6
Lausuntopalaute
Hallituksen esityksen luonnoksesta järjestettiin lausuntokierros ajalla 26.1.2026—8.3.2026. Lausuntoa pyydettiin yhteensä 35 taholta, minkä lisäksi kaikilla halukkailla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa Lausuntopalvelu.fi -palvelussa. Määräaikaan mennessä Lausuntopalveluun saapui yhteensä 33 lausuntoa. Lausunnon antoivat Hyvinvointiala Hali, Vähävaraisten Oikeusturva ry, Kuntoutussäätiö, Nyyti ry, Näkövammaisten liitto ry, Amnesty International Suomen osasto, Finlands svenska synförbund rf, Mikro- ja yksinyrittäjät ry, STTK ry, Suomen Psykologiliitto, Uudenmaan ELY, Nuorisoala ry, Akava ry, Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Mielenterveyspooli, oikeusministeriö, Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta, MIELI Suomen Mielenterveys ry, Kirkkohallitus, Kansaneläkelaitos, Vakuutusoikeus, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsingin kaupunki, Työttömyyskassojen yhteisjärjestö ry, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL, Tampereen kaupunki, Lastensuojelun keskusliitto ja Oikeuskanslerinvirasto. Lisäksi lausunnon antoi Ahvenanmaan maakuntahallitus. Valtiovarainministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa asiassa.
Kuntoutuslakiin ehdotetut muutokset
Nuoren kuntoutusrahan ja harkinnanvaraisen kuntoutusavustuksen lakkauttamista koskevat ehdotukset on lausuntopalautteen johdosta poistettu esityksestä. Kuntoutusrahan maksukausia koskevaa ehdotusta pääosin kannatettiin lausunnoissa. Maksukausien selkeyttämistä kannatettiin ja pidettiin kuntoutusrahan saajien kannalta positiivisena muutoksena.
Sairausvakuutuslakiin ehdotetut muutokset
Kansaneläkelaitos totesi lausunnossaan, että sitä on kuultu kattavasti jo esityksen perusvalmistelun yhteydessä. Kansaneläkelaitos kannatti lausunnossaan sitä, että sairausvakuutuslakiin lisätään säännös päivärahaetuuden maksamisen keskeyttämisestä tai sen vähentämisestä muuttuneiden olosuhteiden vuoksi.
Oikeusministeriö totesi lausunnossaan, että ehdotetun 15 luvun 2 a §:n 1 momentti ei vaikuttaisi välttämättömältä säännökseltä. Oikeusministeriön lausunnon mukaan se, missä asioissa hallintopäätös tulee antaa, määräytyy lähtökohtaisesti yleislainsäädännön perusteella. Oikeusministeriön lausunnossa suositellaan pykälän 1 momentin poistamista ehdotuksesta. Sen sijaan 2 momentin poikkeuksesta on oikeusministeriön näkemyksen mukaan perusteltua säätää, mutta pykälää tai säännöskohtaisia perusteluja tulisi täydentää, jotta sääntelyn asianmukaisuudesta voidaan varmistua. Oikeusministeriön mukaan säännös vaikuttaisi tällä hetkellä jättävän jokseenkin avoimeksi sen, mitä tarkoittaa ”etuuden määrän tarkistamista koskevan tiedon saaminen”, jos päätöstä ei anneta, ja mistä 30 päivän määräaika lasketaan.
Oikeusministeriön lausuntopalautteen johdosta todetaan, että päätöksen antamista koskevan pykälän rakenne vastaa muiden Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemien etuuslakien päätöksen antamista koskevan pykälän rakennetta. Eri etuuksia koskevan sääntelyn yhdenmukaisuuden näkökulmasta 15 luvun 2 a §:n 1 momentti katsotaan tarpeelliseksi, eikä lausuntopalaute tältä osin anna aihetta muuttaa esitystä.
Oikeusministeriön lausuntopalautteesta on keskusteltu Kansaneläkelaitoksen kanssa. Kansaneläkelaitokselta saadun tiedon mukaan sairausvakuutuslain mukaisissa päivärahaetuuksissa tarkistuspäätös annetaan nykyisin asiakkaalle, kun vähentävän etuuden määrä muuttuu indeksitarkistuksen yhteydessä ja tämä vaikuttaa päivärahan määrään. Jos vain päivärahan vähimmäismäärä muuttuu indeksitarkistuksen johdosta, ei asiakkaalle anneta päätöstä. Edellä mainitussa tilanteessa ei Kansaneläkelaitoksen mukaan nykyisin lähetetä myöskään maksuilmoitusta asiakkaalle. Kansaneläkelaitos on jatkovalmistelussa ehdottanut, että päätöksen antamisesta mainituissa tilanteissa tulisi säätää vastaavasti kuin kansaneläkelain 63 §:ssä. Todetaan, että lausuntopalautteen pohjalta tehdyssä jatkovalmistelussa ei ole havaittu aihetta muuttaa esitystä, mutta säännöskohtaisia perusteluita on täydennetty lausuntopalautteen johdosta.
Asiavirheen korjaamiseen ehdotetut muutokset
Lausunnoissa pääosin kannatettiin asiavirheen korjaamista koskevaa ehdotusta, jonka mukaan Kansaneläkelaitos voisi korjata asiavirheen asianosaisen vahingoksi ilman tämän suostumusta, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Lausunnoissa tuotiin kuitenkin esille toimeenpanossa huomioitavia seikkoja, kuten oikeusturvan toteutumisen kannalta välttämättömän kuulemisen merkitystä ennen päätöksen korjaamismenettelyyn ryhtymistä. Lisäksi lausunnoissa tuotiin esille erityisesti terveydentilan, toimintakyvyn tai elämäntilanteen vuoksi haavoittuvassa asemassa oleva asiakasryhmä, jonka osalta olisi varmistettava, etteivät he joudu kohtuuttomiin tilanteisiin virheellisten tai vajavaisten selvitysten vuoksi. Todetaan, että jo hallintolain säännös asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta asettaa selkeät edellytykset säännöksen soveltamiselle, ja näiden edellytysten selvittäminen ja arviointi edellyttäisi Kansaneläkelaitokselta tapauskohtaista harkintaa.
Kansaneläkelaitos toi lausunnossaan esille, että myös toimeentulotuesta annettuun lakiin tulisi saada samanlainen viittaus hallintolain 50 §:ään kuin muihin etuuslakeihin on ehdotettu lisättäväksi. Kansaneläkelaitoksen lausunnon johdosta todetaan, ettei toimeentulotuesta annettu laki sisällä muista etuuslaeista poiketen tällä hetkellä lainkaan säännöksiä päätöksen jälkikäteisestä muuttamisesta, esimerkiksi päätöksen poistamiseen liittyen. Voimassa olevan oikeuskäytännön mukaan toimeentulotuen asiavirheen korjaamista asiakkaan vahingoksi ei voi erottaa takaisinperinnästä, jossa päätösvalta on toimeentulotukiasioissa säädetty hallinto-oikeudelle. Toimeentulotuen osalta päätöksen korjaamista koskevan sääntelyn valmistelu edellyttäisi muihin etuuksiin verrattuna laajempaa valmistelua, jonka ei ole arvioitu olevan mahdollista tehdä tämän hallituksen esityksen aikataulussa.
Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry esitti lausunnossaan, että vastaava muutos asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman tämän suostumusta, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä, olisi hyvä tehdä koskemaan myös työttömyyskassoja. Lausunnon johdosta todetaan, että koska tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vain Kansaneläkelaitoksen eri etuuslakien nojalla soveltamaa menettelytapasääntelyä, ehdotuksessa olisi kyse tätä esitystä laajempien muutosten tekemisestä. Lausuntopalaute ei antanut aihetta muuttaa tai täydentää hallituksen esitystä.
KEHA-keskus, Tampereen kaupunki sekä Mikro- ja yksinyrittäjät ry kiinnittivät lausunnoissaan huomiota yleistukilain ehdotettuun virheen korjaamista koskevaan säännökseen. Lausunnonantajat pitivät haasteellisena erottaa, missä tilanteessa työvoimapoliittisen lausunnon ja lausunnon perusteella Kansaneläkelaitoksen antaman päätöksen virheellisyys on johtunut työnhakijasta. Lisäksi kiinnitettiin huomiota työvoimaviranomaisille aiheutuvan hallinnollisen työn määrään sekä työnhakijoiden yhdenvertaisuuteen. Esityksen asiasisältöä ei ole muutettu edellä mainittujen lausuntojen johdosta. Esityksen viranomaisvaikutuksia koskevaan lukuun on kuitenkin tehty täsmennyksiä.
Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että esityksellä muutettaisiin vallitsevaa käsitystä hyvän hallinnon mukaisesta menettelystä toimeentuloa turvaavien etuuspäätösten asiavirheiden korjaamisessa. Todetaan, että jo nykyisinkin yleisessä asumistuessa on ollut voimassa hallintolain 50 §:n säännöstä vastaava sääntely. Oikeuskanslerin lausunnossaan esittämien näkemysten johdosta esityksen säätämisjärjestysperusteluita on täydennetty ja jaksossa 4.2.2 esityksen vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmään sekä vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin on tarkennettu ja täydennetty.
Oikeuskansleri viittasi lausunnossaan Kansaneläkelaitoksen tietojenvaihtoa koskevan lainsäädännön muuttamista koskevaan hankkeeseen (STM61:00/2025) ja totesi, että esityksessä tulisi selvittää, minkälaisia yhteisvaikutuksia näillä esityksillä arvioidaan olevan Kansaneläkelaitoksen asiakkaalle erityisesti hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvan luottamuksensuojan periaatteen näkökulmasta. Esitysten yhteisvaikutuksia on kuvattu jaksossa 4.2.
Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että esityksen jatkovalmistelussa tulisi vielä arvioida, minkälainen merkitys muutoksella olisi Kansaneläkelaitoksen automaattisen päätöksenteon ja tekoälyn käytön valvonnan kannalta. Todetaan, että esityksen ehdotuksilla ei ole vaikutusta hallintolain 8 b luvussa säädettyyn automaattisten päätösten käyttöalaan. Hallintolain 53 e §:n mukaan viranomainen voi ratkaista automaattisesti vain sellaisen asian, johon ei sisälly seikkoja, jotka edellyttävät tapauskohtaista harkintaa, tai johon sisältyvät tapauskohtaista harkintaa edellyttävät seikat virkamies tai muu asian käsittelijä on arvioinut. Asiavirheen korjaamista koskevat ehdotukset eivät laajenna laissa sallittua automaattisten päätösten käyttöalaa.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi lausunnossaan, että jatkovalmistelussa tulisi etuudensaajien oikeusturvan näkökulmasta arvioida ja perustella tarkemmin, minkä vuoksi ja miten nykyisessä tilanteessa luottamuksensuojan viranomaiselle sosiaaliturva-asioissa asettamat vaatimukset olisivat muuttuneet siten, ettei oikaisu asianosaisen vahingoksi vaatisi enää tämän suostumusta. Asiaa on käsitelty jaksossa 2.2.2.
Oikeusministeriö totesi lausunnossaan, että asiavirheen korjaamista koskevista perusteluista saa sen käsityksen, että tosiasiassa säännöksellä ei ole varsinaisesti tarkoitus poiketa hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohdasta, jonka mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen, ja että päinvastoin tahtotilana vaikuttaisi olevan, että juuri tällaisissa tilanteissa päätöksiä haluttaisiin korjata. Oikeusministeriön lausunnon mukaan perusteluista saakin sen käsityksen, että todellisuudessa tarkoituksena on poiketa hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisestä virkkeestä, jonka mukaan ”[p]äätös voidaan korjata 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi.
Oikeusministeriön lausunnossa esitetyn johdosta todetaan, että esityksen tarkoituksena ei ole poiketa hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisestä virkkeestä, jonka mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 4 kohdan nojalla ainoastaan asianosaisen eduksi, kun asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Kuhunkin muutettavaksi ehdotettuun etuuslakiin erityissäännöksenä sisältyy jo nykyisin hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävä säännös, jota ei esitetä muutettavaksi ja jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa tässä mainittua hallintolain sääntelyä.
Lausuntopalautteen johdosta asiavirheen korjaamista koskevia lakiehdotuksia on sääntelyn selkeyden vuoksi muutettu siten, että asiavirheen korjaamisesta säädettäisiin pelkästään informatiivisella viittauksella hallintolain 50 §:ään ja säännöskohtaisia perusteluita on täydennetty tämän muutoksen johdosta.
Työttömyysetuuden sovittelua koskevan säännöksen muutokset
Ehdotuksia työttömyysturvalain 4 luvun 5 §:n työttömyysetuuden sovittelua koskevan säännöksen sanamuodon selkeyttämiseksi kannatettiin lausunnoissa. Lausunnoissa tuotiin samalla esille Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen ohjeistusten selkeyden ja ymmärrettävyyden merkitys. Lausuntopalautteen johdosta todetaan, että työttömyysetuuden sovittelua koskevaan säännökseen ehdotetut, pelkästään sen sanamuotoa selkeyttävät muutokset eivät mahdollistaisi säännöksen soveltamista nykyisestä soveltamiskäytännöstä poikkeavasti.
Joissakin lausunnoissa tuotiin esille myös etuusjärjestelmän taloudellisten kannustimien merkitystä osa-aikatyön vastaanottamisessa ja ehdotettiin tarkasteltavaksi työttömyysturvan suojaosan palauttamista. Tämän lausuntopalautteen johdosta todetaan, että tässä esityksessä työttömyysetuuden sovittelua koskevaan säännökseen ehdotettujen muutosten ainoana tavoitteena olisi selkeyttää sen sanamuotoa ja näin pienentää mahdollista byrokratialoukkua ja siitä aiheutuvaa mahdollista työllistymisen estettä. Työttömyysetuuden sovittelua koskevaa säännöstä koskeva lausuntopalaute ei antanut aihetta muuttaa esitystä.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista
46 §.Kuntoutusetuuden ja kuntoutusrahaetuuden maksaminen ja korvaaminen. Pykälässä säädetään kuntoutusetuuksien ja kuntoutusrahaetuuksien maksamisesta ja korvaamisesta joko etuuteen oikeutetulle itselleen tai suoraan palveluntuottajalle. Pykälän 2 momentissa säädetään kuntoutusrahan maksamisen maksukausista. Mainittua momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuntoutusraha maksettaisiin vakuutetun ilmoittamalle tilille. Momentista poistettaisiin tarkka sanamuoto maksukaudesta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset kuntoutusrahan maksukausista. Sääntelyn taso vastaisi sairausvakuutuslain ja yleistukilain sääntelyä, joissa maksukausista säädetään vastaavasti valtioneuvoston asetuksella.
49 §.Etuuden keskeyttäminen tai vähentäminen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Pykälässä säädetään kuntoutusetuuden tai kuntoutusrahaetuuden keskeyttämisestä tai vähentämisestä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi. Ehdotettu muutos on luonteeltaan tekninen, ja sen tarkoituksena on yhdenmukaistaa säännöksen muotoilu yleistukilain 25 §:n ja sairausvakuutuslain 15 lukuun lisättäväksi ehdotetun 21 §:n kanssa. Säännöstä voitaisiin edelleen soveltaa tilanteessa, jossa Kansaneläkelaitos saa tietää kuntoutujaa kohdanneesta jälkiseikasta, jonka vaikutuksesta kuntoutusetuuden tai kuntoutusrahaetuuden myöntämisen edellytys poistuu tai etuus tulisi myöntää nykyistä pienempänä. Kuntoutusrahaetuuden kohdalla tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi siitä syystä, että Kansaneläkelaitos saa tietää toiselta vakuutuslaitokselta kuntoutujan saavan jotakin kuntoutusrahaan vaikuttavaa etuutta. Pykälän perusteella Kansaneläkelaitos voi näissä tilanteissa esimerkiksi päällekkäisten maksujen estämiseksi välittömästi keskeyttää etuuden maksun tai pienentää sitä.
57 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälän otsikkoa muutettaisiin. Pykälässä säädettäisiin jatkossakin asiavirheen korjaamisesta. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitattaisiin lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Kuntoutuslain 43 §:ssä säädetään kuntoutujan velvollisuudesta tietojen antamiseen. Tässä tarkoitettuun ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan ilmeisen virheen korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman henkilön suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun kuntoutuja ei ole kuntoutukseen osallistumisen vuoksi estynyt tekemästä työtä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Virheen korjaaminen edellyttäisi tässä tilanteessa, että kuntoutuja ei ole asianmukaisella tavalla ilmoittanut omasta työskentelystään Kansaneläkelaitokselle. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös tilanteessa, jossa vakuutettu on esittänyt hakemuksensa perusteeksi esimerkiksi väärennetyn lääkärinlausunnon tai muun asiakirjan, kuten elinkeinotuen hakemiseksi tarvittavat yrityksen menestymismahdollisuuksia kuvaavat asiakirjat. Lisäksi säännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi tilanteissa, joissa vakuutettu on ilmoittanut kuntoutushakemuksessaan erehdyksessä tai huolimattomuuttaan väärän toimipisteen tai ilmoittanut sellaisen palveluntuottajan, joka ei pysty ottamaan vakuutettua asiakkaakseen.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Kuntoutuslain 58 §:n 5 momentti erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 58 §:n 5 momentin mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 55 §:ssä säädetään. Tähän ei ehdoteta muutosta.
7.2
Sairausvakuutuslaki
15 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset
2 a §.Päivärahaetuutta koskeva päätös. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin siitä, missä tilanteissa Kansaneläkelaitoksen tulee antaa päivärahaetuutta koskevassa asiassa hakijalle päätös sekä päätöksen antamiseen liittyvistä poikkeustilanteista.
Pykälän 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen tulisi antaa päivärahaetuuden myöntämistä, epäämistä, tarkistamista, lakkauttamista ja takaisinperintää koskevassa asiassa hakijalle kirjallinen päätös. Säännös on yhdenmukaistamisen näkökulmasta tarpeellinen, jotta on selvää, missä tilanteissa Kansaneläkelaitoksen tulee antaa hakijalle valituskelpoinen päivärahaetuutta koskeva päätös. Hakijalle tulisi antaa kirjallinen päätös myös päivärahaetuuden maksamisesta hyvinvointialueelle siten kuin 15 luvun 12 §:ssä säädetään sekä etuuden maksamisesta työnantajalle siten kuin 15 luvun 10 §:ssä säädetään.
Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei kuitenkaan tarvitsisi antaa, jos etuuden tarkistaminen johtuisi yksinomaan indeksitarkistuksesta tai muusta vastaavasta lain tai asetuksen nojalla suoraan määräytyvästä perusteesta, ellei hakija tätä päätöstä erikseen vaatisi. Hakijan tulisi pyytää päätöstä indeksitarkistuksen tai muun vastaavan lain tai asetuksen perusteella suoraan määräytyvän perusteen vuoksi tehdystä päivärahaetuuden tarkistamisesta päivärahaetuuden maksuajalta 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut päivärahaetuuden määrän tarkistamisesta tiedon. Päätöstä tulee pyytää 30 päivän kuluessa siitä, kun hakija on saanut maksuilmoituksella tiedon etuuden tarkistamisesta.
Säännös vastaisi vakiintunutta käytäntöä ja muita Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemia etuuslakeja.
Sairausvakuutuslain 9 luvun 7:ssä säädetyssä vanhempainrahapäivien luovuttamisessa ei ole kyse päivärahaetuuden myöntämistä, epäämistä, tarkistamista, lakkauttamista tai takaisinperintää koskevasta asiasta, joten pelkästä vanhempainrahapäivien luovuttamisesta ei anneta päätöstä.
21 §.Päivärahaetuuden keskeyttäminen tai vähentäminen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin väliaikaisesta päivärahaetuuden maksun keskeyttämisestä tai maksettavan määrän vähentämisestä. Päivärahaetuuden maksaminen voitaisiin väliaikaisesti keskeyttää tai maksettavan päivärahaetuuden määrää vähentää, jos on ilmeistä, että sen saajalla ei olosuhteiden muuttumisen tai muun syyn perusteella olisi siihen enää oikeutta tai päivärahaetuuden määrää tulisi vähentää. Keskeyttämisestä ja vähentämisestä olisi välittömästi ilmoitettava päivärahaetuuden saajalle ja päivärahaetuutta koskeva päätös tulisi antaa viivytyksettä.
Pykälä vastaisi sisällöltään yleistukilain 25 §:ä. Vastaavia säännöksiä löytyy muistakin Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemista etuuslaeista. Myös hallintolain 55 § sisältää säännöksen, jonka mukaan käsitellessään asia- tai kirjoitusvirheen korjaamista viranomainen voi määrätä päätöksen täytäntöönpanon keskeytettäväksi. Säännökset ovat etuuslaeissa tarpeen etuuden aiheettomien tai määrältään liian suurien maksujen välttämiseksi. Erityisesti isot takaisinperinnät kuormittavat etuutta saaneiden taloudellista tilannetta. Takaisinperintä ja päätösten poistaminen lisäävät olennaisesti myös etuuden maksajien ja muutoksenhakuasteiden työn määrää. Säännökset koskevat tilanteita, joissa maksajan tietoon tulee sellainen seikka, jonka perusteella on ilmeistä, että etuuden määrä laskisi tai hakijalla ei olisi siihen enää oikeutta. Kyseessä on täytäntöönpanoon liittyvä toimi eikä siitä annettaisi valituskelpoista päätöstä. Maksun keskeyttämisen tai etuuden määrän vähentämisen jälkeen Kansaneläkelaitoksen tulisi välittömästi ryhtyä toimiin valituksenalaisen päätöksen antamiseksi ja etuusoikeutta koskeva lopullinen valituskelpoinen päätös olisi annettava mahdollisimman nopeasti. Maksaminen voitaisiin lainkohdan nojalla siis keskeyttää tai maksettavaa määrää vähentää vain lyhyeksi ajaksi. Maksaminen voitaisiin keskeyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa päivärahaa maksetaan henkilölle itselleen, vaikka työnantaja maksaa palkkaa poissaolon ajalta.
17 luku Muutoksenhaku
5 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Sairausvakuutuslain 15 luvun 2 §:ssä säädetään velvollisuudesta tietojen antamiseen. Tässä tarkoitettuun ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan ilmeisen virheen korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman henkilön suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun henkilö salaa työskentelynsä tai ulkomailla oleskelunsa. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös esimerkiksi silloin, kun kyse on lääketieteellisten selvitysten tai tuloselvitysten väärennöksistä, joilla on vaikutusta asiakkaan päivärahaoikeuteen tai etuuden määrään. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös tilanteissa, joissa henkilö on todettu työkyvyttömäksi, mutta hän palaa ansiotyöhönsä tai omaan työhönsä ilmoittamatta tästä Kansaneläkelaitokselle.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Sairausvakuutuslain 17 luvun 4 §:n 5 momentti erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 17 luvun 4 §:n 5 momentin mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 17 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.3
Elatustukilaki
31 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Elatustukilain 13 §:ssä säädetään tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa Kansaneläkelaitokselle on annettu virheellistä tietoa asumisesta. Elatusvelvollinen on esimerkiksi voinut virheellisesti ilmoittaa, ettei asu yhdessä lapsen kanssa, josta hänellä on elatusvelvollisuus. Elatustuen hakija ja elatusvelvollinen ovat voineet myös salata Kansaneläkelaitokselta sen, että asuvat tosiasiallisesti yhdessä.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Elatustukilain 32 § erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 32 §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 28 ja 29 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.4
Laki eläkkeensaajan asumistuesta
39 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 22 §:ssä säädetään asumistuen hakemisesta ja ilmoitusvelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun henkilö salaa Kansaneläkelaitokselta todelliset tulonsa tai jos asiakkaalla ei tosiasiallisesti ole asumismenoja, mutta hän ilmoittaa kuitenkin niitä olevan.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Eläkkeensaajan asumistukilain 40 § erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 40 §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 35 ja 36 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.5
Kansaneläkelaki
81 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 56 §:ssä säädetään eläkkeen hakemisesta ja ilmoitusvelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun kansaneläkkeen saaja salaa Kansaneläkelaitokselta tiedon siitä, että hän asuu toisessa EU-maassa. Leskeneläkkeen täydennysmäärän kohdalla kyseeseen voi tulla esimerkiksi se, että henkilö salaa Kansaneläkelaitokselta todelliset tulonsa. Lapsikorotuksen kohdalla kyse voisi olla esimerkiksi siitä, että henkilöllä ei tosiasiassa ole muualla asuvasta lapsestaan kustannuksia. Lapseneläkkeessä voi tulla kyseeseen tilanne, jossa henkilö ei ilmoita ulkomailta saamaansa edunjättäjän jälkeen maksettavaa perhe-eläkettä. Työkyvyttömyyseläkkeen osalta säännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö on esittänyt hakemuksensa perusteeksi väärennetyn lääkärinlausunnon tai muun asiakirjan taikka salannut työskentelynsä.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Kansaneläkelain 82 § erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 82 §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 77 ja 78 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.6
Lapsilisälaki
15 d §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 16 §:ssä säädetään tietojenantovelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun yksinhuoltajakorotusta saava henkilö on salannut todelliset perhesuhteensa. Toisena esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa henkilö on salannut lapsensa asuvan tosiasiassa ulkomailla.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Lapsilisälain 15 c § sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 15 c §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 15 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.7
Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta
22 d §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 23 §:ssä säädetään tietojenantovelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun henkilö on salannut todelliset perhesuhteensa tai tulonsa. Oikeutta tulosidonnaiseen hoitolisään ei olisikaan ollut, jos Kansaneläkelaitokselle olisi ilmoitettu oikeat tiedot puolisosta ja tämän tuloista tai omista tuloista.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 22 c erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 22 c §:n 5 momentin mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 22 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.8
Sotilasavustuslaki
21 a §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 22 §:ssä säädetään tietojenantovelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun asiakkaalle korvataan sotilasavustuksena tekaistu kulu eli kulu, jota ei todellisuudessa ole ollut mutta henkilö on ilmoittanut sellaisen olevan.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Sotilasavustuslain 21 §:n 5 momentti erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 21 §:n 5 momentin mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 19 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.9
Laki takuueläkkeestä
28 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 13 §:ssä säädetään ilmoitusvelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun henkilö on salannut asuvansa toisessa EU-maassa.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Takuueläkelain 21 §:n 5 momentti erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 29 §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 24 ja 25 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.10
Työttömyysturvalaki
4 luku Soviteltu ja vähennetty työttömyysetuus
5 §.Sovitellun etuuden määrä. Pykälän otsikkoa muutettaisiin. Pykälän otsikosta kävisi ilmi, että se koskee nimenomaan sovitellun etuuden määrää.
Pykälä vastaisi edelleen voimassa olevaa pykälää ja pykälään tehtävillä muutoksilla pelkästään selkeytettäisiin sen sanamuotoa. Muutokset eivät siten vaikuttaisi sovitellun työttömyysetuuden määrään eivätkä muuttaisi sovitellun työttömyysetuuden voimassa olevia määräytymisperusteita.
Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke olisi sisällöllisesti informatiivinen. Virkkeen mukaan saadusta tulosta 50 prosenttia ei vaikuttaisi työttömyysetuuden määrään. Virke sisältäisi nykysäännöksestä kokonaan puuttuvan tiedon siitä, mikä osuus saadusta tulosta ei vaikuta ansiopäivärahan määrään. Pääsääntö on, että saadusta tulosta puolet on sellaista, joka ei lainkaan vaikuta, kun lasketaan soviteltuna maksettavan työttömyysetuuden määrää.
Momentin toinen virke sisältäisi pääsäännön sovitellun etuuden määrän laskemisesta. Momentin toisen virkkeen mukaan soviteltu työttömyysetuus laskettaisiin siten, että kokonaan työttömän etuudesta vähennettäisiin etuuteen vaikuttava 50 prosenttia saadusta tulosta.
Pykälän 2 momenttiin koottaisiin sovitellun ansiopäivärahan enimmäis- ja vähimmäismäärää koskevat laskentasäännöt, jotka vastaisivat voimassa olevaan 2 momenttiin sisältyviä laskentasäännöksiä ja niiden vakiintunutta soveltamiskäytäntöä.
Sovitellun ansiopäivärahan määrällä on ansiopäivärahan perusteena olevaan palkkaan sidottu enimmäismäärä. Enimmäismäärä tarkastetaan lain sanamuodon mukaisesti sovittelujaksoittain. Enimmäismäärä saadaan, kun ansiopäivärahan perusteena olevasta palkasta vähennetään sovittelujakson aikana maksettu tulo. Sovittelujakson tulona käytetään tulon täyttä määrää.
Henkilöllä on kuitenkin aina oikeus sen suuruiseen soviteltuun ansiopäivärahaan, jonka hän saisi yleistukena. Jos ansiopäivärahan perusteena olevaan palkkaan sidottu enimmäismäärä johtaisi siihen, että henkilö saisi soviteltua ansiopäivärahaa vähemmän kuin mitä hän saisi soviteltuna yleistukena, hänelle maksettava päiväraha lasketaan siten, että perusosan euromäärästä vähennetään 50 prosenttia soviteltavasta tulosta. Tällöin sovitellun ansiopäivärahan määrää laskettaessa tehdäänkin laskelma, jossa tosiasiallisen ansiopäivärahan määrä korvataan perusosan määrällä, ja soviteltu ansiopäiväraha lasketaan tästä perusosan suuruisesta määrästä (800 euroa kuukaudessa vuonna 2026). Säännös ei siis oikeuta henkilöä täysimääräisen perusosan suuruiseen soviteltuun etuuteen, vaan säännöstä sovellettaessa sovitellaan perusosan suuruista ansiopäivärahaa.
7.11
Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta
20 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 16 §:ssä säädetään ilmoitusvelvollisuudesta ja tulkkauspalvelupäätöksen uudelleenarvioinnista. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun henkilö on ilmoittanut väärää tietoa etätulkkauslaitteesta eli asiakkaalla itsellään onkin jo käytössä oma etätulkkaukseen soveltuva laite. Ehdotetun muutoksen soveltaminen voisi koskea myös tilannetta, jossa henkilö antaa väärää tietoa lisätuntien tarpeesta.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluita koskevan lain 21 § erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 21 §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 17 ja 18 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.12
Laki vammaisetuuksista
40 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 17 ja 18 §:ssä säädetään ilmoitusvelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun henkilö on laiminlyönyt ilmoittaa ulkomailta saamastaan eläkkeestä tai korvauksesta. Lisäksi ehdotetun muutoksen soveltaminen voisi tulla kyseeseen, kun henkilö on ilmoittanut hakemuksessa jonkin palvelun (esim. kotihoito), mutta tosiasiassa palvelu ei ole koskaan alkanut.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Vammaisetuuslain 41 § erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 41 §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 36 ja 37 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.13
Laki yleisestä asumistuesta
38 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossakaan tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 19 ja 20:ssä säädetään ilmoitusvelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin nykytilaa vastaavasti soveltaa jatkossakin esimerkiksi silloin, kun henkilö on ilmoittanut muuttaneensa vuokra-asuntoon, mutta jälkikäteen ilmenee, ettei henkilö ole todellisuudessa koskaan muuttanut asuntoon. Lisäksi säännöstä on sovellettu esimerkiksi silloin, kun henkilö on salannut yritystoiminnan tuloja.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Asumistukilain 39 § erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan 39 §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 34 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.14
Yleistukilaki
39 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 22 §:ssä säädetään velvollisuudesta tietojen antamiseen. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun yleistuen saaja on muuttanut vakinaisesti ulkomaille eikä ole ilmoittanut siitä Kansaneläkelaitokselle. Soveltaminen voisi tulla kyseeseen myös silloin, kun yleistuen saaja oleskelee tilapäisesti ulkomailla ja jättää ilmoittamatta siellä tapahtuneesta työskentelystä. Suomessa tehdyn työn palkkatiedot Kansaneläkelaitos saa tulorekisteristä, mutta asiavirheen korjaaminen ehdotetun säännöksen perusteella voisi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa yleistuen hakija on hakemuksella nimenomaisesti ilmoittanut, ettei ole saanut hakujaksolla palkkaa, eikä työnantajan ilmoittama palkkatieto ole vielä hakemuksen käsittelyhetkellä tullut tulorekisteriin. Myös tarveharkinnan tulojen muutoksesta ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa säännöksen soveltamiseen. Lisäksi säännöstä voitaisiin soveltaa työvoimapoliittisissa asioissa, joissa työvoimapoliittisen lausunnon korjaaminen on johtunut työnhakijan omasta menettelystä.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Yleistukilain 40 § erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Yleistukilain 40 §:n mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 35 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
43 §.Asian uudelleen ratkaiseminen työllistymistä edistävästä palvelusta poissaolon vuoksi. Pykälä kumottaisiin 39 §:ään ehdotetun muutoksen vuoksi tarpeettomana.
7.15
Äitiysavustuslaki
13 a §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 14 §:ssä säädetään tietojenantovelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun äiti salaa asuvansa ulkomailla.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Äitiysavustuslain 13 §n 5 momentti erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan lain olevan 13 §:n 5 momentin mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 11 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.16
Opintotukilaki
31 a §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen asianosaisen vahingoksi ei jatkossa tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen ja asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 41 §:ssä säädetään opiskelijan ilmoitusvelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta.
Hallintolain säännöstä asiavirheen korjaamisesta asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta, kun virhe on ilmeinen, voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun henkilö antanut väärää tietoa asumisestaan vanhempien luona.
Hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohta koskee tilannetta, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan päätös voidaan korjata mainitussa 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi. Opintotukilain 31 §:n 5 momentti erityissäännöksenä sisältää hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momentin viimeistä virkettä täydentävän säännöksen, jota Kansaneläkelaitos edelleen soveltaisi säännöksessä mainituissa tilanteissa ja muissa tilanteissa hallintolain sääntelyä.
Voimassa olevan lain 31 §:n 5 momentin mukaan, jos asiassa, jossa on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn etuuden tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 29 §:ssä säädetään. Tähän sääntelyyn ei ehdoteta muutosta.
7.17
Työttömyyskassalaki
25 §.Yrittäjäkassan maksamien etuuksien rahoitus. Pykälän 2 momentti koskee valtion ja kotikunnan rahoitusosuuden määrää tilanteessa, jossa ansiopäiväraha työttömyysturvalain 4 luvussa tarkoitetuissa tilanteissa maksetaan soviteltuna tai vähennettynä. Lisäksi, sellaisena kuin momentti on voimassa 30.4.2026 saakka, momentissa säädetään, että jos yrittäjän ansiopäivärahaa maksetaan työttömyysturvalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin 5 tai 6 kohdan perusteella yrittäjän perheenjäsenelle tämän lomautuksen tai työnteon keskeytyksen ajalta, ansiopäivärahaan ei kuitenkaan makseta valtionosuutta tai ansiopäivärahan saajan kotikunnan rahoitusosuutta.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että myöskään 1.5.2026 alkaen edellä mainituissa tilanteissa ansiopäivärahaan ei kohdistuisi valtion tai kotikunnan rahoitusosuutta. Tässä tarkoituksessa momenttiin lisättäisiin siinä 30.4.2026 saakka oleva toinen virke, joka koskee yrittäjän perheenjäsenen ansiopäivärahan rahoituksen poikkeusta tilanteessa, jossa etuutta maksetaan sanotun perheenjäsenen lomautuksen (työttömyysturvalaki 2 luku 7 § 1 momentti 5 kohta) taikka työnteon keskeytyksen (6 kohta) perusteella.