8.1
Vankeuslaki
1 lukuYleiset säännökset vankeuden täytäntöönpanosta
9 §.Toimivalta virka-ajan ulkopuolella. Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin siten, että Rikosseuraamuslaitoksen päivystävä virkamies saisi käyttää operatiivisen vastuualueen johtajalle kuuluvaa päätösvaltaa vankien evakuointia koskevan päätöksen tekemisessä, jollei asia siedä viivytystä. Kysymys olisi tilanteista, joissa vankila on evakuoitava välittömästi.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla Rikosseuraamuslaitoksen päivystävä virkamies voi päättää ehdotetun 19 a luvun 3 §:ssä tarkoitetusta ulkoilun epäämisestä virka-ajan ulkopuolella. Säännöstä ei olisi tarpeen muuttaa.
10 §.Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisen toiminnan vastuualueen johtajan ratkaistavat asiat. Pykälään lisättäisiin maininta siitä, että operatiivisen vastuualueen johtaja voisi yksittäistapauksessa ottaa ratkaistavakseen myös ulkopuoliseen laitokseen sijoittamista koskevan asian, jos pykälässä säädetyt edellytykset täyttyvät.
2 lukuTäytäntöönpanon aloittaminen
1 §.Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon ryhtyminen. Pykälän 4 momentti kumottaisiin, koska sen sisältö siirrettäisiin uuteen 19 a lukuun.
2 a §. Etsintäkuuluttaminen. Pykälän 2 momentin 1 kohdan viittaus ulkopuoliseen laitossijoi-tukseen muutettaisiin koskemaan uutta 8 luvun 10 a §:ää. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos siitä, että lupaehtojen sijaan kohdassa lukisi lupamääräykset.
12 §.Tarkemmat säännökset. Pykälän 1 momentista kumottaisiin oikeusministeriön asetuksenantovaltuus vankilaan ottamisen rajoittamisesta, koska sen sisältö siirrettäisiin uuteen 19 a lukuun.
Pykälän nykyisessä 2 momentissa oleva määräyksenantovaltuus kumottaisiin edellä yleisperusteluissa esitetyistä syistä. Vastaavasti pykälän otsikosta poistettaisiin sana määräykset.
3 lukuRangaistusajan laskeminen
7 §. Rangaistusajaksi lukeminen. Pykälän 1 momentin viittaus ulkopuoliseen laitossijoitukseen muutettaisiin koskemaan uutta 8 luvun 10 a §:ää.
9 §.Tarkemmat määräykset. Pykälä kumottaisiin edellä yleisperusteluissa esitetyistä syistä.
4 lukuSaapuminen ja sijoittaminen vankilaan
1 §. Vankilat. Pykälässä käytetty käsite avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin säännöksellä suljettujen vankiloiden avovankilaosastoista. Kysymys olisi suljetun vankilan osastosta, joka on muusta vankilasta erillään. Avovankilaosastoja voisi olla esimerkiksi vapauttamista varten. Tällaisilla osastoilla noudatettaisiin avovankilaa koskevia säännöksiä. Esimerkiksi osastolle sijoittaminen tapahtuisi avovankilaa koskevien säännösten mukaan ja osastolla valvottaisiin vankien päihteettömyyttä samalla tavoin kuin avovankilassa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että vangeille voidaan vankilan alueella asettaa oleskelu- ja liikkumisrajoituksia. Säännös koskisi niin suljettuja vankiloita kuin avovankiloitakin. Lisäksi momentissa säädettäisiin edelleen siitä, että avovankilan alueella vangit voivat liikkua ilman välitöntä valvontaa. Säännöksessä ei enää erikseen mainittaisi liikkumista työpaikalla tai muussa toimintapisteessä, koska nämä paikat kuuluvat vankilan alueeseen. Vankilan alueelta poistumiseen tarvitaan avovankilassakin lupa vankeuslain 8 luvun, 10 luvun tai 14 luvun nojalla.
Momentissa säädettäisiin nykyistä vastaavasti myös siitä, että avovankilassa vankeja voitaisiin valvoa teknisellä valvonnalla. Tällainen valvonta koskisi kaikkia kyseiseen vankilaan sijoitettuja vankeja.
Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin vankilan tilojen hyväksymisestä. Säännöksen nojalla Rikosseuraamuslaitoksen tulisi huolehtia siitä, että tilat soveltuvat kaikilta osin vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon siten kuin vankeuslaissa säädetään. Hyväksymismenettely koskisi Rikosseuraamuslaitoksen vastuulle kuuluvia tiloja. Hyväksymismenettely koskisi erityisesti vankien käytössä olevia sellitiloja, osastojen yleisiä tiloja ja erilaisia vankien toimintoihin tarkoitettuja tiloja. Näiden soveltuvuus tarkoitukseensa arvioitaisiin vankeuslain vaatimusten ja laillisuusvalvontahavaintojen kannalta. Hyväksymismenettely ei koskisi rakentamislainsäädännön vaatimuksia.
Rikosseuraamuslaitos ei myöskään arvioisi Vankiterveydenhuollon yksikön tilojen soveltuvuutta vankien terveydenhuollon järjestämiseen. Vankiloita rakennettaessa tulee kuitenkin huolehtia siitä, että vankien terveydenhuollosta pystytään asianmukaisesti huolehtimaan.
Tilojen hyväksyminen pitäisi tehdä ensinnäkin ennen niiden käyttöönottoa. Tällä tarkoitettaisiin uuden vankilan rakentamista tai esimerkiksi vankilan laajentamista. Toiseksi tilat pitäisi hyväksyä, jos tiloja tai niiden käyttötarkoitusta olennaisella tavalla muutetaan. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi selliosaston olennaista remontointia tai sitä, että osasto muutettaisiin suljetun vankilan osastosta avovankilaosastoksi taikka toimintatiloja muutettaisiin soveltuvaksi eri toimintaan. Rikkinäisten kalusteiden korjaaminen tai sellien maalaaminen eivät olisi momentissa tarkoitettuja olennaisia muutoksia, vaan kyseessä täytyisi olla laajempi remontti, jossa vankilan tai osaston tilat remontoitaisiin kokonaisuudessaan. Jo nykyisin käytössä olevia vankiloita ei siten tarvitsisi hyväksyä, vaan säännös koskisi vain uusia vankiloita tai nykyisten tilojen laajempaa remontointia.
Tilojen hyväksymisestä päättäisi ehdotetun 11 §:n 2 momentin nojalla operatiivisen toiminnan vastuualueen johtaja. Päätös tilojen hyväksymisestä tehtäisiin vasta tilojen valmistuttua. Tästä huolimatta on selvää, että tilojen suunnittelusta alkaen tulisi varmistaa se, että tilat rakennetaan vankeuslain vaatimusten mukaisiksi. Vankeuslain asettamat vaatimukset tulisi siten huomioida koko rakentamishankkeen ajan ja Rikosseuraamuslaitoksen tulisi seurata niiden toteutumista.
9 §. Sijoittaminen avovankilaan. Pykälässä käytetty käsite avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
11 §.Päätösvalta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että operatiivisen vastuualueen johtaja päättää vankilan tilojen hyväksymisestä käyttöön. Kysymys ei olisi muutoksenhakukelpoisesta hallintopäätöksestä, koska päätös ei välittömästi vaikuttaisi yksittäisen vangin oikeuksiin tai velvollisuuksiin.
Momentista poistettaisiin säännös siitä, että operatiivisen vastuualueen johtaja päättää teknisesti valvottujen avovankiloiden perustamisesta. Ehdotetun 12 §:n mukaan asiasta annettaisiin jatkossa Rikosseuraamuslaitoksen määräys.
12 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mistä asioista säädetään oikeusministeriön asetuksella. Tällaisia asioita olisivat ratkaisu siitä, mitkä vankilat ovat suljettuja vankiloita ja mitkä avovankiloita. Oikeusministeriön asetuksella säädettäisiin myös siitä, missä suljetuissa vankiloissa olisi avovankilaosastot. Edelleen oikeusministeriön asetuksella määriteltäisiin kunkin vankilan alueet. Kysymys olisi vankilan alueen määrittelemisestä vankeuslain näkökulmasta. Sisäministeriön asetuksella säädettäisiin edelleen yleisöä koskevista kielloista tulla ja oleskella vankila-alueella.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että määräyksenantovaltuudet arvioinnista, avolaitokseen sijoittamisesta ja rangaistusajan suunnitelmallisesta toteuttamisesta kumottaisiin. Rikosseuraamuslaitoksella olisi edelleen määräyksenantovaltuus tulotarkastuksessa noudatettavasta menettelystä. Määräyksiä voitaisiin antaa siitä, kuinka vangin henkilöllisyys todennettaisiin sekä siitä, miten henkilötuntomerkkien ottamisessa meneteltäisiin. Lisäksi momenttia täydennettäisiin säännöksellä siitä, että Rikosseuraamuslaitos antaisi määräyksen niistä avovankiloista, joissa vankeja valvotaan teknisesti 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla välineillä.
5 lukuSijoittaminen vankilassa
4 §. Sopimusosasto. Pykälässä säädettäisiin sopimusosastolle sijoittamisesta.
Pykälän 1 momentin mukaan vankilassa voisi olla sopimusosasto tai tarvittaessa useampikin sopimusosasto. Sopimusosastot tulisi määritellä osasto kerrallaan. Säännöksen nojalla sopimusosastolla järjestettäisiin vankien päihteettömyyttä edistävää toimintaa. Tämä voisi esimerkiksi tarkoittaa päihteettömyyttä edistävää kuntoutustoimintaa. Rikosseuraamuslaitoksen tulisi huolehtia siitä, että sopimusosastoja olisi vankiloissa riittävästi, jotta päihdekuntoutukseen sitoutuvilla vangeilla olisi yhdenmukaiset mahdollisuudet päästä tällaiselle osastolle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sopimusosastolle sijoittamisen edellytyksistä. Sopimusosastolle sijoittamista tulisi arvioida luvun 1 §:ssä säädetyin perustein vastaavasti kuin muillekin osastoille sijoittamista. Esimerkiksi vangin rangaistusajan suunnitelmassa määritellyt tavoitteet päihteettömän elämäntavan edistämisestä tulisi ottaa huomioon sijoittamisessa. Sijoittamisessa tulisi kuitenkin huomioida myös vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja rikosten estäminen rangaistusaikana. Lisäksi vangin tulisi sitoutua osastolla päihteettömyyteen ja siihen, että päihteettömyyttä valvotaan vankeuslain 16 luvun 7 §:n nojalla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sopimusosastolle sijoittamisen peruuttamisesta. Osastosijoitus tulisi peruuttaa ja vanki sijoittaa tavalliselle osastolle, jos sijoituksen 2 momentissa säädetyt edellytykset eivät enää täyty. Peruuttaminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos vanki rikkoo päihteettömyysvelvollisuuttaan, vaarantaa osaston järjestystä ja turvallisuutta taikka ei enää sovellu osastolla järjestettävään toimintaan. Kynnys sopimusosastosijoituksen peruuttamiseen olisi vastaavanlainen kuin arvioitaessa vangin siirtämistä tavalliselta osastolta toiselle osastolle.
4 a §.Tehostetun valvonnan osasto. Pykälässä säädettäisiin tehostetun valvonnan osastoista ja niille sijoittamisen edellytyksistä.
Pykälän 1 momentin mukaan vankilassa voi olla osasto tai useampia osastoja, joilla vangit asuvat erillään vankilan muista osastoista. Tällaisia osastoja kutsuttaisiin tehostetun valvonnan osastoiksi. Osastojen toiminta-ajatuksena olisi kuten nykyisinkin se, että rikollisuuteen kytkeytyneet vangit voitaisiin sijoittaa asumaan erilleen muista vangeista.
Selvyyden vuoksi pykälän 2 momenttiin lisättäisiin varmuusosastoa vastaava säännös siitä, millä tavoin tehostetun valvonnan osastolle sijoitetun vangin oikeuksia rajoitetaan vankeuslaissa. Säännös sisältäisi viittaukset lain 8 lukuun ja 11 lukuun, joissa säädetään rajoituksista tehostetun valvonnan osastoilla. Sijoituksesta ei tarvitsisi varmuusosastoa vastaavalla tavalla ilmoittaa Vankiterveydenhuollon yksikölle. Rikosseuraamuslaitoksen ja Vankiterveydenhuollon yksikön tulisi kuitenkin käytännössä huolehtia siitä, että tehostetun valvonnan osaston vaikutusta sinne sijoitettujen vankien terveyteen seurattaisiin yleisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tehostetun valvonnan osastolle sijoittamisen edellytyksistä. Sijoittamisessa otettaisiin huomioon luvun 1 §:n 2 momentissa säädetyt yleiset sijoittamisen edellytykset. Näiden lisäksi sijoittamisen tulisi olla perusteltua joko siksi, että vanki voi jatkaa rikollista toimintaa vankilassa tai vankilasta käsin taikka siksi, että hän muulla tavoin vaarantaa vankilan järjestystä ja turvallisuutta tai muun henkilön turvallisuutta. Nämä sijoittamisen edellytykset edellyttäisivät konkreettisia seikkoja, joiden perusteella osastosijoitus perusteltaisiin. Sijoittamisen ei kuitenkaan tulisi olla välttämätöntä kuten varmuusosastosijoituksessa, joten jo esimerkiksi riittävä varmuus vangin kytkeytymisestä järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan olisi momentissa tarkoitettu perusteltu syy sijoittamiselle. Verrattuna varmuusosastosijoitukseen rikollisen toiminnan jatkamiselta ei edellytettäisiin yhtä korkeaa todennäköisyyttä eikä sijoittamisen tarvitsisi olla samalla tavoin viime sijainen keino sen estämiseksi. Tehostetun valvonnan osastojen tavoitteena olisikin ensi sijassa sijoittaa ammattimaiseen rikollisuuteen kytkeytyvät vangit pois vankilan tavallisilta osastoilta.
Rikollisen toiminnan jatkamisella tarkoitettaisiin epäilyä siitä, että vanki pyrkii jatkamaan rikosten tekemistä vankilassaoloaikana. Tyypillisesti tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi huumausainerikoksia, joilla huumausaineita tuodaan vankilaan. Rikollisen toiminnan jatkamisen riskiä voitaisiin arvioida esimerkiksi vangin rikostaustan, hänen vankeusaikaisen yhteydenpitonsa ja hänelle vankilassa määrättyjen kurinpitorangaistusten tai vankeusaikaisista rikoksista annettujen tuomioiden taikka hänen toiminnastaan saadun vihjetiedon perusteella. Keskeisenä perusteena olisi vangin kytkeytyminen ammattimaiseen rikollisuuteen. Tämä voisi ilmetä esimerkiksi tiiviinä yhteydenpitona ammattimaisen rikollisuuden toimijoihin tai osallisuutena tämän kaltaiseen rikollisuuteen.
Sijoittaminen olisi mahdollista myös muun vankilan järjestystä ja turvallisuutta tai toisen henkilön turvallisuutta vaarantavan toiminnan perusteella. Kysymys olisi tilanteista, joissa vanki esimerkiksi syyllistyy toistuvasti väkivaltaan tai uhkailuun muita vankeja tai henkilökuntaa kohtaan.
Sijoittamisharkinta olisi aina kokonaisharkintaa kyseisestä vangista käytettävissä olevien tietojen perusteella.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tehostetun valvonnan osastolle sijoittamisen edellytysten seuraamisesta ja sijoittamisen peruuttamisesta.
Säännöksen lähtökohtana olisi se, että sijoituksen edellytyksiä olisi seurattava ja se olisi peruutettava, jos edellytykset eivät enää täyty.
Sijoituksen peruuttaminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi siten, että vanki on osallistunut osastolla järjestettävään toimintaan, joka koskee rikollisuudesta irtautumista ja näin osoittanut asenteensa muuttumista. Vastaavasti yhteydenpidon vähentäminen rikollisiin toimijoihin voisi osoittaa tällaista asenteiden tosiasiallista muuttumista. Sijoittamisen jatkamisen edellytyksiä tulisi arvioida kokonaisuutena.
Jotta irtautuminen rikollisuudesta olisi mahdollista, Rikosseuraamuslaitoksen tulisi suunnitella osastojen toiminnot siten, että ne tukisivat tätä tavoitetta. Vangeilla tulisi olla tiedossa selvä toimintamalli, jota noudattaen osastolta olisi mahdollista päästä pois. Mallin tulisi kytkeytyä kunkin vangin rangaistusajan suunnitelmaan ja sen tavoitteisiin. Jotta tilannetta voitaisiin arvioida säännöllisesti, kysymystä osastosijoittelusta tarkasteltaisiin säännöllisesti rangaistusajan suunnitelman seurannan yhteydessä, eli sitä olisi käsiteltävä vangin kanssa vähintään kolme kertaa vuodessa.
Jos säännöllisessä tarkastelussa tai muuten todettaisiin, ettei tehostetun valvonnan osastosijoituksen edellytykset eivät enää täyty, tehtäisiin päätös sijoittamisen peruuttamisesta. Jos edellytykset sijoittamiseen ovat edelleen käsillä, sijoitus jatkuisi ilman erillistä päätöstä. Edellä yleisperusteluissa mainituista syistä säännökseen lisättäisiin rajoitus, ettei osastosijoituspäätöstä voisi saada uudelleen käsiteltäväksi kuin neljän kuukauden välein, ellei sijoittamisen edellytyksissä ole tapahtunut olennaista muutosta. Vangin hakemus jätettäisiin siten tutkimatta, ellei tällaista muutosta olisi tapahtunut. Olennainen muutos tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että vanki on aktiivisesti osallistunut rikollisuudesta irtautumista koskevaan toimintaan ja muuten osoittanut pyrkivänsä irtautumaan rikollisesta toiminnasta. Säännös ei estäisi sitä, etteikö Rikosseuraamuslaitoksen harkinnan perusteella siirtoa voitaisi tehdä aiemminkin, jos Rikosseuraamuslaitos arvioi tehostetun valvonnan osastolle sijoittamisen edellytysten poistuneen. Rajoitus koskisi siten vain vangin mahdollisuutta hakea siirtoa toistuvasti ilman tosiasiallisia perusteita.
8 §. Osaston päiväjärjestys. Pykälää täydennettäisiin säännöksellä vankilan osaston päiväjärjestyksen sisällöstä. Päiväjärjestyksen tulisi sisältää osaston päivittäiset aikataulut. Kaikissa vankiloissa ja osastoilla tulisi olla päiväjärjestykset, joissa on pykälän 1–5 kohdassa säädetyt aikataulut. Myös niin sanotuilla tulo-osastoilla ja eristysosastoilla tulisi olla päiväjärjestykset. Tarkemmat päivittäiset kellonajat olisivat osastokohtaiset.
Pykälän 1 kohdan nojalla päiväjärjestyksestä tulisi käydä ilmi sellien aukioloajat. Päiväjärjestyksessä tulisi siten olla jokaiselle viikonpäivälle tieto siitä, milloin sellien ovet avataan ja milloin ne suljetaan sekä tieto siitä, jos sellien ovet ovat kiinni keskellä päivää. Kysymys olisi niistä ajankohdista, jolloin vangit pääsevät sellin ulkopuolelle osallistumaan erilaiseen toimintaan tai viettämään aikaa osaston tiloissa muiden vankien kanssa.
Pykälän 2 kohdan nojalla päiväjärjestyksestä tulisi käydä ilmi ajankohdat, jolloin vangit osallistuvat toimintaan ja erilaisiin vapaa-ajantoimintoihin, kuten kuntosalille tai saunaan. Myös kirjaston käytön ja uskonnollisten tilaisuuksien ajankohdat tulisi käydä ilmi päiväjärjestyksestä.
Pykälän 3 kohdan nojalla päiväjärjestyksestä tulisi käydä ilmi ruokailuajat.
Pykälän 4 kohdan nojalla päiväjärjestyksestä tulisi käydä ilmi ulkoiluajat.
Pykälän 5 kohdassa säädettäisiin, että päiväjärjestykseen tulisi sisällyttää tiedot myös muista osaston päivittäisistä aikatauluista. Tällaisia aikatauluja voisivat olla esimerkiksi vahvuustarkastuksen ajankohta, puhelimen, sähköpostin ja internetin käyttöön varatut ajat, henkilökunnan ja terveydenhuoltohenkilökunnan vastaanottoajat, omaisuuden säilytystiloissa käynnin ajankohdat, ostosten tekemiseen varatut ajankohdat ja kirjepostin kulkemiseen sekä lääkkeiden jakoon liittyvät ajankohdat. Rikosseuraamuslaitos laatisi yhtenäiset mallipäiväjärjestykset, joissa määriteltäisiin tarkemmin aikataulut, jotka kaikissa päiväjärjestyksissä tulisi olla.
10 §.Tarkemmat säännökset. Uudessa 5 luvun 10 §:ssä säädettäisiin oikeusministeriön asetuksenantovaltuudesta mies- ja naisvankien sekä alaikäisten vankien sijoittelussa. Ministeriön asetuksella säädettäisiin siitä, mihin vankiloihin voidaan sijoittaa miesvankeja, naisvankeja ja alaikäisiä vankeja. Vankiloiden järjestyssäännöissä tulisi perustaa näihin vankiloihin tarvittava määrä kyseisille ryhmille tarkoitettuja osastoja.
6 lukuSiirtäminen vankilasta toiseen
1 §.Siirtäminen suljetusta vankilasta avovankilaan. Pykälässä käytetty käsite avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
2 §. Siirtäminen avovankilasta suljettuun vankilaan.Pykälässä käytetty käsite avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
3 §. Vangin siirtäminen toiseen vankilaan. Pykälässä käytetty käsite avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
7 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälä kumottaisiin edellä yleisperusteluissa esitetyistä syistä.
7 lukuPerushuolto ja asuminen
1 a §.Peseytyminen. Lain 7 lukuun lisättäisiin uusi 1 a §, jossa säädettäisiin vangin oikeudesta peseytymiseen. Vastaavaa säännöstä ei nykyisin sisälly vankeuslakiin. Peseytymisen tulisi olla mahdollista asianmukaisissa peseytymistiloissa vähintään kerran päivässä ja tarpeen mukaan useammin. Vangilla voisi olla tarve peseytyä useammin kuin kerran päivässä, jos hän esimerkiksi ulkoillessaan tai työtoiminnassaan on liannut itsensä. Peseytymisellä tarkoitetaan suihkussa käymistä. Peseytyminen tapahtuisi useimmiten vangin sellissä olevassa suihkutilassa. Jollei peseytyminen olisi mahdollista sellissä, olisi vankilan järjestettävä vangille mahdollisuus peseytyä muissa asianmukaisissa peseytymistiloissa. Myös tällöin olisi huolehtia vangin yksityisyydensuojasta peseytymisen aikana. Vangin tulee itse huolehtia peseytymisestä siihen varattuina aikoina, jotka olisivat tyypillisesti osaston aukioloaikoina.
Pykälässä säädettäisiin myös peseytymisen epäämis- ja keskeyttämismahdollisuudesta yksittäistapauksessa. Peseytyminen voitaisiin evätä, jos se on välttämätöntä rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Epääminen edellyttäisi siten konkreettisia perusteita yksittäistapauksessa. Koska kysymys olisi vangin kannalta merkittävän oikeuden rajoituksesta perusteiden tulisi olla painavia. Edellä jaksossa 4.1.6 on kuvattu tarkemmin sitä, miten välttämättömyysarviointi käytännössä tehtäisiin.
Epääminen tai keskeyttäminen voisi tulla kysymykseen esimerkiksi, jos vangin käytös on erittäin aggressiivista tai vanki on päihtynyt eikä peseytymisen järjestäminen turvallisesti onnistu. Myös henkilökuntaan tai muihin vankeihin kohdistuva uhkailu voisi olla perusteena evätä tai keskeyttää peseytyminen. Peseytymisen epäämistä ei voisi käyttää rangaistusluonteisesti sen vuoksi, jos vanki on esimerkiksi syyllistynyt järjestysrikkomukseen.
2 §.Vaatetus. Pykälän 1 momentin käsite avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että siinä todettaisiin selvemmin vangin velvollisuus käyttää työturvallisuuden edellyttämiä suojavaatteita. Vankilan tulisi antaa vangille tällaiset vaatteet. Toiminnoista vastaava virkamies päättäisi siitä, missä työtoiminnoissa tällaisia vaatteita tulisi käyttää.
6 §.Ulkoilu. Pykälässä säädettäisiin vangin ulkoilusta. Kuten nykyisinkin vangille olisi annettava mahdollisuus ulkoilla vähintään tunti päivässä. Tältä osin säännöstä ei muutettaisi.
Sen sijaan perusteita evätä tai keskeyttää ulkoilu muutettaisiin. Tältä osin säännös vastaisi sisällöltään ehdotettua 1 a §:ää. Myös ulkoilun epäämisen tai keskeyttämisen kynnys olisi korkea, koska kysymys on vangin kannalta merkittävästä oikeudesta. Käytännössä vangin aggressiivinen käytös ja päihtymystila olisivat tyypillisiä tilanteita, jolloin ulkoilu voitaisiin evätä tai keskeyttää.
Ulkoilua ei enää voitaisi evätä vangin terveydentilan vuoksi, vaan vangin terveydentilan arviointi kuuluisi yksinomaan Vankiterveydenhuollon yksikölle. Rikosseuraamuslaitos voisi kuitenkin edelleen evätä ulkoilun esimerkiksi vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvistä syistä.
7 §.Päätösvalta. Säännökseen lisättäisiin 7 luvun 1 a §:ssä säädettävän vangin peseytymisen epäämistä koskeva päätösvaltasäännös. Lisäksi kiiretilanteissa niin ulkoilun kuin peseytymisen keskeyttämisestä voisi päättää ohjaus- ja valvontatehtävissä toimiva virkamies.
Pykälän 2 momentista poistettaisiin päätösvaltasäännös, joka koskee vankien omien vaatteiden käytön yleistä rajoittamista. Työvaatteita koskevaa päätösvaltasäännöstä muutettaisiin siten, että toiminnoista vastaava virkamies päättäisi niistä toiminnoista, joissa työturvallisuuden vuoksi tulisi käyttää suojavaatteita. Päätös ei olisi välittömästi yksittäisen vangin oikeuksia koskeva hallintopäätös.
8 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin määräyksenantovaltuus niistä vankiloista tai osastoista, joilla omien vaatteiden käyttöä on rajoitettu. Asiasta määrättäisiin jatkossa määräyksellä eikä hallintopäätöksillä.
8 lukuToimintaan osallistuminen
3 §.Toiminnan järjestäminen. Pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin toiminnan järjestämisestä tehostetun valvonnan osastoilla. Lähtökohtana olisi se, että osastoilla vangeille järjestetään sellaista toimintaa, joka soveltuu tehostetun valvonnan osaston tavoitteisiin. Kysymys voisi siten olla esimerkiksi rikollisuudesta irtautumista edistävästä toiminnasta.
Toiminta järjestettäisiin pääsääntöisesti osaston sisäisesti. Näin varmistettaisiin se, etteivät osaston vangit voi pitää yhteyksiä muiden osastojen vankeihin toiminnan järjestämisen aikana.
Säännös jättäisi kuitenkin Rikosseuraamuslaitokselle harkintavaltaa. Tehostetun valvonnan osastolle sijoitettu vankikin voisi osallistua muihin vankilassa järjestettäviin toimintoihin, jos tällöin voidaan varmistua siitä, ettei siitä aiheudu vaaraa vankilaturvallisuudelle. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yksittäisen vangin osallistumista päihdekuntoutusta tukeviin toimintoihin, joita ei olisi mahdollista järjestää pelkästään tehostetun valvonnan osaston vangeille. Kysymys olisi aina yksittäistä vankia koskevasta tapauskohtaisesta arvioinnista. Lähtökohtana olisi aina se, että toiminnot pyritään järjestämään osaston vankien kesken ja osastoille järjestettäisiin sellaisia toimintoja, joita kyseiset vangit tarvitsevat.
9 §.Toimintaan osallistuminen vankilan ulkopuolella. Pykälän 2 momentti kumottaisiin, koska ulkopuolisesta laitossijoituksesta säädettäisiin uudessa 10 a §:ssä.
10 §.Luvan edellytykset. Pykälän 2 momentti kumottaisiin, koska ulkopuolisesta laitossijoituksesta säädettäisiin uudessa 10 a §:ssä.
10 a §.Sijoittaminen ulkopuoliseen laitokseen. Pykälässä säädettäisiin sijoittamisesta vankilan ulkopuoliseen laitokseen.
Pykälän 1 momentin nojalla vanki voitaisiin sijoittaa vankilan ulkopuoliseen laitokseen, jossa järjestettäisiin hänen selviytymistään edistävää toimintaa. Tyypillisesti nämä laitokset olisivat päihdekuntoutuslaitoksia, mutta kysymys voisi olla myös muunlaisesta kuntoutuslaitoksesta, kuten mielenterveyskuntoutusta järjestävästä laitoksesta. Myös alaikäisen vangin sijoitus lastensuojelulaitokseen olisi säännöksen nojalla mahdollinen.
Alle 18-vuotiaan vangin sijoittaminen lastensuojelulaitokseen edellyttää, että hänen kohdallaan on tehty myös lastensuojelulain 40 §:n mukainen päätös huostaanotosta ja sijaishuollosta. Huostaanottopäätös on voitu nimenomaan tehdä sillä perusteella, että lapsi on vakavasti vaarantanut terveyttään ja kehitystään muulla kuin vähäisenä pidettävällä rikollisella teolla. Menettelystä ja yhteistyöstä ulkopuolisessa laitossijoittelussa säädettäisiinkin tarkemmin 10 b §:ssä.Ulkopuoliseen laitokseen voitaisiin sijoittaa niin sakon muuntorangaistusta suorittavia vankeja kuin lyhyt- tai pitkäaikaisvankejakin. Sijoituksen pituudesta ei säädettäisi laissa, vaan sen määrittelisi kuntoutuksen tarve. Sijoitukset voisivat kestää erimittaisia aikoja, joko muutamia kuukausia tai esimerkiksi lyhytaikaisvangeilla rangaistuksen jäljellä olevan ajan. Tarvittaessa olisi pyrittävä siihen, että esimerkiksi sijoituksen perusteena oleva päihdekuntoutus voisi jatkua myös vangin vapautumisen jälkeen. Myös sijoitettaessa alle 18-vuotiasta vankia lastensuojelulaitokseen sijoitus voisi tarvittaessa jatkua vapautumisen jälkeen. Vapautumisen jälkeen alle 18-vuotiaalla vangilla sijaishuoltoon sijoittamisen peruste ei näet välttämättä pääty. Tilanne olisikin arvioitava vapautumisen valmistelussa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös sijoituksen edellytyksistä.
Momentin 1 kohdan nojalla ulkopuolisessa laitoksessa järjestettävän toiminnan tulisi edistää vangin rangaistusajan suunnitelman toteutumista. Säännös tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi päihdekuntoutuksen tulisi olla rangaistusajan suunnitelman tavoitteena, jotta vanki voitaisiin sijoittaa ulkopuoliseen laitokseen.
Jotta sijoittaminen olisi käytännössä mahdollista vangille pitäisi olla laadittuna rangaistusajan suunnitelma ennen sijoittamista. Tämä koskisi myös sakon muuntorangaistusta suorittavia ja lyhytaikaisvankeja. Myös heille tulisi laatia rangaistusajan suunnitelma, jossa otettaisiin kantaa ainakin kuntoutustarpeeseen. Säännös tarkoittaisi siten sitä, että erityisesti sakon muuntorangaistusta suorittaville rangaistusajan suunnitelma tulisi laatia joutuisasti vankilaan saapumisen jälkeen, jotta sijoittaminen olisi mahdollista.
Momentin 2 kohdan nojalla laitoksessa järjestettävän toiminnan tulisi olla sellaista, että vanki soveltuu siihen. Säännöksen nojalla arvioitaisiin se, että laitoksen toiminta on myös kyseiselle vangille soveltuvaa.
Momentin 3 kohdan nojalla arvioitaisiin sitä, voidaanko vanki sijoittaa turvallisesti ulkopuoliseen laitokseen. Ennen sijoittamista tulisi riittävällä tavalla varmistua siitä, että vanki noudattaa sijoituspäätökseen liitettäviä määräyksiä. Näistä keskeisimmät olisivat se, että vanki noudattaa laitoksen järjestystä eikä poistu laitoksesta luvatta. Näiden seikkojen arvioiminen tapahtuisi vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi avovankilaan sijoittamisessa.
Alle 18-vuotiaan vangin sijoittamisessa lastensuojelulaitokseen olisi tyypillisesti kyse sellaisista vangeista, jotka voitaisiin sijoittaa avovankilaan. Arvioitaessa 3 momentissa tarkoitettua todennäköisyyttä noudattaa sijoituspäätökseen liitettyjä määräyksiä ja sitä pysyykö alaikäinen vanki lastensuojelulaitoksessa sijoituspäätöksessä määrätyllä tavalla, voitaisiin huomioon ottaa esimerkiksi se, onko taustalla aikaisempia karkaamisia lastensuojelun sijoituspaikoista. Näin ollen sijoitus voitaisiin tehdä, jos voidaan pitää todennäköisenä, että alle 18-vuotias vanki ei poistu lastensuojelulaitoksesta luvatta.
Momentin 4 kohdassa säädettäisiin siitä, että ennen sijoittamista vangin tulisi sitoutua ulkopuoliseen laitossijoitukseen liittyviin velvollisuuksiin. Vangin tulisi sitoutua päihteettömyyteen ja sen valvontaan vastaavasti kuin esimerkiksi avovankilaan sijoitettaessa. Vangin tulisi myös sitoutua teknisillä välineillä tapahtuvaan valvontaan, jos niitä käytettäisiin valvonnassa. Lisäksi vangin tulisi sitoutua muihinkin sijoituspäätöksessä asetettuihin määräyksiin, jotka koskisivat esimerkiksi liikkumista ulkopuolisen laitossijoituksen aikana.
Pykälän 1 momentissa säädettyjen sijoituksen edellytysten täyttyessä Rikosseuraamuslaitos tekisi päätöksen vangin sijoittamisesta ulkopuoliseen laitokseen. Jos edellytykset olisi esimerkiksi vangin hakemuksesta arvioitu eikä niiden katsota täyttyvän, asiassa tehtäisiin kielteinen päätös. Sijoittamispäätöksiin olisi muutoksenhakuoikeus. Sijoittamisesta ei enää tehtäisi erikseen sijoittamissopimusta osapuolten kesken, vaan sijoittamispäätöksessä määriteltäisiin sijoitukseen liittyvät velvollisuudet. Rikosseuraamuslaitoksen tulisi varmistua siitä, että vangin oikeudet toteutuvat myös ulkopuolisen laitossijoituksen aikana.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vangin velvollisuuksista ulkopuolisessa laitoksessa. Nämä velvollisuudet tulisi tarkemmin määritellä sijoituspäätöksessä. Velvollisuudet vastaisivat pitkälti valvottuun koevapauteen sijoitetun velvollisuuksia.
Momentin 1 kohdassa säädettäisiin vangin keskeisistä velvollisuuksista. Ensinnäkin vanki olisi velvollinen osallistumaan ulkopuolisessa laitoksessa järjestettävään toimintaan, kuten päihdekuntoutukseen. Toiseksi hänen tulisi toimia laitoksen sääntöjen mukaan, eli esimerkiksi noudattaa laitoksen päivittäisiä aikatauluja. Kolmanneksi vangin tulisi pysyä laitoksessa. Tästä annettaisiin tarkemmat määräykset sijoituspäätöksessä, jossa voitaisiin esimerkiksi määrätä siitä, voiko vanki poistua laitoksesta esimerkiksi laitoksen ulkopuolella järjestettäviin tilaisuuksiin. Poistumisluvan myöntämisestä säädettäisiin 4 momentissa.
Sijoitettaessa alle 18-vuotiasta vankia lastensuojelulaitokseen lähtökohtana olisi, että alaikäinen vanki toimisi laitoksen arjen rutiinien mukaisesti. Sijoituspäätöksen määräykset esimerkiksi laitoksesta poistumisesta tulisikin valmistella riittävällä tarkkuudella. Yhteistyössä lastensuojelulaitoksen henkilökunnan ja toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan kanssa tulisi varmistaa, että kaikkiin tarvittaviin seikkoihin olisi päätöksessä otettu kantaa.
Vangin päihteettömyysvelvollisuudesta säädettäisiin lain 16 luvun 6 a §:ssä.
Käytännössä Rikosseuraamuslaitoksen tukipartio-ohjaajat suorittavat erilaiset siviiliyhteiskunnassa tapahtuvat valvontatehtävät huomiota herättämättä. Tarvittaessa toimenpiteitä voitaisiin yhteensovittaa esimerkiksi siten, että tukipartio ilmoittaisi etukäteen sijoituslaitokselle tulevasta valvontakäynnistään. Tällainen koordinointi voisi olla tarpeen erityisesti silloin, jos alle 18-vuotias vanki olisi sijoitettu lastensuojelulaitokseen.
Momentin 2 kohdan nojalla vangin tulisi pitää yhteyttä Rikosseuraamuslaitokseen. Tästäkin yhteydenpidosta määrättäisiin tarkemmin sijoituspäätöksessä.
Momentin 3 kohdan nojalla vangin tulisi käsitellä huolellisesti teknisiä valvontavälineitä, jos hänen valvonnassaan käytettäisiin niitä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että vankia voitaisiin valvoa teknisillä välineillä. Tästäkin päätettäisiin sijoituspäätöksessä. Sijoitettaessa alaikäistä vankia lastensuojelulaitokseen teknisten valvontavälineiden käyttö tulisi arvioida myös lapsen edun näkökulmasta ja niiden käyttöön liittyvät seikat tulisi valmistella yhdessä lastensuojelulaitoksen ja toimivaltaisen sosiaalihuollon viranomaisen kanssa. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, että vangille voitaisiin myöntää poistumislupa ulkopuolisesta laitoksesta vankeuslain 14 luvun nojalla. Kuitenkaan alle 18-vuotiaalle lastensuojelulaitokseen sijoitetulla ei voitaisi myöntää vankeuslain nojalla poistumislupaa laitoksesta, koska hänen liikkumiseensa sovelletaan lastensuojelulain säännöksiä. Sijoitetun liikkumisvapauttaan voidaan rajoittaa lastensuojelulain 11 luvun säännösten nojalla.
Lastensuojelulain 54 §:ssä säädetään sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpito-oikeudesta mukaan lukien oikeudesta tavata läheisiään vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella. Huostaanotossa poistuminen lastensuojelulaitoksesta on siten mahdollista henkilökunnan luvalla. Lapsella voi olla sovittuja käyntejä esimerkiksi läheisten luona tai harrastuksissa. Häntä voidaan estää lähtemästä vain akuuteissa vaaratilanteissa.
Lastensuojelulain mukaisista rajoitustoimista ja siitä, kuka toimiin voi ryhtyä, säädetään yksityiskohtaisesti lastensuojelulain 11 luvussa. Lastensuojelulaitoksen henkilökunnan ja toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan olisi mahdollista käyttää näitä rajoitustoimia lastensuojelulaitokseen sijoitetulle vangille, jos niiden edellytykset täyttyvät. Liikkumisvapautta rajoitettaessa lapsen poistuminen lastensuojelulaitoksesta voidaan estää, myös fyysisesti. Liikkumista voidaan rajoittaa myös laitoksen sisällä tai pihalla.
Selvyyden vuoksi oikeutta poistumislupaa vastaavaan laitoksen ulkopuolella oleskeluun ei olisi. Näin ei voi syntyä tilannetta, jossa poistumislupapäätös olisi ristiriidassa lastensuojelulaitoksesta poistumista koskevien käytäntöjen taikka liikkumisvapautta rajoittavan päätöksen kanssa. Edellä kuvatusti tarkoituksena olisi, että alle 18-vuotias vanki toimisi mahdollisimman pitkälle laitoksen omien arjen rutiinien mukaisesti.
Lastensuojelulain 69 §:ssä tarkoitettu liikkumisvapauden rajoitus on poikkeuksellinen ja määräaikainen rajoitus, joka voidaan asettaa, jos se on lapsen huollon kannalta välttämätöntä ja lapsen oman edun mukaista ja jos esimerkiksi lapsen sijaishuoltopäätös on tehty sillä perusteella, että hän on vaarantanut vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla näihin verrattavalla käyttäytymisellä.
Vaikka alle 18-vuotiaaseen lastensuojelulaitokseen sijoitettavaan vankiin ei voitaisi kategorisesti ja automaattisesti kohdistaa liikkumisen rajoitusta, on hyvä huomata, että todennäköisesti hänen kohdallaan huostaanottopäätös on tehty juuri tällä rikolliseen tekoon liittyvällä perusteella. Tällöin arvioitavaksi nousee erityisesti rajoitustoimen välttämättömyys ja lapsen edun mukaisuus. Edellä käsitellysti ulkopuolisen laitossijoituksen edellytyksenä on todennäköisyys siitä, ettei vanki poistu laitoksesta luvatta vaan noudattaa laitoksessa pysymistä koskevia määräyksiä. Tämä on lähtökohta myös avovankilaan sijoitettaessa. Liikkumisvapauden rajoittaminen heti ulkopuolista sijoitusta aloitettaessa ei pääsääntöisesti olisi perusteltua.
Liikkumisvapauden rajoitus voidaan asettaa myös, jos lapsi esimerkiksi vaarantaisi vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla näihin verrattavalla käyttäytymisellä. Tällöin kysymys voisi käytännössä olla tilanteesta, jossa alle 18-vuotias vanki samalla rikkoisi velvollisuuksiaan ulkopuolisessa laitossijoituksessa esimerkiksi jättämättä noudattamatta päihteettömyyttä, laitoksen järjestystä tai ei pysyisi laitoksessa sijoituspäätöksessä määrätyllä tavalla. Tällöin olisi myös arvioitava sitä, voidaanko ulkopuolista laitossijoitusta vankeuslain nojalla jatkaa.
Liikkumisvapauden rajoitus voidaan asettaa myös, jos se on tarpeen lapsen suojelemiseksi itseään vahingoittavalta käyttäytymiseltä. Esimerkiksi itsetuhoisuuden ei lähtökohtaisesti tulisi johtaa ulkopuolisen laitossijoituksen peruuttamiseen. Lastensuojeluviranomaisella on myös osaamista tällaisissa tilanteissa. Sijoituslaitoksen ja vankilan tulisi kuitenkin tehdä yhteistyötä itsetuhoisen käyttäytymisen ehkäisemiseksi sijoituksen aikana.
10 b §.Menettely ja yhteistyö ulkopuolisessa laitossijoituksessa. Pykälässä säädettäisiin menettelystä ja yhteistyöstä ulkopuolisen laitossijoituksen valmistelussa ja sijoituksen aikana.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että valmistelu olisi tehtävä yhteistyössä vangin, viranomaisten sekä yksityisten yhteisöjen ja henkilöiden kanssa. Yhteistyötä tulisi tehdä ensinnäkin sijoituksen kannalta tarpeellisten viranomaistahojen kanssa. Päihdekuntoutuslaitokset ja lastensuojelulaitokset voivat olla myös yksityisiä laitoksia, jonka takia myös tästä yhteistyöstä säädettäisiin. Valmistelua voi olla tarpeen tehdä myös yksityisten henkilöiden kanssa, esimerkiksi alle 18-vuotiaan vangin huoltajien kanssa.
Rangaistusajan suunnitelma laaditaan lähtökohtaisesti yhdyskuntaseuraamustoimistossa, jos tuomittu ei ole vankilassa (ns. siviiliarviointi). Sijoitusta ulkopuoliseen laitokseen voitaisiin valmistella jo siviiliarvioinnissa, mutta tuomitun tulisi aina ilmoittautua vankilaan tulotarkastusta varten. Päätös ulkopuoliseen laitokseen sijoittamisesta tehtäisiin vasta tämän jälkeen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että alle 18-vuotias vanki voitaisiin sijoittaa lastensuojelulaitokseen edellyttäen, että myös lastensuojeluviranomainen tekee tarvittavan päätöksen lastensuojelulain 40 §:n nojalla. Kaksoisasiakkuuden vuoksi tällainen sijoitus edellyttäisi myös lastensuojelulain nojalla tehtävää päätöstä sekä muutoinkin huolellista valmistelua yhdessä lastensuojeluviranomaisten kanssa. Sijoitus tehtäisiin, jos se olisi perusteltu molempien lakien näkökulmasta. Sijoituksen valmistelu tulisi tehdä tiiviissä yhteistyössä lastensuojelulaitoksen ja Rikosseuraamuslaitoksen välillä. Lisäksi valmistelussa tulisi tehdä tiivistä yhteystyötä myös Vankiterveydenhuollon yksikön kanssa. Viranomaisten tulisi keskenään sopia valmistelun ja päätöksenteon prosessit.
Käytännössä aloite valmistelun aloittamisesta tulisi tyypillisesti Rikosseuraamuslaitokselta, kun arvioitaisiin, että edellytykset alle 18-vuotiaan sijoittamiselle avoimempiin olosuhteisiin olisivat käsillä. Tämän jälkeen lastensuojeluviranomaiset arvioisivat lastensuojelulain näkökulmasta sen, onko sijoitus perusteltu ja löytyykö sopivaa sijoituspaikkaa. Jos sijoitus on mahdollinen, vankila, lastensuojelulaitoksen henkilökunta ja toimivaltainen sosiaalihuollon viranomainen yhteistyössä varmistaisivat, että kummankin lain nojalla tehtävissä sijoituspäätöksissä huomioidaan kaikki tarvittavat seikat. Esimerkiksi sijoittelupäätöksen määräykset laitoksen järjestyksen noudattamisesta ja laitoksesta poistumisesta tulisi valmistella riittävällä tarkkuudella. Päätös vangin sijoittamisesta ulkopuoliseen laitokseen tehtäisiin, kun sopiva sijoituspaikka on selvillä ja asia on muutoinkin valmis ratkaistavaksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta riittävään tietojenvaihtoon sijoituksen aikana. Ulkopuolisen laitoksen ja vankilan olisi ilmoitettava toisilleen rangaistuksen täytäntöönpanon ja sijoituksen kannalta tarpeellisista tiedoista sijoituksen aikana.
Etukäteen tulisi sopia ainakin käytännöistä, joita noudatetaan päihteettömyyden valvonnassa ja jos vanki poistuu sijoituslaitoksesta luvatta. Erityisen tärkeää olisi, että sijoituslaitos ilmoittaisi Rikosseuraamuslaitokselle luvatta poistumisesta viipymättä, koska tällöin Rikosseuraamuslaitos etsintäkuuluttaisi vangin. Näitä seikkoja tarkennetaan myös jäljempänä lastensuojelulakiin esitettävien muutosten säännöskohtaisissa perusteluissa.
Rikosseuraamuslaitoksen tulisi varmistua siitä, että vangille kerrotaan Rikosseuraamuslaitoksen voivan olla ulkopuolisen laitossijoituksen valmistelussa ja sijoituksen aikana yhteydessä muihin viranomaisiin ja yksityisiin yhteisöihin sekä tietojenkäsittelyn yleisistä periaatteista. Tiedonsaantioikeuksista säädetään henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetussa laissa.
10 c §.Ulkopuolisen laitossijoituksen kustannukset. Pykälässä säädettäisiin sitä, että ulkopuolisen laitossijoituksen kustannukset maksetaan valtion varoista. Säännös olisi nykytilaa selventävä sekä kustannusvastuun jakautumisen että kustannusten korvaamisen näkökulmasta.
Käytännössä vankeusaikaisen sijoituksen kustannuksista vastaa Rikosseuraamuslaitos, pois lukien lääkekulut ja muut terveydenhuollon kustannukset, joista vastaa Vankiterveydenhuollon yksikkö. Vangin terveydenhuollon kustannuksista on oma säännöksensä vankeuslain 10 luvun 7 §:ssä. Näin olisi myös alaikäisen vangin lastensuojelulaitossijoituksessa tai päihdekuntoutussijoituksessa.
Rikosseuraamuslaitoksen ja Vankiterveydenhuollon kustannusvastuu koskee siten sitä aikaa, kun henkilö suorittaa vankeusrangaistusta. Rangaistuksen päättymisen jälkeen Rikosseuraamuslaitos ei enää maksaisi mahdollisen jatkosijoituksen kustannuksia. Nykytila ei siten muuttuisi.
Rikosseuraamuslaitoksen kustannusvastuu käsittää ulkopuolisen sijoituksen hoitovuorokausihinnan. Silloin kun on kysymys alle 18-vuotiaan vangin sijoittamisesta lastensuojelulaitokseen, Rikosseuraamuslaitos korvaisi vankeusaikaisesta sijoituksesta aiheutuneen hoitovuorokausihinnan lastensuojelulain 3 luvun säännösten nojalla määräytyvälle kustannuksista vastaavalle hyvinvointialueelle. Käytännössä hyvinvointialue laskuttaisi Rikosseuraamuslaitosta.
Lastensuojelulakiin säädettäisiin viittaussäännös vankeuslakiin.
11 §.Luvan tai sijoituksen peruuttaminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus uuteen 10 a §:ään. Ulkopuolisen laitossijoituksen peruuttamisessa noudatettaisiin siten edelleen 11 §:n säännöksiä. Lisäksi momentin sana avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
14 §.Päätösvalta. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että vankilan yksikönpäälliköllä olisi päätösvalta luvun 10 a §:ssä tarkoitetusta ulkopuoliseen laitokseen sijoittamisesta. Päätösvaltataso vastaisi valvottuun koevapauteen sijoittamista. Edelleen pykälän 2 momentin nojalla operatiivisen toiminnan vastuualueen johtaja päättäisi elinkautisvangin tai yhdistelmärangaistukseen tuomitun sijoittamisesta ulkopuoliseen laitokseen.
15 §. Tarkemmat säännökset. Pykälän asetuksenantovaltuudet muutettaisiin luettelon muotoon. Valtuuksista poistettaisiin toimivalta säätää asetuksella osallistumisvelvollisuudesta vapauttamisesta määräajaksi, sillä tällaisia säännöksiä ei ole annettu. Pykälästä kumottaisiin säännös, jonka nojalla Rikosseuraamuslaitos antaa tarkemmat määräykset menettelystä samoin kuin töiden luokittelusta sekä muista työn edellytyksistä.
9 lukuVangin omaisuus ja tulot
2 §.Omaisuusluettelo. Pykälän 1 momentissa käytetty käsite avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
3 §. Rahan ja muiden maksuvälineiden käyttö vankilassa.Pykälässä säädettäisiin siitä, millaisia maksuvälineitä vangit voivat vankilassa käyttää esimerkiksi 4 §:ssä tarkoitettujen tavaroiden hankkimiseen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maksuvälineiden käytöstä suljetussa vankilassa. Momentin nojalla vangit voisivat käyttää vankilassa omia henkilökohtaisia maksukorttejaan. Kysymys olisi siitä, että henkilökohtainen maksukortti annettaisiin vangin käyttöön esimerkiksi kanttiiniostosten tekemistä varten. Kortteja ei siten annettaisi pysyvästi vankien haltuun. Käyttöjärjestelyt vastaisivat sitä, miten vangit voivat nykyään käyttää Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymiä maksukortteja. Olennainen muutos olisi se, että Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymien maksukorttien sijasta vangit voisivat lähtökohtaisesti käyttää omia maksukorttejaan.
Muiden maksuvälineiden ja käteisen rahan käyttö olisi jatkossakin kielletty suljetussa vankilassa. Raha ja muut maksuvälineet voitaisiin kuten nykyisinkin ottaa vankilassa säilytettäväksi, tallettaa vangin pankkitilille tai jos hänelle annettaisiin 3 momentissa tarkoitettu maksukortti, tallettaa rahat sille. Ensi sijassa pyrittäisiin siihen, että erityisesti käteinen raha talletettaisiin vangin omalle pankkitilille eikä sitä säilytettäisi vankilassa. Jos Rikosseuraamuslaitos epäilisi rahan tai muiden maksuvälineiden laillista alkuperää, säilytettäisiin ne 16 luvun 8 §:n mukaisesti erillään siihen asti, kun poliisi olisi päättänyt mahdollisista toimenpiteistä.
Koska Rikosseuraamuslaitos ei enää automaattisesti antaisi erillistä maksukorttia vangeille, tulisi vankilaan saapumisen yhteydessä selvittää, onko vangilla oma maksukortti ja siihen liittyvä pankkitili. Tarvittaessa vankia tulisi auttaa tilin avaamisessa ja maksukortin hankkimisessa. Tämä edistäisi myös vangin valmiuksia vapautumisen jälkeen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maksuvälineiden käytöstä avovankilassa. Sääntely vastaisi nykyistä, eli avovankilan vangeilla olisi oikeus pitää hallussaan ja käyttää omia maksuvälineitään ja käteistä rahaa. Säännökset Rikosseuraamuslaitoksen maksukortin käytöstä siirrettäisiin ehdotettuun 3 momenttiin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta antaa vangin käyttöön Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymä maksuväline. Kysymys voisi olla esimerkiksi nykyisen kaltaisista prepaid-maksukorteista, mutta säännös jättäisi Rikosseuraamuslaitoksen harkintavaltaan sen, millainen maksuväline käyttöön otettaisiin.
Käytännössä Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymä maksuväline annettaisiin vangin käyttöön sellaisissa tilanteissa, joissa hänellä ei ole käytettävissään omaa maksukorttia. Tällöinkin olisi välttämätöntä järjestää vangin maksuliikenne jollain tavoin. Lähtökohtaisesti vangin tulisi siis käyttää omaa maksukorttiaan ja Rikosseuraamuslaitoksen maksuvälineen käyttö koskisi vain poikkeustilanteita. Kysymys voisi olla esimerkiksi juuri vankilaan saapuneesta vangista, jolla ei olisi mukanaan maksukorttia. Tällaisissakin tilanteissa tulisi ryhtyä toimiin vangin oman pankkitilin avaamiseksi ja maksukortin saamiseksi, ellei se olisi esimerkiksi rangaistuksen lyhyyden vuoksi tarpeetonta.
Vangille olisi myös varattava tilaisuus siirtää rahaa pois Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymään maksuvälineeseen liitetyltä tililtä. Säännös ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että vangilla on välittömästi oikeus saada siirtää rahaa muulle tililleen. Tilaisuus olisi varattava kohtuullisessa ajassa vangin sitä pyytäessä.
Tämä mahdollisuus rahan siirtoon voitaisiin kuitenkin yksittäisessä tapauksessa evätä, jos se olisi välttämätöntä rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Epääminen olisi poikkeuksellista, mutta mahdollista esimerkiksi silloin, jos Rikosseuraamuslaitoksella olisi konkreettiset perusteet epäillä rahansiirron liittyvän rikolliseen toimintaan kuten huumekauppaan. Epäämisen edellytyksiä voitaisiin arvioida esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen poliisilta saamien tietojen tai sen omassa tarkastustoiminnassa saatujen tietojen perusteella.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin maksuliikenteen järjestämisestä sellaisissa tilanteissa, joissa vanki ei voi saada henkilökohtaista maksukorttia eikä edes Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymää maksuvälinettä. Kysymys voisi olla esimerkiksi pakotteiden alaisista vangeista tai vangeista, joille muusta muualla lainsäädännössä säädetystä syystä ei voida Suomessa myöntää mitään maksuvälinettä. Tällaisia rajoituksia voi seurata erityisesti rahanpesuun ja kansainvälisiin pakotteisiin liittyvästä lainsäädännöstä, jonka nojalla yksittäisen henkilön maksuliikennettä on rajoitettu. Tällaisissa tilanteissa Rikosseuraamuslaitoksen olisi kuitenkin jollain tavoin huolehdittava vangin rahankäytöstä vankilassa. Rikosseuraamuslaitoksen harkinnassa olisi se, miten järjestelyt toteutettaisiin.
Vangille olisi tällöinkin varattava tilaisuus siirtää rahaa muulle tilille. Mahdollisuus voitaisiin evätä vastaavin perustein kuin 3 momentissakin. Käytännössä rahansiirrot saattaisivat näissä tapauksissa estyä myös pakotteisiin liittyvän lainsäädännön vuoksi.
Pykälässä ei enää säädettäisiin kuukausittain annettavasta tiliotteesta, koska lähtökohtaisesti vangit käyttäisivät omaa maksukorttiaan ja siihen liittyvää pankkitiliä. Myöskään Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymien maksukorttien tilitietoja ei enää annettaisi vangeille säännöllisesti kuukausittain, vaan vanki voisi saada tiedot erikseen pyytämällä. Tästä säädettäisiin selvyyden vuoksi pykälän 5 momentissa.
3 a §. Maksuvälineen käytön valvonta. Pykälän 1 momentin käsite maksukortti muutettaisiin maksuvälineeksi luvun 3 §:ään ehdotettujen muutosten vuoksi. Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksuvälineen käyttöä voitaisiin edelleen yleisesti valvoa poikkeavien maksutapahtumien havaitsemiseksi. Tällainen valvonta ei edellyttäisi yksittäistä vankia koskevaa arviointia, vaan voitaisiin kohdistaa yleisesti kaikkien vankien maksuliikenteeseen. Rikosseuraamuslaitoksella ei olisi toimivaltaa valvoa vankien henkilökohtaisten maksuvälineiden maksuliikennettä, kuten nykyisinkään. Tällainen valvonta kuuluisi muille viranomaisille ja pankeille.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksittäisen vangin tilitietojen valvonnasta kuten nykyisinkin. Säännöksen kieliasua muutettaisiin edellä yleisperusteluissa esitetyllä tavalla yhtenäiseksi muiden vastaavanlaisten toimivaltasäännösten kanssa. Muutoksilla on tarkoitus selventää säännöstä ja näin helpottaa sen soveltamista käytännössä.
Maksuvälineen tilitietojen valvonnan tulisi olla välttämätöntä rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Edellä yleisperusteluissa on kuvattu sitä, miten välttämättömyysarviointi käytännössä tehtäisiin. Käytännössä valvonta voisi perustua esimerkiksi epäilyyn siitä, että maksuvälineen välityksellä siirretään huumausainekauppaan tai muuhun rikolliseen toimintaan liittyvää rahaa. Kysymys voisi olla myös epäillystä rahanpesusta. Tällaiset toimet voisivat esimerkiksi vaarantaa vankilan järjestystä ja turvallisuutta tai niiden estäminen voisi olla välttämätöntä rikoksen estämiseksi. Kyse olisi siten yksittäistapauksessa tehtävästä harkinnasta, jolle olisi oltava konkreettiset perusteet. Tilitietojen valvonta poikkeaisi siten 1 momentissa tarkoitetusta valvonnasta.
Säännöksen sanamuotoa yhtenäistettäisiin myös suhteessa muihin vastaaviin toimivaltasäännöksiin, eikä siinä enää lueteltaisi niitä tietolähteitä, joihin valvonta voisi perustua. Käytännössä tieto valvontaa edellyttävästä toiminnasta saadaan joko maksuvälineen yleisessä valvonnassa tehdyistä havainnoista tai Rikosseuraamuslaitoksen tai muiden viranomaisten toiminnassa tehdyistä havainnoista.
Valvontaa koskevan päätöksen määräaika muutettaisiin kielellisesti kuukaudesta 30 päiväksi.
4 §. Tavaran hankkiminen vankilassa.Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan paremmin pykälän sisältöä, koska pykälässä säädetään tavaroiden hankkimisesta vankilassa.
Pykälän 1 ja 2 momentti säilytettäisiin nykyisessä muodossaan ja niissä säädettäisiin elintarvikkeiden sekä muiden tavaroiden hankkimisesta. Kuten nykyisinkään, säännöksissä ei yksityiskohtaisesti määriteltäisi sitä, miten ostosten tekeminen käytännössä järjestettäisiin. Rikosseuraamuslaitoksen tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että eri vankiloissa vangeille järjestetään yhdenmukaiset ostosmahdollisuudet.
Pykälän 3 ja 4 momentti kumottaisiin.
Pykälän 3 momentissa on säädetty mahdollisuudesta rajoittaa vankilan ulkopuolelta tulevan rahan käyttöä. Tällaisia rajoituksia ei enää voitaisi asettaa, kun vangit voisivat käyttää omia maksukorttejaan.
Pykälän 4 momentissa on säädetty rahan tai muiden maksuvälineiden siirtämisestä vankilan ulkopuolelle. Vangin mahdollisuus käyttää verkkopankkia määräytyy 12 luvun säännösten mukaan. Mahdollisuudesta siirtää rahaa tämän luvun 3 §:n 3 tai 4 momentin tilanteissa säädettäisiin kyseisissä momenteissa. Muilta osin vankien omaisuuden käsittelyyn sovellettaisiin luvun 1 ja 2 §:ää.
5 §.Omaisuuden palauttaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin selventävä kielellinen muutos vangin rahavarojen käsittelyyn vapautumisen yhteydessä.
6 §. Käyttöraha, toimintaraha ja palkka.Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan.
Pykälän 2 ja 3 momentin käsitteet muutettaisiin avovankiloiksi ja suljetuiksi vankiloiksi.
Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että vangin käyttöraha, toimintaraha ja palkka maksettaisiin lähtökohtaisesti vangin ilmoittamalle tilille. Käytännössä tili olisi sama, johon vangin vankilassa käyttämä maksukortti liittyy. Jos vangilla ei olisi omaa maksukorttia, maksut tehtäisiin 3 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetulle maksuvälineelle tai niistä pidettäisiin kirjaa muulla tavoin.
6 a §. Työmatkakustannusten korvaaminen.Pykälässä käytetty käsite avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
9 §. Päätösvalta. Pykälän 2 momentista kumottaisiin päätösvalta luvun 4 §:n 4 momentissa tarkoitetuista päätöksistä, koska momentti kumottaisiin.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin päätösvaltasäännös 3 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettujen maksujärjestelyjen käyttöön ottamisesta yksittäisen vangin tapauksessa. Asiasta päättäisi ohjauksen ja valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies. Käytännössä meneteltäisiin siten, että maksukortti voitaisiin antaa vangin käyttöön, jos edellytykset sen antamiseen ovat olemassa. Jos kortin antaminen evättäisiin, tulisi asiassa tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös. Sama koskisi muun maksujärjestelyn ottamista käyttöön. Käytäntö vastaisi omaisuuden hallussapidossa noudatettavaa.
Momenttiin lisättäisiin myös päätösvaltasäännös siihen, jos mahdollisuus siirtää rahaa pois maksuvälineeltä tai muulta maksujärjestelyltä evättäisiin. Epäämisestä päättäisi vankilan yksikönpäällikkö tai työjärjestyksessä määrätty turvallisuudesta vastaava virkamies. Myös näissä tilanteissa rahansiirto voitaisiin toteuttaa ilman päätöksentekoa, mutta epäämisestä tulisi tehdä päätös.
10 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 1 momentin asetuksenantovaltuutta täsmennettäisiin. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin tavaroiden hankkimisesta eikä rahan ja muiden maksuvälineiden käytöstä. Muutos vastaisi paremmin voimassa olevan vankeudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 27 ja 28 §:n sisältöä.
Pykälän 2 momentin 1 kohtaa täsmennettäisiin. Sen nojalla voitaisiin antaa tarkempia määräyksiä niin vankien omien maksukorttien kuin Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukortinkin ominaisuuksista, käyttöön antamisesta, säilyttämisestä ja käytöstä. Määräysten sisältö vastaisi nykyistä. Lisäksi säädettäisiin määräyksenantovaltuus, jonka nojalla Rikosseuraamuslaitos määräisi, kuinka luvun 3 §:n 4 momentissa tarkoitettu maksujärjestely toteutettaisiin.
Pykälän 2 momentin 4 kohdasta kumottaisiin määräyksenantovaltuus toimintarahan maksamatta jättämisestä.
10 lukuSosiaali- ja terveydenhuolto
2 §.Tilapäinen hoito ja tutkimus vankilan ulkopuolella. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös siitä, että valvonnasta tilapäisen hoidon ja tutkimuksen aikana säädetään 14 luvun 2 §:n 2 momentissa. Pykälään lisättäisiin myös uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin hoitoon pääsystä ilmoittamisesta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa.
Hoitoon pääsyn tarkka ajankohta voitaisiin jättää ilmoittamatta päätöksessä, jos momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Ilmoittamatta jättämisen tulisi olla välttämätöntä joko rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Kynnys olisi siten korkea. Säännöksen käyttöala rajautuisi siten verrattain harvoihin tilanteisiin. Kysymys olisi tilanteista, joissa olisi johonkin konkreettiseen seikkaan perustuva epäily esimerkiksi pyrkimyksestä tuoda huumausaineita tai muita kiellettyjä esineitä vankilaan hoitoon pääsyn yhteydessä. Kysymyksessä voisi olla myös johonkin konkreettiseen seikkaan perustuvasta epäilystä, että vankia yritetään painostaa mukaan tällaiseen toimintaan. Päätöksessä olisi kuitenkin ilmoitettava riittävät tiedot hoitokäyntiin valmistautumista varten. Vangille tulisi ilmoittaa suuntaa-antava tieto hoitokäynnin ajankohdasta, esimerkiksi ilmoittamalla, että hoitokäynti toteutuu jonkin ajan tai aikavälin kuluessa. Vangilla tulisi olla esimerkiksi mahdollisuus ottaa mukaan aiempia sairaskertomuksia tai muita tarpeellisia asiakirjoja sekä ennen lähtöä vaihtaa vankivaatteet siviilivaatteisiin. Lisäksi eräät laboratoriotutkimukset voivat edellyttää paastoamista ennen näytteen ottamista.
Sääntely velvoittaisi vain Rikosseuraamuslaitosta. Sääntely ei siten muodostaisi Rikosseuraamuslaitokselle lakiin perustuvaa perustetta edellyttää, ettei hoitoon pääsyn ajankohtaa voitaisi ilmoittaa vangille terveydenhuollon toimesta.
11 lukuVapaa-aika
2 §.Osallistuminen vapaa-ajan toimintoihin. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pitkälti varmuusosastoa vastaavasti, että tehostetun valvonnan osastoilla vapaa-ajan toiminnot ja muiden vankien kanssa yhdessä olo järjestettäisiin osaston vankien kesken. Vangit eivät siten voisi osallistua samaan aikaan muiden vankien kanssa esimerkiksi liikuntaan. Säännös ei sinällään estäisi vankilan liikuntasalin tai kuntosalin käyttöä, mutta se tapahtuisi tehostetun valvonnan osastolla eri aikaan kuin muilla osastolla. Näin ollen vapaa-ajantoimintojen ei tarvitsisi olla varmuusosastoa vastaavalla tavalla yksinomaan osastolle nimenomaisesti soveltuvia.
Pykälän nykyiset 3 ja 4 momentti siirrettäisiin 4 ja 5 momentiksi.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, milloin vangin osallistuminen yksittäiseen vapaa-ajantilaisuuteen voidaan keskeyttää tai evätä. Edellytyksenä olisi, että keskeyttäminen tai epääminen olisi perusteltua rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Epääminen edellyttäisi siten yksittäisessä tilanteessa vangin käyttäytymiseen liittyviä konkreettisia syitä.
Tyypillisesti momentissa tarkoitettaisiin esimerkiksi vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisellä sitä, että päihtynyt tai muuten tilaisuutta häiritsevä vanki ei saisi osallistua tilaisuuteen. Epäämisen tai keskeyttämisen edellytyksiä arvioitaisiin siten tyypillisesti sen perusteella, kuinka vanki käyttäytyy kyseisen tilaisuuden yhteydessä. Soveltamiskynnys ei olisi erityisen korkea, koska esimerkiksi tilaisuutta häiritsevä vanki voi estää koko tilaisuuden toteutumisen, ellei häiritsevään toimintaan välittömästi puututa. Osallistuminen voitaisiinkin evätä ja keskeyttää matalammalla kynnyksellä kuin peseytyminen tai ulkoilu, jotta tilaisuuden onnistuminen voitaisiin varmistaa.
3 §. Uskonnonharjoitus. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa täydennettäisiin säännöksellä siitä, että tehostetun valvonnan osastolle sijoitetut vangit eivät voisi osallistua yleisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Säännös vastaisi varmuusosastoja. Luvun 4 §:n 2 momentin viittaussäännöksen nojalla tehostetun valvonnan osastojen vankien kirjastonkäyttökin voitaisiin järjestää muulla tavoin kuin käynneillä vankilan kirjastossa. Säännökset tarkoittaisivat sitä, että vaikka tehostetun valvonnan osastoille sijoitetut vangit eivät voisi osallistua yhteisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin tai päästä vankilan kirjastoon, tulisi tällaiset toiminnot järjestää muulla tavoin. Esimerkiksi uskonnollisia tilaisuuksia voitaisiin tarvittaessa järjestää pelkästään osaston vangeille joko uskonnonharjoittamiseen varatuissa tiloissa tai osastolla. Kirjaston käyttöön tulisi varata mahdollisuus esimerkiksi siten, että vangit voivat lainata kirjastosta kirjoja, vaikkeivat kävisikään itse kirjaston tiloissa.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin vastaavasti kuin luvun 2 §:n 5 momenttia.
4 §. Kirjasto. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin vastaavasti kuin luvun 2 §:n 5 momenttia.
8 §. Päätösvalta. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 2–4 §:ään tehtävien muutosten edellyttämät kielelliset muutokset. Lisäksi momenttiin lisättäisiin päätösvaltasäännös 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuista rajoituksista. Momentissa tarkoitetut päätökset olisivat edelleen luonteeltaan tosiasiallista hallintotoimintaa.
12 lukuKirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä
1 §. Kirjeenvaihto ja postilähetysten tarkastaminen.Pykälässä säädettäisiin vangin oikeudesta kirjeenvaihtoon ja kirjeenvaihdon tarkastamisesta kuten nykyisinkin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kirjeiden ja muiden postilähetysten tarkastamisesta läpivalaisemalla tai muulla vastaavalla tavalla niitä avaamatta. Sääntely vastaisi nykyistä, eli tällainen tarkastustoiminta olisi mahdollista yleisesti ilman yksittäistapauksellisia perusteita. Käytännössä kaikki vankien kirjeenvaihto olisi siten mahdollista läpivalaista sen selvittämiseksi, etteivät kirjeet tai postilähetykset sisällä vankilassa kiellettyjä aineita tai esineitä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kirjeiden ja muiden postilähetysten tarkastamisella avaamalla. Säännöksen nojalla ei olisi mahdollista lukea kirjettä, vaan lukemisen edellytyksistä säädettäisiin luvun 2 §:ssä.
Suljettuun vankilaan tai Vankiterveydenhuollon yksikköön sijoitetulle vangille saapuneet kirjeet ja postilähetykset voitaisiin yleisesti tarkastaa avaamalla sen selvittämiseksi, etteivät ne sisällä vankilassa kiellettyjä aineita tai esineitä. Tällaisen kirjeen tarkastaminen avaamalla ei siten edellyttäisi yksittäistapauksellista arviointia.
Sen sijaan kuten nykyisinkin suljetussa vankilassa tai Vankiterveydenhuollon yksikössä olevalta vangilta peräisin olevien kirjeiden ja avovankilassa olevien vankien kirjeenvaihdon avaamisen tulisi olla perusteltua sen selvittämiseksi, sisältääkö kirje vankilassa kiellettyjä aineita tai esineitä. Toimivaltuuden käytölle tulisi siten olla yksittäistapaukseen liittyvää konkreettinen epäily siitä, että lähetys sisältää kiellettyjä aineita tai esineitä. Perusteiden ei kuitenkaan tarvitsisi olla erityisen painavia, vaan esimerkiksi kirjeen tavanomaisesta poikkeava muoto tai koko voisi olla peruste kirjeen avaamiselle. Samoin huumausaineiden etsimiseen koulutetun koiran havainto voisi olla peruste kirjeen avaamiselle. Muutos olisikin ennen muuta kielellinen eikä säännöksen soveltamiskäytäntöä ole tarkoitus muuttaa.
Pykälän 3 momenttia täsmennettäisiin siten, että tarkastuksen yhteydessä mahdollisesti löytyneiden rahavarojen käsittelyyn sovelletaan 9 luvun säännöksiä.
2 §. Viestin lukeminen ja jäljennöksen ottaminen.Pykälässä säädettäisiin vangin kirjeenvaihdon lukemisesta ja jäljennöksen ottamisesta kuten nykyisinkin. Säännöksen sisältöä kuitenkin muutettaisiin edellä yleisperusteluissa mainituista syistä. Muutosten tarkoitus ei ole kiristää säännöksen soveltamiskäytäntöä. Päinvastoin säännöstä pyritään selkeyttämään siten, että sen soveltaminen onnistuisi nykyistä paremmin. Nykyisin säännös on ollut siinä määrin vaikeaselkoinen, että sitä on sovellettu hyvin vähän. Säännöksen muotoilun muutoksen tavoitteena on siten, että sitä sovellettaisiin nykyistä useammin erityisesti, kun on kyse järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvistä vangeista.
Pykälän 1 momentin nojalla vangille saapunut tai häneltä peräisin oleva kirje tai muu postilähetys ja viesti voitaisiin lukea, jos se on välttämätöntä rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Säännöksen sanamuotoa muutettaisiin vastaamaan perustuslaissa säädettyyn vaatimukseen viestinnän suojan rajoitusten välttämättömyydestä. Kuten edellä esityksen yleisperusteluissa on todettu, välttämättömyydellä tarkoitettaisiin sitä, että toimivaltuuden käytölle on yksittäiseen vankiin liittyvät konkreettiset perusteet. Esimerkiksi kirjeenvaihtoon liittyvältä rikosepäilyltä edellytettäisiin kohtuullista todennäköisyyttä. Kuitenkaan toimivaltuuden käyttö ei edellyttäisi täyttä varmuutta siitä, että viestintään liittyisi rikosepäily. Viime kädessä toimivaltuuden käyttö perustuisi tilanteen kokonaisharkintaan suhteessa laissa säädettyihin edellytyksiin.
Laissa ei enää erikseen säädettäisi vaatimuksista arvioida edellytyksiä suhteessa vangin rikostaustaan tai käyttäytymiseen. Tällaiset seikat tulisi ilman lain säännöstäkin ottaa huomioon punnittaessa toimenpiteen välttämättömyyttä esimerkiksi suhteessa rikoksen estämiseen. Hallintolain 31 §:ssä edellytetään, että viranomainen selvittää päätöksenteon perusteet riittävän kattavasti. Esimerkiksi vangin rikostausta tai vankilassa saadut kurinpitorangaistukset voivat olla sellaisia seikkoja, jotka tulee siten ottaa huomioon päätöksenteossa.
Edellä yleisperusteluissa on tarkemmin kuvattu, mitä rikoksen estämisellä ja muilla momentissa mainituilla perusteilla tarkoitetaan.
Käytännössä kirjeen lukemisen edellytysten arviointi olisi kokonaisharkintaa, jossa otettaisiin huomioon käsillä olevat tiedot vangin rikostaustasta ja kirjeenvaihdon toisesta osapuolesta sekä muut tiedot, joiden perusteella voitaisiin esimerkiksi epäillä kirjeiden sisältävän tietoja rikosten tekemisestä tai vankilan turvallisuutta vaarantavasta toiminnasta.
Konkreettiset edellytykset voisivat olla käsillä esimerkiksi silloin, jos järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvästä henkilöstä on saatu vihjetietoa, että hän pyrkii välittämään huumausainekauppaan liittyviä viestejä kirjeitse tai muilla viestintävälineillä. Usein tehostetun valvonnan osastolle sijoittaminen on voinut tapahtua sellaisilla perusteilla, jotka muodostavat edellytyksen myös viestinnän lukemiseen. Näin voi olla esimerkiksi, jos vanki on sijoitettu tehostetun valvonnan osastolle vankilassa jatkuneiden rikosten vuoksi.
Edellytykset voisivat täyttyä myös useamman seikan kokonaisarvion perusteella esimerkiksi silloin, jos huumausainekauppaan kytkeytyvän vangin havaittaisiin viestivän tiiviisti samaan rikollisryhmään kuuluvien henkilöiden kanssa ja samaan aikaan osastolla tehtäisiin havaintoja lisääntyneestä huumausaineiden käytöstä tai kyseisen henkilön hallusta löydettäisiin huumausaineita.
Päätös voisi olla voimassa 30 päivää kerrallaan.
Momenttia täydennettäisiin myös siten, että lukemisen yhteydessä viestistä voitaisiin ottaa jäljennös vastaavin perustein kuin se voidaan lukeakin. Näin ollen lukemisen ja jäljennöksen ottamista arvioitaisiin yhtenäisin perustein ja sääntely vastaisi puhelun kuuntelua ja tallentamista. Pykälän 3 momentti kumottaisiin.
Pykälän 2 momentissa säädetään kirjeen avaamisesta sen lähettäjän selvittämiseksi. Momenttia täsmennettäisiin siten, että tällöin kirjettä voitaisiin lukea vain sen verran kuin on välttämätöntä lähettäjän selvittämiseksi.
2 a §. Lukemisesta ilmoittaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin luvun 2 §:ää vastaavat sisällölliset muutokset. Muilta osin pykälän sisältö vastaisi nykyistä 2 a §:ää.
4 §.Kirjeenvaihto asiamiehen kanssa. Luvun 4 §:ssä säädetään nykyisin kirjeenvaihdosta asiamiehen kanssa. Pykälän 1 momentin virheellinen viittaus oikeudenkäymiskaaren asiamiehiä koskeviin säännöksiin korjattaisiin.
Pykälän 2 momentissa säädetään vangin asiamieheltä saapuneen kirjeen avaamisesta. Momentin sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että asiamieheltä tullut kirje voitaisiin avata vain, jos se on välttämätöntä sen selvittämiseksi, sisältääkö kirje vankilassa kiellettyjä aineita tai esineitä. Kynnys asiamiehen kirjeen avaamiseen olisi siten korkea ja avaamiselle pitäisi olla painavat yksittäiseen tapaukseen liittyvät perusteet, joiden vuoksi epäiltäisiin kirjeen sisältävän kiellettyjä aineita tai esineitä. Toisin kuin esimerkiksi muun kirjeenvaihdon lukemisessa tai pidättämisessä, asiamiehen kirjeen avaaminen voitaisiin tehdä vain kiellettyjen aineiden tai esineiden etsimiseksi. Epäily voisi perustua esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen käytössä oleviin vihjetietoihin tai kirjeen tavanomaisesta asiamieskirjeestä poikkeavaan muotoon tai kokoon taikka huumausaineiden etsimiseen käytetyn koiran havaintoon, joista tehtävän kokonaisarvion perusteella kirjeen avaamista voitaisiin pitää välttämättömänä sisällöstä varmistumiseksi. Kirjeen avaamisen välttämättömyysvaatimus korostaisi sitä, että asiamiehen kirjeen avaaminen olisi aina viimesijainen keino. Esimerkiksi epäiltäessä kirjeen lähettäjän olevan joku muu kuin kirjeen lähettäjätiedoissa mainittu asiamies, tulisi ennen kirjeen avaamista ottaa yhteyttä asiamieheen ja selvittää, onko hän lähettänyt kirjeen.
Muilta osin säännöksen sisältöä ei muutettaisi. Vangin tulisi siten edelleen olla läsnä kirjettä avattaessa eikä avattua kirjettä saataisi lukea.
5 §.Kirjeen tai postilähetyksen pidättäminen. Luvun 5 §:ssä säädetään nykyisin kirjeen tai postilähetyksen pidättämisestä.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin vastaavalla tavalla kuin luvun 2 §:ää. Perusteita kirjeen pidättämiselle voisivat olla esimerkiksi havainto huumausaineen imeyttämisestä kirjeeseen taikka lukemisessa tehty havainto siitä, että kirjeessä pyydetään vastaanottajaa pahoinpitelemään joku. Säännöksen soveltaminen olisi siten käytännössä sidoksissa kirjeen tarkastamisessa tai lukemisessa tehtyihin havaintoihin, joiden perusteella päätös pidättämisestä tehtäisiin.
6 §. Puhelimen käyttö.Luvun 6 §:ssä säädetään nykyisin puhelimen käytöstä.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännökset puhelimen käyttöajoista. Kuten nykyisinkin vangeille tulisi antaa mahdollisuus käyttää puhelinta siihen varattuina aikoina. Kysymys olisi järjestyssäännön ja osaston päiväjärjestyksen mukaan määräytyvistä ajankohdista, eli tyypillisesti ajoista, jolloin vangit voivat oleskella osaston yleisissä tiloissa. Sääntelyn tarkoituksena ei ole muuttaa nykyisiä puhelimen käyttöaikoja. Vangeille tulisi näiden aikojen puitteissa antaa yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää puhelinta. Henkilökunnan tulisi huolehtia esimerkiksi siitä, että kaikki puhelinta käyttämään haluavat vangit pääsisivät käyttämään sitä päivittäin.
Mahdollisuus puhelimen käyttöön voitaisiin sallia muulloinkin, jos se olisi tarpeen esimerkiksi vangin yhteyksien ylläpitämiseksi. Kysymys voisi olla esimerkiksi siitä, että ulkomaalainen vanki voisi soittaa toisella aikavyöhykkeellä olevalle omaiselleen. Sääntely vastaisi tapaamisista säädettyä. Momentissa ei säädettäisi viittausta järjestyssäännön puhelimen käyttöä koskeviin määräyksiin. Järjestyssäännön sisällöstä säädettäisiin kokonaisuudessaan 15 luvun 1 §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin puhelimen käytön epäämisestä ja keskeyttämisestä. Keskeyttämisen tai epäämisen edellytyksenä olisi, että keskeyttäminen tai epääminen olisi perusteltua rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Epääminen tai keskeyttäminen edellyttäisi siten yksittäisessä tilanteessa konkreettisia perusteita. Kynnys ei kuitenkaan olisi korkea, koska kyse olisi tyypillisesti tilanteista, joissa vangin käytös häiritsee osaston vankien puhelimenkäyttöä. Nopealla puuttumisella tilanteeseen pystyttäisiin varmistamaan se, että muiden vankien oikeus puhelimenkäyttöön ei vaarannu.
Tyypillisesti momentissa tarkoitettaisiin esimerkiksi vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisellä sitä, että vanki käyttäytyisi viestintälaitteen käyttötilanteessa uhkaavasti tai vahingoittaisi omaisuutta taikka olisi päihtynyt. Kysymys voisi myös olla tilanteesta, jossa puhelun kuuntelun perusteella on perusteltua keskeyttää puhelu esimerkiksi huumausainerikoksen estämiseksi. Kysymys voisi olla myös soittamisesta toisen henkilön tunnuksilla tai eri henkilölle, jonka vanki on ilmoittanut ennen soittoa. Epäämisen tai keskeyttämisen edellytyksiä arvioitaisiin siten usein sen perusteella, kuinka vanki käyttäytyy viestintätilanteen aikana. Soveltamiskynnys ei siten olisi erityisen korkea, koska tarvittaessa tilanteeseen olisi puututtava viipymättä mahdollisesti vähäisenkin tiedon perusteella.
Säännöstä sovellettaisiin sekä puhelimen käytön epäämiseen että keskeyttämiseen. Epääminen koskisi tilanteita, joissa vangin vankilaturvallisuutta vaarantava käytös alkaa ennen puhelimen käyttöä ja keskeyttäminen taas sitä, että puhelimen käyttö on jo alkanut. Kyse on siten kertaluonteisesta toimenpiteestä, eikä laajemmasta puhelimen käyttöoikeuden rajoittamisesta. Vangin oikeutta käyttää puhelinta ei siten voitaisi pidemmäksi aikaa evätä säännöksen nojalla.
7 §.Puhelun kuunteleminen ja tallentaminen. Luvun 7 §:ssä säädetään nykyisin puhelun kuuntelemisesta ja tallentamisesta.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin vastaavalla tavalla kuin luvun 2 §:ää. Myös puhelun kuuntelun perusteet vastaisivat käytännössä pitkälti kirjeen lukemisen perusteita. Kuuntelu olisi mahdollista esimerkiksi silloin, jos vangin epäiltäisiin välittävän puhelimitse rikoksiin liittyvää tietoa. Puhelun kuuntelu olisi mahdollista vain 7 §:ssä tarkoitetuissa puheluissa, jotka soitetaan Rikosseuraamuslaitoksen puhelinjärjestelmällä. Tässäkin kysymys olisi kokonaisharkinnasta, jossa otettaisiin huomioon kaikki kuuntelun edellytyksiin vaikuttavat seikat.
Momentissa säädettäisiin myös siitä, että puhelun kuuntelua koskeva päätös voidaan tehdä enintään 30 päiväksi kerrallaan.
8 §. Kirjeenvaihto ja puhelut varmuusosastolla.Luvun 8 §:ssä säädetään nykyisin viestinnästä varmuusosastolla.
Pykälässä säädettäisiin kirjeenvaihdon ja puhelujen valvonnasta varmuusosastolla kuten nykyisinkin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin varmuusosastolle sijoitetun vangin kirjeenvaihdon valvonnasta ja 2 momentissa puhelujen kuuntelusta ja tallentamisesta.
Pääosin kirjeenvaihto ja puhelimen käyttö tapahtuisi varmuusosastolla samalla tavoin kuin muillakin osastoilla. Merkittävin ero olisi kuitenkin se, että kirjeen lukeminen sekä jäljennöksen ottaminen ja puhelun kuuntelu sekä tallentaminen voitaisiin tehdä yksinomaan varmuusosastosijoituksen perusteella kuten nykyisinkin. Varmuusosastolla ei siten tarvitsisi tehdä erillistä päätöstä kirjeiden lukemisesta tai puhelun kuuntelusta, vaan varmuusosastosijoitusta koskeva päätös olisi perusteena näillä toimille. Varmuusosastolle sijoitettujen vankien kirjeen lukeminen ja puhelimen kuuntelu voitaisiin siten tehdä matalalla kynnyksellä rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Toimenpiteiden edellytyksenä ei enää olisi miltään osin vangin suostumus. Säännöstä sovellettaisiin myös 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun vangin sähköpostin lukemiseen.
Pykälän 3 momentti kumottaisiin. Jatkossa varmuusosastolle sijoitettujen vankien sähköpostin ja internetin käyttöön sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin muihin vankeihin. Sähköisen viestinnän valvonta tapahtuisi kuitenkin tämän pykälän säännösten nojalla, eli varmuusosastolle sijoitettujen vankien sähköistä viestintää voitaisiin valvoa matalammalla kynnyksellä kuin muiden vankien.
9 b §. Sähköisen viestinnän valvonta. Luvun nykyisessä 9 b §:ssä säädetään sähköisen viestinnän valvonnasta. Pykälään tehtäisiin eräitä muutoksia.
Pykälän nojalla voitaisiin valvoa Rikosseuraamuslaitoksen hankkimilla laitteilla tapahtuvaa vankisähköpostin ja internetin käyttöä. Rikosseuraamuslaitoksella ei olisi toimivaltaa valvoa vankien henkilökohtaisilla matkapuhelimilla tapahtuvia puheluja tai sähköpostin ja internetin käyttöä. Tällainen valvonta edellyttää poliisin toimivaltuuksia.
Pykälän 1 momentissa viitattaisiin sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin kuten nykyisinkin. Lisäksi säädettäisiin Rikosseuraamuslaitokselle oikeus hakea vankien internetin käyttöön ja Rikosseuraamuslaitoksen ylläpitämän vankisähköpostin käyttöön liittyvät välitystiedot Rikosseuraamuslaitoksen laitteilta. Välitystiedot tulisi hävittää viipymättä, jos muun lainsäädännön perusteella ei olisi perusteita säilyttää niitä. Säännös ei koskisi vankien henkilökohtaisen sähköpostin välitystietoja, joita Rikosseuraamuslaitoksella ei olisi mahdollisuutta tarkastaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta valvoa vankien sähköisen viestinnän sisältöä. Rikosseuraamuslaitoksella on jo sinällään mahdollisuus tutustua julkisten internetsivujen sisältöön. Momentissa säädettäisiin siten siitä, millaisia valvontavaltuuksia Rikosseuraamuslaitoksella on vankien yksityiseen viestintään.
Rikosseuraamuslaitos voisi valvoa vankisähköpostin viestintää, kuten vankien perinteistäkin kirjeenvaihtoa. Tällaiset sähköpostit voitaisiin lukea ja pidättää samoin edellytyksin kuin kirjeenvaihtokin luvun 2–5 §:n nojalla. Varmuusosastolla olevan vangin vankisähköpostin käytön valvontaan sovellettaisiin 8 §:n 1 momenttia. Sen sijaan Rikosseuraamuslaitoksella ei olisi oikeutta esimerkiksi päästä vangin henkilökohtaiseen sähköpostiin tai verkkopankkiin, joihin täytyy kirjautua erillisillä tunnuksilla. Valvonta koskisi siten vain sellaisia laitteita, jotka ovat Rikosseuraamuslaitoksen hallinnoimia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä vastaavasti siitä, että sähköpostin ja internetin käyttöä voitaisiin valvoa teknisellä valvonnalla eli valvontakameroilla taikka siten, että henkilökunta on läsnä. Säännöksen nojalla ei voitaisi lukea vangin sähköpostiviestien sisältöä, vaan se voisi tapahtua vain lukemisen edellytysten täyttyessä.
Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin uusi säännös, jossa säädettäisiin sähköpostin käytön ja internetin käytön keskeyttämisestä tai epäämisestä. Säännös vastaisi sitä, mitä edellä säädetään puhelimen käytön keskeyttämisestä ja epäämisestä. Internetin käytön ja sähköpostin käytön keskeyttäminen tai epääminen olisi siten vastaavalla tavalla kertaluonteinen toimenpide esimerkiksi vangin häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.
11 §. Päätösvalta.Luvun nykyisessä 11 §:ssä säädetään päätösvallasta. Pykälään tehtäisiin luvun muista muutoksista aiheutuvia muutoksia.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös päätösvallasta, jos sähköpostin tai internetin käyttö evätään tai keskeytetään. Toimivalta olisi valvonnan ja ohjauksen esimiestehtävissä toimivalla virkamiehellä tai ohjaus- ja valvontatehtävissä toimivalla virkamiehellä. Kysymys olisi tosiasiallisesta hallintototoiminnasta, eikä toimenpiteestä tehtäisi hallintopäätöstä.
Pykälän 4 momentin nojalla internetsivujen avaamisesta päättäisi Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksessä määrätty virkamies. Kysymys olisi tosiasiallisesta hallintotoiminnasta, jota Rikosseuraamuslaitoksen tulisi tehdä säännöllisesti. Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksessä tulisi määritellä virkamiehet, joiden vastuulla tehtävä olisi.
12 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset. Luvun nykyisessä 12 §:ssä säädetään asetuksenantotoimivallasta ja määräyksenantotoimivallasta.
Pykälän 1 momentista poistettaisiin asetuksenantovaltuus vankien sähköisen viestinnän käytöstä ja valvonnasta. Näistä seikoista säädettäisiin kattavasti laissa.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin Rikosseuraamuslaitokselle määräyksenantovaltuus.
Ensinnäkin Rikosseuraamuslaitoksen tulisi antaa määräykset vankien käytössä olevasta puhelinjärjestelmästä. Määräykset koskisivat puhelinjärjestelmän yleisiä käyttöehtoja kuten puheajan lataamista, numeroiden tallentamista järjestelmään ja muita vastaavia kaikille vankiloille yhteisiä puhelinjärjestelmän käyttöön liittyviä seikkoja. Vankiloiden järjestyssäännöissä voitaisiin puolestaan antaa vankilakohtaisia määräyksiä kyseisessä vankilassa puhelimen käyttöön liittyvistä seikoista.
Toiseksi Rikosseuraamuslaitoksen tulisi antaa määräykset henkilökohtaisten matkapuhelimien haltuun antamisesta, säilyttämisestä ja käytöstä. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi sitä, kuinka laitteita säilytetään vankilassa, miten ne ladataan, millaiset tilat niiden käyttöön varattaisiin ja muita vastaavia käytännön seikkoja, joiden mukaisesti käyttö vankiloissa järjestettäisiin.
Kolmanneksi Rikosseuraamuslaitos antaisi määräykset menettelystä, jota noudatettaisiin, kun päätetään internet-sivustojen avaamisesta. Määräyksiä voitaisiin antaa siitä, miten ja mille taholle vanki voisi esittää sivuston avaamista, miten asia käsitellään ja muista vastaavista seikoista.
13 luku Tapaamiset ja muut yhteydet vankilan ulkopuolelle
2 §. Tapaamistilat ja valvonta. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin vastaavalla tavalla kuin 12 luvun puhelun kuuntelua koskevia säännöksiä. Tapaamisen kuuntelun edellytyksiä arvioitaessa tyypillisiä seikkoja olisivat esimerkiksi se, jos tehostetun valvonnan osastolle sijoitettu vanki tapaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvää henkilöä.
Kuuntelumahdollisuus koskisi valvottua tapaamista, lapsen tapaamista, vankien välistä valvottua tapaamista sekä yhteydenpitoa videoyhteyden välityksellä. Valvomatonta tapaamista ja asiamiehen tapaamista ei voitaisi kuunnella. Erona 12 lukuun olisi kuitenkin se, että tapaamisen kuuntelupäätöstä ei voitaisi tehdä määräajaksi varmuusosastoa lukuun ottamatta. Varmuusosastolla tapaamisen kuuntelu tapahtuisi vastaavalla tavalla kuin puhelun kuuntelukin.
3 §. Valvottu tapaaminen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvotun tapaamisen järjestämisestä erillään muista vangeista ja tapaajista. Tapaaminen voitaisiin järjestää erillään, jos se on perusteltua rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Erillään järjestettävälle tapaamiselle pitäisi siten olla yksittäisessä tapauksessa konkreettiset perusteet. Kysymys voisi olla esimerkiksi siitä, että vangin tai tapaajan rikostaustan tai käyttäytymisen vuoksi olisi perusteltua epäillä, että tapaaminen tavallisissa tapaamistiloissa vaarantaisi muiden vankien tai tapaajien turvallisuutta.
Tapaamisen järjestäminen erillään voisi olla perusteltua myös siksi, että tapaamisen kuuntelemisen edellytykset täyttyvät ja samoilla perusteilla tapaaminen olisi perusteltua järjestää erillään muista vangeista ja tapaajista. Tällaisessa tilanteessa vangin ja tapaajan viestintää olisi pystyttävä valvomaan. Siksi momentissa säädettäisiin siitä, etteivät vanki tai tapaaja voisi käyttää tapaamisessa muistiinpanovälineitä. Näin varmistettaisiin tapaamisen kuuntelun onnistuminen tarvittaessa.
Mahdollisuuksien mukaan valvottu tapaaminen järjestettäisiin erillään myös vangin tai tapaajan pyynnöstä. Myös tästä säädettäisiin selvyyden vuoksi laissa. Tapaaminen voisi olla tarpeen järjestää erillään useista erilaisista syistä, kuten keskustelujen yksityisyyden varmistamiseksi taikka tapaajan vammaisuuden tai kommunikointivaikeuksien vuoksi. Vangin tai tapaajan pyyntöön tulisi suostua pyynnön syystä riippumatta, jos sopivat tapaamistila on käytettävissä ja asia järjestettävissä vankilan järjestystä haittaamatta.
6 §. Asiamiehen tapaaminen. Pykälän 2 momentin edellytyksiä asiamiehen tapaamisen valvonnasta täydennettäisiin. Edellytyksiksi lisättäisiin rikoksen estäminen ja vangin tai muun henkilö turvallisuuden suojeleminen. Näin säännös vastaisi muita vastaavanlaisia toimivaltuussäännöksiä. Tapaamisen valvonta edellyttäisi edelleen välttämättömyyttä momentissa säädettyjen seikkojen turvaamiseksi, joten valvonta olisi poikkeuksellista. Arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi asiamiehen tai vangin pyyntö valvonnasta.
8 §. Tapaamisen keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin tapaamisen keskeyttämisestä vastaavan sisältöisesti kuin esimerkiksi 12 luvussa puhelimen käytön tai sähköisen viestinnän keskeyttämisestä. Tapaamisen keskeyttämisen perusteet voisivat liittyä sekä vangin että tapaajan toimintaan tapaamistilanteessa. Kyse voisi olla esimerkiksi aggressiivisesta tai häiritsevästä käyttäytymisestä muita tapaajia tai vankeja kohtaan.
9 §. Tapaamisen peruuttaminen ja epääminen. Pykälän 2 momentin 4 kohdassa säädettäisiin tapaamisen epäämisestä vastaavan sisältöisesti 8 §:ssä tapaamisen keskeyttämisestä. Muilta osin momenttia ei muutettaisi.
10 §. Tapaamiskielto.Pykälässä säädettäisiin edelleen tapaajalle määrättävästä tapaamiskiellosta. Tapaamiskiellon sisältöä ei muutettaisi nykyisestä. Kuten nykyisinkin Rikosseuraamuslaitos päättäisi tapaamiskieltopäätöksessä kiellon laajuuden eli koskisiko se vain tiettyä vankia vai yleisemmin vankilaa tai useampia vankiloita.
Tapaamiskiellon määräämisen edellytyksiä täsmennettäisiin nykyisestä. Kielto voitaisiin edelleen määrätä sen perusteella, että tapaajan on todettu tuoneen tai yrittäneen tuoda kiellettyjä aineita tai esineitä vankilaan. Kielto voisi perustua myös muuhun tapaajan todettuun vankilan järjestystä tai turvallisuutta vaarantavaan toimintaan taikka muun henkilön turvallisuutta vaarantavaan toimintaan. Kielto määrättäisiin siten jo todetun toiminnan perusteella. Kynnys kiellon määräämiseen olisi korkea, sillä se voitaisiin määrätä vain, jos kielto olisi mainitun toiminnan vuoksi välttämätön. Kiellon tavoitteena olisi turvata se, ettei kiellon perusteena olevaa toimintaa voitaisi jatkaa. Kysymys olisi siten turvaamistoimiluonteisesta päätöksestä.
Jos kysymys on tilanteista, joissa Rikosseuraamuslaitoksen käytössä olevan tiedon perusteella epäillään tapaajaa esimerkiksi kiellettyjen aineiden tuomisesta vankilaan tulevan tapaamisen yhteydessä, sovellettaisiin näissä tilanteissa luvun 8 ja 9 §:ää. Tapaamiskielto olisi siten aina seurausta jo todetusta toiminnasta.
Momenttia muutettaisiin myös siten, että tapaamiskielto koskisi kaikkia tapaamismuotoja myös yhteydenpitoa videoyhteyden välityksellä. Myös tapaamisessa videoyhteyden välityksellä on mahdollisuus vaarantaa vankilan järjestystä ja turvallisuutta tai muun henkilön turvallisuutta esimerkiksi uhkailulla tai välittämällä tietoa rikollisista suunnitelmista. Tällaisen toiminnan jatkamisen estämiseksi kielto voisi koskea perinteisten tapaamisten lisäksi tapaamista videoyhteyden välityksellä.
Edelleen tapaamiskieltoa olisi mahdollista jatkaa, jos se olisi välttämätöntä kiellon perusteena olevista syistä. Momenttia täydennettäisiin kuitenkin siten, että tapaamiskiellon jatkaminen voitaisiin tehdä enintään 30 päiväksi kerrallaan. Kiellon jatkaminen tulisi siten arvioida uudelleen säännöllisin väliajoin.
12 §. Tavaroiden vastaanottaminen ja tarkastaminen. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus tavaran vastaanottamista koskevien määräysten antamiseen vankilan järjestyssäännössä. Järjestyssäännön sisällöstä säädettäisiin kokonaisuudessaan 15 luvun 1 §:ssä.
19 §.Tarkemmat säännökset. Pykälän 2 momentin määräyksenantovaltuus tapaamisten järjestämisestä kumottaisiin edellä yleisperusteluissa esitetyistä syistä. Vastaavasti pykälän otsikosta poistettaisiin sana määräykset.
14 lukuPoistumislupa
1 §. Poistumisluvan määritelmä. Pykälässä säädetään poistumisluvan määritelmästä. Pykälään tehtäisiin tekninen korjaus siitä, että poistumislupa voidaan myöntää eikä antaa. Lisäksi pykälää täsmennettäisiin siten, että poistumislupa voitaisiin myöntää vain Suomen alueelle. Tämä koskisi kaikkia poistumislupia. Pykälässä ei enää säädettäisi poistumisluvan tarkoituksesta edistää yhteiskuntaan sopeutumista ja vähentää rangaistuksen haittoja, koska kyseisistä seikoista säädetään vankeuslain 1 luvussa. Muutos olisi siten tekninen. Poistumislupien tarkoituksena olisi siten edelleen edistää näitä täytäntöönpanon tavoitteita, jotka seuraavat vankeuslain 1 luvusta.
2 §. Poistumisluvan edellytykset ja valvonta. Pykälän otsikko muutettaisiin. Pykälässä säädettäisiin poistumisluvan myöntämisen edellytyksistä. Edellytykset koskisivat kaikki poistumislupia pois lukien erittäin tärkeästä syystä myönnettävää poistumislupaa. Edellytykset lueteltaisiin ensimmäisessä momentissa. Kaikkien edellytysten tulisi täyttyä, jotta poistumislupa voitaisiin myöntää.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan olisi voitava pitää todennäköisenä, että vanki noudattaa poistumislupaan liitettyjä määräyksiä. Säännös vastaisi voimassa olevaa säännöstä siitä, että luvan ehtojen noudattamista voidaan pitää todennäköisenä.
Momentin 2 kohdan mukaan olisi voitava pitää todennäköisenä, että vanki ei jatka rikollista toimintaa eikä vaaranna muun henkilön turvallisuutta poistumisluvan aikana. Säännös olisi uusi.
Momentin 3 kohdan mukaan vangin tulisi sitoutua päihteettömyyteen ja sen valvontaan, teknisillä välineillä tapahtuvaan valvontaan sekä poistumislupamääräyksiin.
Edellytysten arviointi olisi kokonaisharkintaa, kuten nykyisinkin. Päätöksentekijän harkintavalta olisi suuri.
Hallintolain 31 §:n mukana viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Poistumislupa-asioissa voi olla tarpeen ottaa huomioon paitsi vankia ja hänen rikollisuuttaan koskevia tietoja myös tietoja, jotka eivät välttämättä liity vangin rikollisuuteen tai käyttäytymiseen vankilassa, vaan esimerkiksi muihin viranomaisratkaisuihin, kuten vangin määräämiseen lähestymiskieltoon. Tästä syystä säännöksen sanamuodolla ei enää rajattaisi kokonaisharkinnassa huomioon otettavia tietoja, vaan kussakin yksittäisessä poistumislupa-asiassa tulee selvittää ja ottaa huomioon asian ja päätöksenteon kannalta tarpeelliset tiedot. Tästä syystä säännöksessä ei enää erikseen mainittaisi vangin rangaistusaikaisesta käyttäytymistä sekä hänen henkilöstään ja rikollisuudestaan saatuja tietoja harkinnassa huomioitavina seikkoina. Tästä huolimatta näitä tietoja käytettäisiin edelleen kokonaisharkinnassa. Päätöksenteossa voitaisiin siten ottaa huomioon kaikki päätöksen kannalta tarpeellinen ja saatavissa oleva tieto.
Arvioitaessa toisessa momentissa tarkoitettua todennäköisyyttä siitä, ettei vanki jatka rikollista toimintaa eikä vaaranna muun henkilön turvallisuutta merkitystä voitaisiin antaa esimerkiksi sille, onko vanki toiminnallaan ja käyttäytymisellään osoittanut pyrkimystä noudattaa rikoksettomuutta. Yhtenä huomioon otettavana seikkana voisi olla esimerkiksi se, onko vangilla yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai rikolliseen alakulttuuriin. Tällöin tulisi arvioida kuitenkin myös sitä, millaisia nämä yhteydet ovat laadultaan ja onko niillä merkitystä poistumisluvan onnistumisen näkökulmasta. Muun henkilön turvallisuutta poistumisluvan aikana arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi lähestymiskieltoasiat. Myös mahdolliset rangaistusajan suunnitelman kirjaukset poistumisluvista tulisi ottaa huomioon. Kysymys olisi kokonaisharkinnasta, jossa tulisi ottaa huomioon kaikki tarpeelliset seikat ja näkökohdat.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että vankia voidaan poistumisluvan aikana valvoa, jos valvonnalla voidaan edistää poistumislupamääräysten noudattamista. Esimerkiksi jos poistumislupamääräysten noudattamista ei voida pitää riittävän todennäköisenä, lupa voitaisiin myöntää valvonnan avulla. Valvontaa olisi siten mahdollista käyttää poistumisluvan myöntämistä edistävä tekijä, jos sillä voitaisiin tukea lupamääräysten noudattamista yksittäisen vangin kohdalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi, että poistumislupa olisi pakko myöntää esimerkiksi saatettuna. Poistumislupapäätöstä tehtäessä arvioitaisiin siten kussakin yksittäistapauksessa, onko valvonnalle tarvetta ja mahdollisen valvonnan tapa.
Osassa avovankiloista käytetään teknistä valvontaa kokoaikaisesti ja vanki on sitoutunut tähän valvontaan avolaitokseen sijoittamisen yhteydessä. Näissä avovankiloissa teknistä valvontaa käytettäisiin myös poistumisluvan aikana.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valvonnasta eräissä tapauksissa. Varmuusosastolle sijoitetulle vangille poistumislupa myönnettäisiin aina henkilökunnan saattamana. Tehostetun valvonnan osastolle sijoitetun vangille poistumislupa myönnettäisiin aina valvottuna, joko henkilökunnan saattamana tai teknisin välinein valvottuna päätöksentekijän yksittäistapauksellisen harkinnan mukaisesti. Lisäksi säädettäisiin, että 3 §:n 4 momentissa tarkoitettu elinkautisvangin poistumislupa myönnettäisiin aina henkilökunnan saattamana.
3 §. Poistumislupa rangaistusajan pituuden perusteella. Pykälässä säädettäisiin rangaistusajan pituuden perusteella myönnettävästä poistumisluvasta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että poistumislupa voitaisiin myöntää, jos 2 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja vankilassaoloaikaa olisi suoritettu kaksi kolmasosaa, kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Vankilassaoloajan suorittamista koskeva säännös vastaisi voimassa olevan lain 14 luvun 3 §:n 1 momenttia. Tämä tarkoittaa, että poistumisluvan myöntäminen ei enää edellytä sitä, että poistumislupa jollain tavalla edistäisi rangaistusajan suunnitelmaa. Poistumisluvalla tuettaisiin vangin yhteyksien säilymistä ja sijoittumista yhteiskuntaan luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Rangaistusajan pituuden perusteella myönnettävä poistumislupa eroaisi tärkeästä syystä myönnettävästä poistumisluvasta siten, että rangaistusajan pituuden perusteella myönnettävä poistumislupa ei edellyttäisi erityistä syytä. Esimerkiksi tavanomainen yhteydenpito perheeseen tapahtuisi rangaistusajan pituuden perusteella myönnettävällä poistumisluvalla ja poistumislupa tärkeästä syystä myönnettäisiin silloin, kun on erityinen säännöksessä mainittu perheeseen liittyvä syy. Eräissä avovankiloissa on myönnetty poistumislupia tärkeän syyn perusteella myös tavanomaiseen perhesuhteiden ylläpitoon siitä syystä, ettei avolaitoksessa ole valvomattomiin tapaamisiin eli ns. perhetapaamisiin soveltuvia tiloja. Asiaa käsitellään tarkemmin jäljempänä tärkeään syyhyn perustuvan poistumisluvan säännöskohtaisissa perusteluissa. Myöntämisharkinnassa oleellista ja ratkaisevaa olisi siten arvioida täyttyvätkö luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyt turvallisuuteen liittyvät edellytykset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin elinkautista vankeusrangaistusta suorittavien vankilassaoloajan määräytymisestä. Nämä säännökset vastaisivat voimassa olevaa 14 luvun 3 §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentissa siitä, kuinka usein rangaistuksen pituuteen perustuvia poistumislupia myönnettäisiin. Poistumislupia voitaisiin myöntää enintään kolme vuorokautta kahden kuukauden ajanjakson kuluessa, kuten nykyäänkin. Momenttia muutettaisiin kuitenkin siten, että ensimmäinen kahden kuukauden ajanjakso alkaisi ensimmäisestä rangaistusajan pituuden perusteella myönnettävästä poistumisluvasta. Alkamisajankohta muutettaisiin vastaamaan asiakastietojärjestelmä Rotin käyttöönoton myötä tullut muutosta ja poistumislupajaksojen laskenta alkaisi ensimmäisen myönnetyn poistumisluvan ajankohdasta. Tarkemmat määräykset rangaistusajan pituuden perusteella myönnettävien poistumislupien määrän ja keston laskemisesta antaisi Rikosseuraamuslaitos luvun 11 §:n nojalla.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jos elinkautista vankeusrangaistusta suorittavalle ei myönnetä poistumislupaa 2 momentissa tarkoitettuna aikana, hänelle olisi myönnettävä enintään kuuden tunnin pituinen poistumislupa vähintään kerran vuodessa. Lisäksi tarvittaessa tulisi huomioida kohtuullinen matka-aika. Valvonnasta henkilökunnan saattamana säädettäisiin 2 §:n 2 momentissa. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 14 luvun 6 §:n 3 momenttia muutoin, mutta poistumisluvan kesto rajattaisiin enintään kuuteen tuntiin. Kuten nykyäänkin, tällaisen luvan myöntämisen ajankohta voitaisiin määrätä ottaen huomioon vankilan henkilökunnan määrä ja työvuorot. Alustava ajankohta määriteltäisiin rangaistusajan suunnitelmassa.
4 §. Poistumislupa tärkeästä syystä. Pykälässä säädettäisiin niistä syistä, joilla kyseinen poistumislupa voitaisiin myöntää, jos 2 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.
Pykälän 1 momentissa luetellut tärkeät syyt vastaisivat voimassa olevaa lakia. Sanamuotoa yksinkertaistettaisiin. Ulkopuoliseen tilaisuuteen osallistumista ei enää mainittaisi erikseen säännöksessä. Poistumislupa voitaisiin kuitenkin edelleen myöntää ulkopuoliseen tilaisuuteen osallistumiseksi, jos ulkopuolinen tilaisuus liittyisi säännöksessä lueteltuihin tärkeisiin syihin.
Kuten nykyisinkin, tärkeä syy voisi olla esimerkiksi oppilaitokseen pyrkiminen, työpaikkahaastattelu, lapsen syntymä, perhe- tai valmistujaisjuhla tai muu tämän kaltainen syy. Poistumislupa tärkeästä syystä tulisi myöntää silloin, kun momentissa tarkoitettu tärkeä syy on käsillä. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa EOAK/2225/10 on todettu, että kun tärkeästä syystä myönnettävää poistumislupaa on haettu ja sen edellytykset täyttyvät, tulisi vangille myöntää poistumislupa tärkeästä syystä eikä rangaistuksen pituuden perusteella (EOAK/2225/10). Käytännöt ovat kuitenkin edelleen olleet epäyhtenäisiä näiden kahden poistumislupatyypin välisessä rajanvedossa. Jatkossa poistumislupa myönnettäisiin tärkeän syyn perusteella, jos tärkeä syy olisi käsillä. Tällaiseen poistumiseen ei siten käytettäisi rangaistusajan pituuden perusteella myönnettävää poistumislupaa.
Vangit voivat kokea hyvin erilaisia syitä itselleen tärkeäksi ja hakea niiden perusteella poistumislupaa vankilasta. Kuten nykyisinkin, tärkeän syyn tulisi perustua objektiivisiin ja yhdenmukaisiin seikkoihin. Lupaharkinnassa arvioitaisiin sitä, toteutuuko tällainen tärkeä syy kyseisen vangin kohdalla. Päätöksessä olisi siten arvioitava ja perusteltava syyn objektiivista tärkeyttä kyseisen vangin kohdalla.
Esimerkiksi perheeseen liittyvissä syissä tärkeästä syystä myönnettävä poistumislupa eroaisi rangaistusajan pituuteen perustuvasta poistumisluvasta siten, että tavanomainen yhteydenpito perheeseen tapahtuisi lähtökohtaisesti rangaistusajan pituuden perusteella myönnettävällä poistumisluvalla. Poistumislupa tärkeästä syystä myönnettäisiin silloin, kun on erityinen säännöksessä mainittu perheeseen liittyvä syy, kuten edellä mainittu lapsen syntymä, perhejuhla tai jokin muu erityinen perhesuhteiden ylläpitämiseen liittyvä syy. Syyn tulisi olla objektiivisesti arvioiden tärkeä juuri kyseiselle vangille. Esimerkiksi perhesuhteissa joku kaukaisempi sukulainen on voinut muodostua vangille lähisukua tärkeämmäksi. Myös esimerkiksi viranomaisneuvottelu lapsen asioissa voisi olla muu erityinen perheeseen liittyvä syy. Harkinnassa tulisi myös ottaa huomioon, että ennen rangaistusajan pituudella myönnettävien poistumislupien käynnistymistä tärkeän syyn poistumisluvat olisivat ainut poistumislupatyyppi, jolla voidaan tukea yhteydenpitoa perheeseen.
Momentissa lueteltujen syiden lisäksi mainitaan myös muu vastaava syy. Esimerkkinä tällaisesta muusta vastaavasta tärkeästä syystä voidaan mainita pankki- ja raha-asioiden hoitaminen, pankkitunnusten hankkiminen tai henkilöllisyystodistuksen hankkiminen
Lisäksi kokonaisharkinnassa arvioitaisiin 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja myöntämisen edellytyksiä arvioitaisiin suhteessa esitettyyn tärkeään syyhyn. Kokonaisharkinnassa arvioitaisiin myös 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu valvonta ja se, olisiko poistumislupa myönnettävissä valvotusti.
Eräissä avovankiloissa on myönnetty poistumislupia tärkeän syyn perusteella myös tavanomaiseen perhesuhteiden ylläpitoon siitä syytä, ettei avovankilassa ole valvomattomiin tapaamisiin soveltuvia tiloja. Näin voitaisiin jatkossakin tehdä vangin perhesuhteiden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Oleellista olisi, että näissä tilanteissa avovankilan rakenteista johtuvista syistä ei ole mahdollista riittävästi tukea yhteydenpitoa perheeseen rangaistusajan pituuteen perustuvilla poistumisluvilla tai valvomattomilla tapaamisilla.
Viranomaispalveluita on enenevässä määrin keskitetty verkkoon ja digitaalisiin asiointikanaviin. Viranomaisasioita voidaan hoitaa etäyhteyksin vankilasta käsin, jos vangilla on käytettävissään digitaalinen, vahva tunnistautuminen sekä mahdollisuus internetin käyttöön. Poistumislupaharkinnassa voitaisiin ottaa huomioon myös se, onko asia tosiasiallisesti hoidettavissa etäyhteyksin vankilasta käsin yhtä hyvin kuin poistumisluvallakin. Tarvittaessa vangilta on pyydettävä selvitystä siitä, vaatiiko asian hoitaminen poistumista vankilasta. Pelkkä viranomaisen tarjoama mahdollisuus etäasiointiin ei olisi riittävä syy evätä poistumislupa, vaan tapauskohtaisesti tulisi arvioida onko asia hoidettavissa etäyhteyksin vai edellyttääkö sen hoitaminen poistumislupaa. Esimerkiksi Kela-asioissa voidaan toisinaan poikkeuksellisesti tarvita henkilökohtaista asiointia asiakkaan tunnistamista varten.
Harkinnassa tulisi ottaa huomioon myös poistumislupien yleiset tavoitteet edistää vangin sopeutumista yhteiskuntaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti siitä, että terveydenhuoltoon liittyvästä syystä olisi pyydettävä lääkärin lausunto. Terveydenhuoltohenkilökuntaan kuuluva muu virkamies muutettaisiin kuitenkin terveydenhuollon ammattihenkilöksi. Kysymys olisi kieliasun nykyaikaistamisesta. Lisäksi momentissa säädettäisiin viittauksesta vankeuslain 10 luvun 2 §:ään, jossa säädetään hoitoajankohdan ilmoittamisesta vangille.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tärkeästä syystä myönnettävän poistumisluvan kestosta. Poistumislupa myönnettäisiinsiksi ajaksi, jota luvan perusteena olevan asian hoitaminen vaatii. Tässäkin olisi kysymys siitä, kuinka paljon aikaa asian hoitaminen objektiivisesti ja asianmukaisesti arvioiden vaatii. Lisäksi tulisi huomioida kohtuullinen matka-aika, kuten nykyisinkin.
5 §. Poistumislupa erittäin tärkeästä syystä. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, jolloin poistumislupa olisi myönnettävä erittäin tärkeistä inhimillisistä syistä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä syistä, joiden käsillä ollessa poistumislupa olisi myönnettävä. Syyt vastaisivat voimassa olevia syitä sillä lisäyksellä, että poistumislupa myönnettäisiin myös saattohoidossa olevan tapaamista varten. Vastaavalla erittäin tärkeällä syyllä tarkoitettaisiin esimerkiksi omaisen joutumista vakavaan onnettomuuteen taikka muuta vakavaa kriisiä perheen piirissä. Huomioon tulisi ottaa, jos esimerkiksi joku kaukaisempi sukulainen on käytännössä muodostunut vangille lähisukua tärkeämmäksi. Syyn tulisi siten olla objektiivisesti arvioiden erittäin tärkeä kyseiselle vangille.
Erittäin tärkeästä syystä myönnettävä poistumislupa eroaisi tärkeästä syystä myönnettävästä poistumisluvasta siten, että erittäin tärkeä syy liittyisi pääsääntöisesti läheisten ihmissuhteiden hoitoon inhimillisesti erityisissä tai muutoin vakavissa tilanteissa. Tarvittaessa erittäin tärkeän syyn poistumislupia voitaisiin myöntää useampikin, koska esimerkiksi saattohoidon tai vakavan sairauden hoidon kesto on yksilöllinen. Rajanvetoa tärkeään syyhyn on käsitelty myös edellä tärkeästä syystä myönnettävän poistumisluvan säännöskohtaisissa perusteluissa.
Momenttia muutettaisiin siten, että maininta tarpeellisesta valvonnasta poistettaisiin, jolloin valvonnan tarve ja tapa arvioitaisiin tapauskohtaisesti 2 §:ssä säädetyllä tavalla. Riittävän valvonnan järjestäminen olisi päätöksentekijän harkinnassa. Maininta poistumisluvan myöntämisestä ainoastaan Suomen alueelle siirtyisi luvun 1 §:ään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että poistumislupa myönnettäisiin siksi ajaksi, jota erittäin tärkeä syy vaatii. Lisäksi tulisi huomioida kohtuullinen matka-aika, kuten nykyisinkin. Poistumisluvan kestoa arvioitaisiin objektiivisesti. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi erilaiset hautajaiskäytännöt ja inhimilliset seikat, jotka yksittäisessä tapauksessa vaikuttavat poistumisluvan kestoon. Esimerkiksi hautaan saattamisen yhteydessä tulisi mahdollistaa vangin osallistuminen myös tätä seuraavaan muistotilaisuuteen taikka tätä edeltäviin ruumiinvalvojaisiin. Nämä kuuluvat luonnollisena osana hautaan saattamiseen ja läheisen hyvästelemiseen.
Poistumisluvan ajallista kestoa voitaisiin kuitenkin rajoittaa, jos se olisi perusteltua karkaamisen, vapauttamisyrityksen tai rikoksen estämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Rajoittaminen voisi tulla kyseeseen, jos esimerkiksi vapauttamisyrityksestä olisi saatu vihjetieto ja sen perusteella valvontahenkilökuntaan kohdistuva turvallisuusuhka arvioitaisiin suureksi. Kysymys voisi olla myös vangin oman turvallisuuden suojelemisesta, jos vihjetiedon perusteella vankiin esimerkiksi yritettäisiin kohdistaa kostotoimenpiteitä poistumisluvan aikana. Näissä tilanteissa päätöksentekijällä olisi laaja harkintavalta poistumisluvan keston määrittelemisessä. Poistumislupa olisi siten myönnettävä, mutta sen kesto voitaisiin tarvittaessa mitoittaa turvallisuusnäkökohtien perusteella. Kysymys voisi olla esimerkiksi siitä, että vanki osallistuisi hautajaisissa vain kirkkotilaisuuteen, muttei sen jälkeiseen kahvitilaisuuteen.
6 §. Poistumislupa asiointia varten avovankilassa. Pykälän otsikko muutettaisiin. Pykälässä säädettäisiin uudesta avolaitoksissa sovellettavasta poistumisluvasta, jota käytettäisiin säännönmukaisesti toistuvissa poistumisissa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tällainen poistumislupa voitaisiin myöntää päiväjärjestyksessä tarkoitettua toistuvaa asiointia, ulkopuoliseen tilaisuuteen osallistumista tai muuta vastaavaa syytä varten, jos 2 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Kysymys olisi esimerkiksi kauppa- tai kirjastoasioinnista. Näiden asiointien ajankohdat on yleensä määritelty osastojen päiväjärjestyksissä, joskus tämän lisäksi myös vankilan järjestyssäännössä
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että yksittäinen poistumislupa saisi kerrallaan kestää enintään kuusi tuntia.
Käytännössä avovankilassa tehtäisiin vangille yksi lupapäätös, jossa arvioitaisiin 2 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyminen ja määriteltäisiin poistumisluvan ajankohdiksi kyseiset päiväjärjestyksessä mainitut asiointien ajankohdat. Lupa myönnettäisiin käytännössä toistaiseksi siten, että poistuminen olisi mahdollista näinä säännöllisesti mainittuina aikoina.
Mahdollinen valvonnan tarve ja tapa arvioitaisiin 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Osassa avovankiloista käytetään teknistä valvontaa kokoaikaisesti ja vanki on sitoutunut tähän tekniseen valvontaan avolaitokseen sijoittamisen yhteydessä. Näissä avolaitoksissa teknistä valvontaa käytettäisiin myös tämän poistumisluvan aikana. Päätös voitaisiin tarvittaessa peruuttaa luvun 8 §:ssä säädetysti, jos myöntämisen edellytykset eivät enää täyty.
Koska avovankiloidensäännönmukaisia asiointeja ja ulkopuolisiin tilaisuuksiin osallistumista varten olisi oma poistumislupansa, ei tällaisissa tilanteissa enää käytettäisi vankeuslain 8 luvun 9 §:n 3 momentissa tarkoitettua lupaa valvottuun ulkopuoliseen toimintaan
7 §.Poistumislupamääräykset.Pykälän otsikko muutettaisiin. Pykälässä säädettäisiin poistumislupaan liitettävistä lupamääräyksistä, joita vangin tulee poistumisluvan aikana noudattaa. Käytännön soveltamistilanteissa poistumisluvan edellytykset ja ehdot ovat voineet sekoittua ja terminologinen ehtojen muuttaminen määräyksiksi selventäisi näiden merkityseroa.
Poistumislupamääräykset voisivat koskea vankilan ulkopuolella liikkumista, valvontaa, vangin käyttäytymistä ja vankilaan palaamista.
8 §.Poistumisluvan peruuttaminen ja keskeyttäminen.Pykälän otsikko muutettaisiin.
Pykälässä säädettäisiin siitä, että poistumislupa voidaan peruuttaa, jos myöntämisen edellytykset eivät enää päätöksenteon jälkeen täyty. Säännös vastaa voimassa olevaa lakia. Lisäksi säädettäisiin poistumisluvan keskeyttämisestä. Poistumislupa voitaisiin keskeyttää ensinnäkin, jos vanki rikkoo poistumislupamääräyksiä tai tekee poistumisluvalla rikoksen. Toiseksi poistumislupa voitaisiin keskeyttää, jos se olisi perusteltua rikoksen, karkaamisen tai vapauttamisyrityksen estämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Keskeyttämistä koskeva säännös olisi uusi.
9 §. Poistumislupamääräysten rikkominen. Pykälän otsikko muutettaisiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että vangille voidaan määrätä kurinpitorangaistus, jos vanki rikkoo poistumislupaan liitettyjä määräyksiä. Säännös vastaisi voimassa olevaa lakia teknisin sanamuotomuutoksin. Lisäksi momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti rangaistusajaksi lukemisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti siitä, että jos vanki tekee rikoksen vankilan ulkopuolella, noudatetaan rikoslain 2 luvun 13 §:ssä säädettyä.
10 §.Kustannukset. Pykälässä säädettäisiin poistumislupamatkojen kustannuksista voimassa olevaa lakia vastaavasti. Pykälän toista momenttia muutettaisiin siten, että siitä viittaus lain 14 luvun 6 §:ään muutettaisiin viittaukseksi 3 §:n 4 momenttiin, jossa säädettäisiin elinkautisvangille eräissä tilanteissa myönnettävästä poistumisluvasta. Pykälän asiasisältö ei siten muuttuisi.
11 §.Päätösvalta. Pykälän 1momentista poistettaisiin mainita 3 §:n 3 momentissa tarkoitetusta aikaistamisesta, koska tämä aikaistamismahdollisuus esitetään poistettavaksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisen toiminnan vastuualueen johtajan päätösvallassa olevista poistumislupa-asioista. Operatiivisen vastuualueen johtaja päättäisi elinkautisvankien ja yhdistelmärangaistusta suorittavien poistumisluvista. Hän voisi delegoida yksittäistä vankila koskevan päätösvallan vankilan yksikönpäällikölle. Säännös vastaisi voimassa olevaa lakia teknisin sanamuotomuutoksin. Operatiivisen vastuualueen johtaja ei enää päättäisi poistumisluvasta muuhun valtioon kuin Suomeen, koska poistumisluvat voitaisiin myöntää ainoastaan Suomen alueelle.
Jos elinkautisvanki tai yhdistelmärangaistusta suorittava vanki siirretään avovankilasta toiseen avovankilaan, delegointipäätös säilyisi voimassa. Uutta päätöstä tarvittaisiin vain, jos vanki siirtyisi avovankilasta takaisin suljettuun vankilaan ja olisi tarve pohtia päätösvallan palauttamista operatiiviselle johtajalle.
Yhdellä päätöksellä olisi mahdollista myöntää useampi rangaistusajan pituuden perusteella tai tärkeästä syystä myönnettävä poistumislupa, jos päätöksessä määritellään kaikkien poistumisten tarkat ajankohdat. Avolaitosten toistuviin asiointeihin sovellettavasta säädettäisiin kuitenkin tarkemmin luvun 6 §:ssä.
12 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän asiasisältö vastaisi voimassa olevaa lakia. Pykälän kirjoitusasuun tehtäisiin tekninen muutos, jolla poistumisluvan ehdot muutettaisiin poistumislupamääräyksiksi. Siten tarkemmat säännökset poistumislupamääräyksistä annettaisiin valtioneuvoston asetuksella.
Lisäksi täsmennettäisiin säännöstä Rikosseuraamuslaitoksen määräyksenantovaltuudesta siten, että määräyksenantovalta poistumislupien määrästä ja kestosta koskisi rangaistusajan pituuden perusteella myönnettäviä poistumislupia. Voimassa olevasta sanamuodosta voi saada kuvan, että tämä määräyksenantovalta koskisi kaikkia poistumislupia.
15 lukuVankilan järjestys ja kurinpito
1 §.Vankilan järjestyssääntö. Pykälässä säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin vankilan järjestyssäännön sisällöstä.
Pykälän 1 kohdan nojalla järjestyssäännössä olisi määräykset vankilan alueella liikkumisesta kuten nykyisinkin. Määräyksillä täsmennettäisiin vankeuslain 4 luvun 1 §:n säännöksiä. Määräykset koskisivat sitä, missä vangeilla on lupa liikkua. Säännöksessä ei enää erikseen mainittaisi tilojen lukitsemista, koska liikkumisrajoitukset pitävät sisällään sen, että vankilan tiloja voidaan lukita. Liikkumisrajoitukset voitaisiin tarvittaessa määritellä karttaliitteessä.
Pykälän 2 kohdan nojalla järjestyssäännössä olisi määräykset vankilan osastoista kuten nykyisinkin. Määräyksissä määriteltäisiin siten se, mitä erilaisia osastoja vankilassa on. Myös varmuusosastosta määrättäisiin järjestyssäännössä, jos sellainen olisi vankilassa.
Pykälän 3 kohdan nojalla järjestyssäännössä olisi määräykset vankilassa järjestettävistä toimintomahdollisuuksista ja vapaa-ajantoiminnoista. Määräykset koskisivat sitä, millaisia toimintomahdollisuuksia kyseisessä vankilassa olisi vangeille. Toimintojen osastokohtaiset ajankohdat määriteltäisiin osastojen päiväjärjestyksissä.
Pykälän 4 kohdan nojalla järjestyssäännössä olisi määräykset tupakoinnin järjestämisestä kuten nykyisinkin.
Pykälän 5 kohdan nojalla järjestyssäännössä olisi määräykset vankien yhteydenpidon järjestämisestä vankilan ulkopuolelle. Kysymys olisi tapaamisten ja muun yhteydenpidon käytännön järjestelyistä. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi sitä, minä päivinä vankilassa järjestetään valvottuja tapaamisia ja minkä mittaisia nämä tapaamiset ovat ja sitä, miten tällaisen ajan voi kyseisessä vankilassa varata. Osastokohtaisia päivittäisiä ajankohtia voitaisiin tarkentaa osastojen päiväjärjestyksissä, jos se olisi tarpeen. Ajankohtien tiheyden ja keston määrittelyssä tulisi huolehtia siitä, että vangeilla on tosiasialliset mahdollisuudet yhteydenpitoon ja että mahdollisuudet toteutuvat yhdenvertaisesti kaikissa vankiloissa ja eri osastoilla. Tämä ei kuitenkaan edellyttäisi sitä, että ajankohdat esimerkiksi vankilan kaikilla osastoilla vastaisivat täysin toisiaan, sillä huomioon tulisi ottaa myös muut osaston toimintaan ja turvallisuuteen liittyvät seikat.
Pykälän 6 kohdan nojalla järjestyssäännössä olisi määräykset ostosten tekemisestä vankilassa ja muusta tavaran hankkimisesta. Määräykset koskisivat niin sanotun kanttiinin käytäntöjä ja ostosten tekemistä vankilan välityksellä muista liikkeistä. Määräykset koskisivat myös niitä käytäntöjä, joita noudatetaan, jos omaiset tuovat vangeille tavaraa tapaamisissa tai muuten. Määräyksissä voitaisiin esimerkiksi ohjeistaa siitä, miten ostosten tekemisessä menetellään, milloin tilaukset tulee tehdä ja muista vankilakohtaisista käytännöistä.
Pykälän 7 kohdan nojalla järjestyssäännössä olisi määräykset omaisuuden säilyttämisestä vankilassa. Määräykset koskisivat ennen kaikkea sitä, miten paljon omaisuutta vanki voi säilyttää sellissään ja miten paljon vankilan vastaanotossa. Määräyksiä voitaisiin antaa myös muista käytännöistä omaisuuden säilyttämiseen liittyen. Yksittäisen esineen hallussapidosta päätetään vankeuslain 9 luvun nojalla.
3 §. Järjestysrikkomukset. Pykälän 1 momentin 2 ja 5 kohtia muutettaisiin.
Pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäisiin maininta siitä, että ulkopuolisesta laitossijoituksesta luvatta poistuminen olisi järjestysrikkomus. Tässä viitattaisiin 8 luvun 10 a §:ään. Vastaavasti momentin 5 kohtaan lisättäisiin maininta siitä, että ulkopuolisen laitossijoitukseen liitetyn määräyksen rikkominen olisi järjestysrikkomus. Teknisenä muutoksena lupaehdot muutettaisiin lupamääräyksiksi.
10 §. Kurinpitoasian käsittely. Pykälän sana avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
11 §. Vangin pitäminen erillään selvittämisen aikana.Pykälän 1 momentissa säädetään vangin pitämisestä erillään muista vangeista järjestysrikkomuksen selvittämisen ajan. Momentti vastaisi muuten nykyistä, mutta erillään pitämisen edellytyksiä muutettaisiin.
Momentin mukaan erillään pitämisen tulisi olla perusteltua järjestysrikkomuksen selvittämiseksi. Erillään pitämiselle tulisi siten olla yksittäisessä tapauksessa konkreettiset perusteet, mutta kynnys erillään pitämiseen ei olisi erityisen korkea, koska lähtökohtaisesti erillään pitäminen tapahtuisi tavanomaisessa asuinsellissä. Toisin kuin nykyisin näiden perusteiden tulisi liittyä nimenomaan järjestysrikkomuksen selvittämiseen.
Säännöksen muuttaminen merkitsisi osittaista muutosta nykyiseen käytäntöön, jossa säännöstä on osin sovellettu turvaamistoimiluonteisena. Jatkossa säännöksen mukaisen erillään pidon tarkoituksena olisi nimenomaisesti järjestysrikkomuksen selvittämisen turvaaminen, eli kysymys olisi tietynlaisesta yhteydenpitorajoituksesta suhteessa muihin vankeihin. Kysymys olisi siten siitä, että järjestysrikkomuksen selvittämisen turvaamiseksi vangin mahdollisuus viestiä muiden vankien kanssa estettäisiin. Näin voitaisiin varmistaa se, ettei vanki sotkisi järjestysrikkomuksen selvittämistä.
Jos vanki olisi pidettävä erillään vielä rikkomuksen selvittämisen jälkeenkin, sovellettaisiin 18 luvun säännöksiä. Kysymys voisi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa vanki jatkaa edelleen väkivaltaista käyttäytymistä. Tällöin erillään pitämisen edellytyksiä arvioitaisiin 18 luvun säännösten perusteella. Käytännössä tilanteessa olisi myös mahdollista muuttaa vankien osastosijoittelua, jos sen avulla esimerkiksi voitaisiin ehkäistä tulevia järjestyshäiriöitä.
16 lukuVankilan tilojen ja vangin tarkastaminen
1 §. Valvonta vankilassa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vankien ja vankilan tilojen yleisestä valvonnasta kuten nykyisinkin. Säännöksen nojalla Rikosseuraamuslaitoksella on velvollisuus valvoa vankeja ja vankilan tiloja. Säännöksessä valvonnalla tarkoitettaisiin erityisesti henkilökunnan läsnäololla ja havainnoilla tapahtuvaa valvontaa. Nimenomaisesti yksittäiseen vankiin kohdistuvista valvontatoimista säädetään muissa säännöksissä.
Valvonnan tarkoituksena olisi rikosten estäminen, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja vankien ja muiden henkilöiden turvallisuuden suojeleminen. Vaikka valvonta ei edellyttäisikään yksittäistapauksellisia perusteita, tulisi valvontaa toteuttaa mainittujen tavoitteiden turvaamiseksi. Valvontaa ei siten voitaisi kohdistaa vankeihin esimerkiksi mielivaltaisin tai syrjivin perustein.
Säännöksen sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan edellä yleisperusteluissa määriteltyjä käsitteitä. Momentissa ei siten enää erikseen mainittaisi säilytysvarmuutta eikä karkaamista tai luvatonta poistumista, koska nämä seikat sisältyvät vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen.
Säännökseen tehtävät muutokset olisivat kielellisiä eikä soveltamiskäytäntöä ole tarkoitus muuttaa.
1 a §. Tekninen valvonta vankilassa.Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin luvun 1 §:ää vastaavat muutokset. Myös tältä osin muutokset olisivat kielellisiä eikä soveltamiskäytäntöä ole tarkoitus muuttaa.
2 §.Asuintilojen ja omaisuuden tarkastus. Pykälässä säädetään vankien asuintilojen ja vankien vankilan alueella olevan omaisuuden tarkastamisesta. Tällainen tarkastustoiminta on ja olisi edelleen mahdollista ilman yksittäistapauksellista harkintaa rikosten estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, vankien ja muiden henkilöiden turvallisuuden suojelemiseksi. Pykälään tehtäisiin siis luvun 1 §:ää vastaavat muutokset. Tarkastaminen olisi edelleen mahdollista myös epäillyn järjestysrikkomuksen selvittämiseksi, kuten nykyisinkin.
Myös näitä tarkastuksia voitaisiin tehdä yleisesti pykälässä säädettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi ilman yksittäiseen vankiin liittyviä syitä. Tarkastukset eivät kuitenkaan saa olla mielivaltaisia tai syrjiviä. Myöskin tältä osin muutokset olisivat kielellisiä eikä soveltamiskäytäntöä ole tarkoitus muuttaa.
2 a §.Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttuminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin luvun 1 §:ää vastaavat muutokset. Säännöksessä ei enää erikseen mainittaisi toimivaltuuden käyttöä omaisuuden suojelemiseksi, koska tämä peruste sisältyisi rikoksen estämiseen tai vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen.
Käytännössä miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttumiseen riittäisi kuten nykyisinkin, että kulkuneuvo saapuu vankilan alueelle tai alueen yläpuoliseen ilmatilaan, ellei olisi ilmeistä, ettei sen kulkemisesta aiheudu säännöksessä tarkoitettuja uhkaa esimerkiksi vankilan järjestykselle ja turvallisuudelle. Muutokset olisivat siten kielellisiä.
4 §. Vangin henkilöntarkastus. Pykälässä säädetään vangille tehtävästä henkilöntarkastuksesta. Pykälän otsikko muutettaisiin muotoon vangin henkilöntarkastus, jotta se eroaisi muualla lainsäädännössä tarkoitetuista henkilöntarkastuksista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vangille tehtävän henkilöntarkastuksen edellytyksistä. Momentissa käytetyt käsitteet muutettaisiin vastaamaan luvun 1 §:n 1 momenttia. Muutokset olisivat siten kielellisiä eikä soveltamiskäytäntöä ole tarkoitus muuttaa.
Momentin ensimmäisessä virkkeessä säädettäisiin henkilöntarkastuksen tekemisestä vankilaan saapumisen tai sinne palaamisen taikka valvomattoman tapaamisen tai lapsen tapaamisen yhteydessä. Näissä tilanteissa henkilöntarkastus voitaisiin tehdä ilman yksittäiseen tilanteeseen liittyviä konkreettisia perusteita esimerkiksi epäillä vangin kuljettavan kiellettyjä aineita tai esineitä vankilaan. Kysymys olisikin tilanteista, joissa on ilman konkreettista epäilyäkin voitava varmistaa, ettei esimerkiksi kiellettyjä aineita tai esineitä viedä vankilaan. Henkilöntarkastusta ei kuitenkaan saisi tehdä esimerkiksi mielivaltaisin tai syrjivin perustein, vaan tarkastuksen tavoitteena olisi aina oltava jokin momentissa säädetyistä perusteista. Vangin saapuessa vankilaan hänelle tehdään myös tulotarkastus, jossa selvitetään esimerkiksi hänen henkilöllisyytensä ja otetaan henkilötuntomerkit. Tulotarkastuksen yhteydessä vangille voidaan tehdä myös henkilötarkastus.
Momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin henkilötarkastuksen tekemisestä muissa tilanteissa. Tällöin henkilöntarkastuksen tulisi olla perusteltua rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Henkilöntarkastus olisi myös mahdollista tehdä epäillyn järjestysrikkomuksen selvittämiseksi. Näissä tilanteissa henkilöntarkastus voitaisiin siten tehdä vain, jos sille on yksittäisessä tapauksessa konkreettiset perusteet. Kynnys tarkastukselle ei sinällään olisi korkea, vaan esimerkiksi virkamiehen havaintoihin perustuva epäily vangin hallussa olevista kielletyistä aineista tai esineistä riittäisi henkilöntarkastuksen tekemiseen.
5 §. Erityistarkastus. Pykälässä säädetään erityistarkastuksen tekemisestä vankilassa, sen osastolla tai muussa tilassa. Erityistarkastus voitaisiin tehdä, jos se on perusteltua rikoksen estämiseksi, vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi.
Erityistarkastus käsittäisi kyseisten tilojen tarkastamisen. Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että erityistarkastuksen yhteydessä kaikille tilassa oleville vangeille voidaan tehdä henkilöntarkastus. Säännös vastaisi nykyistä eräin kielellisin muutoksin.
Erityistarkastuksen tekemisen tulisi olla perusteltua, joten sille täytyisi olla yksittäisessä tapauksessa konkreettiset perusteet. Kysymys voisi olla esimerkiksi vihjetietoon perustellusta epäilystä, että osaston tiloissa tai vankien hallussa on huumausaineita tai muita kiellettyjä aineita tai esineitä. Perusteiden ei tarvitsisi liittyä yksittäiseen vankiin, vaan yleisesti tarkastettavaan osastoon tai vankilaan. Erityistarkastuksen yhteydessä tarkastettavassa tilassa oleville vangeille voitaisiin aina tehdä henkilöntarkastus. Säännöksen muutokset ovat kielellisiä eikä sen soveltamiskäytäntöä ole tarkoitus muuttaa.
6 §. Vangin henkilönkatsastus. Pykälässä säädetään henkilökatsastuksen tekemisestä vangille. Otsikkoon lisättäisiin sana vangin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kuten nykyisinkin henkilönkatsastuksen tekemisen edellytyksistä. Henkilönkatsastus voitaisiin tehdä, jos se on välttämätöntä sen selvittämiseksi, onko vangilla vankilassa tai sinne tullessaan kehossaan 9 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja kiellettyjä aineita tai esineitä, jotka voivat aiheuttaa vakavaa vaaraa vankilan järjestykselle tai turvallisuudelle taikka vangin hengelle tai terveydelle. Keskeisin muutos olisi se, että käsite todennäköistä syytä epäillä muutettaisiin välttämättömyydeksi. Muutos olisi lähinnä kielellinen, koska molemmilla käsitteillä tarkoitetaan sitä, että toimivaltuuden käytön kynnys on korkea. Muutoksen tarkoituksena ei ole muuttaa soveltamiskäytäntöä. Välttämättömyysedellytyksen soveltamista on käsitelty tarkemmin yleisperusteluissa.
Muuten momentin edellytykset säilyisivät ennallaan. Toimivaltuutta voitaisiin käyttää vankilassa kiellettyjen aineiden tai esineiden etsimiseen vangin kehosta. Koska henkilönkatsastus on voimakkaasti vangin perusoikeuksiin puuttuva toimenpide, edellytettäisiin muista toimivaltuussäännöksistä poiketen, että aineista tai esineistä voi aiheutua vakavaa vaaraa vankilan järjestykselle ja turvallisuudelle taikka vangin hengelle ja terveydelle. Tyypillisimmin kysymys olisi huumausaineista tai luvattomista lääkeaineista, joiden tuominen vankilaan on vakava turvallisuusuhka ja vakava terveysuhka myös vangille itselleen, jos aineet ovat hänen kehonsa sisällä. Edellytysten käsillä olon arviointi voisi perustua esimerkiksi luotettavaan vihjetietoon tai huumausaineiden käyttöön tarkoitetun koiran havaintoon, joiden perusteella henkilönkatsastuksen välttämättömyyttä suhteessa vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen voitaisiin arvioida.
Henkilökatsastuksen edellytysten täyttyessä, vanki tulisi viedä katsastukseen ilman aiheetonta viivästystä. Tämä olisi tärkeää, jotta vangin kehossa mahdollisesti olevat esineet saataisiin nopeasti sieltä pois. Henkilönkatsastuksen suhdetta eristämistarkkailuun käsitellään jäljempänä 18 luvun 4 §:n yhteydessä.
Pykälän 2 ja 3 momentti säilyisivät nykyisellään.
6 a §.Päihteiden valmistamisen ja käytön kielto. Pykälään lisättäisiin maininta siitä, että päihteiden valmistaminen ja käyttö olisi kiellettyä myös ulkopuolisen laitossijoituksen aikana.
7 §. Päihteettömyyden valvonta. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ja 2 momenttiin tehtäisiin kielellinen muutos siten, että niissä tarkoitettujen päihteettömyyden valvontaan liittyvien toimenpiteiden tulisi olla perusteltuja. Tällä selkeytettäisiin sitä, että toimenpiteille tulee olla yksittäisessä tapauksessa konkreettiset perusteet. Kynnys päihteettömyyden valvontaan ei muuttuisi nykyisestä. , Päihteettömyyden valvonta voisi siten perustua esimerkiksi virkamiehen havaintoihin vangin päihtymyksestä tai epäillystä päihtymyksestä.. Myöskään verikokeen ottaminen ei edellyttäisi korkeaa kynnystä, jos käsillä on momentissa tarkoitettu tilanne.
Kuten nykyisin pykälän 1 momentin 2 kohdan nojalla päihteettömyyden valvonta voidaan tehdä pelkästään mainittujen lupien tai sijoitusten edellytysten varmistamiseksi, eikä näissä tilanteissa tarvittaisi epäilyä päihteiden käytöstä.
Päihteettömyyden valvonta on niin sanottua tosiasiallista hallintotoimintaa, joten toimenpiteistä ei tehtäisi hallintopäätöksiä kuten ei nykyisinkään.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan käsite avolaitos muutettaisiin avovankilaksi.
Pykälän 3 momentti säilyisi ennallaan.
17 luku Muun henkilön tarkastaminen
2 §.Turvatarkastus vankilan alueella. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muulle henkilölle kuin vangille tehtävän turvatarkastuksen edellytyksistä. Kysymys olisi esimerkiksi tapaajille tehtävästä turvatarkastuksesta. Säännös vastaisi sisällöltään 16 luvun 4 §:n 1 momenttia.
3 §.Tapaajan henkilöntarkastus. Pykälässä säädettäisiin tapaajan henkilöntarkastuksesta. Tapaajan henkilöntarkastuksen tulisi olla perusteltua sen selvittämiseksi, onko tapaajalla mukanaan 9 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja vankilassa kiellettyjä aineita tai esineitä. Säännös vastaisi ehdotettua 16 luvun 4 §:n toista virkettä kuitenkin sillä erotuksella, että tapaajan henkilöntarkastuksen perusteena voisi olla vain kiellettyjen aineiden ja esineiden etsiminen.
6 §.Kiinniottaminen ja säilössäpito. Pykälän 1 momentissa säädetään vankilan alueella olevan henkilön kiinniottamisesta. Kiinniottamisen edellytyksiä täsmennettäisiin. Edellytyksiksi lisättäisiin rikoksen estäminen ja vangin tai muun henkilö turvallisuuden suojeleminen. Näin säännös vastaisi muita vastaavanlaisia toimivaltuussäännöksiä. Kiinniottaminen olisi edelleen mahdollista myös rikoksen selvittämiseksi. Kysymys voisi olla esimerkiksi vankilan alueella tehdyksi epäillystä rikoksesta, jonka selvittämiseksi henkilö otettaisiin kiinni siihen saakka, että poliisi tekee päätöksen tarvittavista toimista.
8 §. Päätösvalta. Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin luvun 6 §:stä säännös päätösvallasta henkilön kiinniottamisessa. Vankilan yksikönpäällikkö, turvallisuudesta vastaava virkamies, valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies tai ohjaus- ja valvontatehtävissä toimiva virkamies olisivat toimivaltaisia päättämään kiinniottamisesta kuten nykyisinkin.
18 luku Turvaamistoimenpiteet ja voimakeinojen käyttö
2 §.Sitominen. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen oikeudesta sitoa vapautunut vanki, jos se olisi pykälässä säädetyin edellytyksin välttämätöntä 21 luvun 1 §:n 4 momentissa tarkoitetun kuljetuksen aikana.
4 §. Eristämistarkkailu. Pykälässä säädetään vangin sijoittamisesta eristämistarkkailuun.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin vastaamaan esimerkiksi vangin henkilönkatsastusta koskevaa säännöstä. Momentin käsite ”jos on perusteltua syytä epäillä” muutettaisiin välttämättömyydeksi. Muutoksella nostettaisiin jossain määrin säännöksen soveltamiskynnystä. Jatkossa kynnys eristämistarkkailuun vastaisi tässä suhteessa henkilönkatsastusta. Välttämättömyysedellytyksen soveltamista on käsitelty tarkemmin edellä yleisperusteluissa.
Sen sijaan perusteet eristämistarkkailun käytölle eroaisivat henkilönkatsastuksesta. Vanki voitaisiin sijoittaa eristämistarkkailuun ensinnäkin silloin, jos se on välttämätöntä sen selvittämiseksi, onko hänen kehossaan vankilassa kiellettyjä aineita tai esineitä. Toimenpide ei edellyttäisi sitä, että kysymys on vakavaa vaaraa aiheuttavista esineistä, joten sijoittaminen olisi tältä osin mahdollista matalammalla kynnyksellä kuin henkilökatsastuksen tekeminen. Toiseksi säädettäisiin, että vanki voidaan sijoittaa eristämistarkkailuun, jos se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että henkilönkatsastuksessa havaitut aineet tai esineet poistuvat vangin kehosta. Tässä tarkoituksessa eristämistarkkailu voisi olla perusteltu, jos vangin kehossa olevia aineita tai esineitä ei saada poistettua henkilönkatsastuksen yhteydessä.
Käytännössä eristämistarkkailun ja henkilönkatsastuksen käyttö tapahtuu yleensä siten, että vanki sijoitetaan eristämistarkkailuun odottamaan henkilönkatsastukseen pääsyä. Jos vangin kehossa epäillään olevan vakavasti terveyttä vaarantavia aineita, vanki viedään henkilönkatsastukseen viipymättä. Tällaisissa tilanteissa vaarallisten esineiden tai aineiden poistaminen vangin kehosta on siten ensisijainen toimenpide ja se edellyttää terveydenhuoltohenkilöstön tekemää henkilönkatsastusta. Jos henkilönkatsastuksessa havaitaan kiellettyjä aineita tai esineitä, joita ei saada henkilönkatsastuksessa välittömästi poistettua vangin kehosta, hänet voidaan sijoittaa eristämistarkkailuun odottamaan aineiden tai esineiden poistumista hänen kehostaan.
Lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellisiä muutoksia.
6 §. Voimakeinojen käyttö. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin maininta siitä, että Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehellä olisi oikeus käyttää voimakeinoja 21 luvun 1 §:n 4 momentissa tarkoitetun kuljetuksen aikana. Voimakeinojen käytön tulisi tapahtua samoin edellytyksin kuin voimakeinojen käytön vankilassa muutoinkin. Voimankäyttövälineitä voitaisiin näissäkin tilanteissa käyttää vastaavin edellytyksin kuin vankilassakin.
9 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 1 momentin asetuksenantovaltuutta siten, että sen nojalla voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä voimakeinojen ja turvaamistoimien käytön koulutuksen järjestämisestä, oikeudesta kantaa voimankäyttövälineitä sekä voimankäyttövälineiden ja sitomisvälineiden säilyttämisestä. Asetuksella voitaisiin siten säätää siitä, miten voimakeinojen käytön koulutus Rikosseuraamuslaitoksessa järjestettäisiin. Tämä koskisi esimerkiksi koulutuksen järjestämisvastuita sekä koulutustasovaatimuksia, jotka virkamiehen tulisi täyttää, jotta hänellä olisi oikeus kantaa tiettyjä voimankäyttövälineitä. Lisäksi asetuksella voitaisiin säätää siitä, missä tiloissa voimankäyttövälineitä vankilassa säilytettäisiin ja miten ne hävitettäisiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Rikosseuraamuslaitokselle määräyksenantovaltuus, joka koskisi voimankäyttökoulutuksen sisältöä. Rikosseuraamuslaitos voisi määräyksessä määritellä yksityiskohtaisemmin, millaisia sisällöllisiä vaatimuksia voimankäyttökoulutukselle asetettaisiin. Määräykset koskisivat esimerkiksi sitä, minkä tasoinen koulutus erilaisten voimankäyttövälineiden käyttöön tulisi suorittaa ja miten usein ja millaista ylläpitokoulutusta vaadittaisiin. Koulutus tulisi käytännössä toteuttaa näiden määräysten mukaisesti.
19 lukuIlmoitukset ja tiedon antaminen
5 §.Ilmoitukset poliisille. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan lisättäisiin maininta siitä, että Rikosseuraamuslaitos saa ilmoittaa poliisille vangin sijoittamisesta vankilan ulkopuoliseen laitokseen.
19 a lukuPoikkeukset yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa
Vankeuslakiin lisättäisiin uusi 19 a luku, jossa säädettäisiin vankeuslain säännöksistä poikkeamisesta vakavissa yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa.
1 §.Poikkeusten soveltaminen. Luvun 1 pykälässä säädettäisiin siitä, mistä vankeuslain säännöksistä vakavassa yhteiskunnallisessa häiriötilanteessa voitaisiin poiketa.
Poikkeukset voisivat koskea vankeuslain 2 luvun säännöksiä vankilaan ottamisesta, 6 luvun säännöksiä siirtämisestä, 7 luvun säännöksiä ulkoilusta, 8 luvun säännöksiä toiminnan järjestämisestä, 11 luvun säännöksiä vapaa-ajan toiminnoista, 13 luvun säännöksiä tapaamisista ja 14 luvun säännöksiä poistumisluvista. Luvun muissa pykälissä säädettäisiin tarkemmin siitä, millaisia poikkeukset olisivat.
Luvun säännösten nojalla ei voitaisi poiketa vankeuslain muista säännöksistä.
Pykälässä myös määriteltäisiin, mitä tarkoitetaan yhteiskunnallisella häiriötilanteella. Kysymys voisi olla edellä yleisperusteluissa kuvatulla tavalla niin normaaliolojen vakavista häiriötilanteista tai valmiuslain mukaisista poikkeusoloista.
Ensinnäkin säännöksiä voitaisiin soveltaa, jos valmiuslain nojalla olisi julistettu poikkeusolot. Poikkeusten soveltaminen ei kuitenkaan edellyttäisi poikkeusolojen julistamista, vaan niitä voitaisiin soveltaa myös normaaliolojen vakavassa yhteiskunnallisessa häiriötilanteessa. Yksinomaan vankilan sisäiset häiriötilanteet eivät oikeuttaisi luvun säännösten soveltamista, vaan tällaisissa tilanteissa täytäntöönpanosta tulisi huolehtia vankeuslain tavanomaisten säännösten nojalla.
Normaaliolojen vakavat häiriötilanteet määriteltäisiin pykälän 2 momentissa.
Momentin 1 kohdan mukaan häiriötilanne voisi olla yhteiskunnan rakenteisiin tai laajoihin ihmisjoukkoihin kohdistettu terroristinen teko, sen välitön uhka tai muu sisäistä turvallisuutta vakavasti vaarantava rikollinen toiminta. Momentin 2 kohdan nojalla kyse voisi olla yleistä järjestystä ja turvallisuutta vakavasti vaarantava laaja-alainen häiriötilanne. Näissä tilanteissa kyse olisi siitä, että mainitun lainen häiriötilanne vaarantaisi vankeusrangaistusten täytäntöönpanoa.
Momentin 3 kohdan nojalla häiriötilanne voisi olla kriittiseen infrastruktuuriin, tietojärjestelmiin tai tietoverkkoihin kohdistuva laaja-alainen tai vakava häiriötilanne. Kyse voisi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa vankilarakennuksiin tai niiden infrastruktuuriin kohdistuu häiriö, joka vaarantaisi vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon. Esimerkiksi laaja-alainen sähkön tai veden jakelun keskeytyminen voisi olla tällainen tilanne.
Momentin 4 kohdan nojalla pandemia voisi muodostaa häiriötilanteen. Pandemia voisi muodostaa vakavan uhan vankilassa, vaikkei sen vuoksi yleisesti julistettaisikaan poikkeusoloja. Tällöin vankiloissa voitaisiin ottaa käyttöön luvun säännökset terveysturvallisuudesta huolehtimiseksi.
Momentin 5 kohdassa mainittaisiin lisäksi sotilaallisen voiman käyttö tai sen uhka sekä 6 kohdassa laajamittaisiin maahantuloon liittyvät häiriötilanteet. Myös näillä häiriöillä voi olla sellaisia vaikutuksia, jotka vaarantavat vankilaturvallisuutta.
Momentin 7 kohdassa säädettäisiin lisäksi, että säännösten soveltaminen olisi mahdollista muussa 1–6 kohtaa vastaavassa häiriötilanteessa.
Häiriötilanteen vakavuuden arvioinnissa kiinnitettäisiin huomiota siihen, miten se vaikuttaa vankilan toimintaan. Tilanteen tulisi olla sellainen, ettei vankilan tiettyjä toimintoja voitaisi häiriötilanteen vuoksi toteuttaa turvallisesti. Näin ollen sekä poikkeusoloissa että 2 momentissa luetelluissa häiriötilanteissa säännösten soveltaminen edellyttäisi sitä, että vankiloiden toiminta vaarantuu häiriötilanteen vuoksi ja poikkeussäännösten soveltamisella voidaan varmistaa rangaistusten turvallinen täytäntöönpano.
2 §.Vankilaan ottamisen rajoittaminen. Pykälään siirrettäisiin voimassa olevan 2 luvun 1 §:n 4 momentin sisältö sellaisenaan.
3 §.Vankien evakuointi. Pykälässä säädettäisiin kokonaisen vankilan evakuoinnista vakavassa häiriötilanteessa. Säännöksen nojalla vankilan vangit voitaisiin siirtää muihin vankiloihin, jos se olisi välttämätöntä vakavan häiriötilanteen vuoksi. Kysymys olisi tilanteista, jossa vankilassa ei olisi mahdollista asua tai muuten huolehtia täytäntöönpanon turvallisuudesta. Esimerkiksi vankilan käyttämän sähköverkon tai lämmityksen pitkäaikainen vaurioituminen yhteiskunnallisen häiriötilanteen aikana tai vankilan sijainti sotatoimialueella voisivat olla tällaisia välttämättömiä syitä. Myös paikallinen suuronnettomuus kuten vaarallisten aineiden pääseminen ilmakehään voisi olla tällainen evakuointia edellyttävä tilanne.
Evakuoinnissa vangit siirrettäisiin sellaisiin vankiloihin, joissa on majoituskapasiteettia ja voidaan olettaa, että rangaistuksen täytäntöönpanoa voidaan häiriötilanteessakin jatkaa. Vankien kuljetuksessa noudatettaisiin vanginkuljetusta koskevia säännöksiä.
4 §.Ulkoilun epääminen. Pykälässä säädettäisiin ulkoilun epäämisestä koko vankilassa tai sen osastolla. Tällainen päätös voitaisiin tehdä kertaluonteisesti koskemaan yksittäisiä ulkoilutilaisuuksia. Säännös ei mahdollistaisi esimerkiksi useampia päiviä kestäviä rajoituksia vankien ulkoiluun.
Ulkoilun epäämisenkin edellytyksenä olisi se, että se on välttämätöntä täytäntöönpanon turvallisuuden varmistamiseksi vakavassa häiriötilanteessa. Tämänkin säännöksen soveltamiskynnys olisi siten korkea ja edellyttäisi konkreettista vaaraa. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi se, jos vankilan alue on pommitusten kohteena eikä ulkoilua sen vuoksi voida järjestää turvallisesti. Myös esimerkiksi edellä kuvatun kaltainen suuronnettomuus voisi estää turvallisen ulkoilun järjestämisen.
Koska ulkoilun epäämistä koskeva tilanne on kertaluonteinen ja usein hyvin äkillinen, päätösvalta asiassa olisi vankilassa. Tällöin vankilassa olisi arvioitava paitsi se, ovatko ulkoilun epäämisen edellytykset käsillä, myös se, onko kyse vakavasta yhteiskunnallisesta häiriötilanteesta. Tyypillisesti kyse olisi tilanteesta, jossa jo sovelletaan muitakin luvun toimivaltuuksia, jolloin harkinta koskisi käytännössä vain sitä, onko tilanteessa käsillä välttämättömät vankilaturvallisuuteen liittyvät edellytykset evätä ulkoilu.
5 §.Toiminnan järjestämisen rajoittaminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten vakavassa häiriötilanteessa voidaan rajoittaa vangeille järjestettävää toimintaa. Rajoitusten asettamisen tulisi olla välttämätöntä täytäntöönpanon turvallisuuden varmistamiseksi. Käytännössä välttämättömyys tarkoittaisi sitä, ettei toimintoja voida vankeuslain 8 luvun säännösten jättämän harkintavallan puitteissa enää toteuttaa tavanomaisessa laajuudessa. Järjestelyt pitäisi siten ensin pyrkiä toteuttamaan tavanomaisten säännösten puitteissa ennen kuin ehdotetun säännöksen nojalla asetettaisiin rajoituksia toimintoihin. Ennen rajoitusten asettamista tulisi myös pyrkiä hyödyntämään muita Rikosseuraamuslaitoksen käytettävissä olevia keinoja, kuten toimintotilojen terveysturvallisuuden parantamista tai muita vastaavia keinoja. Esimerkkinä pykälässä tarkoitetuista vakavista häiriötilanteista olisi koronan kaltainen pandemiatilanne, jossa tartuntataudin leviäminen edellyttää ihmisten välisten kontaktien vähentämistä.
Jos edellä mainituista keinoista huolimatta olisi välttämätöntä rajoittaa vankilan tai sen osaston toimintoja, ensi sijassa niitä tulisi supistaa tai muokata sellaisiksi, että toimintaa voidaan jatkaa. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että päivittäiset toiminta-ajat olisivat tavanomaista lyhyemmät tai toiminnot järjestettäisiin pienemmille ryhmille kerrallaan. Rajoitukset voisivat myös koskea sitä, että vankilan ulkopuolella järjestettävissä toiminnoissa käyvät vangit siirtyisivät vankilassa järjestettäviin toimintoihin. Myös toimintojen sisältöä voitaisiin muuttaa tilanteen edellyttämällä tavalla. Toiminnan ei tällöin välttämättä tarvitsisi edistää vankien rangaistusajan suunnitelmien tavoitteita, vaan tavoitteena voisi olla se, että ylipäänsä järjestetään vangeille mielekästä toimintaa sellin ulkopuolella. Tällainen korvaava toiminta voisi olla sellaista, mikä on häiriötilanne huomioiden mahdollista järjestää.
Rajoittaminen koskisi koko vankilaa tai sen osastoa eli käytännössä yleisesti vankilassa järjestettyä toimintaa. Yksittäisen vangin toimintaan sijoittamista tulisi muuttaa vastaamaan asetettuja rajoituksia 9 §:n nojalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi toimintojen keskeyttämisestä kokonaan. Tämä olisi viimesijainen toimenpide, joka voitaisiin ottaa käyttöön vain, jos on ilmeistä, ettei edellä kuvattu toimintojen rajoittaminen olisi riittävää täytäntöönpanon turvallisuuden varmistamiseksi. Pääsääntönä voitaisiinkin pitää sitä, että toimintaa tulisi ensin rajata ja vasta sen osoittauduttua riittämättömäksi, voitaisiin toiminta keskeyttää kokonaan. Kysymys voisi olla esimerkiksi pandemiatilanteesta, joka pahentuu ja siksi edellyttää ihmiskontaktien vähentämistä mahdollisimman vähäiseksi. Myös keskeyttäminen koskisi yleisesti koko vankilaa tai sen osastoa.
Pykälän 3 momentissa rajattaisiin oppivelvollisuuden mukaisen opetuksen järjestäminen rajoitusten ulkopuolelle. Tällaista opetusta tulisi järjestää rajoituksista huolimatta. Järjestämisessä tulisi kuitenkin noudattaa yleisiä opetuksen järjestämiseen asetettavia rajoituksia. Jos oppilaitoksissa siirryttäisiin esimerkiksi yleisesti etäopetukseen, tällaiset muutokset koskisivat myös vangeille järjestettävää opetusta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin rajoitusten tai keskeyttämisen enimmäiskestosta. Kesto olisi enintään kuukauden kerrallaan. Rajoitusten perusteet tulisi siten arvioida kerran kuukaudessa ja tehdä uusi päätös niiden jatkamisesta, jos se olisi edelleen välttämätöntä edellä kuvatuista syistä. Rajoituksia ei saisi jatkaa, jos vakava häiriötilanne päättyy. Tällöin vankiloiden toimintojen tulisi palata normaaleiksi viipymättä. Käytännössä tämä voisi edellyttää jonkinlaista siirtymäaikaa, jotta tavanomaiseen toimintaan paluu tapahtuisi suunnitellusti. Palautumisen ei siten tarvitsisi tapahtua välittömästi, vaan kohtuullisen ajan kuluessa. Kysymys olisi kuitenkin päivistä tai enintään viikosta.
6 §.Vapaa-ajan toiminnan järjestämisen rajoittaminen. Pykälässä säädettäisiin vapaa-ajantoimintojen, kirjastoon pääsyn ja uskonnollisiin tilaisuuksiin pääsyn rajoittamisesta vankilassa tai sen osastolla. Sääntely vastaisi 5 §:ää ja edellä sen perusteluissa todettua. Lisäksi olisi huomattava, että vapaa-ajantoimintaa rajoitettaessa tulisi pyrkiä järjestämään vaihtoehtoista korvaavaa toimintaa. Esimerkiksi, jos vankilan liikuntasalia ei voitaisi terveysturvallisuussyistä käyttää, voitaisiin liikuntamahdollisuuksia järjestää laajemmilla ulkoilumahdollisuuksilla. Kysymys olisi tyypillisesti samanlaisista tilanteista kuin toimintojen rajoittamisessakin. Usein sekä 5 että 6 §:ssä tarkoitetut rajoitukset voisivat olla käytössä yhtä aikaa, koska niiden soveltamiseen liittyy samanlaisia perusteita.
Säännöksessä myös turvattaisiin se, että jos kirjastoon pääsy ja uskonnollisiin tilaisuuksiin pääsy keskeytetään, vankien kirjaston käytöstä ja uskonnon harjoittamisesta tulisi huolehtia muulla tavoin. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi etälainaustoiminnan järjestämistä tai tavanomaista laajempaa mahdollisuutta keskustella uskonnollisten yhteisöjen edustajien kanssa.
7 §.Tapaamisten rajoittaminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten vakavassa häiriötilanteessa voitaisiin rajoittaa vankien tapaamisia vankilassa tai sen osastolla. Edellytykset rajoittamiselle vastaisivat edellä toiminnan järjestämisestä todettua ja soveltamistilanteet olisivat usein samanlaisia. Ennen tapaamisten rajoittamista tulisi ensi sijassa arvioida, voidaanko tapaamiset järjestää turvallisesti ilman rajoituksiakin. Esimerkiksi tapaamisten hygienian parantaminen voisi olla riittävä toimi, jos kyseessä olisi yleisvaarallisen tartuntataudin torjunta. Jos vankilan tapaamistiloissa on niin sanotut pleksilasit, voisi jo tämä riittää varmistamaan hygienian esimerkiksi pandemiatilanteessa. Vasta jos tällaiset järjestelyt eivät riitä varmistamaan täytäntöönpanon turvallisuutta, voitaisiin tapaamisten rajoittamiseen tai keskeyttämiseen ryhtyä. Myös tässä keskeyttäminen olisi viimesijainen keino.
Säännös mahdollistaisi esimerkiksi valvottujen ja valvomattomien tapaamisten rajoittamisen vankilassa. Vakavan häiriötilanteen luonteesta riippuisi, miltä osin tapaamisia rajoitettaisiin. Rajoitukset koskisivat yleisesti kaikkia vankilan vankeja tai tietyn osaston vankeja.
Vankien tapaamisia voidaan vankilassa tai sen osastolla rajoittaa 1 §:ssä tarkoitetuissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, jos rajoittaminen on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että vankeuden täytäntöönpano on 1 luvun 3 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla turvallista yhteiskunnalle, henkilökunnalle ja vangeille.
Jos on ilmeistä, ettei tapaamisten rajoittaminen ole riittävää vankeuden täytäntöönpanon turvallisuuden varmistamiseksi tapaamiset voidaan keskeyttää kokonaan.
Lapsen tapaamiset, asiamiehen tapaamiset ja alle 18-vuotiaiden vankien tapaamiset tulisi järjestää myös vakavassa häiriötilanteessa.
Tapaamisten rajoittamisen kesto olisi edellä kuvatulla tavalla enintään kuukausi ja sitä voitaisiin jatkaa vastaavalla tavalla, mitä on edellä todettu toiminnan järjestämisestä.
8 §.Poistumislupien myöntämisen keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten vakavassa häiriötilanteessa voitaisiin keskeyttää poistumislupien myöntäminen vankilassa tai sen osastolla. Edellytykset keskeyttämiselle olisivat tässäkin samat kuin edellä toimintojen järjestämisessä. Käytännössä poistumislupien myöntämisen keskeyttäminen liittyisi etenkin pandemiatilanteisiin mutta se voisi olla välttämätöntä myös esimerkiksi sotatilassa.
Rikosseuraamuslaitoksen harkinnassa olisi se, koskevatko rajoitukset rangaistusajan pituuden perusteella myönnettäviä poistumislupia, tärkeän syyn perusteella myönnettäviä poistumislupia vai avovankiloiden asiointilupia vaiko kaikkia näistä. Välttämättömyysarviointi tarkoittaisi sitä, että keskeytys tulisi pyrkiä rajaamaan vain välttämättömään. Esimerkiksi rangaistusajan pituuden perusteella myönnettävät poistumisluvat voitaisiin keskeyttää, mutta muiden poistumislupien myöntäminen jatkuisi, jos tällä järjestelyllä voitaisiin huolehtia täytäntöönpanon turvallisuudesta. Esimerkiksi yleisvaarallisen tartuntataudin torjunnassa voisi olla riittävää, että suurin osa poistumislupien myöntämisestä keskeytettäisiin, mutta kuitenkin vaikkapa avovankiloiden asiointiluvat olisi mahdollista toteuttaa terveysturvallisuutta vaarantamatta ja niitä jatkettaisiin.
Erittäin tärkeästä syystä myönnettävien poistumislupien ja alle 18-vuotiaiden vankien poistumislupien myöntämistä ei voitaisi lainkaan keskeyttää. Nämä poistumisluvat jatkuisivat siten määrättävistä keskeytyksistä riippumatta. Lisäksi avovankiloiden säännölliset asiointiluvat on tarkoitettu esimerkiksi kauppa-asiointiin ja muihin toimintoihin, joita kyseisessä avovankilassa ei muuten järjestetä lainkaan. Jos tällaisiin poistumisiin asetettaisiin rajoituksia, Rikosseuraamuslaitoksen tulisi huolehtia siitä, että avovankilan vangit voivat hoitaa asioinnin muulla tavoin. Esimerkiksi kaupasta tehtävien ostosten tekeminen tulisi järjestää jollain vaihtoehtoisella tavalla. Näissäkin tilanteissa tulisi käytännön järjestelyin huolehtia siitä, ettei poistumisluvista aiheudu esimerkiksi tartuntataudin leviämisen vaaraa vankilassa.
Poistumislupien myöntämisen keskeyttämisen kesto olisi edellä kuvatulla tavalla enintään kuukausi ja sitä voitaisiin jatkaa vastaavalla tavalla, mitä on edellä todettu toiminnan järjestämisestä.
9 §.Rajoittamisen vaikutus vankia koskeviin päätöksiin. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten asetetut rajoitukset vaikuttaisivat yksittäistä vankia koskeviin päätöksiin.
Ensinnäkin toiminnan järjestämistä koskevat muutokset voisivat edellyttää vangin toimintaan sijoittamista koskevan päätöksen muuttamista väliaikaisesti. Vangille tehtäisiin siten väliaikainen päätös sijoittamisesta vakavan häiriötilanteen mukaiseen toimintaan. Tällaisen toiminnan ei tarvitsisi olla vangin rangaistusajan tavoitteiden mukaista, vaan vanki voitaisiin sijoittaa sellaiseen korvaavaan toimintaan, jota vankilassa pystytään häiriötilanteen olosuhteissa järjestämään.
Muutokset eivät vaikuttaisi vangille maksettavaan toimintarahaan tai palkkaan. Esimerkiksi, jos vanki siirrettäisiin avolaitostyöstä vankilan sisällä tapahtuvaan toimintaan, jatkuisi avolaitostyöstä maksettavan palkan maksaminen.
Toiseksi tapaamisten ja poistumislupien myöntämisen rajoittaminen voisi edellyttää jo myönnettyjen lupien peruuttamista. Tällaisista peruuttamisista tehtäisiin päätökset vankilassa. Päätökset perustuisivat määrättyihin rajoituksiin. Vastaavasti määrättyjen rajoitusten perusteella voitaisiin tehdä päätös lupien epäämisestä, jos vanki hakisi esimerkiksi rajoitusten vastaisesti poistumislupaa.
10 §.Rajoitusten vaikutus vankien yhteydenpitoon ja sellin ulkopuoliseen aikaan. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten vankien yhteydenpidosta vankilan ulkopuolelle tulisi huolehtia myös rajoitusten aikana. Jos tapaamisia tai poistumislupia rajoitettaisiin 7 tai 8 §:n nojalla, vankilassa tulisi järjestää muita yhteydenpitotapoja tavanomaista enemmän. Säännös jättäisi Rikosseuraamuslaitoksen harkintaan, millaisia muut yhteydenpitotavat olisivat, koska vakavan häiriötilanteen luonne vaikuttaa siihen, miten yhteydenpitoa voidaan vankilassa järjestää. Olennaista olisi se, että rajoitusten kohteena olevien yhteydenpitotapojen tilalle järjestettäisiin vaihtoehtoisia tapoja.
Kysymys voisi olla esimerkiksi siitä, että tapaamisten sijasta vangeilla olisi mahdollisuus olla yhteydessä videoyhteyden välityksellä tapaamisia vastaavassa laajuudessa tai siitä, että vankien puheluaikoja pidennettäisiin tai lisättäisiin. Tilanteen sitä edellyttäessä vangeille voitaisiin myös tarjota esimerkiksi maksuttomia puheluja. Säännös edellyttäisi siten muiden yhteydenpitotapojen käytön laajentamista korvaamaan rajoitettua yhteydenpitoa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sellin ulkopuolisen ajan järjestämisestä toimintoja ja vapaa-ajantoimintoja koskevien rajoitusten aikana. Tällöin vankien tulisi antaa viettää mahdollisimman paljon aikaa osaston yleisissä tiloissa, vaikkei varsinaista toimintaa järjestettäisikään. Näin vältettäisiin se, että rajoitukset muodostuisivat eristykseksi vangin omaan selliin. Sellin ulkopuolisen ajan järjestämisessä otettaisiin huomioon yhteiskunnallisen häiriötilanteen luonne, mikä voisi vaikuttaa siihen, kuinka paljon sellin ulkopuolista aikaa voidaan mahdollistaa.
11 §.Päätösvalta. Pykälässä säädettäisiin vakavia häiriötilanteita koskevasta päätösvallasta.
Pykälän 1 momentin nojalla operatiivisen vastuualueen johtaja päättäisi kaikista yleisistä rajoituksista. Päätöksenteossa tulisi kuulla rajoitusten kohteena olevien vankiloiden yksikönpäälliköitä. Päätökset koskisivat vankien evakuoimista, toiminnan järjestämisen rajoittamista, vapaa-ajantoiminnan järjestämisen rajoittamista sekä tapaamisten ja poistumislupien myöntämisen rajoittamista. Päätöksessä määriteltäisiin yleisellä tasolla, millaisia rajoituksia kyseisiin vankiloihin asetettaisiin. Evakuointipäätöksen voisi kiiretilanteessa tehdä myös Rikosseuraamuslaitoksen päivystävä virkamies.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksittäisiä vankeja koskevien päätösten tekemisestä. Jos toimintoja koskevat rajoitukset edellyttäisivät vangin toimintaan sijoittamispäätöksen muuttamista, tällaisen päätöksen tekisi vankilan yksikönpäällikkö, rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrätty turvallisuudesta tai toiminnoista vastaava virkamies taikka ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies. Vankilan yksikönpäällikkö tai rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrätty turvallisuudesta tai toiminnoista vastaava virkamies päättäisi 9 §:ssä tarkoitetuista tapaamisen tai poistumisluvan epäämisestä tai peruuttamisesta.
Myös ulkoilun epäämistä koskeva päätös tehtäisiin vankilassa. Päätösvalta olisi vankilan yksikönpäälliköllä tai rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrätyllä turvallisuudesta tai toiminnoista vastaavalla virkamiehellä. Ulkoilun epäämistä koskevan päätöksen voisi kiiretilanteessa tehdä myös Rikosseuraamuslaitoksen päivystävä virkamies.
12 §.Tarkemmat säännökset. Pykälään siirrettäisiin voimassa olevan 2 luvun 12 §:n viimeinen virke oikeusministeriön asetuksenantovallasta.
20 lukuMuutoksenhaku
1 §.Muutoksenhakukelpoiset päätökset. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 15 a kohta. Kohdan nojalla vangilla olisi oikeus hakea muutosta ehdotetun 19 a luvun 5–8 §:n nojalla tehtyihin päätöksiin vankiloiden toiminnan rajoittamisesta.
Pykälän 1 momentin 5 kohtaa täydennettäisiin säännöksellä vangin muutoksenhakuoikeudesta tehostetun valvonnan osastolle sijoittamista koskevaan päätökseen.
Pykälän 1 momentin 8 kohdan viittaus 8 luvun 9 §:n 2 momentista muutettaisiin viittaukseksi 8 luvun 10 a §:ään, johon ehdotetaan siirrettäväksi säännökset ulkopuolisesta laitossijoituksesta. Päätös ulkopuolisesta laitossijoituksesta ja sen peruuttamisesta olisivat muutoksenhakukelpoisia kuten nykyisinkin.
Momentin 9 kohdasta poistettaisiin muutoksenhakusäännös, joka koskee 9 luvun 4 §:n 4 momenttia. Lain 9 luvun 4 §:n 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi, joten muutoksenhakusääntelykin kumottaisiin. Luvun 4 §:n 1 ja 2 momenttia koskevaa muutoksenhakusäännöstä muutettaisiin kielellisesti. Kohtaan lisättäisiin muutoksenhakuoikeus tilanteissa, joissa vangilta evättäisiin Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksuvälineen käyttöön saaminen tai muu maksujärjestely. Kysymys olisi 9 luvun 3 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetuista päätöksistä.
2 §.Muutoksenhakukielto. Pykälän 1 momentin 10 kohdasta poistettaisiin maininta 3 §:n 3 momentissa tarkoitetusta poistumislupa-ajankohdan aikaistamisesta, koska tätä aikaistamismahdollisuutta esitetään poistettavaksi. Kohdassa oleva viittaus 6 §:ssä tarkoitettuun saatettuun poistumislupaan muutettaisiin viittaukseksi poistumislupaan asiointia varten avovankilassa, koska 6 §:ää esitetään muutettavaksi tällä tavoin. Koska avovankilan asiointipoistumisluvassa on kysymys kokonaisuudessaan tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, olisi muutoksenhakukielto perusteltu. Mikäli poistumislupaa ei myönnettäisi, Rikosseuraamuslaitoksen tulisi järjestää asiointimahdollisuuden muulla tavoin. Lisäksi 10 kohtaan tehtäisiin kielellinen muutos.
Pykälään lisättäisiin uusi 11 kohta, jossa säädettäisiin muutoksenhakukiellosta ehdotetun 19 a luvun 3 §:ssä tarkoitettuun evakuointipäätökseen sekä 9 §:n nojalla tehtyihin yksittäistä vankia koskeviin päätöksiin. Luvun 4 §:n nojalla tehtävä ulkoilun epääminen olisi tosiasiallista hallintotoimintaa, joten siitä ei tehtäisi hallintopäätöstä.
Momentin 7 kohdasta kumottaisiin muutoksenhakukielto, joka koskee 9 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitettua rahan käyttöä, koska kyseinen momentti kumottaisiin.
9 §. Tarkemmat säännökset. Pykälä kumottaisiin yleisperusteluissa esitetyistä syistä.
21 lukuVapauttaminen
1 §. Vangin vapauttamisajankohdan määräytyminen. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin mielenterveyslain 2 luvussa tarkoitettuun hoitoon määrätyn potilaan kuljetuksesta silloin, jos hän vapautuu vankeudesta pykälän nojalla. Säännös ei koskisi 10 luvun nojalla hoitoon vankilan ulkopuolelle toimitettavia vankeja.
Varsinainen kuljetusvastuu olisi mielenterveyslain 31 b §:n nojalla hyvinvointialueella, mihin ehdotetussa momentissa viitattaisiin. Näin ollen kuljetus toteutettaisiin lähtökohtaisesti ensihoidon kuljetusvälineillä ja kuljetuksessa olisi aina mukana terveydenhuollon ammattihenkilö.
Ehdotetussa momentissa säädettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen tai poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua kuljetuksessa. Virka-apu edellyttäisi mielenterveyslain 31 b §:ssä tarkoitettua Vankiterveydenhuollon tai hyvinvointialueen lääkärin pyyntöä, jos lääkäri katsoo, että kuljetuksen turvallisuus edellyttää Rikosseuraamuslaitoksen tai poliisin apua. Koska vangit vapautetaan aina vankilasta, kuljetuksessa avustaisi ensisijaisesti Rikosseuraamuslaitos. Yksittäisessä tapauksessa Rikosseuraamuslaitos voisi kuitenkin poliisin kanssa sopia, että poliisi avustaa kuljetuksessa.
Käytännössä asiassa toimittaisiin niin, että vangin vapauttamisvalmisteluissa otettaisiin kuljetustarve huomioon ja Vankiterveydenhuollon yksikkö sopisi vangin jatkohoidosta ja kuljetusjärjestelyistä hyvinvointialueen kanssa sekä pyytäisi Rikosseuraamuslaitokselta kuljetusapua tarvittaessa. Nämä toimet voitaisiin tehdä ennakolta siten, että vangin vapauttaminen voisi tapahtua vankeuslain ja vankeudesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti. Näin varmistettaisiin se, että vapautuva vanki voidaan kuljettaa turvallisesti jatkohoitopaikkaan.
Rikosseuraamuslaitoksen tai poliisin tehtävänä olisi kuljetuksen turvallisuudesta huolehtiminen. Tarvittaessa näillä viranomaisilla olisi toimivaltuudet käyttää voimakeinoja tai sitomista kuljetuksen aikana. Tavallisesti virka-apu annettaisiin siten, että Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet tai poliisimiehet olisivat mukana kuljetuksessa ja huolehtisivat sen turvallisuudesta. Terveydenhuollon ammattihenkilöt päättäisivät kuljetettavan henkilön terveydenhuollosta kuljetuksen aikana.
Kuten edellä yleisperusteluissa on kuvattu, sakon muuntorangaistusta suorittamaan tulleen vangin kohdalla mahdolliset jatkohoito- ja kuljetustarpeet tulisi huomioida heti vankilaan saapumisen yhteydessä. Näin varauduttaisiin siihenkin tilanteeseen, että muuntorangaistukseen tuomittu maksaa sakon viiden arkipäivän aikana, jolloin jatkohoitopaikka ja sen edellyttämät kuljetusjärjestelyt on toteutettava viipymättä.
3 §.Tarkemmat säännökset. Pykälän säännös Rikosseuraamuslaitoksen määräyksenantovallasta kumottaisiin yleisperusteluissa esitetyistä syistä.
22 lukuVoimaantulo- ja siirtymäsäännökset
1 §. Tarkemmat täytäntöönpanosäännökset. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.