Yleistä
Ympäristöministeriön hallinnonalan menokehys on noin 0,4 prosenttia hallinnonalojen kokonaiskehyksestä. Budjettitalouden määrärahojen kokonaistaso on 421 milj. euroa vuonna 2027 ja 359 milj. euroa vuonna 2030. Hallinnonalan määrärahat laskevat 62,5 milj. euroa (15 prosenttia) kehyskaudella 2027—2030. Pääluokkaan on kohdennettu 1,1 milj. euron suuruinen vuotuinen toimintamenojen lisäsäästö. Lisäksi pääluokkaan on kohdennettu asteittain kasvava tuottavuuteen perustuva vähennys. Vähennys on 0,2 milj. euroa v. 2027 ja se nousee 2,4 milj. euroon vuonna 2030, kun huomioidaan myös Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin ympäristöministeriön pääluokassa kohdentuva vähennys.
Valiokunta toteaa, että määrärahojen väheneminen on haaste hallinnonalalle. Tilanne on kuitenkin ymmärrettävä, sillä valtiontalouden tilanne on edelleen vaikea ja valtionhallinnon toimintamenoihin kohdistuvia sopeutustoimia on välttämätöntä jatkaa. Lisäksi talouden toipuminen viivästyy Lähi-idän kriisin seurauksena. BKT:n kasvu jää 0,6 prosenttiin vuonna 2026 ja kasvun arvioidaan kiihtyvän 1,7 prosenttiin vuosina 2027—2028. Työllisyyden kasvun ja työttömyyden laskun odotetaan käynnistyvän vasta vuonna 2027. Velka nousi yli 88 prosentin suhteessa BKT:hen viime vuonna, ja nousee yli 91 prosenttiin tänä vuonna. Velkasuhteen kasvu jatkuu koko ennustejakson ajan, ja vuonna 2030 velkasuhde on jo yli 99 prosenttia. Julkisen talouden kestävyysvaje on noin 3 prosenttia suhteessa BKT:hen eli noin 9,5 miljardia euroa vuoden 2030 tasolla.
Valtiontalouden vaikea tilanne huomioon ottaen on hyvä, että panostus ympäristön- ja luonnonsuojeluun säilyy kehyskaudella suunnilleen aiemmalla tasolla. Luonnonsuojelun määrärahoja suunnataan edelleen Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan (METSO) ja Helmi-elinympäristöohjelman toteutukseen sekä EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteisiin. Valiokunta korostaa, että valtion maiden lisäksi yksityisillä mailla toteutettavan vapaaehtoisen luonnonhoidon, suojelun ja ennallistamisen riittävä rahoitus tulisi turvata pitkäjänteisesti. Rahoituksen ennakoitavuus ja luotettavuus vahvistavat maanomistajien luottamusta politiikkatoimiin ja edistävät osallistumista vapaaehtoisiin ohjelmiin.
Valiokunta nostaa esiin, että Metsähallituksen Luontopalvelut vastaa Helmi-ohjelman toimenpiteiden toteuttamisesta luonnonsuojelualueilla. Tavoitteena on ennallistaa ja hoitaa elinympäristöjä valmistautuen samalla toteuttamaan EU:n ennallistamisasetuksen kansalliset tavoitteet. Nykyisellä rahoituskehyksellä pystytään toteuttamaan kuitenkin vain osa vuoden 2030 tavoitteen edellyttämistä toimista, joten tarvetta lisärahoitukselle olisi. Haasteellista on myös Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti tärkeiden kohteiden hoito. Raaseporin rauniolinnan, Kuusiston linnanraunioiden ja Vallisaaren linnoituksen suojeluarvojen säilyttäminen ja turvallinen yleisökäyttö edellyttävät 2,75 milj. euron vuosittaista rahoitusta. Metsähallitus on aloittanut neuvottelut Vallisaaren omistuksesta luopumiseksi.
Erityisesti toimintamenomäärärahojen osalta lisäsäästöt vaikuttavat ympäristöhallinnon kykyyn tehdä laadukasta ja tietoon perustuva lainsäädännön valmistelua, toimeenpanoa sekä vaikuttavuuden seurantaa. Valiokunta toteaa vielä, että ympäristöalan tutkimuskeskuksen kuten Suomen ympäristökeskuksen toiminnan kokonaisrahoituksesta vain noin 40 prosenttia on valtion budjetissa myönnettyä toimintamenomäärärahaa ja noin 60 prosenttia on ulkopuolista rahoitusta, josta pääosa kohdentuu tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Koska yhteisrahoitteisten hankkeitten omarahoitusosuudet katetaan toimintamenomomentilta, on toimintamenorahoituksen pienuus muodostunut pullonkaulaksi sille, että ulkopuolista rahoitusta voitaisiin riittävästi hyödyntää T&K-tehtävien hoitamiseen. Kun valtio joutuu pienentämään toimintamenomäärärahaa säästösyistä, heikkenevät edellytykset kotiuttaa EU-rahoitusta. EU:n jakaman T&K-rahoituksen kotiuttamisessa omarahoituksen suhde myönnettävään rahoitukseen on erittäin edullinen, sillä käytännössä EU:lta saadaan yhden euron omarahoitusosuudella neljä euroa.
Luonnonsuojelun määrärahaa on ympäristöministeriön hallinnonalalla noin 100 milj. euroa vuodessa kehyskauden aikana. Itämeren ja vesien suojelussa jatketaan vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien toimeenpanoa ja panostetaan erityisesti Saaristomeren tilan parantamiseen. Vesiensuojeluun suunnataan kaikkiaan noin 11,6—12,2 milj. euroa vuodessa kehyskaudella. Vesien tilan parantamisen Ahti-ohjelman tavoitteena on saada vuosina 2023—2027 ravinnekuormitus kuriin, maan rakenne kuntoon, haitta-aineet hallintaan, resurssit talteen ja käyttöön sekä ennallistaa Saaristomeren tilaa parantamalla alueen ravinteiden kierrätystä ja vähentämällä ravinteiden kuormitusta mereen.
Hiilineutraaliutta ja vihreää siirtymää edistävät määrärahat
Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvät hiilineutraaliutta edistävät määrärahat on jaettu vihreän siirtymän osalta edellisten vuosien tapaan keskeisiin teemakokonaisuuksiin. Yhteensä julkisen talouden suunnitelmassa hiilineutraaliuteen liittyviä tavoitteita edistetään noin 2,1 mrd. eurolla vuonna 2027, määrärahatason alentuessa noin 1,6 mrd. euroon vuonna 2030. Valtaosin määrärahat ovat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. Hiilineutraaliutta edistävien määrärahojen tason alenemiseen kehyskaudella vaikuttaa voimakkaimmin työ- ja elinkeinoministeriön pääluokassa uusiutuvan energian ja energiatehokkuus -teeman määrärahojen väheneminen. Taustalla on keväällä 2022 päätetyn toimenpidekokonaisuuden maksatusten loppumisen lisäksi uusiutuvan energian tuotantotuen aleneminen, joka johtuu tukioikeutettujen tuotantolaitosyksiköiden poistumisesta tuen piiristä. Vuoden 2027 määrärahatasoa korottaa uusiutuvan energian ja energiatehokkuus -kokonaisuuden osalta edelleen kevään 2022 päätökset energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta vahvistavasta toimenpidekokonaisuudesta. Uusiutuva energia ja energiatehokkuus -teeman määrärahat laskevat vuoden 2027 noin 350 milj. euron tasosta noin 44 milj. euroon vuonna 2030.
Valiokunta korostaa, että hiilineutraaliustavoitteella ja vihreän siirtymän tukemisella edistetään paitsi ilmaston kannalta välttämätöntä energiamurrosta, myös luodaan uutta kestävää taloudellista aktiviteettia. Viimeaikaiset geopoliittiset kriisit ovat osoittaneet, että fossiilisista polttoaineista irtaantuminen vahvistaa energiajärjestelmän itsenäisyyttä ja toimintavarmuutta ja lieventää siten energiakriisejä. Valtiontalouden haastavasta tilanteesta huolimatta on siten tärkeää vauhdittaa edelleen investointeja energiamurrokseen. Yhteisöverokannan laskeminen 2 prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin vuoden 2027 alusta lisää myös Suomen houkuttelevuutta investointikohteena ja parantaa siten edellytyksiä puhtaan siirtymän hankkeiden toteuttamiselle tiukassa globaalissa kilpailutilanteessa.
Valiokunta pitää tärkeänä osana energiamurroksen tukemista päätöstä jatkaa ydinvoiman lisärakentamisen edistämistä muun muassa mahdollistamalla pienydinenergialle investointituen ja aloittamalla valmistelun uuden ydinvoiman riskinjakomekanismien tai vastaavien ratkaisujen toteuttamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee lisäksi tukimallin, jolla varmistetaan riittävä energian saatavuus ja toimitusvarmuus myös talvella. Tuella mahdollistetaan muun muassa biokaasukäyttöisten kaasuturbiinien rakentaminen ja bioenergiaa käyttävien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten (CHP-laitosten) käytön jatkuminen pidempään. Valiokunta pitää kannatettavana myös linjausta panostaa biokaasutuotannon vahvistamiseen. Biokaasutuotannon edistäminen tukee osaltaan fossiilista raaka-aineista irtautumista niin energian kuin lannoitteidenkin tuotannossa. Selvitys biokaasutuotantoa edistävistä toimista käynnistetään kevään 2026 aikana huomioiden taloudelliset reunaehdot.
Valiokunta korostaa tarvetta tarkastella energiajärjestelmää aikaisempaa perusteellisemmin yhtenä kokonaisuutena, jonka osat vaikuttavat toisiinsa. Huomioon on otettava esimerkiksi datakeskusten kasvava rooli. Datakeskusten käyttämästä sähköstä pystytään hyödyntämään merkittävä osa lämpönä ja niistä on tulossa paikallisesti entistä merkittävämpi puhtaan kaukolämmön tuottaja. Kaukolämpö on toisaalta kriittinen osa energiajärjestelmää. Se tukee sähköjärjestelmän tasapainoa huippukulutustilanteissa, kun taas sähköpohjaisten ja joustamattomien kiinteistökohtaisten lämmitysratkaisujen yleistyminen kiristää sähkötehotilannetta entisestään talven kylmimpinä päivinä. Kaukolämpö on erittäin vähäpäästöistä ja mahdollistaa hukkalämmön, uusiutuvien energialähteiden, lämpöpumppujen ja sähkökattiloiden tehokkaan hyödyntämisen keskitetysti. Hajautettu energiajärjestelmä parantaa osaltaan kokonaiskestävyyttä ja huoltovarmuutta. Tärkeä osa kokonaisuutta onkin myös huoltovarmuus ja päätös jatkaa turpeen varmuusvarastointia vuoteen 2030 saakka kotimaisen ja huoltovarman energian saatavuuden turvaamiseksi eri tilanteissa, mihin osoitetaan 10 milj. euroa.
Kokonaisvaltaisesta näkökulmasta on pidettävä hyvin perusteltuna myös kehysriihen linjausta siitä, että hallitus selvittää toimenpiteitä talousalueen merituulivoiman kiinteistöverotuottojen osittaiseksi hyödyntämiseksi sellaisilla alueilla, joilla tuulivoimaa ei voida tällä hetkellä rakentaa maanpuolustuksellisista syistä. Itäisen Suomen ja Pohjoisen Suomen ohjelmien alueille perustetaan valtion, paikallisten toimijoiden sekä Fingridin yhteiset työryhmät, joiden tehtävänä on tuoda keskeiset julkisen ja yksityisen sektorin toimijat yhteen ylläpitämään yhteistä tilannekuvaa sähkön tulevasta kysynnästä ja tuotannosta alueilla.
Vuonna 2025 voimaan tullut suurten puhtaan siirtymän investointien verohyvitys vähentää verotuloja julkisen talouden suunnitelmassa vuodesta 2028 alkaen. Puhtaan siirtymän investointien tukemista on määrä jatkaa uudella vuodesta 2026 alkaen myönnettävällä verohyvityksellä. Valiokunta pitää tärkeänä, että suurten puhtaan siirtymän investointien verohyvitystä jatketaan. Hyvitys tulee kohdentaa investointeihin, jotka aidosti edistävät vihreää siirtymää ja tukevat ilmastotavoitteiden saavuttamista. Puhtaan siirtymän toteutumiseksi on tärkeää huolehtia siitä, että yritysten investointi- ja toimintaympäristö pysyy kannustavana ja ennustettavana. Houkuttelevan investointiympäristön kannalta on tärkeää, että politiikan pitkän aikavälin tavoitteet luovat ennustettavuutta toimintaympäristön kehityksestä. Olennaista tältä kannalta on sitoutuminen ilmastolain tavoitteisiin sekä aktiiviset toimet investointien vauhdittamiseksi.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:n vihreän siirtymän dataikkunan mukaan vuoden 2025 aikana valmistui ennätykselliset yli 8 miljardin euron investoinnit vihreään siirtymään. Tämän vuoden aikana odotuksissa on noin 4,7 miljardin euron investointien valmistuminen, kun taas vuonna 2027 valmistuvaksi aikataulutetuista investoinneista investointipäätöksiä on tehty jo 7,9 miljardin euron edestä. Jos suunnitellut, mittavat investointisuunnitelmat toteutuvat, kasvavien lupamäärien sujuva eteneminen edellyttää riittäviä resursseja myös ympäristöhallinnossa. Julkisen talouden suunnitelma ei sisällä erillismäärärahoja valtion aluehallinnon uudistamisella tehtävän ympäristölupauudistuksen resurssien turvaamiseen. Valiokunta korostaa tarvetta varmistaa uudistuksen laadukkaan toimeenpanon turvaamalla uudelle valtion lupa- ja valvontavirastolle (LVV) riittävät resurssit. Muun muassa etusijamenettelyn jatkuminen sekä yhteyspisteviranomaistehtävän käyttöönotto edellyttävät lisämäärärahoja. Hallinnonalan resurssitaso on jo lähtökohtaisesti kireä, joten tuottavuussäästöt voivat heikentää asiantuntijatyön ja palvelujen tasoa, tai nostaa painetta lupamaksujen korottamiseen.
Vihreän siirtymän hankkeiden osalta kokonaiskestävyystarkastelussa on tärkeää huomioida talousvaikutusten ohella niiden luonto- ja ympäristövaikutukset laajasti, myös luonnonvarojen käytön ja energian kulutuksen kasvun näkökulmasta.
Keskeinen Suomen hiilineutraaliutta edistävä päästöohjauskeino on EU:n yhteinen päästökauppajärjestelmä, joka samalla kerryttää valtiolle päästökauppatuloja. Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyy myös EU:n laajuisen polttoaineiden jakelijoiden päästökaupan käynnistyminen vuonna 2028.
Valiokunta viitaten Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta antamaansa mietintöön (YmVM 5/2026 vp—VNS 9/2025 vp) toistaa, että maankäyttösektorin muuttuminen päästölähteeksi sisältää riskin siitä, että maankäyttösektorin vaje kaudelta 2021—2025 siirtyy katettavaksi kalliimmin keinoin taakanjakosektorille. Maankäyttösektorin päästövähennysten kattamista taakanjakosektorin toimin ei ole pidetty taloudellisesti kannattavana eikä edes käytännössä mahdollisena. Taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteiden tulevaisuus on kaiken kaikkiaan epävarma. Vuosien 2026—2030 kiintiöt vahvistetaan vasta myöhemmin, sillä ne perustuvat vuosien 2021—2023 toteutuneisiin päästöihin. Myös muilla mailla on haasteita maankäyttösektorin tavoitteiden saavuttamisessa. EU:n tasolla käydäänkin keskustelua maankäyttösektorin muuttuneen tilanteen huomioon ottamisesta. Valiokunta huomauttaa, että epävarmuudesta huolimatta todennäköisesti lisääntyvää rahoitustarvetta on sekä uusille nieluja kasvattaville toimille maankäyttösektorilla että päästövähennystoimien tarvetta taakanjakosektorilla.
Kuntien toiminnassa on paikallisella tasolla mahdollista edistää biodiversiteettitoimia kustannustehokkaasti ja sosiaalista kestävyyttä lisäävillä tavoilla. Tätä työtä tulisi tukea seudullisella ja alueellisella yhteistyöllä. Kuntien päästövähennystavoitteiden kannalta niiden alueen liikenne on usein suurin päästölähde. Kuntien mahdollisuudet vaikuttaa liikenteen päästöihin ovat kuitenkin rajalliset ja riippuvaisia valtion ilmasto- ja liikennepolitiikasta. Jatkossakin tarvitaan siten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi myös valtion johdonmukaisia toimia.
Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen
Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen -luvun määrärahoja laskee Valtion tukeman asuntorakentamisen avustusten VAR:n aikana hyväksyttyjen maksujen loppuminen, mikä alentaa kehystä 30 milj. euroa kehyskaudella. Määrärahan tasoa nostaa vielä vuonna 2027 InvestEU-lainatakausohjelmaan liittyvä kansallinen rahoitusosuus (19,91 milj. euroa), johon osallistutaan yhteensä 45,7 milj. eurolla vuosien 2025—2027 aikana.
Valtion tukemaan asuntotuotantoon osoitetaan valtuutta yhteensä 708 milj. euroa 2027 ja 843 milj. euroa 2028—2030, josta 500 milj. euroa on asuntotuotannon korkotukilainojen hyväksymisvaltuutta vuonna 2027. Hyväksymisvaltuus nousee 635 milj. euroon vuodesta 2028 alkaen. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä erityisryhmien investointiavustusta, jolla tuetaan heikoimpien ryhmien asuntotarjonnan parantamista 15 milj. eurolla vuosittain. Asunnottomuuden käännyttyä nousuun erityisryhmien investointiavustuksen nostaminen olisi tarpeellista niin pian kuin se on mahdollista. helmikuun alussa 2026 voimaan tulleella opiskelija-asumisen 100 prosentin korkotukilainoituksella on pystytty käynnistämään opiskelija-asuntojen rakennuttamista.
Valiokunta toteaa, että asuntorakentamisen aloitukset ovat historiallisen matalalla ja elpyminen viivästyy edelleen heikon kysynnän vuoksi. Epävakaa maailmantilanne aiheuttaa kuluttajissa epävarmuutta. Työttömyysriski, vaikeudet rahoituksen saatavuudessa ja huoli korkojen noususta hidastavat käännettä. Rakentamisen heikko suhdanne puolestaan hidastaa talouden ja työllisyyden kasvua ja lisää julkisen talouden vajetta.
Kuvatussa vaikeassa tilanteessa on tärkeää, että kehysriihessä päätettiin useista asuntomarkkinoiden toimivuutta parantavista linjauksista, joilla puretaan asuntorahoituksen sääntelyä asuntomarkkinoiden suhdannetilanteen tukemiseksi. Näitä ovat taloyhtiölainojen enimmäisluotto-osuuden nosto 60 prosentista enintään 70 prosenttiin asunto-osakkeiden velattomasta hinnasta, lyhennysvapaan keston pidentäminen 12 kuukaudesta enintään 24 kuukauteen sekä enimmäistakaisinmaksuajan pidentäminen 30 vuodesta 40 vuoteen.
Lisäksi asuntosäästöpalkkiojärjestelmää muutetaan nostamalla valtion takaaman ASP-asuntolainan enimmäislainamäärä 90 prosentista 95 prosenttiin asunnon hankintahinnasta ja yhtenäistämällä ASP-lainan takaisinmaksuajan enimmäispituus 40 vuoteen muun asuntolainasääntelyn mukaisesti. Lisäksi valtion takaaman omistusasuntolainan enimmäislainamäärän määrä nostetaan 85 prosentista 90 prosenttiin asunnon hankintahinnasta. Kehysriihen linjaukset etenevät erilliseen jatkovalmisteluun ja vaativat uusia lakimuutoksia. Tavoitteena on, että hallituksen esitykset annetaan syksyllä 2026 ja että tulisivat voimaan vuoden 2027 alusta.
Taloyhtiölainojen osalta mahdollistetaan asetuksella muuttaa suhdannetilanteen mukaan enimmäisluotto-osuutta (60—70 prosenttia), lyhennysvapaan kestoa (1—2 vuotta) sekä enimmäislaina-aikaa (30—35 vuotta). Finanssivalvonnalle sallitaan asuntolainakaton asettaminen enimmillään 95 prosenttiin kaikille asunnonostajille nykyisen 90 prosentin sijaan. Taloyhtiölainojen perusparannuslainojen valtiontakauksia kehitetään ja samalla sääntelyä kevennetään. Peruskorjauslainojen yhteismäärä kiinteistön arvosta nostetaan 50 prosentista 70 prosenttiin ja takauslainan osuus saneerauskustannuksista nostetaan 70 prosentista 80 prosenttiin. Asunto-osakeyhtiöiden asuintalovarauksen korottamisella taloyhtiöt voivat varautua kirjanpidossaan tulevien korjausten rahoittamiseen. Asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakauksen ehtoja parannetaan. Kannatettava on myös Senaattikiinteistöjen rakennushankkeiden aikaistaminen nykyisten valtuuksien puitteissa suhdanneluonteisesti.
Voimakkaasti polarisoituvassa asuntomarkkinassa tärkeitä sopeuttamiskeinoja ovat erilaiset taloudellisissa vaikeuksissa oleville taloyhtiöille myönnettävät avustukset (vuosittain 0,6 milj. euroa) sekä purkuavustuksiin osoitettava 4,7 milj. euroa. Purkuakordi- ja rajoitusakordivaltuus on yhteensä 8 milj. euroa vuodessa. Purkuakordeilla kannustetaan vuokrataloyhtiöitä huolehtimaan ajoissa kiinteistökannan sopeuttamisesta. Samalla pienennetään valtion riskejä, jotka liittyvät erityisesti väestöltään vähenevien alueiden vuokrataloyhtiöiden lainojen takausvastuisiin. Tyhjinä olevia, valtion tuella rakennettuja vuokra-asuntoja oli keväällä 2025 noin 9 000. Ongelmissa olevia vuokrataloyhtiöitä on eri puolilla Suomea, lähinnä väestöään menettävillä alueilla. Nämä yhtiöt eivät pysty pitkäjänteisesti hoitamaan kiinteistökantaansa eivätkä saa taloudellista tilannettaan korjattua, ellei asuntojen ylitarjontaa pureta. Tässä työssä tarvitaan valtiolta arava-lainojen myöntäjänä ja korkotukilainojen täytetakaajana toimia tilanteen ratkaisemiseksi yhdessä yhtiöiden, niiden omistavien kuntien sekä Valtiokonttorin ja Valtion tukeman asuntorakentamiskeskuksen (Varke) kanssa.
Valiokunta pitää vaikeassa suhdannetilanteessa erittäin tarpeellisena ja myös ilmastotavoitteiden kannalta hyödyllisenä määräaikaista asuinrakennusten korjausrakentamisen avustusta, johon on varattu 110 miljoonaa euroa vuosille 2026—2027. Avustus suunnataan asuinrakennusten korjausten yhteydessä tai erillisinä toimenpiteinä tehtäviin rakennuksen energiatehokkuutta merkittävästi parantaviin toimiin. Avustuksella tavoitellaan suunnitteilla olevien remonttien nopeuttamista sekä uusia korjaushankkeita. Tarkoituksena on, että avustusta voitaisiin myöntää takautuvasti hankkeisiin, joiden tarjouspyynnöt on hyväksytty tai urakkasopimukset allekirjoitettu ja rakennustyöt alkaneet aikaisintaan 1.6.2026. Tavoitteena on saada aikaan yli 1 miljardin euron kasvu korjausrakentamiseen. Korjausrakentaminen on uudisrakentamista työllistävämpää. Koska rakentamisen kustannuksista noin 46 prosenttia on veroja ja veroluonteisia maksuja, avustussummasta palautuisi noin reilut 50 miljoonaa euroa suoraan takaisin. Lisäksi valtiolle ja kunnille tulisi lisätuloja työllisyyden kasvun ja yhteisöveron nousun myötä.
Avustusta voivat saada asunto-osakeyhtiöt sekä valtion tuella rahoitettuja vuokra- ja asumisoikeustaloja omistavat yhteisöt. Ympäristöministeriö valmistelee valtioneuvoston asetusta, jossa määritellään tarkemmin muun muassa avustuksen ehdot ja avustusmäärä. Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdot valmistellaan osallistaen ja ottaen huomioon avustuksen mahdolliset vaikutukset osaltaan koko energiajärjestelmän toimivuuteen. Kiinteistöliiton tuoreen Korjausrakentamisbarometrin perusteella taloyhtiöillä on keväällä 2026 aiempaa enemmän suunniteltuja korjaushankkeita vireillä. Kasvanut epävarmuus kansainvälisestä taloudesta ja nousseet viitekorot sekä laajasti laskeneet kiinteistöjen arvot kuitenkin hidastavat toisaalta kasvuodotuksia. Kehysriihen päätökset vaikuttavat myönteisesti korjaustoimintaan, ja on tärkeää, että avustusehtojen yksityiskohdista päätetään pian.
Tärkeä sekä ilmastotavoitteiden että rakentamisen suhdannetilanteen kannalta on myös linjaus kotitalousvähennyksen korotuksesta. Valiokunta pitää kotitalousvähennyksen enimmäismäärän ja vähennysprosentin määräaikaista korottamista vuosina 2026—2027 tarpeellisena (77 milj. euroa vuodessa). Myös öljylämmityksestä luopumiseen kohdistuvien töiden kotitalousvähennys on korotettu vuoden 2027 loppuun asti ja nollapäästöisten työsuhdeautojen verotusarvo on alennettu vuoden 2029 loppuun.
Valiokunta nostaa lopuksi esiin, että rakentamisen tuottavuuden parantamiseksi ja muun muassa kiertotalouden sekä kysyntäjoustojen ja energian varastoinnin edistämiseksi olisi tärkeää suunnata kiinteistö- ja rakentamisalalle enemmän TKI-rahoitusta. Tällä hetkellä alan kehittämisen arvioidaan nojaavan yksittäisiin toimijoihin ja yksittäisiin hankkeisiin, jolloin tulokset eivät skaalaudu eikä tuottavuutta saada parannettua alalla laajemmin. Kun tukia kohdistettaisiin laajemmin ekosysteemeihin yksittäisten yritysten sijaan, voidaan varmistaa parempi skaalautuminen ja vaikutus alan käytänteisiin.