Yleistä
Julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2027—2030 maa- ja metsätalousministeriön pääluokan määrärahataso kasvaa kehyskauden alussa noin 13 milj. euroa ja vähenee noin 1,7 milj. euroa kehyskauden lopussa. Pääluokan määrärahoista noin 66 prosenttia käytetään maa- ja elintarviketalouteen ja noin 19 prosenttia maaseudun kehittämiseen. Loput noin 15 prosenttia määrärahoista kohdentuvat luonnonvaratalouteen, hallintoon ja tutkimukseen sekä maanmittaukseen ja asunto-osakkeiden kirjaamiseen. Merkittävä osa pääluokan määrärahoista on kohdennettu vuosille 2023—2027 tehdyn Suomen CAP-suunnitelman toimeenpanoon. Vuodelle 2027 on budjetoitu vuonna 2027 ja aikaisempina vuosina tehtyjen sitoumusten perusteella vuosina 2028—2029 maksettavat osuudet. Tulevan EU:n monivuotisen rahoituskehyksen vuosille 2028—2034 toteutukseen liittyvän EU:n ja kansallisen rahoituksen taso päätetään myöhemmin. Tältä osin kehyskaudelle kohdentuvien määrärahojen teknisenä mitoitusperusteena on käytetty vuosien 2023—2027 keskimääräistä vuotuista määrärahatasoa.
Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan osalta julkisen talouden suunnitelman linjaukset painottuvat erityisesti ruokasektorin huoltovarmuuden vahvistamiseen, maatalouden toimintaedellytysten turvaamiseen sekä hallinnon menojen sopeuttamiseen. Valiokunta pitää äärimmäisen tärkeänä, ettei valtion talouden sopeutustarpeesta aiheutuvia säästötoimia ole kohdennettu ruokaa tuottavaan maatalouteen. Valiokunta korostaa, etteivät hallinnon menojen sopeuttamistoimet saa vaarantaa ruoantuotantoa palvelevan tukihallinnon toimivuutta ja tulevaan maatalouspolitiikan ohjelmakauteen valmistautumista. Hallitus on myös päättänyt käynnistää selvityksen ruokasektorin huoltovarmuutta varmistavista toimista. Tarkastelussa ovat muun muassa valkuaisraaka-aineiden ja siementen saatavuus, kasvinsuojeluaineiden toimitusvarmuus, talousveden ja elintarvikkeiden kriittiset kyvykkyydet sekä kalatalouden huoltovarmuutta tukevat toimet. Valiokunta pitää selvitystä ja tarkastelukohteita perusteltuina.
Maatalous ja elintarvikemarkkinat
Valiokunta kiinnittää huomiota maatalouden kannattavuuteen, jota jatkunut kustannusten nousu haastaa edelleen. Erityisen vaikeaa on kasvinviljelysektorilla, jossa tilanne on kriisiytynyt energian ja lannoitteiden hinnannousun lisäksi alhaisten tuottajahintojen takia. Alan kannattavuuden saavuttaminen vaatii panostuksia erityisesti markkinoiden toimivuuteen. Valiokunta on toistuvasti todennut, ettei maatilojen kannattavuusongelmista selviäminen voi perustua yksinomaan julkisen vallan tukitoimenpiteisiin. Ratkaisun tulee löytyä markkinoilta, ja elintarvikeketjun markkinoiden toimivuuden parantaminen on keskeinen tekijä ratkaisun löytämisessä. (MmVL 27/2025 vp — HE 99/2025 vp, MmVL 19/2024 vp — HE 109/2024 vp, MmVL 11/2023 vp — HE 41/2023 vp ja MmVL 25/2022 vp — HE 154/2022 vp). Valiokunta käsittelee parhaillaan elintarvikemarkkinalain uudistuksen toisen vaiheen toteutusta (HE 36/2026 vp). Uudistus on askel oikeaan suuntaan ja se todennäköisesti parantaa markkinoiden toimivuutta. Uudistus ei kuitenkaan tuo pikaista helpotusta kustannuspaineesta kärsivälle alkutuotannolle.
Valiokunta korostaa elintarvikeviennin merkitystä osana maatalouden kannattavuuden pitkäjänteistä parantamista ja pitää edelleen tärkeänä hallituksen panostuksia ruokaviennin edistämiseen. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen vuoteen 2031 mennessä. Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan viennin edistämisen rakenteiden tulee perustua elintarvikeyritysten tarpeisiin. Valtion ja yritysten yhteistyön on oltava strategista ja pitkäjänteistä, jotta yritykset voivat suunnitella toimintaansa. Kuluvalla hallituskaudella uudistetut viennin edistämisen rakenteet ja toimintamallit on näin ollen olennaista vakiinnuttaa. Lisäksi on syytä huolehtia siitä, etteivät myöskään maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle kohdennetut toimintamenosäästöt vaaranna elintarvikeviennille välttämättömiä viranomaistoimintoja.
Maatalouden tukijärjestelmillä on keskeinen rooli maatalouden toimintaedellytysten turvaamisessa Suomen epäsuotuisissa olosuhteissa sekä erityisesti tilojen välttämättömissä muutostilanteissa, kuten sukupolvenvaihdosten toteuttamisessa. Maatalouspolitiikan avulla voidaan madaltaa kynnystä yritystoiminnan aloittamiseen ja tasoittaa tietä erilaisten kriisien keskellä (MmVL 15/2025 vp — E 6/2025 vp). Kuten Petteri Orpon hallitusohjelmassa todetaan, ruoantuotanto on maatalouden tärkein tehtävä ja huoltovarmuuden perusta, minkä tulee näkyä myös maataloustukien kohdentamisessa. Nykyinen pinta-alatukijärjestelmä vaikuttaa maatalousmaan hintoihin ja saatavuuteen, mikä monin tavoin kaventaa toimintaansa kehittävien tilojen liikkumatilaa. Valiokunta onkin toistuvasti tulevaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta käsitellessään kannattanut tuen kohdentamista aktiiviseen ruoantuotantoon, epäsuotuisille alueille ja nuorille viljelijöille sekä pelkän maatalousmaan säilyttämisen jättämistä tukien ulkopuolelle (MmVL 34/2025 vp — U 55/2025 vp ja MmVL 4/2025 vp — E 104/2025 vp).
Valiokunta pitää edelleen äärimmäisen tärkeänä, että toimintaansa jatkavien ja kehittävien tilojen mahdollisuus saada rahoitusta investointeihin turvataan. Erityisenä huolenaiheena on mahdollisuus toteuttaa maatilan sukupolvenvaihdos oikeaan aikaan. Valiokunta on käsitellyt tähän liittyviä haasteita EU:n sukupolvenvaihdosstrategiasta antamassaan lausunnossa. (MmVL 4/2026 vp — E 104/2025 vp.) Investointien ja maaseutuelinkeinojen turvaamiseksi maaseutuelinkeinotoiminnan korkotukea voidaan vuodesta 2027 alkaen myöntää enintään 200 miljoonan euron lainapääomalle vuosittain.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on korostanut biokaasun roolia energiaomavaraisuuden, huoltovarmuuden ja päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi biokaasulla on tärkeä rooli maatalouden ravinneomavaraisuuden, kiertotalouden ja lannan hyödyntämisen ratkaisuissa (MmVL 8/2025 vp — VNS 8/2025 vp). Valiokunta onkin pitänyt biokaasun tuotantoa ja käyttöä esimerkkinä onnistuneesta ilmastotoimesta, joka voi palvella päästöjen vähentämistä maataloustoimialaa laajemmin ja joka samalla tukee maatilan kannattavuutta (MmVL 5/2026 vp — VNS 9/2025 vp). Julkisen talouden suunnitelmassa ehdotetaan, että ravinnekierrätyksen edistämiseen osoitetaan kehyskaudella 5 milj. euroa vuodessa. Lisäys aiheutuu ravinnekiertotuen jatkamisesta biokaasulaitoksille ja tuen laajentamisesta teknologianeutraaliksi siten, että tukea voidaan myöntää myös sellaisille muille ravinnekierrätyslaitoksille, joiden yhteydessä ei ole biokaasun tuotantoa. Ravinnekiertotuen tarkoitus ei ole tukea energiantuotantoa, mutta tuki on kokonaistaloudellisesti merkittävä niille biokaasulaitoksille, joiden syötepohja koostuu pääosin lannasta.
Valiokunta kiinnittää huomiota julkisen talouden suunnitelmassa päätettyihin toimiin, jotka helpottavat maatalousyritysten tilannetta ja edistävät elinkeinotoiminnan edellytyksiä. Maatalouden energiaveron palautus korotetaan vuosina 2026 ja 2027 energiaverodirektiivin sallimaan maksimiin. Näin ollen lisäpalautusta maksetaan 4 senttiä litraa kohden. Lisäpalautuksen vaikutus on 10 milj. euroa vuodessa. Lisäksi yksityisten elinkeinonharjoittajien, maa- ja metsätalouden harjoittajien sekä elinkeinoyhtymien osakkaiden verotuksen yrittäjävähennys korotetaan 5 prosentista 5,5 prosenttiin.
Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan sika-alan salmonellavahinkorahaston perustamista. Rahasto edistää mahdollisuutta jatkaa kansallista salmonellavalvontaohjelmaa, jotta Suomessa tuotetun sianlihan salmonellavapaus turvataan myös jatkossa. Salmonellavalvontaohjelma aiheuttaa tuottajille merkittäviä kustannuksia. Rahastosta tullaan maksamaan sika-alan alkutuotannon toimijoille korvauksia kustannuksista ja menetyksistä, joita salmonellan esiintyminen sikaloissa aiheuttaa. Rahastosta maksettavat korvaukset rahoitetaan korvausten piiriin kuuluvilta toimijoilta vuosittain perittävistä salmonellavahinkomaksuista. Uuden valtion talousarvion ulkopuolisen rahaston on tarkoitus aloittaa toimintansa vuonna 2028. Julkisen talouden suunnitelmassa sika-alan salmonellavahinkorahaston kertaluonteiseen pääomitukseen kohdennetaan 10 milj. euroa vuonna 2027. Näin huolehditaan aloittavan rahaston maksukyvystä sen toiminnan alkuvaiheessa. Valiokunta pitää rahaston perustamista tärkeänä niin sika-alan toiminnan kuin terveysturvallisuuden kannalta.
Lisäksi valiokunta nostaa esiin eräitä maatalouden edellytyksiä vahvistavia ja maaseudun elinvoimaa edistäviä toimia. Maatalouden tilusjärjestelyillä voidaan alentaa viljelykustannuksia, mikä parantaa maatalouden kannattavuutta. Pirstoutuneen kiinteistörakenteen kehittäminen myös vähentää uusien peltojen raivaustarvetta. Valiokunta korostaa edelleen tarvetta hallinnon sujuvoittamiseen ja asiakaslähtöiseen digipalveluiden kehittämiseen. Tällä on olennainen merkitys maatalouden toimintaedellytysten turvaamisen kannalta. Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota hevostalouden edistämisen ja raviurheilun merkitykseen maaseudun elinvoiman edistämisen ja kotimaisen hevoskasvatuksen, erityisesti suomenhevosen aseman turvaamisen kannalta. Hallituksen kehysriihen pöytäkirjamerkinnöissä on todettu, että hevossektorin toiminnan jatkuvuus turvataan raviurheilun lisenssijärjestelmän siirtymävaiheessa vuosina 2027—2029.
Kestävä metsätalous ja luonnonvarojen käyttö
Hallitusohjelman tavoitteena on, että Suomi hyödyntää luonnonvarojaan kestävästi omavaraisuutensa parantamiseksi. Maailmanlaajuiset muutostekijät, kuten ilmastonmuutos, teknologian nopea kehitys, kilpailu ehtyvistä luonnonvaroista ja turvallisuuspoliittisen tilanteen järkkyminen, muuttavat luonnonvarasektorin toimintaympäristöä. Suomella on kuitenkin mahdollisuus luonnonvarojen kestävää käyttöä kehittämällä nostaa jalostusastetta sekä samalla parantaa omavaraisuutta ja luonnon tilaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta tarkastelee jäljempänä erityisesti julkisen talouden suunnitelman merkitystä metsätalouden ja metsien kestävän käytön näkökulmasta. Valiokunta korostaa metsien kestävän käytön lisäksi muiden Suomen luontaisten vahvuuksien eli runsaiden vesivarojen ja kotimaisen kalan merkitystä erityisesti omavaraisuuden parantamisessa. Julkisen talouden suunnitelmassa on tärkeää turvata omavaraisuutta ja huoltovarmuutta vahvistavien toimien pitkäjänteinen toteuttaminen.
Metsätalouden aktiivinen ja kestävä harjoittaminen on keskeinen osa Suomen talouskasvua, aluetalouksien elinvoimaa ja julkisen talouden vahvistamista. Metsien kasvun lisääminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttävät aktiivisia toimia, jotta metsien tarjoamat merkittävät taloudelliset, sosiaaliset sekä ekologiset hyödyt turvataan jatkossakin. Tämän vuoksi metsätalouden kannustejärjestelmän (Metka) rahoituksen tasosta ja ennakoitavuudesta on tarpeen huolehtia koko suunnitelmakauden ajan. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan valtionavustussäästöjen suurimmat toimenpiteet maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla kohdentuvat puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen ja joutoalueiden metsitystukijärjestelmästä luopumiseen. Metsätalouden kannustejärjestelmän tukivarojen loppuminen kesken vuoden ja myöntämisen siirtyminen seuraavalle vuodelle aiheuttaa jatkuvaa raskautta tukien hallinnointiin ja epäselvyyksiä asiakkaille. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että toimia metsätalouden tukijärjestelmän ennakoitavuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi on syytä edelleen jatkaa.
Julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, että hallitus päätti korottaa Metsähallituksen tuloutusta ja päätöksen vaikutus vuonna 2027 on 10 milj. euroa. Vuoden 2027 tuloutus nousee näin ollen 155 milj. eurosta 165 milj. euroon. Tuloutuksen nosto ei aiheuta lisäystarvetta valtion vuosittaisiin hakkuumääriin, vaan se perustuu Metsähallituksen liiketoiminnan viimeisten vuosien hyviin tuloksiin sekä oletukseen puun kysynnän ja hintatason säilymisestä hyvällä tasolla. Puun hinta on laskemassa alkuvuoden 2025 poikkeuksellisen korkeasta tasosta, mutta hinta on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneen voimakkaan nousun ansiosta edelleen varsin korkealla tasolla. Vuodesta 2028 lähtien vuotuisen tuloutustason arvioidaan olevan 140 milj. euroa.
Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteisten METSO- ja Helmi-ohjelmien jatkuminen turvataan. Julkisen talouden suunnitelman mukaan Luonnon monimuotoisuus -kokonaisuuden määrärahat pysyvät suurin piirtein ennallaan kehyskauden aikana. Luonnon monimuotoisuuden vahvistamisessa on perusteltua hyödyntää ensisijaisesti jo olemassa olevia vapaaehtoisia ja kustannustehokkaita keinoja. METSO- ja Helmi-ohjelmilla on laaja hyväksyntä maanomistajien keskuudessa, sillä suojelun vapaaehtoisuus vahvistaa laajalti toimenpiteiden hyväksyttävyyttä ja suojelun sosiaalista kestävyyttä. Oman toimialansa ulkopuolelta maa- ja metsätalousvaliokunta nostaa myönteisenä asiana myös esiin, että julkisen talouden suunnitelmassa esitetyn investointiohjelman puitteissa metsätaloudelle ja -teollisuudelle tärkeä Karjalan rata on saamassa rahoituksen.
Tutkimusrahoituksen kehitysnäkymät
Julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, että osana kevään 2026 lisäsäästöjä Euroopan unionin T&K-hankkeisiin kohdennettavaa kansallista vastinrahoitusta vähennetään 10 milj. eurolla vuosittain. Tutkimuslaitosten osalta myös hallinnonalan yleiset tuottavuus- ja toimintamenosäästöt vaikuttavat yleisesti ulkopuolisen rahoituksen tasoon, sillä yhteisrahoitteisen ja yhteistoiminnan kautta tuleva ulkopuolinen rahoitus edellyttää organisaatioilta toimintamenomomentin määrärahasta kohdennettua vastinrahoitusta. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen toimintamenomomentin rahoitus kattaa noin 60 prosenttia Luonnonvarakeskuksen bruttomenoista, kun 40 prosenttia toiminnasta rahoitetaan ulkopuolisella rahoituksella. Tilanne on vastaava myös Suomen ympäristökeskuksella. Molemmat tutkimuslaitokset ovat menestyneet erinomaisesti Euroopan unionin tutkimus-, selvitys- ja kokeilutoiminnan rahoituksen hankinnassa.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että tutkimuksella on keskeinen rooli yhteiskunnallisten ja taloudellisten haasteiden ratkaisemisessa sekä kilpailukyvyn vahvistamisessa, minkä vuoksi tutkimusrahoituksen turvaaminen on tärkeää. Valiokunta on viimeaikaisissa lausunnoissaan nostanut esiin, että ajankohtaista tutkimustietoa tarvitaan muun muassa kansallisessa ja EU:n biotalousstrategiassa mainitun arvonlisän nostamiseksi, maaperään liittyvien hiilivirtojen selvittämiseksi ja hiilimarkkinoiden edistämiseksi sekä suomalaisen ruoantuotannon kilpailukyvyn vahvistamiseksi (ks. MmVL 13/2026 vp — E 14/2026 vp ja MmVL 8/2026 vp —VNS 8/2025 vp). Suomessa tarvitaan paikallisissa olosuhteissa tehtävää ja kansainvälisesti laadukasta tutkimusta, jotta biotalouden ja koko ruokasektorin kannattavuutta sekä kotimaista huoltovarmuutta voidaan kehittää tutkittuun tietoon pohjautuen.