5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5.1.1
Voimaantulosta säätämisen ajankohta ja voimaantulon aikataulu
Tallennusjärjestelmä on asennettu käräjäoikeuksiin vaiheittain. Tuomioistuinvirastolta saadun arvion mukaan tekniset valmiudet uuden tallennusjärjestelmän käyttöönottoon koko maassa ovat olemassa 1.10.2026. Meneillään olevat peruskorjaukset ja laajennukset arvioidaan saatavan tähän mennessä valmiiksi. Jyväskylän oikeustalon peruskorjaus on valmistunut. Vantaan oikeustalon laajennus ja peruskorjaus valmistuu kesällä 2026. Mainituissa oikeustaloissa voidaan siten ilman erityisjärjestelyjä siirtyä uuden järjestelmän käyttöön samassa tahdissa kuin muissakin käräjäoikeuksissa.
Voimaantuloa ei voi ajoittaa realistisesti aikaan ennen lokakuun alkua 2026. Järjestelmän käyttöönotto edellyttää ensinnäkin ohjelmiston riittävää koekäyttöä, jotta mahdollisimman suuri osa ohjelmistossa mahdollisesti ilmenevistä puutteista ja kehityskohteista voidaan ratkaista ennen sen ottamista käyttöön tuomioistuimissa. Toiseksi onnistunut käyttöönotto edellyttää riittävää henkilökunnan kouluttamista.
Vaihtoehtoisesti voimaantulossa voitaisiin jäädä odottamaan Tuomioistuinvirastolta saatavaa ilmoitusta siitä, että järjestelmä on valmis, asennettu, testattu ja hyväksi havaittu ja että henkilöstö on koulutettu käyttämään järjestelmää. Tämä kuitenkin viivästyttäisi tarpeettomasti voimaantuloa, koska voimaantulosta on säädettävä lailla ja asian eduskuntakäsittelyyn on varattava aikaa. Voimaantuloaikataulua on tarvittaessa mahdollista täsmentää vielä eduskuntakäsittelyn aikanakin.
5.1.2
Voimaantulon vaiheistaminen
Voimaantulo olisi mahdollista vaiheistaa alueellisesti tai asiaryhmäkohtaisesti. Vaiheittaista voimaantuloa voisi puoltaa laajempi mahdollisuus järjestelmän koekäyttämiseen sekä mahdollisten vikojen korjaamiseen ja järjestelmän toimintavarmuuden varmistamiseen.
Videotallennustyöryhmän mietinnössä (Suullisen todistelun vastaanottaminen tallenteelta: Videotallennustyöryhmän mietintö. Oikeusministeriön julkaisuja, mietintöjä ja lausuntoja 2020:20) on ehdotettu porrastamista asiaryhmittäin siten, että menettelyä alettaisiin soveltaa ensin riita- ja hakemusasioissa ja se otettaisiin rikosasioissa käyttöön vasta siirtymäkauden jälkeen. Tämä mahdollistaisi alkuvaiheen virheiden ja puutteiden korjaamisen.
Asiaryhmäkohtaiselle porrastamiselle voidaan kuitenkin esittää useita vastasyitä. Ensinnäkin porrastamiselle ei ole suurta tarvetta sen vuoksi, että järjestelmää ehditään koekäyttää oikeudenkäynnin ulkopuolella ennen voimaantuloa. Toiseksi vaiheittainen käyttöönotto tarkoittaisi niiden oikeusturvaan liittyvien myönteisten vaikutusten lykkäämistä, joita uudistuksella tavoitellaan (ks. HE 133/2021 vp s. 17 ja LaVM 16/2021 vp s. 4). Lisäksi kahden erilaisen menettelyn soveltaminen suullisen todistelun vastaanottamisessa ja tallentamisessa samassa tuomioistuimessa rinnakkain siirtymäkauden ajan voisi olla omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Sekaannus kertaantuisi hovioikeuksissa, jossa siirtymäkausi voisi venyä arvaamattomankin pitkäksi. Selkeämpää on sekä tuomioistuinlaitoksen henkilökunnan että avustajien ja asianosaisten kannalta, että koko tuomioistuin siirtyy samalla kertaa käyttämään uutta järjestelmää, jos se on mahdollista. Koska rikosasioita ja riita- ja hakemusasioita käsittelevät useassa käräjäoikeudessa eri tuomarit, asiaryhmäkohtainen porrastaminen tarkoittaisi samalla käytännössä sitä, että koulutuksia olisi järjestettävä samassa tuomioistuimessa useammassa vaiheessa, ensin riita- ja hakemusasioita käsitteleville tuomareille ja sen jälkeen rikosasioita käsitteleville tuomareille.
Tarvetta asiaryhmäkohtaiselle porrastamiselle ei salikapasiteetin näkökulmasta arvioituna ole. Saadun selvityksen perusteella kaikki käräjäoikeuksien pääkäsittelysalit tullaan varustelemaan tallennuslaitteistolla ennen lakien voimaantuloa. Lisäksi valmistelusaleihin tullaan asentamaan kevyt ja siirreltävä videotallennuslaitteisto, jolloin myös näitä saleja voidaan tarvittaessa hyödyntää pääkäsittelysaleina.
Vaihtoehtoisesti voitaisiin säätää laajemmasta alueellisesta vaiheistamisesta esimerkiksi niin, että tallentamista kokeiltaisiin ensin joissakin tuomioistuimissa. Näin mahdollistettaisiin laitteiston ja järjestelmän kehittäminen ja käytännössä mahdollisesti ilmenevien vikojen korjaaminen. Tällä tavoin voimaantulo on toteutettu sekä Ruotsissa että Norjassa, kuten jaksossa 5.2 ilmenee.
Alueellinen vaiheistaminen on vaihtoehtona varteenotettava, mutta se on valmistelussa hylätty tarpeettomana ja epäsuotavana. Uudistuksen voimaantulo on jo nyt viivästynyt tavattomasti, mikä on perin epätyydyttävää ottaen huomioon uudistuksen oikeusturvaa ja muutoksenhakuasteessa myös oikeudenkäyntimenettelyn sujuvuutta parantavat vaikutukset. Toisaalta viivästyksellä on ollut se myönteinen vaikutus, että laitteiston ja järjestelmän kehittämiselle ja henkilökunnan koulutukselle on jäänyt runsaasti aikaa. Kohtuudella voidaankin odottaa, että laitteiston käyttöönotto sujuu viipeen jälkeen suuremmitta ongelmitta.
Tähän voidaan lisäksi huomauttaa, että uusi tallennusjärjestelmä korvaa äänentallennusjärjestelmän. Asentamisen myötä järjestelmä otetaan äänen tallentamisen osalta käyttöön jo ennen videotallentamisen käyttöönottoa, minkä voidaan arvioida loiventavan videotallennusjärjestelmän käyttöönoton haasteita. Järjestelmää tullaan koekäyttämään ennen sen käyttöönottoa, ja osa mahdollisista teknisistä ongelmista tulee ratkaistuksi äänentallennusominaisuuden käyttöönotossa jo ennen voimaanpantavien lakien voimaantuloa. Siten videotallennuksen käyttöönoton alueellinen tai asiaryhmäkohtainen vaiheistaminen ei ole tarpeellista järjestelmän toimintavarmuuden varmistamiseksi.
Vielä vaihtoehtoisesti voimaantulossa voisi menetellä siten, että järjestelmä otetaan käyttöön kussakin käräjäoikeudessa erikseen sinä hetkenä, kun siihen on kussakin käräjäoikeudessa tekniset valmiudet asennuksen myötä ja henkilöstö on saatu koulutettua. Näin ei kuitenkaan voida tehdä, koska voimaantulosta on säädettävä laissa täsmällisesti. Etukäteen ei voida luotettavasti arvioida käräjäoikeuskohtaista valmiutta käyttöönottoon. Vaikka näin voitaisiinkin tehdä, tässä vaihtoehdossa saataisiin suurimmillaan noin muutaman kuukauden hyöty jossakin käräjäoikeudessa. Se mitä tässä voitettaisiin, epäilemättä hävittäisiin moninkertaisesti vaihtoehdon aiheuttamassa sekavuudessa.
5.1.3
Siirtymäsäännöstä koskevat kysymykset
Esityksessä ehdotetaan, että voimaanpantavia lakeja sovelletaan niiden voimaantulosta lukien kaikkiin asioihin lukuun ottamatta asioita, joissa pääkäsittely on aloitettu ennen lakien voimaantuloa.
Vaihtoehtoisesti voitaisiin säätää, että asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lakien voimaantuloa, sovelletaan lakien voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tämä tarkoittaisi sitä, että uusien säännösten mukaan käsiteltäisiin vain ne jutut, jotka tulevat vireille 1.10.2026 jälkeen. Tämä olisi hyvän ja vakiintuneen käytännön mukainen ja sinänsä selkeä ratkaisu. Se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että siirtymäkaudesta tulisi varsin pitkä. Vuonna 2025 pääkäsittelyssä ratkaistujen riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika käräjäoikeudessa oli 13,9 kuukautta. Samaan aikaan pääkäsittelyssä ratkaistujen rikosasioiden keskimääräinen käsittelyaika käräjäoikeudessa oli 8,4 kuukautta. Vuonna 2025 hovioikeudessa pääkäsittelyssä ratkaistujen asioiden käsittelyaika oli keskimäärin 14,6 kuukautta. Karkeasti arvioiden tämä vaihtoehto johtaisi siten siihen, että suullisen todistelun vastaanottaminen tallenteelta hovioikeudessa tulisi pääsäännöksi vasta vuoden 2028 kuluessa. Oletettavasti videotallennuksen suurimmat hyödyt sekä asianosaisten että tuomioistuinlaitoksen kannalta voitaisiin sitä paitsi saavuttaa asioissa, jotka ovat laajoja tai joissa kuullaan vaikeasti tavoitettavia henkilöitä, ja näiden asioiden käsitteleminen tyypillisesti kestää tavanomaista kauemmin. Tällaisia asioita voisi olla hovioikeuksissa vireillä vielä 2030-luvulla. Aiempia lakeja olisi siten sovellettava huomattavan pitkään, jos siirtymäsäännös säädettäisiin tämän vaihtoehdon mukaisesti.
5.1.4
Vaihtoehdot määräaikoja koskevissa säännöksissä
Olisi ensinnäkin mahdollista säätää 2.–4. lakiehdotusten määräaikasäännökset siten, että asiointilain 11 §:ää sovellettaisiin kaikkiin käsiteltäviin määräaikoihin. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että sähköisesti toimitettu kanne tulisi vireille sinä päivänä, jona se on lähetetty viranomaiselle, riippumatta siitä, mihin kellonaikaan se on saapunut viranomaiselle tai onko kysymyksessä arkipäivä. Tämä olisi kuitenkin vastoin lakivaliokunnan nimenomaisesti omaksumaa kantaa syytteen nostamisen määräajan päättymisestä (LaVL 9/2025 vp). On perusteltua, että rikosasian haastehakemuksen vireilletulo ratkeaa samojen periaatteiden mukaisesti kuin syytteen nostamisen määräajan päättyminen. Sekään ei ole hyvä, jos rikosasian ja riita-asian haastehakemuksen vireilletulosta säädetään eri tavoin. Tältä osin voidaan lisäksi viitata säännöskohtaisissa perusteluissa lausuttuun.
Toinen vaihtoehto olisi säätää, että sähköisesti toimitetun valituskirjelmän vireilletuloon ei sovelleta asiointilain sääntelyä, vaan siitä säädettäisiin samoin kuin kanteen vireilletulosta. Tämä olisi puolestaan vastoin asiointilain tuoretta uudistusta ja asiointilain 11 §:n selkeää sanamuotoa. Muutoksella on nimenomaan tarkoitettu edistää sähköistä asiointia ja mahdollistaa sähköisten asiakirjojen toimittaminen myös virka-ajan päätyttyä. Vaihtoehto edellyttäisi myös niiden säännösten muuttamista, jotka koskevat muutoksenhakua hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen.
Kolmas vaihtoehto olisi poistaa määräaikaa koskevista säännöksistä sanat ”ennen virka-ajan päättymistä”. Tätä puoltaa se, että tämänkaltainen täsmennys on lainsäädännössä hyvin epätyypillinen. Esimerkiksi hallintolakiin ei sisälly vastaavaa määräystä, vaan asian on muutoinkin katsottu olevan selvä. Muutoksenhakua hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen koskevissa säännöissä ei ole vastaavaa säännöstä. Kun valituskirjelmien suuri valtaosa toimitetaan nykyään sähköisinä, määräyksen merkitys on joka tapauksessa vähäinen. Virka-ajan päättymistä koskevasta maininnasta ei toisaalta ole haittaakaan, ja lainkohdan sisältämä informaatio vähenee, jos maininta poistetaan. Se saattaisi herättää kysymyksen siitä, miten tulee jatkossa menetellä virka-ajan jälkeen muutoin kuin sähköisesti toimitettujen valituskirjelmien kanssa.
Yksi vaihtoehto olisi olla tekemättä korjauksia. Tämä johtaisi kuitenkin epäselvän oikeustilan jatkumiseen.
5.2
Ulkomaiden lainsäädäntö
5.2.1
Aluksi
Hallituksen esityksessä HE 133/2021 vp on selostettu vertailumaiden lainsäädäntöä sen osalta, tallennetaanko ensimmäisessä asteessa vastaanotettu suullinen todistelu ja otetaanko se muutoksenhakuasteessa uudelleen vastaan. Suomessa laeissa 96–101/2022 omaksuttu sääntely on voimassa tietyin eroin Ruotsissa ja Norjassa. Siksi seuraavassa vertailussa tarkastellaan, miten sääntely on otettu voimaan Ruotsissa ja Norjassa.
5.2.2
Ruotsi
Ruotsissa videotallennuksen käyttöönotto tapahtui alueellisesti porrastettuna. Tarkoituksena oli varmistua siitä, että siirtymä uuteen tallennusjärjestelmään onnistuu sujuvasti (Prop. 2006/07:121, s. 5–8). Tekniikkaa oli tarkoitus ensin kokeilla alueellisesti, ja siitä saatavien kokemusten perusteella tekniikkaa voitaisiin kehittää ennen sääntelyn ottamista käyttöön kaikissa tuomioistuimissa. Esityksen johdosta säädettiin väliaikainen laki 2007:772 suullisen todistelun tallennuksesta ääni- ja videotallenteella (Lag om dokumentation av muntlig bevisning genom ljud- och bildupptagning).
Esityksen mukaan tallennusjärjestelmän kokeileminen joissakin tuomioistuimissa on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että siirtymä uuteen tallennusjärjestelmään onnistuu sujuvasti. Videotallennusta tuli esityksen mukaan ensin kokeilla tietyn hovioikeuspiirin käräjäoikeuksissa, joko kaikissa tai vain osassa piirin käräjäoikeuksista. Kokeilusta saatavien kokemusten perusteella tallennustekniikkaa voidaan entisestään kehittää, ennen kuin säännökset otetaan laajamittaisesti käyttöön kaikissa tuomioistuimissa. Lakiteknisesti kokeilu toteutettiin siten, että Ruotsin hallitus antoi samassa yhteydessä asetuksen 2007:773 (Förordning om dokumentation av muntlig bevisning genom ljud- och bildupptagning), jonka 1 §:n mukaan mainittua väliaikaista lakia sovelletaan Götan hovioikeudessa sekä pykälässä mainituissa Götan hovioikeuspiirin kaikissa seitsemässä käräjäoikeudessa (Linköpingin, Norrköpingin, Eksjön, Jönköpingin, Växjön, Kalmarin sekä Örebron käräjäoikeudet).
Väliaikainen laki oli voimassa 1.12.2007–31.10.2008. Kokemukset olivat myönteisiä. Joitakin teknisiä ongelmia ilmeni, mutta ne oli saatu korjattua. Tämän jälkeen uudistus otettiin käyttöön kaikissa yleisissä tuomioistuimissa. Muutoksenhakutuomioistuimissa siirryttiin tallenteiden uudelleenkäyttöön hyvin nopeasti. Käyttöönottoa on yleisesti pidetty onnistuneena.
5.2.3
Norja
Kuten hallituksen esityksessä HE 133/2021 vp on todettu, Norjassa aloitettiin vuonna 2016 kokeilu, jossa kuulusteluista tehdään äänitteen sijaan kuva- ja äänitallenne, ja tätä tallennetta käytetään suullisen todistelun vastaanottamisessa muutoksenhaussa. Tämä on lainsäädäntöteknisesti järjestetty niin, että ääni- ja videotallennuksissa tuomioistuimissa annettua asetusta (Forskrift om opptak i retten) on sovellettu asetuksen 6 §:n 4 momentin nojalla vain Norjan tuomioistuinviraston määräämissä tuomioistuimissa. Asetusta sovelletaan 1 §:n mukaisesti tuomioistuimen tallenteisiin Norjan rikosprosessilain (Lov om rettergangsmåten i straffesaker, straffeprosessloven) 23 §:n ja riita-asioiden käsittelylain (Lov om mekling og rettergang i sivile tvister, tvisteloven) 13 luvun 7 §:n nojalla laadittaviin tallenteisiin.
Kokeilu aloitettiin Nord-Tromsin käräjäoikeudessa (myöhemmin Nord-Tromsin ja Senjan käräjäoikeus). Helmikuussa 2019 sitä laajennettiin Jaeren käräjäoikeuteen (myöhemmin Sør-Rogalandin käräjäoikeus). Käräjäoikeudet ovat eri muutoksenhakutuomioistuinten tuomiopiirissä, joten sääntelyä on sovellettu sekä Hålogalandin että Gulatingin laamanninoikeuksissa, jotka suomalaisittain vastaavat hovioikeuksia. Syy kokeilun laajentamiseen oli tarve saada kattavampia ja laajempia kokemuksia videotallennuksen käytöstä tuomioistuimissa.
Kokeilun perusteella Norjan tuomioistuinvirasto arvioi vuonna 2021, että tallennusjärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön kaikissa yleisissä tuomioistuimissa 4–6 vuoden aikana, jos siihen saataisiin riittävä rahoitus. Vuonna 2022 Norjan tuomioistuinviraston julkaiseman raportin mukaan kokemukset videotallennusuudistuksesta olivat myönteisiä, mutta järjestelmän todettiin kaipaavan teknistä kehitystä. Myös sääntelyssä nähtiin olevan eräitä muutostarpeita.
Norjan hallitus on pitänyt kokeiluja onnistuneina. Norjassa onkin myönnetty vuosina 2022–2025 yhteensä 38 miljoonaa kruunua siihen, että jokaisessa oikeustalossa olisi yksi videotallennuslaitteistolla varustettu istuntosali.