Tausta ja tavoitteet
Laki huoltovarmuuden turvaamisesta ja Huoltovarmuuskeskuksesta (107/2026) tuli voimaan 1.4.2026. Uudistuksella pyritään vastaamaan muuttuneen turvallisuusympäristön vaatimuksiin ja selkeyttämään Huoltovarmuuskeskuksen viranomaisasemaa. Lailla perustettiin virastomuotoinen Huoltovarmuuskeskus.
Lailla uudistettiin myös Huoltovarmuuskeskuksen ja huoltovarmuustoimenpiteiden rahoitusmalli. Huoltovarmuuskeskuksen henkilöstö- ja toimintakulut sekä viranomaisten, elinkeinoelämän sekä järjestöjen sektori- ja poolitoiminnan kulut rahoitetaan valtion talousarviosta. Valtion talousarvion ulkopuolinen huoltovarmuusrahasto säilytetään ja siihen tuloutetaan edelleen huoltovarmuusmaksu. Rahastosta maksetaan laissa erikseen määritellyt huoltovarmuustoimenpiteet.
Huoltovarmuuskeskuksella ja huoltovarmuusrahastolla on erilliset kirjanpidot 1.4.2026 lähtien, koska rahasto on perustuslain 87 §:n (731/1999) mukainen valtion talousarviotalouden ulkopuolinen rahasto ja Huoltovarmuuskeskus talousarviotalouteen kuuluva huoltovarmuuslaissa määritelty virasto.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi huoltovarmuuden turvaamisesta ja huoltovarmuuskeskuksesta annettua lakia siten, että lain 14 §:ssä täsmennettäisiin huoltovarmuusrahaston roolia materiaalisen varautumisen liiketoimien osalta. Samalla lakiin tehtäisiin joitakin teknisluonteisia korjauksia.
Arvonlisäverolakia muutettaisiin siten, että 7 §:ään lisättäisiin huoltovarmuusrahasto, jotta rahasto olisi erikseen verovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta materiaaliseen varautumiseen liittyvästä toiminnasta. Samalla säännöksestä poistettaisiin Huoltovarmuuskeskus, joka valtion virastoksi muuttamisen jälkeen katsotaan arvonlisäverotuksessa osaksi valtiota. Valtio on hallinnollisista syistä verovelvollinen yhtenä yksikkönä.
Jos arvonlisäverolain 7 §:n 1 momenttiin ei lisättäisi säännöstä siitä, että huoltovarmuusrahasto on erikseen verovelvollinen harjoittamastaan arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitetusta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnastaan, voisi syntyä tarve lisäpääomittaa rahastoa valtion talousarviosta rahaston toiminta- ja maksukyvyn ylläpitämiseksi. Muutoksen myötä huoltovarmuusrahastolla olisi oikeus vähentää niiden hankintojen arvonlisävero, jotka kohdistuvat liiketoiminnan muodossa tapahtuvaan materiaaliseen huoltovarmuustoimintaan.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.5.2026. Huoltovarmuuslain muutoksia sekä arvonlisäverolain 7 §:n 1 momenttia huoltovarmuusrahaston liiketoiminnan muodossa tapahtuvaan toimintaan ehdotetaan kuitenkin sovellettavaksi jo 1.4.2026 alkaen. Säännöksellä varmistettaisiin, ettei Huoltovarmuuskeskuksen ja huoltovarmuusrahaston kirjanpitojen eriytyessä syntyisi kuukauden mittaista siirtymävaihetta huoltovarmuuslain tultua voimaan 1.4.2026. Tarkoituksena on turvata yhtenäinen ja johdonmukainen kirjanpitokäytäntö, rahaston toiminnan selkeä toimintamalli, johdonmukainen taloudenpito sekä huoltovarmuustoiminnan jatkuvuus ja sujuvuus. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella takautuva soveltaminen voi toisaalta voimassaolon alkuvaiheessa lisätä Verohallinnon ja muiden toimijoiden hallinnollista taakkaa. Valiokunta pitää kuitenkin ehdotusta perusteltuna selkeän ja yhtenäisen toimeenpanon varmistamiseksi.
Hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia voidaan luonnehtia teknisluonteisiksi huoltovarmuuslainsäädännön kokonaisuudistuksesta johtuviksi seurannaismuutoksiksi. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää hallituksen esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia perusteltuina ja tarkoituksenmukaisina ja puoltaa niiden hyväksymistä muuttamattomana.