1  Asian tausta ja valmistelu

2  Nykytila ja sen arviointi

3  Tavoitteet

Tavoitteena on parantaa ampuma-aselainsäädännön sovellettavuutta tekemällä tämän edellyttämät välttämättömät muutokset. Lisäksi tavoitteena on täydentää asedirektiivin kansallisessa täytäntöönpanossa havaittuja puutteita. 

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Muut toteuttamisvaihtoehdot

6  Lausuntopalaute

Esitysluonnos lähetettiin lausuntokierrokselle 19.12.2025 - 30.1.2026 ja Ahvenanmaan maakuntahallitukselle ja Ahvenanmaan poliisiviranomaiselle 30.1.2026 - 27.2.2026. Lausunnon antoivat Ahvenanmaan maakuntahallitus, Ahvenanmaan poliisiviranomainen, Asealan Elinkeinoharjoittajat ry, Asehistorian Liitto ry, Asekauppiaiden Liitto ry, Axon Enterprise, eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto, Forum Marinum säätiö, Maanpuolustuskiltojen Liitto ry, Maanpuolustuskoulutusyhdistys, Poliisihallitus, puolustusministeriö, Rajavartiolaitoksen esikunta, Reserviläisliitto ry, SafeGlobe ry, Sako Oy, Suomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Suomen Metsästäjäliitto ry, Suomen Rauhanliitto – Finlands Fredsförbund, Suomen Reserviupseeriliitto ry, Suomen Riistakeskus, Tulli, Turvallisuus- ja Kemikaalivirasto TUKES, työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö, valtiovarainministeriö sekä yksityishenkilö.  

Työ- ja elinkeinoministeriöllä, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla ja ulkoministeriöllä ei ollut esityksestä huomautettavaa tai lausuttavaa. Eduskunnan oikeusasiamies ilmoitti, ettei se anna esityksestä lausuntoa.  

Esitysluonnosta ja sen tavoitteita pidettiin lausunnoissa yleisesti kannatettavina ja ehdotettuja muutoksia tarkoituksenmukaisina. 

Rajavartiolaitoksen esikunta ja Tulli nostivat lausunnoissaan esille etälamautinta koskevan kirjauksen. Esityksessä ampuma-aselakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ampuma-aseina ei pidettäisi etälamauttimiksi suunniteltuja ja valmistettuja esineitä, jotka ampuvat ainoastaan sähköä johtavia langallisia hakasia (ehdotettu 2 §:n 3 momentin 4 kohta). Säännös edellyttää, että kyseessä on nimenomaisesti sähköä johtavia langallisia hakasia ampuva etälamautin. Sekä Rajavartiolaitoksen esikunta että Tulli korostivat laitteiden mahdollista teknistä kehittymistä ja katsoivat, että kirjausta tulisi laventaa huomioimaan tämän. Koska tällaiset esineet eivät eroaisi ampuma-aseista, ei lausunnoissa esitettyä muutosta ole sisällytetty ehdotukseen. 

Tulli nosti lausunnossaan esille myös ampuma-aselain 117 §:ään ehdotettavan lisäyksen, jonka mukaan poliisille, rajavartioviranomaiselle ja tulliviranomaiselle on esitettävä pyynnöstä myös deaktivoitu tai pysyvästi ampumakelvottomaksi tehty ampuma-ase ja toimenpiteen varmentamista koskeva todistus. Tulli esitti kyseisen pykälän perusteluja täsmennettäväksi siten, että niistä kävisi selkeästi ilmi, että Tullin tehtäviin ei kuuluu jatkossakaan EU:n ulkopuolelta tulevien deaktivoitujen aseiden ja niiden osien tarkastaminen tuonnin yhteydessä, vaan tuojalla on ampuma-aselain 112 a §:n mukaisesti 30 päivää aikaa esittää ampuma-ase tarkastettavaksi poliisilaitokselle tai Poliisihallitukselle. Esitystä täsmennettiin tältä osin.  

Poliisihallitus korosti lausunnossaan tärkeyttä sovittaa ampuma-aselain tuontia ja vientiä koskeva sääntely jo voimaan tulleen, mutta myöhemmin sovellettavaksi tulevan Euroopan unionin ampuma-asetuksen säännösten kanssa. Se piti kannatettavana ase-elinkeinonharjoittajien ilmoitus- ja tiedostonpitosääntelyn selkeyttämistä. Poliisihallitus esitti myös aseenkäsittelylupaa, hyväksyttäviä käyttötarkoituksia, ampuma-aseiden huutokauppaamista, väliaikaisen haltuunoton kestoa sekä päätöksentekovaltaa poliisissa koskevan sääntelyn muuttamista. Viime mainittua lukuun ottamatta nämä ovat hankkeen asettamiskirjeen ulkopuolisia muutoksia ja kaikki edellyttäisivät lisäselvityksiä. Muutoksia ei tässä yhteydessä toteuteta. Ruutikaasunpaineella, nallimassan räjähdyspaineella tai muulla räjähdyspaineella toimivia etälamauttimia ehdotetaan suljettaviksi ampuma-aselain soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotuksessa on rajaus, jonka mukaan soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät ainoastaan langallisia hakasia ampuvat välineet. Poliisihallitus on ehdottanut säännöstä muutettavaksi siten, että myös langattomia projektiileja ampuvat esineet jäisivät soveltamisalan ulkopuolelle. Koska ehdotus on ongelmallinen asedirektiivin ampuma-aseen määritelmän kannalta, ei ehdotusta ole toteutettu. Poliisihallitus on todennut, että ennen vuotta 1890 valmistettujen ampuma-aseiden luvanvaraisuutta koskevan poikkeuksen tulisi koskea pelkästään kokonaisia ampuma-aseita, ei niiden osia. Lisäksi hankkimisesta tulisi tehdä ilmoitus. Koska asedirektiivissä ei säädetä ilmoitusvelvollisuudesta, ei muutosta tältä osin toteutettaisi. Osien hankkimisen ja hallussapidon luvanvaraisuus tilanteessa, jossa ampuma-aseen hankkiminen ja hallussapito ei olisi luvanvaraista, voisi aiheuttaa tulkintaongelmia ja ongelmia esimerkiksi esineen rikkoutuessa, eikä esitettyä muutosta ehdoteta tehtäväksi. 

Puolustusministeriö on pitänyt kannatettavana ampuma-aseiden vientiä koskevan sääntelyn lisäämistä ampuma-aselakiin, jotta katvealueita ei syntyisi ampuma-aseiden ja ampumatarvikkeiden vientiluvitukseen. Ehdotuksen mukaan deaktivoituna ampuma-aseena voidaan pitää poliisin tapauskohtaisen harkinnan perusteella tarkastamaa ja deaktivoiduksi varmentamaa takaaladattavaa tykkiä, jonka mallin valmistus on alkanut ennen vuotta 1946. Puolustusministeriö ehdottaa, että deaktivoidun ampuma-aseen määritelmän viimeiseen kohtaan voisi lisätä myös muut lain 9 §:n 1-kohdan tarkoittamat ampuma-aseet, jos aseen mallin valmistus on alkanut ennen vuotta 1946. Näiden asetyyppien osalta tilanne eroaa tykeistä siinä mielessä, että ampumatarvikkeiden saatavuus ja valmistaminen sekä esineiden väärinkäyttö ja kuljettaminen on helpompaa. Esitystä ei tämän vuoksi sisällytetä ehdotukseen. 

Valtiovarainministeriö totesi, että esityksellä voi olla laajempia vaikutuksia julkisen hallinnon tiedonhallintaan ja ne tulisi arvioida esitettyä kattavammin. Ehdotuksen vaikutuksia on täsmennetty tältä osin. 

Asehistorian liitto ry on katsonut, että asekeräilijöille tulisi palauttaa oikeus tiedostonpitoon samoin kuin ase-elinkeinonharjoittajilla on. Asedirektiivi edellyttää kuitenkin sen A- ja B-luokkiin kuuluvien aseiden osalta luvanvaraisuutta, joten ehdotusta ei ehdoteta tällaisenaan toteutettavaksi. Aselupaan liitettävän hankkimisoikeuden voimassaoloaikaa ehdotetaan asekeräilijöiden osalta pidennettäväksi viiteen vuoteen. 

Asekauppiaiden liitto on ehdottanut, että mustaruutiaseiden säilytys muutettaisiin vastaamaan deaktivoitujen ampuma-aseiden säilytystä. Ehdotettu muutos sisällytettiin esitykseen. Liiton esittämään muutosta siitä, että deaktivoitujen tykkien osalta voitaisiin vuosiluku 1946 poistaa kokonaan, koska tykit on deaktivoitu voimassa olleiden kansallisten säännösten mukaisesti. Tätä muutosta ei tältä osin ehdoteta tehtäväksi, koska uudempien esineiden osalta on olemassa riski esimerkiksi osien viennistä varaosiksi vientivalvonta ohittaen. 

Muutamissa lausunnoissa esitettiin lakihankkeen asettamispäätöksen ulkopuolelle jääviä ampuma-aselain muutosehdotuksia. Niiden johdosta esitystä ei muutettu. 

7  Säännöskohtaiset perustelut

1 §.Soveltamisala. Ampuma-aselain soveltamisalaa koskevaan 1 §:ään ehdotetaan tehtäväksi deaktivoituja ampuma-aseita koskevia lain soveltamisen rajauksia. Deaktivoidut ampuma-aseet ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/555, annettu 24 päivänä maaliskuuta 2021, aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta (asedirektiivi) soveltamisalaan kuuluvia, direktiivin luokkaan C kuuluvia ampuma-aseita. Direktiivin 11 artiklan 1. kappaleen mukaan C-luokan ampuma-asetta ei saa pitää hallussa ilman, että haltija tekee siitä ilmoituksen sen jäsenvaltion viranomaiselle, jossa asetta pidetään hallussa.  

Deaktivoitu ampuma-ase on oma asetyyppinsä, jolla ei ole toimintatapaa eikä sitä määritellä lyhyeksi tai pitkäksi ampuma-aseeksi. Deaktivoituun ampuma-aseeseen ei sovellettaisi myöskään taskuasetta koskevia säännöksiä, koska kätkettävyydellä ei ole merkitystä tilanteessa, jossa ampuma-aseella ei voi ampua. Ehdotuksen mukaan deaktivoituun ampuma-aseeseen ei siten sovellettaisi ampuma-aselain 6 a, 7, 8, pykäliä. Lisäksi deaktivoituun ampuma-aseeseen ei ampumakelvottomana olisi tarpeen soveltaa ampuma-aselain 9 §:ää, jossa säädetään erityisen vaarallisista ampuma-aseista. Sillä ei myöskään ole kaliiperia. Deaktivoituun ampuma-aseeseen ei sovellettaisi myöskään erityisen vaarallisia patruunoita koskevaa 10 §:ää eikä kaasusumuttimia koskevaa 11 §:ää. Koska deaktivoidun ampuma-aseen voi hankkia tekemällä siitä ilmoituksen, ei siihen olisi tarpeen soveltaa asekeräilyä koskevia säännöksiä eli lain 15 §:ää, 57‒59 §:ää eikä 68 §:ää. Deaktivoituihin ampuma-aseisiin ei sovellettaisi hankkimista, yksityistä valmistamista ja muuntamista sekä hallussapitoa koskevaa 5 lukua muiltakaan osin, paitsi 70 §:ää, joka koskee deaktivoidun ampuma-aseen hankinnasta ilmoittamisesta poliisille. Koska deaktivoidulle ampuma-aseelle ei annettaisi aselupaa, ei sitä koskevan todistuksen esittämis- ja luovutusvelvollisuutta koskevaa esittämisvelvollisuutta ole tarpeen soveltaa deaktivoituihin ampuma-aseisiin. Patruunoiden säilytysvelvollisuutta koskevaa 106 b §:ää ja ampuma-aseiden ja patruunoiden käyttöturvallisuutta koskevaa 110 §:ää ei myöskään ole tarpeen soveltaa deaktivoituihin ampuma-aseisiin. 

2 §.Ampuma-ase. Ampuma-aseen määritelmää koskevan 2 pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi deaktivoitu ampuma-ase sekä pysyvästi ampumakelvottomiksi tehdyt ampuma-aseet. Deaktivoitu ampuma-ase on asedirektiivin liitteen 1 kohdassa II tarkoitettu C luokan alaluokan 6 mukainen ilmoituksenvarainen ampuma-ase. Deaktivoidun ampuma-aseen määritelmä sisältyy voimassa olevan ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 13 kohtaan, jonka mukaan deaktivoidulla ampuma-aseella tarkoitetaan ampuma-asetta, jonka poliisi on hyväksynyt deaktivoiduksi deaktivointistandardeja ja -tekniikoita koskevien yhteisten suuntaviivojen vahvistamisesta sen varmistamiseksi, että deaktivoidut ampuma-aseet tehdään pysyvästi ampumakelvottomiksi annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2403 mukaisesti. Deaktivoitu ampuma-ase ei sisälly 6 §:n 1 momentin luetteloon eri asetyypeistä. Selvyyden vuoksi määritelmään ehdotetaan lisättäväksi myös pysyvästi ampumakelvottomiksi tehdyt ampuma-aseet. Tällaisilla ampuma-aseilla tarkoitettaisiin ampuma-aseita, jotka on tehty pysyvästi ampumakelvottomiksi ennen asedirektiivin täytäntöönpanosta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2403, annettu 15 päivänä joulukuuta 2015, deaktivointistandardeja ja -tekniikoita koskevien yhteisten suuntaviivojen vahvistamisesta sen varmistamiseksi, että deaktivoidut ampuma-aseet tehdään pysyvästi ampumakelvottomiksi voimaantuloa. Pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdyn ampuma-aseen määritelmä sisältyisi ehdotettavaan 6 §:n 2 momentin 14-kohtaan. Kansallisten säännösten mukaan pysyvästi ampumakelvottomaksi tehty ampuma-ase katsottaisiin ehdotuksen mukaan ampuma-aseeksi. Siten siihen ei sovellettaisi ehdotettua 19 §:n 1 momentin 11-kohdan ilmoituksenvaraisuutta koskevaa poikkeusta.  

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin uusi 4 kohta muiden kohtien säilyessä asiasisällöltään muuttamattomina. Ehdotetun 4 kohdan mukaan ruutikaasunpaineella, nallimassan räjähdyspaineella tai muulla räjähdyspaineella toimivat, etälamauttimet jäisivät ampuma-aselain soveltamisalan ulkopuolelle. Asedirektiivin 1 artiklan kohdassa 1.1 on määritelty ampuma-ase kannettavaksi piipulla varustetuksi aseeksi, jolla voidaan palavan ajoaineen avulla ampua hauleja, luoteja tai muita ammuksia. Artiklan mukaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty sen liitteessä I olevassa III osassa luetellut esineet. Sen mukaan ampuma-aseina ei pidetä esineitä, jotka vastaavat ampuma-aseen määritelmää, mutta jotka on tarkoitettu hälytykseen, merkinantoon, pelastukseen, teurastukseen, harppuunakalastukseen taikka teollisiin tai teknisiin tarkoituksiin, edellyttäen, että niitä voidaan käyttää ainoastaan tähän määrättyyn tarkoitukseen. Ampuma-aseina ei direktiivin mukaan pidetä myöskään esineitä, jotka katsotaan antiikkiaseiksi.  

Pykälän 4 momentissa säädetään ampuma-aseiden hävittämisestä. Sen mukaan hävittäminen tapahtuu luovuttamalla esine poliisille hävitettäväksi. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sellaisten esineiden, joiden kuljettaminen ja muu käsittely on vaikeaa ja omistajalleen suuria kustannuksia aiheuttavaa, hävittäminen voisi tapahtua poliisin valvonnassa joko siellä, jossa esine sijaitsee tai hävittämiseen soveltuvassa paikassa. Tällöin esineitä ei tarvitsisi erikseen kuljettaa poliisiasemalle, josta ne jouduttaisiin kuljettamaan uudelleen hävittämispaikkaan. Kyseisiä esineitä olisivat takaaladattavat tykit, kranaatinheittimet, singot sekä ohjus- ja raketinheitinjärjestelmät ja näistä deaktivoidut tai pysyvästi ampumakelvottomiksi tehdyt ampuma-aseet.  

6 §.Ampuma-aseiden tyypit. Ampuma-aseiden tyypit on lueteltu ampuma-aselain 6 §:n 1 momentissa. Deaktivoitu ampuma-ase on asedirektiivin liitteen I kohdassa II mainittu C 6 -luokan mukainen ampuma-ase. Koska deaktivoitua ampuma-asetta ehdotetaan säänneltäväksi muista ampuma-asetyypeistä poikkeavalla tavalla, on tarkoituksenmukaista mainita se laissa omana asetyyppinään. Deaktivoitu ampuma-ase on määritelty voimassa olevan 6 §:n 2 momentin 13-kohdassa. 

Ampuma-aselain soveltamisala on esinekatteen osalta laajempi kuin asedirektiivin. Voimassa olevassa säännöksessä deaktivoidun ampuma-aseen määritelmä on sidottu asedirektiivin ja deaktivointiasetuksen soveltamisalaan kuuluviin asetyyppeihin. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että deaktivoiduksi ampuma-aseeksi katsottaisiin asedirektiivin ja samalla myös deaktivointiasetuksen soveltamisalaan kuuluvien esineiden lisäksi ampuma-aselain 9 §:n 1-kohdassa tarkoitetut ampuma-aseet eli singot, kranaatinheittimet, takaaladattavat tykit sekä rakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan vastaavat ampuma-aseet sekä ohjus- ja raketinheitinjärjestelmät. Näiden aseiden deaktivointi perustuisi ampuma-aselain 119 §:n 3 momentin valtuussäännöksen nojalla annettavassa sisäministeriön asetuksessa säädettyihin vaatimuksiin. Suomessa on muistoesineinä suuri määrä vanhoja tykkejä sekä myös sinkoja ja kranaatinheittimiä. Näiden deaktivointi ei pääsääntöisesti täytä sellaisia vaatimuksia, joita uusilta deaktivoinneilta on tarkoituksenmukaista edellyttää. Nämä ovat vanhoja aseita, joihin ei ole ilman huomattavia vaikeuksia saatavissa ampumatarvikkeita. Suuri osa näistä tykeistä ja kranaatinheittimistä on seissyt ulkosalla vuosikausia, mikä on vaikuttanut monella tavalla niiden kuntoon. Jotta näiden esineiden esilläpito olisi jatkossa mahdollista, ehdotetaan, että poliisi tarkastaisi ja varmentaisi näiden deaktivoinnin tapauskohtaista harkintaa käyttäen. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että hyväksyttävän kranaatinheittimen, singon, tai takaaladattavan tykin mallin valmistus olisi alkanut ennen vuotta 1946, joten tämä poikkeus koskisi ainoastaan toisen maailmansodan aikaisia ja sitä vanhempia aseita.  

Ilmatorjuntatykki takaaladattavaa tykkiä rakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan vastaavana ampuma-aseena kuuluisi 9 §:n 1 momentissa tarkoitettujen ampuma-aseiden ryhmään.  

Pysyvästi ampumakelvottomalla ampuma-aseella tarkoitettaisiin ampuma-asetta, joka on tehty ja varmennettu ampumakelvottomaksi kansallisten deaktivointiohjeiden mukaisesti ennen deaktivointiasetuksen sovellettavaksi tuloa 8.4.2016. Pysyvästi ampumakelvoton ampuma-ase ei olisi pykälän 1 momentissa tarkoitettu oma asetyyppinsä, mutta se mainittaisiin selvyyden vuoksi ehdotetussa 2 §:ssä ja sen määritelmä siksi sisältyisi ehdotettuun 6 §:n 2 momentin 14-kohtaan. Pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdyn ampuma-aseen säilyttämistä koskevat 106 §:n ehdotetut vaatimukset poikkeaisivat toimivien ampuma-aseiden säilytystä koskevista vaatimuksista. 

Deaktivointiasetukseen sisältyy säännös, jonka mukaan ennen 5.4.2018 sovellettavaksi tullutta asetuksen muutosta deaktivoitu ampuma-ase on ennen markkinoille saattamista tai muuta luovuttamista deaktivoitava uudelleen muutetun asetuksen vaatimuksen mukaisesti. 

15 §.Asekeräilijä. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi lakiviittausta koskeva muutos. Uusi museolaki (314/2019) on tullut voimaan vuoden 2020 alussa. Momentista ehdotetaan samalla poistettavaksi tarpeettomana vaatimus, että museon tulee olla auki yleisölle. Tämä vaatimus sisältyy jo museolain 5 §:n asetettuihin vaatimuksiin. 

16 §.Tuontiin, vientiin, siirtoon ja kauttakuljetukseen liittyvät määritelmät. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyisen otsikon teksti ”kuljettamista koskevat määritelmät” korvattaisiin pykälän sisältöä paremmin kuvaavalla tekstillä. Määritelmät koskevat Suomen rajat ylittävää toimintaa eli tuontia, vientiä, siirtoa ja kauttakuljetusta. Tarkoitus on selventää sitä, että näiden määritelmien mukaisia toimintoja koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi yhdessä kuljettamista koskevien säännösten kanssa. Siten erotetaan ulkomaankauppaan liittyvät määritelmät ampuma-aseen, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kuljettamisesta. Tällä vältettäisiin ristiriitaiset tulkinnat suhteessa esimerkiksi lain 19 §:ssä säädettyyn luvanvaraisuutta koskevaan poikkeukseen, joka koskee ammattimaisen tavaraliikenteen harjoittamista. Euroopan ampuma-asepassia koskevan 7-kohdan osalta muutettaisiin viittaus voimassa olevaan asedirektiiviin. Euroopan ampuma-asepassin määritelmän voidaan katsoa olevan siirtoon liittyvä määritelmä, koska ampuma-asepassia käytetään ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoon jäsenvaltiosta toiseen sekä eräissä tapauksissa vientiin ja tuontiin. 

17 §.Soveltamisalaa koskevat poikkeukset. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi soveltamisalan rajaus, jonka mukaan ampuma-aselakia ei sovellettaisi Suomen valtion tai vieraan valtion tilauksesta valmistettavien ampuma-aseiden ja aseen osien merkintävelvollisuutta. Ampuma-aseiden osalta ei edellytettäisi ehdotetun 110 b §:n mukaisia aseen osiin tehtäviä merkintöjä. Ampuma-aseessa tulisi olla 110 a §:ssä tarkoitettu valmistusmerkintä aseen rungossa, ylärungossa tai alarungossa. Ampuma-aseiden osien osalta ei edellytettäisi merkintöjen tekemistä lainkaan. Merkintävelvollisuuden rajauksella vähennettäisiin puolustustarvikehankintojen kustannuksia ilman, että rajaus aiheuttaisi vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Valtion viranomaiset huolehtivat itse ampuma-aseiden ja aseen osien valvonnasta ja rekisteröinnistä. Rajaus koskisi ainoastaan tilauksesta valmistettavia esineitä. Hankittaessa esineitä ampuma-aseiden kauppaa harjoittavalta ase-elinkeinonharjoittajalta, koskisivat merkintäsäännökset elinkeinonharjoittajaa ja esineissä tulee olla 110 a ja b §:n mukaiset merkinnät. Viranomaisten ulkomailta tuomat tai Suomeen siirtämät ampuma-aseet ja aseen osat on rajattu ampuma-aselain soveltamisalan ulkopuolelle 17 §:n 1 momentin 1 kohdassa. YK:n tuliasepöytäkirja ja EU:n ampuma-aseasetus eivät koske puolustustarvikkeita. Ehdotettu rajaus koskisi Suomen valtion lisäksi myös toisen valtion tilauksen perusteella Suomessa valmistettuja ampuma-aseita ja aseen osia.  

Pykälän 1 momentin 10 a -kohdassa oleviin sopimussarjaviittauksiin ehdotetaan tehtäväksi teknisluontoisia muutoksia siten, että viittauksista ilmenee vallitsevan käytännön mukaisesti se sopimussarjanumero, johon sopimusteksti kytkeytyy.  

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15-kohta, jossa säädettäisiin uuden, 11 päivänä helmikuuta 2025 voimaan tulleen ampuma-aseiden, olennaisten osien ja ampumatarvikkeiden viennistä, tuonnista ja kauttakuljetuksesta sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2025/41 (Euroopan unionin ampuma-aseasetus) soveltamisalaan kuuluvien esineiden vientiä, tuontia ja kauttakuljetusta koskevasta poikkeuksesta. Asetus tulee sovellettavaksi 12 päivänä helmikuuta 2029, mutta joitakin sen artikloja sovelletaan jo voimaantulopäivästä alkaen.  

Euroopan unionin asevientiasetusta koskevaan 14-kohtaan ehdotetaan tehtäväksi 15-kohdan lisäämisestä johtuva teknisluonteinen muutos. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Poliisihallitus lupa- ja valvontaviranomaiseksi asevientiasetuksen lisäksi myös Euroopan unionin ampuma-aseasetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. 

19 §.Poikkeukset luvanvaraisuudesta. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 11 kohdan mukaan luvanvaraista ei ole deaktivoidun ampuma-aseen hankkiminen ja hallussapito, jos siitä on tehty 70 §:n mukainen ilmoitus poliisilaitokselle. Kyseistä kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että deaktivoidun ampuma-aseen hankkiminen. hallussapito ja luovuttaminen yksityisessä tarkoituksessa ei olisi luvanvaraista, jos hankkimisesta olisi tehty ampuma-aselain 70 §:n mukainen ilmoitus poliisilaitokselle. Poikkeus koskisi siis ainoastaan yksityisessä tarkoituksessa tapahtuvaa hankkimista, hallussapitoa ja luovuttamista. Ase-elinkeinonharjoittajan osalta deaktivoituja ampuma-aseita säänneltäisiin kuten muitakin ampuma-aseita. Kohtaan ehdotetaan lisättäväksi myös luovuttaminen, joka ei voi olla luvanvaraista, jos hankkiminen ja hallussapitokaan eivät ole. Luovuttamisen osalta edellytyksenä olisi, että luovuttaja olisi ennen luovutusta tehnyt 70 §:n mukaisen ilmoituksen poliisille. Tämä olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että poliisin tietojärjestelmässä olisi täydelliset elinkaaritiedot esineestä. Deaktivoidun ampuma-aseen yhteisöoikeudellista sääntelyä on kuvattu edellä 2 §:ää koskevissa perusteluissa. 

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ennen vuotta 1890 valmistettujen ampuma-aseiden ja aseen osien osalta luvanvaraista olisi ainoastaan mustaruutiaseiden hallussapito silloin, kun niitä käytetään ampumiseen. Voimassa olevan 2 momentin mukaan mustaruutiaseiden säilyttäminen, kuljettaminen ja kokoelmassa pitäminen ei ole luvanvaraista silloin kun aseella ei ammuta. Säännös on muotoilultaan ongelmallinen, koska momentissa sallittu mustaruutiaseen hallussapito ilman lupaa ei ole mahdollista ilman, että haltija hakee sen hankkimiseen oikeuttavan luvan. Nykyisessä lupajärjestelmässä aselupa oikeuttaa pääsääntöisesti sekä ampuma-aseen hankkimiseen että sen hallussapitoon. Kansalaisten keskuudessa sekä lupa- ja valvontakäytännössä on katsottu, että säännöksessä tarkoitettujen mustaruutiaseiden hankkiminen, luovuttaminen, kauppa, tuonti, vienti, siirto, kauttakuljetus eivät ole luvanvaraisia toimintoja. Ehdotetun muutoksen jälkeen säännös vastaisi tätä käytäntöä.  

20 a §.Asealan elinkeinoluvan myöntämisen edellytykset. Asealan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa on ampuma-aselain 26 §:n mukaan oltava vastuuhenkilö. Voimassa olevan 20 a §:n 1 momentin mukaan luvan myöntämisen ehtona yksityishenkilölle on, että tämä ilmoittaa Poliisihallituksen hyväksymän vastuuhenkilön. Oikeushenkilöä koskevan 2 momentin osalta vaatimus puuttuu. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi muutos, jonka mukaan myös oikeushenkilölle myönnettävän asealan elinkeinoluvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että hakija ilmoittaa 26 §:ssä tarkoitetun Poliisihallituksen hyväksymän vastuuhenkilön. Tätä tarkoittava muutos tehtäisiin lisäämällä momenttiin uusi 3 kohta. Kohtiin 1 ja 2 tehtäisiin 3-kohdan lisäämisestä johtuvat teknisluonteiset muutokset. 

25 §.Ilmoitus asetietojärjestelmään ja tietojen tallentaminen. Ampuma-aseiden soveltamisalaan kuuluvien esineiden hankkimisesta ja luovuttamisesta ilmoittamisesta säädetään lain 25 §:ssä, 42 c §:ssä, 70 §:ssä ja 89 §:ssä. Säännösten päällekkäisyyksien poistamiseksi ehdotetaan, että asealan elinkeinonharjoittajaa koskeva ilmoitusvelvollisuus sisältyisi yksinomaan 25 §:ään kun taas 42 c §, 70 § ja 89 § koskisivat muita kuin asealan elinkeinonharjoittajia.  

Latauslaitteissa ja äänenvaimentimissa ei ole niiden yksilöimisen mahdollistavia merkintöjä. Asedirektiivin 4 artiklassa, joka koskee merkintöjä ja tiedostonpitoa, ei edellytetä yksilöivien merkintöjen tekemistä latauslaitteisiin ja äänenvaimentimiin eikä näiden esineiden rekisteröintiä ja seurantaa. Lisäksi ampuma-aselain voimassa olevien säännösten mukaan yksityishenkilöillä ei ole velvollisuutta ilmoittaa latauslaitteiden ja äänenvaimentimien hankkimisesta, jos hankkiminen perustuu ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaan lupaan, mikä näiden esineiden osalta on pääsääntö. Esineiden siirtäminen ilmoitusten perusteella elinkeinonharjoittajalta yksityishenkilölle ei asetietojärjestelmässä ole mahdollista. Esineiden poistaminen elinkeinonharjoittajan varastotiedoista edellyttää valvontaviranomaisessa manuaalista työtä. Näiden syiden vuoksi ehdotetaan, että elinkeinonharjoittajan ilmoittamisvelvollisuus latauslaitteiden ja äänenvaimentimien osalta poistettaisiin. Sen tilalle ase-elinkeinonharjoittajalle ehdotetaan velvollisuutta pitää näiden osalta tiedostoa, josta ilmenisivät ilmoituksia vastaavat tiedot. Viranomaisella ei asedirektiivin säännösten perusteella tule olla välitöntä pääsyä ase-elinkeinonharjoittajan tietoihin näiden esineiden osalta. Muutos ei siten ole ristiriidassa asedirektiivin tiedostonpitoa koskevien vaatimusten kanssa.  

Ilmoitusvelvollisuutta koskevia vaatimuksia ehdotetaan yhtenäistettäviksi. Ehdotettu momentin 1 kohta koskisi luovuttajan ja luovutuksensaajan sekä lainaksiantajan ja lainaksisaajan tietoja. Tiedot olisivat välttämättömiä toimenpiteen osapuolten yksilöimiseksi. Yksilöiminen on puolestaan välttämätöntä transaktion toisen osapuolen toiminnan valvomiseksi ja esineen elinkaariseurannan mahdollistamiseksi. Ehdotuksen mukaan luovutustoimen toisesta osapuolesta tarvittavat tiedot olisivat nimi sekä yksityishenkilön syntymäaika taikka yhteisön tai säätiön Y-tunnus. Lisäksi tulisi ilmoittaa hallussapitoon oikeuttavan luvan numero. Yksityishenkilöllä kyseinen lupa olisi aselupa tai rinnakkaislupa ja ase-elinkeinonharjoittajalla asealan elinkeinolupa. Yksityishenkilön henkilötunnuksen ilmoittaminen ei olisi vaadittaviksi ehdotettavien tietojen lisäksi välttämätöntä. Suomeen tuotavien tai siirrettävien esineiden osalta edellytettäisiin lisäksi tuontiluvan tai siirtoluvan numeroa. Siirtolupa olisi toisen Euroopan unionin jäsenvaltion antama lupa. Voimassa olevaan ampuma-aselakiin verrattuna uusia ilmoitettavia tietoja olisivat tuonti- ja siirtoluvan numero. Luvan numero olisi tarpeellinen lupien käytön valvonnassa. Tässä kohdassa tarkoitettua luovuttamista olisi myös esineen luovuttaminen poliisille hävitettäväksi. 

Ehdotettu 2-kohta koskisi korjaamista ja muuntamista. Näiden osalta edellytettäisiin 1-kohtaa vastaavat tiedot, joilla toimeksiantaja tulisi yksilöidyksi. Voimassa olevassa laissa edellytetään esineen korjaamista ja muuntamista koskevan ilmoituksen osalta ilmoitettavaksi ainoastaan toimeksiannon antajan nimi ja osoite. Näitä tietoja ei ole pidettävä toimeksiantajan yksilöimiseksi riittävinä. Tämän vuoksi ehdotetaan edellytettäväksi 1-kohtaa vastaavasti toimeksiannon antajan nimeä, syntymäaikaa tai Y-tunnusta sekä hallussapitoon oikeuttavan luvan numeroa.  

Ehdotettu 3-kohta koskisi tapahtuman ajankohtaa. Tämä olisi välttämätöntä lupien voimassaolon ja määräaikojen valvonnan mahdollistamiseksi. Lisäksi se olisi välttämätön tieto esineiden elinkaariseurannan mahdollistamiseksi. Asetietojärjestelmässä tulee olla tieto siitä, missä järjestyksessä luovutukset ja muut ilmoitettavat tapahtumat ovat tapahtuneet. Toimenpiteen ajankohdasta ilmoittamista koskeva vastaava velvoite sisältyy voimassa olevan lain 25 §:ään. 

Ehdotettu 4-kohta koskisi esineen muuntamista koskevia tietoja. Ampuma-aseen ja aseen osan muuntamista koskevat säännökset sisältyvät voimassa olevan lain 12 §:n 1- ja 2-momenttiin. Muuntamisessa tapahtuu aina sellainen ampuma-aseen tyypin muutos tai muu sellainen muutos, joka edellyttää muuttuneiden tietojen kirjaamista poliisin asetietojärjestelmään. Velvollisuus ilmoittaa esineen yksilöititietojen muutos sisältyy voimassa olevaan 2 momenttiin.  

Ehdotettu 5-kohta koskisi ilmoituksen kohteena olevaa esinettä. Esineestä tulisi ilmoittaa 6 §:ssä tarkoitettu tyyppi, 7 §:ssä tarkoitettu toimintatapa sekä kaliiperi. Aseen osan osalta tulisi myös ilmoittaa, mikä 3 §:ssä tarkoitettu aseen osa on kyseessä. Kaikille aseen osille ei ole määriteltävissä toimintatapaa ja kaliiperia. Tällaisissa tapauksissa ilmoitetaan vain määriteltävissä olevat tiedot. Muita esineen yksilöintitietoja olisivat lain 6 a §:n mukainen tieto siitä, onko kyseessä lyhyt vai pitkä ampuma-ase, sekä tieto siitä, että kyseessä on 8 §:ssä tarkoitettu taskuase. Yksilöintitietoja olisivat lisäksi tieto siitä, että ilmoituksen kohteena olisi 9 §:ssä tarkoitettu erityisen vaarallinen ampuma-ase tai 3 §:n 5 momentissa tarkoitettu erityisen vaarallisen ampuma-aseen osa. Esineen yksilöintitietoja olisivat lisäksi ampuma-aseen merkki ja malli sekä lain 110 a §:ssä tarkoitetut esineessä olevat sen yksilöivät merkinnät. 

Pykälän ehdotettu 2 momentti koskisi ilmoituksen tekotapaa ja -aikaa. Voimassa olevassa 25 §:ssä näistä säädetään 4 momentissa. Säännöksen sisältöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ase-elinkeinonharjoittajan tulisi tehdä ilmoitus valmistetun esineen osalta ehdotetussa 10 päivän määräajassa, joka vastaa voimassa olevaa säännöstä, mutta kuitenkin viimeistään ennen esineen markkinoille saattamista. Ehdotettu muutos perustuu asedirektiivin 4 artiklan 1 b -kohtaan. 

Ehdotettu 3 momentti sisältäisi ase-elinkeinonharjoittajan tiedostonpitoa koskevan sääntelyn, joka voimassa olevassa laissa sisältyy 3 momenttiin ja 5 momenttiin. Näissä säädetty koottaisiin yhteen tiedostonpitoa koskevaan momenttiin. Tiedostonpitoa koskeva sääntely koskee voimassa olevassa laissa patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia, joiden osalta se on vaihtoehto ilmoituksen tekemiselle. Säännös mahdollistaisi elinkeinonharjoittajille ilmoitusten tekemisen tiedostonpidon vaihtoehtona niin, että poliisin tulisi syöttää tiedot järjestelmään tai vastata muutoin tietojen ajantasaisuudesta. Tämä on ongelmallista, koska ainakaan lähitulevaisuudessa ei ole käytössä poliisin tietojärjestelmää, jonne patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia koskevat ilmoitukset voitaisiin syöttää. Lisäksi valmistajat eivät ole merkinneet patruunarasioihin patruunoiden yksilöimiseen tarvittavia tietoja etäluettavassa muodossa. Tästä syystä ase-elinkeinonharjoittajille itselleenkin on tällä hetkellä tarkoituksenmukaisempaa pitää patruunoista tiedostoa. Näiden syiden vuoksi ehdotetaan, että patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten osalta tiedostonpito olisi ainoa vaihtoehto. Tiedostonpitoa ehdotetaan laajennettavaksi tehokkaisiin ilma-aseisiin, kaasusumuttimiin, äänenvaimentimiin ja latauslaitteisiin. Asedirektiiviä ei sovelleta tehokkaisiin ilma-aseisiin, äänenvaimentimiin eikä kaasusumuttimiin. Latauslaitteiden osalta ei edellytetä seurantaa tietojärjestelmässä, johon viranomaisella on välitön pääsy. Tältä osin viitataan myös 1 momenttia koskeviin perusteluihin edellä.  

Ehdotetun 4 momentin mukaan ase-elinkeinonharjoittajan tulisi ilmoitusvelvollisuuden sijaan pitää ehdotetun 2 momentin mukaista tiedostoa puolustusvoimille, rajavartiolaitokselle, poliisille ja Tullille luovutettavista ampuma-aseista ja aseen osista sekä näiden korjaamisesta ja muuntamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on välttää turvallisuusviranomaisten ampuma-aseiden tietojen kerääntyminen asetietojärjestelmään. Kyseiset viranomaiset pitävät itse tiedostoja ampuma-aseista ja aseen osista. Tietojen rekisteröiminen asetietojärjestelmään on siten tarpeetonta ja voi aiheuttaa riskin Suomen turvallisuudelle. Poliisilla on ampuma-aselain mukaisena valvontaviranomaisena oikeus tarkastaa ase-elinkeinonharjoittajan tiedostot.  

Ehdotettu 5 momentti vastaisi voimassa olevan 25 §:n 6 momenttia kuitenkin siten, että siinä viitattaisiin 5 momentin sijasta ehdotettavaan 3 momenttiin.  

Ehdotettu 6 momentti sisältäisi poikkeuksen ilmoitusvelvollisuuteen tapauksessa, jossa aseen tai aseen osan haltija on luovuttanut esineen tilapäisesti ase-elinkeinonharjoittajalle ja tämä luovuttaa esineen takaisin luovuttajalle 10 päivän kuluessa. Lähes vastaavan sisältöinen säännös sisältyy voimassa olevaan 25 §:n 7 momenttiin. Säännöstä ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että esine tulisi palauttaa takaisin nimenomaan sen luovuttajalle 10 päivän kuluessa.  

26 c §.Vastuuhenkilön hyväksyntä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6-kohta, jonka mukaan ase-elinkeinonharjoittajan vastuuhenkilöllä tulisi olla myös tosiasiallinen mahdollisuus tehtäviensä hoitamiseen hyvin. Vastuuhenkilön tehtävänä on työssään valvoa, että ase-elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevat henkilöt noudattavat ampuma-aselainsäädännön säännöksiä sekä lupaehtoja. Tämä on mahdollista vain, jos vastuuhenkilö työskentelee toimipaikassa säännönmukaisesti. Tosiasiallisia mahdollisuuksia tehtäviensä hoitamiseen ei esimerkiksi olisi henkilöllä, joka työskentelisi kahdessa tai useammassa toimipisteessä siten, ettei hänen läsnäolonsa olisi säännönmukaista. Sama henkilö ei siten voisi toimia esimerkiksi usean yrityksen vastuuhenkilönä. Kahdessa toisiaan hyvin lähellä olevassa toimipisteessä työskentely voisi kuitenkin täyttää edellytyksen mahdollisuudesta hoitaa tehtävä hyvin, mikäli henkilön työaika jakaantuisi siten, että hänen olisi mahdollisuus valvoa ja ohjata toimintaa molemmissa toimipaikoissa.  

Momentin 4 ja 5 kohtiin ehdotetaan tehtäviksi 6-kohdan lisäämisestä johtuvat teknisluontoiset muutokset. 

26 d §.Vastuuhenkilön hyväksynnän raukeaminen ja peruuttaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastuuhenkilön hyväksyntä tulisi peruuttaa soveltuvin osin samoilla perusteilla kuin muutkin luvat ja hyväksynnät tulisi peruuttaa. Selvyyden vuoksi momentti jaettaisiin alakohtiin. Momentin 1 kohta vastaisi sisällöltään voimassa olevan 26 d §:n 2 momenttia. Hyväksyntä tulisi peruuttaa, jos asealan elinkeinoluvan haltija tai vastuuhenkilö sitä itse pyytäisi. Ehdotettu 2 kohta vastaisi edellytystensä osalta voimassa olevan lain 67 §:n 1 momentin 4-kohtaa. Edellytysten osalta viitataan tätä säännöstä koskeviin hallituksen esityksen perusteluihin. Vastuuhenkilön ei kuitenkaan tulisi olla sopimaton käsittelemään ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia vaan hänen tulisi olla sopimaton toimimaan tehtävässään. Vastuuhenkilöasema ei oikeuta edellä mainittujen esineiden käsittelyyn vaan hyväksynnän edellytyksenä oleva aseenkäsittelylupa. Vastuuhenkilön tehtävä on elinkeinoluvanhaltijan palveluksessa olevaa aseenkäsittelyluvan haltijaa vastuullisempi, koska hänen tulee oman toimintansa lainmukaisuuden lisäksi valvoa, että ase-elinkeinon harjoittaja toimii säännösten ja lupaehtojen mukaisesti. Vastuuaseman takia kynnyksen vastuuhenkilöhyväksynnän peruuttamiselle tulisi olla alempi kuin aseenkäsittelyluvan peruuttamiskynnyksen. Ehdotettu 3 kohta vastaisi aseluvan peruuttamista koskevan 67 §:n 1 momentin 5 kohtaa. Tältä osin viitataan kyseisen lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluihin. Ehdotettua 2 kohtaa vastaavasti sopimattomuutta arvioitaisiin suhteessa vastuuhenkilön tehtävään. Ehdotettu 4 kohta vastaisi vastaavasti 67 §:n 1 momentin 6 kohtaa, jonka perusteluihin tältä osin viitataan. Vastuuhenkilön edellytyksistä säädetään 26 c §:ssä. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa 3 momentin 1 kohtaa.  

Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin harkinnanvaraisista vastuuhenkilöhyväksynnän peruuttamisen edellytyksistä. Hyväksyntä voitaisiin peruuttaa kokonaan tai määräajaksi. Ehdotettu 1 kohta vastaisi aseluvan peruuttamista koskevaa 67 §:n 2 momentin 3 kohtaa, jossa säädetään yhteisön tai säätiön taikka sen asevastaavan rikkomusten vaikutuksista aseluvan voimassaoloon. Tältä osin viitataan kyseistä lainkohtaa koskeviin hallituksen esityksen perusteluihin. Ehdotettu 3 kohta koskisi muita kuin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettuja vastuuhenkilön toimia, jotka erityisen painavasta syystä vaarantavat yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Vastaavan kaltainen säännös on voimassa olevan lain 67 §:n 2 momentin 5 kohdassa. 

27 §.Aseenkäsittelylupa. Aseenkäsittelylupaa koskevaan 27 §:n 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi muutos, joka mahdollistaa aseenkäsittelyluvan antamisen ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten käsittelyyn myös muussa kuin ase-elinkeinonharjoittajan palveluksessa tapahtuvassa työssä. Aseenkäsittelylupa voitaisiin antaa sellaisessa tapauksessa, jossa henkilö työssään käsittelee edellä mainittuja esineitä siten, että yksittäisen esineen käsittely on lyhytaikaista. Pysyvään yksittäiseen ampuma-aseen tai aseen osan käsittelyyn annettaisiin ensisijaisesti aselupa tai rinnakkaislupa. Patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hallussapitämiseen annettaisiin tällaisessa tapauksessa ensisijaisesti ampumatarvikelupa. Aseenkäsittelylupa oikeuttaisi myös ampumaan ampuma-aseilla esittely-, kokeilu-, testaus- ja koulutustarkoituksessa. Lupaviranomainen voi kuitenkin asettaa lupaan voimassa olevan 28 §:n 2 momentin mukaisesti lupaehdon, jonka mukaan ampuma-aseella ei saa ampua tai jonka mukaan lupa oikeuttaa käsittelemään vain lupaan merkittyjä ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia. 

29 a §.Aseenkäsittelyluvan voimassaolon väliaikainen peruuttaminen. Ehdotetussa 67 §:n 3 momentissa säädettäisiin aseluvan peruuttaneen viranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa peruutuksesta asealan elinkeinoluvan haltijalle. Vastaava velvollisuus ehdotetaan säädettäväksi aseenkäsittelyluvan voimassaolon väliaikaista peruuttamista koskevaan 29 §:ään. Perustelujen osalta viitataan tältä osin ehdotettua 67:n 3 momenttia koskeviin perusteluihin. 

36 §.Kaupallinen vientilupa ja kaupallinen kauttakuljetuslupa. Ampuma-aselain 36 §:ää, joka voimassa olevassa laissa koskee ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kaupallista kauttakuljetuslupaa, ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi tämän lisäksi myös kaupallista vientilupaa. Kaupallista vientiä säännellään Euroopan unionin asevientiasetuksessa ja ampuma-aseasetuksessa, joista jälkimmäinen on tullut voimaan helmikuussa 2025, mutta sitä sovelletaan täysimääräisesti vasta 12.2.2029 alkaen. Muutoksen jälkeen olisi mahdollista antaa vientilupa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten viennille tämän kansallisen säännöksen nojalla niissä tapauksissa, joissa asevientiasetuksen vientiä koskeva sääntely ei tulisi sovellettavaksi.  

Kaupallinen vientilupa voitaisiin antaa ainoastaan sellaiselle asealan elinkeinonharjoittajalle, jolla olisi oikeus harjoittaa ampuma-aselain 14 §:n 1, 2 tai 5 kohdassa tarkoitettua asealan elinkeinoa vietävillä ampuma-aseilla, aseen osilla, patruunoilla ja erityisen vaarallisilla ammuksilla. Ampuma-aselain 14 §:n 3 kohdassa tarkoitetulle asevälittäjälle ja 4 kohdassa tarkoitetulle ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten Suomen sisällä tapahtuvan siirtämisen ja 16 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetun siirron, viennin ja tuonnin järjestämiseen oikeutetulle; lupaa ei voitaisi antaa, koska näillä elinkeinonharjoittajilla ei olisi oikeutta ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvien esineiden hallussapitoon.  

Lupaviranomainen voisi vaatia kaupallisen vientiluvan osalta esitettäväksi loppukäyttäjätodistuksen tai muun luotettavan selvityksen siitä, ettei luvan antamiselle ole estettä. Vaatimuksen asettaminen olisi harkinnanvaraista, koska kaupallisen vientiluvan voivat saada vain ase-elinkeinonharjoittajat, jotka ovat jo muutenkin viranomaisvalvonnan piirissä. Samoin kuin kaupallisen kauttakuljetusluvan, kaupallisen vientiluvankin osalta lupaviranomaisen on, jos lupa-asian käsittely sitä edellyttää, selvitettävä ulkoministeriöltä, ettei luvan antamiselle ole ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä.  

39 §.Kaupallisen ennakkosuostumuksen sekä lupien raukeaminen ja peruuttaminen. Kaupallisen ennakkosuostumuksen sekä kaupallisessa tarkoituksessa annettujen lupien raukeamisesta ja peruuttamisesta säädetään voimassa olevassa 39 §:ssä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaupallinen vientilupa, jota on ehdotettu lisättäväksi 36 §:ään, lisättäisiin luvan raukeamista ja peruuttamista koskevaan säännökseen sen luvan raukeamista koskevaan 1 momenttiin sekä luvan peruuttamista koskevaan 2 momenttiin. Pykälän 3 momentti koskee tuontia ja siirtoa Suomeen koskevan luvan tai kaupallisen ennakkosuostumuksen peruuttamista tilanteessa, jossa tuonnista tai siirrosta voisi aiheuta vaaraa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiselle. Kaupallista vientilupaa ei siten ole tarvetta lisätä 3 momenttiin. 

42 a §.Hankkimisoikeus ja yksityinen valmistamisoikeus. Pykälän 1 momentissa säädetään aselupaan liitettävän hankkimisoikeuden ja yksityisen valmistamisoikeuden kestosta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että hankkimisoikeuden tai yksityisen valmistamisoikeuden enimmäiskestoaika olisi asekeräilijöiden keräilysuunnitelmaan kuuluvan ampuma-aseen ja aseen osan osalta viisi vuotta. Asekeräilijän aseiden ja aseen osien hankinta on luonteeltaan pitkäjänteistä ja usein riippuvaista keräiltävien esineiden saatavuudesta. Koska hankkimisoikeus ja yksityinen valmistamisoikeus perustuisivat asekeräilijän hyväksyttyyn keräilysuunnitelmaan, ei keräilijöiden osalta olisi tarvetta vastaavanlaiseen tilannekohtaiseen tarveharkintaan kuin muilla harrastajilla. Ehdotettu viiden vuoden enimmäisaika olisi yhdenmukainen asedirektiivin 10 artiklan 4 kohdan uudelleentarkasteluvaatimuksen enimmäisajan kanssa. Ehdotuksella mahdollistettaisiin asekeräilijöiden lupakustannusten alentaminen siinä vaiheessa, kun sähköistä asiointia käyttäen tehty lupahakemus siirtyisi sähköisesti poliisin asetietojärjestelmään. Poliisihallitus on kehittämässä siirtotoimintoa käytössä olevaan Luhti-tietojärjestelmään. 

Asedirektiivin 10 artiklan 3 kohdan mukaan B-luokan ampuma-aseen hankintalupa ja hallussapitolupa voidaan antaa yhtenä hallinnollisena päätöksenä. Edelleen artiklan 4-kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat harkita kaikkia luvanvaraisia ampuma-aseita koskevan monivuotisen hankinta- ja hallussapitoluvan myöntämistä henkilöille, jotka täyttävät aseenkantoluvan myöntämiseen vaadittavat edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta a) velvoitetta ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille siirroista; b) sen säännöllistä tarkastamista, että kyseiset henkilöt edelleen täyttävät edellytykset; ja c) kansallisessa lainsäädännössä asetettuja hallussapidon enimmäismääriä. Ampuma-aseiden hallussapitolupia on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ja vähintään joka viides vuosi. Lupa voidaan uusia tai sitä voidaan jatkaa, jos edellytykset, joiden perusteella lupa myönnettiin, täyttyvät edelleen. 

42 b §.Päätös, luvan voimassaolo ja lupaehdot. Pykälän 3 momentissa säädetään ampumisen kieltävästä lupaehdosta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin ampumakielto pakolliseksi lupaehdoksi niihin tapauksiin, joissa luvan myöntämisen perusteena on äänimerkinanto. Kielto koskisi ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvien patruunoiden ampumista. Se ei estäisi ampumasta paukkupatruunaa, joka on määritelty ampuma-aselain 5 §:n 2 momentin 6 kohdassa, mutta joka ei täytä minkään pykälän 1 momentissa säädettyjä lain soveltamisalaan kuuluvan patruunan määritelmää. 

42 c §.Aseen ja sen osan yksilöintitietojen ilmoittaminen poliisille. Voimassa oleva ampuma-aselain 42 c § ehdotetaan rajattavaksi koskemaan ainoastaan aseluvan haltijaa ja voimassa olevassa säännöksessä olevat ase-elinkeinonharjoittajaa koskevat ilmoitusvelvoitteet ehdotetaan siirrettäviksi kaikilta osin 25 §:ään. Samalla aseluvanhaltijaa koskevat velvoitteet ehdotetaan selkeytettäviksi.  

Ehdotettu 1 momentti koskisi ilmoitustapaa. Voimassa olevaan 1 momenttiin nähden tarkennettaisiin lainaamisen osalta, että kysymys on nimenomaisesti lainaamisesta toiselle, ei lainaksi ottamista. Muutoin säännös vastaisi voimassa olevaa 1 momenttia. 

Ehdotettu 2 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 2 momenttia.  

Voimassa oleva 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska elinkeinonharjoittajaa koskevat ilmoitusvelvollisuudet sisällytettäisiin kokonaisuudessaan ehdotettavaan 25 §:ään. Siten voimassa olevat 4 ja 5 momentit ehdotetaan siirrettäviksi 3 ja 4 momenteiksi sisällöltään muuttamattomina. 

43 §.Hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Ampuma-aselain 2 §:n 2 momentin mukaan ampuma-aseeksi katsotaan myös sellainen esine, joka on suunniteltu paukkupatruunoiden laukaisemista varten, jollei sen muuttamista 1 momentin mukaiseksi ole teknisesti estetty. Sisäministeriön asetuksella säädetään teknisistä vaatimuksista muuttamisen estämiseksi. Ampuma-aseeksi katsotaan myös muu esine, joka muistuttaa ampuma-asetta ja joka rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta on muutettavissa ampuma-aseeksi. Sellaisia paukkupatruunaa ampuvia esineitä, jotka täyttäisivät sisäministeriön asetuksen vaatimukset, on vaikeasti saatavilla. Paukkupatruunan laukaiseminen on tarpeen esimerkiksi urheilukilpailujen lähettäjän tehtävässä sekä koiraharrastuksessa. Pykälän 1 momentin 7 kohdassa mainitaan hyväksyttävänä käyttötarkoituksena merkinanto, mutta tällä tarkoitetaan valomerkin taikka valo- ja äänimerkin antamista. Edellä mainittujen ja muiden vastaavien harrastusten mahdollistamiseksi kohtaan ehdotetaan lisättäväksi harrastus, jossa äänimerkinanto on tarpeen. Äänimerkin antamista tulisi tulkita laajasti siten, että se kattaisi esimerkiksi koiran paukkuarkuuden testaamisen. Äänimerkin antamiseen soveltuvista ampuma-aseista ehdotetaan säädettäväksi 44 §:ssä. Paukkupatruunan määritelmä on ampuma-aselain 5 §:n 2 momentin 6 kohdassa. Pykälän 1 momentissa on ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvien patruunoiden määritelmät. Niiden mukaan patruunassa tulee olla ammus, jota paukkupatruunassa ei ole. Siten äänimerkinantoperusteella myönnetyn aseluvan ehdoksi tulisikin asettaa kielto patruunoiden hankkimiseen. Tästä ehdotetaan säädettäväksi 42 b §:ssä. 

44 §.Hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat yleiset edellytykset. Äänimerkinanto ehdotetaan lisättäväksi ampuma-aseen hyväksyttäväksi käyttötarkoitukseksi 43 §:n 1 momentin 7 kohtaan. Ampuma-aselain 44 §:ään, joka koskee hankittavan ampuma-aseen yleisiä edellytyksiä, ehdotetaan lisättäväksi rajaus, jonka mukaan äänimerkinantoon voidaan myöntää aselupa ainoastaan kaasuasetta varten. Kaasuaseen määritelmä on 6 §:n 2 momentin 9 kohdassa. Paukkupatruunoita valmistetaan kaasuaseisiin soveltuvissa kaliipereissa ja kaasuaseilla ei voi ampua patruunaa, jossa on ammus. 6 §:n 2 momentin 10 kohdassa tarkoitettu merkinantoase tarkoittaa käytännössä valopistoolia, jonka kaliiperit vastaavat haulikon kaliipereja.  

66 §. Lupien ja suostumuksen raukeaminen. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että termi ampuma-aseen pysyvästi ampumakelvottomaksi tekeminen korvataan voimassa olevan ja ehdotetun lain mukaisella termillä ampuma-aseen deaktivointi. Aseen osan osalta ehdotetaan poistettavaksi luvan raukeamisperusteista pysyvästi toimintakelvottomaksi tekeminen, koska aseen osaa ei voi voimassa olevan ja ehdotetun lain mukaan tehdä pysyvästi toimintakelvottomaksi tai deaktivoida. 

67 §.Lupien peruuttaminen. Voimassa olevan 67 §:n 3 momentin mukaan rinnakkaisluvan peruttaneen viranomaisen tulee ilmoittaa peruuttamisesta aseluvan haltijalle. Tarkoituksena on varmistaa, että aseen omistava aseluvanhaltija on tietoinen peruutuksesta eikä luovuta ampuma-asettaan rinnakkaisluvan haltijalle. Tämä on aseturvallisuuden kannalta välttämätöntä. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin aseenkäsittelyluvan peruuttanutta viranomaista koskeva vastaava velvoite ilmoittaa aseenkäsittelyluvan peruuttamisesta asealan elinkeinoluvan haltijalle. Tällä turvattaisiin aseturvallisuutta varmistamalla se, ettei henkilö, jonka aseenkäsittelylupa on peruttu, käsittele asealan elinkeinonharjoittajan palveluksessa työskennellessään esineitä, joiden käsittely edellyttää aseenkäsittelylupaa. 

67 a §.Asevastaavalle annetun hyväksynnän raukeaminen ja peruuttaminen. Asevastaavalle annettu hyväksyntä on voimassa olevan 67a §:n 2 momentin mukaan peruutettava, jos yhteisö tai säätiö taikka asevastaava sitä pyytää. Asedirektiivin 6 artiklan mukaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa on peruutettava, jos jokin luvan antamisen edellytyksistä ei enää täyty. Asevastaavan hyväksyntä oikeuttaa ampuma-aselain 45 b §:n 3 momentin mukaan hankkimaan ja pitämään hallussa yhteisön ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia. Tämän vuoksi asevastaavan hyväksynnän pakollista peruuttamista koskevaan 67 a §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus 67 §:n 1 momentissa tarkoitettujen pakollisten peruutusperusteiden 4–6 kohtiin, jolloin asevastaavaan sovelletaan, mitä näissä kohdissa on säädetty luvanhaltijasta. Kohta 3 koskee pääluvanhaltijan tai valtion suostumusta rinnakkaisluvan antamiseen. Tämä kohta ei olisi tarpeen asevastaavan osalta, kuten ei myöskään yhteisöä koskeva 7 kohta sekä ampuma-aseen ja aseen osan katoamista tai anastamista koskeva 8 kohta. Yhteisön tai säätiön ampuma-aseen tai aseen osan hallussapitoon oikeuttavan luvan lakatessa asevastaavan hyväksyntä voidaan peruuttaa pykälän 3 momentin nojalla.  

Ehdotettuun 3 momenttiin lisättäisiin viittaus 67 §:n 2 momentin 5 kohtaan, jonka mukaan lupa voidaan peruuttaa, jos ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapito muutoin kuin momentin 1-4 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen painavasta syystä vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kyseisen kohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on mainittu esimerkkinä säilytystä koskevien säännösten rikkominen. 

67 c §.Ampuma-asekouluttajalle annetun hyväksynnän raukeaminen ja peruuttaminen. Ampuma-asekouluttajalle annettavan hyväksynnän peruuttamista koskevat pykälän 2 ja 3 momentin säännökset ehdotetaan muutettaviksi vastaamaan voimassa olevan, aseluvan peruuttamista koskevan 67 §:n peruutusperusteita. Yhdistyksen ampuma-asekouluttajalla on erityinen vastuutehtävä, koska aselupa ampumaurheilussa ja -harrastuksessa käytettävää ampuma-aselain 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta varten voidaan antaa vain, jos ampuma-asekouluttaja on antanut todistuksen siitä, että luvanhakijan harrastus on jatkunut aktiivisesti vähintään aselupahakemusta edeltävät kaksi vuotta. Vastaavasti aselupa voidaan antaa ampumaurheilussa käytettävään lain 9 §:n 5 b -kohdassa tarkoitettuun erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen ja aseen osaan vain, jos luvanhakija esittää ampuma-asekouluttajan antaman todistuksen ampumaurheilusta tai harrastuksestaan, jonka on oltava jatkunut aktiivisesti vähintään aselupahakemusta edeltävät 12 kuukautta. Vastuutehtävän takia kouluttajalle annettavan hyväksynnän peruutusperusteiden tulisi vastata lähtökohtaisesti samoja perusteita kuin mitä aseluvan osalta on säädetty. 67 §:n 1 momentin 1 kohta sisältyisi ehdotettuun 2 momenttiin. Pykälän 2 momentin 2 ja 3 sekä 7 ja 8 kohdat eivät sovellu ampuma-asekouluttajahyväksynnän peruuttamiseen.  

68 §.Asekeräilijälle annetun hyväksynnän raukeaminen ja peruuttaminen. Asekeräilijähyväksynnän saaminen on ampuma-aselain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan osoitus erityisestä luottamusasemasta. Vaikka asekeräilijähyväksyntä ei sellaisenaan oikeuta ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvien luvanvaraisten esineiden hallussapitoon, voi voimassa oleva asekeräilijähyväksyntä tilanteessa, jossa hyväksynnän saaneen henkilön aseluvat on peruutettu, aiheuttaa väärinkäytösten riskin. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että hyväksynnän peruutusperusteet ovat vähintään yhtä kattavat kuin aseluvan. Asekeräilijähyväksynnän pakollisiksi peruutusperusteiksi ehdotetaan lisättäviksi ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin kohdissa 3-7 tarkoitetut perusteet. Momentin 8 kohtaa ei voida soveltaa asekeräilijään, koska hyväksyntä ei ole sidoksissa yksittäisen aseen hallussapitoon. 

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan viittaukset 67 §:n 2 momentin 4 a ja 4 b -kohtiin, joita ei voimassa olevassa laissa enää ole olemassa. Siihen lisättäisiin harkinnanvaraisiksi peruutusperusteiksi viittaus 67 §:n 2 momentin 5 kohtaan, joka koskee tilanteita, joissa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapito muutoin kuin kyseisen momentin 1-4 kohdissa tarkoitetulla tavalla erityisen painavasta syystä vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta.  

Asekeräilijähyväksyntä ja asekeräilijä rinnastettaisiin voimassa olevan lainsäädännön tavoin 67 §:ään viitattaessa aselupaan ja luvanhaltijaan. 

70 §.Aseen osan, tehokkaan ilma-aseen ja deaktivoidun ampuma-aseen hankinnasta ilmoittaminen ja esittäminen poliisille. Ampuma-aselain 70 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin siten, että säännöksestä poistettaisiin viittaus 42 c §:n perusteella tehtävästä ilmoituksesta. Lain 42 c §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että se ei enää koskisi deaktivoidun ampuma-aseen hankinnasta ilmoittamista. Deaktivoidun ampuma-aseen hankkimisesta tehtäisiin ilmoitus asealan elinkeinonharjoittajia lukuun ottamatta aina ehdotettavan 70 §:n nojalla. Ase-elinkeinonharjoittajien ilmoitusvelvollisuudesta säädettäisiin deaktivoitujenkin ampuma-aseiden osalta ehdotetussa 25 §:ssä. Tämä perustuisi asedirektiivin 4 artiklan 5 kohtaan, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet asekauppiaat ja asevälittäjät ilmoittavat ampuma-aseita ja olennaisia osia koskevista liiketoimista ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisille viranomaisille.  

73 §.Siirto Suomeen hallussapitoon annettujen lupien nojalla ja siirto ja tuonti Suomeen Pohjoismaissa hallussapitoon annettujen lupien nojalla. Asedirektiivin vuonna 2018 voimaan tulleen muutoksen yhteydessä eräiden latauslaitteiden hallussapito-oikeuteen tehtiin rajoituksia. Tiettyjä yli kymmenen tai kahdenkymmenen patruunan kapasiteetilla varustettuja latauslaitteita ei direktiivin mukaan enää saanut pitää hallussa ilman, että luvanhaltijalla on direktiivin A-luokkaan kuuluvan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa. Jäsenvaltioilla oli kuitenkin direktiivimuutoksen siirtymäsäännöksen mukaan oikeus vahvistaa, että ennen direktiivissä säädettyä päivämäärää annettujen lupien haltijoilla oli oikeus tällaisten lippaiden hallussapitoon olemassa olevan lupansa perusteella ilman, että nämä joutuvat hakemaan ampuma-aseen ja lippaan yhdistelmälle uutta lupaa (ns. grandfathering). Jotta toisessa Euroopan unioniin kuuluvassa Pohjoismaassa asuvalla henkilöllä olisi oikeus kansallisen lupansa nojalla siirtää Suomeen ja pitää täällä hallussaan tällaista aseen ja lippaan yhdistelmää, ehdotetaan pykälän 3 momenttiin tehtäväksi tämän mahdollistama muutos.  

74 §.Euroopan ampuma-asepassi. Asedirektiivin artiklassa säädetään, että Euroopan ampuma-asepassin tulee olla haltijan hallussa. Ampuma-aselakiin sisältyy ainoastaan 117 §:n Euroopan ampuma-asepassin esittämisvelvoitetta koskeva säännös. Tämän johdosta säännöksen 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi asedirektiivin säännöstä vastaava säännös. Hallussa pitämisellä tarkoitetaan sitä, että passin luovuttaminen toisen henkilön yksinomaiseen hallintaan ei olisi sallittua. Ampuma-asepassia ei tarvitsisi siten sen haltijan kantaa koko ajan mukanaan vaan säännöksen vaatimuksen täyttäisi esimerkiksi se, että asepassin haltija säilyttäisi passia asunnossaan. Ehdotetun säännöksen vastainen ampuma-asepassin luovuttaminen tulisi rikosoikeudellisesti ja lupahallinnollisesti arvioitavaksi ampuma-aselain säännösten rikkomisena. Momentin 4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että ampuma-aseen pysyvästi ampumakelvottomaksi tekeminen ja aseen osan pysyvästi toimintakelvottomaksi tekeminen korvattaisiin ampuma-aseen deaktivoinnilla, joka on voimassa olevassa laissa oleva termi. Aseen osaa ei ole mahdollista voimassa olevan lain mukaan deaktivoida. Muilta osin ehdotettu momentti vastaisi voimassa olevaa 74 §:n 2 momenttia. 

75 a §.Siirto ja tuonti Suomeen sekä hallussapito Euroopan ampuma-asepassin nojalla historiallisen tapahtuman uudelleenlavastukseen osallistumiseksi. Asedirektiivin 17 artiklan 2 kohdassa säädetään muun muassa, että historiallisten tapahtumien uudelleenlavastuksiin osallistujat voivat pitää hallussaan yhtä tai useampaa direktiivin C luokkaan kuuluvaa ampuma-asetta ilman direktiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ennakkolupaa matkalla kahden tai useamman jäsenvaltion läpi harjoittaakseen toimintaansa, edellyttäen, että heillä on Euroopan ampuma-asepassi, jossa tällainen ampuma-ase tai tällaiset ampuma-aseet mainitaan. Lisäksi heidän tulee voida osoittaa matkansa syy erityisesti esittämällä kutsun tai muun todisteen historiallisen tapahtuman uudelleenlavastukseen osallistumisestaan matkan kohteena olevassa jäsenvaltiossa.  

Ampuma-aselaissa ei ole säännöstä, joka mahdollistaisi historiallisen tapahtuman uudelleenlavastukseen osallistuvan henkilön siirtää Suomeen ja Suomesta sekä pitää hallussaan Suomessa ampuma-asetta Euroopan ampuma-asepassin nojalla. Uudelleenlavastukseen osallistuminen voisi lähtökohtaisesti olla ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu hankittavan ampuma-aseen hyväksyttävä käyttötarkoitus eli näytös, kuvaus tai muu vastaava esitys. Lavastaminen voidaan kuitenkin toteuttaa muutoinkin kuin toimivia ampuma-aseita käyttäen, joten luvanhakijalla ei voitaisi katsoa olevan tarvetta toimivan ampuma-aseen hankkimiseen. Ampuma-aseen kantamisesta puolestaan säädetään ampuma-aselain 106 a §:ssä, jonka mukaan ampuma-asetta saa yleisellä paikalla sekä tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, kuljettaa vain lataamattomana suojuksessa sekä kantaa ja kuljettaa vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä syy. Uudelleenlavastukseen osallistumista yleisellä paikalla ei voitaisi katsoa hyväksyttäväksi syyksi ottaen huomioon mahdollisuus käyttää siinä muutakin kuin toimivaa ampuma-asetta. Toimivien ampuma-aseiden kantaminen sekä yleisellä että yksityisellä paikalla on lisäksi ongelmallista sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden että kansallisen turvallisuuden kannalta. 

Edellä mainituista syistä ehdotetaan, että ampuma-aselakiin lisättäisiin uusi 75 a §, jonka mukaan ampuma-aseen tai aseen osan kuljetus Suomen kautta olisi mahdollista historiallisen tapahtuman uudelleenlavastukseen osallistumiseksi sellaisessa valtiossa, jossa Euroopan ampuma-asepassi on käytössä. Suomen naapurimaista tällainen valtio on Euroopan unionin jäsenvaltioiden lisäksi Norja. Lisäksi Islannissa ja Liechtensteinissa sovelletaan asedirektiiviä. Säännös koskisi vain ampuma-aseen kuljetusta, ei kantamista eli käyttämistä ampuma-aselaissa säädettyyn hyväksyttävään käyttötarkoitukseen. Säännös ei myöskään mahdollistaisi ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvien patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten kuljettamista. 

Edellytyksenä olisi, että ampuma-ase tai aseen osa kuuluisi direktiivin C-luokkaan. Passin haltijalla tulisi lisäksi olla hallussaan kirjallinen kutsu tapahtumaan tai muu luotettava selvitys, jolla kuljettaja osoittaa, että ampuma-aseen kuljettaminen on tarpeen. Kuljettamista koskeva aika ehdotetaan rajattavaksi vain välttämättömään. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös Euroopan ampuma-asepassin mukana pitämisestä ampuma-asetta tai aseen osaa kuljetettaessa. Vastaava velvoite sisältyy voimassa olevaan 75 §:n 2 momenttiin, joka koskee ampumaurheilussa ja metsästyksessä käytettävien ampuma-aseiden ja aseen osien siirtämistä ja tuomista sekä Suomessa tapahtuvaa hallussapitoa. 

79 §.Yksityisen tuontiluvan lupaehdot ja voimassaoloaika. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin vaihtoehdoksi myöntää yksityinen tuontilupa siten, että se lisättäisiin Euroopan ampuma-asepassiin. Tällöin lupa olisi voimassa enintään yhden vuoden rajoittamattomana. Asepassiin merkityn tuontiluvan haltija voisi siten tuoda tai siirtää luvassa mainitut esineet Suomeen useita kertoja sekä pitää niitä Suomessa hallussaan koko luvan voimassaolon ajan. Muutoksella saatettaisiin voimaan asedirektiivin 17 artiklan 1 kohdan säännös.  

80 §.Suomesta tapahtuvan siirron luvanvaraisuus. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä mahdollistettaisiin asedirektiivin C-luokkaan kuuluvan ampuma-aseen tai aseen osan siirto Suomesta historiallisen tapahtuman uudelleenlavastukseen osallistumiseksi. Muutos olisi tarpeen, koska lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 75 a §, joka mahdollistaisi tällä perusteella C-luokkaan kuuluvan aseen siirron Suomeen ja kuljettamisen Suomessa toiseen valtioon, jossa Euroopan ampuma-asepassi on käytössä.  

87 §.Ampuma-aseen ja aseen osan lainaaminen. Deaktivoidun ampuma-aseen hankkiminen ja hallussapito ei ampuma-aselain 19 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan ole luvanvaraista, jos siitä on tehty 70 §:n mukainen ilmoitus poliisilaitokselle. Ampuma-aseen lainaamista koskevassa 87 §:ssä ei ole säädetty deaktivoidun ampuma-aseen lainaamisesta. Tämän vuoksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että deaktivoidun ampuma-aseen lainaaminen olisi mahdollista. Koska ampuma-aselaissa ei edellytetä deaktivoidun ampuma-aseen hallussapitäjältä ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa, ei tätä voitaisi edellyttää myöskään deaktivoidun ampuma-aseen lainaajalta. Deaktivoidun ampuma-aseen saisi siten ehdotuksen mukaan lainata kenelle tahansa henkilölle. Ehdotettavan ampuma-aselain 42 c §:n 1 momentin mukaan olisi lainaksiantajan kuitenkin ilmoitettava poliisille lainaamisesta, jos sen kesto on yli 30 vuorokautta.  

89 §.Luovutusilmoitus. Luovutusilmoitusta koskevaan 89 §:ään ehdotetaan tehtäväksi ensinnäkin 1 momenttiin muutos, jonka mukaan säännöksen ilmoitusvelvollisuus ei koskisi ase-elinkeinonharjoittajia, joita koskevat ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan sisällytettäviksi kokonaisuudessaan ehdotettavaan 25 §:ään. Asedirektiivin 11 artiklan 2 kohdan mukaan kaikkien myyjien, asekauppiaiden tai yksityishenkilöiden on ilmoitettava sijoittautumisjäsenvaltionsa viranomaisille kaikista C luokan ampuma-aseiden siirroista ja luovutuksista antamalla hakijan ja ampuma-aseen tunnistamiseen tarvittavat tiedot. Ilmoitusvelvollisuus koskisi siten myös deaktivoitujen ampuma-aseiden luovutuksia.  

Voimassa olevan pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska ase-elinkeinonharjoittajia koskevat ilmoitusvelvoitteet ehdotetaan sisällytettäviksi kokonaisuudessaan 25 §:ään.  

Voimassa oleva 3 momentti ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 2 momentiksi muutettuna siten, että se koskisi äänenvaimentimien lisäksi latauslaitteita.  

Voimassa olevan 89 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 106/2009 vp.) mukaan äänenvaimentimien hallussapito olisi sallittua, jos henkilöllä olisi ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa. Äänenvaimentimia ei seurattaisi aserekisterissä eikä niiden hankkimisesta tarvitsisi tehdä ilmoitusta silloin kun sen luovutuksella ei olisi vaikutuksia luvan voimassaoloon. Tällainen tilanne on silloin kun sekä luovuttajan että luovutuksensaajan oikeus äänenvaimentimen hallussapitoon perustuu ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavaan lupaan. Jos luovuttajalla on äänenvaimentimen hallussapitoon annettu erillinen lupa, raukeaisi lupa luovutushetkellä. Tällaisessa tapauksessa luvanhaltijalla olisi 103 §:ssä säädetyn rangaistuksen uhalla velvollisuus tehdä luovutusilmoitus aseen osasta. Lupaviranomainen saisi näin tiedon luvan voimassaolon päättymisestä ja voisi merkitä luvan rauenneeksi ja pyytää luovuttajaa toimittamaan hallussapitolupansa lupaviranomaiselle. Luovutusilmoitus olisi tehtävä myös silloin kun luovutuksensaajan oikeus hankkia äänenvaimennin perustuisi aseen osalle eli äänenvaimentimelle annettuun hankkimislupaan. Näin varmistettaisiin osaltaan se, että lupaviranomainen saisi tiedon siitä, että hankkimisluvalla on hankittu äänenvaimennin. Tämä olisi välttämätöntä sen valvomiseksi, että luvansaaja hakee osalle hallussapitoluvan. Sääntely vastaisi näiltä osin muuta aseen osia koskevaa sääntelyä. 

Vastaavanlainen sääntely on koskenut 15.7.2019 voimaan tulleen ampuma-aselain muutoksen jälkeen myös ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvia latauslaitteita, joten niitä koskevien luovutusten ilmoittamista on tarkoituksenmukaista säännellä samalla tavalla kuin äänenvaimentimia. Asedirektiivissä ei edellytetä äänenvaimentimien eikä ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvien latauslaitteiden merkintää tai elinkaariseurantaa. 

Asetuksenantovaltuutta koskeva, voimassa oleva 4 momentti siirrettäisiin sisällöltään muuttamattomana uudeksi 3 momentiksi. 

99§.Poliisin hallussa olevien esineiden luovuttaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pysyvästi ampumakelvottomaksi tekeminen -termi korvataan deaktivointi-termillä, joka on käytössä voimassa olevassa laissa ja ehdotettavissa säännöksissä. 

100 §. Myyminen omistajan lukuun ja siirtyminen valtion omistukseen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pysyvästi ampumakelvottomaksi tekeminen -termi korvataan deaktivointi-termillä, joka on käytössä voimassa olevassa laissa ja ehdotettavissa säännöksissä. 

103 §.Ampuma-aserikkomus. Pykälän 2 kohta ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska ehdotetun 25 §:n mukaan ilmoitusvelvollisuudet sisältyisivät kokonaisuudessaan 1 momenttiin. Tämän vastainen menettely on säädetty rangaistavaksi voimassa olevassa 103 §:n 3 kohdassa. Pykälän 8 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että pysyvästi ampumakelvottomaksi tekeminen korvataan voimassa olevassa laissa käytetyllä termillä eli deaktivoinnilla ja aseen osan toimintakelvottomaksi tekeminen poistetaan tarpeettomana. Aseen osaa ei voimassa olevan lain mukaan voi deaktivoida eikä tähän esitetä muutosta. 

106 §.Säilyttäminen. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan, jos patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia ei säilytetä murtoturvallisessa ja lukitussa turvakaapissa, ne on säilytettävä ampuma-aseesta erillään siten, ettei vaaraa niiden joutumisesta asiattomien haltuun ole. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että erillään säilyttämistä koskeva poikkeus koskisi turvakaapin lisäksi poliisin hyväksymää säilytystilaa. Tällainen säilytystila vastaa turvatasoltaan turvakaappia.  

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi erilliset säännökset deaktivoidun ampuma-aseen sekä pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdyn ampuma-aseen ja aseen osan säilyttämiseen. Koska nämä esineet eivät olisi toimintakuntoisia, voitaisiin niiden säilyttämiselle asettaa lievemmät vaatimukset kuin toimivien ampuma-aseiden ja aseen osien säilytykselle. Ehdotuksen mukaan deaktivoitua ampuma-asetta sekä pysyvästi ampumakelvottomaksi tehtyä ampuma-asetta tai aseen osaa voitaisiin säilyttää sen lisäksi, mitä ampuma-aseiden ja aseen osien säilyttämisestä on muutoin säädetty, asunnossa, varastossa, myymälätilassa tai muussa vastaavassa tilassa, jota tavanomaisesti pidetään lukittuna silloin kun siellä ei oleskella. Päinvastoin kuin muita ampuma-aseita ja aseen osia, näitä voitaisiin säilyttää esimerkiksi asunnon huoneen seinällä, asealan elinkeinonharjoittajan myymälätilassa, elinkeinonharjoittajan tai yksityishenkilön varastotilassa tai muussa tilassa, jota tyypillisesti pidetään lukittuna silloin kuin siellä ei oleskella. Tilalta ei edellytettäisi, että se on sellainen, joka aina lukitaan sieltä poistuttaessa. Erityisesti taajama-alueiden ulkopuolella asunto tai varasto voi jäädä lukitsematta silloin kun se on lähellä oleskelevan haltijan valvonnassa. Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi myös lain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettujen ampuma-aseiden osalta. Näitä olisivat ennen vuotta 1890 valmistetut mustaruutiaseet sekä sellaiset muut ampuma-aseet, joihin sovellettaisiin sisäministeriön asetuksen nojalla kyseisessä momentissa säädettyjä poikkeuksia. Myös 19 §:n 2 momentissa tarkoitettujen ampuma-aseiden ja aseen osien osalta väärinkäytön vaara on niin vähäinen, että nykyaikaisia ampuma-aseita koskevista säilytyssäännöksistä olisi mahdollista niiden osalta poiketa. 

Suomessa säilytetään ja pidetään esillä suuri määrä vanhoja tykkejä sekä julkisten että yksityisten rakennusten edustoilla ja piha-alueilla. Nämä ovat tyypillisesti toisen maailmansodan aikaisia tai sitäkin vanhempia. Nämä on muutettu pysyvästi ampumakelvottomiksi hyvin vaihtelevin ja joskus hyvin vähäisinkin toimin. Näiden ei voida kuitenkaan katsoa pääsääntöisesti aiheuttavan vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, koska niihin on hyvin vaikeaa tai mahdotonta saada hankittua ampumatarvikkeita ja ne ovat ajan kuluessa ruostuneet ja kumiosiltaan hapertuneet merkittävästi. Lisäksi niiden kuljettaminen on hankalaa. Näiden syiden vuoksi ehdotetaan, että esineiden säilytyspaikan poliisilaitos voi hyväksyä takaaladattavan tykin säilytyksen tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Sellaisten takaaladattavien tykkien, jotka edellä mainittuihin tai muihin seikkoihin perustuvan arvion perustella eivät aiheuta riskiä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, osalta voitaisiin katsoa, että ne voidaan säilyttää ulkotiloissa sellaisinaan. Esimerkiksi modernien takaaladattavien tykkien ja erityisesti uusien deaktivointien osalta tulisi harkita, onko hyväksynnän edellytykseksi asetettava ankkurointi tai muu anastukselta suojaava toimenpide. 

106 b §.Patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten säilyttäminen ja kuljettaminen sekä väliaikainen säilyttäminen. Pykälän 1 momenttia ehdotettaisiin muutettavaksi niin, että jatkossa patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten säilyttämisen olisi mahdollista yhdessä ampuma-aseiden ja aseen osien kanssa silloin kun patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset säilytettäisiin murtoturvallisessa turvakaapissa. Ampuma-aseiden ja patruunoiden säilyttäminen turvakaapissa yhdessä olisi turvallisempi säilytysvaihtoehto kuin esimerkiksi se, että ampuma-aseet ja aseen osat säilytettäisiin turvakaapissa ja patruunat turvakaapin ulkopuolisessa lukitussa kaapissa, jonka turvataso olisi heikompi. Ampuma-aseiden ja patruunoiden säilyttämisen hyväksytyssä murtoturvallisessa turvakaapissa yhdessä täyttäisi asedirektiivin 7 artiklan vaatimuksen siitä, että ampuma-aseet ja niiden ampumatarvikkeet eivät saa olla suoraan yhdessä saatavilla. Ne ovat saatavissa yhdessä, mutta tällöin ne eivät kuitenkaan ole suoraan yhdessä saatavilla ottaen huomioon turvakaapin murtoturvallisuudelle asetetut vaatimukset. Näistä on säädetty sisäasiainministeriön asetuksella ampuma-aseiden säilyttämiseen tarkoitetusta turvakaapista (163/2002).  

108 §. Kuolinpesään kuuluvat ampuma-aseet, aseen osat, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että pysyvästi ampumakelvottomaksi tehty ampuma-ase -termi korvataan voimassa olevan lain mukaisella termillä deaktivoitu ampuma-ase. Aseen osan pysyvästi toimintakelvottomaksi tekeminen tai deaktivoiminen ei ole voimassa olevan lain mukaan mahdollista, joten osan toimintakelvottomaksi tekemistä koskeva osio poistettaisiin. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että riittävää olisi se, että kuolinpesän haltija toimittaa ampuma-aseen deaktivoitavaksi. Deaktivoinnin tekeminen on ampuma-aselain 112 b §:n mukaan sallittua ainoastaan ase-elinkeinonharjoittajalle, jolta poliisi saa voimassa olevan ja ehdotetun 25 §:n perusteella ilmoituksen esineen vastaanottamisesta. Deaktivointi ja sen tarkastaminen ovat voimassa olevien deaktivointia koskevien säännösten mukaan niin paljon aikaa vieviä toimenpiteitä, ettei ole kohtuullista edellyttää, että aseen deaktivoinnin tulisi olla tarkastettuna kuuden kuukauden kuluessa luvanhaltijan kuolinpäivästä. 

110 a §.Sarja- ja tunnistenumero sekä merkinnät. 110 a ja b §:t ehdotetaan muotoiltaviksi uudelleen siten, että 110 a § sisältäisi jatkossa ainoastaan määritelmät, kun taas velvoitteet siitä, mihin esineisiin ja missä tilanteissa merkinnät tulisi tehdä, olisivat 110 b §:ssä. 110 a §:n 3-, 4- ja 5-kohdista ehdotetaan siten poistettaviksi maininnat siitä, mihin esineisiin merkinnät tulisi tehdä.  

110 b §.Merkintöjen tekeminen. Voimassa olevan ampuma-aselain 110 b §:n mukaan ampuma-aseen valmistajan on valmistuksen yhteydessä tehtävä jokaiseen ampuma-aseen osaan, äänenvaimenninta ja latauslaitetta lukuun ottamatta, valmistusmerkintä. Asedirektiivin 4 artiklan 1 a kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4.9.2018 tai sen jälkeen markkinoille saatetut ampuma-aseet tai olennaiset osat on varustettu selkeällä, pysyvällä ja yksilöivällä merkinnällä viipymättä valmistuksen jälkeen ja viimeistään ennen niiden markkinoille saattamista tai viipymättä unionin alueelle tuonnin jälkeen. Koska voimassa oleva ampuma-aselain 110 b §:n 1 momentin ensimmäinen säännös koskee vain ampuma-aseen valmistajaa, ehdotetaan momenttia muutettavaksi siten, että se koskisi direktiivin edellyttämällä tavalla myös aseen osan valmistajaa.  

110 b §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että valmistajan tulisi valmistuksen yhteydessä tehdä valmistusmerkintä aseen osaan, äänenvaimenninta ja latauslaitetta lukuun ottamatta. Äänenvaimentimeen ja latauslaitteeseen ei asedirektiivin 4 artiklassa edellytetä tehtäväksi merkintöjä eikä niiden elinkaarta tule seurata. Merkinnän tekeminen tai elinkaaren seuraaminen ei myöskään kansallisista syistä ole tarpeen. Valtion viranomaisen tulisi tehdä täydennysmerkintä edellä mainittuihin aseen osiin, mikäli osassa ei olisi valmistusmerkintää. Merkintä tulisi tehdä luovutettaessa esine pysyvästi valtion hallusta yksityiseen käyttöön. Voimassa olevassa säännöksessä merkintävelvoite koskee ainoastaan ampuma-aseita, mikä ei täytä asedirektiivin 4 artiklan merkintävelvoitetta. 

Pykälän 2 momentin merkintävelvoite koskee asealan elinkeinoluvan haltijaa, joka tuo pysyvästi Suomeen ampuma-aseen tai aseen osan. Merkintävelvoite kohdistuu ampuma-aseen osalta ainoastaan aseeseen, ei jokaiseen sen osaan. Tämän vuoksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi aseen osaa. 

Asedirektiivin 4 artiklan 1 a -kohdassa todetaan, että kun kyse on ampuma-aseista, jotka on valmistettu tai tuotu unionin alueelle 14 päivänä syyskuuta 2018 tai sen jälkeen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaiset markkinoille saatetut ampuma-aseet tai olennaiset osat varustettu selkeällä, pysyvällä ja yksilöivällä merkinnällä viipymättä valmistuksen jälkeen ja viimeistään ennen niiden markkinoille saattamista tai viipymättä unionin alueelle tuonnin jälkeen. Direktiivin johdanto-osan kappaleessa 11 todetaan, että jotta voidaan parantaa kaikkien ampuma-aseiden ja olennaisten osien jäljitettävyyttä sekä edistää niiden vapaata liikkuvuutta, kaikki ampuma-aseet tai niiden olennaiset osat olisi varustettava selkeällä, pysyvällä ja yksilöivällä merkinnällä sekä kirjattava jäsenvaltioiden arkistointijärjestelmiin. Johdanto-osan kappaleessa 14 todetaan lisäksi, että jotta voidaan estää merkintöjen helppo poistaminen ja selventää, mihin olennaisiin osiin merkinnät olisi tehtävä, merkintöjä koskevat unionin yhteiset säännöt ovat tarpeen. 

Komission täytäntöönpanodirektiivin (EU) 2019/68, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien merkintöjä koskevien teknisten eritelmien vahvistamisesta aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2021/555 soveltamisalaa koskevassa 1 artiklassa todetaan muun muassa, että kyseistä direktiiviä sovelletaan ampuma-aseisiin ja niiden olennaisiin osiin. Euroopan unionin sääntelystä johtuen pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi selvyyden vuoksi säännös, jonka mukaan aseen osan merkintävelvoite koskisi myös ampuma-aseessa kiinni olevia osia. Valmistusmerkintä tai sitä vastaavat tiedot sekä täydennysmerkintä tulisi tehdä kaikkiin ampuma-aseessa oleviin osiin latauslaitetta ja äänenvaimenninta lukuun ottamatta, jollei 5 tai 6 momentista muuta johdu. 

Koska toinen Euroopan unionin jäsenvaltio on velvollinen täytäntöönpanemaan kansallisesti edellä mainitut asedirektiivin merkintävaatimukset, ehdotetaan momentista poistettavaksi tarpeettomana merkintävelvoite, joka koskee Suomeen siirrettävää ampuma-asetta tai aseen osaa. 

112 b §. Ampuma-aseen deaktivointi.Pykälän 1 momentti ehdotetaan sisällytettäväksi muuttamattomana muutettavaksi ehdotettuun pykälään.  

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tarvittavat muutoksen sen takia, että deaktivoidun ampuma-aseen määritelmää laajennettaisiin koskemaan myös muita ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvia esineitä kuin niitä, jotka kuuluvat myös asedirektiivin soveltamisalaan. Muutetussa tekstissä todettaisiin, että viittaus deaktivointiasetukseen koskisi vain deaktivointiasetuksen soveltamisalaan kuuluvien esineiden deaktivointia.  

Pykälän ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan deaktivoidu ampuma-aseen haltijan olisi säilytettävä deaktivointia koskeva todistus ja luovutettava se deaktivoidun ampuma-aseen mukana, jos ase on deaktivoitu 119 §:n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen eli kansallisten säännösten mukaisesti. Säännös vastaisi sisällöltään vaatimuksia, jotka deaktivointiasetuksessa on asetettu sen mukaisesti deaktivoidun ampuma-aseen haltijalle.  

113 §. Poliisin velvollisuus tiedostojen pitämiseen.Poliisin tiedostonpitovelvollisuutta koskevaan 113 §:n 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi muutos, jonka mukaan poliisilla tulisi nimenomaisesti olla käytössään tietojärjestelmä, johon pykälässä tarkoitetut tiedot tallennetaan. Vaatimus perustuu asedirektiivin 4 artiklaan. Voimassa olevassa laissa on säännöksiä, joista aiheutuu välillisesti velvoite tiedostojen pitämiseen tietojärjestelmässä, mutta suoranainen tähän velvoittava säännös kuitenkin puuttuu. Tietojärjestelmää edellytettäisiin kuitenkin vain siltä osin kuin tätä asedirektiivin 4 artiklassa edellytetään. Muilta osin säännöksessä edellytettäisiin ainoastaan sitä, että poliisilla tulisi olla tiedostot. Näitä olisi mahdollista pitää siten joko tietojärjestelmässä tai muulla tavoin arkistoituina. Tämä erottelu olisi tarpeen, koska poliisilla ei ole tietojärjestelmää, johon kaikki säännöksessä edellytetyt tiedot voitaisiin tallentaa. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi myös Euroopan unionin asevientiasetuksen edellyttämien tietojen tallentaminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tietojärjestelmävaatimuksen lisäämisen edellyttämät terminologiset muutokset. 

114 §. Terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeus ja -velvollisuus. Hallituksen esityksessä HE 14/2026 vp ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi lainsäädännössä käytettyä terminologiaa siten, että oikeuspsykiatrisista vaarallisuusarvioista ja väkivaltariskin arvioinnista käytettäisiin jatkossa termejä väkivaltariskiarvio ja väkivaltariskin arviointi. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan tämän vuoksi muutettavaksi siten, että siinä käytettäisiin vaarallisuusarvion sijasta termiä väkivaltariskiarvio. 

115 §. Lain noudattamisen valvonta.Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi muutos, joka antaisi Poliisihallitukselle toimivaltuuden tarkastaa, täyttävätkö paukkupatruunoiden laukaisemista varten suunnitellut esineet, kaasuaseet ja merkinantoaseet lain 2 §:n 1 momentin nojalla annetussa sisäministeriön asetuksessa säädetyt vaatimukset. Muutos perustuisi täytäntöönpanodirektiivin 2019/69 2 artiklan ja 3 artiklan vaatimukseen. Poliisihallitus toimii ampuma-aseiden ja patruunoiden käyttöturvallisuutta tarkastavana tarkastuslaitoksena, joten sillä on kyvykkyys tehdä tarkastukset. 

117 §. Asiakirjojen ja aseiden esittäminen.Aseiden ja asiakirjojen esittämistä koskevaan 117 §:ään ehdotetaan tehtäväksi lisäys, jonka mukaan poliisille, rajavartioviranomaiselle ja tulliviranomaiselle on esitettävä myös deaktivoitu tai pysyvästi ampumakelvottomaksi tehty ampuma-ase ja toimenpiteen varmentamista koskeva todistus. Asedirektiivin soveltamisalaan kuuluvan deaktivoidun ampuma-aseen todistuksen saatavillapidon osalta vaatimus perustuu täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 5 kohdan vaatimukseen. Tuotu tai Suomeen siirretty deaktivoitu ampuma-ase on voimassaolevan ampuma-aselain 112 a §:n mukaan esitettävä 30 päivän kuluessa siirrosta tai tuonnista poliisilaitokselle tai Poliisihallitukselle deaktvoinnin tarkastusta varten. Tältä osin ei ehdoteta muutosta eli Tullin tehtävänä ei ehdotuksen mukaan olisi tarkastaa deaktivoinnin suorittamistapaa.  

Siirtymäsäännös. EU:n ampuma-aseasetus tullut voimaan 11 helmikuuta 2025, mutta sen lupamenettelyjä koskevia artikloja sovelletaan vasta 12 helmikuuta 2029 alkaen. Tämän vuoksi ehdotetun 17 §:n 1 momentin 14 kohtaa, joka koskee ampuma-aselain soveltamisalan rajausta EU:n asevientiasetuksen soveltamisalan osalta, ehdotetaan tulemaan voimaan samanaikaisesti. 

8  Lakia alemman asteinen sääntely

Sellaisten ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvien ampuma-aseiden, jotka eivät kuulu asedirektiivin soveltamisalaan, deaktivointia koskevista vaatimuksista tulee säätää sisäministeriön asetuksella. 

9  Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan mahdollisimman pian. 

Ennen lain voimaantuloa on annettava sisäministeriön asetus ampuma-aseiden deaktivointia koskevista vaatimuksista. Suomi on ilmoittanut Euroopan komissiolle, että se ilmoittaa komission kirjeen johdosta tekemiensä muutosten täytäntöönpanosta viimeistään 30.6.2026. Tavoitteena on kuitenkin saada muutokset voimaan mahdollisimman pian. 

10  Toimeenpano ja seuranta

Muutosten toimeenpano voidaan tehdä virkatyönä ilman lisäresursointia. Lakimuutoksen voimaantulon jälkeen on seurattava ehdotetun sääntelyn toimivuutta. 

11  Suhde muihin esityksiin

12  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Perustuslakivaliokunta on (PeVM 25/1994 vp) asettanut seuraavat edellytykset perusoikeuksien rajoittamiselle: rajoitusten tulee perustua laintasoiseen säädökseen, rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä, rajoitusperusteiden tulee olla perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä, painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia, lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen kuuluvaa rajoitusta, rajoitusten tulee olla välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi sekä laajuudeltaan oikeassa suhteessa perusoikeuksien suojaamaan oikeushyvään ja rajoituksen taustalla olevaan yhteiskunnallisen intressin painoarvoon, perusoikeutta rajoitettaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä eivätkä rajoitukset saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. 

Ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnan tavoitteena on osaltaan turvata perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen rajoittamalla ampuma-aseiden väärinkäytön vaaraa. Ehdotettua sääntelyä on arvioitava perustuslain 10 §:ssä tarkoitettuun yksityiselämän suojaan liittyvän henkilötietojen suojan ja 18 §:n mukaisen oikeuden työhön ja elinkeinovapauden kannalta. 

Ehdotettu ampuma-aselain 25 §:n muutos sisältää ase-elinkeinonharjoittajalle velvollisuuden ilmoittaa asetietojärjestelmään ampuma-aseiden ja aseen osien vastaanottamisesta, luovuttamisesta sekä eräistä muista toimenpiteistä. Ehdotettu muutos laajentaisi ilmoitusvelvollisuutta korjaamista ja muuntamista koskevan toimeksiannon osalta toimeksiantajan syntymäaikaan. Muutos olisi välttämätön toimeksiantajan yksilöimiseksi ja vastaisi luovuttajasta tai luovutuksensaajasta voimassa olevan 25 §:n mukaan ilmoitettavia tietoja. Toimeksiantajan tietojen ilmoittaminen on välttämätöntä ampuma-aseen tai aseen osan elinkaaren seuraamiseksi. 

Asealan elinkeinonharjoittajan vastuuhenkilön hyväksymistä koskevaa 26 c §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastuuhenkilön hyväksynnän edellytykseksi ehdotetaan uutta vaatimusta, jonka mukaan vastuuhenkilöksi voidaan hyväksyä voimassa olevassa säännöksessä asetettujen edellytysten lisäksi vain henkilö, jolla on tosiasiallinen mahdollisuus tehtäviensä hoitamiseen hyvin. Lisäksi 26 d §:ssä säädettyjä vastuuhenkilön hyväksynnän peruuttamista koskevia edellytyksiä ehdotetaan laajennettaviksi soveltuvin osin vastaamaan aseluvanhaltijan aseluvan peruutusperusteita. Voimassa olevan lain 26 b §:n mukaan vastuuhenkilö vastaa siitä, että asealan elinkeinoluvan nojalla harjoitettua liiketoimintaa harjoitetaan ampuma-aselain ja lupaehtojen mukaisesti. Vastuuhenkilöä koskevien muutosten voidaan katsoa rajoittavan oikeutta työhön. Ehdotuksilla turvataan oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen ja ne on katsottava välttämättömiksi ottaen huomioon henkilön vastuuasema.  

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on ampuma-aselakia ja sen muutoksia koskeneiden hallitusten esitysten käsittelyn yhteydessä lausunut muun muassa yhdistymisvapaudesta, lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta ja oikeudesta päästä yksittäisen aseluvanhaltijan kotirauhan suojaamaan paikkaan. Lausunnoilla ei näiltä osin ole liityntää nyt ehdotettaviin säännöksiin. 

Perustuslakivaliokunta on ampuma-aselain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä lausunut (PeVL 35/1997) ensinnäkin asealan elinkeinonharjoittamisen osalta, että luvanvaraisuudesta seuraavia elinkeinovapauden rajoituksia puoltavat tärkeät ja vahvat yhteiskunnalliset intressit, joiden huomioon ottamiseksi rajoituksia voi myös pitää välttämättöminä. Valiokunnan mielestä elinkeinoluvan myöntämisen tulee pääsääntöisesti perustua laillisuus- eikä tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Tässä tapauksessa voidaan kuitenkin katsoa niin vahvojen yhteiskunnallisten intressien puoltavan asealan valvomista, että lupien myöntämiseen voi jäädä harkintaa. Kyseisen ehdotuksen mukaan poliisin on tarkastettava asealan elinkeinoluvan hakijan säilytystilat, elinkeinonharjoittajan varastot ja säilytystilat sekä asekeräilijöiden sellaiset tilat, joissa säilytetään aseita tai aseen osia. Tarkastusvaltuussäännökset ovat tarkastuskohteen osalta rajoituksettomia, joten tarkastukset voivat periaatteessa ulottua tiloihin, jotka ovat hallitusmuodon 8 §:ssä tarkoitetun kotirauhan suojan piirissä. Siten tältäkin osin merkitystä on sillä, ovatko hallitusmuodon 8 §:n 3 momentissa säädetyt rajoitusperusteet näissä tilanteissa esillä. Valiokunta on aikaisemmin pitänyt hallitusmuodon 8 §:n 3 momentissa tarkoitettuna rikoksen selvittämisenä myös sellaisia toimenpiteitä, joihin ryhdytään jonkin konkreettisen ja yksilöidyn rikosepäilyn johdosta, vaikka rikos ei olisi vielä ehti nyt toteutuneen teon asteelle (PeVL 211996 vp; ks. myös PeVL 4711996 vp). Esityksen perusteluissa tähdennetään tarkastusoikeuden välttämättömyyttä. Tarkastusoikeutta pidetään välttämättömänä suurien asevarastojen yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle muodostaman uhkan takia. Taustalla on siten hallitusmuodon 6 §:n 1 momenttiin palautuva perusoikeuksien turvaamistarkoitus. Valiokunnan mielestä tämä näkökohta on hyväksyttävissä siltä osin kuin kysymys on asealan elinkeinoluvan hakijan ja elinkeinonharjoittajan tiloissa toimitettavista tarkastuksista. Tällaisella tarkastusvaltuudella on lisäksi merkittäviä elinkeinon harjoittamiseen liittyviä järjestysluonteisen sääntelyn piirteitä. Asekeräilijän säilytystilojen tarkastus liittyy lupamenettelyyn ja sitä täydentävään säännökseen. Tarkastuksen toimittaminen on tällöin ensi sijassa asekeräilijän intressissä. Esityksen perusteluissa (s. 144/1) mainitaankin, että asekeräilijöiden säilytystilojen 3 PeVL 35/1997 vp-HE 183/1997 vp tarkastusta koskevan säännöksen nojalla poliisilla ei ole oikeutta tunkeutua kotirauhan suojaamaan paikkaan. Näin ymmärrettynä säännös ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Poliisin pitämien tiedostojen salassapidon osalta valiokunta on todennut, että ehdotusta on arvioitava hallitusmuodon 10 §:n 2 momentin kannalta, jossa säädetään: "Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta." Ehdotuksessa julkisuuden rajoittaminen pohjautuu lakiin. Valiokunta yhtyy esityksen perusteluista välittyvään käsitykseen, että ampuma aseiden sijoituspaikkaa koskevien tietojen joutuminen vääriin käsiin voi olla hyvin vahingollista yhteiskunnan erilaisille turvallisuusintresseille. Tämä näkökohta oikeuttaa salassapidon ulottamisen myös hakemus- ja päätöstietoihin. Valiokunnan käsityksen mukaan turvallisuusintressien asianmukainen huomioon ottaminen muodostaakin sellaisen välttämättömän syyn ehdotuksen mukaiselle poikkeuksellisen laajalle julkisuuden rajoittamiselle, että ehdotettu säännös on tältä osin arvioituna säädettävissä tavallisena lakina (vrt. PeVL 9/1995 vp). Esityksen perusteluista ilmenee, että poliisin tiedostot saattavat sisältää arkaluonteisia henkilöä koskevia tietoja muun muassa hänen terveydentilastaan, aikaisemmasta rikoksiin syyllistymisestä ja mahdollisesta päihdyttävien aineiden väärinkäytöstä. Näissä tiedostoissa voi siten ilmeisesti olla kysymys hallitusmuodon 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuista henkilötiedoista, joiden suojasta on säädettävä lailla. Pykälän 2 momentin mukaan tiedostojen pitämiseen, käyttämiseen ja tietojen luovuttamiseen sovelletaan, mitä poliisin henkilörekistereistä annetussa laissa (509/1995) ja sen nojalla säädetään. Tämä säännös vastaa keskeiseltä sisällöltään hallituksen esitykseen 158/1997 vp sisältyvän 1. lakiehdotuksen 13 §:n 2 momentin viittaussäännöstä, jonka valiokunta katsoi lausunnossaan 30/1997 vp talletettujen tietojen säilytysaikoja koskevan sääntelyn vuoksi johtavan tuon lakiehdotuksen käsittelemiseen perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Sama valtiosääntöoikeudellinen arviointi on tehtävä ampuma-aselakiehdotuksen tästä osasta. Valiokunta viittaa lähemmin tuohon lausuntoon niistä edellytyksistä, joilla nyt käsiteltävänä oleva lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. 

Ampuma-aselain muuttamista (HE 106/2009 vp) koskeneessa lausunnossaan PeVL 18/2010 vp perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista koskevaa sääntelyä. Ehdotetut säännökset ovat merkityksellisiä perustuslain 10 §:n 1 momentissa jokaiselle turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Henkilötietojen suojasta säädetään momentin toisen virkkeen mukaan tarkemmin lailla. Terveystiedot ovat lähtökohtaisesti sellaisia arkaluonteisia henkilötietoja, joiden luovuttaminen ulkopuoliselle edellyttää perustuslain yleisten rajoitusedellytysten täyttymistä. Tässä yhteydessä ei ole kysymys aidosta suostumuksesta, koska sen antamatta jättäminen estäisi hankkimisluvan saamisen tai voisi olla syynä hallussapitoluvan peruuttamiseen. Valiokunnan käsityksen mukaan lupaviranomaisten tiedonsaantioikeutta ampuma-asetta koskevan luvan hakijasta tai haltijasta, hyväksynnänhakijasta taikka -saajasta ei ole syytä perustaa henkilön suostumuksen varaan. Ehdotetulle sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän kannalta erityisen painavia, viime kädessä perustuslain 7 §:ssä turvattuihin oikeuteen elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen palautuvia perusteita. Sääntelyn tavoitteena on varmistaa, että henkilö on sopiva pitämään hallussaan ampuma-asetta eikä aiheuta sillä itselleen tai toiselle hengen- tai terveyden vaaraa. Se on todennut perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta arvioidessaan kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen (PeVL 23/2006 vp, s. 3/I). Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (PeVL 14/2002 vp, s. 2/II). 

Valiokunta on katsonut, että ampuma-aselakiehdotuksen 45 §:n 1 momentin ja poliisilakiehdotuksen 35 §:n 3 momentin säännöksiä on aiheellista muuttaa siten, että poliisilla on oikeus saada ampuma-aselain mukaisen luvan hakijasta ja haltijasta sekä hyväksynnän hakijasta ja hyväksynnän saaneesta henkilöstä terveystiedot, jotka ovat välttämättömiä lupaviranomaisen arvioidessa hänen sopivuuttaan ampuma-aseen hallussapitoon tai toimimista hyväksymistä edellyttävässä tehtävässä.  

Valiokunta on arvioinut myös ase-elinkeinonharjoittajille ehdotettua velvollisuutta tiedoston pitämiseen. Se on todennut, että esityksessä ehdotetaan muutoksia ampuma-aselain 25 §:ään, joka velvoittaa asealan elinkeinon harjoittajan pitämään laissa säädettyä asealan harjoittamisen valvontaa varten tiedostoa. Tietosisältönsä perusteella tiedostoa on pidettävä henkilörekisterinä. Tällöin sitä koskeva sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta. Sen mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. 

Valiokunta on vakiintuneesti pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista (ks. esim. PeVL 19/2009 vp, s. 3, PeVL 35/2008 vp, s. 3/I ja PeVL 2/2008 vp, s. 2/II). 

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että lakiehdotuksen mukaan tiedosto on säilytettävä vähintään kaksikymmentä vuotta siihen viimeksi tehdyn merkinnän jälkeen. Poikkeuksellisen pitkä säilytysaika on perusteltu lähinnä asealan elinkeinon harjoittamisen valvomiseksi. Periaatteessa tiedoston säilyttämisen rajoittamattomaksi ajaksi mahdollistavaa säännöstä on valiokunnan mielestä syytä täydentää siten, että tällainen tiedostoon tehty merkintä poistetaan välittömästi sen jälkeen, kun tiedon käsittelylle ei ole laissa säädettyä perustetta. 

Ampuma-aselain muuttamista koskevaa hallituksen esitystä (HE 20/2014 vp) käsitellessään perustuslakivaliokunta on lausunut (PeVL 13/2014 vp), että ehdotettu sääntely tehokkaisiin ilma-aseisiin liittyvän elinkeinotoiminnan luvanvaraistamisesta vastaa perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyä varsinaisia ampuma-aseita koskevaa asealan sääntelyä. Valiokunta katsoo, että samat syyt, jotka perustelevat tätä sääntelyä, koskevat myös tehokkaisiin ilma-aseisiin liittyvää elinkeinotoimintaa. Ehdotetusta sääntelystä ei ole näiltäkään osin aiemman lausunnon valossa huomautettavaa (ks. PeVL 35/1997 vp). 

Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn yhteydessä vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Sen vuoksi valiokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (ks. esim. PeVL 31/2006 vp, s. 2, PeVL 8/2006 vp, s. 3/II, PeVL 48/2005 vp, s. 2/I). 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.