(1) Euroopan komissio antoi 10.12.2025 Euroopan verkkopaketiksi kutsutun ehdotuskokonaisuuden, jonka tavoitteena on vahvistaa EU-tasolla energiainfrastruktuuria, poistaa rakenteellisia pullonkauloja ja nopeuttaa hankkeiden toteuttamista. Kokonaisuus sisältää komission tiedonannon verkkopaketista, asetusehdotuksen Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista (TEN-E) sekä direktiiviehdotuksen uusiutuvan energian tuotannon ja energiainfrastruktuurihankkeiden lupamenettelyiden nopeuttamisesta.
(2) Suuri valiokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan lausuntoihin Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista (TaVL 9/2026 vp ja YmVL 12/2026 vp) ja energian tuotannon ja energiainfrastruktuurihankkeiden lupamenettelyiden nopeuttamisesta (YMVL 11/2026 vp ja TaVL 10/2026 vp) ja esittää niiden pohjalta seuraavia kokoavia huomioita.
(3) Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin Euroopan verkkopakettia yleisellä tasolla tervetulleena aloitteena. Jäsenmaiden välisten energiayhteyksien kehittäminen ja uusiutuvan energian tuotannon vahvistaminen on hyvin olennaista EU:n puhtaan siirtymän, kilpailukyvyn ja turvallisuuden näkökulmasta. Ehdotuksia on kuitenkin tarpeen vielä tietyiltä osin neuvotteluiden kuluessa muokata ja täsmentää, kuten valtioneuvostokin toteaa.
(4) Molemmat säädösehdotukset sisältävät lupamenettelyiden nopeuttamiseen tähtääviä muutoksia. Suuri valiokunta suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen sujuvoittaa lupamenettelyitä. Tavoitteena tulee lisäksi olla johdonmukainen sääntelykokonaisuus. On tärkeää varmistaa, ettei sääntely-ympäristö entisestään pirstaloidu ja muutu vaikeammin ennakoitavaksi. Lupamenettelyjä koskevissa muutoksissa on varmistettava vakaa ja ennustettava toimintaympäristö uuden teknologian investoinneille. Suuri valiokunta korostaa myös, että sääntelyn tulee jättää jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa lupamenettelyjen kehittämiseen. Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä lupamenettelyjen sujuvoittamiseksi, eikä joustamattoman sääntelyn tulisi aiheuttaa tarvetta tarpeettomasti muuttaa sääntelyä. Joustamaton sääntely voi myös lisätä hallinnollista taakkaa ja kustannuksia.
(5) Ehdotukset sisältävät tietyissä tilanteissa poikkeuksia tarpeeseen tehdä ympäristövaikutusten arviointi tai luontodirektiivin mukainen Natura-arviointi. Ehdotukset sisältävät samoin uutta sääntelyä liittyen luonto- ja lintudirektiivin poikkeamisedellytyksiin. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siinä, että lupamenettelyitä koskevassa sääntelyssä tulisi varmistaa ympäristön- ja luonnonsuojelun korkea taso ja johdonmukaisuus suhteessa unionin muihin ympäristötoimiin ja ympäristötavoitteisiin. Valtioneuvoston tavoin se näkee tarpeellisena selkeyttää luonto- ja lintudirektiivin vaatimusten huomioimista sekä TEN-E-asetuksen että uusiutuvan energian direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa hankkeissa.
(6) Molempiin ehdotuksiin sisältyy lupamenettelyiden osalta tietyissä tapauksissa niin sanottu hiljaisen hyväksynnän periaate. Lupahakemukset katsottaisiin hyväksytyiksi, jos hakemuksia ei olisi käsitelty säädetyissä aikarajoissa. Valtioneuvosto toteaa, että jatkovalmisteluissa hiljaiseen hyväksyntään tulee kiinnittää huomiota perustuslain näkökulmasta. Valtioneuvosto katsoo, että ensisijaisesti hiljainen hyväksyntä olisi pyrittävä poistamaan ehdotuksesta tai tavoiteltava muotoa, jossa jäsenvaltiot voivat itse päättää sen käyttöönotosta. Suuri valiokunta pitää kantaa perusteltuna. Samalla suuri valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotuksen mukaan hiljainen menettely ei koskisi ympäristöllisiä päätöksiä eikä tilanteita, jossa kansallisessa oikeusjärjestelmässä ei ole käytössä hiljaisen hyväksynnän periaatetta. Siten ehdotus ei nykymuodossaan aiheuttaisi muutoksia Suomessa.
Ehdotus asetukseksi Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista (U 15/2026 vp)
(7) Suuri valiokunta suhtautuu myönteisesti komission tavoitteeseen vahvistaa EU-tason energiainfrastruktuuria ja poistaa pullonkauloja, jotka hidastavat rajat ylittävien yhteyksien vahvistamista jäsenvaltioiden välillä. Hyvin toimivat ja riittävät energiaverkot ovat välttämättömiä EU:n kilpailukyvyn, energiaturvallisuuden ja resilienssin kannalta.
(8) Suuri valiokunta suhtautuu kuitenkin erikoisvaliokuntien tavoin varauksellisesti komission toimivallan lisäämiseen EU:n laajuisten energiaverkkojen kehittämisessä. Suuri valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin, että jäsenvaltioilla tulee olla valta päättää sen alueelle tulevista energiainfrastruktuureista ja erityisesti rajat ylittävistä yhteyksistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että jakeluverkon kehittämissuunnitelmat säilyvät jatkossakin kansallisina, strategisina ja joustavina suunnitelmina, jotka heijastavat paikallisia erityispiirteitä.
(9) Komissio ehdottaa, että 25 prosenttia pullonkaulatuloista varattaisiin verkon kehittämiseen. Suuri valiokunta suhtautuu säännökseen ehdotetussa muodossaan talousvaliokunnan tavoin kriittisesti, vaikka tavoite kohdistaa pullonkaulatuloja nykyistä enemmän rajasiirtokapasiteettia lisääviin tai ylläpitäviin infrastruktuuri-investointeihin on sinänsä kannatettava. Suuri valiokunta katsoo, että pullonkaulatulot tulisi kohdistaa siirtoyhteyksien vahvistamiseen ensisijaisesti niillä alueilla, joilla tulot ovat syntyneet. Pullonkaulatulojen kertyminen osoittaa, että siirtoverkon kapasiteetti ei vastaa alueiden tuotannon ja kulutuksen tarpeita ja käytännössä suurimmat pullonkaulatulot syntyvätkin usein juuri niillä alueilla, joilla myös investointitarpeet ovat suurimmat.
(10) Asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltio tulisi osapuoleksi rajat ylittävän kustannustenjaon valmisteluun, jos vähintään 10 % hankkeen arvioiduista hyödyistä kohdistuu kyseiseen jäsenvaltioon. Suuri valiokunta suhtautuu ehdotukseen valtioneuvoston ja talousvaliokunnan tavoin varauksellisesti ja katsoo, että selkein lähtökohta olisi, että kustannukset jaetaan niiden maiden kesken, joihin hanke suoraan kytkeytyy. Ehdotus voisi nykymuodossaan johtaa pakolliseen yhteisrahoitukseen hankkeille, joita ei nähdä kansallisesti prioriteetteina.
(11) Asetusehdotuksella ei arvioida olevan suoria taloudellisia vaikutuksia. Asetusehdotuksen mukaisesti asetetaan kuitenkin ne kriteerit ja prosessit, joilla hankkeet voivat saada rahoitusta Verkkojen Eurooppa -rahoitusvälineestä (CEF-rahoitusväline). CEF:ssä energiahankkeisiin on ehdotettu varattavaksi lähes 30 miljardia euroa EU:n rahoituskehyksessä 2028-2034. Suuri valiokunta pitää erikoisvaliokuntien tavoin tärkeänä tavoitteena sitä, että CEF-rahoituksella ei tuettaisi jäsenvaltioiden sisäisiä energiainfrastruktuuri-investointeja, vaan maiden sisäisten sähköverkkojen riittävä kehittäminen on varmistettava kansallisin toimin.
Direktiiviehdotus uusiutuvan energian tuotannon ja energiainfrastruktuurihankkeiden lupamenettelyiden nopeuttamisesta (U 16/2026 vp)
(12) Ehdotuksella muutettaisiin uusiutuvan energian direktiiviä, sähkömarkkinadirektiiviä ja kaasumarkkinadirektiiviä uusiutuvan energian tuotannon ja energiainfrastruktuurihankkeiden lupamenettelyiden nopeuttamiseksi. Ehdotus sisältää hyvin monentyyppisiä ehdotuksia koskien muun muassa lupamenettelyiden digitaalista portaalia; menettelyiden määräaikoja ja niin sanottua hiljaista menettelyä; YVA-menettelyn tarpeen arvioinnista ja YVA-menettelystä vapauttamista tietyissä tapauksissa tuulivoimalaitoksen kapasiteetin nostossa; tiettyjen pienien hankkeiden vapauttamista lupamenettelyistä sekä luonto- ja lintudirektiivejä koskevien poikkeuslupa- ja arviointimenettelyiden kevennystä.
(13) Valiokunta katsoo ympäristövaliokunnan tavoin, että ehdotuksella on positiivisia ilmastovaikutuksia siltä osin, kun se nopeuttaa uusiutuvan energian tuotantohankkeiden toteutumista. Suuri valiokunta pitää valitettavana, että ehdotuksesta puuttuu vaikutusten arviointi. Valtioneuvosto toteaa kirjelmässään, että ehdotuksen merkittävimmät ympäristövaikutukset kohdistuvat todennäköisimmin luonnon monimuotoisuuteen ehdotuksen luonto- ja lintudirektiivejä koskevien poikkeuslupa- ja arviointimenettelyihin kohdistuvien kevennysten takia. Ehdotuksen muita mahdollisia ympäristövaikutuksia on tässä vaiheessa vaikea arvioida kokonaisuutena, sillä muutosehdotukset kohdistuvat useisiin eri menettelyihin ja muodostavat hajanaisen kokonaisuuden. Arviointia vaikeuttaa myös se, että komission ehdotukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ympäristöarviointien nopeuttamisesta sekä yllä käsitelty TEN-E-asetusehdotus etenevät samanaikaisesti, eikä ehdotusten yhteisvaikutuksista ole helppo muodostaa kokonaiskuvaa.
(14) Direktiiviehdotuksen mukaan enintään 100 kilowatin kokonaistehoisten aurinkoenergialaitteiden, energiavarastojen ja latausasemien asentamiseksi ei saisi edellyttää hallinnollisia lupia eikä erillistä ympäristövaikutusten arviointia. Jäsenvaltioiden tulisi poistaa esteet myös pienten pistokkeella kytkettävien enintään 800 kilowatin tehoisten aurinkosähköjärjestelmien asentamiselta rakennuksiin. Valtioneuvosto suhtautuu jälkimmäiseen ehdotukseen varauksellisesti ja kiinnittää lisäksi huomiota siihen, ettei energiavarasto- ja latausasemahankkeiden osalta voida varmuudella sulkea pois niiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarvetta. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, etteivät nämä hankkeet nykyisinkään pääsääntöisesti edellytä YVA-menettelyä ja niiden vaikutukset ovatkin muutoinkin pieniä. Talousvaliokunta esittää, että Suomi suhtautuisi ehdotuksiin avoimesti asiaa koskevissa neuvotteluissa.
(15) Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvan energian voimalaitoksen sijaintipaikan maankäyttöstatuksen muuttuminen ei estä laitoksen päivittämistä. Lisäksi tilanteissa, joissa uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden asennuspaikan maankäyttöstatus muuttuu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että näiden hankkeiden toiminta ja hybridisaatio voidaan edelleen toteuttaa. Suuri valiokunta toteaa ympäristövaliokunnan tavoin, että ehdotettujen artiklojen suhde kaavoitukseen on epäselvä. Tämän vuoksi on vaikeaa arvioida artiklan vaikutuksia kunnalliseen itsehallintoon, jonka olennainen osa kaavoitus on. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että direktiiviehdotuksessa esitetyt lupamenettelyjen sujuvoittamiseen liittyvät säännökset eivät rajoita kuntien toimivaltaa päättää alueidenkäytöstä alueellaan. Ehdotuksen vaikutuksia kansalliseen alueidenkäytön suunnitteluun tulee pyrkiä selkeyttämään.
(16) Valtioneuvosto katsoo, että sääntelyssä olisi pyrittävä siihen, että jäsenvaltioiden menettelyautonomia varmistetaan YVA-direktiivin mukaisesti. Erikoisvaliokunnat kiinnittävät valtioneuvoston tavoin huomiota siihen, ettei ehdotuksesta käy selväksi, miten YVA-menettely suhteutuu lupamenettelyille asetettuihin määräaikoihin. Mikäli mahdollinen arviointimenettely on luettava määräaikaan mukaan, lyhentää tämä vastaavasti lupamenettelylle jäävää aikaa. Suomessa YVA on erillinen menettely, kun useissa EU-maissa se on yhdistetty lupamenettelyyn. Suuri valiokunta katsoo ympäristövaliokunnan tavoin, että riittävä jousto määräaikojen suhteen on tavoiteltavaa.
(17) Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön keinoja, joilla osa kapasiteetiltaan yli 10 megawatin uusiutuvan energian hankkeiden hyödyistä siirretään suoraan tai epäsuorasti hankkeiden lähialueen asukkaille ja yhteisöille. Ympäristövaliokunta pitää lausunnossaan lähtökohtaisesti hyvänä sitä, että alue, jolle tuulivoimaa sijoitetaan, hyötyy siitä rahallisesti tavalla tai toisella. Suomen järjestelmä perustuu jo nyt hyötyjen jakamiseen eli kuntien kiinteistöverotuottoihin tuulivoimasta maanvuokrasopimuksiin yksityisten maanomistajien ja hanketoimijoiden välillä. Useissa EU-maissa on kuitenkin käytössä yhteisösähköosuuksia, lakisääteisiä kompensaatioita ja pakollisia paikallisia rahastoja. Suomessa tuulivoimakehitys on ollut hyvin markkinaohjautunutta, eikä valtio ole luonut erillistä yhteisöhyvitysmallia. Suuri valiokunta katsoo ympäristövaliokunnan ja valtioneuvoston tavoin, että hyötyjen jakamisen teknisen mallin tulee olla jäsenvaltion päätettävissä.