Ensimmäinen kysymys, joka on ratkaistava, jotta Suomi säilyisi hyvinvointivaltiona, on talouskasvu, jota ei ole ollut lähes 20 vuoteen. Tämä hallitus on kantanut vastuunsa ja tehnyt joukon uudistuksia juuri talouskasvun edistämiseksi, ja nämä ovat ja tulevat olemaan ratkaisevia maamme selviytymisen kannalta. Perintövero on eräs Suomen talouskasvua haittaavista veroista. Hallitus on vihdoinkin ottanut askeleen oikeaan suuntaan tässä kysymyksessä, kun perinnön verovapaan osuuden määrää korotettiin 20 000 eurosta 30 000 euroon ja lahjojen verovapaan osuuden määrä nostettiin 5 000 eurosta 7 500 euroon. Vaikka nämä uudistukset ovatkin hyvin kannatettavia, ne eivät valitettavasti ole riittäviä. 

Nykyisessä muodossaan perintövero ei kohdistu pelkästään yksittäisiin kansalaisiin, vaan se on merkittävä este suomalaisen yrittäjyyden jatkuvuudelle, erityisesti sukupolvenvaihdosten yhteydessä. Perheyrityksen siirtyessä seuraavalle sukupolvelle syntyy usein tilanteita, joissa perijä joutuu maksamaan mittavia perintöveroja, jotka perustuvat yrityksen arvoon. Tämä arvo on usein pitkälti toimintaan sidottua, eikä se ole saatavilla käteisvaroina. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä voi käytännössä joutua myymään joitain toiminnan osia, ottamaan lainaa tai jättämään välttämättömiä investointeja tekemättä vain selviytyäkseen perintöveroista. 

Tämä on hyvin haitallista ja johtaa siihen, että suomalaiset yritykset pahimmassa tapauksessa menettävät kilpailu- ja innovaatiokykynsä. Sen sijaan, että yritykset investoisivat pääomaa innovaatioihin, laajentumiseen ja työllistämiseen, ne käyttävät resurssejaan kertaluonteisen veron maksamiseen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä, joka on usein kriittinen vaihe yrityksen elinkaaressa. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa siihen, että elinkelpoisia yrityksiä myydään ulkoisille tahoille tai lakkautetaan, millä on kielteinen vaikutus työllisyyteen ja Suomen talouteen. 

Naapurimaiden esimerkit osoittavat, että muunlaiset järjestelmät ovat mahdollisia. Ruotsin perintöverojärjestelmä uudistettiin vuonna 2004, mikä mainitaan usein esimerkkinä siitä, miten verouudistuksilla voidaan edistää pitkäjänteistä omistajuutta ja yrittäjyyttä. Uudistuksen jälkeen Ruotsin elinkeinoelämässä on ollut entistä enemmän ylisukupolvista yrittäjyyttä ja pääomaa, joka entistä paremmin säilyy yrityksissä. Tämän seurauksena toimintaa on voitu laajentaa, millä puolestaan on ollut myönteisiä dynaamisia vaikutuksia koko elinkeinoelämään. 

Jos me suomalaiset emme muuta perintöverojärjestelmäämme, vaarana on, että monia maamme perheyrityksistä ei enää tulevaisuudessa ole jäljellä Suomessa. Yritykset voivat joutua lopettamaan toimintansa, siirtämään sen edullisemman verojärjestelmän maihin tai myymään toimintansa ulkomaisille sijoittajille. Tällä olisi hyvin kielteiset vaikutukset Suomen talouteen pitkällä aikavälillä.