Kansallisarkisto on kertonut sulkevansa Hämeenlinnan arkistotoimipisteen ja keskittävänsä toimintonsa muihin toimipisteisiin. Kansallisarkiston viimeaikaiset linjaukset ovat herättäneet laajaa huolta historiantutkijoiden, muiden arkistoaineistojen käyttäjäryhmien sekä Kanta-Hämeen asukkaiden keskuudessa. Nykyisiä linjauksia on toteutettu ilman aitoa vuoropuhelua alan asiantuntijoiden kanssa, eikä Kansallisarkistolla ole vuoden 2026 alusta lähtien enää ollut neuvottelukuntaa, joka aiemmin toimi keskeisenä keskustelu- ja kuulemisfoorumina. Tämä heikentää merkittävästi mahdollisuuksia arvioida tehtävien ratkaisujen pitkäaikaisia vaikutuksia tutkimukseen, sivistykseen ja kulttuuriperinnön säilymiseen. 

On ymmärrettävää, että Kansallisarkistoon kohdistuu taloudellisia säästöpaineita. On kuitenkin syytä kysyä, onko nyt valittu voimakas siirtymä digitaaliseen aineistojen toimittamiseen ja vähenevään fyysiseen saatavuuteen kokonaisuutena kustannustehokas, tietoturvallinen ja huoltovarmuuden näkökulmasta kestävä ratkaisu. Digitaalinen saavutettavuus ei poista fyysisten arkistojen ja alueellisten toimipisteiden tarvetta, vaan täydentää niitä. Erityisesti nykyisessä kansainvälisessä turvallisuustilanteessa kulttuuriperinnön säilyttäminen, hajautettu varautuminen ja tutkimusaineistojen luotettava saatavuus ovat osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Lisäksi lakkauttamispäätös siirtää kustannuksia Hämeenlinnan kaupungille, sillä samassa rakennuksessa toimii kaupunginarkisto. Kansallisarkiston poistuminen tarkoittaa, että kaupunginarkistolle on löydettävä uudet tilat nopealla aikataululla. Tämä ei ole yksinkertainen tai edullinen ratkaisu, sillä arkistotilat vaativat erityisolosuhteet ja uusien tilojen rakentaminen tai muokkaaminen aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. 

Hämeenlinnan arkistotoimipisteellä on erityinen merkitys, sillä sen aineistot kattavat laajasti Hämeen ja Uudenmaan alueita. Siirtämällä nämä aineistot Mikkeliin ne etääntyvät valtakunnan keskeisistä hallinnollisista ja tutkimuksellisista keskuksista. Mikkeli sijaitsee myös selvästi sivussa yliopistokaupungeista, joissa toimii Suomen historian oppiaineita ja joissa arkistoaineistoja käytetään säännöllisesti opetuksessa ja tutkimuksessa. Aineistojen käytön vaikeutuminen ei ole vain tutkijayhteisön ongelma, vaan sillä on laajemmat vaikutukset historiatietoisuuteen, koulutukseen ja demokraattiseen yhteiskuntaan.