Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettaviksi terveydenhuoltolakia (1326/2010) ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettua lakia (703/2023, jäljempänä asiakastietolaki). Terveydenhuoltolain 13, 14 ja 24 §:ään ehdotettavilla muutoksilla täsmennetään hyvinvointialueen terveystarkastuksiin, seulontoihin ja sairaanhoitoon liittyviä terveysongelmien varhaista tunnistamista ja hoidon seurantaa koskevia tehtäviä. Asiakastiedon käyttöoikeutta koskevaan asiakastietolain 9 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan edellä mainittuja tehtäviä hoitavat ammattihenkilöt ovat oikeutettuja käsittelemään kyseisissä tehtävissään välttämättömiä terveydenhuollon järjestäjän omassa rekisterissä olevia potilastietoja. Ehdotetussa 9 §:n 2 momentissa on lisäksi nimenomainen säännös oikeudesta käsitellä HUS-yhtymän potilastietoja Uudenmaan maakunnan alueella.
Esityksen mukaan (s. 1) sen tavoitteena on selventää ja täsmentää hyvinvointialueiden terveydenhuoltolain mukaisia terveystarkastuksiin, seulontoihin ja sairaanhoitoon liittyviä tehtäviä, ja kytkeä tehtävät täsmällisemmin oikeuteen käsitellä potilastietoja näiden tehtävien yhteydessä. Ehdotetulla sääntelyllä pyritään (s. 24) mahdollistamaan terveydenhuollon potilastietojen hyödyntäminen terveysongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja yksilön palvelutarpeen ennakoinnissa. Esityksellä ei luoda hyvinvointialueille uusia tehtäviä tai velvollisuuksia (s. 23). Tavoitteena on sen sijaan täsmentää aiempia tehtäviä ja tukea niiden toteuttamista mahdollistamalla potilastietojen entistä tehokkaampi hyödyntäminen palvelujen ja tehtävien toteuttamisessa.
Valiokunta pitää esitystä kannatettavana ja esittää sen hyväksymistä jäljempänä esitetyin muutoksin. Potilaiden terveysongelmien varhainen tunnistaminen ja yksilön palvelutarpeen ennakointi edellyttävät potilastietojen käsittelyä. Nykyinen oikeustila potilastietojen käsittelystä on esityksen perustelujen mukaan epäselvä. Valiokunta pitää tärkeänä, että sääntelyä selkeytetään siten, että on yksiselitteistä, että potilastietoja on kyseisten tehtävien hoitamiseksi oikeus käsitellä. Valiokunta pitää kannatettavana myös pyrkimystä estää sairauksien puhkeaminen tai niiden eteneminen vaikuttamalla jo varhaisessa vaiheessa potilaan hoitoon. Myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitystä ja sen tavoitteita on laajasti kannatettu.
Perustuslakivaliokunnan mukaan (PeVL 4/2026 vp) lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä eikä perustuslakivaliokunnalla ollut huomautettavaa lakiehdotusten sisältöön.
Valiokunta pitää tärkeänä potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamista, jota on korostettu myös esityksen perusteluissa (s. 52 ja 57). Valiokunta pitää perusteltuna esityksen mukaista sääntelyratkaisua, jonka mukaan ennakolliset yhteydenotot perustuvat terveydenhuollon ammattihenkilön harkintaan, eikä itsemääräämisoikeuden turvaaminen edellytä tässä yhteydessä sitä, että potilaan tulisi ennakollisesti voida kieltää esityksessä tarkoitettujen tehtävien perusteella tapahtuvat yhteydenotot. Valiokunta kuitenkin korostaa, että potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 6 § edellyttää, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaalla on siten oikeus kieltäytyä esityksen tarkoittamista hoidosta tai toimenpiteistä vastaavalla tavoin kuin muistakin terveydenhuollon palveluista, jos häneen on oltu esityksen tarkoittamissa tilanteissa yhteydessä. Mikäli potilas kieltäytyy tutkimuksesta tai hoidosta, kieltäytymisestä tulee tehdä merkintä potilasasiakirjoihin siten kuin asiakastietolain 36 §:n 3 momentti edellyttää. Valiokunta painottaa, että myös potilaan asianmukainen informointi tukee itsemääräämisoikeuden toteutumista.
Valiokunta pitää perusteltuna, että ehdotetun sääntelyn mukainen oikeus käsitellä potilastietoja perustuu terveydenhuollon ammattihenkilön työtehtävään ja annettavaan palveluun. Palvelujen järjestäjän on siten ennen potilastietojen käsittelyä määriteltävä ne terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilla on oikeus käsitellä potilastietoja esityksen tarkoittamissa tehtävissä. Kuten esityksen perusteluissa (s. 51) on todettu, palvelujen järjestäjän tulee ennalta määritellä täsmällisesti ja tarkkarajaisesti tehtävä ja tavoite, jota hoitaessa ammattihenkilö käsittelee potilastietoja. Esityksessä tarkoitettu potilastietojen käyttöoikeus tulee antaa vain niille ammattihenkilöille, jotka tosiasiallisesti hoitavat kyseisiä terveydenhuoltolain mukaisia tehtäviä, jotta kyse on rajatusta joukosta ammattihenkilöitä. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että myös esityksessä tarkoitettujen tietojen käsittelystä on kerättävä lokitiedot asiakastietolain 10 §:n mukaisesti.
Oikeus käsitellä tietoja HUS-yhtymässä
Esityksessä mahdollistetaan Uudenmaan alueen kunkin hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin terveydenhuollon ammattihenkilöille mahdollisuus kyseisissä tehtävissään käsitellä HUS-yhtymän rekisterinpidossa olevia alueensa henkilöiden potilastietoja. Perustelujen (s. 52) mukaan tällä turvataan se, että säännöksessä tarkoitettuja terveydenhuoltolain mukaisia tehtäviä toteuttava hyvinvointialue saa riittävän ja kattavan kuvan omien asukkaidensa potilastiedoista. Esityksessä ei kuitenkaan ehdoteta vastaavaa tietojenkäsittelyoikeutta HUS-yhtymälle.
HUS-yhtymältä saadun lausunnon mukaan lakiehdotuksessa ei ole riittävästi otettu huomioon Uudenmaan erillisratkaisun vaikutuksia ennakoivan terveydenhuollon järjestämiseen ja ehdotettu sääntely johtaisi Uudellamaalla hallituksen esityksen tavoitteita vastaamattomaan lopputulokseen. HUS-yhtymän näkemyksen mukaan hallituksen esitys perustuu virheelliseen arvioon sääntelyn tarpeettomuudesta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy HUS-yhtymän näkemykseen ja toteaa, että ehdotettu sääntely on merkityksellistä myös niiden erikoissairaanhoidon tehtävien kannalta, joita HUS-yhtymällä on joko suoraan lain nojalla taikka sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetun lain (615/2021) 9 §:n mukaisen järjestämissopimuksen perusteella. Tällöin myös vastuu esityksen tarkoittamista tehtävistä jakautuu hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin sekä HUS-yhtymän kesken nykyisen sääntelyn mukaisesti, jolloin HUS-yhtymä järjestää esityksessä tarkoitettua ennakoivaa terveydenhuoltoa oman toimialansa puitteissa niille potilaille, joiden hoidosta se on järjestämisvastuussa. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että 2. lakiehdotuksen 9 §:n 2 momenttia muutetaan jäljempänä tarkemmin ehdotetulla tavalla siten, että myös HUS-yhtymän terveydenhuollon ammattihenkilöille säädetään vastaava oikeus käsitellä Uudenmaan alueen hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin potilastietoja.
Automaattinen päätöksenteko
Oikeusministeriön lausunnon mukaan vaikuttaisi siltä, että esityksessä ei suljeta kokonaan pois automaattista päätöksentekoa. Tästä syystä esityksestä jää epäselväksi, tulisiko ehdotettujen säännösten osalta kuitenkin sovellettavaksi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artikla. Esityksessä (s. 34) todetaan, että on huomionarvoista, että rekisterinpitäjä voi tarvittaessa täyttää asetuksen 22 artiklan mukaiset edellytykset myös muulla tavalla kuin lainsäädäntöön perustuvalla oikeusperustalla.
Automaattista päätöksentekoa koskevasta kiellosta voidaan poiketa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan nojalla. Erityisten henkilötietoryhmien osalta tulee olla sovellettavissa 9 artiklan 2 kohdan a tai g alakohta ja sääntelyn tulee sisältää asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Siten EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan kiellosta poikkeaminen edellyttää tässä yhteydessä joko suostumusta tai lainsäädäntöä. Silloin kun henkilötietoja käsittelee viranomainen, suostumuksen käyttöä käsittelyn oikeusperusteena on pidetty ongelmallisena. Tämä johtuu rekisteröidyn luonnollisen henkilön ja rekisterinpitäjänä toimivan viranomaisen välisestä epäsuhdasta. Näin ollen viranomaisen tekemä automaattinen päätöksenteko edellyttää lähtökohtaisesti lakiperustetta.
Valiokunta toteaa, että automaattista päätöksentekoa voi tehdä ainoastaan, jos tietosuoja-asetuksen 22 artiklan edellytykset täyttyvät. Valiokunta korostaa, että nyt ehdotetun sääntelyn tarkoituksena (s. 9) on, että terveydenhuollon ammattihenkilö päättää niistä toimenpiteistä, joita mahdollisten havaintojen perusteella tehdään. Ehdotetun sääntelyn tarkoittamissa tilanteissa ja niihin liittyvässä potilastietojen käsittelyssä on siten valiokunnan käsityksen mukaan kyse ihmisen tekemistä päätöksistä.
Valiokunta kuitenkin toteaa, että mikäli yksittäisissä tilanteissa voisi tulla kyseeseen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittama automaattinen päätöksenteko, rekisterinpitäjän tulee varmistaa, että tietosuoja-asetuksen reunaehdot täyttyvät. Rekisterinpitäjän tulee arvioida ennen oman alueensa ennakoivien palvelujen käsittelytoimia ja teknologian hyödyntämistä se, voiko yksittäisissä tilanteissa olla kyse automaattisesta päätöksenteosta vai ei. Jos kyse olisi automaattisesta päätöksenteosta, tulee arvioida, onko käsittely mahdollista suostumukseen perustuen.
Valiokunta yhtyy esityksen perusteluissakin (s. 47) esiin tuotuun näkemykseen, jonka mukaan automaattinen päätöksenteko sekä sen laajempi mahdollistaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää laajempaa ja tarkempaa oikeudellista arviointia sekä automaation sääntelytarpeiden punnintaa.
Jatkovalmistelu
Esityksessä potilastietojen käsittelyä täsmentävät säännökset rajautuvat terveydenhuoltolain mukaisiin seulontoihin, terveystarkastuksiin sekä terveysongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja hoidon seurantaan julkisessa terveydenhuollossa. Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetuissa lakimuutoksissa on kyse nykytilan täsmennyksistä, jolloin ehdotetut muutokset ovat käytännössä nykytilaan nähden verraten pieniä. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan mahdollisuuksia hyödyntää potilastietoja nykyistä vaikuttavammin väestötasolla sairauksien ehkäisemiseksi sekä kansanterveyden edistämiseksi. Jatkovalmistelussa on tarpeen arvioida myös mahdollisuuksia palvelujärjestelmän tehostamiseen ja kustannusvaikuttavuuden lisäämiseen. Esimerkiksi erillistä sääntelyä edellyttävällä seulontatulokseen perustuvalla yksilöllisen kohdeiän ja seulontavälin määrittelyllä olisi saadun asiantuntijalausunnon mukaan mahdollista lääketieteellisen riskiarvioin perusteella pidentää tai lyhentää seulontaväliä taikka jättää henkilö kokonaan kutsumatta seulontaan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tunnistettu myös laajemmin jatkovalmistelun tarpeita liittyen potilastietojen ennakolliseen käyttöön. Jatkovalmistelutarpeita esitettiin muun muassa rekisteritietojen laajempaan yhteiskäyttöön sekä sääntelyn laajentamiseen yksityiseen terveydenhuoltoon.
Asiantuntijakuulemisissa nostettiin esille myös sääntelytarve liittyen potilastietojen tehokkaampaan hyödyntämiseen ihmisten tavoittamisessa kansallisen rokotusohjelman mukaisiin rokotuksiin. Ehdotettu sääntely ei koske näitä tilanteita. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että asiaa on syytä arvioida valmisteilla olevan tartuntatautilain uudistuksen sekä käynnissä olevan ennakoivan sosiaali- ja terveydenhuollon mahdollistamista koskevan lainsäädäntöhankkeen (”ennakoiva sote 2”) yhteydessä. Valiokunta toteaa, että nyt ehdotettu sääntely kuitenkin mahdollistaa sen, että terveydenhuoltolain 24 §:ssä säädetyn potilaan terveysongelmien varhaisen tunnistamisen ja hoidon seurannan puitteissa on oikeus yksilölliseen arvioon perustuen ottaa potilaaseen yhteyttä, mikäli potilaan sairauden hoidon ja kokonaistilanteen perusteella tietyn rokotteen ottaminen on perusteltua ja potilaalta tämä rokote potilastietojen perusteella puuttuu.
Valiokunta korostaa, että samalla kun jatkovalmistelussa edistetään kykyä tunnistaa ennakollisesti yksittäisillä ihmisillä olevia riskirekijöitä, on tarpeen huolehtia myös palvelujärjestelmän kyvystä vastata oikea-aikaisesti ennakollisen terveydenhuollon tarpeisiin terveyttä edistävällä ja vaikuttavalla tavalla. Valiokunta edellyttää jatkovalmistelussa siten myös eettistä punnintaa siitä, että riskien ennakollisella tunnistamisella tulee tuottaa väestön terveyden edistämisen näkökulmasta palvelujärjestelmän voimavarat huomioiden tosiasiallista hyötyä siten, ettei riskien ennakollisella tunnistamisella aiheuteta ihmisille tarpeetonta huolta.
Valiokunnan näkemyksen mukaan keskeisessä roolissa myös ennakoivan terveydenhuollon vaikuttavuuden varmistamisessa tulee olla valtakunnallisesti kattava omalääkäreihin perustuva toimintamalli. Omalääkärien avulla voidaan myös ennakoivilla toimilla parantaa hoidon jatkuvuutta. Omalääkärit voisivat ennakoivien toimien avulla myös kohdentaa työpanosta niihin potilaisiin, jotka hyötyvät siitä eniten.