7
Säännöskohtaiset perustelut
5 §. Määritelmät. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmään (7 a kohta) lisätään ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen yhteyteen torjua ilmastonmuutosta, millä toimeenpannaan teollisuuspäästödirektiivin artiklan 3 kohdan 10 c muutokset lain yleisessä säännöksessä, joka koskee sekä direktiivilaitoksia että muita laitoksia. Koska parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmä on yleisesti sovellettava käsite ympäristönsuojelulainsäädännössä, ei ole tarkoituksenmukaista rajata sitä koskemaan ainoastaan direktiivilaitoksia ottaen huomioon lain 1 §:n tarkoitus, jossa 2 kohdassa erityisesti mainittu ilmastonmuutoksen torjunta. Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät tekniikan arvioinnit on tähänkin asti arvioitu osana parhaan käyttökelpoisen tekniikan kokonaisympäristövaikutusten arviointia. Ilmastonmuutoksen torjunnan nostaminen määritelmässä pilaantumisen ehkäisemisen rinnalle vahvistaa näiden tekniikoiden arvioinnin merkitystä parhaan käyttökelpoisen tekniikan arvioinnissa ja osaltaan mahdollistaa nykyistä selkeämmin sen, ettei pilaantumisen ehkäisemistä koskevat parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviot olisi esteenä ilmastonmuutosta torjuvien tekniikoiden käyttöönotolle, koska tekniikat saattavat jossain tilanteessa esimerkiksi kasvattaa muita päästöjä tai johtaa korkeampaan energiankulutukseen. Muutos on yhdenmukainen 53 §:ään esitetyn muutoksen kanssa.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 14 a kohta, jonka mukaan ympäristötehokkuudella tarkoitettaisiin materiaalin, veden tai energian kulutustasoihin, uudelleenkäyttöön sekä jätteen syntyyn liittyvää tehokkuutta. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 13 a a -kohtaan. Määritelmää sovelletaan 53 §:n ja 7 luvun sekä 10 luvun direktiivieläinsuojia koskevien säännösten soveltamisen yhteydessä.
8 §. Luvanvaraisesta, ilmoituksenvaraisesta ja rekisteröitävästä toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen. Säännökseen lisätään uusi direktiivilaitoksia koskeva 2 momentti, jonka mukaan materiaalien ja veden käytön toiminnassa on oltava tehokasta. Lisäksi toiminnassa tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää uusiutuvaa energiaa. Muutoksilla ei kuitenkaan edelleenkään tarkoiteta sitä, että lupamääräyksiä asetettaessa voitaisiin asettaa rajoituksia teollisen toiminnan tai energiantuotannon tuotantomäärälle, josta on säädetty yksityiskohtaisemmin lain 52 §:n 2 momentissa. Uusiutuvaa energiaa koskevan lisäyksen sanamuoto ei yksistään mahdollistaisi suorien velvoitteiden asettamista, mutta kannustaisi ottamaan huomioon uusiutuvan energian käytön edistämisen myös ympäristölupamenettelyssä. Säännöksen muihin kohtiin ei tehtäisi muutoksia. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 11 artiklan muutokset.
27 §. Yleinen luvanvaraisuus. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin viite direktiivieläinsuojiin, joiden luvanvaraisuudesta säädettäisiin yksityiskohtaisemmin liitteen 3 taulukossa 3 sekä muiden eläinsuojien osalta taulukossa 4. Teollisuuspäästödirektiivin muutoksen myötä direktiivin soveltamisalaan kuuluvat eläinsuojat määriteltäisiin jatkossa direktiivieläinyksikkökertoimen perusteella. Lisäksi komissio tulee antamaan direktiivin soveltamisalaan kuuluvia eläinsuojia koskevat toimintasäännöt. Toimintasäännöt, direktiivieläinyksikkökerroin ja eläinsuojien luonne muista laitoksista poikkeavina laitoksina perustelee termin direktiivieläinsuoja käyttöä, kun on kyse direktiivin piiriin kuuluvasta eläinsuojasta. Eläinsuojista ja direktiivieläinsuojista sekä eläinyksikkökertoimista ja direktiivieläinyksikkökertoimista säädettäisiin jatkossa liitteessä 3.
29 a §. Ilmoituksenvaraisen toiminnan luvanvaraisuus. Säännöksen 1 momentin 1 kohtaan on lisätty direktiivieläinsuoja direktiivilaitoksen rinnalle.
30 §. Rekisteröitävän toiminnan luvanvaraisuus.Säännöksen 1 momentin 1 kohtaan on lisätty direktiivieläinsuoja direktiivilaitoksen rinnalle.
52 §.Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäisiin maaperän ja pohjavesien rinnalle pintavedet teollisuuspäästödirektiivin 14 artiklan 1 kohdan 2b alakohdan muutoksen vuosi. Tällä tarkoitetaan nimenomaan muita kuin päästöjä ja päästöraja-arvoja koskevia lupamääräyksiä, kuten esimerkiksi suojarakenteita koskevia määräyksiä. Pykälän 2 momentista poistettaisiin tuotantoenergiaa koskeva viittaus, koska teollisuuspäästödirektiivin päivityksessä 11 artiklaan (toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleiset periaatteet) lisättiin tavoite uusiutuvan energian käytön ja tuotannon edistämisestä mahdollisuuksien mukaan. Samalla muutettaisiin termi ympäristöhaitta ympäristön pilaantumiseksi, jota käytetään johdonmukaisesti laissa muuten.
53 §. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviointi.Säännökseen tehtävillä lisäyksillä täytäntöönpannaanteollisuuspäästödirektiivin liitteen III muutokset. Säännöstä sovelletaan kuitenkin käytännössä lähinnä silloin kun parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviointi on toteutettava tapauskohtaisesti. Pääsääntönä paras käyttökelpoinen tekniikka määritellään kuitenkin edelleen toimialakohtaisesti. Muutoksissa on kyse lähinnä teknisluontoisista täsmennyksistä nykyiseen säännökseen verrattuna ja muutokset toteuttavat ympäristönsuojelulain 1 §:ssä säädettyä tarkoitusta ja teollisuuspäästödirektiivin parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmän muutosta ilmastonmuutoksen torjumisen osalta. Muutosten katsotaan olevan yleisesti ympäristönsuojelulain tavoitteiden toteutumista edistäviä, joten muutosten olisi perusteltua soveltua direktiivilaitosten ohella muihinkin ympäristönsuojelulain mukaisiin toimintoihin. Sisällöllisesti muutokset liittyvät tyypillisesti valtakunnallisiin tavoitteisiin koskien muun muassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuntaa sekä kiertotalouden edistämistä, joten arvioinnissa on perusteltua varmistaa, ettei parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittäminen tapauskohtaisesti muodostu esteeksi näiden tavoitteiden saavuttamiselle ympäristönsuojelulain soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa. Muutos on yhdenmukainen 5 §:n 1 momentin 7 a kohtaan esitetyn muutoksen kanssa.
62 §. Seuranta- ja tarkkailumääräykset. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin direktiivilaitosten ja direktiivieläinsuojien ympäristötehokkuuden tarkkailuvelvoite, joka liittyy ensisijaisesti 75 §:ssä ja direktiivieläinsuojia koskevassa luvussa määrättävien ympäristötehokkuusvelvoitteiden seurantaan. 1 momentin loppuun lisätään myös säännös ympäristöjärjestelmän mukaisten tavoitteiden saavuttamisen seurannasta. Lisäyksillä täytäntöönpannaan teollisuuspäästödirektiivin 14 artiklan 1 kohdan 2 alakappaleen bb-kohtaa ja d (iii) -kohtaa.
Säännöksen 2 momentin lopun muutoksilla täytäntöönpannaan teollisuuspäästödirektiivin 15a artiklan 1 kohdan päästötarkkailun epävarmuuden vähentämistä koskeva muutos. Teollisuuspäästödirektiivin nojalla tullaan antamaan komission päätös mittausepävarmuuden määrittämisestä ja vähentämisestä, jota jatkossa sovellettaisiin suoraan. 2 momenttiin siirrettäisiin myös teollisuuspäästödirektiivin koko nimi ja kutsumanimi 72 §:stä. Säännöksen 3 momenttiin tehtäisiin direktiivieläinsuojia koskevat lisäykset.
66 §. Maaperän, pintaveden ja pohjaveden suojelua koskevat määräykset. Säännökseen lisättäisiin maaperän ja pohjavesien rinnalle pintavedet, millä muutoksella täytäntöönpannaan teollisuuspäästödirektiivin 14 artiklan 1 kohdan 2 alakappaleen e-kohdan muutos. Teollisuuspäästödirektiivin 16 artiklan 2 kohdan 2 alakappaleen muutoksia ei kuitenkaan toteutettaisi lisäyksenä 2 momenttiin, koska tarkkailutiheys määriteltäisiin jatkossakin pilaantumisriskin järjestelmällisen arvioinnin perusteella.
67 §.Määräykset viemäriin johdettavista jätevesistä. Säännöksen 1 momentti säilyisi samana kuin voimassa olevassa laissa. Säännökseen lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan asetettaessa direktiivilaitoksen lupamääräyksiä 75 §:n 2 momentin mukaisesti olisi varmistettava, että ympäristön pilaantuminen ehkäistään vähintään yhtä tehokkaasti kuin käsiteltäessä jätevedet erillisessä jätevedenpuhdistamossa. Erillisellä jätevedenpuhdistamolla tarkoitettaisiin muuta kuin yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa tai teollisuuslaitosten yhteispuhdistamo. Lisäksi olisi varmistettava, että jäteveden johtaminen ei haittaa jätevedestä peräisin olevien materiaalin tai energian talteenottoa tai veden uudelleen käyttöä, ja että jätevesien johtaminen ei vaaranna 9 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamista. Säännöksellä varmistettaisiin, ettei jätevesien johtaminen yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle heikennä puhdistamisen tasoa tai estä esimerkiksi lämmön talteenottoa jätevedestä. Sillä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 1 kohta. Ympäristönsuojeluasetuksessa säädettäisiin vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavia päästöjä koskevista yleisistä vaatimuksista.
72 §.Direktiivilaitoksia koskevat määritelmät. Pykälään tehtäisiin lisäyksiä pääosin teollisuuspäästödirektiivin muutoksen määritelmiä koskevan 3 artiklan lisäyksistä johtuen. Säännöksen 1 kohtaan ei tehtäisi muutoksia, paitsi siirrettäisiin teollisuuspäästödirektiivin koko nimi ja kutsumanimi 62 §:ään. Kohdan 2 määritelmään lisättäisiin maininnat uusista tekniikoista, ympäristötehokkuuden tasoista sekä ympäristöjärjestelmän sisällöstä. Päätelmillä tarkoitettaisiin siis teollisuuspäästödirektiivin 13 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksyttyä Euroopan komission päätöstä, joka sisältää vertailuasiakirjan ne osat, joissa esitetään päätelmät parhaista käyttökelpoisista tekniikoista ja uusista tekniikoista, näiden tekniikoiden kuvaus ja tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, tekniikkaan liittyvät päästötasot, niihin liittyvät ympäristötehokkuuden tasot, ympäristöjärjestelmän sisältö, mukaan lukien vertailuarvot, tarkkailu ja kulutustasot sekä tarvittaessa laitoksen kunnostustoimet. Kohtaan 3 ei tehtäisi muutoksia.
Säännökseen lisättäisiin uudet ympäristötehokkuutta koskevat kohdat 4–7 sekä uusien tekniikoiden käyttöönottoon liittyvät kohdat 7–10. Ympäristötehokkuuden määritelmiä sovellettaisiin normaaleissa toimintaolosuhteissa siten kuin 75 §:n 4 momentissa säädettäisiin.
Säännöksen 4 kohdan mukaan ympäristötehokkuuden raja-arvolla tarkoitettaisiin ympäristötehokkuuden suoritusarvoa, jota ei yhden tai useamman ajanjakson aikana saa ylittää ja joka ilmaistaan kokonaismääränä, tuotantoon suhteutettuna määränä, prosenttiosuutena tai muulla vastaavalla tavalla. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 5 a -kohtaan ja määritelmä olisi tarpeellisin osin yhteneväinen lain 5 §:n päästöraja-arvon määritelmän kanssa.
Säännöksen 5 kohdan mukaan viitteellisellä ympäristötehokkuuden arvolla tarkoitettaisiin ympäristötehokkuuden suoritusarvoa, joka ilmaistaan kokonaismääränä, tuotantoon suhteutettuna määränä, prosenttiosuutena tai muulla vastaavalla tavalla. Määritelmä vastaisi ympäristötehokkuuden raja-arvon määritelmää, kuitenkin sillä olennaisella erolla, että se ei olisi sitova. Määritelmä ehdotetaan lisättäväksi selkeyden vuoksi muiden ympäristötehokkuutta koskevien määritelmien rinnalle, koska viitteellinen ympäristötehokkuuden arvo tulisi asetettavaksi 75 §:n 3 momentin perusteella materiaali- ja energiatehokkuudelle. Määritelmä perustuisi teollisuusdirektiivin 15 artiklan 4 kappaleen 2 alakappaleen b kohtaan ja vastaisi sisällöltään muita ympäristötehokkuutta koskevia määritelmiä.
Säännöksen 6 kohdan mukaan ympäristötehokkuuden vaihteluväleillä tarkoitettaisiin ympäristötehokkuuden tasojen vaihteluväliä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa käytettäessä parasta käyttökelpoista tekniikkaa tai tällaisten tekniikoiden yhdistelmää, sellaisena kuin se on kuvattu päätelmissä, ilmaistuna tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa. Määritelmä perustuisi teollisuusdirektiivin 3 artiklan 13 a -kohtaan.
Säännöksen 7 kohdan mukaan vertailuarvoilla tarkoitettaisiin sellaista ympäristötehokkuuden tasojen viitteellistä vaihteluväliä, joka perustuu toimialakohtaisiin parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmiin ja jota käytetään vertailukohtana ympäristöjärjestelmässä. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 13 b -kohtaan.
Säännöksen 8 kohdan mukaan syvällä teollisella muutoksella tarkoitettaisiin sitä, että toiminnanharjoittaja ottaa käyttöön uusia tekniikoita tai parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, jotka merkitsevät laitoksen osan tai koko laitoksen suunnittelun tai tekniikan merkittävää muutosta tai olemassa olevan laitoksen korvaamista uudella laitoksella, mikä mahdollistaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen erittäin merkittävästi ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisesti ja muiden päästöjen ja ympäristötehokkuuden osalta täyttää 75 §:ssä säädetyt vaatimukset, ottaen huomioon toiminnan vaikutuksen ympäristöön kokonaisuutena. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 9 a -kohtaan ja sitä sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun toiminnanharjoittaja haluaisi hyödyntää 81 c §:ssä tarkoitettuja syvän teollisen muutoksen poikkeuksia toimialaa koskevien päätelmien julkaisun jälkeen.
Säännöksen 9 kohdan mukaan uusiin tekniikoihin liittyvillä päästötasoilla päästöjen vaihteluväliä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa käytettäessä uutta tekniikkaa tai uusien tekniikoiden yhdistelmää, sellaisena kuin se on kuvattu päätelmissä, ilmaistuna tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 48-kohtaan ja sitä sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun toiminnanharjoittaja haluaisi hyödyntää 81 a §:ssä tarkoitettuja uusia tekniikoita koskevia poikkeuksia toimialaa koskevien päätelmien julkaisun jälkeen.
Säännöksen 10 kohdan mukaan uusiin tekniikoihin liittyvillä ympäristötehokkuuden tasoilla tarkoitettaisiin ympäristötehokkuuden tasojen vaihteluväliä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa käytettäessä uutta tekniikkaa tai uusien tekniikoiden yhdistelmää, sellaisena kuin se on kuvattu päätelmissä, ilmaistuna tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 49-kohtaan ja sitä sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun toiminnanharjoittaja haluaisi hyödyntää 81 a §:ssä tarkoitettuja uusia tekniikoita koskevia poikkeuksia toimialaa koskevien päätelmien julkaisun jälkeen.
73 §.Luvun soveltamisala. Säännökseen lisättäisiin teksti, jonka mukaan direktiivilaitoksia koskevaa lukua ei sovelleta liitteen 3 mukaisen direktiivieläinsuojan toimintaan. Lukua ei edelleenkään sovelleta tutkimukseen, kehittämiseen tai uusien tuotteiden ja prosessien testaukseen. Teollisuuspäästödirektiivin muutoksessa direktiiviin lisättiin eläinsuojia koskeva oma lukunsa, jonka johdosta eläinsuojiin ei enää sovelleta teollisuuspäästödirektiivin II luvun vaatimuksia. Tämän vuoksi lakiin säädettäisiin omat säännöksensä direktiivilaitoksista ja omat säännöksensä direktiivieläinsuojista.
74 §. Energian käytön tehokkuutta koskevat määräykset. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi uusi 4 kohta, jonka mukaan määräykset voivat koskea myös 75 §:n 4 momentin mukaisia energian käytön tehokkuutta koskevia vaihteluvälejä ja viitteellisiä ympäristötehokkuuden arvoja tai 74 a §:n 2 momentin mukaisia vertailuarvoja, jos tällaisia on asetettu toimialaa koskevissa päätelmissä. Vertailuarvojen osalta ympäristöluvassa on tarpeen antaa määräykset ympäristöjärjestelmän keskeisistä vaatimuksista, johon kuuluvat myös päätelmissä määritellyt vertailuarvot. Kyse on nimenomaan tarvittaessa annettavista määräyksistä niissä tilanteissa, joissa toiminnanharjoittaja ei ole sisällyttänyt vertailuarvoja ympäristöjärjestelmäänsä.
74 a §.Ympäristöjärjestelmä. Uudella 74 a §:llä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan vaatimus ympäristöjärjestelmästä. Teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toiminnanharjoittajat laativat ja toteuttavat ympäristöjärjestelmän direktiivilaitoksille. Ympäristöjärjestelmä kattaisi laitoksen ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan. Ympäristöjärjestelmä olisi laadittava ja toteutettava parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevien päätelmien mukaisesti. Ympäristöjärjestelmän yksityiskohtaisuuden olisi vastattava laitoksen luonnetta, laajuutta ja monimutkaisuutta sekä sen mahdollisten ympäristövaikutusten laajuutta.
Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin niistä osista, jotka ympäristöjärjestelmän on vähintään sisällettävä. Säännöksen 2 momentin 1 kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä tärkeimpiin ympäristönäkökohtiin liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet, joilla ehkäistään jätteen syntymistä, vaarallisten aineiden käyttöä tai päästöjä, tehostetaan materiaalien, veden ja energian käyttöä sekä veden uudelleenkäyttöä. Lisäksi ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä ympäristötehokkuutta koskevat vertailuarvot, jos niitä on asetettu toimintaa koskevissa päätelmissä.
Säännöksen 2 momentin 2 kohta koskisi vaarallisia kemikaaleja. Kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä luettelo laitoksella olevista tai laitoksesta ympäristöön päästetyistä vaarallisista kemikaaleista, joita käytetään sellaisenaan, muiden aineiden ainesosana tai seosten osana, riskiarviointi vaarallisten kemikaalien vaikutuksista ympäristöön sekä arviointi mahdollisuuksista korvata ne turvallisemmilla vaihtoehdoilla tai vähentää niiden käyttöä. Tiedot kemikaaleista voitaisiin syöttää sähköiseen järjestelmään (Kemidigi) ja hyödyntää järjestelmän kautta saatavia tietoja.
Luettelon ja arvioinnin laatimisessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ((EY) N:o 1907/2006) 57 artiklassa tarkoitettuihin aineisiin.
Erityisen tarkastelun kohteena olisivat siis esimerkiksi aineet, jotka täyttävät syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden luokituskriteerit, ja aineet, jotka ovat hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä. Lisäksi erityisen tarkastelun kohteena olisivat esimerkiksi aineet, joiden osalta on tieteellisiä todisteita todennäköisistä vakavista vaikutuksista ihmisten terveyteen tai ympäristöön. Tarkastelun kohteena eivät siis olisi ainoastaan aineet, jotka on lueteltu asetuksen liitteessä XIV. Lisäksi erityistä huomiota olisi kiinnitettävä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XVII tarkoitettujen rajoitusten piiriin kuuluviin aineisiin. Kyseisessä liitteessä säädetään tiettyjen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista.
Säännöksen 2 momentin 3 kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä energiakatselmuksen tulokset tai energianhallintajärjestelmän täytäntöönpanon tulokset sekä toimenpiteet niihin liittyvien suositusten täytäntöönpanemiseksi. Vaatimus koskisi direktiivilaitosta, jos laitoksen on laadittava energiatehokkuuslain (1429/2014) mukainen pakollinen energiakatselmus tai otettava käyttöön energianhallintajärjestelmä.
Säännöksen 2 momentin 4 kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä toimenpiteet, jotka on toteutettu ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ja ympäristölle aiheutuvien riskien välttämiseksi. Toimenpiteillä tarkoitetaan myös ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia. Ympäristöjärjestelmässä voitaisiin viitata muihin asiakirjoihin, jos ympäristöjärjestelmän osia (esimerkiksi tavoitteita) on kehitetty jonkin muun Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti ja ne ovat kyseisen säännöksen mukaisia. Säännöksen 2 momentin 5 kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä siirtymäsuunnitelma. Siirtymäsuunnitelman sisällöstä säädettäisiin 81 b §:ssä.
Säännöksen 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ympäristöjärjestelmän sisällöstä.
74 b §.Ympäristöjärjestelmän tietojen yhteenveto. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta laatia yhteenveto ympäristöjärjestelmän tiedoista. Teollisuuspäästödirektiivin nojalla tultaisiin antamaan direktiivin 14 a artiklan 4 kohdan 2 alakappaleessa tarkoitettu komission päätös yhteenvedon sisällöstä, mitä sovellettaisiin suoraan yhteenvedon laatimisessa. Lupa- ja valvontavirasto julkaisisi yhteenvedon ympäristöasioiden tietojärjestelmässä, josta on säädetty lain 85 a §:ssä. Ympäristöjärjestelmän tietojen yhteenvedon julkaisussa noudatetaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, eli yhteenvedossa ei julkaista salassa pidettävää tietoa (erityisesti lain 24 §:n 7, 8 ja 20 kohdat).
74 c §. Ympäristöjärjestelmän päivitys ja todentaminen. Säännöksen 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan olisi tarkasteltava ja tarvittaessa päivitettävä ympäristöjärjestelmää säännöllisin väliajoin, jotta se täyttää ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan 4 kohdan 5 alakappaleen mukaan tarkastelu- ja päivittämisvelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että ympäristöjärjestelmä on asianmukainen, riittävä ja tehokas.
Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta todentaa ympäristöjärjestelmä vähintään joka kolmas vuosi. Ympäristötodentaja todentaisi, että ympäristöjärjestelmä täyttää 74 a §:n ja sen nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Säännöksen 3 momentissa säädettäisiin vaatimuksista ympäristötodentajalle. Ympäristötodentajan olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti akkreditoitu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos tai asetuksen (EY) N:o 1221/2009 2 artiklan 20 alakohdassa määritelty valtuutettu tai toimiluvan saanut ympäristötodentaja. Säännöksen 2 ja 3 momenteilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan 4 kohdan 6 alakappale.
75 §. Päätelmien soveltaminen ympäristölupaharkinnassa. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin ympäristötehokkuuden raja-arvot ja vaihteluvälit päästöraja-arvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten rinnalle. Näiden on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava päätelmiin. Lisäksi säännöksen voimassa olevasta 1 momentista erotettaisiin uuteen 2 momenttiin vaatimus siitä, että ympäristöluvassa päästöille on määrättävä tiukimmat saavutettavissa olevat päätelmien päästötasojen mukaiset päästöraja-arvot siten, että päätelmien päästötasoja ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. Päästörajoja määrättäessä olisi otettava huomioon päätelmien päästötasojen koko vaihteluväli. Lupa- ja valvontavirasto arvioisi tiukimpien saavutettavissa olevien päästöraja-arvojen asettamista ensisijaisesti toiminnanharjoittajan tekemien 77 §:n 1 momentin mukaisten selvitysten perusteella. Lupa- ja valvontavirasto voisi ottaa huomioon harkinnassa myös muita näkökohtia erityisesti siltä osin, kun toimialaa koskevissa päätelmissä on yksityiskohtaisempia perusteluja mahdollisuudesta saavuttaa päästötasojen vaihteluvälien ylärajaa tiukempia arvoja laitoksella käytössä olevien tekniikoiden avulla, ja laitoksella on aikaisemmin toteutettu päästömittauksia, joiden tulosten perusteella ylärajaa tiukemmat arvot olisivat saavutettavissa. Harkinnassa voisi ottaa huomioon myös toiminnan vaikutukset ympäristöön kokonaisuutena, eikä tällöin välttämättä olisi perusteltua asettaa ylärajaa tiukempia päästörajoja. Säännöksen sanamuoto ei tarkoittaisi sitä, että päästöraja-arvo asettuisi jatkossa automaattisesti päätelmien päästötasojen alhaisimmalle tasolle, mutta toiminnanharjoittajan 77 §:n 1 momentin mukaisesti tekemässä arviossa tulisi arvioida myös alhaisempien arvojen saavuttamisen mahdollisuutta. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 3 kohdan muutokset.
Säännöksen 3 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 2 momenttia.
Säännökseen lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan ympäristötehokkuudelle on ympäristöluvassa määrättävä ympäristötehokkuuden vaihteluvälit siten, että päätelmien mukaisia vaihteluvälejä ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. Lisäksi ympäristöluvassa olisi määrättävä vettä koskevat ympäristötehokkuuden raja-arvot siten, että päätelmien vaihteluvälejä ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa ja otetaan huomioon toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena. Lisäksi energian ja materiaalien kulutukselle ja uudelleenkäytölle sekä syntyvän jätteen määrälle olisi ympäristöluvassa määrättävä viitteelliset ympäristötehokkuuden arvot niin, että arvot ovat päätelmien ympäristötehokkuuden vaihteluvälien mukaisia. Viitteellisillä arvoilla ei olisi samankaltaista sitovuutta kuin vaihteluväleillä ja raja-arvoilla, ja Lupa- ja valvontavirasto voisi poiketa niistä harkinnan perusteella ilman 78 a §:ssä säädettyä poikkeamismenettelyä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 4 kohta.
Säännöksen 5 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 3 momenttia. Säännöksen uudessa 6 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuus ympäristötehokkuudesta annettavista lupamääräyksistä. Muilta osin asetuksenantovaltuudet tämänkin pykälän nojalla on kattavasti annettu lain 9 §:ssä.
77 §. Päästöraja-arvojen arviointi ja määrääminen. Säännökseen lisättäisiin uusi 1 momentti, jossa säädettäisiin, että toiminnanharjoittajan on 75 §:n 2 momentin nojalla määrättävien päästöjen raja-arvojen asettamista varten arvioitava mahdollisuus saavuttaa päästötasojen vaihteluvälin alhaisimmat arvot ja arvioitava tiukin saavutettavissa oleva päästötaso, joka laitoksessa voidaan saavuttaa. Arvioinnissa voidaan ottaa tarvittaessa huomioon toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena silloin kun tiukempien arvojen saavuttamisella olisi vaikutusta muihin päästöihin tai toiminnan ympäristötehokkuuteen. Kaikissa tilanteissa tällaisia vaikutuksia ei kuitenkaan välttämättä ole. Toiminnanharjoittajan olisi esitettävä arviot 81 §:n mukaisen hakemuksen liitteenä. Momentti perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 3 kohtaan. Säännöksen 2 momentti vastaisi voimassa olevan 1 momentin sisältöä ja 3 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 2 momenttia mutta säädösviittaukset tarkistettaisiin muutettuihin kohtiin.
78 §. Päästötasoja lievemmät raja-arvot. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 5 kohta.Säännöksen 1 momenttiin ei tehtäisi muutoksia.Säännökseen lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan lievempien päästöraja-arvojen perusteet on arvioitava teollisuuspäästödirektiivin liitteessä II esitettyjen kustannuksiin ja ympäristöhyötyihin liittyvien periaatteiden mukaisesti. Liitteen II mukaan kustannuksina otettaisiin huomioon parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan liittyvien päästötasojen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset. Kustannusten arvioinnin olisi oltava määrällistä, ja sitä olisi tarvittaessa tukea laadullisella arvioinnilla. Kustannusten arvioinnissa huomioon otettavat kustannukset olisi esitettävä nettoarvona, joka on saatu vähentämällä kokonaiskustannuksista parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamisesta saatava taloudellinen hyöty. Ympäristöhyödyillä tarkoitettaisiin parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen noudattamisesta saatavia ympäristöhyötyjä. Myös ympäristöhyödyt arvioitaisiin määrällisesti, ja arviointia tuettaisiin tarvittaessa laadullisella arvioinnilla. Arvioinnissa olisi käytettävä pilaavien aineiden aiheuttaman vahingon kustannuksia, jos ne on määritetty. Kustannusten suhteettomuutta ympäristöhyötyihin nähden arvioitaisiin vertaamalla parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja vaatimusten noudattamisesta saatavia hyötyjä. Lisäksi lievempien päästöraja-arvojen kustannukset olisi arvioitava teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksytyn Euroopan komission päätöksen mukaisesti.
Säännökseen lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin, että toiminnanharjoittajan on laadittava arvio lievempien päästöraja-arvojen vaikutuksista kyseisten päästöjen pitoisuuksiin ympäristössä ja esitettävä arvio lievempiä päästöraja-arvoja koskevan hakemuksen liitteenä. Jos laitoksen toiminnasta aiheutuisi mitattavissa olevia vaikutuksia alueella, jolla toiminnan vaikutukset ilmenevät, Lupa- ja valvontaviraston olisi ympäristöluvassa annettava tarpeelliset määräykset toiminnan vaikutusten tarkkailemiseksi. Jos vaikutuksia ei olisi, ei määräyksiä olisi tarpeen antaa, mutta arvio tulee kuitenkin aina esittää hakemuksen liitteenä.
Säännöksen 4 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 2 momenttia sillä muutoksella, että viittaus 89 §:n 2 momentin 1, 3 tai 5 kohtaan laajennetaan koskemaan kaikkia 89 §:n luvan muuttamista koskevia hakemuksia tai aloitteita lukuun ottamatta yksinomaan 59 §:ssä tarkoitetun vakuutta koskevan lupamääräyksen muuttamista koskien. 89 §:n 1 momentin mukaiset hakemukset voivat perustua myös 2 momentin mukaisiin muutosperusteisiin, eikä näitä voi teollisuuspäästödirektiivin 21 artikla huomioon ottaen rajata uudelleentarkasteluvelvoitteen ulkopuolelle.
Säännökseen lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan uudelleenarviointi on tehtävä kuitenkin vähintään neljän vuoden välein, ellei sitä ole tehty 4 momentin perusteella. Momenttiin lisätään myös viittaus sovellettavaan menettelyä koskevaan säännökseen (lain 80 §:n 3 momentti). Lupa- ja valvontavirasto siis harkitsisi toiminnanharjoittajan esittämän arvion perusteella, olisiko lupaa tarpeen muuttaa, ja jos olisi, antaisi hakemuksen jättämistä koskevan määräyksen määräaikoineen.
Säännöksen lisättäisiin uusi 6 momentti, jonka mukaan määräaika selvityksen jättämiseksi määrättäisiin nimenomaan lupapäätöksessä, koska määräaika lasketaan poikkeuksen edellisestä uudelleentarkastelusta
78 a §. Ympäristötehokkuuden vaihteluvälejä lievemmät vaihteluvälit ja raja-arvot.Uudella pykälällä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 6 kohta.
Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että 75 §:n 4 momentin nojalla määrättävien ympäristötehokkuuden vaihteluvälien tai raja-arvojen johtaessa merkittävään ympäristön pilaantumiseen tai kohtuuttoman korkeisiin kustannuksiin toiminnan maantieteellisen sijainnin, teknisten ominaisuuksien tai paikallisten ympäristöolojen vuoksi, ympäristöluvassa voitaisiin erityistapauksessa määrätä lievemmät ympäristötehokkuuden vaihteluvälit tai raja-arvot. Merkittävää ympäristön pilaantumista koskevassa arvioinnissa otettaisiin huomioon toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena. Lievempien ympäristötehokkuuden vaihteluvälien tai raja-arvojen asettamista koskevat edellytykset olisivat osin yhteneväiset kuin 78 §:ssä tarkoitetut lievempien päästöraja-arvojen asettamista koskevat edellytykset.
Säännöksen 2 momentin mukaan lievemmät ympäristötehokkuuden vaihteluvälit tai raja-arvot eivät kuitenkaan saisi aiheuttaa 49 §:ssä tarkoitettua seurausta tai vaarantaa ympäristönlaatuvaatimuksen noudattamista.
Säännöksen 3 momentissa säädettäisiin, että poikkeusta sovellettaessa on noudatettava teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 6 kohdan nojalla hyväksytyn Euroopan komission päätöksen mukaista arviointimenettelyä.
79 §.Tilapäinen poikkeus parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksesta. Säännöstä muutettaisiin poikkeusta koskevan määräajan osalta: enintään 30 kuukaudeksi aiemman yhdeksän kuukauden sijasta. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 b artikla.
81 a §.Uusia tekniikoita koskeva poikkeus päätelmien noudattamisesta. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentin mukaan poiketen siitä, mitä 75 §:ssä ja 81 §:ssä ja niiden nojalla annetuissa säännöksissä säädetään, Lupa- ja valvontavirasto voisi asettaa päätelmissä kuvatuille uusille tekniikoille päästöjen raja-arvoja, joilla varmistetaan, että kuuden vuoden kuluessa direktiivilaitoksen pääasiallista toimintaa koskevien päätelmien julkaisemisesta päästöt eivät normaaleissa toimintaolosuhteissa ylitä päätelmissä vahvistettuja uusiin tekniikoihin liittyviä päästötasoja nykyisen neljän vuoden määräajan sijasta. Lisäksi Lupa- ja valvontavirasto voisi asettaa uusille tekniikoille viitteellisiä ympäristötehokkuuden arvoja sitovien vaihteluvälien tai raja-arvojen sijasta. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 c artikla. Poikkeusta voitaisiin kuitenkin soveltaa vain silloin, kun päätelmissä määritellylle uudelle tekniikalle on asetettu uusiin tekniikoihin liittyvät päästötasot ja uusiin tekniikoihin liittyvät ympäristötehokkuuden tasot.
Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin uusien tekniikoiden soveltamisesta vastaavalla tavalla kuin lain 81 §:n 2 momentissa.
81 b §. Siirtymäsuunnitelma. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että toiminnanharjoittajan on sisällytettävä siirtymäsuunnitelma ympäristöjärjestelmään viimeistään 30.6.2030, jos laitos harjoittaa liitteen 1 taulukossa 1 kohdassa 1 alakohdissa a ja b sekä kohdissa 2, 3, 4, 5, 7 tai 8 tarkoitettua toimintaa. Siirtymäsuunnitelmassa olisi esitettävä tiedot siitä, miten laitos muuttuu vuosien 2030–2050 välisenä aikana, jotta saavutetaan kestävä, kiertotalouteen perustuva, ympäristötehokas ja ilmastoneutraali toiminta vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi siirtymäsuunnitelma olisi todennettava 74 c §:ssä tarkoitetulla tavalla viimeistään 30.6.2031 sen vahvistamiseksi, että se on Euroopan komission päätöksessä vahvistettujen vaatimusten mukainen. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 d artiklan 1 kohta.
Säännöksen 2 momentin mukaan toiminnanharjoittajan olisi sisällytettävä siirtymäsuunnitelma ympäristöjärjestelmäänsä muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista liitteen 1 taulukon 1 toiminnoista osana 80 §:ssä tarkoitettua luvan tarkistamista. Laitoksen siirtymäsuunnitelmassa on esitettävä vastaavat tiedot kuin 1 momentin laitoksella. Siirtymäsuunnitelma olisi todennettava 74 c §:ssä tarkoitetulla tavalla viimeistään viiden vuoden kuluttua siitä, kun toiminnan pääasiallista toimintaa koskevat päätelmät on julkaistu sen varmistamiseksi, että se on Euroopan komission päätöksessä vahvistettujen vaatimusten mukainen. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 d artiklan 2 kohta.
Säännöksen 3 momentissa säädettäisiin, että saman toiminnanharjoittajan laitoksille voidaan laatia yhteinen siirtymäsuunnitelma. Jos siirtymäsuunnitelmien osia on jo laadittu muun Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti, siirtymäsuunnitelmassa voitaisiin viitata näihin. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 d artiklan 3 kohta.
Säännöksen 4 momentin mukaan siirtymäsuunnitelma, sen päivitykset ja todentamisen tulokset olisi julkaistava osana ympäristöjärjestelmän tietojen julkaisemista, josta säädetään lain 74 b §:ssä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 d artiklan 4 kohta.
81 c §. Syvä teollinen muutos. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että jos laitoksen siirtymäsuunnitelmassa esitettäisiin syvää teollista muutosta, Lupa- ja valvontavirasto voisi pidentää 80 §:ssä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettua määräaikaa enintään kahdeksaan vuoteen.
Määräajan pidentämisen edellytyksenä olisi, että laitoksen lupa sisältää kuvauksen syvästä teollisesta muutoksesta, 75 §:n tai 81 a §:n mukaisista määräyksistä sekä muutoksen aikataulusta ja välitavoitteista. Edellytyksenä olisi lisäksi, että toiminnanharjoittaja raportoi vuosittain Lupa- ja valvontavirastolle syvän teollisen muutoksen edistymisestä, ja että laitoksen muutokseen myönnetyn ajan kuluessa Lupa- ja valvontavirasto varmistaa, ettei toiminta aiheuta 49 §:ssä tarkoitettua seurausta tai vaaranna ympäristönlaatuvaatimuksen noudattamista. Mahdollisista puuttuvista raportointimääräyksistä voisi tarvittaessa määrätä lain 80 §:n 3 momentin mukaisessa tarkistamista koskevassa päätöksessä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 e artiklan 1 kohta.
Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin laitoksen sulkemisesta. Jos laitos on tarkoitus sulkea osana syvää teollista muutosta ja korvata uudella laitoksella, Lupa- ja valvontavirasto voisi jättää 80 §:ssä tarkoitetun luvan tarkistamisen tekemättä, jos momentissa luetellut edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä olisi, että laitoksen lupa sisältää kuvauksen sulkemissuunnitelmasta sekä sen aikataulusta ja välitavoitteista, toiminnanharjoittajan toimittaa vuosittain selvitys Lupa- ja valvontavirastolle sulkemisen edistymisestä ja suljettavan laitoksen korvaamisesta uudella laitoksella, ja Lupa- ja valvontavirasto varmistaa, ettei laitoksen toiminta aiheuta 49 §:ssä tarkoitettua seurausta tai vaaranna ympäristönlaatuvaatimuksen noudattamista. Mahdollisista puuttuvia selvityksiä tai selvitysten täsmentämistä koskevista määräyksistä voisi tarvittaessa määrätä lain 80 §:n 3 momentin mukaisessa tarkistamista koskevassa päätöksessä.
82 a §. Erinäiset direktiivilaitoksia koskevat säännökset. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 18 artiklaan tehdyt lisäykset ympäristövaikutusten arviointiin, seurantaan ja tarkkailuun. Säännöksen 1 momentissa viitattaisiin niihin voimassa olevan lain pykäliin, joiden perusteella olisi mahdollista asettaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta ankarampia määräyksiä. Lupa- ja valvontavirasto olisi 1 momentin ehtojen täyttyessä arvioitava päätöksen perusteluissa ankarampien määräysten vaikutukset niillä alueilla, joilla toiminnan vaikutukset ilmenevät, ja asetettava tarvittaessa 2 momentin mukaiset tarkkailumääräykset niin, että tarkkailu toteutetaan lainsäädännössä asetettujen tarkkailumenetelmien mukaisesti (3 momentti).
85 a §.Ympäristöasioiden tietopalvelu. Pykälässä säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston velvollisuudesta julkaista ympäristöasioihin liittyviä tietoja yleisessä tietoverkossa avoimessa tietopalvelussa. Tietojen julkaisemisella varmistetaan ympäristötiedon saatavuus ja turvataan yleisön osallistuminen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.
Valtion lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluvat vesi- ja ympäristölupa-asiat sekä niihin liittyvät vireilletulo-, kuulutus- ja päätösasiakirjat on julkaistu Lupa-Tietopalvelussa viranomaisen verkkosivuilla kesäkuusta 2014 lähtien. Vuonna 2019 ympäristönsuojelulakiin lisättiin 85 a §:n säännökset, jolla vahvistettiin menettelyn oikeusperusta henkilötietojen suojaamisen näkökulmasta ja lisättiin valtion lupaviranomaisen ylläpitämää tietopalvelua koskevat säännökset. Vesilain 18 luvun 19 §:ään lisättiin vastaavalla tavalla vesitalousasioiden tietopalvelua koskevat säännökset.
Ympäristönsuojelulain 85 a §:n mukaisen tietopalvelun tietosisältöä ehdotetaan laajennettavaksi teollisuuspäästödirektiivin täytäntöönpanon vuoksi. Keskeisimmät muutokset liittyvät siihen, että tietopalvelussa julkaistaisiin jatkossa myös ympäristöasioihin liittyviä valvontatietoja sekä direktiivilaitosten ympäristölupien ajantasaiset lupamääräykset. Uusien tietojen julkaisu toteutettaisiin laajentamalla nykyisen ympäristöasioiden tietopalvelun (ytietopalvelu.lvv.fi) käyttöalaa.
Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että se vastaisi paremmin tietopalvelun uutta tietosisältöä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ympäristöasioiden tietopalvelussa julkaistavien tietojen tietosisällöstä.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava tieto vireille tulleesta ympäristölupa-asiasta, tiedoksiannetusta ympäristölupa-asiasta ja sen kuulutusasiakirjoista sekä ympäristölupa-asiassa annetusta päätöksestä. Säännös vastaisi voimassa olevaa tietopalvelun tietosisältöä.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava tieto vireille tulleesta eräiden ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa annetun lain (823/2025) 9 §:n mukaisesta yhteiskäsittelyasiasta, tiedoksiannetusta yhteiskäsittelyasiasta ja sen kuulutusasiakirjoista sekä yhteiskäsittelyasiassa annetusta päätöksestä. Kyse olisi Lupa- ja valvontaviraston toimivaltaan kuuluvista ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupahakemusten sekä luonnonsuojelulain 66 §:ssä ja 83 §:ssä tarkoitetun poikkeamista koskevan hakemuksen yhteiskäsittelystä silloin, kun hakemukset koskevat samaa toimintaa tai hanketta. Lisäksi yhteiskäsittelyn piiriin voisi kuulua eräissä tilanteissa myös maa-aineslain mukaiset luvat, silloin kun toimivaltaisena viranomaisena olisi Lupa- ja valvontavirasto.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava direktiivilaitosta koskevan ympäristöluvan ajantasaiset määräykset silloin, kun lupaan on tullut muutoksia 1.7.2026 jälkeen. Kyse olisi ns. konsolidoitujen lupamääräysten julkaisuvelvoitteesta tilanteissa, joissa alkuperäistä lupapäätöstä muutetaan suhteessa nykytilanteeseen. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 24 a artiklan 2 a -kohta. Kyseinen artikla koskee vain direktiivilaitoksia, joten julkaisuvelvoite ei koskisi direktiivieläinsuojia.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava direktiivilaitoksen yhteenvetotiedot 74 a §:ssä tarkoitetusta ympäristöjärjestelmästä. Yhteenvetotiedoilla tarkoitettaisiin uuden 74 b §:n mukaisia tietoja. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan 4 kohta.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava direktiivilaitosta koskeva 80 §:ssä tarkoitettu arvio tai määräys luvan tarkistamistarpeesta. Kyseisestä julkaisuvelvoitteesta säädetään nykyisin ympäristönsuojeluasetuksen 34 §:n 4 momentissa, joka on tarkoitus kumota.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava direktiivilaitoksen ympäristön tilaa koskevat tiedot, jos ympäristöluvassa on annettu tarkkailua koskevia määräyksiä 78 §:n tai 82 a §:n nojalla. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 16 artiklan 4 kohta, 18 artikla sekä 24 artiklan 3 c -kohta.
Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava 64 §:ssä tarkoitettu tarkkailusuunnitelma ja siitä annettu päätös. Julkaisuvelvoite koskisi ympäristöluvanvaraisia toimintoja, joille on hyväksytty erikseen tarkkailusuunnitelmia. Julkaisuvelvoitteella edistettäisiin ympäristöasioihin liittyvää tiedonsaantia ja mahdollisuutta arvioida toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia.
Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava 62 §:n 3 momentissa ja 77 §:ssä tarkoitetut päästöjen tarkkailutiedot. Julkaisuvelvoite koskisi ympäristöluvanvaraisia toimintoja. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 24 artiklan 3 b -kohta.
Pykälän 1 momentin 9 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava yhteenvetotiedot direktiivilaitoksen ja direktiivieläinsuojan valvontaan liittyvästä tarkastuskertomuksesta. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 70 g artiklan 2 d -kohta, jossa säädetään direktiivieläinsuojien tarkastuskertomusten yhteenvetotietojen julkaisuvaatimuksesta. Direktiivilaitosten vastaavalla julkaisuvaatimuksella edistettäisiin yleisön tiedonsaantia ja mahdollisuutta arvioida toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tietopalveluun sisällytettävien asiakirjojen sisältämien henkilötietojen käsittelystä. Sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista kansallista liikkumavaraa. Sähköisesti julkaistavissa asiakirjoissa on tarpeen julkaista toiminnanharjoittajan nimi ja hankkeen sijaintipaikan tiedot, jotta asia tulisi riittävästi yksilöidyksi, ja jotta asianosaiset ja yleisö voisivat arvioida hankkeen ympäristövaikutuksia sen sijaintipaikan ympäristöön. Jos toiminnanharjoittaja on yksityishenkilö, on myös nimi henkilötieto. Toiminnan sijaintipaikka voi olla sama kuin henkilön asuinpaikka ja siten henkilöä koskeva tunnistetieto. Huomionarvoista kuitenkin on, että vaikka kyse olisikin luonnollista henkilöä koskevista tunnistetiedoista, liittyisi tämä tieto aina elinkeinotoimintaan. Näiden henkilötietojen näkymisestä tietopalvelussa ehdotetaan sen sallivaa säännöstä, joka olisi erityissäännös julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin nähden. Sen sijaan asianosaisten nimien ja heidän omistamiensa kiinteistöjen tunnusten ja nimien sisällyttämistä tietopalvelussa saatavilla oleviin asiakirjoihin ei ole pidettävä välttämättömänä. Tietoja julkaistaessa viranomaisen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei yleisessä tietoverkossa (tietopalvelussa) julkaista salassa pidettäviä tietoja, kuten liikesalaisuuksia tai turvallisuusintresseihin liittyviä tietoja.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietopalvelun hakuperusteista. Yleisön ja asianosaisten tarve saada tietoa voi koskea joko yksittäistä hanketta tai yleisemmin tietyntyyppisiä hankkeita. Tietopalvelupyynnön lähettävällä taholla ei välttämättä ole tietoa siitä, kuka toimii toiminnanharjoittajana, millaisesta hankkeesta on kysymys tai esimerkiksi, milloin asia on ratkaistu. Tietopalvelusta voitaisiin hakea tietoja rajattuina hakuina käyttäen hakuperusteena asian tunnistetietoja, toiminnanharjoittajan nimeä, hankkeen tai toiminnan laatua, sijaintikuntaa taikka tiettyä aikaväliä. Toiminnan laatu olisi uusi hakuperuste. Muutoin hakuperusteet vastaisivat voimassa olevaa sääntelyä. Tietopalvelussa julkaistaisiin jatkossa myös valvontaan liittyviä tietoja, minkä vuoksi hakuehtojen tulisi palvella myös tiettyjen valvonta-asiakirjojen hakumahdollisuutta. Asian tunnistetiedoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi lupa- tai valvonta-asian diaarinumeroa, päätösnumeroa, asian tai valvontakohteen nimeä. Hankkeen tai toiminnan laadulla tarkoitettaisiin esimerkiksi tietyn lain mukaista asian käsittelyä tai ratkaisutyyppiä, luvanvaraisuusperustetta, toimialaa tai hankkeen tyyppiä. Tietojen hakeminen asianosaisten nimien tai heidän omistamiensa kiinteistöjen tunnusten tai nimien perusteella ei olisi mahdollista.
85 c §.Tilannetietopalvelu. Pykälässä säädettäisiin uudesta tilannetietopalvelusta, joka olisi kartan avulla toimiva julkaisukanava rakenteelliselle ympäristöasioita koskevalle tiedolle. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi tietojärjestelmissä sellaista tietoa, joka on jäsennelty ennalta määrättyyn muotoon, niin että järjestelmät voivat tallentaa, järjestellä ja hakea sitä tehokkaasti (kuten kuntatieto tai toimiala).
Pykälän 1 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirasto voisi julkaista karttapohjaisessa tietopalvelussa ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista, ilmoituksenvaraista ja rekisteröitävää toimintaa koskevia ajantasaisia päätös- ja valvontatietoja, jotka on tallennettu ympäristönsuojelulain 222 §:n mukaiseen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään Ympäristönsuojelulain 222 §:n mukaista ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevaa sääntelyä ollaan muuttamassa. Ks. Riippuvuus muista esityksistä -luku.. Julkaistavat tiedot voisivat koskea sekä Lupa- ja valvontaviraston että kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvia asioita. Tietopalvelun tarkoituksena on edistää ympäristötiedon saatavuutta ja jakaa ajantasaista tietoa ympäristöön vaikuttavasta toiminnasta sekä vireillä olevista hankkeista. Säännös ei suoraan velvoittaisi tilannetietopalvelun perustamiseen, mutta mahdollistaisi tietopalvelukokonaisuuden tarkoituksenmukaisen kehittämisen. Tilannetietopalvelua voitaisiin tarpeen mukaan jatkossa myös laajentaa koskemaan eri lakien ja menettelyjen tietoaineistoja. Tilannetietopalvelun toteutuksessa olisi mahdollista hyödyntää esimerkiksi nykyisin käytössä olevaa, karttatietoa hyödyntävää, direktiivilaitosten päästötietojen julkaisupalvelua (ns. FINPRTR-päästötietopalvelua, www.prtr.fi Toiminnanharjoittajat ovat velvollisia ilmoittamaan ympäristölle vaarallisten toimintojensa päästö- ja jätetietoja EU-asetuksen 166/2006 mukaisesti. ).
Tässä pykälässä tarkoitettu uusi tilannetietopalvelu, 85 a §:ssä tarkoitettu ympäristöasioiden tietopalvelu sekä päästötietojen julkaisuun käytettävä tietopalvelu täydentäisivät toisiaan ympäristötiedon jakamisessa sekä saatavuuden varmistamisessa. Ympäristöasioiden tietopalvelussa olisi saatavilla asiakirjoja valtion lupa- ja valvontaviranomaisen toimivaltaan kuuluvista asioista. Tilannetietopalvelussa puolestaan jaettaisiin luvan-, ilmoituksenvaraista ja rekisteröitävää toimintaa koskevaa yleisluontoista tietoa karttakäyttöliittymän avulla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tietopalveluun sisällytettävien tietojen henkilötietojen käsittelystä. Sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista kansallista liikkumavaraa. Säännös sisältäisi erityissäännöksen suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin, jonka nojalla tietopalvelussa voitaisiin julkaista julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä toiminnanharjoittajan nimen ja toiminnan sijaintipaikan tiedot. Jos toiminnanharjoittaja on yksityishenkilö, on myös nimi henkilötieto. Toiminnan sijaintipaikka voi olla sama kuin henkilön asuinpaikka ja siten henkilöä koskeva tunnistetieto. Huomionarvoista kuitenkin on, että vaikka kyse olisikin luonnollista henkilöä koskevista tunnistetiedoista, liittyisi tämä tieto aina elinkeinotoimintaan. Toiminnanharjoittajan nimen ja hankkeen sijaintipaikan tietojen julkaiseminen ja tarkastelu karttapohjaisessa tilannetietopalvelussa on tarpeen, jotta asia tulisi riittävästi yksilöidyksi, ja jotta asianosaiset ja yleisö voisivat arvioida hankkeen ympäristövaikutuksia sen sijaintipaikan ympäristöön. Nykyisin päästötietojen karttapohjaisessa julkaisupalvelussa (ns. FINPRTR-tietopalvelu) on kuitenkin eläinsuojien osalta päädytty ratkaisuun, jossa toiminnanharjoittajien henkilötietoluonteisia nimiä ei julkaista lainkaan, eikä kartalla näytetä eläinsuojien tarkkaa sijaintitietoa. Uudessa tilannetietopalvelussa voitaisiin käyttää samantyyppistä menettelytapaa eläinsuojien osalta sijainti- ja henkilötietoluonteisten tietojen esittämiseen. Tietoja julkaistaessa viranomaisen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei yleisessä tietoverkossa (tilannetietopalvelussa) julkaista salassa pidettäviä tietoja, kuten liikesalaisuuksia tai turvallisuusintresseihin liittyviä tietoja.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilannetietopalvelun hakuperusteista, jotka olisivat vastaavat mitä 85 a §:n 3 momentissa.
Luku 10. Lukuun 10 lisättäisiin uusi kokonaisuus direktiivieläinsuojista. Luku on tarpeen, koska teollisuuspäästödirektiivin muutoksen myötä direktiivissä on kansallista toimeenpano edellyttäviä artikloja, jotka koskevat vain direktiivieläinsuojia.
110 a §.Lain soveltaminen direktiivieläinsuojiin Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksessä säädettäisiin, että sen lisäksi, mitä tässä laissa muuten säädetään, tämän lain liitteen 3 taulukossa 3 tarkoitettuihin direktiivieläinsuojiin sovelletaan, mitä 110 b– 110 f §:ssä säädetään.
110 b §.Toimintasääntöjen määritelmä. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksessä säädettäisiin, että toimintasäännöillä tarkoitetaan teollisuuspäästödirektiivin 70 i artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyssä Euroopan komission päätöksessä vahvistettuja vaatimuksia. Pykälä on tarpeen sen varmistamiseksi, että toimintasääntöjen kansallinen määritelmä on määritelty lain tasolla. Määritelmä perustuu teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 12 a kohdan määritelmään.
110 c §.Yhdistämissääntö. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että jos vähintään kaksi sikojen tai siipikarjan tai niiden molempien kasvatukselle tarkoitettua eläinsuojaa sijaitsee lähellä toisiaan ja niiden toiminnanharjoittaja on sama tai jos tällaiset eläinsuojat ovat keskenään taloudellisessa tai oikeudellisessa suhteessa olevien toiminnanharjoittajien määräysvallassa, lupaviranomainen voi katsoa kyseiset eläinsuojat yhdeksi yksiköksi arvioidessaan lain liitteen 3 taulukossa 3 tarkoitetun kynnysarvon ylittymistä.
Säännös perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 70 b artiklaan. Komissio on julkaisemassa ohjeen yhdistämissäännön tulkinnasta. Kansallisten tulkintaohjeiden antaminen ennen komission tulkintaohjetta ei olisi tarkoituksenmukaista. Sen jälkeen, kun komissio on julkaissut tulkintaohjeen yhdistämissäännöstä, asiasta annetaan tarvittaessa kansallista ohjeistusta.
Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin, että yhdistämissääntöä ei saa käyttää tämän lain mukaisten velvoitteiden kiertämiseksi. Säännös olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että yhdistämissääntöä ei käytettä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden kiertämiseen. Säännös perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 70 b artiklaan.
110 d §.Toimintasääntöjen soveltaminen ympäristölupaharkinnassa. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentin johdantokappaleessa säädettäisiin, että direktiivieläinsuojien toimintaa ja toiminnan tarkkailua koskevien lupamääräysten tulee perustua toimintasääntöihin. Toimintasääntöjä ei ole tarkoituksenmukaista säätää suoraan noudatettaviksi, koska on todennäköistä, että ne sisältävät erilaisia vaihtoehtoja, joista on kansallisesti valittava tarkoituksenmukaisin vaihtoehto.
Lupamääräysten tulisi kuitenkin perustua toimintasäännöille vasta siirtymäajan jälkeen. Siirtymäajan pituus olisi sidottu eläinsuojan kokoon ja päättyisi neljän vuoden kuluttua teollisuuspäästödirektiivin 70 i artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyn Euroopan komission päätökseen voimaantulosta, jos eläinsuojan kapasiteetti on vähintään 600 direktiivieläinyksikköä, viiden vuoden kuluttua kyseisen päätöksen voimaantulosta, jos eläinsuojan kapasiteetti on vähintään 400 direktiivieläinyksikköä ja kuuden vuoden kuluttua kyseisen päätöksen voimaantulosta muiden kuin edellä mainittujen direktiivieläinsuojien osalta, jotka ylittävät liitteen 3 taulukossa 3 tarkoitetun kynnysarvon.
Siirtymäaika tulisi sovellettavaksi aina, kun komission päätöksellä hyväksyttäisiin uusia toimintasääntöjä. Tämän vuoksi siirtymäajasta on tarkoituksenmukaista säätää itse pykälässä. Siirtymäsäännökset perustuisivat teollisuuspäästödirektiivin muutosdirektiivin 3 artiklan 5 kohtaan.
Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin, että toiminnanharjoittaja voisi lupahakemuksessaan ilmoittaa noudattavansa toimintasääntöjä jo ennen 1 momentissa säädettyä ajankohtaa. Toiminnanharjoittajan kannalta toimintasääntöjen noudattaminen ennen siirtymäajan päättymistä voisi olla perusteltua esimerkiksi tilanteessa, jossa toiminnanharjoittaja hakee lupaa uudelle eläinsuojalle ja haluaisi välttää uuden lupaprosessin myöhemmässä vaiheessa.
Säännöksen 3 momentissa säädettäisiin, että ympäristöministeriö tiedottaa toimintasäännöistä tämän lain 76 §:n 3 momentin mukaisesti viipymättä sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt niitä koskevan päätöksen.
110 e §.Luvan tarkistaminen toimintasääntöjen vuoksi. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksessä säädettäisiin, että luvan tarkistamiseen toimintasääntöjen vuoksi sovelletaan, mitä 80 §:ssä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään luvan tarkistamisesta uusien päätelmien vuoksi. Luvan tarkistamisen tarvetta koskeva selvitys tulee kuitenkin toimittaa Lupa- ja valvontavirastolle viimeistään kaksi vuotta ennen 110 d §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintasääntöjen noudattamisen alkamista.
110 f §.Direktiivieläinsuojan luvan tarkistamismenettely. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että Lupa- ja valvontavirasto tarkistaa toiminnanharjoittajan hakemuksesta luvan toimintasääntöjen antamisen vuoksi ja antaa tarvittaessa toimintasääntöjen mukaisista lupamääräyksistä. Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin, että hakemukseen sovelletaan, mitä 39 §:ssä säädetään lupahakemuksesta. Luvan tarkistamista koskeva asia on ratkaistava kiireellisenä. Asian käsittelyssä noudatetaan, mitä 96 §:ssä säädetään.
Säännöksen 3 momentissa olisi valtuutussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luvan tarkistamista koskevista enimmäiskäsittelyajoista ja muista tarkistamismenettelyä koskevista vaatimuksista. Säännös vastaisi sisällöltään pitkälti lain 39 §:n valtuutussäännöstä.
123 §. Poikkeuksellinen tilanne luvanvaraisessa, ilmoituksenvaraisessa ja rekisteröitävässä toiminnassa. Säännöksen 1 momentin loppuun lisättäisiin selventävä viittaus uuteen 123 a §:ään.
123 a §.Tilapäinen poikkeus raja-arvoista tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa. Säännös olisi kokonaan uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 7 kohta. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että poiketen siitä, mitä 75 §:ssä säädetään, Lupa- ja valvontavirasto voisi määrätä direktiivilaitoksia koskevia lievempiä päästöjen raja-arvoja sekä ympäristötehokkuuden raja-arvoja ja vaihteluvälejä tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa, joihin toiminnanharjoittaja ja jäsenvaltio eivät voi vaikuttaa. Poikkeuksen myöntämisen edellytyksenä olisi, ettei se aiheuta 49 §:ssä tarkoitettua seurausta ja toiminnanharjoittaja on toteuttanut kaikki ympäristön pilaantumista vähentävät kohtuulliset toimenpiteet. Poikkeus voitaisiin myöntää vain silloin, kun poikkeuksellinen tilanne johtaa vakaviin häiriöihin tai puutteeseen 1 momentin 1–3 kohdissa tarkoitetuissa häiriö- tai puutetilanteissa.
Pykälän mukaisessa poikkeuksessa kyse ei olisi 123 §:n mukaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta luvanvaraisessa toiminnassa, vaan poikkeuksellisesta tilanteesta laitoksen ulkopuolisissa olosuhteissa, mitkä eivät mahdollista laitoksen normaalia toimintaa BAT-vaatimusten mukaisesti. Muista kuin direktiivilaitosten päästöjen raja-arvoja, ympäristötehokkuuden raja-arvoja ja vaihteluvälejä koskevista poikkeuksellisten määräysten antamisesta säädetään edelleen lain 123 §:ssä.
Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksellisiin tilanteisiin sovellettavasta menettelystä. Toiminnanharjoittaja ilmoittaisi poikkeuksellisen tilanteen edellytysten olemassaolosta Lupa- ja valvontavirastolle. Ilmoituksessa tulisi esittää haettavan poikkeuksen edellytykset ja toimenpiteet ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Lupa- ja valvontavirasto tekisi päätöksen ilmoituksen johdosta ja tarvittaessa asettaisi määräyksiä päästöjen ehkäisemisestä ja tarkkailusta. Päätös perusteluineen julkaistaisiin ympäristöasioiden tietopalvelussa, josta säädettäisiin lain 85 a §:ssä.
Säännöksen 3 momentin mukaan poikkeus voitaisiin myöntää korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi tai jos poikkeuksen myöntämisen edellytykset olisivat edelleen olemassa, poikkeusta voitaisiin jatkaa yhden kerran enintään kolmella kuukaudella. Toiminnanharjoittajan olisi ilmoitettava olennaisista muutoksista poikkeuksen perusteissa viipymättä Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontaviraston olisi peruutettava poikkeus viipymättä, kun toimitusedellytykset ovat palautuneet tai energiatoimituksille, materiaaleille tai laitteille on saatavilla vaihtoehto.
Säännöksen 4 momentissa säädettäisiin, että määräyksiä asetettaessa noudatettaisiin 18 luvun hallintopakkoa koskevia säännöksiä, joka tarkoittaisi käytännössä sitä, että toiminnanharjoittajaa kuultaisiin ennen määräysten asettamista.
Säännöksen 5 momentissa olisi asetuksenantovaltuus, joka koskisi 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen sisältöä, tekemistä ja käsittelyä sekä päätöksen sisältöä.
174 §.Tarkastusmenettely. Säännöksen 1 momenttiin ei ehdoteta muutosta. Säännökseen ehdotetaan uutta 2 momenttia, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Uusi 2 momentti vastaisi sisällöltään ympäristönsuojeluasetuksen 31 §:n säännöstä, joka siirrettäisiin lakitasolle, jotta lain 181 §:n 2 momentin keskeyttämistä koskevassa säännöksessä voitaisiin viitata tarkastusmuistioon. Säännös perustuu teollisuuspäästödirektiivin 23 artiklan 6 kohtaan, jota ei kuitenkaan teollisuuspäästödirektiivin päivityksen yhteydessä muutettu.
179 §.Viranomaisen toimet lainvastaisen menettelyn johdosta. Pykälään lisättäisiin uudet 3 ja 4 momentit, joissa täsmennettäisiin tiedottamisvastuita lainvastaisen menettelyn johdosta. Säännöksen 3 momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 7 artiklan 2 alakappale ja 4 momentilla 8 artiklan 6 kohta.
181 §. Toiminnan keskeyttäminen. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin sana viipymättä kuvaamaan valvontaviranomaisen velvollisuutta toimia viipymättä rikkomustilanteissa. Muutos perustuu teollisuuspäästödirektiivin 8 artiklan 3 kohdan muutokseen.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyisi 3 ja 4 momentiksi. Säännöksen 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voi keskeyttää toiminnan 1 momentissa säädetyn lisäksi myös, jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutuu toistuvasti vaaraa ihmisten terveydelle tai huomattavia haittavaikutuksia ympäristölle eikä 174 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tarkastuskertomuksessa tai 175 §:n nojalla annetussa päätöksessä tarkoitettuja lisätoimia tai määräyksiä vaatimusten täyttämiseksi ole toteutettu, kunnes toiminta on saatettu tämän lain ja toimintaa koskevan ympäristöluvan vaatimusten mukaiseksi. Uudella säännöksellä laajennetaan valvontaviranomaisen toimivaltaa toiminnan keskeyttämisessä rikkomustilanteissa toistuvan rikkomisen tilanteisiin ja korostetaan tarkastusmuistiossa esitettyjen lisätoimien toteuttamista tai rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemista koskevan päätöksen noudattamista. Valvontaviranomaisella on harkintavaltaa 2 momentin mukaisen keskeyttämispäätöksen antamisessa, mutta kyse olisi toistuvasta ympäristön pilaantumisen vaaraa tai terveyshaittaa torjuvan lisätoimen toteuttamisesta tai toteuttamatta jättämisestä. Säännöksellä täytäntöönpantaisiin teollisuuspäästödirektiivin 8 artiklan 4 kohta. Direktiivilaitosten ohella säännös olisi tarkoituksenmukaista ulottaa koskemaan myös muita ympäristönsuojelulain piiriin kuuluvia toimintoja, koska kyse olisi merkittävän ympäristöhaitan tilanteista, joiden hallinta on perusteltua toteuttaa ympäristönsuojelulain soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa laaja-alaisesti, vaikkakin säännöstä oletettavasti sovellettaisiin verrattain harvoin, eikä tällaisessa tilanteessa ole perusteltua tehdä eroa direktiivilaitosten ja muiden toimintojen välillä.
211 §.Valtion rajat ylittävät vaikutukset. Säännökseen lisättäisiin uudet 3, 4 ja 5 momentit, joissa täsmennettäisiin viranomaisen tiedottamisvastuita lainvastaisen menettelyn johdosta rajat ylittävien päästöjen osalta. Säännöksen 3 momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 7 artiklan 2 ja 3 alakappale, 4 momentilla 8 artiklan 5 kohta ja 5 momentilla 8 artiklan 6 kohta sillä täsmennyksellä, että 5 momentissa tiedotettaisiin toisen jäsenmaan viranomaista ja esitettäisiin tälle pyyntö välittää tieto asianomaisille laitoksille.
212 §.Menettely valtion rajat ylittävien vaikutusten huomioonottamiseksi eräissä tilanteissa. Säännöksen 2 momenttiin lisättäisiin täsmennys, että huomioon otetaan ”määräajassa annetut” huomautukset. Täsmennys perustuu teollisuuspäästödirektiivin 26 artiklan 2 kohdan muutokseen.
Liite 1. Liitteeseen 1 tehtäisiin teollisuuspäästödirektiivin liitteen I mukaiset muutokset. Pääosa muutoksista on teknisluonteisia ja koskee yksittäisiä laitoksia Suomessa, minkä toiminta on jo nykyisinkin luvanvaraista. Merkittävin muutos olisi metallimineraalien kaivostoiminnan lisääminen taulukkoon 1, mikä koskisi yhdeksää kaivosta Suomessa. Nämä kaivoksen ovat kuitenkin nykyisin kansallisesti luvanvaraisia liitteen 1 taulukon 2 perusteella.
Liite 3. Liitteeseen 3 tehtäisiin teollisuuspäästödirektiivin liitteen I a mukaiset muutokset. Liitteeseen 3 lisättäisiin direktiivieläinyksikkökerroin taulukko taulukoksi 1. Taulukko vastaisi teollisuuspäästödirektiivin liitteen Ia taulukkoa. Lisäksi direktiivieläinsuojat siirrettäisiin liitteen 1 taulukon 1 kohdasta 11 liitteen 3 taulukkoon 3. Luvanvaraiset eläinsuojat siirrettäisiin liitteen 1 taulukon 2 kohdasta 11 liitteeseen 3 taulukoksi 4.
Liite 4. Liitteestä 4 korjataan viittaukset liitteeseen 3 oikeisiin kohtiin.