Esityksen lähtökohtia

Hallituksen esityksessä on kyse tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistukseen liittyvistä muutoksista oikeusministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tietosuojalakia (1050/2018) ja lisäksi ehdotetaan pääsääntöisesti teknisiä muutoksia kymmeneen muuhun oikeusministeriön hallinnonalan lakiin.  

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tietosuojalain käsittelyn lainmukaisuutta, erityisiä henkilötietoryhmiä koskevaa käsittelyä sekä rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvää käsittelyä koskevia säännöksiä. Samassa yhteydessä myös vakuutuslaitoksia koskevia henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä ehdotetaan selvennettäväksi. Tietosuojalakia ehdotetaan lisäksi muutettavan siten, että yleisessä tietosuoja-asetuksessaEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016,luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaastaliikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) tarkoitettu sertifiointielimen akkreditointi ehdotetaan siirrettäväksi tietosuojavaltuutetulta kansallisen akkreditointielimen eli FINAS-akkreditointipalvelun tehtäväksi.  

Ehdotetut muutokset toteuttavat hallitusohjelman tavoitteita edistää tiedon liikkuvuutta tai julkisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä hyödyntää tarvittaessa nykyistä laajemmin yleisen tietosuoja-asetuksen sisältämää kansallista liikkumavaraa. Ehdotuksella varmistetaan myös, että oikeusministeriön hallinnonalan lainsäädäntö on ajantasaista ja selkeää sekä vastaa unionin oikeuden vaatimuksia ja perustuslain tulkintakäytännöstä johtuvia edellytyksiä perusoikeuksien rajoittamiselle.  

Hallintovaliokunta pitää esityksen tavoitteita tärkeinä. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä hyvin valmisteltuna. Valiokunta puoltaa ehdotusten hyväksymistä vähäisin muutoksin. 

Viranomaisten henkilötietojen käsittely

Esityksessä ehdotetaan tietosuojalain 4 §:n 2 kohtaa täsmennettäväksi ja laajennettavaksi siten, että säännös luo viranomaiselle jatkossa henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamisen lisäksi myös silloin, kun käsittely on tarpeen ja oikeasuhtaista viranomaiselle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Hallintovaliokunta kannattaa ehdotettua lainsäädäntöä selkeyttävää muutosta. 

Hallintovaliokunnan kuulemisessa on käynyt ilmi, että yleistä etua koskevan tehtävän ja julkisen vallan käyttämistä koskevan käsittelyperusteen rajanveto muihin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan käsittelyperusteisiin (erityisesti lakisääteiseen velvoitteeseen sekä oikeutettuun etuun) on tuottanut joillekin toimijoille oikeudellista epävarmuutta. Valiokunta toteaa rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvoitteeseen (tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta) liittyvän rajanvedon osalta, että hallituksen esityksen nykytilan arviointia koskevassa jaksossa 2.4.2 on käyty perusteellisesti läpi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtaan liittyvien käsittelyperusteiden välisiä eroja (s. 9—11). 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös herännyt kysymys siitä, voidaanko kuntien yleiseen toimialaan kuuluvat vapaaehtoiset tehtävät katsoa kuuluvan ehdotetun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisalaan. Valiokunnan saamasta selvityksestä ilmenee, että voimassa oleva tietosuojalain 4 §:n 2 kohta on jätetty tarkoituksella avoimeksi sen mahdollistamiseksi, että viranomaisten henkilötietojen käsittelyllä on oikeusperuste silloin, kun henkilötietojen käsittelyä ei ole nimenomaisesti katettu viranomaisen tehtävä- ja toimivaltuussäännöksillä tai muilla erityislainsäädännön säännöksillä (HE 9/2018 vp, s. 79). Nyt käsiteltävänä olevalla esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa tätä lähtökohtaa.  

Valiokunta toteaa myös, että esityksessä (s. 31) todetaan, että lainkohdan tarkoittamassa yleistä etua koskevan tehtävän suorittamisessa ja julkisen vallan käyttöön perustuvassa henkilötietojen käsittelyssä on kyse tyypillisesti tilanteista, joissa viranomaiselle on säädetty julkista valtaa tai yleistä etua koskeva tehtävä, mutta viranomaiselle ei ole säädetty nimenomaista lakisääteistä velvoitetta käsitellä henkilötietoja tätä tarkoitusta varten. Hallintovaliokunta toteaa saamaansa selvitykseen perustuen, että kuntien yleiseen toimialaan kuuluvat vapaaehtoiset tehtävät voivat kuulua ehdotetun tietosuojalain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisalaan sikäli, kun niissä on kyse kyseisen lainkohdan tarkoittamasta viranomaisen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamisesta tai viranomaiselle kuuluvan julkisen vallan käytöstä. 

Lisäksi hallintovaliokunta toteaa saamaansa selvitykseen perustuen, että tietosuojalakiin ehdotettu 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen erityisiä henkilötietoryhmiä koskevien henkilötietojen käsittely voi olla mahdollista myös sellaisiin kunnan yleiseen toimialaan kuuluviin tehtäviin, jotka ovat lakisääteisiä, mutta kunnille vapaaehtoisia sikäli, kun niissä on kyse kyseisen lainkohdan tarkoittamasta rekisterinpitäjälle laissa säädetystä yleistä etua koskevan tehtävän suorittamisesta. Ehdotettu kohta ei kuitenkaan välttämättä edellytä, että kyseiset yleistä etua koskevat tehtävät ovat lainsäädännössä muotoiltu nimenomaisesti rekisterinpitäjää, kuten kuntia, velvoittaviksi. Kyseinen lainkohta mahdollistaa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyn, jos käsittely on välttämätöntä rekisterinpitäjälle laissa säädetyn yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. 

Vakuutuslaitosten henkilötietojen käsittely

Tietosuojalain 6 ja 7 §:n vakuutuslaitoksia koskeviin säännöksiin ehdotetaan täsmennyksiä selventämään vakuutuslaitosten oikeutta käsitellä tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan tarkoittamia tietoja sekä ennen vakuutusten myöntämistä että vakuutuksen myöntämisen jälkeen vakuutuslaitosten vastuun arvioimiseksi tai selvittämiseksi. Esityksessä ehdotetaan myös, että tietosuojalain 6 ja 7 §:n tarkoittamien arkaluonteisten henkilötietojen käsittely rajataan välttämättömään ja että kyseisissä pykälissä säädetään tietosuoja-asetuksen edellyttämistä asianmukaisista ja riittävistä suojatoimista.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetut muutokset ovat tarpeen, koska voimassa olevien säännösten sanamuotojen tulkinnasta on ollut epäselvyyttä siltä osin, onko tietoja ollut mahdollista käsitellä ennen vakuutussopimusten tekemistä. Hallintovaliokunta pitää asian selkeyttämistä tärkeänä. 

Valiokunnan kuulemisessa on tuotu esiin, että ehdotetun 6 §:n 3 momentin suhde vakuutuslaitoksia koskevaan erityislainsäädäntöön ei ehdotetussa muodossa kuitenkaan ole selvä. Valiokunnan saamasta selvityksestä ilmenee, että esityksen vakuutuslaitoksia koskevilla ehdotuksilla ei ole tarkoitus vaikuttaa muuhun vakuutuslainsäädäntöön. Sääntelyn selkeyden varmistamiseksi hallintovaliokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla ehdotetun säännöksen muuttamista siten, että säännöksestä ilmenee erityislakien ensisijaisuus suhteessa tietosuojalain säännöksiin. 

Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen eläintenpitokieltorekisteristä

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vanhentuneita sähköisiä tiedonluovutustapoja koskevia säännöksiä useammista laeista. Säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) käsitteitä.  

Valiokunnan saamasta selvityksestä ilmenee, että eläintenpitokieltorekisteristä annetun lain (21/2011, 4. lakiehdotus) 4 §:n 1 momentin 1 ja 4 kohtaan on ollut tavoitteena päivittää ainoastaan vanhentuneet säädösnumerot. Kyse on tältä osin ollut teknisestä muutoksesta. Hallintovaliokunta kuitenkin toteaa, että eläintenpitokieltorekisteristä annetun lain ehdotetun 4 §:n 1 momentin salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskeva sääntely ei vastaa perustuslakivaliokunnan vakiintunutta lausuntokäytäntöä. Valiokunta katsoo, että lainsäädännön on oltava ajantasaista ja sen on vastattava perustuslakivaliokunnan vakiintunutta lausuntokäytäntöä salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskien. Eduskunnan työjärjestyksen (40/2000) 38 §:n 2 momentin mukaan valiokunnan tulee pyytää asiasta lausunto perustuslakivaliokunnalta, jos valiokunnassa valmistelevasti käsiteltävän lakiehdotuksen perustuslainmukaisuudesta tai suhteesta ihmisoikeussopimuksiin on epäselvyyttä.  

Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja keitä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta ”tarpeellisiin tietoihin”, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus ”tietojen välttämättömyydestä” jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 12/2026 vp, kappale 3).  

Edellä todettu huomioiden hallintovaliokunta katsoo, että ehdotetun 4 §:n 1 momentin täsmentäminen perustuslakivaliokunnan selvästi ilmaiseman käytännön mukaiseksi on toteutettavissa hallintovaliokunnan käsittelyssä ilman perustuslakivaliokunnalta pyydettävää lausuntoa ja ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla ehdotetun säännöksen muuttamista siten, että se vastaa perustuslakivaliokunnan vakiintunutta lausuntokäytäntöä.