Ehdotetut muutokset helpottaisivat työttömien työnhakijoiden mahdollisuuksia opiskella avoimia korkeakouluopintoja yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, kansalaisopistossa ja kesäyliopistossa työttömyysturvaoikeutta menettämättä. Muutokset lisäisivät ennakoitavuutta työttömyysturvaoikeuden säilymisestä avointen korkeakouluopintojen aikana sekä vähentäisivät hallinnollista taakkaa, kun viranomainen ei selvittäisi näiden opintojen vaikutusta työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Työttömyysetuusvaikutukset arvioidaan vähäisiksi.
Työttömyysturvalaissa säädetyn päätoimisen opiskelun määritelmän muuttamisen keskeiset riskit julkisen talouden näkökulmasta liittyvät mahdolliseen työttömyysturvamenojen kasvuun ja työllistymisen pitkittymiseen. Opiskelun jälkeinen työllistyminen voi nostaa aiemmin työttömän henkilön tuottavuutta ja nostaa työhön osallistumisen todennäköisyyttä pidemmällä aikavälillä, mutta lyhyellä aikavälillä opiskelu voi hidastaa työllistymistä (”lukkiutumisvaikutus”). Tästä näkökulmasta päätoimista oikeutta opiskella työttömyysturvalla on ollut perusteltua rajata. Sivutoimiseen opiskeluun liittyvän sääntelyn keventämisen riskinä on, että sivutoimisesta opiskelusta tulee tosiasiallisesti päätoimista. Avoimen korkeakoulun opintoihin ei pääsääntöisesti voi saada opintotukea, mutta työttömyysetuudella opiskelun helpottaminen voi syrjäyttää työssäkäyntiä ja myöhästyttää tutkinto-opiskelijaksi opintoetuudelle siirtymistä, mikä tarkoittaa opintoetuuden korvautumista työttömyysetuudella.
4.2.1
Vaikutukset julkiseen talouteen
Lähtökohtaisesti avoimina korkeakouluopintoina suoritettavien opintojen sallimisella työttömyysetuutta menettämättä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia opiskelijamääriin eikä näin ollen myöskään työttömyysturvamenoihin. Tämä perustuu siihen, että avoimena korkeakouluopetuksena suoritettavat kurssit ovat tyypillisesti kestoltaan alle kolme kuukautta tai niin lyhytkestoisia, että opintoja pidetään jo nykyisinkin sivutoimisina ja niiden suorittaminen on lähtökohtaisesti ollut sallittua. Keskeinen muutos olisi siis vain työnhakijan opintoja koskevan ilmoitusvelvollisuuden poistuminen.
Ilmoitusvelvollisuuden poistuminen vähentää opintoihin liittyvää työttömyysturvaselvittelyä ja epävarmuutta etuusoikeuden jatkumisesta, minkä voi olettaa maltillisesti lisäävän kiinnostusta opiskeluun. Kun vuonna 2010 tuli mahdolliseksi opiskella työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisesti tutkintokoulutuksessa, lisääntyi työttömien opiskelu noin 0,5 prosenttiyksiköllä Aihinen, Alasalmi, Busk, Holappa, Koivula, Mayer, Oosi, Siltala, Vaahtoniemi (2024). Työttömyysetuudella tuettu omaehtoinen opiskelu työllistymisen ja jatkuvan oppimisen väylänä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:10. Opiskelu lisääntyi lähinnä 25–35-vuotiaiden ikäryhmässä, mutta opintorahan käyttö väheni myös vanhemmissa ikäryhmissä, joskin vähemmän. Opiskelu lisääntyi eniten ylioppilaiden ja keskiasteen suorittaneiden joukossa, mutta myös opintorahan syrjäyttäminen oli suurta näissä ryhmissä. Eniten opintorahan käyttö väheni perusasteen varassa olevien joukossa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta vaikutukset olivat vähäisimmät.. Työttömistä noin kahdeksan prosenttia osallistui tutkintokoulutukseen ennen reformia. Vuosina 2009–2010 toteutettu uudistus koulutuspäivärahan korvaamisesta työttömyysetuudella tuettavilla omaehtoisilla opinnoilla Muutosta on käsitelty tämän esityksen luvussa 2.1.2.1. oli huomattavasti tämän esityksen uudistusta merkittävämpi, sillä ennen muutosta työnhakijalla tuli koulutuksen aloittaessaan olla työssäoloaikaa vähintään kymmenen vuotta. Työhistoriaedellytys tarkoitti käytännössä, että koulutuspäivärahalla oli mahdollista aloittaa opinnot aikaisintaan 28-vuotiaana. Vuonna 2008 opinnot aloittaneista kahdeksan prosenttia oli alle 35-vuotiaita. Uudistus lisäsi työttömille mahdollisuuksia opiskella ilman työttömyysturvavaikutuksia huomattavasti enemmän (kaikki tutkintokoulutus), vapautti heidät työnhakuvelvoitteista ja lisäsi etuustasoa niin sanotun aktiiviajan korotusosan ja kulukorvauksen takia. Avointen korkeakouluopintojen opintosuoritukset ovat keskimäärin kahdeksan opintopistettä, mikä tarkoittaa noin 1,5 kuukauden päätoimista opiskelua, joten lyhyen keston takia lukkiutumisvaikutuksen (mutta myös siitä seuraava työllisyysvaikutuksen) voidaan olettaa jäävän huomattavasti työttömyysetuudella tuettua omaehtoista opiskelua pienemmäksi (esimerkiksi työnhakua ei lopeteta opintojen ajaksi).
Näin ollen voidaan olettaa, että esitetty muutos avoimen korkeakoulun opintojen ilmoitusvelvollisuuden poistamisesta lisäisi työttömien opiskelua selvästi vähemmän kuin vuoden 2010 uudistus, esimerkiksi kolmanneksella (0,2 prosenttiyksikköä), mikä tarkoittaisi noin 500 henkilön kasvua avoimien korkeakouluopintojen opiskelijoiden määrässä. Tämän arvioidaan pidentävän etuusjaksoja jonkin verran ensimmäisen kolmen vuoden aikana (-0,5 miljoonaa euroa), mutta parantaa työllisyyttä pidemmällä aikavälillä (+1,1 miljoonaa euroa 4–10 vuotta opiskelusta) Olettaen, että opinnot pysyvät yhtä lyhyinä kuin nykyisin, eli noin 2 kuukauden mittaisina. Lukitusvaikutus ja sen jälkeinen työllisyysvaikutus on arvioitu Aihinen ym. (2024) parametrien avulla suhteuttamalla avoimen opiskelun opintojen pituutta (2 kuukautta) tutkimuksen kohteen olleeseen omaehtoisten opintojen pituuteen (24 kuukautta). .
Työttömien opiskelun lisääntymisen rinnalla toinen vaikutuskanava on tällä hetkellä muulla tavoin opintonsa rahoittavien henkilöiden siirtyminen työttömyysetuuksille. Vuoden 2010 uudistus vähensi opintorahan saajien määrää noin 1,5 prosenttiyksikköä, eli opiskelu opintorahalla korvautui opiskelulla työttömyysetuudella. Avoimiin yliopisto-opintoihin ei voi pääsääntöisesti saada opintotukea, joten ongelman opintorahan syrjäyttämisestä ei arvioida olevan suuri.
Jos avoimien korkeakouluopintojen opiskelu muodostuu taloudellisesti houkuttelevammaksi, voi avoimen kautta opiskelu opintojen alkuvaiheessa kuitenkin pitkittyä ja tutkinto-opiskelijaksi haku viivästyä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että opintoetuus korvautuisi työttömyysetuudella. Kannuste opiskella työttömyysetuudella opintorahan sijaan on merkittävä: opintorahaa voi saada 3 360 euroa vuodessa, kun työttömyysetuus on keskimäärin 7 437–15 879 euroa vuodessa (yleistuki–ansiopäiväraha), ja lisäksi opiskelijan asumislisä on huomattavasti alhaisempi (enintään 296 euroa kuukaudessa) kuin työttömän asumistuki (esimerkiksi 394 euroa kuukaudessa). Kannuste opiskella työssäkäynnin tai opintorahan sijaan työttömyysetuudella on siis merkittävä, vaikka opinnoista joutuisikin maksamaan esimerkiksi 900–2700 euroa vuodessa (60 opintopistettä, 15–45 euroa/opintopiste Lausuntopalautteen perusteella tutkintoon johtavien opintojen hinnaksi voisi muodostua kuitenkin jopa 8 000–12 000 euroa vuodessa. Toisaalta ylipistoilla ja ammattikorkeakouluilla on vahva rahoituskannustin avoimen opetuksen järjestämiseen, kun valtionrahoitusmalli palkitsee avoimessa suoritetuista opinnoista 129–151 euroa opintopistettä kohti, eli 7 700–9 100 euroa/lukuvuosi (60 op) (Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi yliopistolain ja ammattikorkeakouluin väliaikaisesta muuttamisesta (opintosetelikokeilu), VN/2166/2026). Näin ollen oppilaitoksilla on hyvä kannustin pyrkiä laajentamaan avoimen opetuksen tarjontaa, mikäli voisi johtaa maksujen pysymiseen maltillisella tasolla ja siten muodostaa (ansiosidonnaisella) työttömyysetuudella opiskelusta huomattavasti opintoetuutta houkuttelevamman vaihtoehdon. Voi kuitenkin olla, että valmistelussa olevassa esityksessä tutkinto-oikeuden myöntämisestä säädetään maksujen täyskatteellisuudesta, mikä todennäköisesti korottaisi hintoja ja siten pienentäisi kannustinta työttömyysetuudella opiskeluun opintoetuuden sijaan.).
Koska esitetty muutos on huomattavasti pienempi kuin vuoden 2010 omaehtoisen opiskelun reformi, voidaan olettaa, että myös työssäkäynnin ja opintorahan syrjäytyminen työttömyysetuuksilla on vähäisempää, esimerkiksi kolmannes vuoden 2010 reformin vaikutuksesta. Tällöin 1 600 henkilöä siirtyisi rahoittamaan opiskeluun työttömyysetuudelle pois ansiotyöstä tai opintoetuuksilta, jolloin etuuskustannukset kasvaisivat noin 0,6 miljoonaa euroa, jolloin kokonaiskustannukset julkiselle taloudelle olisivat pidemmällä aikavälillä neutraalit, kun edellä esitetty lukitusvaikutuksen jälkeinen työllisyysvaikutus huomioidaan.
Käyttäytymisvaikutuksen täsmällinen ennakointi on vaikeaa. Nykyinen säännös opintokokonaisuuden kestosta on vaikeaselkoinen ja on siksi mahdollista, joskin epätodennäköistä, että tulkintaepävarmuuden poistuessa opiskelu lisääntyykin enemmän, vaikka muutoksessa on suurelta osin kyse ilmoitusvelvollisuuden poistumisesta.
Keskeinen epävarmuus liittyy niin sanottuihin avoimen väylän opintoihin sekä polkuopintoihin, ja ensimmäistä tutkintoaan suorittavien ohjautumiseen opintotuen sijaan työttömyysetuudelle. Jos vuosittain 20 000 ilman opiskelupaikkaa jäävää uutta ylioppilasta hakeutuisi työttömyysetuudelle rahoittamaan välivuosien aikaisia avoimia korkeakouluopintojaan ja korkeamman etuustason takia jatkaa opintojaan mieluummin työttömyysetuuksilla avoimen väylän kautta, olisivat kustannukset julkiselle taloudelle merkittävät. Polkuopintojen lukitusvaikutukset ovat todennäköisesti myös selvästi muita avoimia opintoja suuremmat, erityisesti siksi, että opiskelija joutuu sitoutumaan koko opintokokonaisuuden maksamiseen etukäteen eikä maksua palauteta opiskelupaikan vahvistamisen jälkeen. Näin ollen kannuste työllistymiseen kesken opintojen voi olla heikko. Hallituksen niin sanotussa puoliväliriihessä 2025 tekemän linjauksen mukaan tutkinnon suorittaminen avoimilla korkeakouluopinnoilla tullaan myöhemmin mahdollistamaan. Näitä opintoja ei rajattaisi muutoksen ulkopuolelle, koska tavoitteena on mahdollisimman laajasti mahdollistaa avointen korkeakouluopintojen opiskelemista.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi 25 vuoden ikärajasta, minkä arvioidaan vähentävän merkittävästi estävän siirtymiä opintoetuuksilta työttömyysetuudelle. Suurin osa keskiasteelta valmistuvista nuorista on 25 vuotta täyttäessään jo siirtynyt korkeakouluihin opintoetuuksille ja näin ollen riski opintorahan korvaantumiseen työttömyysetuudella vähenisi merkittävästi. Ikärajasta säätäminen olisi tarkoituksenmukaista myös sääntelyn yksinkertaisuuden näkökulmasta.
Myös opintojen maksullisuus Työnhakija maksaa avoimet korkeakouluopintonsa itse. Avoimien korkeakouluopintojen enimmäishinta on ollut 15 euroa/opinto-oikeuteen kuuluva opintopiste, eli esimerkiksi 5 opintopisteen kurssi 75 euroa. Keväällä 2024 nostettiin avointen korkeakouluopintojen enimmäismaksuja 15 eurosta 45 euroon yhtä opinto-oikeuteen kuuluvaa opintopistettä kohden. Toistaiseksi maksuja on korotettu maltillisesti. Yliopistot tarjoavat myös jonkin verran kokonaan maksuttomia MOOC-kursseja. Opintojen maksullisuus todennäköisesti rajoittaisi avointen korkeakouluopintojen opiskelua, vaikka opinnot eivät vaikuttaisi työttömyysturvaoikeuteen. vähentää tämän riskin toteutumisen todennäköisyyttä, vaikka opintomaksujenkin jälkeen varsinkin ansiopäivärahalla opiskelu voi olla ansiotyöhön tai opintorahalla tutkinto-opiskelijana opiskeluun nähden houkuttelevaa. Joissakin korkeakouluissa väyläopintojen maksut myös hyvitetään myöhemmin tutkinto-opiskelijoiksi siirtyville. Valmisteilla oleva 30 opintopisteen laajuinen opintoseteli toiselta asteelta valmistuville, korkeakoulupaikkaa vaille jääneille nuorille voi niin ikään lisätä työttömyysetuuden houkuttelevuutta suhteessa opintotukeen ja tutkinto-opiskelijaksi siirtymiseen. Setelin rajoittaminen 30 opintopisteeseen pienentäisi riskin todennäköisyyttä tehokkaasti.
Hakiessaan tutkinto-opiskelijaksi valintakokeen tai todistusvalinnan kautta, työnhakija ei voi olla varma, tullaanko hänet myöhemmin valitsemaan tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, joten hänen kannattaisi varmuuden vuoksi hakea opinto-oikeutta joka vuosi. Tämä vähentää kannustetta työttömyysetuudella avointen korkeakouluopintojen opiskeluun suhteessa tutkinto-opiskeluun opintorahalla. Niin sanotun avoimen väylän kautta siirtyy nykyisin vuosittain tutkinto-opiskelijaksi noin 6 000 opiskelijaa Vipunen-tilastopalvelun mukaan avoimen väylän kautta korkeakoulupaikan vastaanottaneita on viime vuosina ollut noin 6 000 opiskelijaa., mikä rajoittaa myös työttömyysetuudella opiskelevien avoimen väylän opiskelun lisääntymistä.
Korkeakoulut ovat todenneet väylä- ja polkuopintojen perusteella tutkinto-opiskelijaksi valikoituneiden olevan motivoituneita opiskelijoita ja lisänneet avoimen väylän ja polkuopintojen kautta tutkinto-opiskelijaksi valintaa. Hallituksen niin sanotussa puoliväliriihessä 2025 tekemän linjauksen mukaan tutkinnon suorittaminen avoimilla korkeakouluopinnoilla tullaan myöhemmin mahdollistamaan; https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM062:00/2025. Opetus- ja kulttuuriministeriön hanke Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta (tutkinnon suorittaminen avoimena korkeakouluopetuksena), mikä tuottaa epävarmuutta ehdotuksen vaikutuksiin tulevaisuudessa.
Niin sanottuihin väyläopintoihin liittyviä riskejä pienentää se, että työnhakijalle asetettaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukainen työnhakuvelvollisuus ja häntä koskisivat samat velvollisuudet kuin muitakin työnhakijoita.
Muutos nykytilaan on siis pieni ja ikärajan, opintojen maksullisuuden sekä tutkinto-oikeuden epävarmuuden pitäisi rajata riskiä, että avointen korkeakouluopintojen ilmoitusvelvollisuuden poistaminen lisäisi merkittävästi opiskelua työttömyysetuudella ja ennen kaikkea syrjäyttäisi työssäkäyntiä tai opintorahalla opiskelua. Koska käyttäytymisvaikutuksen arvioiminen luotettavasti on vaikeaa ja avoimen opintoihin on suunnitteilla muutoksia tulevaisuudessa, vaikutusarvioon on laskettu myös riskiskenaario, jossa avoimen korkeakoulun laajentunut tarjonta, tutkinto-oikeus ja hyvitettävät opintomaksut muuttavat tilannetta ja nykyisin ansiotyöllä tai vanhempien tuella avoimen opintojaan rahoittavia siirtyy työttömyysetuudelle vastaava osuus kuin vuoden 2010 omaehtoisen opiskelun reformissa (Aihinen ym. 2024) ja lisäksi opintojen kesto pidentyy muutamasta kuukaudesta lähemmäs kahta vuotta. Tämä riskiskenaario tarkoittaisi työttömien opiskelun lisääntymistä 1 600 hengellä (0,5 prosenttia), ja työttömyysetuuden saajien kasvua 7 700 hengellä, mikä kokonaisuudessaan tarkoittaisi 85 miljoonan kustannuksia julkiselle taloudelle. Skenaario on kuitenkin epätodennäköinen edellä mainittujen rajoitusten takia. Rajoitusten johdosta esityksen katsotaan siis olevan julkisen talouden kannalta kustannusneutraali, kuten kappaleen alussa on selvitetty.
4.2.2
Yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.2.1
Vaikutukset perusoikeuksien toteutumiseen
Esitetyt muutokset vaikuttaisivat perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden toteutumiseen, 16 §:n 2 momentissa turvattuihin sivistyksellisiin oikeuksiin, 19 §:ssä turvattuun oikeuteen sosiaaliturvaan sekä 21 §:n 1 momentissa turvattuun jokaisen oikeuteen saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä.
Ehdotettu muutos koskisi pääosin 25 vuotta täyttäneitä työnhakijoita. Muutoksilla olisi vaikutuksia perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Jatkossa avointen korkeakouluopintojen opiskelu työttömyysetuudella olisi yhdenvertaisempaa työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden ja muiden työnhakijoiden välillä.
Perustuslain 19 §:n 2 momentissa turvataan oikeus sosiaaliturvaan. Esitetty muutos turvaisi työnhakijan työttömyysetuusoikeuden viivytyksetöntä ja sujuvaa käsittelyä työnhakijan avoimiin yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoihin liittyvissä tilanteissa. Lisäksi työnhakijalle voi muodostua oikeus työttömyysetuuteen tilanteissa, joissa oikeutta työttömyysetuuteen ei nykytilanteessa ole ollut päätoimisten opintojen perusteella. Nämä muutokset tukisivat perustuslain 19 §:n 2 momentissa ja 21 §:n 1 momentissa turvattujen oikeuksien toteutumista. Muutokset voisivat joissain määrin vaikuttaa siten, että työnhakijan tarve turvautua perustuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettuun viimesijaiseen etuuteen, käytännössä toimeentulotukeen, vähenee.
Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Esitetyt muutokset tukisivat perustuslain 16 §:n 2 momentissa säädettyjen seikkojen toteutumista, kun muutokset parantaisivat työttömien mahdollisuuksia opiskella työnhaun ohessa työttömyysetuutta menettämättä.
Myös kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttaminen siten, että avointen korkeakouluopintojen opiskelua ei voitaisi enää tukea työttömyysetuudella, on merkityksellistä erityisesti perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta. Alle 25-vuotiailla kotoutujilla säilyisi kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttamisesta huolimatta mahdollisuus opiskella avoimia korkeakouluopintoja työttömyysetuutta menettämättä työttömyysturvalain 2 luvun 10 §:ssä säädettyjen opintojen kestoon ja laajuuteen liittyvien rajojen puitteissa. Opiskeltaessa työttömyysetuudella kotoutumisen edistämisestä annetun lain nojalla kotoutujalle maksetaan opintojen ajalta kulukorvausta ja etuutta on mahdollista saada tietyissä tilanteissa myös silloin, kun siihen ei muuten olisi oikeutta esimerkiksi asetetun työttömyysturvaseuraamuksen takia. Toisaalta työttömyysetuudella tuettu opiskelu on kotoutujaa työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvoittavaa, kun taas opiskeltaessa työttömyysturvalaissa tarkoitettujen rajojen puitteissa opiskeluun ei liity velvoittavuutta.
Alle 25-vuotiaat voisivat jatkossakin itse vaikuttaa siihen, ettei esimerkiksi työttömyysturvaseuraamuksia tule asetettavaksi, mutta esimerkiksi yleistuen odotusaikaan kotoutuja ei voi omilla toimillaan vaikuttaa. Muutokset eivät merkitsisi sitä, että niillä olisi vaikutusta perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden ydinsisältöön. Etuuden tason osalta heikennys työttömyysturvalaissa säädettyjen rajojen puitteissa opiskeltaessa olisi ainoastaan kulukorvauksen lakkaaminen. Tätä ei voida pitää merkittävänä muutoksena.
Niiden kotoutujien osalta, jotka ovat täyttäneet 25 vuotta, heikennys nykyiseen olisi opintojen ajalta maksetun kulukorvauksen lakkaaminen sekä opiskeluaikaisen etuusoikeuden poistuminen tilanteissa, joissa etuusoikeutta ei ole esimerkiksi asetetun työttömyysturvaseuraamuksen tai yleistuen odotusajan takia. Toisaalta opinnot eivät enää olisi kotoutujaa velvoittavia. Näiden työnhakijoiden kohdalla tulee lisäksi ottaa huomioon, että he hyötyisivät täysimääräisesti ehdotettujen muutosten mukaisesta opiskelumahdollisuudesta.
Kokonaisuutena arvioiden kotoutujien omaehtoiseen työttömyysetuudella tuettuun opiskeluun liittyvä muutos sisältää sekä kotoutujan opiskelumahdollisuuksia parantavia että heikentäviä seikkoja. Muutosten tavoitteena oleva etuusjärjestelmän selkeys kuitenkin korostuu erityisesti vieraskielisten kohdalla, ja tämä voi tosiasiallisesti parantaa 25-vuotta täyttäneiden asemaa.
4.2.2.2
Vaikutukset työttömiin
Työttömyysturvalaissa säädetysti työttömyysetuuteen oikeus on kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla. Työttömyysturvalain mukaan työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä tai omassa työssä. Työttöminä pidetään myös muun muassa kokoaikaisesti lomautettuja. Työttömyysturvalain mukaan työnhakijana pidetään henkilöä, joka työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa säädetyllä tavalla on rekisteröity työnhakijaksi, on pitänyt työnhakunsa työvoimaviranomaisessa voimassa ja asioi työvoimaviranomaisessa sen edellyttämällä tavalla.
Esityksessä ehdotettu työttömyysturvalain opiskelua koskevia säännöksiä koskeva muutos helpottaisi työnhakijoiden mahdollisuuksia opiskella työnhaun ohessa työttömyysetuutta menettämättä. Ehdotus mahdollistaisi työnhakijalle nykyistä paremmin oman osaamisen ja työllistymisvalmiuksien kehittämisen työttömyysetuutta saadessa.
Ehdotettu muutos vähentäisi työnhakijoiden tarvetta asioida työvoimaviranomaisen kanssa. Työnhakijoiden ei tarvitsisi ilmoittaa eikä selvittää ehdotuksessa tarkoitettuja avoimia korkeakouluopintoja työvoimaviranomaisen eikä KEHA-keskuksen kanssa. Työnhakijan opintoihin liittyvän selvittämisen vähenemisen arvioidaan nopeuttavan ja selkiyttävän työnhakijan työttömyysturvaoikeuden selvittämistä ja ratkaisemista.
Muutoksella ei olisi vaikutusta työnhakijan palveluprosessiin eikä työnhakuvelvollisuuteen. Työnhakijan tulisi toteuttaa työllistymissuunnitelmaa tai sitä korvaavaa suunnitelmaa sekä hakea työmahdollisuuksia suunnitelmaan sisältyvän työnhakuvelvollisuuden mukaisesti. Työnhakija olisi lähtökohtaisesti täysimääräisen työnhakuvelvollisuuden piirissä, mikä tarkoittaa neljän työmahdollisuuden hakemista kuukauden kestävän tarkastelujakson aikana, ellei määrällistä työnhakuvelvoitetta olisi alennettu tai jätetty asettamatta. Työttömyysetuuden jatkumisen edellytyksenä työnhakijan olisi sovitettava opintonsa siten, että työn hakeminen ja vastaanottaminen, työllistymissuunnitelman toteuttaminen sekä työnhakijan palveluprosessiin osallistuminen on mahdollista.
Kotoutumisen edistämisestä annetun lain osalta muutos koskisi myös alle 25-vuotiaiden työttömyysetuudella tuettuja omaehtoisia avoimia korkeakouluopintoja. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain perusteella omaehtoisia opintoja työttömyysetuudella tuettuina opiskelevilla ei olisi enää oikeutta myöskään yhdeksän tai 18 euron päivittäiseen kulukorvaukseen. Yhdenvertaisen ja yhdenmukaisen soveltamisen vuoksi avoimista korkeakouluopinnoista ehdotetaan säädettävän kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa samaan tapaan kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa.
Avointen korkeakouluopintojen suorittaminen kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisina työttömyysetuudella tuettuina omaehtoisina opintoina on ollut vähäistä. Johtuen myös opintojen maksullisuudesta tämän mahdollisuuden poistumisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia kotoutujien opiskelumahdollisuuksiin. Avointen korkeakouluopintojen opiskelu olisi edelleen mahdollista kotoutuja-asiakkaille kuten muillekin työnhakijoille. Esityksessä ehdotetun mukaisesti myös 25 vuotta täyttäneet kotoutuja-asiakkaat voisivat opiskella avoimia korkeakouluopintoja ilman vaikutusta työttömyysturvaan.
Avointen korkeakouluopintojen maksullisuus voi vaikuttaa siihen, missä määrin työnhakijoilla on halukkuutta suorittaa näitä opintoja. Maksullisuuden takia ehdotetut muutokset voivat myös kohdentua niihin työnhakijoihin, joilla on taloudelliset mahdollisuudet opiskeluun.
4.2.2.3
Vaikutukset työllisyyteen
Esitys voi jonkin verran lisätä työttömien opiskelua. Tällä arvioidaan lyhyellä aikavälillä olevan työllisyyttä heikentävä lukitusvaikutus, mutta pitkällä aikavälillä muutos voi jonkin verran vahvistaa työvoiman osaamistasoa ja sitä kautta vähentää työttömyysjaksoja. Arvioon liittyviä käyttäytymisvaikutusten epävarmuuksia on kuvattu kappaleessa 4.2.1.
Muutos voi myös hieman lyhentää opiskeluaikoja esimerkiksi tilanteissa, joissa työttömyysaikaisia sivutoimisia opintoja voidaan lukea hyväksi myöhemmin suoritettavaan tutkintoon.
Kokonaisuudessaan esityksen työllisyysvaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä, koska esitetty muutos tarkoittaa lähinnä sääntelyn selkiyttämistä ja opinnoista ilmoittamisvelvollisuuden poistumista. Näin ollen odotukset työttömien opiskelun lisääntymisestä ovat maltilliset.
4.2.3
Viranomaisvaikutukset
25 vuotta täyttäneen työnhakijan ei tulisi enää ilmoittaa ehdotuksessa tarkoitetuista avoimista korkeakouluopinnoistaan työvoimaviranomaiselle. Muutos vähentäisi työnhakijoiden tekemien ilmoitusten määrää nykyiseen verrattuna arviolta noin 7 000 ilmoituksen verran (perustuen kappaleen 2.3 tietoihin avoimen korkeakoulun opintopisteitä suorittaneiden työttömyysetuutta saaneiden määristä ja arvioon kielteisten lausuntojen määristä).
Muutoksen arvioidaan vähentävän viranomaisten työtä, kun annettavien työvoimapoliittisen lausuntojen antamiseen liittyvä työmäärä vähenisi laskennallisesti hieman yli yhdellä henkilötyövuodella. Yhden työttömyysturvaoikeutta koskevan asian ratkaisemiseen ja sitä koskevan työvoimapoliittisen lausunnon antamiseen kuluu aikaa arviolta noin 20 minuuttia. Yhteensä vuositasolla työmäärä vähenisi noin 1,2 henkilötyövuodella. Arvio sisältää asiaan liittyvien tietojen tarkistamisen, työnhakijan antamaan selvitykseen tutustumisen, mahdollisen lisäselvityspyynnön tekemisen ja sen myöhemmän käsittelemisen sekä asian ratkaisemisen ja työvoimapoliittisen lausunnon perustelujen kirjoittamisen. Arvio perustuu KEHA-keskuksen Työttömyysturvavastuualueen asiantuntijoiden arvioon syksyllä 2025 sekä Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston työttömyysturvayksikön tietoihin vuodelta 2016. Käsittelyyn kuluvaa aikaa on arvioitu myös työttömyysturvaseuraamuksia koskevien työvoimapoliittisten lausuntojen antamisen osalta hallituksen esityksessä eduskunnalle työnhakijan palveluprosessin ja eräiden työttömyysetuuden saamisen edellytysten uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 167/2021). Arviossa ei ole mukana työvoimaviranomaiselle nykyisin aiheutuva työmäärä, joka johtuu omaehtoisen opiskelun tukemisesta työttömyysetuudella. Tätä koskevia tilastotietoja ei ole käytettävissä.
Työvoimaviranomaisten työmäärää koskevaan arvioon liittyy merkittäviä epävarmuuksia, koska tarkkoja tilastotietoja ei ole käytettävissä. Lisäksi arvioidut vaikutukset jakautuvat osittain työvoimaviranomaisen ja KEHA-keskuksen välillä. Siltä osin, kun vaikutuksia on voitu arvioida, vaikutukset ovat myös vähäisiä (noin 1,2 henkilötyövuotta). Näistä syistä vaikutuksia ei otettaisi huomioon kunnan peruspalveluiden valtionosuudessa tästä annetussa laissa (618/2021) tarkoitetulla tavalla.
Työvoimapoliittisten lausuntojen määrän väheneminen vähentäisi myös työttömyysetuuden maksajien työtä. Työ vähenisi sekä päätösten antamisesta, että mahdollisten työttömyysturvan epäävien päätöstenvalitusasioiden käsittelystä. Työttömyysturvan epäävien päätösten valitusten määrän mahdollinen väheneminen vähentäisi myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden työmäärää.
Toisaalta ilmoittamisvelvollisuuden poistuessa vähenee myös työvoimaviranomaisella käytössä oleva informaatio työnhakijan palveluntarpeesta, mikä voi hankaloittaa soveltuvan työnhakusuunnitelman tekemistä. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukaan työnhakukeskustelussa ja täydentävässä työnhakukeskustelussa tarkistetaan muun muassa työnhakijan työllistymissuunnitelma vastaamaan työnhakijan mahdollisesti muuttunutta tilannetta. Työttömyysturvan edellytysten selvittämiseen liittyvien tehtävien vähenemisestä huolimatta työvoimaviranomaisen tulisi edelleen seurata työnhakijan tilannetta riittävällä tavalla tarkoituksenmukaisten palveluiden järjestämiseksi.