Vieraannuttaminen on toimintaa, jolla toinen vanhempi pyrkii ilman perusteltua syytä rajoittamaan tai katkaisemaan lapsen suhteen toiseen vanhempaansa. Vieraannuttaminen voi sisältää esimerkiksi negatiivista puhetta, mustamaalaamista sekä perättömien syytösten esittämistä toisesta vanhemmasta lapselle. Lasta manipuloimalla saadaan aikaan se, että tämä ei halua enää viettää aikaa vanhempansa kanssa, vaikka heillä olisi aiemmin ollut läheinen ja hyvä suhde.  

Ensi- ja turvakotien liiton kyselyyn vastanneista perheitä kohtaavista ammattilaisista 34 prosenttia oli havainnut työssään vieraannuttamista joko usein tai erittäin usein. 94 prosenttia vastaajista kertoi tunnistavansa vieraannuttamisen vähintään jossain määrin. Silti 43 prosenttia heistä koki puuttumismahdollisuutensa vähintään huonoiksi. 

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ”...vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa”. Duodemicin mukaan vieraannuttaminen määritellään yhdeksi lapseen kohdistuvan väkivallan muodoksi, ja se vaikuttaa vakavasti ja kielteisesti lapsen hyvinvointiin. Vieraannuttaminen on äärimmäisen haitallinen ilmiö, joka tulisi määritellä lainsäädäntöön ja kieltää.