1.1  Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa todetaan asiakastiedon liikkumisesta muun muassa näin:  

- Asiakastiedon on liikuttava eri viranomaistahojen kesken sähköisesti ja turvallisesti. Tietosuoja ei saa estää eri viranomaistahoja saamasta tarpeellista käsitystä henkilön tilanteesta.  

- Viranomaisten yhteistyömahdollisuuksia parannetaan muun muassa varmistamalla tiedonsaanti- ja oma-aloitteiset tiedonanto-oikeudet viranomaisten välillä.  

- Tehostetaan Kelan myöntämien tukien osalta tietojenvaihtoa väärinkäytösten estämiseksi. Samalla vahvistetaan Kelan suorittamaa valvontaa väärinkäytösten paljastamiseksi. 

Pääministeri Petteri Orpon hallitus on sopinut vuosien 2026–2029 julkisen talouden suunnitelmasta. Suunnitelmaan sisältyy kirjaus Kelan tiedonsaantioikeuksien lisäämisestä sosiaaliturvan väärinkäytön estämiseksi. Säästötavoite tämän sopeutustoimen osalta on 5 miljoonaa euroa.  

Etuuden väärinkäytöksellä tarkoitetaan tahallista menettelyä, jolla asiakas pyrkii saamaan etuutta ilman perusteita tai määrältään liian suurena. Väärinkäytökseksi voidaan katsoa esimerkiksi se, jos asiakas antaa Kansaneläkelaitokselle väärää tietoa tai väärentää asiakirjan. Myös tietojen salaamista pidetään väärinkäytöksenä. Etuuksien toimeenpanossa on havaittu tilanteita, joissa väärinkäytös olisi ennaltaehkäistävissä kehittämällä tietojenvaihtoa. 

Etuutta voidaan maksaa virheellisesti eli joko kokonaan aiheettomasti tai määrältään liian suurena myös muista kuin väärinkäytökseen liittyvistä syistä. Virheellinen maksu voi johtua myös etuuden maksajan virheestä. Virheellisten maksujen ja etuuksien väärinkäytön vähentäminen ennakollisesti olisi tärkeää, koska virheellisiä maksuja ei saada kaikilta osin perittyä takaisin. Sosiaaliturvaetuuksia maksetaan virheellisesti esimerkiksi silloin, kun 

- etuuden myöntämistä koskeva päätös on annettu väärin perustein; 

- etuudensaajalle myönnetään takautuen muu etuus, jonka vaikutuksen vuoksi ensin myönnetty etuus on maksettu aiheetta tai liian suurena; 

- etuuspäätöksen antamisen jälkeen olosuhteet ovat muuttuneet eikä etuudensaaja ole ilmoittanut muutoksesta; 

- etuuspäätöksen antamisen jälkeen olosuhteet ovat muuttuneet ja etuudensaaja on ilmoittanut muutoksesta ajoissa, mutta hakemuksen ratkaisu on Kansaneläkelaitoksessa viipynyt; 

- etuutta on maksettu ajalta, jolta sen maksaminen olisi pitänyt olla keskeytettynä; 

- etuutta on maksettu aiheetta enemmän kuin regressivaatimuksen perusteella on palautettu tai 

- etuutta on muusta syystä, esimerkiksi ratkaisu-, kirjoitus-, tiedonsiirto- tai laskuvirheen vuoksi, maksettu liikaa. 

Lähtökohtana on, että aiheettomasti maksettu etuus peritään takaisin. Etuuksien takaisinperinnästä voidaan kuitenkin luopua tai takaisinperinnän määrää voidaan alentaa, jos se katsotaan kohtuulliseksi. Jos liikamaksu on syntynyt etuudensaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä, takaisinperinnästä ei voida luopua eikä takaisinperittävää määrää alentaa kohtuusperusteella. Nämä etuuksien väärinkäyttöön liittyvät tilanteet muodostavat vain pienen osan kaikista takaisinperintätapauksista. Takaisinperintämenettelystä säädetään etuuslaeissa. 

1.2  Valmistelu

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti Sosiaaliturvan väärinkäytöksiä ehkäisevän ja Kelan tiedonvaihtoa edistävän työryhmän asettamispäätös 18.6.2025. Saatavilla osoitteessa: https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/f320f621-d941-4b3f-894e-89b5600c2dea/15776b90-fab8-4f5a-8154-08acffb8f6e9/ASETTAMISPAATOS_20250623083148.PDF 18.6.2025 sosiaaliturvan väärinkäytöksiä ehkäisevän ja Kelan tiedonvaihtoa edistävän työryhmän toimikaudelle 23.6.–1.12.2025. Työryhmän asettamispäätöksen mukaisesti työryhmän tavoitteena oli Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeuksien ja tiedonvaihdon lisääminen sosiaaliturvaetuuksien virheellisten maksujen ja väärinkäytösten vähentämiseksi. Työryhmän tuli edistää esimerkiksi seuraavia ehdotuksia: 

- pankki- ja maksutilejä koskevat, Kansaneläkelaitoksen sähköiset kyselyt pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään (PMJ-järjestelmä); 

- etuuden maksajan virheestä johtuvien etuuksien liikamaksujen vähentäminen eri etuuksien välisellä tietojen ristiin käytöllä; 

- tietojen oma-aloitteinen luovutus Kansaneläkelaitoksesta muille viranomaisille; 

- etuudensaajan tosiasiallisen osoitteen ja asumistilanteen sekä mahdollisen ulkomailla oleskelun selvittäminen rekistereistä; 

- väärinkäytösepäilyjen tehokas selvittäminen sekä 

- muut mahdolliset tiedonvaihtoa koskevat tarpeet. 

Työryhmän tehtävänä oli valmistella arviomuistio ja luonnos hallituksen esitykseksi etuuslainsäädäntöön sekä siihen läheisesti liittyvään lainsäädäntöön tehtävistä muutoksista pääministeri Petteri Orpon hallituksen julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvän kirjauksen ja säästötavoitteen toteuttamiseksi. 

Työryhmän puheenjohtajana toimi johtaja Essi Rentola sosiaali- ja terveysministeriöstä. Varapuheenjohtajana toimi erityisasiantuntija Teija Hautera sosiaali- ja terveysministeriöstä. Työryhmän jäseninä toimivat erityisasiantuntija Ritva Liukonen sosiaali- ja terveysministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Maarit Pihkala valtiovarainministeriöstä, poliisitarkastaja Juha Tuovinen sisäministeriöstä, johtava asiantuntija Suvi Onninen Kansaneläkelaitoksesta, johtava asiantuntija Riikka Lindroos-Järvitalo Kansaneläkelaitoksesta sekä tulliylitarkastaja Jukka Tarkela Tullista. Työryhmän sihteereinä toimivat erityisasiantuntija Kristiina Pitkäranta sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä suunnittelija Susanna Polvi sosiaali- ja terveysministeriöstä. 

Työryhmä kokoontui toimikautensa aikana seitsemän kertaa. 

Työryhmä kutsui kokouksiinsa kuultavaksi erityisasiantuntija Milka Tornberg-Nymanin sisäministeriön poliisiosastolta. Tornberg-Nyman on toiminut sisäministeriössä tilitapahtumatietoja koskevan lakihankkeen vastuuhenkilönä ja esittelijänä. Kuulemisen tarkoituksena oli saada selvitystä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmän käyttötarkoituksesta. 

Säädösvalmistelun avoimuuden ja laadun varmistamiseksi työryhmä järjesti kaksi kuulemistilaisuutta. Järjestöille järjestettiin kuulemistilaisuus 10.11.2025. Lisäksi valtiosääntöoppineille, tietosuojavaltuutetulle ja oikeusministeriölle järjestettiin erillinen kuulemistilaisuus 8.12.2025, jonka aiheena oli lakiehdotusten suhde perustuslakiin sekä erityisesti yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan liittyvät kysymykset. 

Työryhmän toimeksiannon mukainen luonnos hallituksen esitykseksi valmisteltiin osana työryhmätyötä. Lisäksi työryhmä on julkaissut arviomuistion. Työryhmän arviomuistiossa on kuvattu ja arvioitu nykytilaa sekä esitetty ehdotuksia jatkovalmistelulle.  

Hallituksen esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 17.12.2025–28.1.2026. Annetut lausunnot ovat julkisesti saatavilla lausuntopalvelussa osoitteessa https://www.lausuntopalvelu.fi/. Lausuntopalaute on otettu huomioon hallituksen esitysluonnoksen jatkovalmistelussa, joka toteutettiin virkatyönä. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.9.2026 ja 1.3.2027. 

Lausuntokierrokselle lähtenyt luonnos hallituksen esitykseksi sekä muut virkavalmisteluun liittyvät asiakirjat ovat saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hankkeet. Työryhmän valmisteluasiakirjat ovat saatavilla tunnuksella STM061:00/2025. 

2.1  Väärinkäytökset Kansaneläkelaitoksen etuuksissa

Sosiaaliturvan väärinkäytöllä tarkoitetaan sellaista tahallista tai tarkoituksellista toimintaa, jolla pyritään saamaan oikeudetonta taloudellista hyötyä. Väärinkäytöstilanteissa etuuden hakija pyrkii saamaan etuutta joko täysin perusteettomasti tai määrältään liian suurena eli enemmän kuin hänelle kuuluisi. Väärinkäytökset lisäävät etuusmenoja, kuormittavat viranomaisia ja vähentävät kansalaisten luottamusta sosiaaliturvajärjestelmään. Harmaaseen talouteen liittyvät väärinkäytökset heikentävät lisäksi sosiaaliturvajärjestelmän rahoitusta. 

Väärinkäytökseksi voidaan katsoa esimerkiksi se, jos etuuden hakija antaa tahallisesti etuuden maksajalle väärää tietoa tai salaa jonkun tiedon. Väärinkäytökseksi voidaan katsoa myös tilanne, jossa etuuden hakija jättää ilmoittamatta olosuhteissaan tapahtuneesta muutoksesta tietoisena siitä, että hänellä lain mukaan olisi ollut aktiivinen ilmoitusvelvollisuus kyseisen muutoksen osalta. Etuuden hakijalla on velvollisuus ottaa selvää siitä, mitkä asiat vaikuttavat hänen etuusoikeuteensa, ja ilmoittaa niistä etuuden maksajalle. 

Väärinkäytökseksi katsotaan myös asiakirjan väärentäminen. Etuuden hakija saattaa esimerkiksi peittää osan hakemuksen liitteenä olevan tiliotteen tiedoista tai muuttaa liitteenä olevan laskun tietoja itseään hyödyttävään suuntaan. Yleisimmin väärennettyjä Kansaneläkelaitoksen etuushakemuksiin liittyviä asiakirjoja ovat laskut, tiliotteet ja vuokrasopimukset, mutta myös muita väärennettyjä asiakirjoja esiintyy. Asiakirja voi olla väärennetty kokonaisuudessaan tai osittain. 

Väärinkäytöksiä selvittäessään Kansaneläkelaitos arvioi hakijan menettelyä toisaalta etuuslakien takaisinperintäsäännösten kannalta ja toisaalta myös rikosasiana. Väärinkäytöksellä tarkoitetaan etuuslakien kannalta vilpillistä toimintaa etuutta haettaessa, ja rikosoikeudelliselta kannalta rikoksen tunnusmerkit täyttävän teon tekemistä. Rikosoikeudelliselta kannalta Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on selvittää, onko olemassa perusteltu syy epäillä etuuden väärinkäytöstä, ja sen perusteella päättää, onko tapauksesta tehtävä tutkintapyyntö poliisille. Kansaneläkelaitos ei etuuksien toimeenpanijana ratkaise rikosoikeudellisin perustein sitä, onko hakijan menettely rikoslain (39/1889) vastaista, vaan asia on saatettava toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Toimivaltaiset viranomaiset ovat esitutkinnan suorittava poliisi, syyteharkinnan tekevä syyttäjä ja tuomiovaltaa käyttävä tuomioistuin. 

Epäily väärinkäytöksestä voi syntyä, kun etuushakemusta käsitellään ja etuuden hakijan aiemmin ilmoittamat tiedot ovat ristiriidassa käsiteltävien tietojen kanssa. Epäily voi syntyä myös etuuden tarkistusvaiheessa, kun Kansaneläkelaitos selvittää sitä, mitkä syyt ovat johtaneet virheelliseen maksuun, ja tässä yhteydessä havaitaan, että virheellinen maksu on aiheutunut etuuden hakijan omasta toiminnasta. Kansaneläkelaitos voi alkaa epäillä väärinkäytöstä myös ilmiantojen, tulorekisterin tietojen tai muiden viranomaisten välittämien tietojen perusteella.  

Väärinkäytösepäilyn syntyessä etuuden hakijaa kuullaan ja hänelle varataan tilaisuus kertoa näkemyksensä ja esittää asiaa selventävät seikat. Kuulemisen perusteella arvioidaan sitä, onko etuuden hakijan väärinkäytösepäilyyn johtanut menettely ollut tahallista ja mihin toimenpiteisiin asiassa ryhdytään. Jos on perusteltua epäillä, että kyse on rikoksesta, Kansaneläkelaitos laatii asiasta saatujen tietojen perusteella tutkintapyynnön poliisille. Tutkintapyyntöä ei tehdä, jos etuuteen liittyvästä väärinkäytöksestä ei saada riittävää näyttöä tai jos rikos on vanhentunut. Kansaneläkelaitos käyttää aina tapauskohtaista harkintaa päättäessään, tehdäänkö väärinkäytösepäilystä tutkintapyyntö vai ei. Vuosittain Kansaneläkelaitos tekee tutkintapyynnön poliisille noin 50 prosentista kaikista esille tulleista etuuksien väärinkäytösepäilyistä (vuonna 2025 . Saatavilla osoitteessa: Etuuksien väärinkäytösten vuosiraportti 2025 noin 46 prosentissa). 

Yleisimmin väärinkäytöstapauksissa on kyseessä rikoslain 36 luvun 1 §:ssä tarkoitettu petos. Petoksen yrityskin on rangaistava. Rikoslain 36 luvun 2 §:ssä on lisäksi säädetty törkeästä petoksesta ja 3 §:ssä lievästä petoksesta. 

Väärennysrikos on sanktioitu rikoslain 33 luvun 1 §:ssä. Rikoslain 33 luvun 2 §:ssä on lisäksi säädetty törkeästä väärennyksestä ja 3 §:ssä lievästä väärennyksestä. Väärennystapauksista Kansaneläkelaitos ilmoittaa aina poliisille. Tämä koskee myös tapauksia, joissa väärennys havaitaan ennen etuuden maksamista, sillä väärennys on tekona tarkoituksellinen ilman aiheutettua vahinkoakin. 

Väärinkäytöksiin liittyy useimmiten etuuden virheellinen maksu ja siitä johtuva takaisinperintä. Takaisinperintä on kuitenkin väärinkäytöksistä riippumaton erillinen menettely ja se perustuu takaisinperintää koskeviin säännöksiin eri etuuslaeissa. Niiden mukaan aiheettomasti maksettu etuus tulee periä takaisin silloinkin, kun etuudensaaja ei ole toiminut vilpillisesti. Lukumääräisesti takaisinperintöjä on moninkertainen määrä väärinkäytöksiin verrattuna. Takaisinperintä ei ole sanktio, vaan kyseessä on aiheetta maksetun etuuden palauttaminen. Näin ollen asian rikosoikeudellinen käsittely ja takaisinperintä eivät ole toistensa vaihtoehtoja. 

Sosiaaliturvan väärinkäytöksissä voi olla kyse myös niin kutsutusta harmaan talouden toiminnasta eli toiminnasta, josta ei suoriteta lakisääteisiä veroja ja maksuja sen vuoksi, että toiminta tai tulonmuodostus tapahtuu viranomaisilta salassa tai siitä on annettu väärää tai puutteellista tietoa. Kansaneläkelaitoksen etuuksien väärinkäyttöön liittyy usein harmaan talouden ilmiöitä. Etuuden hakija voi esimerkiksi olla töissä harmaan talouden alueella toimivan yrittäjän palveluksessa ja saada palkkatulonsa niin sanotusti pimeästi. Etuuden hakija voi myös itse harjoittaa harmaan talouden piiriin kuuluvaa yritystoimintaa, josta saadut tulot hän jättää ilmoittamatta Kansaneläkelaitokselle. Molemmissa esimerkkitilanteissa etuutta voidaan maksaa joko kokonaan aiheettomasti tai määrältään liian suurena. Tällaiset väärinkäytökset voivat tulla ilmi esimerkiksi verovalvonnan yhteydessä. 

Havaittujen väärinkäytösepäilyjen määrä on suhteellisen vähäinen, sillä väärinkäytöksiin liittyvien tilanteiden tunnistaminen etuuskäsittelyssä on vaikeaa. Vuonna 2025 Kansaneläkelaitos havaitsi 1 017 etuuksiin liittyvää väärinkäytösepäilyä. Väärinkäytösepäilyjen osuus kaikista maksetuista etuuksista oli alle puoli promillea. Vuonna 2025 Kansaneläkelaitos teki 471 tutkintapyyntöä poliisille, jotka sisälsivät yhden tai useamman teon. Teot kohdistuivat yleensä aikaisempiin vuosiin. Tutkintapyyntöön johtaneiden väärinkäytöksien yhteenlaskettu arvo oli 7 187 529 euroa. Kansaneläkelaitoksen tekemät tutkintapyynnöt menestyvät hyvin rikosprosessissa ja noin 70 prosenttia tapauksista johtaa tuomioon. Kokonaan hylättyjen syytteiden määrä on ollut vähäinen. 

Yleisimpiä väärinkäytöksiä Kansaneläkelaitoksen etuuksissa ovat väärennökset sekä salassa pidetty ulkomailla olo, opiskelu, työskentely tai yritystoiminta. Vuonna 2025 eniten väärinkäytösepäilyjä oli perustoimeentulotuessa. Seuraavaksi eniten väärinkäytösepäilyjä oli työttömyysturvassa ja yleisessä asumistuessa. Näihin etuuksiin liittyy muita etuuksia enemmän etuuden hakijan omia aktiivisia toimenpiteitä, kuten säännöllisesti toistuvia hakemuksia sekä esimerkiksi laskujen ja tiliotteiden toimittamista Kansaneläkelaitokselle. On arvioitu, että tämän vuoksi väärinkäytösepäilyjä on näissä etuuksissa enemmän kuin muissa etuuksissa. Tulorekisterin käyttöönoton jälkeen vuonna 2019 havainnot väärinkäytösepäilyistä ovat vähentyneet selvästi, koska tieto etuuden hakijoiden tuloista ja tulojen muutoksista saadaan käyttöön reaaliaikaisesti. Tulorekisteritietojen ansiosta liikamaksujen muodostumista voidaan estää. Tulorekisterin käyttö ei kuitenkaan ole samalla tavoin vähentänyt väärinkäytösepäilyjä perustoimeentulotuessa, sillä väärinkäytösepäilyjä tulee perustoimeentulotuessa ilmi monista muistakin syistä kuin asiakkaan salattujen tulojen perusteella.  

Kansaneläkelaitoksen etuuksiin liittyvien petosten ja väärennysten on välillä havaittu olevan osa laajempaa rikollisuuden kokonaisuutta. Tällöin kyse voi olla järjestelmällisestä yhteiskunnan rakenteiden hyväksikäytöstä. Esimerkiksi Keskusrikospoliisi ilmoitti vuonna 2024 tutkivansa törkeää petossarjaaKeskusrikospoliisi tutkii törkeää petossarjaa Kelan asumistuen väärinkäyttöön liittyen - Poliisi Kansaneläkelaitoksen maksaman asumistuen väärinkäyttöön liittyen. Esitutkinta tapauksesta käynnistyi kesällä 2023 törkeän huumausainerikostutkinnan yhteydessä ilmi tulleiden asuntojen vuokrausten kautta. Poliisin esitutkinnan mukaan pääepäilty oli hankkinut pääkaupunkiseudulla hallintaansa kymmeniä vuokra-asuntoja. Asunnoissa oli kirjoilla henkilöitä, jotka olivat saaneet Kansaneläkelaitokselta asumistukea. Asumistukea saaneet asukkaat olivat luovuttaneet asuntoja pääepäillyn haltuun korvausta vastaan, ja pääepäilty oli jälleenvuokrannut asuntoja käteismaksua vastaan. Vuokrattuja asuntoja oli käytetty asumisen lisäksi lyhytaikaiseen käyttöön ja muun muassa huumausaineiden kätkö- ja säilytyspaikkoina. Asiakokonaisuuteen liittyi pääepäillyn lisäksi 24 henkilöä. Esitutkinnassa tuli ilmi, että epäillyt olivat erehdyttäneet Kansaneläkelaitosta antamalla väärää tietoa muun muassa tosiasiallisesta asuinpaikastaan. Näiden väärien tietojen perusteella Kansaneläkelaitos oli maksanut heille tukia. Esitutkinnan perusteella jälleenvuokrattuja asuntoja oli ainakin 25 kappaletta. Rikosvahingon epäiltiin olevan yli 100 000 euroa. 

2.2  Virheelliset maksut Kansaneläkelaitoksen etuuksissa

Etuutta voidaan maksaa virheellisesti eli joko kokonaan aiheettomasti tai määrältään liian suurena myös muista kuin väärinkäytökseen liittyvistä syistä. Virheellinen maksu saattaa syntyä viranomaisen toiminnan tai puutteellisten tietojen seurauksena ilman, että etuuden saaja vaikuttaa asiaan millään tavalla. Virheellisen maksun taustalla voi olla esimerkiksi se, että Kansaneläkelaitoksen tiedot ovat olleet puutteelliset tai, että Kansaneläkelaitoksen hallussa jo olleita tietoja ei ole jostain syystä otettu etuusasian ratkaisussa huomioon. Virheellinen maksu voi johtua myös etuuden maksajan virheestä. Virheellisten maksujen vähentäminen ennakollisesti olisi tärkeää, koska virheellisiä maksuja ei saada kaikilta osin perittyä takaisin. Vuonna 2025 virheellisten maksujen vuoksi perittiin takaisin noin 110 miljoonaa euroa. Vuosittain takaisinperittävät summat antavat kuvan ilmiön laajuudesta.  

Toisaalta on huomattava, että virheellinen maksu voi aiheutua hakijasta johtuvista syistä, vaikka kyse ei olisi suoranaisesta väärinkäytöksestä. Hakija on esimerkiksi voinut laiminlyödä ilmoitusvelvollisuutensa, mutta kyseessä ei voida katsoa olevan väärinkäytös. Kyse voi olla esimerkiksi ymmärtämättömyydestä. Virheellinen maksu voi aiheutua myös muista kuin Kansaneläkelaitoksesta tai hakijasta johtuvista syistä. Tyypillinen esimerkki tästä on tilanne, jossa muu laitos myöntää jälkikäteen takautuvasti etuutta tai korvausta, joka estää Kansaneläkelaitoksen etuuden maksamisen ja aiheuttaa näin maksun virheellisyyden. 

Kansaneläkelaitoksen tilastojen perusteella väärinkäytökset muodostavat vain noin puoli prosenttia kaikista takaisinperintäratkaisuista ja noin viisi prosenttia liikamaksujen yhteismäärästä. Toisin sanoen yli 99 prosentissa takaisinperintäratkaisuja liikamaksujen aiheutuminen on johtunut jostain muusta kuin rikosepäilystä.  

2.3  Pankki- ja maksutilejä koskevat tiedot Kansaneläkelaitoksen etuuksissa

2.4  Sairausvakuutuksen matkakorvausten väärinkäyttö

Sairausvakuutuslain (SVL) 1 luvun 3 §:n mukaan Kansaneläkelaitos vastaa sairausvakuutuksen toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä. Sairausvakuutuslain 4 luvussa säädetään sairausvakuutuksesta korvattavista matkoista. Vakuutetut maksavat matkakorvausten kustannuksista 48,6 % ja valtio 51,4 % (SVL 18:9 ja 10). Matkakustannuksia korvataan matkoista terveydenhuoltoon ja kuntoutukseen laissa säädetyin edellytyksin. Kuntoutukseen tehtyjen matkojen tulee olla Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005, kuntoutuslaki) mukaiseen kuntoutuspalveluun tehtyjä matkoja. Laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä vakuutetulla on subjektiivinen oikeus matkakorvaukseen. Julkinen kulkuneuvo on ensisijainen matkustustapa. Erityisajoneuvon, kuten taksin käyttö on mahdollista, mikäli vakuutetun terveydentila tai puutteelliset julkisen liikenteen yhteydet sitä edellyttävät. Matkakorvausta maksetaan omavastuun ylittävältä osalta. Yhdensuuntaisen matkan omavastuu on 25 euroa. Mikäli vakuutetun sairausvakuutuslain mukaan korvattavat matkakustannukset ylittävät kalenterivuodessa 300 euroa, täyttyy vakuutetun vuotuinen omavastuuosuus eli niin sanottu matkakatto ja loppuvuoden ajalta korvataan matkakustannukset kokonaisuudessaan, myös omavastuun osalta (SVL 4:7).  

Sairausvakuutuslain 4 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan vakuutetulle taksin käytöstä aiheutuneet matkakustannukset korvataan kuitenkin vain, jos taksimatka on tilattu Kansaneläkelaitoksen kanssa sopimuksen suorakorvausmenettelystä tehneestä tilausvälityskeskuksesta. Tätä edellytystä ei kuitenkaan sovelleta, jos taksimatka on tilattu alueella, jossa ei ole tällaista tilausvälityskeskusta. Lain mukaan taksimatkan korvattavuus edellyttää siis pääsääntöisesti sitä, että matka on tilattu tilausvälityskeskuksesta, jonka kanssa Kansaneläkelaitos on tehnyt sopimuksen suorakorvausmenettelystä. Momentin toinen virke koskee erityisesti tilanteita Ahvenanmaan maakunnassa, jossa tilausvälityskeskusta ei ole. Valtakunnan alueella tilausvälityskeskus on jokaisella sairausvakuutuksen matkakorvausten hankinta-alueella.  

Sairausvakuutuslain 15 luvun 8 §:n mukaan korvaukset ja etuudet maksetaan hakijan ilmoittamalle Euroopan unionissa sijaitsevalle tilille. Jos tilille maksaminen ei ole mahdollista tai jos hakija esittää Kansaneläkelaitokselle erityisen syyn, etuus tai korvaus voidaan maksaa muullakin tavalla. Sairausvakuutuslain 15 luvun 9 §:ssä säädetään suorakorvausmenettelystä. Pykälän mukaan, jos kuljetuspalvelujen tuottaja on perinyt vakuutetulta sairausvakuutuslain 4 luvun 7 §:n mukaisen omavastuuosuuden matkan hinnasta, korvaus voidaan maksaa palvelujen tuottajalle sen tekemän tilityksen perusteella erikseen sovittavalla tavalla. Suorakorvausmenettely on siten laissa säädetty mahdollisuus poiketa pääsäännöstä eli korvauksen maksamisesta vakuutetun tilille, mutta säännöksen perusteella vakuutetulle ei kuitenkaan muodostu subjektiivista oikeutta saada matkakorvaus suorakorvauksena.  

Valtakunnan alueella taksimatka tulee siis tilata tilausvälityskeskuksesta, mutta vakuutetulla ei kuitenkaan ole lain nojalla subjektiivista oikeutta matkakorvaukseen suorakorvauksena, vaan korvaus taksin käytöstä syntyneistä kustannuksista voidaan suorittaa vakuutetulle muullakin tavalla. Suorakorvaussopimuksen laatiminen Kansaneläkelaitoksen ja palveluntuottajan välillä ja asiakkaan suorakorvauksesta päättäminen kuuluu Kansaneläkelaitoksen toimeenpanovallan piiriin. Kansaneläkelaitos on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, jonka toimintaa valvovat eduskunnan valitsemat valtuutetut.  

Kansaneläkelaitos arvioi vakuutetun matkakustannusten korvattavuuden laissa säädettyjen edellytysten täyttymisen. Mikäli edellytykset täyttyvät, Kansaneläkelaitos suorittaa matkakorvauksen maksamisen joko vakuutetun tilille tai suorakorvausmenettelyllä. Tämä korvauksen suorittamistavasta päättäminen kuuluu Kansaneläkelaitoksen toimeenpanovallan piiriin.  

Vuonna 2025 sairausvakuutuksen matkakustannuksia korvattiin noin 608 000 henkilölle, yhteensä noin 364 miljoonaa euroa. Vuonna 2025 Kansaneläkelaitoksen korvaamia matkoja tehtiin yhteensä n. 4,6 miljoonaa, näistä takseilla (pois lukien Ahvenanmaan maakunta) tehtiin n. 3,75 miljoonaa. Taksimatkojen osuus maksetuista korvauksista oli n. 62 prosenttia, (226 miljoonaa euroa). 

Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan suorakorvattavia taksimatkoja koskevat väärinkäytökset ovat lisääntyneet. Väärinkäytössä on kyse siitä, että Kela-taksia käyttävät henkilöt käyttävät korvattuja matkoja muuhun kuin terveydenhuollon tai kuntoutuksen matkoihin. Väärinkäytökset työllistävät Kansaneläkelaitosta, sillä niiden seurauksena korvausasia on tarkistettava ja väärin maksettu korvaus on perittävä takaisin. Takaisinperittävät summat ovat usein merkittäviä, jopa kymmeniä tuhansia euroja yksittäisen henkilön kohdalla. Perusteettomasti maksettua etuutta ei useinkaan saada perittyä takaisin. 

Kansaneläkelaitoksen arvioiden mukaan Kela-taksia aktiivisesti väärinkäyttävien henkilöiden lukumäärä on syksyllä 2025 noin 600. Kansaneläkelaitoksen mukaan Kela-taksia väärinkäyttävät henkilöt jatkavat usein taksimatkojen väärinkäyttämistä huolimatta menettelyn seurauksista, kuten korvauksen takaisinperinnästä ja mahdollisesta rikostuomiosta. 

Sairausvakuutuksen matkakorvaukset ovat osa julkisesti tuettujen kyytien kokonaisuutta. Julkisesti tuettujen kyytien kokonaisuus muodostuu sairausvakuutuslain mukaisten matkakorvausten ohella vammaispalvelulain (675/2023) ja sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisista kuljetuksista sekä perusopetuslain (628/1998) mukaisista koulukyydeistä. Julkisesti tuetut kyydit muodostavat kokonaisuuden, jonka tavoitteena on turvata asiakkaiden oikea-aikainen hoitoon ja palveluihin pääsy. 

2.5  Tiedonsaantioikeudet toimeentulotuen käsittelyssä

Toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot ja tarpeellisen suuruisina huomioon otettavat muut perusmenot. Muina perusmenoina korvattavista asumismenoista säädetään toimeentulotukilain 7 a §:ssä ja terveydenhuoltomenoista ja muista menoista toimeentulotukilain 7 b §:ssä. Kansaneläkelaitoksen mukaan väärinkäytösepäilyjen tehokasta selvittämistä edistäisi merkittävästi se, jos Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus pyytää väärinkäytösepäilyn tilanteessa suoraan laskuttajalta tietoja toimeentulotuessa huomioitavista toimeentulotukilain 7 a ja 7 b §:n mukaisista menoista. Tietotarve koskee tilanteita, joissa laskua epäillään väärennetyiksi. Tällä hetkellä tietoja voidaan saada vain sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (2023/703, jäljempänä asiakas-tietolaki) 64 §:ssä mainituilta tahoilta sekä toimeentulotukilain 18 e §:n mukaisesti vuokranantajalta, asunto-osake- tai kiinteistöosakeyhtiöiltä. Esimerkiksi sähköyhtiöltä ei voida tarkistaa sähkölaskun aitoutta ilman asiakkaan suostumusta. 

2.6  Etuudensaajan tosiasiallisen osoitteen ja asumistilanteen sekä mahdollisen ulkomailla oleskelun selvittäminen

Osoitetietoja hyödynnetään selvitettäessä etuuden hakijan tai etuuteen oikeutettujen tosiasiallista asuinpaikkaa. Kansaneläkelaitoksessa tehdään säännöllisesti havaintoja tapauksista, joissa etuutta hakevan perheenjäsenen tai ruokakunnan jäsenen väestötietojärjestelmän mukainen osoite on merkitty noutopostiosoitteeseen (poste restante) pitkiksi ajoiksi, vaikka henkilöt tosiasiassa asuisivat samassa osoitteessa. Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa toisen puolison työllistyessä kyseinen puoliso vaihtaa osoitteensa noutopostiosoitteeseen. Tällä menettelyllä tavoitellaan sitä, etteivät puolison työtulot vaikuttaisi perheelle maksettaviin etuuksiin. Toisaalta noutopostiosoitteen taustalla voi olla myös perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi perheväkivalta, asunnottomuus tai identiteettivarkaudet. 

Kansaneläkelaitoksen mukaan asumisjärjestelyjen tai oleskelupaikan salaaminen voi olla pitkäkestoisesti mahdollista ilman etuuksien maksamiseen liittyviä seuraamuksia. Kansaneläkelaitoksen mukaan tähän ovat syynä puutteet Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantia ja etuuden hakijan ilmoitusvelvollisuutta koskevassa sääntelyssä. 

Etuuslaeissa on säännöksiä etuuden hakijan ja -saajan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvista seikoista. Asianosaisen on myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen myös hallintolain 31 §:n 2 momentin perusteella. Hallintolain ohella etuuslakien ilmoitusvelvollisuutta koskevat erityissäännökset ovat osoittautunut tärkeäksi esimerkiksi väärinkäytösepäilyjä selvitettäessä, sillä siinä on yksilöity ne tiedot ja olosuhteet, joita ilmoitusvelvollisuus koskee. Edellä kerrotuin perustein on katsottu, että myös toimeentulotukilain mukaista tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuutta tulisi täsmentää.  

Taulukko 2: Poste restanten osoitteekseen ilmoittavat asiakkaat Kelassa 3.6.2024 

2.7  Muut tiedonvaihtoa koskevat tarpeet

2.8  Johtopäätökset nykytilasta

Pankki- ja maksutilejä koskeva tiedonsaantioikeus

Kansaneläkelaitoksen oikeudet käsitellä tietoja pankki- ja maksutileistä ja tilitapahtumista perustuvat Kansaneläkelaitosta koskeviin erityislakeihin. Kansaneläkelaitokselle on käytännössä nykyisten toimivaltasäännösten avulla mahdollistettu laaja oikeus saada tilin asiakkuutta koskevia tietoja sekä tilitapahtumatietoja tehtäviensä hoitamiseen. Tietojen käsittelyä koskevat säännökset eivät kuitenkaan ole täsmällisiä ja tarkkarajaisia eikä niissä ole huomioitu käsiteltävien tietojen luonnetta. Säännökset kaipaisivat tarkentamista ja tiedonsaantioikeuksien muotoilussa olisi kiinnitettävä erityistä huomioita siihen, miltä osin tiedoissa on kyse valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisista tiedoista.  

Pankki- ja maksutilejä koskevien kyselyjen käyttöönotto Kansaneläkelaitoksessa ennaltaehkäisisi etuuksien väärinkäytöksiin liittyviä petos- ja väärennösrikoksia sekä etuuksien virheellisiä maksuja. Tilien salaaminen ei olisi enää mahdollista, joten tilien salaamisesta johtuvat petosrikokset eivät olisi enää mahdollisia. Sähköisten tilitapahtumatietojen avulla Kansaneläkelaitos voisi varmistua tietojen muokkaamattomuudesta ja eheydestä. Kyselyjen käyttöönotto parantaisi myös tietosuojan toteutumista Kansaneläkelaitoksen tekemissä rahalaitostiedusteluissa. Kyselyjen käyttöönotto sujuvoittaisi merkittävällä tavalla myös etuuden hakijoiden asiointia Kansaneläkelaitoksen kanssa. Lisäksi kyselyjen käyttöönotto tehostaisi Kansaneläkelaitoksen etuuksien toimeenpanoa. 

Tietojen luovuttaminen sairausvakuutuslain mukaisten matkakorvausten käsittelyssä

Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan taksimatkojen suorakorvausmahdollisuutta käytetään enenevissä määrin väärin. Väärinkäytöksissä on kyse siitä, että vakuutettu käyttää tilausvälityskeskuksen kautta tilaamaansa taksia muuhun kuin terveydenhuollon tai kuntoutuksen matkaan. Sairausvakuutuslain mukaiset korvattavuuden edellytykset eivät siten täyty, mutta vakuutettu on jo suorittanut matkan ja saanut korvauksen suorakorvausmenettelyllä. Kansaneläkelaitos käsittelee palveluntuottajan suorakorvausmenettelyn mukaisen tilityksen kustannuksista. Tässä yhteydessä selviää, että vakuutetun suorittama matka ei täytä sairausvakuutuslain mukaisia korvausedellytyksiä, jolloin Kansaneläkelaitos hylkää suorakorvauksen, mutta väärin perustein maksettujen korvausten kustannuksia ei yleensä saada perittyä takaisin vakuutetulta yrityksistä huolimatta. 

Kansaneläkelaitoksella on jo voimassa olevan sääntelyn perusteella oikeus päättää toimeenpanovaltansa perusteella vakuutetun matkakorvauksen suorittamistavasta. Oikeutta suorakorvausoikeuteen ei ole säädetty subjektiivisena oikeutena. Kansaneläkelaitoksella tulisi kuitenkin olla myös mahdollisuus luovuttaa tilausvälityskeskukselle sellaisen vakuutetun tiedot, jolle Kansaneläkelaitos ei suorita matkakorvausta suorakorvauksena, jotta Kansaneläkelaitos voisi tosiasiassa päättää korvauksen suorittamistavasta. Nykyinen tietojen luovuttamista koskeva sääntely ei mahdollista tätä, jolloin Kansaneläkelaitos ei voi käyttää asiassa toimivaltaansa kuuluvaa oikeutta päättää korvauksen suorittamistavasta ja siten myös estää toistuvien väärinkäytösten jatkumista ja huomattavien väärin perustein maksettujen matkakorvausten kustannusten syntymistä. 

Hakijan tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuus

Asianosaisen on myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen hallintolain 31 §:n 2 momentin perusteella. Hallintolain ohella tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuutta koskevat etuuslakien erityissäännökset ovat osoittautuneet tärkeäksi esimerkiksi väärinkäytösepäilyjä selvitettäessä, sillä niissä on yksilöity ne tiedot ja olosuhteet, joita ilmoitusvelvollisuus koskee. Toimeentulotuen luonteesta viimesijaisena etuutena johtuu, että tuen myöntäjän on saatava kaikki toimeentulotuen käsittelyn kannalta merkittävät tiedot ja selvitykset tuen saajien olosuhteista. Kun toimeentulotukea saatetaan maksaa suhteellisen pitkänkin aikaa ja kun hallinnollisesti saattaa olla tarkoituksenmukaista myöntää toimeentulotukea kuukautta pidemmällekin aikavälille, on myös tarpeellista, että toimeentulotuen saajalla on velvollisuus ilmoittaa olosuhteiden muutoksista, joilla on vaikutusta toimeentulotukeen. Tästä syystä tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuuden sisältöä tulisi selkeyttää. 

Kansaneläkelaitoksen tiedonsaanti- ja luovutusoikeus toimeentulotukilaissa

Kansaneläkelaitoksen nykyiset tiedonsaanti- ja luovutusoikeudet eivät mahdollista tietojen pyytämistä suoraan laskuttajalta tilanteissa, joissa Kansaneläkelaitos olisi havainnut mahdollisen väärennöksen Kansaneläkelaitokselle toimitetussa laskussa. Tällä hetkellä menoja koskevia tietoja voidaan saada vain asiakastietolain 64 §:ssä mainituilta tahoilta sekä toimeentulotukilain 18 e §:n mukaisesti vuokranantajalta, asunto-osake- tai kiinteistöosakeyhtiöiltä. Esimerkiksi sähköyhtiöltä ei voida tarkistaa sähkölaskun aitoutta ilman asiakkaan suostumusta. Tiedonsaanti- ja luovutusoikeutta tulisi laajentaa.  

Lääkärinlausunnot- ja todistukset Kansaneläkelaitoksen etuuksissa

Nykyiset lääkärintodistusten välittämiseen liittyvät menettelyt ovat haasteellisia 

- etuuden hakijan; 

- tietosuojan: 

- lääkärin; 

- työnantajan ja 

- Kansaneläkelaitoksen toimeenpanon näkökulmasta. 

Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeuksia tulisi täsmentää, jotta tulevaisuudessa lääkärintodistuksia- ja lausuntoja voitaisiin nykyistä sujuvammin pyytää Kansaneläkelaitokselle etuuskäsittelyä varten Kannan kysely- ja välityspalvelun kautta. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeutta koskevia säännöksiä toimeentulotukilaissa, yleistä asumistukea koskevassa laissa ja eläkkeensaajan asumistukea koskevassa laissa ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin ja tarkkarajaisemmin Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada rahalaitoksilta tietoja, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten. Lisäksi ehdotetaan säännöksiä, joissa säädettäisiin oikeudesta tehdä näitä tietoja koskevia kyselyjä PMJ-järjestelmän avulla. Kansaneläkelaitoksen toimesta tapahtuva tilitietojen käsittely ei laajenisi esityksen myötä, sillä nämä tiedot on voimassa olevan sääntelynkin perusteella toimitettava etuushakemusten liitteeksi. Ehdotuksen mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada pyynnöstä asian ratkaisemista varten välttämättömät tili-, saldo- ja varallisuustiedot rahalaitoksilta. Nämä tiedot eivät ole valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisia. Lisäksi Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus pyytää rahalaitoksilta välttämättömiä tietoja tilitapahtumista, jollei hakija olisi kieltänyt tietojen pyytämistä. Henkilön yksityiskohtaiset tilitapahtumatiedot rinnastuvat yksityiselämän suojan ydinalueelle kuuluviin arkaluonteisiin tietoihin, joten niitä ei luovutettaisi Kansaneläkelaitoksen käyttöön ilman riittävää ennakollista kontrollia. Ehdotuksen mukaan ennakollisena kontrollina toimisivat välttämättömyysarviointi sekä hakijan oikeus halutessaan kieltää Kansaneläkelaitoksen pääsy arkaluonteisiin tietoihin. Mikäli hakija etuutta hakiessaan käyttäisi kielto-oikeuttaan, tulisi hänen itse esittää tarvittavat selvitykset tilitapahtumista Kansaneläkelaitoksen tekemän pyynnön mukaisesti. Kansaneläkelaitoksella säilyisi voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaava oikeus tehdä rahalaitoskyselyjä myös silloin, jollei riittäviä tietoja ja selvityksiä muutoin saada ja on perusteltua syytä epäillä hakijan antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. 

Sairausvakuutuslain tietojen luovuttamista koskevaa 19 luvun 5 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin säännös tietojen luovuttamisesta matkojen yhdistelyä suorittavalle tilausvälityskeskukselle niiden vakuutettujen osalta, joille matkakorvausta ei suoriteta suorakorvauksena. Ehdotettu tietojen luovutus koskisi niitä tilanteita, joissa Kansaneläkelaitos toimeenpanovaltansa perusteella päättää suorittaa vakuutetun matkakustannuksen korvauksen muulla tavalla kuin suorakorvauksena toistuvien väärinkäytösten vuoksi.  

Toimeentulotukilain 17 §:n mukaista hakijan ilmoitusvelvollisuutta koskevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä nykyistä selkeämmin velvoitettaisiin henkilö toimittamaan tarvittavia selvityksiä talouden erillisyydestä ja oleskelupaikasta. Lisäksi salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevaa toimeentulotukilain 18 e §:ää muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin jatkossa myös tiedon luovuttamisesta Kansaneläkelaitoksen ja toimeentulotuesta korvattavien perusmenojen laskuttajien välillä. Tiedon luovuttaminen koskisi tilanteita, joissa Kansaneläkelaitos epäilee laskua väärennetyksi.  

Sairausvakuutuslain 19 luvun 1 §:n mukaista tiedonsaantioikeutta ehdotetaan täsmennettäväksi. Ehdotettujen muutosten tarkoituksena olisi se, että tarvittavat tiedot olisivat saatavissa Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelyyn nykyistä sujuvammin suoraan Kannan kysely- ja välityspalvelun kautta.  

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Pankki- ja tilitietojen osalta valmistelun aikana on arvioitu seuraavia toteuttamisvaihtoehtoja: 

Hankkeen tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta vaihtoehto 1. olisi ollut tehokkain ja vaikuttavin toteuttamistapa. Valmistelussa päädyttiin kuitenkin edistämään vaihtoehtoa 2., koska siinä on vaihtoehtoa 1. vahvempi ennakkokontrolli arkaluonteisiin tietoihin pääsylle. Myös vaihtoehdot 3. ja 4. ovat yksityisyydensuojan näkökulmasta vahvoja vaihtoehtoja. 3. vaihtoehdossa ongelmalliseksi koettiin se, että se voisi luoda virheellisen käsityksen käsittelyn suostumuksenvaraisuudesta. Suostumusten käyttöön viranomaistilanteissa liittyy tulkinnallisia epäselvyyksiä ja suostumukset saatetaan tulkita käsittelyn perusteeksi myös niissä tilanteissa, joissa käsittely perustuu lakiin. Lisäksi suostumuksen antaminen edellyttäisi hakijalta aktiivisia toimenpiteitä jokaisen hakemuksen yhteydessä. Vaihtoehto 4. ei toteuttaisi hankkeen tavoitteita tehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla, sillä väärinkäytösten ehkäisy jäisi tässä vaihtoehdossa lähes täysin saavuttamatta. Lisäksi 4. vaihtoehdolla ei saavutettaisi säästöjä, sillä malli ei sujuvoittaisi Kansaneläkelaitoksen toimeenpanoa. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

6.1  Yleistä

Hallituksen esityksen luonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 17.12.2025–28.1.2026. Lausuntoa pyydettiin yhteensä 392 taholta, minkä lisäksi kaikilla halukkailla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa Lausuntopalvelu.fi -palvelussa. Määräaikaan mennessä lausuntoja saatiin yhteensä 54 kappaletta. Vastaajista järjestöjä, hyvinvointialueita, ministeriöitä ja muita valtion viranomaisia, toimeenpanoa ja muutoksenhakua edustavia edustajia organisaatioita, kuntia ja muita vastaavia toimijoita oli 47. Yksityisten kansalaisten lausunnoiksi katsottavia lausunnonantajia oli 7. Lausuntoja annettiin lausuntopalvelun sijasta myös sähköpostilla ja Vahva-asianhallintajärjestelmässä. 

6.2  Pankki- ja tilitietoihin liittyvä lausuntopalaute

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi toimeentulotukilaissa, yleisestä asumistuesta annetussa laissa ja eläkkeensaajan asumistuesta annetussa laissa säädettyä Kansaneläkelaitoksen oikeutta saada rahalaitoksilta välttämättömät tiedot käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten. Lisäksi PMJ-lakiin ehdotetaan Kansaneläkelaitosta koskevia säännöksiä. Ehdotetuilla säännöksillä on tarkoitus mahdollistaa Kansaneläkelaitokselle oikeus pyytää etuuksien käsittelemistä varten tarvittavat välttämättömät hakijan tiedot rahalaitoksilta PMJ-järjestelmän avulla. Tiedonsaantioikeus koskisi hakijan lisäksi myös muita tuensaajia eli perheenjäsenen tai avio- tai avopuolison tai samaan ruokakuntaan kuuluvan henkilön tietoja. 

Osa lausunnonantajista kannatti ehdotuksia. 

Oikeusministeriö ja Finanssiala ry kiinnittivät lausunnoissaan huomiota PMJ-järjestelmän tietojen käyttötarkoitussidonnaisuuteen. Oikeusministeriö katsoi, että tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta koskevan arvion kannalta keskeistä on kiinnittää huomiota viidennen rahanpesudirektiivin sekä rahoitustietodirektiivin mukaisiin henkilötietojen käyttötarkoituksiin. Oikeusministeriö katsoi, että jatkovalmistelussa on syytä vielä huolellisesti arvioida, voidaanko kansallisella lailla laajentaa direktiivin nojalla kerättyjen tietojen sallittuja käyttötarkoituksia tai pitää etuuksien toimeenpanoa yhteensopivana käyttötarkoituksena niiden kanssa. 

Finanssiala ry kyseenalaisti lausunnossaan PMJ-järjestelmän hyödyntämisen tarkoituksenmukaisuuden. Finanssiala ry katsoi, etteivät järjestelmän nykyiset sanomarakenteet ja tietosisällöt ole sellaisenaan riittäviä Kansaneläkelaitoksen tarpeisiin. 

Valtiovarainministeriö sen sijaan piti lausunnossaan PMJ-järjestelmän hyödyntämistä esityksen mukaisiin käyttötarkoituksiin hyväksyttävänä. PMJ-laki kuuluu valtiovarainministeriön toimialavastuulle. Valtiovarainministeriö totesi lausunnossaan, että PMJ-järjestelmän käyttötarkoituksia on laajennettu myös muihin kuin rahanpesu - ja rahoitustietodirektiivin mukaisiin käyttötarkoituksiin. Järjestelmään on lisätty kansallisen sääntelytarpeen takia uusi toiminnallisuus. 

Esityksen mukaan yhtenä arkaluonteisiin tilitapahtumatietoihin pääsyn ennakollisena kontrollina toimisi hakijan oikeus halutessaan kieltää Kansaneläkelaitoksen pääsy arkaluonteisiin tilitapahtumatietoihin. Osa lausunnonantajista katsoi, että kielto-oikeuden tulisi koskea kaikkia Kansaneläkelaitokselle välitettäviä tietoja. Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota siihen, että esityksen mukaan hakija käyttäisi kielto-oikeutta muiden tuensaajien puolesta. Osa lausunnonantajista katsoi, että kielto-oikeus tulisi ulottaa koskemaan muitakin tuensaajia. Useat lausunnonantajat kiinnittivät lausunnoissaan huomiota Kansaneläkelaitoksen pankki- ja tilitietoja koskevan tiedonantovelvollisuuden sisältöön sekä tiedottamisen toteuttamiseen käytännössä. Oikeuskansleri katsoi lausunnossaan, että esityksestä tulisi ilmetä tarkemmin, miten muille tuensaajille ilmoitetaan tietojen hankkimisesta, voivatko he käyttää kielto-oikeutta ja miten Kansaneläkelaitos informoi ja ohjeistaa muita tuensaajia.  

Lausunnoilla olleessa esitysluonnoksessa ehdotettiin, että hakijan kielto-oikeudesta huolimatta Kansaneläkelaitoksella olisi kuitenkin oikeus tehdä tilitapahtumatietoja koskevia kyselyjä PMJ-järjestelmän avulla myös silloin, jollei riittäviä tietoja ja selvityksiä muutoin saada ja on perusteltua syytä epäillä hakijan antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Oikeusministeriö huomautti, että perusteluista ei käy ilmi, miten tiedot luovuttava taho voi varmistua tilitapahtumaa koskevan Kansaneläkelaitoksen tietopyynnön viimesijaisuudesta. Lisäksi oikeusministeriö totesi, että viimesijaisen rahalaitostiedusteluoikeuden vuoksi kielto-oikeus vaikuttaisi jäävän varsin rajalliseksi ja sillä saattaisi olla vain lykkäävä vaikutus. Myös oikeuskansleri katsoi lausunnossaan, että säännösehdotuksen monimutkaisuuden vuoksi hakijan kielto-oikeuden sisältö ei ilmene siitä yksiselitteisesti.  

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia katsoi, että esityksen perusteella jäi epäselväksi, missä määrin esityksessä on kyse säännösten täsmentämisestä, ja missä määrin tiedonsaantioikeuksien laajentamisesta. Lisäksi epäselväksi jäi se, miten Kansaneläkelaitoksessa suhtaudutaan siihen, että hakija peittää toimittamistaan tilitapahtumista tietoja ja miten tietojen peittäminen vaikuttaisi tietojen luotettavuuteen. 

Oikeusministeriö katsoi lausunnossaan, että jatkovalmistelussa tulisi vielä arvioida ehdotetun tiedonsaantioikeussääntelyn edellytyksiä. Ehdotetussa muodossa sääntely muodostuisi voimassa olevaa sääntelyä väljemmäksi. Oikeusministeriö katsoi, että jatkovalmistelussa ehdotuksen hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden arviointi tulisi laajentaa koskemaan hakijan ohella muitakin tuensaajia.  

Oikeusministeriö huomautti ehdotettujen säännösten muotoilun ja momenttijaon eroavaisuuksista. Oikeusministeriö katsoi, että jatkovalmistelussa tulisi lisäksi vielä arvioida teknistä käyttöyhteyttä koskevien säännösten tarpeellisuutta. Lisäksi oikeusministeriö katsoi, että kyselyjen ajallista ulottuvuutta koskevia perusteluita tulisi jatkovalmistelussa täydentää. 

Ahvenanmaan maakunnan hallitus totesi lausunnossaan, että Ahvenanmaan sosiaaliviranomaisilla tulee olla sama oikeus salassa pidettäviin tietoihin kuin Kansaneläkelaitoksella. Ahvenanmaalla kunnallisliitto Kuntien sosiaalipalvelu ry (Kommunernas socialtjänst) vastaa kaikkien toimeentulotukimuotojen käsittelystä. Toimeentulotuki ja yleinen asumistuki kuuluvat maakunnan lainsäädäntövallan piiriin. Eläkkeensaajan asumistuki ja PMJ-järjestelmä sen sijaan kuuluvat valtakunnan lainsäädäntövallan piiriin. Valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat säännökset tulevat suoraan sovellettaviksi Ahvenanmaalla. 

Valtiovarainministeriö totesi lausunnossaan, että julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, tiedonhallintalaki) 8 §:n 2 momentin mukaan toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava 5 §:n 3 momentin mukainen arviointi, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin. 

Lausuntojen johdosta todetaan seuraavaa. Lausuntopalautteen perusteella esityksen vaikutuksia, säännöskohtaisia perusteluita ja säätämisjärjestysosiota on täydennetty siten, että hakijan ja muiden tuensaajien asema käy niistä selvemmin ilmi. Ehdotetuissa säännöksissä on huomioitu myös Ahvenanmaan lainsäädäntövalta säännöskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla. Lisäksi lausuntopalautteen perusteella Kansaneläkelaitoksen tiedonantovelvollisuutta laajennettiin siten, että se käsittää myös velvollisuuden tiedottaa tietojen toimittamisen eri vaihtoehdoista ja niiden seurauksista. Lausuntopalautteen perusteella tiedonsaantipykälien rakennetta selkeytettiin jakamalla 2. lakiehdotuksen 42 § ja 3. lakiehdotuksen 43 § useampaan momenttiin. Lausuntopalautteen perusteella esityksestä poistettiin teknistä käyttöyhteyttä koskevat säännösehdotukset tarpeettomina. Tarpeettomina poistettiin lausunnoilla olleen luonnoksen 1. lakiehdotuksen 18 i §, 2. lakiehdotuksen 42 a § ja 3. lakiehdotuksen 43 a §. Tiedonhallintalain 8 §:n mukainen tiedonhallinnan muutosten arviointi on lisätty esitykseen. 

6.3  Matkakorvauksiin (Kela-taksit) liittyvä lausuntopalaute

Esitysluonnoksen 5. lakiehdotuksessa sairausvakuutuslain 19 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohtaa ehdotettiin muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin säännös Kansaneläkelaitoksen oikeudesta luovuttaa matkojen yhdistelyä suorittavalle tilausvälityskeskukselle niiden vakuutettujen nimet ja henkilötunnukset, joille matkakorvausta ei suoriteta suorakorvauksena. Tietojen luovutus koskisi niitä tilanteita, joissa korvausta ei makseta suoraan palveluntuottajalle toistuvien väärinkäytösten vuoksi. 

Useat lausunnonantajat kannattivat toistuviin väärinkäytöksiin puuttumista ehdotetulla tavalla. Osa ehdotusta kannattaneista lausunnonantajista piti tärkeänä sitä, että ehdotus koskisi vain korvauksen maksutapaa eikä siten rajoittaisi vakuutetun oikeutta matkakorvaukseen. 

Osa lausunnonantajista katsoi, että ehdotus voisi heikentää asiakkaiden hoitoon pääsyä ja arkista asiointia. Kela-taksia käyttävät henkilöt ovat usein haavoittuvassa asemassa. Lausuntojen mukaan lainsäädäntöä kehitettäessä tulisi selvittää sitä, tukeeko nykyinen etuusjärjestelmä riittävästi taksilla tapahtuvaa arkipäivän asiointia.  

Useat lausunnonantajat katsoivat, että ehdotettu malli aiheuttaisi liikenteenharjoittajille kohtuuttomia tappioita. Tappioiden muodostuminen koskisi niitä tilanteita, joissa matkan maksutavaksi valittaisiin lasku ja lasku jätettäisiin maksamatta. Tällä hetkellä Kela-taksiyrittäjillä on velvollisuus hyväksyä maksutavaksi lasku. Mikäli lasku jää maksamatta, jää matkan omavastuuosuus taksiyrittäjän tappioksi. Useat lausunnonantajat katsoivat, että ehdotetussa mallissa koko matkan hinta jäisi taksiyrittäjän tappioksi. Taloudellinen riski laskun maksamatta jättämisestä olisi siten huomattava. Osa lausunnonantajista ehdotti niin kutsuttua Ruotsin mallia, jossa matkan omavastuu siirrettäisiin Kansaneläkelaitoksen perittäväksi, jolloin Kansaneläkelaitos voisi kuitata perittävän summan muista maksussa olevista etuuksista. 

Osa lausunnonantajista katsoi, että maksutavan muutoksen perusteiden, keston ja menettelyn tulisi olla täsmällisesti määriteltyjä ja ennakoitavia. Osa lausunnonantajista katsoi, että korvauksen maksutavasta tulisi antaa hallintopäätös. Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota myös siihen, että ehdotuksen mukaan tieto korvauksen maksutavasta annettaisiin asiakkaalle vasta tilausvälityskeskuksen kautta siinä vaiheessa, kun asiakas on tilaamassa Kela-taksia. Näissä lausunnoissa katsottiin, että tiedottamisvelvollisuuden tulisi olla Kansaneläkelaitoksella. 

Oikeusministeriö katsoi lausunnossaan, että esitysluonnoksen perusteluista ei ilmennyt se, mihin sääntelyyn Kansaneläkelaitoksen harkintavalta suorakorvauksen osalta perustuisi. Oikeusministeriön näkemyksen mukaan toimivalta ei voisi perustua esitysluonnoksessa ehdotettuun tiedonluovutusta koskevaan säännökseen.  

Oikeusministeriö ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia kiinnittivät lausunnoissaan huomiota ehdotettuun tiedonluovutussääntelyyn. Lausuntojen mukaan jatkovalmistelussa tulisi arvioida ehdotetun tiedonluovutussäännöksen oikeasuhtaisuutta ja hyväksyttävyyttä.  

Lausuntojen johdosta todetaan seuraavaa. Lausuntopalautteen perusteella esityksen nykytilan kuvausta, vaikutustenarviointia, säännöskohtaisia perusteluita ja säätämisjärjestysperusteluita on täydennetty. Muilta osin lausuntopalaute ei antanut aihetta muuttaa tai täydentää hallituksen esitystä. Merkittävä osa lausuntopalautteesta koski taksimatkojen kilpailutukseen liittyviä ja Kansaneläkelaitoksen toimeenpanon piiriin kuuluvia seikkoja. Kilpailutus ja muut sairausvakuutuksesta korvattavien taksimatkojen toimeenpanoon liittyvät asiat kuuluvat Kansaneläkelaitoksen toimivaltaan, eikä niihin siten voida ottaa kantaa hallituksen esityksessä tai lainsäädännössä. Nämä lausunnoissa esiin tuodut seikat on kuitenkin saatettu Kansaneläkelaitoksen tietoon. Omavastuun perinnän siirtäminen Kansaneläkelaitokselle olisi sekä lainsäädännöllisesti että tietojärjestelmien kannalta iso muutos, joka vaatisi oman esiselvityksensä. Asiaa aiemmin selvitettäessä omavastuiden perintään liittyvää muutosehdotusta ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena. Asia ja siihen liittyvät näkökohdat ovat kuitenkin tiedossa sosiaali- ja terveysministeriössä.  

6.4  Toimeentulotuessa huomioitavia laskuja koskevaan Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeuteen liittyvä lausuntopalaute

Esitysluonnoksen 1. lakiehdotuksessa toimeentulotukilain 18 e §:ään ehdotettiin lisättäväksi Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeus toimeentulotuesta korvattavien perusmenojen laskuttajilta. Tiedonsaantioikeus koskisi tilanteita, joissa Kansaneläkelaitos selvittäisi väärinkäytösepäilyä ja olisi havainnut mahdollisen väärennyksen Kansaneläkelaitokselle toimitetussa laskussa.  

Useat lausunnonantajat kannattivat ehdotettua muutosta.  

Osa lausunnonantajista huomautti, että laskun tiedoista voisi ilmetä arkaluonteisia tietoja. Oikeusministeriö puolestaan kiinnitti huomiota siihen, että Kansaneläkelaitoksen pyytäessä laskun tietoja laskuttajalta, se samalla luovuttaisi laskuttajalle salassa pidettäväksi säädetyn tiedon henkilön asiakkuudesta. Oikeusministeriö ja eduskunnan oikeusasiamies katsoivat, että säätämisjärjestysperusteluissa tulisi arvioida ehdotetun säännöksen oikeasuhtaisuutta tai hyväksyttävyyttä sekä sen suhdetta perustuslakivaliokunnan salassa pidettävän tiedon luovuttamista koskevaan lausuntokäytäntöön.  

Lausuntopalautteen perusteella esityksen vaikutustenarviointia ja säätämisjärjestysperusteluita on täydennetty. 

6.5  Toimeentulotuen hakijan tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuuteen liittyvä lausuntopalaute

Esitysluonnoksen 1. lakiehdotuksessa toimeentulotukilain 17 §:n 3 momentin säännöstä ehdotettiin muutettavaksi siten, että siinä nykyistä selkeämmin velvoitettaisiin tuen hakijat ja muut asianosaiset toimittamaan tarvittavia selvityksiä talouden erillisyydestä ja oleskelupaikasta.  

Useat lausunnonantajat kannattivat velvollisuuksien selkeyttämistä. Lausunnoissa kannatettiin myös sitä, että ehdotetun muutoksen myötä yhteistaloutta koskeva arviointi tulisi tehdä sukupuolineutraalisti.  

Kansaneläkelaitos katsoi lausunnossaan, että yleisessä asumistuessa ja eläkkeensaajan asumistuessa olisi vastaavalla tavalla tarvetta ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten tarkentamiselle. 

Osa lausunnonantajista kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että ehdotettu muutos voisi lisätä hakijan selvitys- ja todistustaakkaa. 

Oikeusministeriö katsoi, että jatkovalmistelussa tulisi vielä arvioida ehdotetun muutoksen tarpeellisuutta. 

Kansaneläkelaitos esitti lausunnossaan ehdotuksen säännöskohtaisia perusteluja täydennettäviksi siten, että perusteluissa mainittaisiin merkittävien tietojen sijaan välttämättömät tiedot sekä lisäämällä välttämättömiin tietoihin ja selvityksiin tuen saajien olosuhteiden lisäksi myös tulot ja varat. Lisäksi Kansaneläkelaitos esitti perusteluihin täydennettäväksi, että erilaisissa tilanteissa tuen maksajan on arvioitava sitä, onko tosiasiallisesti kysymyksessä yhteistalous tai toimeentulotukilain mukainen perhe. 

Lausuntojen johdosta todetaan seuraavaa: Esityksen vaikutustenarviointia on täydennetty lausuntopalautteen perusteella. Lisäksi ehdotuksen säännöskohtaisiin perusteluihin on tehty Kansaneläkelaitoksen lausunnossa esitetyt täydennykset. Muilta osin lausuntopalaute ei antanut aihetta muuttaa tai täydentää hallituksen esitystä. 

6.6  Lääkärinlausuntoja- ja todistuksia koskevan tiedonsaantioikeuden tarkentamiseen liittyvä lausuntopalaute

Esitysluonnoksen 5. lakiehdotuksessa sairausvakuutuslain 19 luvun 1 §:ään ehdotettiin lisättäväksi uusi säännös Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada lääkäreiltä, terveydenhuollon ammattihenkilöiltä sekä terveydenhuollon toimintayksiköltä etuuden ratkaisemiseksi välttämättömät lausunnot tai todistukset. Ehdotettujen muutosten tarkoituksena olisi se, että tarvittavat tiedot olisivat saatavissa Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelyyn nykyistä sujuvammin suoraan Kannan kysely- ja välityspalvelun kautta. 

Useimmat lausunnonantajat kannattivat ehdotusta. Kysely- ja välityspalvelun hyödyntämisen katsottiin vähentävän hakijoiden asiointitaakkaa, nopeuttavan etuuden käsittelyä sekä parantavan tietosuojaa- ja turvaa verrattuna nykyisiin paperisiin ja monikanavaisiin toimitustapoihin. 

Osa lausunnonantajista katsoi, että lääkärintodistusten- ja lausuntojen välittäminen suoraan Kansaneläkelaitokselle kaventaisi ihmisen hallintaa omiin tietoihinsa ja murentaisi ennakollista kontrollia arkaluonteisten tietojen käsittelyssä. Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota siihen, ettei lääkärinlausuntojen- ja todistusten välittämiseen esitetty pankki- ja tilitietojen välityksen yhteyteen ehdotettua kielto-oikeutta. Lausunnoissa kiinnitettiin myös huomiota siihen, ettei etuuden hakijalle annettaisi ensiksi itse mahdollisuutta toimittaa tarvittavia tietoja. Lisäksi osa lausunnonantajista huomautti, ettei esityksestä käynyt ilmi se, edellyttääkö tiedon luovuttaminen rekisterinpitäjän harkintaa vai onko säännöksessä yksilöity tarpeelliset tiedot niin yksilöidysti, että ne voidaan luovuttaa ilman tapauskohtaista harkintaa. Lausunnoissa korostettiin myös hakijan oikeutta tarkistaa kirjatut tiedot ja tarvittaessa oikaista asiakirjoissa olevat virheet. 

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että muutos on merkittävä verrattuna nykyiseen lähtökohtaan, jossa etuuden hakija itse toimittaa asiakirjat Kansaneläkelaitokselle. Oikeuskansleri katsoi, että esityksessä tulisi arvioida erityisesti ehdotuksen vaikutuksia etuuden hakijan ennakollisen ja jälkikäteisen oikeusturvan kannalta ja ottaa tarkemmin kantaa siihen, miten hakijan oikeudet tulisivat turvatuiksi perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. 

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia totesi lausunnossaan, että pääsääntöisesti henkilöllä tulisi itsellään olla mahdollisuus toimittaa arkaluonteiset tietonsa, kuten esimerkiksi terveystiedot, hakemuksensa liitteeksi tai vaihtoehtoisesti antaa suostumus tietojen välittämiseen. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia katsoi, että esityksen vaikutuksenarviointi oli puutteellinen etuuden hakijoihin kohdistuvien vaikutusten osalta. 

Oikeusministeriö huomautti lausunnossaan, että esitysluonnoksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan säännöksen nojalla pyydettävät todistukset ja lausunnot olisivat välttämättömiä etuuden ratkaisemiseksi, mutta välttämättömyys ei käynyt ilmi ehdotettavasta säännöksestä. Lisäksi oikeusministeriö kiinnitti huomiota siihen, ettei säätämisjärjestysperusteluissa arvioitu ehdotettavan säännöksen suhdetta perustuslakivaliokunnan salassa pidettävän tiedon luovuttamista koskevaan lausuntokäytäntöön tai tietosuojasääntelyn edellytyksiin. Oikeusministeriö katsoi, että jatkovalmistelussa ehdotettua säännöstä ja sen perusteluja tulisi täydentää näiltä osin. 

Oikeuskansleri huomautti, että esityksessä ei ole tuotu esiin, sovelletaanko sairausvakuutuslain 19 luvun 1 §:ään esitettyyn uuteen 6 momenttiin myös saman luvun 12 §:ssä lausuntopalkkioiden maksuttomuudesta säädettyä. 

Lausuntojen johdosta todetaan seuraavaa. Esityksen vaikutuksia, ehdotettua säännöstä, säännöskohtaisia perusteluja ja säätämisjärjestysosiota on täydennetty lausuntopalautteen perusteella. 

6.7  Muihin toteuttamisvaihtoehtoihin liittyvä lausuntopalaute

Jaksossa 5.1 on kuvattu pankki- ja tilitietojen osalta neljä erilaista toteuttamisvaihtoehtoa. Näistä neljästä vaihtoehdosta perusvalmistelussa on päädytty edistämään 2. vaihtoehtoa, jossa arkaluonteisiin tietoihin pääsy edellyttäisi sitä, ettei hakija ole kieltänyt tietojen kysymistä.  

Kansaneläkelaitos kannatti lausunnossaan 1. vaihtoehtoa, johon ei sisältynyt kielto-oikeutta. Kansaneläkelaitos katsoi, että hakijan informointi etuuden hakemisen yhteydessä olisi ollut riittävä toimenpide. Kansaneläkelaitoksen mukaan kielto-oikeuden riskinä on se, että oikeutta käyttäisivät juuri ne asiakkaat, joilla etuuden hakemiseen liittyy vilpillistä toimintaa. Kansaneläkelaitos katsoi, että jatkossa on syytä seurata kielto-oikeuden käyttöä, jotta muutoksen tavoitteet toteutuisivat riittävällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. 

Osa lausunnonantajista katsoi, että kielto-oikeuden sijaan Kansaneläkelaitoksen tulisi pyytää suostumusta. Myös oikeusministeriö katsoi lausunnossaan, että kielto-oikeuden ulottuvuus jäisi rajatummaksi kuin suostumuksen. 

Lausuntojen johdosta todetaan seuraavaa. Lausuntopalautteen perusteella esityksen vaikutuksia, säännöskohtaisia perusteluita ja säätämisjärjestysosioita on tarkennettu siten, että esityksestä käy paremmin ilmi kiellon merkitys ja vaikutukset asiakkaan asemaan. Muilta osin lausuntopalaute ei antanut aihetta muuttaa tai täydentää hallituksen esitystä. 

6.8  Vaikutusten arviointiin liittyvä lausuntopalaute

Osa lausunnonantajista huomautti siitä, ettei muutosten vaikutuksia väärinkäytösten ja virheellisten maksujen vähenemiseen ole voitu ennustaa luotettavasti, ja että arviot sisältävät siten epävarmuutta. Osa lausunnonantajista huomautti etuusmenovaikutuksia koskevien arvioiden keskeneräisyydestä ja siitä, ettei toimeentulotuen alikäytön vähenemisen vaikutuksia etuusmenoihin arvioitu esityksessä lainkaan. Osa lausunnonantajista katsoi, että ehdotukset saattaisivat vaikuttaa etuuden, kuten esimerkiksi asumistuen, tasoon. Poliisihallitus huomautti, että vaikutusten arvioinnin yhteydessä ei ole arvioitu mahdollisia vaikutuksia poliisin toimintaan eli lähinnä poliisin esitutkintaan mahdollisten väärinkäytöshavaintojen lisääntyessä.  

Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy ja hyvinvointialueet katsoivat lausunnoissaan, että esityksen mukaan ehdotetuilla muutoksilla ei olisi välittömiä vaikutuksia hyvinvointialueiden ja Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimintaan. Välillisiä vaikutuksia voisi aiheutua kuitenkin vähäisessä määrin. 

Finanssiala ry katsoi lausunnossaan, että ehdotettu pankki- ja tilitietoja koskeva sääntely todennäköisimmin aiheuttaisi merkittävää manuaalista lisätyötä sekä Kansaneläkelaitokselle että pankeille. 

Osa lausunnonantajista katsoi vaikutustenarvioinnin olleen puutteellista erityisesti väärinkäytöksiin kohdistuvien vaikutusten osalta, mikä vaikeutti ehdotusten suhteellisuuden arvioimista. Näin ollen jää epäselväksi, onko ehdotettujen toimien laajuus ja kohdentuminen oikeassa suhteessa ilmiön laajuuteen. Osassa lausuntoja esityksen katsottiin lisäävän asiakkaisiin kohdistuvaa valvontaa ja epäluottamusta. Lisäksi osassa lausuntoja asiakkaan toimittamien hakemusten liitteiden vähentymisen katsottiin vähentävän asiakkaan omaa toimijuutta asiassaan.  

Oikeusministeriö kiinnitti huomiota siihen, että eduskunta on juuri hyväksynyt hallituksen esityksellä (HE 116/2025 vp) eduskunnalle esitetyt lait toimeentulotuesta annetun lain, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 64 §:n ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 10 §:n muuttamisesta. Hyväksytyillä säännöksillä on juuri muutettu esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen toimeentulotukihakemuksen ratkaisemiseksi säädettyä tiedonsaantioikeutta rahalaitoksilta, jota ehdotetaan nyt jälleen muutettavaksi. Muutosten tekeminen osissa vaikeuttaa kokonaisuuden vaikutusten arviointia. 

Lausuntojen johdosta todetaan seuraavaa. Lausuntopalautteen perusteella vaikutusarvioita on tarkennettu. Muilta osin lausuntopalaute ei antanut aihetta muuttaa tai täydentää hallituksen esitystä. Kokonaisuutena arvioiden esitetyt lakiehdotukset eivät lisäisi etuuksia koskevia takaisinperintöjä tai väärinkäytösepäilyjä, sillä ehdotettavien toimenpiteiden on arvioitu ehkäisevän ja vähentävän väärinkäytösten ja virheellisten maksujen syntymistä. Ehdotuksilla ei myöskään ole vaikutuksia lainmukaisesti maksettavien etuuksien tasoon. 

6.9  Muu lausuntopalaute

Useat lausunnonantajat huomauttivat havaittujen väärinkäytösten vähäisestä määrästä ja siitä, että etuuksien takaisinperinnät johtuvat useimmiten muista syistä kuin hakijan väärinkäytöksistä. Ehdotetut keinot eivät näiden lausuntojen mukaan ole oikeasuhtaisia väärinkäytösten vähäiseen määrään nähden. 

Osa lausunnonantajista katsoi esityksen merkitsevän huomattavaa viranomaisvalvonnan laajenemista. 

Oikeuskansleri katsoi lausunnossaan, että väärinkäytösepäilyjen selvittämisessä tai rikosten ehkäisyssä ei ole kyse Kansaneläkelaitokselle Kansaneläkelaitoksesta annetussa laissa (731/2001) säädetystä tehtävästä. Oikeuskansleri katsoi, että esityksestä tulisi ilmetä nykyistä tarkemmin, mihin lainsäädäntöpohjaan Kansaneläkelaitoksen tehtävän väärinkäytösten selvittäjänä katsotaan perustuvan. Lisäksi oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että tietojenvaihdon mahdollistavalla lainsäädännöllä on merkittävä vaikutus myös laajemman automaattisen päätöksenteon mahdollistavien automaattisten järjestelmien kehittämisessä. Esitystä tulisi tarkastella monipuolisemmin Kansaneläkelaitoksen asiakkaiden oikeuksien toteutumisen kannalta myös tästä näkökulmasta erityisesti, jos on odotettavissa, että rahalaitostiedustelujen tekemisestä olisi tulossa rutiininomainen vaihe kaikissa niissä etuushakemuksissa, joissa se olisi lain mukaan mahdollista.  

Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia katsoivat lausunnossaan, että hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluiden lopussa on perusteltava nykyistä tarkemmin, miksi perustuslakivaliokunnan lausunto on tarpeen kertomalla ne perustuslain 10 §:n tulkintakysymykset, joihin perustuslakivaliokunnan on tarpeen ottaa kantaa. 

Ahvenanmaan maakunnan hallitus huomautti lausunnossaan, että lausuntoa varten toimitettu ruotsinkielinen aineisto sisältää vain yhteenvedon esityksen pääasiallisesta sisällöstä sekä ehdotetun lakitekstin, joten maakunnan hallitukselle ei varattu mahdollisuutta täysimääräiseen lausuntoon. Ruotsinkielisestä hallituksen esitysluonnoksesta puuttui nykytilan kuvaus, tavoitteet, ehdotusten vaikutusarviointi, monilukuiset vaihtoehtoiset toimintatavat kokonaisuudessaan, mikä ei mahdollistanut maakunnan hallituksen kokonaisnäkemyksen muodostamista esityksestä. Maakunnan hallitus katsoi, että valtakunta ei tältä osin täytä Ahvenanmaan itsehallintolain 38 §:stä johtuvia velvoitteita. Esitys koskee sekä Ahvenanmaan että valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia aloja.  

Lausuntojen johdosta todetaan seuraavaa. Kansaneläkelaitoksen toimivalta ja tehtävät väärinkäytösten ja virheellisten maksujen osalta on kuvattu nykytilaa kuvaavassa jaksoissa 2.1 ja 2.2. Lausuntopalauteen perusteella kuvaus on lisätty myös osaksi säätämisjärjestysosiota, jaksoon 10.8. Esityksen säätämisjärjestysosiota on täydennetty muiltakin osin lausuntopalautteen perusteella. Automaattisten päätösten osalta todetaan, että esityksen ehdotuksilla ei ole vaikutusta hallintolain 8 b luvussa säädettyyn automaattisten päätösten käyttöalaan. Hallintolain 53 e §:n mukaan viranomainen voi ratkaista automaattisesti vain sellaisen asian, johon ei sisälly seikkoja, jotka edellyttävät tapauskohtaista harkintaa, tai johon sisältyvät tapauskohtaista harkintaa edellyttävät seikat virkamies tai muu asian käsittelijä on arvioinut. Tietojenvaihtoon liittyvät lakimuutokset eivät laajenna laissa sallittua automaattisten päätösten käyttöalaa. Tietopohja edesauttaa sen sijaan osittaisen automaation hyödyntämistä. Osittainen automaatio tarkoittaa automaattisen tietojenkäsittelyn hyödyntämistä siten, että ratkaisun tarkastaa ja hyväksyy luonnollinen henkilö. Kansaneläkelaitos on hyödyntänyt osittaista automaatiota toiminnassaan 1960-luvulta lähtien. Esityksen vaikutukset Kansaneläkelaitoksen toimeenpanoon ja asiakkaiden asiointiin on kuvattu jaksossa 4. Ehdotukset eivät poista hakijalta asioinnin, eli hakemuksen jättämisen, tarvetta. Rahalaitoksia koskevien ehdotusten osalta todetaan se, että niiden tarkoituksena ei ole muuttaa tiedonkeruun käytänteitä nykytilasta eli laajentaa niitä tilanteita, joissa tietoja pyydetään, tai tarkastelujaksoa, jolta tiedot pyydetään. Nämä menettelyt vaikuttavat nykytilan kuvauksen perusteella olevan pääosin hyvin vakiintuneita. 

Muilta osin lausuntopalaute ei antanut aihetta muuttaa tai täydentää hallituksen esitystä. 

6.10  Jatkovalmistelu

Lausuntopalautteen jälkeisessä jatkovalmistelussa lausunnoilla ollutta esitysluonnosta on muutettu ja täydennetty monin tavoin muun muassa yleisperustelujen, vaikutusten arvioinnin, säännöskohtaisten perustelujen ja pykäläehdotusten osalta. Tarkemmin sitä, miltä osin lausuntopalaute on minkäkin ehdotuksen kohdalla johtanut esityksen muuttamiseen tai täydentämiseen, on kuvattu edellä otsikkojen 6.2–6.9 alla.  

6.11  Oikeuskanslerin ennakkotarkastusmuistio

Oikeuskansleri on ottanut hallituksen esityksen ennakkotarkastettavakseen.  

Ennakkotarkastusmuistion mukaan esityksen suhdetta perustuslakiin koskevaa osiota on täydennetty laajasti lausuntokierroksen jälkeen. Jaksossa 10.4.1 on arvioitu Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisujen C-817/19 ja C-175/20 soveltuvuutta esitettyihin säännöksiin. Ennakkotarkastusmuistion mukaan esityksessä tulisi tuoda perusteellisemmin esiin ne päätelmät, joiden perusteella esitettyihin johtopäätöksiin ratkaisujen johdosta on päädytty. Lisäksi perustuslakivaliokunnan perustuslaissa säädetyt tehtävät huomioon ottaen perustuslakivaliokunnalle esitetty kysymyksenasettelu tulisi muotoilla siten, että siinä yksilöidään perustuslain tulkintakysymykset niin, että ne vastaavat paremmin perustuslakivaliokunnan tehtäviä. Esityksen suhdetta perustuslakiin koskevassa arviossa olisi yksilöitävä selvemmin ne ehdotukseen sisältyvät säännökset, jotka perustuslain tai oikeuskäytännön valossa vaikuttavat tulkinnanvaraisilta tai periaatteellisesti merkityksellisiltä. Lisäksi ennakkotarkastusmuistiossa kiinnitettiin huomiota 4. lakiehdotuksen 3 §:n 11 kohdassa viitattuihin pykäliin.  

Muistion johdosta säätämisjärjestysosiota täydennettiin. Lisäksi 4. lakiehdotuksen 3 §:n 11 kohdassa viitatut pykälät korjattiin.  

7.1  Laki toimeentulotuesta

17 §.Hakijan tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädetään tuen hakijan, hänen perheenjäsenensä ja elatusvelvollisensa sekä myös huoltajansa ja edunvalvojansa tietojenantovelvollisuudesta. Toimeentulotuen luonteesta viimesijaisena etuutena johtuu, että tuen myöntäjän on hankittava ja saatava kaikki toimeentulotuen käsittelyn kannalta välttämättömät tiedot ja selvitykset tuen saajien olosuhteista, tuloista ja varoista. Kun toimeentulotukea saatetaan maksaa suhteellisen pitkänkin aikaa ja kun hallinnollisesti saattaa olla tarkoituksenmukaista myöntää toimeentulotukea kuukautta pidemmällekin aikavälille, on myös tarpeellista, että toimeentulotuen saajalla on velvollisuus ilmoittaa olosuhteiden muutoksista, joilla on vaikutusta toimeentulotukeen. Tästä velvollisuudesta on säädetty voimassa olevan pykälän 2 momentissa. 

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä nykyistä selkeämmin velvoitettaisiin 1 momentissa tarkoitettu henkilö toimittamaan tarvittavia selvityksiä.  

Ehdotetun 3 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu henkilö olisi lisäksi tarvittaessa velvollinen esittämään selvitystä talouden erillisyydestä ja oleskelupaikasta. Voimassa olevan 3 momentin perusteluiden Hallituksen esitys HE 217/1997 vp, s. 25. mukaan selvitystilanne koskee tilanteita, joissa eri sukupuolta olevien henkilöiden oletetaan olevan avoliitossa. Heteronormatiivisen avoliitto-olettaman ongelmallisuuden vuoksi todetaan, että tässä esityksessä ehdotettu 3 momentti koskisi henkilöiden sukupuolesta riippumatta kaikkia niitä tilanteita, joissa henkilöiden oletetaan olevan avoliitossa. Tarvittaessa 1 momentissa tarkoitetuilta henkilöiltä on pyydettävä selvitystä siitä, onko kyseessä avoliitto. Tällä on vaikutusta toimeentulotukilaskelman laatimiseen ja tuen määrään. 

Toimeentulotukihakemuksen ratkaisemista varten tuen maksajan on selvitettävä yhteistaloudessa asuvat henkilöt sekä se, kuuluvatko henkilöt samaan perheeseen. Toimeentulotuki myönnetään koko perheelle ja toimeentulotuen määrään vaikuttavat kaikkien perheenjäsenten tulot ja varat sekä menot. Jokaiselle perheenjäsenelle kuuluu myös oma toimeentulotuen perusosansa. Toimeentulotukilain 3 §:n mukaan perheellä tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia vanhempia, vanhemman alaikäistä lasta, aviopuolisoita sekä kahta henkilöä, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa. Toimeentulotukea myönnettäessä kaikkia perheenjäseniä pidetään toimeentulotuen saajina tuen maksamispäivästä lukien. Erilaisissa tilanteissa tuen maksajan on arvioitava sitä, onko tosiasiallisesti kysymyksessä yhteistalous tai toimeentulotukilain mukainen perhe. Tarvittaessa asiakkaalta tulee pyytää lisäselvityksiä yhteistaloudesta tai avoliitosta. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon esimerkiksi seuraavia seikkoja: asunnon koko, yhdessä asumisen kesto, keskinäiset tilisiirrot, muut asunnossa asuvat henkilöt, yhteinen asumishistoria, yhteiset lapset, erillään ilmoitetun asumisen tai puolison poste restante-merkinnän aikana syntyneet lapset, vuokrasopimuksesta ja vuokranmaksusta saadut selvitykset sekä muista asumisolosuhteista saadut tiedot. 

Toimeentulotukilain 27 §:n mukaisesti toimeentulotuki myönnetään vain Suomessa vakinaisesti oleskelevalle hakijalle tai perheelle. Oleskelun tosiasiallinen luonne on selvitettävä yksilöllisesti jokaisen hakijan kohdalla. Oleskelun tosiasiallista luonnetta selvitettäessä tuen maksajan tulee vaatia ja saada selvitystä esimerkiksi hakijan ja tämän perheen olosuhteista, asumisesta, perheestä ja työskentelystä.  

Toimeentulotukilain 14 a §:n 3 momentin mukaisesti, jos asiakas ei ole määräajassa täydentänyt hakemustaan tai esittänyt hyväksyttävää syytä täydennyksen viivästymiselle, päätös tehdään käytettävissä olevien tietojen pohjalta viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä määräajan päättymisestä.  

18 a §.Perustoimeentulotuen maksajan tiedonsaantioikeus ja tietojen luovutusvelvollisuus. Pykälässä säädetään Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeudesta ja tietojen luovutusvelvollisuudesta. Pykälän otsikkoa ja 1–4 momentteja muutettaisiin siten, että Kansaneläkelaitoksen sijaan pykälässä viitattaisiin perustoimeentulotuen maksajaan. Näiden muutosten tarkoituksena on se, että myös Ahvenanmaan sosiaaliviranomaiset voisivat saada toimeentulotukitehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat välttämättömät tiedot. Lisäksi pykälän rakennetta muutettaisiin siten, että pykälässä olisi nykyisen neljän momentin sijasta seitsemän momenttia. Ehdotetuissa 5–7 momenteissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada rahalaitoksilta tietoja, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten. Ehdotettujen muutosten myötä tiedonsaannin edellytykset muodostuisivat kolmiportaiseksi. Ehdotetussa 7 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen tiedotusvelvollisuudesta. 

Ehdotetun 1 momentin mukaan perustoimeentulotuen maksajalla olisi oikeus saada hyvinvointialueen sosiaalihuollon viranomaiselta pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä maksutta käsiteltävänään olevan toimeentulotukiasian käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi välttämättömät sosiaalihuollon viranomaisen hallussa olevat tiedot ja selvitykset. Lisäksi perustoimeentulotuen maksajalla olisi oikeus saada sosiaalihuollon viranomaisilta ja veroviranomaisilta niiden henkilörekistereissä olevia salassa pidettäviä henkilötietoja asiakkaan suostumuksesta riippumatta, jos se on välttämätöntä tämän lain mukaisen toimeentulotukiasian käsittelemistä varten. Perustoimeentulotuen maksajan tulisi etukäteen ilmoittaa asiakkaalle tästä mahdollisuudesta. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 1 momenttia, mutta Kansaneläkelaitoksen sijaan pykälässä viitattaisiin perustoimeentulotuen maksajaan. Näiden muutosten tarkoituksena on se, että myös Ahvenanmaan sosiaaliviranomaiset voisivat saada toimeentulotukitehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat välttämättömät tiedot. Toimeentulotuki kuuluu maakunnan lainsäädäntövallan piiriin. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan perustoimeentulotuen maksajalla olisi oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä ja maksutta valtion ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, Eläketurvakeskukselta, eläkesäätiöltä ja muulta eläkelaitokselta, vakuutuslaitokselta sekä koulutuksen järjestäjältä toimeentulotuen hakijaa tai saajaa koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan perustoimeentulotukiasian käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 2 momenttia, mutta Kansaneläkelaitoksen sijaan pykälässä viitattaisiin perustoimeentulotuen maksajaan. Näiden muutosten tarkoituksena on se, että myös Ahvenanmaan sosiaaliviranomaiset voisivat saada toimeentulotukitehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat välttämättömät tiedot. Toimeentulotuki kuuluu maakunnan lainsäädäntövallan piiriin. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023), jäljempänä asiakastietolaki, 63 §:ssä säädetään salassa pidettävien tietojen antamisesta asiakkaan suostumuksesta riippumatta, koskee myös perustoimeentulotuen maksajan toimeentulotukitehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamia välttämättömiä tietoja. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 3 momenttia, mutta Kansaneläkelaitoksen sijaan pykälässä viitattaisiin perustoimeentulotuen maksajaan. Näiden muutosten tarkoituksena on se, että myös Ahvenanmaan sosiaaliviranomaiset voisivat saada toimeentulotukitehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat välttämättömät tiedot. Toimeentulotuki kuuluu maakunnan lainsäädäntövallan piiriin. 

Ehdotetun 4 momentin mukaan perustoimeentulotuen maksajalla olisi oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan toimeentulotukiasian ratkaisemista varten välttämättömät tili-, saldo ja arvopaperitiedot rahalaitoksilta. Tiedonsaantioikeus koskisi tuenhakijan lisäksi muita perheeseen kuuluvia henkilöitä.  

Tilitiedoilla tarkoitettaisiin pankkitilin IBAN-numeroa tai muuta yksilöintitunnusta, tilin avaamis- ja sulkemispäivää sekä tilinhaltijuutta- ja käyttöoikeutta koskevia tietoja. Saldotiedolla tarkoitettaisiin pankki- ja maksutilillä kyselyn vastaushetkellä olevaa rahamäärää, josta on vähennetty mahdollinen katevaraus. Arvopaperitiedoilla tarkoitettaisiin arvo-osuustileistä annetun lain (827/1991) 2 §:ssä tarkoitettua arvo-osuustiliä ja arvopaperitileistä annetun lain (750/2012) 2 §:ssä tarkoitettua arvopaperitiliä koskevia tietoja. Nämä tiedot eivät ole valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisia.  

Ehdotetun 5 momentin mukaan perustoimeentulotuen maksajalla olisi oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan toimeentulotukiasian ratkaisemista varten välttämättömät tiedot rahalaitoksilta hakijan sekä muiden perheeseen kuuluvien tilitapahtumista, jollei hakija olisi kieltänyt tietojen pyytämistä. Ehdotetun 5 momentin perusteella Kansaneläkelaitoksen kyselyoikeus koskisi vain välttämättömiä tilitapahtumatietoja. Henkilön yksityiskohtaiset tilitapahtumatiedot rinnastuvat yksityiselämän suojan ydinalueelle kuuluviin arkaluonteisiin tietoihin. Yksityiskohtaisia tilitapahtumatietoja ei voida luovuttaa viranomaisten käyttöön ilman riittävää ennakollista kontrollia. Ehdotuksen mukaan ennakollisena kontrollina toimisivat välttämättömyyskriteeri sekä hakijan oikeus halutessaan kieltää Kansaneläkelaitoksen pääsy arkaluonteisiin tietoihin. Käytännössä hakija siis jokaisen hakemuksen sekä mahdollisen päätöksen korjaamista koskevan tilanteen ja takaisinperinnän yhteydessä valitsisi tilitapahtumatietojen toimittamisen tavan. Valinta koskisi tällöin tuon kyseisen hakemuksen tai päätöksen ratkaisemiseen tarvittavia tietoja. Halutessaan hakija voisi itse esittää tarvittavat selvitykset tilitapahtumista Kansaneläkelaitoksen tekemän pyynnön mukaisesti. Jos hakija ei tällöin toimittaisi pyydettyjä selvityksiä, toimeentulotukihakemus hylättäisiin.  

Ehdotetun 6 momentin mukaan perustoimeentulotuen maksajalla olisi oikeus saada pyynnöstä 4–5 momentissa tarkoitetut tiedot sekä hakijan ja muiden perheeseen kuuluvien varallisuustiedot rahalaitoksilta, jollei riittäviä tietoja ja selvityksiä muutoin saada ja on perusteltua syytä epäillä hakijan antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Viimesijaisen rahalaitostiedustelun edellytykset vastaisivat tällöin voimassa olevien etuuslakien rahalaitostiedustelua koskevaa sääntelyä, joka on kuvattu esityksen jaksossa 2.3.4. Käytännössä viimesijaisuus edellyttäisi sitä, että hakija olisi toimittanut tietoja Kansaneläkelaitokselle ja Kansaneläkelaitos epäilisi näiden tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Viimesijainen tiedustelu ei siten vaikuttaisi 5 momentin mukaiseen oikeuteen kieltäytyä toimittamasta tilitapahtumatietoja. Nykyiseen tapaan tietojen toimittamatta jättäminen johtaisi tuen hylkäämiseen, jolloin hakija voisi saattaa tietojen välttämättömyyttä koskevan asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.  

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, jota myönnetään vain, jos henkilöllä ei ole riittävästi muita tuloja tai varoja käytettävissään. Toimeentulotuki määrätään käytettävissä olevien tulojen ja varojen sekä huomioon otettavien menojen erotuksen perusteella. Toimeentulotuen määräytymisestä säädetään toimeentulotukilain 6 §:ssä ja tulojen ja varojen erotukseen liittyvästä laskelmasta toimeentulotukilain 13 §:ssä. Toimeentulotukilain 11 ja 12 §:n mukaan toimeentulotukea myönnettäessä huomioon otetaan henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot ja käytettävissä olevat varat erikseen lainkohdissa säädetyin poikkeuksin. Varoilla tarkoitetaan esimerkiksi pankkitilillä olevia säästöjä ja rahasto-osuuksia. Toimeentulotuki on toimeentulotukilain 3 §:n mukaisesti perhekohtainen etuus, joten Kansaneläkelaitoksen on saatava selvitystä toimeentulotuen hakijan tilitapahtumatietojen lisäksi myös kaikkien hänen perheenjäsentensä tilitapahtumatiedoista. Ensimmäisen perustoimeentulotukihakemuksen liitteeksi vaaditaan tilitapahtumatiedot kaikilta perheenjäseniltä kaikista pankkitileistä kahdelta edeltävältä kuukaudelta. Myös jatkohakemusten liitteeksi pääsääntöisesti vaaditaan tilitapahtumatiedot siltä ajalta, jota hakemus koskee. Tulojen ja varallisuuden lisäksi tilitapahtumista tarkistetaan myös menoja, kuten esimerkiksi kuukausittaisen vuokran maksamista. Lisäksi tilitapahtumista tarkistetaan puolisoiden välistä maksuliikennettä tilanteissa, joissa avoliitto on kiistetty. Tilitapahtumista seurataan myös mahdollisia taloudellisen aseman heikentämiseen liittyviä menoja eli isoja tilisiirtoja. Lisäksi tilitapahtumista voidaan todeta myös sellaisia tietoja, joita hakija ei ole ilmoittanut, mutta jotka on huomioitava perustoimeentulotukea käsiteltäessä. Tilitapahtumista voi selvitä esimerkiksi oleskelupaikka, ulkomailla oleskelu tai salattu avoliitto. 

Toimeentulotukihakemuksen ratkaisemista varten tarvitaan seuraavat tiedot: 

- tilinomistaja; 

- tilinumero; 

- tilitapahtumien ajanjakso; 

- katkeamaton tilitapahtumaluettelo ja 

- saldo.  

Tieto tilinomistajasta vaaditaan, jotta voidaan varmistua, että tili on hakijan tai perheenjäsenen. Tilinumero vaaditaan tilin yksilöimiseksi. Tilitapahtumien ajanjakso on välttämätön tulojen huomioimisen näkökulmasta. Tilitapahtumista esille käyvä tulo huomioidaan lähtökohtaisesti tulon maksupäivän mukaan. Tapahtumaluettelon tulee olla katkeamaton ja ehyt. Tilitapahtumien lisäksi saldotieto vaaditaan aina kuukauden viimeiseltä päivältä, sillä kuukauden viimeisen päivän saldo huomioidaan varallisuutena. 

Ehdotetun 7 momentin mukaan ennen 4–6 momentissa tarkoitetun pyynnön esittämistä hakijalle ja muille asianosaisille olisi annettava siitä tieto. Hakijaa olisi lisäksi tiedotettava 5 momentin mukaisesta oikeudesta kieltää tietojen pyytäminen sekä tietojen toimittamisen eri vaihtoehdoista ja niiden seurauksista. Hakijan informointi tapahtuisi hakemisen yhteydessä. Muilta osin tiedottaminen tapahtuisi verkkosivuilla. 

Ensimmäisen perustoimeentulotukihakemuksen ratkaisemiseksi pyydettäisiin 4–6 momentissa tarkoitetut tiedot kahdelta edeltävältä kuukaudelta. Jatkohakemusta ratkaistaessa tiedot pyydettäisiin siltä ajalta, jota hakemus koskee. Asiakkaalle annetussa edellisessä päätöksessä on tällöin kerrottu se, mikä on seuraava tilitapahtumien tarkastelujakso. Tarkastelujakson päättymisajankohtaan vaikuttaa kuitenkin seuraavan hakemuksen jättämisajankohta. Tietoja voitaisiin pyytää myös tilanteissa, joissa päätöstä tai maksettua jaksoa pitää lain mukaan korjata siinä olevan virheen vuoksi. Päätöksen korjaamista koskevissa tilanteissa tiedot pyydettäisiin takautuvasti siltä ajalta, jota virhe koskee. Tietojen pyytämisen menettelyt ja pyyntöjen ajallinen ulottuvuus vastaisivat nykytilaa. Tietojen pyytämisen menettelyt ja tilanteet ovat vakiintuneita. 

18 e §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen Kansaneläkelaitoksen sekä vuokranantajien ja perusmenojen laskuttajien välillä. Pykälässä säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada perustoimeentulotukiasian käsittelyn kannalta välttämättömiä vuokrasuhteeseen ja asumiseen liittyviä tietoja. Pykälään ehdotetun muutoksen myötä pykälässä säädettäisiin myös tietojen luovuttamisesta Kansaneläkelaitoksen ja toimeentulotuessa huomioitavien perusmenojen laskuttajien välillä, minkä johdosta pykälän otsikkoa muutettaisiin. Lisäksi pykälän rakennetta muutettaisiin siten, että 1 momenttiin lisättäisiin kaksi kohtaa.  

Ehdotetun 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan toimeentulotukihakemuksen ratkaisemista varten välttämättömät tiedot: 

1) vuokrasuhteeseen ja asumiseen liittyen vuokranantajalta ja asunto-osake- tai kiinteistöosakeyhtiöiltä; 

2) muina perusmenoina huomioitavia 7a ja 7b §:n mukaisia menoja koskevaan laskuun liittyen laskuttajilta. 

Ehdotetun 1 momentin 2 kohdan mukaisten tietojen pyytäminen suoraan laskuttajalta olisi välttämätöntä tilanteissa, joissa Kansaneläkelaitos selvittäisi väärinkäytösepäilyä ja olisi havainnut mahdollisen väärennyksen Kansaneläkelaitokselle toimitetussa laskussa. Tällä hetkellä menoja koskevia tietoja voidaan saada vain asiakastietolain 64 §:ssä mainituilta tahoilta sekä toimeentulotukilain 18 e §:n mukaisesti vuokranantajalta, asunto-osake- tai kiinteistöosakeyhtiöiltä. Esimerkiksi sähköyhtiöltä ei voida tarkistaa sähkölaskun aitoutta ilman asiakkaan suostumusta. 

Kansaneläkelaitoksella olisi pykälän 2 momentin perusteella velvollisuus ilmoittaa asiakkaalle tietojen luovutuksesta. 

Toimeentulotuessa huomioitavista perusmenoista säädetään toimeentulotukilain 7 a ja b §:ssä. Perusmenoina huomioitavat maksut osoitetaan etuutta haettaessa Kansaneläkelaitokselle joko laskulla tai vuokrasopimuksella. 

7.2  Laki yleisestä asumistuesta

42 §. Tiedot asumistuen ratkaisemista varten. Pykälässä säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada tietoja asumistuen ratkaisemista varten. Pykälän rakennetta muutettaisiin siten, että pykälässä olisi nykyisen kahden momentin sijasta viisi momenttia. 2 momentista poistettaisiin maininta muutoksenhakuelimen oikeudesta saada tietoja rahalaitoksilta. Muutoksenhakuelimen tiedonsaantioikeus perustuu lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019, hallintoprosessilaki). Hallintoprosessilain 50 §:n mukaisesti hallintotuomioistuimella on oikeus pyynnöstä saada maksutta viranomaiselta salassapitosäännösten estämättä kaikki asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat. Muutoksenhakuelin saa siten Kansaneläkelaitokselta kaikki tarvittavat asiakirjat. Tarvittaessa muutoksenhakuelin voi määrätä viranomaisen esittämään tarpeellisen selvityksen. Lisäksi 2 momentin sisältöä muutettaisiin siten, että viimesijaisen rahalaitostiedustelun sijaan momentissa säädettäisiin tili, - saldo ja arvopaperitietojen pyytämisestä. Ehdotetussa 3 momentissa puolestaan säädettäisiin tilitapahtumatietojen pyytämisestä. Ehdotettuun 4 momenttiin sisällytettäisiin voimassa olevan 2 momentin mukainen säännös viimesijaisesta rahalaitostiedustelusta. Ehdotettujen muutosten myötä tiedonsaannin edellytykset muodostuisivat kolmiportaiseksi. Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen tiedotusvelvollisuudesta. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan asumistuen ratkaisemista varten välttämättömät tili-, saldo- ja arvopaperitiedot rahalaitoksilta. Tiedonsaantioikeus koskisi hakijan lisäksi muita ruokakuntaan kuuluvia henkilöitä. 

Tilitiedoilla tarkoitettaisiin pankkitilin IBAN-numeroa tai muuta yksilöintitunnusta, tilin avaamis- ja sulkemispäivää sekä tilinhaltijuutta- ja käyttöoikeutta koskevia tietoja. Saldotiedolla tarkoitettaisiin pankki- ja maksutilillä kyselyn vastaushetkellä olevaa rahamäärää, josta on vähennetty mahdollinen katevaraus. Arvopaperitiedoilla tarkoitettaisiin arvo-osuustileistä annetun lain (827/1991) 2 §:ssä tarkoitettua arvo-osuustiliä ja arvopaperitileistä annetun lain (750/2012) 2 §:ssä tarkoitettua arvopaperitiliä koskevia tietoja. Nämä tiedot eivät ole valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisia. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan asumistuen ratkaisemista varten välttämättömät tiedot rahalaitoksilta hakijan sekä muiden ruokakuntaan kuuluvien tilitapahtumista, jollei hakija olisi kieltänyt tietojen pyytämistä. 

Ehdotetun 3 momentin perusteella Kansaneläkelaitoksen kyselyoikeus koskisi välttämättömiä tilitapahtumatietoja. Henkilön yksityiskohtaiset tilitapahtumatiedot rinnastuvat yksityiselämän suojan ydinalueelle kuuluviin arkaluonteisiin tietoihin. Yksityiskohtaisia tilitapahtumatietoja ei voida luovuttaa viranomaisten käyttöön ilman riittävää ennakollista kontrollia. Ehdotuksen mukaan ennakollisena kontrollina toimisivat välttämättömyyskriteeri sekä hakijan oikeus halutessaan kieltää Kansaneläkelaitoksen pääsy arkaluonteisiin tietoihin. Käytännössä hakija siis jokaisen hakemuksen sekä mahdollisen päätöksen korjaamista koskevan tilanteen ja takaisinperinnän yhteydessä valitsisi tilitapahtumatietojen toimittamisen tavan. Valinta koskisi tällöin tuon kyseisen hakemuksen tai päätöksen ratkaisemiseen tarvittavia tietoja. Halutessaan hakija voisi itse esittää tarvittavat selvitykset tilitapahtumista Kansaneläkelaitoksen tekemän pyynnön mukaisesti.  

Yleisen asumistuen käsittelyssä välttämättömiä ovat tilin asiakkuutta koskevat tiedot sekä tiedot tilin saldosta. Yleinen asumistuki on yleisestä asumistuesta annetun lain 4 §:n mukaiselle ruokakunnalle myönnettävä etuus, joten nämä tiedot vaaditaan yleisen asumistuen käsittelyssä etuuden hakijan lisäksi myös ruokakunnan jäseniltä. Tiedot ovat välttämättömiä etuuden ratkaisussa huomioitavan omaisuuden ja tulojen selvittämiseksi luotettavalla tavalla. Etuuden ratkaisemisessa huomioon otettavista tuloista ja omaisuudesta säädetään yleisestä asumistuesta annetun lain 12 ja 13 §:ssä. 

Yleisen asumistuen käsittelyssä välttämättömiä ovat myös luotettavat tiedot asumismenojen maksamisesta. Asumismenojen huomioimisesta säädetään yleisestä asumistuesta annetun lain 7 ja 9 §:ssä.  

Yleisen asumistuen käsittelyssä välttämättömiä ovat myös luotettavat tiedot puolisoiden välisestä maksuliikenteestä tilanteessa, jos yhteistalous on kiistetty. Avoliitosta säädetään yleisestä asumistuesta annetun lain 5 §:ssä. 

Yleisen asumistuen käsittelyssä välttämättömiä ovat myös luotettavat tiedot henkilön ulkomailla oleskelusta. Suomessa asumisen vaatimuksesta säädetään yleisestä asumistuesta annetun lain 2 §:ssä. Henkilöä pidetään Suomessa asuvana, jos hän asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) mukaisesti asuu Suomessa. 

Yleisen asumistuen käsittelyssä välttämättömiä voivat olla myös luotettavat tiedot henkilön oleskelusta Suomessa eri paikkakunnalla, kuin missä ilmoittaa olevansa, tilanteessa, jossa yhteistalous on kiistetty. 

Ehdotetun 4 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada pyynnöstä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut tiedot rahalaitoksilta, jollei riittäviä tietoja ja selvityksiä muutoin saada ja olisi perusteltua syytä epäillä hakijan antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Viimesijaisen rahalaitostiedustelun edellytykset vastaisivat tällöin voimassa olevien etuuslakien rahalaitostiedustelua koskevaa sääntelyä, joka on kuvattu esityksen jaksossa 2.3.4. Käytännössä viimesijaisuus edellyttäisi sitä, että hakija olisi toimittanut tietoja Kansaneläkelaitokselle ja Kansaneläkelaitos epäilisi näiden tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Viimesijainen tiedustelu ei siten vaikuttaisi 3 momentin mukaiseen oikeuteen kieltäytyä toimittamasta tilitapahtumatietoja.  

Ehdotetun 5 momentin mukaan ennen 2–4 momentissa tarkoitetun pyynnön esittämistä hakijalle ja muille asianosaisille olisi annettava siitä tieto. Hakijaa olisi lisäksi tiedotettava 3 momentin mukaisesta oikeudesta kieltää tietojen pyytäminen sekä tietojen toimittamisen eri vaihtoehdoista ja niiden seurauksista. Hakijan informointi tapahtuisi hakemisen yhteydessä. Muilta osin tiedottaminen tapahtuisi verkkosivuilla. 

Tiedot pyydettäisiin hakemusta ratkaistaessa sekä tuen tarkistusten yhteydessä. Ensimmäistä hakemusta ratkaistaessa pyydettäisiin 2–4 momentissa tarkoitetut tiedot siltä ajalta, josta alkaen tukea haetaan. Jos tietoja ei olisi vielä saatavissa siltä ajalta, josta alkaen tukea haetaan, tiedot pyydettäisiin tuen käsittelyhetken mukaisesti. Lisäksi 2–4 momentissa tarkoitetut tiedot tarkistettaisiin vähintään kerran vuodessa yleisen asumistuen tarkistushakemusten käsittelyn yhteydessä. Tietoja voitaisiin pyytää myös tilanteissa, joissa päätöstä tai maksettua jaksoa pitäisi lain mukaan korjata tai tarkistaa siinä mahdollisesti olevan virheen vuoksi. Virheellisen päätöksen tai maksun korjaamista koskevissa tilanteissa tiedot pyydettäisiin takautuvasti siltä ajalta, jota virhe koskee. Tietojen pyytämisen menettelyt ja pyyntöjen ajallinen ulottuvuus ohjeistettaisiin Kansaneläkelaitoksen toimesta. 

7.3  Laki eläkkeensaajan asumistuesta

43 §.Tiedot asumistuen ratkaisemista varten. Pykälässä säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada tietoja asumistuen ratkaisemista varten. Pykälän rakennetta muutettaisiin siten, että pykälässä olisi nykyisen kahden momentin sijasta viisi momenttia. 2 momentista poistettaisiin maininta muutoksenhakuelimen oikeudesta saada tietoja rahalaitoksilta. Muutoksenhakuelimen tiedonsaantioikeus perustuu lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019, hallintoprosessilaki). Hallintoprosessilain 50 §:n mukaisesti hallintotuomioistuimella on oikeus pyynnöstä saada maksutta viranomaiselta salassapitosäännösten estämättä kaikki asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat. Muutoksenhakuelin saa siten Kansaneläkelaitokselta kaikki tarvittavat asiakirjat. Tarvittaessa muutoksenhakuelin voi määrätä viranomaisen esittämään tarpeellisen selvityksen. Lisäksi 2 momentin sisältöä muutettaisiin siten, että viimesijaisen rahalaitostiedustelun sijaan momentissa säädettäisiin tili-, saldo- ja arvopaperitietojen pyytämisestä. Ehdotetussa 3 momentissa puolestaan säädettäisiin tilitapahtumatietojen pyytämisestä. Ehdotettuun 4 momenttiin sisällytettäisiin voimassa olevan 2 momentin mukainen säännös viimesijaisesta rahalaitostiedustelusta. Ehdotettujen muutosten myötä tiedonsaannin edellytykset muodostuisivat kolmiportaiseksi. Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen tiedotusvelvollisuudesta. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan asumistuen ratkaisemista varten välttämättömät tili-, saldo- ja arvopaperitiedot rahalaitoksilta. Tiedonsaantioikeus koskisi hakijan lisäksi hänen avio- tai avopuolisoaan.  

Tilitiedoilla tarkoitettaisiin pankkitilin IBAN-numeroa tai muuta yksilöintitunnusta, tilin avaamis- ja sulkemispäivää sekä tilinhaltijuutta- ja käyttöoikeutta koskevia tietoja. Saldotiedolla tarkoitettaisiin pankki- ja maksutilillä kyselyn vastaushetkellä olevaa rahamäärää, josta on vähennetty mahdollinen katevaraus. Arvopaperitiedoilla tarkoitettaisiin arvo-osuustileistä annetun lain (827/1991) 2 §:ssä tarkoitettua arvo-osuustiliä ja arvopaperitileistä annetun lain (750/2012) 2 §:ssä tarkoitettua arvopaperitiliä koskevia tietoja. Nämä tiedot eivät ole valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisia. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan asumistuen ratkaisemista varten välttämättömät tiedot rahalaitoksilta hakijan sekä hänen avio- tai avopuolisonsa tilitapahtumista, jollei hakija olisi kieltänyt tietojen pyytämistä. 

Ehdotetun 3 momentin perusteella Kansaneläkelaitoksen kyselyoikeus koskisi välttämättömiä tilitapahtumatietoja. Henkilön yksityiskohtaiset tilitapahtumatiedot rinnastuvat yksityiselämän suojan ydinalueelle kuuluviin arkaluonteisiin tietoihin. Yksityiskohtaisia tilitapahtumatietoja ei voida luovuttaa viranomaisten käyttöön ilman riittävää ennakollista kontrollia. Ehdotuksen mukaan ennakollisena kontrollina toimisivat välttämättömyyskriteeri sekä hakijan oikeus halutessaan kieltää Kansaneläkelaitoksen pääsy arkaluonteisiin tietoihin. Käytännössä hakija siis jokaisen hakemuksen sekä mahdollisen päätöksen korjaamista koskevan tilanteen ja takaisinperinnän yhteydessä valitsisi tilitapahtumatietojen toimittamisen tavan. Valinta koskisi tällöin tuon kyseisen hakemuksen tai päätöksen ratkaisemiseen tarvittavia tietoja. Halutessaan hakija voisi itse esittää tarvittavat selvitykset tilitapahtumista Kansaneläkelaitoksen tekemän pyynnön mukaisesti.  

Eläkkeensaajan asumistuen käsittelyssä välttämättömiä ovat tilin asiakkuutta koskevat tiedot sekä tiedot tilin saldosta. Nämä tiedot vaaditaan eläkkeensaajan asumistuen käsittelyssä etuuden hakijan lisäksi myös hakijan puolisolta. Avio- tai avopuolisoille lasketaan yhteinen asumistuki puolisoiden tulojen ja yhden asunnon asumismenojen perusteella. Tiedot ovat välttämättömiä etuuden ratkaisussa huomioitavan omaisuuden ja tulojen selvittämiseksi luotettavalla tavalla. Etuuden ratkaisemisessa huomioon otettavista tuloista ja omaisuudesta säädetään eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 12 ja 13 §:ssä. 

Eläkkeensaajan asumistuen käsittelyssä välttämättömiä ovat myös luotettavat tiedot asumismenojen maksamisesta. Asumismenojen huomioimisesta säädetään eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 5 ja 9 §:ssä. 

Eläkkeensaajan asumistuen käsittelyssä välttämättömiä ovat myös luotettavat tiedot puolisoiden välisestä maksuliikenteestä tilanteessa, jossa yhteistalous on kiistetty. Avoliitosta säädetään eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 4 §:ssä. 

Eläkkeensaajan asumistuen käsittelyssä välttämättömiä ovat myös luotettavat tiedot henkilön ulkomailla oleskelusta. Suomessa asumisen vaatimuksesta säädetään eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 2 §:ssä. Henkilöä pidetään Suomessa asuvana, jos hän asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) mukaisesti asuu Suomessa. 

Eläkkeensaajan asumistuen käsittelyssä välttämättömiä voivat olla myös luotettavat tiedot henkilön oleskelusta Suomessa eri paikkakunnalla, kuin missä hän ilmoittaa olevansa, tilanteessa, jossa yhteistalous on kiistetty. 

Eläkkeensaajan asumistuen käsittelyssä välttämättömiä ovat myös luotettavat selvitykset siitä, jos henkilö on heikentänyt taloudellista asemaansa esimerkiksi lahjoittamalla omaisuuttaan tai muulla tavalla. Asumistuen epäämisestä tai alentamisesta näissä tilanteissa säädetään eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 18 §:ssä. Käytännössä luotettavan selvityksen hankkimiseksi Kansaneläkelaitoksen tulee selvittää tilitapahtumista isojen summien tilisiirrot. 

Ehdotetun 4 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada pyynnöstä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut tiedot rahalaitoksilta, jollei riittäviä tietoja ja selvityksiä muutoin saada ja olisi perusteltua syytä epäillä hakijan antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Viimesijaisen rahalaitostiedustelun edellytykset vastaisivat tällöin voimassa olevien etuuslakien rahalaitostiedustelua koskevaa sääntelyä, joka on kuvattu esityksen jaksossa 2.3.4. Käytännössä viimesijaisuus edellyttäisi sitä, että hakija olisi toimittanut tietoja Kansaneläkelaitokselle ja Kansaneläkelaitos epäilisi näiden tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Viimesijainen tiedustelu ei siten vaikuttaisi 3 momentin mukaiseen oikeuteen kieltäytyä toimittamasta tilitapahtumatietoja.  

Ehdotetun 5 momentin mukaan ennen 2–4 momentissa tarkoitetun pyynnön esittämistä hakijalle ja muille asianosaisille olisi annettava siitä tieto. Hakijaa olisi lisäksi tiedotettava 3 momentin mukaisesta oikeudesta kieltää tietojen pyytäminen sekä tietojen toimittamisen eri vaihtoehdoista ja niiden seurauksista. Hakijan informointi tapahtuisi hakemisen yhteydessä. Muilta osin tiedottaminen tapahtuisi verkkosivuilla. 

Tiedot pyydettäisiin hakemusta ratkaistaessa sekä tuen tarkistusten yhteydessä. Ensimmäistä hakemusta ratkaistaessa pyydettäisiin 2–4 momentissa tarkoitetut tiedot siltä ajalta, josta alkaen tukea haetaan. Jos tietoja ei olisi vielä saatavissa siltä ajalta, josta alkaen tukea haetaan, tiedot pyydettäisiin tuen käsittelyhetken mukaisesti. Ensimmäisen myöntöpäätöksen jälkeen hakijalta pyydettäisiin 2–4 momentissa tarkoitettuja tietoja tuen tarkistusten yhteydessä, jos huomioon otettava omaisuus yhteensä on ollut lähellä omaisuusrajaa tai sen yli. Muutoin ensimmäisen myöntöpäätöksen jälkeen tietoja pyydettäisiin muutaman vuoden välein. Pyynnön aikajakso riippuisi tällöin siitä, mitä etuuslain mukaista asiaa tiedoista oltaisiin selvittämässä. Tietoja voitaisiin pyytää myös tilanteissa, joissa päätöstä tai maksettua jaksoa pitäisi lain mukaan korjata tai tarkistaa siinä mahdollisesti olevan virheen vuoksi. Virheellisen päätöksen tai maksun korjaamista koskevissa tilanteissa tiedot pyydettäisiin takautuvasti siltä ajalta, jota virhe koskee. Tietojen pyytämisen menettelyt ja pyyntöjen ajallinen ulottuvuus vastaisivat nykytilaa. Tietojen pyytämisen menettelyt ja tilanteet ovat vakiintuneita. 

7.4  Laki pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä

3 §.Keskitettyä automatisoitua tilitietojärjestelmää käyttävät viranomaiset. Pykälässä säädetään automatisoidun tilitietojärjestelmän käyttäjistä. Pykälässä säädetään oikeudesta päästä järjestelmässä oleviin, lain 4 §:n mukaisesti luovutettuihin ja 6 §:n mukaisesti tallennettuihin tietoihin, jos se on välttämätöntä pykälässä lueteltujen tehtävien suorittamiseksi. Viranomaisten oikeus saada tietoja järjestelmän avulla perustuu muussa lainsäädännössä oleviin tiedonsaantioikeuksiin, eikä kyseessä ole siten tiedonsaantioikeutta koskeva säännös. Tiedon luovutuksesta teknisen rajapinnan avulla on katsottu tarpeelliseksi säätää erikseen, koska sähköinen tietojen luovuttaminen tapahtuisi yksityiseltä toimijalta viranomaiselle eikä tiedonhallintalain 22 tai 24 § tule siten sovellettavaksi. 

3 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kansaneläkelaitoksen uudesta toimivaltapykälästä johtuen tehtäisiin tekninen muutos Rajavartiolaitoksen tiedonsaantipykälän merkintään (kohta 10). 

Lisäksi 3 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 11 kohdaksi lisättäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeus saada teknisen rajapinnan avulla PMJ-lain 4 ja 6 §:ssä tarkoitettuja tilin asiakkuutta koskevia tietoja pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmän kautta. Kansaneläkelaitoksen oikeus saada pyynnöstä tilinhaltijatietoja pankki- ja maksutilien tiedonhakujärjestelmän kautta perustuisi toimeentulotuesta annetun lain 18 a §:n ja yleisestä asumistuesta annetun lain 42 §:n ja eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 43 §:n mukaisiin tarkoituksiin. 

Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 1 b §:n mukaan järjestelmän tietoja voidaan luovuttaa ainoastaan kyseisessä laissa säädettyihin käyttötarkoituksiin. Tietoja ei saa käsitellä muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jota varten tiedot on järjestelmästä luovutettu. Näin ollen Kansaneläkelaitoksella ei olisi oikeutta käyttää järjestelmästä saatuja tietoja muiden sille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. 

Ehdotus ei merkitsisi tiedon käsittelyn laajenemista Kansaneläkelaitoksessa. Ehdotetun sääntelyn piiriin kuuluvia tietoja pyydettäisiin Kansaneläkelaitokselle vain nykyisessä laajuudessa ja vain silloin, kun käsittely olisi etuuden lainmukaisen ja oikeellisen ratkaisun kannalta välttämätöntä. Voimassa olevan sääntelyn mukaan hakijan on liitettävä tiedot etuushakemukseen. Hallinnollisen taakan näkökulmasta ei ole tarkoituksenmukaista pyytää etuudenhakijaa toimittamaan tietoja silloin, kun tieto olisi saatavilla luotettavasti ja tietoturvallisesti viranomaisten hyödyntämän kysely-yhteyden välityksellä. Kansaneläkelaitos käyttäisi tietoja etuusratkaisun oikeellisuuden ja lainmukaisuuden selvittämiseen ja varmentamiseen yksittäisissä tilanteissa, joissa se on välttämätöntä. Nämä tilanteet on kuvattu tyhjentävästi tiedonsaantioikeutta koskevan ehdotuksen perusteluissa. Tällöin käsiteltävät tiedot olisivat sellaisia, jotka etuuden hakijan tulisi myös itse ilmoittaa. 

PMJ-kyselyjen käyttöönotto Kansaneläkelaitoksessa ennaltaehkäisisi etuuksien väärinkäytöksiin liittyviä petos- ja väärennysrikoksia sekä etuuksien virheellisiä maksuja. Etuuksiin kohdistuvia väärinkäytöksiä ja virheellisten maksujen syitä on kuvattu esityksen jaksoissa 2.1 ja 2.2. 

Kyselyjen käyttöönotto parantaisi tietosuojan toteutumista Kansaneläkelaitoksen tekemissä rahalaitostiedusteluissa. Nykyiseen menettelyyn liittyviä tietosuojariskejä on kuvattu esityksen jaksossa 2.3.4. 

Kyselyjen käyttöönotto sujuvoittaisi merkittävällä tavalla myös etuuden hakijoiden asiointia Kansaneläkelaitoksen kanssa. Tilitapahtumia koskevien selvitysten toimittamiseen liittyviä vaikeuksia on kuvattu esityksen jaksossa 2.3.2. 

Kyselyjen käyttöönotto tehostaisi myös Kansaneläkelaitoksen etuuksien toimeenpanoa. Toimintamenoista saavutettavat säästöt on kuvattu esityksen jaksossa 4.2.1. 

3 luku Keskitetty sähköinen saldo- ja tilitapahtumajärjestelmä 

17 a §.Saldotietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla toimivaltaisille viranomaisille. Pykälässä säädetään saldotiedon välittämisestä ja luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä toimivaltaisille viranomaisille. Viranomaisten oikeus saada tietoja järjestelmän avulla perustuu muussa lainsäädännössä oleviin tiedonsaantioikeuksiin, eikä kyseessä ole siten tiedonsaantioikeutta koskeva säännös. Tiedon luovutuksesta teknisen rajapinnan avulla sähköisestä saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä on katsottu tarpeelliseksi säätää erikseen, koska sähköinen tietojen luovuttaminen tapahtuisi yksityiseltä toimijalta viranomaiselle eikä tiedonhallintalain 22 tai 24 § tule siten sovellettavaksi. 

17 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kansaneläkelaitoksen uudesta toimivaltapykälästä johtuen tehtäisiin tekninen muutos Puolustusvoimien tiedonsaantipykälän merkintään (kohta 8). 

Lisäksi 17 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 9 kohdaksi lisättäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeus saada teknisen rajapinnan avulla saldotietoja keskitetyn saldo- ja tilitapahtumajärjestelmän kautta. Kansaneläkelaitoksen oikeus saada pyynnöstä saldotietoja keskitetystä sähköisestä saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä perustuisi toimeentulotuesta annetun lain 18 a §:n ja yleisestä asumistuesta annetun lain 42 §:n ja eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 43 §:n mukaisiin tarkoituksiin. 

Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 1 b §:n mukaan järjestelmän tietoja voidaan luovuttaa ainoastaan kyseisessä laissa säädettyihin käyttötarkoituksiin. Tietoja ei saa käsitellä muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jota varten tiedot on järjestelmästä luovutettu. Näin ollen Kansaneläkelaitoksella ei olisi oikeutta käyttää järjestelmästä saatuja tietoja muiden sille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. 

Ehdotus ei merkitsisi tiedon käsittelyn laajenemista Kansaneläkelaitoksessa. Ehdotetun sääntelyn piiriin kuuluvia tietoja pyydettäisiin Kansaneläkelaitokselle vain nykyisessä laajuudessa ja vain silloin, kun käsittely olisi etuuden lainmukaisen ja oikeellisen ratkaisun kannalta välttämätöntä. Voimassa olevan sääntelyn mukaan hakijan on liitettävä tiedot etuushakemukseen. Hallinnollisen taakan näkökulmasta ei ole tarkoituksenmukaista pyytää etuudenhakijaa toimittamaan tietoja silloin, kun tieto olisi saatavilla luotettavasti ja tietoturvallisesti viranomaisten hyödyntämän kysely-yhteyden välityksellä. Kansaneläkelaitos käyttäisi tietoja etuusratkaisun oikeellisuuden ja lainmukaisuuden selvittämiseen ja varmentamiseen yksittäisissä tilanteissa, joissa se on välttämätöntä. Nämä tilanteet on kuvattu tyhjentävästi tiedonsaantioikeutta koskevan ehdotuksen perusteluissa. Tällöin käsiteltävät tiedot olisivat sellaisia, jotka etuuden hakijan tulisi myös itse ilmoittaa. 

PMJ-kyselyjen käyttöönotto Kansaneläkelaitoksessa ennaltaehkäisisi etuuksien väärinkäytöksiin liittyviä petos- ja väärennysrikoksia sekä etuuksien virheellisiä maksuja. Etuuksiin kohdistuvia väärinkäytöksiä ja virheellisten maksujen syitä on kuvattu esityksen jaksoissa 2.1 ja 2.2. 

Kyselyjen käyttöönotto parantaisi tietosuojan toteutumista Kansaneläkelaitoksen tekemissä rahalaitostiedusteluissa. Nykyiseen menettelyyn liittyviä tietosuojariskejä on kuvattu esityksen jaksossa 2.3.4. 

Kyselyjen käyttöönotto sujuvoittaisi merkittävällä tavalla myös etuuden hakijoiden asiointia Kansaneläkelaitoksen kanssa. Tilitapahtumia koskevien selvitysten toimittamiseen liittyviä vaikeuksia on kuvattu esityksen jaksossa 2.3.2. 

Kyselyjen käyttöönotto tehostaisi myös Kansaneläkelaitoksen etuuksien toimeenpanoa. Toimintamenoista saavutettavat säästöt on kuvattu esityksen jaksossa 4.2.1. 

17 c §.Tilitapahtuma- ja arvopaperitietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla toimivaltaisille viranomaisille. Pykälässä säädetään tilitapahtumatiedon ja arvopapereita koskevan tiedon välittämisestä ja luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä toimivaltaisille viranomaisille. Viranomaisten oikeus saada tilitapahtuma- ja arvopapereita koskevia tietoja järjestelmän avulla perustuu muussa lainsäädännössä oleviin tiedonsaantioikeuksiin, eikä kyseessä ole siten tiedonsaantioikeutta koskeva säännös. Tiedon luovutuksesta teknisen rajapinnan avulla sähköisestä saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä on katsottu tarpeelliseksi säätää erikseen, koska sähköinen tietojen luovuttaminen tapahtuisi yksityiseltä toimijalta viranomaiselle eikä tiedonhallintalain 22 tai 24 § tule siten sovellettavaksi. 

17 c §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kansaneläkelaitoksen uudesta toimivaltapykä-lästä johtuen tehtäisiin tekninen muutos Puolustusvoimien tiedonsaantipykälän merkintään (kohta 8). 

Lisäksi 17 c §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 9 kohdaksi lisättäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeus saada teknisen rajapinnan avulla tilitapahtumatietoja keskitetyn saldo- ja tilitapahtumajärjestelmän kautta. Kansaneläkelaitoksen oikeus saada pyynnöstä saldotietoja keskitetystä sähköisestä saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä perustuisi toimeentulotuesta annetun lain 18 a §:n ja yleisestä asumistuesta annetun lain 42 §:n ja eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 43 §:n mukaisiin tarkoituksiin. 

Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 1 b §:n mukaan järjestelmän tietoja voidaan luovuttaa ainoastaan kyseisessä laissa säädettyihin käyttötarkoituksiin. Tietoja ei saa käsitellä muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jota varten tiedot on järjestelmästä luovutettu. Näin ollen Kansaneläkelaitoksella ei olisi oikeutta käyttää järjestelmästä saatuja tietoja muiden sille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. 

Ehdotus ei merkitsisi tiedon käsittelyn laajenemista Kansaneläkelaitoksessa. Ehdotetun sääntelyn piiriin kuuluvia tietoja pyydettäisiin Kansaneläkelaitokselle vain nykyisessä laajuudessa ja vain silloin, kun käsittely olisi etuuden lainmukaisen ja oikeellisen ratkaisun kannalta välttämätöntä. Voimassa olevan sääntelyn mukaan hakijan on liitettävä tiedot etuushakemukseen. Hallinnollisen taakan näkökulmasta ei ole tarkoituksenmukaista pyytää etuudenhakijaa toimittamaan tietoja silloin, kun tieto olisi saatavilla luotettavasti ja tietoturvallisesti viranomaisten hyödyntämän kysely-yhteyden välityksellä. Kansaneläkelaitos käyttäisi tietoja etuusratkaisun oikeellisuuden ja lainmukaisuuden selvittämiseen ja varmentamiseen yksittäisissä tilanteissa, joissa se on välttämätöntä. Nämä tilanteet on kuvattu tyhjentävästi tiedonsaantioikeutta koskevan ehdotuksen perusteluissa. Tällöin käsiteltävät tiedot olisivat sellaisia, jotka etuuden hakijan tulisi myös itse ilmoittaa. 

PMJ-kyselyjen käyttöönotto Kansaneläkelaitoksessa ennaltaehkäisisi etuuksien väärinkäytöksiin liittyviä petos- ja väärennysrikoksia sekä etuuksien virheellisiä maksuja. Etuuksiin kohdistuvia väärinkäytöksiä ja virheellisten maksujen syitä on kuvattu esityksen jaksoissa 2.1 ja 2.2. 

Kyselyjen käyttöönotto parantaisi tietosuojan toteutumista Kansaneläkelaitoksen tekemissä rahalaitostiedusteluissa. Nykyiseen menettelyyn liittyviä tietosuojariskejä on kuvattu esityksen jaksossa 2.3.4. 

Kyselyjen käyttöönotto sujuvoittaisi merkittävällä tavalla myös etuuden hakijoiden asiointia Kansaneläkelaitoksen kanssa. Tilitapahtumia koskevien selvitysten toimittamiseen liittyviä vaikeuksia on kuvattu esityksen jaksossa 2.3.2. 

Kyselyjen käyttöönotto tehostaisi myös Kansaneläkelaitoksen etuuksien toimeenpanoa. Toimintamenoista saavutettavat säästöt on kuvattu esityksen jaksossa 4.2.1. 

7.5  Sairausvakuutuslaki

VII OSA ERINÄISET SÄÄNNÖKSET 

19 luku Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset 

1 §.Oikeus tietojen saamiseen. Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti tiedoista, jotka Kansaneläkelaitos voisi 2 momentissa säädetystä huolimatta saada terveydenhuollosta varaamatta etuuden hakijalle ensin mahdollisuutta itse toimittaa tietoja Kansaneläkelaitokselle.  

Ehdotetun 6 momentin mukaan sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetulta ammattihenkilöltä sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä etuuden ratkaisemista varten välttämätön lausunto etuuden hakijan työkyvyttömyydestä; todistus elimen, kudoksen tai solujen irrottamisesta; todistus raskaudesta; todistus lapsen sairaudesta tai vammasta aiheutuvasta sairaan lapsen sairaanhoitoon tai kuntoutukseen osallistumisesta; työpaikan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin taikka muun vakuutetun työolosuhteet tuntevan lääkärin lausunto vakuutetun tai sikiön terveydelle aiheutuvasta sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta vaarasta. 

Lähtökohtaisesti tiedot esitetään Kansaneläkelaitoksen tiettyjen etuuksien toimeenpanoa varten luoduilla lomakepohjilla. Terveydenhuollossa käytetään nykyisin yleisesti lomakepohjia lääkärintodistus A (SV 6), lääkärinlausunto B (SV 7), lääkärintodistus D (SV 10), todistus raskaudesta (SV 75) sekä lääkärinlausunto erityisraskausvapaan tarpeesta (SV 97). 

Kansaneläkelaitos voisi saada tiedot esimerkiksi Kannan kysely- ja välityspalvelun kautta, ja nykytilasta poiketen etuuden hakijalle ei tarvitsisi varata ensin mahdollisuutta itse toimittaa todistusta Kansaneläkelaitokselle. Tietojen luovuttaminen kysely- ja välityspalvelun kautta perustuisi asiakastietolain 76 §:ään. Rekisterinpitäjä vastaisi tiedonluovutuksen lainmukaisuudesta. Välttämättömät tiedot olisi kuitenkin säännöksessä yksilöity tarkasti siten, että käytännössä rekisterinpitäjän tapauskohtaista harkintaa ei lähtökohtaisesti tarvittaisi.  

Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada lääkärinlausunto etuuden hakijan työkyvyttömyydestä sairauspäivärahahakemuksen ratkaisemiseksi. Sairausvakuutuslain 8 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Kansaneläkelaitos arvioi lääkärinlausunnon perusteella, onko vakuutettu sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvytön. Lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä on välttämätön sairauspäivärahahakemuksen ja osasairauspäivärahahakemuksen ratkaisemiseksi. Lääkärintodistus elimen, kudoksen tai solujen irrottamisesta johtuvasta työstä poissaolosta on välttämätön luovutuspäivärahahakemuksen ratkaisemiseksi.  

Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada todistus lapsen sairaudesta tai vammasta aiheutuvasta sairaan lapsen sairaanhoitoon tai kuntoutukseen osallistumisesta. Erityishoitorahahakemuksen ratkaisemiseksi on välttämätöntä saada lääkärintodistus lapsen sairaudesta tai vammasta aiheutuvasta sairaan lapsen sairaanhoitoon tai kuntoutukseen osallistumisesta. Erityishoitorahan myöntäminen edellyttää, että lasta hoitava lääkäri katsoo vanhemman osallistumisen lapsen sairaanhoitoon tai kuntoutukseen tarpeelliseksi. Tällä hetkellä Kansaneläkelaitoksen ei ole erityishoitorahan ratkaisemiseksi mahdollista saada lapsen terveydentilaa koskevia selvityksiä suoraan terveydenhuollosta, vaan vanhempi on toimittanut todistuksen Kansaneläkelaitokselle tai se on toimitettu terveydenhuollosta Kansaneläkelaitokselle hänen suostumuksellaan. Terveydenhuollossa käytetään yleisimmin lääkärintodistusta D, johon lääkäri kirjaa erityishoitorahan ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot lapsen terveydentilasta.  

Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada todistus raskaudesta. Sairausvakuutuslain 9 luvun 1 §:n mukaan vakuutetulla, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää, on oikeus saada raskausrahaa. Todistus raskauden kestosta on välttämätön raskausrahahakemuksen ratkaisemiseksi. Todistus raskaudesta olisi välttämätön myös erityisraskausrahahakemuksen ratkaisemiseksi. Lisäksi erityisraskausrahahakemuksen ratkaisemista varten Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada työpaikan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin taikka muun vakuutetun työolosuhteet tuntevan lääkärin lausunto vakuutetun tai sikiön terveydelle aiheutuvasta sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta vaarasta. Sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:n mukaan raskaana olevalla vakuutetulla on oikeus erityisraskausrahaan, jos hänen työtehtäviinsä tai työoloihinsa liittyvä kemiallinen aine, säteily tai tarttuva tauti taikka muu vastaava seikka vaarantaa hänen terveytensä tai sikiön terveyden.  

Terveydentilatiedot ovat arkaluonteisia tietoja, mutta tietojen pyytäminen terveydenhuollosta ei edellyttäisi etuuden hakijan suostumusta. Sairausvakuutuslain 19 luvun 1 §:n 6 momentissa mainituissa todistuksissa ja lausunnoissa on lähtökohtaisesti kyse tiedoista, jotka on kirjattu nimenomaisesti etuuskäsittelyä varten Kansaneläkelaitoksen etuuksien toimeenpanoa varten luoduille lomakepohjille. Etuuden hakija voi kuitenkin aina myös itse toimittaa lisäselvitystä tilanteestaan, ja hän voi esimerkiksi tarvittaessa toimittaa Kansaneläkelaitokselle uuden lääkärintodistuksen. Lisäksi voidaan todeta, että Kansaneläkelaitoksella on nykyisinkin 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada käsiteltävänä olevan etuuden ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot esimerkiksi hyvinvointialueen viranomaiselta, eikä laki näissä tilanteissa tälläkään hetkellä edellytä, että hakijalle itselleen varattaisiin ensin mahdollisuus toimittaa tiedot Kansaneläkelaitokselle.  

Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada 6 momentissa tarkoitetut tiedot maksutta 19 luvun 12 §:n ensimmäisessä lauseessa säädetyn mukaisesti.  

5 §.Tietojen luovuttaminen eräissä tapauksissa. Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta antaa salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä vakuutettuja koskevia tietoja matkojen yhdistelypalvelua koskevan sopimuksen perusteella matkojen yhdistelyä suorittavalle. Pykälän mainitun momentin kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin myös säännös tietojen luovuttamisesta matkojen yhdistelyä suorittavalle taholle niiden vakuutettujen osalta, joille matkakorvausta ei suoriteta sairausvakuutuslain 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettua tilitysmenettelyä soveltavien palvelujen tuottajien välityksellä.  

Ehdotettu tietojen luovutus koskisi niitä tilanteita, joissa Kansaneläkelaitos toimeenpanovaltansa perusteella arvioi ja päättää, että vakuutetun matkakorvaus suoritetaan SVL 15 luvun 8 §:n pääsäännön mukaisesti vakuutetun tilille maksamalla. Etuus maksetaan vakuutetun tilille tai se voidaan SVL 15 luvun 9 §:n perusteella maksaa suorakovauksena, mutta vakuutetulla ei kuitenkaan ole laissa säädettyä subjektiivista oikeutta saada matkakustannusta suorakorvauksena. Korvausten maksaminen on Kansaneläkelaitoksen toimeenpanoon kuuluva seikka. Mahdollisuus luovuttaa tilausvälityskeskukselle tiedot niistä vakuutetuista, joille matkakustannusta ei suoriteta suorakorvauksena antaisi Kansaneläkelaitokselle tosiasiallisen mahdollisuuden käyttää sille kuuluvaa oikeutta etuuden toimeenpanosta päättämiseen ja siten mahdollistaisi myös taksimatkojen väärinkäytön nykyistä paremman ehkäisemisen.  

Matkakustannusten korvaamisesta säädetään sairausvakuutuslain 4 luvussa. Matkakorvausta voidaan maksaa vain silloin, kun asiakas matkustaa julkiseen tai yksityiseen terveydenhuoltoon ja matkan syy on sairaus, raskaus, synnytys, Kansaneläkelaitoksen kuntoutus tai julkisen terveydenhuollon järjestämä kuntoutus.  

Suorakorvausmenettelystä säädetään sairausvakuutuslain 15 luvun 9 §:ssä. Suorakorvausmenettelyssä kuljetuspalvelun tuottaja perii vakuutetulta omavastuuosuuden matkan hinnasta, jolloin matkakorvaus voidaan maksaa palvelun tuottajalle sen tekemän tilityksen perusteella erikseen sovittavalla tavalla. Suorakorvausmenettelyn soveltaminen edellyttää sopimusta palvelujen tuottajan ja Kansaneläkelaitoksen välillä. Suorakorvausmenettely on korvauksen maksamisen tapa. Maksutavan valintaan ei siten liity oikeuden menetystä eikä vakuutetulla ole laissa säädettyä subjektiivista oikeutta saada suorakorvaus.  

Kansaneläkelaitoksen toimeenpanovaltaan kuuluu oikeus päättää korvauksen maksamisen tavasta. Mikäli Kansaneläkelaitos havaitsisi korvauskäsittelyn yhteydessä, että asiakas on käyttänyt taksia muuhun kuin sairausvakuutuslain perusteella korvattaviin matkoihin Kansaneläkelaitos voisi arvioida ja päättää, että vakuutetulle ei makseta korvausta suorakorvauksena. Näissä tilanteissa nyt ehdotettava muutos tietojen luovuttamista koskevaan säännökseen mahdollistaisi sen, että Kansaneläkelaitos voisi tämän toimeenpanoon kuuluvan asian ratkaista ja antaa tiedon tilausvälityskeskukseen, jolloin vakuutetulle ei suoritettaisi matkakorvausta suorakorvauksena. Vakuutettu hakisi korvausta jälkikäteen Kansaneläkelaitokselta maksettuaan kustannukset ensin itse. Käsittelijä tarkistaisi tällöin terveydenhuollosta sen, onko asiakkaalla ollut käyntiä terveydenhuollossa taksilla tehdyn matkan ajankohtana. Mikäli käyntiä ei olisi, käsittelijä kuulisi asiakasta ja tekisi tarkistusratkaisun tai oikaisisi päätöksen saadun selvityksen perusteella. Jos kyse olisi enimmäisestä väärinkäytöksestä, otettaisiin asiakkaan matkat Kansaneläkelaitoksessa seurantaan ja asiakasta ohjeistettaisiin Kela-taksin käytöstä ja korvausperusteista. Mikäli väärinkäytökset jatkuisivat tästä ohjeistuksesta huolimatta, voisi Kansaneläkelaitos arvioida ja päättää, että vakuutetulle ei makseta korvausta suorakorvauksena. Tämä olisi toimeenpanoon liittyvä toimenpide, joka ei rajoittaisi asiakkaan oikeutta sairausvakuutuslain mukaiseen korvaukseen. Asiakkaalla olisi siten edelleen oikeus tilata taksi Kela-taksien tilausvälityskeskuksesta, mutta hän joutuisi maksamaan itse matkan kustannukset kokonaisuudessaan palvelun tuottajalle ja hakemaan sairausvakuutuslain mukaista korvausta jälkikäteen. Tilausvälityskeskuksen välittäjä kertoisi tämän asiakkaalle tilauspuhelussa. Näissä tilanteissa asiakkaan taksimatkan matkakorvauksen hakeminen olisi verrannollista esimerkiksi julkisella liikenteellä tai omalla autolla tehtyihin matkoihin. 

9.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esitystä käsiteltäessä on huomioitava keväällä 2026 eduskuntaan menossa oleva Rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistus -hanke (VM053:00/2024), jossa ehdotetaan muutoksia PMJ-lain 3 §:ään. Kyseisellä esityksellä on kiinteä yhteys tämän esityksen 4. lakiehdotukseen. 

9.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotus vähentää valtion menoja vuoden 2027 talousarvion momentilla 33.10.54 (asumistuki) 0,5 miljoonalla eurolla, momentilla 33.10.57 (perustoimeentulotuki) 1,3 miljoonalla eurolla, momentilla 33.10.60 (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvarahastojen toimintakulut) 2,8 miljoonalla eurolla, momentilla 33.30.60 (valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista) 0,1 miljoonalla eurolla, ja momentilla 33.40.60 (valtion osuus kansaneläkelaista ja eräistä muista laeista johtuvista menoista) 0,1 miljoonalla eurolla. 

10.1  Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 2, PeVL 25/2010 vp, s. 2, PeVL 27/2006 vp, s. 2 ja PeVL 14/2002 vp, s. 2).  

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa (PeVL 42/2016 vp, s. 2–3, PeVL 14/2018 vp, s. 5 ja siinä viitatut lausunnot). Rajoituksia on arvioitava erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden kannalta (PeVL 29/2016 vp, s. 4–5 ja esimerkiksi PeVL 21/2012 vp, PeVL 47/2010 vp sekä PeVL 14/2009 vp). 

Perustusvaliokunta on antanut erityistä merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina ja painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia. Perustuslakivaliokunta on tämän vuoksi kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään sääntelyyn, jonka on oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa (PeVL 65/2018 vp, s. 45, PeVL 15/2018 vp, s. 40). 

Valiokunnan mielestä arkaluonteisia tietoja sisältäviin laajoihin tietokantoihin liittyy tietoturvaan ja tietojen väärinkäyttöön liittyviä vakavia riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan henkilön identiteetille (ks. PeVL 13/2016 vp, s. 4, PeVL 14/2009 vp, s. 3/I). Myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 51 johdantokappaleen ja rikosasioiden tietosuojadirektiivin 37 johdantokappaleen mukaan erityisiä henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille.  

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Mitä yleisluonteisempi tietojensaantiin oikeuttava sääntely on, sitä suurempi on vaara, että tällaiset intressit voivat syrjäytyä hyvin automaattisesti. Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaantipyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan. Myös tietojen luovuttajan on tällöin mahdollista arvioida pyyntöä luovuttamisen laillisten edellytysten kannalta. Tietojen luovuttaja voi lisäksi kieltäytymällä tosiasiallisesti tietojen antamisesta saada aikaan tilanteen, jossa tietojen luovuttamisvelvollisuus eli säännösten tulkinta saattaa tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi. Tämä mahdollisuus on tärkeä tiedonsaannin ja salassapitointressin yhteensovittamiseksi (PeVL 48/2018 vp, 5, PeVL 17/2016 vp, s.6, PeVL 12/2014 vp, s. 2–3 ja PeVL 62/2010 vp, s. 3–4).  

Perustuslakivaliokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina myös arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (ks. esim. PeVL 38/2016 vp, s. 3). Valiokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2—3 ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunta ei kuitenkaan ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (PeVL 19/2012 vp, s. 4/I ja siinä mainitut lausunnot).  

Perustuslakivaliokunta on toistuvasti todennut, että tietojen suojaamista oikeudettomalta käytöltä ei voi perustaa vain rekisterinpitäjää tai tietojen käsittelijää koskevan virkavastuun varaan (PeVL 4/2021 vp, PeVL 65/2018 vp, PeVL 52/2018 vp, PeVL 51/2018 vp). 

10.2  Kansallinen liikkumavara

Ehdotetussa sääntelyssä tarkoitettu henkilötietojen käsittely kuuluu tietosuoja-asetuksen soveltamisalan piiriin. Tietosuoja-asetusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn. Tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuna kansallisena valvontaviranomaisena toimii tietosuojalain mukaisesti (1050/2018) tietosuojavaltuutettu. Tietosuojavaltuutetulla olisi oikeus selvittää ja tarkastaa Kansaneläkelaitoksen tiedonkäsittelyn lainmukaisuus. 

Henkilötietojen käsittelyä koskeva yleinen sääntely EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa on sisällöltään kattavaa ja yksityiskohtaista. Ehdotetulla sääntelyllä täydennetään ja täsmennetään tietosuoja-asetusta siltä osin kuin se kansallisen liikkumavaran puitteissa on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Tietosuoja-asetusta tarkentava kansallinen lainsäädäntö on mahdollista silloin, kun tietosuoja-asetus nimenomaisesti jättää jäsenvaltioille kansallista sääntelyliikkumavaraa. 

Perustuslakivaliokunta on esittänyt huomioita EU:n lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön suhteesta. Valiokunta on tulkintakäytännössään pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. PeVL 25/2005 vp). Valiokunta on tämän johdosta painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4). 

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että henkilötietojen suoja tulee ensisijaisesti toteuttaa tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Myös sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee suhtautua pidättyvästi ja rajata sellaisen säätäminen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa (PeVL 14/2018 vp, s. 4–5.). Kansallisen erityislainsäädännön säätäminen tulee varata vain tilanteisiin, joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi (PeVL 2/2018 vp, s. 5). 

Esityksessä käytettäisiin tietosuoja-asetukseen perustuvaa kansallista sääntelyliikkumavaraa siltä osin kuin se sisältää erityissäännöksiä henkilötietojen käsittelystä. Henkilötietojen käsittelylle on oltava tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa tarkoitettu käsittelyn yleinen oikeusperuste. Kansaneläkelaitoksen toimesta tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn soveltuu oikeusperusteena tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan henkilötietojen käsittely on sallittua, kun se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Rekisteröidyn oikeudet tällaisessa käsittelyssä perustuvat tietosuoja-asetukseen. Kansallisen sääntelyliikkumavaran käyttö perustuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohtaan, jonka perusteella tietosuoja-asetuksen säännöksiä voidaan mukauttaa.  

Ehdotettu sääntely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 kohdan valtuutukseen, joka mahdollistaa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan täsmentämisen kansallisella lainsäädännöllä. Ehdotuksessa käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetukseen perustuvaa kansallista sääntelyliikkumavaraa siltä osin kuin se sisältää erityissäännöksiä henkilötietojen käsittelystä. Henkilötietojen käsittely ei voi perustua suoraan edellä mainittuihin tietosuoja-asetuksen kohtiin, vaan tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Koska asiaa koskevaa unionin oikeutta ei ole, Kansaneläkelaitoksen lakisääteisten tehtävien yhteydessä tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä on säädettävä erikseen kansallisessa laissa.  

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota sääntelytarpeeseen silloin, kun henkilötietoja käsittelee viranomainen. Viranomaisen tehtävä ja toimivaltuudet tulee kuvata lainsäädännössä niin, että henkilötietojen käsittelyn oikeusperusta ja tarkoitus voidaan perustellusti siitä johtaa toiminnan tavoite huomioon ottaen (PeVL 14/2018 vp, s. 4). 

Perustuslakivaliokunnan mielestä tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunnan käsityksen mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntely vastaa asianmukaisesti tulkittuna ja sovellettuna myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan määräytyvää henkilötietojen suojan tasoa. Näin ollen erityislainsäädäntöön ei ole yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla enää valtiosääntöisistä syistä välttämätöntä sisällyttää kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä henkilötietojen käsittelystä (PeVL 14/2018 vp, s.4). 

Perustuslakivaliokunta katsoo myös, että sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen säätäminen vain välttämättömään yleisen tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksen edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta. (PeVL 14/2018 vp, s. 5). 

Kansaneläkelaitoksen tehtävät edellyttävät laajamittaista henkilötietojen käsittelyä, joka merkitsee puuttumista luonnollisen henkilön yksityiselämän suojaan, ja johon liittyy riskejä henkilötietojen suojan kannalta. Tästä syystä ja koska kyse olisi viranomaisen tehtävään liittyvästä henkilötietojen käsittelystä, olisi tietojen käsittelystä säädettävä laissa nykyistä täsmällisemmin ja tarkkarajaisemmin. 

10.3  Rekisteröidyn oikeudet

Ehdotettu sääntely kuuluu tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan, joten henkilön oikeudet ehdotetussa tiedonkäsittelyssä määräytyisivät pääosin tietosuoja-asetuksen perusteella. Tietosuoja-asetuksen 15 artiklan mukaan rekisteröidyllä henkilöllä on oikeus saada pääsy itseään koskeviin henkilötietoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että rekisterissä olevalla henkilöllä on oikeus tarkistaa itseään koskevat tiedot. Tietosuoja-asetuksen 16 artiklan mukaan rekisteröidyllä henkilöllä on oikeus vaatia rekisterissä olevien itseään koskevien henkilötietojen korjaamista, jos tieto on virheellinen. Tietosuoja-asetuksen 17 artiklan mukaan rekisteröidyllä henkilöllä on oikeus vaatia itseään koskevan henkilötiedon poistamista rekisteristä. Tämä oikeus ei koske niitä henkilötietoja, joita Kansaneläkelaitos tarvitsee lakisääteisen tehtävän hoitamista varten. 

Etuuksia koskevassa lainsäädännössä rekisteröidyn oikeuksia on yleensä rajoitettu. Rekisteröidyllä ei yleensä ole tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista oikeutta siihen, että Kansaneläkelaitos rajoittaa henkilötietojen käsittelyä silloin, kun se hoitaa etuuslain mukaista tehtävää, jos rekisteröidyn vaatimus käsittelyn rajoittamisesta on ilmeisen perusteeton.  

10.4  Pankki- ja tilitiedot

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi toimeentulotukilaissa, yleisestä asumistuesta annetussa laissa ja eläkkeensaajan asumistuesta annetussa laissa säädettyä Kansaneläkelaitoksen oikeutta saada rahalaitoksilta välttämättömät tiedot käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten. Lisäksi PMJ-lakiin ehdotetaan Kansaneläkelaitosta koskevia säännöksiä. Ehdotetuilla säännöksillä on tarkoitus mahdollistaa Kansaneläkelaitokselle oikeus pyytää etuuksien käsittelemistä varten tarvittavat välttämättömät hakijan tiedot rahalaitoksilta PMJ-järjestelmän avulla. Tiedonsaantioikeus koskisi hakijan lisäksi myös muita tuensaajia eli perheenjäsenentä tai avio- tai avopuolisoa taikka samaan ruokakuntaan kuuluvan henkilön tietoja. 

10.5  Sairausvakuutuksen matkakorvaukset

Esityksen 5. lakiehdotuksen 19 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin säännös Kansaneläkelaitoksen oikeudesta luovuttaa matkojen yhdistelyä suorittavalle tilausvälityskeskukselle niiden vakuutettujen nimet ja henkilötunnukset, joille matkakorvausta ei suoriteta suorakorvauksena. Tietojen luovutus koskisi niitä tilanteita, joissa korvausta ei makseta suoraan palveluntuottajalle toistuvien väärinkäytösten vuoksi. 

Ehdotettua tietojen luovutusta voidaan pitää oikeasuhtaisena suhteessa ehdotuksen tarkoitukseen ja tavoitteeseen estää sairausvakuutuksesta korvattavien taksimatkojen väärinkäyttöä ja yhteiskunnalle maksettavaksi jääviä merkittäviä kustannuksia. Ehdotettava säännös on tarkka ja täsmällinen. Luovutettavat tietosisällöt on luetteloitu ehdotetussa säännöksessä tyhjentävästi. 

10.6  Toimeentulotuessa huomioitavia laskuja koskeva tiedonsaantioikeus

Esityksen 1. lakiehdotuksen 18 e §:ään ehdotetaan lisättäväksi Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeus toimeentulotuesta korvattavien perusmenojen laskuttajilta. Tiedonsaantioikeus koskisi tilanteita, joissa Kansaneläkelaitos selvittäisi väärinkäytösepäilyä ja olisi havainnut mahdollisen väärennyksen Kansaneläkelaitokselle toimitetussa laskussa.  

Ehdotettu säännös tarkoittaisi sitä, että Kansaneläkelaitos luovuttaisi laskuttajalle salassa pidettävän tiedon toimeentulotukiasiakkuudesta. Ehdotetun säännöksen vaikutuksia on kuvattu tarkemmin jaksossa 4.2.2.1. Kansaneläkelaitoksen on lakisääteisten tehtäviensä vuoksi saatava laskun tiedot, sillä perusmenoina huomioitavat maksut osoitetaan etuutta haettaessa Kansaneläkelaitokselle joko laskulla tai vuokrasopimuksella. Voimassa olevan lain mukaan Kansaneläkelaitos voi saada menoja koskevia tietoja asiakastietolain 64 §:ssä mainituilta tahoilta sekä toimeentulotukilain 18 e §:n mukaisesti vuokranantajalta, asunto-osake- tai kiinteistöosakeyhtiöiltä. 

Ehdotettua säännöstä voidaan pitää oikeasuhtaisena suhteessa ehdotuksen tarkoitukseen ja tavoitteeseen paljastaa laskuja koskevat väärennykset. Laskuja koskevat väärennykset ovat yleisimpiä etuuden väärinkäytön muotoja. Ehdotettu säännös on välttämätön Kansaneläkelaitoksen lakisääteisten tehtävien ja velvollisuuksien hoitamiseksi. Tiedonsaantioikeus olisi sidottu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti välttämättömiin tietoihin ja käyttötarkoitukseen, jota varten tiedot ovat välttämättömiä. 

10.7  Lääkärinlausuntoja- ja todistuksia koskeva tiedonsaantioikeus

Esityksen 5. lakiehdotuksessa sairausvakuutuslain 19 luvun 1 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada lääkäreiltä, terveydenhuollon ammattihenkilöiltä sekä terveydenhuollon toimintayksiköltä etuuden ratkaisemiseksi välttämättömät lausunnot tai todistukset. Ehdotettujen muutosten tarkoituksena olisi se, että tarvittavat tiedot olisivat saatavissa Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelyyn nykyistä sujuvammin suoraan Kannan kysely- ja välityspalvelun kautta. 

Terveydentilaa, sairautta ja terveydenhuoltopalvelujen käyttöä koskevat tiedot ovat valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisia tietoja, jotka koskevat yksityiselämään kuuluvien henkilötietojen suojan ydintä. Esityksessä ei ehdoteta sääntelyyn lisättäväksi hakijan itsemääräämisoikeutta, kuten suostumusta tai kielto-oikeutta. Kantaan tallennettuja todistuksia ja lausuntoja voidaan luovuttaa terveydenhuollon ulkopuolisille toimijoille Kysely- ja välityspalvelun avulla. Kysely- ja välityspalvelu on jo Kansaneläkelaitoksen käytössä. Kysely- ja välityspalvelusta säädetään asiakastietolain 76 §:ssä. Tietojen luovuttaminen edellyttää, että viranomaisella tai muulla toimijalla on lakiin perustuva oikeus saada tiedot käyttöönsä. Tietojen luovuttaminen ei siten vaadi henkilön suostumusta. 

Ehdotetun sääntelyn mukaan hakijalle ei varattaisi ennen tietojen pyytämistä mahdollisuutta toimittaa tiedot Kansaneläkelaitokselle. Hallitus huomauttaa, että ehdotetun säännöksen osalta on kuitenkin huomioitava se, että säännöksessä yksilöidyissä todistuksissa ja lausunnoissa on lähtökohtaisesti kyse tiedoista, jotka on kirjattu nimenomaisesti etuuskäsittelyä varten, Kansaneläkelaitoksen etuuksien hakemista varten luoduille lomakepohjille. Lisäksi voidaan todeta, että Kansaneläkelaitoksella on nykyisinkin sairausvakuutuslain 19 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada käsiteltävänä olevan etuuden ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot esimerkiksi hyvinvointialueen viranomaiselta, eikä laki näissä tilanteissa tälläkään hetkellä edellytä hakijan suostumusta tai sitä, että hakijalle itselleen varattaisiin ensin mahdollisuus toimittaa tiedot Kansaneläkelaitokselle. 

Hakijaa koskisivat yleiset rekisteröidyn oikeudet, jotka on kuvattu jaksossa 10.3. 

Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on parantaa tietojen luovutuksen tietosuojaa- ja turvaa verrattuna nykyisiin paperisiin ja monikanavaisiin toimitustapoihin. Ehdotuksella pyritään siihen, ettei Kansaneläkelaitokselle enää suurissa määrin välitettäisi turhia asiakirjoja tai samaa asiakirjaa useaan eri kertaan. Ehdotetulla sääntelyllä pyritään myös vähentämään hakijan asiointiin liittyviä haasteita, joita on kuvattu jaksossa 2.7. Kyselypalvelun käyttö sujuvoittaisi hakijan asiointia. Lisäksi tavoitteena on etuuskäsittelyn sujuvoittaminen ja nopeuttaminen. 

Kyselypalvelun kautta Kansaneläkelaitokselle luovutettaisiin rajatusti vain etuuksien ratkaisemisessa välttämättömät lääkärinlausunnot ja todistukset, jotka on lähtökohtaisesti laadittu etuuden hakemista varten.  

Ehdotettua säännöstä voidaan pitää oikeasuhtaisena suhteessa ehdotuksen tarkoitukseen. Tiedonsaantioikeus olisi sidottu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti välttämättömiin tietoihin ja käyttötarkoitukseen, jota varten tiedot ovat välttämättömiä. Ehdotus on pyydettävien tietojen osalta hyvin tarkkarajainen. Välttämättömät tiedot on lueteltu säännöksessä tyhjentävästi.  

10.8  Säätämisjärjestyksen arviointi

Perustuslakivaliokunta on korostanut, että yksityiselämän suojan rajoituksella tulisi olla hyväksyttävä yhteiskunnallinen intressi ja rajoituksen tulisi olla oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Tämä merkitsee, että rajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Perusoikeuden rajoittaminen on sallittua ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään (PeVM 25/1994 vp, ks. myös esimerkiksi PeVL 56/2014 vp ja PeVL 18/2013 vp). 

Hallintolain (434/2003) 6 § sisältää hallinnon oikeusperiaatteet. Mainitun lain kohdan mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Suhteellisuusperiaatteen keskeisenä sisältönä on, että viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Toisin sanoen viranomaisen toimen on oltava asianmukainen, tarpeellinen ja oikein mitoitettu sen tavoitteen kannalta, johon kysymyksessä olevalla toimella pyritään. Käytännössä suhteellisuusperiaate edellyttää, että viranomainen mitoittaa toimintansa alimmalle sellaiselle tasolle, jolla saadaan aikaan tarvittava vaikutus. 

Esityksen valmistelussa on arvioitu, että ehdotettu henkilötietojen käsittelyä ja salassapitoa koskeva sääntely ei merkitse pidemmälle menevää perusoikeuksien rajoitusta kuin on perusteltua, ottaen huomioon ehdotusten taustalla olevien tavoitteiden painavuus suhteessa rajoitettavaan perusoikeuteen. Esityksessä ei ehdoteta viranomaisvalvonnan tai siihen liittyvien toimivaltuuksien ja resurssien lisäämistä. Ehdotukset koskevat Kansaneläkelaitoksen vakiintuneita etuus- ja maksatusprosesseja. Kansaneläkelaitos on arvioinut ehdotusten vähentävän väärinkäytösten selvittämiseen liittyvää työtä. Kansallisesta tulorekisteristä saadut kokemukset osoittavat, että luotettavan rekisteritiedon ansiosta virheellisten etuusmaksujen muodostumista voidaan estää.  

Havaittujen väärinkäytösepäilyjen määrä on suhteellisen vähäinen, sillä väärinkäytöksiin liittyvien tilanteiden havaitseminen etuuskäsittelyssä on vaikeaa. Vaikeuksia tuottavat erityisesti tiedon saanti salassa pidettävistä seikoista, kuten tileistä, sekä asiakirjoissa olevien väärennysten havaitseminen. Väärinkäytön todellisesta määrästä ei ole saatavissa luotettavaa tietoa, mutta oletettavasti väärinkäytöksiä jää etuuskäsittelyssä havaitsematta. Viime vuosina Suomessa on havaittu esimerkkejä järjestäytyneestä sosiaaliturvarikollisuudesta, jollaista on Kansaneläkelaitoksen toiminnassa erityisen haasteellista havaita. Väärinkäytösten ehkäisemisen ohella ehdotusten tarkoituksena on vähentää virheellisiä etuusmaksuja riippumatta virheen aiheuttajasta tai syystä. Virheellinen maksu voi johtua hakijan virheestä tai ymmärtämättömyydestä, vaikka tapaukseen ei katsottaisi liittyvän rikosta. Toisaalta virheellinen maksu voi johtua myös Kansaneläkelaitoksen omasta toiminnasta tai puutteellisista tiedoista. Virheellisiä maksuja on kuvattu jaksossa 2.2. Virheellisten maksujen kokoluokka on huomattava.  

Kansaneläkelaitokselle ei ole erikseen säädetty tehtäväksi väärinkäytösten tutkimista tai ennaltaehkäisemistä, koska tämä tehtävä sisältyy etuuslakien mukaiseen toimeenpanotehtävään, jota on kuvattu jaksossa 2. Kansaneläkelaitoksella on hallintolain 31 §:n mukainen selvittämisvelvollisuus. Tämä merkitsee sitä, että asia on selvitettävä niin perusteellisesti, että siinä voidaan tehdä mahdollisimman oikea ja lainmukainen päätös. Kansaneläkelaitoksella on myös velvollisuus korjata virheelliset päätökset ja periä takaisin virheellisesti maksettu etuus. Takaisinperintäsäännösten perusteella Kansaneläkelaitoksen on arvioitava henkilön vilpillistä menettelyä. Rikosta epäillessään Kansaneläkelaitoksen on tehtävä tutkintapyyntö poliisille. Väärinkäytösten selvittämistä on pidetty hyväksyttävänä tarkoituksena tietojen luovuttamiselle viranomaisten välillä. Tämä tarkoitus on perustuslakivaliokunnan mielestä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste rajoittaa Kansaneläkelaitoksen etuudensaajien yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa (PeVL 1/2015 vp). 

Edellä todettu huomioon ottaen esityksessä ehdotetun sääntelyn arvioidaan täyttävän perustuslain 10 §:stä seuraavat vaatimukset ja se voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Esitetty sääntely on lisäksi yhdenmukainen yleisen tietosuoja-asetuksen sekä EU:n perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklojen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan sekä niiden soveltamiskäytännön kanssa. 

Koska esitykseen sisältyy unionin oikeuden jättämää kansallista liikkumavaraa sekä alla tarkemmin kuvattu, säätämisjärjestykseen liittyvä tulkinnallinen kysymys, hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.  

Lausuntoa pidetään tarpeellisena erityisesti siksi, että 4. lakiehdotuksen osalta kyse on käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevasta kansallisesta liikkumavarasta. Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöinen tehtävä käsittää sen arvioinnin, onko valtioneuvosto asian valmistelussa ja eduskunnalle tuodussa hallituksen esityksessä arvioinut riittävästi unionin oikeuden jättämää kansallista liikkumavaraa. Kansallinen liikkumavara ja sitä koskevien edellytysten täyttyminen on kuvattu jaksossa 10.4.1. 

Lisäksi valiokunnan lausunto on tarpeen sen vuoksi, että 1. lakiehdotuksen 18 a §:n 4–5 momentin, 2. lakiehdotuksen 42 §:n 2–3 momentin ja 3. lakiehdotuksen 43 §:n 2–3 momentin osalta pankki- ja tilitietoja koskevat tiedonsaannin edellytykset poikkeavat perustuslakivaliokunnan vakiintuneesta Kansaneläkelaitosta koskevasta käytännöstä siltä osin, kun rahalaitoksilta saadun tiedon edellytyksenä ei enää olisi kyselyn viimesijaisuus. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin pitänyt säätämisjärjestyskysymyksenä kyselyjen viimesijaisuutta eli sitä, että tietopyyntö oli kytketty edellytykseen, ettei riittäviä tietoja ja selvityksiä saada muutoin ja oli perusteltua syytä epäillä etuuden hakijan tai saajan antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta (PeVL 14/2002 vp, s. 4). Ehdotettavissa säännöksissä perustuslakivaliokunnan kanta on huomioitu täsmentämällä tietojensaantioikeuden sisältöä ja asiallista yhteyttä sekä ylimääräisellä arkaluonteisia tietoja koskevalla ennakollisella kontrollilla (kielto-oikeus). Kielto-oikeuden osalta tulkinnanvaraiseksi jää erityisesti se, voidaanko sitä pitää riittävänä ennakollisena kontrollina ja tietopyyntöjen edellytyksenä.