Yleistä
Valtioneuvoston selonteossa (VNS 3/2026 vp) julkisen talouden suunnitelmaksi vuosille 2027—2030 budjettitalouden menojen arvioidaan olevan noin 92 miljardia euroa vuonna 2027, joka on 1,1 miljardia euroa enemmän kuin vuoden 2026 varsinaisessa talousarviossa. Kasvua selittävät etenkin lakisääteiset ja sopimusperusteiset indeksitarkistukset. Vuonna 2030 budjettitalouden menojen arvioidaan nousevan noin 96,4 miljardiin euroon vuoden 2027 hintatasossa. Budjettitalouden tulojen arvioidaan olevan 78,8 miljardia euroa vuonna 2027 ja 85,3 miljardia euroa vuonna 2030. Valtion budjettitalouden alijäämän arvioidaan olevan 13,2 miljardia euroa vuonna 2027, 16,2 miljardia euroa vuonna 2028, 17,1 miljardia euroa vuonna 2029 ja 17,4 miljardia euroa vuonna 2030. Alijäämän kasvu johtuu puolustus- ja korkomenojen lisääntymisestä.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala
Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan määrärahataso on kehyskauden alussa noin 14,9 miljardia euroa ja se laskee kehyskauden lopussa noin 14,6 miljardiin euroon. Edelliseen kehyspäätökseen verrattuna määrärahataso nousee noin 308 miljoonaa euroa kehyskauden alussa ja noin 178 miljoonaa euroa kehyskauden lopussa.
Hallinnonalan määrärahoista käytetään kehyskaudella eläkemenoihin noin 39 prosenttia, perhe- ja asumiskustannusten tasaukseen sekä perustoimeentulotukeen noin 28 prosenttia, sairausvakuutukseen noin 12 prosenttia, työttömyysturvaan noin 14 prosenttia, sosiaali- ja terveydenhuollon tukemiseen noin 2,5 prosenttia ja avustuksiin terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen noin 1,3 prosenttia. Muihin pääluokan lukuihin käytetään kuhunkin 0,3—1,0 prosenttia pääluokan määrärahoista.
Kansaneläkelaitoksen järjestelmäkokonaisuudistuksen (Eepos-ohjelma) hankkeiden rahoitukseen osoitetaan vuosille 2028—2030 yhteensä 31,8 miljoonan euron lisäys. Ohjelma uudistaa Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelyn järjestelmät, merkittävät etuuskäsittelyn tukijärjestelmät, sähköiset asiointipalvelut sekä tiedon vaihdon järjestelmät vuosina 2025—2035. Eduskunnan käsiteltävänä olevan Kansaneläkelaitoksen tietojenvaihdon edistämistä koskevan esityksen (HE 49/2026 vp) arvioidaan vähentävän etuusmenojen lisäksi (valtion osuutena -3,9 miljoonaa euroa) Kansaneläkelaitoksen toimintamenoja vuositasolla 7,5 miljoonaa euroa, josta valtion osuuden säästöt ovat 2,8 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 5,6 miljoonaa euroa vuodesta 2028 lukien. Valtion tuottavuusohjelmaan liittyvinä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla Kansaneläkelaitokseen kohdistuvina pysyvinä vaikutuksina on laskelman toimintakuluarvioissa huomioitu vuoteen 2027 mennessä kumulatiivisesti yhteensä 45 miljoonaa euroa (valtionosuus 34,2 miljoonaa euroa). Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Kansaneläkelaitoksen toimintamenoihin kohdistuvat uudet vähennykset voivat heijastua asiakaspalvelun heikentymiseen ja ratkaisujen viivästymiseen sekä vaikeuttaa myös Eepos-ohjelman etenemistä.
Julkisen talouden suunnitelman mukaan vuoden 2025 aikana voimaan tullutta 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilua laajennetaan ja jatketaan vuoden 2028 loppuun nykytasoisen rahoituksen rajoissa siirtämällä 21 miljoonaa euroa vuodelta 2027 vuodelle 2028. Kokeilun tutkimusluetteloa täydennetään, kokeilu laajennetaan myös fysioterapiakäynteihin iäkkäiden ihmisten arjen toimintakyvyn tukemiseksi ja vuosittaisten lääkärikäyntien määrää lisätään kolmesta kuuteen kertaan hoidon jatkuvuuden parantamiseksi. Valiokunta toteaa, että valinnanvapauskokeilu parantaa hoitoon pääsyä niillä alueilla, joissa yksityisen terveydenhuollon palveluita on saatavilla, mutta kiinnittää huomiota siihen, että valinnanvapauskokeilua laajennetaan ennen kuin kokeilusta on saatu tutkimustietoa ja kokeilun tuloksia on arvioitu. Alustavien tietojen mukaan kokeilu on lisännyt käyntimääriä kaikissa tuloryhmissä, mutta palvelujen käyttö on lisääntynyt erityisesti hyvätuloisten keskuudessa. Valiokunta toistaa näkemyksensä (StVM 10/2025 vp) siitä, että kokeilun rinnalla tulee edistää koko maan laajuisesti toteutettavaa omalääkärimallia varhaisen hoitoon pääsyn sekä hoidon jatkuvuuden vahvistamiseksi ja kokeilun seurannassa sekä arvioinnissa tulee kiinnittää erityisesti huomiota kokeilusta saatavien tulosten hyödyntämiseen valtakunnallisen omalääkärimallin kehittämisessä.
Julkisen talouden suunnitelmassa on korjattu arviota lääkeyritysten maksamien ehdollisen korvattavuuden palautusmaksujen määrästä vastaamaan toteutunutta tasoa. Muutos vähentää valtion rahoitustarvetta sairausvakuutuksen kuluista 15 miljoonalla eurolla.
Työttömyysturvan yhdistelmävakuutuksen toteutukseen kohdennetaan 0,7 miljoonaa euroa valtion osuutena vuodesta 2029 alkaen. Yhdistelmävakuutuksen tarkoituksena on parantaa sellaisten henkilöiden työttömyysturvaa, jotka toimivat samaan aikaan yrittäjinä ja palkansaajina.
Työkyvyttömyyseläkkeen ja työansioiden yhteensovittamisen niin sanotun joustomallin arvioidaan vähentävän etuusmenoja 1,4 miljoonaa euroa vuoden 2028 alusta lukien. Mallin tavoitteena on mahdollistaa työkyvyttömyyseläkkeen saajille joustava työskentely eläkkeen rinnalla sekä työhön paluun kokeileminen niin, että laissa säädettävät ansaintarajat voisivat kalenterivuoden aikana ylittyä tietyllä määrällä ilman vaikutusta maksettavan eläkkeen määrään.
Yrittäjän eläkelakia (YEL) ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuodesta 2028 alkaen yrittäjä voisi valita YEL-maksunsa perusteeksi joko yritystoiminnan veronalaisen ansiotulon tai nykyisen työtulomallin tietyin rajauksin. Uudistuksen arvioidaan vähentävän määrärahatarvetta 8 miljoonalla eurolla vuonna 2028 ja lisäävän sitä 74 miljoonalla eurolla vuonna 2029 ja 90 miljoonalla eurolla vuonna 2030.
Valiokunta pitää myönteisenä, että turvakotien paikkamäärien lisäämiseen varataan vuosittainen 3,45 miljoonan euron lisämääräraha vuoden 2026 talousarvion mukaisesti, jolloin vuosittainen rahoituksen taso nousee 31 miljoonaan euroon. Valiokunta pitää tärkeänä, että turvakotipalvelujen riittävä rahoitus suhteessa palvelun tarpeeseen varmistetaan. Lisäksi valiokunta pitää hyvänä, että vankiterveydenhuollossa korvaushoidon ja ADHD-arviointien järjestämiseksi ja toteuttamiseksi lisätään kehyskaudelle yhteensä 1,6 miljoonaa euroa.
Vuodelle 2027 kohdistetaan hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille yhteensä 40 miljoonan euron määräaikainen valtionavustushanke sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseksi, painopisteenä mm. hoidon jatkuvuus, omaishoito sekä lasten ja nuorten palvelujen parantaminen. Omaishoidon tuen alimpien palkkioiden korotuksen yhteydessä (HE 110/2025 vp — StVM 25/2025 vp) valiokunta on pitänyt tärkeänä seurata omaishoidon tukeen osoitetun lisärahoituksen kohdentamista hyvinvointialueilla ja omaishoidontuen alueellista yhdenvertaisuutta sekä omaishoitajien hyvinvoinnin ja jaksamisen tukemisen kehittämistä. Valiokunta toteaa, että julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvä kotitalousvähennyksen määräaikainen kasvattaminen vuosina 2026 ja 2027 voi osaltaan helpottaa myös omaishoitajien jaksamista.
Lapsiin liittyvien rikosepäilyjen selvittämisessä avustavien sosiaali- ja terveydenhuollon yksikköjen (Barnahus) uusien tehtävien toimeenpanoon kohdennetaan julkisen talouden suunnitelmassa 2,685 miljoonaa euroa 2027 alkaen. Lisäksi Varsinais-Suomen, Länsi-Uudenmaan ja Lapin hyvinvointialueille kaksikielisten palvelujen kehittämiseen kohdennetaan 0,5 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen.
Hyvinvointialueiden rahoitus
Hyvinvointialueiden yleiskatteinen rahoitus on kehyskaudella vuosittain noin 27,5 miljardia euroa (vuoden 2027 hintatasossa). Rahoitustaso nousee vuonna 2027 edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna noin 0,1 miljardilla eurolla.
Rahoitukseen kohdistuu hyvinvointialueiden rahoituksesta annettuun lakiin (617/2021, jäljempänä rahoituslaki) perustuvina isompina muutoksina indeksitarkistus (2,63 %) noin 697 miljoonaa euroa sisältäen jälkikäteistarkistukseen liittyvän indeksitarkistuksen noin 10 miljoonaa euroa sekä jälkikäteistarkistuksena 891 miljoonaa euroa vuonna 2027. Jälkikäteistarkistus on 382 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2026, ja mikä vähentää rahoitusta noin 426 miljoonaa euroa. Lisäksi on huomioitu palvelutarpeen kasvuarvion muutos, joka vähentää rahoitusta 4,1 miljoonaa euroa vuonna 2027, 7,2 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 15,2 miljoonaa euroa vuonna 2029. Lisäksi kehystarkasteluun tulee mukaan vuosi 2030, jolloin palvelutarpeen kasvun arvioidaan lisäävän rahoitusta noin 200 miljoonaa euroa.
Vuosina 2028—2030 rahoituksessa huomioitava jälkikäteistarkistuksen määrä perustuu alueiden vuoden 2026 talousarviotietoihin sekä vuosien 2027—2028 taloussuunnitelmatietoihin pohjautuvaan laskelmaan. Ennakoitua matalampien vuoden 2025 toteutuneiden kustannusten perusteella laskelmassa on kuitenkin huomioitu myös vuosien 2026—2028 osalta talousarvio- ja taloussuunnitelmatiedoista poiketen noin 215 miljoonalla eurolla alennettu kustannuskehitys.
Rahoituslain muuttamista koskeva hallituksen esitys (HE 56/2026 vp) on huomioitu rahoituksen tasossa. Esitykseen sisältyvät kustannusten kasvun hillintää tavoittelevat toimet vähentävät rahoitusta asteittain. Muutokset kohdistuvat palvelutarpeen kasvun huomiointiin sekä siirtymätasausten porrastuksen kiristämiseen ja niiden siirtämiseen osittain hyvinvointialueiden vastuulle. Lisäksi palvelutarpeen arvioidun kasvun määräaikainen 0,2 prosenttiyksikön korotus lakkaisi esityksen mukaan jo vuodesta 2028 alkaen. Näiden seurauksena hyvinvointialueiden rahoitus vähenee noin 63 miljoonaa euroa vuonna 2027, noin 220 miljoonaa euroa vuonna 2028, noin 369 miljoonaa euroa vuonna 2029 ja noin 425 miljoonaa euroa vuonna 2030.
Uusina toimina terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset vähentävät rahoituslain 9 §:n mukaisesti hyvinvointialueiden rahoitusta yhteensä noin 87,8 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja noin 105,7 miljoonaa euroa vuodesta 2028 eteenpäin.
Lisäksi seuraavat uudet säästöjä tuottavat toimet korvaavat Petteri Orpon hallitusohjelmassa tai sen jälkeen tehdyissä ja nyt käsiteltävänä olevaa julkisen talouden suunnitelmaa edeltävissä julkisen talouden suunnitelmissa jo linjattuja toimia.
Sosiaalihuollossa toteutetaan aiemmin linjattu palvelu-uudistus, mutta sen säästöarviot ovat tarkentuneet siten, että säästöt vähenevät 15,7 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 31,4 miljoonaa euroa vuodesta 2028 alkaen. Toisin sanoen säästönä huomioidaan 50 miljoonan euron sijaan 34,3 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 100 miljoonan euron sijaan 68,6 miljoonaa euroa vuodesta 2028 alkaen.
Palvelujärjestelmän vaikuttavuuden kehittämistä toteutetaan edelleen, mutta siihen kohdistuneista ennakollisista säästöistä (58 miljoonaa vuonna 2027 ja 108 miljoonaa vuodesta 2028 alkaen) luovutaan.
Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden hallinnollisen työn vähentämisen ennakollisesta säästöstä (10 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen) sekä sosiaalityöntekijän työn velvoitteiden keventämiseen liittyvästä ennakollisesta säästöstä (5 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen) luovutaan.
Lastensuojeluyksiköiden päivystyssääntöjen keventämistä ja joustavoittamista koskeva säästöarvio on tarkentunut. Säästönä huomioidaan 1,4 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 2,8 miljoonaa euroa vuodesta 2028 alkaen, kun aiemmin säästöksi oli kirjattu 5,1 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen. Näin ollen säästöjen keventäminen lisää menoja aiempaan julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna 3,7 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 2,3 miljoonaa euroa vuodesta 2028 alkaen.
Lisäksi sosiaalihuollon työllistymistä sekä työ- ja toimintakykyä edistävien palvelujen kokonaisuuden uudistamisen säästövaikutus eri momenteille on tarkentunut. Säästönä huomioidaan 10 miljoonaa euroa vuonna 2027, 8 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 7 miljoonaa euroa vuodesta 2029 alkaen, kun aiemmin säästöksi oli kirjattu 12,5 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen. Näin ollen säästöjen keventäminen lisää menoja aiempaan julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna 2,5 miljoonaa euroa vuonna 2027, 4,5 miljoonaa euroa vuonna 2028 ja 5,5 miljoonaa euroa vuodesta 2029 alkaen.
Kotoutumispalvelujen uudistamiseen liittyen ihmiskaupan uhrien korvauksiin sekä toimeentulotuen kustannuksiin kohdennetaan yhteensä 2,9 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 1,6 miljoonaa euroa vuodesta 2028 alkaen.
Lisäksi ensihoidon matkojen rahoitusvastuu siirretään hyvinvointialueiden vastuulle vasta vuoden 2028 alusta, mistä aiheutuvat muutokset suhteessa edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan on huomioitu vuotta 2027 koskien. Sairausvakuutuksen vakuutettujen rahoitusosuus 121 miljoonaa euroa kanavoidaan valtiolle. Hyvinvointialueille siirretään vuodesta 2028 lähtien tehtävämuutoksen seurauksena noin 118 miljoonaa euroa. Asiakasmaksuarvio kasvaa edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna 2,8 miljoonaa euroa vuodesta 2028 alkaen. Lisäksi Rajavartiolaitokselle siirretään 0,4 miljoonaa euroa, FinnHEMSille 1,7 miljoonaa euroa ja Ahvenanmaalle maksettaviin korvauksiin varataan 0,8 miljoonaa euroa.
Syksyn 2025 budjettilakien vaikutuksiin perustuvina muutoksina on huomioitu lisäksi yhteensä noin 24,5 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen.
Julkisen talouden suunnitelman 2027—2030 hyvinvointialueiden tehtävien muutosten kustannusvaikutus on yhteensä nettomääräisesti noin 75 miljoonaa euroa hyvinvointialueiden menoja ja rahoitusta lisäävä vuonna 2030. Hallitusohjelmassa linjattiin sosiaali- ja terveyspalvelujen 1,67 miljardin euron säästöt vuoden 2028 tasolla. Lisäksi julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2025—2028 linjattiin 590 miljoonan euron lisäsopeutustoimista vuoden 2028 tasolla. Sosiaali- ja terveyspalveluihin on siten kohdistettu yhteensä 2,26 miljardin euron sopeutustoimet.
Selonteon mukaan ”hyvinvointialueiden yhteenlaskettu ylijäämä ja kertyneet tiedot palvelujen toteutumisesta vuodelta 2025 osoittavat rahoituksen olleen riittävää lakisääteisten palvelujen järjestämiseen koko maan tasolla”. Päätelmä perustuu pääosin alueiden yhteenlaskettuun kirjanpidolliseen tulokseen ja yleiseen tilannekuvaan. Valiokunta painottaa, että rahoituksen riittävyyttä ei voida arvioida pelkästään tilinpäätöstietojen tai finanssipoliittisten tunnuslukujen perusteella, vaan rahoituksen riittävyyden arvioinnin lähtökohtana tulee olla arvio siitä, toteutuvatko lakisääteiset palvelut.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa hyvinvointialueiden laajasti jakama näkemys oli, että hyvinvointialueiden rahoitus ei vastaa palvelujen järjestämisen todellisia kustannuksia. Myös rahoituksen kehitys tulevina vuosina on useista säästötoimista johtuen heikkoa eikä rahoitus valiokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella vastaa alueiden palvelutarpeiden kehitystä. Esimerkiksi vanhustenhoidossa hoivakotipaikkojen riittävyys, henkilöstömitoituksen toteutuminen ja kotihoidon laatu ovat olleet toistuvasti valvontaviranomaisten huolenaiheina ja hoitojonot perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon ovat useilla alueilla ylittäneet hoitotakuun rajat. Myös esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuudessa on puutteita ja jonotusajat pitkiä. Valiokunta toteaa, että myös selonteossa todetaan, että ”kaikilla hyvinvointialueilla on edelleen joitain lakisääteisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, joiden järjestäminen on vaarantunut”.
Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevassa rahoituslain muuttamista koskevassa esityksessä (HE 56/2026 vp) rahoitukseen ehdotetaan tehtäväksi edelleen merkittäviä leikkauksia muun muassa palvelutarpeen kasvuun kohdentamisen osalta. Hyvinvointialuekohtaisessa rahoituksessa on lisäksi hyvinvointialueiden käynnistymisestä lähtien ollut alueiden välillä suuria eroja, jotka ovat kasvaneet ja alueiden rahoituksen eriytymisen arvioidaan edelleen kehyskaudella syventyvän. Alueiden rahoituksen eriytyminen on riski palvelujen yhdenvertaiselle toteutumiselle.
Valiokunta toteaa, että julkisen talouden tilanne edellyttää merkittäviä säästötoimia ja pitää lähtökohtaisesti kannatettavina mekanismeja, joilla julkisen talouden kantokykyä voidaan parantaa ja hillitä kansallisen tason menokehitystä. Hyvinvointialueiden menojen kasvun hillintään tähtäävillä toimilla on valiokunnan näkemyksen mukaan näiden tavoitteiden saavuttamisessa keskeinen merkitys. Valiokunta kuitenkin toteaa, että lakisääteisten palvelujen vaarantuminen ei ole hyväksyttävää millään alueella. Valiokunta toistaa aiemman kantansa (StVL 10/2024 vp, s. 6; StVL 2/2023 vp, s. 5; StVL 13/2022 vp, s. 5) ja korostaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä tulee jatkuvana toimintona seurata ja arvioida huolellisesti sekä tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, jotta perustuslaissa turvattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ei vaarannu millään hyvinvointialueella eikä minkään väestöryhmän tai sairauksien hoidon osalta. Tämän arvioinnin tulee olla keskiössä myös julkisen talouden suunnitelman laadinnassa.
Valiokunta on kiinnittänyt aiemmin (StVL 7/2026 vp) huomiota myös siihen, että rahoituslakiin on lyhyellä aikavälillä tehty useita muutoksia. Valiokunnan aiempaan kannanottoon viitaten valiokunta toteaa, että hyvinvointialueiden rahoitusta koskevan lainsäädännön lyhyellä aikajänteellä tapahtuvat ennakoimattomat muutokset ja esitysten yhteisvaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteisistä palveluista vastaaville organisaatioille ovat ongelmallisia toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun ja johtamisen näkökulmasta. Alueilla on jouduttu tekemään lukuisia vaikeita henkilöstöön, toimintaan ja palveluverkkoon liittyviä päätöksiä hyvin lyhyellä aikajänteellä ja sopeutustoimia joudutaan edelleen jatkamaan, mikä nostaa esiin huolen lakisääteisten palvelujen riittävän rahoituksen vaarantumisesta. Hyvinvointialueiden rahoituksen parempi ennakoitavuus on edellytys paitsi palvelujen turvaamiselle, myös hallitulle sopeuttamiselle.
Valiokunta korostaa, että hyvinvointialueet vastaavat lakisääteisistä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluista, joten niiden rahoituksen tulee perustua johdonmukaiseen ja oikeudenmukaiseen rahoitusmalliin, jolla turvataan luottamus ennakoitavissa olevaan rahoitukseen, joka mahdollistaa pitkäjänteisen palvelujen suunnittelun, toteutuksen ja kehittämisen. Nykyinen rahoitusmalli reagoi viiveellä palvelutarpeen muutoksesta aiheutuvaan kustannusten nousuun ja jälkikäteistarkistus korjaa rahoitusta viiveellä. Diagnoositietojen kirjaamiseen ja keruuseen liittyvät ongelmat haastavat rahoitusmallin oikeudenmukaisuutta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esiin, että hyvinvointialueen asiakas- ja potilastietojärjestelmän vaihdon myötä pystyttiin toimittamaan myös alueen pitkäaikaisdiagnoosit, joka nosti tarveperustetta rahoituksessa lähes viisi prosenttia. Myös joidenkin muiden hyvinvointialueiden osalta diagnoositietojen keruuseen liittyvät muutokset ovat johtaneet tarveperusteisen rahoituksen nousuun. Myös rahoitusmallin kannusteisiin sekä yliopistosairaaloiden tehtävien ja keskitettyjen palvelujen oikeudenmukaiseen rahoitukseen tulee kiinnittää huomiota.
Valiokunta toteaa, että myös lisärahoituksen mekanismien tulee olla toimivia ja ennakoitavia kehyskauden aikana. Valiokunta painottaa lisäksi valmiuden ja varautumisen korostunutta merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollossa ja toteaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyys on varmistettava myös poikkeustilanteissa.
Valiokunta pitää myönteisenä, että kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta julkisen talouden suunnitelma tunnistaa tarpeen tehostaa julkisen sektorin toimintaa ja parantaa palvelujen tuottavuutta muun muassa digitalisaation, rakenteellisten uudistusten ja toimintatapojen kehittämisen kautta. Valiokunta pitää näitä tavoitteita kannatettavina. Valiokunta kuitenkin korostaa, että kustannusvaikuttavuuden parantaminen edellyttää investointeja esimerkiksi tietojärjestelmiin, ennalta ehkäiseviin palveluihin sekä sairauksien ennaltaehkäisyyn. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella esimerkiksi syövän hoidon kustannukset tulevat jo lähivuosina ylittämään terveydenhuollon kantokyvyn, ilman investointeja syövän ennaltaehkäisyyn, seulontaan ja varhaiseen diagnostiikkaan.
Sosiaalihuollon palvelu-uudistus
Sosiaalihuollon palvelu-uudistuksella tavoitellaan noin 100 miljoonan euron säästöjä hyvinvointialueiden rahoitukseen. Hyvinvointialueiden rahoitusta vähennetään 50 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja vuodesta 2028 alkaen toiset 50 miljoonaa euroa. Pääosa säästöstä on tarkoitus toteuttaa kirjaamisvelvoitteita keventämällä (säästöarvio noin 33 miljoonaa euroa) sekä kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen lakkauttamisella ja uudesta työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden palvelusta säätämällä (säästöarvio noin 32 miljoonaa euroa). Uudistuksen ulkopuolelle rajataan selkeinä erityistason palveluina lastensuojelu ja vammaispalvelut, mutta uudistuksessa selkiytetään sosiaalihuollon ja lastensuojelulain rajanvetoa.
Valiokunta pitää myönteisenä, että kirjaamisvelvoitteita keventämällä voidaan siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työpanosta nykyistä enemmän asiakastyöhön. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että hyvinvointialueiden rahoituksen vähentymisen, palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman laatimisen velvoittavuuden keventämisen riskinä on palvelujen saatavuuden heikentyminen. Valiokunta korostaa erityisesti varhaiseen tukeen ja ehkäiseviin palveluihin panostamisen tärkeyttä raskaampien palvelujen tarpeen vähentämiseksi, missä sosiaalihuollolla on merkittävä rooli.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuntouttavan työtoiminnan lakkauttamisella tavoitellaan 12,5 miljoonan euron säästöjä, kun korvaavaan palveluun on varattu 2,5—5,5 miljoonaa euroa. Syyskuussa 2025 palvelussa oli noin 12 200 henkilöä. Valiokunta toteaa, että sosiaalihuollon työllistymispalveluihin kohdistuvan rahoituksen vähentyminen voi heikentää erittäin vaikeasti työllistyvien ihmisryhmien pääsyä palveluihin ja työllistymistä, mikä heijastuu valtion talouden lisäksi kuntien menoihin.
Vammaispalvelut
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kesäkuussa 2025 hyvinvointialueiden vammaispalveluiden johdolle suuntaaman vammaispalvelulain uudistuksen jälkeisiä havaintoja koskevan tilannekyselyn perusteella suurin osa (67 %) vastaajista koki oman hyvinvointialueen vammaispalveluiden taloudelliset resurssit riittämättöminä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa osa kuulluista hyvinvointialueista arvioi, että vammaispalvelut on pystytty järjestämään lainsäädännön mukaisesti ja kohtuullisessa ajassa, mutta osa kuultavista toi esille, että vammaispalvelujen tarpeen kasvu lisää kustannuspaineita hyvinvointialueilla eikä hyvinvointialuEille osoitettu rahoitus vastaa kaikilla hyvinvointialueilla sitä tarvetta, mitä uuden vammaispalvelulain mukainen palvelujen järjestäminen tai asiakkaiden ohjaaminen sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin vaatisi. Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille huoli siitä, että hyvinvointialueiden rahoituksen kiristyminen lisää riskiä palvelujen karsintaan, saatavuusongelmiin sekä alueellisen eriarvoisuuden syvenemiseen. Esitettiin myös huoli siitä, etteivät kaikki vammaiset henkilöt saa heille kuuluvia vammaispalveluja, vaan asiakkaita siirretään sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen piiriin. Lisäksi tuotiin esille, että ruotsinkielisen henkilöstön saatavuudessa on haasteita.
Valiokunta pitää tärkeänä turvata vammaispalvelujen saatavuus yhdenvertaisesti koko maassa ja korostaa myös ruotsinkielisten palvelujen turvaamisen merkitystä. Valiokunta toteaa, että vammaispalvelulain uudistuksen onnistuminen edellyttää toimivia ja riittäviä sosiaalihuoltolain mukaisia ensisijaisia peruspalveluja ja kiinnittää huomiota myös riittävään asiakkaiden palveluohjaukseen. Valiokunta korostaa lisäksi tarvetta kansallisesti yhtenäiselle soveltamisohjaukselle asiakkaiden yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan turvaamiseksi. Valiokunta toteaa, että uuden vammaispalvelulain toimeenpano on edelleen kesken, eikä sen toimivuutta ole vielä mahdollista arvioida kokonaisuutena. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä seurata jatkossakin uudistuksen toimeenpanoa sekä arvioida talouden muutosten ja mahdollisten sopeuttamistoimien vaikutusta vammaispalvelujen laatuun sekä saatavuuteen niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti.
Avustukset järjestöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen
Suunnitelman mukaan valtionavustuksiin yhdistyksille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen kohdennetaan 50 miljoonan euron lisäsäästö vuodesta 2027 lukien. Avustusten taso on tämän jälkeen noin 190 miljoonaa euroa vuodessa. Mainitun valtionavustusmäärärahan lisäksi hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille kohdennetaan kehyskaudella vuosittain 25 miljoonaa euroa määräaikaiseen valtionavustushankkeeseen, joka kohdistuu alueellisen sote-järjestötoiminnan sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyön kehittämiseen. Kyseisten avustusten painopisteet määritellään alueellisesti valtionavustuslain (688/2001) puitteissa ja kielelliset oikeudet huomioiden.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksia on leikattu vaalikauden aikana useampaan otteeseen (hallitusohjelmassa sekä keväällä 2024 että 2026). Vuonna 2024 avustusmääräraha oli 382,8 miljoonaa euroa, mihin verrattuna valtionavustussäästöjen taso sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on kehyskaudella (2027—2030) noin 190 miljoonaa euroa eli valtionavustusmäärärahoista on leikattu noin puolet. Avustusmäärärahojen laskun vuoksi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) ei myöntänyt vuonna 2025 juurikaan uusia avustuksia ja lisäksi suurimpiin yleisavustuksiin tehtiin porrastetut prosentuaaliset leikkaukset.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että valtionavustusleikkaukset kohdistuvat suoraan järjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävään ja julkisen sektorin palveluita täydentävään työhön, eikä niillä ole odotettavissa julkista taloutta tasapainottavia säästöjä. Tuotiin esiin, että järjestöt ovat joutuneet supistamaan ja lopettamaan monia tärkeitä palvelujaan, kuten chat- ja kriisipuhelinpalveluja, vertais- ja kohtaamispaikkatoimintaa, nuorisoasumisen tukitoimintaa sekä tuettua lomatoimintaa lukuun ottamatta lasten lomatoimintaa. Edellä todetun hyvinvointialueiden määräaikaisen valtionavustushankkeen osalta tuotiin esiin, että hyvinvointialueet joutuvat rakentamaan avustuksen myöntämistä varten kokonaan uuden haku-, myöntö- ja seurantaprosessin ja esitettiin huoli siitä, onko hankemääräraha aidosti kompensoivaa rahoitusta sote-järjestöille vai leikkaavatko hyvinvointialueet vastaavasti omista järjestöavustuksistaan. Lisäksi asiantuntijakuulemisissa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei sote-järjestöjen valtionavustusten leikkauspäätöksille ole tehty ministeriötasoista vaikutusten arviointia.
Aiempien lausuntojensa tavoin valiokunta korostaa, että sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on tärkeä rooli hyvinvoinnin, terveyden ja kansalaisten osallisuuden edistämisessä. Järjestöjen työssä painottuu usein erityisesti ongelmia ennaltaehkäisevä työ, jonka tavoitteena on estää toiminnan kohderyhmien ongelmien paheneminen ja siten vähentää kalliimpien korjaavien julkisten palvelujen tarvetta. Järjestöjen tarjoamat palvelut auttavat erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä. Valiokunta kuitenkin toistaa järjestöjen valtionavustusten leikkaamiseen liittyvän aiemman kantansa siitä, että yhä haastavampi taloudellinen tilanne edellyttää eri toimintojen tehostamista (StVL 10/2024 vp, StVL 6/2025 vp) ja toteaa, että järjestöjen valtionavustusten kohdentamisessa on jatkossa perusteltua keskittyä erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin kannalta vaikuttavimpaan toimintaan, kiinnittää huomiota järjestöjen hallinnon kulujen kohtuullisuuteen ja huomioida myös toiminnan kustannustehokkuus. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että leikkaukset pyritään kohdentamaan siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden käyttämille palveluille. Valiokunta kiinnittää huomiota myös tarpeeseen kehittää järjestöjen rahoitusta siten, että järjestöjen toiminnassa voidaan hyödyntää enemmän myös muita rahoituslähteitä kuin valtionavustuksia. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä sitä, että avustusten määrärahojen vähentämisen vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen, järjestöjen toimintaedellytyksiin sekä hyvinvointialueille aiheutuviin kustannuksiin seurataan ja arvioidaan.
Asiakasmaksut
Hyvinvointialueiden rahoitukseen vaikuttavat kehyskaudella useat terveydenhuollon asiakasmaksujen muutokset (erityistutkimusten asiakasmaksu, leikkaus- ja toimenpidemaksu, päiväkirurgian maksun korotus, poliklinikkamaksun korotus, vainajan säilytysmaksu, maksu kuolemansyyn selvittämisestä, terveyskeskusmaksun korotus ja suunterveydenhuollon maksujen korotus). Terveydenhuollon asiakasmaksujen korotusten seurauksena hyvinvointialueiden rahoitusta vähennetään noin 87,8 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja noin 105,7 miljoonaa euroa vuodesta 2028 eteenpäin. Lisäksi asiakasmaksuihin vaikuttaa ensihoidon matkojen (mukaan lukien kiireettömät ambulanssikuljetukset) rahoitusvastuun siirto hyvinvointialueiden vastuulle vuoden 2028 alusta, jolloin sairausvakuutuslain mukainen matkaomavastuu muuttuu ensihoitopalvelun terveydenhuollon asiakasmaksuksi.
Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut rasittavat erityisesti pitkäaikaissairaita, paljon palveluita käyttäviä ja pienituloisia. Vaikka asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että kohtuullinen asiakasmaksujen korotus on asiakkaiden saamien palvelujen saatavuuden tai sisällön rajaamista parempi vaihtoehto, tuotiin toisaalta useamman kuultavan taholta esille huoli siitä, että asiakasmaksuja on korotettu hallituskauden aikana merkittävästi, mikä vähentää palvelujen käyttöä, lisää hoidon viivästymistä ja kasvattaa terveyseroja. Kun palveluihin hakeudutaan nykyistä myöhemmin, kasvaa puolestaan tarve raskaammille hoitotoimenpiteille, mikä lisää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kiinnitettiin lisäksi huomiota siihen, että asiakasmaksujen korotusten tosiasiallisia vaikutuksia maksutulojen kertymään voi vähentää se, että maksujen noustessa asiakkaiden maksukatot ylittyvät aiempaa nopeammin, jolloin myös palvelut muuttuvat maksuttomiksi aiempaa aikaisemmin. Lisäksi korotuksista syntyvä todellinen maksutuottojen lisäys voi jäädä arvioitua pienemmäksi muun muassa lisääntyvän maksujen alentamisen ja perimättä jättämisen sekä kasvavien luottotappioiden vuoksi.
Valiokunta toteaa, että julkisen talouden tasapainottamisen tarve huomioiden on perusteltua, että julkisen talouden menoja tarkastellaan myös asiakasmaksujen osalta. Hallitusohjelman mukaan asiakasmaksujen maltillinen korottaminen tulee toteuttaa erikoissairaanhoitoa painottaen mahdollisimman oikeudenmukaisesti lisäämättä eriarvoisuutta sekä siten, etteivät maksut muodostu esteeksi palveluiden saamiselle. Valiokunta korostaa erityisesti maksujen oikeudenmukaista kohdentamista ja sitä, ettei palvelujen saaminen vaarannu. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu hallituskauden aikana useampaan otteeseen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) osittaisuudistuksina sekä muuttamalla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua asetusta (912/1992) ilman, että muutosten kokonaisvaikutuksia on arvioitu. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että asiakasmaksulain ja -asetuksen muutosten kokonaisvaikutukset arvioidaan ja että asiakasmaksujen korottamisen vaikutuksia seurataan jatkossa valtioneuvoston toimesta.
Tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä erikoistumiskoulutus
Suunnitelman mukaan Suomen tavoitteena on nostaa tutkimus- ja kehittämismenot 4 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2024 kyseisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 3,2 %. Valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024—2030 (1092/2022) annetun lain mukaisesti tutkimus- ja kehittämistoimintaan valtion talousarvioissa tarkoitettujen valtuuksien ja määrärahojen yhteismäärä nousee vuoteen 2030 mennessä siten, että kokonaismäärä vastaa 1,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Panostusten kohdennuksilla pyritään parantamaan osaamista, tuottavuutta ja Suomen kilpailukykyä. Osana kevään 2026 lisäsäästöjä rahoituslakia muutetaan siten, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitustavoitteen saavuttamisen edellyttämä valtion rahoituksen lisäys päivitetään vuosittain valtiovarainministeriön talousarvioesitystä varten laatiman talousennusteen mukaan. Tämän arvioidaan vähentävän valtion rahoituksen tarvetta 20 miljoona euroa vuonna 2027.
Valiokunta pitää tutkimus- ja kehittämistoimintaan panostamista tärkeänä ja kiinnittää huomiota asiantuntijakuulemisessa esiin nostettuun siitä, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta tulisi ohjata nykyistä systemaattisemmin muun muassa syöpätutkimuksen kehittämiseen. Asiantuntijakuulemisissa tutkimus- ja kehittämistoiminnan panostusten arvioitiin Kansallisen syöpästrategian toimenpiteiden myötä tuovan merkittäviä kansainvälisiä investointeja ja lisäresurssia hyvinvointialueille, yliopistoille sekä suomalaisille alan yrityksille esimerkiksi kliinisten tutkimusten lisääntymisen kautta. Kansallisessa syöpästrategiassa tunnistetaan syöpä yhtenä merkittävimpänä tulevaisuuden sote-haasteena ja painotetaan, että terveydenhuollon yhdenvertaisuutta ja vaikuttavuutta edistävien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää systemaattista ja riittävästi resursoitua toimeenpanoa vuosina 2026—2035. Jos syöpätapausten kasvu jatkuu nykyisen kaltaisena ilman investointeja syövän ennaltaehkäisyyn, seulontaan ja varhaiseen diagnostiikkaan, edenneen syövän hoidon kustannukset tulevat syöpästrategiassa esitetyn arvion mukaan jo lähivuosina ylittämään terveydenhuollon kantokyvyn.
Suunnitelman mukaan valtion korvaukset sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön erikoistumiskoulutukseen vähenevät vuodesta 2027 alkaen entisestään siten, että säästöä korotetaan aiemmin vuodelle 2027 linjatusta 15 miljoonan euron säästöstä 10 miljoonalla eurolla, jolloin säästö kasvaa 25 miljoonaan euroon vuonna 2027. Lisäksi 25 miljoonan euron säästöstä tehdään pysyvä koko kehyskaudelle. Määrärahataso on siten 86,9 miljoonaa euroa koko kehyskauden.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että erikoislääkärikoulutuksen tarve palvelujärjestelmässämme on tulevina vuosina suuri väestön palvelutarpeen kasvaessa ja kokeneiden ammattilaisten eläköityessä. Korvaukset eivät asiantuntijakuulemisten mukaan nykyisinkään kata erikoistumiskoulutuksesta aiheutuvia kustannuksia, ja säästöt erikoistumiskoulutuksesta haastavat erityistason osaamisen kehittymistä. Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn huoleen erikoistumiskoulutuksen rahoituksen vähentämisestä. Koulutuksen valtion rahoitusta on jo pidemmällä aikavälillä vähennetty merkittävästi eikä rahoitus kata koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia, vaan ne jäävät olennaisilta osin katettavaksi hyvinvointialueiden yleiskatteellisesta rahoituksesta. Erikoistuvien lääkäreiden työpanoksella myös katetaan keskeinen osa palvelujärjestelmän päiväaikaisesta ja erityisesti päivystysaikaisesta toiminnasta, jolloin siitä supistaminen tarkoittaa samalla paitsi koulutettavien määrien vähenemistä myös rahoituksen vähenemistä potilaiden hoidosta. Valiokunta toistaa aiemmassa lausunnossaan (StVL 11/2025 vp) toteamansa siitä, että valtioneuvoston on välttämätöntä seurata ja arvioida rahoituksen vähentämisen vaikutuksia hyvinvointialueiden rahoitukseen, koulutetun ammattihenkilöstön riittävyyteen sekä palvelujen saatavuuteen. Tarvittaessa valtioneuvoston on ryhdyttävä korjaaviin toimiin.
Sosiaaliturvan sopeuttaminen
Kuluvalla kehyskaudella on tehty lukuisia sosiaaliturvaan kohdistuneita sopeuttamistoimenpiteitä, joiden säästövaikutus on vuoden 2026 lopussa yhteensä noin 2,1 miljardia euroa. Muutokset tulevat voimaan asteittain ja näiden esitysten täysimääräisen säästövaikutuksen arvioidaan olevan noin 2,2 miljardia euroa vuoden 2027 lopussa.
Valiokunta on useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota siihen, että etuusmuutosten yhteisvaikutuksena pienituloisuusaste ja erityisesti lasten pienituloisuusaste tulee kasvamaan (StVL 11/2025 vp — StVM 29/2025 vp). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskelmien mukaan hallituksen vuosien 2024—2025 sosiaaliturvaleikkaukset ja indeksijäädytys lisäävät pienituloisten määrää noin 110 000 henkilöllä, joista alaikäisiä on 27 000. Valiokunta toistaa näkemyksensä siitä, että sosiaaliturvamuutosten ja työttömiin kohdistuvien sanktiomuutosten yhteisvaikutuksia yksilöiden ja perheiden toimeentuloon, työllistymiseen ja hyvinvointiin tulee seurata ja tarvittaessa ryhtyä toimiin järjestelmän kehittämiseksi pienituloisuusasteen laskemiseksi ja lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi (StVL 11/2025 vp).
Valtion talouden säästöjen lisäksi sosiaaliturvaan tehtyjen muutosten tarkoituksena on ollut yksinkertaistaa sosiaaliturvaa, lisätä työnteon houkuttelevuutta toimeentulon ensisijaisena muotona ja edistää tuen tarkoituksenmukaista kohdentumista. Hallitusohjelman mukaan rakennepoliittisten toimien arvioitiin vahvistavan työllisyyttä reilulla 100 000 hengellä. Vaikea suhdannetilanne on kuitenkin vaikeuttanut työllisyystavoitteiden saavuttamista. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että muissa Pohjoismaissa aktiivisen työvoimapolitiikan kokonaisuuden rahoitus on selvästi korkeammalla tasolla suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin Suomessa eikä niissä ole samanlaista kattavaa perusturvajärjestelmää ilman työhistoriaedellytystä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että työllisyysvaikutusten toteutuminen edellyttää suhdannetilanteen parantumisen lisäksi panostuksia aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, kotouttamispalveluihin, ohjaukseen ja koulutukseen.
Lopuksi
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että julkisen talouden suunnitelma on yksi keskeisimmistä yhteiskuntapoliittisista asiakirjoista, ja sen merkitys hyvinvointivaltion suunnan kannalta on huomattava. Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että suunnitelma on kahtena viimeisenä kertana annettu eduskunnalle varsin myöhään ja valiokunnille on jäänyt erittäin lyhyt aika sen käsittelylle. Lyhyt käsittelyaika vaarantaa myös mahdollisuuden saada käytettävissä olevan ajan puitteissa suunnitelmasta asiantuntijalausuntoja. Valiokunta toteaa, että eduskunnalle tulee varata asian käsittelyn kannalta riittävä aika ja ehdottaa, että valtiovarainvaliokunta kiinnittää asiaan mietinnössään huomiota.