1.1  Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan hallitus sitoutuu tekemään toimenpiteitä, joilla korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrä pyritään nostamaan mahdollisimman lähelle 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrän kasvattamista koskevan tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että nykyistä suurempi osuus koulutuksesta on koulutustasoa nostavaa. Tavoitteen saavuttamiseksi hallitus linjasi osana puoliväliriihessä 2025 päätettyjä kasvutoimia korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämisestä, ilman korkeakoulupaikkaa jääneiden toisen asteen koulutuksesta valmistuneiden maksuttomasta 30 opintopisteen opintosetelistä avoimeen yliopistoon tai avoimeen ammattikorkeakouluun, korkeakoulututkinnon suorittamisen mahdollistamisesta avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa sekä avoimen korkeakoulutuksen maksusääntelyn vapauttamisesta siten, että korkeakoulut voivat paremmin kattaa avoimesta koulutuksesta niille aiheutuvia kustannuksia. 

Kehysriihessä linjattuihin toimiin on osoitettu kertaluonteisesti 100 miljoonan euron lisämääräraha. Määrärahalla toteutetaan aloituspaikkalisäysten lisäksi määräaikainen opintosetelikokeilu avoimeen yliopistoon tai avoimeen ammattikorkeakouluun.  

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä. Avoimen korkeakoulutuksen kehittämiseen liittyvää säädös- ja muuta valmistelua tukemaan ja ohjaamaan opetus- ja kulttuuriministeriö on 8.10.2025 asettunut ohjausryhmän, jonka toimikausi on 8.10.2025-31.10.2027. Ministeriön johdolla toimivassa ohjausryhmässä ovat olleet edustettuina korkeakoulut, korkeakoulujen rehtorineuvostot, korkeakoulujen ja toisen asteen opiskelijajärjestöt, opinto-ohjaajat sekä vapaan sivistystyön oppilaitokset.  

Opintosetelikokeilusta on keskusteltu useissa eri ministeriön ja eri sidosryhmien tilaisuuksissa, kuten koulutuksesta vastaavien vararehtorien ja johtajien kokouksessa syksyllä 2025 ja keväällä 2026, Arenen ja Unifin kanssa käydyissä keskusteluissa sekä korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaarissa syksyllä 2025. 

Opintosetelikokeilun suuntaviivoja on käsitelty lasten, nuorten ja perheiden ministerityöryhmässä 28.1.2026. Hallituksen esityksen luonnos on ollut käsiteltävänä ministerityöryhmän kirjallisessa käsittelyssä lausuntokierrokselle lähettämistä varten 19.2.‒25.2.2026.  

Hallituksen esityksen luonnoksesta on pyydetty lausuntoja lausuntopalvelu.fi -palvelussa 26.2.2026‒10.4.2026. Lausunnot ja muut hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM001:00/2026 tunnuksella OKM001:00/2026. Nuoria on kuultu erillisessä verkkokuulemisessa 15.4.2026‒24.4.2026.  

Lausuntopalautetta ja sen johdosta tehtyjä muutoksia esitykseen sekä nuorten verkkokuulemisen tuloksia on käsitelty luvussa 6. Hallituksen esityksen luonnoksesta saatua lausuntopalautetta on käsitelty lasten, nuorten ja perheiden ministerityöryhmässä 15.4.2026. Hallituksen esityksen lähettämisestä valtioneuvoston käsittelyyn on päätetty lasten, nuorten ja perheiden ministerityöryhmässä 8.5.2026. 

2.1  Avointa korkeakouluopetusta koskeva lainsäädäntö ja käytäntö

Yliopistolain (558/2009) ja ammattikorkeakoululain (932/2014) mukaan korkeakoulut voivat järjestää tutkintojen osia sisältävää koulutusta avoimena korkeakouluopetuksena. Avoimena korkeakouluopetuksena voidaan järjestää tutkintoihin kuuluvia opintoja, joiden suorittamiseen opiskelija on saanut ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun opinto-oikeuden. Velvoitetta avoimen korkeakouluopetuksen järjestämiseen ei ole, vaan korkeakoulut päättävät itsenäisesti avoimen korkeakouluopetuksen tarjonnastaan. 

Yliopistojen toiminnassa perittävistä maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1082/2009) ja ammattikorkeakoulujen toiminnasta perittävistä maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1440/2014) mukaisesti avoimesta korkeakouluopetuksesta saa periä opiskelijalta enintään 45 euroa opinto-oikeuteen kuuluvalta opintopisteeltä. Enimmäismaksua korotettiin aiemmasta 15 eurosta 45 euroon vuonna 2024 avoimen korkeakouluopetuksen tarjonnan laajentamiseksi myös aloille, joilla tarjontaa on ollut vähän. Korkeakoulut päättävät mainitun maksukaton rajoissa avoimesta korkeakouluopetuksesta perittävistä maksuista ja voivat myös järjestää maksuttomia opintoja ja opintokokonaisuuksia. Joillakin korkeakouluilla on lisäksi erilaisia maksun palauttamista koskevia käytäntöjä tutkinto-opiskelijoiksi valituille tai tutkinto-opiskelijaksi pyrkiville tarkoitettuja opintoja suorittaneille. Opiskelijamaksut kattavat vain osan avoimen korkeakouluopetuksen kokonaiskustannuksista, jotka katetaan korkeakoulujen perusrahoituksella. 

Avoimeen korkeakouluopetukseen ei ole säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, vaan opetus on nimensä mukaisesti avointa kaikille. Avoimeen korkeakouluopetukseen osallistujat ovat usein taustoiltaan ja valmiuksiltaan opiskelijavalintamenettelyin valittuja tutkinto-opiskelijoita moninaisempi joukko. Avoin korkeakouluopetus edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tuomalla korkeakouluopetuksen saavutettavammaksi erilaisille oppijoille elämän eri vaiheissa. Opiskelun tarkoituksena voi olla esimerkiksi työelämässä tarvittavan osaamisen lisääminen, yleisemmin itsensä kehittäminen tai pyrkimys tutkinto-opiskelijaksi. 

Avoimesta korkeakouluopetuksesta voidaan periä maksuja enintään 45 euroa opinto-oikeuteen kuuluvaa opintopistettä kohti. Korkeakoulujen perimät maksut eivät useimmiten ole näin korkeita, vaan maksua peritään tyypillisesti 15 euroa opintopistettä kohti. Avoimesta korkeakouluopetuksesta perittävät maksut voivat kuitenkin tuntua korkeilta erityisesti juuri toisen asteen koulutuksen päättäneistä nuorista, joilla ei yleensä ole säästöjä ja mahdollisuuksia työllistyä korkean palkkatason tehtäviin.  

Avoimen korkeakoulutuksen opetusta on perinteisesti järjestetty tutkinto-opinnoista poikkeavina aikoina tai kokonaan etäopiskeluna teknologiaa hyödyntäen. Opetusjärjestelyjen erot tutkintokoulutuksen ja avoimen korkeakouluopetuksen välillä ovat kuitenkin viime vuosina vähentyneet. Avointa korkeakouluopetusta järjestetään myös integroituna tutkinto-opiskelijoiden ryhmiin. 

Avoimen korkeakouluopetuksen suoritukset ovat painottuneet tutkintojen alkuvaiheen opintoihin (perus- ja aineopinnot) ja tietyille koulutusaloille. Ammattikorkeakouluissa suoritusten painopiste on terveys- ja hyvinvointialoilla sekä kaupan ja hallinnon alalla. Yliopistosektorilla suorituksissa painottuvat yhteiskunnalliset alat ja kasvatusala sekä kauppa-, hallinto- ja oikeustieteet. Joillain aloilla ja korkeakouluissa lähes kaikki korkeakoulututkintoon sisältyvät opinnot on kuitenkin mahdollista suorittaa avoimena ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opetuksena. Myös vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat tarjota avointa korkeakouluopetusta yliopiston tai ammattikorkeakoulun kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla. Opinnot ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksissa toteutettuinakin sen korkeakoulun opintosuunnitelman mukaisia, jonka kanssa sopimus on tehty. Todistukset suoritetuista opinnoista myöntää korkeakoulu. Suomessa toimivista 75 kansanopistosta 15 järjestää avointa korkeakouluopetusta, kansalaisopistoista vain muutama. Kaikki Suomen 19 kesäyliopistoa järjestävät avointa korkeakouluopetusta. Oppilaitosten muodostama laaja verkosto edistää avoimien korkeakouluopintojen saavutettavuutta. Vapaan sivistystyön oppilaitosten vahvuutena on mm. paljon ohjausta ja opiskeluvalmiuksien kehittämistä tarvitsevien nuorten tukeminen.  

Avoimessa korkeakouluopetuksessa ei voi suorittaa korkeakoulututkintoa, mutta avoimena korkeakouluopetuksena suoritettujen opintojen perusteella voi hakeutua tutkinto-opiskelijaksi. Kyse on korkeakoulujen autonomiaan kuuluvasta valintaperusteesta, jota yliopistoissa kutsutaan vakiintuneesti avoimen väyläksi ja ammattikorkeakouluissa polkuopinnoiksi. 

Avoimeen korkeakouluopetukseen osallistuneita ei-tutkinto-opiskelijoita on vuosina 2023–2024 ollut ammattikorkeakoulusektorilla noin 120 000 vuosittain ja heidän suorittamansa opintopisteiden määrä noin 600 000/vuosi. Yliopistosektorilla vastaavat luvut ovat noin 100 000 osallistujaa ja noin 400 000 opintopistettä. Keskimäärin yksi osallistuja on suorittanut noin viisi opintopistettä ammattikorkeakoulusektorilla ja noin neljä opintopistettä yliopistosektorilla. Vapaan sivistystyön oppilaitosten toteuttamassa opetuksessa avoimen korkeakouluopetuksen opintopisteitä suoritettiin vuonna 2024 noin 90 000 Luku perustuu vapaan sivistystyön oppilaitosten korkeakouluilta saamiin tietoihin. Vipunen.fi-palvelun tiedot ovat puutteellisia vuodesta 2021 alkaen.. 

Osa nuorista suorittaa jo tällä hetkellä korkeakouluopintoja avoimina yliopisto-opintoina tai avoimina ammattikorkeakouluopintoina. Avoimeen korkeakouluopetukseen osallistuu kaiken ikäisiä, vanhimmat ovat yli 80-vuotiaita. Osallistujien ikäjakauma on jossain määrin erilainen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Vuonna 2024 avoimeen yliopisto-opetukseen uuden opinto-oikeuden saaneista alle 25-vuotiaita oli 29 %, 25‒34-vuotiaita 27 %, 35‒44-vuotiaita 22 % ja yli 44-vuotiaita 22 %. Ammattikorkeakouluissa alle 25-vuotiaita oli 18 %, 25‒34-vuotiaita 31 %, 35‒44-vuotiaita 29 % ja yli 44-vuotiaita 23 %. Yksivuotisikäryhmittäin tarkasteltuna suurin avoimeen yliopisto-opetukseen opinto-oikeuden saaneiden joukko oli 21-vuotiaat (4,6 % kaikista), avoimessa ammattikorkeakouluopetuksessa 32-vuotiaat (3,6 %).  

Molemmilla korkeakoulusektoreilla naisten osuus avoimen korkeakouluopetuksen uusista opinto-oikeuksista oli selvästi miehiä suurempi, hieman yli kaksi kolmasosaa. Alle 29-vuotiaissa naisten osuus oli hieman tätä pienempi, noin 60 prosenttia. 

2.2  Nuoruus ikävaiheena

Korkeakoulutukseen hakeutuminen sijoittuu pääsääntöisesti myöhäisnuoruuden elämänvaiheeseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittää myöhäisnuoruuden noin 18–22 vuoden ikään. Kansainvälisesti Yhdistyneet kansakunnat (YK) määrittelee nuoret tilastotarkoituksissa 15–24‑vuotiaiksi. Suomessa nuorisolaki (1285/2016) määrittelee nuoriksi alle 29‑vuotiaat. Sosiaalihuoltolaissa nuorella tarkoitetaan 18–24‑vuotiasta. Useat kehityspsykologiset ja kliiniset mallit sijoittavat myöhäisnuoruuden noin 18–24 vuoden välille, jolloin nuori ei ole enää lapsi, mutta ei vielä täysin aikuinen. Myöhäisnuoruuteen kuuluu mm. identiteetin rakentuminen, itsenäistyminen, vastuun kasvaminen ja koulutus‑ ja uravalinnat.  

Nuoruus on myös biologinen prosessi. Aivojen kypsyminen jatkuu aikuisikään, tyypillisesti noin 20–25 ikävuoteen saakka. Aikuisikään asti kehittyvät erityisesti aivoalueet, jotka osallistuvat tunteiden tunnistamiseen, käyttäytymisen säätelyyn ja suunnitelmalliseen toiminnanohjaukseen. (THL) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot (viitattu 28.1.2026) 

2.3  Koulutusvalinnat ja siirtymät ja niihin liittyvä ohjaus

Koulutusvalinnat ja työelämään siirtyminen ovat kriittisiä nuoruusikään liittyviä siirtymävaiheita, joissa nuoret arvioivat vaihtoehtojaan ja mahdollisuuksiaan ja etsivät suuntaa elämälleen. Koulutus- ja uravalintoja koskevia päätöksiä tehdään tilanteessa, jossa nuori on sekä biologisesti että sosiaalisesti vasta siirtymässä aikuisuuteen. Nuorilla ei ikänsä vuoksi voi myöskään olla paljoakaan kokemusta erilaisissa ammateissa ja eri aloilla työskentelystä ja alojen koulutuksesta. Nuoren voimavaroihin siirtymätilanteissa vaikuttavat mm. hänen sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristönsä, taloudelliset edellytyksensä ja henkiset voimavaransa. Muun muassa vanhempien koulutustaustan tiedetään vaikuttavan siihen, hakeutuuko nuori toisen asteen jälkeen korkeakoulutukseen ja minkä alan koulutukseen hän hakeutuu. 

Yliopistolain 36 a §:n ja ammattikorkeakoululain 28 a §:n mukaan korkeakoulujen tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijavalinta järjestetään korkeakoulujen yhteishakuna lukuun ottamatta valintaa yliopistojen jatkotutkintoon johtavaa koulutusta. Yhteishaussa käytetään valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa (884/2017) tarkoitettua opiskelijavalintarekisteriä. Yhteishaun toimittamisesta ja siihen liittyvistä menettelyistä säädetään tarkemmin korkeakoulujen yhteishausta annetulla valtioneuvoston asetuksella (289/2019). Sen mukaan korkeakoulujen yhteishaku järjestetään joka vuosi keväisin ja syksyisin: 1) syksyllä alkavaan vieraskieliseen koulutukseen, Taideyliopiston koulutukseen ja Tampereen yliopiston teatterityön koulutukseen (kevään ensimmäinen yhteishaku), 2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun syksyllä alkavaan koulutukseen (kevään toinen yhteishaku) ja 3) keväällä alkavaan koulutukseen (syksyn yhteishaku). 

Opetushallitus valmistelee vuosittain yhdessä korkeakoulujen kanssa yhteishakujen aikataulun, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa. Koulutuksiin haetaan Opetushallituksen ylläpitämässä Opintopolku.fi-palvelussa. 

Korkeakoulut huolehtivat opiskelijavalinnan edellytyksenä olevien tietojen tallentamisesta yhteishaun tietojärjestelmiin sekä hakukohteisiinsa liittyvästä tiedotuksesta ja hakijoiden neuvonnasta. Hakija saa hakea kussakin yhteishaussa enintään kuuteen hakukohteeseen. 

Hakijamäärän ja haettavien paikkojen suhteen selvästi suurin on kevään toinen yhteishaku, vuoden 2025 haussa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen syksyllä alkaviin suomen- ja ruotsinkielisiin koulutuksiin oli haettavana 55 000 aloituspaikkaa ja hakijoita oli 148 000. Hakijoista ensikertaisia oli 106 000. Vuonna 2025 ensikertaisista hakijoista (ensimmäinen sykli, ilman kv-hakijoita) 55 %, oli 17‒21-vuotiaita, 30 % 22‒29-vuotiaita ja 21 % yli 30-vuotiaita.  

Korkeakoulut valitsevat opiskelijoita tutkintokoulutuksiin myös erilaisilla erillis- ja lisävalinnoilla. Vuonna 2025 alkaviin alempaan korkeakoulututkintoon (yliopiston kandidaatin tutkintoon tai ammattikorkeakoulututkintoon) johtaviin koulutuksiin haki näissä hauissa yhteensä 37 000 hakijaa ja paikan vastaanotti 14 900 hakijaa. Enemmistö hakijoista ja paikan vastaanottaneista oli kansainvälisiä hakijoita. Näiden hakujen aikataulujen tulee noudattaa yhteishakujen aikatauluja siten, että hakijoiden on mahdollista osallistua eri hakuihin. 

Yliopistolain 36 a §:n ja ammattikorkeakoululain 28 a §:n mukaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut voi käyttää yhteishaun asemesta erillisvalintaa ottaessaan: 1) opiskelijoita sellaiseen rajatulle kohderyhmälle suunnattuun koulutukseen, johon hakevien kelpoisuuden korkeakoulu on määritellyt erikseen ja jonka hakua ei voida järjestää yhteishaun aikataulussa; 2) opiskelijoita vieraskieliseen koulutukseen; 3) opiskelijoita suomen- tai ruotsinkieliseen koulutukseen, jonka haku järjestetään samassa yhteydessä vastaavan vieraskielisen koulutuksen haun kanssa; 4) siirto-opiskelijoita; 5) opiskelijoita avoimessa korkeakouluopetuksessa suoritettujen opintojen perusteella; 6) opiskelijoita yhteishaussa täyttämättä jääneille opiskelupaikoille. 

Vuosittain korkeakoulutuksen ensimmäisen syklin koulutukseen (toisen asteen tutkinnon jälkeen suoritettava tutkinto) hakee noin 150 000‒160 000 Suomessa toisen asteen tutkinnon suorittanutta hakijaa. Heistä valituksi tulleita ja opiskelupaikan vastaanottaneita oli vuonna 2025 yhteensä 63 500, eli noin 40 prosenttia hakijoista. Vuonna 2025 noin 90 prosentilla korkeakouluun hakeneista ja paikan vastaanottaneista hakutapana on ollut yhteishaku. Alle 30-vuotiaita hakijoita oli vuonna 2025 yhteensä 111 300 ja paikan vastaanottaneita oli 47 000. Valittujen ja paikan vastaanottaneiden osuus oli 42 prosenttia, eli hiukan enemmän kuin kaikissa hakijoissa. Alle 22-vuotiaissa vastaava osuus oli 45 prosenttia. Paikan vastaanottaneiden osuus nousee 64 prosenttiin kun hakijoita seurataan 2 vuotta hakuvuodesta eteenpäin. Alle 30-vuotiaiden hakijoiden osalta vastaava luku on 72 prosenttia ja alle 22-vuotiaiden osalta 78 prosenttia. Tilastoista siis havaitaan, että valtaosa nuorista hakijoista (erityisesti alle 22-vuotiaista hakijoista) tulee valituksi ja ottaa korkeakoulupaikan vastaan 3 vuoden aikajänteellä hakemisesta. 

Korkeakoulutukseen hakeutuminen on selvästi yleisempää ylioppilastutkinnon kuin ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla. Ylioppilaista noin 80 % hakee korkeakouluun heti valmistumisensa jälkeen, ja kolmen vuoden kuluessa 94 % on hakenut suomalaisiin korkeakouluihin. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneista alle 30‑vuotiaista noin 25 % hakee korkeakouluun heti valmistumisen jälkeen. Kolmen vuoden sisällä osuus nousee noin 35 prosenttiin.  

Tilastokeskuksen mukaan kevätlukukaudella 2024 uusia ylioppilastutkinnon suorittaneita oli 26 000. Uusista ylioppilaista 77 % haki välittömästi jatko-opintoihin, mutta vain joka kolmas jatkoi välittömästi opintoja. Yliopistokoulutuksessa jatkoi 21 %, ammattikorkeakoulutuksessa 11 % ja ammatillisessa koulutuksessa 1 % uusista ylioppilaista. 

Niistä, joille ei ole tarjottu opiskelupaikkaa (49 410 vuonna 2023), 80 % hakee uudelleen korkeakoulutukseen kahden vuoden sisällä edellisestä hakukerrasta. Näistä 57 %:lle tarjotaan opiskelupaikkaa ja 52 % aloittaa korkeakoulutuksen (eli on ottanut paikan vastaan). Näin ollen korkeakoulutuksen ulkopuolelle jäävät näistä hakijoista ne 20 %, jotka eivät hae uudelleen korkeakoulutukseen sekä uudelleen hakijoista ne 23 %, joille ei ole tarjottu paikkaa korkeakoulutuksessa ja ne 5 %, joille on tarjottu paikkaa, mutta jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan.  

Niistä, joille on tarjottu opiskelupaikkaa, mutta jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan (9 608 vuonna 2023), 87 % hakee uudelleen korkeakoulutukseen kahden vuoden sisällä edellisestä hakukerrasta. Näistä 79 %:lle tarjotaan opiskelupaikkaa ja 69 % aloittaa korkeakoulutuksen (eli on ottanut paikan vastaan). Näin ollen korkeakoulutuksen ulkopuolelle jäävät näistä hakijoista ne 13 %, jotka eivät hae uudelleen korkeakoulutukseen sekä uudelleen hakijoista ne 8 %, joille ei ole tarjottu paikkaa korkeakoulutuksessa ja ne 10 %, joille on tarjottu paikkaa, mutta jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan.  

Suomessa suurimmat ensimmäisen syklin koulutukseen eli ammattikorkeakoulututkintoon tai yliopistojen alemmasta korkeakoulututkinnosta alkavaan korkeakoulutukseen hakeutuneiden ikäryhmät ovat 19‒20-vuotiaat. Vuonna 2025 ensimmäisen syklin korkeakoulutukseen haki noin 22 000 19-vuotiasta ja 22 500 20-vuotiasta.  

Suomessa korkeakoulutukseen hakeudutaan tyypillisesti vielä vanhemmistakin ikäryhmistä. Vuonna 2025 ensimmäisen syklin korkeakoulutukseen haki noin 17 500 21-vuotiasta, noin 12 000 22-vuotiasta, noin 9000 23-vuotiasta ja noin 7500 24-vuotiasta. Vuonna 2025 25‒28- vuotiaiden hakijoiden määrä oli kussakin ikäryhmässä noin 4700‒5600. Edellä ilmoitetuissa luvuissa ei ole mukana kansainvälisiä opiskelijoita. Hakijamäärät pienenevät mitä vanhemmista ikäryhmistä on kyse. Korkeakoulutukseen hakeutuminen koskee näin ollen Suomessa useita alle 29-vuotiaita nuoria aikuisia.  

Suomessa uusien korkeakouluopiskelijoiden keski-ikä on 24, kun OECD-maissa se on keskimäärin 22 vuotta. Esimerkiksi Belgiassa, Alankomaissa ja Japanissa korkeakouluopinnot aloitetaan tyypillisesti 18–20-vuotiaana. Myös muissa pohjoismaissa kuin Suomessa opinnot aloitetaan myöhään, Ruotsissa uusien opiskelijoiden keski-ikä on 25, Tanskassa 26 ja Norjassa 22 vuotta. Suomen ja Ruotsin korkeaa aloitusikää selittää osaltaan numerus clausus -periaate eli aloituspaikkojen rajaus. Education at a Glance 2025 - taustamuistio 

Korkeakoulut voivat käyttää avoimen korkeakouluopetuksen opintoja valintaperusteena. Avoin korkeakouluopetus tarjoaa siten lisämahdollisuuden korkeakouluvalmiuksien osoittamiseen niille, jotka eivät syystä tai toisesta todistusvalinnassa tai valintakokeissa menesty tai eivät halua niihin osallistua. Pääsääntöisesti korkeakoulut ovat koonneet polku- tai väyläopinnot valmiiksi opintokokonaisuuksiksi, joita opiskelija hakeutuu suorittamaan. Tällaisissa kokonaisuuksissa opintopistekohtainen maksu on usein alempi kuin yksittäisiin kursseihin ilmoittauduttaessa. Polku- tai väyläopintoja opiskelevat suorittavat tutkintoon kuuluvia opintoja, joihin he ovat saaneet ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun opinto-oikeuden. Väylä- tai polkuopinnot eivät takaa tutkinto-opiskelupaikkaa vaan opinnot suoritettuaan opiskelijan on erikseen haettava tutkinto-opiskelijaksi. Tutkinto-opiskelijaksi valinnan edellyttämä opintojen määrä vaihtelee korkeakouluittain ja koulutusaloittain paljon, tyypillisesti korkeakoulut vaativat 30‒60 opintopisteen laajuisia opintosuorituksia. Opintosuorituksilta voidaan edellyttää myös vähimmäisarvosanaa. Avoimen korkeakouluopetuksen perusteella opiskelijoita valittaessa korkeakoulujen kriteerit, käytännöt ja valittavien määrät vaihtelevat kaikkiaan hyvin paljon.  

Avoimen väylällä tai polkuopintoja opiskelevat opiskelijat eivät ole tutkinto-opiskelijoita eli heillä ei ole koko tutkinnon suoritusoikeutta tai siihen liittyviä etuisuuksia. Opiskelu avoimessa korkeakouluopetuksessa ei oikeuta opintotukeen. Jos opiskelija valitaan tutkintoon johtavaan koulutukseen, avoimina korkeakouluopintoina suoritetut opinnot sisällytetään osaksi suoritettavaa tutkintoa. Vuonna 2025 avoimen korkeakouluopetuksen opintojen perusteella valittuja ja opiskelupaikan (ensimmäinen sykli, Suomen kansalaiset) vastaanottaneita oli ammattikorkeakouluissa n. 3 160 ja yliopistoissa lähes 1200. Naisten osuus oli molemmilla sektoreilla noin kaksi kolmasosaa. Alle 25-vuotiaita paikan vastaanottaneita oli ammattikorkeakouluissa 789 (25 %) ja 25‒29-vuotiaita 534. Yliopistoistoissa vastaavat luvut olivat 535 (45 %) ja 165. 

Tilastojen mukaan moni korkeakoulutukseen hakeneista, mutta vaille opiskelupaikkaa jääneistä on menestynyt hyvin lukio-opinnoissa. Valitsematta jääminen ei siten tarkoita heikkoja edellytyksiä suorittaa korkeakoulututkintoa. Valitsematta jääminen voi kuitenkin muokata kielteiseen suuntaan nuoren käsitystä itsestään oppijana ja toimijana yhteiskunnassa sekä vähentää kiinnostusta opiskelua ja tulevaisuuden suunnittelua kohtaan. 

Myöhäisnuoruus siirtymävaiheineen voi olla hyvin kuormittava erityisesti tilanteissa, joissa nuori ei pääse toivomaansa koulutukseen tai oman koulutuspolun rakentaminen on muista syistä vaikeaa. (Välivuotta viettävien nuorten toimijuus viivästyneessä koulutussiirtymässä 2022) Waltzer, Katariina, Penttinen, Leena, Holopainen, Leena ja Lappalainen, Kristiina: Välivuotta viettävien nuorten toimijuus viivästyneessä koulutussiirtymässä. Nuorisotutkimus 40(3), 2022. Saatavilla: https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9122541 Pitkittyneet jaksot, jolloin nuori ei ole koulutuksessa tai työelämässä, lisäävät riskiä syrjäytyä. Jos nuori on pitkään työn ja koulutuksen ulkopuolella, itseluottamus ja sosiaaliset suhteet heikkenevät, mikä vaikeuttaa työhön tai koulutukseen pääsyä. Hyvin onnistuneet siirtymät koulutusasteiden välillä taas vaikuttavat monin tavoin myönteisesti nuorten elämään.  

Nuorisotutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että nuoret kokevat perheen, lähipiirin ja yhteiskunnan asettavan heille paineita asettaa hyvin varhain koulutusta ja työuraa koskevia tavoitteita ja päästä niihin määrätietoisesti. Nuoret kertovat eri selvityksissä ja tutkimuksissa mm. alan valinnan ja opintoihin pääsemisen paineista (mm. Under Pressure -hanke, Nuorisobarometri 2022, Loppulausuma Digiraadista Nuorten kokemat koulu- ja opiskelupaineet Tampereen korkeakouluyhteisö: Under Pressure – Nuorten mielenterveyskriisin yhteiskunnallisten ratkaisujen jäljillä. Saatavilla: ;Valtion nuorisoneuvosto: Nuorisobarometri 2022. Saatavilla: ;Digiraati: Nuorten kokemat koulu‑ ja opiskelupaineet. Digiraadin loppulausuma. Saatavilla: https://projects.tuni.fi/underpressure/). Nuorisobarometrin mukaan koulutukseen liittyvät vastoinkäymiset olivat usein huolia oman alan löytymisestä, korkeakouluun pääsemisestä tai opiskelun mukanaan tuomasta runsaasta työmäärästä. Nuorisobarometri 2025 mukaan työllistymisen ohella merkittävimpiä nuorten paineiden aiheuttajia oli opiskelu ja yli puolet nuorista koki paineita koulutuksen saamisesta. Nuorten usko koulutukseen on säilynyt koetuista paineista huolimatta vahvana. Hyvän yhteiskunnallisen aseman tavoittelu koulutuksen kautta vaikuttaa olevan nuorten laajasti sisäistämä toimintamalli: peräti 81 prosenttia nuorista asettaa tavoitteekseen korkeakoulututkinnon suorittamisen. (Nuorisobarometri 2025 Valtion nuorisoneuvosto: Nuorisobarometri 2025. Saatavilla: https://doi.org/10.57049/nts.1883) 

Nuorisotutkijat ovatkin tuoneet esille, että nuorten itsensä mielestä yhteiskunnassa pitäisi sallia moninaisempia tapoja aikuistua ja väljentää nuoriin kohdistuvia tehokkuus- ja suoriutumisvaatimuksia. Nuoret tarvitsevat tukea ja kannustusta ja aikuiset ymmärrystä siitä, että nuorten polut aikuisuuteen voivat olla moninaisia. Nuorilla tulisi olla mahdollisuus pohtia rauhassa, mitä he haluavat elämältä ja mahdollisuus tehdä virheitä. Erityisesti siirtymävaiheita koulutusasteiden välillä tulisi kehittää niin, että nuoren tulevaisuus ei ole kiinni yhdestä onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Nuorilla tulisi olla mahdollisuus erilaisiin onnistuneisiin koulutuspolkuihin. Tutkijoiden mukaan koulutuspolitiikassa ei ole huomioitu sitä, miten erilaiset rakenteelliset tekijät rajoittavat tai avaavat mahdollisuuksia nuorille. (esimerkiksi Nuorisotutkijoiden joulutervehdys päättäjille 2025 Nuorisotutkijoiden joulutervehdys päättäjille 2025. Saatavilla: https://projects.tuni.fi/underpressure/blogit/nuorisotutkijoiden-joulutervehdys-paattajille/) 

Nuorisobarometrin (2024) mukaan nuorten tulevaisuususko on laskenut huolestuttavalla tavalla ja yhä harvempi nuori suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti. Jo aiemmin nuorten usko maailman ja Suomen tulevaisuuteen on häilynyt, mutta nyt myös usko omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteen horjuu. Nuorisobarometrin mukaan nuorten usko koulutukseen on kuitenkin ollut koko 30-vuotisen historian ajan ollut vahva. Yli 80 prosenttia vastaajista on edelleen sitä mieltä, että koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. Myös Sitran Tulevaisuusbarometrin mukaan nuorten tulevaisuusko etenkin Suomen tulevaisuuteen on heikentynyt, vaikka nuoret katsovatkin tulevaisuuteen vanhempia ikäryhmiä toiveikkaammin ja uskovat useammin, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen ja sen menettäminen ohjaavat nuorten elämänvalintoja, jotka liittyvät esimerkiksi opintoihin, työuraan ja perheen perustamiseen. Näillä nuorten tekemillä valinnoilla on puolestaan huomattavia ja pitkäkestoisia vaikutuksia paitsi nuorten hyvinvointiin, myös koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Sitra onkin nostanut esiin kysymyksen siitä, millaisiin toimenpiteisiin yhteiskunnassa olisi ryhdyttävä, jotta voimme vaalia ja vahvistaa nuorten uskoa tulevaisuuteen. Myös vuoden 2024 Nuorisobarometrin mukaan päätöksentekijöiden tulee ryhtyä konkreettisiin toimiin nuorten tulevaisuususkon palauttamiseksi. (Nuorisobarometri 2024 esipuhe, Sitra 2025 Valtion nuorisoneuvosto: Nuorisobarometri 2024. Saatavilla: ;Sitra: Nuorten tulevaisuususko. Saatavilla: (viitattu 29.1.2026)https://doi.org/10.57049/nts.1639) 

Monet opiskelupaikkaa vaille jääneet viettävät niin kutsutun välivuoden ennen hakeutumista uudelleen korkeakoulutukseen. Kokemukset välivuosista vaihtelevat. Kokemukset voivat olla negatiivisia erityisesti, jos välivuosi toteutuu vasten omaa suunnitelmaa opiskelupaikan saamatta jäämisen vuoksi. Mikäli nuori ei myöskään löydä välivuoden aikana yrityksistä huolimatta työtä, on välivuosi erityisen haastavaa aikaa. Tutkimuksessa on tuotu esiin, että opiskelupaikan puuttuminen luo nuorille omaan elämään liittyvää epävarmuutta ja surua. Nuoret voivat myös kokea tehneensä vääriä valintoja koulutukseen hakeutumisessa. Nuoren usko omiin kykyihinsä ja käsitys itsestään oppijana voi kärsiä. Monet nuoret jäävät siirtymävaiheessa aika yksin, mikä saattaa tehdä siirtymästä uuteen opiskeluvaiheeseen hyvin haastavan. (Välivuotta viettävien nuorten toimijuus viivästyneessä koulutussiirtymässä 2022)Waltzer, Katariina ym.: Välivuotta viettävien nuorten toimijuus viivästyneessä koulutussiirtymässä. Nuorisotutkimus 40(3), 2022. Saatavilla: https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9122541 Nuorilta puuttuu myös tietoa erilaisista koulutuksista ja tehtävistä työelämässä, mikä vaikeuttaa oma koulutuspolun suunnittelua ja omien kiinnostusten kohteiden löytämistä. Myös nopeasti muuttuva työelämä voi lisätä nuorten koulutussuunnitelmiin liittyviä haasteita. Nuorten saamat käytännön mallit työelämän uusista ammateista voivat poiketa hyvinkin paljon korkeakoulujen tarjoamista koulutuksista.  

Välivuosi voi osoittautua myös positiiviseksi elämänvaiheeksi, erityisesti jos nuori saa esimerkiksi työskentelyn ja avoimen korkeakoulutuksen suorittamisen perusteella selkeämmän käsityksen omista vahvuuksistaan ja koulutus- ja uravaihtoehdoista ja voi samalla kehittää korkeakoulutuksessa tarvittavia opiskelutaitoja. Tutkimuksen mukaan välivuoden pitäneet saavat suoraan lukiosta siirtyneet nopeasti kiinni opintoinnostuksessa ja panostamisessa opintoihin. Yhtä välivuotta ei pidetäkään nuorille haitallisena. Jos välivuosia on useampi kuin yksi, nuorilla saattaa olla enemmän hankaluuksia opinnoissa suoriutumisessa ja opiskelumotivaatiossa. Kun välivuosia kertyy useita, niiden saama merkitys oli negatiivisempi ja kokemusten koettiin lisäävän epävarmuutta tulevaisuudesta ja omista kyvyistä. (Salmela-Aro 2015 Parker, Philip D., Thoemmes, Felix, Duineveld, Jasper J. ja Salmela‑Aro, Katariina: I wish I had (not) taken a gap‑year? The psychological and attainment outcomes of different post‑school pathways. Developmental Psychology 51(3), 2015, s. 323–333. Saatavilla: https://doi.org/10.1037/a0038667) Niin kuin edellä todettiin, Suomessa korkeakouluopinnot aloitetaan vanhempana kuin OECD-maissa keskimäärin. 

Kun nuorella on selkeä omaa koulutusta ja uraa koskeva suunnitelma, on tavallista suorittaa välivuonna saman alan opintoja avoimina korkeakouluopintoina. Opintojen suorittaminen avoimessa korkeakouluopetuksessa tukee esimerkiksi pääsykokeessa menestymistä. Mikäli nuori tulee myöhemmin valituksi koulutukseen, lyhentävät ne myös opiskeluaikaa. Avoimien korkeakouluopintojen suorittaminen välivuoden aikana voi myös avata nuorille uusia kiinnostuksen kohteita ja antaa mahdollisuuden tarttua itselle tuntemattoman alan opintoihin.  

Opinto-ohjauksen tärkeä tehtävä on tukea nuorta jatko-opintoihin hakeutumisessa. Nuorten valmiudet tehdä toisen asteen jälkeen jatko-opintoja koskevia valintoja ja päätöksiä vaihtelevat. Nuoret suhtautuvat hyvin eri tavoin koulutukseen hakeutumiseen. Osalla nuoria on selkeä käsitys siitä, mitä he haluavat opiskella korkeakoulussa, osa taas suhtautuu joustavammin erilaisiin koulutus- ja uravaihtoehtoihin tai uskoo omien kiinnostusten kohteiden selkeytyvän ajan kuluessa. (Nuorten erilaisista opintopolkusuunnitelmista esim. Haveri 2021) Haveri, Heini 2021: Vuoden 2020 opiskelijavalintauudistuksen merkitykset lukiolaisten opintopolkujen näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto 2021. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104052825 Myös korkeakoulun sijaintipaikkakunta vaikuttaa hakeutumispäätöksiin. Jotkin alat ovat monille arkielämästä tuttuja ja usein esillä mediassa. Monet näistä tutuimmista ovat myös niin sanottuja hakupainealoja, joihin kilpailu on kovaa. Opinto-ohjauksen tavoitteena onkin auttaa opiskelijaa hahmottamaan jatko-opintojen ja työelämän monia vaihtoehtoja ja laajentaa käsitystä näistä. Oppivelvollisuutta koskevan hallituksen esityksen (HE 173/2020) mukaan toisen asteen opiskelijan tulee saada uraohjausta koko opintojen ajan ja tehostetusti opintojen päättövaiheessa. 

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus arvioi vuosina 2022‒2024 opinto-ohjausta sekä perusopetuksessa että toisella asteella. Arvioinnin loppuraportin (2024) mukaan ammatillisten opiskelijoiden kokemukset opinto-ohjauksen sisällöistä vaihtelivat suuresti, ja opiskelijoilla oli erilaisia kokemuksia siitä, kuinka monipuolisesti he olivat saaneet tietoa jatko-opiskelumahdollisuuksistaan, työelämästä ja työnhausta. Monien opiskelijoiden mukaan ammatillisen koulutuksen jälkeisistä opinnoista ei ollut juurikaan keskusteltu. 

Lukio-opiskelijat kokivat opinto-ohjauksen oppitunnit hyödyllisiksi ja erityisesti niiden merkitystä korostettiin tilanteessa, jos opiskelija ei ollut vielä varma, mihin aikoo hakeutua lukion jälkeen. Oppitunneilla esiteltiin laajasti erilaisia vaihtoehtoja ja korkeakoulupolkuja. Pääasiassa kuitenkin esiteltiin eri aloja yleisemmällä tasolla eikä juuri kerrottu alan työllistymis- ja urapoluista. Opiskelijat toivoivatkin saavansa enemmän tietoa eri ammateista ja poluista ja siitä, mihin kaikkeen eri aloilta voi työllistyä. Opiskelijat pitivät tärkeänä, että eri aloista kerrotaan laajasti ja avoimesti, eikä keskitytä vain tuttuihin ammattinimikkeisiin. 

Lukiolain (714/2018) 25 §:n mukaan lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneella henkilöllä, joka ei ole saanut jatko-opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, on oikeus saada opintoihin hakeutumiseen ja urasuunnitelmiin liittyvää ohjausta oppimäärän suorittamisvuotta seuraavan vuoden aikana. Ohjauksesta vastaa koulutuksen järjestäjä, jonka oppilaitoksessa oppimäärä on suoritettu. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 61 §:n mukaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneella henkilöllä, jonka tarkoituksena on hakeutua tutkinnon suorittamisen jälkeen jatko-opintoihin, on vastaava oikeus saada ohjausta siltä koulutuksen järjestäjältä, jonka oppilaitoksessa tutkinto on suoritettu.  

Opintoihin hakevan keskeinen verkkopalvelu on opintopolku.fi. Opintopolku sisältää tietoa tutkinnoista, ammateista sekä opiskelusta eri oppilaitoksissa. Sen kautta voi sekä löytää koulutusvaihtoehtoja että hakea niihin. Opintopolussa on myös koulutuksen ja ammatinvalintaan liittyvien yleisempien ohjaus- ja neuvontapalveluiden yhteystietoja sekä linkkejä nettipalveluihin.  

Opintopolun hakuneuvonnasta ei anneta korkeakouluhakuihin liittyvää neuvontaa. Korkeakouluissa ohjauksen järjestäminen kuuluu korkeakoulujen autonomian piiriin, mutta käytännössä opintojen ohjaus on välttämätön ja kiinteä osa korkeakoulujen opetustehtävän toteuttamista. Ohjauksen perusta on usein korkeakoulun johtosäännössä tai tutkintosäännössä. Korkeakoulujen omat hakijapalvelut neuvovat hakijoita kaikissa ammattikorkeakouluja ja yliopistoja koskevissa haku- ja valinta-asioissa. Useat korkeakoulut myös tekevät jossain määrin yhteistyötä toisen asteen oppilaitosten kanssa ja tarjoavat niiden opiskelijoille avoimen korkeakoulutuksen opintoja ja erityisiä tutustumiskursseja. Usea ammattikorkeakoulu, mutta myös muutama yliopisto tarjoaa erityisiä toisen asteen opiskelijoille suunnattuja väyläopintoja. 

Korkeakoulujen opinto-ohjaus opintojen aikana tukee opintojen suunnittelua, sujumista ja hyvinvointia. Palveluun voi sisältyä myös mm. opiskelijan kasvuun liittyvää eri elämänvaiheissa tukemista ja urasuunnitteluun liittyvää ohjausta. Kokonaisvaltainen ohjaus koulutusorganisaatioissa ottaa huomioon kaikki kolme ohjauksen aluetta: opiskelun ohjauksen, ammatin- ja uravalinnan ohjauksen sekä persoonallisen kasvun ja kehityksen tukemisen. Korkeakouluissa ohjauksen resurssit vaihtelevat ja ohjauksen organisointitavoissa on eroja (Hautala ym. 2020).  

Ohjausta on laajasti tarkasteltu työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman elinikäisen ohjauksen (ELO) foorumin laatimassa elinikäisen ohjauksen strategiassa (2020). Tavoitteeksi siinä esitettiin mm., että jokaisella on mahdollisuudet ja taidot tehdä tietoisesti suunnitelmia sekä koulutus- ja työurapäätöksiä muuttuvassa työn maailmassa. Foorumin toimikausi jatkuu vuoden 2028 loppuun. 

Pääasiassa nuorten työllistymistä edistävää monialaisen tuen yhteispalvelua järjestetään Ohjaamo-nimellä. Ohjaamo on kaikille alle 30-vuotiaille tarkoitettu matalan kynnyksen monialainen yhteispalvelu. Se tarjoaa nuorilähtöisesti maksutonta neuvontaa, ohjausta ja palveluita, joiden tarkoituksena on edistää nuorten opiskelumahdollisuuksia, työllistymistä, toimintavalmiuksia ja hyvinvointia. Palvelun tavoitteena on edistää nuorten siirtymiä työhön ja koulutukseen tai muuhun tavoitteelliseen toimintaan sekä vahvistaa nuorten osallisuutta, hyvinvointia ja toimintakykyä. Toiminnalla voidaan vahvistaa koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten ja korkeakoulujen yhteistyötä ohjauksessa ja tukea siten koulutussiirtymiä, koulutukseen osallistumisen tukemista ja opintoihin kiinnittymistä. Tavoitteissa etenemisestä kertoo mm. se, että nuoren kyky suunnitella omaa tulevaisuuttaan vahvistuu, työttömyysjaksot lyhenevät ja nuori kokee oman hyvinvointinsa ja osallisuutensa parantuneen. Työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetun lain (381/2023) mukaista nuorten työllistymistä edistävää monialaisen tuen yhteispalvelua voi järjestää myös muutoin kuin Ohjaamo-toimintana. Työvoimaviranomainen arvioi alueensa nuorten monialaisen yhteispalvelun tarpeen. Arviota laadittaessa työvoimaviranomainen kartoittaa alueella jo toimivia nuorten palveluja, huomioi alueen nuorten tilanne kokonaisuutena ja kuulee yhteispalvelun mahdollisia yhteistyötahoja. 

Jyväskylän ammattikorkeakoulun koordinoimassa Oodi-projektissa vahvistetaan ja laajennetaan koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten ja korkeakoulujen sekä Ohjaamojen välistä yhteistyötä. Hankkeessa mm. kehitetään toiminnallisia ja rakenteellisia malleja ja menetelmiä erityisen tervetulleisiin ryhmiin kuuluvien nuorten aikuisten opintojen ja koulutukseen osallistumisen tukemiseen ja opintoihin kiinnittymiseen. Hankkeessa vahvistetaan myös yhteistyötä koulutussiirtymien, koulutukseen osallistumisen tukemiseen ja opintoihin kiinnittymiseen.  

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin lisättäisiin väliaikaiset säännökset avoimen korkeakoulutuksen opintosetelikokeilusta, joka olisi voimassa 1.8.2026‒31.7.2030 välisen ajan. Opintosetelin tarkoituksena on tukea ja nopeuttaa toiselta asteelta valmistuvien nuorten siirtymää korkeakoulutukseen mahdollistamalla maksuton ja joustava eri alojen kokeilu tai eteneminen yhden alan opinnoissa ennen tutkinnonsuoritusoikeutta. Opintosetelikokeilun tarkoituksena on näin vähentää nuorten kokemaa jatko-opintoihin siirtymiseen ja koulutusalan valintaan liittyvää kuormitusta.  

Opintoseteli ei ole vaihtoehto tutkinto-opiskelulle, vaan määräaikainen ja rajattu mahdollisuus toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheessa maksuttomiin avoimen korkeakouluopetuksen opintoihin yliopistolain ja ammattikorkeakoululain mukaisissa korkeakouluissa. Esityksellä ei muuteta korkeakoulujen opiskelijavalinnan perusteita eikä opintosetelin käyttäminen itsessään anna etua valinnoissa. Opintosetelikokeilulla ei myöskään muuteta nykytilannetta, jossa korkeakoulut voivat tarjota avoimen korkeakouluopetuksen opintoja maksutta kaikille. 

Opintoseteli ei olisi nuorille maksettava rahasuoritus eikä siitä tehtäisi yksilöllistä hallintopäätöstä, vaan ehdotettavan säännöksen mukaisesti seteliin oikeutetuilla olisi oikeus osallistua avoimeen korkeakouluopetukseen rajatusti maksutta. Opintoseteliin olisivat oikeutettuja 1.12.2025‒31.7.2028 ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa Suomessa alle 29-vuotiaana suorittaneet, jotka ovat hakeneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa viimeistään siinä kevään yhteishaussa, joka järjestetään tutkinnon suorittamisen ja ehdotettavan lain voimaantulon jälkeen, mutta eivät ole saaneet tai ottaneet vastaan korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Opiskelupaikkaa tulisi kuitenkin hakea viimeistään kevään 2028 yhteishaussa. 

Vuosittain noin 21 500 uutta ylioppilastutkinnon suorittanutta jää korkeakoulutuksen ulkopuolelle, koska ei edes hae, ei saa opiskelupaikkaa tai ei ota saamaansa paikkaa vastaan. Ylioppilastutkinnon suorittaneista tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2025. Opintoseteli on tarkoitettu koko tälle joukolle sillä edellytyksellä, että hakee korkeakoulutukseen yhteishaussa. Ammatillisen tutkinnon suorittaneita ja korkeakoulutukseen hakeneita, mutta ilman opiskelupaikkaa jääneitä on vuosittain noin 3250 (vuonna 2022). Myös tämä ryhmä olisi oikeutettu opintoseteliin. Kokeilun tarkoituksena on kuitenkin lisätä myös ammatillisen tutkinnon suorittaneiden kiinnostusta korkeakouluopintoihin. On vaikea arvioida, missä määrin mahdollisuus opintoseteliin lisää ammatillisen tutkinnon suorittaneiden korkeakoulutukseen hakemista pian valmistumisen jälkeen ja sitten osallistumista avoimeen korkeakouluopetukseen. Ammatillisesta koulutuksesta siirrytään myös suoraan työelämään ja tämän on monen tutkinnon suorittaneen tavoite. Rahoituksen osalta on kuitenkin varauduttu ammatillisen tutkinnon suorittaneiden lisääntyvään osallistumiseen. Lisäksi vuosittain suomalaisissa lukioissa suoritetaan noin 600 ylioppilastutkinnosta annetun lain 25 §:n mukaista ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavaa tutkintoa. 

Ehdotettu ikäraja perustuu nuorisolain vakiintuneeseen nuoren määritelmään. Kokeilu on perusteltua kohdentaa nuorten ikäluokille, jotka elävät merkittävää siirtymävaihetta nuoruudesta aikuisuuteen ja joiden koulutuspolkujen tukeminen edistää koulutustason nostoa ja nopeuttaa siirtymää korkeakoulutukseen. Ikärajaus mahdollistaa kokeiluun osallistumisen myös sellaisille nuorille, joiden toisen asteen opinnot ovat eri syistä pitkittyneet. Ikäraja kohdentaa rajalliset resurssit ryhmään, jossa kokeilun tavoitteet toteutuvat tehokkaimmin. Nuoret kokevat jo tällä hetkellä koulutusvalintoja ja korkeakoulujen opiskelijavalintoja koskevia paineita. Nuorilla on myös vähemmän kokemuksia eri alojen opiskelusta, ammateista ja työelämästä. Nuoret tarvitsevat ikävaiheeseen liittyvistä syistä enemmän tukea siirtymävaiheessa mm. koulutusta kokeville valinnoille sekä laajempia mahdollisuuksia tutustua korkeakouluopintoihin.  

Opintoseteliä voisi käyttää yhteensä 30 opintopisteen laajuisiin Opin.fi-verkkopalvelussa tarjolla oleviin avoimena yliopisto-opetuksena tai avoimena ammattikorkeakouluopetuksena järjestettäviin suomen- tai ruotsinkielisiin opintoihin kahden vuoden kuluessa siitä, kun henkilölle on syntynyt oikeus opintoseteliin. Opin.fi on suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteinen, kansallinen verkkopalvelu, joka kokoaa yhteen korkeakoulujen avoimen korkeakoulutuksen ja jatkuvan oppimisen tarjontaa yhteen paikkaan. Nuori ilmoittautuisi avoimen korkeakouluopetuksen opintoihin korkeakoulun omassa palvelussa ja maksaisi nämä opinnot Opin.fi-verkkopalvelussa. Nuori voisi ilmoittautua esimerkiksi useamman korkeakoulun ja alan opintojaksoille tutustuakseen eri korkeakoulutusmahdollisuuksiin laaja-alaisesti. Opintoseteliä voisi käyttää myös yksittäisen korkeakoulun tarjoamaan avoimen korkeakouluopetuksen polku-/väyläkokonaisuuteen, jonka suorituksia korkeakoulu käyttää opiskelijavalinnan perusteena. Tarkoituksena on, että korkeakoulut koostaisivat mahdollisuuksien mukaan avoimen korkeakouluopetuksen koulutustarjonnastaan valmiita kokonaisuuksia, jotka olisi suunnattu opintosetelin kohderyhmälle. Opintoseteliä voisi kuitenkin käyttää kaikkeen korkeakoulujen Opin.fi-palveluun tuomaan avoimeen korkeakouluopetuksen tarjontaan.  

Esityksen mukaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestäisivät opintoihin hakeutumiseen ja niiden suorittamiseen liittyvää ohjausta. Ohjausta annettaisiin siinä tai niissä korkeakouluissa, joiden opintoja nuori suorittaa. Tarkoituksena on, että korkeakoulut tarjoavat opiskelijoille sekä läsnä- että etäohjausta sekä erilaisia yhteisöllisyyttä vahvistavia toimia. Opintosetelikokeilun onnistumiseen vaikuttaa keskeisesti se, miten hyvin kohderyhmä löytää heille tarjotun mahdollisuuden opintoseteliin. Tämän vuoksi tarvitaan toimivaa ja tiivistä yhteistyötä ohjausta antavien toisen asteen oppilaitosten, ohjaamojen ja korkeakoulujen välillä.  

On tärkeää, että ohjauksen ratkaisut eivät merkittävästi eriytyisi eri korkeakoulujen ja paikkakuntien välillä, jotta nuoret olisivat ohjauksen osalta samanarvoisessa asemassa. Tämä edellyttää korkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä.  

Opintosetelin enimmäislaajuus olisi asetettu tukemaan kokeilun päätavoitteita: siirtymän nopeuttamista toiselta asteelta korkeakoulutukseen, nivelvaiheen paineiden vähentämistä ja mahdollisuutta tehdä harkitumpia alavalintoja. Kolmenkymmenen opintopisteen kokonaisuus vastaa tavanomaisesti noin yhden lukukauden päätoimisia opintoja, mikä on riittävä määrä korkeakouluopintoihin tutustumiseen, polku‑ tai väyläopintokokonaisuuksien suorittamiseen tai niiden aloittamiseen sekä opiskelutaitojen vahvistamiseen.  

Ehdotettavan kahden vuoden käyttöajan tarkoituksena on tukea nuorta toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheessa. Kahden vuoden käyttöaika antaisi joustavan mahdollisuuden opintojen suorittamiseen myös työssäkäynnin ohella sekä huomioisi myös asevelvollisuuden suorittamisen.  

Opetus- ja kulttuuriministeriö korvaa korkeakouluille opintosetelikokeilussa opiskelijoilta saamatta jääviä maksuja myöntämällä korkeakouluille yliopistolain ja ammattikorkeakoululain mukaista harkinnanvaraista valtionrahoitusta korkeakoulujen maksatuspyyntöjen perusteella. Rahoitus myönnetään korkeakouluille kohdejoukkoon kuuluvien nuorten Opin.fi -palvelussa tekemien lain mukaisten ilmoittautumisten (ilmoittauduttujen opintopisteiden määrä) perusteella. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Korkeakouluopintojen aloittamisen nopeuttamiseksi on aiemmin toteutettu toimia sekä uusien ylioppilaiden että ensikertalaisten hakijoiden aseman parantamiseksi. Ensikertalaiskiintiöiden käyttöönoton jälkeen yliopisto-opintojen aloittaminen on nopeutunut. Toisaalta opiskelupaikan hakematta tai vastaanottamatta jättäminen ensikertalaisuusaseman säilyttämisen vuoksi on tunnistettu ilmiö erityisesti kilpailluilla aloilla. Moninkertainen aloittaminen on vähentynyt hakijoiden säästäessä ensikertalaisuusasemaansa, mikä on tuonut tilaa niille ensikertalaisille, jotka eivät välttämättä ole saman vuoden ylioppilaita. Opetus- ja kulttuuriministeriö: Ensikertalaisten pääsy korkeakouluun. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/e5f4ffdf-c190-41e6-bcb0-fb2419800a79/content 

Nykytilassa korkeakoulut voivat järjestää avoimen korkeakouluopetuksen opintoja maksullisesti tai maksutta omien päätöstensä mukaisesti, eikä maksuttomuutta voida kohdistaa vain tietylle ryhmälle, esimerkiksi nuorille. Nykytilan säilyttäminen ei lisäisi nuorten mahdollisuuksia osallistua avoimeen opetukseen välittömästi toisen asteen jälkeen eikä loisi yhtenäistä ohjauksen mallia nivelvaiheeseen. Siirtymien nopeuttaminen ja koetun kuormituksen vähentäminen jäisivät epävarmoiksi ja kokeiluluonteista, arvioitavissa olevaa kokonaisuutta ei syntyisi.  

Toiselta asteelta korkeakouluopintoihin siirtymistä voitaisiin nopeuttaa lisäämällä aloituspaikkoja korkeakouluihin. Aloituspaikkoja on lisätty useaan kertaan viimeisten vuosien aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriö lisää korkeakouluille rahoitusta kertaluontoisiin aloituspaikkalisäyksiin myös vuonna 2026. Lisäykset toteutetaan kehysriihessä linjatun 100 milj. euron lisämäärärahalla, josta osa suunnataan opintosetelikokeiluun ja osa aloituspaikkalisäyksiin. Lisäykset suunnataan kasvualoille ja ensikertalaisille. Lisäyksellä saadaan yhteensä noin 810 lisäaloituspaikkaa yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Aloituspaikkalisäysten ja niihin suunnattavan rahoituksen tulisi olla erittäin mittavia, jotta niillä saavutettaisiin merkittäviä vaikutuksia korkeakoulutukseen siirtymisen nopeutumisessa ja koulutustason nostamisessa. Julkisen talouden nykyinen tilanne ei kuitenkaan mahdollista näin suuren mittaluokan panostuksia lisäaloituspaikkoihin.  

Toiselta asteelta valmistuvien siirtymiä voidaan nopeuttaa vähentämällä moninkertaista koulutukseen hakeutumista ja opiskelupaikan saamista ja lisäämällä näin paikkoja vailla aiempaa opiskelupaikkaa tai tutkintoa oleville. Tähän pyritään jo käytössä olevilla ensikertalaiskiintiöillä. Niin kutsutun yhden opiskeluoikeuden säännöksen (HE 191/2025) tavoitteena on myös vähentää uusien opiskeluoikeuksien hakemista. Myös lisäämällä siirto-opiskelun mahdollisuuksia ja näin vähentämällä tutkinto-opiskelijoiden hakeutumista uuteen tutkintoon johtavaan koulutukseen vapautuisi paikkoja nuorille, joilla ei ole vielä opinto-oikeutta korkeakoulussa. Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa yliopistojen siirtohakujen kehittämishanketta. Sen tulokset ovat hyödynnettävissä opintosetelikokeilun rinnalla, mutta eivät myöskään yhtenä toimenpiteenä ratkaise kokoluokaltaan suurta korkeakouluopintoihin siirtymisen nopeuttamisen kysymystä.  

Korkeakoulujen saama valtionrahoitus voitaisiin kytkeä entistä tiiviimmin tutkinnon suorittamisaikaan. Suoritetut opintopisteet voitaisiin myös ottaa rahoitusperusteeksi. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleja on muutettu vuodesta 2025 alkaen siten, että määräajassa suoritetuista tutkinnosta maksetaan aiempaa suuremman kertoimen mukaista rahoitusta. Rahoitusmalleja koskeva uudistaminen on tarkoitus ajoittaa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision toimenpiteiden toteuttamisaikatauluun. Korkeakoulujen seuraava sopimuskausi alkaa vuonna 2029, mikä on luonteva ajankohta myös uusien rahoitusperusteiden voimaan tuloon. 

Toisen samantasoisen tutkinnon maksullisuus nopeuttaisi siirtymistä vapauttamalla paikkoja ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Kyse olisi tehokkaasta toimenpiteestä. Kysymys tutkintojen maksullisuudesta on kuitenkin iso periaatteellinen ja koulutuspoliittinen kysymys, joka vaatii laajan yhteiskunnallisen keskustelun eikä ole ratkaistavissa nopealla aikataululla hallituskauden loppupuolella. 

Korkeakouluopintoihin siirtymistä voitaisiin nopeuttaa myös hyödyntämällä aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista ja tutkinnon tai sen osien suorittamista mahdollistamalla osaamisen osoittaminen näytöin. Korkeakoulututkinnon suorittaminen ainoastaan näyttöihin perustuen vaatisi laajaa koulutuspoliittista keskustelua. 

Vaikuttavin tapa nopeuttaa siirtymää toiselta asteelta korkeakoulutukseen olisi mahdollistaa kaikkien kelpoisuusvaatimukset täyttävien hakijoiden sisäänotto korkeakouluihin. Eräiden maiden esimerkit osoittavat, että näin saadaan erittäin suuri osa ikäluokasta korkeakoulutuksen piiriin. Esimerkiksi Ranskassa, jossa noudatetaan ei-valikoivaa valintamenettelyä, 83 prosenttia hakijoista aloitti korkeakouluopinnot vuonna 2024 ja vain viisi prosenttia ei tullut valituksi korkeakoulutukseen. Tällaisissa malleissa korkeakoulut kuitenkin karsivat suuren osan opiskelijoita opintojen alkuvaiheessa, mistä johtuen malli ei suoraan vaikuta koulutustasoa nostavasti. Näin suuri muutos korkeakoulujen valintamenettelyihin vaatisi erittäin laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja opiskelijamäärän huomattavan lisäyksen vuoksi huomattavia lisäresursseja. 

Edellä esitetyt vaihtoehdot edellyttäisivät laajamittaisia muutoksia korkeakoulutuksen ohjaukseen ja rahoitukseen ja siten laajaa poliittista yksimielisyyttä ja valmisteluprosessia. Nykytilanteessa tarkoituksenmukaisin ja toteuttamiskelpoisin malli on opintosetelikokeilu, jolla voidaan rajata kohderyhmä erityisesti nuoriin ja saada kokeilun kautta tuloksia, joita voidaan hyödyntää myöhemmin laajamittaisemmin. 

Esitystä valmisteltaessa on arvioitu useita opintosetelikokeilun toteuttamisvaihtoehtoja esityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta, jotka koskevat toiselta asteelta korkeakoulutukseen siirtymisen tukemista ja nopeuttamista sekä nuorten kokeman kuormituksen vähentämistä. Tarkastellut vaihtoehdot koskevat kokeilun kohderyhmää, setelin enimmäislaajuutta ja käyttöaikaa, ohjauksen roolia sekä toimeenpanoa. 

Opintosetelin enimmäislaajuutta on tarkasteltu eri vaihtoehdoilla. Esitettyä 30 opintopistettä pienempi laajuus (esimerkiksi 15 opintopistettä) heikentäisi nuorten mahdollisuuksia saada riittävää kokemusta eri aloista ja suorittaa väylä- tai polkuopintoja siinä laajuudessa, että vaikutuksia siirtymään voitaisiin luotettavasti arvioida. Esitettyä suurempi laajuus (esimerkiksi 45 tai 60 opintopistettä) puolestaan lisäisi kokeilun kustannuksia ja kasvattaisi riskiä, että opintoseteliä hyödynnetään tutkinto-opintojen vaihtoehtona, mikä voisi viivästyttää tutkinto-opintojen aloittamista. Esityksen mukainen 30 opintopisteen laajuus vastaa tavanomaisesti yhden lukukauden opintoja, on ohjattavissa ja arvioitavissa, ja tukee siirtymätavoitetta ilman, että siitä muodostuu tutkintokoulutuksen vaihtoehto. 

Myös opintosetelin käyttöajan pituutta sekä sen alkamishetkeä suhteessa valmistumiseen ja oikeuden syntymiseen on arvioitu eri vaihtoehdoilla. Esiteylittyä lyhyempi, esimerkiksi yhden vuoden käyttöaika heikentäisi mahdollisuutta yhdistää opintoja esimerkiksi työn tai asevelvollisuuden kanssa ja asettaisi asevelvollisuutta suorittavat muita heikompaan asemaan. Esitettyä pidempi, esimerkiksi kolmen vuoden, käyttöaika lisäisi puolestaan riskiä siirtymän pidentymiseen. Käyttöajan sitominen esityksen mukaisesti oikeuden syntymiseen varmistaa, että kaikilla on tosiasiallisesti samanpituinen käyttöaika riippumatta valmistumisajankohdasta ja sen suhteesta kokeilun voimaantuloon ja tukee kokeilun yhdenvertaisuutta ja arvioitavuutta. 

Kokeilun kohderyhmää on arvioitu iän, toisen asteen tutkinnon suoritusajankohdan ja hakuvelvoitteen perusteella. Vaihtoehtoina ovat olleet matalampi ikäraja (esim. alle 25 vuotta), kohorttiehdon poistaminen tai lieventäminen sekä oikeuden rajaaminen vain niille, jotka eivät ole saaneet opiskelupaikkaa. Ikärajan madaltaminen pienentäisi kohderyhmää, mutta ohjaisi toimenpiteen pois niistä nuorista aikuisista, joiden siirtymä korkeakoulutukseen ajoittuu tyypillisesti myöhemmäksi, erityisesti ammatillisen koulutuksen puolella. Kohorttirajauksen poistaminen heikentäisi kokeilun arvioitavuutta ja kasvattaisi kustannus- ja kapasiteettiriskejä. 

Toisen asteen tutkinnon suorittamisaikaa koskeva rajaus tulee kohdentaa ajallisesti selkeästi rajautuvaan valmistuneiden ikäluokkaan. Ylioppilastutkinnon syksyn 2025 varsinaisena valmistumispäivänä (5.12.2025) tutkinnon suorittaneet muodostavat yhtenäisen kohderyhmän. Syksyllä 2025 varsinaista valmistumispäivää aiemmin valmistuneet ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon kokeet jo kevään 2025 tai sitä aikaisemmilla tutkintokerroilla. Tutkinnon suorittamisaikaa koskevan aikarajauksen pidentäminen alkamaan jo 1.7.2025 laajentaisi kokeilun kohderyhmän kaikkiin syksyn 2025 ylioppilaisiin, mutta laajentaisi kohderyhmää merkittävästi ammatillisen koulutuksen osalta, jossa valmistumisia tapahtuu ympäri vuoden, mikä vaikeuttaisi kokeilun kustannusten ennakoitavuutta sekä vaikutusten arviointia.  

Hakuvelvoitteen osalta valmistelussa on arvioitu hakuvelvoitteen tarpeellisuutta ylipäätään sekä sen rajaamista korkeakoulujen yhteishakuun. Vaihtoehtona on tarkasteltu ensinnäkin mallia, jossa opintosetelikokeiluun ei liitettäisi lainkaan hakuvelvoitetta. Tällöin opintosetelioikeus perustuisi yksin siihen, että henkilö on suorittanut ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa Suomessa alle 29-vuotiaana säädetyllä aikajaksolla, eikä oikeus olisi sidottu tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeutumiseen. Tällainen malli olisi teknisesti yksinkertaisesti toteutettavissa, koska oikeuden toteaminen olisi rekisteriperusteisesti verrattain suoraviivaista. Samalla toimeenpano kuitenkin irtoaisi yhteishaun tuottamasta opintosetelioikeuden yhtenäisestä todentamispisteestä, jolloin kokeilun kohderyhmä ja opintosetelin käyttöoikeuden alku hajautuisivat eri ajankohtiin. Tämä vaikeuttaisi myös vaikutusten arviointia (esim. siirtymien nopeutuminen, hakeutumiskäyttäytyminen, korkeakoulujen kuormitus), koska vertailukelpoista, koko maan kattavaa käyttöoikeuden alkupistettä ei olisi. Lisäksi kohderyhmän koko olisi vaikeammin ennakoitavissa, koska opintoseteli kohdistuisi myös nuoriin, joilla ei ole tosiasiallista aikomusta hakea tutkintokoulutukseen. Se lisäisi taloudellista ja ohjauksellista kuormitus- ja kustannusriskiä suhteessa kokeilulle varattuun rahoitukseen ja korkeakoulujen kapasiteettiin. Näistä syistä kokeilun toteuttaminen ilman hakuvelvoitetta ei olisi tarkoituksenmukaista siirtymien nopeuttamista koskevaan kokeilun päätavoitteeseen nähden eikä tukisi kokeilun arvioitavuutta ja hallinnollista selkeyttä.  

Hakuvelvoite voisi koskea sekä korkeakoulujen yhteishakua että erillisvalintoja tai se voitaisiin kohdentaa ainoastaan yhteishakuun. Yhteishaku on valtakunnallisesti yhdenvertainen ja selkeä hakumenettely, josta hakutiedot ovat luotettavasti todennettavissa. Siihen kytketty hakuvelvoite voitaisiin toteuttaa hallinnollisesti kevyesti ja yhdenmukaisesti. Kokeilun kohderyhmä muodostuisi myös ajallisesti yhtenäisellä tavalla, mikä tukisi kokeilun vaikutusten arviointia. Korkeakoulujen erillisvalintoihin liittyvät aikataulut vaihtelevat korkeakouluittain, joten niiden käyttäminen hakuvelvoitteen täyttymisen osoituksena ei olisi yhdenvertaista eikä arvioinnin kannalta luotettavaa. 

Hakuvelvoite voisi kohdistua korkeakoulujen yhteishakuun ajallisesti eri tavoin. Jos nuoren tulisi hakea korkeakoulujen yhteishaussa tietyn ajan (esimerkiksi yhden vuoden) kuluessa toisen asteen tutkinnon suorittamisesta, rajaus mahdollistaisi sen, että nuori voi hakea yhteishaussa elämäntilanteensa kannalta tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana. Tällainen hakuvelvoite edellyttäisi kuitenkin kokeilun voimassaolon jatkamista vuoteen 2031 saakka, jotta myös keväällä 2028 toisen asteen tutkinnon suorittaneet saisivat opintosetelilleen aina kahden vuoden käyttöajan. Toinen vaihtoehtoehto olisi velvoittaa nuori hakemaan korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen siinä korkeakoulujen yhteishaussa, joka järjestetään välittömästi hänen toisen asteen tutkintonsa suorittamisen jälkeen. Tämä tukisi tehokkaimmin kokeilun keskeistä tavoitetta nopeuttaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakoulutukseen. Tämä vaihtoehto kohtelisi kuitenkin nuoria eri tavalla toisen asteen tutkinnon valmistumisajankohdan perusteella, kun toisten tulisi hakea syksyn yhteishaussa, jossa koulutustarjonta ei ole valtakunnallisesti yhtä kattava kuin kevään yhteishauissa. 

Valmistelussa on tunnistettu myös se, että hakuvelvoitteeseen sisältyy mahdollisia kielteisiä vaikutuksia nuorten näkökulmasta. Velvollisuus hakea määrätyssä aikataulussa voi lisätä nuorten kokemaa painetta tilanteissa, joissa oma koulutus- tai uravalinta ei ole vielä selkiytynyt, tai joissa sopivia hakukohteita ei ole tarjolla siinä yhteishaussa, johon velvoite kohdistuu. Erityisesti valmistumista seuraava syksyn yhteishaku sisältää vähemmän hakukohteita kuin kevään yhteishaut, mikä voi johtaa siihen, että osa nuorista hakee velvoitteen täyttääkseen koulutuksiin, joita he eivät tosiasiallisesti pidä ensisijaisina vaihtoehtoinaan. Valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että hakuvelvoite on välttämätön kokeilun tavoitteiden toteutumiseksi ja vaikutusten arvioimiseksi ja että velvoitteen aiheuttamia haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää ohjauksen avulla sekä sitomalla velvoite viimeistään kevään yhteishakuihin, jossa koulutustarjonta on kattavin. 

Opintosetelietuuden ulkopuolelle voitaisiin rajata ne, jotka ovat haussa saaneet opiskelupaikan, mutta eivät ole sitä vastaanottaneet. Tällainen rajaus ei lisäisi todennäköisyyttä siihen, että nuori ottaisi opiskelupaikan vastaan. Jos rajaus toteutettaisiin, nuoret voisivat kuitenkin saada opintosetelin hakemalla sellaiseen koulutukseen, johon he varmasti eivät voi tulla valituksi. Kokeilulla ei ole tarkoitus kannustaa nuoria hakeutumaan koulutuksiin, joihin he eivät tosiasiallisesti halua tulla valituiksi. Kokeilussa ei myöskään ole tarkoituksenmukaista luoda kannusteita siihen, että yhteishaussa tehdään taktisia valintoja opintosetelioikeuden saamiseksi, vaan nuorten tulee voida hakea korkeakoulujen yhteishaussa aitojen koulutustoiveidensa mukaisesti. Opintosetelikokeiluun liittyvä hakuoptimointi lisäisi nuorten kokemia paineita ja stressiä sekä kuormittaisi yhteishakujärjestelmää ja vääristäisi sen tarkoitusta. Esityksen mukainen hakuvelvoite kohdistaa opintosetelin aidosti toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheessa oleviin nuoriin. Myös ikäraja vaikuttaa osaltaan siten, että opintoseteli kohdentuu niille, joiden tarve liittyy korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen siirtymiseen, eikä esimerkiksi tutkinnon osien suorittamiseen täydennyskoulutustarkoituksessa.  

Lisäksi opintoseteliin liitettävää hakuvelvoitetta on arvioitu suhteessa ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta vailla olevien nuorten työttömyysetuutta koskevaan hakuvelvoitteeseen, josta on säädetty työttömyysturvalaissa. Ehdotettuun opintosetelikokeiluun ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi liittää työttömyysturvalain mukaista hakuvelvoitetta hakea vähintään kahteen syksyllä alkavaan koulutukseen. Työttömyysturvalain velvoitteet koskevat toimeentuloturvaa ja perustuvat sosiaaliturvajärjestelmän vastikkeellisuuteen, kun taas opintoseteli on koulutuspoliittinen kokeilu, jonka tarkoituksena on tukea nuorten siirtymää ja tarjota mahdollisuus tutustua korkeakouluopintoihin ilman, että asetetaan tarpeettomia rajoituksia koulutuksen valinnanvapauteen. Työttömyysturvalain mukaisen hakuvelvoitteen määrittely myös opintosetelin edellytykseksi rajoittaisi nuoren oikeutta hakea haluamaansa koulutukseen eikä olisi välttämätöntä kokeilun tavoitteiden kannalta. Mahdollinen sekaantumisriski työmarkkinatuen hakuvelvoitteisiin ehkäistään selkeällä viestinnällä. 

Esityksen mukaiset kohderyhmän rajaukset kohdentavat opintosetelin niille, joiden osalta se todennäköisimmin edistää siirtymää korkeakoulutukseen ja on myös arvioitavissa. 

Esitystä valmisteltaessa on arvioitu lisäksi erilaisia malleja liittyen opintosetelin käyttöä ja korkeakouluun hakeutumista koskevaan ohjaukseen. Jos kokeiluun ei sisältyisi oikeutta avoimen korkeakouluopetuksen opintoihin hakeutumiseen ja niiden suorittamiseen liittyvään ohjaukseen, nuorten kokemaa epävarmuutta ei voitaisi yhtä tehokkaasti vähentää, mikä on keskeinen tekijä siirtymien nopeuttamisen ja sujuvoittamisen kannalta. Korkeakoulujen tarjoama ohjaus täydentää nykyistä toisen asteen koulutuksen järjestäjien velvollisuutta antaa jatko‑opintoihin hakeutumista koskevaa ohjausta myös vuoden ajan tutkinnon suorittamisen jälkeen. Toisen asteen koulutuksenjärjestäjiä koskeva jälkiohjausvelvoite ei useinkaan voi kattaa korkeakoulujen koulutustarjonnan, eri tutkintojen sisältöjen tai avoimen väylän ja polkuopintojen kokonaisuuksien tuntemusta samalla tarkkuudella kuin korkeakoulujen oma ohjaus. Ohjauselementin sisällyttäminen kokeiluun vahvistaa sen vaikuttavuutta ja mahdollistaa mallin, jossa toisen asteen jälkiohjaus ja korkeakoulujen tarjoama ohjaus muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheessa. Korkeakoulujen ohjauksella voidaan tarjota sellaista syventävää tietoa korkeakouluopinnoista, opiskelutavoista, koulutusalojen välisistä eroista ja tutkintoon johtaviin opintoihin siirtymisen reiteistä, jota toisen asteen ohjauksessa ei ole tarkoituksenmukaista tai mahdollista käsitellä yhtä laajasti. Tämän vuoksi ohjauksen sisällyttäminen opintosetelikokeiluun on arvioitu välttämättömäksi kokeilun tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Kokeilun toteutuksen eri vaihtoehtoina on tarkasteltu keskitettyä tietojärjestelmäalustaa (Opin.fi-palvelu) ja hajautettua toimeenpanoa korkeakouluittain. Hajautettu malli lisäisi nuorten kannalta koulutustarjonnan pirstaleisuutta ja vaikeuttaisi tarjonnan löydettävyyttä ja vertailtavuutta, sekä heikentäisi kokeilun seurannan ja arvioinnin tietopohjaa. Keskitetty verkkopalvelu mahdollistaa yhdenvertaisemman saavutettavuuden, läpinäkyvän seurannan ja hallitun rahoituksen kohdentamisen toteutuneiden suoritusten perusteella. Toisaalta korkeakoulujen valmiudet koulutustarjontansa tuomiseen Opin.fi-palveluun vaihtelevat, mikä johtaa siihen, että opintosetelikokeilussa ei ole käytettävissä korkeakoulujen avoimen korkeakouluopetuksen tarjontaa täysimittaisesti, ainakaan heti kokeilun alkuvaiheessa. Keskitetty ratkaisu on kuitenkin nuoren kannalta selkeämpi ratkaisu, kun korkeakoulujen tarjonta löytyy yhdestä paikasta ja opintojaksoille myös ilmoittaudutaan samassa palvelussa. 

Esityksen mukaan rahoitus kohdentuu korkeakouluille kohdejoukkoon kuuluvien nuorten Opin.fi-palvelussa tekemien ilmoittautumisten (ilmoittauduttujen opintopisteiden määrä) perusteella. Vaihtoehtoisesti rahoitus voitaisiin myöntää korkeakouluille opintosetelikokeilussa suoritettujen opintopisteiden perusteella. Toteutumien seuranta vaatisi kuitenkin erillistä raportointia ja olisi hallinnollisesti raskas toteuttaa. 

Esitystä valmisteltaessa on vaihtoehtoina tarkasteltu lisäksi kokeilun rajaamista valituille alueille tai esityksen mukaista koko maan kattavaa kokeilua. Aluekohtainen rajaus heikentäisi yhdenvertaisuutta ja kokeilun arvioitavuuden yleispätevyyttä. Koko maan kattava kokeilu tukee tasapuolista saavutettavuutta ja tuottaa vertailukelpoista seurantatietoa. 

Vaihtoehtoisina hallinnollisina toteuttamistapavaihtoehtoina on arvioitu suoraan lakiin perustuvaa oikeutta opintoseteliin ja erillistä hakumenettelyä. Opintoseteliin kytkettävä erillinen hakemus- ja päätösmenettely lisäisi hallinnollista kuormaa ja viivästyttäisi kokeilun toimeenpanoa ilman lisäarvoa kokeilun vaikuttavuuteen. Esityksen mukainen malli perustuu laissa säädettyyn oikeuteen ilmoittautua avoimeen korkeakouluopetukseen maksutta ehtojen täyttyessä, mikä on ratkaisuna yksinkertainen, hallinnollisesti mahdollisimman kevyt ja nuorille helposti viestittävä. 

Edellä kuvattujen vaihtoehtojen perusteella valittu malli on tarkoituksenmukaisin suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Se on toteutettavissa kustannustehokkaasti, tukee korkeakoulutuksen yhdenvertaista saavutettavuutta ja mahdollistaa kokeilun vaikutusten luotettavan seurannan ja arvioinnin. Samalla se rajoittaa osaoptimoinnin ja siirtymien viivästymisen riskiä opintosetelin enimmäislaajuuden ja käyttöajan kautta sekä vahvistaa nuorten päätöksenteon tietopohjaa ohjauksen avulla. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

7.1  Yliopistolaki

8 b §.Avoimen korkeakouluopetuksen opintoseteli. Pykälässä säädettäisiin määräaikaisesta avoimen korkeakouluopetuksen opintosetelikokeilusta, jossa toiselta asteelta valmistuvat ja ilman korkeakoulupaikkaa jäävät nuoret voisivat osallistua maksutta enintään 30 opintopisteen laajuiseen avoimeen korkeakouluopetukseen. Säännös koskisi sekä avoimen yliopisto-opetuksen että avoimen ammattikorkeakouluopetuksen opintoja ja se ehdotetaan lisättäväksi sekä yliopistolakiin että ammattikorkeakoululakiin sisällöltään yhteneväisenä. Ehdotettava väliaikainen pykälä sijoitettaisiin yliopistolakiin tutkinto-opetuksen maksuttomuutta ja muuta toimintaa koskevia maksuja koskevan 8 §:n ja hakemusmaksuja koskevan 8 a §:n jälkeen. 

Opintoseteli ei olisi nuorille maksettava rahasuoritus eikä siitä tehtäisi yksilöllistä hallintopäätöstä, vaan ehdotettavan säännöksen mukaisesti seteliin oikeutetuilla olisi oikeus osallistua avoimeen korkeakouluopetukseen rajatusti maksutta. Korkeakouluille aiheutuvien kustannusten korvaaminen perustuisi opetus- ja kulttuuriministeriön harkinnanvaraiseen rahoitukseen yliopistolain ja ammattikorkeakoululain yleisten rahoitussäännösten mukaisesti. Näitä rahoitusjärjestelyitä ja kokeilun toimeenpanoa kuvataan tarkemmin esityksen luvussa 9. 

Kokeilu olisi määräaikainen. Säännöksen voimassaolosta ja siten kokeilun soveltamisajasta säädettäisiin erikseen lakiehdotuksen voimaantulosäännöksessä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opintoseteliin oikeutetusta kohderyhmästä. Opintoseteliin olisivat oikeutettuja henkilöt, jotka ovat alle 29-vuotiaana suorittaneet Suomessa ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa, ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon, 1 päivänä joulukuuta 2025 ja 31 päivänä heinäkuuta 2028 välisenä aikana. Ensimmäisellä toisen asteen tutkinnolla tarkoitetaan henkilön ensimmäistä Suomessa suorittamaa toisen asteen tutkintoa, joko ylioppilastutkinnosta annetun lain (502/2019) mukaista ylioppilastutkintoa tai ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) mukaista ammatillista tutkintoa. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 25 §:n mukaan lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen päätteeksi suoritettu International Baccalaureate- (IB), Reifeprüfung- (RP) tai Deutsche Internationale Abitur (DIA) -tutkinto sekä Eurooppa-koulujen eurooppalainen ylioppilastutkinto European Baccalaureate (EB) tuottavat samat oikeudet kuin ylioppilastutkinnon suorittaminen. Mainitun pykälän mukaisen tutkinnon suorittaneet olisivat siten oikeutettuja opintoseteliin vastaavin ehdoin kuin ylioppilastutkinnon suorittaneet. 

Jos henkilö on aiemmin suorittanut jonkin toisen asteen tutkinnon, hän ei olisi oikeutettu opintoseteliin, vaikka suorittaisi uuden toisen asteen tutkinnon pykälässä määritellyn ajanjakson aikana. Rajaus kohdistaisi kokeilun nimenomaisesti niihin nuoriin, jotka siirtyvät ensimmäistä kertaa toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheeseen. Toisen asteen tutkinnon suorittamisaikaa koskeva rajaus perustuu kohorttiajatteluun ja kokeilun rajallisiin resursseihin ja sillä varmistetaan, että kokeilu kohdistuu ajallisesti rajattuun joukkoon ja että sen vaikutuksia voidaan arvioida luotettavasti.  

Opintosetelin saamisen edellytyksenä olisi, että henkilö on suorittanut ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa Suomessa. Rajaus on tarpeen, jotta ulkomailta ei hakeuduttaisi Suomeen ensisijaisesti opintosetelin saamisen tarkoituksessa ja jotta kokeilu kohdentuisi sen tarkoituksen mukaisesti suomalaisessa koulutusjärjestelmässä toisen asteen suorittaneiden nuorten siirtymien parantamiseen. Lisäksi Suomessa suoritettujen tutkintojen todentaminen on viranomaisrekistereistä luotettavasti ja yhdenvertaisesti varmistettavissa, mikä keventää hallinnollista taakkaa ja tukee kokeilun vaikutusten arviointia. 

Oikeus opintoseteliin rajattaisiin henkilöihin, jotka ovat suorittaneet Suomessa ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa alle 29‑vuotiaina säädetyllä ajanjaksolla. Säännökseen sisältyvä ikäraja (29 vuotta) vastaisi nuorisolaissa (1285/2016) käytettyä ikärajaa ja tukisi kokeilun kohdentamista nimenomaan nuorille. Ikärajaus perustuu koulutuspoliittiseen tavoitteeseen nostaa väestössä nuorten aikuisten koulutustasoa ja sujuvoittaa nuorten pääsyä korkeakoulutukseen. Myöhäisnuoruudessa eletään merkittävää siirtymävaihetta, siirtymää nuoruudesta aikuisuuteen. Suomessa korkeakoulutukseen hakeutuminen koskee myös merkittävää määrää alle 29-vuotiaita. Erityisesti ammatillisen koulutuksen suorittaneet hakeutuvat korkeakoulutukseen myös vanhempina, joten korkeakoulutukseen siirtymä koskee myös heitä. Nuoret kokevat jo tällä hetkellä koulutusvalintoja ja korkeakoulujen opiskelijavalintoja koskevia paineita. Nuorilla on myös vähemmän kokemuksia eri alojen opiskelusta, ammateista ja työelämästä. Nuoret tarvitsevat ikävaiheeseen liittyvistä syistä enemmän tukea siirtymävaiheessa mm. koulutusta kokeville valinnoille ja laajempia mahdollisuuksia tutustua korkeakouluopintoihin myös ei tutkintotavoitteisesti. Korkeakoulutukseen valitsematta jäämisen vuoksi pidetty välivuosi voi heikentää nuorten uskoa omiin kykyihinsä ja kouluttautumiseen. Samalla nuori voi jäädä ilman sosiaalisesti merkityksellistä yhteisöä. Tällaiset elämänkokemukset ovat haitallisia erityisesti nuorille.  

Ikärajauksen liittäminen toisen asteen tutkinnon suorittamisajankohtaan on tarkoituksenmukainen ratkaisu myös toimeenpanon kannalta, koska tutkinnon valmistumispäivä on yksiselitteinen ja todennettavissa, eikä se edellytä iän tarkistamista opintoseteliä käytettäessä. Ikärajan kohdistaminen tutkinnon suorittamishetkeen tukee kokeilun kohdentumista nuoriin aikuisiin nivelvaiheessa riippumatta siitä, milloin henkilö myöhemmin käyttää opintoseteliä. 

Ylioppilastutkinnolla on useita valmistumispäiviä vuodessa. Ylioppilastutkinnon suorittaminen edellyttää, että tutkinnon edellyttämät kokeet on suoritettu ja lukion oppimäärän opinnot ovat valmiit. Syksyn 2025 ylioppilastutkintojen varsinainen valmistumispäivä on ollut 5.12.2025. Kevään 2028 ylioppilastutkintojen varsinainen valmistumispäivä on viikon 22 lauantai (3.6.2028) ja viimeinen valmistumispäivä viikon 24 keskiviikko (14.6.2028). Kokeiluun osallistuisivat syksyn 2025 ylioppilaista siten vain syksyn varsinaisena valmistumispäivänä (5.12.) tutkinnon suorittaneet. Tämä tarkoittaa, että syksyn 2025 ylioppilaista ne, jotka ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon kokeet keväällä 2025 tai aiemmin, mutta jotka ovat suorittaneet lukion oppimäärän esimerkiksi vasta kesällä tai elokuussa 2025 ja sen vuoksi suorittaneet ylioppilastutkinnon syyskuussa 2025 eli ennen syksyn varsinaista valmistumispäivää, jäisivät kokeilun ulkopuolelle. Ammatillisia tutkintoja voidaan suorittaa ympäri vuoden, mutta niitä koskisi ylioppilastutkintoja vastaava suorittamisaikavaatimus eli tutkinto on tullut suorittaa aikavälillä 1.12.2025‒31.7.2028. Myös ns. kaksois- ja kolmostutkintoa suorittavien osalta edellytyksenä on, että ensimmäinen toisen asteen tutkinto on suoritettu mainitulla aikavälillä. Kaksoistutkinnolla tarkoitetaan ammatillisen perustutkinnon sekä ylioppilastutkinnon suorittamista rinnakkain ja samanaikaisesti. Kaksoistutkinnossa opiskellaan ammatillinen tutkinto sekä lukio-opintoja ja osallistutaan ylioppilaskirjoituksiin. Niin sanotussa kolmoistutkinnossa opiskellaan lukion oppimäärä, ylioppilastutkinto ja ammatillinen perustutkinto. Kaksois- tai kolmoistutkintoa suorittava, joka on suorittanut ensimmäisen kaksois- tai kolmoistutkintoon kuuluvista tutkinnoista mainitulla aikavälillä, on oikeutettu opintoseteliin ja voi käyttää sitä 2 momentissa säädetyn käyttöajan puitteissa myös samaan aikaan kuin suorittaa kaksois- tai kolmoistutkintoon kuuluvaa toista tutkintoa. IB- ja EB-tutkinnot suoritetaan kesä-heinäkuun vaihteessa ja RP- ja DIA-tutkinnot samaan aikaan ylioppilastutkinnon kanssa viikolla 22. Syksyn IB-tutkinnot suoritetaan joulukuun puolivälissä. 

Ensimmäisen toisen asteen tutkinnon suorittamisaikavaatimuksen lisäksi edellytyksenä olisi, että henkilö on hakenut korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa viimeistään siinä kevään yhteishaussa, joka järjestetään tutkinnon suorittamisen ja ehdotettavan lain voimaantulon jälkeen, mutta ei ole saanut tai vastaanottanut tällaista opiskelupaikkaa. Hakuvelvoite on ylipäätään tarpeellinen, jotta opintoseteli kohdentuisi henkilöille, joilla on tosiasiallinen pyrkimys siirtyä korkeakoulutukseen. Kokeilun tavoitteena on nopeuttaa siirtymistä toisen asteen koulutuksesta korkeakoulutuksen ja hakuvelvoite varmistaa, että opintoseteliä käytetään kokeilun tarkoituksen mukaisesti siirtymän tukemiseen eikä esimerkiksi yleisiin sivistyksellisiin tai harrastusluonteisiin taikka täydennyskoulutustarkoituksessa suoritettaviin opintoihin. 

Opintosetelin saamisen edellytyksenä olisi, että henkilö on hakenut korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen korkeakoulujen yhteishaussa. Yhteishaku on valtakunnallisesti yhdenvertainen ja selkeä hakumenettely, josta hakutiedot ovat luotettavasti todennettavissa. Näin hakuvelvoite voidaan toteuttaa hallinnollisesti kevyesti ja yhdenmukaisesti. Kokeilun kohderyhmä muodostuu näin myös ajallisesti yhtenäisellä tavalla, mikä tukee kokeilun vaikutusten arviointia. Korkeakoulujen erillisvalintoihin liittyvät aikataulut vaihtelevat korkeakouluittain, joten niiden käyttäminen hakuvelvoitteen täyttymisen osoituksena ei olisi yhdenvertaista eikä arvioinnin kannalta luotettavaa. 

Korkeakoulujen yhteishausta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan korkeakoulujen yhteishaku järjestetään joka vuosi keväisin ja syksyisin: 1) syksyllä alkavaan vieraskieliseen koulutukseen, Taideyliopiston koulutukseen ja Tampereen yliopiston teatterityön koulutukseen (kevään ensimmäinen yhteishaku); 2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun syksyllä alkavaan koulutukseen (kevään toinen yhteishaku); 3) keväällä alkavaan koulutukseen (syksyn yhteishaku). Hakija saa hakea kussakin yhteishaussa enintään kuuteen hakukohteeseen. Opintosetelin saamisen edellytyksenä olisi, että nuori on hakenut korkeakoulujen syksyn yhteishaussa, kevään ensimmäisessä yhteishaussa tai kevään toisessa yhteishaussa vähintään yhteen hakukohteeseen.  

Hakuvelvoitteen mukaan nuoren tulisi hakea korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa viimeistään siinä kevään yhteishaussa, joka järjestetään tutkinnon suorittamisen ja lain voimaantulon jälkeen. Hakuvelvoitteen sitominen viimeistään tutkinnon suorittamista ja lain voimaantuloa seuraaviin kevään yhteishakuihin varmistaa, että kaikki kohderyhmään kuuluvat nuoret voivat täyttää velvoitteen yhteishaussa, jossa koulutustarjonta on valtakunnallisesti kattavin. Hakuvelvoitteen sitominen vasta lain voimaantulon jälkeiseen kevään yhteishakuun olisi välttämätöntä sen vuoksi, ettei ennen lain voimaantuloa toiselta asteelta valmistuneiden tai valmistuvien hakuvelvoite olisi takautuva. Hakuvelvoitteen täyttämiseksi joulukuussa 2025 tai keväällä 2026 valmistuneiden olisi kuitenkin mahdollista hakea myös kevään 2026 yhteishauissa. Valmistumisen jälkeisessä syksyn yhteishaussa hakeminen olisi myös mahdollista, mutta ei velvoittavaa. Näin kokeiluun osallistuvien nuorten asema ei muodostu epäyhdenvertaiseksi valmistumisajankohdan perusteella.  

Opiskelupaikkaa tulisi kuitenkin hakea viimeistään kevään 2028 yhteishaussa. Tämä perustuu kokeilun rajalliseen kestoon. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa myös loppuvuodesta 2027 ja keväällä 2028 valmistuvien nuorten osallistuminen kokeiluun niin, että myös heillä on 2 momentin mukainen mahdollisuus käyttää opintoseteliä kahden vuoden ajan. Toisen asteen koulutusten eri valmistumisajankohdat vaikuttavat siihen, missä yhteishaussa hakuvelvoite tosiasiallisesti voidaan täyttää. Loppuvuodesta 2027 ja keväällä 2028 valmistuville nuorille ensimmäinen käytettävissä oleva hakumahdollisuus on lähtökohtaisesti kevään 2028 yhteishaku (ensimmäinen tai toinen), jolloin velvoite täyttyy ainoastaan kyseisessä haussa. Esitetyn mukainen hakuvelvoite varmistaa, että kaikilla kohderyhmään kuuluvilla on yhdenvertainen mahdollisuus täyttää hakuvelvoite vähintään yhdessä kevään yhteishaussa valmistumisajankohdasta riippumatta sekä käyttää seteliä kahden vuoden ajan.  

Työttömyysturvalain (1290/2002) mukaan työttömyystuen saamisen yhtenä ehtona alle 25-vuotiaiden vailla ammatillista tutkintoa tai korkeakoulututkintoa olevilla on, että hän on hakenut vähintään kahteen syksyllä alkavaan ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen. Lisäksi jos hän on saat kutsun valintakokeeseen, hänellä on velvollisuus osallistua siihen. Koska opintoseteliä koskeva hakuvelvoite ei vastaa työttömyystuen hakuvelvoitteita, opintosetelikokeilua koskevassa viestinnässä on tarpeen korostaa näiden hakuvelvoitteiden eroa. Tällä varmistetaan, ettei nuori erehdyksessä hae vain yhteen hakukohteeseen opintosetelin vuoksi ja menetä sen vuoksi työttömyystuen edellytykset täyttävää asemaansa. Täyttämällä työttömyystuen saamisen ehtona olevan hakuvelvoitteen, nuori täyttää samalla myös opintoseteliin liittyvän hakuvelvoitteen. 

Ehdotettavan säännöksen mukaan korkeakoulujen yhteishaussa hakenut olisi oikeutettu opintoseteliin paitsi tilanteessa, jossa hän ei ole saanut opiskelupaikkaa, myös silloin, kun hän on saanut opiskelupaikan, mutta ei ole ottanut sitä vastaan. Tällä varmistettaisiin, että kokeilu tukee kaikkia toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheessa olevia nuoria, joilla ei ole tutkinnonsuorittamisoikeutta korkeakoulussa. Jos nuori on saanut opiskelupaikan mutta ei ole ottanut sitä vastaan, hänen tilanteensa on tosiasiallisesti sama kuin nuoren, joka ei ole saanut paikkaa. Mahdollisuus käyttää opintoseteliä vähentää painetta ottaa vastaan opiskelupaikka vain väliaikaisena ratkaisuna ja tukee kokeilun tavoitetta edistää tarkoituksenmukaista siirtymää korkeakoulutukseen. Ratkaisu ehkäisee osaoptimointia ja keskeyttämisiä sekä antaa nuorille opintosetelin tarjoamien ohjauspalveluiden kautta mahdollisuuden arvioida eri hakukohteita, tutustua eri koulutusaloihin ja suunnitella realistisen polun kohti tutkintokoulutusta.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opintosetelin käytöstä, enimmäislaajuudesta ja käyttöajasta. Opintoseteliin oikeutettu saisi suorittaa maksutta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tarjoamia yhteensä 30 opintopisteen laajuisia suomen- tai ruotsinkielisiä avoimen korkeakouluopetuksen opintoja, jotka voivat olla joko eri koulutusalojen yksittäisiä opintojaksoja tai yhden koulutusalan laajempia opintokokonaisuuksia, esimerkiksi polku- ja väyläopintoja. 

Opintoseteliä voisi käyttää yhden tai useamman korkeakoulun opintoihin. Opintosetelin 30 opintopisteen enimmäislaajuus vastaisi noin yhden lukukauden (puolen vuoden) päätoimisia opintoja ja olisi mitoitettu tukemaan kokeilun tavoitetta tarjota rajattu, ohjattu ja tavoitteellinen mahdollisuus tutustua eri koulutusalojen korkeakouluopintoihin sekä osallistumisen polku- ja väyläopintoihin ilman, että opintoseteli muodostaa vaihtoehdon tutkinto-opiskelulle. Näin rajattuna enimmäislaajuus edistäisi siirtymää korkeakoulujen tutkintokoulutukseen eikä viivästyttäisi tutkinto-opintojen aloittamista. Ehdotettu maksuttomien opintojen enimmäislaajuus koskisi vain opintosetelikokeilua ja korkeakoulut voisivat omilla päätöksillään tarjota avoimen korkeakoulutuksen opintoja maksuttomasti kokeilua laajemminkin kaikille, kuten nykyisinkin.  

Opintosetelillä maksuttomasti suoritettavat opinnot rajattaisiin suomen‑ tai ruotsinkieliseen avoimeen korkeakouluopetukseen. Rajauksen tavoitteena on tukea erityisesti kansalliskielillä suoritettavan tutkintokoulutuksen saavutettavuutta. Korkeakouluilla on velvollisuus järjestää tutkintoon johtavaa koulutusta opetus- ja tutkintokielillään suomeksi ja/tai ruotsiksi, minkä lisäksi ne voivat halutessaan järjestää koulutusta myös muilla kielillä. Valtaosa Suomessa tarjottavasta tutkintokoulutuksesta on suomen- ja ruotsinkielistä, eikä näistä tutkinnoista peritä lukuvuosimaksuja. Rajaus on tältä osin linjassa tutkintokoulutusta koskevan maksuttomuuden kanssa ja vahvistaa opintosetelikokeilun kytkeytymistä kansalliskielisiin tutkintoihin. 

Lisäksi rajaus tukee kokeilun tavoitetta kohdentaa opintosetelin käyttö niihin nuoriin, joilla on tosiasialliset edellytykset ja aikomus hyödyntää avoimen korkeakouluopetuksen opintoja väylänä tutkintokoulutukseen Suomessa. Englanninkieliset avoimen korkeakouluopetuksen opinnot muodostavat osin erillisen tarjontakokonaisuuden, joka palvelee myös muita kansainvälisiä koulutuksellisia tavoitteita. Opintosetelikokeilua ei ole tarkoitettu tällaisen tarjonnan yleiseksi rahoitusinstrumentiksi, vaan ensisijaisesti tutkintokoulutukseen suuntautuvien opintopolkujen tukemiseen kansalliskielillä. Rajauksen vaikutuksia kokeilun kohdentumiseen ja osallistumiseen seurataan kokeilun aikana ja arvioidaan sen mahdollisen jatkokehittämisen yhteydessä. 

Opintoseteliä käytettäisiin avoimen korkeakouluopetuksen opintojaksojen maksamiseen Opin.fi-verkkopalvelussa. Opin.fi on suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteinen, kansallinen verkkopalvelu, joka kokoaa yhteen korkeakoulujen avoimen korkeakoulutuksen ja jatkuvan oppimisen tarjontaa yhteen paikkaan. Nuori ilmoittautuu avoimen korkeakouluopetuksen opintoihin korkeakoulun omassa palvelussa ja maksaa nämä opinnot opintosetelillä Opin.fi-verkkopalvelussa. Nuori voisi ilmoittautua esimerkiksi useamman korkeakoulun ja alan opintojaksoille tutustuakseen eri korkeakoulutusmahdollisuuksiin laaja-alaisesti. Tavoitteena on, että korkeakoulut koostaisivat mahdollisuuksien mukaan avoimen korkeakouluopetuksen koulutustarjonnastaan valmiita kokonaisuuksia, jotka olisi suunnattu opintosetelin kohderyhmälle. Opintoseteliä voisi kuitenkin käyttää kaikkeen korkeakoulun Opin.fi-palveluun tuomaan avoimeen korkeakouluopetuksen tarjontaan. Opintoseteliä voisi käyttää myös yksittäisen korkeakoulun tarjoamaan avoimen korkeakouluopetuksen polku-/väyläkokonaisuuteen, jonka suorituksia tietyin kriteerein korkeakoulu käyttää opiskelijavalinnan perusteena. Opintosetelikokeilun toimenpanosta ja Opin.fi-palvelusta on kerrottu tarkemmin esityksen luvussa 9. 

Esitetyn säännöksen mukaan korkeakoulut järjestäisivät myös näihin opintoihin hakeutumiseen ja niiden suorittamiseen liittyvää ohjausta. Korkeakoulujen näkökulmasta tämä tarkoittaa velvoitetta opintoseteliä ja opintoihin hakeutumista koskevien ohjauspalveluiden kehittämiseen ja tarjoamiseen. Tarkoituksena on, että korkeakoulut kehittävät kokeilun aikana yhteiset ohjauksen käytännöt. Ohjaukseen voisi sisältyä sekä ryhmille suunnattua ohjausta että yksilöohjausta. Ohjauksella tuettaisiin avoimina korkeakouluopintoina suoritettavien opintojen suunnittelua ja suorittamista. Koska korkeakoulujen koulutustarjonta ja tutkinnon suorittaneiden työskentelymahdollisuudet ovat hyvin laajat, nuorilla ei useinkaan ole ennalta kattavaa kuvaa korkeakoulutustarjonnasta ja koulutuksen jälkeisistä työskentelymahdollisuuksista. Suosituimmat hakukohteet ovatkin usein koulutusaloilla, joilla on helposti tunnistettavia ammatteja.  

Ohjauksen tavoitteena olisi tuottaa opiskelijoille kokonaiskuva tarjottavista opinnoista ja opintokokonaisuuksista sekä opiskelusta koulutusalalla. Toisen asteen oppilaitoksilla ei ole mahdollisuutta esitellä laajaa ja uusiin osaamistarpeiden mukaan jatkuvasti muuttuvaa korkeakoulutuksen tarjontaa yhtä kattavasti kuin korkeakouluilla. Korkeakoulut voisivat tuoda sekä ohjauksessa että avoimen korkeakoulutuksen koulutustarjonnassa esiin tutkimus- ja kehittämistoiminnan myötä syntyneitä uusia koulutusaloja tai muusta syystä nuorten vähemmän tuntemia koulutusmahdollisuuksia. Ohjaus tukisi myös korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen hakeutumista, koska opintosetelin avulla opiskelijalla olisi parempi kokonaiskuva korkeakoulujen tutkintoon johtavan koulutuksen tarjonnasta.  

Esitetyssä säännöksessä tarkoitettu korkeakoulujen ohjaus liittyy opintosetelikokeilun puitteissa suoritettaviin avoimen korkeakouluopetuksen opintoihin sekä opintosetelin käyttöön ja kokeilun tavoitteiden toteuttamiseen. Esityksessä ei ole tarkoitus säätää avoimeen korkeakouluopetukseen tai tutkintokoulutukseen liittyvästä yleisestä opinto‑ohjauksesta. Avoimeen korkeakouluopetukseen liittyvä ohjaus ei nykyisellään ole kaikilta osin vakiintunutta tai yhtenäistä ja opintosetelikokeilun yhteydessä ohjauskäytäntöjä on tarkoitus kehittää ja vahvistaa.  

Siirtymävaiheen ohjaus lukioista ja ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin on Suomessa moniammatillista yhteistyötä, jossa vastuu jakautuu korkeakoulujen lisäksi toisen asteen oppilaitoksille ja Ohjaamoille. Siirtymävaiheen ohjaus muodostaa ketjun, jossa toisen asteen oppilaitokset ohjaavat nuoria jatko-opintoihin valmistautumisessa, hakeutumisessa ja urasuunnittelussa, korkeakoulut tukevat nuorta hakuprosessissa ja opintojen käynnistyessä, ja Ohjaamo täydentää palvelutarjontaa erityisesti niille nuorille, jotka tarvitsevat monialaista tukea koulutukseen tai työelämään kiinnittymisessä. 

Opintoihin tulisi ilmoittautua kahden vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin henkilölle 1 momentin perusteella syntyy oikeus opintoseteliin. Oikeus opintosetelin käyttämiseen näin ollen alkaa, kun kaikki 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja korkeakoulujen yhteishaun tuloksista ja opiskelupaikan vastaanottamistiedoista käy ilmi, ettei henkilö ole saanut tutkinnonsuorittamisoikeutta. Ehdotettavan kahden vuoden käyttöajan tarkoituksena on tukea nuorta toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheessa. Kahden vuoden käyttöaika antaisi joustavan mahdollisuuden opintojen suorittamiseen myös työssäkäynnin ohella sekä huomioisi myös asevelvollisuuden suorittamisen. Käyttöajan sitominen oikeuden syntymiseen kytkee käyttöajan nimenomaisesti siihen ajankohtaan, jolloin henkilö tosiasiallisesti voi käyttää opintoseteliä sekä varmistaa, että kaikilla opintoseteliin oikeutetuilla on yhtäläinen ja täysimääräinen kahden vuoden käyttöaika riippumatta siitä, milloin he ovat suorittaneet toisen asteen tutkinnon suhteessa kokeilun voimassaoloon. 

Oikeus opintoseteliin ei luo subjektiivista oikeutta suorittaa tiettyjä avoimen korkeakouluopetuksen opintoja. Opintosetelin perusteella ei myöskään voida poiketa avoimen korkeakouluopetuksen tavanomaisista opinto-oikeuden myöntämisessä noudatettavista menettelyistä, eikä opiskelijoita voida asettaa etusijajärjestykseen opintojen rahoitusmuodon, kuten opintosetelin tai kurssimaksun, perusteella. 

Opinnot, joihin on ilmoittauduttu ja jotka on maksettu opintoseteliä hyödyntäen, suoritetaan korkeakoulun myöntämän ajallisesti rajatun opinto-oikeuden mukaisesti eli ne voidaan suorittaa loppuun riippumatta opintosetelin käyttöoikeuden voimassaolosta. 

7.2  Ammattikorkeakoululaki

12 b §.Avoimen korkeakouluopetuksen opintoseteli. Pykälässä säädettäisiin määräaikaisesta avoimen korkeakouluopetuksen opintosetelikokeilusta, jossa toiselta asteelta valmistuvat ja ilman korkeakoulupaikkaa jäävät nuoret voisivat osallistua maksutta enintään 30 opintopisteen laajuiseen avoimeen korkeakouluopetukseen. Säännös koskisi sekä avoimen yliopisto-opetuksen että avoimen ammattikorkeakouluopetuksen opintoja ja se ehdotetaan lisättäväksi sekä yliopistolakiin että ammattikorkeakoululakiin sisällöltään yhteneväisenä. Ehdotettava väliaikainen pykälä sijoitettaisiin ammattikorkeakoululakiin opetuksen maksuttomuutta ja muuta toimintaa koskevia maksuja koskevan 12 §:n ja hakemusmaksuja koskevan 12 a §:n jälkeen. 

Opintoseteli ei olisi nuorille maksettava rahasuoritus eikä siitä tehtäisi yksilöllistä hallintopäätöstä, vaan ehdotettavan säännöksen mukaisesti seteliin oikeutetuilla olisi oikeus osallistua avoimeen korkeakouluopetukseen rajatusti maksutta. Korkeakouluille aiheutuvien kustannusten korvaaminen perustuisi opetus- ja kulttuuriministeriön harkinnanvaraiseen rahoitukseen yliopistolain ja ammattikorkeakoululain yleisten rahoitussäännösten mukaisesti. Näitä rahoitusjärjestelyitä ja kokeilun toimeenpanoa kuvataan tarkemmin esityksen luvussa 9. 

Kokeilu olisi määräaikainen. Säännöksen voimassaolosta ja siten kokeilun soveltamisajasta säädettäisiin erikseen lakiehdotuksen voimaantulosäännöksessä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opintoseteliin oikeutetusta kohderyhmästä. Opintoseteliin olisivat oikeutettuja henkilöt, jotka ovat alle 29-vuotiaana suorittaneet Suomessa ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa, ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon, 1 päivänä joulukuuta 2025 ja 31 päivänä heinäkuuta 2028 välisenä aikana. Ensimmäisellä toisen asteen tutkinnolla tarkoitetaan henkilön ensimmäistä Suomessa suorittamaa toisen asteen tutkintoa, joko ylioppilastutkinnosta annetun lain (502/2019) mukaista ylioppilastutkintoa tai ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) mukaista ammatillista tutkintoa. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 25 §:n mukaan lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen päätteeksi suoritettu International Baccalaureate- (IB), Reifeprüfung- (RP) tai Deutsche Internationale Abitur (DIA) -tutkinto sekä Eurooppa-koulujen eurooppalainen ylioppilastutkinto European Baccalaureate (EB) tuottavat samat oikeudet kuin ylioppilastutkinnon suorittaminen. Mainitun pykälän mukaisen tutkinnon suorittaneet olisivat siten oikeutettuja opintoseteliin vastaavin ehdoin kuin ylioppilastutkinnon suorittaneet. 

Jos henkilö on aiemmin suorittanut jonkin toisen asteen tutkinnon, hän ei olisi oikeutettu opintoseteliin, vaikka suorittaisi uuden toisen asteen tutkinnon pykälässä määritellyn ajanjakson aikana. Rajaus kohdistaisi kokeilun nimenomaisesti niihin nuoriin, jotka siirtyvät ensimmäistä kertaa toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheeseen. Toisen asteen tutkinnon suorittamisaikaa koskeva rajaus perustuu kohorttiajatteluun ja kokeilun rajallisiin resursseihin ja sillä varmistetaan, että kokeilu kohdistuu ajallisesti rajattuun joukkoon ja että sen vaikutuksia voidaan arvioida luotettavasti.  

Opintosetelin saamisen edellytyksenä olisi, että henkilö on suorittanut ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa Suomessa. Rajaus on tarpeen, jotta ulkomailta ei hakeuduttaisi Suomeen ensisijaisesti opintosetelin saamisen tarkoituksessa ja jotta kokeilu kohdentuisi sen tarkoituksen mukaisesti suomalaisessa koulutusjärjestelmässä toisen asteen suorittaneiden nuorten siirtymien parantamiseen. Lisäksi Suomessa suoritettujen tutkintojen todentaminen on viranomaisrekistereistä luotettavasti ja yhdenvertaisesti varmistettavissa, mikä keventää hallinnollista taakkaa ja tukee kokeilun vaikutusten arviointia. 

Oikeus opintoseteliin rajattaisiin henkilöihin, jotka ovat suorittaneet Suomessa ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa alle 29‑vuotiaina säädetyllä ajanjaksolla. Säännökseen sisältyvä ikäraja (29 vuotta) vastaisi nuorisolaissa (1285/2016) käytettyä ikärajaa ja tukisi kokeilun kohdentamista nimenomaan nuorille. Ikärajaus perustuu koulutuspoliittiseen tavoitteeseen nostaa väestössä nuorten aikuisten koulutustasoa ja sujuvoittaa nuorten pääsyä korkeakoulutukseen. Myöhäisnuoruudessa eletään merkittävää siirtymävaihetta, siirtymää nuoruudesta aikuisuuteen. Suomessa korkeakoulutukseen hakeutuminen koskee myös merkittävää määrää alle 29-vuotiaita. Erityisesti ammatillisen koulutuksen suorittaneet hakeutuvat korkeakoulutukseen myös vanhempina, joten korkeakoulutukseen siirtymä koskee myös heitä. Nuoret kokevat jo tällä hetkellä koulutusvalintoja ja korkeakoulujen opiskelijavalintoja koskevia paineita. Nuorilla on myös vähemmän kokemuksia eri alojen opiskelusta, ammateista ja työelämästä. Nuoret tarvitsevat ikävaiheeseen liittyvistä syistä enemmän tukea siirtymävaiheessa mm. koulutusta kokeville valinnoille ja laajempia mahdollisuuksia tutustua korkeakouluopintoihin myös ei tutkintotavoitteisesti. Korkeakoulutukseen valitsematta jäämisen vuoksi pidetty välivuosi voi heikentää nuorten uskoa omiin kykyihinsä ja kouluttautumiseen. Samalla nuori voi jäädä ilman sosiaalisesti merkityksellistä yhteisöä. Tällaiset elämänkokemukset ovat haitallisia erityisesti nuorille.  

Ikärajauksen liittäminen toisen asteen tutkinnon suorittamisajankohtaan on tarkoituksenmukainen ratkaisu myös toimeenpanon kannalta, koska tutkinnon valmistumispäivä on yksiselitteinen ja todennettavissa, eikä se edellytä iän tarkistamista opintoseteliä käytettäessä. Ikärajan kohdistaminen tutkinnon suorittamishetkeen tukee kokeilun kohdentumista nuoriin aikuisiin nivelvaiheessa riippumatta siitä, milloin henkilö myöhemmin käyttää opintoseteliä. 

Ylioppilastutkinnolla on useita valmistumispäiviä vuodessa. Ylioppilastutkinnon suorittaminen edellyttää, että tutkinnon edellyttämät kokeet on suoritettu ja lukion oppimäärän opinnot ovat valmiit. Syksyn 2025 ylioppilastutkintojen varsinainen valmistumispäivä on ollut 5.12.2025. Kevään 2028 ylioppilastutkintojen varsinainen valmistumispäivä on viikon 22 lauantai (3.6.2028) ja viimeinen valmistumispäivä viikon 24 keskiviikko (14.6.2028). Kokeiluun osallistuisivat syksyn 2025 ylioppilaista siten vain syksyn varsinaisena valmistumispäivänä (5.12.) tutkinnon suorittaneet. Tämä tarkoittaa, että syksyn 2025 ylioppilaista ne, jotka ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon kokeet keväällä 2025 tai aiemmin, mutta jotka ovat suorittaneet lukion oppimäärän esimerkiksi vasta kesällä tai elokuussa 2025 ja sen vuoksi suorittaneet ylioppilastutkinnon syyskuussa 2025 eli ennen syksyn varsinaista valmistumispäivää, jäisivät kokeilun ulkopuolelle. Ammatillisia tutkintoja voidaan suorittaa ympäri vuoden, mutta niitä koskisi ylioppilastutkintoja vastaava suorittamisaikavaatimus eli tutkinto on tullut suorittaa aikavälillä 1.12.2025‒31.7.2028. Myös ns. kaksois- ja kolmostutkintoa suorittavien osalta edellytyksenä on, että ensimmäinen toisen asteen tutkinto on suoritettu mainitulla aikavälillä. Kaksoistutkinnolla tarkoitetaan ammatillisen perustutkinnon sekä ylioppilastutkinnon suorittamista rinnakkain ja samanaikaisesti. Kaksoistutkinnossa opiskellaan ammatillinen tutkinto sekä lukio-opintoja ja osallistutaan ylioppilaskirjoituksiin. Niin sanotussa kolmoistutkinnossa opiskellaan lukion oppimäärä, ylioppilastutkinto ja ammatillinen perustutkinto. Kaksois- tai kolmoistutkintoa suorittava, joka on suorittanut ensimmäisen kaksois- tai kolmoistutkintoon kuuluvista tutkinnoista mainitulla aikavälillä, on oikeutettu opintoseteliin ja voi käyttää sitä 2 momentissa säädetyn käyttöajan puitteissa myös samaan aikaan kuin suorittaa kaksois- tai kolmoistutkintoon kuuluvaa toista tutkintoa. IB- ja EB-tutkinnot suoritetaan kesä-heinäkuun vaihteessa ja RP- ja DIA-tutkinnot samaan aikaan ylioppilastutkinnon kanssa viikolla 22. Syksyn IB-tutkinnot suoritetaan joulukuun puolivälissä. 

Ensimmäisen toisen asteen tutkinnon suorittamisaikavaatimuksen lisäksi edellytyksenä olisi, että henkilö on hakenut korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa viimeistään siinä kevään yhteishaussa, joka järjestetään tutkinnon suorittamisen ja ehdotettavan lain voimaantulon jälkeen, mutta ei ole saanut tai vastaanottanut tällaista opiskelupaikkaa. Hakuvelvoite on ylipäätään tarpeellinen, jotta opintoseteli kohdentuisi henkilöille, joilla on tosiasiallinen pyrkimys siirtyä korkeakoulutukseen. Kokeilun tavoitteena on nopeuttaa siirtymistä toisen asteen koulutuksesta korkeakoulutuksen ja hakuvelvoite varmistaa, että opintoseteliä käytetään kokeilun tarkoituksen mukaisesti siirtymän tukemiseen eikä esimerkiksi yleisiin sivistyksellisiin tai harrastusluonteisiin taikka täydennyskoulutustarkoituksessa suoritettaviin opintoihin. 

Opintosetelin saamisen edellytyksenä olisi, että henkilö on hakenut korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen korkeakoulujen yhteishaussa. Yhteishaku on valtakunnallisesti yhdenvertainen ja selkeä hakumenettely, josta hakutiedot ovat luotettavasti todennettavissa. Näin hakuvelvoite voidaan toteuttaa hallinnollisesti kevyesti ja yhdenmukaisesti. Kokeilun kohderyhmä muodostuu näin myös ajallisesti yhtenäisellä tavalla, mikä tukee kokeilun vaikutusten arviointia. Korkeakoulujen erillisvalintoihin liittyvät aikataulut vaihtelevat korkeakouluittain, joten niiden käyttäminen hakuvelvoitteen täyttymisen osoituksena ei olisi yhdenvertaista eikä arvioinnin kannalta luotettavaa. 

Korkeakoulujen yhteishausta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan korkeakoulujen yhteishaku järjestetään joka vuosi keväisin ja syksyisin: 1) syksyllä alkavaan vieraskieliseen koulutukseen, Taideyliopiston koulutukseen ja Tampereen yliopiston teatterityön koulutukseen (kevään ensimmäinen yhteishaku); 2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun syksyllä alkavaan koulutukseen (kevään toinen yhteishaku); 3) keväällä alkavaan koulutukseen (syksyn yhteishaku). Hakija saa hakea kussakin yhteishaussa enintään kuuteen hakukohteeseen. Opintosetelin saamisen edellytyksenä olisi, että nuori on hakenut korkeakoulujen syksyn yhteishaussa, kevään ensimmäisessä yhteishaussa tai kevään toisessa yhteishaussa vähintään yhteen hakukohteeseen.  

Hakuvelvoitteen mukaan nuoren tulisi hakea korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa viimeistään siinä kevään yhteishaussa, joka järjestetään tutkinnon suorittamisen ja lain voimaantulon jälkeen. Hakuvelvoitteen sitominen viimeistään tutkinnon suorittamista ja lain voimaantuloa seuraaviin kevään yhteishakuihin varmistaa, että kaikki kohderyhmään kuuluvat nuoret voivat täyttää velvoitteen yhteishaussa, jossa koulutustarjonta on valtakunnallisesti kattavin. Hakuvelvoitteen sitominen vasta lain voimaantulon jälkeiseen kevään yhteishakuun olisi välttämätöntä sen vuoksi, ettei ennen lain voimaantuloa toiselta asteelta valmistuneiden tai valmistuvien hakuvelvoite olisi takautuva. Hakuvelvoitteen täyttämiseksi joulukuussa 2025 tai keväällä 2026 valmistuneiden olisi kuitenkin mahdollista hakea myös kevään 2026 yhteishauissa. Valmistumisen jälkeisessä syksyn yhteishaussa hakeminen olisi myös mahdollista, mutta ei velvoittavaa. Näin kokeiluun osallistuvien nuorten asema ei muodostu epäyhdenvertaiseksi valmistumisajankohdan perusteella.  

Opiskelupaikkaa tulisi kuitenkin hakea viimeistään kevään 2028 yhteishaussa. Tämä perustuu kokeilun rajalliseen kestoon. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa myös loppuvuodesta 2027 ja keväällä 2028 valmistuvien nuorten osallistuminen kokeiluun niin, että myös heillä on 2 momentin mukainen mahdollisuus käyttää opintoseteliä kahden vuoden ajan. Toisen asteen koulutusten eri valmistumisajankohdat vaikuttavat siihen, missä yhteishaussa hakuvelvoite tosiasiallisesti voidaan täyttää. Loppuvuodesta 2027 ja keväällä 2028 valmistuville nuorille ensimmäinen käytettävissä oleva hakumahdollisuus on lähtökohtaisesti kevään 2028 yhteishaku (ensimmäinen tai toinen), jolloin velvoite täyttyy ainoastaan kyseisessä haussa. Esitetyn mukainen hakuvelvoite varmistaa, että kaikilla kohderyhmään kuuluvilla on yhdenvertainen mahdollisuus täyttää hakuvelvoite vähintään yhdessä kevään yhteishaussa valmistumisajankohdasta riippumatta sekä käyttää seteliä kahden vuoden ajan.  

Työttömyysturvalain (1290/2002) mukaan työttömyystuen saamisen yhtenä ehtona alle 25-vuotiaiden vailla ammatillista tutkintoa tai korkeakoulututkintoa olevilla on, että hän on hakenut vähintään kahteen syksyllä alkavaan ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen. Lisäksi jos hän on saat kutsun valintakokeeseen, hänellä on velvollisuus osallistua siihen. Koska opintoseteliä koskeva hakuvelvoite ei vastaa työttömyystuen hakuvelvoitteita, opintosetelikokeilua koskevassa viestinnässä on tarpeen korostaa näiden hakuvelvoitteiden eroa. Tällä varmistetaan, ettei nuori erehdyksessä hae vain yhteen hakukohteeseen opintosetelin vuoksi ja menetä sen vuoksi työttömyystuen edellytykset täyttävää asemaansa. Täyttämällä työttömyystuen saamisen ehtona olevan hakuvelvoitteen, nuori täyttää samalla myös opintoseteliin liittyvän hakuvelvoitteen. 

Ehdotettavan säännöksen mukaan korkeakoulujen yhteishaussa hakenut olisi oikeutettu opintoseteliin paitsi tilanteessa, jossa hän ei ole saanut opiskelupaikkaa, myös silloin, kun hän on saanut opiskelupaikan, mutta ei ole ottanut sitä vastaan. Tällä varmistettaisiin, että kokeilu tukee kaikkia toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheessa olevia nuoria, joilla ei ole tutkinnonsuorittamisoikeutta korkeakoulussa. Jos nuori on saanut opiskelupaikan mutta ei ole ottanut sitä vastaan, hänen tilanteensa on tosiasiallisesti sama kuin nuoren, joka ei ole saanut paikkaa. Mahdollisuus käyttää opintoseteliä vähentää painetta ottaa vastaan opiskelupaikka vain väliaikaisena ratkaisuna ja tukee kokeilun tavoitetta edistää tarkoituksenmukaista siirtymää korkeakoulutukseen. Ratkaisu ehkäisee osaoptimointia ja keskeyttämisiä sekä antaa nuorille opintosetelin tarjoamien ohjauspalveluiden kautta mahdollisuuden arvioida eri hakukohteita, tutustua eri koulutusaloihin ja suunnitella realistisen polun kohti tutkintokoulutusta.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opintosetelin käytöstä, enimmäislaajuudesta ja käyttöajasta. Opintoseteliin oikeutettu saisi suorittaa maksutta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tarjoamia yhteensä 30 opintopisteen laajuisia suomen- tai ruotsinkielisiä avoimen korkeakouluopetuksen opintoja, jotka voivat olla joko eri koulutusalojen yksittäisiä opintojaksoja tai yhden koulutusalan laajempia opintokokonaisuuksia, esimerkiksi polku- ja väyläopintoja. 

Opintoseteliä voisi käyttää yhden tai useamman korkeakoulun opintoihin. Opintosetelin 30 opintopisteen enimmäislaajuus vastaisi noin yhden lukukauden (puolen vuoden) päätoimisia opintoja ja olisi mitoitettu tukemaan kokeilun tavoitetta tarjota rajattu, ohjattu ja tavoitteellinen mahdollisuus tutustua eri koulutusalojen korkeakouluopintoihin sekä osallistumisen polku- ja väyläopintoihin ilman, että opintoseteli muodostaa vaihtoehdon tutkinto-opiskelulle. Näin rajattuna enimmäislaajuus edistäisi siirtymää korkeakoulujen tutkintokoulutukseen eikä viivästyttäisi tutkinto-opintojen aloittamista. Ehdotettu maksuttomien opintojen enimmäislaajuus koskisi vain opintosetelikokeilua ja korkeakoulut voisivat omilla päätöksillään tarjota avoimen korkeakoulutuksen opintoja maksuttomasti kokeilua laajemminkin kaikille, kuten nykyisinkin.  

Opintosetelillä maksuttomasti suoritettavat opinnot rajattaisiin suomen‑ tai ruotsinkieliseen avoimeen korkeakouluopetukseen. Rajauksen tavoitteena on tukea erityisesti kansalliskielillä suoritettavan tutkintokoulutuksen saavutettavuutta. Korkeakouluilla on velvollisuus järjestää tutkintoon johtavaa koulutusta opetus- ja tutkintokielillään suomeksi ja/tai ruotsiksi, minkä lisäksi ne voivat halutessaan järjestää koulutusta myös muilla kielillä. Valtaosa Suomessa tarjottavasta tutkintokoulutuksesta on suomen- ja ruotsinkielistä, eikä näistä tutkinnoista peritä lukuvuosimaksuja. Rajaus on tältä osin linjassa tutkintokoulutusta koskevan maksuttomuuden kanssa ja vahvistaa opintosetelikokeilun kytkeytymistä kansalliskielisiin tutkintoihin. 

Lisäksi rajaus tukee kokeilun tavoitetta kohdentaa opintosetelin käyttö niihin nuoriin, joilla on tosiasialliset edellytykset ja aikomus hyödyntää avoimen korkeakouluopetuksen opintoja väylänä tutkintokoulutukseen Suomessa. Englanninkieliset avoimen korkeakouluopetuksen opinnot muodostavat osin erillisen tarjontakokonaisuuden, joka palvelee myös muita kansainvälisiä koulutuksellisia tavoitteita. Opintosetelikokeilua ei ole tarkoitettu tällaisen tarjonnan yleiseksi rahoitusinstrumentiksi, vaan ensisijaisesti tutkintokoulutukseen suuntautuvien opintopolkujen tukemiseen kansalliskielillä. Rajauksen vaikutuksia kokeilun kohdentumiseen ja osallistumiseen seurataan kokeilun aikana ja arvioidaan sen mahdollisen jatkokehittämisen yhteydessä. 

Opintoseteliä käytettäisiin avoimen korkeakouluopetuksen opintojaksojen maksamiseen Opin.fi-verkkopalvelussa. Opin.fi on suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteinen, kansallinen verkkopalvelu, joka kokoaa yhteen korkeakoulujen avoimen korkeakoulutuksen ja jatkuvan oppimisen tarjontaa yhteen paikkaan. Nuori ilmoittautuu avoimen korkeakouluopetuksen opintoihin korkeakoulun omassa palvelussa ja maksaa nämä opinnot opintosetelillä Opin.fi-verkkopalvelussa. Nuori voisi ilmoittautua esimerkiksi useamman korkeakoulun ja alan opintojaksoille tutustuakseen eri korkeakoulutusmahdollisuuksiin laaja-alaisesti. Tavoitteena on, että korkeakoulut koostaisivat mahdollisuuksien mukaan avoimen korkeakouluopetuksen koulutustarjonnastaan valmiita kokonaisuuksia, jotka olisi suunnattu opintosetelin kohderyhmälle. Opintoseteliä voisi kuitenkin käyttää kaikkeen korkeakoulun Opin.fi-palveluun tuomaan avoimeen korkeakouluopetuksen tarjontaan. Opintoseteliä voisi käyttää myös yksittäisen korkeakoulun tarjoamaan avoimen korkeakouluopetuksen polku-/väyläkokonaisuuteen, jonka suorituksia tietyin kriteerein korkeakoulu käyttää opiskelijavalinnan perusteena. Opintosetelikokeilun toimenpanosta ja Opin.fi-palvelusta on kerrottu tarkemmin esityksen luvussa 9. 

Esitetyn säännöksen mukaan korkeakoulut järjestäisivät myös näihin opintoihin hakeutumiseen ja niiden suorittamiseen liittyvää ohjausta. Korkeakoulujen näkökulmasta tämä tarkoittaa velvoitetta opintoseteliä ja opintoihin hakeutumista koskevien ohjauspalveluiden kehittämiseen ja tarjoamiseen. Tarkoituksena on, että korkeakoulut kehittävät kokeilun aikana yhteiset ohjauksen käytännöt. Ohjaukseen voisi sisältyä sekä ryhmille suunnattua ohjausta että yksilöohjausta. Ohjauksella tuettaisiin avoimina korkeakouluopintoina suoritettavien opintojen suunnittelua ja suorittamista. Koska korkeakoulujen koulutustarjonta ja tutkinnon suorittaneiden työskentelymahdollisuudet ovat hyvin laajat, nuorilla ei useinkaan ole ennalta kattavaa kuvaa korkeakoulutustarjonnasta ja koulutuksen jälkeisistä työskentelymahdollisuuksista. Suosituimmat hakukohteet ovatkin usein koulutusaloilla, joilla on helposti tunnistettavia ammatteja.  

Ohjauksen tavoitteena olisi tuottaa opiskelijoille kokonaiskuva tarjottavista opinnoista ja opintokokonaisuuksista sekä opiskelusta koulutusalalla. Toisen asteen oppilaitoksilla ei ole mahdollisuutta esitellä laajaa ja uusiin osaamistarpeiden mukaan jatkuvasti muuttuvaa korkeakoulutuksen tarjontaa yhtä kattavasti kuin korkeakouluilla. Korkeakoulut voisivat tuoda sekä ohjauksessa että avoimen korkeakoulutuksen koulutustarjonnassa esiin tutkimus- ja kehittämistoiminnan myötä syntyneitä uusia koulutusaloja tai muusta syystä nuorten vähemmän tuntemia koulutusmahdollisuuksia. Ohjaus tukisi myös korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen hakeutumista, koska opintosetelin avulla opiskelijalla olisi parempi kokonaiskuva korkeakoulujen tutkintoon johtavan koulutuksen tarjonnasta.  

Esitetyssä säännöksessä tarkoitettu korkeakoulujen ohjaus liittyy opintosetelikokeilun puitteissa suoritettaviin avoimen korkeakouluopetuksen opintoihin sekä opintosetelin käyttöön ja kokeilun tavoitteiden toteuttamiseen. Esityksessä ei ole tarkoitus säätää avoimeen korkeakouluopetukseen tai tutkintokoulutukseen liittyvästä yleisestä opinto‑ohjauksesta. Avoimeen korkeakouluopetukseen liittyvä ohjaus ei nykyisellään ole kaikilta osin vakiintunutta tai yhtenäistä ja opintosetelikokeilun yhteydessä ohjauskäytäntöjä on tarkoitus kehittää ja vahvistaa.  

Siirtymävaiheen ohjaus lukioista ja ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin on Suomessa moniammatillista yhteistyötä, jossa vastuu jakautuu korkeakoulujen lisäksi toisen asteen oppilaitoksille ja Ohjaamoille. Siirtymävaiheen ohjaus muodostaa ketjun, jossa toisen asteen oppilaitokset ohjaavat nuoria jatko-opintoihin valmistautumisessa, hakeutumisessa ja urasuunnittelussa, korkeakoulut tukevat nuorta hakuprosessissa ja opintojen käynnistyessä, ja Ohjaamo täydentää palvelutarjontaa erityisesti niille nuorille, jotka tarvitsevat monialaista tukea koulutukseen tai työelämään kiinnittymisessä. 

Opintoihin tulisi ilmoittautua kahden vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin henkilölle 1 momentin perusteella syntyy oikeus opintoseteliin. Oikeus opintosetelin käyttämiseen näin ollen alkaa, kun kaikki 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja korkeakoulujen yhteishaun tuloksista ja opiskelupaikan vastaanottamistiedoista käy ilmi, ettei henkilö ole saanut tutkinnonsuorittamisoikeutta. Ehdotettavan kahden vuoden käyttöajan tarkoituksena on tukea nuorta toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheessa. Kahden vuoden käyttöaika antaisi joustavan mahdollisuuden opintojen suorittamiseen myös työssäkäynnin ohella sekä huomioisi myös asevelvollisuuden suorittamisen. Käyttöajan sitominen oikeuden syntymiseen kytkee käyttöajan nimenomaisesti siihen ajankohtaan, jolloin henkilö tosiasiallisesti voi käyttää opintoseteliä sekä varmistaa, että kaikilla opintoseteliin oikeutetuilla on yhtäläinen ja täysimääräinen kahden vuoden käyttöaika riippumatta siitä, milloin he ovat suorittaneet toisen asteen tutkinnon suhteessa kokeilun voimassaoloon. 

Oikeus opintoseteliin ei luo subjektiivista oikeutta suorittaa tiettyjä avoimen korkeakouluopetuksen opintoja. Opintosetelin perusteella ei myöskään voida poiketa avoimen korkeakouluopetuksen tavanomaisista opinto-oikeuden myöntämisessä noudatettavista menettelyistä, eikä opiskelijoita voida asettaa etusijajärjestykseen opintojen rahoitusmuodon, kuten opintosetelin tai kurssimaksun, perusteella. 

Opinnot, joihin on ilmoittauduttu ja jotka on maksettu opintoseteliä hyödyntäen, suoritetaan korkeakoulun myöntämän ajallisesti rajatun opinto-oikeuden mukaisesti eli ne voidaan suorittaa loppuun riippumatta opintosetelin käyttöoikeuden voimassaolosta. 

9.1  Toimenpano ja viestintä

9.2  Kokeilun seuranta ja arviointi

Kokeilun vaikutuksia seurataan säännöllisesti koko kokeilun ajan. Seuranta kattaa opintoseteliin oikeutettujen määrän ja osuuden kohderyhmästä, opintosetelin käyttäjien määrän ja heidän suorittamansa opintopisteet, opintojen jakautumisen eri koulutusaloille ja korkeakouluille sekä opintosetelin käyttäjien hakeutumisen tutkintokoulutukseen kokeilun aikana ja sen jälkeen. Lisäksi seurannassa tarkastellaan rahoituksen käyttöä suhteessa varattuun määrärahaan ja kustannuksia per opintopiste ja per opiskelija sekä prosessin ja teknisen ratkaisun toimivuutta. 

Kokeilusta toteutetaan erillinen vaikutusarviointi, jonka suorittaa myöhemmin valittava ulkopuolinen arvioijataho. Arvioinnissa tarkastellaan, nopeuttaako opintoseteli siirtymää toisen asteen koulutuksesta korkeakoulutukseen ja miten kokeilu vaikuttaa välivuosien määrään. Arvioinnissa selvitetään myös, vähentääkö kokeilu nuorten kokemaa stressiä ja epävarmuutta koulutusvalinnoista ja tukevatko ohjauspalvelut nuorten realistista koulutuspolun suunnittelua. Lisäksi arvioinnissa tarkastellaan kokeilun vaikutuksia nuorten hakukäyttäytymiseen sekä vaikutuksia avoimen väylän/polun käyttöön ja sitä kautta tutkinto-opiskelijaksi siirtymiseen. Yhdenvertaisuus- ja sukupuolivaikutusten osalta arvioidaan, kohdentuvatko opintosetelit tasapuolisesti eri sukupuolille, aliedustetuille ryhmille, eri koulutusmuodoista valmistuneille ja eri alueille sekä onko kokeilulla vaikutusta siihen, ketkä korkeakoulutukseen hakeutuvat.  

Arvioinnin tulokset raportoidaan opetus- ja kulttuuriministeriölle ja hyödynnetään päätettäessä kokeilun mahdollisesta jatkamisesta tai vakinaistamisesta. Seurantaraportit laaditaan vuosittain ja loppuarviointi julkaistaan kokeilun päätyttyä. 

Lisäksi on tarkoitus, että opintosetelikokeilun vaikutuksia arvioidaan osana laajempaa koulutustason nostamiseen tähtäävien toimenpiteiden kokonaisuutta. 

10.1  Johdanto

Esityksessä ehdotetaan määräaikaista sääntelyä, jonka nojalla määritellyllä ajanjaksolla alle 29-vuotiaana ensimmäisen toisen asteen tutkinnon suorittaneet ja ilman korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa jääneet nuoret voisivat osallistua maksutta enintään 30 opintopisteen laajuiseen avoimeen korkeakouluopetukseen. Esityksen suhdetta perustuslakiin tulee arvioida erityisesti perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksen ja 16 §:n sivistyksellisiä oikeuksia koskevan säännöksen kannalta sekä perustuslakivaliokunnan kokeilulainsäädäntöä koskevan tulkintakäytännön valossa. 

10.2  Kokeilulainsäädäntö perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden kannalta

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen linjan mukaan kokeiluluonteinen sääntely voi merkitä poikkeamista muodollisesta yhdenvertaisuudesta, kunhan kokeilun tarkoitus on aito, sääntely on täsmällistä ja tarkkarajaista, kokeilu on aidosti määräaikainen ja kokeilualue tai ‑ryhmä määritellään laissa tai lain valtuutuksen nojalla riittävän täsmällisin kriteerein (vrt. PeVL 19/1997 vp; PeVL 58/2001 vp; PeVL 11/2002 vp; PeVL 70/2002 vp; ks. myös PeVL 4/2006 sähköisen äänestyksen kokeilusta). Valiokunta on siten hyväksynyt sen, että luotettavan vaikutustiedon hankkiminen edellyttää käytännössä erilaista kohtelua, kun se on asiallisesti perusteltua kokeilutarkoituksen kannalta, kirjoitettu laissa täsmällisesti ja ajallisesti rajattu.  

Ehdotettu sääntely täyttää edellä mainitut perustusvaliokunnan tulkintakäytännössä asetetut edellytykset: 1) kokeilu on määräaikainen ja voimassa 31.7.2030 saakka, mikä turvaa myös viimeisen kohortin kahden vuoden käyttöajan; 2) kokeilun kohderyhmä ja opintoseteliin oikeutetut ovat laissa täsmällisesti rajattu; 3) kokeilun tarkoitus on aito ja liittyy toiselta asteelta korkeakoulutukseen siirtymisen nopeuttamiseen ja nivelvaiheen tukemiseen; sekä 4) kokeilun vaikutukset kytketään järjestelmälliseen seurantaan ja arviointiin. Nämä lähtökohdat ovat perustuslakivaliokunnan kokeilulainsäädäntöä koskevien linjausten mukaisia.  

10.3  Yhdenvertaisuus (PL 6 §)

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esimerkiksi iän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Ehdotettava sääntely kohdistuu ensimmäisen toisen asteen tutkinnon alle 29-vuotiaana (nuorisolain mukainen nuoren määritelmä) säädetyllä ajanjaksolla suorittaneisiin henkilöihin, jotka ovat hakeneet tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa korkeakoulujen yhteishaussa mutta eivät ole saaneet tai vastaanottaneet paikkaa. Kokeilun ikäraja ja muut rajaukset perustuvat koulutuspoliittisiin tavoitteisiin ‒ kokeilu kohdistetaan nuoriin, jotka ovat siirtymässä toisen asteen koulutuksesta korkeakoulutukseen ja joiden koulutuspolkujen tukeminen edistää koulutustason nostoa ja nopeuttaa siirtymää korkeakoulutukseen. Rajaus on objektiivinen, läpinäkyvä ja kytkeytyy kokeilun rajallisiin resursseihin ja kokeilun tarkoitukseen, koska se kohdentaa toimen nuorten toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheeseen, jossa ohjauksella ja rajatulla mahdollisuudella avoimiin opintoihin on arvioitu olevan suurin vaikuttavuus siirtymän nopeuttamisessa ja nuorten kokeman kuormituksen vähentämisessä. Näin ollen rajaus täyttää perustuslain 6 §:n edellytyksen hyväksyttävästä perusteesta. 

Perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään korostanut, että kokeiluissa erilainen kohtelu on mahdollista, jos se on asiallisesti perusteltua ja väliaikaista ja jos kokeilukriteerit ja soveltamisala säädetään laissa (PeVL 58/2001 vp; PeVL 11/2002 vp; PeVL 70/2002 vp). Tässä esityksessä ikärajaukselle ja ajalliselle kohorttirajaukselle on esitetty koulutuspoliittiset perusteet ja lisäksi laki on määräaikainen ja sen vaikutukset arvioidaan erikseen. Esityksessä on erikseen huolehdittu siitä, ettei oikeus opintoseteliin muodosta kannustinta viivästyttää tutkinto‑opintoja ‒ opintojen enimmäislaajuus on rajattu 30 opintopisteeseen ja käyttöaika kahteen vuoteen eikä avoimien korkeakouluopintojen suorittaminen luo automaattista oikeutta tutkinto-opiskelijaksi. Nämä rajoitukset tukevat perustuslakivaliokunnan yleistä suhteellisuus- ja tarkoitussidonnaisuusarviointia kokeilusääntelyssä ja esitys täyttää perustuslakivaliokunnan edellyttämän hyväksyttävän perusteen ja suhteellisuusvaatimuksen yhdenvertaisuuden kannalta.  

Kokeilun kohderyhmä ehdotetaan rajattavaksi niihin henkilöihin, jotka ovat suorittaneet ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa 1.12.2025–31.7.2028 välisenä aikana. Tämä rajaus merkitsee, että esimerkiksi keväällä 2025 tutkinnon suorittanut ei ole oikeutettu opintoseteliin, vaikka hänen ikänsä ja elämäntilanteensa olisivat samankaltaiset kuin joulukuussa 2025 valmistuneella. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan kokeilulainsäädäntö voi merkitä poikkeamista muodollisesta yhdenvertaisuudesta, kun rajaus on asiallisesti perusteltu kokeilun tarkoituksen kannalta, täsmällisesti säädetty ja aidosti määräaikainen (PeVL 19/1997 vp, PeVL 58/2001 vp, PeVL 11/2002 vp, PeVL 70/2002 vp). Toisen asteen tutkinnon suorittamisaikaa koskeva rajaus on välttämätön, jotta kokeilu voidaan toteuttaa hallittavasti ja sen tuloksista voidaan tehdä vertailukelpoisia johtopäätöksiä. Näin ollen rajaus täyttää PeVL:n edellyttämän hyväksyttävän perusteen ja suhteellisuusvaatimuksen. 

Opintosetelin käyttö ei muuta korkeakoulujen opiskelijavalinnan perusteita eikä luo automaattista oikeutta tutkinto-opiskelijaksi. Avoimena korkeakouluopetuksena suoritettujen opintojen hyväksilukeminen tutkintoon sekä väylä- tai polkuopintojen hyödyntäminen opiskelijavalinnassa perustuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön ja korkeakoulujen omiin määräyksiin. Opintoseteli mahdollistaa näiden opintojen suorittamisen rajoitetusti maksutta, mutta ei muuta niiden oikeusvaikutuksia. Avoimen väylä- ja polkuopinnot ovat olleet käytössä myös ennen kokeilua. Kokeilu ei siis luo subjektiivista oikeutta tutkinto-opiskelijaksi, vaan tarjoaa määräaikaisen ja rajatun mahdollisuuden maksuttomiin avoimen korkeakouluopetuksen opintoihin toisen asteen ja korkeakouluopetuksen nivelvaiheessa.  

Esitys sisältää hakuvelvoitteen, jonka mukaan nuoren tulisi opintosetelin saadakseen hakea korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa viimeistään siinä kevään yhteishaussa, joka järjestetään tutkinnon suorittamisen ja lain voimaantulon jälkeen. Velvoitteen tosiasialliset täyttämismahdollisuudet ajoittuvat siten nuoren valmistumisajankohdan mukaan eri kevään yhteishakuihin. Tämä ei kuitenkaan aseta nuoria perustuslain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla epäyhdenvertaiseen asemaan, koska ero johtuu korkeakoulujen yhteishakujen valtakunnallisista aikatauluista, ei henkilöön liittyvästä ominaisuudesta. Kaikilla kohderyhmään kuuluvilla nuorilla on yhdenvertainen mahdollisuus täyttää velvoite vähintään yhdessä kevään yhteishaussa, ja velvoitteen sitominen nimenomaan kevään yhteishakuihin varmistaa, että kukin voi täyttää velvoitteen sellaisessa yhteishaussa, jossa koulutustarjonta on kattavin. Valmistumisen jälkeisessä syksyn yhteishaussa hakeminen olisi myös mahdollista, mutta ei velvoittavaa. Hakuvelvoite olisi esityksen mukaan sidottu vasta lain voimaantulon jälkeisiin kevään yhteishakuihin, joten ennen lain voimaantuloa toiselta asteelta valmistuneiden tai valmistuvien hakuvelvoite ei olisi takautuva. Hakuvelvoitteen täyttämiseksi joulukuussa 2025 tai keväällä 2026 valmistuneiden olisi kuitenkin mahdollista hakea myös kevään 2026 yhteishauissa.  

Esityksen mukaan opiskelupaikkaa tulisi kuitenkin hakea viimeistään kevään 2028 yhteishauissa. Tämä perustuu kokeilun rajalliseen kestoon. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa myös loppuvuodesta 2027 ja keväällä 2028 valmistuvien nuorten osallistuminen kokeiluun niin, että myös heillä on mahdollisuus käyttää opintoseteliä kahden vuoden ajan. Loppuvuodesta 2027 ja keväällä 2028 valmistuville nuorille ensimmäinen käytettävissä oleva hakumahdollisuus on lähtökohtaisesti kevään 2028 yhteishaku (ensimmäinen tai toinen), jolloin velvoite täyttyy ainoastaan kyseisessä haussa. Toisen asteen koulutusten eri valmistumisajankohdat vaikuttavat näin ollen siihen, missä yhteishaussa hakuvelvoite tosiasiallisesti voidaan täyttää. Esitetyn mukainen hakuvelvoite varmistaa kuitenkin, että kaikilla kohderyhmään kuuluvilla on yhdenvertainen mahdollisuus täyttää hakuvelvoite vähintään yhdessä kevään yhteishaussa valmistumisajankohdasta riippumatta sekä käyttää seteliä kahden vuoden ajan. Eroja valmistumisajankohdan perusteella voidaan pitää perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti hyväksyttävinä, kun ne ovat objektiivisiin rakenteellisiin seikkoihin perustuvia ja liittyvät kokeilun tarkoituksen toteuttamiseen (vrt. PeVL 58/2001 vp; PeVL 11/2002 vp; PeVL 70/2002 vp). 

Velvoite hakea korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen määrätyllä ajanjaksolla on suhteellisuusperiaatteen kannalta perusteltu. Velvoite kohdentuu vain niihin nuoriin, jotka ovat juuri valmistuneet toiselta asteelta ja ovat siten siirtymävaiheessa korkeakoulutukseen. Hakuvelvoitteen tarkoituksena on varmistaa, että opintoseteli kohdistuu henkilöihin, joilla on tosiasiallinen pyrkimys hakeutua tutkintokoulutukseen, sekä tukea kokeilun tavoitteena olevaa siirtymien nopeuttamista. Velvoite ei estä nuorta hakeutumasta myöhemmissä yhteishauissa itselleen paremmin soveltuviin hakukohteisiin, eikä se rajoita opiskeluoikeuden saamista tai muuta koulutukseen hakeutumista koskevaa perusoikeutta. Sääntely on rajattu, kohdistuu vain opintosetelin käyttöön ja on ajallisesti sidottu määräaikaiseen kokeiluun. Näin ollen hakuvelvoite on oikeasuhtainen keino kokeilun tavoitteen saavuttamiseen ja hyväksyttävä perusoikeusjärjestelmän kannalta (vrt. PeVL 19/1997 vp; PeVL 70/2002 vp). 

10.4  Sivistykselliset oikeudet (PL 16 §)

Perustuslain 16 § turvaa jokaiselle oikeuden maksuttomaan perusopetukseen ja edellyttää, että julkisen vallan on turvattava mahdollisuus kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Säännös ei luo subjektiivista oikeutta maksuttomaan korkeakouluopetukseen, mutta julkisella vallalla on edistämisvelvoite sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseksi. Ehdotettu kokeilu edistää perustuslain 16 §:n mukaista tavoitetta poistamalla taloudellisia esteitä rajatusti niiltä nuorilta, joilla ei ole tutkinto‑opiskeluoikeutta korkeakoulussa, ja vahvistaa mahdollisuutta kehittää itseään varattomuuden estämättä. 

Ehdotettava sääntely ei rajoita kenenkään oikeutta hakeutua korkeakoulutukseen eikä muuta korkeakoulujen opiskelijavalinnan perusteita. Hakuvelvoite ei rajaa nuorten mahdollisuuksia hakea korkeakoulujen eri hauissa, vaan varmistaa ainoastaan sen, että jokainen kohderyhmään kuuluva voi täyttää velvoitteen sellaisessa yhteishaussa, jossa koulutustarjonta on valtakunnallisesti kattavin. Sääntely ei johda sellaisiin tosiasiallisiin etuuksien eroihin, joita perustuslakivaliokunta on pitänyt ongelmallisina, eikä se estä ketään käyttämästä perustuslain 16 §:n mukaista oikeutta hakeutua koulutukseen myöhemmissä hauissa.  

Valmistelussa on tunnistettu, että opintosetelin saamisen edellytyksenä olevaan hakuvelvoitteeseen voi liittyä nuorten kokemaa painetta tilanteissa, joissa koulutusalan valinta on vielä kesken tai sopivia hakukohteita ei ole tarjolla juuri siinä yhteishaussa, jossa velvoite tulee täyttää. Näiden vaikutusten on arvioitu lieventyvän usealla tavalla. Ensinnäkin velvoite kohdistuu vain opintosetelin saamiseen, eikä se estä nuorta hakemasta myöhemmissä hauissa toivottuihin hakukohteisiin. Toiseksi velvoite voidaan täyttää sellaisessa yhteishaussa, jossa koulutustarjonta on valtakunnallisesti kattavin (kevään yhteishaku). Kolmanneksi opintoseteli oikeuttaa ohjaukseen, jonka tavoitteena on tukea nuoren tarkoituksenmukaisia koulutusvalintoja ja vähentää valinnan kuormittavuutta. Näin velvoite ei muodostu kohtuuttomaksi eikä johda perustuslain 6 §:n tai 16 §:n vastaiseen lopputulokseen. 

Opintosetelikokeilu täydentää olemassa olevia koulutuspolkuja tarjoamalla määräaikaisen ja rajatun mahdollisuuden maksuttomiin avoimen korkeakouluopetuksen opintoihin niille toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheessa oleville nuorille, jotka ovat jääneet ilman tutkinto-opiskelupaikkaa. Ratkaisu edistää sivistyksellisiä oikeuksia ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia kehittää itseään erityisesti taloudellisten esteiden poistamisen kautta. Koska kyse on kokeilusta, joka ei sulje pois muita koulutusväyliä, sääntely ei ole ristiriidassa perustuslain 16 §:n kanssa. 

10.5  Säätämisjärjestys

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että esitys ei sisällä säännöksiä, jotka olisivat ristiriidassa perustuslain kanssa. Ehdotettu sääntely voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.