2.1.1  Vanhempainpäivärahat

Perhevapaiden ajalta maksettavien etuuksien tarkoitus on turvata raskaana olevan ja sikiön terveys sekä mahdollistaa se, että vanhempi voi hoitaa pientä lasta kotona. Vakuutetun oikeus korvaukseen raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamasta ansionmenetyksestä turvataan sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaisesti. 

Raskausrahalla turvataan raskaana olevan henkilön toimeentuloa loppuraskauden aikana. Raskausrahan tarkoitus on mahdollistaa työstä pois jääminen ja korvata siitä aiheutuvaa ansionmenetystä. Raskausrahaa maksetaan yhtäjaksoisesti 40 arkipäivän ajalta. Raskausrahakauden voi aloittaa aikaisintaan 30 arkipäivää ja viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. 

Vanhempainvapaan ja vanhempainrahan tarkoitus on mahdollistaa ja turvata pienen lapsen hoito raskausrahakauden jälkeen. Vanhempainrahan saamisen edellytys on siten työstä poissaolo ja lapsen hoitaminen. Vanhempainrahaa maksetaan lapsen syntymän tai adoption perusteella yhteensä enintään 320 arkipäivältä eli vajaan 13 kuukauden ajalta. Molemmilla vanhemmilla on oikeus 160 arkipäivän eli noin 6,5 kuukauden vanhempainrahakiintiöön. Vanhempi voi luovuttaa omasta vanhempainrahakiintiöstään toiselle vanhemmalle, lapsen muulle huoltajalle, puolisolleen tai toisen vanhemman puolisolle enintään 63 vanhempainrahapäivää eli noin 2,5 kuukautta. 

Jos lapsella on vain yksi vanhempi tai toinen vanhempi ei esimerkiksi vakuuttamisedellytyksen puuttumisen takia olisi lainkaan oikeutettu vanhempainrahaan, saa ainoa vanhempi käyttöönsä kaikki vanhempainrahapäivät. Samoin, jos vanhempi on esimerkiksi sairauden vuoksi kykenemätön hoitamaan lasta, lasta hoitavalla vanhemmalla on oikeus käyttää kaikki vanhempainrahapäivät. 

Vanhempainrahaoikeus alkaa lapsen syntymästä tai adoptiolapsen hoitoonottamisesta. Raskausrahan saaja on kuitenkin oikeutettu vanhempainrahaan raskausrahakauden päättymisen jälkeen, vaikka lapsi ei olisi syntynyt. Vanhempainrahaa voi saada joustavasti haluaminaan ajankohtina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta tai adoptiolapsen hoitoon ottamisesta on kulunut kaksi vuotta. 

2.1.2  Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta

Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996; jäljempänä tukilaki) säädetään taloudellisista tuista, joilla tuetaan lapsen vanhempia ja muita huoltajia lapsen hoidon järjestämisessä sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. 

Lain nojalla maksettavat tuet ovat kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha ja osittainen hoitoraha. Kotihoidon tukeen ja yksityisen hoidon tukeen kuuluu hoitoraha ja tulosidonnainen hoitolisä. 

Lasten kotihoidon tukea tai yksityisen hoidon tukea maksetaan vaihtoehtona lapsen hoidon järjestämiselle kunnallisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaan kunnan on järjestettävä varhaiskasvatusta lapselle, jonka kotikunta kyseinen kunta on. Kunnan on järjestettävä varhaiskasvatusta myös lapselle, joka asuu kunnassa huoltajiensa työn, sairauden tai vastaavien syiden vuoksi, vaikka lapsella ei ole Suomessa kotikuntaa tai lapsen kotikunta on kotikuntalain (201/1994) perusteella toinen kunta. 

2.1.3  Oikeus kotihoidon tukeen

Kotihoidon tuen saamisen edellytyksenä on, että varhaiskasvatukseen oikeutetulla, tosiasiallisesti Suomessa asuvalla lapsella ei ole kunnan järjestämää varhaiskasvatuspaikkaa. Kotihoidon tukea maksetaan, jos perheeseen kuuluu vähintään yksi kotihoidon tukeen oikeuttava alle kolmevuotias lapsi. Tosiasiallisena Suomessa asumisena ei pidetä yli kolmen kuukauden oleskelua ulkomailla. 

Oikeus kotihoidon tukeen on myös lapsesta, joka ei ole saavuttanut varhaiskasvatuslain 12 §:ssä tarkoitettua varhaiskasvatukseen oikeuttavaa ikää, jos muut tuen saamisen edellytykset täyttyvät, ja lapsen syntymästä on kulunut yhteensä 160 arkipäivää. 

Jos perheeseen kuuluu adoptiolapsi, tukea maksetaan, kunnes lapsen hoitoon ottamisesta on kulunut kaksi vuotta tai lapsi aloittaa koulun. 

Kotihoidon tukea ei makseta lapsesta, josta maksetaan samalta ajalta sairausvakuutuslain mukaista vanhempainpäivärahaa tai ulkomaista etuutta. 

Kotihoidon tuen rahoittaa lapsen vanhemman tai huoltajan kotikunta. Kansaneläkelaitos maksaa tuen kotikunnan puolesta. Valtio osallistuu lasten kotihoidon tuen rahoitukseen valtionosuusjärjestelmän kautta. 

2.1.4  Kotihoidon tuen suuruus

Kotihoidon tuen hoitoraha on perheen yhdestä alle kolmevuotiaasta lapsesta 377,68 euroa kalenterikuukaudessa vuoden 2026 tasossa. Kustakin seuraavasta alle kolmevuotiaasta lapsesta hoitorahaa maksetaan 113,07 euroa ja kustakin yli kolmevuotiaasta mutta alle kouluikäisestä lapsesta 72,66 euroa kalenterikuukaudessa vuoden 2026 tasossa. 

Kotihoidon tuen hoitolisää maksetaan perheen yhdestä kotihoidon tuen hoitorahaan oikeuttavasta lapsesta. Hoitolisän täysi määrä on 202,12 euroa kalenterikuukaudessa vuoden 2026 tasossa. Hoitolisä maksetaan täysimääräisenä, jos perheen kuukausitulot eivät ylitä perheen koon mukaan määräytyvää tulorajaa. Tulorajan ylittävä tulo vähentää hoitolisän täyttä määrää perheen koon mukaan määräytyvällä prosenttiosuudella. 

Hoitorahan ja hoitolisän määriä voidaan korottaa kuntalisällä, jos tuen rahoituksesta vastaava kunta niin päättää. Kuntaliitto kartoittaa joka toinen vuosi toteutettavalla kyselyllä kotihoidon ja yksityisen hoidon kuntalisien maksamista. Vuonna 2024 julkaistuun kyselyyn vastanneista kunnista 64, eli 25,5 prosenttia oli maksanut kotihoidon tuen kuntalisää vuonna 2024. Vuonna 2022 kyselyyn vastanneista kunnista 52, eli 21 prosenttia maksoi kuntalisää. Kuntalisää maksavien kuntien määrä oli siten selkeästi kasvanut edelliseen kyselyyn verrattuna. Jarkko Lahtinen ja Mikko Svartsjö: Selvitys kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisistä ja niiden maksatusperusteista sekä palvelusetelistä 2024 (Suomen Kuntaliitto ry 2024), s. 7. 

Kunnat voivat asettaa ehtoja kotihoidon tuen kuntalisän maksamiselle. Edellä viitattuun Kuntaliiton kyselyyn vastanneista kuntalisää maksavista kunnista 54 kuntaa (79 prosenttia) oli asettanut erityisiä ehtoja lisän maksamiselle. Kuntalisää maksavista kunnista lähes puolet oli edellyttänyt, että vanhemman tulee itse hoitaa lasta. Niistä kyselyyn vastanneista kuntalisää maksavista kunnista 27 (49 prosenttia) oli asettanut edellä mainitun ehdon lisän maksamiselle. Näistä kunnista 22 kuntaa (40 prosenttia) asetti ehdoksi sen, että perheen kaikki lapset tulisi hoitaa kotona. Kuntaliiton vastaavassa, vuonna 2022 tehdyssä kyselyssä 49 prosenttia kunnista vastasi asettaneensa kuntalisän maksamisen ehdoksi sen, että perheen kaikki lapset tulisi hoitaa kotona. Vuoden 2020 kyselyssä edellä mainittu ehto oli vielä käytössä 58 prosentissa ehtoja tuen maksamiselle asettaneista kunnista. Jarkko Lahtinen ja Mikko Svartsjö: Selvitys kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisistä ja niiden maksatusperusteista sekä palvelusetelistä 2024 (Suomen Kuntaliitto ry 2024), s. 11. Kotihoidon tuen kuntalisään ei myönnetä valtionosuutta. 

Keskimääräinen lapsikohtainen kotihoidon tuki oli vuonna 2024 noin 392 euroa kuukaudessa. 

2.1.5  Kotihoidon tuen käyttö hoitajan ollessa muu kuin lapsen vanhempi tai muu huoltaja

Kotihoidon tuki maksetaan sille vanhemmalle tai muulle huoltajalle, joka pääasiallisesti hoitaa lasta. Kotihoidon tuen myöntämisen edellytyksenä ei kuitenkaan ole, että vanhempi itse hoitaisi lasta kotona. Perhe voi valita kotihoidon tuen, vaikka lasta hoitaisi yksityinen varhaiskasvatuksen tuottaja tai muu hoitaja, kuten esimerkiksi isovanhempi. Jos lasta hoitaa muu henkilö kuin vanhempi tai muu huoltaja, kotihoidon tuki maksetaan kuitenkin hakemuksessa tuen saajaksi ilmoitetulle vanhemmalle tai muulle huoltajalle. 

Kansaneläkelaitoksen tietojen perusteella vuoden 2024 lopussa kotihoidon tukea maksettiin 920 lapsesta, jonka oli ilmoitettu olevan muun henkilön kuin lapsen vanhemman tai muun huoltajan hoidossa. Tämä vastaa noin 3,5 prosenttia kotihoidon tuen saajista. Kun hoitajaksi on ilmoitettu muu henkilö kuin lapsen huoltaja, on kotihoidon tuen maksukausi keskimäärin useita kuukausia lyhyempi kuin silloin, kun lapsen on ilmoitettu olevan huoltajan hoidossa. Kansaneläkelaitoksen rekisteripoiminta vuosina 2020–2022 syntyneistä lapsista maksetusta kotihoidon tuesta. 

2.1.6  Oikeus yksityisen hoidon tukeen

Yksityisen hoidon tuen saamisen edellytyksenä on, että varhaiskasvatukseen oikeutetulla, tosi-asiallisesti Suomessa asuvalla lapsella ei ole kunnan järjestämää varhaiskasvatuspaikkaa. Tosiasiallisena Suomessa asumisena ei pidetä yli kolmen kuukauden oleskelua ulkomailla. 

Yksityisen hoidon tukea ei makseta lapsesta, josta maksetaan samalta ajalta sairausvakuutuslain mukaista vanhempainpäivärahaa tai ulkomaista etuutta. 

Yksityisen hoidon tuki on kunnan järjestämän varhaiskasvatuksen vaihtoehto alle kouluikäisen lapsen hoidon järjestämiseksi. Lasta voi hoitaa yksityinen päiväkoti tai ryhmäperhepäivähoidon yksikkö, joka on tehnyt kunnalle varhaiskasvatuslain mukaisen ilmoituksen. Vaihtoehtoisesti lasta voi hoitaa yksityinen hoitaja, jonka kanssa perhe on tehnyt työsopimuksen, ja jonka kunta on hyväksynyt lapsen hoitajaksi. 

Yksityisen hoidon tuki maksetaan hoidon tuottajalle. Tukilaissa hoidon tuottajalla tarkoitetaan varhaiskasvatuslain mukaisen ilmoituksen tehnyttä yksityistä henkilöä tai yhteisöä, joka korvausta vastaan harjoittaa varhaiskasvatustoimintaa, taikka tukeen oikeutetun vanhemman tai muun huoltajan kanssa lasten varhaiskasvatuksesta työsopimuksen tehnyttä henkilöä, ei kuitenkaan saman kotitalouden jäsentä. Yksityisen hoidon tukea ei siten makseta, jos hoitaja asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. 

Yksityinen varhaiskasvatus muuttui ilmoitusmenettelystä luvanvaraiseksi toiminnaksi 1.1.2023 alkaen. Pääministeri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan yksityisessä varhaiskasvatuksessa palataan ilmoitusmenettelyyn, jotta kevennetään palveluiden järjestäjien hallinnollista työtä. Varhaiskasvatuslakia on muutettu siten, että luvan sijasta yksityisen päiväkotitoiminnan harjoittaminen edellyttää, että palveluntuottaja ja sen toimipaikat on rekisteröity palveluntuottajien rekisteriin. Rekisteröinnin edellytyksenä on, että palveluntuottaja ja toimipaikat täyttävät niille säädetyt taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset. Rekisteröintiprosessi pysyy soveltuvin osin samana kuin lupamenettelyssä. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti keventää palveluntuottajien hallinnollista työtä sekä pienentää toimijoiden liiketoiminnan taloudellista riskiä. Päiväkotitoiminnan aloitusta aikaistettiin siten, että toimitiloihin tehdyn tarkastuksen jälkeen toiminnan voi aloittaa ennen rekisteröintipäätöstä. Muutokset varhaiskasvatuslakiin ovat tulleet voimaan 1.1.2026. 

2.1.7  Yksityisen hoidon tuen suuruus

Yksityisen hoidon tuen hoitoraha on vuoden 2026 tasossa 192,28 euroa kalenterikuukaudessa perheen kustakin lapsesta, jolla on oikeus varhaiskasvatukseen. Yksityisen hoidon tuen hoitolisää maksetaan perheen jokaisesta lapsesta. Hoitolisän täysi määrä on lasta kohti 265,85 euroa kalenterikuukaudessa vuoden 2026 tasossa. Hoitolisä maksetaan täysimääräisenä, jos perheen kuukausitulot eivät ylitä perheen koon mukaan määräytyvää tulorajaa. Tulorajan ylittävä tulo vähentää hoitolisän täyttä määrää perheen koon mukaan määräytyvällä prosenttiosuudella. Tuen määrä on kuitenkin enintään lapsen hoitomaksun suuruinen. 

Hoitorahan ja hoitolisän määriä voidaan korottaa kuntalisällä, jos tuen rahoituksesta vastaava kunta niin päättää. Kuntalisään ei myönnetä valtionosuutta. 

Yksityisen hoidon tuen saajista 94 prosenttia sai kuntalisää vuoden 2024 aikana. Keskimääräinen lapsikohtainen yksityisen hoidon tuki kuntalisineen oli vuonna 2024 noin 614 euroa kuukaudessa, kun tarkastellaan kaikkia yksityisen hoidon tuen saajia. Kuntaliiton kunnille tekemän kyselytutkimuksen mukaan keskimääräinen maksettu yksityisen hoidon tuen kuntalisä tilanteissa, joissa hoitaja on perheen kotona, on 276 euroa kuukaudessa lasta kohti. Lahtinen Jarkko, Svartsjö Mikko (2024): Selvitys kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisistä ja niiden maksatusperusteista sekä palvelusetelistä 2024. Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan keskimääräinen maksettu yksityisen hoidon tuen kuntalisä vuonna 2024 oli 446 euroa lasta kohden kuukaudessa, eli keskimääräinen kuntalisä, kun hoitaja on lapsen kotona, on noin arviolta 60 prosenttia keskimääräisestä kuntalisästä. 

2.1.8  Joustava hoitoraha

Joustava hoitoraha on tarkoitettu tukemaan perheen taloudellisia mahdollisuuksia hoitaa alle kolmevuotiasta lasta osa-aikaisen työskentelyn ohella. Oikeus joustavaan hoitorahaan on Suomessa tosiasiallisesti asuvalla alle kolmevuotiaan lapsen vanhemmalla tai muulla huoltajalla, joka osallistuu lapsen hoitoon. 

Saadakseen joustavaa hoitorahaa vanhemman tai huoltajan on oltava työ- tai virkasuhteessa tai toimittava yrittäjien eläkelain (1272/2006) mukaisesti vakuutettuna yrittäjänä taikka maatalousyrittäjien eläkelain (1280/2006) mukaisesti vakuutettuna maatalousyrittäjänä. Oikeus joustavaan hoitorahaan kuuluu lisäksi vanhemmalle tai huoltajalle, joka on apurahansaajana vakuutettu maatalousyrittäjien eläkelain mukaisesti. Joustavan hoitorahan saannin edellytyksenä on, että hakijan keskimääräinen viikoittainen työaika on tavanomaista lyhyempi. 

Joustavan hoitorahan määrä vuoden 2026 tasossa on 269,24 euroa kuukaudessa, jos työaika on enintään 22,5 tuntia viikossa tai enintään 60 prosenttia alan tavanomaisesta kokopäivätyön työajasta. Hoitorahaa maksetaan vuoden 2026 tasossa 179,49 euroa kuukaudessa, jos työaika on yli 22,5 mutta enintään 30 tuntia viikossa tai enintään 80 prosenttia alan tavanomaisesta kokopäivätyön työajasta. 

Joustavaa hoitorahaa voi saada, vaikka lapsella olisi kunnallinen tai yksityinen varhaiskasvatuspaikka. 

2.1.9  Kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen saajan tietojenantovelvollisuus

Tuen hakijan ja hakijan osoittaman tuen saajan tulee ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle tuen myöntämiseksi tarvittavat tiedot. Tuen hakijan ja saajan tulee myös ilmoittaa kaikista tukeen vaikuttavista muutoksista. 

2.1.10  Lasten kotihoidon tuki Ahvenanmaalla

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 13 kohdan mukaan toimivalta sosiaalihuoltoa koskevissa asioissa kuuluu maakunnalle. Sosiaalihuoltoon luetaan varsinaisen sosiaalihuollon lisäksi lasten kotihoidon tuki. Ahvenanmaalla kotihoidon tuesta säädetään kotihoidon tuesta annetussa maakuntalaissa (2015:68). Kotihoidon tuesta annetun maakuntalain toimeenpano kuuluu Ahvenanmaalla kunnille. 

2.2.1  EU:n sosiaaliturva-asetukset 883/2004 ja 987/2009

EU-maiden välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaoikeuksien yhteensovittamisesta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (jäljempänä myös sosiaaliturva-asetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 987/2009 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen täytäntöönpanomenettelystä. Jäsenvaltiolla on toimivalta määrittää sosiaaliturvajärjestelmiensä sisältö, ja sosiaaliturva-asetuksen tarkoituksena on ainoastaan näiden kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen. Kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan vapaasti vahvistaa muun muassa edellytykset, joiden täyttyessä oikeus etuuksiin syntyy. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti niitä perustamissopimusten määräyksiä, jotka koskevat jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettua vapautta liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella. Tavoitteena on, ettei henkilö menettäisi sosiaaliturvaoikeuksiaan siitä syystä, että hän on käyttänyt EU:n perustamissopimusten turvaamaa liikkumisvapautta. Tarkoituksena on myös toisaalta sovittaa eri maista saatavat etuudet yhteen siten, että niitä ei perusteettomasti maksettaisi päällekkäin. Sosiaaliturva-asetukset koskevat jäsenvaltiosta toiseen liikkuvien jäsenvaltion kansalaisuutta olevien työntekijöiden, itsenäisten ammatinharjoittajien ja muiden henkilöiden sosiaaliturvaa. 

Sosiaaliturvan yhteensovittamisen periaatteita ovat yhdenvertainen kohtelu, yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisuuteen kuuluminen, vakuutus-, työskentely- ja asumiskausien yhteen laskeminen sekä etuuksien maastavienti. Kausien yhteenlaskemisperiaatteen mukaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneet vakuutus-, työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet lasketaan yhteen toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneiden kausien kanssa. Toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella täyttyneet kaudet on näin ollen otettava huomioon ja laskettava yhteen etuutta koskevan oikeuden saamiseksi myönnettäessä etuuksia sosiaaliturva-asetuksen soveltamisalaan kuuluville eri henkilöryhmille. 

EU-tuomioistuin on asiassa C-333/00 Maaheimo todennut, että Suomen lasten kotihoidon tuki on EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamislainsäädännössä tarkoitettu perhe-etuus ja lainsäädäntöä on tulkittava siten, että lapsen tosiasiallista asumista koskevan vaatimuksen katsotaan täyttyvän, mikäli lapsi asuu jonkin jäsenvaltion alueella. Kotihoidon tuen hoitorahaa ja hoitolisää voidaan näin ollen maksaa sosiaaliturva-asetuksen soveltamistilanteissa vanhemman työskentelyn perusteella toisessa EU-lainsäädäntöä soveltavassa maassa asuvasta lapsesta. 

Euroopan unionin sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen perusteella suhteessa Norjaan, Islantiin ja Liechtensteiniin ja niiden kansalaisiin. Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen perusteella kyseistä lainsäädäntöä sovelletaan suhteessa Sveitsiin ja Sveitsin kansalaisiin. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1231/2010 on ulotettu EU:n sosiaaliturva-asetusten henkilöllistä soveltamisalaa koskemaan myös kolmansien maiden, eli EU-maiden ulkopuolella olevien valtioiden, kansalaisia, heidän perheenjäseniänsä ja edunsaajia, joita EU:n sosiaaliturva-asetukset eivät heidän kansalaisuutensa vuoksi koske. EU:n sosiaaliturva-asetukset soveltuvat siten myös jäsenmaiden välillä liikkuviin kolmansien maiden kansalaisiin, kun he oleskelevat laillisesti jäsenvaltioiden alueella. 

2.2.2  EU:n maahanmuuttolainsäädäntö

Niin sanotut maahanmuuttodirektiivit koskevat EU:n ulkopuolelta Suomeen työhön tulevia kolmansien valtioiden kansalaisia. Maahanmuuttodirektiiveissä säädetään EU:ssa yhteisistä vähimmäisedellytyksistä yhdenvertaiseen kohteluun muun muassa sosiaaliturvaoikeuksien kannalta liikuttaessa kolmansista valtioista EU:n alueelle. Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun koskee direktiivien tarkoittamia työntekijöitä ja osittain myös heidän perheenjäseniään. Maahanmuuttodirektiiveissä on osin jätetty jäsenvaltioille liikkumavaraa ja ennakoitu joitain poikkeuksia tasavertaiseen kohteluun sosiaaliturvan alalla. Osa EU:n maahanmuuttosäädöksistä on hiljattain uudistettu ja niiden kansallinen täytäntöönpano on vireillä. 

Tässä tarkoitettuja maahanmuuttodirektiivejä ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2021/1883 kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten (jäljempänä erityisosaajadirektiivi) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/98/EU kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista (jäljempänä yhdistelmälupadirektiivi), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityötä varten 2014/36/EU (jäljempänä kausityöntekijädirektiivi), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä 2014/66/EU (jäljempänä ICT-direktiivi) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2016/801/EU tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä (jäljempänä tutkijadirektiivi). 

Erityisosaajadirektiivin tarkoituksena on helpottaa kolmansista maista tulevien korkean osaamistason työntekijöiden maahanpääsyä. Heille myönnettävällä sinisellä kortilla tarkoitetaan oleskelulupaa, joka oikeuttaa asumaan ja työskentelemään erityisosaajana jäsenvaltion alueella. 

Direktiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan EU:n sinisen kortin haltijoita on kohdeltava yhdenvertaisesti EU:n sinisen kortin myöntäneen jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa tarkoitetuilla sosiaaliturvan aloilla. Erityisosaajadirektiivi on toimeenpantu kansalliseen lainsäädäntöön 13.5.2024. EU:n sininen kortti myönnetään kahdeksi vuodeksi. Jos työsuhde on voimassa tätä lyhyemmän ajan, EU:n sininen kortti myönnetään työsuhteen voimassaoloajaksi lisättynä kolmella kuukaudella. 

Yhdistelmälupadirektiivin tarkoituksena on yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa kolmansista maista tulevien kolmansien maiden kansalaisuutta olevien työntekijöiden maahanpääsyä koskevia menettelyjä. Lisäksi direktiivi turvaa suoraan kolmansista maista tulleille työntekijöille oleskelujäsenvaltion kansalaisten kanssa yhdenvertaisen kohtelun muun muassa työelämän, koulutuksen ja sosiaaliturvan osalta. Työntekijöillä direktiivissä tarkoitetaan niitä henkilöitä, joille on myönnetty pääsy jäsenvaltioon työntekoa varten sekä niitä, joille on myönnetty pääsy jäsenvaltioon muuta tarkoitusta kuin työntekoa varten, mutta jotka saavat työskennellä. 

Yhdistelmälupadirektiivin 12 artiklan mukaan kolmansista maista tulleita työntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti oleskelujäsenvaltion kansalaisten kanssa asetuksessa (EY) N:o 883/2004 tarkoitetuilla sosiaaliturvan aloilla. Direktiivin 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella jäsenvaltiot voivat kuitenkin rajoittaa yhdenvertaisen kohtelun perusteella myönnettyjä oikeuksia, mutta ne eivät saa rajoittaa niitä työsuhteessa olevien tai vähintään kuuden kuukauden ajan työsuhteessa olleiden ja työttömiksi työnhakijoiksi rekisteröityjen kolmansista maista tulleiden työntekijöiden osalta. 

Lisäksi jäsenvaltio voi direktiivin 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan toisen kappaleen mukaan päättää, ettei yhdenvertaista kohtelua sovelleta perhe-etuuksien osalta kolmannen maan kansalaisiin, joilla on lupa työskennellä enintään kuuden kuukauden ajan tai joille on myönnetty maahan pääsy opiskelua varten taikka joilla on lupa työskennellä viisumin perusteella. Direktiivin mahdollistamat rajoitukset etuuksien maksamisessa on otettu Suomessa käyttöön etuuslainsäädännössä. 

Yhdistelmälupadirektiivi on uudistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2024/1233 kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista. Uudistettu yhdistelmälupadirektiivi on saatettava kansallisesti voimaan 21.5.2026 mennessä. Uudistetun yhdistelmälupadirektiivin sääntely sosiaaliturvan osalta vastaa pitkälti aiempaa sääntelyä. 

Kausityöntekijädirektiiviä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka asuvat EU-jäsenvaltioiden ulkopuolella ja jotka hakevat pääsyä jäsenvaltion alueelle työskennelläkseen kausityöntekijöinä. Direktiivin perusteella kolmansista maista tulevia kausityöntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa tarkoitetuilla sosiaaliturvan aloilla. Kausityöntekijädirektiivissä on kuitenkin mahdollistettu poissuljenta yhdenvertaisesta kohtelusta perhe-etuuksien ja työttömyysturvan osalta. Direktiivin mahdollistamat etuuksien maksamisen rajoitukset on otettu Suomessa käyttöön etuuslainsäädännössä. 

ICT-direktiivissä määritellään ehdot ja edellytykset, joita sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin ja heidän perheisiinsä, kun heidät on yrityksen toimesta lähetetty työskentelemään sen yhdessä tai useammassa toimipisteessä EU:n sisällä yli 90 päiväksi. Sitä ei sovelleta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, opiskelijoihin ja työnvälitystoimistojen osoittamiin henkilöihin. Direktiivi edellyttää yhdenvertaista kohtelua asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa tarkoitetuilla sosiaaliturvan aloilla, mutta mahdollistaa poikkeuksen perhe-etuuksien osalta sisäisen siirron saaneisiin työntekijöihin, joilla on lupa oleskella ja työjäsenvaltion alueella enintään yhdeksän kuukauden ajan. Jäsenvaltioiden välisen liikkuvuuden ollessa kyseessä, tulee kuitenkin sovellettavaksi edellä mainitut EU:n sosiaaliturva-asetukset. Direktiivin mahdollistamat etuuksien maksamisen rajoitukset on otettu Suomessa käyttöön etuuslainsäädännössä. 

Tutkijadirektiivissä säädetään kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella. Direktiivin mukainen oikeus yhdenvertaiseen kohteluun EU:n kansalaisten kanssa perustuu pitkälti yhdistelmälupadirektiiviin. Yhdenvertaista kohtelua on mahdollista rajata siten, ettei perhe-etuuksia myönnetä tutkijoille, joille on myönnetty oleskelulupa oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella enintään kuuden kuukauden ajan. Työsuhteessa olevat tutkijat ja opiskelijat ovat oikeutettuja yhdenvertaiseen kohteluun kuten työntekijät yhdistelmälupadirektiivin nojalla. Direktiivin mahdollistamat etuuksien maksamisen rajoitukset on otettu Suomessa käyttöön etuuslainsäädännössä. 

Työperäistä maahanmuuttoa koskevien maahanmuuttodirektiivien lisäksi yhdenvertaisesta kohtelusta sosiaaliturvan alalla säädetään muun muassa kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/33/EU, joka on uudistettu direktiivillä (EU) 2024/1346 (jäljempänä uudistettu vastaanottodirektiivi). Uudistettu vastaanottodirektiivi määrittelee turvapaikanhakijoiden vastaanoton vähimmäisvaatimukset. Jäsenvaltioiden on muun muassa varmistettava, että hakijat pääsevät työmarkkinoille viimeistään kuuden kuukauden kuluttua kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämispäivästä. Työllisiä sekä henkilöitä, joilla on oikeus sosiaaliturvaetuuksiin aiemman työsuhteen perusteella, on kohdeltava yhdenvertaisesti sosiaaliturvalainsäädännössä. Direktiivissä säädetään mahdollisuudesta rajata yhdenvertaista kohtelua niiden etuuksien osalta, jotka ovat riippumattomia työskentelykausista tai maksuista. Uudistettu vastaanottodirektiivi on tuotava osaksi kansallista lainsäädäntöä 12.6.2026. 

Yhdenvertaisesta kohtelusta säädetään lisäksi määritelmäasetuksessa (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1347 vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansa-laisuudettomien henkilöiden määrittelemiselle kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle ja myönnetyn suojelun sisällölle, neuvoston direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU kumoamisesta). 

Määritelmäasetuksessa määritellään, kuka on pakolainen, mitä on täydentävä suojelu ja mitä oikeuksia pakolaisilla tai suojelun tarpeessa olevilla on. Uuden määritelmäasetuksen mukaan kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä on sosiaaliturvan osalta kohdeltava yhdenvertaisesti kansainvälistä suojelua heille myöntäneen jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa. Asetuksessa määritellään sosiaaliturva (EY) N:o 883/2004 3 artiklan kautta ja sosiaalihuollolla tarkoitetaan etuuksia, joiden tavoitteena on henkilöiden perustarpeiden täyttäminen. Osa sosiaalihuolloksi asetuksessa määritellyistä etuuksista ovat Suomessa asumisperusteisia sosiaaliturvaetuuksia, kuten asumisen tuet. Tiettyjen kansallisessa lainsäädännössä määritettyjen sosiaalihuollon muotojen piiriin pääsyn edellytykseksi voidaan asettaa kansainvälistä suojelua saavan henkilön tosiasiallinen osallistuminen kotouttamistoimenpiteisiin, jos tällaisiin toimenpiteisiin osallistuminen on pakollista, edellyttäen, että ne ovat helposti saavutettavia ja maksuttomia. Määritelmäasetusta sovelletaan 1.7.2026 lukien. 

Kolmansien valtioiden kansalaisten maahanmuuttoa sekä liikkumista koskeva EU-lainsäädäntö on moninaista ja yhdenvertaisesta kohtelusta sosiaaliturvan suhteen säädetään useassa eri instrumentissa. Jäsenvaltioiden mahdollisuudet poiketa yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta vaihtelevat säännöksittäin. Unionin oikeudessa ei kuitenkaan rajoiteta jäsenvaltioiden toimivaltaa järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä, vaan tämä kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan vapaasti vahvistaa muun muassa edellytykset, joiden täyttyessä oikeus etuuksiin syntyy. Tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava unionin oikeutta. 

Yleisesti yhdenvertaisen kohtelun säännöksen perusteella sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa henkilöä on kohdeltava yhdenvertaisesti jäsenvaltion kansalaisten kanssa. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertainen kohtelu käsittää myös välillisen syrjinnän kiellon. Sen mukaan toisen jäsenvaltion kansalaiselle ei ole sallittua asettaa sellaisia ehtoja, jotka hänen on tosiasiallisesti vaikeampi täyttää kuin kyseisessä jäsenmaassa työskentelevien tai asuvien henkilöiden. EU-tuomioistuin on katsonut vastaavasti maahanmuuttodirektiivejä koskevassa oikeuskäytännössään, että direktiiveihin kirjatulla yhdenvertaisen kohtelun periaatteella ei kielletä ainoastaan kansalaisuuteen perustuvaa ilmeistä syrjintää vaan myös kaikki peitellyn syrjinnän muodot, joissa tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen muita erotteluperusteita soveltamalla. Välillinen syrjintä on lähtökohtaisesti kiellettyä, jollei sitä voida objektiivisesti perustella. Jotta syrjintä olisi perusteltua, sen on oltava omiaan takaamaan oikeutetun tavoitteen toteuttamisen, eikä sillä saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. 

2.2.3  Kotihoidon tuki kansainvälisissä tilanteissa

Suomeen muutettaessa kotihoidon tukea voidaan maksaa siitä alkaen, kun lapsi tosiasiallisesti asuu Suomessa. Pääasiassa Kansaneläkelaitos katsoo kotikunnan rekisteröimisen olevan osoitus tosiasiallisesta asumisesta Suomessa. 

Kotihoidon tuki on sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 mukainen perhe-etuus. Asetuksen 883/2004 perusteella perhe-etuuksien maksamista ei voida rajoittaa jäsenmaassa asuville henkilöille. Lapsen tosiasialliseen Suomessa asumiseen rinnastetaan tilanteet, joissa lapsi ei oleskele Suomessa, mutta lapsesta on oikeus kotihoidon tuen hoitorahaan ja hoitolisään asetuksen 883/2004 perusteella. Yleensä näissä tilanteissa oikeus perustuu huoltajan työskentelyyn Suomessa. 

Kotihoidon tuen hoitorahaan ja hoitolisään on oikeus kolmannesta maasta Suomeen työhön tulevan työntekijän mukana seuraavasta lapsesta. Kotihoidon tuen hoitorahaan ja hoitolisään on oikeus lapsesta, jonka vanhemmalla tai huoltajalla on ulkomaalaislain (301/2004) 81 a §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdan tai 2–4 momentin mukainen työnteko-oikeus. Ulkomaalaislain 81 a §:n 1 momentin 1 kohta koskee työnteko-oikeutta pysyvän oleskeluluvan, pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan ja muulla kuin työnteon perusteella myönnetyn jatkuvan oleskeluluvan perusteella. Ulkomaalaislain 81 a §:n 1 momentin 2 kohta koskee työnteko-oikeutta perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan perusteella. Kyseisen momentin 4 kohta koskee työnteko-oikeutta Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnettävän tilapäisen oleskeluluvan ja rajatuissa työnantajasanktiodirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/52/EY maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista) tarkoittamissa tilanteissa laittomasti maassa oleskelleelle ja työskennelleelle kolmannen maan kansalaiselle myönnettävän tilapäisen oleskeluluvan perusteella. Ulkomaalaislain 81 a §:n 2 momentti koskee rajoitettua työnteko-oikeutta työntekijän oleskeluluvan, erityisasiantuntijan oleskeluluvan ja muulla perusteella työntekoa varten myönnetyn oleskeluluvan perusteella. Pykälän 4 momentti koskee työnteko-oikeutta ulkoministeriön myöntämän tilapäisen oleskeluluvan perusteella. 

Työnteko-oikeuden lisäksi kotihoidon tuen saamiseksi edellytetään, että vanhemmalla tai huoltajalla on oltava Suomessa voimassa oleva työ-, virka- tai muu palvelussuhde ja lupa työskennellä Suomessa vähintään kuuden kuukauden ajan. Hoitorahaan ja hoitolisään on oikeus myös lapsesta, jonka vanhempi tai huoltaja on rekisteröity työttömäksi työnhakijaksi vähintään kuusi kuukautta kestäneen työsuhteen päätyttyä. 

Lisäksi hoitorahaan ja hoitolisään on oikeus lapsesta, jonka vanhemmalla tai huoltajalla on lupa työskennellä Suomessa yli yhdeksän kuukauden ajan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä annetun lain (908/2017) nojalla. Hoitorahaan ja hoitolisään on myös oikeus, jos vanhemmalla tai huoltajalla on tutkijalle tieteellistä tutkimusta varten myönnetty lupa työskennellä vähintään kuuden kuukauden ajan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetun lain (719/2018) nojalla. 

Kun tukea maksetaan työskentelyn perusteella, tuen rahoittajana on valtio eikä kuntalisää makseta. Jos työntekijä ja lapsi saavat kotikunnan, siirtyy rahoitusvastuu kotikunnalle ja tällöin perheellä on oikeus myös kuntalisään kotikunnan ehtojen mukaisesti. 

Hoitorahaan ja hoitolisään ei ole oikeutta lapsesta, jonka vanhemman tai huoltajan työnteko-oikeus perustuu kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijöinä työskentelyä varten annettuun lakiin (907/2017). 

2.4.1  Kotihoidon tukikausien pituudesta

Tutkimustieto osoittaa johdonmukaisesti, että kotihoidon tuki vaikuttaa naisten työllisyysasteeseen heikentävästi. Koko väestön kotihoidon tuen käyttö on laskenut viime vuosina, mikä koskee myös maahanmuuttajien kotihoidon tuen käyttöä. Kansaneläkelaitos (2023): Lasten kotihoidon tuen käyttö väheni edelleen vuonna 2022 – Kelan tilastollinen vuosikirja kokoaa tiedot sosiaaliturvasta viime vuonna 

Väestöryhmien väliset erot ovat sen sijaan selvästi suurempia, kun tarkastellaan sitä, kuinka pitkään tukea käytetään. Muita pidempään tukea käyttävät matalasti koulutetut, maahanmuuttajataustaiset ja yksinhuoltajaäidit ja äidit, jotka ovat ennen perhevapaalle jäämistään olleet joko työttöminä tai joiden työsuhde on päättynyt vapaan alkamiseen. Tutkimustiedon valossa maahanmuuttajien kotihoidon tuen käyttö ei siis eroa merkittävästi kantaväestön kotihoidon tuen käytöstä yleisellä tasolla. Varsinkin pitkien, yli 12 kuukautta kestäneiden tukijaksojen osuus on selvästi laskenut viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana, mutta maahanmuuttajilla pitkät kaudet ovat suhteessa muuta väestöä yleisempiä. Pitkiin kotihoidon tukikausiin liittyvät niin kantaväestöllä kuin maahanmuuttajavanhemmilla samat sosioekonomiset taustatekijät, kuten alhainen koulutustaso, heikko kiinnittyminen työmarkkinoille sekä alhainen tulotaso. Miettinen Anneli & Saarikallio-Torp Miia (2023): Äitien kotihoidon tukijaksot lyhentyneet – väestöryhmittäiset erot yhä suuria; YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 88 (2023):2 Tältä näkökannalta olisi keskeistä kiinnittää huomioita maahanmuuttajanaisten kohdalla erityisesti kotoutumis- ja työllisyyspalveluihin osallistumiseen sekä muihin koulutus- ja työmarkkina-asemaa vahvistaviin toimenpiteisiin osallistumiseen, sillä erityisesti kotoutumistoimenpiteisiin osallistumisella on havaittu olevan positiivinen korrelaatio niihin osallistuneiden henkilöiden työmarkkinatulemissa sekä lisäksi heidän lastensa työmarkkinatulemissa. Esim. Sarvimäki, M. & Hämäläinen, K. (2016), Integrating Immigrants: The Impact of Restructuring Active Labor Market Programs, Journal of Labor Economics, 34(2): 479–508 ja Pesola, H. & Sarvimäki, M. (2024), Intergenerational Spillovers of Integration Policies: Evidence from Finland’s Integration Plans, Review of Economics and Statistics. 

Kun tarkastellaan kotihoidon tukikausien kestoa vuonna 2022 syntyneiden lasten osalta, noin puolet kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvista kotihoidon tuen saajista sai kotihoidon tukea alle seitsemän kuukautta. Vieraskielisistä kotihoidon tuen saajista kolmannes sai tukea alle seitsemän kuukautta. Kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvista kotihoidon tuen saajista noin 23 prosenttia sai kotihoidon tukea yli vuoden, kun vieraskielisistä yli vuoden ajan kotihoidon tukea sai noin 40 prosenttia. Kotihoidontukikauden pituudet on esitetty kuviossa 1. 

Kuvio 1 Kotihoidontukikauden pituus kieliryhmittäin alle kolmevuotiaasta lapsesta maksettujen tukikuukausien mukaan (prosenttia kaikista vuonna 2022 syntyneistä lapsista, joista maksettu kotihoidon tukea) 

2.4.2  Alle kolme vuotta Suomessa asuneiden kotihoidon tuen saajien määrästä

Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan vuonna 2024 kotihoidon tukea sai noin 1 300 EU:n, Euroopan talousalueen ja Sveitsin ulkopuolelta maahan muuttanutta perhettä, joissa ainoa tai molemmat huoltajat olivat asuneet Suomessa alle kolme vuotta. Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan vuonna 2024 kotihoidon tukea maksettiin lisäksi noin 1 200 sellaiselle huoltajalle, joka oli asunut Suomessa alle kolme vuotta, mutta jonka puoliso oli asunut Suomessa vähintään kolme vuotta. 

Siten vuonna 2024 kotihoidon tukea sai yhteensä noin 2 500 perhettä, joissa tuki maksettiin EU-alueen, Euroopan talousalueen ja Sveitsin ulkopuolelta muuttaneelle huoltajalle, joka oli asunut Suomessa alle kolme vuotta. Edellä mainittuihin perheisiin kuului noin 2 700 lasta, joista kotihoidon tukea maksettiin. Lapsista noin 300 oli yli kolmevuotiaita. Kotihoidon tukea maksettiin kyseisille perheille keskimäärin noin 6 kuukautta vuoden 2024 aikana. Keskimääräisen tuen suuruus ilman kuntalisää oli noin 430 euroa kalenterikuukaudessa perhettä kohden. Kuntalisää maksettiin yhteensä noin 700 perheelle, keskimäärin noin 190 euroa kalenterikuukaudessa. Perheistä noin viisi prosenttia oli yhden vanhemman perheitä. 

Koska näille perheille kotihoidon tukea on maksettu kalenterivuoden aikana keskimäärin noin puoli vuotta, on kotihoidon tuella keskimäärin kuukaudessa olevien lasten määrä pienempi kuin lasten määrä vuoden aikana. Tarkastellulla ryhmällä oli kotihoidon tuella olevia lapsia noin 1 100 keskimäärin kuukaudessa. 

Vuoden 2024 tietojen perusteella edellä kuvatut perheet asuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. Puolet perheistä asui Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla. Suurimmassa osassa kuntia saajia oli vain muutamia. Saajat ja lapset on esitetty kunnittain taulukossa 1. 

Taulukko 1. Kotihoidon tuen saajat ja lapset kunnittain vuonna 2024. Taulukossa esitetään lukumäärä EU:n, Euroopan talousalueen ja Sveitsin ulkopuolelta muuttaneista kotihoidon tuen saajista, jotka ovat asuneet Suomessa alle kolme vuotta sekä lukumäärä lapsista, joista kotihoidon tukea maksettiin. Taulukossa kotikunta Ulkomaat koskee tilapäisesti ulkomailla oleskelevia sekä Suomessa ilman kotikuntaa oleskelevia. Sama henkilö voi kuulua useaan kuntaan vuoden aikana. 

Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan edellä kuvattuun joukkoon kuuluvia kotihoidon tuen saajia oli muuttanut 93 eri maasta. Eniten saajia oli muuttanut Ukrainasta. Suurimmasta osasta maita on muuttanut vain muutamia henkilöitä, joille kotihoidon tukea maksettiin. Saajat on esitetty lähtömaittain taulukossa 2. 

Taulukko 2. Kotihoidon tuen saajat lähtömaittain vuonna 2024. Taulukossa esitetään lukumäärä EU:n, Euroopan talousalueen ja Sveitsin ulkopuolelta muuttaneista kotihoidon tuen saajista, jotka olivat asuneet Suomessa alle kolme vuotta. 

Edellä kuvatusta joukosta hoitolisää sai vuonna 2024 noin 1 500 perhettä, eli noin 60 prosenttia saajista. Kaikkien kotihoidon tuen saajien joukossa hoitolisän saajien osuus oli vuonna 2024 noin 36 prosenttia, mistä voidaan päätellä, että perheet, joissa vähintään toinen vanhemmista oli asunut Suomessa alle kolme vuotta, ovat keskimäärin pienempituloisia kuin perheet, joissa vanhemmat ovat asuneet Suomessa vähintään kolme vuotta. Noin 30 prosenttia sai toimeentulotukea yhtä aikaa kotihoidon tuen kanssa. 

Kuukausittain kotihoidon tukea maksettiin vuonna 2024 noin 1 000:sta alle kolmevuotiaasta lapsesta, jotka kuuluvat edellä kuvattuihin perheisiin. Näistä lapsista alle yksivuotiaita oli noin 25 prosenttia. Yli yksivuotiaita, mutta alle kaksivuotiaita oli noin 55 prosenttia. Kaksi vuotta täyttäneitä, mutta alle kolmevuotiaita oli noin 20 prosenttia. Edellä kuvatuissa perheissä yli kolmevuotiaita lapsia, joista maksettiin kotihoidon tukea, oli noin 100 kuukaudessa. 

2.6.1  Kotoutumispalvelut

Kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (681/2023, jäljempänä kotoutumislaki) säädetään kohderyhmistä, joille kunnan on laadittava osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi ja sen pohjalta kotoutumissuunnitelma, jos sille on tarvetta. Kotoutuja-asiakkaalla tarkoitetaan maahanmuuttajaa, jolla on voimassa oleva kotoutumissuunnitelma. Kotoutumissuunnitelman perusteella kotoutuja-asiakas osallistuu esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opintoihin (kuten kotoutumiskoulutus), yhteiskuntatietoutta lisääviin palveluihin (kuten monikielinen yhteiskuntaorientaatio) sekä muihin kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Nämä palvelut muodostavat kunnan kotoutumisohjelman. 

Vuoden 2025 alusta voimaan tulleessa kotoutumislaissa näitä kohderyhmiä laajennettiin verrattuna edeltäneeseen, kumotun lain aikaiseen sääntelyyn. Kotoutumislain mukaan osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi on laadittava maahanmuuttajalle, jolla on kulunut enintään kolme vuotta ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä tai oleskeluoikeuden rekisteröimisestä, jos hän on työtön työnhakija, pakolaistaustainen, alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tullut lapsi tai nuori taikka ihmiskaupan uhri, tai mikäli hän saa lasten kotihoidon tukea tai muuten kuin tilapäisesti toimeentulotukea. Lisäksi arviointi on laadittava edellä mainitun aikarajan sisällä maahantulosta maahanmuuttajalle, joka pyytää arviointia ja arvioidaan sitä tarvitsevan. Kansaneläkelaitoksella on 1.1.2025 lukien ollut velvollisuus luovuttaa tieto kohderyhmään kuuluvista kotihoidon tukea saavista maahanmuuttajista kunnalle, jotta kunta tavoittaisi kotihoidon tukea saavat henkilöt edellä mainittuun arviointiin ja kotoutumista edistäviin palveluihin. Myös muiden kohderyhmien tavoittamiseksi säädettiin uusia tiedonsaantioikeuksia esimerkiksi Maahanmuuttovirastolta kunnalle. 

Kun maahanmuuttaja on työnhakijana, vastaa osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sekä kotoutumissuunnitelman laadinnasta sekä edellä mainitun kotoutumisohjelman mukaisten palveluiden järjestämisestä kunnan työvoimaviranomainen. Suurin osa kotoutumispalveluiden asiakkaista on työnhakijoita. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 208/2022 vp) arvioitiin, että kotoutuja-asiakkaista noin 8000 olisi työnhakijoita ja noin 2000 työvoiman ulkopuolella olevia. Tällöin kotoutumissuunnitelma on työllistymissuunnitelman korvaava suunnitelma. Työnhakijana olevan kotoutuja-asiakkaan palveluista, oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään kotoutumislain lisäksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa (380/2023). Heitä koskee esimerkiksi mainitussa laissa säädetty työnhakuvelvollisuus ja he voivat olla oikeutettuja työttömyysetuuksiin. Työvoimapoliittisesti moitittava menettely, kuten kotoutumissuunnitelman noudattamatta jättäminen, voi johtaa etuuden menetykseen. 

Kotoutumissuunnitelman kesto on yksilöllinen. Ensimmäinen kotoutumissuunnitelma voidaan laatia enintään vuoden ajaksi ja yhteensä kotoutumissuunnitelman enimmäiskesto on enintään kaksi vuotta. Lisäksi eräiden laissa säädettyjen pidennysperusteiden vuoksi kotoutumissuunnitelman kestoa voidaan pidentää. Esimerkiksi vanhempainvapaan taikka sairauden tai vamman ajalta tilapäisesti keskeytyneen kotoutumissuunnitelman kestoa voidaan pidentää syyn kestoa vastaavan ajan verran. Lisäksi kotoutumissuunnitelman enimmäiskestoa voidaan pidentää enintään kahdella vuodella, jos se on perusteltua kotoutuja-asiakkaan vähäisen koulutustaustan tai monialaisten palveluiden tarpeen vuoksi ja jos tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joilla tuetaan kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon tai aikuisten perusopetuksen tarvetta. Vuoden 2025 alusta voimaan tulleeseen kotoutumislakiin säädettiin uusi pidennysperuste, jonka mukaan kotoutumissuunnitelman kestoa voidaan pidentää, mikäli kahden vuoden enimmäiskesto on kulunut maahanmuuttajan saadessa lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua lapsen kotihoidon tukea ja osallistuessa osa-aikaisesti kotoutumissuunnitelmaan. Pidennysperusteen tavoitteena on kannustaa maahanmuuttajavanhempia, erityisesti äitejä, osallistumaan edes osa-aikaisesti kotoutumista edistäviin palveluihin maahanmuuton alkuvaiheessa. Kuntien on järjestettävä kyseiselle kohderyhmälle soveltuvia palveluita, esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opintoja osa-aikaisesti yhdistettynä lastenhoitoon. 

Keskeisiä palveluita kotoutumissuunnitelmassa ovat monikielinen yhteiskuntaorientaatio sekä kotoutumiskoulutus. Yhteiskuntaorientaatio sisältää tietoa Suomessa asumisesta, elämisestä ja työskentelemisestä, suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta sekä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Se järjestetään mahdollisuuksien mukaan kotoutuja-asiakkaiden äidinkielillä tai muutoin hyvin osaamillaan kielillä. Kotoutumiskoulutuksena järjestetään suomen tai ruotsin kielen opetusta, sekä ammatillisten tai muiden työelämässä tarvittavien valmiuksien opetusta, uraohjausta tai ammatillista suunnittelua ja ohjausta jatko-opintoihin, työllistymistä edistäviin palveluihin tai työmarkkinoille, ja muuta opetusta, joka edistää yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja arjen kansalaistaitoihin liittyviä valmiuksia. Kotoutumiskoulutuksen kielellisenä tavoitteena on, että kotoutuja-asiakas saavuttaa suomen tai ruotsin kielessä toimivan peruskielitaidon ja sen päätteeksi järjestetään suomen tai ruotsin kielitaidon päättötestaus. Kotoutumiskoulutus sisältää myös työssäoppimisjakson. Kotoutuja-asiakas voi tarvita myös luku- ja kirjoitustaidon opetusta tai aikuisten perusopetusta, mikäli hänellä on matala koulutustausta. 

Edellä mainittujen palveluiden lisäksi työnhakijana olevan kotoutuja-asiakkaan omaehtoisia opintoja voidaan tukea työttömyysetuudella, mikäli kotoutumislain 28–30 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Omaehtoinen opiskelu on koulutusta, johon maahanmuuttaja hakeutuu itse tai johon kunnan työvoimaviranomainen hänet ohjaa. Se voi olla esimerkiksi vapaan sivistystyön oppilaitosten järjestämää koulutusta, aikuisten perusopetusta, ammatillista koulutusta tai lukiossa tapahtuvaa opiskelua, mutta myös kolmannen sektorin toimesta järjestettävää koulutusta. Opintojen tulee koostua suomen tai ruotsin kielen opiskelusta taikka tapahtua pääasiassa suomen tai ruotsin kielellä. 

Oikeus kotoutumissuunnitelman ajalta maksettavaan työttömyysetuuteen määräytyy yleistukilain (48/2026) ja työttömyysturvalain (1290/2002) mukaisesti ja oikeus toimeentulotukeen toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997, jäljempänä toimeentulotukilaki) mukaisesti. 

2.6.2  Työttömyysetuudet

Työttömän työnhakijan perustoimeentulo työttömyyden aikana turvataan 1.5.2026 alkaen yleistukilaissa tarkoitetulla yleistuella ja työttömyysturvalain mukaisesti ansiopäivärahalla. Oikeus työttömyysetuuksiin on Suomessa asuvalla työttömällä työnhakijalla. 

Ratkaistaessa henkilön oikeutta työttömyysetuuteen henkilöä pidetään Suomessa asuvana, jos hän asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) 5, 6 tai 10 §:n mukaisesti asuu Suomessa. Mainitun lain mukaan Suomessa vakinaisesti asuvana pidetään henkilöä, jolla on Suomessa varsinainen asunto ja koti, ja joka jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä. Henkilöä pidetään edelleen Suomessa asuvana, jos hän asuu vakinaisesti Suomessa, mutta oleskelee tilapäisesti ulkomailla enintään kuuden kuukauden ajan. Muissa kuin työskentelytilanteissa Suomeen muuttavan henkilön oikeus asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin ratkaistaan arvioimalla hänen asumistaan olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen. 

EU-lainsäädäntöä soveltavasta maasta Suomeen muuttavan muun henkilön kuin työntekijän tai yrittäjän asumista Suomessa arvioidaan ensisijaisesti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja kyseisen asetuksen täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksessa (EY) N:o 987/2009 mukaisesti. Muusta kuin EU-lainsäädäntöä soveltavasta maasta Suomeen muuttavan henkilön Suomessa asumista arvioidaan ottaen huomioon se, mitä kotikuntalain 4 §:ssä säädetään ulkomailta tulleen henkilön kotikunnan ja asuinpaikan määräytymisestä. 

2.6.3  Ansiopäiväraha

Ansiopäivärahaa maksetaan vakiintuneesti työmarkkinoilla olleelle ja palkkatyöstä, yritystoiminnasta tai siihen rinnastettavasta omasta työstä toimeentulon saaneelle työnhakijalle. 

Ansiopäivärahaan voi olla oikeus työttömällä työnhakijalla, joka on täyttänyt työssäoloehdon. Ansiopäivärahaan on oikeus palkansaajakassan jäsenellä, joka on ollut vakuutettuna vähintään 12 edellistä kuukautta ja joka kalenterikuukausina, joina on ollut vakuutettuna, on täyttänyt työssäoloehdon. Ansiopäivärahaan on oikeus myös yrittäjäkassan jäsenellä, joka on ollut vakuutettuna vähintään 15 edellistä kuukautta ja joka vakuutettuna ollessaan on täyttänyt yrittäjän työssäoloehdon. 

Ansiopäivärahaa maksetaan yhteensä enintään 300 työttömyyspäivältä henkilölle, joka on ollut työssä yhteensä enintään kolme vuotta ja 400 työttömyyspäivältä henkilölle, joka on ollut työssä yhteensä yli kolme vuotta. Jos henkilön työssäoloehto on täyttynyt hänen täytettyään 58 vuotta ja hänellä on työssäoloehdon täyttyessä työssäoloaikaa vähintään viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana, ansiopäivärahaa maksetaan yhteensä enintään 500 työttömyyspäivältä. 

Ansiopäiväraha muodostuu 37,21 euron suuruisesta perusosasta vuoden 2026 tasossa Laki (1296/2023) eräiden kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien ja rahamäärien indeksitarkistuksista vuosina 2024 ja 2027. Indeksitarkistusta ei tehdä vuosina 2024-2027 työmarkkinatukeen ja peruspäivärahaan eikä ansiopäivärahan perusosaan. ja ansio-osasta. Mikäli henkilö työskentelee satunnaisesti tai osa-aikaisesti työttömyyden aikana, työn perusteella saatu ansiotulo otetaan sovitellun ansiopäivärahan määrässä huomioon. 

2.6.4  Yleistuki

Yleistukea maksetaan tuen tarpeessa olevalle henkilölle, jolla ei ole oikeutta ansiopäivärahaan tai jonka oikeus ansiopäivärahaan on päättynyt ansiopäivärahan enimmäisajan täyttymisen vuoksi. Yleistukea ei makseta henkilölle, jolla on oikeus ansiotyöhön tilapäisen oleskeluluvan perusteella, ellei hän ole täyttänyt työssäoloehtoa. Yleistuen maksaa Kansaneläkelaitos. 

Yleistuki ei perustu työskentelyyn, vaan se on työttömän vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi sosiaalisin perustein suoritettava syyperusteinen tuki, joka on kestoltaan rajoittamaton. Jos henkilöllä ei ole peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta, yleistukea voi saada enimmillään 21 viikon odotusajan jälkeen. 

Täysimääräinen yleistuki on ansiopäivärahan perusosan suuruinen. Yleistuen määrä on 37,21 euroa päivässä ja noin 800 euroa kuukaudessa vuoden 2026 tasossa Sama kuin ed.. Yleistuen tarveharkinnassa otetaan lähtökohtaisesti huomioon yleistuen saajan omat tulot kokonaisuudessaan. Tarveharkinnassa on tuloraja 311 euroa (brutto), jonka ylittävästä tulosta 50 prosenttia vähentää yleistukea. Työn perusteella saatu ansiotulo otetaan kuitenkin sovitellun yleistuen määrässä huomioon. Tarveharkintaa ei sovelleta työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen ajalta. 

Yleistuen rahoitusvastuu jakautuu valtion ja kuntien välille, ja lisäksi yleistukea rahoitetaan työttömyyskassoihin kuulumattomien palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun tuotolla 400 yleistuen maksupäivältä, jos yleistuen saaja on täyttänyt työttömyysturvalain työssäoloehdon. Ensimmäisen 100 työttömyysetuuden maksupäivän ajalta yleistuki rahoitetaan valtion varoista ja työssäoloehdon täyttäneiden osalta työttömyysvakuutusmaksun tuotolla. Tämän jälkeen valtion varoista ja työttömyysvakuutusmaksun tuotolla rahoitetaan yleistuen ja yleistuen saajan kotikunnan rahoitusosuuden välinen erotus. Yleistuen saajan kotikunnan rahoitusosuus nousee työttömyysetuuden maksujakson pidentyessä. Kunnan rahoitusvastuu alkaa henkilön saatua työttömyysetuutta 100 päivältä, jolloin kunnan rahoitusvastuu on 10 prosenttia. 200 päivän jälkeen kunnan rahoitusvastuu nousee 20 prosenttiin, 300 päivän jälkeen 30 prosenttiin, 400 päivän jälkeen 40 prosenttiin ja 700 päivän jälkeen kunnan rahoitusosuus saavuttaa ylärajan eli 50 prosenttia. Työttömyysetuuspäiviä laskettaessa otetaan huomioon päivät, joilta tuen saaja on saanut yleistukea tai sitä edeltävää ansiopäivärahaa. 

Kotoutumislain soveltamisalaan kuuluville henkilöille maksettu yleistuki rahoitetaan valtion varoista ensimmäisestä kotikuntamerkinnästä lukien joko yhden tai kolmen vuoden ajalta henkilöryhmän mukaan, jos yleistuen saaja ei ole täyttänyt työttömyysturvalain työssäoloehtoa eikä hänen yleistukeaan siksi rahoiteta työttömyysvakuutusmaksun tuotolla. Kyseiseen ryhmään kuuluvia henkilöitä ovat sellaiset, joilla on ulkomaalaislaissa tarkoitettu voimassa oleva oleskelulupa Suomessa, oleskeluoikeus on rekisteröity tai jolle on myönnetty oleskelukortti ulkomaalaislain mukaisesti, Pohjoismaan kansalaiseen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity siten kuin Pohjoismaiden välillä väestön rekisteröinnistä on sovittu. Kolmen vuoden ajalta ensimmäisestä kotikuntamerkinnästä lukien valtio rahoittaa yleistuen esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavien ja heidän perheenjäsentensä osalta. Muiden kuin edellä mainittujen, mutta kotoutumisen edistämisestä annetun lain soveltamisalaan kuuluvien osalta valtio rahoittaa yleistuen yhden vuoden ajalta ensimmäisestä kotikuntamerkinnästä. Valtion täysimääräisen rahoitusvastuun ajalta henkilöille maksettua työttömyysetuutta ei myöskään lasketa mukaan yleistuen maksupäiviin. 

2.6.5  Työttömyysturvaseuraamukset

Työttömyysetuuden saajan yleisenä velvollisuutena on hakea aktiivisesti työtä ja koulutusta. Lisäksi hänen tulee osallistua työnhakijan palveluprosessiin ja toteuttaa yhdessä työvoimaviranomaisen kanssa laadittua työllistymissuunnitelmaa tai sitä korvaavaa suunnitelmaa (kotoutumissuunnitelmaa, aktivointisuunnitelmaa tai monialaista työllistymissuunnitelmaa) sekä tarvittaessa hakeutua ja osallistua työllistymistään edistäviin palveluihin ja toimiin. Työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan sisällytetään lähtökohtaisesti velvollisuus hakea tiettyä määrää työmahdollisuuksia suunnitelmassa mainitun määräajan kuluessa. 

Jos työnhakija laiminlyö toimia velvollisuuksiensa mukaisesti, hänen työnhakunsa voimassaolo voidaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain perusteella tietyissä tilanteissa päättää työvoimaviranomaisen toimesta tai työnhakijalle voidaan työttömyysturvalain perusteella asettaa korvauksettomia määräaikoja eli niin sanottuja karensseja tai työssäolovelvoitteita. Korvaukseton määräaika tarkoittaa työttömyysturvaoikeuden menettämistä määräaikaisesti ja työssäolovelvoite etuusoikeuden menettämistä toistaiseksi. 

Työttömyysturvalain mukaan työnhakija menettää oikeutensa työttömyysetuuteen ensimmäisestä työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvästä laiminlyönnistä. Korvaukseton määräaika on näissä tilanteissa kestoltaan seitsemän kalenteripäivää. Jos työnhakija jatkaa menettelyään, toisesta työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvästä laiminlyönnistä vuoden kuluessa asetetaan kuuden kalenteriviikon työssäolovelvoite. Työssäolovelvoite täyttyy ja oikeus työttömyysetuuteen palautuu esimerkiksi silloin, kun henkilö on ollut ansiopäivärahan työssäoloehtoon luettavassa työssä vähintään kuusi viikkoa, taikka opiskellut päätoimisesti tai osallistunut vastaavan ajan tiettyihin työllistymistä edistäviin palveluihin. 

Työvoimapalveluiden tavoitteena on tukea työtöntä löytämään kokoaikaista työtä. Myös työttömyysturvajärjestelmällä etuuden saamiseen liittyvine ehtoineen on sama tavoite. Esimerkiksi lasten ja muiden läheisten hoitamisen aikainen toimeentulo on tarvittaessa tarkoitus turvata muilla tukimuodoilla. Työttömyysturvalaissa on kuitenkin säädetty, että henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä työstä eikä kieltäytyminen johda etuusoikeuden menettämiseen, jos hänelle ei varata kohtuullista aikaa lastenhoidon tai muun hänestä riippuvaisen läheisen hoidon järjestämiseen sekä kulkuvaikeuksien ja muiden vastaavien rajoitusten poistamiseen. 

Työttömyysturvalain edellä tarkoitetut muun muassa lastenhoidon järjestämiseen liittyvät säännökset koskevat varmasta työpaikasta kieltäytymistä ja työvoimaviranomaisen työnhakijan haettavaksi osoittaman työpaikan hakematta jättämistä. Työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan sisällytettävän työnhakuvelvollisuuden osalta tilanne on toisenlainen, koska työnhakija valitsee itse työpaikat, joita hän haluaa hakea. Tällöin työnhakijalla on mahdollisuus ottaa huomioon erilaisia elämäntilanteeseensa liittyviä seikkoja. 

2.6.6  Toimeentulotuki

Toimeentulotuki on perustuslain (731/1999) 19 §:n 1 momentin mukainen etuus, joka turvaa jokaisen oikeutta ihmisarvoisen elämän edellyttämään välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kyseessä on viimesijainen tukimuoto, jossa avun saamisen edellytykset selvitetään yksilökohtaisella tarveharkinnalla. Kyseessä on perhekohtainen tukimuoto, joka on tarkoitettu tilanteisiin, joissa henkilö tai perhe ei jostain syystä selviä sen hetkellisistä välttämättömistä menoistaan. Tästä syystä tuki myönnetään lyhyelle ajalle, eli pääsäännön mukaan vain kuukaudeksi kerrallaan. 

Viimesijaisen toimeentulotuen tehtävä suhteessa muuhun toimeentuloturvaan on toimia muun järjestelmän ja erityistilanteiden tilapäisenä täydentäjänä. Toimeentulotukea voidaan myöntää kiireellisiin tuen tarpeisiin, elämän muutosvaiheisiin tai yllättäviin poikkeuksellisiin menoihin. Joissain tilanteissa toimeentulotuen tarve voi jatkua pidempään monimutkaisen henkilökohtaisen tilanteen johdosta, kun muut etuudet eivät tarjoa riittävää turvaa. 

Toimeentulotuki koostuu Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemasta perustoimeentulotuesta sekä hyvinvointialueen sosiaalihuollon vastuulle kuuluvasta täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Perustoimeentulotuen rahoituksesta vastaavat valtio ja kunnat puoliksi. Vuoden 2027 alusta lukien kunnat alkavat kuitenkin vastata kokonaan perustoimeentulotuen kustannuksista sellaisten perustoimeentulotuen saajien osalta, jotka ovat 18–24-vuotiaita ja joiden perheessä ei ole muun ikäisiä henkilöitä. Hyvinvointialueiden vastuulla olevien tuen osien rahoitus tapahtuu hyvinvointialueiden yleiskatteellisen rahoituksen kautta. 

Toimeentulotukilain mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa, lapsen elatuksesta annetussa laissa ja muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta. Toimeentulotukilain mukaista toimeentulotuen hakijan velvollisuutta hakea ensisijaisia etuuksia ja ilmoittautua kokoaikatyötä hakevaksi työnhakijaksi on vahvistettu 1.2.2026 voimaantulleella lain muutoksella. 

Toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa toimeentulotukilaissa mainituista syistä. Alentamisen kesto ja suuruus riippuu alentamisen taustalla olevasta perusteesta. 

Perusosaa alennetaan 1.2.2026 voimaantulleiden säännösten mukaan 50 prosentilla, jos 18-vuotta täyttänyt henkilö ei Kansaneläkelaitoksen kehotuksesta huolimatta hae yhden kuukauden määräajassa sellaista ensisijaista etuutta, johon hänellä elämäntilanteensa ja olosuhteet huomioiden todennäköisesti on oikeus. Perusosaa alennetaan 50 prosentilla myös silloin, jos henkilö, jolla on toimeentulotukilain perusteella velvollisuus ilmoittautua kokoaikatyötä hakevaksi työnhakijaksi, ei ilmoittautumista tee Kansaneläkelaitoksen kehotuksesta huolimatta yhden kuukauden määräajassa. Näissä tilanteissa perusosan alentaminen voi jatkua niin kauan, kunnes henkilö Kansaneläkelaitoksen kehotuksen mukaisesti hakee ensisijaista etuutta tai ilmoittautuu työnhakijaksi työvoimaviranomaiseen. Toimeentulotukea hakevien kotoutuja-asiakkaiden velvollisuus ilmoittautua työnhakijaksi määräytyy toimeentulotukilain 2 a §:n perusteella samoin edellytyksin, kuin muidenkin toimeentulotuen hakijoiden kohdalla. 

Perusosaa alennetaan 1.2.2026 voimaantulleiden säännösten mukaan 20 prosentilla, jos henkilö on menetellyt työvoimapoliittisesti moitittavasti siten, että hän ei ole työttömyysturvalain 2 luvun 13 tai 14 §:n tai 2 a luvun perusteella oikeutettu työttömyysetuuteen määräaikaisesti tai toistaiseksi, tai jos kotoutumislaissa tarkoitettu maahanmuuttaja, jolla ei ole toimeentulotukilain perusteella velvollisuutta ilmoittautua työnhakijaksi työvoimaviranomaiseen, on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt kotoutumissuunnitelman laatimisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuihin, työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin taikka jos hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei kotoutumissuunnitelmaa ole voitu laatia. Näissä tilanteissa, jos perusosan suuruutta on jo alennettu yhden kuukauden ajan 20 prosenttia ja perusosan alentamisen edellytykset jatkuvat seuraavallekin kuukaudelle, perusosan alentamista jatketaan 40 prosentilla alennettuna niin kauan kuin perusosan alentamisen edellytykset täyttyvät. 

Työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä johtuvissa tilanteissa, joissa etuudensaajan työttömyysetuus on katkaistu määräajaksi, perusosan alentamisen kesto riippuu työttömyysturvan katkeamisen kestosta siten, että työttömyysturvan 7–30 päivän katkos aiheuttaa toimeentulotuessa kuukauden mittaisen alentamisen. Työttömyysturvan 45 päivän katkos aiheuttaa perusosan kahden kuukauden alentamisen. Työttömyysturvan toistaiseksi voimassa olemaan asetettu katkos aiheuttaa lähtökohtaisesti perusosan kuuden kuukauden alentamisen. Alentaminen kestää tällöin vähemmän aikaa, kuitenkin vähintään kaksi kuukautta, jos henkilön työttömyysetuusoikeus palautuu tai häntä ei ole enää pidettävä työttömänä. 

Maahanmuuttajan, jolla ei ole toimeentulotuki lain 2 a §:n perusteella velvollisuutta ilmoittautua työnhakijaksi työvoimaviranomaiseen, kotoutumissuunnitelmaan liittyvistä laiminlyönneistä johtuvissa perusosan alentamisen tilanteissa alentaminen voi olla kestoltaan enintään kaksi kuukautta kerrallaan kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä lukien. 

Kaikissa edellä mainituissa perusosan alentamisen tilanteissa perusosan alentaminen voidaan tehdä kuitenkin vain, jos alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana. Perusosan alentaminen perustuu aina yksilölliseen harkintaan. 

Kansaneläkelaitos toimittaa kotoutumislain 84 §:n 3 momentin mukaisesti tiedon kuntaan toimeentulotukea muuten kuin tilapäisesti saavista maahanmuuttajista kotoutumislain 14 §:ssä tarkoitetun osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin toteuttamiseksi. Tämä tarkoittaa tietoja, jotka ovat kunnalle välttämättömiä maahanmuuttajien tavoittamiseksi, kuten yksilöinti- ja yhteystietoja. Käytännössä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin ohjautuu myös maahan muuttaneita, jotka saavat muuten kuin tilapäisesti toimeentulotukea ja heille laaditaan tarvittaessa myös kotoutumissuunnitelma siten kuin kotoutumislain 16 §:ssä säädetään. 

2.6.7  Asumistuki

Yleisestä asumistuesta annetussa laissa (938/2014) säädetään ruokakunnan oikeudesta asumistukeen. Asumistuki myönnetään ruokakunnalle yhteisesti, ja siihen vaikuttavat koko ruokakunnan yhteenlasketut tulot ja omaisuus. 

Asumistuen suuruus määräytyy ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden lukumäärän, asumistuessa huomioitavien asumismenojen sekä ruokakunnan jäsenten tulojen ja omaisuuden perusteella. Asumistukea laskettaessa kuukausitulona otetaan huomioon ruokakunnan jäsenen jatkuvat tai vuosittain toistuvasti saamat bruttotulot. Tuloina ei oteta huomioon laissa säädettyjä etuoikeutettuja tuloja eikä perintöä, lahjaa, satunnaista myyntivoittoa tai niihin verrattavia satunnaisia tuloja eikä lasten tuloja. Asumistukea laskettaessa tulona huomioidaan esimerkiksi ruokakunnan jäsenen työttömyysetuus ja lasten kotihoidon tuki. 

2.6.8  Valmisteilla oleva kotoutumistuki

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan toimeentulotuki ja työmarkkinatuki korvataan maahanmuuttajien osalta kotoutumistuella, johon sisällytetään kannustin ja velvoite kotoutumiseen. Hallitusohjelmaan sisältyy myös kirjaus työmarkkinatuen tason laskemisesta perustoimeentulotuen perusosan tasolle. Hallitusohjelman mukaisesti riittävä ja todennettu kotimaisen kielen osaaminen nostaa työmarkkinatuen nykyiselle tasolle. 

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle yleistukilain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä yleisistä kielitutkinnoista annetun lain muuttamisesta oli lausunnoilla 5.1.2026-16.2.2026. Lausuntopyyntö liitteineen on saatavilla osoitteessa https://stm.fi/hanke?tunnus=STM074:00/2024. 

Kotoutumistukea koskevassa esitysluonnoksessa ehdotetaan, että työttömyyden perusteella maksettava yleistuki maksettaisiin kotoutumistukena sellaiselle työttömälle työnhakijalle, joka ei täytä työttömyysturvalain mukaista työssäoloehtoa ja joka on asunut Suomessa alle kolme vuotta edeltäneen kymmenen vuoden aikana. Vaatimusta työssäoloehdon täyttämisestä tai kolmen vuoden asumisesta Suomessa ei sovellettaisi, jos henkilön äidinkieli on suomi, ruotsi tai saame, tai jos henkilö on osoittanut kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisen suomen tai ruotsin kielen tavoitetasoa vastaavan kielitaidon vähintään kahdella kielen osa-alueella. Kotoutumistukena maksettava yleistuki olisi vuoden 2026 tasossa 33,64 euroa päivässä. 

Kuten jaksossa 2.6.4 on kuvattu, 1.5.2026 voimaantulevan yleistukilain mukaan yleistukea ei makseta henkilölle, jolla on oikeus ansiotyöhön tilapäisen oleskeluluvan perusteella, ellei hän ole täyttänyt työttömyysturvalain mukaista työssäoloehtoa. Kotoutumistuen säätämisen yhteydessä yleistukilakia muutettaisiin siten, että tilapäisen suojelun perusteella myönnetyllä oleskeluluvalla maassa oleva työtön työnhakija voisi olla oikeutettu yleistukeen tai kotoutumistukena maksettavaan yleistukeen, vaikka hän ei olisi täyttänyt työssäoloehtoa. 

4.2.1  Yleistä vaikutusarvioista

Ehdotettua asumisaikavaatimusta sovellettaisiin aikaisintaan lain voimaantullessa Suomeen muuttaviin henkilöihin, joten esityksen vaikutukset riippuvat siitä, miten maahanmuutto Suomeen tulevina vuosina kehittyy ja millaisia henkilöitä Suomeen muuttaa. Lisäksi ehdotuksella saavutettavat vaikutukset riippuvat pitkälti siitä, kuinka hyvin tavoitellut käyttäytymisvaikutukset toteutuvat. Vanhempi, jolla ei muutoksen johdosta olisi oikeutta kotihoidon tukeen, voisi nimittäin valita hoitaa lasta kotona ilman mitään tukea. Näin ollen ehdotuksen vaikutusten arviointiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia. 

Tavoiteltujen käyttäytymisvaikutusten toteutumisen ennustaminen on haastavaa, sillä perheiden lasten hoitamista koskevaan valintaan vaikuttavat moninaiset kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät. Ks. esim. Alho Rolle & Eronen Eija (2025): Suomen somaliäitien kokemukset arjesta ja työmarkkinoille kiinnittymisestä. E2 Tutkimus. Ehdotetun kaltaisen muutoksen käyttäytymisvaikutuksista on saatavilla tietoa lähinnä Norjassa vuonna 2017 tehtyä lain muutosta koskevasta tutkimuksesta. Lainmuutosta on kuvattu tässä esityksessä tarkemmin kohdassa 5.2.2. Tutkimustiedon valossa kotihoidon tuen saamiseksi asetettu viiden vuoden asumisaikavaatimus ei Norjassa tuottanut merkittäviä työllisyys- tai käyttäytymisvaikutuksia lyhyellä aikavälillä. Dommermuth, Lars; Rogne, Adrian Farner; Syse, Astri (2022): The cash-for-care reform and immi-grant fertility: Fewer babies of poorer families?, Discussion Papers, No. 993, Statistics Norway, Re-search Department, Oslo Yksinomaan kyseisen tutkimuksen perusteella ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä arvioita ehdotetun muutoksen käyttäytymisvaikutuksista. Norjassa kotihoidon tukea maksettiin vain 13–23 kuukautta vanhan lapsen kotona hoitamisesta. Kansallisten järjestelmien eroavaisuudet huomioiden voidaan olettaa, että ehdotetuilla muutoksilla voisi olla tavoiteltuja käyttäytymisvaikutuksia Suomessa jonkin verran enemmän kuin Norjassa on havaittu. 

Kotihoidon tukea koskevassa tutkimuksessa on näyttöä siitä, että kotihoidon tuki kannustaa etenkin äitejä jäämään lasten kanssa kotiin. Gruber, Jonathan; Huttunen, Kristiina; Kosonen, Tuomas (2022): Paying Moms to Stay Home: Short and Long Run Effects on Parents and Children, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 29.11.2022. Tämän perusteella voidaan arvioida, että tukioikeuden rajaaminen vähentäisi jossain määrin lapsen hoitamista kotona. 

Mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia arvioitaessa on huomioitu käytettävissä olevaa tietoa aiempien perheiden tukijärjestelmiin tehtyjen muutosten vaikutuksista. Tuorein muutos on 4.9.2022 voimaantullut perhevapaauudistus, jonka vaikutuksista perheiden valintoihin on saatavilla tietoa. Isien pitämien vapaiden määrä nousi jo ennen uudistuksen voimaantuloa Toim. Kinnunen Anu ym. (2024): Perhevapaat ja työn ja perheen yhteensovittaminen muuttuvassa työelämässä, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 165., mutta uudistus kasvatti entisestään isien pitämien vapaiden määrää Kansaneläkelaitoksen tiedote (2025): Perhevapaauudistus lisäsi isien vanhempainvapaiden käyttöä – uusia joustomahdollisuuksia kuitenkin käytetään vain vähän. Tämä tieto osoittaa, että perheiden hoivavalintoihin voidaan ainakin jonkin verran vaikuttaa tukijärjestelmän muutoksilla. On selvää, että perhevapaauudistuksen vaikutuksista ei voida johtaa suoria oletuksia tämän esityksen mahdollisiin käyttäytymisvaikutuksiin, sillä perhevapaauudistus koski pääasiassa perheiden sisäisen hoivavastuun jakautumista tasoltaan korkeampien päivärahaetuuksien kautta. Edellä kuvatun perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että ehdotetuilla muutoksilla olisi ainakin jonkin verran tavoiteltuja käyttäytymisvaikutuksia. Edellä kuvattu huomioiden vaikutusarvioissa on oletettu, että käyttäytymisvaikutuksia ilmenisi jonkin verran, muttei koko kohdejoukon kohdalla. 

4.2.2  Taloudelliset vaikutukset

4.2.3  Viranomaisvaikutukset

4.2.4  Muut ihmisiin kohdistuvat vaikutukset

5.1.1  Perheen molempia aikuisia koskeva asumisaikavaatimus

Ehdotettu muutos perustuu täsmälliseen hallitusohjelman kirjaukseen, mistä johtuen vaihtoehtoisten ratkaisutapojen selvittämisessä lähinnä arvioitiin erilaisia malleja, joissa oikeus kotihoidon tukeen olisi sidottu Suomessa asuttuun aikaan. 

Valmistelussa selvitettiin mallia, jossa kotihoidon tuen maksamisen ehdoksi olisi säädetty viiden tai kolmen vuoden asumisaikavaatimus perheen molemmille huoltajille. Esitysluonnoksesta, jossa ehdotettiin kolmen vuoden asumisaikavaatimusta molemmille huoltajille, järjestettiin lausuntokierros 7.10.2025-20.11.2025. Mallin vaikutusarviot sisältyvät kyseisen lausuntopyynnön liitteenä olleeseen esitysluonnokseen, joka on saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hanke?tunnus=STM050:00/2025. 

Asumisaikavaatimus olisi koskenut yhteistaloudessa eläviä vanhempia tai muita huoltajia sekä vanhemman tai muun huoltajan kanssa yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävää henkilöä. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että myöskään aina tai pitkään Suomessa asuneella vanhemmalla ei olisi oikeutta kotihoidon tukeen, jos hänen puolisonsa ei täytä asumisaikavaatimusta. Oikeutta kotihoidon tukeen ei olisi, vaikka puoliso ei olisi lapsen vanhempi tai huoltaja. Jatkovalmistelun aikana linjattiin, ettei kyseistä mallia edistetä, sillä se nähtiin esitettyä muutosta haasteellisempana yhdenvertaisuuden näkökulmasta. 

5.1.2  Asumisaikavaatimus tukea hakevalle vanhemmalle

Valmistelussa arvioitiin myös mallia, jossa kotihoidon tukea voisi saada, jos toinen vanhemmista on asunut Suomessa vähintään kolme vuotta. Kotihoidon tuen edellytyksenä ei olisi ollut, että tukea hakeva vanhempi itse pääasiassa hoitaa lasta. Tällöin asumisaikavaatimuksen täyttävä vanhempi olisi voinut hakea tukea, vaikka lasta pääasiassa hoitaisi kotona vanhempi, joka ei täytä asumisaikavaatimusta. Tuen saaminen olisi siis käytännössä rajautunut vain niiltä perheiltä, joissa perheen ainoa tai kumpikaan vanhempi ei täytä vaadittua asumisaikaa. Valmistelussa arvioitiin, että kyseisellä mallilla olisi saavutettu muutoksella tavoiteltuja vaikutuksia vain niukasti. Arvion mukaan kohdejoukko olisi pienempi kuin esitetyssä mallissa. Myös taloudelliset vaikutukset jäisivät pienemmiksi. 

Vaihtoehdon haasteena nähtiin sen ristiriitaisuus kotoutumistavoitteen kanssa sellaisten perheiden osalta, joissa toinen huoltaja täyttäisi asumisaikavaatimuksen, mutta lasta voisi hoitaa kotona huoltaja, joka ei täytä asumisaikavaatimusta. Edellä jaksossa 2.6.1 on kuvattu vuoden 2025 alusta voimaantullutta kotoutumislakia, jonka tavoitteena on ollut tavoittaa entistä kattavammin ja systemaattisesti niitä maahanmuuttajia, joilla on tarvetta kotoutumispalveluille, mukaan lukien kotona lapsia hoitavia vanhempia. Kunnalla on oikeus saada Kansaneläkelaitokselta tieto maahanmuuttajasta, joka saa kotihoidon tukea. Kunta ei saisi kotoutumislain perusteella Kansaneläkelaitokselta tietoa kotona lasta hoitavasta vanhemmasta tilanteessa, jossa kotihoidon tuki maksettaisiin perheen toiselle vanhemmalle, joka täyttäisi asumisvaatimuksen. Malli ei olisi ollut tämän joukon kohdalla linjassa kotoutumislain tavoitteen kanssa. 

5.1.3  Kotihoidon tukea koskevan nykyisen sääntelyn säilyttäminen

Edellä jaksossa 2.6.1 on kuvattu vuoden 2025 alusta voimaantullutta kotoutumislakia. Kotoutumislakia koskevassa uudistuksessa oli osaltaan samoja tavoitteita kuin käsillä olevassa esityksessä. Kotoutumislain tavoitteena on ollut tavoittaa entistä kattavammin ja systemaattisesti niitä maahanmuuttajia, joilla on tarve kotoutumispalveluille. Erityisesti on pyritty tavoittamaan työvoiman ulkopuolella olevia maahanmuuttajia, kuten kotona lapsia hoitavia vanhempia. Käsillä olevan esityksen valmistelussa arvioitiin yhtenä vaihtoehtona kotihoidon tukea koskevan sääntelyn säilyttämistä ennallaan, mikäli Kansaneläkelaitoksen kotoutumislain mukainen tietojenvälitys sekä kuntien mahdollisuus tehdä kotoutumissuunnitelma myös kotona lapsia kotihoidon tuella hoitaville vanhemmille nähtäisiin tavoitteen kannalta riittävänä. 

Vaihtoehtoa ei kuitenkaan nähty riittävänä hallitusohjelman kirjauksen toteuttamiseksi. Kunnat ovat tavoittaneet entistä laajemmin kotihoidon tuella lapsia kotona hoitavia hiljattain maahan muuttaneita vanhempia ja kehittäneet palveluita, joita voidaan tarjota kotona lapsia hoitaville matalalla kynnyksellä huomioiden lasten hoidon järjestäminen. Kotihoidon tukeen ei kuitenkaan liity tuen saajalle minkäänlaisia kotoutumissuunnitelman tekemiseen tai kotoutumispalveluihin osallistumiseen liittyviä velvoitteita. Lisäksi käsillä olevan esityksen toinen keskeinen tavoite koskien lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen kasvattamista olisi tässä vaihtoehdossa oletettavasti jäänyt toteutumatta, jolloin vanhempien voitaisiin olettaa osallistuvan palveluihin ainoastaan siinä määrin kuin hoivavastuut sen mahdollistaisivat. Näin ollen valmistelussa arvioitiin nykytilan säilyttäminen riittämättömäksi hallitusohjelman kirjauksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. 

5.2.1  Kotihoidon tuki kansainvälisessä kontekstissa

Suomessa voimassa olevan kotihoidon tuen kaltainen järjestelmä on kansainvälisesti verraten harvinainen. Esimerkiksi Ruotsissa ei ole enää vastaavanlaista järjestelmää, vaan lastenhoidon tuki on integroitu osaksi vanhempainvapaajärjestelmää. Viro on lakkauttanut kotihoidon tukea vastaavan tukijärjestelmän vuodesta 2019 alkaen ja viimeiset maksussa olleet tuet päättyivät 31.8.2024. Lisäksi esimerkiksi Ranskassa, Puolassa ja Liettuassa maksetaan tukea lapsen kotona hoitamisesta vanhempainvapaiden päätyttyä, mutta lähtökohtaisesti sellaisille vanhemmille, joilla on riittävästi työhistoriaa. Norjassa ja Tanskassa on käytössä tukimuoto lapsen kotona hoitamiseksi vanhempainvapaakauden päätyttyä sekä rajaus liittyen joko maassa asutun ajan pituuteen tai vakuutuskausiin. 

5.2.2  Norja

Norjassa on käytössä jokseenkin kotihoidon tukea vastaava tukimuoto kontantstøtte, jota maksetaan 13–19-kuukauden ikäisen lapsen kotona hoitamisen ajalta. Norja on tukijärjestelmää koskevien uudistusten myötä rajannut tuen kestoa koko väestöltä. Viimeisin lainmuutos tuli voimaan 1.7.2024, jolloin tukeen oikeuttavan lapsen enimmäisikä laskettiin 23 kuukaudesta 19 kuukauteen. Tuen lähtökohtainen tavoite on tarjota vanhemmille valinnanvapaus pienen lapsen hoitamisesta joko kotona tai varhaiskasvatuksessa. Tuki ei ole tulosidonnainen, vaan sen taso on riippuvainen siitä, hoidetaanko lasta täysimääräisesti kotona vai osallistuuko lapsi osa-aikaisesti varhaiskasvatukseen. Täysimääräisen tuen suuruus on 7 500 NOK (noin 660 euroa) kuukaudessa. Mikäli lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen osa-aikaisesti, tuen suuruus riippuu lapsen varhaiskasvatukseen osallistumisen viikkotuntimäärästä seuraavasti: 1) enintään 8 tuntia: 6 000 NOK (noin 525 euroa), 2) 9–16 tuntia: 4 500 NOK (395 euroa), 3) 17–24 tuntia: 3 000 NOK (263 euroa), 4) 25–32 tuntia: 1 500 NOK (132 euroa). Tuen toimeenpanosta vastaa kansallisella tasolla Norjan työ- ja hyvinvointiviranomainen NAV. 

Norjassa astui 1.7.2017 voimaan lakimuutos, jonka jälkeen etuudensaajan on täytynyt olla viisi vuotta vakuutettuna sosiaalivakuutusjärjestelmässä, eli tukea saadakseen henkilön on täytynyt asua Norjassa vähintään tämä aika. EU-lainsäädännön perusteella (kts. tarkemmin luku 2.6) EU- tai Euroopan talousalueenmaassa ja Sveitsissä asutut kaudet otetaan huomioon vakuutuskausien laskemisessa, mikä käytännössä jättää rajauksen piiriin lähtökohtaisesti vain kolmannesta maasta muuttaneet henkilöt. Jos lapsi asuu kahden vanhemman taloudessa, molempien vanhempien on täytettävä ehto, jotta kotitalous on oikeutettu tukeen lapsen kotona hoitamisesta. Käytännön tasolla ehto tarkoittaa sitä, että koko ikänsä Norjassa asunut henkilö, jonka puoliso on asunut Norjassa alle viisi vuotta, ei voi saada tukea. Arvioiden mukaan noin neljännes vaatimuksen piiriin osuvista vanhemmista on Norjan kansalaisia. 

Perustuslaillisten erojen lisäksi Norja eroaa Suomesta siinä, että se ei ole implementoinut EU:n maahanmuuttodirektiivejä. Näiden yhteisvaikutuksena Norjan liikkumavara erityisesti suhteessa kolmansista maista muuttavien henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun velvoitteiden osalta saattaa olla Suomea laajempi, eivätkä siten kaikki Norjassa tehdyt ratkaisut ole suoraan sovellettavissa Suomessa. 

Muutosta perusteltiin Norjassa pääasiassa tavoitteella saada maahan hiljattain muuttaneet vanhemmat työllisyyttä edistävien palveluiden piiriin sekä mahdollisimman nopeasti työmarkkinoille. Lakimuutoksen jälkeen sen piiriin kuuluneiden vanhempien työllisyyden ja työllisyyttä edistäviin palveluihin osallistumisen ei havaittu muuttuvan merkittävässä määrin lyhyellä aikavälillä. Lima, I., Arntsen, L., & L. Rudlende. (2020). Har innføringen av botidskrav for kontantstøtte medført økt sysselsetting. Arbeid og velferd, 2020(1): 39-57. NAV Työllisyyden osalta on havaittu joitain muutoksia, mutta havaitut vaikutukset ovat kokonaisuuden kannalta hyvin maltilliset ja selittyvät osin verrokkiryhmän erilaisuudella. Dommermuth, Lars; Rogne, Adrian Farner; Syse, Astri (2022): The cash-for-care reform and immigrant fertility: Fewer babies of poorer families?, Discussion Papers, No. 993, Statistics Norway, Research Department, Oslo Muutoksen kohderyhmään kuuluu lähtökohtaisesti kaukana työmarkkinoilta olevia henkilöitä, ja muutoksen vaikutuksiin vaikuttavat keskeisesti käyttäytymisvaikutukset, joten mahdollisia positiivisia vaikutuksia työllisyyteen olisi tarkoituksenmukaisempaa arvioida keskipitkällä aikavälillä. 

Sosiaaliavun käyttö erityisesti kolmansista maista muuttaneiden lapsiperheiden kohdalla havaittiin kasvaneen uudistuksen jälkeen jonkin verran, mutta osin kasvua on selitetty myös ennen 2017 muuttaneiden kohortin ja vuoden 2017 jälkeen muuttaneiden kohortin taustamaaryhmien erilaisella rakenteella. Lima & ym. (2020). Sen sijaan kolmansista maista muuttaneiden lapsiperheiden suhteellinen tuloköyhyys kasvoi johdonmukaisesti lakimuutoksen seurauksena. Tutkimustiedon valossa on vahvaa indikaatiota siitä, että lasten varhaiskasvatukseen osallistuminen ei lisääntynyt merkittävässä määrin lakimuutoksen seurauksena, vaan on mahdollista, että lain kohdejoukkoon kuuluneet vanhemmat hoitivat lasta perheen muilla käytössä olevilla tuloilla. Muuta kuin norjaa tai Norjan virallista vähemmistökieltä Viralliset vähemmistökielet: pohjoissaame, luulajansaame, eteläsaame, kveenin kieli, romanikieli. puhuvien yksivuotiaiden lasten varhaiskasvatukseen osallistumisasteen on havaittu kasvaneen vuosien 2015–2023 välillä 40 prosentista 61 prosenttiin What is the status of integration in Norway? Indicators, status and development trends in 2024. The Directorate of Integration and Diversity (IMDi).. Osallistumisasteen kasvu on jokseenkin merkittävä, mutta sen yhteydestä kotihoidon tuen asumisaikavaatimuksen voimaantuloon ei ole tutkimusnäyttöä. 

5.2.3  Tanska

Tanskassa vanhempainvapaakauden jälkeen vanhemmat voivat saada tukea (tilskud til pasning af egne børn) oman lapsen kotona hoitamiseen lapsen täytettyä 24 viikkoa. Tukea voidaan maksaa aina lapsen oppivelvollisuusikään asti. Suomesta ja Norjasta poiketen tuen toimeenpano kuuluu kunnille, jotka voivat myös asettaa tarkempia ikärajoja. Tuki toimii vaihtoehtona varhaiskasvatukseen osallistumiselle ja sen saamisen vaatimuksena on Suomen kotihoidon tuen tavoin se, ettei lapsi osallistu varhaiskasvatukseen. Tuen taso vaihtelee kuntien välillä. Tuen tasolle on lainsäädännössä asetettu ainoastaan enimmäiskorvaus, joka on korkeintaan 85 prosenttia lapsen varhaiskasvatuksen nettotuotantokustannuksista. Tukea maksetaan kerralla korkeintaan kolmesta lapsesta ja se kokonaismäärä ei voi ylittää äitiystuen enimmäismäärää. 

Tanska on asettanut tuen saamisen yleiseksi edellytykseksi, että lapsen vanhempien on täytynyt asua Tanskassa seitsemän vuotta viimeisen kahdeksan vuoden aikana ja puhua tanskaa riittävällä tasolla lapsen kielellisen kehityksen tukemiseksi. Riittävää tanskan kielen taitoa ja asumista koskevat vaatimukset eivät koske EU- ja Euroopan talousalueen maiden ja Sveitsin kansalaisia siltä osin kuin heillä on oikeus etuuteen EU:n lainsäädännön nojalla. 

Tanskassa käytössä olevien asumisaikaa sekä kielitaitoa koskevien rajausten osalta on huomioitava perustuslailliset eroavaisuudet Suomeen sekä se että Tanska ei ole implementoinut EU:n maahanmuuttodirektiivejä. Näiden johdosta Tanskan liikkumavara erityisesti suhteessa kolmansista maista muuttavien henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun velvoitteiden osalta on osin Suomea laajempi, eivätkä siten kaikki Tankassa tehdyt ratkaisut ole suoraan sovellettavissa Suomessa.