Yleistä
Nuorisorangaistus on alle 18-vuotiaana rikoksensa tehneille tarkoitettu intensiivinen yhdyskuntaseuraamus, jolla pyritään puuttumaan vähäistä vakavampiin rikoksiin ja ehkäisemään uusintarikollisuutta. Nuorisorangaistus on ollut osa Suomen rangaistusjärjestelmää vuodesta 2005 lähtien.
Nuorisorangaistusta on käytetty varsin vähän. Viime vuosina tuomioita on annettu vain noin 5—10 vuodessa. Syynä on arvioitu olevan muun muassa lainsäädännön epäselvyys, haasteet nuorisorangaistuksen tuomitsemiseen liittyvän prosessin sujuvuudessa sekä viranomaiskäytännön muotoutuminen osin erilaiseksi kuin mitä lakia säädettäessä on tarkoitettu. Kokemukset nuorisorangaistuksesta ovat kuitenkin olleet myönteisiä.
Hallituksen esityksen tavoitteena on lisätä nuorisorangaistuksen käyttöä ja sen vaikuttavuutta sekä selkeyttää nuorisorangaistuksen asemaa seuraamusjärjestelmässä. Esityksen taustalla on asiaa koskeva hallitusohjelmakirjaus. Ehdotetuilla muutoksilla on osaltaan tarkoitus puuttua myös erityisesti nuorten keskuudessa kasvaneeseen väkivaltarikollisuuteen, joka on tunnistettu ongelmaksi myös valtioneuvoston toimenpideohjelmassa nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosille 2024—2027.
Lakivaliokunta suhtautuu esitykseen myönteisesti ja pitää sen tavoitteita kannatettavina. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Nuorisorangaistuksen käytön ja vaikuttavuuden lisääminen
Nuorisorangaistus tuomitaan alle 18-vuotiaana rikoksen tehneelle, jos sakkoa ei katsota riittäväksi rangaistukseksi ja painavat syyt eivät vaadi ehdotonta vankeutta tilanteissa, joissa ehdollinen vankeus valvontoineen ei ole riittävä sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi. Nuorisorangaistuksen käyttöedellytyksiä ehdotetaan laajennettavaksi siten, että seuraamus voidaan tuomita, jos rikoksen vakavuus, tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisemmat rikokset puoltavat nuorisorangaistusta ja ehdollista vankeutta yksin on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena. Rikoksen vakavuus, tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisemmat rikokset määritellään siten itsenäisiksi lajivalintaperusteiksi, kun nykyisin niitä arvioidaan osana kokonaisuutta. Lisäksi nuorisorangaistuksen käytön lisäämiseksi esityksessä ehdotetaan nuorisorangaistuksen enimmäiskeston pidentämistä yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Neljän kuukauden vähimmäiskestoon ei ehdoteta muutoksia.
Valiokunta puoltaa enimmäiskeston pidentämistä ja muun muassa rikoksen vakavuuden määrittämistä itsenäiseksi lajivalintaperusteeksi, sillä nuorisorangaistus voi olla nykyistä vakavammissakin tapauksissa soveltuvin rangaistus sen mahdollistamien intensiivisten tuki- ja kontrollimuotojen vuoksi. Nykyistä pidempi kesto tarjoaa myös mahdollisuuden nuoren entistä vaikuttavampaan tukemiseen.
Nuorisorangaistuksen kahden vuoden enimmäiskesto vastaa ehdollisen vankeuden enimmäiskestoa, mutta valiokunta ei pidä rinnasteisuutta ongelmallisena, vaan pikemminkin katsoo, että nuorisorangaistuksen käyttö on perusteltua mahdollistaa koko ehdollisen vankeuden soveltamisalalla, jotta nuorisorangaistusta voidaan käyttää nykyistä laajemmin ehdollisen vankeuden vaihtoehtona vakavammissakin tapauksissa. Valiokunta korostaa, että nuorisorangaistus ja ehdollinen vankeus eroavat sisällöltään ja velvoittavuudeltaan toisistaan ja nuorisorangaistus on jo nykyisin lähtökohtaisesti tuntuvampi rangaistus kuin ehdollinen vankeus siihen liitettävine valvontoineen (ks. HE, s. 75). Tarkoitus ei siten ole muuttaa tätä lähtökohtaa eikä myöskään määrittää ehdolliselle vankeudelle ja nuorisorangaistukselle kaavamaista suhdetta esimerkiksi siten, että kahden vuoden ehdollinen vankeus vastaisi kahden vuoden nuorisorangaistusta.
Valiokunnan näkemyksen mukaan nuorisorangaistusta voidaan pitää perusteltuna seuraamuksena tilanteissa, joissa tarvitaan ehdollisen vankeuden valvontaa intensiivisempiä tukitoimia tai joissa muutoin päädytään vähintään ehdollisen vankeuden ja sen oheisseuraamusten yhdistelmään. Ehdollinen vankeus valvontoineen vuorostaan voi tulla sovellettavaksi, jos nuoren tilanteeseen voidaan vaikuttaa nuorisorangaistusta vähemmän tuntuvalla seuraamuksella. Nuorisorangaistuksen pituus tulee jatkossakin harkita suhteessa teon moitittavuuteen ja harkinnassa tulee huomioida kaikki rangaistuksen määräämiseen vaikuttavat seikat.
Nuorisorangaistuksen enimmäiskeston pidentämisen vastapainoksi esityksessä ehdotetaan, että nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoon kuuluvia valvontatapaamisia ja tilaisuuksia voidaan tietyn ajan kuluttua ja tietyin edellytyksin vähentää. Valiokunta pitää joustavuuden lisäämistä tästä näkökulmasta sekä muutoinkin nuorisorangaistukseen tuomitun ja rangaistuksen täytäntöönpanon kannalta perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena.
Osana nuorten rikosprosessia Rikosseuraamuslaitos tekee jo nykyisin syyttäjän pyynnöstä seuraamusselvityksen, jos rikoksesta tai samalla kertaa käsiteltäviksi tulevista rikoksista on odotettavissa ankarampi rangaistus kuin sakkoa. Seuraamusselvityksessä arvioidaan, miten seuraamuksen avulla voidaan edistää rikoksesta epäillyn sosiaalista selviytymistä ja estää häntä syyllistymästä uusiin rikoksiin. Esityksessä ehdotetaan, että seuraamusselvityksen laatimista ja sisältöä selkeytetään ja seuraamusselvitykseen lisätään säännönmukaisesti arvio siitä, onko nuori nuorisorangaistukseen sisältyvän intensiivisen tuen tarpeessa. Valiokunta pitää esitystä myös tältä osin kannatettavana nuorisorangaistuksen käytön lisäämiseksi.
Päihde- ja riippuvuushoito ja -palvelut
Nuorisorangaistuksen sisältöön ehdotetaan lisättäväksi rikoksetonta elämää tukevaa toimintaa ja opiskeluun ohjaamista. Lisäksi nuorisorangaistukseen voi jatkossa nuoren suostumuksella sisältyä enintään 30 tuntia päihde- ja riippuvuushoitoa tai -palvelua. Vastaava mahdollisuus sisältyy jo nykyisin esimerkiksi yhdyskuntapalveluun. Kyse on esityksen mukaan lähtökohtaisesti tavanomaisista hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, sillä yhdyskuntaseuraamuksia suorittavat ovat yleisten sosiaali- ja terveyshuoltojärjestelmän palveluiden piirissä (ks. HE, s. 66).
Lakivaliokunta pitää mahdollisuutta päihde- ja riippuvuushoitoon ja -palveluihin tärkeänä osana nuorisorangaistusta. Valiokunta kantaa kuitenkin vakavaa huolta päihdehoitojen ja -palveluiden riittävyydestä ja alueellisen saatavuuden yhdenmukaisuudesta, sillä asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota kyseisten palvelujen eroihin eri hyvinvointialueilla. Edellä esitetyn valossa valiokunta pitää tärkeänä, että päihde- ja riippuvuushoidon ja -palveluiden riittävyyttä ja alueellisen saatavuuden yhdenmukaisuutta osana nuorisorangaistusta seurataan, ja jos näissä suhteissa ilmenee ongelmia, ryhdytään toimiin tilanteen parantamiseksi.
Esityksen perusteluista ilmenee, että nuorisorangaistukseen sisältyvä päihde- tai riippuvuushoito- tai -palvelu on lähtökohtaisesti avopalvelua tai -hoitoa (ks. HE, s. 84). Nuoren päihdehäiriöt voivat kuitenkin olla vakavia tai niihin voi liittyä kiinteästi hoitoa edellyttäviä mielenterveyden haasteita. Jos tuomitun päihdehäiriö on vakava tai hänellä on päihdehäiriön lisäksi samanaikainen psykiatrinen häiriö, hoitoa voidaan toteuttaa myös lasten- tai nuorisopsykiatrisella osastolla. Valiokunnan näkemyksen mukaan nuorisorangaistuksen tuomitsemiselle tai suorittamiselle ei ole lähtökohtaista estettä tällaisessakaan tilanteessa, vaan asiaa tulee arvioida yksittäistapauksittain. Valiokunnan mielestä edellä mainittuun hoitoon sisältyvä määräaikainen osastojakso voi olla myös osa seuraamusta esimerkiksi siten, että viikon osastohoito vastaa viikoittaista seuraamukseen sisältyvää toimintavelvoitetta. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin huomioitava, että nuoren terveydentila saattaa olla hyvin heikko ja hän voi olla pidempiaikaisen, joskus jopa tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa, jolloin tulee arvioitavaksi, onko nuorisorangaistusta mahdollista yhteensovittaa tämän tyyppisen hoidon kanssa.
Nuorten rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä ja lastensuojelutoimet sekä nuorten oikeusprosessien kesto
Nuorten rikoskäyttäytymiseen puututaan sekä rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän että lastensuojelun keinoin. Järjestelmät toimivat rinnakkain ja ne ovat toisistaan riippumattomia. Järjestelmien piirissä on kuitenkin osittain samoja nuoria.
Jo nuorisorangaistusta koskevissa esitöissä on kiinnitetty huomiota siihen, että alle 18-vuotiaat rikosasian vastaajat saattavat tekemiensä rikosten perusteella tai muutenkin olla hyvinkin tuntuvien lastensuojelutoimenpiteiden ja esimerkiksi niihin liittyvien terveydenhuollon toimenpiteiden kohteena. Sosiaalisen selviytymisen edistäminen ja uusien rikosten ehkäiseminen eivät esitöiden mukaan tällöin välttämättä edellytä nuorisorangaistuksen tuomitsemista, mikä on otettava huomioon suoritettaessa valintaa ehdollisen vankeusrangaistuksen ja nuorisorangaistuksen välillä (ks. HE 102/2004 vp, s. 17).
Käsiteltävässä esityksessä ei ehdoteta muutoksia lastensuojelutoimien ja rangaistuksen suhteeseen. Siinä kuitenkin täsmennetään, että nuorisorangaistuksen tuomitsemiselle tai suorittamiselle ei ole esteitä pelkästään sillä perusteella, että nuori on samaan aikaan huostaan otettuna ja sijoitettuna lastensuojelulaitokseen. Lastensuojelutoimet voivat tietyissä olosuhteissa jopa puoltaa valvontaa ja tukea sisältävän seuraamuksen tarvetta. Nuorisorangaistuksen sisältö sovitetaan nuoren elämäntilanteeseen. Nuorisorangaistuksen soveltumista harkittaessa lastensuojelutoimien samanaikaisuuden tulisikin esityksen mukaan vaikuttaa ennen kaikkea siihen, millä tavoin rangaistus on sisällöllisesti tarkoituksenmukaista suorittaa ja miten rangaistuksen aikaiset muut tukitoimet ja rangaistus yhteensovitetaan nuoren henkilökohtaiset olosuhteet huomioiden (ks. HE, s. 47). Lakivaliokunta yhtyy edellä esitettyihin perusteluihin.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksessä ei ole käsitelty nuorisorangaistuksen suhdetta lastensuojelulakiin ehdotettuun uuteen kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun, vaikka molempien tavoitteina on alaikäisen sosiaalisen selviytymisen edistäminen ja uusien rikosten ehkäiseminen (ks. HE 149/2025 vp). Ehdotetussa uudessa laitospalvelussa on kyse lastensuojelun ympärivuorokautisesta sijaishuollosta lastensuojelulaitoksessa, johon sijoitettujen lasten liikkumisvapautta ja eräitä muita perusoikeuksia rajoitetaan kajoavammin ja pidempiaikaisemmin kuin muussa lastensuojelun sijaishuollossa. Suljettuun laitospalveluun voidaan sijoittaa 12 vuotta täyttänyt lapsi, joka aiheuttaa vakavaa vaaraa omalle tai muiden turvallisuudelle käyttämällä väkivaltaa tai tekemällä muita rikollisia tekoja, jos palvelu arvioidaan välttämättömäksi alaikäisen suojelemiseksi omaa ja/tai muiden turvallisuutta vaarantavalta käyttäytymiseltä. Esityksen mukaan sijoitus palveluun tapahtuu lastensuojelulaissa säädetyin perustein eikä se ole rangaistus rikosseuraamusmerkityksessä. Suljetun laitospalvelun on tarkoitus olla lasta vahvasti itseltään suojeleva ja kuntouttava.
Lakivaliokunta on edellä mainitusta esityksestä sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa käsitellyt muun muassa kuntouttavaa suljettua laitospalvelua niin sanottujen Engel-kriteerien sekä ne bis in idem -säännön eli kaksoisrangaistavuuden kiellon näkökulmasta (ks. LaVL 12/2025 vp). Lausunnosta ilmenee, että oikeusministeriö ei arvioi suljetussa laitospalvelussa olevan kyse rikosoikeudellisesta rangaistuksesta, jolloin ei myöskään synny haasteita ne bis in idem ‑säännön näkökulmasta. Aivan yksiselitteisenä tätä tulkintaa ei kuitenkaan pidetä, koska laitospalvelu on varsin suljettu vastapainona olevista mittavista kuntouttavista palveluista huolimatta. Lisäksi tosiasiallisten olosuhteiden arviointi on mahdollista vasta, kun uusi laitospalvelu on toiminnassa.
Oikeusministeriö on käsiteltävän esityksen valiokuntakäsittelyssä vielä tarkentanut arviotaan nuorisorangaistuksen ja kuntouttavan suljetun laitospalvelun suhteesta ja katsonut, että jos kodin ulkopuolelle sijoitettuun lapseen kohdistuu lastensuojelulain mukaisia pitkäaikaisia ja intensiivisiä toimia suljetuissa oloissa lapsen suojelemiseksi, samaan aikaan toteutettavaa nuorisorangaistusta ei voida yleensä pitää tarkoituksenmukaisena. Tämä johtuu siitä, että nuorisorangaistus on avoseuraamus, jonka toteutuminen edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että nuoren elämäntilanne ja olosuhteet ovat sellaiset, että hänellä on edellytykset pitää yhteyttä valvojan kanssa ja osallistua muuhun nuorisorangaistukseen sisällytettävään toimintaan.
Lakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että nuorisorangaistus on tarkoitettu joustavaksi seuraamukseksi, jonka täytäntöönpanossa tulee huomioida seuraamuksen suorittajan yksilöllinen elämäntilanne ja joka tulee pyrkiä räätälöimään yhteensopivaksi nuoren henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Nuorisorangaistuksen soveltumista tulee siten arvioida yksittäistapauksittain eikä sitä tule valiokunnan näkemyksen mukaan sulkea kaavamaisesti pois silloinkaan, kun nuoreen kohdistuu pitkäaikaisia lastensuojelutoimia suljetuissa oloissa. Valiokunta pitää siten tärkeänä, että mahdollisuuksien mukaan seuraamus pyritään räätälöimään yhteensopivaksi myös tällaisiin oloihin.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että vaikka lastensuojelu ja rikosoikeusjärjestelmä eroavat lähtökohdiltaan ja toiminnoiltaan toisistaan, niiden suhde ei näyttäydy aina aivan selkeältä, kun kyse on vakavampiin rikoksiin syyllistyneistä alaikäisistä. Uuden kuntouttavan suljetun laitospalvelun myötä järjestelmien välinen suhde voi entisestään hämärtyä. Valiokunta pitää edellä esitetyn valossa tärkeänä, että tilannetta ja sen kehittymistä jatkossa seurataan ja tarvittaessa arvioidaan mahdollisuuksia selkeyttää ja yhteensovittaa lastensuojelu- ja rikosoikeusjärjestelmiä nykyistä paremmin. Lakivaliokunta kiinnittää muutoinkin huomiota nuorten seuraamusjärjestelmän kokonaistarkastelun tarpeeseen, sillä järjestelmään on viime vuosina tehty useita yksittäisiä lainsäädäntömuutoksia, joiden yhteydessä ei ole tarkasteltu järjestelmää laajemmin.
Nuorisorangaistuksen täytäntöönpano alkaa, kun rikos on selvitetty, rangaistus määrätty ja sitä koskeva tuomio on tullut lainvoimaiseksi. Vaikka alaikäisiin kohdistuvat rikosepäilyt tulee voimassa olevan sääntelyn mukaan käsitellä rikosprosessissa kiireellisenä, ei erityisen nopeaan rangaistuksen täytäntöönpanoon käytännössä päästä esitutkinta-, syyteharkinta- ja tuomioistuinkäsittelyn vaatiman ajan vuoksi. Erityisesti tuomioistuinten ruuhkautuminen näyttää olevan pitkäkestoista eikä ruuhkia ole parantuneesta rahoitustilanteesta huolimatta saatu purettua. Valiokunta kiinnittää nuorten oikeusprosessien kestoon vakavaa huomiota, sillä nuorten tekemiin rikoksiin tulisi puuttua nopeasti ja vaikuttavasti.
Velvollisuuksien rikkominen ja nuorisorangaistuksen keskeytyminen
Esityksen valiokuntakäsittelyssä on arvioitu, että nuorisorangaistuksen pidentyminen ja rangaistukseen tuomittavien määrän kasvu voivat lisätä riskiä siihen, että seuraamuksen suorittaminen epäonnistuu ja muunnot ehdottomaksi vankeudeksi lisääntyvät.
Valiokunta toteaa, että nuorisorangaistuksen sisältöä ja tukitoimia voidaan jo nykyisin tarvittaessa räätälöidä täytäntöönpanon aikana ja toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkomiseen tai rangaistukseen liittyvien muiden määräysten noudattamatta jättämiseen voidaan puuttua eritasoisilla sanktioilla, kuten noudolla, huomautuksilla ja varoituksilla. Nämä keinot mahdollistavat nuorisorangaistuksen määräysten rikkomisen ehkäisemisen ja sen, että uuden rangaistuksen tuomitsemiseen ei jouduta (ks. HE, s. 55).
Jos uuden rangaistuksen tuomitsemiseen kuitenkin joudutaan, sovellettaviksi tulevat voimassa olevan yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 67 §:n säännökset, joita ei tässä yhteydessä ehdoteta muutettaviksi. Niistä ilmenee, että jos tuomioistuin toteaa nuorisorangaistukseen tuomitun rikkoneen tiettyjä velvollisuuksiaan törkeällä tavalla, sen tulee tuomita hänet suorittamatta jääneen nuorisorangaistuksen osan sijasta muuhun rangaistukseen, jonka lajia valittaessa on otettava huomioon tuomitun ikä, suorittamatta jäänyt nuorisorangaistuksen osa, tuomittavan moitittavan menettelyn vakavuusaste ja nuorisorangaistuksen tuomitsemiseen johtaneen rikoksen laatu. Jos nuorisorangaistus on jäänyt kokonaan tai huomattavassa määrin suorittamatta ja jos siihen muutenkin on kokonaisuutena arvioiden erityistä syytä, suorittamatta jääneen nuorisorangaistuksen osan tilalle voidaan tuomita ehdoton vankeusrangaistus.
Edellä mainituissa säännöksissä on asetettu korkea kynnys sille, että nuorisorangaistuksen velvollisuuksien rikkominen tai täytäntöönpanon keskeytyminen johtaa ehdottomaan vankeuteen tuomitsemiseen. Ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista suorittamatta jääneen nuorisorangaistuksen osan tilalle voidaan lähtökohtaisesti pitää poikkeuksellisena ratkaisuna, koska nuorisorangaistusta tuomittaessa ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ei ole katsottu olevan painavia syitä (ks. HE, s. 55). Ehdottoman vankeuden uhka on kuitenkin perusteltu vakavimpien laiminlyöntien varalta. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että myös valvontarangaistus voi olla vaihtoehtoinen seuraamus tuomioistuimen harkitessa uutta rangaistuslajia.
Sähköinen valvonta osana nuorisorangaistusta
Esityksen valmistelun aikana on pohdittu sähköistä valvontaa osana nuorisorangaistusta (ks. HE, s. 67—68), mutta tätä ei ole päädytty ehdottamaan.
Sähköisen valvonnan liittäminen osaksi nuorisorangaistusta olisi merkittävä muutos, sillä se merkitsisi yksityisyyteen voimakkaasti puuttuvaa valvontaa sekä sitä, että nuorisorangaistus lähenisi sisällöllisesti ja tuntuvuudeltaan ehdottoman vankeuden sijasta tuomittavaa valvontarangaistusta. Tällainen muutos edellyttäisi siten perusteellista ja laaja-alaista pohdintaa. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että tällainen arviointi toteutetaan sopivassa yhteydessä myöhemmin, sillä sähköiseen valvontaan voidaan arvioida liittyvän hyviä puolia. Valiokunnan näkemyksen mukaan sähköisellä valvonnalla on esimerkiksi mahdollista edistää nuorisorangaistukseen sisältyvien velvoitteiden toteutumista.