1.1  Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan hallitus varmistaa, että opiskeluperusteinen maahantulo on hallittua. 

Hallitusohjelman mukaan opiskeluperusteisissa oleskeluluvissa siirrytään käytäntöön, jossa suomalaiseen toimeentulotukeen turvautuminen johtaa luvan peruuttamiseen. Kelalle asetetaan velvollisuus luovuttaa sekä pyydettäessä että oma-aloitteisesti Maahanmuuttovirastolle tätä koskevat tiedot tietosuojalainsäädäntö huomioiden. Selvitetään mahdollisuudet hyödyntää muiden viranomaisten rekisteritietoja jälkivalvonnassa. 

1.2  Valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön johdolla työryhmässä, joka asetettiin 5.3.2024 ja jossa ovat olleet edustettuina sosiaali- ja terveysministeriö, Kansaneläkelaitos, sisäministeriö, Maahanmuuttovirasto ja opetus- ja kulttuuriministeriö.  

Hankeikkunan tunnus on TEM013:00/2024. 

Hallitusohjelman kirjausten toimeenpanoa on tarkasteltava asiaa koskeva EU-sääntely huomioon ottaen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin ((EU) 2016/801) tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä (uudelleenlaadittu), jäljempänä tutkija- ja opiskelijadirektiivi, tutkijoita ja opiskelijoita koskeva sääntely on otettava huomioon. 

2.1  Hakemus- ja päätösmääriä

Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan opiskelijoiden ensimmäisiä oleskelulupahakemuksia ja myönteisiä päätöksiä tehtiin vuosina 2019–2024 ja vuoden 2025 tammi-marraskuun aikana seuraavasti: 

Kymmenen hakijamäärältään suurinta maata vuonna 2024 olivat Bangladesh (1 700), Nepal (1 651), Intia (1 437), Sri Lanka (1 176), Kiina (1 128), Pakistan (1 016), Vietnam (801), Nigeria (758), Myanmar (557) ja Venäjä (465). Hakijoista naisia oli 51,1 % ja miehiä 48,9 %. Iältään hakijoista oli 14–17-vuotiaita 5,0 %, 18–34-vuotiaita 79,7 % ja 35–64-vuotiaita 15,3 %. 

Vuonna 2019 hakijamääriltään suurimmat maat olivat Kiina (1 010), Venäjä (990), Vietnam (466), Bangladesh (410), Intia (306), Etelä-Korea (275), Japani (259), Yhdysvallat (223), Pakistan (220) ja Nepal (213). Hakijoista naisia oli 51,6 % ja miehiä 48,4 %. Iältään hakijoista oli 14–17-vuotiaita 7,6 %, 18–34-vuotiaita 87,3 % ja 35–64-vuotiaita 5,1 %. 

Kansainvälisten opiskelijoiden määrä on ollut selvässä kasvussa vuodesta 2021 lähtien. Hakemusmäärän kasvun taustalla voivat yleisen kansainvälistymiskehityksen ohella osaltaan olla vuonna 2022 tehdyt muutokset kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annettuun lakiin (719/2018), jäljempänä tutkija- ja opiskelijalaki, jotka ovat lisänneet Suomen houkuttelevuutta opiskelu- ja asuinmaana. Vastaavasti kuluvalla hallituskaudella tehdyistä säädösmuutoksista yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 51/2024 vp) on arvioitu, että ulkomaalaisten opiskelijoiden määrät voivat lyhytaikaisesti vähetä, kun lukuvuosimaksujen täyskatteellisuutta koskeva sääntely tulee voimaan 1.8.2026 ja sitä sovelletaan sen jälkeen alkavaan koulutukseen. 

Vuoden 2022 lakimuutosten vaikutus on jatko-oleskelulupahakemusten Tutkija- ja opiskelijadirektiivissä ei käytetä käsitettä jatko-oleskelulupa, vaan samaa tarkoittavasti säädetään luvan uusimisesta ja luvan uusimatta jättämisestä. määriä vähentävä, koska 15.4.2022 lukien on voitu myöntää oleskelulupa suoraan opintojen suorittamisen ajalle, kun sitä ennen oleskelulupa myönnettiin enintään kahdeksi vuodeksi. Näin ollen tarve hakea jatkolupaa vähenee.  

Tilastojen mukaan opiskelijan jatko-oleskelulupahakemuksia ja niihin tehtyjä myönteisiä päätöksiä tehtiin vuosina 2019–2024 ja vuoden 2025 tammi-marraskuun aikana seuraavasti: 

Opiskelijan perheenjäsen voi hakea oleskelulupaa perheenyhdistämisellä Suomeen joko samanaikaisesti opiskelijan kanssa tai myöhemmin. Kun korkeakoulututkintoa suorittavan opiskelijan oleskeluluvan laji muutettiin tilapäisestä (B) jatkuvaksi (A) huhtikuussa 2022, perheenjäsenten oleskelulupahakemusten määrä on kasvanut.  

Opiskelijoiden perheenjäsentenensimmäisiä oleskelulupahakemuksia ja myönteisiä päätöksiä tehtiin vuosina 2019–2024 seuraavasti: 

Kymmenen hakijamäärältään suurinta maata vuonna 2024 olivat Sri Lanka (1 781), Bangladesh (1 034), Nepal (934), Intia (736), Pakistan (578), Vietnam (536), Nigeria (494), Iran (358), Kiina (304) ja Myanmar (266).  

Vuonna 2019 hakijamääriltään suurimmat maat olivat Bangladesh (98), Venäjä (95), Kiina (55), Pakistan (45), Intia (38), Iran (25), Nepal (25), Vietnam (16), Sri Lanka (14) ja Nigeria (10). 

Opiskelijoiden perheenjäsenten jatko-oleskelulupahakemuksia ja myönteisiä päätöksiä tehtiin vuosina 2019–2024 seuraavasti: 

Opiskelun perusteella toisen asteen koulutukseen tehtyjen ensimmäisten oleskelulupahakemusten ja myönteisten päätösten määrät vuosina 2019–2024: 

Kymmenen hakijamäärältään suurinta maata vuonna 2024 olivat Myanmar (508), Nigeria (346), Venäjä (287), Vietnam (270), Filippiinit (231), Intia (195), Nepal (66), Sri Lanka (59), Bangladesh (44) ja Kenia (43). 

Vuonna 2019 hakijamääriltään suurimmat maat olivat Venäjä (300), Bangladesh (32), Ghana (24), Pakistan (20), Nepal (19), Filippiinit (15), Kosovo (15), Nigeria (15), Kiina (13) ja Irak (12). 

Korkeakoulutukseen tulleiden opiskelijoiden keskuudessa on tapahtunut jonkin verran siirtymistä toisen asteen koulutukseen. Näiden osalta hakemukset ja myönteiset päätökset vuosina 2019–2024: 

Vuonna 2024 siirtymistä hakivat eniten kansalaiset seuraavista maista: Bangladesh (67), Nepal (22), Nigeria (21), Kenia (21), Venäjä (20), Kamerun (13) ja Intia (11). Vuonna 2019 lukumäärät olivat vähäisiä, jolloin niitä ei ole tarve luetella tarkemmin. 

2.2  Opiskelijan ja tämän perheenjäsenen oleskeluluvan toimeentuloedellytyksestä

Tutkija- ja opiskelijalain 7 §:n 3 momentin mukaan oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että kolmannen maan kansalainen opiskelija esittää selvityksen turvatusta toimeentulosta ensimmäiseksi vuodeksi. Pykälän 4 momentin mukaan kolmannen maan kansalaisen toimeentulon on oltava turvattu ulkomaalaislain 39 §:n mukaisesti koko oleskeluluvan voimassaolon ajan. Maahanmuuttoviraston toimeentulo-ohjeen mukaan opiskelijalla tulee olla käytössään vähintään 800 euroa kuukaudessa, jotta hän pystyy maksamaan asumisen, ruoan ja muut menot. Vuodessa tämä on 9 600 euroa, jota vastaavan rahasumman opiskelijan tulee esittää olevan hänen hallussaan ja käytettävissään Suomessa oleskelunsa aikana ensimmäisen vuoden aikana. Jos opinnot kestävät alle vuoden, opiskelijalla tulee olla 800 euroa kuukautta kohden. Opiskelijalla tulee kuitenkin, vaikka selvitystä siitä ei vaadita lupaa haettaessa esittämään, vastaavalla tavalla olla toimeentulonsa turvattu ensimmäisen vuoden jälkeen koko oleskeluluvan voimassaoloajan. 

Maahanmuuttoviraston soveltamiskäytännössä, jos opiskelija on saanut Suomessa elämistä varten apurahan tai stipendin, sen suuruus vähennetään toimeentuloedellytyksestä. Maahanmuuttoviraston verkkosivuilla olevan esimerkin mukaan: jos kolmannen maan kansalainen on tulossa opiskelemaan Suomeen vuodeksi ja saa Suomessa elämistä varten 2 000 euron stipendin, niin tällöin hänen pitää liittää hakemukseensa tiliote, josta ilmenee, että hänen tilillään on 7 600 euroa. Jos oppilaitos järjestää opiskelijalle ilmaisen asumisen, opiskelija tarvitsee käyttöönsä vähintään 400 euroa kuukaudessa, ja jos opiskelija saa oppilaitoksesta ilmaisen asunnon lisäksi ilmaiset ateriat, opiskelija tarvitsee käyttöönsä vähintään 270 euroa kuukaudessa. 

Opiskelijalla on mahdollisuus tehdä töitä Suomessa oleskelunsa aikana ja siten turvata toimeentuloaan. Vaikka maahantulon pääasiallinen tarkoitus on opiskelu, opiskelijoille voi useassa tapauksessa olla eduksi hankkia opintojen aikana työkokemusta, joka paremmin mahdollistaa opintojen jälkeen maahan jäämisen työnteon perusteella. Tutkija- ja opiskelijalain 14 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan opiskelijalla on työnteko-oikeus, jos työ on tutkintoon sisältyvää työharjoittelua tai opintoihin sisältyvän lopputyön tekemistä ansiotyönä tai työn määrä tasoittuu kalenterivuoden aikana keskimäärin 30 tuntiin viikossa. 

Jos opiskelija hakee perheenyhdistämistä, perheellä on kokonaisuudessaan oltava riittävä toimeentulo Suomessa elämiseen. Asuinpaikka vaikuttaa perheenjäseniltä vaadittavaan toimeentuloon. Pääkaupunkiseudulla asuvan perheen osalta vaaditaan: opiskelija 800 euroa, toinen samaan talouteen kuuluva aikuinen 610 euroa, ensimmäinen alaikäinen perheenjäsen 610 euroa, toinen 480 euroa, kolmas ja sitä seuraavat 360 euroa per alaikäinen perheenjäsen. Muualla Suomessa vaadittava toimeentulo on 10–15 % pienempi, koska asumiskulut ovat pienemmät. , jossa tarkempaa tietoa toimeentulorajoista.https://migri.fi/opiskelijan-perheenjasenet 

2.3  Opiskelijan ja opiskelijan perheenjäsenen sosiaaliturvasta, toimeentulotuesta ja terveydenhuollosta

Kolmannen maan kansalaisten opiskelijoiden oikeus sosiaaliturvaetuuteen arvioidaan asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) työskentelyä tai asumista koskevien edellytysten sekä etuuden saamista koskevien edellytysten perusteella. Kela arvioi etuuden saamisen muiden edellytysten lisäksi, asuuko opiskelija vakinaisesti Suomessa. Jos opiskelija työskentelee, voi oikeus sosiaaliturvaetuuteen tulla kyseeseen työskentelyn perusteella.  

Kolmannen maan kansalaisen opiskelijan kohdalla vakinaista asumista Suomessa arvioidaan kotikuntalain 4 §:n perusteella. Kela tekee itsenäisen kokonaisharkinnan opiskelijan olosuhteista sekä niiden merkityksestä asumisen vakinaisuuden kannalta. Oleskeluluvan laji voidaan ottaa huomioon osana kokonaisharkintaa. Opiskelijan oleskeluluvan edellytyksenä on voimassa oleva sairausvakuutus, mikä vähentää sairausvakuutuslain mukaisia korvauksia. 

Opiskelijan, joka oleskelee Suomessa yksinomaan opintojen suorittamista varten, ei katsota asuvan Suomessa sovellettaessa äitiysavustuslakia (477/1993), yleisestä asumistuesta annettua lakia (938/2014) ja elatustukilakia (580/2008). Esimerkiksi yleinen asumistuki, joka 1.8.2025 siirtyy opintotuen asumislisänä osaksi opintotukea, ei siten tule kyseeseen, ellei opiskelijalla ole opintojen lisäksi muita siteitä Suomeen.  

Yksinomaan opiskelujen takia Suomeen tulleen opiskelijan oikeus asumisperusteisiin etuuksiin on rajoitettua, vaikka häntä pidetään Suomessa asuvana. Opiskelijalla on oikeus sairausvakuutuksen etuuksiin (mm. korvaukset lääkkeistä, yksityisen terveydenhuollon kustannuksista sekä sairaus- ja vanhempainpäivärahat). Myös Kelan vammaisetuuksia voidaan maksaa. Oikeus julkisen terveydenhuollon palveluihin (ml. neuvola) ei perustu Kelan sairausvakuuttamista koskevaan ratkaisuun, vaan kotikuntaoikeuteen, minkä ratkaisee Digi- ja väestötietovirasto. Yksinomaan opiskelujen takia Suomeen tulevalla ei ole oikeutta yleiseen asumistukeen eikä äitiysavustukseen, vaikka hänen katsottaisiinkin asuvan Suomessa. Myöskään opintotukeen ei ole oikeutta.  

Opiskelijan perheenjäseninä Suomeen muuttavilla perheenjäsenillä ei ole vastaavia etuusrajoituksia, kun myös heitä pidetään Suomessa asuvina. Perheenjäsenillä (puoliso ja lapset) on vakinaisesti Suomessa asuvina oikeus asumisperusteisiin etuuksiin etuuskohtaisten edellytysten täyttyessä. Perheenjäsenten vakinaisen asumisen perusteena pidetään perhesidettä Suomessa vakinaisesti asuvaan henkilöön eli opiskelijaperheenjäseneen (kotikuntalaki 4 §). 

Perheelle voidaan myöntää yleistä asumistukea, mutta opiskelijaperheenjäsentä ei pidetä ruokakunnan jäsenenä, mikä vaikuttaa vähentävästi etuuden määrään. Suomessa asuvasta lapsesta maksetaan lapsilisää. Lasten kotihoidon tuen hoitorahaa ja hoitolisää voidaan maksaa lapsesta, jolla on kotikunta. Toissijaisesti oikeus kotihoidon tukeen voi perustua perhesiteen perusteella oleskeluluvan saaneen huoltajavanhemman työskentelyyn. A-luvalla Suomessa oleskelevalla työttömällä työnhakijalla on etuuskohtaisten edellytysten täyttyessä oikeus työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen (yleistuki 1.5.2026 lukien). 

Opintotukilain 1 §:n soveltamissäännöksen mukaan lakia sovelletaan henkilöön, jolla on ulkomaalaislain 10 luvussa tarkoitettu oikeus pysyvään oleskeluun Suomessa, joita tämän esityksen kohteena olevat kolmannen maan kansalaiset eivät ole. Sen lisäksi opintotukilakia sovelletaan ulkomaalaiseen, joka asuu Suomessa vakinaisesti ja jonka maassa oleskelun peruste on muu kuin opiskelu, jolloin opintotukea voidaan myöntää muun muassa, jos hänelle on myönnetty ulkomaalaislaissa tarkoitettu jatkuva (A) tai pysyvä (P) oleskelulupa taikka pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa (P-EU). Tämäkään sääntely ei sovellu esityksen kohteena oleviin kolmannen maan kansalaisiin. Opintotukilain 2 §:n 1 momentin mukaan opintotukena myönnetään laissa säädetyin edellytyksin 1) opintorahaa, 2) asumislisää sekä 3) opintolainan valtiontakaus. Kolmannen maan kansalaiselle, jolle on myönnetty tutkija- ja opiskelijalain mukainen oleskelulupa opiskelua varten, ei myönnetä opintotukea eikä myöskään opintotuen asumislisää, mikä on myös tutkija- ja opiskelijadirektiivin mukaan sallittua.  

Toimeentulotuen avulla turvataan vähintään perustuslain 19 §:n tarkoittama välttämätön toimeentulo. Toimeentulotuki on viimesijainen sosiaalihuoltoon kuuluva harkinnanvarainen tukimuoto. Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997), jäljempänä toimeentulotukilaki, mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Kaikki muut varat ja etuudet ovat toimeentulotukeen nähden ensisijaisia. Toimeentulotuki myönnetään etukäteen pääsääntöisesti kuukaudeksi kerrallaan ja jokaisessa tuen hakemistilanteessa arvioidaan erikseen, onko henkilöllä oikeus tukeen. Toimeentulotuki jakautuu Kelan myöntämään perustoimeentulotukeen ja hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin myöntämään täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen. Toimeentulotukilakia sovelletaan maassa vakinaisesti oleskeleviin. Tilapäisestikin maassa oleskelevalle on turvattava välttämätön toimeentulo ja huolenpito, jos henkilö on tuen tarpeessa eikä muita tukimuotoja ole. 

Toimeentulotukilain 27 §:n 1 momentin mukaan: ”Toimeentulotuki myönnetään Suomessa vakinaisesti oleskelevalle hakijalle tai perheelle. Oleskelun tosiasiallinen luonne on selvitettävä yksilöllisesti jokaisen hakijan kohdalla.” Eduskunta on joulukuussa 2025 hyväksynyt (EV 173/2025 vp; HE 116/2025 vp) 1 momentin muuttamisen kuulumaan seuraavasti: ”Toimeentulotuki myönnetään Suomessa vakinaisesti oleskelevalle hakijalle tai perheelle. Oleskelun tosiasiallinen luonne on selvitettävä yksilöllisesti jokaisen hakijan kohdalla. Jos oleskeluun vaaditaan täysi-ikäiseltä henkilöltä oleskelulupa, sen on oltava voimassa. Tämän lain mukainen oleskelulupavaatimus täyttyy kuitenkin jo lupahakemuksen ollessa vireillä, jos oleskelulupaa on haettu Suomessa. Oikeutta tämän momentin mukaiseen toimeentulotukeen ei ole, jos henkilö on saanut täytäntöönpanokelpoisen päätöksen maasta poistamisesta.” Muutos tuli voimaan 1.2.2026. Pykälän 2 momentti ei ole ollut muutoksen kohteena ja sen mukaan: ”Jokaisella maassa oleskelevalla henkilöllä on kuitenkin oikeus saada kiireellisessä tilanteessa tukea välttämättömän avun turvaamiseksi siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon vaarannu.”  

Toimeentulotukilain esitöissä on avattu tarkemmin oleskelun luonteen arviointia tapauksissa, joissa perustoimeentulotuen hakijan oleskelulupaan on sisältynyt toimeentuloedellytys. Hallituksen esityksen 27 §:n säännöskohtaisten perustelujen mukaan: ”Edellytykset saada toimeentulotukea eivät määräytyisi yksinomaan oleskeluluvan tai sen puuttumisen, oleskeluluvan tyypin tai oleskeluoikeuden rekisteröinnin perusteella, vaikka muun ohella näitä seikkoja voitaisiin ottaa huomioon, kun arvioitaisiin hakijan oleskelun tosiasiallista luonnetta. Mikäli hakijan ulkomaalaislain (301/2004) mukaisen oleskeluluvan myöntämisen perusteena olisi turvattu toimeentulo, ei tämä yksinään tarkoittaisi, että hakijan oleskelua tulisi toimeentulotukilain mukaan pitää muuna kuin vakinaisena. (HE 127/2022 vp, s. 60).” 

Näin ollen, jos opiskelija, jonka oleskelulupaan sisältyy toimeentuloedellytys, hakee perustoimeentulotukea, Kela tekee 27 §:n 1 momentin mukaisen yksilöllisen arvion oleskelun tosiasiallisesta luonteesta. Oleskelu voidaan arvioida toimeentulotuen näkökulmasta vakinaiseksi tai tilapäiseksi. Vaikka oleskelun luonne arvioitaisiin toimeentulotuen näkökulmasta tilapäiseksi, on henkilöllä toimeentulotukilain 27 §:n 2 momentin perusteella oikeus saada kiireellisessä tilanteessa tukea välttämättömän avun turvaamiseksi siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon vaarannu. 

Myönteisen jatko-oleskelulupapäätöksen esteenä on ulkomaalaislain 39 §:n 3 momentin mukaan tilapäistä enempi turvautuminen toimeentulotukeen.  

Kela järjestää ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) tuottaa korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon. Korkeakouluopiskelija ja ammattikorkeakouluopiskelija ovat oikeutettuja opiskeluterveydenhuoltoon, eikä opiskelijan oleskeluluvan lajilla ole vaikutusta tähän. Opiskelijoiden maksama terveydenhoitomaksu määritetään vuosittain ja se maksetaan lukukausittain Kelalle. Muita maksuja, kuten käyntimaksuja, ei peritä korkeakouluopiskelijoilta. Vaikka opiskelija on YTHS:n palvelujen piirissä, voi hänelle silti tulla päivystyspalvelujen tarvetta. Opiskelija saa käyttää myös muuta julkista terveydenhuoltoa. Opiskeluterveydenhuollon palvelut eivät kata kaikkia terveydenhuoltojärjestelmän palveluita. Saadakseen muuta julkista terveydenhuoltoa, tulee opiskelijalla olla kotikunta tai hoito-oikeustodistus. Opiskelijat eivät merkittävästi käytä julkisen terveydenhuollon palveluita.  

2.4  Opiskelun perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttaminen

Tutkija- ja opiskelijalain 12 §:ssä säädetään toisaalta ehdottomana luvan peruuttamisperusteena ja uusimatta jättämisenä se, ettei kolmannen maan kansalainen opiskelija enää täytä mainitussa pykälässä säädettyjä edellytyksiä, ja toisaalta myös harkinnanvaraisena perusteena se, että hänen toimeentulonsa ei ole turvattu. Eli tässä tapauksessa, kun on opiskelijasta kyse, tarkoitetaan edellytyksillä niitä, joista säädetään lain 7 §:ssä (direktiivin tarkoittama opiskelija) ja 7 a §:ssä (kansallinen oleskelulupa opiskeluun), joissa säädetään, että toimeentulon tulee olla turvattu ulkomaalaislain 39 §:n mukaisesti koko oleskeluluvan voimassaolon ajan.  

Ulkomaalaislain 39 §:ssä säädetään, että “oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei tässä laissa toisin säädetä”, ja myös, että “ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Tällaisena etuutena ei pidetä kustannuksia korvaavia sosiaaliturvaetuuksia.”  

Tutkija- ja opiskelijadirektiivin 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan kolmannen maan kansalaisen tämän direktiivin mukaisen maahanpääsyn osalta hakijan on osoitettava asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä, että kolmannen maan kansalaisella on suunnitellun oleskelun aikana riittävät varat toimeentuloa ja paluumatkaa varten ilman että hänen tarvitsee turvautua kyseisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään. Riittävien varojen arvioinnin on perustuttava tapauksen yksilölliseen tutkimiseen ja siinä on otettava huomioon varat, jotka ovat peräisin muun muassa avustuksista tai apurahoista, voimassa olevasta työsopimuksesta tai sitovasta työtarjouksesta taikka rahallisesta sitoumuksesta, joka on saatu oppilasvaihtojärjestöltä, harjoittelijoita vastaanottavalta yksiköltä, vapaaehtoisjärjestöltä, isäntäperheeltä tai au paireja välittävältä järjestöltä.  

Direktiivin 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on peruutettava lupa tai tarvittaessa jätettävä se uusimatta, jos kolmannen maan kansalainen ei enää täytä 7 artiklassa säädettyjä yleisiä edellytyksiä.  

Vaikka direktiivin sääntely 21 artiklan 1 kohdan osalta on kirjoitettu ehdottomaan muotoon (on peruutettava), ei se suomalaisessa hallintomenettelyssä tarkoita kuulemisvelvoitteesta poikkeamista ja saatujen selvitysten punnitsemisesta luopumista, eli edelleen arvioidaan, mikä merkitys selvityksille on kussakin yksittäistapauksessa annettava.  

Jos ulkomaalainen turvautuu toimeentulotukeen, voi se olla osoitus siitä, että hänen toimeentulonsa ei ole turvattu laissa säädetyllä tavalla. Turvautumisella toimeentulotukeen tarkoitetaan, että ulkomaalainen saa tai on saanut toimeentulotukea. Oleskeluluvan myöntämisen edellytykset eivät tällöin enää täyty. Oleskelulupa voidaan ottaa peruuttamisharkintaan, jossa ulkomaalaista tulee kuulla ja sen jälkeen tehdä harkinta, täyttyvätkö edellytykset luvan peruuttamiselle. Voimassa olevan sääntelyn nojalla osittain avoimeksi jää kysymys siitä, milloin peruuttamisperuste on olemassa, eli mikä on kynnys toimeentulotukeen turvautumisessa, onko se nollatoleranssi vai jotain muuta. Voimassa olevan ulkomaalaislain 39 §:n 3 momentin perusteella ei ole ollut täysin selvää, milloin uuden luvan myöntämättä jättämistä koskevaan harkintaan on ryhdyttävä ja siten jättää uusi oleskelulupa myöntämättä.  

2.5  Toimeentulotukitietojen luovuttaminen Maahanmuuttovirastolle

Toimeentulotukilain mukaan toimeentulotuki jakautuu perustoimeentulotukeen (7 §), täydentävään toimeentulotukeen (7 c §) ja ehkäisevään toimeentulotukeen (8 §). Kela myöntää perustoimeentulotukea, hyvinvointialueet ja Helsingin kaupungin sosiaalitoimi täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea. Lain 18 a §:ssä säädetään Kelan tiedonsaantioikeudesta ja tietojen luovuttamisvelvollisuudesta suhteessa hyvinvointialueeseen ja 18 b §:ssä hyvinvointialueen oma-aloitteisesta tietojen luovutuksesta Kelalle. 

Maahanmuuttoviraston oikeus saada tietoja Kelalta, hyvinvointialueilta ja Helsingin kaupungilta perustuu lain henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa (615/2020), jäljempänä mahtilaki, 11 §:n 1 momentin 1 kohtaan ja 13 §:n 4 momentin 4 kohtaan.  

Nykytilanteessa Maahanmuuttovirasto tekee omasta aloitteestaan Kelan järjestelmiin etuuksien maksamista koskevia automaattihakuja ja -valvontaa sekä jatkolupia koskevissa oleskelulupahakemuksissa että säännönmukaisessa jälkikäteisessä valvonnassa.  

Kelalla ei ole oikeutta ilmoittaa Maahanmuuttovirastolle oma-aloitteisesti tilanteista, joissa kolmannen maan kansalainen opiskelija on turvautunut perustoimeentulotukeen. Oikeus tietojenantoon syntyy myönnetyn perustoimeentulotuen osalta vain Maahanmuuttoviraston kysyessä tietoja. Näin ollen henkilön oleskelupa-asia ja oleskeluluvan edellytykset saattavat tulla tarkasteluun vasta paljon myöhemmin esimerkiksi jatko-oleskelulupaa harkittaessa. Myönnetyn toimeentulotuen kokonaismäärästä noin 97–98 % koskee perustoimeentulotuen myöntämistä. Näin ollen perustoimeentulotuesta vastaava Kela on kokonaisuuden kannalta huomattavasti merkittävämpi viranomainen kuin hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki. 

Maahanmuuttovirasto on aloittanut opiskelijoiden oleskelupien jälkivalvonnan vuoden 2023 viimeisen neljänneksen aikana. Automaattinen jälkivalvonta on samaan tapaan sääntöpohjaista kuin avustava automaatio. Jälkivalvonnalla tehdään automaattisia rekisteritarkastusajoja, jotka ajautuvat automaattisesti ennalta määriteltyihin hakemusryhmiin. Tämän jälkeen säännöt tarkastavat automaattisesti saadut tulokset, jonka jälkeen sovittujen raja-arvojen täyttyessä syntyvällä tehtävällä asia ohjataan tarvittaessa manuaaliseen käsittelyyn. Kela-rekisteritarkistuksen tietoja hyödynnetään jälkivalvonnassa. Jälkivalvonnassa tarkastellaan toimeentulotukitietoja. Jos opiskelija on hakenut toimeentulotukea, syntyy automaattisesti tehtävä, joka ohjaa asian manuaaliseen tarkasteluun virkahenkilölle sen selvittämiseksi, onko opiskelija turvautunut toimeentulotukeen. Jos manuaalisessa tarkastelussa vaikuttaa siltä, että oleskeluluvan edellytyksiä ei enää ole eli tässä tapauksessa toimeentulo ei enää ole turvattu, otetaan harkittavaksi oleskeluluvan peruuttaminen. Ennen päätöksen tekemistä asiakkaalle varataan aina tilaisuus tulla kuulluksi. Jos oleskelulupa päätetään peruuttaa, samalla päätetään myös asiakkaan maasta karkottamisesta.  

Maahanmuuttoviraston mukaan opiskelijan oleskeluluvan voimassaoloaikana osana automaattista jälkivalvontaa tarkistetaan Kelalta, onko opiskelija hakenut perustoimeentulotukea. Automaattisen jälkivalvonnan Kela-rekisteritarkastus tehdään Kelmu-rajapinnan kautta yksittäisinä kyselyinä.  

Rekisteritarkastukset on ajettu jälkivalvonnan kestäessä yhteensä 37 143 opiskelijan lupa-asiaan, ja 81 % asioista on mennyt tarkastuksesta läpi ilman mitään herätettä. Yhteensä 7 %:iin kaikista asioista (2 450 asiaa) on avattu peruuttamisharkinta. Automaattisen jälkivalvonnan aikana vuoden 2025 loppuun mennessä opiskelijoiden peruuttamisharkintoihin on tehty 1 198 peruuttamispäätöstä, kun koko vuonna 2024 päätöksiä tehtiin 471, eli luvan peruuttamiseen on päätynyt 49 % avatuista peruuttamisharkinnoista. Osa peruuttamisasioista on ollut tarkasteluhetkellä auki tai asiassa ei olla päädytty luvan peruuttamiseen. Peruuttamispäätösten osalta yleisin syy peruuttamiselle on ”ei opiskele”. Tämä peruste pitää sisällään laajasti erilaisia tilanteita. Esimerkiksi tapaukset, joissa henkilöllä ei ole enää opiskelupaikkaa, henkilö ei ole koskaan saapunut Suomeen tai ei ole enää Suomessa tai henkilöllä on nyt jokin muu peruste oleskelulleen, sisältyvät kaikki tähän kategoriaan. Tarkempaa erittelyä päätösperusteiden sisällöstä ei tämän hetken tilastoista ole saatavilla. Toimeentuloa (333 asiaa) tai rikosrekisteritietoja (10 asiaa) koskevat herätteet ovat olleet suhteellisen vähäisiä. Toimeentulotuen hakemisen ja myöntämisen perusteella lupia ei juurikaan peruuteta. Opiskelijat ovat todennäköisesti tietoisia siitä, että toimeentulotukeen turvautuminen voi johtaa luvan peruuttamiseen. Toimeentuloon liittyvät ongelmat voivat näkyä tilastoissa kuitenkin välillisesti esimerkiksi opintojen etenemättömyyden tai työntekijäksi siirtymisen myötä. Maahanmuuttoviraston tilastot ja .Selvitys työ- ja koulutusperusteisten oleskelulupien sääntelytason haavoittuvuuksista: Työryhmän loppuraportti, työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2025:37 

Kelalta saatujen tietojen mukaan on joitakin tapauksia, vaan ei tilastotietoa, joissa oleskelulupahakemuksessa toimeentuloedellytyksenä ilmoitettuja varoja tarkoituksen mukaisesti ”hävitetään” oleskeluluvan saamisen jälkeen. Tällainen tilanne on esimerkiksi, kun hakija kertoo lainanneensa rahaa, jotta saa oleskeluluvan, ja oleskeluluvan saamisen jälkeen maksaa lainan takaisin, jonka jälkeen opiskelijalla ei ole enää varaa omaan elatukseen. Voi olla myös tapauksia, joissa ensin tulee opiskelija ja hänen jälkeensä muu perhe, eikä perheellä ole tuloja tai varoja. Tällöin jokaisen perheenjäsenen oleskelun luonne arvioidaan Kelassa erikseen. Tyypillisesti perheenjäsenet ”vakuuttuvat” vakinaisen asumisen perusteella, kun opiskelijan etuusoikeuteen puolestaan liittyy rajoituksia. Kelan mukaan on myös esiintynyt joitain tapauksia, joissa hakija on jo käyttänyt omat varansa tai käyttää ne muuhun kuin omaan elatukseensa.  

Maahanmuuttovirasto saisi jatkossakin toimeentulotiedot Kelan järjestelmästä, kuten edellä on kuvattu. Esitys ei tuo velvollisuuksia oppilaitoksille eikä muillekaan tahoille ilmoittaa oma-aloitteisesti tai muutenkaan opiskelijan tai tämän perheen toimeentulotukeen turvautumisesta.  

2.6  Oppilaitoksen määritelmä

Voimassa olevan tutkija- ja opiskelijalain 4 §:n 6 a kohdan sanamuoto rajaa määritelmän ulkopuolelle sellaiset oppilaitokset, jotka ovat muun kuin opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvan viranomaisen valvomia tai rahoittamia. Tällaisia oppilaitoksia ovat esimerkiksi rikosseuraamusalan, pelastusalan ja ilmailualan koulutusta antavat oppilaitokset. Lain soveltamisen kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että opiskelijan oleskelulupa voitaisiin myöntää myös näissä oppilaitoksissa suoritettavaan opiskeluun lain 7 a §:ssä säädetyin edellytyksin. 

3.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että kolmannen maan kansalaisen opiskelijan turvautuminen toimeentulotukeen johtaisi nykyistä selkeämmin oleskeluluvan peruuttamista tai uuden oleskeluluvan myöntämättä jättämistä koskevaan harkintaan. Opiskelijan oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä olevan riittävän toimeentulon täyttämistä seurattaisiin nykyistä säännöllisemmin ja useammin automaatista jälkivalvontaa hyväksi käyttäen selvittämällä, onko opiskelijalle myönnetty toimeentulotukea. Opiskelijan tulisi tulla toimeen omilla tuloillaan tai varallisuudellaan sen sijaan, että hän turvautuisi toimeentulotukeen, minkä vuoksi tutkija- ja opiskelijalaissa säädettäisiin opiskelijaa koskevasta toimeentuloedellytyksestä ulkomaalaislaissa säädettyä toimeentuloedellytystä poikkeavasti. Laissa kuitenkin säädettäisiin, että lapsen etu, kokonaisharkinta ja suhteellisuusperiaate on otettava huomioon, kun tarkastellaan syitä, miksi toimeentulotukeen on turvauduttu. 

3.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Hallitusohjelman mukaan Kelalle asetetaan velvollisuus luovuttaa sekä pyydettäessä että oma-aloitteisesti Maahanmuuttovirastolle opiskelijan toimeentulotuen hakemista koskevat tiedot tietosuojalainsäädäntö huomioiden ja selvitetään mahdollisuudet hyödyntää muiden viranomaisten rekisteritietoja jälkivalvonnassa.  

Maahanmuuttovirasto saa tällä hetkellä perustoimeentulotukea koskevat tiedot Kelan Kelmu-järjestelmästä. Tietojensaantioikeudesta säädetään mahtilaissa, ja Maahanmuuttoviraston UMA-järjestelmän ja Kelan Kelmu-järjestelmän välillä on tiedonsiirron suorittamista varten rakennettuna rajapinta.  

Maahanmuuttovirasto on selvittänyt, että tiedonsiirto hallitusohjelmassa esitetyllä tavalla Kelasta Maahanmuuttovirastolle vaatisi uuden tiedonsiirtoliittymän rakentamisen. Kela luovuttaisi liittymän kautta Maahanmuuttovirastolle ”herätteitä” niistä opiskelijoista, joilla on opiskelijan oleskelulupa. Tämä vaatisi laajempaa järjestelmäkehitystä. Erillinen liittymä, joka automaattisesti lähettäisi tietoa Maahanmuuttovirastolle, olisi kokonaan uudentyyppinen liittymä. Jos liittymä kehitettäisiin, vaatisi se myös sen, että Kela pystyisi tunnistamaan ne toimeentulotukea saavat henkilöt, joista tietoa Maahanmuuttovirastolle on lähetettävä eli opiskelijan oleskeluluvalla oleskelevat. Laajemmin tietojen lähettäminen olisi myös ongelmallista tietosuojan näkökulmasta. Jotta Kela pystyisi tunnistamaan asiakkaistaan opiskelijan oleskeluluvalla oleskelevat, vaatisi tämä myös järjestelmän kehittämistä Kelassa. Liittymä, jossa UMA-järjestelmä automaattisesti loisi herätteitä Kelalle ja mahdollisille muille tahoille, toisi järjestelmän kehittämispaineita Maahanmuuttovirastolle ja aiheuttaisi kuormitusta UMA-järjestelmälle, varsinkin jos tahoja olisi useita. Tällaisista liittymistä on ollut toiveita useilta tahoilta ja viimeisimpänä korkeakoulujen taholta lukukausimaksuja koskevan lakihankkeen tiimoilta. Tällä hetkellä Kela saa päätösten vahvistamisen jälkeen tiedot oleskeluluvista, paitsi tilanteissa, joissa henkilöllä ei vahvistamisen hetkellä ole henkilötunnusta. Maahanmuuttoviraston puolella haasteita nähdään sen osalta, että henkilötunnus saataisiin heti kirjattua UMA-järjestelmään, kun se on saatavilla. Maahanmuuttovirastolla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten myöhemmät luvat tai luvan peruuttamiset päivittyvät Kelalle näkyviin tietoihin tai siitä, miten Kelassa käsitellään tai tallennetaan heidän saamiaan oleskelulupatietoja.  

Jos Kelan edellytettäisiin toimittavan tiedot Maahanmuuttovirastolle oma-aloitteisesti, vaatisi se uuden rajapinnan rakentamista ja toimeentulotukilain tiedonluovuttamista koskevan sääntelyn muuttamista. Jos tällainen muutos tehtäisiin, rajapinnan rakentamisesta aiheutuisi alustavan selvityksen mukaan Maahanmuuttovirastolle osalta arviolta noin 500 000 euron kustannukset, jonka päälle tulisivat vielä vuosittain kymmenien tuhansien ylläpitokustannukset, ja Kelalle arviolta 125 000–150 500 euron kustannukset, ja vuosittaiset ylläpitokustannukset, joille ei tässä vaiheessa ole esitetty arviota. Kustannuksia voidaan pitää korkeina ottaen huomioon, että toiminto koskisi vain opiskelijoita ja että herätteitä koskeva tietoliikenne arvioidaan ennakolta vähäiseksi.  

Maahanmuuttovirasto suorittaa tällä hetkellä opiskelijoihin liittyvää jälkivalvontaa. Maahanmuuttovirasto suorittaa samanlaista jälkivalvontaa muissakin luvissa ja laajentaa sen käyttöä, joten jälkivalvonnan ajojen järjestämisessä tulee huomioida, ettei toiminta ruuhkaudu ja muutu sitä kautta tehottomaksi suorittaa ja käsitellä siitä nousevia herätteitä. Herätteillä tarkoitetaan ajoista nousseita asioita työjonoon, jotka edellyttävät niiden tarkempaa manuaalista selvittämistä ja mahdollisesti luvan peruuttamista koskevan prosessin käynnistämistä. Opiskelijoiden osalta valvontaa on suoritettu vuoden 2023 viimeisestä vuosineljänneksestä lukien. Siitä lähtien opiskelijoiden toimeentulotukeen liittyviä herätteitä on tullut esille 333 kappaletta, kun valvonta on kohdistunut yli 37 000 oleskelulupaan. Kysymys on siitä, kuinka usein tarkistuksia olisi tehtävä, jotta resursseja vaativaa jälkivalvontaa ei suoritettaisi liian usein ja herätteitä tulisi ilmi kuitenkin vähän, vaan se olisi tehokasta ja olisi opiskelijoille viestinä, että toimeentulotukeen turvautumista valvotaan. Kysymys on myös siitä, onko perusteltua kohdistaa järjestelmäkehittämiseen resursseja yksinomaan opiskelijoita koskien, kun herätteitä tulee ilmi vähän ja jälkivalvonnan keinoin ne saadaan jatkossakin tehokkaasti ja ajantasaisesti esille ja tutkintaan. Jälkivalvonnan tehokkuuden kannalta olisikin perusteltua toteuttaa tietojenluovuttamisen vaatiman rajapinnan rakentaminen ja tarvittavat lakimuutokset toisen lakihankkeen yhteydessä, jolloin Kelan tietojen luovuttaminen koskisi kaikkia oleskelulupaperusteita, eikä vain opiskelijan oleskelulupaa.  

Ehdotuksen mukaan Kelalle ei esitetä säädettävän velvollisuutta oma-aloitteisesti luovuttaa opiskelijan toimeentulotukeen turvautumisen tietoja, vaan toimeentulotukeen turvautuminen selvitettäisiin Maahanmuuttoviraston suorittamana jälkivalvontana. Jälkivalvonnan suorittamista ei kirjattaisi lakiin, koska kysymys on Maahanmuuttoviraston oman toiminnan järjestämisestä ja sen tekemisestä mahdollisimman tehokkaasti. Jälkivalvonnan suorittamista kuitenkin seurattaisiin muun muassa Maahanmuuttoviraston tulossopimuksessa ja siihen liittyvissä seurantakeskusteluissa.  

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Viro

Virossa oleskeluluvan hakeminen opiskelun perusteella edellyttää, että hakija osoittaa toimeentulonsa riittäväksi. Riittävän toimeentulon taso on määritetty nelinkertaiseksi suhteessa vuosittain vahvistettavaan kansalliseen toimeentulorajaan kuukaudessa. Nykyinen toimeentuloraja on 200 euroa kuukaudessa. Hakijan on siten osoitettava, että hänellä on riittäviä tuloja vähintään 800 euroa kuukaudessa, mikä on samaa tasoa kuin Suomessa Maahanmuuttoviraston edellyttämä taso. 

Ulkomaalaislain mukaan oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos hakija ei enää täytä oleskeluluvan myöntämisen ehtoja eli myös, jos hän ei enää täytä laillista toimeentuloedellytystä. Sosiaalietuuksien tai opintorahan saaminen ei kuitenkaan itsessään ole peruste luvan peruuttamiselle. Käytännössä osa ulkomaalaisista opiskelijoista haki tarveharkintaista opintorahaa, vaikka heidän oli oleskelulupaa hakiessaan osoitettava toimeentulonsa riittäväksi ja toimeentulon tuli olla kunnossa oleskeluluvan voimassaoloaikana. Vuonna 2018 noin 20 % ulkomaalaisista opiskelijoista sai tarveharkintaista opintorahaa. Koska ulkomaalaisilta opiskelijoilta edellytetään riittävää toimeentuloa oleskeluluvan saamiseksi ja jotta he eivät aiheuttaisi rasitetta Viron sosiaaliturvajärjestelmälle, lakia muutettiin vuonna 2022. Lakiin lisättiin säännös, jonka mukaan tilapäisen opiskeluluvan haltijalla ei enää ole oikeutta tarveharkintaiseen opintorahaan. Siten he eivät voi enää saada tarveharkintaista opintorahaa. Sääntely vastaa Suomen sääntelyä, sillä ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty oleskelulupa opiskelun perusteella, ei myönnetä opintotukea. 

Virossa opiskelijoita, joille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, ei suljeta pois sosiaaliavustusten piiristä. Siten he voivat hakea sosiaalietuuksia. Kuitenkin edellytyksenä on, että oleskelulupa on voimassa ja toimeentuloedellytys täyttyy. Poliisi ja rajavartiolaitos suorittavat jälkivalvontaa. Sosiaalietuuksista esimerkiksi vanhempainraha, eläke- ja työttömyysetuudet ovat hyväksyttyjä tuloja (legal income) toimeentulon osalta (Viron ulkomaalaislain 9 §). Jos henkilö hakee toimeentulotukea, sitä ei lueta hyväksyttäviin tuloihin. 

Ruotsi

Ruotsin ulkomaalaislaissa säädetään tutkija- ja opiskelijadirektiivissä säädetyn mukaisesti korkea-asteen opiskelijoista ja entisistä opiskelijoista, jotka hakevat opintojen suorittamisen jälkeen oleskelulupaa työnhakua ja yritystoiminnan aloittamista varten, että ulkomaalaisella on oltava riittävät omat varat toimeentuloaan varten. Lisäksi laissa säädetään, että oleskelulupa on peruutettava, jos toimeentuloedellytys ei enää täyty. 

Ulkomaalaisen käytettävissä on oltava vähintään 10 584 kr (noin 940 euroa Ruotsin kruunun kurssi 16.12.2025: 1 kr = 0,09 euroa ja 1 euro = 10,94 kruunua.) kuukaudessa koko lupakauden ajan. Jos ulkomaalainen saa koulutuksen järjestäjältä tai kansainvälistä vaihtoa edistävältä organisaatiolta maksuttoman ruokailun ja/tai majoituksen, vaadittavaa toimeentulotasoa voidaan alentaa. Maksuttoman ruokailun osalta toimeentuloedellytystä alennetaan 2 940 kruunulla (noin 260 eurolla) kuukaudessa. Jos ulkomaalaisella on maksuton majoitus, toimeentuloedellytystä alennetaan 4 704 kruunulla (noin 417 eurolla) kuukaudessa. 

Ruotsin Maahanmuuttoviraston käsikirjassa todetaan, että avustukset ja tuet voidaan tietyissä olosuhteissa lukea ulkomaalaisen hyväksi ilman, että niillä on vaikutusta oleskelulupaan. Tällainen on esimerkiksi tilanne, jossa ulkomaalaisella on oikeus saada opintotukea opintotukilautakunnalta (CSN) sillä perusteella, että hänellä on aiemmin ollut oleskelulupa Ruotsissa. Muita hakijan Ruotsin valtiolta mahdollisesti saamia avustuksia, kuten toimeentulotukea (entinen sosiaaliavustus) tai asumistukea, ei kuitenkaan hyväksytä. Toimeentulosääntelyn tarkoituksena on varmistaa, että Ruotsin sosiaalihuoltojärjestelmään ei turvauduta.