Esityksen keskeisenä sisältönä on antaa hyvinvointialueille tietyissä tapauksissa mahdollisuus kattaa kertyneet alijäämät voimassa olevaa lainsäädäntöä pidemmän ajan kuluessa. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi hyvinvointialueesta annettua?lakia väliaikaisesti siten, että?lakiin lisätään säännös alijäämän kattamista koskevan määräajan jatkamisesta valtiovarainministeriön päätöksellä hyvinvointialueen hakemuksesta (115?a?§). Ehdotetun sääntelyn mukaan valtiovarainministeriö voi tietyin edellytyksin myöntää mahdollisuuden kattaa kertyneet alijäämät vuoden 2027 tai vuoden 2028 loppuun mennessä niille hyvinvointialueille, joille se on välttämätöntä lainsäädännön noudattamiseksi. Alijäämän kattamismääräajan jatkamista koskeva sääntely olisi esityksen mukaan voimassa 31.12.2029 asti.?Voimassa olevan sääntelyn mukaan hyvinvointialueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tässä määräajassa tulee kattaa myös talousarvion laadintavuonna tai sen jälkeen kertynyt alijäämä (hyvinvointialuelaki 115?§:n 2 momentti).  

Kannatamme sitä, että hallituksen esityksellä helpotetaan hyvinvointialueiden tilannetta, joka on vaikea. Hyvinvointialueiden käynnistymistä seuranneita alkuvuosia on leimannut monet niistä riippumattomat haasteet kuten korkea inflaatio ja sote-alan palkkaratkaisu. Hyvinvointialueet eivät ole saaneet toimintansa vakauttamiseksi riittävästi aikaa, vaan pikemminkin hallitus on jatkuvasti heikentänyt niiden tilannetta niin rahoitukseen kuin lainsäädäntöönkin liittyvillä muutoksilla. Alueet ovat joutuneet tekemään lyhytnäköisiä sopeutustoimia, mutta silti?noin puolella alueista on suuria haasteita alijäämien kattamiseksi nyt voimassa olevan lainsäädännön puitteissa.?Esityksen mukaan yhdellätoista alueella on vähintään kohtalaiset mahdollisuudet kattaa alijäämänsä määräajan puitteissa. Lopuilla yhdeksällä alueella alijäämien kattaminen vuoden 2026 lopussa on esityksen mukaan vaikeaa.  

Hyvinvointialueille olisi pitänyt antaa lisäaikaa jo syksyllä 2023, kun alueiden haastava tilanne oli jo nähtävissä, mutta hallitus ei ole suostunut lainsäädäntöä aiemmin muuttamaan. Siksi pidämme tärkeänä, että esitys lisäajasta on nyt tuotu eduskunnalle.?Nyt esitetty alijäämän kattamisajan pidentäminen saattaa vähentää palvelujen eriytymisen uhkaa maan eri alueilla ja antaa alueille aiempaa paremman mahdollisuuden tasapainottaa talouttaan vaarantamatta lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä. Kuitenkin hallituksen esitys alijäämän kattamisajan pidentämisestä on puutteellinen, sillä kaikki hyvinvointialueet eivät saa mahdollisuutta esityksen mukaiseen lisäaikaan, vaikka sitä tarvitsisivat. Hallituksen esityksen mukaan käytäntö on osoittanut, että palvelurakenteeseensa ja palvelutoimintaansa päämäärätietoisesti uudistuksia tehneet hyvinvointialueet ovat kyenneet hillitsemään kustannustensa kasvua tavalla, joka johtaa talouden tasapainottumiseen ja siten myös alijäämien kattamiseen laissa säädetyssä määräajassa palvelut turvaten. Olennaista on käytännössä ollut tasapainottamisen aikajänne?eli riittävän voimakkaat uudistukset riittävän varhain aloitettuina, jolloin vuotuinen sopeuttamistarve ei ole päässyt muodostumaan liian suureksi. Esityksen tavoitteena on kohdentaa väliaikaisen sääntelyn vaikutukset juuri tähän hyvinvointialuejoukkoon.Hyvinvointialueet ovat käynnistäneet toimintansa keskenään hyvin erilaisista lähtökohdista. Alueiden erilaiseen talouskehitykseen ovat vaikuttaneet useat tekijät, kuten palvelutaso ennen uudistusta, kunnilta tai kuntayhtymistä siirtyneiden kustannusten rakenne, palkkaharmonisoinnin toteuttaminen sekä järjestelmien yhtenäistämisen aiheuttamat muutoskustannukset.?Sote-uudistuksen tavoitteet, mm. painotuksen siirtäminen perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn ei ole ollut?sopeutuspaineesta ja toimintaympäristöstä johtuen?mahdollista, joten tavoiteltua palveluiden vaikuttavuuden kasvua ja kustannusten kasvun hillintää ei ole voitu saavuttaa. Hallituksen esitys on?täydennettynäkin olevan riittämätön. Sopeutustoimien toteutettavuuden ja vaikutusten realistinen arviointi edellyttää riittävää aikajännettä. Liian lyhyt sopeutusaika edellyttäisi monilla hyvinvointialueilla erittäin voimakkaita ja nopeita toimenpiteitä, mikä lisäisi merkittävästi riskejä palvelujen järjestämisvastuun toteutumiselle. Alueille on varattava kohtuullinen aika reagoida myös rahoitusjärjestelmästä aiheutuviin äkillisiin vuosittaisiin muutoksiin. Esityksellä tulisi turvata kaikille hyvinvointialueille lain edellyttämät toimintaedellytykset.?Siksi katsomme, että sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikille hyvinvointialueille tulisi mahdollistaa lisäajan hakeminen alijäämän kattamisvelvollisuuteen ja määräaikaa tulisi pidentää vuoden 2030 loppuun saakka. 

Keskustan valiokuntaryhmä pitää puheena olevaa esitystä oikeasuuntaisena, mutta riittämättömänä ja hyvinvointialueita eriarvoistavina. Tähdennämme, että hyvinvointialueiden alijäämät ovat syntyneet pääosin hyvinvointialueista riippumattomista syistä. Ne liittyvät uudistuksen käynnistysvaiheeseen, rahoitusjärjestelmän epätarkkuuksiin sekä poikkeuksellisiin kriisiolosuhteisiin, jotka tekivät alkurahoituksesta alimitoitetun. Tässä tilanteessa lisäajan myöntäminen on tärkeää, koska se mahdollistaisi hyvinvointialueille hallitumman ja suunnitelmallisemman talouden tasapainottamisen vähentäen samalla riskiä jatkaa tai joutua paniikinomaisiin sopeutustoimiin sote-lähipalveluja karsimalla, joilla voisi olla kielteisiä vaikutuksia lakisääteisten palvelujen saatavuuteen. Siksi Keskustan eduskuntaryhmä teki hyvinvointialueiden alijäämien kattamisajan pidentämisestä lakialoitteen jo syyskuussa 2023 (LA 6/2023 vp). 

Toisin kuin meneillään olevan vaalikauden alussa olisi voitu olettaa vastuulliselta sote-politiikalta, hallitus ei ole toiminut hyvinvointialueiden tukena uudistamistyössä. Ennen puheena olevaa esitystä hallitus on lainsäädäntömuutoksillaan keskittynyt lähinnä vain kiristämään hyvinvointialueiden taloudellista peukaloruuvia, siirtämään hyvinvointialueiden ohjausvallan sosiaali- ja terveysministeriöltä valtiovarainministeriölle, kiristämällä arviointimenettelyyn joutumisen kriteereitä, leikkaamaan joka vuosi hyvinvointialueiden rahoitusta sekä haukkumaan edellisen vaalikauden uudistajat sekä hyvinvointialueiden päättäjät. Luvattuja palveluihin ja normien purkuun liittyviä uudistuksia ei ole toteutettu. 

Hallituksessa tapahtui jonkinlaista heräämistä vasta loppukeväästä 2025 sen jälkeen, kun valtioneuvoston oikeuskansleri oli antanut ratkaisunsa kahden hyvinvointialueen tekemään kanteluun. Ratkaisussaan oikeuskansleri totesi muun muassa, että "perusoikeuksien ja rahoitusperiaatteen toteutumiseksi valtiovarainministeriön tuleekin jatkossa tarkoin ja ajantasaisesti sekä riittävän yksityiskohtaisesti ja ottaen huomioon sosiaali- ja terveysministeriön itsensä ja sen hallinnonalan tekemä seuranta ja arviointi seurata ja arvioida rahoitusmallin toimivuutta perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla ja ryhtyä viipymättä tarvittaessa lainvalmistelutoimiin". Hän totesi myös, että "Mikäli kyseessä on systeemisempi ongelma useimpien hyvinvointialueiden tai laajan joukon hyvinvointialueita osalta niin oletusarvoisesti tällöin enemmän yleiset lainsäädännölliset toimenpiteet ovat tarpeen".  

Sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö ja sisäministeriö käynnistivät keväällä 2025 hyvinvointialueuudistuksen laajapohjaisen väliarvioinnin osana alivaltiosihteeri Marina Erholan toimeksiantoa. Väliraportissaan 10.12.2025 työryhmä totesi johtopäätöksinään, että tarvittavina toimenpiteinä korostuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tietopohjan vahvistaminen sekä rahoitusmallin kehittäminen. Teknisiä ongelmia on korjattava ja varmistettava, että kaikilla hyvinvointialueilla noudatetaan yhdenmukaisia ja luotettavia kirjaamiskäytäntöjä erityisesti diagnoosi- ja sairastavuustietojen osalta. Kirjaamisten laatua tulee seurata ja auditoida tarvittaessa. Samalla rahoitusmalliin on lisättävä kannustimia ennaltaehkäiseviin ja kustannusvaikuttaviin toimiin muun muassa laajentamalla hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kohdistuvaa laskennallista rahoitusta kannustepohjaisemmaksi. Raportin mukaan pidemmällä aikavälillä harkittavaksi nousee myös alueiden oman rahoitusvastuun kasvattaminen esimerkiksi verotusoikeuden kautta, mikäli itsehallintoa halutaan vahvistaa.  

Väliraportissa ehdotettujen ripeiden lainsäädännöllisten korjaustoimien sijasta hallitus päätti helmikuussa 2026 haudata kiireellisesti korjattavia asioita parlamentaariseen työryhmään. Se tarkoittaa, että hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän laajemmat korjaukset tulisivat voimaan vasta ensi vaalikaudella, ja aikaisintaan noin vuonna 2030.  

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä hallituksen esitys hyvinvointialueiden rahoituslain kolmannen vaiheen muutoksista (HE 56/2026 vp). Sillä ei juurikaan korjata edellä mainitussa väliraportissa havaittuja ongelmia, vaan ensisijaisesti toimeenpannaan hallituksen päätös hyvinvointialueiden rahoitusleikkauksista 390 milj. eurolla vuoden 2029 tasossa, leikataan jälkikäteisrahoitusta sekä luodaan käsite "saaristoisesta hyvinvointialueesta", joka leikkaisi Suomen saaristoisimman hyvinvointialueen Etelä-Savon rahoitusta. Lisäksi hallitus päätti huhtikuun 2026 kehysriihessään uusista hyvinvointialueiden leikkauksista.  

Hyvän lainsäädäntövalmistelun kannalta puheena olevan esityksen ongelmana on, että hyvinvointialueiden taloutta tarkastellaan irrallaan niiden varsinaisesta toiminnasta. Esityksessä ei ole arvioitu vaikutuksia palvelujen saatavuuteen eikä hyvinvointialueiden kykyyn turvata lakisääteisiä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluja. Pelkkiin talouslaskelmiin perustuvista nettokustannusten kasvu-urista ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä palvelujen toteutumisesta. Vastaisen varalle pidämme välttämättömänä, että jatkossa hyvinvointialueiden rahoitusta koskevissa lainsäädäntömuutoksissa vaikutusarvioinnin lähtökohtana on palvelujen saatavuuden ja perusoikeuksien turvaaminen. 

Johtopäätökset

Esityksen perusteella hallitus on jakamassa hyvinvointialueet kolmeen ryhmään: 1. jotka pystyvät kattamaan alijäämänsä ilman lisäaikaa, 2. joille lisäaikaa voidaan myöntää hakemuksesta ja 3. joille lisäaikaa ei myönnetä ja jotka joutuvat taloudelliseen arviointimenettelyyn. 

Alijäämien kattamisajan pidentäminen voi tukea perustuslain mukaisten sote-palvelujen turvaamista vain, jos rahoitusjärjestelmän muutokset ovat ennakoitavia ja vaikutuksia palveluihin arvioidaan systemaattisesti. Se edellyttää myös, että valtiovarainministeriö myöntää lisäajan sitä hakeville hyvinvointialueille. Se antaisi mahdollisuuden talouden tasapainottamiseen tavalla, joka mahdollistaa hyvinvointialueille lakisääteisten tehtävien hoitamisen ja pitkäjänteisen kehittämisen. 

Keskustan valiokuntaryhmä tähdentää, että talouden tasapainottaminen palveluja vaarantamatta edellyttää myös vakaata ja ennakoitavaa toimintaympäristöä. Hallitus on omalla toiminnallaan ja toimettomuudellaan tätä murentanut. Tällä vaalikaudella joka vuosi hallitus on tehnyt päätöksiä, jotka eivät ole edistäneet hallittua talouden tasapainottamista ihmisten tarvitsemat sote- ja pelastustoimen palvelut turvaten.  

Hyvinvointialueilta saatujen käytännön kokemusten perusteella rahoitusjärjestelmässä on myös vakavia rakenteellisia ongelmia. Asukasmäärä ja sen muutokset vaikuttavat liikaa hyvinvointialueille valtion budjettimomentilta jaettavaan rahoitukseen. Rahoituksen jakautumista vääristää myös ongelmat diagnostiikkatietojen kirjautumisessa. Esitys ei kannusta toimintojen tehostamiseen, koska siitä seuraa rahoituksen leikkauksia. Ongelmia kärjistää myös ns. nollasummapeli, jossa lisärahoitus hyvinvointialueelle on toiselta pois. Nämä ongelmat jäävät hallitukselta korjaamatta. Lisäksi suurten uudistusten toimeenpano vaatii aikaa noin kahdeksan vuotta. Nyt hyvinvointialueilla on meneillään vasta neljäs toimintavuosi.  

Vaikka edellä kerrotun perusteella hallitus ei ole kyennyt antamaan hyvinvointialueille työrauhaa sekä korjaamaan rahoituslainsäädännössä olevia ongelmia, niin esityksen perusteella valtiovarainministeriöllä ei olisi velvollisuutta myöntää alijäämän kattamisajan pidennystä eikä hyvinvointialueella olisi siihen oikeutta, vaikka pidennys olisi välttämätön lainsäädännön noudattamiseksi. Pidämme tätä epäoikeudenmukaisena ja palveluja tarvitsevia ihmisiä eriarvoistavana. 

Alkuvuodesta 2026 hyvinvointialueilla toteutetun kyselyn perusteella ainakin 13 hyvinvointialuetta olisi harkitsemassa lisäajan hakemista kertyneiden alijäämien kattamiseen. Kaksi aluetta pitäisi tätä todennäköisenä. Yhteensä kuusi aluetta olisi vaarassa joutua arviointimenettelyyn, jolloin alueen päätösvaltaa rajattaisiin. Kolme hyvinvointialuetta on jo arviointimenettelyssä. Kyselyn jälkeen hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, jolla toteutetaan muutoksia hyvinvointialueiden rahoituksen jakoperusteisiin sekä 390 milj. euron leikkaus. Kehysriihessään huhtikuussa 2026 hallitus päätti lisäleikkauksista. Vieläkään hyvinvointialueet eivät ole saamassa työrauhaa uudistaa hallitusti. 

Taloudelliseen arviointimenettelyyn joutuminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että hyvinvointialue menettäisi oikeuden päättää asioistaan. Silloin päätösvalta siirtyy valtiovarainministeriölle, josta se myös pitää kiinni, vaikka siellä ei ole sote-palveluihin liittyvää asiantuntijaosaamista. Valtiovarainministeriö on haastanut hiljattain Lapin hyvinvointialueen oikeuteen, koska se muutti arviointiryhmän päätöstä sopeuttamisen kohteista, vaikka säästötavoite olisi säilynyt ennallaan.  

Keskustan valiokuntaryhmä pitää kestämättömänä, mikäli valtiovarainministeriölle keskitetään päätösvaltaa alijäämien kattamisajan pidentämisestä, arviointimenettelyyn joutumisesta sekä sopeuttamistoimista, joissa kohteina ovat aina sote-palvelut ja -työntekijät. Puheena oleva esitys on jälleen yksi askel väärään suuntaan. Tämä vaarantaisi paitsi sote-palvelut, niin se myös rapauttaisi ihmisten luottamuksen julkisiin sote-palveluihin.  

Teoriassa valtiovarainministeriö voisi ottaa tällä hetkellä arviointimenettelyn kautta haltuunsa ainakin puolet tai sitäkin useamman hyvinvointialueen ja alistaa ne päätösvaltaansa. Muilla hyvinvointialueilla toiminta voisi jatkua normaalisti hyvinvointialueiden omilla päätöksillä. Hyvinvointialueiden itsehallinnon ja ihmisten palveluiden turvaamisen kannalta se olisi liian suuri hinta siitä, että hallitus ei suostu korjaamaan rahoitusjärjestelmässä olevia ongelmia ja lopettamaan hyvinvointialueiden rahoitusleikkauksia. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että hyvinvointialueiden alijäämien kattamisaikaa pidennetään enintään vuoden 2030 loppuun saakka sellaista hakeville. Yhdelläkään hyvinvointialueella ei ole päämääränä jättää alijäämiä kattamatta tai roikottaa niitä taseissaan vuodesta toiseen. Keskusta luottaa tässä hyvinvointialueiden päättäjiin. 

Alijäämien kattamisajan pidentämiseen liittyvän hallinnollisen hakemushumpan ja valtiovarainministeriön peukaloruuvin alle joutumisen sijasta hyvinvointialueet tarvitsevat työrauhan uudistaa ja sopeuttaa sekä varautua hallituksen jo päättämiin ja tulossa oleviin rahoitusleikkauksiin. Se antaisi valtiovallalle aikaa ratkaista ja korjata rahoituslaissa olevia rakenteellisia ongelmia, jotka tällä hetkellä vääristävät hyvinvointialueille jaettavaa valtionrahoitusta.