomion antamista tai riitaisuuden päättyminen sovintosopimukseen jo oikeudenkäyntiä edeltävässä käsittelyvaiheessa, on osa oikeudenkäynnin välttämistä. Mikäli asianajaja toimiessaan oikeudenkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyntiasiamiestehtävässä avustaa päämiestään sovintosopimuksen laatimisessa, ei rahanpesulakia sovelleta myöskään sovintosopimuksen laatimiseen vaan sen katsotaan olevan osa oikeudenkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyntiasiamiestehtävää.
Myös muiden oikeudellisten palveluiden tarjoajien osalta tulisi arvioida tapauskohtaisesti rahanpesuasetuksen ja rahanpesulain soveltamisalan piiriin kuulumista, eli sitä, toimitaanko tällöin asiakkaan puolesta ja lukuun taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa.
Pykälän 5 momentin mukaan rahanpesuasetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa, 3 alakohdan a–g alakohdassa sekä i ja j sekä l–m alakohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia valvoisi Lupa- ja valvontavirasto, siltä osin kuin ne eivät olisi Finanssivalvonnan, Patentti- ja rekisterihallituksen tai asianajajayhdistyksen valvomia ilmoitusvelvollisia. Lupa- ja valvontavirasto valvoisi edelleen oikeudellisten palvelujen tarjoajia (pois lukien Suomen Asianajajien valvomat asianajajat), rahoituspalvelujen tarjoajia (pois lukien Finanssivalvonnan valvottavat), valuutanvaihtajia, sijoituspalvelujen oheispalvelujen tarjoajia, panttilainauslaitoksia, kiinteistön- ja vuokrahuoneistojen välitysliikkeitä, perintätoimistoja, yrityspalvelujen tarjoajia, veroneuvojia ja kirjanpitäjiä. Voimassa olevan rahanpesulain tulkinnassa oikeudellisten palvelujen tarjoajien on katsottu kattavan myös julkiset oikeusavustajat ja tätä tulkintaa olisi tarkoitus jatkaa. Lupa- ja valvontavirasto valvoisi julkisia oikeusavustajia, pois lukien ne julkiset oikeusavustajat, jotka ovat asianajajia, joiden valvonta kuuluisi Suomen Asianajajille. Sitä, milloin kyse on rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista oikeudellisista palveluista ja siinä kuvatuista liiketoimista sekä toimimisesta asiakkaan puolesta ja lukuun, on kuvattu edellä 3 momentin yhteydessä, mikä soveltuu soveltuvin osin myös Lupa- ja valvontaviraston valvomiin oikeudellisten palvelujen tarjoajiin.
Lupa- ja valvontavirastolle tulisi esityksen mukaan uusia valvottavia verrattuna voimassa olevaan rahanpesulakiin, sillä rahanpesuasetuksen soveltamisalaan on lisätty uusia ilmoitusvelvollisia. Jatkossa Lupa- ja valvontavirasto valvoisi kiinteistövälittäjien lisäksi myös muita kiinteistöalan ammattilaisia, jalometalli- ja jalokivikauppiaita, arvotavarakauppiaita, kulttuuriesineillä kauppaa käyviä tai siinä välittäjinä toimivia, kulttuuriesineitä ja arvotavaroita säilyttäviä tai niillä kauppaa käyviä, kun liiketoimen ja toisiinsa kytköksiä olevien liiketoimien arvo on vähintään 10 000 euroa. Lisäksi Lupa- ja valvontaviraston valvontavastuulle kuuluisivat sijoittamiseen perustuvia oleskeluoikeusjärjestelyjä välittävät toimijat, joilla on lupa edustaa sellaisten kolmansien maiden kansalaisia tai tarjota välityspalveluita sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka pyrkivät saamaan oleskeluoikeuden jäsenvaltiossa jonkinlaisen sijoituksen vastineena. Suomessa ei ole sijoitukseen perustuvaa oleskelulupaa, joten tällaisia toimijoita ei ole tällä hetkellä tiedossa. Lupa- ja valvontavirasto valvoisi myös rahoitusalan ulkopuolisia monialan holdingyhtiöitä. Lisäksi Lupa- ja valvontavirasto valvoisi rahapelipalveluntarjoajia.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin 2 §:n 6 momentin mukaisten tavaroiden ja palvelun tarjoajien käteismaksurajoituksen valvonnasta. Rahanpesuasetuksen 80 artiklassa säädetään tavaroiden ja palvelun tarjoajien yleisestä kiellosta vastaanottaa yli 10 000 euron käteismaksua yritystoiminnassa. Tämän rajan ylittävien maksujen vastaanottamisesta tulee rahanpesuasetuksen mukaan voida määrätä seuraamuksia.
Edellä tässä pykälässä mainitut valvojat valvoisivat, että niiden vastuulle kuuluvat ilmoitusvelvolliset noudattavat myös rahanpesuasetuksen 80 artiklassa säädettyä käteismaksurajoitusta. Poikkeuksena olisi se, jos ilmoitusvelvollinen olisi rajattu rahanpesuasetuksen 80 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle sen 4 kohdan perusteella. Muita 2 §:n 6 momentissa tarkoitettuja tavaroiden ja palvelujen tarjoajia, kuin ilmoitusvelvollisia, valvoisi Lupa- ja valvontavirasto.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin valvontavastuun siirrosta yhden valvontaviranomaisen vastuulle, mikäli ilmoitusvelvollista valvoisi pääasiallisen liiketoiminnan osalta useampi valvontaviranomainen. Säännös vastaisi voimassa olevan rahanpesulain 7 luvun 1 §:n 5 momentin mukaista nykytilaa.
Jos ilmoitusvelvollinen harjoittaa pääasiallisena liiketoimintanaan toimintaa, jota valvoo useampi valvontaviranomainen, tulisi valvontavastuun olla pääsääntöisesti sillä valvojalla, joka valvoo ilmoitusvelvollisen pääasiallista liiketoimintaa. Valvontaviranomaisten olisi myös sovittava valvontavastuun siirrosta ja niin sanotusta johtavasta valvojasta tilanteessa, jossa toiminnan pääasiallisuus ei ole suoraan osoitettavissa. Voimassa olevan rahanpesulain 7 luvun 1 §:n 5 momentin mukaan, mikäli ilmoitusvelvollinen harjoittaa pääasiallisena liiketoimintanaan toimintaa, jota valvoo 1 momentin nojalla useampi toimivaltainen viranomainen, toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia tämän lain mukaisen valvontatehtävän siirrosta kokonaisuudessaan yhdelle näistä toimivaltaisista viranomaisista. Valvontavastuun siirrosta sopiminen toteuttaisi direktiivin 37 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua koordinaatiomekanismia ja johtavan valvojan nimittämistä.
29 §.Valvojien valtuudet. Pykälässä säädettäisiin valvojien tehtävistä, valtuuksista ja resursseista kuudennen rahanpesudirektiivin 37 artiklan mukaisesti. Säännöksen tavoitteena olisi varmistaa, että Suomeen sijoittautuneet ilmoitusvelvolliset ovat asianmukaisen ja tehokkaan valvonnan piirissä riippumatta siitä, harjoittavatko ne toimintaansa fyysisesti Suomessa vai tarjoavatko palveluita rajat ylittävästi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvojien yleisestä velvollisuudesta valvoa ilmoitusvelvollisten toiminnan lainmukaisuutta sekä rahanpesulain ja rahanpesuasetuksen sekä niihin liittyvien säännösten ja määräysten noudattamista. Valvojien olisi valvottava tehokkaasti, että ilmoitusvelvolliset noudattavat rahanpesu- ja maksun tiedot -asetusta, sekä toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän varmistamiseksi. Valvojilla olisi velvollisuus varmistaa, että toiminta on valvottua ja että asetettuja velvoitteita noudatetaan myös tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollinen toimii muiden jäsenvaltioiden infrastruktuurin kautta tai etäyhteyksin, jos tällaiseen toimintaan soveltuu Suomessa erityisiä toimilupavaatimuksia. Säännöksessä huomioitaisiin myös velvollisuus ilmoittaa tällaisissa tilanteissa muille jäsenvaltioille valvonnan suorittamisesta, jos ilmoitusvelvollisen kotipaikka on muualla kuin Suomessa.
Valvojien resursseihin kohdistuu vaatimuksia kuudennen rahanpesudirektiivin 37 artiklasta, jonka mukaan valvojilla tulee olla tehtäviensä tehokkaaseen hoitamiseen riittävät taloudelliset, tekniset ja henkilöstöresurssit. Lisäksi henkilöstön tulisi olla luotettavaa ja osaavaa sekä toimia korkeiden ammatillisten ja eettisten vaatimusten mukaisesti, ottaen huomioon luottamuksellisuus, tietosuoja ja eturistiriitojen hallinta. Nämä vaatimukset tulevat viranomaisille jo hallintolain mukaisista hyvän hallinnon vaatimuksista, kuten sen 7 §:ssä säädetystä palveluperiaatteesta sekä muusta virkamiehiä ja viranomaisia koskevasta lainsäädännöstä.
Pykälää ei sovellettaisi silloin, kun rahanpesuntorjuntaviranomainen toimisi valvojana.
Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin valvojien tehtävät, kuten tietojen jakaminen ilmoitusvelvollisille, ilmoitusvelvollisten sisäisten menettelyjen arviointi, riskien seuraaminen sekä tarvittavien tarkastusten ja tutkimusten toteuttaminen. Lisäksi momentissa säädettäisiin velvollisuudesta arvioida ilmoitusvelvollisen resurssien riittävyyttä ja mahdollisuudesta päättää tietyistä delegointitilanteista. Valvojien vastuulla olisi valvoa, että ilmoitusvelvolliset noudattavat kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyviä velvoitteitaan. Tähän kuuluisi seurata kohdennettujen taloudellisten pakotteiden noudattamista.
Pykälän 3 momentissa annettaisiin valvojille laajat valtuudet tehtäviensä hoitamiseen. Näihin kuuluisivat muun muassa oikeus vaatia tietoja, suorittaa tarkastuksia, määrätä hallinnollisia seuraamuksia sekä puuttua havaittuihin epäkohtiin oikeasuhteisin toimin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valvojien oikeudesta saada 2 momentissa säädettyjä tehtäviä suorittaessaan salassapitosäännösten estämättä ja maksutta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta taholta, jolle on lailla annettu oikeus hoitaa julkisia hallintotehtäviä, kuten tietyt vakuutusyhtiöt, tietoja ilmoitusvelvollisen veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta ja kytkennöistä. Vastaava säännös on voimassa olevassa rahanpesulain 5 luvun 5 §:n 5 momentissa Lupa- ja valvontavirastoa koskien ja Finanssivalvonnan osalta Finanssivalvonnasta annetun lain 20 b §:ssä. Tiedonsaantioikeus edellä mainittuihin tietoihin laajennettaisiin koskemaan kaikkia valvojia, sillä jokaisella valvojalla on tarve näihin tietoihin muun muassa niiden suorittamien 32 §:ssä säädettyjen luotettavuusarviointien toteuttamiseksi. Oikeudesta saada tietoja muun muassa rikostuomioista säädettäisiin rikosrekisterilaissa ja niihin liittyvistä suojatoimista rahanpesulain 87 §:ssä.
Pykälän 5 momentin mukaan valvojilla olisi oikeus saada 4 momentissa mainitut tiedot myös ilmoitusvelvolliseen liittyvästä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 2 §:ssä tarkoitetusta organisaatiosta ja tämän lain 57 §:n 2 momentissa tarkoitetuista henkilöistä. Säännöksessä tarkoitetulla organisaatiolla tarkoitettaisiin siten yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssämainittuja rekisteröitäviä yksiköitä. Vastaava säännös on Lupa- ja valvontaviraston osalta voimassa olevan rahanpesulain 5 luvun 5 §:n 6 momentissa. Tiedonsaantioikeus laajennettaisiin koskemaan kaikkia valvojia vastaavalla tavalla ja samasta syystä kuin edellä 4 momentin osalta.
Pykälän 3, 4 ja 5 momentissa säädettyjä tiedonsaantioikeuksia ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska sitä ei ole myöskään kuudennen rahanpesudirektiivin 37 artiklassa sidottu välttämättömyysedellytykseen.
Säännösten tarkoituksena on turvata valvojien oikeus saada viranomaisilta ja julkista tehtävää hoitavilta tiedot, jotka ovat tarpeen ilmoitusvelvollisten toiminnan lainmukaisuutta ja rahanpesuasetuksen sekä siihen liittyvien asetusten noudattamista valvottaessa. Siten valvojilla olisi mahdollisuus pyytää edellä mainittuja tietoja hyödyntämällä Harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä, joista säädetään laissa Harmaan talouden selvitysyksiköstä. Velvoitteidenhoitoselvityksessä kuvataan organisaation tai organisaatiohenkilön sekä näihin välittömästi tai välillisesti kytkeytyvän organisaation ja organisaatiohenkilön toimintaa ja taloutta sekä lakisääteisten velvoitteiden hoitamista. Harmaan talouden selvitysyksikkö laatii velvoitteidenhoitoselvityksiä vain viranomaisen pyynnöstä laissa säädettyihin käyttötarkoituksiin.
Edellä mainittujen tietojen pyytäminen valvojille niiden valvomista ilmoitusvelvollisista mahdollistaisi valvojille muun muassa valvonnan riskiperusteisen kohdentamisen. Rahanpesusääntely perustuu pitkälti riskiperusteisuuteen ja edellyttää valvojilta riskien arviointia sekä valvonnan riskiperusteista kohdentamista. Voimassa oleva rahanpesulaki ei ole kuitenkaan mahdollistanut kaikkien ilmoitusvelvollisia koskevien tarpeellisten tietojen saamista valvonnan riskiperusteiseksi kohdentamiseksi.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin että 4 ja 5 momentissa tarkoitettuja tietoja saisi hakea teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Säännös vastaisi Lupa- ja valvontaviraston osalta voimassa olevan rahanpesulain 5 luvun 5 §:n 7 momenttia.
30 §.Toimitilojen ja asuintilojen tarkastus. Pykälässä säädettäisiin erityisesti finanssialaa ja rahapelipalvelujen tarjoajia valvovien viranomaisten, Finanssivalvonnan ja Lupa- ja valvontaviraston, laajemmista toimivaltuuksista. Näihin kuuluisivat 1 ja 2 momentin mukaan oikeus suorittaa tarkastuksia ilman ennakkoilmoitusta, tutkia asiakirjoja ja järjestelmiä, haastatella henkilöstöä ja ulkoistettuja palveluntarjoajia sekä kerätä tietoja tutkimusten tueksi. Näillä valvojilla olisi oikeus haastatella myös muita henkilöitä, kuten esimerkiksi yrityksen entisiä työntekijöitä, asiakkaita, kirjanpitäjiä, tilintarkastajia, IT-asiantuntijoita tai muita ulkoisia asiantuntijoita, jos nämä henkilöt antavat siihen antavat suostumuksensa.
Pykälän 3 ja 4 momentissa säädettäisiin voimassa olevan rahanpesulain 7 luvun 3 §:ää vastaavalla tavalla muiden valvontaviranomaisten kuin Patentti- ja rekisterihallituksen tarkastusoikeudesta pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa sekä valvontaviranomaisten ja asianajajayhdistyksen etätarkastusoikeudesta. Pykälän 3 momentin mukaan muilla valvontaviranomaisilla kuin Patentti- ja rekisterihallituksella olisi oikeus rahanpesuasetuksen, maksun tiedot -asetuksen, rahanpesulain ja niiden nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi toimittaa tarkastus myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Edellytyksenä olisi, että voidaan perustellusti epäillä, että ilmoitusvelvollinen on tahallaan tai huolimattomuudesta vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti laiminlyönyt tai rikkonut rahanpesuasetuksen tai maksun tiedot -asetuksen velvoitteita ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Valvojat voisivat tarvittaessa pyytää tarkastuksen suorittamiseen virka-apua. Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä.
Pykälän 4 momentin mukaan valvontaviranomaisella ja asianajajayhdistyksellä olisi oikeus rahanpesuasetuksen, maksun tiedot -asetuksen, rahanpesulain ja niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi suorittaa tarkastus myös etäyhteyksien avulla tietoturvallista menettelyä käyttäen taikka valvontaviranomaisen tai asianajajayhdistyksen osoittamassa muussa paikassa kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Etäyhteyksin toteutettavassa tarkastuksessa näkö- ja kuuloyhteys saisi kohdistua ainoastaan tarkastuksen kohteena olevaa ilmoitusvelvollista edustavaan luonnolliseen henkilöön tai niihin ilmoitusvelvollisen järjestelmiin, joihin valvontaviranomaisen tai asianajajayhdistyksen on tarkastuksessa välttämätöntä päästä. Ilmoitusvelvollisen olisi valvontaviranomaisen tai asianajajayhdistyksen pyynnöstä toimitettava ilmoitusvelvollisen toimintaa ja hallintoa koskevat asiakirjat ja muut tallenteet tarkastusta varten siinä laajuudessa kuin se on tarpeen rahanpesuasetuksen, maksun tiedot asetuksen, rahanpesulain tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen valvontatehtävän hoitamiseksi.
31 §.Valvontaviranomaisten määräykset. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten määräyksenantovaltuuksista pitkälti voimassa olevan rahanpesulain 9 luvun 6 §:ää vastaavasti. Sen 1 momentin 1 kohdan mukaan valvontaviranomaiset voisivat antaa määräyksiä valvomiensa ilmoitusvelvollisten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa koskevien tietojen säännöllisestä toimittamisesta ja toimittamistavasta sekä 2 kohdan mukaan määräyksiä kohdennettujen talouspakotteiden sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa koskevien tietojen säännöllisestä toimittamisesta ja toimittamistavasta.
Valvontaviranomaiset voisivat lisäksi 3 kohdan mukaan antaa tarkempia määräyksiä valvottavilleen rahanpesuasetuksen III luvussa tarkoitetuista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevista toimenpiteistä ja II luvussa tarkoitetusta sisäisistä toimintaperiaatteista, menettelytavoista ja valvontatoimenpiteistä.
Finanssivalvonta voisi antaa lisäksi 2 momentin mukaan tarkempia määräyksiä maksun tiedot -asetuksen 23 artiklassa tarkoitettujen rajoittavien toimenpiteiden noudattamiseksi vaadittavista sisäisistä toimintatavoista, menettelyistä ja valvontatoimista.
32 §.Tiettyjen ilmoitusvelvollisten ylemmän johdon ja tosiasiallisten edunsaajien tarkastukset. Säännöksellä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 6 artikla, joka koskee tiettyjen ilmoitusvelvollisten ylemmän johdon ja tosiasiallisten edunsaajien tarkastuksia. Tosiasiallinen edunsaaja on määritelty edellä 7 §:ssä.
Artiklan 7 kohta edellyttää, että varmistetaan, että valvojien tämän pykälän nojalla tekemiin päätöksiin sovelletaan tehokkaita korjaavia menettelyjä, myös oikeussuojakeinoja. Tämä toteutuu jo voimassa olevan hallintolaissa säädetyn oikaisumahdollisuuden sekä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) muutoksenhakusäännösten välityksellä. Muutoksenhakuoikeudesta säädettäisiin lain 88 §:ssä.
Pykälän 1 momentin mukaan valvojien tulisi varmistaa, että valuutanvaihto- ja sekinlunastustoimistojen, trusti- ja yrityspalvelujen tarjoajien ja rahapelipalvelujen tarjoajien sekä rahoitusalalla toimivien monialan holdingyhtiöiden ylemmän johdon jäsenet ja niiden tosiasialliset edunsaajat ovat hyvämaineisia ja toimivat vilpittömästi ja rehellisesti. Tällaisten yhteisöjen ylemmällä johdolla olisi myös oltava tehtäviensä hoitamiseen tarvittava osaaminen ja asiantuntemus. AMLA tulee antamaan 10.7.2029 mennessä ohjeita hyvämaineisuuden, rehellisyyden, luotettavuuden, osaamisen ja asiantuntemuksen arviointikriteereistä.
Lupa- ja valvontaviraston valvomien valuutanvaihtajien ja yrityspalvelun tarjoajien osalta säännös ei aiheuta muutosta nykytilaan, sillä näistä toimijoista suoritetaan jo nykyisin luotettavuusarviointi voimassaolevan lain 5 luvun 5 §:n perusteella (ehdotetun lain 57 §).
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a, b, d, e ja f sekä h–o alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten osalta valvojien tulisi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen rahanpesusta, sen esirikoksista tai terrorismin rahoittamisesta tuomittuja henkilöitä tai heidän rikoskumppaneitaan saamasta ammatillista hyväksyntää, toimimasta ylemmän johdon tehtävissä kyseisessä ilmoitusvelvollisessa tai olemasta kyseisten ilmoitusvelvollisten tosiasiallisia edunsaajia. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että valvojien tulisi esimerkiksi selvittää rikostuomiotiedot näiden ilmoitusvelvollisten ylempään johtoon kuuluvista tai tosiasiallisena edunsaajana olevista henkilöistä tai jos henkilö on hakenut esimerkiksi hyväksyntää asianajajaksi. Valvojien oikeudesta saada tietoja muun muassa rikostuomioista säädettäisiin rikosrekisterilain (770/1993) 4 §:n 1 momentin 3 a kohdassa, jota esitetään muutettavan jäljempänä esitetyin tavoin, sekä voimassa olevassa rikosrekisterilain 4 a §:n 1 momentin 2 kohdassa. Lisäksi esitettävän rahanpesulain 87 §:ssä säädettäisiin muun muassa rikostuomiotietojen käsittelyyn liittyvistä suojatoimista. Oikeudesta saada tietoja ilmoitusvelvolliseen liittyen muilta viranomaisilta säädettäisiin 29 §:n 5 ja 6 momentissa.
Esimerkiksi Lupa- ja valvontaviraston valvomien ilmoitusvelvollisten osalta säännös tarkoittaisi, että jatkossa kaikista sen valvomien ilmoitusvelvollisen johtoon kuuluvista henkilöistä tulisi tarkistaa heidän rikostuomiotietonsa. Tällä hetkellä niin on tehty ainoastaan valuutanvaihtajista ja yrityspalveluntarjoajista voimassaolevan lain 5 luvun 5 §:n (ehdotetun lain 57 §) mukaisessa luotettavuusarvioinnissa sekä toimilupavalvottavista ilmoitusvelvollisista ja perintätoiminnan harjoittajista. Tämä toisi tarkastuksen piiriin 3300 uutta yritystä, kuten luvussa 5.3.3. vaikutukset Lupa- ja valvontavirastoon, on todettu.
Pykälän 2–5 momenttia sovellettaisiin jalkapalloagentteihin ja ammattilaisjalkapalloseuroihin vasta 10.7.2029, kuten voimaantulosäännöksessä, 91 §:ssä, todetaan.
Kyseisen pykälässä viitatun rahanpesuasetuksen 3 artiklan ulkopuolelle jäävien ilmoitusvelvollisten eli luottolaitosten (3 artiklan 1 kohta), finanssilaitosten (3 artiklan 2 kohta), trusti- ja yrityspalvelun tarjoajien (3 artiklan 3 kohdan c alakohta), ja rahapelipalvelun tarjoajien (3 artiklan 3 kohdan g alakohta) omistajien ja johdon luotettavuudesta ja sopivuudesta johtotehtäviin säädetään 1 momentissa tai niitä koskevissa säädöksissä, kuten luottolaitostoiminnasta annetussa laissa, maksulaitoslaissa ja rahapelilaissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ylemmän johdon ja tosiasiallisten edunsaajien luotettavuuden ja sopivuuden jatkuvasta valvonnasta. Valvojien tulisi tarkistaa riskialttiuden perusteella, täyttyvätkö 1 ja 2 momentissa säädetyt vaatimukset edelleen. Niiden olisi tarkistettava erityisesti, onko 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten ylempi johto hyvämaineinen ja onko sen toiminta vilpitöntä ja rehellistä ja onko johdolla tehtäviensä hoitamiseen tarvittava osaaminen ja asiantuntemus, jos on perusteltu syy epäillä, että rahanpesua tai terrorismin rahoittamista harjoitetaan tai on harjoitettu tai sitä on yritetty, tai jos ilmoitusvelvollisella on tähän liittyvä suurempi riski. Valvojien tulisi suorittaa tätäkin valvontatehtäväänsä riskiperusteisesti ja puuttua korkeariskisiin tilanteisiin asianmukaisesti.
Pykälän 4 momentista säädettäisiin toimenpiteistä, joihin valvojat voisivat ryhtyä, jos ylin johto tai tosiasialliset edunsaajat eivät täytä 1 tai 2 momentin vaatimuksia. Valvojat voisivat vaatia rahanpesusta, sen esirikoksista tai terrorismin rahoittamisesta tuomitun henkilön siirtämistä pois 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten ylemmästä johdosta. Valvojat voisivat poistaa tehtävästään 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten ylemmän johdon jäseniä, jos katsottaisiin, etteivät he ole hyvämaineisia, etteivät he toimi vilpittömästi ja rehellisesti tai ettei heillä ole tehtäviensä hoitamiseen tarvittavaa tietämystä ja asiantuntemusta. Valvoja voisi määrätä heille myös väliaikaisen kiellon toimia ylemmän johdon tehtävässä. Valvojat voisivat erottaa ilmoitusvelvollisista rahanpesusta, senesirikoksista tai terrorismin rahoittamisesta tuomitut henkilöt, jotka ovat 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten tosiasiallisia edunsaajia, myös vaatimalla kyseisten tosiasiallisten edunsaajien ilmoitusvelvollisissa omistaman osuuden divestointia, eli luopumista niiden omistamasta osuudesta.
Pykälän 5 momentin mukaan valvojan tai valvojan pyynnöstä muun toimivaltaisen viranomaisen tulisi tarkistaa AMLA-asetuksen 11 artiklassa tarkoitetusta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen keskustietokannasta, onko kyseisen henkilön rikosrekisterissä tuomiota. Tätä koskeva mahdollinen tietojenvaihto on toteutettava jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä annetun neuvoston puitepäätöksen 2009/315/YOS ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta puitepäätöksen 2009/315/YOS 11 artiklan mukaisesti annetun neuvoston päätöksen 2009/316/YOS mukaisesti.
33 §.Ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivien ilmoitusvelvollisten valvonta. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 38 artiklan velvoitteet. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että sääntely kattaisi myös rajat ylittävän toiminnan tilanteissa, joissa valvontavastuu muutoin saattaisi jäädä epäselväksi tai jakautua useille viranomaisille. Säännöksellä pyrittäisiin varmistamaan, että valvonta olisi tehokasta ja johdonmukaista myös silloin, kun toiminta olisi hajautettu eri jäsenvaltioihin. Pykälässä lueteltaisiin kolmen tyyppiset ilmoitusvelvolliset, joita tämä valvontavelvollisuus erityisesti koskisi: sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat, maksupalveluntarjoajat ja kryptovarapalvelun tarjoajat. Näitä toimijoita yhdistäisi se, että niiden liiketoimintamallit nojaisivat usein digitaalisuuteen ja rajat ylittävään palveluntarjontaan, minkä vuoksi infrastruktuurin sijainti saattaisi poiketa huomattavasti toimijan päätoimipaikasta.
Ehdotuksen mukaan valvontavelvollisuus määräytyisi ensisijaisesti toimintaa vastaanottavan jäsenvaltion mukaan, mutta tietyissä tilanteissa vastuu siirtyisi kotipaikan sijaintivaltion viranomaiselle. Direktiivi edellyttää, että rahanpesu- ja maksuntiedot asetuksen valvonta suoritetaan tehokkaasti, mitä koskee jo hallintolain hyvän hallinnon periaatteet.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvojien velvollisuudesta valvoa tiettyjen ilmoitusvelvollisten toimintaa silloin, kun näiden palveluja tarjottaisiin Suomessa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla asiamiesten, edustajien tai muiden infrastruktuurimuotojen kautta. Tällainen toimija olisi lain 4 §:n 2 momentin 13 kohdassa määritelty ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimiva ilmoitusvelvollinen. Momenttia ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun rahanpesuntorjuntaviranomainen toimii pykälässä mainittujen ilmoitusvelvollisten valvojana.
Vaikka pääsääntöisesti 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettuja palveluja tarjoavien ilmoitusvelvollisten valvonnasta, silloin kun toimintaa harjoitetaan asiamiesten, edustajien tai muiden infrastruktuurimuotojen kautta, vastaa se valvoja, jossa toimintaa harjoitetaan, voisi valvontavastuu siirtyä myös ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvojalle. Kotijäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa ilmoitusvelvollisen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee tai, jos ilmoitusvelvollisella ei ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jäsenvaltiota, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee. Pykälän 3 momentin mukaan suomalainen valvoja vastaisi tällaisessa tilanteessa ilmoitusvelvollisen valvonnasta, jos kuudennen rahanpesudirektiivin 41 artiklan 2 kohdan nojalla annettavassa teknisessä sääntelystandardissa vahvistetut vaatimukset keskitetyn yhteyspisteen nimeämiselle eivät täyttyisi ja toisen jäsenvaltion, jossa toimintaa harjoitetaan palvelun tarjoamisen vapauden nojalla, ilmoittaisi suomalaiselle valvojalle, että tämän tulisi vastata valvonnasta, koska ilmoitusvelvollisen infrastruktuuri sen jäsenvaltion alueella on rajallista.
Lisäksi pykälän 4 momentissa säädettäisiin koti- ja sijaintijäsenvaltion valvojien velvollisuudesta jakaa keskenään tarvittavat tiedot 3 momentin vaatimusten täyttymisen arvioimiseksi ja ilmoitusvelvollisen valvontavastuun selventämiseksi. Valvojien olisi annettava toisilleen kaikki tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, täyttyvätkö rahanpesudirektiivin 41 artiklan 2 kohdan nojalla annettavassa teknisessä sääntelystandardissa vahvistetut vaatimukset keskitetyn yhteyspisteen nimeämiselle. Näiden tietojen tulisi sisältää myös ilmoitusvelvollisen olosuhteissa tapahtuneet mahdolliset muutokset, jotka voivat vaikuttaa kyseisten vaatimusten täyttymiseen. Säännös edistäisi yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja loisi pohjan tehokkaalle tiedonvaihdolle. Tiedonvaihtoa ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska sitä ei ole myöskään kuudennen rahanpesudirektiivin 38 artiklassa käytetty tiedonvaihdon kynnyksenä.
Suomalaisen valvojan tulisi kotijäsenvaltion valvojana 5 momentin mukaisesti ilmoittaa myös ilmoitusvelvolliselle, jos se ryhtyisi valvomaan sen toisessa jäsenvaltiossa harjoittamaa toimintaa 3 momentin perusteella.
34 §.Rajat ylittävää toimintaa harjoittavia tiettyjä infrastruktuureja koskeva valvontayhteistyö. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön kuudennen rahanpesudirektiivin 47 artiklan 2 kohdan valvontayhteistyötä koskevat vaatimukset ja varmistettaisiin, että rajatylittävässä toiminnassa olevien ilmoitusvelvollisten valvonta olisi johdonmukaista ja tehokasta koko unionin alueella. Yhteistyön tehostaminen on keskeistä riskiperusteisen valvonnan toteuttamiseksi ja epäjohdonmukaisen sääntelyn soveltamisen estämiseksi.
Pykälässä säädettäisiin eri jäsenvaltion valvojien välisestä yhteistyöstä tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollisen valvonta sekä sen kotijäsenvaltiossa että sijaintijäsenvaltiossa, jossa se toimii jonkin infrastruktuurin välityksellä, on annettu 33 §:n 3 momentin mukaisesti kotijäsenvaltion valvojan tehtäväksi.
Jos ilmoitusvelvollisen kotipaikka olisi Suomessa ja suomalaiselle valvojalle olisi 33 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti annettu tehtäväksi myös ilmoitusvelvollisen sijaintijäsenvaltiossa olevan infrastruktuurin valvonta, valvojan tulisi pykälän 1 momentin mukaan kotijäsenvaltion valvojana säännöllisesti tiedottaa sijaintijäsenvaltion valvojalle ilmoitusvelvollisen toimenpiteistä sekä siitä, noudattaako ilmoitusvelvollinen sijaintijäsenvaltiossa voimassa olevia vaatimuksia ja muita siihen sovellettavia vaatimuksia. Jos valvonnassa havaittaisiin vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä rikkomuksia, valvojan olisi 2 momentin mukaan viipymättä ilmoitettava niistä sekä suunnitelluista hallinnollisista seuraamuksista sijaintijäsenvaltion valvojalle.
Jos ilmoitusvelvollisen kotipaikka olisi toisessa jäsenvaltiossa ja se toimisi Suomessa jonkin infrastruktuurin välityksellä, mutta sen toiminnan valvonta Suomessa olisi kuudennen rahanpesudirektiivin 38 artiklan 2 kohdan nojalla, eli vastaavan säännöksen kuin 33 §:n 3 momentti, annettu toisen jäsenvaltion valvojalle, Suomen valvojan tulisi pykälän 3 momentin mukaan sijaintijäsenvaltion valvojana puolestaan avustaa kotijäsenvaltion valvojaa sen varmistamisessa, että ilmoitusvelvollinen noudattaa lakisääteisiä vaatimuksia, sekä ilmoittaa kaikista vakavista epäilyistä, jotka voisivat vaikuttaa vaatimustenmukaisuuteen. Pykälän mukaista tietojenluovutusta ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska sitä ei myöskään ole kuudennen rahanpesudirektiivin 47 artiklassa siihen sidottu.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin 2 ja 3 momentin soveltumisesta myös niihin tilanteisiin, joissa ilmoitusvelvollisen kotipaikka olisi Suomessa ja se toimisi palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla toisessa jäsenvaltiossa ilman infrastruktuuria taikka tilanteisiin, joissa ilmoitusvelvollisen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa ja se toimii Suomessa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla ilman infrastruktuuria. Jäljempänä 43 §:n 3 momentissa säädetään tällaisiin ilman infrastruktuuria toimivia ilmoitusvelvollisia koskevasta valvojien yhteistyöstä. 43 §:n 3 momentti koskee kuitenkin tilanteita, joissa valvoja valvoisi ilman infrastruktuuria alueellaan toimivaa ilmoitusvelvollista 29 §:n 1 momentin perusteella, eli sen vuoksi, että ilmoitusvelvollista koskee erityiset toimilupavaatimukset. Tämä 4 momentti koskisi sitä vastoin ilman infrastruktuuria alueella toimivia ilmoitusvelvollisia, joita valvoja ei valvoisi 29 §:n 1 momentin tai sitä vastaavan kuudennen rahanpesudirektiivin 37 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti toisessa jäsenvaltiossa. Eli joihin ei kohdistuisi erityisiä toimilupavaatimuksia. Myös näissä tilanteissa suomalaisen valvojan tulisi tehdä yhteistyötä ja antaa 2 tai 3 momentissa säädettyjä tietoja toisen jäsenvaltion valvojalle.
Säännöksellä pantaisiin täytäntöön kuudennen rahanpesudirektiivin valvontayhteistyötä koskevat vaatimukset ja varmistettaisiin, että rajatylittävässä toiminnassa olevien ilmoitusvelvollisten valvonta olisi johdonmukaista ja tehokasta koko unionin alueella. Yhteistyön tehostaminen on keskeistä riskiperusteisen valvonnan toteuttamiseksi ja epäjohdonmukaisen sääntelyn soveltamisen estämiseksi.
Valvoja voisi 47 §:n 2 momentin mukaisesti viedä AMLAn käsiteltäväksi, jos toisen jäsenvaltion valvoja ei olisi toimittanut pykälässä tarkoitettuja tietoja, olisi evännyt yhteistyöpyynnön tai ei olisi vastannut siihen kohtuullisessa ajassa taikka jos valvojien välillä olisi erimielisyyttä määrättävistä seuraamuksista.
35 §.Tietojen toimittaminen ilmoitusvelvollisille. Tässä pykälässä säädettäisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 39 artiklan täytäntöönpanemiseksi valvojien velvollisuudesta toimittaa valvonnassaan oleville ilmoitusvelvollisille tietoja, jotka liittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaan. Sääntely edistäisi ilmoitusvelvollisten tietoisuutta sääntelyyn liittyvistä riskeistä ja velvoitteista sekä tukisi näiden mahdollisuuksia täyttää sääntelystä johtuvat velvoitteensa.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin ne tiedot, joita valvojien olisi erityisesti asetettava ilmoitusvelvollisten saataville. Näihin kuuluisi muun muassa komission laatima unionin tason riskiarvio ja siihen liittyvät suositukset, kansalliset ja alakohtaiset riskiarviot, AMLAn antamat ohjeet sekä tiedot kolmansista maista, joita pidettäisiin riskialttiina. Lisäksi ilmoitusvelvollisille olisi toimitettava viranomaisten tai kansainvälisten toimijoiden laatimia analyysejä ja ohjeita, jotka koskisivat esimerkiksi havaittuja rahanpesumenetelmiä, indikaattoreita ja kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyviä velvoitteita. Momentin 5 kohdassa tarkoitetun muun toimivaltaisen viranomaisen ohjeilla ja kertomuksilla tarkoitettaisiin muun muassa Keskusrikospoliisin, Suojelupoliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen tai Verohallinnon ja Harmaan talouden selvittelykeskuksen kertomuksia ja selvityksiä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen indikaattoreihin ja mahdollisiin toteutustapoihin liittyen. Kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyviä ohjeita voivat antaa esimerkiksi ulkoministeriö sekä valvojat.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvojien velvollisuudesta toteuttaa tarvittaessa tiedotuskampanjoita ilmoitusvelvollisten velvollisuuksista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valvojien olisi viipymättä toimitettava ilmoitusvelvollisten saataville ajankohtaiset tiedot nimetyistä henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistuisi kohdennettuja talouspakotteita.
36 §.Riskiperusteinen valvonta. Pykälässä säädettäisiin valvojien velvollisuudesta soveltaa riskiperusteista lähestymistapaa valvonnassaan. Pykälällä täytäntöönpantaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 40 artikla. Säännöksellä osaltaan varmistettaisiin, että valvontatoimet olisivat tehokkaita ja suhteutettuja havaittuihin tai ennakoituihin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeihin ja resurssit kohdennettaisiin tarkoituksenmukaisesti valvonnan vaikuttavuuden lisäämiseksi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvojien velvollisuudesta soveltaa valvonnassa riskiperusteista lähestymistapaa. Tämän lähestymistavan toteuttamiseksi valvojien tulisi muodostaa selkeä käsitys Suomessa esiintyvistä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä. Tähän velvollisuuteen liittyy muun muassa valvojan riskiarvion laatiminen ja kansallisen sekä ylikansallisen riskiarvion huomioiminen. Lisäksi riskiperusteisessa lähestymistavassa valvojien tulisi arvioida kaikkia merkityksellisiä tietoja, jotka koskevat ilmoitusvelvollisten asiakkaisiin, tuotteisiin ja palveluihin liittyviä erityisiä kansallisia ja kansainvälisiä riskejä sekä määritettävä toimitiloissa ja niiden ulkopuolella toteutettavan valvonnan sekä aihepiirikohtaisen valvonnan tiheys ja laajuus ilmoitusvelvollisten riskiprofiiliin sekä Suomessa esiintyvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeihin. Riskiperusteiseen lähestymistapaan kuuluu, että valvoja voi keskittää resurssinsa sinne, missä riskit ovat suurimmat, mutta toisaalta sen on varmistettava samalla, ettei yksikään ala tai yhteisö jää alttiiksi rikollisten rahanpesu- tai terrorisminrahoittamisyrityksille. Valvojien olisi laadittava vuosittaisia valvontaohjelmia, joissa on otettava huomioon niiden nopeaan reagointiin tarvittavat resurssit, jos on objektiivista ja merkittävää näyttöä rahanpesu- ja maksun tiedot asetusten rikkomuksesta erityisesti julkisten paljastusten tai väärinkäytösten paljastajien toimittamien tietojen perusteella.
Muiden ilmoitusvelvollisten kuin luottolaitosten ja finanssilaitosten osalta riskiperusteisessa valvonnassa tulisi huomioida myös FATFin suosituksen 28.5 mukaisesti valvonnan tiheys ja intensiteetti valvojan oman rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien ymmärryksensä perusteella ottaen huomioon näiden valvottavien muodostaman sektorin moninaisuus ja lukumäärä. Lisäksi valvojien tulee arvioida toimijoiden rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen sisäisten kontrollien, politiikkojen ja menettelyjen riittävyyttä suhteessa valvottavien riskiprofiileihin ja siihen harkintavallan määrään, joka niille on annettu riskiperusteisen lähestymistavan puitteissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valvojien tulisi ottaa huomioon ilmoitusvelvolliselle sallitun harkintavallan laajuus ja tarkastella tämän harkintavallan perustana olevia riskiarvioita sekä sen sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden asianmukaisuutta. Rahanpesuasetuksen 9 artiklan mukaan ilmoitusvelvollisilla on oltava käytössä oikeasuhteiset sisäiset toimintaperiaatteet, menettelytavat ja valvontatoimenpiteet, joilla muun muassa varmistetaan rahanpesuasetuksen ja maksun tiedot -asetuksen noudattaminen. Ilmoitusvelvollisen tulee rahanpesuasetuksen 10 artiklan mukaan toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden liiketoiminnan luonteeseen, sen riskit ja monimutkaisuus mukaan luettuna ja niiden kokoon nähden, sekä niihin kohdistuvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskien tunnistamiseksi. Edellä mainitun artiklan 3 kohdassa annetaan valvojille myös mahdollisuus tietyin edellytyksin päättää, että yksittäisiä dokumentoituja koko liiketoimintaa koskevia riskiarviointeja ei tarvita, jos tietylle alalle ominaisista riskeistä vallitsee selkeä käsitys.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että valvojien tulisi laatia yksityiskohtainen vuotuinen toimintakertomus ja julkaista kertomuksesta yhteenveto. Kyseinen yhteenveto ei saisi sisältää salassa pidettäviä tietoja, ja siihen olisi sisällyttävä valtiovarainministeriön asetuksessa tarkemmin yksilöidyt tiedot.
Säännöksellä pyrittäisiin vahvistamaan valvonnan läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta sekä tukemaan yhdenmukaista valvontakäytäntöä eri jäsenvaltioissa.
37 §.Keskitetyt yhteyspisteet. Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta nimetä keskitetty yhteyspiste Suomessa toimiville sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille, maksupalveluntarjoajille ja kryptovarapalvelun tarjoajille, jotka tarjoaisivat palveluitaan Suomessa ilman sivuliikettä tai tytäryhtiötä tai ilman toimipaikkaa välittäjän kautta 29 §:n 1 momentin ja 33 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön kuudennen rahanpesudirektiivin 41 artikla ja käytettäisiin jäsenvaltioille jätettyä liikkumavaraa.
Säännöksellä pyrittäisiin varmistamaan, että myös rajat ylittävästi toimivat ilmoitusvelvolliset olisivat tehokkaan valvonnan piirissä ja noudattaisivat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia sääntöjä. Keskitetyn yhteyspisteen nimeäminen edistäisi valvojien mahdollisuuksia harjoittaa valvontaa tarjoamalla paikallisesti saatavilla oleva kontaktipiste, jonka kautta voitaisiin saada pyydettyjä asiakirjoja ja tietoja. Yhteyspisteellä olisi myös aktiivinen vastuu varmistaa sääntelyn noudattaminen ilmoitusvelvollisen lukuun. Ilmoitusvelvollinen ei kuitenkaan vapautuisi rahanpesusääntelyn mukaisista vastuistaan yhteyspisteen nimeämällä. Keskitetyn yhteyspisteen tulisi helpottaa valvojien valvontaa ja muun muassa antaa valvojalle pyynnöstä asiakirjoja ja tietoja ilmoitusvelvolliseen liittyen.
38 §.Tietojen luovuttaminen rahanpesun selvittelykeskukselle. Pykälässä säädettäisiin valvojien velvollisuudesta toimittaa rahanpesun selvittelykeskukselle kaikki sellaiset tiedot, jotka ne tarkastustoimintansa tai muun toimintansa yhteydessä saisivat tietoonsa ja jotka saattaisivat liittyä rahanpesuun, sen esirikoksiin, terrorismin rahoittamiseen tai kohdennettujen talouspakotteiden kiertämiseen. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 42 artikla.
Säännöksellä varmistettaisiin, että valvojat tukisivat aktiivisesti rahanpesun selvittelykeskuksen toimintaa tarjoamalla sille tietoa valvontatyönsä tuloksista. Tämä olisi erityisen tärkeää tapauksissa, joissa ilmoitusvelvolliset eivät itse olisi havainneet tai ilmoittaneet epäilyttävää toimintaa. Valvojan tulisi ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskukselle esimerkiksi valvontatoimintansa yhteydessä esiin tulleista epäilyistä, joiden mukaan ilmoitusvelvollinen ei ole toimittanut ilmoitusta tai täydentänyt toimittamiaan ilmoituksia lisätiedoilla. Valvoja voisi ilmoittaa myös epäilyistä, jotka koskevat ilmoitusvelvollisen työntekijöiden tai vastaavassa asemassa olevien henkilöiden, sen johtoon kuuluvien henkilöiden tai tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien suorittamaa rahanpesua, sen esirikoksia tai terrorismin rahoittamista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valvontaviranomaisten velvollisuus ilmoittaa rikollisesta toiminnasta muille toimivaltaisille viranomaisille säilyisi ennallaan, eikä sitä voitaisi katsoa täytetyksi pelkällä tiedon siirtämisellä rahanpesun selvittelykeskukselle.
39 §. Tietojen toimittaminen rahanpesun selvittelykeskukselle. Tässä pykälässä säädettäisiin valvojien velvollisuudesta toimittaa rahanpesun selvittelykeskukselle tietyt keskeiset tiedot, jotka olisivat merkityksellisiä rahanpesun estämisen tehostamiseksi ja tilannekuvan muodostamiseksi. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 43 artikla.
Ensinnäkin rahanpesun selvittelykeskukselle tulisi toimittaa luettelo kaikista ilmoitusvelvollisista, joilla on Suomessa kotipaikka, toimipaikka tai sivuliike sekä ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivista ilmoitusvelvollisista. Rahanpesun selvittelykeskukselle tulisi ilmoittaa myös muutokset näihin. Tämä tukisi selvittelykeskuksen mahdollisuuksia kohdentaa analyysiään ja tarvittaessa pyytää lisätietoja oikeilta tahoilta.
Toiseksi olisi toimitettava kaikki olennaiset havainnot vakavista puutteista ilmoitusvelvollisten ilmoitusjärjestelmissä. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi teknisiä tai organisatorisia epäkohtia, jotka voisivat heikentää epäilyttävien liiketoimien ilmoittamista tai ilmoitusprosessin luotettavuutta.
Kolmanneksi säädettäisiin velvollisuudesta toimittaa koottuna tiedot valvojien tekemistä riskiarvioista. Näin rahanpesun selvittelykeskuksella olisi käytettävissään ajantasainen ja systemaattinen kokonaiskuva valvontaviranomaisten näkemyksistä sektorikohtaisista riskeistä.
Ehdotettu säännös tukisi viranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja valvontatiedon hyödyntämistä tehokkaasti rahanpesun torjunnassa.
40 §.Valvontayhteistyötä koskevat yleiset periaatteet. Pykälän 1 momentti koskisi valvojien velvollisuutta tehdä laajaa ja tehokasta yhteistyötä riippumatta valvojien luonteesta tai asemasta kuudennen rahanpesudirektiivin 44 artiklassa säädetyn mukaisesti. Valvontayhteistyön tarkoituksena olisi tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä sekä estää pakotesääntelyn kiertämistä siten, että valvojat voivat pyynnön perusteella hyödyntää toistensa toimivaltuuksia ja vaihtaa keskenään olennaisia tietoja. Tämä mahdollistaisi sen, että valvojat voivat yhdessä suorittaa kattavampia selvityksiä ja valvontatoimia, mikä parantaisi ilmoitusvelvollisten toiminnan kokonaisvaltaista valvontaa. Valvojien tulee edesauttaa tällaisten selvitysten suorittamista. Valvojien välinen laaja yhteistyövelvoite toteuttaa osaltaan myös kuudennen rahanpesudirektiivin 61 artiklan 1 kohdassa säädettyä viranomaisten välistä yhteistyövelvoitetta. Säännöksessä valvojien välistä tietojenvaihtoa ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska sitä ei ole sidottu siihen myöskään kuudennessa rahanpesudirektiivissä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvojien välisestä yhteistyöryhmästä, jolla edistetään yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Säännöksellä täytäntöönpantaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 37 artiklan 4 kohdan toinen alakohta. Yhteistyöryhmä auttaisi korkeatasoisen ja tehokkaan valvonnan toteutuksessa. Tässä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi jo olemassa olevaa viranomaisyhteistyöryhmän valvojien alatyöryhmää.
Yhteistyöryhmälle ei säädetä tässä laissa erillisiä toimivaltuuksia tai tehtäviä, vaan ryhmässä valvojien tulisi edistää tehokasta valvontaa muiden uudessa rahanpesulaissa säädettyjen säännöksien ja toimivaltuuksiensa mukaisesti. Esimerkiksi pykälän 1 momentti edellyttää edellä kuvatuin tavoin valvojien mahdollisimman laajaa yhteistyötä ja että valvojat suorittavat oman toimivaltansa rajoissa pyynnöstä selvityksiä toisen valvojan lukuun ja vaihtavat tällaisessa selvityksessä saatuja tietoja. Yhteistyöryhmän työ voi sisältää myös esimerkiksi ajankohtaisten valvontahavaintojen, valvojien tekemissä riskiarvioissa tehtyjen havaintojen tai hyväksi havaittujen valvontakäytänteiden jakamista toisille valvojille tietojenvaihtosäännösten puitteissa. Säännöksen mukaan kaikkien Suomen toimivaltaisten valvojien tulisi osallistua yhteistyöryhmään, joten direktiivin edellä mainitun alakohdan a–b alakohdissa mainittujen poikkeusten säätämiselle ei olisi tarvetta. Yhteistyöryhmä toteuttaisi lisäksi osaltaan direktiivin 61 artiklan 1 kohdassa säädettyä viranomaisten välistä yhteistyövelvoitetta ja toiminnan kehittämisvelvoitetta.
41 §.Tietojen toimittaminen sijaintijäsenvaltion valvojalle rajatylittävästä toiminnasta. Pykälässä säädettäisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 45 artiklan täytäntöönpanemiseksi kotijäsenvaltiossa, eli tässä tapauksessa Suomessa, toimivan valvojan tiedonantovelvollisuuksista sijaintijäsenvaltiossa toimivalle valvojalle tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollinen harjoittaa rajatylittävää toimintaa. Velvoite ilmoittaa ajoissa ja säännöllisesti toiminnan alkamisesta ja muutoksista lisäisi valvonnan läpinäkyvyyttä ja koordinaatiota valvontaviranomaisten välillä.
Jos ilmoitusvelvollinen ilmoittaisi rahanpesuasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti suomalaiselle valvojalle, joka olisi ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvoja, että se aikoo harjoittaa toimintaa toisessa jäsenvaltiossa, valvojan tulisi 1 momentin mukaan ilmoittaa tästä suunnitellusta toiminnasta sijaintijäsenvaltion valvojalle. Ilmoitus sijaintijäsenvaltion valvojalle tulisi tehdä mahdollisimman pian, mutta kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa ilmoitusvelvollisen tiedoksiannon vastaanottamisesta. Jos ilmoitusvelvollinen ilmoittaisi suomalaiselle valvojalle sijaintijäsenvaltiossa jo käynnistyneestä toiminnasta, tulisi valvojan ilmoittaa asiasta sijaintijäsenvaltion valvojalle viipymättä. Sijaintijäsenvaltion valvojalle tulisi ilmoittaa myös kaikista myöhemmistä muutoksista, jotka on annettu suomalaiselle valvojalle tiedoksi rahanpesuasetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Jos ilmoitusvelvollisen velvollisuus ilmoittaa rajat ylittävän toiminnan käynnistämisestä perustuisi muuhun EU:n säädökseen kuin rahanpesuasetukseen tai siihen kohdistuisi toisen jäsenvaltion osalta toimilupavaatimus, ilmoitusvelvollisella ei olisi rahanpesuasetuksen 8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan velvoitetta tehdä saman kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista ilmoitusta kotijäsenvaltion valvojalle, eikä tällöin sovelleta myöskään tämän pykälän mukaisia valvojan velvoitteita ja määräaikoja. Esimerkiksi finanssilaitosten osalta asiasta on erityissääntelyä, joka soveltuisi tältä osin rahanpesuasetuksen sijaan. Näihin tilanteisiin sovellettaisiin kyseisestä muusta EU-sääntelystä tulevia prosesseja ja määräaikoja ilmoituksista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedonvaihdosta, jossa Suomen valvoja, silloin kuin se olisi ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvoja, toimittaa sijaintijäsenvaltiossa toimivalle valvojalle valvontatoimiensa yhteydessä saamiaan tietoja, jotta valvojat voisivat seurata tehokkaasti ilmoitusvelvollisen toimintaa eri jäsenvaltioissa. Sijaintijäsenvaltion valvojalle tulisi toimittaa tiedot, jotka koskevat ilmoitusvelvollisen tosiasiallisesti sijaintijäsenvaltion alueella toteuttamia toimia sekä tiedot, joita suomalainen valvoja saisi valvontatoimiensa yhteydessä. Tämä sisältäisi muun muassa tiedot, jotka ilmoitusvelvolliset ovat toimittaneet vastauksena valvontakyselyihin. Lisäksi sijaintijäsenvaltion valvojalle tulisi toimittaa kaikki sijaintijäsenvaltiossa toteutettuihin toimiin liittyvät merkitykselliset tiedot. Velvollisuus vastata viipymättä sijaintijäsenvaltion valvojan lisätietopyyntöihin edistäisi avointa ja nopeaa vuorovaikutusta valvontaviranomaisten välillä ja parantaisi valvonnan tehokkuutta jäsenvaltioiden rajat ylittävissä toimintaympäristöissä.
42 §.Säännökset yhteistyöstä ryhmävalvonnan yhteydessä. Pykälässä säädetäisiin yhteistyön järjestämisestä ryhmävalvonnan yhteydessä konserniin kuuluvien luotto- ja finanssilaitosten valvonnassa. Säännös implementoisi kuudennen rahanpesudirektiivin 46 artiklan velvoitteet ryhmävalvonnan yhteydessä tehtävästä yhteistyössä. Säännöksellä pyrittäisiin varmistamaan valvojien tehokas ja laaja yhteistyö riippumatta niiden luonteesta tai asemasta. Näin voidaan edistää rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvonnan johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta erityisesti konsernien sisällä, joissa toimintojen ja riskien hallinta edellyttää kokonaisvaltaista valvontanäkökulmaa.
Säännös edellyttäisi, että suomalaiset valvojat, olivatpa ne koti- tai sijaintijäsenvaltion valvojan roolissa, vaihtavat toisen jäsenvaltion koti- tai isäntävaltion valvojan kanssa kaikki valvontatehtävien hoitamiseen tarvittavat tiedot, mukaan lukien oikeudellista rakennetta, omistajuutta, toimintaperiaatteita ja riskiarvioita koskevat tiedot. Tämä edistäisi riskien tunnistamista ja valvonnan tehokkuutta konsernin eri osissa sekä mahdollistaisi oikea-aikaiset ja tarkoituksenmukaiset valvontatoimet.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että konserniin kuuluvien luottolaitosten ja finanssilaitosten osalta 29 §:n 1 momenttia sovellettaessa koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivien finanssivalvojien tulee tehdä mahdollisimman laajaa yhteistyötä luonteestaan tai asemastaan riippumatta. Niiden on myös tehtävä yhteistyötä rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa sen toimiessa valvojana.
Pykälän 2 momentin mukaan, lukuun ottamatta tapauksia, joissa rahanpesuntorjuntaviranomainen toimii valvojana, suomalainen finanssivalvoja valvoisi rahanpesuasetuksen II luvun 2 jaksossa tarkoitettujen konsernin laajuisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa silloin, kun finanssivalvoja olisi ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvoja. Jos finanssivalvoja olisi ilmoitusvelvollisen sijaintijäsenvaltion valvoja, se valvoisi, että Suomessa sijaitsevat ilmoitusvelvolliset noudattavat rahanpesu- ja maksun tiedot asetusta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että lukuun ottamatta tilanteita, joissa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegioita perustetaan 45 §:ssä säädetyn mukaisesti, suomalaisten finanssivalvojien tulee antaa toisen jäsenvaltion finanssivalvojille joko pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat valvontatehtäviensä hoitamiseen. Eri jäsenvaltioiden finanssivalvojien olisi vaihdettava keskenään erityisesti kaikkia tietoja, jotka saattaisivat vaikuttaa merkittävästi arvioon toisessa jäsenvaltiossa toimivalle luottolaitokselle tai finanssilaitokselle ominaisesta riski- tai jäännösriskialtistuksesta, mukaan lukien pykälässä tarkemmin yksilöidyt tiedot.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että suomalaisten finanssivalvojien tulisi tehdä toimivaltansa rajoissa selvityksiä pyynnön esittäneen toisen jäsenvaltion finanssialan valvojan puolesta sekä jakaa tällaisten selvitysten kautta saamansa tiedot. Jos suomalainen finanssivalvoja esittäisi vastaavan pyynnön toisen jäsenvaltion finanssivalvojalle, sen tulisi itse helpottaa tällaisten selvitysten suorittamista.
Finanssivalvoja voi viedä AMLAn käsiteltäväksi 47 §:n mukaisesti, jos muun muassa toinen valvoja ei ole toimittanut 3 momentissa tarkoitettuja tietoja tai yhteistyöpyyntö on hylätty.
Pykälän 5 momentin mukaan säännöstä sovelletaan myös finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvollisten konsernien valvontaan.
Pykälän 6 momentin mukaan finanssialan ulkopuolisten alojen valvojien tulisi tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja silloin toisten valvojien kanssa silloin, jos finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvolliset kuuluvat verkostoon, kumppanuuteen tai muihin rakenteisiin, joilla on yhteisomistus, yhteinen johto tai yhteinen vaatimustenmukaisuuden valvonta.
Pykälän 4 3, 4 ja 6 momentissa tietojenvaihdosta säädettyä ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska sääntelyn tarkoituksena on implementoida kuudennen rahanpesudirektiivin 46 artiklan velvoitteet, jossa myöskään tällaisesta edellytyksestä ei ole säädetty.
43 §.Rajatylittävää toimintaa harjoittavia ilmoitusvelvollisia koskeva valvontayhteistyö. Pykälässä säädettäisiin valvojien välisestä yhteistyövelvoitteesta tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollinen luottolaitos tai finanssilaitos harjoittaisi rajatylittävää toimintaa, mutta ei kuuluisi konserniin, kuten edeltävässä 42 §:ssä. Konserni on määritelty rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 41 alakohdassa ja sillä tarkoitetaan yritysten ryhmää, johon kuuluvat emoyritys ja sen tytäryritykset, sekä yrityksiä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa tilinpäätösdirektiivin 22 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Säännös kattaisi siten esimerkiksi tilanteet, jossa luotto- tai finanssilaitoksella olisi sivuliike toisessa jäsenvaltiossa. Säännöksellä täytäntöönpantaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 47 artikla, sellaisena kuin se on corrigendum menettelyssä muutettu.
Jos ilmoitusvelvollinen harjoittaisi rajatylittävää toimintaa, olisi tärkeää varmistaa, että valvonta tapahtuisi tehokkaasti ja koordinoidusti kotijäsenvaltiossa ja sijaintijäsenvaltiossa toimivien valvojien kesken. Yhteistyön tulisi 1 momentin mukaisesti olla mahdollisimman laajaa, ja siihen olisi kuuluttava molemminpuolinen avustaminen valvontatehtävien toteuttamisessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisvelvoitteesta yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon valvojien välillä koti- ja sijaintijäsenvaltioissa. Tämä olisi keskeistä erityisesti tilanteissa, joissa valvontaa olisi jaettu jäsenvaltioiden välillä, eikä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegiota olisi perustettu 45 §:n mukaisesti. Valvojien olisi toimitettava toisilleen kaikki tiedot, joita ne tarvitsisivat valvontatehtäviensä hoitamiseksi. Valvojien olisi siten toimitettava toisilleen muun muassa 42 §:n 3 momentin 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot. Lisäksi valvojien olisi ilmoitettava toisilleen mahdollisista ilmoitusvelvolliseen liittyvistä olennaisista riskeistä ja suunnitelluista hallinnollisista seuraamuksista sekä tehtävä siinä määrin kuin toimivaltuuksien rajoissa mahdollista selvityksiä toisen valvojan puolesta, jakaa selvityksessä saatuja tietoja ja helpottaa omalta osaltaan toiselle valvojalle esitetyn selvityspyynnön toteuttamista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että 2 momentissa kuvattu valvontayhteistyö koskisi myös tilanteita, joissa ilmoitusvelvollinen toimisi palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella Suomessa ilman omaa infrastruktuuria. Tämä koskisi tilanteita, jossa Suomen valvoja valvoisi toimintaa 29 §:n 1 momentin mukaisesti eli sen perusteella, että ilmoitusvelvollista koskee erityiset toimilupavaatimukset. Valvojat valvovat 29 §:n mukaisesti ilmoitusvelvollisia, joita koskevat toimilupavaatimukset, riippumatta siitä, harjoittaako se luvanvaraista toimintaa Suomessa sijaitsevan infrastruktuurin kautta vai etänä. Jos ilmoitusvelvollista valvottaisiin tämän mukaisesti Suomessa, vaikka sillä ei olisi Suomessa infrastruktuuria, olisi valvojan tehtävä yhteistyötä 43 §:n 2 momentin mukaisesti ilmoitusvelvollisen toisen jäsenvaltion valvojan kanssa.
Valvoja voisi 47 §:n 2 momentin mukaisesti viedä AMLAn käsiteltäväksi, jos toisen jäsenvaltion valvoja ei olisi toimittanut pykälän 2 momentin 1 tai 2 kohdan tietoja, olisi evännyt yhteistyöpyynnön tai ei olisi vastannut siihen kohtuullisessa ajassa taikka jos valvojien välillä olisi erimielisyyttä määrättävistä seuraamuksista.
44 §.Tietojenvaihto konserninlaajuisten toimintaperiaatteiden täytäntöönpanosta kolmansissa maissa. Pykälässä säädettäisiin tietojenvaihdosta konserninlaajuisten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen toimintaperiaatteiden täytäntöönpanosta kolmansissa maissa kuudennen rahanpesudirektiivin 48 artiklan täytäntöönpanemiseksi.
Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että valvojat ilmoittavat toisilleen tilanteista, joissa kolmannen maan lainsäädäntö estää rahanpesuasetuksen 16 artiklassa säädettyjen konserninlaajuisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden asianmukaisen toteuttamisen. Koska konsernit voivat toimia useissa eri maissa, myös kolmansissa maissa, on tärkeää, että valvojat tunnistavat ja raportoivat tilanteet, joissa paikallinen lainsäädäntö rajoittaa tai estää tehokkaan valvonnan ja riskienhallinnan konsernin tasolla. Tällaiset tilanteet tulisi pyrkiä ratkaisemaan valvojien koordinoiduilla toimilla.
Pykälän 2 momentin mukaan valvojien olisi otettava huomioon mahdolliset lainsäädännön rajoitukset, jotka saattavat haitata toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden asianmukaista täytäntöönpanoa. Valvojien olisi otettava huomioon lainsäädännön rajoitukset muun muassa salassapitovelvollisuuteen, riittämättömään tietosuojaan ja muihin rajoituksiin liittyen, jotka voivat haitata valvontatoimien asianmukaista täytäntöönpanoa.
45 §.Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegio finanssialalla. Pykälässä säädettäisiin erityisten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegioiden perustamisesta finanssialalla, mikä on keskeistä rahoituskonsernien rajat ylittävän valvonnan tehokkuuden ja koordinoinnin varmistamiseksi. Pykälällä implementoitaisiin osin kuudennen rahanpesudirektiivin 49 artikla. Valvontakollegiot edistävät jäsenvaltioiden valvojien yhteistyötä, tiedonvaihtoa ja yhteisten valvontatoimien koordinointia erityisesti tilanteissa, joissa konsernit toimivat useissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa.
Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdassa määriteltäisiin ne tilanteet, joissa kollegion perustaminen on välttämätöntä. Näihin tilanteisiin kuuluisivat konsernit, joilla on toimipaikkoja vähintään kahdessa eri jäsenvaltiossa (muu kuin kotipaikan jäsenvaltio), tai kolmannen maan konsernit, joilla on toimipaikkoja vähintään kolmessa jäsenvaltiossa. Kaikissa tilanteissa perustettaisiin kuitenkin vain yksi valvontakollegio yhtä konsernia kohden. Eli eri jäsenvaltioiden valvojat eivät perustaisi erillisiä kollegioita. Finanssivalvonnalla tai Lupa- ja valvontavirastolla olisi velvoite perustaa kollegio vain silloin, jos jompikumpi olisi konsernin emoyhtiön valvoja tai luotto- tai finanssilaitoksen kotipaikan valvoja.
Pykälän 2 momentin mukaan kollegion pysyviä jäseniä olisivat emoyrityksestä tai kotipaikan valvonnasta vastaava valvoja, sijaintijäsenvaltioiden finanssivalvojat sekä 33 §:ssä säädettyjen ilman toimipaikkaa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla asiamiesten, edustajien tai muun tyyppisten infrastruktuurien kautta toimivista tietyistä ilmoitusvelvollisista vastaavat valvojat.
Pykälän 3 momentissa huomioitaisiin myös tilanteet, joissa rahanpesuntorjuntaviranomainen toimii valvojana, ja rajattaisiin tällöin kollegion perustamisvelvollisuutta. Eli 1 ja 2 momenttia ei sovellettaisi AMLAn toimiessa valvojana.
Rahanpesuntorjuntaviranomainen voi osallistua rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegioiden kokouksiin ja avustaa niiden työtä AMLA-asetuksen 31 artiklan mukaisesti. Jos rahanpesuntorjuntaviranomainen päättäisi osallistua valvontakollegion kokouksiin, sillä olisi tarkkailijan asema.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jos luotto- tai finanssilaitosten konserniin kuuluu jokin ilmoitusvelvollinen finanssialan ulkopuoliselta alalta, kollegion perustavan finanssivalvojan on pyydettävä kyseisen ilmoitusvelvollisen valvojaa osallistumaan kollegioon.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että kollegioiden perustamiseen liittyy myös velvollisuus yksilöidä valvottavat laitokset ja niiden toimipaikat.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegioiden perustaminen on sallittua, kun unioniin sijoittautunut luottolaitos tai finanssilaitos on perustanut toimipaikkoja vähintään kahteen kolmanteen maahan. Finanssivalvojat voisivat edellä mainituissa tilanteissa kehottaa vastapuoliaan kyseisissä kolmansissa maissa perustamaan tällaisen kollegion. Kollegiossa mukana olevien finanssivalvojien olisi tehtävä kirjallinen sopimus, jossa määritetään yksityiskohtaisesti yhteistyön ja tietojenvaihdon edellytykset ja menettelyt. Tietojenvaihtoon kolmansien maiden valvojien kanssa sovellettaisiin kuitenkin 46 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti EU:n tietosuojasääntelyn vaatimuksia sekä 4 kohdassa säädetyin tavoin vähintään 84 §:ssä säädettyjä salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin kollegioiden käyttötarkoituksesta. Näitä olisivat tietojenvaihto, keskinäinen avunanto tai konserniin tai laitokseen kohdistetun valvonnan koordinointi, sekä tarvittaessa asianmukaisten ja oikeasuhteisten toimenpiteiden toteuttaminen, jotta voidaan puuttua rahanpesu- ja maksun tiedot asetusten vakaviin rikkomuksiin, joita havaitaan konsernin tai luottolaitoksen tai finanssilaitoksen tasolla tai konsernin tai laitoksen perustamissa toimipaikoissa kollegioon kuuluvan valvojan lainkäyttöalueella.
Kuudes rahanpesudirektiivi tai rahanpesuasetus eivät tämän säännöksen lisäksi sisällä muita säännöksiä kollegioiden tehtävistä tai toimivaltuuksista. Kollegiolle itselleen tai esimerkiksi sen perustavalle valvojalle ei ole säädetty toimivaltaa päättää esimerkiksi koko konserniin kohdistuvista seuraamuksista tai muista toimenpiteistä, jos konserni tai siihen kuuluva luotto- tai finanssilaitos olisi laiminlyönyt tai rikkonut velvoitteitaan. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegio eroaa tältä osin muista rahoitusmarkkina-alalla toimivista kollegioista, kuten luottolaitosdirektiivin (2013/36/EU) 116 artiklassa tarkoitetuista valvontakollegioista tai elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin (2014/59/EU) 88 artiklassa tarkoitetuista kriisinratkaisukollegioista, joilla on eräissä tilanteissa itsenäistä toimivaltaa.
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegio olisi kuitenkin tarpeellinen tilanteissa, joissa luottolaitoksella tai finanssilaitoksella olisi toimipisteitä useassa eri valtiossa. Eri maiden valvojien välinen yhteistyö ja tietojenvaihto on avainasemassa, jotta luotto- tai finanssilaitoksen rahanpesuvalvonta kokonaisuudessaan olisi koordinoitua, johdonmukaista ja yhtenäistä. Toisin kuin edellä 6 momentissa - kolmansien maiden valvojien kollegioon osallistumista koskevassa säännöksessä - yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta ei muissa tilanteissa edellytetä tehtävän kirjallista sopimusta kollegion jäsenten kesken, vaan yhteistyö ja tietojenvaihto kollegion jäsenten kesken perustuisi muihin kuudennessa rahanpesudirektiivissä ja sen kansallisesti täytäntöönpanevassa rahanpesulaissa säädettyihin säännöksiin, kuten esimerkiksi 75 ja 85 §:ään.
Huolimatta kollegiossa tehtävästä tietojenvaihdosta ja koordinoinnista, jokainen kansallinen valvoja soveltaisi omia valvontatoimivaltuuksiaan sen alueella toimivaa luotto- tai finanssilaitosta kohtaan. Esimerkiksi mahdolliset hallinnolliset seuraamukset määräisi kukin valvoja omalla alueellaan toimivalle luotto- tai finanssilaitokselle oman harkintavaltansa puitteissa, vaikka seuraamuksia olisikin koordinoitu yhteisesti kollegiossa.
Pykälän 8 momentissa säädettäisiin valvontakollegion toimien oikeasuhteisuudesta suhteessa luotto- tai finanssilaitoksen tai konsernin riskitasoon tai sen rajat ylittävän toiminnan laajuuteen.
46 §.Finanssialan valvontakollegion tarkkailijajäsenet. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa valvontakollegioon voisi kutsua tarkkailijoita. Säännöksellä täytäntöönpantaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 49 artiklan 6, 11 ja 12 kohta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos suomalainen finanssivalvoja olisi kotijäsenvaltion valvoja, se voisi pyytää muiden jäsenvaltioiden, joissa ilmoitusvelvollinen harjoittaa toimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, finanssialan valvojia osallistumaan kollegioon tarkkailijoina. Tämä ei kuitenkaan soveltuisi 33 §:ssä tarkoitettujen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden, maksupalveludirektiivin 4 artiklan 11 kohdassa määriteltyjen maksupalveluntarjoajien tai kryptovarapalvelun tarjoajien, jotka harjoittaisivat toimintaa muissa jäsenvaltioissa palvelun tarjoamisen vapauden nojalla, valvojiin. Näiden 33 §:n mukaisten ilmoitusvelvollisten sijaintijäsenvaltion valvojat olisivat kollegion varsinaisia jäseniä 45 §:n perusteella.
Pykälän 2 momentin mukaan finanssivalvojat voisivat sallia kolmansissa maissa toimivien vastapuoltensa osallistua tarkkailijoina finanssialan valvontakollegioihin 45 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai jos Euroopan unioniin sijoittuneella konsernilla tai luottolaitoksella tai finanssilaitoksilla on sivuliikkeitä ja tytäryrityksiä kyseisissä kolmansissa maissa, edellyttäen, että pykälässä säädetyt edellytykset muun muassa EU:n tietosuojasääntelyn noudattamisesta täyttyvät.
Pykälän 3 momentin mukaan kollegion perustavan finanssivalvojan tulisi arvioida, täyttyvätkö edellisen momentin edellytykset, ja toimittaa arvio kollegion pysyville jäsenille. Kyseinen arvio on laadittava ennen kuin kolmannessa maassa toimivan vastapuolen sallitaan liittyä kollegioon, ja se voidaan tarvittaessa toistaa sen jälkeen. Finanssivalvoja, jos se on kotijäsenvaltion valvoja, voi pyytää rahanpesuntorjuntaviranomaiselta tukea kyseisen arvion laatimiseen.
Pykälän 4 momentin mukaan, jos kollegion pysyvät jäsenet katsoisivat sen tarpeelliseksi, voitaisiin pyytää lisää tarkkailijoita edellyttäen, että salassapitoa koskevia vaatimuksia noudatetaan. Tarkkailijoihin voivat kuulua vakavaraisuuden valvojat, mukaan lukien neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 nojalla toimiva Euroopan keskuspankki sekä Euroopan valvontaviranomaiset ja rahanpesun selvittelykeskukset.
47 §.Yhteistyöhön liittyvien seikkojen saattaminen rahanpesutorjuntaviranomaisen käsiteltäväksi. Pykälän 1 momentin mukaan finanssivalvoja voisi saattaa rahanpesuntorjuntaviranomaisen käsiteltäviksi tilanteet, joissa toisen jäsenvaltion finanssivalvoja ei ole toimittanut 42 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tietoja, yhteistyöpyyntö on evätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa, tai valvojien välillä vallitsee erimielisyys havaituista rikkomuksista ja yhteisölle tai konsernille määrättävistä taloudellisista seuraamuksista tai siihen sovellettavista hallinnollisista toimenpiteistä, joilla kyseiset rikkomukset korjattaisiin. Säännöksellä täytäntöönpannaan direktiivin 46 artiklan 5 kohta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 34 ja 43 §:ään liittyen tilanteista, joissa rajat ylittävää toimintaa harjoittavien ilmoitusvelvollisten ja tiettyjen infrastruktuurien valvojien välinen yhteistyö ei onnistuisi tai muodostuisi riittävän tehokkaaksi. Tällöin valvoja voisi saattaa asian AMLAn käsiteltäväksi. Tällaisia tilanteita voisivat olla muun muassa pyydettyjen tietojen toimittamatta jättäminen, kohtuuttomat viivästykset yhteistyöpyyntöihin vastaamisessa tai erimielisyydet havaituista rikkomuksista tai niihin sovellettavista seuraamuksista. Rahanpesuntorjuntaviranomainen toimii sille AMLA-asetuksessa 33 ja 38 artiklan nojalla annettujen valtuuksien mukaisesti. Säännöksellä täytäntöönpannaan direktiivin 54 artiklan 5 kohta.
Pykälän 3 momentin nojalla, jos finanssialan valvontakollegion jäsenet ovat erimielisiä toimenpiteistä, joita ilmoitusvelvollisen suhteen olisi toteutettava, he voisivat saattaa asian rahanpesuntorjuntaviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua AMLA-asetuksen 33 artiklan, tai finanssialan ulkopuolisten valvontakollegioiden osalta 38 artiklan, mukaisesti. Säännöksellä täytäntöönpannaan direktiivin 49 artiklan 13 kohta ja 50 artiklan 12 kohta.
48 §.Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegio finanssialan ulkopuolisella alalla. Pykälän tarkoituksena olisi implementoida kuudennen rahanpesudirektiivin 50 artiklan velvoitteet ja tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä myös finanssialan ulkopuolisilla aloilla, joissa toiminta olisi mahdollista organisoida tehokkaammin ja johdonmukaisemmin yhteistyössä eri jäsenvaltioiden valvojien kesken. Toisin kuin finanssialan valvojien osalta edellä 45 §:ssä tietyissä tilanteissa, valvontakollegioin perustaminen finanssialan ulkopuolisten alojen valvojien kesken olisi lähtökohtaisesti vapaaehtoista tietyin poikkeuksin.
Ehdotetun 1 momentin mukaan finanssialan ulkopuolisen alan valvontakollegioihin sovellettaisiin soveltuvin osin, mitä edellä 45 ja 46 §:ssä säädetään. Valvontakollegio voitaisiin siten perustaa tilanteissa, joissa finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvollisella tai sen konsernilla olisi toimipaikkoja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, jotka eivät ole sen päätoimijapaikan sijaintijäsenvaltioita. Lisäksi valvontakollegio voitaisiin perustaa tilanteissa, joissa kolmannessa maassa toimivilla yhteisöillä, jotka eivät olisi luottolaitoksia tai finanssilaitoksia, mutta joihin sovellettaisiin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen vaatimuksia, on toimipaikkoja vähintään kolmessa jäsenvaltioissa.
Tämän lain 45 §:n 6 momenttia vastaavasti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegion perustaminen olisi sallittua, kun unioniin sijoittautunut finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvollinen on perustanut toimipaikkoja vähintään kahteen kolmanteen maahan. Finanssialan ulkopuolisten alojen valvojat voivat kehottaa vastapuoliaan kyseisissä kolmansissa maissa perustamaan tällaisen kollegion. Kollegiossa mukana olevien finanssialan ulkopuolisten alojen valvojien on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa määritetään yksityiskohtaisesti yhteistyön ja tietojenvaihdon edellytykset ja menettelyt. Kirjallisen sopimukseen liittyvistä erityisvaatimuksista tietyissä tilanteissa säädetään 48 §:n 9 momentissa.
Finanssialan ulkopuoliseen valvontakollegioon sovellettaisiin myös 45 §:n 7 momenttia kollegion käyttötarkoituksesta. Kollegioita tulisi käyttää muun muassa tietojenvaihtoon, keskinäiseen avunantoon tai konserniin tai ilmoitusvelvolliseen kohdistetun valvonnan koordinointiin sekä tarvittaessa asianmukaisten ja oikeasuhteisten toimenpiteiden toteuttamiseen, jotta voidaan puuttua rahanpesu- ja maksun tiedot asetusten vakaviin rikkomuksiin, joita havaitaan konsernin tai ilmoitusvelvollisen tasolla tai konsernin tai ilmoitusvelvollisen perustamissa toimipaikoissa kollegioon kuuluvan valvojan lainkäyttöalueella. Kuten edellä 45 §:n 7 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu, kukin valvoja käyttäisi kuitenkin itsenäisesti omaa toimivaltaansa sen alueella toimivan ilmoitusvelvollisen suhteen, vaikka tietojenvaihtoa, yhteistyötä tai toimenpiteitä olisikin koordinoitu muiden valvojien kanssa yhdessä kollegiossa.
Valvontakollegion tarkkailijoihin sovellettaisiin myös 46 §:n 2 momenttia, jonka mukaisesti finanssialan ulkopuolisten alojen valvojat voisivat sallia kolmansissa maissa toimivien vastapuoltensa osallistua tarkkailijoina rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvontakollegioon 45 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai jos finanssialan ulkopuolisen alan unionin ilmoitusvelvollisilla tai niiden konserneilla on sivuliikkeitä ja tytäryrityksiä kyseisissä kolmansissa maissa edellyttäen, että muun muassa EU:n tietosuojasääntelyä noudatetaan ja luovutettuihin tietoihin sovelletaan vähintään 84 §:ssä säädettyjä salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia.
Kollegion pysyvinä jäseninä toimivat valvojat arvioivat 46 §:n 3 momentin mukaisesti, täyttyvätkö 46 §:n 2 momentin edellytykset, ja toimittavat arvion kollegion pysyville jäsenille. Kyseinen arvio on laadittava ennen kuin kolmannessa maassa toimivan vastapuolen sallitaan liittyä kollegioon, ja se voidaan tarvittaessa toistaa sen jälkeen. Kyseisestä arviosta vastaavat finanssialan ulkopuolisten alojen valvojat voivat pyytää rahanpesuntorjuntaviranomaiselta tukea kyseisen arvion laatimiseen.
Kollegion pysyvät jäsenet olisivat 45 §:n 2 momenttia vastaavasti emoyrityksen tai kotipaikan valvoja, sijaintijäsenvaltioissa olevien toimipaikkojen valvonnasta vastaavat valvojat ja toisten jäsenvaltioiden infrastruktuurin valvonnasta 29 §:n 1 momentin perusteella vastaavat valvojat.
Jos finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvollinen harjoittaisi toimintaa muissa jäsenvaltioissa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, finanssialan ulkopuolisten alojen valvoja, joka olisi ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvoja, voisi pyytää kyseisissä toisissa jäsenvaltioissa toimivia finanssialan ulkopuolisten alojen valvojia osallistumaan kollegioon tarkkailijoina 46 §:n 1 momenttia vastaavalla tavalla. Kollegioon voidaan pyytää myös 46 §:n 4 momentin mukaisesti lisää muita tarkkailijoita, jos kollegion pysyvät jäsenet katsovat sen tarpeelliseksi, edellyttäen, että salassapitoa koskevia vaatimuksia noudatetaan. Pykälän 2 momentin mukaan jälkimmäisessä tilanteessa tarkkailijoina voivat 46 §:n 4 momentissa mainituista Euroopan keskuspankista ja Euroopan valvontaviranomaisesta poiketen osallistua rahanpesun selvittelykeskukset.
Myös rahanpesuntorjuntaviranomainen voi kuudennen rahanpesudirektiivin 50 artiklan 9 kohdan mukaisesti halutessaan osallistua valvontakollegioiden kokouksiin ja avustaa niiden työtä AMLA-asetuksen 36 artiklan mukaisesti. Jos rahanpesuntorjuntaviranomainen päättäisi osallistua valvontakollegion kokouksiin, sillä olisi tarkkailijan asema.
Ehdotetun 3 momentin mukaan 45 §:n 1 momenttia sovellettaisiin, eli valvontakollegio voitaisiin perustaa myös silloin kun kyse olisi finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvollisen rakenteista, joilla on yhteisomistus, yhteinen johto tai yhteinen vaatimustenmukaisuuden valvonta, mukaan lukien verkosto tai kumppanuudet, joihin sovelletaan konsernin laajuisia rahanpesuasetuksen 16 artiklan vaatimuksia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että mikäli emoyrityksen tai kotipaikan valvoja ei perustaisi kollegioita, sijaintijäsenvaltion tai toisen jäsenvaltion alueella olevan infrastruktuurin valvonnasta vastaava valvoja voisi tehdä perustamista koskevan lausunnon huomioiden riskit ja toiminnan laajuuden, joka olisi osoitettu finanssialan ulkopuolisten alojen valvojalle, joka vastaa konsernin emoyrityksestä tai jossa ilmoitusvelvollisen kotipaikka on, AMLAlle ja kaikille muille finanssialan ulkopuolisten alojen valvojille. Jos finanssialan ulkopuolisten alojen valvoja, joka vastaa konsernin emoyrityksestä tai jossa ilmoitusvelvollisen kotipaikka on, on itsesääntelyelin, kyseinen lausunto on 5 momentin mukaan toimitettava myös kyseisen itsesääntelyelimen valvonnasta 51 §:n mukaisesti vastaavalle viranomaiselle.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että jos konsernin emoyrityksestä vastaava finanssialan ulkopuolisten alojen valvoja tai ilmoitusvelvollisen kotipaikan valvoja katsoo 4 momentin mukaisen lausunnon antamisen jälkeen edelleen, ettei kollegiota ole tarpeen perustaa, muut finanssialan ulkopuolisten alojen valvojat voisivat perustaa kollegion edellyttäen, että se koostuu vähintään kahdesta jäsenestä. Näissä tapauksissa finanssialan ulkopuolisten alojen valvojien on päätettävä keskenään, kuka on kollegiosta vastaava valvoja. Konsernin emoyrityksestä vastaavalle finanssialan ulkopuolisten alojen valvojalle tai ilmoitusvelvollisen kotipaikan valvojalle on ilmoitettava kollegion toiminnasta, ja hänen on voitava liittyä kollegioon milloin tahansa.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin ilmoitusvelvollisen rakenteen ja toimipaikkojen yksilöimisestä. Finanssialan ulkopuolisten alojen valvojan tulisi yksilöidä vastaavat seikat kuin 45 §:n 5 momentissa, mutta sen 1 kohdan sijaan valvojan tulisi yksilöidä kaikki finanssialan ulkopuolisen alan ilmoitusvelvolliset, joiden kotipaikka on niiden jäsenvaltiossa ja joilla on toimipaikkoja muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa.
Pykälän 8 momentissa säädettäisiin, että jos finanssialan ulkopuolisen alan konserniin kuuluu luottolaitoksia tai finanssilaitoksia, mutta niiden osallisuus konsernissa ei täytä 45 §:n 1 momentissa säädettyä toimipaikkojen lukumäärän edellytystä finanssialan valvontakollegionperustamiseksi, kollegion perustavan valvojan on pyydettävä kyseisten luottolaitosten tai finanssilaitosten finanssivalvojia osallistumaan finanssialan ulkopuolisen alan valvontakollegioon.
Pykälän 9 momentin mukaan, jos kollegio perustetaan liittyen rahanpesuasetuksen 3 artiklan 3 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisiin tai niiden muodostamiin konserneihin, 45 §:n 6 momentissa tarkoitettuun kirjalliseen sopimukseen on sisällyttävä myös menettelyt sen varmistamiseksi, että rahanpesuasetuksen 21 artiklan 2 kohdassa säädetyn toiminnan yhteydessä kerättyjä tietoja ei jaeta, paitsi jos sovelletaan rahanpesuasetuksen 21 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa.
Jos kollegion jäsenet ovat erimielisiä toimenpiteistä, joita ilmoitusvelvollisen suhteen olisi toteutettava, he voisivat saattaa asian 47 §:n 3 momentin rahanpesuntorjuntaviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua AMLA-asetuksen 38 artiklan mukaisesti. AMLAn tulisi antaa lausuntonsa erimielisyyttä aiheuttaneesta asiasta kahden kuukauden kuluessa.
49 §.Yhteistyö kolmansissa maissa toimivien valvojien kanssa. Pykälällä mahdollistettaisiin valvojien yhteistyö kolmansissa maissa toimivien vastapuolten kanssa kuudennen rahanpesudirektiivin 51 artiklan implementoimiseksi, mikä olisi olennaista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen tehokkuuden varmistamiseksi tilanteissa, joissa ilmoitusvelvolliset tai niiden konsernit toimivat myös Euroopan unionin ulkopuolella. Rajat ylittävän rikollisuuden torjunta edellyttää valvontaviranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja koordinaatiota myös unionin ulkopuolisten valvontaviranomaisten kanssa.
Säännöksen 1 momentin mukaan valvoja voisi tehdä yhteistyösopimuksia yhteistyöstä ja salassa pidettävien tietojen vaihtamisesta kolmansissa maissa toimivien vastapuoliensa kanssa perustuen vastavuoroisuuteen ja siihen, että osapuolten välillä sovellettaisiin vähintään vastaavia salassapitovaatimuksia kuin rahanpesulain 84 §:n 1 momentissa säädetään. Tämä takaisi salassa pidettävien tietojen asianmukaisen suojan sekä tietojen käytön rajoittamisen yksinomaan valvontatehtäviin.
Pykälän 2 momentissa suojattaisiin tilanteita, joissa tiedot olisivat peräisin toisesta jäsenvaltiosta edellyttämällä, että tiedon edelleen luovuttaminen edellyttäisi kyseisen valvojan nimenomaista suostumusta ja tietojen käyttöä vain niihin tarkoituksiin, joita varten valvoja on antanut suostumuksensa.
Pykälän 3 momentin mukaan valvojilla olisi velvollisuus ilmoittaa solmituista yhteistyösopimuksista AMLAlle kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta.
Kuudennen rahanpesudirektiivin 51 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että AMLAn olisi tarvittaessa annettava apua kolmannessa maassa toimiviin vastapuoliin sovellettavien salassapitovaatimusten vastaavuuden arvioimiseksi. Artiklan 4 kohdan mukaan AMLA laatii tekniset täytäntöönpanostandardit viimeistään 10.7.2029 mallista, jota on käytettävä yhteistyösopimuksia tehtäessä.
50 §.Eräitä ilmoitusvelvollisia ja ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivia ilmoitusvelvollisia koskevat valvontatoimenpiteet. Pykälässä säädettäisiin koti- ja sijaintijäsenvaltion valvojan valvontatoimenpiteistä eräiden sellaisten ilmoitusvelvollisten osalta, joiden kotipaikka ja toiminnan harjoituspaikka sijaitsevat eri jäsenvaltioissa. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 54 artikla.
Pykälän soveltamisala rajautuisi 1 momentin mukaan koskemaan sellaisia ilmoitusvelvollisia, joiden toiminnan tosiasiallinen harjoittamispaikka sijaitsisi Suomessa, mutta kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa ja joita ei sellaisenaan katsottaisi luottolaitoksiksi tai finanssilaitoksiksi. Lisäksi säännös koskisi ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimivia ilmoitusvelvollisia, joita valvottaisiin 33 §:n 1 momentin mukaisesti. Ilman toimipaikkaa välittäjän kautta toimiva ilmoitusvelvollinen on määritelty 4 §:n 2 momentin 13 kohdassa.
Säännöksellä pyrittäisiin vahvistamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä valvonnassa silloin, kun toiminta ulottuisi useaan valtioon. Pykälän 2 momentin mukaan, jos valvoja sijaintijäsenvaltion valvojana havaitsisi vaatimusten rikkomuksia, sen olisi voitava pyytää ilmoitusvelvollista korjaamaan puutteet ja ilmoitettava havaitsemistaan rikkomuksista kotijäsenvaltiossa toimivalle valvojalle.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos ilmoitusvelvollinen ei toteuttaisi vaadittuja korjaavia toimenpiteitä, valvojan olisi ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion valvojalle, jonka olisi reagoitava viipymättä. Jos valvoja olisi ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvoja, sen olisi toteutettava kaikki tarpeelliset toimet, jotta asianomainen ilmoitusvelvollinen korjaisi sijaintijäsenvaltiossa havaitut rikkomukset. Suomalaisen valvojan olisi kotijäsenvaltion valvojana ilmoitettava sijaintijäsenvaltion valvojalle kaikista toteutetuista toimenpiteistä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että poiketen 3 momentissa säädetystä, valvojan olisi sijaintijäsenvaltion valvojana silloin, kun 1 momentissa tarkoitettu ilmoitusvelvollinen tekee välittömiä korjaavia toimenpiteitä edellyttäviä vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä rikkomuksia, määrättävä omasta aloitteestaan 68 §:ssä säädettyjä seuraamuksia kyseisiin rikkomuksiin puuttumiseksi. Näiden seuraamusten tehosteeksi voitaisiin määrätä 69 §:ssä säädetty uhkasakko. Näiden toimenpiteiden olisi oltava väliaikaisia, ja ne olisi lopetettava, jos havaittuihin rikkomuksiin puututaan muun muassa ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltiossa toimivien valvojien avustuksella tai yhteistyössä niiden kanssa. Valvojan tulisi ilmoittaa ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltion valvojalle välittömästi, jos havaitaan vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä rikkomuksia ja jos tämän momentin nojalla määrätään seuraamuksia, ellei toimenpiteitä toteuteta yhteistyössä kotijäsenvaltion valvojien kanssa.
Pykälän 5 momentin mukaan, jos kotijäsenvaltion ja sijaintijäsenvaltion valvojat olisivat erimielisiä siitä, millaisia toimenpiteitä ilmoitusvelvollisen suhteen tulisi toteuttaa, olisi mahdollista saattaa asia AMLAn käsiteltäväksi AMLA-asetuksen 33 ja 38 artiklan mukaisesti.
6 lukuItsesääntelyelimiä koskevat erityissäännökset
51 §.Asianajajayhdistyksen valvonta. Kuudennen rahanpesudirektiivin 52 artikla edellyttää, että jos jäsenvaltio päättää antaa tiettyjen ilmoitusvelvollisten valvonnan itsesääntelyelimen huolehdittavaksi, sen on varmistettava, että viranomainen valvoo tällaisia itsesääntelyelimiä näiden valvontatehtävien suorittamisessa. Rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa on määritelty itsesääntelyelin, jolla tarkoitetaan elintä, joka edustaa ammatinharjoittajia ja sääntelee heidän toimintaansa, suorittaa tiettyjä valvonta- tai seurantatehtäviä ja varmistaa ammatinharjoittajia koskevien sääntöjen noudattamisen. Suomen Asianajajat on ollut tällainen itsesääntelyelimeksi katsottu toimija Suomessa, jolle on säädetty voimassa olevassa rahanpesulaissa toimivalta valvoa asianajajia. Hallituksen esityksessä esitetään, että Suomen Asianajat, josta rahanpesulaissa käytetään nimeä asianajajayhdistys, valvoisi myös jatkossa asianajajia, ja Lupa- ja valvontavirasto, josta säädetään samannimisessä laissa, valvoisi asianajajayhdistystä sen suorittaessa tässä laissa säädettyjä valvontatehtäviään.
Lupa- ja valvontavirastolla olisi velvollisuus varmistaa, että asianajajayhdistyksen valvontajärjestelmä on asianmukainen ja tehokas, muun muassa tarkistamalla, että asianajajayhdistyksellä on riittävät valtuudet, taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit sekä luotettava ja osaava henkilöstö ja korkeat ammatilliset vaatimukset, antamalla sille ohjeistusta, varmistamalla, että asianajajayhdistys suorittaa tehtävänsä tehokkaasti ja asianmukaisesti, tarkastelemalla asianajajayhdistyksen myöntämiä poikkeuksia yksilöllisen riskiarvion laatimisesta ja tiedottamalla rahanpesuntorjuntaviranomaisen suunnitellusta ja toteutetusta toiminnasta.
Lupa- ja valvontavirastolla olisi pykälän 2 momentin mukaan valtuudet vaatia asianajajayhdistystä toimittamaan kaikki vaatimustenmukaisuuden valvonnan ja tarkastusten suorittamisen kannalta merkitykselliset tiedot ja antamalla asianajajayhdistykselle ohjeita niiden tilanteiden korjaamiseksi, joissa tämä ei ole suorittanut 29 §:n mukaisia tehtäviään tai noudattanut kyseisen säännöksen 3 momentissa säädettyjä vaatimuksia, tai tällaisten laiminlyöntien estämiseksi. Antaessaan asianajajayhdistykselle ohjeita Lupa- ja valvontaviraston olisi 4 momentin mukaan otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat ohjeet, jotka se itse tai rahanpesuntorjuntaviranomainen on antanut. Säännöksessä Lupa- ja valvontaviraston tiedonsaantioikeutta ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska myöskään kuudennen rahanpesudirektiivin 52 artiklassa se ei ole tiedonsaantioikeuden kynnys.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta 2 momentin 1 kohdassa säädettyyn tietojensaantioikeuteen. Tuosta kohdasta poiketen Lupa- ja valvontavirastolla ei olisi oikeutta sellaisiin 1 kohdassa mainittuihin tietoihin, jotka asianajajayhdistyksen valvottavat ovat keränneet varmistaessaan asiakkaansa oikeudellisen aseman rahanpesuasetuksen 21 artiklan 2 kohdassa vahvistetuin edellytyksin tai suorittaessaan kyseistä asiakasta koskevaa puolustus- tai edustamistehtävää oikeuskäsittelyssä tai siihen liittyen, mukaan luettuna oikeuskäsittelyn käynnistämistä tai välttämistä koskeva neuvonta, riippumatta siitä, onko tiedot kerätty ennen oikeuskäsittelyä, sen aikana vai sen jälkeen.
Edellä mainitun osalta tulisi kuitenkin huomioida Suomen kansallinen asianajosalaisuutta koskeva lainsäädäntö, jonka mukaan asianajosalaisuus koskee laajasti kaikkea asianajajan asiakkaalta saamiaan tietoja.
Asianajajalain 5 c §:n mukaisesti: ”Asianajaja tai hänen apulaisensa ei saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liikesalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon.” Tämän asianajajalakiin sisältyvän salassapitovelvollisuuden rikkominen on saman pykälän mukaisesti rangaistavissa rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 13 §:n 3 momentin mukaan asianajajaa sitoo todistamiskielto asiakkaansa hänelle kertomasta asiasta, ellei tuomioistuin anna momentin tarkoittamaa määräystä todistaa. Kyseinen 3 momentti lisättiin pykälään vuonna 2015, ja sen mukaan:
”Asianajaja, luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettu oikeudenkäyntiavustaja ja julkinen oikeusavustaja ei saa luvattomasti todistaa yksityisen tai perheen salaisuudesta tai liikesalaisuudesta, josta hän on muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa tehtävässään saanut tiedon. Tuomioistuin voi kuitenkin velvoittaa henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, tai jos erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet sitä vaativat.”
Salassapitovelvollisuus koskee kaikkia asianajajan toimeksiantonsa hoitamiseksi saatavia tehtäviä niin oikeudenkäyntiasioissa, oikeudenkäyntien välttämiseen liittyvissä asioissa kuin muissa oikeudellisen neuvonannon asioissa. Momentissa tarkoitettu tehtävä on siis luonteeltaan oikeudellinen avustaminen oikeudenkäynnin ulkopuolisessa asiassa, kuten esimerkiksi testamentin laadinta tai yrityskaupan tekemisessä avustaminen sopimusneuvotteluihin osallistumalla ja laatimalla sopimus. Momentin kannalta on olennaista oikeudellista apua antavan ja päämiehen välinen luottamussuhde sekä ensiksi mainitun toiminnan riippumaton luonne luottamussuhteen ulkopuolisista tahoista.
Silloin jos Lupa- ja valvontavirasto käsittelisi asianajajasalaisuuteen liittyviä tietoja, sen tulisi noudattaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22 §:n mukaista salassapitovelvoitetta. Vaatimus vastaisi jäljempänä 63 §:n 4 momentissa säädettyä salassapitovelvoitetta silloin, kun Lupa- ja valvontavirasto olisi määräämässä seuraamusta asianajajayhdistyksen valvottavalle.
52 §.Lupa- ja valvontaviraston toimet asianajajayhdistyksen valvonnassa. Pykälän 1 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirastoon ei saisi kohdistua sopimatonta vaikuttamista sen hoitaessa asianajajayhdistyksen valvontaa. Lupa- ja valvontaviranostolla tulisi lisäksi olla käytössään menettelyt eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi.
Lupa- ja valvontaviraston henkilöstöä sitovat jo 84 §:ssä säädetyt salassapitovaatimukset, joten vastaavien salassapitovaatimusten noudattamisesta ei ole tarpeen erikseen säätää tässä direktiivin säännöksen täytäntöönpanemiseksi. Direktiivi edellyttää lisäksi, että itsesääntelyelimen valvojan eli tässä tapauksessa Lupa- ja valvontaviraston henkilöstön tulee ylläpitää korkeaa ammatillista tasoa, mukaan lukien luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevat korkeat ammatilliset normit, ja sen tulisi olla erittäin luotettava. Näiden vaatimusten katsotaan täyttyvän jo hallintolain mukaisten hyvän hallinnon periaatteiden ja muun muassa sen 7 §:ssä säädetyn palveluperiaatteen perusteella sekä muun virkamiehiä ja viranomaisia koskevan sääntelyn perusteella.
Lupa- ja valvontaviraston tulisi 2 momentin mukaan ilmoittaa rikostutkinnan ja syytteeseenpanon osalta toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin, joko suoraan tai rahanpesun selvittelykeskuksen kautta kaikista asianajajayhdistyksen valvontaan liittyvien tehtäviensä hoitamisen yhteydessä havaitsemistaan rikkomuksista, joihin sovelletaan rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Pykälän 3 momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston olisi julkaistava asianajajayhdistyksen valvontaan liittyen vuosikertomus, jonka sisällöstä säädettäisiin valtiovarainministeriön asetuksella. Vuosikertomuksen sisällöstä säädetään direktiivin 52 artiklan 7 kohdassa ja sen olisi sisällettävä tietoja muun muassa asianajajayhdistyksen valvomille ilmoitusvelvollisille määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista, ilmoitusvelvollisten tekemistä epäilyttävän liiketoiminnan ilmoituksista rahanpesun selvittelykeskukselle ja Lupa- ja valvontaviraston asianajajayhdistykselle antamien ohjeiden lukumäärä. Vuosikertomus olisi asetettava Lupa- ja valvontaviraston verkkosivulle ja toimitettava komissiolle sekä AMLAlle.
7 luku Rahanpesun valvontarekisteri
53 §.Soveltamisala. Säännöksessä säädettäisiin luvun soveltamisalasta, eli sitä sovellettaisiin sellaisiin 28 §:n 5 momentissa tarkoitettuihin Lupa- ja valvontaviraston valvomiin ilmoitusvelvollisiin, jotka eivät ole toimilupavalvottavia tai velvollisia rekisteröitymään valvontaviranomaisen ylläpitämään muuhun kuin tässä luvussa tarkoitettuun rekisteriin. Säännös vastaisi voimassa olevan rahanpesulain 5 luvun 1 §:ää.
54 §.Rahanpesun valvontarekisterin pitäjä ja käyttötarkoitus. Pykälän mukaan Lupa- ja valvontavirasto pitää rekisteriä 53 §:ssä tarkoitetuista ilmoitusvelvollisista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi (rahanpesun valvontarekisteri).
Rahanpesun valvontarekisterin käyttötarkoituksena on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen valvonta. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevaa rahanpesulain 5 luvun 2 §:ää.
55 §.Hakemus rekisteriin merkitsemiseksi ja rekisteröinnin edellytykset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että 53 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on tehtävä hakemus rahanpesun valvontarekisteriin merkitsemiseksi 14 vuorokauden kuluessa siitä, kun ilmoitusvelvollinen tulee tämän lain soveltamisalan piiriin.
Pykälän 2 momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston olisi rekisteröitävä hakija, jos pykälässä säädetyt edellytykset täyttyvät.
Pykälän 3 momentin mukaan hakijan olisi hakemuksessaan ilmoitettava harjoittamansa elinkeinotoiminta, jonka perusteella hakija on ilmoitusvelvollinen.
56 §.Rahanpesun valvontarekisteriin merkittävät tiedot ja muutoksista ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin rahanpesun valvontarekisterin merkittävistä tiedoista. Säännös vastaisi voimassaolevan lain 5 luvun 4 §:ää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ilmoitusvelvollisen on ilmoitettava Lupa- ja valvontavirastolle viipymättä 1 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuneista muutoksesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 8 luvun perusteella määrätyn, hallinnollista seuraamusta koskevan merkinnän poistamisesta rekisteristä. Tällaista seuraamusta koskeva tieto olisi poistettava rekisteristä viiden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona seuraamus on määrätty. Viisi vuotta vastaisi viranomaisen verkkosivustolla hallinnollisten seuraamusten ja uhkasakkojen julkaisemisesta 70 §:ssä säädettyä aikaa.
57 §.Luotettavuus. Pykälässä säädettäisiin luotettavuuden arvioinnista. Voimassa olevasta rahanpesulain 5 luvun 5 §:stä poiketen luotettavuusarviointi ulotettaisiin koskemaan kaikkia rahanpesun valvontarekisteriin merkittäviä ilmoitusvelvollisia. Tällä hetkellä luotettavuusarvioinnin piirissä ovat olleet valuutanvaihtotoimintaa harjoittavat sekä yrityspalvelujen tarjoajat. Kuten edellä luvussa 5.3.3, vaikutukset Lupa- ja valvontavirastolle, on todettu, rahanpesun valvontarekisterissä on tällä hetkellä noin 3300 yritystä, joiden osalta luotettavuusarviointia ei voimassa olevan sääntelyn perusteella ole edellytetty. Yrityksissä on keskimäärin arviolta 2–3 vastuuhenkilöä, joihin selvitys tulisi ulottaa. Lupa- ja valvontaviraston on jatkossa kuitenkin joka tapauksessa suoritettava direktiiviin perustuva, 32 §:ssä säädetty johdon ja tosiasiallisten edunsaajien hyvämaineisuuden ja luotettavuuden arviointi sekä selvitettävä kyseisten henkilöiden rikostaustaa. Näin ollen tässä pykälässä säädetyn luotettavuusarvioinnin laajentaminen kaikkiin rekisteriin merkittyihin ilmoitusvelvollisiin ei käytännössä tarkoita merkittävää laajennusta 32 §:ssä säädetyn arviointiin verrattuna. Käytännössä tämän pykälän mukaisessa luotettavuusarvioinnissa tehdään niin sanottu täysimittainen luotettavuusselvitys, jossa selvitetään paitsi 32 §:n 2 momentissa jo säädetyt henkilöiden rikostuomiot, mutta suoritetaan myös velvoitteidenhoitoselvitykset ja mahdollisten ulosottovelkojen ja niiden maksukyvyn arviointi.
Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollista ei pidetä luotettavana, jos:
1) hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla viiden rekisteriin hakemista edeltäneen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen rekisteriin hakemista edeltäneen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan rahanpesun valvontarekisteriin merkittävää elinkeinotoimintaa; tai
2) hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton harjoittamaan rahanpesun valvontarekisteriin merkittävää elinkeinotoimintaa, tai
3) hän on kolmen arviota edeltävän vuoden aikana toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisen; tai
4) hän on ulosmittauksen tai muun selvityksen mukaan kykenemätön vastaamaan veloistaan.
Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin, mihin luonnollisiin henkilöihin vaatimus luotettavuudesta ulottuu. Jos rekisteriin hakeva ilmoitusvelvollinen olisi oikeushenkilö, vaatimus luotettavuudesta koskisi toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa samoin kuin sitä, jolla on suoraan tai välillisesti enemmän kuin 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta muussa yhteisössä.
58 §.Luotettavuuden arvioinnin toteuttaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lupa- ja valvontavirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 32 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisten ylemmän johdon ja tosiasiallisten edunsaajien tarkastusta varten, 57 §:ssä tarkoitetun luotettavuuden selvittämiseksi tai 59 §:ssä tarkoitettua rekisteristä poistamista varten. Säännös vastaisi voimassa olevan rahanpesulain 5 luvun 5 §:n 4 momenttia.
Pykälässä ei säädettäisi voimassa olevan rahanpesulain 5 luvun 5 §:n 5 ja 6 momenttia vastaavista säännöksistä, jotka koskevat Lupa- ja valvontaviraston oikeutta saada tietoja viranomaisilta mm. veroihin ja erilaisiin vakuutusmaksuihin liittyen tai Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain tarkoittamasta organisaatiosta, sillä oikeudesta näihin tietoihin säädettäisiin kaikkien valvojien osalta esitetyn 29 §:n 5–6 momentissa.
59 §.Rahanpesun valvontarekisteriin merkittyjen tietojen poistaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan rahanpesulain 5 luvun 6 §:ää vastaavasti tietojen poistamisesta. Sen 1 momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston olisi poistettava ilmoitusvelvollinen rahanpesun valvontarekisteristä, jos ilmoitusvelvollinen ei enää täytä rekisteröinnin edellytyksiä, ilmoitusvelvollisen toiminnassa on olennaisesti rikottu tätä lakia tai Lupa- ja valvontaviraston sen nojalla antamia määräyksiä, tai jos ilmoitusvelvollinen on lopettanut toimintansa.
Pykälän 2 momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston olisi ennen 1 momentin 2 kohtaan perustuvan päätöksen tekemistä varattava ilmoitusvelvolliselle kohtuullinen määräaika puutteen korjaamiselle.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tiedot rekisterimerkinnöistä on säilytettävä viisi vuotta sen vuoden päättymisestä, jona tieto on poistettu rekisteristä.
60 §.Tietojen antaminen rahanpesun valvontarekisteristä. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan rahanpesulain 5 luvun 7 §:ää. Sen 1 momentissa säädettäisiin, että jokaisella on oikeus saada rahanpesun valvontarekisteristä yritys- ja yhteisötunnuksella tai toiminimellä taikka aputoiminimellä yksilöimästään yrityksestä rekisteriin tallennetut tiedot. Tietoa tähän rekisteriin merkityistä ilmoitusvelvollisista voisi hakea myös kootusti elinkeinotoiminnan perusteella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Lupa- ja valvontavirasto saisi luovuttaa tiedon luonnollisen henkilön nimestä tai syntymäajasta tulosteena, teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti taikka saattaa ne yleisesti saataville sähköisen tietoverkon kautta. Henkilötietoja voitaisiin hakea sähköisen tietoverkon kautta vain yksittäisinä hakuina.
Pykälän 3 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirasto saisi luovuttaa tiedot Lupa- ja valvontaviraston rahanpesun valvontarekisteriin tallennetusta henkilötunnuksen tunnusosasta vain, jos luovuttaminen täyttää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset. Rekisteriin tallennettua henkilötunnuksen tunnusosaa koskevan tiedon antamisen edellytyksenä on, että tietopyynnön tekijä antaa Lupa- ja valvontavirastolle selvityksen tietojen asianmukaisesta suojaamisesta.
61 §.Tietojen päivittäminen väestötietojärjestelmästä, kaupparekisteristä ja yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä. Pykälä vastaisi voimassa olevan rahanpesulain 5 luvun 8 §:ää. Lupa- ja valvontavirastolla olisi oikeus päivittää väestötietojärjestelmästä tietojaan ja tarkistaa rekisteröitäväksi ilmoitettujen henkilöiden henkilötiedot niiden oikeellisuuden toteamiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Lupa- ja valvontavirastolla on oikeus päivittää rahanpesun valvontarekisterin tietoja kaupparekisteristä ja yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä.
8 luku Hallinnolliset seuraamukset
62 §.Yleiset määräykset. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten toimivaltuuksista määrätä hallinnollisia seuraamuksia rahanpesuasetuksen, maksun tiedot -asetuksen ja rahanpesulain sekä niiden nojalla annettujen säännösten velvoitteiden laiminlyönneistä ja rikkomuksista. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön kuudennen rahanpesudirektiivin 53 artiklassa säädetyt velvoitteet, joiden mukaan ilmoitusvelvolliset olisi voitava saattaa vastuuseen edellä mainittujen asetusten vastaisesta toiminnasta tehokkaalla ja oikeasuhtaisella tavalla. Rahanpesulaissa on annettu rahanpesuasetuksen sääntelyä tarkentavaa sääntelyä sekä valtuuksia alemman asteiseen sääntelyyn ja myös rahanpesulain tai sen nojalla säädettyjen velvoitteiden rikkomuksesta tulisi voida määrätä seuraamuksia.
Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaisten tulisi määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia rahanpesu- ja maksun tiedot -asetuksen ja rahanpesulain sekä niiden nojalla annettujen säännösten rikkomuksista ilmoitusvelvollisille. Pykälässä viitattaisiin rahanpesuasetuksen ja maksun tiedot -asetuksen ilmoitusvelvollisten velvoitteita sisältäviin lukuihin ja eräiltä osin artikloihin. Näitä olisivat rahanpesuasetuksen ilmoitusvelvollisten sisäisiä toimintaperiaatteita, menettelytapoja ja valvontatoimenpiteitä koskevat säännökset II-luvussa, asiakkaan tuntemisvelvollisuuteen liittyvät säännökset III luvussa ja tosiasiallisen omistajuuden ja edunsaajuuden läpinäkyvyyttä koskevat IV luvun 62–64 ja 66–68 artiklassa säädetyt velvoitteet. Säännöksessä yksilöitäisiin myös ilmoitusvelvollisuutta koskevan V luvun, tietojen jakamista koskevan VI luvun, tietosuojaa ja tietojen säilyttämistä koskevan VII luvun sekä anonyymeistä rahoitusvälineistä johtuvia riskejä lieventävät toimenpiteet VIII luvussa. Lisäksi viitattaisiin maksun tiedot -asetuksen II lukuun, joka koskee maksupalveluntarjoajien velvollisuuksia, III lukuun, jossa on kryptovarapalvelun tarjoajia koskevat velvollisuudet, IV lukuun, johon sisältyvät maksupalveluntarjoajien ja kryptovarapalvelun tarjoajien soveltamat yhteiset toimenpiteet ja V lukuun, johon sisältyvät tiedot, tietosuoja ja tietojen säilyttäminen. Säännöksessä viitattaisiin myös rahanpesulain asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevan 26 ja 27 §:ssä säädettyihin velvoitteisiin sekä 30 §:ssä säädettyihin toimitilojen ja asuintilojen tarkastuksissa myötävaikuttamiseen, 31 §:ssä säädetyn valvontaviranomaisen määräyksen noudattamiseen sekä rahanpesun valvontarekisteriä koskevan 55 ja 56 §:n velvoitteisiin liittyen hakemukseen rekisteriin merkitsemiseksi sekä rekisteriin merkittäviin tietoihin ja muutosten ilmoittamiseen.
Pykälän 2 momentin mukaan rahanpesulain 8 luvussa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia olisivat 65 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, 66 §:ssä tarkoitettu rikemaksu sekä 68 §:ssä tarkoitetut muut hallinnolliset seuraamukset.
Pykälän 3 momentin mukaan tilintarkastuslautakunta määräisi hallinnollisen seuraamuksen Patentti- ja rekisterihallituksessa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jos rahanpesu- ja maksun tiedot -asetuksia on rikottu velvoitteiden koskiessa oikeushenkilöitä, hallinnollisia seuraamuksia voidaan määrätä oikeushenkilöiden lisäksi myös ylempään johtoon ja muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat vastuussa rikkomuksesta. Ylemmällä johdolla tarkoitetaan rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 40 alakohdan mukaisesti hallintotoimintoaan hoitavan ylimmän hallintoelimen jäseniä sekä muita toimihenkilöjä ja työntekijöitä, joilla on riittävästi tietoa ilmoitusvelvolliseen kohdistuvasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä sekä riittävästi toimivaltaa tehdä siihen kohdistuvaan riskiin vaikuttavia päätöksiä. Kyseiselle henkilölle määrättävän seuraamusmaksun edellytyksenä on, että henkilö on merkittävällä tavalla myötävaikuttanut tekoon tai laiminlyöntiin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin oikeushenkilöiden vastuusta rikkomuksista, jotka johtuvat niiden johdossa, puolesta tai valtuutukseen perustuen toimineista henkilöistä tai heidän alaisistaan. Oikeushenkilöt tulee voida saattaa vastuuseen rahanpesu- ja maksun tiedot -asetuksen laiminlyönneistä ja rikkomuksista, jotka ovat niiden puolesta tai niiden hyväksi itsenäisesti tai osana kyseisen oikeushenkilön elintä toimien toteuttanut kuka tahansa henkilö, jolla on kyseisessä oikeushenkilössä johtava asema, joka perustuu oikeuteen edustaa oikeushenkilöä, valtuuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta tai valtuuteen käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä. Oikeushenkilö tulee voida saattaa vastuuseen myös, jos edellä mainittu henkilö on laiminlyönyt valvontatehtävänsä tai määräysvallan käyttötehtävänsä siten, että kyseisen henkilön alaisena toimiva henkilö on voinut laiminlyödä tai rikkoa rahanpesu- ja maksun tiedot -asetusta kyseisen oikeushenkilön puolesta tai sen hyväksi.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että käyttäessään valtuuksiaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia valvontaviranomaisten olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä ja tarvittaessa koordinoitava toimiaan muiden viranomaisten kanssa tarpeellisissa määrin sen varmistamiseksi, että saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajat ylittäviä tapauksia.
63 §.Hallinnollisen seuraamuksen tyyppi ja taso. Pykälän 1 momentti koskisi seikkoja, jotka valvontaviranomaisten tulee ottaa huomioon määrittäessään hallinnollisten seuraamusten tyyppiä ja tasoa. Tällaisia merkityksellisiä seikkoja olisivat
1) laiminlyönnin tai rikkomuksen vakavuus ja ajallinen kesto;
2) laiminlyönnin tai rikkomuksen toistumisten lukumäärä;
3) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;
4) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön varallisuus, myös kokonaisliikevaihdon tai vuosiansioiden perusteella;
5) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön rikkomuksesta saama hyöty, jos se on määritettävissä;
6) rikkomuksen kolmansille osapuolille aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä;
7) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;
8) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmat rikkomukset.
64 §.Asianajajayhdistyksen esitys hallinnollisesta seuraamuksesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin menettelystä asianajajayhdistyksen tekemästä esityksestä Lupa- ja valvontavirastolle lain 8 luvussa tarkoitetun hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä. Säännös vastaisi voimassa olevan rahanpesulain 8 luvun 10 §:ssä säädetty menettelyä. Asianajajayhdistyksen 28 §:n 3 momentissa tarkoitetulle valvottavalleen määrättävää hallinnollista seuraamusta koskeva asia tulisi vireille Lupa- ja valvontavirastossa asianajajayhdistyksen esityksestä. Asianajajayhdistyksen olisi tehtävä Lupa- ja valvontaviraston kanssa yhteistyötä tutkinnan aikana ennen esityksen tekemistä. Näin varmistuttaisiin siitä, että esityksen käsittely Lupa- ja valvontavirastossa tapahtuisi ilman aiheetonta viivettä ja että esitys olisi mahdollisimman kattava.
Pykälän 2 momentti koskisi asianajajayhdistyksen tekemän esityksen muotoa. Asianajajayhdistyksen esitys hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä olisi tehtävä kirjallisesti. Esityksessä olisi mainittava sen nimi, kotipaikka ja osoite, johon vaatimus kohdistuu; vaatimus ja sen perusteet; sekä ne tosiseikat ja asiakirjat, joihin asianajajayhdistys vetoaa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että asianajajayhdistyksen olisi toimitettava Lupa- ja valvontavirastolle sen pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä asian käsittelyssä välttämättömät lisätiedot sekä asian ratkaisemiseksi välttämättömät lisätiedot. Lupa- ja valvontaviraston olisi noudatettava viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22 §:n mukaista salassapitovelvoitetta silloin, kun se käsittelee tietoja, joita koskee asianajajista annetulla lailla säädetty salassapitovelvollisuus.
Pykälän 4 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirasto voisi antaa asianajajayhdistykselle tiedon hallinnollisen seuraamuksen määräämisen käsittelystä sekä tiedon lopullisesta päätöksestä. Kuten edellä 1 momentissa on todettu, asianajajayhdistyksen tulee tehdä yhteistyötä Lupa- ja valvontaviraston kanssa ennen hallinnollista seuraamusta koskevan esityksen tekemistä. On tärkeää, että yhteistyö jatkuu tarvittaessa myös seuraamuksen määräämistä koskevan prosessin aikana. Asianajajayhdistyksellä voi olla tarve tietää, miten asian käsittely etenee tai mikä lopullinen ratkaisu on, jotta se voi tarvittaessa valmistautua mahdollisiin jatkotoimiin tai uusiin esityksiin. Asianajajayhdistyksen valvonnan kehittämisen kannalta on myös tärkeää, että se saa tiedon sen tekemien esitysten etenemisestä. Lupa- ja valvontavirasto voisi jakaa tiedon hallinnollisen seuraamuksen määräämisen käsittelytilanteesta ja lopullisen päätöksen asianajajayhdistykselle salassapitosäännösten estämättä.
65 §.Seuraamusmaksu. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten velvollisuudesta määrätä ilmoitusvelvollisille seuraamusmaksu 62 §:n 1 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden rikkomuksista. Sääntely noudattaisi voimassa olevan rahanpesulain sääntelyä, jossa seuraamusmaksuja on määrätty rahanpesulain vakavista, toistuvista tai järjestelmällisistä rikkomuksista ja rikemaksuja muista rikkomuksista. Seuraamusmaksun määrääminen ei edellyttäisi sitä, että rikkomus olisi tehty tahallisesti, vaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä myös huolimattomuudella aiheutetuista rikkomuksista.
Seuraamuksia olisi määrättävä tilanteissa, joissa rikkomukset liittyisivät edellä 62 §:n 1 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyönteihin tai rikkomuksiin. Kuudennessa rahanpesudirektiivissä on yksilöity tietyt rahanpesuasetuksen säännökset, joiden rikkomuksen osalta jäsenvaltioiden valvojien tulee määrätä harmonisoituja taloudellisia seuraamuksia, näitä ovat rahanpesuasetuksen II, III, V luvussa ja 77 artiklassa säädetyt vaatimukset. Kuitenkin kuudennen rahanpesudirektiivin 53 artikla edellyttää, että jäsenvaltioiden tulee saattaa ilmoitusvelvolliset vastuuseen sekä rahanpesuasetuksen että maksun tiedot -asetuksen rikkomuksista ja ilmoitusvelvollisia koskevia velvoitteita sisältyy myös muihin lukuihin ja artikloihin kuin edellä mainittuihin. Nykysääntelyn mukaan seuraamusmaksua sovelletaan myös muihin kuin edellä mainittuihin velvoitteiden rikkomuksiin, jos ne ovat vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä, mukaan lukien maksun tiedot asetuksessa säädetyt velvoitteet. Tästä syystä myös ehdotetussa pykälässä seuraamusmaksu voitaisiin nykysääntelyn mukaisesti määrätä myös muista kuin kuudennen rahanpesudirektiivin 55 artiklassa luetelluista rahanpesuasetuksen vaatimuksista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun enimmäismääristä tilanteissa, joissa rikkomukset liittyisivät 62 §:n 1 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyönteihin tai rikkomuksiin. Tältä osin kuudennen rahanpesudirektiivin 55 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että ilmoitusvelvollisille määrätään taloudellisia seuraamuksia sellaisista vakavista, toistuvista tai järjestelmällisistä rikkomuksista, riippumatta siitä, onko ne tehty tahallisesti tai aiheutettu huolimattomuudella, jotka kohdistuvat rahanpesuasetuksen II, III ja V luvussa sekä 77 artiklassa säädettyihin vaatimuksiin, eli nämä seuraamukset on haluttu EU-jäsenvaltioissa harmonisoida. Seuraamusmaksun määräytymisperusteena olisi joko kaksi kertaa rikkomuksesta saadun hyödyn määrä tai kiinteä määrä (1 000 000 euroa), riippuen siitä kumpi olisi suurempi.
Jos kyseessä olisi luottolaitos tai finanssilaitos, säädettäisiin 3 momentissa erikseen sovellettavista 2 momenttia korkeammista seuraamustasoista. Oikeushenkilöille voitaisiin määrätä seuraamuksia, jotka olisivat enintään 10 miljoonaa euroa tai 10 prosenttia vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta, riippuen siitä kumpi olisi suurempi. Jos ilmoitusvelvollinen olisi 6 momentin mukaisesti osa konsernia, seuraamusperusteena käytettäisiin konsernitilinpäätökseen perustuvaa liikevaihtoa. Luonnollisille henkilöille määrättäisiin vastaavasti enintään 5 miljoonan euron suuruisia seuraamuksia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin luotto- tai finanssilaitoksen emoyrityksen tai sellaisen tytäryrityksen, jonka tulisi tehdä konsernitilinpäätös, seuraamusmaksun määräämisessä huomioitavasta kokonaisliikevaihdosta. Vuotuiseksi kokonaisliikevaihdoksi katsottaisiin johtavan emoyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen saatavilla olevan konsernitilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto tai vastaava tulotyyppi tilinpäätöksiä koskevan säännöstön mukaisesti. Säännös soveltuisi silloin, kun emo- tai tytäryritykselle määrättäisiin 3 momentin 1 kohdan mukaisesti seuraamusmaksua. Nykylakia vastaavasti, jos luotto- tai finanssilaitos on vasta aloittanut toimintansa eikä tilinpäätöstä ole saatavissa, liikevaihto olisi arvioitava muun saatavan selvityksen perusteella.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, että seuraamuksia määrättäessä valvontaviranomaisen olisi otettava huomioon ilmoitusvelvollisen maksukyky. Tämä varmistaisi, että seuraamukset olisivat tosiasiallisesti täytäntöönpanokelpoisia. Mikäli seuraamuksen määrääminen voisi vaikuttaa ilmoitusvelvollisen vakavaraisuuteen, valvontaviranomaisen olisi kuultava Finanssivalvontaa, joka vastaa vakavaraisuussääntelyn valvonnasta. Tämä menettely turvaisi rahoitusmarkkinoiden vakauden huomioon ottamisen seuraamuksia määrättäessä.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa rahanpesulakia vastaavasti, että valvontaviranomainen ei voi määrätä seuraamusmaksua luonnolliselle henkilölle teosta tai laiminlyönnistä, joka on laissa säädetty rangaistavaksi. Valvontaviranomainen voisi kuitenkin määrätä seuraamusmaksun ja jättää asian ilmoittamatta esitutkintaviranomaiselle, ottaen huomioon teon tai laiminlyönnin haitallisuuden, siitä ilmenevän tekijän syyllisyyden sekä siitä saadun hyödyn ja muut tekoon tai laiminlyöntiin liittyvät seikat kokonaisuutena arvioiden.
Valvontaviranomainen voisi 7 momentin mukaisesti määrätä seuraamusmaksun myös sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolle elinkeinotoiminta, jossa laiminlyönti tai rikkomus on tapahtunut, on siirtynyt yrityskaupan tai muun yritysjärjestelyn seurauksena. Sääntely vastaisi voimassa olevan rahanpesulain 8 luvun 5 a §:ää.
Pykälän 8 momentissa todettaisiin, että rahanpesulain nojalla maksettavaksi määrätyn seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädettäisiin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 8 luvun 9 §:ssä säädettyä.
Seuraamusmaksu määrättäisiin maksettavaksi valtiolle.
66 §.Rikemaksu. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rikemaksun määräämisestä, mikäli ilmoitusvelvollinen ei olisi noudattanut sille aikaisemmin rahanpesulain 68 §:n nojalla määrättyjä hallinnollisia seuraamuksia. Lisäksi rikemaksua voitaisiin käyttää tilanteissa, joissa 62 §:n 1 momentissa tarkoitettujen vaatimusten rikkomukset eivät olisi vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä. Rikemaksu voitaisiin määrätä, jos asia kokonaisuutena arvioiden ei anna aihetta ankarampiin toimenpiteisiin. Rikemaksun suuruudesta säädettäisiin voimassa olevan rahanpesulain sääntelyä vastaavasti. Se perustuisi kokonaisarviointiin. Rikemaksun suuruutta arvioitaessa olisi otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika. Oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu olisi vähintään 1 000 euroa ja enintään 100 000 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikemaksu olisi vähintään 500 euroa ja enintään 10 000 euroa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykysääntelyä vastaavasti, että valvontaviranomainen ei voi määrätä rikemaksua luonnolliselle henkilölle teosta tai laiminlyönnistä, joka on laissa säädetty rangaistavaksi. Valvontaviranomainen voi kuitenkin määrätä rikemaksun ja jättää asian ilmoittamatta esitutkintaviranomaiselle, ottaen huomioon teon tai laiminlyönnin haitallisuuden, siitä ilmenevän tekijän syyllisyyden sekä siitä saadun hyödyn ja muut tekoon tai laiminlyöntiin liittyvät seikat kokonaisuutena arvioiden.
Pykälän 3 momentin mukaisesti valvontaviranomainen voisi määrätä rikemaksun myös sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolle elinkeinotoiminta, jossa laiminlyönti tai rikkomus on tapahtunut, on siirtynyt yrityskaupan tai muun yritysjärjestelyn seurauksena, säännös vastaisi nykysääntelyä.
Pykälän 4 momentissa viitattaisiin sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Rikemaksu määrättäisiin maksettavaksi valtiolle.
67 §.Seuraamusmaksun ja rikemaksun määräämättä jättäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valvontaviranomaiset voisivat jättää hallinnollisen seuraamuksen määräämättä laiminlyönneistä tai rikkomuksista, jos
1) ilmoitusvelvollinen on oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin rikkomuksen korjaamiseksi välittömästi rikkomuksen havaitsemisen jälkeen ja ilmoittanut laiminlyönnistä tai rikkomuksesta viivytyksettä toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle;
2) laiminlyöntiä tai rikkomusta on pidettävä vähäisenä; tai
3) hallinnollisen seuraamuksen määräämistä on muutoin pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 1 momentissa säädetystä poiketen vakavien, toistuvien ja järjestelmällisten rikkomusten osalta valvontaviranomainen voi jättää seuraamusmaksun määräämättä tai lykätä sen määräämistä oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle, jos valvontaviranomainen ryhtyy muuhun laissa säädettyyn valvontatoimenpiteeseen. Näin varmistettaisiin, että vakavien, toistuvien ja järjestelmällisten rikkomusten osalta seuraamukset olisivat oikeasuhtaisia tekoon nähden.
Pykälän 3 momentti koskisi tilanteita, joissa samasta teosta on vireillä rikosasia tai jossa samasta teosta on annettu lainvoimainen tuomio. Siinä säädettäisiin voimassa olevaa rahanpesulain 8 luvun 6 §:ää vastaavasti, että seuraamusmaksua tai rikemaksua ei voitaisi määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio.
Pykälän 4 momentti koskisi vanhentumisaikaa. Sen mukaan valvontaviranomainen ei saisi määrätä rikemaksua, jos päätöstä ei ole tehty viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, tai jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi. Pykälän 5 momentin mukaan seuraamusmaksun alaisten eli vakavien, toistuvien tai järjestelmällisten rikkomusten tai laiminlyöntien osalta valvontaviranomainen ei saisi määrätä seuraamusmaksua, jos päätöstä ei ole tehty kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, tai jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi. Edellä mainitut 4 ja 5 momentit vastaisivat muuten voimassa olevan rahanpesulain 8 luvun 7 §:ää, mutta seuraamuksen koskiessa seuraamusmaksun alaisia vakavia, toistuvia tai järjestelmällisiä rikkomuksia, nykyistä viiden vuoden vanhentumisaikaa pidennettäisiin jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta kymmeneksi vuodeksi, jolloin se olisi johdonmukainen vastaavia kertaluonteisia rikkomuksia ja laiminlyöntejä koskevan vanhentumisajan ja rikemaksun määräämisoikeuden vanhentumista koskevan sääntelylogiikan ja kanssa. FATF on pitänyt voimassa olevaa lakia ongelmallisena. Esimerkiksi FATF (2023), Anti-money laundering and counter-terrorist financing measures – Finland, 4th Enhanced Follow-up Report, FATF, Paris, s. 16,. https://www.fatf-gafi.org/content/fatf-gafi/en/publications/Mutualevaluations/finland-fur-2023.html
Muutos on perusteltu myös siksi, että jatkettuna tekona tapahtuvien rikkomusten ja laiminlyöntien selvittämiseen tarvittava aika on usein pidempi kuin kertaluonteisten tekojen. Jatketuissa rikkomuksissa ja laiminlyönneissä voi olla tyypillisesti kyse pitkäkestoisista ja laajamittaisista puutteista, jotka liittyvät esimerkiksi ilmoitusvelvollisen hallintojärjestelmien puutteisiin. Jos tällaiset puutteet ovat vakavia tai järjestelmällisiä, ilmoitusvelvollisella ei välttämättä ole kykyä tai edes mahdollisuutta noudattaa rahanpesulainsäädännön velvoitteita. Tällaisia puutteita voidaan pitää erityisen moitittavina kertaluonteiseen tekoon verrattuna. Esimerkiksi Finanssivalvonta on rahanpesulain ja muun finanssimarkkinalainsäädännön valvonnassaan todennut toistuvasti tilanteita, joissa sen valvottavan hallinto on järjestetty puutteellisesti ja teko tai laiminlyönti on jatkunut jopa usean vuoden ajan, mutta joissa impulssi asian selvittämiselle on tullut varsin myöhään. Tällöin Finanssivalvonta ei ole ehtinyt aloittaa harkintaa seuraamusmaksun määräämiseksi riittävän ajoissa, kun viiden vuoden vanhentumisaika on jo päättynyt. Esimerkiksi pankkien osalta tehdyissä tarkastuksissa Finanssivalvonta teki aikanaan useita vakavia havaintoja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien säännösten vastaisesta jatkuvasta menettelystä, jotka olisivat olleet seuraamusharkintaa edellyttäviä.
Rahanpesulainsäädännön epäiltyjen rikkomusten selvittäminen voi käynnistyä vasta huomattavan ajan kuluttua niiden tapahtumisesta. Mahdolliset puutteet ja väärinkäytökset paljastuvat tyypillisesti vasta rahanpesulainsäädännön noudattamista valvovan Finanssivalvonnan tai muun valvojan tekemien tarkastusten yhteydessä tai niiden ulkopuolisilta tahoilta, kuten ulkomaisilta valvontaviranomaisilta saa tietojen tai ilmoitusten johdosta. Tällaisten epäilyjen pitkien paljastumisaikojen lisäksi niiden selvittäminen ja tutkinta on usein hyvin pitkäkestoista ja vaikeaa. Erityisesti jatkettujen tekojen ja laiminlyöntien osalta asioiden selvittäminen on usein laaja-alaista ja yksityiskohtaista ja edellyttää suurien tietoaineistojen läpikäyntiä, minkä lisäksi se voi vaatia viranomaisyhteistyötä muun muassa ulkomaisten valvontaviranomaisten kanssa. Myös viranomaisen selvittämisvelvollisuus ja asianosaisten oikeusturva edellyttävät asioiden huolellista selvittämistä. Edelleen asianosaisen kuuleminen ja siihen saadun vastauksen käsittely kestävät tyypillisesti pitkään.
Finanssivalvonnasta annetun lain 42 §:ään esitetään vastaavaa muutosta, jonka mukaan seuraamusmaksun alaisen jatketun rikkomuksen ja laiminlyönnin vanhentumisaika pitenisi viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen.
68 §.Muut hallinnolliset seuraamukset. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten mahdollisuudesta määrätä muita hallinnollisia seuraamuksia tilanteissa, joissa ne havaitsisivat rikkomuksia tai puutteita ilmoitusvelvollisten toiminnassa. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 56 artikla.
Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaiset voisivat määrätä muita, 2 momentissa säädettyjä, hallinnollisia seuraamuksia kolmessa eri tilanteessa. Ensinnäkin, jos ne havaitsisivat 62 §:n 1 momentissa säädettyjen rahanpesuasetuksen, maksun tiedot -asetuksen tai tämän lain säännösten laiminlyöntejä tai rikkomuksia. Nämä toimenpiteet voisivat täydentää vakavista, toistuvista ja järjestelmällisistä rikkomuksista määrättäviä seuraamusmaksuja tai tulla kyseeseen itsenäisesti ilman seuraamusmaksuja. Näin hallinnolliset seuraamukset toimisivat joustavana keinovalikoimana valvontaviranomaisten käytössä.
Toiseksi 2 momentissa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia voitaisiin määrätä myös ennakoivasti tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollisen sisäisissä toimintaperiaatteissa, menettelytavoissa tai valvontatoimenpiteissä olisi sellaisia puutteita, jotka todennäköisesti johtaisivat sääntelyn rikkomuksiin. Näin mahdollistettaisiin riskiperusteinen ja ehkäisevä viranomaisohjaus.
Kolmanneksi toimenpiteitä voitaisiin käyttää tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollisen käytössä olevat sisäiset toimintaperiaatteet, menettelytavat ja valvontatoimenpiteet eivät olisi oikeassa suhteessa siihen kohdistuviin rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoittamisen riskeihin. Tämä vastaisi riskiperusteisen lähestymistavan periaatteita.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erilaisista hallinnollisista seuraamuksista, joita valvontaviranomaiset voisivat soveltaa. Valvontaviranomaiset voisivat antaa suosituksia, määrätä ilmoitusvelvolliset noudattamaan velvoitteita sekä toteuttamaan erityisiä korjaavia toimenpiteitä, antaa julkisen varoituksen, jossa yksilöidään kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja rikkomuksen luonne, antaa määräyksen, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkomus ja olemaan toistamatta sitä, rajoittaa tai supistaa ilmoitusvelvollisen muodostavien laitosten liiketoimintaa, toimintoja tai verkostoa tai edellyttää toiminnan lopettamista, poistamaan ilmoitusvelvollisen rekisteristä, perumaan toimiluvan tai keskeyttämään sen voimassaolon, jos ilmoitusvelvollisella on sellainen oltava ja vaatia muutoksia hallintorakenteeseen.
Lisäksi valvontaviranomaiset voisivat vaatia kaikkien tehtäviensä suorittamiseksi tarvittavien tietojen toimittamista ilman aiheetonta viivytystä rahanpesulain 5 luvun mukaisesti, vaatia asiakirjojen toimittamista tai asettaa lisäraportointia tai useammin tapahtuvaa raportointia koskevia vaatimuksia, vaatia sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden vahvistamista, vaatia ilmoitusvelvollista soveltamaan tiettyjä toimintaperiaatteita tai vaatimuksia, jotka liittyvät yksittäisiin suuririskisiin asiakkaisiin, liiketoimiin, toimintoihin tai jakelukanaviin tai niiden ryhmiin, edellyttää toimenpiteiden toteuttamista ilmoitusvelvollisen toimintaan ja tuotteisiin väistämättä liittyvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien vähentämiseksi ja määrätä väliaikaisen kiellon, jolla ilmoitusvelvollisessa johtotehtävissä toimivaa henkilöä tai muuta luonnollista henkilöä, jonka on katsottu olevan vastuussa rikkomuksesta, kielletään hoitamasta johtotehtäviä ilmoitusvelvollisissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valvontaviranomaiset voisivat asettaa 2 momentissa tarkoitettujen seuraamusten täytäntöönpanolle määräaikoja ja että niiden olisi seurattava ja arvioitava ilmoitusvelvollisten toimenpiteiden toteutusta.
69 §.Uhkasakko. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten mahdollisuudesta käyttää uhkasakkoa keinona varmistaa, että ilmoitusvelvolliset noudattaisivat niille asetettuja hallinnollisia toimenpiteitä. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin artikla 57. Uhkasakko toimisi hallinnollisena pakkokeinona ja sitä sovellettaisiin vain tilanteissa, joissa 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollinen ei määräajassa noudattaisi valvojan määräyksiä, jotka on annettu lain 68 §:n 2 momentin 2, 4, 5 tai 7 kohdan nojalla. Tällainen sääntely olisi tarpeen, jotta hallinnolliset toimenpiteet eivät jäisi ilman tehokasta täytäntöönpanomekanismia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että uhkasakkoja voitaisiin määrätä, kunnes ilmoitusvelvollinen tai henkilö noudattaa sitä koskevaa päätöstä. Uhkasakkojen olisi oltava tehokkaita ja oikeasuhteisia. Uhkasakkojen määräämisessä otettaisiin huomioon ilmoitusvelvollisen oikeudellinen muoto. Oikeushenkilöiden kohdalla uhkasakkojen enimmäismäärä sidottaisiin niiden edellisen tilikauden keskimääräiseen päiväliikevaihtoon, josta se saisi olla enintään kolme prosenttia, ja luonnollisten henkilöiden kohdalla heidän keskimääräiseen päivätuloonsa edellisenä kalenterivuonna, josta uhkasakko voisi olla enintään kaksi prosenttia. Tällä varmistettaisiin uhkasakon suhteellisuutta ja tehokkuutta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että uhkasakkoa voitaisiin määrätä enintään kuuden kuukauden ajaksi valvontaviranomaisen päätöksen antamisesta lukien. Jos ilmoitusvelvollinen ei olisi edelleenkään täyttänyt vaadittuja toimenpiteitä määräajan päättyessä, uhkasakkoja voitaisiin määrätä vielä toiset kuusi kuukautta.
Pykälän 4 momentti täsmentäisi, että päätös uhkasakon määräämisestä voidaan tehdä siitä päivästä alkaen, jona hallinnollisen toimenpiteen soveltaminen alkaa. Finanssivalvonta soveltaa uhkasakon määräämisessä tätä pykälää Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:n sijaan. Pykälän 5 momentissa viitattaisiin uhkasakkolakiin.
70 §.Hallinnollisen seuraamuksen ja uhkasakon julkaiseminen. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten velvollisuudesta julkaista verkkosivuillaan päätökset, jotka koskevat hallinnollisia seuraamuksia tai uhkasakkoja. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 58 artikla. Säännöksen tavoitteena on lisätä avoimuutta ja yleistä luottamusta valvontaan sekä vahvistaa sääntelyn noudattamisen kannustimia.
Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaisten tulisi julkaista päätökset, jotka koskevat hallinnollisten seuraamusten tai uhkasakon määräämistä. Päätökset tulisi julkaista verkkosivustolla helposti saatavilla olevassa muodossa.
Voimassa olevaa rahanpesulakia vastaavasti Lupa- ja valvontavirasto julkistaisi myös asianajajayhdistyksen esityksestä määräämäänsä hallinnollista seuraamusta koskevan päätöksen. Julkistettavat tiedot eivät saisi sisältää tietoja asianajajan asiakkaista tai muutoin sellaisia tietoja, joiden perusteella asiakkaan henkilöllisyys tosiasiallisesti paljastuu.
Pykälän 2 momentissa velvoitettaisiin julkaisemaan päätökset välittömästi sen jälkeen, kun ne olisi ilmoitettu rikkomuksesta vastuussa oleville henkilöille. Jos päätökseen on haettu muutosta, valvontaviranomaisen olisi julkaistava tieto myös tästä välittömästi ja päivitettävä julkaisua muutoksenhaun etenemisen mukaan tiedottamalla mahdollisista myöhemmistä tiedoista muutoksenhausta ja tällaisen muutoksenhaun tuloksesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin julkaistavan tiedon sisällöstä. Julkaisuun sisältyisi vähintään tieto rikkomuksen tyypistä ja luonteesta, vastuullisten henkilöiden henkilöllisyydestä sekä hallinnollisten seuraamusten ja uhkasakkojen määristä.
Pykälän 4 momentissa otettaisiin huomioon tilanteet, joissa julkistaminen olisi kohtuutonta tai vaarantaisi tutkinnan tai finanssimarkkinoiden vakauden. Tällöin valvontaviranomaiset voisivat:
1) lykätä julkaisemista, kunnes ei olisi enää perusteita olla julkaisematta sitä,
2) julkaista päätöksen anonyymisti kansallisen lainsäädännön mukaisella tavalla, jos asianomaiset henkilötiedot voidaan tehokkaasti suojata tällaisella anonyymilla julkaisemisella, tällöin asiaankuuluvien tietojen julkaisemista voitaisiin lykätä kohtuulliseksi ajaksi, jos anonyymin julkaisemisen perusteiden arvioidaan tuon ajan kuluessa raukeavan,
3) jättää päätöstä julkaisematta kokonaan, jos edellä mainitut vaihtoehdot eivät olisi riittäviä varmistamaan, että finanssimarkkinoiden vakaus ei vaarannu ja että päätöksen julkaiseminen on oikeassa suhteessa vähämerkityksisiksi katsottavien rikkomusten taloudellisiin seuraamuksiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin verrattuna.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin julkaistavien tietojen säilytysajasta. Tietojen tulisi olla saatavilla valvojien verkkosivustolla viiden vuoden ajan julkaisemisesta. Henkilötietojen osalta noudatettaisiin tietosuojasäännöksiä ja varmistettaisiin, että niitä pidettäisiin saatavilla vain tarvittavan ajan, enintään kuitenkin viisi vuotta.
71 §.Hallinnollisia seuraamuksia koskevien tietojen vaihto. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa rahanpesuntorjuntaviranomaiselle kaikista tämän luvun nojalla määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista. Pykälällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 59 artikla. Säännös korvaisi osaltaan rahanpesulain 8 luvun 11 §:ssä säädetyn velvoitteen ilmoittaa luotto- tai rajoituslaitokselle määrätyistä seuraamuksista EBAlle, jonka rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvät tehtävät siirtyvät AMLAlle.
Valvontaviranomaiset toimittaisivat tiedot rahanpesuntorjuntaviranomaiselle kaikista päätöksistä, jotka liittyisivät tämän luvun nojalla määrättyihin seuraamuksiin, mukaan lukien mahdolliset muutoksenhaut ja niiden tulokset.
9 lukuRikkomuksista ilmoittaminen
72 §.Rikkomuksista ilmoittaminen ja ilmoittavien henkilöiden suojelu. Pykälässä säädettäisiin rahanpesu- ja maksun tiedot -asetusten ja rahanpesulain rikkomuksista ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä sekä ilmoittavien henkilöiden ja ilmoituksen kohteina olevien henkilöiden suojelusta. Säännöksellä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 60 artiklan 1–3 kohdat ja samalla säännöksellä pantaisiin täytäntöön myös whistleblower-direktiivin velvoitteita. Edellä mainittu direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan tehokkaat, luottamukselliset ja turvalliset ilmoituskanavat väärinkäytösepäilyjen ilmoittamiseen sekä suojelemaan ilmoittajia. Se on täytäntöönpantu Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomuksesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetulla lailla (1171/2022), ja lain 2 §:n 3 kohdassa on säädetty soveltamisalaan kuuluvan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvät asiat.
Pykälän 1 momentissa viitattaisiin edellä mainitun Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomuksesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetun lain soveltamiseen niissä tilanteissa, joissa ilmoitettaisiin rahanpesulain tai rahanpesu- tai maksun tiedot -asetusten rikkomuksista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisten asemasta ilmoittajansuojeludirektiivin mukaisina toimivaltaisina viranomaisina. Näiden viranomaisten olisi perustettava ulkoiset ilmoituskanavat sekä toteutettava asianmukaisia jatkotoimia ilmoitusten perusteella. Säännöksen nojalla nämä valvontaviranomaiset vastaisivat ilmoitusten käsittelystä silloin, kun kyse olisi ilmoitusvelvollisiin kohdistuvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien vaatimusten rikkomuksista.
Pykälän 3 momentissa osoitettaisiin toimivalta asianajajayhdistystä 51 §:n nojalla valvovalle Lupa- ja valvontavirastolle, jolla olisi oltava vastaavat toimivaltuudet asianajajayhdistyksen ja sen henkilöstön ilmoitusten käsittelyyn, siltä osin kuin ilmoitukset liittyisivät yhdistyksen valvontatehtävien hoitamiseen.
73 §.Ilmoitukset rahanpesuntorjuntaviranomaiselle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vuosittaisesta raportointivelvoitteesta, joka koskisi finanssialan ulkopuolisia valvontaviranomaisia. Näiden viranomaisten olisi toimitettava rahanpesuntorjuntaviranomaiselle yhteenveto 72 §:n mukaisten ilmoituskanavien käytöstä, tiedot ilmoitusten määrästä, jatkotoimien toteuttamisesta, ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien tyypeistä, kuvauksen valvojan toteuttamista toimista, jos ilmoitusten perusteella on toteutettu jatkotoimia, ja kuvauksen valvojan suunnittelemista toimista, jos ilmoitusten käsittely on vielä kesken sekä syyt ilmoitusten hylkäämiseen, jos ilmoitukset on hylätty. Säännöksellä täytäntöönpantaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 60 artiklan 4 kohta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että vuosittaiset ilmoitukset eivät saisi sisältää henkilötietoja, jotka voisivat johtaa ilmoittajien tunnistamiseen, näitä tietoja olisivat tiedot ammatista tai muut tiedot.
10 luku Yhteistyö ja salassa pidettävien tietojen vaihto
74 §.Tosiasiallista edunsaajaa koskevan tiedon antaminen toisen valtion viranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin viranomaisten yhteistyötä, tietojenvaihtoa koskevista yleisistä velvoitteista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon yhteydessä. Säännöksellä täytäntöönpannaan direktiivin 61 artiklan 2 kohta.
Pykälässä säädettäisiin viranomaisvelvoitteista tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen osalta. Säännöksen mukaan Patentti- ja rekisterihallituksen ja muiden tosiasiallista edunsaajaa koskevien tietojen saamiseen oikeutettujen toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava kyseiset tiedot maksutta ja viivytyksettä muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille. Tällä turvattaisiin jäsenvaltioiden välinen yhteistyö, joka on erityisen tärkeää monikansallisten yritys- ja omistusrakenteiden valvonnassa sekä kansainvälisessä rikostorjunnassa. Säännöksessä tietojen antamista ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska sitä ei ole siihen sidottu myöskään kuudennen rahanpesudirektiivin 61 artiklassa.
75 §.Avunantopyyntöjen noudattaminen. Pykälässä säädettäisiin viranomaisten yleisestä yhteistyövelvoitteesta ulkomaisten vastinparien kanssa sekä erityisesti siitä, millä perusteilla 4 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset eivät saisi kieltäytyä toisten EU:n jäsenvaltioiden viranomaisilta tulevien avunantopyyntöjen täyttämisestä. Säännöksen tarkoituksena olisi estää keinotekoiset esteet kansainvälisessä tietojenvaihdossa ja tehostaa valtioiden välistä yhteistyötä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä. Säännöksellä täytäntöönpannaan direktiivin 61 artiklan 3 kohta.
Pykälän 1 momentin1 kohdan perusteella viranomainen ei voisi kieltäytyä avunantopyynnön täyttämisestä, sillä perusteella, että pyyntö sivuaisi myös verotukseen liittyviä kysymyksiä. Tämä estäisi väärinkäytökset, joissa avunantopyyntöjä pyrittäisiin rajoittamaan veroluonteen vuoksi, vaikka ne olisivat osa laajempaa rikostutkintaa tai sääntelytoimea.
Pykälän 1 momentin2 kohdan mukaan salassapitovelvollisuus ei saisi olla este tietojen luovuttamiselle, ellei kyse olisi oikeudelliseen ammattisalassapitovelvollisuuteen kuuluvista tiedoista tai asianajosalaisuudesta, jolloin tietojen suojaaminen olisi perusteltua perusoikeuksien ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta.
Pykälän 1 momentin3 kohdassa rajoitettaisiin kieltäytymismahdollisuutta tilanteisiin, joissa pyyntö liittyisi samanaikaisesti vireillä olevaan kotimaiseen menettelyyn. Kieltäytyminen olisi kuitenkin sallittua vain, jos tiedonanto haittaisi merkittävästi kyseistä selvitystä, tutkintaa tai analyysia. Tämä rajoitus estäisi viranomaisia käyttämästä tutkinnan keskeneräisyyttä perusteettomasti tietopyyntöjen torjumiseksi.
Pykälän 1 momentin4 kohdan mukaan viranomainen ei voisi torjua pyyntöä sillä perusteella, että pyyntö olisi esitetty viranomaiselta, jonka organisatorinen tai oikeudellinen asema poikkeaisi vastaanottajan asemasta. Säännös vastaisi periaatetta, jonka mukaan yhteistyön tulisi perustua toimivallan sisältöön eikä sen hallinnolliseen muotoon.
Pykälän 2 momentti vastaisi pitkälti voimassa olevan rahanpesulain 9 luvun 3 §:n 4 momentin sisältöä. Sen mukaan toimivaltainen viranomainen voisi kieltäytyä valvontayhteistyöstä toisen ETA-valtion valvontaviranomaisten ja muiden tahojen kanssa, jos yhteistyö vaarantaisi Suomen itsemääräämisoikeuden, turvallisuuden tai yleisen järjestyksen, yhteistyöpyyntö koskisi henkilöä, jota koskeva yhteistyöpyynnössä tarkoitettua asiaa koskeva oikeudenkäynti tai hallinnollinen menettely on vireillä Suomessa, Suomessa on annettu lainvoimainen päätös, joka koskee yhteistyöpyynnön kohteena olevaa henkilöä ja tekoa. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna kieltäytymisperusteista olisi poistettu päällekkäisenä edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyt tilanteet.
Pykälällä tuettaisiin viranomaisten välistä tehokasta yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja vahvistettaisiin Suomen osallistumista unionin laajuiseen rahanpesun torjunnan tietojenvaihtoon ja viranomaisverkostoihin. Pykälä olisi olennaisen tärkeä, jotta sääntelytoimet eivät jäisi kansallisiksi, vaan ulottuisivat yli rajojen rahanpesun ilmiön kansainvälisestä luonteesta johtuen.
76 §.Toimivaltaisten viranomaisten luettelon toimittaminen. Pykälässä säädettäisiin valtiovarainministeriön velvollisuudesta toimittaa Euroopan komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle ajantasaiset tiedot niistä viranomaisista ja toimijoista, joilla on tehtäviä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaan liittyen. Säännöksen tavoitteena olisi varmistaa, että unionin tasolla toimivilla viranomaisilla ja jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään selkeä ja ajantasainen kuva kansallisista toimijoista ja heidän yhteystiedoistaan, mikä on olennaista rahanpesusääntelyn täytäntöönpanon ja valvonnan koordinoinnin kannalta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valtiovarainministeriön olisi toimitettava komissiolle ja AMLAlle pykälässä luetellut tiedot kansallisista valvojista, rahanpesun selvittelykeskuksesta sekä kansallisista toimivaltaisista viranomaisista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtiovarainministeriön asetuksenantovaltuudesta. Asetuksessa voitaisiin säätää tarkemmin siitä, mitä yhteystietoja 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen on vähintään sisällettävä. Näitä olisivat joko yhteyspiste tai jos se ei ole mahdollista yhteyshenkilön nimi ja asema, yhteyspisteen sähköpostiosoite ja puhelinnumero.
Pykälän 3 momentin mukaan valtiovarainministeriön velvollisuutena olisi varmistaa, että toimitetut tiedot pidetään ajantasaisina ja päivitetään heti, kun niissä tapahtuu muutoksia.
Kuudennen rahanpesudirektiivin 62 artiklassa säädetään lisäksi AMLAn tehtävästä julkaista yllä mainitut tiedot verkkosivustollaan ja edistää viranomaisten välistä tietojenvaihtoa.
Pykälän 4 momentin mukaan rekisterissä olevien viranomaisten olisi toimivaltansa rajoissa toimittava yhteyspisteinä toisten EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
77 §. Yhteistyö rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa. Pykälässä säädettäisiin kansallisten viranomaisten yhteistyöstä rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa. Pykälän 1 momentin mukaan rahanpesun selvittelykeskuksen, valvontaviranomaisten ja asianajajayhdistyksen tulisi tehdä yhteistyötä AMLAn kanssa ja toimittaa sille kaikki tiedot, jotka se tarvitsee rahanpesulain sekä rahanpesu- ja AMLA-asetusten mukaisten tehtäviensä hoitamiseen. Säännöksellä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 63 artikla. Tietojenluovutusta ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska sitä ei ole sidottu välttämättömyysedellytykseen myöskään kuudennessa rahanpesudirektiivissä. Pykälän 2 momentin mukaan rahanpesun selvittelykeskuksen ja valvojien olisi toimittava yhteyspisteenä AMLAlle. Säännöksellä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 62 artiklan 4 kohdan viimeinen virke.
78 §.Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmä. Pykälässä säädettäisiin kansallisesta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmästä. Valtiovarainministeriön ja sisäministeriön päätöksellä 18.12.2019 on perustettu kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmä. Ryhmästä ja sen tehtävistä esitetään säädettäväksi jatkossa lain tasolla.
Säännöksellä täytäntöönpantaisiin osin kuudennen rahanpesudirektiivin 61 artiklan 1 kohta, jonka mukaan eri viranomaistahoilla, kuten päätöksentekijöillä, rahanpesun selvittelykeskuksilla, valvojilla, veroviranomaisilla ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla, olisi oltava tehokkaat yhteistyö- ja koordinointimekanismit rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin tai kiertämisen estämiseksi. Artiklassa ei säädetä tarkemmin mekanismin sisällöstä tai toteutustavasta. Tavoitteena olisi mahdollistaa kansallisesti johdonmukainen toimintalinja ja käytäntöjen kehittäminen rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden kiertämisen estämiseksi sekä niihin liittyvien sääntelyvelvoitteiden täytäntöönpanemiseksi. Säännöksellä pyrittäisiin tukemaan sääntelyn yhtenäistä toimeenpanoa eri toimijoiden kesken.
Suomessa pakotteiden täytäntöönpanon valvonnasta vastaavat nykyisin useat eri viranomaiset, esimerkiksi ulkoministeriö, poliisi, Tulli, Finanssivalvonta ja ulosottolaitos. Pakotesäädösten rikkomuksia koskevien rikosten esitutkinnasta vastaavat poliisi ja Tulli, syyttämisestä syyttäjä ja tuomitsemisesta yleiset tuomioistuimet. Eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetun lain 2 b §:n 4 momentin mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettavista tehtävistä vastaa Suomessa ulkoasiainministeriö, jos ne eivät kuulu muun viranomaisen toimialaan. Ulkoministeriö on asettanut kansainvälisten pakotteiden täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä tarkastelevan kansallisen viranomaisyhteistyöryhmän. Työryhmään kuuluvat muun muassa kaikki edellä mainitut lainvalvonnasta ja pakotteiden täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset. Työryhmän tehtävänä on käsitellä pakotteiden täytäntöönpanoon ja tarpeen mukaan pakotesäädösten valmisteluun liittyviä kysymyksiä, edistää pakotesäädösten tuntemusta ja niiden yhtenäistä tulkintaa sekä arvioida pakotteiden kansalliseen täytäntöönpanoon liittyviä kehittämistarpeita. Ulkoministeriön asettama kansallinen viranomaisyhteistyöryhmä toteuttaa käytännössä artiklan edellyttämää mekanismia kohdennettujen talouspakotteiden osalta. Ryhmän tehtävänä tulisi kuitenkin olla jatkossa nimenomaisemmin myös direktiivin 61 artiklan edellyttämällä tavalla kansallisten toimintaperiaatteiden, toiminnan kehittämisen ja toteuttamisen koordinointi kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyen sekä 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti niiden toimenpiteiden koordinointi, joilla puututaan kohdennettuja talouspakotteita koskevassa riskiarviossa todettuihin riskeihin. Tältä osin ryhmän asettamispäätöstä ja tehtäviä tulisi päivittää.
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen osalta pykälässä säädettävä viranomaisyhteistyöryhmä olisi yksi mekanismeista, joilla direktiivin edellyttämää tehokasta yhteistyö- ja koordinaatiotoimintaa toteutettaisiin. Sen lisäksi muun muassa AMLAn kanssa valvojien tekemä yhteistyö sekä viranomaisten kahdenvälinen yhteistyö ja muu viranomaisten välinen operatiivinen yhteistyö ovat olennainen osa tehokasta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen mekanismia.
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmälle pykälässä esitetyt tehtävät vastaavat valtaosin ryhmän nykyisen mandaatin mukaisia tehtäviä. Ryhmän tehtävänä olisi kehittää ja tehostaa kansallista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistoimintaa, selvittää tiedonvaihdon haasteita ja löytää niihin ratkaisuja sekä eräät kansalliseen riskiarvioon ja sen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen toimintasuunnitelmaan liittyvät tehtävät.
Lisäksi viranomaisyhteistyöryhmä seuraisi rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja kohdennettujen talouspakotteiden laiminlyönnin ja kiertämisen estämisen tuloksellisuuteen liittyviä tilastoja. Viranomaisten velvollisuudesta ylläpitää direktiivin edellyttämiä tilastoja säädettäisiin 6 §:ssä, ja tilastojen tarkemmasta sisällöstä valtiovarainministeriön asetuksella.
Viranomaisyhteistyöryhmän tehtävistä on lisäksi säädetty lain 5 §:n 1 momentissa kansallisen riskiarvion laatimisen ohjaamiseen liittyen.
79 §.Viranomaisyhteistyöryhmän kokoonpano. Pykälässä säädettäisiin edellisessä pykälässä säädetyn kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisyhteistyöryhmän kokoonpanosta. Ryhmään voitaisiin kutsua valvojia sekä muita viranomaisia. Ryhmään kuuluisivat käytännössä samat viranomaiset kuin nykyisin toimivassa viranomaisyhteistyöryhmässä sekä Suomen Asianajajat vastaavaan tapaan kuin nykyisin. Voimassa olevaan ryhmään kuuluvat valtiovarainministeriö, sisäministeriö, ulkoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Finanssivalvonta, Lupa- ja valvontavirasto, Tulli, Verohallinto, Patentti- ja rekisterihallitus, Poliisihallitus, Keskusrikospoliisi, suojelupoliisi, valtakunnansyyttäjän toimisto, Rikosseuraamuslaitos, Ulosottolaitos, Rajavartiolaitos, konkurssiasiamiehen toimisto sekä asianajajayhdistys. Viranomaisen käsite kattaisi myös Keskusrikospoliisin yhteydessä toimivan rahanpesun selvittelykeskuksen, ja Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön. Ryhmä voisi kokoontua myös muissa erikseen määrätyissä kokoonpanoissa ja alatyöryhmissä käsittelemään tiettyä asiaa tai teemoja. Ryhmän puheenjohtajina toimisivat valtiovarainministeriö ja sisäministeriö.
80 §.Luottolaitoksiin tai finanssilaitoksiin liittyvä yhteistyö. Pykälässä säädettäisiin finanssialan ilmoitusvelvollisten valvojina toimivien Finanssivalvonnan ja Lupa- ja valvontaviraston sekä rahanpesun selvittelykeskuksen velvollisuudesta tehdä tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa. Pykälällä täytäntöönpannaan kuudennen rahanpesudirektiivin 64 artiklan 1–3 kohta. Säännöksen tavoitteena olisi varmistaa, että nämä viranomaiset vaihtaisivat keskenään keskeisiä tietoja, jotka ovat tarpeen niiden valvontatehtävien tehokkaassa hoitamisessa, erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen näkökulmasta. Säännöksessä tietojenvaihtoa ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska sitä ei ole siihen sidottu myöskään kuudennessa rahanpesudirektiivissä.
Yhteistyön tulisi kuitenkin tapahtua siten, että se ei häiritsisi käynnissä olevia rikos- tai hallintolain mukaisia selvityksiä, tutkimuksia tai rahanpesun selvittelykeskusten analyysejä. Lisäksi yhteistyön on oltava yhdenmukaista salassapitovelvollisuuksien kanssa, erityisesti 84 §:ssä säädettyjen vaatimusten mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä EBAlle ja luottolaitosta valvovalle viranomaiselle, mukaan lukien Euroopan keskuspankille, jos se havaitsee merkittäviä puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä luottolaitoksen sisäisessä valvontajärjestelmässä. Mikäli riski olisi erityisen suuri, Finanssivalvonta voisi tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoja muiden valvontaviranomaisten kanssa sekä osallistua yhteisen arvioinnin laatimiseen. Näistä toimenpiteistä olisi myös ilmoitettava rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.
Pykälässä ei säädettäisi kuudennen rahanpesudirektiivin 64 artiklan 3 kohdasta eli finanssivalvojien velvollisuudesta ilmoittaa viranomaiselle, joka valvoo maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU tai maksupalveludirektiivin noudattamista, mikäli luottolaitos kieltäytyy aloittamasta tai päättää lopettaa liikesuhteen, ilman että asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat rahanpesuasetuksen mukaiset toimenpiteet oikeuttaisivat kyseisen päätöksen. Näissä tilanteissa Finanssivalvonta olisi sekä säännöksen tarkoittama finanssivalvoja että viitattujen direktiivien noudattamista valvova valvoja. Finanssivalvonnan tulisi kuitenkin kiinnittää huomioita tällaisiin tilanteisiin ja ryhtyä tarvittaessa asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Pykälän 3 momentin mukaan finanssivalvojien olisi ilmoitettava AMLAlle vuosittain tämän ja 81 §:n nojalla tehdystä yhteistyöstä muiden viranomaisten kanssa. Ilmoituksessa tulisi kuvata myös rahanpesun selvittelykeskusten osallistuminen yhteistyöhön.
81 §.Finanssivalvonnan yhteistyö kriisinratkaisu- ja talletussuojaviranomaisten kanssa. Finanssivalvonnan olisi tehtävä yhteistyötä kriisinratkaisu- ja talletussuojaviranomaisten kanssa luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU ja talletusten vakuusjärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU edellyttämällä tavalla. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava näille viranomaisille havaitessaan rahanpesun estämiseen liittyvissä valvontatehtävissään tilanteita, jotka viittaavat talletusten maksukyvyn heikkenemiseen tai pankin kaatumisvaaran kasvuun. Mikäli näiden viranomaisten pyynnöstä on tarpeen, Finanssivalvonnan olisi myös annettava tiedot kyseisten laitosten rahanpesun selvittelykeskuksen keskeyttämistä liikesuhteista tai tileistä. Kriisinratkaisu- ja talletussuojaviranomaisten tiedonsaantioikeus ei olisi sidottu laitoksen heikentyneeseen talletusten maksukykyyn tai kohonneen kaatumisvaaran taustalla oleviin syihin. Kriisinratkaisu- ja talletussuojaviranomaisilla olisi lisäksi oikeus pyytää momentissa tarkoitettuja tietoja omien havaintojensa pohjalta, riippumatta siitä, olisiko Finanssivalvonta tehnyt 2 momentissa säädetyn ilmoituksen. Esitetty säännös osaltaan täydentäisi Finanssivalvonnasta annetun lain 1 luvun 3 d §:ää ja rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 7 luvun 1–3 §:ää, joiden nojalla Finanssivalvonta ja Rahoitusvakausvirasto voivat jo tehdä yhteistyötä ja vaihtaa salassa pidettävää tietoa.
82 §.Tilintarkastajiin liittyvä yhteistyö. Pykälässä säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen sekä rahanpesun selvittelykeskuksen velvollisuudesta tehdä tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa tilintarkastajiin liittyvissä asioissa. Säännöksen tarkoituksena olisi vahvistaa näiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja varmistaa, että niillä olisi käytettävissään kaikki tehtäviensä hoidon kannalta keskeiset tiedot. Säännöksellä täytäntöönpannaan direktiivin 65 artikla.
Yhteistyövelvoite koskisi erityisesti sellaisia tilanteita, joissa rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen torjuntaan liittyvässä tilintarkastajien valvonnassa havaittaisiin seikkoja, jotka olisivat olennaisia jommankumman viranomaisen lakisääteisten tehtävien kannalta. Tietojen vaihto olisi perusteltua esimerkiksi tilanteissa, joissa havaittaisiin tilintarkastajien valvonnassa puutteita asiakkaan tuntemisvelvollisuuden noudattamisessa tai epäilyttäviä liiketoimia, jotka saattaisivat edellyttää toimenpiteitä toiselta viranomaiselta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rajoituksesta salassa pidettävien tietojen käyttöön. Patentti- ja rekisterihallitus ja rahanpesun selvittelykeskus saisivat käyttää vaihdettuja tietoja vain hoitaessaan tämän lain tai tilintarkastusdirektiivin 32 artiklan sekä Euroopan unionin tilintarkastusasetuksen 20 artiklan mukaisia tehtäviään. Tietoja saisi käyttää myös kyseisiin tehtäviin nimenomaisesti liittyvissä hallinnollisissa menettelyissä tai oikeudenkäynneissä. Säännös varmistaisi, että salassa pidettäviä tietoja ei käytettäisi muihin tarkoituksiin ja että tiedonvaihdon luottamuksellisuus säilyisi.
83 §. Yhteistyö kohdennetuista talouspakotteista vastaavien viranomaisten kanssa. Pykälässä säädettäisiin valvojien, rahanpesun selvittelykeskuksen ja kohdennetuista talouspakotteista vastaavien viranomaisten välisestä yhteistyöstä kuudennen rahanpesudirektiivin 66 artiklan täytäntöönpanemiseksi. Säännöksen tarkoituksena olisi vahvistaa viranomaisten välistä tiedonvaihtoa tilanteissa, joissa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen sekä talouspakotteiden täytäntöönpano risteäisivät.
Yhteistyö edellyttäisi tietojen jakamista niissä rajoissa, jotka kunkin viranomaisen toimivaltuudet asettaisivat. Tiedonvaihto voisi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun havaittaisiin, että pakotelistalla oleva henkilö tai yhteisö esiintyisi rahanpesuilmoituksessa tai kun valvoja havaitsee ilmoitusvelvollisen toiminnassa seikkoja, jotka voisivat viitata pakotteiden rikkomiseen. Tällaisissa tilanteissa viranomaiset voisivat tehokkaan yhteistyön avulla varmistaa, että rahanpesun estämisen ja pakotevalvonnan toimet täydentäisivät toisiaan. Tietojenvaihtoa ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska sitä ei ole siihen sidottu myöskään kuudennessa rahanpesudirektiivissä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin salassa pidettävien tietojen käytön sallituista tarkoituksista. Vaihdettuja tietoja saisi käyttää ainoastaan kyseisten viranomaisten lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi, mukaan lukien hallinnolliset tai oikeudelliset menettelyt, jotka liittyisivät suoraan näihin tehtäviin. Säännös estäisi tiedon väärinkäyttöä muihin kuin laissa tarkoitettuihin tarkoituksiin.
84 §.Salassapitovelvollisuuteen liittyvät vaatimukset. Pykälässä säädettäisiin viranomaisten ja valvojien palveluksessa olevien tai olleiden henkilöiden salassapitovelvollisuudesta. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluisivat myös ne tilintarkastajat ja asiantuntijat, jotka toimisivat viranomaisten lukuun tämän lain mukaisissa tehtävissä. Säännöksellä täytäntöönpannaan direktiivin 67 artikla.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että tällaiset henkilöt eivät saisi ilmaista tehtävissään saatuja salassa pidettäviä tietoja siten, että yksittäinen ilmoitusvelvollinen olisi tunnistettavissa. Tietoja saisi luovuttaa vain koosteina tai tiivistelminä. Tämä rajoitus suojaisi ilmoitusvelvollisten yksityisyyttä ja varmistaisi luottamuksellisuuden säilymisen valvontaprosesseissa. Poikkeuksena olisivat tapaukset, jotka kuuluisivat rikostutkinnan tai syyteharkinnan piiriin tai joissa tietoja annettaisiin rahanpesun selvittelykeskukselle lain 38 tai 39 §:n nojalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa salassapito ei estäisi tietojenvaihtoa eri toimijoiden välillä. Näitä olisivat:
kansallisten tai muiden jäsenvaltioiden valvojien, mukaan lukien rahanpesuntorjuntaviranomaisen, sekä itsesääntelyelinten valvojien välinen tietojenvaihto,
valvojien ja rahanpesun selvittelykeskusten välinen tietojenvaihto,
tietojen jakaminen valvojien ja niiden viranomaisten välillä, jotka vastaavat direktiivin soveltamisalaan kuuluvista tehtävistä (esimerkiksi esitutkinta- tai syyttäjäviranomaiset),
luottolaitosten ja finanssilaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten välinen tietojenvaihto unionin sääntelyn mukaisesti, mukaan lukien Euroopan keskuspankki.
Tehokkaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen toteuttamiseksi tietojenvaihto- ja salassapitosäännöksiä olisi syytä tulkita siten, että tietojenvaihto toteutuisi mahdollisimman laajasti viranomaisten välillä, huomioiden kuitenkin lainsäädännön sille asettamat mahdolliset rajoitukset.
Säännöksen osalta on syytä huomioida, että toisin kuin viidennessä rahanpesudirektiivissä, jonka 57 a artiklassa säädettiin vastaavasta asiasta, nyt kuudes rahanpesudirektiivi ei sisällä enää vaatimusta siitä, että jos vaihdetut tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan tiedot luovuttaneen toimivaltaisen viranomaisen nimenomaisella suostumuksella ja soveltuvin osin ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten tämä viranomainen antoi suostumuksensa. Tällaista suostumusta ei siis enää tarvita, jos kyse on EU:n sisällä tapahtuvasta viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta. Kolmansien maiden viranomaisten osalta suostumuksen saaminen on edelleen edellytyksenä 49 §:n 2 momentissa.
Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että vaikka tietojenvaihto olisi sallittua 2 momentin 4 kohdassa mainittujen tahojen välillä, olisi siihen sovellettava 1 momentissa säädettyjä salassapitovelvollisuutta koskevia rajoituksia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että salassa pidettäviä tietoja saisi käyttää vain:
lain tai EU-säädösten mukaisten tehtävien suorittamiseen, myös seuraamusten määräämiseen,
viranomaisen tai asianajajayhdistyksen päätökseen liittyvään muutoksenhakuun,
oikeudenkäynnissä, joka olisi saatettu vireille rahanpesusääntelyn tai vakavaraisuus- tai valvontasääntelyn nojalla.
Säännöksen tavoitteena olisi turvata asianmukainen tietosuoja viranomaisten ja valvojien tehtävien suorittamisen yhteydessä ja samalla mahdollistaa tarpeellinen yhteistyö rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen tehokkaaksi toteuttamiseksi.
85 §.Tietojenvaihto valvojien ja muiden viranomaisten kesken. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa tietojenvaihto valvojien ja muiden viranomaisten välillä olisi sallittua rahanpesuasetuksen 70 artiklan 2 kohdan rajoituksia lukuun ottamatta. Kyseinen rahanpesuasetuksen kohta koskee muun muassa juristien, notaarien, tilintarkastajien, kirjanpitäjien ja veroneuvojien saamia tietoja asiakkaasta hänen oikeudellisen aseman selvittämisen tai oikeuskäsittelyn yhteydessä. Nämä tiedot olisi siten rajattu pykälän mukaisen tiedonvaihdon ulkopuolelle. Säännöksellä täytäntöönpannaan direktiivin 68 artiklan 1 ja 2 kohdat.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sallituista tietojenvaihtotilanteista seuraavien toimijoiden välillä:
valvojat ja Lupa- ja valvontavirasto sen valvoessa asianajajayhdistystä sekä näiden viranomaisten mahdollinen tietojenvaihto muiden EU-jäsenvaltioiden valvojien ja itsesääntelyelimiä valvovien viranomaisten kanssa;
valvojat ja muut kansalliset viranomaiset, joilla olisi laissa säädetty toimivalta valvoa finanssimarkkinoita;
Patentti- ja rekisterihallitus tilintarkastajien valvonnan osalta sekä asianajajayhdistys, mukaan lukien näiden välinen yhteistyö ja tietojenvaihto muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten kanssa.
Säännös mahdollistaisi eri valvontaviranomaisten yhteistyön tilanteissa, joissa tehtävät liittyisivät rahanpesun estämiseen, tilintarkastuksen valvontaan tai asianajajien valvontaan EU:n sääntelyn mukaisesti. Tietojenvaihto olisi tarkoituksenmukaista esimerkiksi silloin, kun havaittaisiin epäilyttävää toimintaa, jonka selvittäminen edellyttäisi useamman viranomaisen toimivallan alaista tietoa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 84 §:n 1 ja 3 momenteissa säädetyt salassapitovelvollisuutta koskevat vaatimukset eivät estäisi 1 momentissa tarkoitettua tietojenvaihtoa. Tämä tarkoittaisi, että viranomaiset voisivat vaihtaa salassa pidettäviä tietoja valvontatehtäviensä hoitamiseksi, kunhan tietoja käytettäisiin vain kyseisten tehtävien hoitoon sekä niihin liittyvissä hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä. Lisäksi edellytettäisiin, että vaihdettuihin tietoihin sovellettaisiin vähintään vastaavia salassapitovaatimuksia kuin mitä 84 §:n 1 momentissa säädettäisiin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että salassapitovelvollisuus ei estäisi tietojen luovuttamista kansallisesti rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastaaville viranomaisille tai muille viranomaisille, joilla olisi lakisääteisiä tehtäviä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen estämisen tai tutkinnan alalla. Tällaisessa tietojen käytössä rajoittavana ehtona olisi, että tietoja saisi käyttää vain lakisääteisten tehtävien hoitamiseen, ja että tietoja käsitteleviä henkilöitä sitoisivat vähintään vastaavat salassapitovelvollisuudet kuin 84 §:n 1 momentissa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valvojien mahdollisuudesta luovuttaa valvontatyössään havaitsemiaan tarpeelliseksi katsomiaan tietoja Verohallinnolle. Valvojat voivat rahanpesuasetusta ja tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoessaan saada tietoon esimerkiksi viitteitä harmaasta taloudesta tai veronkierrosta. Valvojilla olisi tällaisia tietoja havaitessaan mahdollisuus oma-aloitteisesti luovuttaa salassa pidettäviä tietoja Verohallinnolle. Säännöksen tarkoitus on mahdollistaa valvojien arvioimien tarpeellisten tietojen toimittaminen Verohallinnolle, mutta se ei aseta valvojille velvoitetta tietojen toimittamiseksi. Säännöksessä ei sidottaisi tietojenluovutusta välttämättömyysedellytykseen, vaan tarkoituksena olisi, että valvojat arvioisivat, ovatko tiedot tarpeellisia Verohallinnolle sen lakisääteisiin tehtäviin liittyen.
86 §.Ilmoitusvelvollisia koskevan tiedon luovuttaminen viranomaisia valvoville viranomaisille. Pykälässä säädettäisiin ilmoitusvelvollisia koskevan tietojen luovuttamista sellaisille viranomaisille, jotka tutkivat tai tarkastavat valvojien toimintaa. Säännöksellä täytäntäntöönpannaan direktiivin 68 artiklan 3 kohta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin erityisestä tietojen luovuttamista koskevasta tilanteesta, joka liittyisi rahanpesuasetuksen ja tämän lain noudattamisen valvontaan. Pykälän mukaan ilmoitusvelvollisia koskevia tietoja voitaisiin luovuttaa toimivaltaisille viranomaisille, jotka tutkivat tai tarkastavat valvojien, valvontaviranomaisten tai valvontaa koskevasta lainsäädännöstä vastaavien viranomaisten toimia. Tällainen toimivaltainen viranomainen olisi esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto. Valvontaa koskevasta lainsäädännöstä vastaavia viranomaisia ovat valtiovarainministeriö, sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoministeriö. Tietojen luovuttaminen olisi kuitenkin mahdollista vain tietyin pykälässä yksilöityjen vaatimusten täyttyessä.
Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta luovuttaa kyseisiä tietoja Euroopan parlamentin perustamille väliaikaisille tutkintavaliokunnille, jos tietojen luovuttaminen olisi välttämätöntä valiokunnan tehtävien hoitamiseksi. Tämä säännös turvaisi parlamentaarisen valvonnan mahdollisuuden tilanteissa, joissa valiokunta tutkisi unionin oikeuden noudattamista rahanpesun torjuntaan liittyvissä kysymyksissä.
11 lukuErinäiset säännökset
87 §.Erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely. Pykälässä säädettäisiin 4 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuudesta käsitellä yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä sekä 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja, siltä osin kuin käsittely olisi tarpeen tämän lain soveltamiseksi. Säännöksessä pyrittäisiin tasapainottamaan viranomaisten tietojenkäsittelytarpeet ja rekisteröityjen perusoikeudet, erityisesti yksityisyyden suoja. Säännöksellä täytäntöönpannaan direktiivin 70 artikla.
Säännöksen mukaan tietojen käsittely olisi sallittua vain siinä laajuudessa kuin se olisi välttämätöntä lain mukaisten tehtävien hoitamiseksi. Tämä rajoittaisi käsittelyä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja estäisi tarpeettoman tietojen keruun tai käytön. Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisten erityisten henkilötietoryhmien sekä 10 artiklan mukaisten rikostuomioiden käsittelyperusteesta on säädetty unionin oikeudessa. Rahanpesuasetuksen 76 artiklassa säädetyn mukaisesti ilmoitusvelvolliset voivat käsitellä erityisiä henkilötietoryhmiä tai rikostuomio- ja rikkomustietoja siinä laajuudessa kuin on ehdottoman välttämätöntä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisemiseksi ja saman artiklan suojatoimenpiteitä soveltaen. Siten näiden henkilötietojen käsittelyn laajuus on voitava perustella ehdottomalla välttämättömyydellä, mikä on korkeampi kriteeri kuin käsittelyn laajuuden rajaaminen vain välttämättömään. Käsittelyn edellytyksenä on siten kussakin tapauksessa, että mainittujen erityisten henkilötietoryhmien sekä rikos- ja rikkomustietojen käsittelyn välttämättömyysarvioinnin on osoitettava käsittelyn ehdotonta välttämättömyyttä. Tällöin sääntelyn sanamuodon mukaisesti olisi oltava kiistaton ja todellinen välttämätön tarve näiden tietojen käsittelylle.
Pykälässä säädettäisiin myös erityisistä suojatoimista, jotka olisivat edellytyksenä käsittelylle. Näiden tarkoituksena olisi varmistaa, että rekisteröityjen oikeudet ja vapaudet turvattaisiin asianmukaisesti.
Suojatoimet olisivat seuraavat:
1) Tietojen käsittely olisi sallittua vain tapauskohtaisesti ja ainoastaan erityisesti nimetyllä viranomaisen henkilöstöllä, jolla olisi siihen nimenomainen lupa. Tämä rajoitus olisi olennainen, jotta varmistettaisiin, että arkaluonteisia tietoja käsittelee vain siihen koulutettu ja siihen oikeutettu henkilöstö.
2) Tietoja käsittelevän henkilöstön olisi täytettävä korkeat vaatimukset luotettavuuden, osaamisen ja ammattietiikan osalta. Tämä kattaisi myös tietosuojan ja luottamuksellisuuden vaatimukset. Lisäksi edellytettäisiin asianmukaista osaamista massadata-aineistojen eettisestä käsittelystä, mikä olisi erityisen merkityksellistä suurten ja monimutkaisten tietomassojen yhteydessä.
3) Tietoturvasta säädettäisiin, että käytössä tulisi olla teknisesti korkeatasoiset ja organisaatiollisesti kattavat turvatoimet. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi tietojärjestelmien suojausta, pääsynhallintaa ja lokitietojen seurantaa, jotta käsittely olisi turvallista ja jäljitettävää.
88 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta voimassa olevan rahanpesulain 9 luvun 4 §:ää vastaavalla tavalla. Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaisen rahanpesulain nojalla antamaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hallinto-oikeuden olisi valitusasiaa käsiteltäessä varattava asianajajayhdistykselle tilaisuus tulla kuulluksi valituksen johdosta ja tarvittaessa esittää todistelua ja muuta selvitystä, jos asia koskee ilmoitusvelvollista, jonka toimintaa asianajajayhdistys 28 §:n 3 momentin mukaan valvoo.
Pykälän 3 momentin mukaisesti valvontaviranomaisen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää tai muualla laissa toisin säädetä. 65 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun, 66 §:ssä säädetyn rikemaksun sekä 69 §:ssä säädetyn uhkasakon täytäntöönpanokelpoisuus määräytyisi kuitenkin sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Finanssivalvonnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin Finanssivalvonnasta annetun lain 73 §:ssä säädetään.
89 §.Kynnysarvoilmoitukset. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin ilmoitusvelvollisuudesta tehdä niin sanottuja kynnysarvoilmoituksia. Pykälä vastaisi voimassa olevan rahanpesulain 4 luvun 1 §:n 2 momenttia.
Epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamisesta säädetään suoraan rahanpesuasetuksessa. Rahanpesuasetuksen mukaisesti epäilyttävistä liiketoimista tehtävät ilmoitukset ovat riskiperusteisia. Tilanteissa, joissa riskiperusteisen lähestymistavan noudattamisesta seuraisi kohtuutonta hallinnollista taakkaa esimerkiksi asiakastapahtumien huomattavan määrän vuoksi, tulisi ilmoituskynnyksenä voida käyttää erikseen määriteltyä kynnysarvoa. Ilmoitusvelvollinen noudattaisi pääsääntöisesti toimintansa näkökulmasta riskiperusteista harkintaa epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten tekemiseen, mutta sillä tulisi olla mahdollisuus tehdä tietyn kynnysarvon ylittävästä maksusta tai muusta suorituksesta ilmoitus. Ilmoitusvelvollinen voisi myös koota yhteen yksittäisen asiakkaan osalta toisiinsa liittyviä yksittäisiä liiketoimia ja tehdä niistä yhden epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen. Ajanjakso, jolta suoritukset lasketaan yhteen, ratkaistaisiin riskiperusteisesti. Säännöksen tarkoituksena olisi siten riskiperusteisen lähestymistavan soveltamisen helpottaminen ja hallinnollisen taakan vähentäminen. Säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan olisi, että kaikista kynnysarvon ylittävistä maksuista tulisi aina tehdä epäilyttävää liiketoimea koskeva ilmoitus, vaan tarkoituksena on tarjota mahdollisuus siihen sellaisille ilmoitusvelvollisille, joiden liiketoiminnan ja palvelujen luonteesta johtuen se on tarkoituksenmukaista. Tällaisia palveluja voisivat olla eräiden rahapelipalveluiden lisäksi esimerkiksi rahanvälityspalvelujen tarjoajat ja valuutanvaihtajat.
Kynnysarvoilmoitus säädettäisiin pakolliseksi maksulaitoslain 1 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetuille rahanvälityspalvelun tarjoajille. Näiden tulisi ehdotetun 2 momentin mukaisesti antaa ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle kaikista 1000 euroa ylittävistä liiketoimista. Rahanvälityksellä tarkoitetaan kyseisen kohdan mukaan palvelua, jossa palveluntarjoaja vastaanottaa maksajalta varoja perustamatta maksutiliä maksajan tai maksunsaajan nimiin ja jossa yksinomaisena tarkoituksena on siirtää vastaanotettuja varoja vastaava määrä maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle palveluntarjoajalle tai jossa palveluntarjoaja vastaanottaa varat maksunsaajan puolesta ja asettaa ne tämän käyttöön. Kynnysarvoilmoituksen lisäksi rahanvälittäjillä olisi kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista esimerkiksi tilanteissa, joissa kynnysarvo ei ylity, mutta liiketoimi muutoin vaikuttaa epäilyttävältä. Pakollisia kynnysarvoilmoituksia pidetään terrorismin rahoittamisen riskeihin liittyvien selvitysten valossa perusteltuina rahanvälitystoiminnan osalta (FATFin hawala-tyyppisiä toimijoita koskeva selvitys 2013 ja rahanvälittäjiä ja valuutanvaihtajia koskeva selvitys 2010).
Ehdotettava säännös laajentaisi rahanpesuasetuksessa säädettyä ilmoittamiskynnystä ja se olisi voimassa olevan lain mukaista kansallista lisäsääntelyä. Ehdotettu lisäsääntely nähdään tarpeellisena rahanpesun selvittelykeskuksen lakisääteisten tehtävien suorittamisen kannalta. Kynnysarvoilmoitukset muodostivat vuonna 2025 suurimman osan rahanpesun selvittelykeskuksen vastaanottamista ilmoituksista (vuonna 2025 kynnysarvoilmoituksia tehtiin 248 894 ja riskiperusteisia ilmoituksia 36 020). Vuoden 2026 ensimmäisen kolmen kuukauden aikana kynnysarvoilmoituksia on tehty yli 100 000.
Kynnysarvoilmoitusten raportointivelvoite koskisi voimassa olevan lain mukaisesti etenkin ilmoittajia, jotka välittävät suuren määrän pienempiä maksuja ja jotka eivät kaikilta osin suuresta volyymista ja osin maksujen välitykseen liittyvistä teknisistä yksityiskohdista johtuen monitoroi transaktioita laajemmin. Yhdistettynä muuhun rahanpesun selvittelykeskuksen käytettävissä olevaan tietoon, kynnysarvoilmoitukset ovat selvittelykeskukselle laadukkaan selvittely- ja analyysityön kannalta ratkaisevan tärkeä tietolähde. Kynnysarvoilmoitukset varmistavat rahanpesun selvittelykeskuksen kyvykkyyttä torjua verkostomaisten rikollisorganisaatioiden harjoittamaa rikollisuutta, mukaan lukien huumausaine- ja petosrikollisuus. Vakava, kansainvälinen ja järjestäytynyt rikollisuus on laajasti verkostoitunut sekä keskenään että yhteiskunnan laillisten verkostojen kanssa. Näiden verkostojen ja eri entiteettien välisten taloudellisten yhteyksien tunnistamisessa kynnysarvoilmoitukset ovat keskeisessä asemassa.
90 §.Huolehtimisvelvolliset viranomaiset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan rahanpesulain 9 luvun 5 §:ää vastaavalla tavalla eräiden viranomaisten huolehtimisvelvollisuudesta. Poliisihallituksen, Tullin, Rajavartiolaitoksen, Verohallinnon, Ulosottolaitoksen, Rikosseuraamuslaitoksen ja konkurssiasiamiehen tulisi toiminnassaan kiinnittää huomiota rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja paljastamiseen sekä ilmoittaa niiden tehtävien hoidon yhteydessä ilmi tulleista epäilyttävistä liiketoimista rahanpesun selvittelykeskukselle.
Säännöksessä mainitulla huomion kiinnittämisellä tarkoitetaan voimassa olevan sääntelyn mukaisesti sitä, että huolehtimisvelvoitteen alaiset viranomaiset omassa toiminnassaan osaavat kiinnittää huomiota poikkeuksellisiin ja epätavallisiin tapahtumiin siten, ettei niiden omalla toiminnalla edistetä rikollista toimintaa tai syyllistytä esimerkiksi tuottamukselliseen rahanpesuun. Huomion kiinnittäminen poikkeuksellisiin ja epätavallisiin tapahtumiin olisi mahdollista, jos viranomainen on esimerkiksi antanut henkilöstölle asianmukaista koulutusta aiheesta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että huolehtimisvelvoitteen alaisilla viranomaisilla olisi uusi tehtävä etsiä rahanpesutapauksia tai rikollista toimintaa tai arvioida sitä, täyttääkö viranomaisen tietoon tullut epäilyttävä liiketoimi tai määrätyn henkilön toiminta rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen tunnusmerkistön. Kyse ei olisi rahanpesulaissa ja rahanpesuasetuksessa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta eikä säännös siis lisäisi edellä mainittujen viranomaisten toimivaltuuksia.
Viranomaisille säädettyjen toimivaltuuksien käytön yhteydessä tehdyistä epäilyttäviä liiketoimia koskevista havainnoista tulisi ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskukselle. Huolehtimisvelvoitteen subjektilla on oikeus ja velvollisuus ilmoittaa silloin, kun asiassa on perusteet ilmoituksen tekemiselle. Säännös antaa siinä mainituille viranomaisille oikeuden luovuttaa rahanpesun selvityskeskukselle vain sellaisia tietoja, jotka ovat tulleet viranomaisen haltuun muualla laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien nojalla. Pykälässä säädetty huolehtimisvelvoite ei itsessään ole tiedonsaantiin oikeuttava säännös.
Kuten edellä 4 §:n 2 momentin 4 kohdan d alakohdan säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, Poliisihallituksen arpajaishallinto olisi tarkoituksenmukaista lisätä huolehtimisvelvollisten viranomaisten joukkoon etenkin rahankeräys-, tavara-arpajais- ja bingolupien myöntämisprosessien osalta. Varsinkin jälkikäteistä valvontaa suorittaessaan arpajaishallinto saa tietoa erityisesti luvan hakijan taloudellisesta asemasta ja rahaliikenteestä, ja jos edellä mainitut lupaprosessit ja valvontatehtävät olisivat huolehtimisvelvollisuuden piirissä, voisi arpajaishallinto tehdä ilmoituksia rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävästä toiminnasta.
12 luku Voimaantulo
91 §.Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 10.7.2027. Tietyt tosiasiallista edunsaajaa koskevat direktiivin säännökset on tarpeen panna kuitenkin täytäntöön jo aiemmin vuonna 2026, mihin liittyen aiemmin voimaan tulevat voimassa olevan rahanpesulain muutokset esitetään 19. lakiehdotuksessa. Lain 2 §:n 1 momenttia, 28 §:n 5 momenttia ja 32 §:n 2–5 momenttia sovellettaisiin rahanpesuasetuksen 3 artiklan 2 alakohdan n ja o alakohdassa tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisiin eli jalkapalloagentteihin ja ammattilaisjalkapalloseuroihin 10.7.2029 lähtien. Lailla kumottaisiin voimassa oleva rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettu laki.
92 §.Siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin tarvittavista siirtymäsäännöksistä.
Pykälän 1 momentin mukaan voimassa olevan lain aikaan vireille tulleen asian käsittelyyn sovelletaan tuon lain säännöksiä asian käsittelyn päätökseen saakka, myös mahdollisen muutoksenhaun aikana.
Pykälän 2 momentin mukaan voimassa olevan lain aikaan tehtyiin laiminlyönteihin, rikkomuksiin tai säännösten vastaisiin menettelyihin sovelletaan voimassa olevan lain rangaistusvastuuta koskevia säännöksiä. Jos kuitenkin uuden rahanpesulain soveltaminen johtaisi tekijän kannalta lievempään seuraamukseen, olisi se otettava huomioon rangaistusta määrättäessä. Jos kyse olisi jatkuvasta teosta, joka on alkanut voimassa olevan lain aikana ja jatkuu edelleen uuden, esitetyn lain voimaan tultua, sovellettaisiin seuraamuksen määräämiseen esitetyn uuden rahanpesulain säännöksiä.
Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että muualla lainsäädännössä mahdollisesti olevilla viittauksilla rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettuun lakiin tarkoitettaisiin esitettävää uutta lakia sen tultua voimaan.
8.2
Laki rahanpesun selvittelykeskuksesta
2 §.Rahanpesun selvittelykeskus ja sen tehtävät. Voimassa olevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän 1 ja 4 momentin sisältöä muutettaisiin, 1 momenttiin lisättäisiin uusi 5 a kohta ja pykälään lisättäisiin uusi 3 ja, 6 momentti. Ehdotettavan uuden 3 momentin myötä voimassa olevan 2 §:n 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi ja 4 momentti 5 momentiksi.
Pykälän 1 momentin mukaan keskusrikospoliisissa on rahanpesun selvittelykeskus. Momenttia esitetään muutettavaksi ensinnäkin niin, että siihen lisätään maininta siitä, että rahanpesun selvittelykeskus on toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton. Voimassa olevan rahanpesulain säätämistä koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että rahanpesun selvittelykeskus on keskusrikospoliisissa toimiva yksikkö, joka on kuitenkin operatiivisesti itsenäinen. Operatiivinen itsenäisyys tarkoittaa, että rahanpesun selvittelykeskus hoitaa laissa säädetyt tehtävänsä itsenäisesti ilman ulkopuolista ohjausta. Kuudennen rahanpesudirektiivin 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti rahanpesun selvittelykeskuksen on oltava toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton, mikä merkitsee sitä, että sillä on oltava toimivalta ja valmiudet suorittaa tehtävänsä vapaasti, mukaan lukien kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä yksittäisten tietojen analysoinnista, pyytämisestä ja 19 artiklan 3 kohdan mukaisesta jakamisesta. Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan lisäksi, että rahanpesun selvittelykeskukselle olisi annettava riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit sekä henkilöresurssit, niin että sen riippumattomuus ja itsenäisyys voidaan turvata ja se pystyy täyttämään tehtävänsä tehokkaasti. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi saatava tehtäviensä hoitoon tarvitsemansa resurssit ja pystyttävä käyttämään niitä yksilöllisesti tai rutiininomaisesti ilman epäasiallista poliittista taikka hallituksen tai teollisuuden taholta tulevaa painostusta tai häirintää, joka saattaisi vaarantaa sen toiminnan itsenäisyyden. Jotta voidaan arvioida näiden vaatimusten täyttymistä ja tunnistaa puutteita ja parhaita käytäntöjä, rahanpesuntorjuntaviranomaiselle olisi annettava valtuudet koordinoida rahanpesun selvittelykeskusten vertaisarviointien järjestämistä. Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa viimeistään 10.7.2028 rahanpesunselvittelykeskuksille osoitetut ohjeet rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnallisen riippumattomuuden ja itsenäisyyden säilyttämiseksi toteutettavat toimenpiteet, mukaan lukien toimenpiteet, joilla estetään eturistiriidat, jotka vaikuttavat rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnalliseen riippumattomuuteen ja itsenäisyyteen. Rahanpesun selvittelykeskuksen operatiivisen itsenäisyyden osalta on samalla huomioitava kuitenkin Poliisihallituksen ohjaava rooli poliisihallinnon sisällä sekä tarvittaessa direktio-oikeus poliisitoiminnan ohjaukseen ja painopisteiden asettamiseen.
Pykälän 1 momentissa säädetään lisäksi rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävistä. 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin siltä osin, että se kattaisi kaikki kuudennen rahanpesudirektiivin 19 artiklan 2 kohdan mukaiset rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävät. Kuudennen rahanpesudirektiivin 19 artiklan 2 kohdan mukaan rahanpesun selvittelykeskuksen on oltava kansallinen keskusyksikkö, joka vastaanottaa ja analysoi ilmoitusvelvollisten rahanpesuasetuksen 69 artiklassa tarkoitetut kertomukset, ilmoitusvelvollisten kyseisen asetuksen 74 artiklassa ja 80 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut kertomukset ja kaikki muut rahanpesuun, sen esirikoksiin tai terrorismin rahoittamiseen liittyvät tiedot, mukaan lukien tulliviranomaisten unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1672, jäljempänä käteisvarojen valvonnasta annettu asetus, 9 artiklan mukaisesti toimittamat tiedot sekä valvontaviranomaisten tai muiden viranomaisten toimittamat tiedot. Lisäksi voimassa olevan 1 momentin 2 kohdassa säädettyyn rahanpesun selvittelykeskuksen palautteenantovelvollisuuteen esitetään täsmennyksiä kuudennen rahanpesudirektiivin 28 artiklan mukaisesti. Tästä säädettäisiin 3 momentissa, jota kuvataan edempänä.
Lisäksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättävän uusi 5 a kohta, jonka mukaan rahanpesun selvittelykeskuksen tehtäviin kuuluisi yhteistyö ja tiedonvaihto kohdennetuista talouspakotteista vastaavien viranomaisten kanssa. Kuudennen rahanpesudirektiivin 66 artikla edellyttää, että valvojat, rahanpesun selvittelykeskus ja kohdennetuista talouspakotteista vastaavat viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa ja antavat toisilleen tietoja, jotka ovat tärkeitä niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Edellä mainitut viranomaiset saavat käyttää tämän artiklan mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja ainoastaan tämän direktiivin tai muiden unionin säädösten soveltamisalaan kuuluvia tehtäviään hoitaessaan sekä kyseisten tehtävien hoitoon nimenomaisesti liittyvien hallinnollisten käsittelyjen tai oikeuskäsittelyjen yhteydessä. Nykyisellään selvittelykeskus vaihtaa tietoa aktiivisesti lainsäädännön sallimissa rajoissa paitsi rahanpesulain mukaisten valvojien, ulkoministeriön että Tullin ja muiden poliisiyksiköiden kanssa. Selvittelykeskus on jo pitkään ollut kansallisen pakoteyhteistyöryhmän jäsen, ja osallistunut pakoteyhteistyöryhmän kahden alatyöryhmän työskentelyyn.
Lisäksi 1 momentin 6 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan kuudennen rahanpesudirektiivin edellyttämiä tilastointivaatimuksia. Tilastoista säädetään kuudennen rahanpesudirektiivin 9 artiklassa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ylläpidettävä kattavia tilastoja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiskehystensä tuloksellisuuteen liittyvistä asioista kehyksen tuloksellisuuden tarkastelemiseksi. Rahanpesun selvittelykeskuksen tulee ylläpitää tilastoja seuraavista: rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävistä liiketoimista tehtyjen ilmoitusten lukumäärä ja kyseisten ilmoitusten perusteella toteutetut toimet, rahanpesun selvittelykeskukselle käteisvarojen valvonnasta annetun asetuksen 9 artiklan mukaisesti toimitetut käteisen rahan konkreettista rajan yli liikkumista koskevat tiedot ja näiden tietojen perusteella toteutetut toimet; tietojen jakamiseen muille toimivaltaisille viranomaisille johtavien epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten lukumäärä ja prosenttiosuus ja, jos saatavilla, lisätutkimuksiin johtaneiden ilmoitusten lukumäärä ja prosenttiosuus sekä rahanpesun selvittelykeskusten kuudennen rahanpesudirektiivin 27 artiklan mukaisesti laatima vuotuinen kertomus; tiedot sellaisten rajat ylittävien tietopyyntöjen lukumäärästä, jotka rahanpesun selvittelykeskus on esittänyt tai vastaanottanut, joihin se on kieltäytynyt vastaamasta tai joihin se on vastannut osittain tai kokonaan, jaoteltuina vastapuolena olevan maan mukaan; ja rahanpesun selvittelykeskukselle osoitetut henkilöresurssit.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin tarkemmin selvittelykeskuksen antamasta palautteesta. Kuudennen rahanpesudirektiivin 28 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että ilmoitusvelvolliselle annettavassa palautteessa on käsiteltävä ainakin toimitetun tiedon laatua, ilmoitusten oikea-aikaisuutta, epäilyn kuvausta ja toimitusvaiheessa esitettyjä asiakirjoja. Palautteella ei tarkoiteta tietojen antamista kunkin yksittäisen epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen vaikutuksista. Palautetta on annettava vähintään kerran vuodessa riippumatta siitä, annetaanko se yksittäiselle ilmoitusvelvolliselle vai ilmoitusvelvollisten ryhmille, ottaen huomioon ilmoitusvelvollisten ilmoittamien epäilyttävien liiketoimien kokonaismäärä. Direktiivin johdantokappeleiden mukaan, palautteella olisi pyrittävä edelleen parantamaan ilmoitusvelvollisten kykyä havaita ja tunnistaa epäilyttävät liiketoimet ja epäilyttävä toiminta, parantamaan epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten laatua ja yleisiä ilmoitusmekanismeja sekä antamaan ilmoitusvelvollisille tärkeitä tietoja rahanpesuun, sen esirikoksiin ja terrorismin rahoittamiseen liittyvistä suuntauksista, typologioista ja riskeistä. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi palautteen tyyppiä ja toistuvuutta määrittäessään otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon alat, joilla raportointitoimissa saatetaan tarvita parannuksia. Palaute annetaan myös valvojien saataville, jotta nämä voivat harjoittaa riskiperusteista valvontaa direktiivin 40 artiklan mukaisesti. Rahanpesun selvittelykeskuksen on ilmoitettava vuosittain rahanpesuntorjuntaviranomaiselle palautteen antamisesta ilmoitusvelvollisille tämän pykälän mukaisesti ja toimitettava tilastot ilmoitusvelvollisten ryhmien toimittamien epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten määrästä. Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa viimeistään 10.7.2028 rahanpesun selvittelykeskuksille suosituksia palautteen antamista koskevista parhaista käytännöistä ja lähestymistavoista, myös palautteen tyypistä ja toistuvuudesta. Palautteenantovelvollisuudella ei saa vaarantaa meneillään olevaa rahanpesun selvittelykeskuksen analyysitoimintaa tai rahanpesun selvittelykeskuksen jakamista tiedoista seurannutta tutkintaa tai hallinnollista toimea, eikä se saa vaikuttaa tietosuojaa ja luottamuksellisuutta koskevien vaatimusten sovellettavuuteen. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskusten olisi annettava Tullille vähintään kerran vuodessa palautetta käteisen rahan fyysistä rajan yli liikkumista koskevien ilmoitusten vaikuttavuudesta ja niiden jatkotoimista.
Pykälän 4 momentissa säädetään keskusrikospoliisin velvoitteesta antaa Poliisihallitukselle vuosittain selvitys rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnasta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että selvityksen olisi sisällettävä tietoa muille toimivaltaisille viranomaisille jaetuissa tiedoissa yksilöidyistä suuntauksista ja tyypeistä. Kuudennen rahanpesudirektiivin 27 artiklassa säädetään, että vuosikertomuksen on sisällettävä tietoa myös muille toimivaltaisille viranomaisille jaetuissa tiedoissa yksilöidyistä suuntauksista ja tyypeistä. Kertomukseen sisältyvien tietojen perusteella ei saa pystyä tunnistamaan ketään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä. Muutettavan ja siirrettävän 4 momentin mukaisesti selvitykseen sisällytettävistä tilastoista säädetään erikseen sisäministeriön asetuksella.
Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksen velvollisuudesta nimetä perusoikeusvastaava. Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan, että rahanpesun selvittelykeskusten toiminnalla voi olla vaikutuksia yksilöiden perusoikeuksiin, kuten henkilötietojen suojaa, yksityiselämää ja omaisuuden omistamista koskeviin oikeuksiin. Kyseisten johdantokappaleiden mukaan perusoikeusvastaavan nimeäminen auttaisi siten varmistamaan, että rahanpesun selvittelykeskukset kunnioittavat ja suojelevat asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia, kun ne suorittavat tehtäviään.
Rahanpesun selvittelykeskusten olisi siten nimettävä perusoikeusvastaava kuudennen rahanpesudirektiivin 20 artiklan mukaisesti. Perusoikeusvastaava voi olla rahanpesun selvittelykeskuksen nykyisen henkilöstön jäsen. Edellä mainitun artiklan 3 kohdan mukaan rahanpesun selvittelykeskuksen on varmistettava, että perusoikeusvastaava ei ota vastaan ohjeita, jotka koskevat hänen tehtäviensä hoitamista. Perusoikeusvastaava ei voisi olla sama henkilö, joka vastaa myös tietosuojavastaavan tehtävistä, sillä perusoikeus- ja tietosuojavastaavan tehtävän hoitaminen saman henkilöstön jäsenen toimesta olisi omiaan aiheuttamaan mahdollisia eturistiriitoja. Perusoikeusvastaava voisi kuitenkin käsitellä myös tietosuojaan liittyviä tehtäviä.
Kuudennen rahanpesudirektiivin 20 artiklan 2 kohdan mukaan perusoikeusvastaava hoitaa seuraavia tehtäviä:
a) antaa rahanpesun selvittelykeskuksen henkilöstölle kaikkea rahanpesun selvittelykeskuksen toteuttamaa toimintaa koskevaa neuvontaa, jos hän katsoo sen tarpeelliseksi tai jos henkilöstö sitä pyytää, kyseistä toimintaa haittaamatta tai viivyttämättä;
b) edistää perusoikeuksien kunnioittamista rahanpesun selvittelykeskuksessa ja valvoo sitä;
c) antaa ei-sitovia lausuntoja siitä, onko rahanpesun selvittelykeskuksen toiminta perusoikeuksien mukaista;
d) ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskuksen päällikölle mahdollisista perusoikeuksien loukkauksista rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnassa.
2 a §.Yhteiset analyysit. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a §, jossa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskukselle uusi kuudennen rahanpesudirektiivin 32 artiklan mukainen toimivalta tehdä yhteisiä analyyseja epäilyttävistä liiketoimista ja epäilyttävästä toiminnasta, perustaa rahanpesuntorjuntaviranomaisen avulla yhteisiä analyysityöryhmiä tietyksi ajaksi tiettyä tarkoitusta varten sekä osallistua tällaisiin työryhmiin. Pykälän 1 momentin mukaisesti rahanpesun selvittelykeskus voisi osallistua yhteisiä analyysejä epäilyttävistä liiketoimista ja epäilyttävästä toiminnasta tekeviin analyysityöryhmiin ja tehdä yhteisen analyysityöryhmän perustamista koskevan pyynnön. Pykälän 2, 3 ja 4 momentissa säädettäisiin yhteisen analyysiryhmän perustamisesta tiettyä tarkoitusta varten määräajaksi, tekemään operatiivisia analyyseja epäilyttävistä liiketoimista tai epäilyttävästä toiminnasta, joihin liittyy yksi tai useampi työryhmän muodostava rahanpesun selvittelykeskus. Määräaikaa voidaan jatkaa keskinäisellä suostumuksella. Yhteinen analyysityöryhmä voitaisiin perustaa, jos rahanpesun selvittelykeskusten operatiiviset analyysit edellyttävät sellaisten vaikeiden ja vaativien analyysien suorittamista, jotka liittyvät muihin jäsenvaltioihin, tai jos useat rahanpesun selvittelykeskukset suorittavat operatiivisia analyyseja, joissa tapauksen olosuhteet oikeuttavat yhteensovitetut toimet asianosaisissa jäsenvaltioissa. Jos yhteinen analyysityöryhmä tarvitsisi apua rahanpesun selvittelykeskukselta, joka ei ole mukana työryhmässä, se voisi pyytää kyseistä rahanpesun selvittelykeskusta liittymään yhteiseen analyysityöryhmään ja toimittamaan rahanpesun selvittelyyn liittyviä tietoja ja muita rahoitustietoja yhteiselle analyysityöryhmälle. Säännöksen mukaista tietojenvaihtoa ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska tämä ei ole tietojenvaihdon kynnys kuudennen rahanpesudirektiivin 32 artiklassa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin kolmansien tahojen osallistumisesta yhteisiin analyyseihin. Kuudennen rahanpesudirektiivin 32 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisiin analyyseihin osallistuvat rahanpesun selvittelykeskukset määrittävät edellytykset, joita sovelletaan kolmansien osapuolten osallistumiseen, ja ottavat käyttöön toimenpiteitä, joilla taataan vaihdettujen tietojen salassapito ja turvallisuus. Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan, että kolmansien osapuolten, mukaan lukien unionin elimet, toimistot ja virastot, osallistuminen voi olla ratkaisevan tärkeää rahanpesun selvittelykeskusten analyysien, myös yhteisten analyysien, onnistumisen kannalta. Sen vuoksi rahanpesun selvittelykeskukset voivat kutsua kolmansia osapuolia mukaan yhteisten analyysien tekemiseen, jos niiden osallistuminen kuuluu kyseisten kolmansien osapuolten toimivaltuuksiin. Kolmansien osapuolten osallistuminen analyyttiseen prosessiin voisi auttaa tunnistamaan rahanpesun selvittelyn sekä rikollisuuteen liittyvien tietojen ja tiedustelutietojen välisiä yhteyksiä, monipuolistamaan analyysia ja määrittämään, onko rikoksen tekemisestä viitteitä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihdettuja tietoja käytetään yksinomaan niihin tarkoituksiin, joita varten yhteinen analyysi on käynnistetty. Kuudennessa rahanpesudirektiivissä ei yksilöidä kolmansia tahoja. Rahoitustietodirektiivin 12 artiklan uudessa 4 kohdassa säädetään, että rahanpesun selvittelykeskusten tulee voida tarvittaessa pyytää Europolia tukemaan niitä, kun ne tekevät ko. yhteisiä analyysejä, edellyttäen että kaikki osallistuvat rahanpesun selvittelykeskukset suostuvat tähän, Europolin toimeksiannon rajoissa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794, jäljempänä Europol-asetus, 4 artiklan 1 kohdan h ja z alakohdassa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rahanpesuasetuksessa vahvistettuun rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen toimivaltaa.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksen oikeudesta luovuttaa analyysityöryhmän jäsenille tämän lain 3 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja. Pykälän 4 ja 6 momentin osalta on huomioitava, että kuudennen rahanpesudirektiivin 32 artiklassa tietojen luovutusoikeutta ei ole sidottu välttämättömyysedellytykseen.
2 b §.Tietojen toimittaminen valvojille. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 b §, jossa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksen velvollisuudesta toimittaa tietoja valvojille kuudennen rahanpesudirektiivin 23 artiklan mukaisesti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin mitä tietoja, joilla voi olla merkitystä rahanpesulain 5 luvun mukaisen valvonnan kannalta, rahanpesun selvittelykeskuksen tulisi vähintään toimittaa rahanpesulaissa tarkoitetulle toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle joko oma-aloitteisesti tai pyynnöstä. Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan, että rahanpesun selvittelykeskusten ja valvojien välinen tehokas yhteistyö ja tietojenvaihto on ratkaisevan tärkeää rahoitusjärjestelmän eheyden ja vakauden kannalta. Sillä varmistetaan kattava ja johdonmukainen toimintatapa, jonka mukaisesti rahanpesua, sen esirikoksia ja terrorismin rahoittamista ehkäistään ja torjutaan, ja sillä tehostetaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaa unionin järjestelmää ja suojataan taloutta laittoman rahoitustoiminnan aiheuttamilta uhkilta. Rahanpesun selvittelykeskusten hallussa olevat tiedot, jotka koskevat esimerkiksi ilmoitusvelvollisten toimittamien epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten laatua ja määrää, ilmoitusvelvollisten rahanpesun selvittelykeskusten tietopyyntöihin antamien vastausten laatua ja oikea-aikaisuutta sekä rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoittamisen tyyppejä, suuntauksia ja menetelmiä, voivat auttaa valvojia tunnistamaan aloja, joilla riskit ovat suurempia tai joilla vaatimusten noudattaminen on heikkoa, ja näin antaa niille käsityksen siitä, onko valvontaa tehostettava tiettyjen ilmoitusvelvollisten tai alojen osalta.
Pykälän 2 momentissa rahanpesun selvittelykeskukselle säädettäisiin velvoite ilmoittaa valvojille aina, kun sen hallussa olevat tiedot viittaavat siihen, että ilmoitusvelvolliset mahdollisesti rikkovat rahanpesuasetusta ja maksun tiedot -asetusta. Päätöksen tässä momentissa tarkoitetusta tietojen luovuttamisesta tekisi rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietojen sisältöä koskevasta rajoituksesta. Mainitun momentin mukaan tämän pykälän nojalla toimitetut tiedot eivät saisi sisältää mitään tietoja yksittäisistä luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä tai tapauksista, joihin liittyy sellaisia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ovat käynnissä olevan analyysin tai tutkinnan kohteena, taikka tietoja, jotka voivat johtaa luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tunnistamiseen lukuun ottamatta tapauksia, joissa se on ehdottoman välttämätöntä 2 momentin soveltamiseksi,.
2 c §.Liiketoimien tai toiminnan seurantamääräys. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 c §, jonka 1 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskukselle uusi kuudennen rahanpesudirektiivin 25 artiklan mukainen toimivalta määrätä ilmoitusvelvollinen seuraamaan selvittelykeskuksen määrittämän ajan liiketoimia tai toimintaa, joita toteutetaan ilmoitusvelvollisen hallinnoiman yhden tai useamman pankkitilin tai maksutilin tai kryptovaratilin tai muun liikesuhteen kautta, sellaisten henkilöiden osalta, joihin liittyy merkittävä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen riski. Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan, että tilin tai liikesuhteen tiiviimpi seuranta voi tarjota rahanpesun selvittelykeskukselle lisätietoja tilinhaltijan liiketoimien malleista. Sen avulla voidaan havaita oikea-aikaisesti epätavallisia tai epäilyttäviä liiketoimia taikka epätavallista tai epäilyttävää toimintaa, jotka saattavat edellyttää rahanpesunselvittelykeskuksen lisätoimia, mukaan lukien tilin tai liikesuhteen keskeyttäminen, kerättyjen tiedustelutietojen analysointi ja niiden jakaminen tutkinta- ja syyttäjäviranomaisille. Päätöksen seurantamääräyksen lähettämisestä tekee rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies.
Merkittävän riskin arvioinnin tulee perustua kokonaisarvioon. Tähän voi vaikuttaa muun muassa henkilön aiempi rikollisuus rahanpesun, esirikosten tai terrorismin rahoittamisen rikoksiin. Lisäksi kokonaisarvioon voi vaikuttaa myös muut poliisin tiedossa olevat rikolliseen toimintaan viittaavat sekä epäilyttävien liiketoimien määrä. Merkittävän riskin olemassaolo ei voi kuitenkaan edellyttää aloitettua esitutkintaa, vaan merkittävä riski voi realisoitua jo ennen esitutkinnan aloittamista muun muassa silloin, kun selvittelykeskuksella on sen käytettävissä olevien tietojen perusteella perustellusti olettaa, että henkilö aikoo syyllistyä, syyllistyy tai on jo syyllistynyt rahanpesuun, sen esirikokseen tai terrorismin rahoittamiseen. Asian arvioinnissa on otettava huomioon ainakin käytettävissä olevien tietojen ja tietolähteen luotettavuus. Asiassa on huomioitava myös, että lievä tai tavanomainen riski henkilön syyllistymisestä rahanpesuun, esirikokseen tai terrorismin rahoittamiseen ei oikeuta antamaan kyseessä olevaa seurantamääräystä ilmoitusvelvolliselle, vaan riskin tulee olla merkittävä. Kyseinen kvalifiointiperuste voi olla käsillä muun muassa silloin, kun sama tieto on saatu erityisen luotettavasta lähteestä tai useasta eri lähteestä, tai kun tiedon perustana on kiistattomia todisteita (esimerkiksi toistuvia maksutransaktioita, jotka selvästi viittaavat rahanpesuun, esirikokseen tai terrorismin rahoittamiseen). Asiassa tulee huomioida myös riskin realisoitumisen vaikutukset siten, että mikäli oletettavissa olevalla rikoksella olisi merkittäviä vaikutuksia yleiseen tai yksityiseen etuun, voidaan riskiä pitää merkittävämpänä kuin jos kyseessä olisi vain pieni varallisuusvahingon riski. Uhkan arvioinnissa voidaan huomioida myös se, jos henkilö on aiemmin tuomittu rahanpesusta, esirikoksesta tai terrorismin rahoittamisesta. Kuudes rahanpesudirektiivi edellyttää lisäksi, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että selvittelykeskuksilla on valtuudet ohjeistaa ilmoitusvelvollista raportoimaan valvonnan tuloksista. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi ilmoittamalla epäilyistä rahanpesuasetuksen artiklan 69 mukaisesti. Saadessaan tämän pykälän nojalla annetun seurantaohjeen ilmoitusvelvollinen noudattaa rahanpesuasetuksen mukaisia ilmoitusvelvollisen riskiperusteisia toimintaperiaatteita, menettelytapoja ja valvontatoimenpiteitä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevän päällystöön kuuluvan poliisimiehen valtuudesta antaa ulkomaisen rahanpesun selvittelykeskuksen pyynnöstä pykälän 1 momentissa kuvatun määräyksen ilmoitusvelvolliselle.
2 d §.Ilmoitusvelvolliselle annettavat riski-ilmoitukset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 d §, jonka 1 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskukselle uusi kuudennen rahanpesudirektiivin 26 artiklan mukainen toimivalta varoittaa ilmoitusvelvollista asiakkaan tuntemisvelvollisuuden noudattamisen kannalta merkityksellisistä seikoista rahanpesuasetuksen III luvun mukaisesti. Päätöksen riski-ilmoituksen antamisesta tekisi rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies.
Riski-ilmoituksen tietoihin olisi sisällyttävä sellaisten liiketoimien tai toiminnan tyypit, joihin liittyy merkittävä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen riski, tai tietyt henkilöt, joihin liittyy merkittävä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen riski, tai tietyt maantieteelliset alueet, joihin liittyy merkittävä rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen riski. Merkittävän riskin arvioinnissa tulisi huomioida ensinnäkin se, että kun henkilö on epäiltynä rahanpesusta, esirikoksesta tai terrorismin rahoittamisesta, niin häneen liittyy merkittävä riski ko. toiminnasta. Merkittävän riskin olemassaolo ei voisi kuitenkaan edellyttää aloitettua esitutkintaa, vaan merkittävä riski voi realisoitua jo ennen esitutkinnan aloittamista muun muassa silloin, kun selvittelykeskuksella on sen käytettävissä olevien tietojen perusteella perustellusti olettaa, että henkilö aikoo syyllistyä, syyllistyy tai on jo syyllistynyt rahanpesuun, sen esirikokseen tai terrorismin rahoittamiseen. Asian arvioinnissa olisi otettava huomioon ainakin käytettävissä olevien tietojen ja tietolähteen luotettavuus. Asiassa olisi huomioitava myös, että lievä tai tavanomainen riski henkilön syyllistymisestä rahanpesuun, esirikokseen tai terrorismin rahoittamiseen ei oikeuta antamaan kyseessä olevaa seurantamääräystä ilmoitusvelvolliselle, vaan riskin tulee olla merkittävä. Kyseinen kvalifiointiperuste voi olla käsillä muun muassa silloin, kun sama tieto on saatu erityisen luotettavasta lähteestä tai useasta eri lähteestä, tai kun tiedon perustana on kiistattomia todisteita (esimerkiksi toistuvia maksutransaktioita, jotka selvästi viittaavat rahanpesuun, esirikokseen tai terrorismin rahoittamiseen). Asiassa tulisi huomioida myös riskin realisoitumisen vaikutukset siten, että mikäli oletettavissa olevalla rikoksella olisi merkittäviä vaikutuksia yleiseen tai yksityiseen etuun, voidaan riskiä pitää merkittävämpänä kuin jos kyseessä olisi vain pieni varallisuusvahingon riski. Uhkan arvioinnissa voidaan huomioida myös se, jos henkilö on aiemmin tuomittu rahanpesusta, esirikoksesta tai terrorismin rahoittamisesta.
Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan, että tällaiset varoitukset voivat auttaa ilmoitusvelvollisia tiedottamaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevista menettelyistään ja varmistamaan niiden vastaavuuden riskien kanssa sekä päivittämään riskinarviointi- ja riskinhallintajärjestelmiään vastaavasti, minkä lisäksi ilmoitusvelvolliset voivat saada varoituksista lisätietoja, joiden perusteella tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä saattaa olla tarpeen soveltaa tiettyihin asiakkaisiin tai liiketoimiin, joihin liittyy suurempia riskejä.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin riski-ilmoitus olisi voimassa rahanpesun selvittelykeskuksen määräämän ajanjakson ajan, joka saisi olla enintään kuusi kuukautta. Arvioidessaan tämän pykälän nojalla annettua riski-ilmoitusta ilmoitusvelvollisen tulisi noudattaa rahanpesuasetuksen mukaisia ilmoitusvelvollisen riskiperusteisia toimintaperiaatteita, menettelytapoja ja valvontatoimenpiteitä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskukselle kuudennen rahanpesudirektiivin 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti velvoite antaa ilmoitusvelvollisille vuosittain strategisia tietoja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen tyypeistä, riski-indikaattoreista ja suuntauksista.
3 §.Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä, paljastamista ja selvittämistä koskeva rekisteri. Rahanpesurekisteri on rahanpesun selvittelykeskuksen automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpitämä henkilörekisteri rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä, paljastamista ja selvittämistä varten. Siihen tallennetaan tietoja esimerkiksi epäillyistä rahanpesurikoksista ja niihin liittyvistä henkilöistä. Rahanpesun selvittelykeskuksesta annetussa laissa säädetyn lisäksi henkilötietojen käsittelyyn rahanpesurekisterissä sovelletaan yleistä tietosuoja-asetusta, henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettua lakia sekä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia.
EU-sääntely ei edellytä suoraan rahanpesurekisterin perustamista, vaikka sääntelyssä asetetaankin jäsenvaltiolle tiettyjä velvoitteita esimerkiksi rahanpesun selvittelykeskuksen teknisten resurssien turvaamisen osalta kuudennen rahanpesudirektiivin 19 artiklan 5 kohdassa, vaan kyseessä on kansallisella sääntelyllä perustettu rekisteri, eli kansallista lisäsääntelyä. Voimassa olevan rahanpesulain mukaan rahanpesurekisteri voi sisältää lain 2 §:ssä säädettyjen rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävien suorittamiseksi hankittuja ja saatuja sekä 4 ja 5 §:n nojalla saatuja tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja. Osa rekisteriin tallennettavista tiedoista pohjautuu rahanpesun selvittelykeskukselle rahanpesudirektiivien johdosta säädettyihin toimivaltuuksiin, osa taas kansalliseen sääntelyyn. Rahanpesurekisteriä koskevan sääntelyn osalta on tarpeen varmistaa, että säännökset vastaavat FATFin suosituksia ja rahanpesudirektiivin vaatimuksia epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten sisällön salassapidosta, mukaan lukien ilmoituksen tekijän henkilöllisyys. Rahanpesun selvittelykeskus on osa keskusrikospoliisia, ja sen toimivaltuuksista säädetään myös poliisilaissa, johon viitataan rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 2 §:ssä.
Voimassa olevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän 5 ja 9 momentin sisältöä muutettaisiin. Pykälän 5 momenttia tarkennettaisiin vastaamaan kuudennen rahanpesudirektiivin 36 artiklan 2 kohtaa, joka edellyttää, että rahanpesun selvittelykeskukset eivät paljasta epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen lähdettä vastatessaan toimivaltaisten viranomaisten 2 §:n mukaisiin tietopyyntöihin tai jakaessaan analyysiensa tulokset 2 §:n mukaisesti. Mainitussa direktiivin kohdassa viitataan saman artiklan 1 kohtaan, jossa on listattu myös organisaatio ilmoituksen tekevän henkilön lisäksi. Siten kuudes rahanpesudirektiivi laajentaa salassapidon velvoitetta nykytilaan verrattuna. Mainitussa direktiivin kohdassa todetaan lisäksi, että tämä kohta ei rajoita kansallisen rikosprosessioikeuden soveltamista, mistä syystä momenttiin ehdotetaan lisättävän aiempaa tarkempi kuvaus tilanteista, joissa selvittelykeskus voi luovuttaa ilmoituksen tekijän nimen ja henkilöllisyyden. Tekijällä tarkoitetaan 36 artiklan 1 kohdan mukaisia ilmoitusvelvollisia, niiden työntekijöitä tai vastaavassa asemassa olevia henkilöitä, asiamiehiä ja edustaja. Näitä tilanteita ovat rikosprosessin eri vaiheet, joissa tietoja tarvitaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, sekä Europol-asetuksen liitteen I mukaisten rikosten esitutkinnassa, syyteharkinnassa, tuomioistuinkäsittelyssä ja rangaistuksen täytäntöönpanossa. Tietoja voitaisiin lisäksi luovuttaa rikoksen estämiseksi ja paljastamiseksi sekä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Näin varmistettaisiin, että tietoja voitaisiin luovuttaa esimerkiksi suojelupoliisille, jonka esitutkintaviranomaisen asema poistettiin tiedustelulakien voimaantulon yhteydessä ja käytettäisiin direktiivin tarjoamaa liikkumavaraa kansallisen rikosprosessioikeuden soveltamisen osalta.
Kansallisen turvallisuuden suojaaminen perustuu Suomessa poikkihallinnolliseen yhteistyöhön, jota johtaa valtioneuvosto. Toimivaltuudet kansallisen turvallisuuden suojaamisessa jakautuvat eri viranomaisille niiden lakisääteisten tehtävien mukaisesti, joista keskeisimpiä ovat poliisi, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos ja suojelupoliisi. Koska rahanpesurekisterin osalta on kyseessä kansalliseen sääntelyyn perustuva rekisteri, jonka sisältämät tiedot pohjautuvat osin rahanpesun selvittelykeskuksen EU-sääntelyyn pohjautuviin tehtävien ja toimivaltuuksien perusteella saatuun tietoon ja osin kansalliseen sääntelyyn, EU-sääntelyn vaatimukset eivät ole esteenä siihen tallennettujen tietojen käyttöön ja luovuttamiseen kansallisen turvallisuuden tarkoituksiin.
Rahanpesusääntelyn kansallista liikkumavaraa koskevassa arvioinnissa on huomioitava Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) asiassa C-817/19 (Ligue des droits humains ASBL vs. Conseil des ministres) antama matkustajarekisteritietojen käyttöä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ennalta estämistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyviä syytetoimia varten annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/681 (jäljempänä PNR-direktiivi) tulkintaa koskeva tuomio, Asiassa tuomioistuin katsoi, että direktiivin perusteella perustettuun järjestelmään direktiivin perusteella kerättyjä tietoja sai käyttää unionin tietosuoja-asetuksen ja rikosasioiden tietosuojadirektiivin sisältämän käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen vuoksi vain vakavan rikollisuuden ja sellaisen rikollisuuden torjuntaan, jolla on objektiivinen yhteys direktiivin tarkoituksiin. PNR-direktiiviä koskeva tuomio koskee PNR-direktiivillä käyttöönotettua järjestelmää, joka sisältää PNR-direktiivissä säädetyt tiedot. Kyseisessä tuomiossa on kyse täysin samojen tietojen hyödyntämisestä sellaisiin käyttötarkoituksiin, jotka eivät tuomioistuimen mukaan ole direktiivin mukaisia. Kuten edellä on mainittu, rahanpesurekisterin perustamisesta tai sen tietosisällöstä ei säädetä EU-sääntelyssä.
Kansallinen turvallisuus on nimenomaisesti määritelty kunkin jäsenvaltion yksinomaiseksi toimivallaksi ja rajattu suoran EU-sääntelyn ulkopuolelle, eikä se kuulu myöskään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen piiriin. Tältä osin on lisäksi huomioitava, että rahanpesurekisterin tietojen käyttöä ja luovuttamista on jo Suomessa laajennettu aikaisemmilla rahanpesun selvittelykeskusta koskevaan lakiin tehdyillä muutoksilla, jotka on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella.
Suojelupoliisin ja muiden kansallisen turvallisuuden turvaamisessa toimivaltaisten viranomaisten osalta tietojensaantioikeus liittyisi kansallisen turvallisuuden suojaamiseen, mutta siinä ei käytettäisi lisäkvalifiointia ”sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta”. Sääntelyssä säilytettäisiin tältä osin nykytila, jossa vastaavasta lisäkvalifikaatiosta ei ole säädetty. Lisäkvalifikaatiosta säätäminen heikentäisi suojelupoliisin ja muiden toimivaltaisten viranomaisten tiedonsaantioikeuksia ja yleisemminkin tiedonsaantioikeuksia kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.Muutos merkitsisi mahdollisesti tulkintamuutoksia nykyisiin tiedonluovutusperusteisiin, mikä puolestaan voi heikentää myös kansallisen turvallisuuden suojaamista. Nykyisellään rahanpesurekisterin tietoja voidaan käyttää esimerkiksi puolustusministeriön lausuntopyyntöihin kiinteistökauppoihin liittyvässä lupaharkinnassa. On epäselvää, voitaisiinko muun muassa näissä tilanteissa enää jatkossa luovuttaa tietoja ja missä laajuudessa.
Tältä osin on huomioitavaa, että kansallisen turvallisuuden suojaamisessa keskeisen viranomaisen, eli suojelupoliisin toimivaltuuksia ei ole kansallisessa lainsäädännössä rajattu kansallisen turvallisuuden suojaamiseen sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta. Suojelupoliisin toiminta perustuu siviilitiedustelulainsäädäntöön, poliisilakiin sekä lakiin poliisin hallinnosta. Muotoilua ”vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta” on käytetty, kun Suomen perustuslain 10 §:ää muutettiin (HE 198/2017 vp – PeVM 4/2018 vp) liittyen luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoittamista koskevaan sääntelyyn. Lienee kuitenkin selvää, että kynnyksen perustuslaissa säädetyn luottamuksellisen viestin suojan murtamiselle ja viranomaisen rekisterissä olevan tiedon luovuttamiselle toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle sen lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi tulee olla eritasoinen. Siviilitiedustelusta säädetään poliisilain 5 a luvussa, jonka 4 §:ssä suojelupoliisin tiedustelumenetelmien käytölle on asetettu edellytykseksi, että sen käyttäminen on välttämätöntä tärkeiden tietojen saamiseksi sellaisesta siviilitiedustelun kohteena olevasta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Edellä mainitun lain 2 §:n mukaan suojelupoliisin tiedustelumenetelmiä ovat telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, tukiasematietojen hankkiminen, suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta, tekninen laitetarkkailu, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto ja ohjattu tietolähdetoiminta. Lisäksi tiedustelumenetelmiä ovat paikkatiedustelu, jäljentäminen, lähetyksen jäljentäminen sekä lähetyksen pysäyttäminen jäljentämistä varten. On huomionarvoista, että siviilitiedustelutietojen tiedustelumenetelmäksi ei ole säädetty toiselta viranomaiselta luovutettavia tietoja.
Kansalliset tulkinnat siitä, että suojelupoliisin tiedonsaantioikeudet edellyttäisivät kategorisesti lisäkvalifikointia ”kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta” liittynevät Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioihin yhdistetyissä asioissa C-793/19 ja C-794/19 Saksan liittotasavalta v. SpaceNet AG (C793/19) ja Telekom Deutschland GmbH (C794/19), joissa Euroopan unionin tuomioistuin on todennut muun muassa, että siinä tarkoitetun sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 2002/58/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136/EY, 15 artiklan 1 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille lainsäädännöllisille toimenpiteille, joissa säädetään ennalta ehkäisevästi liikenne- ja paikkatietojen yleisestä ja erotuksetta tapahtuvasta säilyttämisestä vakavan rikollisuuden torjumiseksi ja yleistä turvallisuutta koskevien vakavien uhkien ehkäisemiseksi. Samalla Euroopan unionin tuomioistuin kuitenkin totesi, että viestinnän tietosuojadirektiivi ei ole esteenä kansallisille lainsäädännöllisille toimenpiteille, joissa sallitaan kansallisen turvallisuuden takaamiseksi se, että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat määrätään säilyttämään liikenne- ja paikkatiedot yleisesti ja erotuksetta tilanteissa, joissa asianomaisen jäsenvaltion kansalliseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka, joka osoittautuu todelliseksi ja olemassa olevaksi tai ennakoitavissa olevaksi, ja joko tuomioistuin tai riippumaton hallinnollinen elin, jonka ratkaisu on sitova, voi kohdistaa päätökseen, jolla tällainen määräys annetaan, tehokasta valvontaa, jolla pyritään tarkastamaan, että kyseessä on jokin näistä tilanteista ja että niitä edellytyksiä ja takeita, joista on säädettävä, noudatetaan; mainittu määräys voidaan antaa ainoastaan ajanjaksoksi, joka on rajoitettu täysin välttämättömään mutta jota voidaan jatkaa, jos kyseinen uhka on edelleen olemassa.
On oikeudellisesti varsin epäselvää, miksi edellä mainittujen tuomioiden, jotka koskevat ennalta ehkäisevää liikenne- ja paikkatietojen yleistä ja erotuksetta tapahtuvaa säilyttämistä liittyen sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviin ja tiettyihin EU:n perusoikeuskirjassa tunnustettuihin oikeuksiin ja vapauksiin, on katsottu kansallisesti soveltuvan kaikkeen suojelupoliisille luovutettavasta tiedosta säätelemiseen. Edellä mainitut tuomiot liittyvät tietoon, joka on kansallisesti säädetty tiedoksi, jota hankittaisiin tiedustelumenetelmin. Tältä osin kiinnitetään huomiota siihen, että suojelupoliisin tiedonsaantioikeuksien osalta rahanpesurekisteristä saatavien tietojen osalta kyse ei olisi siviilitiedustelutiedon hankinnasta, vaan viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta suojelupoliisin lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Suojelupoliisin tehtävistä säädetään poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 10 §:ssä, jonka mukaan suojelupoliisin tehtävänä on hankkia tietoa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sekä havaita, estää ja paljastaa sellaisia toimintoja, hankkeita ja rikoksia, jotka voivat uhata valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Sen tulee myös ylläpitää ja kehittää yleistä valmiutta yhteiskunnan turvallisuutta uhkaavan toiminnan havaitsemiseksi ja estämiseksi. Suojelupoliisi tehtävänä on myös turvallisuusselvitysten tekeminen. Suojelupoliisilla on siis edelleen esimerkiksi rikostorjuntaan liittyviä tehtäviä, eikä vain sen tiedusteluvaltuuksiin liittyviä tehtäviä.
Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa selvennetään lisäksi, että mainitun direktiivin 36 artiklan vaatimuksen ilmoittajan tietojen salaamisesta ei kuitenkaan tulisi estää rahanpesun selvittelykeskuksia jakamasta asiaankuuluvia tietoja, kuten IBAN-numeroita taikka BIC- tai SWIFT-koodeja koskevia tietoja.
Pykälän 9 momenttia puolestaan tarkennettaisiin vastaamaan kuudennen rahanpesudirektiivin 19 artiklan 6 kohdan salassapitovaatimuksia. Momenttiin lisättäisiin edellytys siitä, että rahanpesun selvittelykeskusten henkilöstöä sitovat vastaavat salassapitovaatimukset kuin mitä rahanpesulain 81 §:ssä on säädetty. Momenttiin tehtäisiin lisäksi kielellinen korjaus yleisen tietosuoja-asetuksen kirjoitusasuun. Kuudennessa rahanpesudirektiivissä edellytetään lisäksi, että rahanpesunselvittelykeskuksen henkilöstön tulee lisäksi ylläpitää korkeaa ammatillista tasoa, mukaan lukien tietosuojaa koskevat korkeat ammatilliset normit, henkilöstön tulee olla erittäin luotettavaa ja sillä tulee olla asianmukainen osaaminen massadata-aineistojen eettisen käsittelyn osalta. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskuksella tulee olla käytössään menettelyt eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi. Edellä mainitut vaatimukset täytetään jo muulla virkamiehiä ja viranomaisia koskevalla lainsäädännöllä.
4 §.Rahanpesun selvittelykeskuksen oikeus saada ja käyttää tietoa. Voimassa olevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän otsikosta poistettaisiin tietojen luovuttaminen koska pykälän tietojen luovutusta koskeva sääntely siirrettäisiin uusiin ehdotettaviin pykäliin Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevia säännöksiä 1 momentin kielellistä korjausta lukuun ottamatta. Pykälän 3 momentin sisältöä täsmennettäisiin, 4 momentti poistettaisiin ja sen sisältö siirrettäisiin uuteen ehdotettavaan 4 a §:ään, 5 momentti poistettaisiin ja sen sisältö siirrettäisiin uuteen ehdotettavaan 4 b §:n 1 momenttiin, sekä 6 momentin sisältöä täsmennettäisiin. Toisiin pykäliin siirrettävistä 4 ja 5 momenteista johtuen 6 momentti siirrettäisiin pykälän uudeksi 4 momentiksi. Rahanpesurekisterin osalta viitataan edellä 3 §:ssä esitettyihin perusteluihin.
Pykälän 3 momenttia täsmennettäisiin lisäämällä siihen maininta, että tietoja saa luovuttaa turvallisten ja suojattujen kanavien kautta, sillä tätä edellytetään kuudennen rahanpesudirektiivin 19 artiklan 8 kohdassa.
Voimassa olevan pykälän 6 momenttiin eli uuteen 4 momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus, jolla muutettaisiin viittaus rahanpesulakiin viittaukseksi rahanpesuasetukseen, sillä ilmoitusvelvollisten tietojen säilyttämisestä ei enää säädetä rahanpesudirektiivissä vaan rahanpesuasetuksen 77 artiklassa. Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan, että rahanpesun selvittelykeskusten toimivaltuuksiin kuuluu oikeus saada suoraan tai välillisesti rahoitus- ja lainvalvontatietoja sekä hallinnollisia tietoja, joita ne tarvitsevat voidakseen torjua rahanpesua, sen esirikoksia ja terrorismin rahoittamista.
Rahanpesun selvittelykeskuksella on voimassa olevan 4 §:n 1 ja 2 momenttien nojalla laajat tiedonsaantioikeudet tehtäviensä suorittamiseksi viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä sekä ilmoitusvelvollisilta, mukaan lukien tarvittaessa edellä mainittujen johtajat ja työntekijät, sekä yksityiseltä yhteisöltä, säätiöltä ja henkilöltä. Lisäksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019, jäljempänä poliisin henkilötietolaki) 16 §:n 1 momentin nojalla poliisilla on oikeus saada tehtäviensä suorittamista ja henkilörekisteriensä ylläpitämistä varten salassapitosäännösten estämättä teknisen käyttöyhteyden avulla tai tietojoukkona tietoja säännöksessä luetelluista rekistereistä, muun ohella liikenneasioiden rekisteristä, väestötietojärjestelmästä, kiinteistötietojärjestelmästä ja kaupparekisteristä. Tietojärjestelmiä ja rekistereitä koskevissa laeissa on myös säännöksiä tietojen luovuttamisesta esitutkintaviranomaisille (ks. esim. kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain (453/2002) 6 §). Poliisin henkilötietolain 3 luvun 17 §:ssä säädetään muiden viranomaisten tietojen luovuttamisesta poliisille suorakäyttöisesti tallettamalla tai tietojoukkona tallettamista varten. Pykälässä säädetään niistä viranomaisista, jotka saavat suorakäyttöisesti tallettamalla tai tietojoukkona tallettamista varten luovuttaa poliisille tietoa. Säännöksessä mainittuja viranomaisia ovat esimerkiksi suojelupoliisi, oikeushallintoviranomaiset ja Rajavartiolaitos.
Kuudennen rahanpesudirektiivin 21 artiklan1 kohdan a ja b alakohdassa luetellaan tietokannat ja rekisterit, joihin selvittelykeskuksella tulee olla suora ja välitön pääsy. Seuraavassa on listattu kyseisen artiklakohdan mukaisten tietokantojen ja rekistereiden suomalaiset vastineet ja se, millainen pääsy rahanpesun selvittelykeskuksella on kyseisiin tietoihin voimassa olevan kansallisen lainsäädännön nojalla.
Kansallisiin keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin 16 artiklan mukaisesti sisältyvät tiedot – Suomessa pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän 4 ja 6 §:in mukaiset tiedot, joihin rahanpesun selvittelykeskuksella on pääsyoikeus pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 3 §:n 1 ja 6 kohdan nojalla. Tiedot luovutetaan Tullin ylläpitämällä koostavalla sovelluksella (lain 7 a §).
Ilmoitusvelvollisilta saadut tiedot, mukaan lukien tiedot maksun tiedot -asetuksen 3 artiklan 9 alakohdassa määritellyistä varainsiirroista ja mainitun asetuksen 3 artiklan 10 alakohdassa määritellyistä kryptovarojen siirroista – rahanpesun selvittelykeskuksella on rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada tietoja ilmoitusvelvollisilta. Tiedot pyydetään ko. taholta.
Kiinnityksiä ja lainoja koskevat tiedot – lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri ja yrityskiinnitysrekisteri ovat julkisia rekistereitä. Lainoja koskevat tiedot rahanpesun selvittelykeskus saa pyytämällä suoraan ilmoitusvelvollisilta rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla. Rahanpesu selvittelykeskukselle tai poliisille ei ole säädetty oikeutta saada positiivisesta luottotietorekisteristä tietoja (positiivisesta luottotietorekisteristä annettu laki (739/2022) ellei kyse ole poliisille annettavasta virka-avusta (lain 3 §, jossa viitataan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 26 §:n 3 momenttiin).
Kansallisiin valuutta- ja valuutanvaihtotietokantoihin sisältyvät tiedot – Suomessa ei ole tällaisia tietokantoja.
Arvopapereita koskevat tiedot – arvopapereita koskevista tiedonantovelvollisuuksista säädetään arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa. Lain 8 luvun 2 §:n mukaan arvopapereihin liittyviä tietoja on velvollisuus salassapitosäännösten estämättä antaa viranomaiselle, jolla on lain nojalla oikeus saada sellaisia tietoja. Sijoitusrahastojen osalta tiedonantovelvollisuuksista säädetään sijoitusrahastolaissa, jonka 26 luvun 1 §:n mukaan rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö ovat oikeutettuja antamaan muutoin lain nojalla salassa pidettäviä tietoja ainoastaan syyttäjä- tai esitutkintaviranomaisille rikoksen selvittämiseksi sekä muuten laissa sellaisten tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle. Tiedot pyydetään erikseen jokaiselta eri taholta rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla.
Verotiedot, myös veroviranomaisten hallussa olevat tiedot sekä hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 3 a kohdan nojalla saadut tiedot – verotusta koskevat tiedot ovat, erityisesti yksityiselämän suojan vuoksi, säädetty verotustietojen julkisuudesta annetussa laissa (1346/1999) suurilta osin salassa pidettäviksi. Lain 19 §:n mukaan verohallinto voi salassapitovelvollisuuden estämättä antaa yksittäistapauksessa pyynnöstä verotustietoja verovelvollista koskevine tunnistetietoineen syyttäjä- ja esitutkintaviranomaisille muun ohella rikosten ennalta estämistä, selvittämistä sekä syytteeseenpanoa varten. Rahanpesun selvittelykeskus voi 4 §:n nojalla pyytää verohallinnolta tietoja. Poliisilla on valmistelussa rajapinnat sekä verotustietoihin ja tulorekisteriin että Harmaan talouden selvitysyksikön velvoitteidenhoitoselvityksiin.
Tiedot tavaroita tai palveluja tai käyttöoikeussopimuksia koskevista julkisista hankintamenettelyistä – Rahanpesun selvittelykeskus voi rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla pyytää näitä tietoja.
Kuudennen rahanpesudirektiivin 16 artiklassa tarkoitetun pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän tiedot, sekä kansallisten kiinteistörekisterien tai sähköisten tietojenhakujärjestelmien sekä maarekisterien ja katasterien tiedot – Suomessa pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 4 luvun 17 j §:ssä tarkoitetun pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän tiedot, sekä kiinteistötietojärjestelmä, joka sisältää kiinteistörekisterin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin (kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annettu lain 3 §; kiinteistörekisterilaki (392/1985). Rahanpesun selvittelykeskuksella on oikeus pyytää edellä mainittuja tietoja rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla. Sillä on edellä esitetyn mukaisesti suora ja välitön pääsyoikeus pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään ja pääsy tulee olemaan myös yhteenliittämisjärjestelmään. Sillä on myös suora ja välitön pääsy kiinteistötietojärjestelmään poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 14 kohdan nojalla.
Luonnollisia henkilöitä koskevissa kansallisissa väestörekistereissä olevat tiedot – Suomessa väestötietojärjestelmä (väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annettu laki, 661/2009). Rahanpesun selvittelykeskuksella on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 11 kohdan nojalla.
Kansallisissa passi- ja viisumirekistereissä olevat tiedot – rahanpesun selvittelykeskuksella on pääsypoliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdan sekä 17 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla. Passirekisterin tietojen käytöstä säädetään poliisin henkilötietolain 11–15 §:ssä.
Matkustustietokannoissa olevat tiedot – Suomessa matkustajatietojärjestelmä. Rahanpesun selvittelykeskuksella on oikeus pyytää edellä mainittuja tietoja rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla ja sillä on pääsy matkustustietokantoihin Suomessa poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 15 kohdan nojalla. Poliisi käyttää matkustajatietojärjestelmää, joka kerää ja käsittelee lentoliikenteen matkustajarekisteritietoja (Passenger Name Record, PNR) ja matkustajan ennakkotietoja (API) lain edellyttämällä tavalla.
Liike-elämän tietokannoissa, mukaan lukien kauppa- ja yritysrekisterit ja poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tietokannat, olevat tiedot – Suomessa kauppa- ja yritysrekisterissä olevat tiedot. Rahanpesun selvittelykeskuksella on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla kaupparekisteriin. Rajapinta Patentti- ja rekisterihallituksen Virre-tietopalveluun on rakennettu. Suomessa ei ole keskitettyä tietokantaa poliittisesti vaikutusvaltaisista henkilöistä.
Kansallisissa ajoneuvo-, ilma-alus- ja vesikulkuneuvorekistereissä olevat tiedot – Suomessa liikenneasioiden rekisteri (liikenteen palveluista annettu laki (320/2017)). Rahanpesun selvittelykeskuksella on oikeus pyytää edellä mainittuja tietoja rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla. Poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.
Kansallisissa sosiaaliturvarekistereissä olevat tiedot – rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla tietoja kysytään suoraan lähinnä Kansaneläkelaitokselta, jos epäillään esimerkiksi sosiaalitukien väärinkäytöstä.
Tullaustiedot, myös käteisen rahan fyysistä liikkumista rajan yli koskevat tiedot – poliisilla ei ole pääsyä tullaustietoihin tai käteisvarojen ilmoittamista koskeviin tietoihin. Tullaustietoja voidaan toimittaa poliisille henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain 20 §:n perusteella muun muassa silloin, kun kyse on rikosten ennalta estämisestä ja paljastamisesta. Käteisvarojen valvonnasta annetun asetuksen ja Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta annetun lain (432/2021) mukaiset Tullin vastaanottamat käteisvarailmoitukset toimitetaan rahanpesun selvittelykeskukseen (asetuksen 9 artikla). Poliisille ne toimitetaan ainoastaan rajatussa joukossa vakavia rikosepäilyitä (lain 11 §).
Kansallisissa aserekistereissä olevat tiedot – Suomessa aserekisteri. Pääsy rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n (esim. asekauppaan liittyvän rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen selvittämiseksi) sekä poliisin henkilörekisteristä annetun lain (509/1995) 5 luvun 18 §:n ja poliisilain 1 §:n nojalla.
Kansallisissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevissa rekistereissä olevat tiedot (rahanpesun selvittelykeskuksesta annettu laki 4 §). Poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla. Rajapinta Patentti- ja rekisterihallituksen Virre-tietopalveluun on rakennettu 2025.
Keskitettyjen rekisterien 10 artiklan 19 kohdan mukaisen yhteenliittämisen kautta saatavilla olevat tiedot – Suomessa rahanpesulain 18 §:ssä tarkoitetun tosiasiallisia edunsaajatietoja koskevien keskitettyjen rekisterien yhteenliittämisen kautta saatavilla olevat tiedot. Rahanpesun selvittelykeskuksella tulee olemaan suora ja välitön pääsyoikeus rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla.
Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rekistereissä olevat tiedot – Suomessa yhdistys- ja säätiörekisterissä olevat tiedot. Pyydetään erillisellä tietopyynnöllä. Lisäksi Virressä on tietoja säätiöistä sekä ePortissa yhdistyksistä, joita voidaan pyytää rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla.
Kansallisten finanssivalvonta- ja sääntelyviranomaisten hallussa 61 artiklan ja 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti olevat tiedot – Suomessa toimivaltaisten viranomaisten hallussa ehdotettavan rahanpesulain 74, 78 ja 84 §:ssä säädetyt tiedot.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 280/2004/EY ja N:o 406/2009/EY mukaisen unionin rekisterin perustamisesta ja komission asetusten (EU) N:o 920/2010 ja (EU) N:o 1193/2011 kumoamisesta annetun komission asetuksen (EU) N:o 389/2013 mukaisesti perustetut tietokannat, joissa säilytetään hiilidioksidipäästökauppaa koskevia tietoja – edellä mainitun asetuksen mukaisesti perustetut tietokannat, kuten Unionin rekisteri, sisältävät tietoja hiilidioksidipäästökaupasta. Näihin tietokantoihin pääsy on rajoitettu ja niiden käyttöä valvotaan tarkasti. Poliisi voi saada pääsyn näihin tietokantoihin, jos se on tarpeen rikostutkinnan tai turvallisuuteen liittyvien syiden vuoksi.
Yritysten vuositilinpäätöksiä koskevat tiedot – Suomessa kaupparekisterin yritysten vuositilinpäätöksiä koskevat tiedot. Tiedot saadaan Patentti- ja rekisterihallitukselta Virre-tietopalvelun kautta. Kysely Patentti- ja rekisterihallitus tai tietojen haku suoraan käyttöliittymästä rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla.
Kansalliset maahanmuuttorekisterit – Suomessa ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmässä olevat tiedot. Poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan Maahanmuuttoviraston tietojärjestelmiin.
Kauppatuomioistuinten hallussa olevat tiedot –Suomessa markkinaoikeuden hallussa olevat tiedot. Tiedot pyydetään rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla.
Maksukyvyttömyystietokannoissa olevat ja selvittäjien hallussa olevat tiedot – Suomessa maksukyvyttömyysrekisterissä ja Ulosottolaitoksen hallussa olevat tiedot. Tiedot pyydetään rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla. Rahanpesun selvittelykeskuksen suora ja välitön pääsy Ulosottolaitoksen hallussa oleviin tietoihin toteutuisi jatkossakin siten, että Ulosottolaitos antaisi tiedot pyynnöstä rahanpesun selvittelykeskukselle.
Tiedot kohdennettujen talouspakotteiden nojalla jäädytetyistä tai pysäytetyistä varoista ja muusta omaisuudesta – Tietoja pyydetään mm. Ulosottolaitokselta ja ulkoministeriöltä rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla.
Rahanpesun selvittelykeskuksella on edellä esitetyn mukaisesti voimassa olevan lainsäädännön nojalla pääsy kaikkiin kuudennen rahanpesudirektiivin 21 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisiin tietoihin. Lisäksi 21 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti rahanpesun selvittelykeskuksella tulee olla suora tai välitön pääsy lainvalvontatietoihin, joita ovat:
1. kaikenlaiset tiedot, joita toimivaltaisilla viranomaisilla on jo hallussaan rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi tai niihin liittyviä syytetoimia varten;
2. kaikenlaiset tiedot, joita viranomaisilla tai yksityisillä on hallussaan rikosten estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi tai niihin liittyviä syytetoimia varten ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten saatavilla ilman, että niiden tarvitsee käyttää kansallisen lainsäädännön mukaisia pakkokeinoja.
Kuudennen rahanpesudirektiivin mukaan näihin tietoihin on kuuluttava muun muassa rikosrekisterit sekä tiedot, jotka koskevat tutkimuksia, varojen jäädyttämistä tai takavarikoimista tai muita tutkimukseen liittyviä tai väliaikaisia toimia sekä tuomioita ja menetetyksi tuomitsemisia. 21 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukselle myönnetään mahdollisuuksien mukaan suora pääsy 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa lueteltuihin tietoihin. Jos rahanpesun selvittelykeskukselle on myönnetty välillinen pääsy tietoihin, tiedot hallussaan pitävän yhteisön tai viranomaisen on annettava ne viivytyksettä. Jäsenvaltiot voivat sallia, että pääsyä ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuihin lainvalvontatietoihin rajoitetaan tapauskohtaisesti, jos tällaisten tietojen antaminen todennäköisesti vaarantaa meneillään olevan tutkinnan. Suomessa tutkinnanjohtaja päättää esitutkinnan aikana salassa pidosta esitutkintalain säännösten pohjalta. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä tutkinnanjohtajalla on viimekätinen sananvalta siitä, miten tietoja voidaan kesken olevan esitutkinnan osalta hyödyntää, esitutkintaa vaarantamatta.
Rahanpesun selvittelykeskuksella on voimassa olevan rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n 1 ja 2 momentin nojalla oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä sekä ilmoitusvelvollisilta, mukaan lukien tarvittaessa edellä mainittujen johtajat ja työntekijät, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen kannalta välttämättömät tiedot ja asiakirjat maksutta sen estämättä, mitä liikesalaisuutta tai yksilön, yhteisön tai säätiön taloudellisia olosuhteita, taloudellista asemaa tai verotustietoja koskevien tietojen salassapidosta säädetään. Rahanpesun selvittelykeskuksella on poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla välitön ja suora pääsy Rajavartiolaitoksen ja Tullin henkilörekistereihin niitä poliisin tehtäviä varten, jotka vastaavat tehtäviä, joita varten tiedot on kerätty ja talletettu, sekä muuhun tarkoitukseen 13 §:ssä ja 14 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Henkilötietojen käsittelystä puolustusvoimissa annetun lain (332/2019) 29 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohta antaa puolustusvoimille oikeuden luovuttaa henkilötietoja niitä poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä varten, jotka liittyvät oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen tai rikosten ennalta estämiseen, paljastamiseen, selvittämiseen ja syyteharkintaan saattamiseen. Rikosrekisterilain (770/1993) 4 §:ssä ja 4 a §:ssä säädetään rajatuista tapauksista, joissa rekisterin tietoja voi luovuttaa esitutkintaviranomaisille. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskuksella on poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 4 alakohdan mukaisesti pääsy sakkorekisteriin.
4 a §.Rahanpesurekisterin tietojen luovuttaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 a §, johon siirrettäisiin voimassa olevan lain 4 §:n 4 momentti eli rahanpesurekisterin tietojen luovuttamista koskeva sääntely. Siirrettävän 4 §:n 4 momentin asiallista sisältöä ei muutettaisi, mutta se jaettaisiin kuuteen eri momenttiin. Säännöksiin tehtäisiin lisäksi joitakin kielellisiä tarkennuksia. Lisäksi tietojen luovuttamista koskevaa sääntelyä täydennettäisiin siten, että rahanpesun selvittelykeskukselle annettaisiin toimivalta luovuttaa rahanpesurekisterin tietoja myös kohdennetuista talouspakotteista vastaaville toimivaltaisille viranomaisille ehdotettavan 2 momentin mukaisesti. Tällä implementoitaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 66 artiklan 1 kohta, joka edellyttää, että valvojat, rahanpesun selvittelykeskus ja kohdennetuista talouspakotteista vastaavat viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa ja antavat toisilleen tietoja, jotka ovat tärkeitä niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Edellä mainitut viranomaiset saavat käyttää tämän artiklan mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja ainoastaan tämän direktiivin tai muiden unionin säädösten soveltamisalaan kuuluvia tehtäviään hoitaessaan sekä kyseisten tehtävien hoitoon nimenomaisesti liittyvien hallinnollisten käsittelyjen tai oikeuskäsittelyjen yhteydessä. Tietojen luovuttamista ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska tämä ei ole tietojenluovutuksen edellytys myöskään kuudennen rahanpesudirektiivin 66 artiklassa. Rahanpesurekisterin ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi luovutettavien tietojen osalta viitataan edellä 3 §:ssä esitettyihin perusteluihin.
Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi säännös rahanpesuasetuksen tietojenvaihtokumppanuutta koskevan tietojenluovutuksen takia. Ehdotettavan 4 momentin mukaan rahanpesun selvittelykeskukselle annettaisiin toimivalta luovuttaa tietoja rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 2 momentin 4 kohdan b ja c alakohtien mukaisille toimivaltaisille viranomaisille ja 10 kohdan mukaiselle ilmoitusvelvolliselle, kun selvittelykeskus ottaa osaa rahanpesuasetuksen 75 artiklan mukaiseen tietojenvaihtokumppanuuteen. Rahanpesuasetuksen 75 artiklassa säädetään, että toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat tietojenvaihtokumppanuuden jäseniä, saavat hankkia, toimittaa ja vaihtaa tietoja vain siltä osin kuin se on tarpeen niiden asiaa koskevan unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisten tehtävien suorittamiseksi. Rahanpesuasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 57 alakohdassa määritellään tietojenvaihtokumppanuus. Määritelmän mukaan tietojenvaihtokumppanuudella tarkoitetaan mekanismia, joka mahdollistaa tietojen jakamisen ja käsittelyn ilmoitusvelvollisten ja tapauksen mukaan 44 alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten välillä rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoittamisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi joko kansallisella tai rajat ylittävällä tasolla ja kyseisen kumppanuuden muodosta riippumatta. Edellä mainitussa määritelmässä viitatulla toimivaltaisella viranomaisella tarkoitetaan 44 alakohdan a kohdan mukaista rahanpesun selvittelykeskusta, b kohdan mukaista valvontaviranomaista sekä c kohdan mukaista viranomaista, jonka tehtävänä on rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoittamisen tutkiminen tai näihin liittyvät syytetoimet tai jonka tehtävänä on rikoksella saatujen varojenjäljittäminen, takavarikointi tai jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen. Siten rahanpesun selvittelykeskuksella tulisi olla oikeus luovuttaa tietoja rahanpesulain 4 §:n 2 momentin 4 kohdan b ja c alakohdissa määritellyille viranomaisille. Asetuksen 75 artiklan 4 kohdan j alakohdassa todetaan, että jos tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 44 alakohdan c alakohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat tietojenvaihtokumppanuuteen, ne saavat hankkia, toimittaa tai vaihtaa henkilötietoja ja operatiivisia tietoja ainoastaan sen kansallisen lainsäädännön, jolla EU:n tietosuojadirektiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kansallisen rikosprosessioikeuden sovellettavien säännösten mukaisesti, mukaan lukien edellytetty tuomioistuimen ennakkolupa tai muu kansallinen menettelytae. Siten näiden viranomaisten eli rahanpesulain 4 §:n 2 momentin 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetun poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen, ulosottolaitoksen ja syyttäjän tulisi tietojenvaihtokumppanuutta koskevassa tiedonkäsittelyssä noudattaa kansallista tietosuojalakia sekä rikosasioiden tietosuojalakia. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskus voisi luovuttaa tietoja tietojenvaihtokumppanuuksissa mukana oleville ilmoitusvelvollisille.
Tietojenvaihtokumppanuutta koskevassa rahanpesuasetuksen 75 artiklassa on säädetty tiukat edellytykset tietojen vaihdolle, kuten ehdoton välttämättömyys asiakkaan tuntemista ja ilmoitusvelvollisuutta koskevien velvoitteiden noudattamiseksi. Vastuu unionin tai kansallisen lainsäädännön vaatimusten noudattamisesta säilyy tietojenvaihtokumppanuuksien osapuolilla. Artiklassa on myös tarkkaan määritelty, mitä tietoja kumppanuuden puitteissa saadaan vaihtaa ja millä tavoin tietoa voidaan hyödyntää. Yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta tietojenvaihtokumppanuus tarkoittaa, että asiakkaaseen ja muun muassa hänen varallisuuteensa alkuperään, liiketoimeen sekä asiakkaan riskitekijöihin liittyviä tietoja voidaan välittää tietojenvaihtokumppanuudessa, jos kaikki rahanpesuasetuksen edellytykset täyttyvät. Asetus edellyttää kuitenkin muun muassa, että välitettävän tiedon turvallisuus ja luottamuksellisuus varmistetaan, muun muassa mahdollisesti pseudonymisoinnin avulla. Lisäksi on huomioitava, että tiedonjakomahdollisuus koskee vain asetusten mukaisia korkeariskisempiä asiakkaita. Ennen henkilötietojen käsittelyä edellytyksenä on, että on tehty yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklassa tarkoitettu tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi.
Voimassa olevan lain 4 §:n 4 momentissa säädettyä tietojen teknistä luovuttamista koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin 6 momenttiin lisäämällä siihen maininta, että tietoja saa luovuttaa turvallisten ja suojattujen kanavien kautta. Kuudennen rahanpesudirektiivin 19 artiklan 8 kohdassa edellytetään, että rahanpesun selvittelykeskuksilla on käytössään turvalliset ja suojatut kanavat, joiden kautta ne voivat viestiä ja vaihtaa tietoja sähköisesti toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten kanssa.
4 b §.Luovutettavien tietojen käytön rajoittaminen tai kieltäytyminen ja palaute tiedoista. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 b §, jossa säädettäisiin luovutettavien tietojen käyttöä koskevista rajoituksista tai kieltäytymisestä sekä viranomaisten velvoitteesta antaa palautetta rahapesun selvittelykeskukselle sen luovuttamien tietojen käyttämisestä. Ehdotettavan pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 4 §:n 5 momentti. Momentin viittauspykälissä huomioitaisiin 4 §:n 4 momentin siirtäminen uuteen 4 a §:ään. Voimassa olevan lain 4 §:n 5 momentissa viitataan rajoitusten ja ehtojen asettamisesta mainitun pykälän 1, 2 ja 4 momentissa tarkoitettujen tietojen käytölle, mutta koska 4 momentti on siirretty 4 a §:ään, korjattaisiin viittaus 4 momentin osalta 4 a §:ään. Myös 5 §:n 3 momentissa aiemmin ollut rajoituspykälä siirrettäisiin tähän pykälään, eli mahdollisuus tietojen rajoittamiseen ja tietojen luovuttamista koskevien ehtojen antamiseen koskisi siten kaikkia rahanpesun selvittelykeskuksen luovuttamia tietoja niin kotimaahan kuin ulkomaille.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksen mahdollisuudesta kieltäytyä luovuttamasta tietoja muulle kuin esitutkintaviranomaiselle tiettyjen edellytysten tapauksessa. Kuudennen rahanpesudirektiivin 22 artiklan 1 kohdassa säädetään tietopyyntöön vastaamisen kieltäytymisperusteista. Mainitun artiklakohdan mukaan, jos objektiivisten tosiseikkojen perusteella on syytä olettaa, että tietojen antamisella olisi kielteisiä vaikutuksia käynnissä olevaan selvittelyyn tai analyysiin, tai jos on kyse poikkeustapauksesta, jossa tietojen ilmaiseminen olisi selvässä epäsuhteessa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeutettuihin etuihin nähden tai merkityksetöntä siihen tarkoitukseen nähden, johon niitä on pyydetty, rahanpesun selvittelykeskuksella ei ole velvollisuutta vastata tietopyyntöön. Tällaisissa tapauksissa rahanpesun selvittelykeskuksen on esitettävä kirjallisesti kieltäytymisen perustelut pyynnön esittäneelle viranomaiselle.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 22 artiklan 2 kohdan edellyttämästä toimivaltaisten viranomaisten palautteenantovelvollisuudesta rahanpesun selvittelykeskukselle 4 a §:n 1–3 momentin ja 2 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen käyttämisestä ja niiden hyödyllisyydestä sekä kyseisten tietojen perusteella toteutettujen toimien ja tutkimusten tuloksista. Kyseisillä viranomaisilla tarkoitetaan rahanpesulain 4 §:n 2 momentin 4 kohdan b–d alakohdan mukaisia viranomaisia. Tällaista palautetta olisi annettava säännöllisesti ja joka tapauksessa kootussa muodossa vähintään kerran vuodessa.
5 §.Kansainvälinen tietojen vaihtaminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi täsmentämällä se kuvaamaan paremmin pykälän sisältöä, joka koskee kansainvälistä tietojen vaihtamista. Pykälän 1 ja 2 momenttiin ei ehdoteta muutoksia. Pykälän 3 momentin sisältöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että osa 3 momentin sisällöstä ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 4 ja 5 momenttiin. Pykälän 4 momentin sisältöä ehdotetaan muutettavaksi ja siirrettäväksi uuteen 7 ja 8 momenttiin sekä 5 a §:n 5 momenttiin. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jolloin nykyinen 5 momentti siirtyisi 9 momentiksi.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että sen muu kuin momentin ensimmäisen virkkeen mukaisen sääntely siirrettäisiin uusiin momentteihin. Kyse olisi lain luettavuutta parantavasta ehdotuksesta. Siten 3 momentissa säädettäisiin vain rahanpesun selvittelykeskuksen tietojen luovutuksesta vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskukselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi momenttiin ehdotetaan tehtäväksi yksi kielellinen korjaus. Säännöksen sisältöön ei ehdotettaisi muutoksia.
Pykälän uuteen 4 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan 3 momentin viides virke. Säännökseen ei ehdoteta sisällöllistä muutosta, mutta momentin pilkkomisen takia viittaus tämän momentin mukaista tarkoitusta varten muutettaisiin ulottumaan 3 momentissa säädettyä tarkoitusta varten. Rahanpesun selvittelykeskus voisi edelleen luovuttaa tietoja vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskukselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle myös ilman pyyntöä silloin, kun se on tarpeen 3 momentissa säädettyä tarkoitusta varten. Lisäksi momenttiin ehdotetaan tehtäväksi yksi kielellinen korjaus.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa täsmennettäisiin voimassa olevan lain 5 §:n 3 momentin 6 virkkeen mukaista säännöstä vastaamaan kuudennen rahanpesudirektiivin 31 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan rahanpesun selvittelykeskuksen vastaanottaessa rahanpesuasetuksen 69 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisen ilmoituksen, joka koskee toista Euroopan unionin jäsenvaltiota, sen on viipymättä toimitettava ilmoitus tai kaikki siitä saadut olennaiset tiedot kyseisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle. Mainittua säännöstä täsmennettäisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 33 artiklan mukaisesti siten, että toimituksen on tapahduttava ilman rajoituksia tai ehtoja kyseisten tietojen käytölle. Mainitun 33 artiklakohdan mukaan rahanpesun selvittelykeskus voi vaihtaessaan tietoja ja asiakirjoja 29 ja 31 artiklan mukaisesti i asettaa kyseisten tietojenkäytölle rajoituksia ja ehtoja paitsi, jos ne koostuvat ilmoitusvelvollisen rahanpesuasetuksen 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamasta ilmoituksesta tai siitä saaduista tiedoista, jotka koskevat toista jäsenvaltiota, jossa ilmoitusvelvollinen toimii palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla ja jolla ei ole yhteyttä tiedot toimittavan rahanpesun selvittelykeskuksen jäsenvaltioon. Tiedot vastaanottavan rahanpesun selvittelykeskuksen on noudatettava näitä rajoituksia ja ehtoja.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksen oikeudesta luovuttaa tietoa Europolille. Kyseinen säännös siirrettäisiin voimassa olevan lain 4 §:n 4 momentista ja se viittaa rahoitustietodirektiivin 12 artiklan mukaiseen oikeuteen luovuttaa tietoja Europolille. Tietoja olisi mahdollista luovuttaa sekä pyydettäessä että oma-aloitteisesti. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskus voisi luovuttaa tietoja pyydettäessä tai oma-aloitteisesti myös rahanpesuntorjuntaviranomaiselle (AMLA), Euroopan syyttäjänvirastolle (EPPO), Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF), sekä Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastolle (Eurojust). AMLA-asetus ja rahanpesuasetus edellyttävät, että rahanpesun selvittelykeskukset pystyvät toimittamaan analyysiensa tulokset kyseisille EU-virastoille asetusten määrittelemissä tilanteissa. AMLA-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan AMLAlla on jäsenvaltioissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten osalta valtuudet pyytää rahanpesun selvittelykeskuksilta muita kuin operatiivisia tietoja ja analyyseja, jos ne ovat tarpeen arvioitaessa rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyviä sisämarkkinoihin kohdistuvia uhkia, haavoittuvuuksia ja riskejä.
Rahanpesun selvittelykeskuksen ja EPPOn välisestä yhteistyöstä säädetään rahanpesuasetuksen 81 artiklassa ja yhteistyöstä OLAFin kanssa 83 artiklassa. Rahanpesuasetuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan rahanpesun selvittelykeskuksen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava EPPOlle analyysiensa tuloksista ja kaikista asiaankuuluvista lisätiedoista, jos on perusteltuja syitä epäillä, että on tapahtunut tai on tapahtumassa rahanpesua tai muuta rikollista toimintaa, jonka osalta EPPO voisi käyttää toimivaltaansa mainitun asetuksen 22 artiklan ja 25 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Kyseisen asetuksen 83 artiklan mukaan rahanpesun selvittelykeskuksen on viipymättä toimitettava analyysiensa tulokset ja kaikki asiaankuuluvat lisätiedot OLAFille, jos on perusteltuja syitä epäillä, että on tapahtunut tai on tapahtumassa petoksia, lahjontaa tai unionin taloudellisia etuja vahingoittavaa muuta laitonta toimintaa, jonka osalta OLAF voisi käyttää toimivaltaansa mainitun asetuksen 8 artiklan mukaisesti. Siten rahanpesun selvittelykeskuksen tulisi toimittaa tiedot EPPOlle ja OLAFille rahanpesuasetuksessa säädetyn mukaisesti.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 momentti, johon siirrettäisiin voimassa olevan lain 5 §:n 4 momentin toisen ja kolmannen virkkeen säännökset. Lisäksi siirrettävään kolmanteen virkkeeseen tehtäisiin yksi kielellinen korjaus. Säännöksiin ei tehtäisi sisällöllisiä muutoksia vaan kyse olisi lain luettavuuden parantamista koskevasta ehdotuksesta.
Pykälän 3–7 momentissa tietojenvaihdosta säädettyä ei olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen, koska myöskään kuudennessa rahanpesudirektiivissä, AMLA-asetuksessa ja rahanpesuasetuksessa tietojenvaihtoa ei ole sidottu välttämättömyysedellytykseen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 momentti, johon siirrettäisiin voimassa olevan lain 5 §:n 4 momentin viimeisen virkkeen säännös. Kyse olisi lain luettavuuden parantamista koskevasta ehdotuksesta eikä säännökseen ehdoteta sisällöllisiä muutoksia.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 9 momentti, johon siirrettäisiin voimassa olevan lain 5 §:n 5 momentti uusien ehdotettavien momenttien takia. Siirrettävän momentin sisältöön ei ehdoteta muutoksia.
5 a §.Kansainväliseen tietopyyntöön vastaaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 a §, jossa säädettäisiin kansainväliseen tietopyyntöön vastaamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskusten välisen tiedonvaihdon määräajoista kuudennen rahanpesudirektiivin 31 artiklan 6 kohdan edellyttämällä tavalla. Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan, että määräajat rahanpesun selvittelykeskusten tietojenvaihdolle ovat välttämättömiä nopean, tehokkaan ja johdonmukaisen yhteistyön varmistamiseksi. Määräajoista olisi säädettävä, jotta voidaan varmistaa tehokas tiedonvaihto kohtuullisessa ajassa tai täyttää menettelyä koskevat vaatimukset. Lyhemmistä määräajoista olisi säädettävä sellaisia poikkeuksellisia, perusteltuja ja kiireellisiä tapauksia varten, joissa tietopyynnön vastaanottaneella rahanpesun selvittelykeskuksella on suora pääsy tietokantoihin, joissa pyydettyjä tietoja säilytetään. Jos tietopyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus ei pysty antamaan tietoja säädetyssä määräajassa, sen olisi ilmoitettava tästä pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle. Kuudennen rahanpesudirektiivin 31 artiklan 6 kohdan mukaisesti 1 momentissa säädettäisiin, että vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskuksen tietopyyntöön olisi vastattava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, jos pyydetyt tiedot ovat rahanpesun selvittelykeskuksen hallussa tai jos pyydettyjä tietoja säilytetään tietokannassa tai rekisterissä, johon pyynnön vastaanottaneella rahanpesun selvittelykeskuksella on suora pääsy. Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa tätä määräaikaa voitaisiin pidentää enintään kymmeneen työpäivään. Jos pyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus ei pystyisi hankkimaan pyydettyjä tietoja, sen on ilmoitettava asiasta pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta 1 momentissa säädettyihin määräaikoihin. Kuudennen rahanpesudirektiivin 31 artiklan 7 kohdan mukaisesti rahanpesun selvittelykeskuksen tulisi poikkeuksellisissa, perustelluissa ja kiireellisissä tapauksissa antaa kyseiset tiedot viimeistään yhden työpäivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Jos rahanpesun selvittelykeskus ei pystyisi vastaamaan yhden työpäivän kuluessa tai sillä ei olisi suoraa pääsyä tietoihin, sen olisi ilmoitettava tämä perusteluineen pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle. Jos pyydettyjen tietojen toimittaminen yhden työpäivän kuluessa aiheuttaisi kohtuuttoman rasituksen rahanpesun selvittelykeskukselle, se voisi lykätä tietojen toimittamista. Tällöin sen olisi viipymättä ilmoitettava pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle tällaisesta lykkäyksestä. Rahanpesun selvittelykeskus saisi lisäksi pidentää tietopyyntöön vastaamiseen asetettua määräaikaa enintään kolmeen työpäivään.
Pykälän 3 ja 4 momentissa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta kieltäytymisestä. Voimassa olevan lain 5 §:n 3 momentin neljännen virkkeen mukaisia tietojen luovuttamisesta kieltäytymisen säännöksiä muutettaisiin vastaamaan kuudennen rahanpesudirektiivin 31 artiklan ja rahoitustietodirektiivin 7 artiklan edellytyksiä. Kuudennen rahanpesudirektiivin 31 artiklan 8 kohdan mukaan rahanpesun selvittelykeskus voi kieltäytyä vaihtamasta tietoja vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa tietojenvaihto voisi olla sen kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista. Nämä poikkeukselliset olosuhteet on täsmennettävä siten, että estetään analysointiin tarvittavien tietojen vapaaseen vaihtoon kohdistuva väärinkäyttö sekä siihen kohdistuvat aiheettomat rajoitukset. Rahanpesun selvittelykeskus voi kieltäytyä luovuttamasta tietoa vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskukselle ainoastaan, jos se olisi vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteita. Tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa tietojen luovutus vaarantaisi kohdehenkilön henkeä tai terveyttä, tai muita perusoikeuksia. Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan, että rahanpesun selvittelykeskus ei saisi pidättyä tai kieltäytyä vaihtamasta toisen rahanpesunselvittelykeskuksen kanssa oma-aloitteisesti tai pyynnöstä tietoja sellaisista syistä, jotka liittyvät esimerkiksi siihen, että esirikos ei ole selvillä, tai kansallisen rikoslainsäädännön erityispiirteisiin ja eroihin esirikosten määritelmissä taikka siihen, että ei ole viitattu joihinkin tiettyihin esirikoksiin. Rahanpesun selvittelykeskukset ovat ilmoittaneet tiettyjen esirikosten, kuten verorikosten, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa, kansallistenmääritelmien eroihin perustuvista vaikeuksista tietojenvaihdossa. Tällaiset erot eivät saisi haitata keskinäistä tietojen vaihtamista, tietojen jakamista toimivaltaisille viranomaisille eivätkä tietojen käyttöä. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi ripeästi, rakentavasti ja tehokkaasti huolehdittava mahdollisimman laajasta kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten kanssa tehtävästä rahanpesuun, sen esirikoksiin ja terrorismin rahoittamiseen liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä tiedonsiirtoon sovellettavien tietosuojasääntöjen, FATFin suositusten ja Egmont-ryhmän rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojen vaihtoa koskevien periaatteiden mukaisesti. Tätä varten rahanpesun selvittelykeskuksia olisi kannustettava tekemään kahdenvälisiä sopimuksia ja yhteisymmärryspöytäkirjoja kolmansien maiden vastapuolten kanssa ottaen samalla huomioon mahdolliset perusoikeusvelvoitteet ja tarve suojella oikeusvaltioperiaatetta.
Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan lisäksi, että rahanpesun selvittelykeskus voi asettaa tiettyjä rajoituksia toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle toimittamiensa tietojen jatkokäytön osalta. Vastaanottavan rahanpesun selvittelykeskuksen olisi käytettävä tietoja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten ne on pyydetty tai toimitettu. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi annettava vastaavasti toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle ennakkosuostumuksensa tietojen toimittamiseen muille toimivaltaisille viranomaisille riippumatta siitä, minkä tyyppisiä esirikoksia niihin mahdollisesti liittyy, ja riippumatta siitä, onko esirikokset yksilöity tietojen vaihtamisenajankohtana, jotta tietojen jakamistehtävä voidaan suorittaa tehokkaasti. Tällainen ennakkosuostumus tietojen edelleen jakamiseen olisi annettava viipymättä, eikä sitä pitäisi evätä, paitsi jos kyseinen edelleen jakaminen ei kuulu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien säännösten soveltamisalaan tai jos se ei ole kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden mukaista. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi annettava selitys suostumuksen epäämisestä.
Pykälän 5 momentti sisältäisi voimassa olevan lain 5 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen sisältöä koskevan sääntelyn, mutta sitä muutettaisiin kuudennen rahanpesudirektiivin mukaisesti. Momentissa säädettäisiin kuudennen rahanpesudirektiivin 30 artiklan mukaisesti, että rahanpesun selvittelykeskusten olisi käytettävä FIU.net-järjestelmää keskinäisessä yhteistyössään. Kuudennen rahanpesudirektiivin johdantokappaleissa todetaan, että järjestelmän hallinnoinnista ja ylläpidosta huolehtii AMLA, jonka olisi varmistettava mahdollisimman korkea turvallisuustaso ja vaihdettujen tietojen täydellinen salaus. Järjestelmää voitaisiin käyttää tarvittaessa ja AMLAn päätöksellä myös tietojenvaihtoon kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten sekä muiden viranomaisten ja unionin elinten, toimistojen ja virastojen kanssa. Rahanpesunselvittelykeskusten olisi hyödynnettävä FIU.net-järjestelmän toimintojen kaikilta osin. Näiden toimintojen avulla rahanpesun selvittelykeskusten olisi pystyttävä vertaamaan tietojaan muiden rahanpesun selvittelykeskusten tietoihin pseudonymisoidusti ja havaita näin niitä kiinnostavat kohteet muissa jäsenvaltioissa sekä selvittämään näiden kohteiden tulot ja varat varmistaen samalla henkilötietojen täyden suojan. Jotta rahanpesun selvittelykeskukset voivat havaita yhteyksiä rahoitustietojen ja rikollisuuteen liittyvien tiedustelutietojen välillä, niiden olisi myös voitava käyttää FIU.net-toimintoja suorittaakseen tietojensa ristiinvertailua pseudonymisoidusti unionin elinten, toimistojen ja virastojen hallussa oleviin tietoihin nähden siltä osin kuin tällainen ristiinvertailu kuuluu viimeksi mainittujen oikeudellisten toimivaltuuksien piiriin ja noudattaen kaikilta osin sovellettavia tietosuojasääntöjä.
6 §.Rahanpesun selvittelykeskuksen määräys liiketoimen keskeyttämisestä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi määräajat liiketoimen keskeyttämismääräyksen antamisesta ilmoitusvelvolliselle kuudennen rahanpesudirektiivin 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Jos keskeyttämismääräys annetaan rahanpesuasetuksen 69 artiklan mukaisesti ilmoitetun epäilyn perusteella niin määräys tulee antaa kolmen työpäivän kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Jos tarve keskeyttää liiketoimi perustuu rahanpesun selvittelykeskuksen analyysitoimintaan, tai toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta tai vieraan valtion rahanpesun selvittelykeskukselta tulleeseen pyyntöön, riippumatta siitä, onko ilmoitusvelvollinen tehnyt aiemman ilmoituksen, rahanpesun selvittelykeskuksen on määrättävä keskeyttämisestä mahdollisimman pian.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisäksi tehtäväksi tekninen muutos korvaamalla unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1672 sen lyhytnimikkeellä käteisvarojen valvonnasta annettu asetus. Lisäksi tehtäisiin kielellinen yksi kielellinen korjaus.
6 a §.Rahanpesun selvittelykeskuksen määräys pankkitilin, maksutilin tai kryptovaratilin käytön keskeyttämisestä tai liikesuhteen keskeyttämisestä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 a §, jonka 1 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksen oikeudesta antaa ilmoitusvelvolliselle määräys pankkitilin, maksutilin tai kryptovaratilin käytön keskeyttämisestä tai liikesuhteen keskeyttämisestä enintään viiden arkipäivän ajaksi, jos keskeytys on välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Kyseessä on uusi toimivalta, josta säädetään kuudennen rahanpesudirektiivin 24 artiklan 2 kohdassa.
Pykälän 2 momentin mukaan keskeyttämismääräys voidaan antaa myös ulkomaisen rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen torjunnasta vastaavan viranomaisen pyynnöstä. Tästä säädetään kuudennen rahanpesudirektiivin 24 artiklan 2 kohdassa. Artiklan 2 kohdan mukaan keskeyttämisjakso saa olla enintään viisi työpäivää, mutta jäsenvaltiot voivat vahvistaa pidemmän ajanjakson, jos rahanpesun selvittelykeskukset suorittavat kansallisen lainsäädännön mukaisesti rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä, takavarikointia, jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista. Jos on vahvistettu pidempi keskeyttämisjakso, jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset hoitavat tehtäväänsä soveltaen asianmukaisia kansallisia suojatoimia, kuten pankkitilin tai maksutilin, kryptovaratilin tai liikesuhteen keskeyttämisen kohteena olevan henkilön mahdollisuutta hakea kyseiseen keskeyttämispäätökseen muutosta tuomioistuimelta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksen oikeudesta pyytää 1, 2 ja 4 momentissa säädettyä tarkoitusta varten selvitystä pankkitilistä, maksutilistä, kryptovaratilistä tai liikesuhteesta siltä, jonka varoja tai omaisuutta keskeyttäminen koskee. Keskeytysmääräys olisi viivytyksettä peruttava, kun keskeytys ei olisi enää tarpeen. Määräys käytännössä peruttaisiin, jos asiassa saataisiin asianomaiselta henkilöltä tai muutoin riittävä selvitys, tai jos asiassa olisi sen sijaan syytä epäillä rikosta, asiassa haettaisiin vakuustakavarikkoa. Vastaava edellytys liittyy vakuustakavarikkoa ja takavarikkoa koskevaan sääntelyyn, joita mahdollisuus niitä edeltävään määräaikaiseen liiketoimen keskeytysmääräykseen täydentää. Vakuustakavarikko on pakkokeinolain 6 luvun 4 §:n mukaan kumottava, kun sitä ei ole enää syytä pitää voimassa. Takavarikko on pakkokeinolain 7 luvun 14 §:n mukaan kumottava niin pian kuin se ei ole enää tarpeen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskukselle valtuus jatkaa keskeyttämismääräystä 25 arkipäivän ajan, jos se olisi välttämätöntä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta hakea muutosta rahanpesun selvittelykeskuksen ehdotetun 4 momentin nojalla tekemään keskeyttämismääräyksen jatkamiseen. Keskeyttämismääräykseen voitaisiin vaatia oikaisua keskusrikospoliisilta siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Kuudennen rahanpesudirektiivin 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on keskeyttämismääräyksen pidemmän ajanjakson valittuaan varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset hoitavat tehtäväänsä soveltaen asianmukaisia kansallisia suojatoimia. Mainitussa artiklakohdassa todetaan, että suojatoimi voi olla mahdollisuus hakea keskeyttämispäätökseen muutosta tuomioistuimelta. Koska tuomioistuinkäsittely on hidas prosessi ja päätöksen saaminen tuomioistuimesta voi venyä useiden kuukausin päähän, katsotaan yksilön oikeusturvaa paremmin edistävämmäksi ratkaisuksi, että mahdollisuus vaatia muutosta keskeyttämismääräykseen toteutetaan oikaisuvaatimusmenettelyn mukaisesti.
Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään hallintolain 7 a luvussa. Hallintolain 49 b §:n mukaan lailla voidaan erikseen säätää mahdollisuudesta hakea oikaisua viranomaisen päätökseen. Tällöin päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, vaan vasta oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla. Valitus tehdään tällöin siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetulla lailla säädetään. Päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 6 §:n mukaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 7 §:ssä säädetään, että oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain se, joka on tehnyt oikaisuvaatimuksen. Jos hallintopäätöstä on oikaisuvaatimusmenettelyssä muutettu tai se on kumottu, oikaisuvaatimuspäätökseen saa hakea muutosta valittamalla myös se, jolla on 7 §:n tai muun lain mukaan valitusoikeus asiassa. Kun oikaisuvaatimus on tehty, voi oikaisuvaatimuksen käsittelevä viranomainen hallintolain 81 §:n mukaan kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi.
Hallintolain 49 d §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti sille viranomaiselle tai muulle julkista hallintotehtävää hoitavalle, joka on tehnyt päätöksen. Siten keskusrikospoliisin tekemästä keskeyttämismääräyksestä tulisi vaatia oikaisua keskusrikospoliisista.
Rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävät on määritelty rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 2 §:ssä, jonka 1 momentin 1 kohdan mukaan yksi selvittelykeskuksen tehtävistä on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen, paljastaminen ja selvittäminen sekä tutkintaan saattaminen. Tällä tarkoitetaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen epäilyihin liittyvien ilmoitusten ja näihin epäilyihin liittyvien tietojen vastaanottamista, tallettamista ja muuta käsittelemistä sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämistä, paljastamista ja selvittämistä.
Rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 6 §:n mukaan selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voi antaa ilmoitusvelvolliselle määräyksen liiketoimen keskeyttämisestä enintään kymmenen arkipäivän ajaksi, jos tällainen keskeytys on välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Sen sijaan ehdotetun 6 a §:n mukaiseksi keskeytysajaksi ehdotetaan viittä arkipäivää. Tämä keskeytysaika koskisi tilannetta, jossa rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voisi antaa ilmoitusvelvolliselle määräyksen pankkitilin, maksutilin tai kryptovaratilin käytön tai liikesuhteen keskeyttämisestä enintään viiden arkipäivän ajaksi, jos tällainen keskeytys on välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Keskeytysaikaa voitaisiin jatkaa kahdellakymmenelläviidellä arkipäivällä, ottaen huomioon selvittelykeskuksen toimintaympäristön ja rikollisuuden yhä kansainvälisemmäksi muuttuneen luonteen, sekä rahanpesun selvittelykeskuksen keskeisen roolin rikoshyödyn jäljittämisessä ja takavarikoinnissa. Selvittelykeskuksen vuosittain antamien liiketoimen keskeyttämistä koskevien määräysten ja pysäytyspyyntöjen lukumäärää on kuvattu edellä luvussa 3.1. Rahanpesun selvittelykeskus turvaa rikoshyötyä myös muilla toimenpiteillä kuin jäädytyksillä ja pysäytyspyynnöillä. Tyypillisiä ovat esimerkiksi tapaukset, joissa käynnissä olevan esitutkinnan yhteydessä takavarikoidaan rikoshyötyä, joka olisi voinut jäädä saamatta ilman selvittelykeskuksen toimenpiteitä. Vuonna 2024 rikoshyötyä turvattiin em. tavalla 34 tapauksessa yli 540 000 euroa.
Rahanpesun selvittelykeskuksen vuosikertomuksesta käy ilmi, että yhä suurempi osa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen epäilyistä on rajat ylittäviä tapauksia, jolloin pidempi jäädytysaika tehostaisi lisäselvityksen saamista erityisesti EU:n ulkopuolelta, ottaen huomioon erilaiset rahoitusjärjestelmät ja viranomaiset. Direktiivissä ehdotettu viiden arkipäivän aika on käytännössä osoittautunut usein liian lyhyeksi. Määräajan on oltava riittävän pitkä, jotta varojen alkuperä, käyttötarkoitus sekä tosiasialliset edunsaajat voidaan luotettavasti selvittää. Toisaalta on huomioitava määräaikaisen jäädytyspäätöksen luonne perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan puuttuvana hallinnollisena toimenpiteenä ja asiaan liittyvät oikeusturvanäkökohdat, ottaen huomioon, että epäilyttävään pankkitiliin, maksutiliin, kryptovaratiliin tai liikesuhteeseen ei välttämättä liity rikoshyötyä. Keskeyttämispäätöksen tarkoituksena on kuitenkin myös tehostaa rikoshyödyn jäljittämistä ja rikoksella saatujen varojen poisottoa, ja se tarjoaa tehokkaan välineen hankkia lisäselvitystä vakuustakavarikkoa ja muita pakkokeinoja varten. Keskeyttämispäätöksen avulla voidaan rahanpesun selvittelyn lisäksi estää varojen ohjautumista terroristiseen toimintaan. Erityisesti terrorismin rahoittamisepäilyn tilanteissa varojen käyttötarkoituksen selvittäminen on usein vaikeaa, kun todellinen kohde tarkoituksella salataan.
Mahdollisuus jatkaa keskeyttämismääräystä 25 arkipäivällä, on huomattavasti pidempi kuin voimassa olevassa rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 6 §:ssa oleva 10 arkipäivään rajattu liiketoimen keskeyttämismääräys ja uusi kuudennen rahanpesudirektiivin mukainen 5 arkipäivään rajattu pankkitiliin, maksutiliin, kryptovaratiliin tai liikesuhteen keskeyttäminen. Voimassa olevan rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun 6 §:n säännöstä on määräaikaisen liiketoimen keskeytyksen keston osalta pidetty riittävänä sellaisten epäilyttävien liiketoimien selvittelyssä, jotka ovat tapahtuneet kotimaisten ilmoitusvelvollisten vaikutuspiirissä, ts. varat ovat liikkuneet suomalaisten tilien, korttien, kryptolompakoiden jne. välillä. Tilanne on kuitenkin toisenlainen valtion rajat ylittävissä epäillyissä rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen tilanteissa, joissa asiaan liittyy epäily omaisuuden alkuperän häivyttämisestä. Tilanne on epäilyttäviin liiketoimiin liittyen olennaisesti erilainen myös silloin, kun epäilyttävään pankkitiliin tai maksutiliin, kryptovaratiliin tai liikesuhteeseen liittyy monimutkaisia omaisuusjärjestelyjä. Kun ryhdytään monimutkaisiin järjestelyihin omaisuuden alkuperän häivyttämiseksi ja sen naamioimiseksi laillisesti saaduksi esimerkiksi turvautuen niin sanottuihin veroparatiiseihin, omaisuuden laittoman alkuperän selvittäminen esitutkinnassa on vaikeaa tai toisinaan jopa mahdotonta. Tällaiset tilanteet voivat liittyä erityisesti vakavaan talousrikollisuuteen. Ehdotettu mahdollisuus direktiivin mahdollistamaan pidempään epäilyttävän pankkitilin, maksutilin, kryptovaratilin tai liikesuhteen määräaikaiseen keskeytykseen olisi rikosepäilyyn liittyviä turvaamistoimia täydentävä toimenpide monimutkaisten järjestelyjen selvittämiseksi jo ennen ratkaisua siitä, onko asiassa syytä epäillä rikosta, jolloin voidaan tehdä hakemus vakuustakavarikon määräämiseksi. Lisäksi kuudes rahanpesudirektiivi velvoittaa rahanpesun selvittelykeskuksia vastaamaan toisen rahanpesun selvittelykeskuksen lähettämään tietopyyntöön viiden työpäivän kuluessa silloin, kun tieto on selvittelykeskuksen hallussa. Jos saapuneen tiedustelun pohjalta on pyydettävä tietoa ulkopuolisista tietolähteistä, on määräaika vastaamiselle pidempi. Pelkästään em. vastausviiveistä seuraa välttämätön edellytys 5 päivää pidemmästä keskeytysajasta.
Oikeusturvan kannalta on huomioitava, että pankkitilin, maksutilin, kryptovaratilin tai liikesuhteen keskeytysmääräyksen kohteena olevalla henkilöllä olisi muutoksenhakumahdollisuus tilanteissa, joissa keskeyttämistä on jatkettu yli viiden arkipäivän, toisin kuin voimassa olevassa rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 6 §:n ja 6 a §:n 1 ja 2 momentin mukaisten liiketoimen tai pankkitilin, maksutilin, kryptovaratilin tai liikesuhteen lyhytaikaisen keskeytysmääräyksen osalta. Lisäksi pankkitilin, maksutilin, kryptovaratilin tai liikesuhteen keskeytysmääräyksen kohteena olevalla olisi mahdollisuus toimittaa selvitystä varojen laillisen alkuperän osoittamiseksi. Osoituksena laillisesta alkuperästä voisi olla asiakkaalta tai liiketoimen keskeytyksen kohteelta saatu selvitys, jonka mukaan varojen laillinen alkuperä, käyttökohde ja tosiasialliset edunsaajat voidaan todeta riittävän luotettavasti.
6 b §.Valtion korvausvastuu. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 b §, jossa säädettäisiin valtion korvausvastuusta perusteettomasti tehdystä keskeyttämispäätöksestä. Kuudennen rahanpesudirektiivin 24 artiklan 3 kohdan mukaan keskeyttämisestä tai jatkamisen kieltämisestä määrääminen 24 artiklan mukaisesti ei saa asettaa rahanpesun selvittelykeskusta taikka sen johtajia tai työntekijöitä minkäänlaiseen vastuuseen. Keskeytysmenettely voi merkitä tuntuvaa puuttumista päätöksen kohteen perusoikeuksiin, erityisesti omaisuudensuojaan, ja päätöksestä voi aiheutua merkittävää taloudellista vahinkoa sen kohteelle. Ehdotetun lain 6 ja 6 a §:n mukaan keskeyttäminen toteutettaisiin hallinnollisessa menettelyssä ja kuulematta päätöksen kohdetta etukäteen. Perusteettomasti tehdyn keskeyttämispäätöksen kohteelle olisi siten nimenomaisella säännöksellä tarpeen tehokkaasti turvata mahdollisuus saada korvaus kärsimästään vahingosta ja asiasta aiheutuneista kuluista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tämän vuoksi valtion korvausvastuusta. Säännös vastaisi asiallisesti oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaista hakijan korvausvastuuta tarpeettomasti hankitusta turvaamistoimesta aiheutuneesta vahingosta ja kuluista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 1 momentissa tarkoitetun korvauksen kanneajasta. Korvausta koskeva vaatimus olisi sen mukaan tehtävä vuoden kuluessa keskeytyspäätöksen kumoamisesta. Muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen osalta määräaika alkaisi kulua siitä, kun valituksen johdosta tehty päätös tulisi lainvoimaiseksi. Säännös vastaisi asiallisesti oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momenttia. Tuosta säännöksestä poiketen ulosottomiehelle ei kuitenkaan olisi tarpeen ilmoittaa kanteen vireillepanosta.
Valtion korvausvastuu koskisi myös tilanteita, joissa perusteeton keskeytyspäätös olisi tehty vieraan valtion esittämän pyynnön johdosta ehdotetun lain 6 §:n 2 momentin ja 6 a §:n 2 momentin mukaisesti. Suomen valtio voisi tällöin vaatia pyynnön esittäneeltä valtiolta korvausta 6 b §:n nojalla maksamistaan korvauksista niiltä osin, kuin vahinko ei olisi aiheutunut Suomen viranomaisen toiminnasta.