Suomessa köyhyys on viime vuosina lisääntynyt ja syventynyt erityisesti Orpon hallituksen epäonnistuneen työllisyyspolitiikan sekä hallituksen tekemien mittavien sosiaaliturvaleikkauksien myötä. Köyhyys näkyy muun muassa asunnottomuuden, ylivelkaantumisen ja ruoka-avun tarpeen kasvuna sekä lapsiperheiden yleistyvänä pahoinvointina. Toimeentulon haasteet koskevat yhä laajemmin myös niitä työssä käyviä ja pienyrittäjiä, jotka ovat aiemmin tulleet työllään toimeen.
Orpon hallituksen toimet ovat lisänneet köyhyyttä merkittävästi, eivätkä kaikki vaikutukset vielä näy vuoteen 2024 asti ulottuvissa tilastoissa. Tilastokeskuksen mukaan 958 000 henkilöä eli 17,3 prosenttia väestöstä oli vuonna 2024 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. 8,9 prosenttia henkilöistä kuului vuonna 2025 kotitalouksiin, joilla oli vaikeuksia saada tulot riittämään pakollisiin menoihin. Osuus on kasvanut merkittävästi vuodesta 2023, jolloin se oli 7,5 prosenttia. Pienituloisia henkilöitä oli vuonna 2024 yhteensä 750 000 — jopa 51 000 enemmän kuin vuonna 2023. Toimeentulovaikeudet lisääntyivät erityisesti yhden huoltajan lapsiperheissä asuvilla, joista jo 22,8 prosenttia oli toimeentulovaikeuksissa.
Yhä useampi lapsi kasvaa Suomessa köyhyydessä. Pienituloisissa perheissä asuvien lasten määrä kasvaa leikkauksien myötä arviolta 31 000 lapsella. Lapsiperheköyhyys näkyy esimerkiksi keskimääräistä heikompana osallisuutena, oppimistuloksina ja pahimmillaan ravinnon puutteena. Pienituloisten perheiden lapsista 19 prosenttia kokee, ettei saa riittävästi ruokaa kotona. Suomessa vahvistuu myös ilmiö, jonka tutkijat ovat nimenneet ruokaturvattomuudeksi, eli esimerkiksi tilanteet, joissa vanhempi jättää syömättä, jotta lapsi saisi ruokaa. Lapsiperheköyhyyden kasvaessa myös ylisukupolvinen syrjäytyminen uhkaa lisääntyä, mikä voi heikentää pitkäaikaisesti yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.
Köyhyyskriisiä ovat syventäneet erityisesti hallituksen vuosina 2024—2025 tekemät leikkaukset työttömyysturvaan, yleiseen asumistukeen, toimeentulotukeen ja muuhun sosiaaliturvaan. Sosten tuoreen arvion mukaan pienituloisten määrä lisääntyy tulevina vuosina edelleen arviolta 26 000 henkilöllä, mikäli korjaavia toimia ei tehdä.
Työttömyys on noussut Suomessa 2000-luvun ennätystasolle ja myös EU-maiden korkeimmalle tasolle eli 10,5 prosenttiin. Hallituksen työllisyyspolitiikka on epäonnistunut katastrofaalisesti. Esimerkiksi työttömyysturvan, yleisen asumistuen ja toimeentulotuen suojaosien poistaminen on heikentänyt kannusteita osa-aikaisen tai lyhytkestoisen työn vastaanottamiseen. Hallituksen toimet voimakkaasti kasvaneen nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden alentamiseksi ovat olleet riittämättömiä. Tuoreen Nuorisobarometrin mukaan seitsemän kymmenestä nuoresta oli kokenut paineita työn saamisesta.
Asunnottomuus on kasvanut vuosina 2024—2025 yli kymmenen vuoden laskun jälkeen. Sosiaaliturvaleikkaukset, kasvanut työttömyys sekä elinkustannusten nousu vaikeuttavat asumismenoista selviytymistä. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon alasajo pahentaa tilannetta entisestään ja pitkittää myös rakennusalan ahdinkoa. Etenkin yleisen asumistuen leikkauksien myötä asunnottomuusriskissä on uutena kohderyhmänä yhä enemmän myös työssä käyviä ihmisiä.
Myös ylivelkaantuminen kasvaa Suomessa nopeasti. Ulosottovelallisten yhteismäärä ylitti vuonna 2025 ensimmäisen kerran 600 000 velallisen rajan, ja kasvua edellisvuodesta oli 3,7 prosenttia. Hallitus on lisännyt sairastamisen kuluja korottamalla sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja sekä lääkekustannuksia. Ihmisten vaikeaa tilannetta syventävät myös leikkaukset palveluista ja järjestöiltä, jotka tarjoavat tukea syrjäytymisvaarassa oleville ja vahvistavat osallisuutta yhteiskunnassa.
Orpon hallitus on pyrkinyt systemaattisesti heikentämään työntekijöiden asemaa, minkä johdosta työelämän epävarmuus ja työssä käyvien köyhyys uhkaavat lisääntyä. Esimerkiksi esitys perusteettomien määräaikaisten työsopimuksien sallimisesta voi vaikutusarvioiden perusteella pienentää työtulojen osuutta kansantuotteesta, kun palkansaajien neuvotteluasema työsuhteen ehdoista heikkenee. Esitetty muutos uhkaa heikentää erityisesti naisten asemaa, kuten monet muutkin hallituksen työelämätoimista. Naisten lisäksi työelämäheikennykset kohdistuvat erityisesti niin sanottuihin duunarialoihin, joilla muun muassa paikallisen sopimisen laajentaminen ilman työntekijöiden oikeuksien vahvistamista uhkaa heikentää palkkoja.
Köyhyys on lisääntynyt Suomessa 2020-luvulla osin myös ulkoisten tekijöiden, kuten pandemian, Ukrainan sodan ja energiakriisin, vuoksi. Tällä hetkellä myös Trumpin aggressiivinen ulkopolitiikka uhkaa nostaa suomalaisten elinkustannuksia.
Elinkustannuksien nousu osuu erityisen rajusti niihin pienituloisiin, joihin myös hallituksen leikkaukset ovat kohdistuneet kohtuuttomalla painolla. Tässä tilanteessa hallituksen on varauduttava tukemaan erityisesti pienituloisia suomalaisia ja tarkasteltava uudestaan talouspolitiikkansa linjaa. Energiakriisi on nostanut kotitalouksien elinkustannuksia merkittävästi ja vaikeuttanut erityisesti pienituloisten tilannetta. Tämä korostaa tarvetta vahvistaa energiajärjestelmän kestävyyttä ja vähentää hintavaihteluille altistavaa riippuvuutta fossiilisesta energiasta.
Heikon ilmastopolitiikan lisäksi myös hallituksen veropolitiikka on ollut epäonnistunutta ja epäoikeudenmukaista. Suurimmat veronalennukset on kohdistettu suurituloisille samalla, kun monien tavallisten työntekijöiden verotus on jopa kiristynyt kuluvana vuonna. Ensi vuonna hallitus on käyttämässä yli 800 miljoonaa euroa tehottomaan yhteisöveron alennukseen.
Eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvu Suomessa heikentää luottamusta, yhtenäisyyttä ja kokonaisturvallisuutta. Siksi kaikki suomalaiset tulisi pitää mukana hintojen ja elinkustannusten noustessa. Köyhyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy sekä koulutukseen panostaminen ovat myös järkevää talouspolitiikkaa, joka edistää työllisyyttä ja auttaa sosiaali- ja terveysmenojen kustannuksien hillinnässä.