Lemmikkieläimet ovat monille ihmisille tärkeitä perheenjäseniä ja merkittävä osa arkea sekä hyvinvointia. Erityisesti yksinasuville ja ikääntyneille lemmikit voivat tarjota seuraa, tukea ja rytmiä elämään. Joidenkin lemmikkien, kuten koiran, kanssa omistaja saa päivittäisten ulkoilujen aikana myös hyötyliikuntaa. Lemmikin pitäminen voi myös parantaa mielialaa, vähentää stressiä ja ehkäistä yksinäisyyttä ja sitä kautta vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta.
Lemmikin omistamiseen liittyy välttämättömiä kustannuksia, kuten eläimen ravinto, perusterveydenhoito ja muut hyvinvoinnin kannalta keskeiset menot. Esimerkiksi OP Median artikkelissa (4.4.2023) Kennelliiton hallituksen jäsen ja kasvattajatoimikunnan puheenjohtaja Vesa Lehtonen arvioi, että koirasta aiheutuu vuodessa 1 500—3 000 euroa kustannuksia.
Yleinen elinkustannusten nousu vaikuttaa myös lemmikin omistamisen hintaan ja voi heikentää monien pienituloisten mahdollisuuksia huolehtia lemmikeistään parhaalla mahdollisella tavalla. Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan esimerkiksi eläinlääkäri- ja muihin lemmikkipalveluihin käytetty kulutusmeno on kaksinkertaistunut viimeisen noin kymmenen vuoden aikana.
Toimeentulotukijärjestelmä on viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätön toimeentulo. Toimeentulotukea saa henkilö tai perhe, joka on tuen tarpeessa ja jonka käytettävissä olevat muut keinot, kuten tulot ja varat, eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Toimeentulotuki on tarveharkintaista, ja sitä myönnetään yleensä kuukaudeksi kerrallaan. Tuki lasketaan asiakkaan välttämättömien menojen mukaan.
Toimeentulotuen perusosan pitää kattaa ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot, henkilökohtaisen puhtauden ja kodin puhtauden menot, paikallisliikenteen maksut, sanomalehtitilaukset, puhelimen ja tietoliikenteen käyttö, harrastus- ja virkistystoiminta sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Lisäksi hyvinvointialue voi myöntää harkintansa perusteella täydentävää toimeentulotukea henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuviin, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkittuihin menoihin.
Nykykäytännössä lemmikkieläinten ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia ei pääsääntöisesti huomioida toimeentulotuen perus- tai harkinnanvaraista osaa myönnettäessä, vaikka kyse olisi kohtuullisista ja välttämättömistä menoista. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa pienituloinen lemmikin omistaja saattaa elämäntilanteen muuttuessa tai äkillisen kriisin myötä joutua turvautumaan toimeentulotukeen ja sen seurauksena joko luopumaan lemmikistään tai laiminlyömään sen perustarpeita. Tämä voi entisestään heikentää toimeentulotukea saavan hyvinvointia.