EU:n maahanmuuttopakti ja sen kansallinen täytäntöönpano

Esityksessä on kyse EU:n laajan muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen (jäljempänä maahanmuuttopakti) kansallisesta täytäntöönpanosta. Maahanmuuttopakti tarjoaa EU:lle oikeudellisen kehyksen ja välineet, joilla unioni voi edelleen tehostaa ulkorajojensa valvontaa, luoda tehokkaita, oikeudenmukaisia ja väärinkäytön estäviä turvapaikka- ja palauttamismenettelyjä sekä perustaa muuttoliikkeen yhteiseen hallintaan yhteisvastuujärjestelmän, jossa jäsenvaltioita ei jätetä yksin paineen alle.  

Suurin osa maahanmuuttopaktin säädöksistä on suoraan sovellettavia asetuksia, minkä vuoksi esityksessä ehdotetaan päällekkäisten kansallisten säännösten kumoamista. Paktin säädöksiin sisältyy kuitenkin kansallista liikkumavaraa, minkä vuoksi esityksessä ehdotetaan myös uutta kansallista lainsäädäntöä ja voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Esityksessä ehdotetuilla lainsäädäntöratkaisuilla pyritään samoihin tavoitteisiin kuin maahanmuuttopaktilla eli ulkorajojen valvonnan ja kansainvälistä suojelua koskevien menettelyjen tehostamiseen sekä koko järjestelmän väärinkäytön ja luvattoman Suomesta muualle Eurooppaan tapahtuvan edelleen liikkumisen estämiseen.  

Lakivaliokunta keskittyy lausunnossaan toimialansa mukaisesti oikeusapua ja muutoksenhakua koskeviin kysymyksiin.  

Oikeusapu ja maksuton oikeudellinen neuvonta

Hallinta-asetuksessa ja menettelyasetuksessa ei velvoiteta tarjoamaan maksutonta oikeusapua menettelyn hallinnollisessa vaiheessa, mutta niissä edellytetään oikeusapua ja oikeudellisen edustajan tarjoamista muutoksenhaussa (ks. HE s. 23 ja 31). Jäsenvaltioilla on näin ollen liikkumavaraa maksuttoman oikeusavun antamiseen hallintomenettelyssä. Esityksessä ehdotetaan muutoksia tähän liittyvään lainsäädäntöön.  

Voimassa olevan ulkomaalaislain (301/2004) 9 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta saada oikeusapua säädetään oikeusapulaissa (257/2002). Ulkomaalaisen oikeus oikeusapuun ei siten nykyisin lähtökohtaisesti poikkea muista tilanteista.  

Hallituksen esityksessä ulkomaalaislain 9 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädetään oikeusapuun kuuluvista toimenpiteistä menettelyasetuksen mukaisessa kansainvälisen suojelun myöntämistä sekä hallinta-asetuksen mukaisessa vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevissa hallintomenettelyissä (1. lakiehdotus). Näissä hallintomenettelyissä oikeusapuun kuuluvat ehdotetun säännöksen mukaan ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka ovat asiassa välttämättömiä. 

Voimassa olevan oikeusapulain 1 §:n 2 momentin mukaan oikeusapuun kuuluu oikeudellinen neuvonta, tarpeelliset toimenpiteet sekä avustaminen tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa sekä vapautus eräistä asian käsittelyyn liittyvistä menoista siten kuin oikeusapulaissa säädetään. Lain esitöiden mukaan tarpeellisilla toimenpiteillä tarkoitetaan esimerkiksi tarvittavien asiakirjojen laadintaa ja avustamista sopimus- ja sovintoneuvotteluissa (ks. HE 82/2001 vp). Oikeusapulain 5 §:n 1 momentin mukaan yksittäisessä asiassa oikeusapuun kuuluvat ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Lain esitöiden mukaan toimenpiteet on yksittäisessä asiassa rajoitettava vain asian hoitamisen kannalta tarpeellisiin toimiin. Yleisesti ottaen tarpeellisina voidaan pitää sellaisia toimenpiteitä, joihin oikeusapunsa itse maksamaan kykenevä henkilö vastaavantyyppisessä asiassa normaalisti ryhtyisi. Se, mitkä toimenpiteet ovat kussakin oikeusasiassa tarpeellisia, määräytyy asian erityispiirteiden mukaan. Tämän vuoksi toimenpiteitä ja niiden tarpeellisuutta arvioitaessa huomioon on otettava kyseessä olevan asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Erikseen esitöissä todetaan vielä, että tarpeellisuutta arvioitaessa huomiota voidaan kiinnittää hakijan yksilöllisiin ominaisuuksiin ja siihen, missä määrin hän kykenee itse suoriutumaan asian vaatimista toimenpiteistä. Mahdollista siten on rajoittaa toimenpiteet esimerkiksi vain tarvittavaan neuvontaan ja tarpeellisten asiakirjojen laadintaan, jos hakija kykenee tämän jälkeen itse hoitamaan asiaansa asianomaisessa viranomaisessa tai tuomioistuimessa (ks. HE 82/2001 vp, s. 86).  

Käsiteltävän hallituksen esityksen perustelujen mukaan ehdotetun uudistuksen myötä kansainvälisen suojelun myöntämistä ja hallinta-asetuksen mukaisessa vastuunmäärittämistä koskevissa hallintomenettelyissä oikeusapuun kuuluvia toimenpiteitä harkittaessa tulee tarvearvioinnin sijaan tehdä arvio toimenpiteen välttämättömyydestä (ks. HE, s. 251). Esityksen perusteluista ilmenee, että välttämättömän toimenpiteen tulee olla sellainen, että ilman sitä hakijan oikeusturva vaarantuu (ks. HE, s. 251). Sisäministeriöltä saadun selvityksen mukaan oikeusavun rajoittamisella hallintomenettelyssä ainoastaan välttämättömiin toimenpiteisiin pyritään välttämään päällekkäisyyttä maahanmuuttopaktin velvoittaman maksuttoman oikeudellisen neuvonnan kanssa.  

Esityksen perustelujen mukaan yksittäisenä aikaa vievänä toimenpiteenä kansainvälisen suojelun myöntämistä sekä hallinta-asetuksen mukaisessa vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevassa hallintomenettelyssä korostuu avustajan osallistuminen henkilökohtaiseen puhutteluun (ks. HE, s. 251). Perustelujen mukaan myös ehdotettu välttämättömyysarviointi koskee enimmäkseen tätä toimenpidettä, koska ainakin hakijan ja avustajan ensimmäistä tapaamista sekä viranomaisten selvityspyyntöihin vastaamista voidaan esityksen mukaan pitää välttämättöminä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin näkemyksiä siitä, että hallituksen esityksen perustelut vaikuttavat rajaavan lähtökohtaisesti oikeusavun ulkopuolelle tietyt oikeusapulain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetut oikeusavun sisältöön kuuluvat tilanteet.  

Lakivaliokunnan sisäministeriöltä saaman selvityksen mukaan esityksessä ehdotettu välttämättömyysarviointi ei koske ainoastaan turvapaikkapuhutteluun osallistumisen harkintaa, vaan kaikkia oikeusapulaissa tarkoitettuja toimenpiteitä. Välttämättömyysarviointi ei siten automaattisesti rajaa tiettyjä toimenpiteitä oikeusavun ulkopuolelle, vaan oikeusavun sisältöön kuuluvat edelleen mm. oikeudellinen neuvonta, toimenpiteet ja avustaminen viranomaisessa välttämättömyysarvioinnin perusteella. 

Uuden 2 momentin sanamuodon ja esityksen perustelujen mukaan toimenpiteiden välttämättömyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon asian laatu ja merkitys sekä olosuhteet kokonaisuudessaan (ks. HE, s. 251). Erityisesti olosuhteisiin voi esityksen perustelujen mukaan vaikuttaa hakijan kyky ymmärtää menettelyn tarkoitus ja hänen oma vastuunsa asian selvittämisessä sekä kyky tehdä riittävästi selkoa perusteistaan kansainvälistä suojelua koskevalle hakemukselleen. Esimerkiksi hakijan erityisen haavoittuva asema, traumatisoituminen, kidutuskokemukset, luku- ja kirjoitustaidottomuus, vammaisuus sekä ikä ovat esityksen mukaan huomioon otettavia seikkoja arvioitaessa hakijan kykyä tuoda perusteensa riittävällä tavalla esille hakemuksen tutkinnan aikana. 

Esityksen perusteluissa on tuotu esiin, että asiantuntevan avustajan neuvonta ja tutustuminen hakijan asiaan jo hakemuksen tutkinnan aikana on oikeusturvan ohella tärkeää myös mahdollisen myöhemmän hallintotuomioistuinkäsittelyn kannalta (HE, s. 408). Lisäksi esityksen perusteluissa tuodaan esiin, että hallintovaiheessa laadukkaasti selvitetty asia edesauttaa valituksen tehokasta käsittelyä, mikä puolestaan tukee hallinto-oikeuksien määräajoissa pysymistä ja lyhentää koko menettelyn kestoa. Vastaavia näkökohtia on tuotu esiin myös lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa. Lisäksi huomiota on kiinnitetty julkisen oikeusavun päivystyksen järjestämiseen, jolla voitaisiin turvata erityisesti muutoksenhaun nopeutumisesta johtuva yksilöllisen oikeudellisen avun nopea tarve. Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että oikeusapuun tehtävän muutoksen vaikutuksia muun muassa menettelyn kestoon seurataan. 

Maahanmuuttopakti sisältää edellä mainituin tavoin velvollisuuden maksuttoman oikeudellisen neuvonnan tarjoamiseen (HE, s. 3 ja 31). Tältä osin ehdotetaan, että Maahanmuuttovirasto antaa hakijoille maksutonta oikeudellista neuvontaa, joka voitaisiin antaa ryhmäneuvontana usealle hakijalle samanaikaisesti, ja jossa hakijalle annetaan tietoa kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevan menettelyn kulusta, vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen soveltamiseen liittyvästä ohjeistuksesta sekä hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan menettelyissä (ks. HE, s. 252). Lakivaliokunta pitää maksutonta oikeudellista neuvontaa perusteltuna ja tärkeänä, mutta korostaa, että se ei korvaa edellä selostettua oikeusapulaissa tarkoitettua oikeusapua. 

Valitusajat ja muutoksenhaku

Menettelyasetuksessa säädetään muutoksenhausta asetuksessa säädetyissä kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevissa menettelyissä tehtäviin päätöksiin. Menettelyasetuksen säännökset velvoittavat jäsenvaltioita ensimmäisen asteen muutoksenhaussa. Jäsenvaltioiden on menettelyasetuksen mukaan asetettava kansallisessa lainsäädännössään valituksen tekemiselle määräajat, joista on säädettävä asetuksessa vahvistettujen määräaikojen puitteissa. 

Yleisesti sovellettavista valitusajoista säädetään nykyisin kansallisesti oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Valitusaika on kyseisen yleislain mukaan 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Kyseistä valitusaikaa sovelletaan myös kansainvälistä suojelua koskeviin päätöksiin. 

Esityksessä ehdotetaan menettelyasetuksessa edellytetyn mukaisesti, että ulkomaalaislakiin sisällytetään erityissäännökset kansainvälistä suojelua koskevien päätösten valitusajoista. Ehdotetun sääntelyn mukaan nopeissa menettelyissä, joissa hakijalla ei ole automaattista oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle hylätyn hakemuksen muutoksenhaun ajaksi, valitus tulee tehdä kymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Menettelyasetuksen mukaan ajan tulee olla vähintään viisi päivää ja enintään kymmenen päivää, joten esityksessä ehdotetaan asetuksen mahdollistamaa enimmäisaikaa. 

Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että muissa kansainvälistä suojelua koskevissa menettelyissä valitusaika on 30 päivää. Menettelyasetuksen mukaan valitusajan tulee olla 14 päivän ja 30 päivän välillä, joten esityksessä ehdotetaan asetuksen mahdollistamaa enimmäisaikaa. Koska valitusaika määräytyy voimassa olevan yleislainsäädännön mukaisesti, valitusajasta ei ehdoteta säädettävän ulkomaalaislaissa erikseen. 

Hallinta-asetuksen vastuunmäärittämistä koskevien menettelyjen osalta siirtopäätökseen ehdotetaan kahden viikon valitusaikaa. Nykyisin sovelletaan yleistä 30 päivän valitusaikaa, mutta hallinta-asetus edellyttää vähintään viikon ja enintään kolmen viikon valitusaikaa, joten valitusaikaa tulee lyhentää. Esityksessä ehdotettua määräaikaa perustellaan sillä, että siirtopäätöksessä on pääasiassa kyse hakijan siirtämisestä hakemuksen tutkinnasta vastuussa olevaan eurooppalaiseen valtioon. Hakemusta ei siten ole tässä vaiheessa tutkittu aineellisesti, vaan päätös kohdistuu siihen, mikä EU:n jäsenvaltio taikka hallinta-asetuksen vastuunmäärittämistä soveltava eurooppalainen valtio on vastuussa hakemuksen tutkinnasta. 

Lisäksi sekä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa että Suomen alueelle muutoksenhaun ajaksi jäämistä koskeva hakemus on tehtävä hallinto-oikeudelle seitsemän päivän kuluessa siitä, kun päätös on annettu tiedoksi. Tähän määräaikaan sisältyy viisi arkipäivää. Ehdotetut ajat vastaavat voimassa olevassa ulkomaalaislain 198 b §:ssä täytäntöönpanoa koskevasta hakemuksesta säädettyä. Ne täyttävät myös sekä menettely- että hallinta-asetuksessa säädetyt edellytykset, sillä menettelyasetuksen mukaan määräajan on oltava vähintään viisi päivää ja hallinta-asetuksen mukaan määräaika ei saa olla pidempi kuin valituksen tekemiselle säädetty määräaika. 

Lakivaliokunta toteaa, että hallinta-asetuksen siirtopäätöstä koskevaa valitusmääräaikaa lukuun ottamatta esityksessä on pyritty pitäytymään mahdollisimman pitkälti voimassa olevissa ja asetusten mahdollistamissa pisimmissä valitusajoissa. Valiokunta pitää ratkaisua perusteltuna sekä hakijan oikeusturvan että asianmukaisen ja tehokkaan tuomioistuinmenettelyn turvaamisen kannalta. Valitusaikojen laskentatapa vuorostaan perustuu suoraan sovellettaviin menettely- ja hallinta-asetuksiin, joten niistä ei voida säätää kansallisesti. 

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että lyhyet määräajat lisäävät todennäköisesti hallinto-oikeuksille jätettäviä niin sanottuja blanco-valituksia, joissa ilmoitetaan vain valituksen kohde ja vaatimukset ja joissa vaatimusten perustelut ilmoitetaan täydennettävän myöhemmin. Blanco-valituksista seuraa aina valittajalle lähetettävä täydennyspyyntö valituksen perusteluiden ilmoittamiseksi. Saadun selvityksen mukaan täydennyspyynnöt aiheuttavat lisätyötä ja hidastavat asian käsittelyä. Edellä esitetyn vuoksi lakivaliokunta katsoo, että ehdotetun sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia tulee seurata. 

Menettelyasetuksessa edellytetään lisäksi, että jäsenvaltiot säätävät määräajan myös valituksen käsittelylle ensimmäisen asteen tuomioistuimessa. Asetuksessa itsessään ei säädetä käsittelyaikojen pituudesta, vaan jäsenvaltiot voivat määritellä ne itse vapaasti, kunhan se tehdään rajoittamatta muutoksenhaun asianmukaista ja perusteellista tutkintaa. 

Asetuksessa edellytetyin tavoin esityksessä ehdotetaan, että ulkomaalaislakiin sisällytetään määräajat hallinto-oikeuden kansainvälistä suojelua koskevien valitusten käsittelylle. Ulkomaalaislaissa ehdotetaan säädettäväksi kolme eri käsittelyaikaa sen mukaisesti, missä menettelyssä päätös hakemukseen on tehty. 

Ensinnäkin ehdotetaan, että hallinto-oikeuden tulee pyrkiä käsittelemään valitus viimeistään 12 viikon kuluessa hakemuksen rekisteröinnistä, jos hakemus on Maahanmuuttovirastossa tutkittu rajamenettelyssä. Koska menettelyasetuksessa edellytetään jäsenvaltioiden jakavan rajamenettelyn 12 viikon määräajan hallintomenettelyn ja muutoksenhaun välillä, ehdotettu sääntely mahdollistaa kaiken 12 viikosta jäljellä olevan ajan hyödyntämisen hallinto-oikeudessa. 

Toiseksi esityksessä ehdotetaan, että niin sanotuissa nopeissa menettelyissä tehdyissä päätöksissä, joiden jälkeen hakijalla ei ole automaattista oikeutta jäädä maahan muutoksenhaun ajaksi, hallinto-oikeuden tulee pyrkiä tutkimaan valitus kolmen kuukauden kuluessa sen tekemisestä. Sellaisissa tapauksissa, joissa hakijan ei ole hallinto-oikeuden päätöksellä sallittu jäädä maahan odottamaan muutoksenhaun tulosta, hallinto-oikeuden tulee pyrkiä kuuden kuukauden käsittelyaikaan. 

Kaikissa muissa kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevissa asioissa hallinto-oikeuden on ehdotetun sääntelyn mukaan pyrittävä käsittelemään valitus kuuden kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä. 

Suomen alueelle jäämistä koskevasta hakemuksesta päättämiseen esityksessä ehdotetaan hallinto-oikeudelle seitsemän päivän määräaikaa. Tähän määräaikaan sisältyy viisi arkipäivää. Ehdotettu määräaika on sama kuin voimassa olevassa ulkomaalaislaissa on säädetty täytäntöönpanokieltoa koskevalle hakemukselle. 

Ehdotettujen käsittelyaikojen pituuksissa on huomioitu erityisesti menettelyn kokonaiskesto ja siihen liittyen myös menettelyn pitkittyessä kasvavat hakijoiden vastaanottokulut (ks. HE, s. 157). Hallituksen esityksestä ilmenee, että esityksen valmistelussa on harkittu ehdotettuja pidempiä käsittelyaikoja valitusten käsittelyyn, mutta ehdotettuihin määräaikoihin on kuitenkin päädytty, koska niillä saadaan menettelyn kokonaiskestoa huomattavasti lyhyemmiksi ja näin nopeutettua kielteisen päätöksen saaneiden maasta poistamista (ks. HE, s. 225). 

Esityksen perusteluissa arvioidaan ehdotettujen määräaikojen vaikutuksia ja tuodaan esiin, että ehdotettujen käsittelyaikojen voidaan katsoa olevan tiukat hallinto-oikeuksien nykyisiin keskimääräisiin käsittelyaikoihin verrattuna (ks. HE, s. 190). Esityksen perusteluissa tuodaan myös esiin, että määräajat eivät saisi olla liian optimistiset resursseihin nähden, minkä vuoksi ja myös hakijan oikeusturvan säilyttämiseksi tuomioistuimen riittävä resurssointi on tärkeää. Lisäksi esityksen perusteluissa todetaan, että hallinto-oikeuksissa on myös muita asiaryhmiä, joita koskevat valitukset on saatava käsiteltyä kohtuullisissa määräajoissa sekä asiaryhmiä, jotka on säädetty kiireellisiksi. Esityksessä katsotaankin, että jos kansainvälistä suojelua koskevien valitusten käsittelemiseen ehdotetuissa määräajoissa tarvittavaa resurssia ei hallinto-oikeuksille osoitettaisi, olisi mahdollista, että muiden kuin kansainvälistä suojelua koskevien asiaryhmien käsittelyajat pitenisivät. Lisäksi on esityksen perustelujen mukaan mahdollista, että laissa säädettyjen käsittelyaikojen ylittäminen johtaisi oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevien vaatimusten ja valtion varoista maksettavien hyvitysten määrän lisääntymiseen. Ehdotetuilla määräajoilla on esityksen mukaan kuitenkin myönteinen vaikutus kokonaisprosessin tehokkuuteen, sen kestoon sekä erityisesti vastaanottokulujen säästöihin. Käsittelyaikojen katsotaan edistävän myös hakijan oikeusturvaa hänen saadessaan päätöksen nopeammin (ks. HE, s. 200). 

Lakivaliokunta toteaa, että tällä hetkellä tuomioistuimille ei ole kansallisesti säädetty määräaikaa valituksen käsittelemiselle. Kuten esityksen perusteluista ilmenee, laissa säädettyjä käsittelyaikoja voidaan pitää tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta ongelmallisina. Valiokunta pitää myönteisenä, että edellä esitetty on pyritty ottamaan esityksessä huomioon ja ehdotetaan muotoilua, jonka mukaan hallinto-oikeuden ”on pyrittävä” käsittelemään valitus säädetyissä määräajoissa. Käsittelyajat ovat siten tavoitteelliset ja mahdollistavat niiden ylitykset (ks. HE, s. 240 ja 306). Valiokunta pitää tärkeänä, että käsittelyajoissa on joustavuutta oikeudellisesti tai tosiseikkojen kannalta monimutkaisten valitusten käsittelyyn. 

Lakivaliokunta korostaa esityksen perusteluista ilmenevin tavoin myös tuomioistuinten riittävän resursoinnin tärkeyttä. Muutoin riskinä muun muassa on, että muita kuin kansainvälistä suojelua koskevien asiaryhmien käsittelyajat pitenevät. Tällä taas olisi kielteisiä vaikutuksia yksilöille ja yrityksille sekä yhteiskunnan muuhun toimintaan. 

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että käsittelyaikojen pituudet ovat jäsenvaltioiden harkinnassa, lakivaliokunta pitää tärkeänä, että ehdotettujen käsittelyaikojen toimivuutta ja vaikutuksia seurataan ja ryhdytään korjaaviin toimenpiteisiin, jos aihetta ilmenee. 

Toimivaltainen hallinto-oikeus

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa toimivaltaisen hallinto-oikeuden määräytymistä koskevaa ulkomaalaislain 193 §:ää. Muutos johtuu pääosin siitä, että pykälän sanamuoto ei enää vastaa Maahanmuuttoviraston organisaatiota. Muutoksella pykälään tehdään myös paktin säädöksistä johtuvat terminologiset täsmennykset ja viittaukset. 

Ehdotetussa pykälässä toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy Maahanmuuttoviraston toimialueen mukaan voimassa olevan pykälän Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön alueen sijasta. Saadun selvityksen mukaan tarkoituksena ei ole kuitenkaan muuttaa pykälän sisältöä siltä osin, että myös toimialueista annettaisiin tarkemmat määräykset Maahanmuuttoviraston työjärjestyksessä. Pykälässä ehdotetaan lisäksi säädettävän Maahanmuuttoviraston ja Tuomioistuinviraston yhteistyöstä muun muassa Maahanmuuttoviraston toimialueista päätettäessä. Tällä on tarkoitus vahvistaa yhteistyövelvoitetta, kun se aiemmin on mainittu vain lain esitöissä (ks. HE, s. 305). 

Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on pidetty ongelmallisena sitä, että asiassa toimivaltainen hallinto-oikeus määrittyy jatkossakin Maahanmuuttoviraston työjärjestyksen perusteella. 

Lakivaliokunta toteaa, että Maahanmuuttoviraston toimialueista ei säädetä Maahanmuuttovirastosta annetussa laissa (156/1995) tai asetuksessa (193/2002), vaan tarkemmat määräykset Maahanmuuttoviraston toimialueista annetaan edelleen Maahanmuuttoviraston työjärjestyksessä (193 §:n 3 mom.). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan viranomaisen työjärjestyksellä voidaan kuitenkin myös tältä kannalta arvioituna määritellä viranomaisen toimialueet. 

Ehdotetun säännöksen perusratkaisu vastaa tältä osin voimassa olevaa sääntelyä. Sen osalta lakivaliokunta on aiemmin katsonut, että turvapaikkayksikön alueet tulee määrätä työjärjestyksessä eikä yksittäisen virkamiehen päätöksellä (ks. LaVM 15/2016 vp). Ottaen huomioon, että Maahanmuuttoviraston työjärjestyksessä tehtävä viraston toimialueiden määrittely määrittelee samalla sen, mihin hallinto-oikeuteen ulkomaalaislain 193 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen kohde voi tehdä valituksen, lakivaliokunta korostaa, että tiedon toimialueista ja niiden jaottelun perusteista tulee olla helposti saatavilla esimerkiksi yleisestä tietoverkosta. Lakivaliokunta esittää, että hallintovaliokunta kiinnittää mietinnössään huomiota tiedon saatavuudesta huolehtimiseen. 

Hallintotuomioistuinten kokoonpanosääntely

Hallinto-oikeuslain sekä korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain tuomioistuimen kokoonpanoja koskeviin säännöksiin ehdotetaan muutoksia, jotta maahanmuuttopaktin soveltamisen alettuakin kansainvälistä suojelua koskevia asioita voidaan hallintotuomioistuimissa käsitellä samoissa kokoonpanoissa kuin nykyisin (16. ja 17. lakiehdotus).  

Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että ehdotettujen lakien siirtymäsäännöksissä tai muutoin olisi syytä kiinnittää huomiota ja mahdollisesti täsmentää sitä, miten vireillä olevat asiat käsitellään lainmuutosten voimaan tullessa. Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan tällainen siirtymäsääntely ei vaikuta välttämättömältä lakiehdotusten sisältö ja tavoite huomioon ottaen. Jos siirtymäsääntelyä kuitenkin sisällytetään, sen muotoilussa on aiheellista huomioida erityisesti EU-menettelyasetuksen ja hallinta-asetuksen erilaiset siirtymäsäännökset ja se, että hallinta-asetuksen mukaisia siirtopäätöksiä aletaan tehdä heti paktin soveltamisen alettua ja kansallisen lain tultua voimaan myös ennen 12.6.2026 tehtyihin hakemuksiin. Hallintotuomioistuinten kokoonpanoja koskevia mahdollisia siirtymäsäännöksiä ei siten tule sitoa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tekemisen tai jättämisen hetkeen. Edellä olevan valossa jos hallintovaliokunta pitää siirtymäsääntelyä tarpeellisena, se voidaan lakivaliokunnan mielestä muotoilla esimerkiksi seuraavasti: ”Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleessa asiassa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.”