Yleistä EU:n biotalousstrategian päivityksestä

Komissio on 27.11.2025 julkaissut tiedonannon Kilpailukykyisen ja kestävän EU:n biotalouden strategiakehys. Tämä komission päivitetty biotalousstrategia ei sisällä uusia sitovia säädöksiä, mutta ohjaa merkittävästi EU:n rahoitusta, sääntelyn kehittämistä ja investointeja. Strategian mukaisesti komissio tulee yhteistyössä sidosryhmien kanssa määrittämään toimia strategian toimeenpanemiseksi EU:n tulevaa vuosien 2028—2034 rahoituskehystä varten. Maa- ja metsätalousvaliokunta on edellisessä EU:n biotalousstrategiaa koskeneessa lausunnossaan pitänyt vuonna 2018 julkaistun biotalousstrategian päivitystä erityisen tärkeänä muuttuneessa toimintaympäristössä (MmVL 3/2023 vp — E 99/2018 vp). Valiokunta pitää myönteisenä, että biotalous nähdään tiedonannossa keskeisenä osana EU:n vihreää siirtymää ja kestävän kasvun ohjelmaa. Biotalousstrategia vastaa samanaikaisesti ilmastotavoitteisiin, luonnonvarojen niukkenemiseen ja geopoliittisiin haasteisiin, mutta pyrkii myös vahvistamaan EU:n teollista perustaa, huoltovarmuutta ja työllisyyttä. 

Tiedonannossa keskeinen muutos aikaisempaan strategiaan verrattuna on painopisteen siirtyminen tutkimuksesta ja pilotoinnista kohti teollista käyttöönottoa, markkinoiden laajentamista ja EU:n kilpailukykyä. Strategiassa korostetaan biopohjaisten materiaalien, kemikaalien ja bioteknologisten ratkaisujen nopeampaa markkinoillepääsyä sekä investointien avaamista erityisesti skaalausvaiheessa. Strategian tavoitteet keskittyvät biotalouden taloudellisiin vaikutuksiin ja arvonlisän tuottamiseen. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että korkean jalostusasteen ratkaisujen ohella on olennaista tunnistaa myös perinteisten tuotteiden, kuten sellun, paperin ja puutuotteiden, keskeinen rooli Euroopan biotaloudessa. Ne muodostavat teollisen mittakaavan, toimivat arvoketjujen perustana ja mahdollistavat uusien innovaatioiden kehittämisen ja käyttöönoton. Valiokunta korostaa, että biotalouden vahvistaminen edellyttää vakaata investointiympäristöä ja tukikehitystä, jotta yritykset uskaltavat investoida alalle.  

EU:n biotalousstrategiassa tunnistetaan ruoantuotanto, puutarhatalous ja metsätalous strategisina peruspilareina, joille biomassan saatavuus on turvattava ensisijaisesti. Biotalouspolitiikan jatkotoimissa tulee varmistaa, että koko eurooppalainen ruokaketju alkutuotannosta jalostukseen tunnistetaan täysimääräisesti osana biotalouden strategisia ratkaisuja. Elintarvikkeiden ja juomien jalostus muodostaa yhdessä alkutuotannon kanssa yli puolet biotalouden arvonlisästä. Biopohjaisen valmistuksen investointivajeeseen vaikuttavat sääntelyn monimutkaisuus ja hitaat lupamenettelyt erityisesti silloin, kun uudet biopohjaiset ratkaisut eivät sovi selkeästi olemassa oleviin sääntelykategorioihin. Tilanteen ratkaisemiseksi komissio esittää tiedonannossa riskinarvioinnin nopeuttamista, viranomaistoiminnan parempaa koordinointia ja markkinoillepääsyn keston lyhentämistä turvallisuustasosta tinkimättä. Maa- ja metsätalousvaliokunta viittaa bioteknologia- ja biovalmistusalan toimenpidepakettia käsitelleeseen lausuntoonsa (MmVL 9/2026 vp — U 14/2026 vp) ja korostaa, että lupaprosessien sujuvoittaminen on keskeinen edellytys ruokainnovaatioiden vauhdittamiseen ja tuotannon skaalaamiseen Euroopassa.  

Biotalouden merkitys huoltovarmuudelle ja turvallisuudelle

Valtioneuvoston kannassa korostetaan EU:n itäisten raja-alueiden elinvoiman suoraa yhteyttä EU:n turvallisuuteen. Biotalous nähdään EU:n itäisten raja-alueiden luontaisena vahvuusalueena, jonka menestystä tukevilla EU-toimilla on merkitystä unionin turvallisuudelle. Biotalouden näkökulma on otettu huomioon myös komission helmikuussa julkaisemassa itäisiä raja-alueita koskevassa tiedonannossa. Suurin osa biotalouden tuotteisiin ja palveluihin käytetyistä luonnonvaroista sekä maa- ja vesialueista sijaitsee maaseutualueilla. Siksi on hyvä, että EU:n biotalousstrategian linjaukset ottavat huomioon myös paikalliset olosuhteet ja markkinatilanteet. Biotalouden jalostavien yritysten ohella alkutuottajille tulee tarjota mahdollisuuksia ja tukea tuotteiden ja palveluiden jatkojalostuksessa, jotta biomassa voidaan hyödyntää resurssiviisaasti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Kuten valtioneuvoston kannassa todetaan, on samalla tärkeää vahvistaa alkutuottajan asemaa biotalouden arvoketjussa. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää biokaasun tuotannon ja energiatehokkuuden edistämistä maatiloilla tärkeänä myös ruokajärjestelmän huoltovarmuuden näkökulmasta. 

Valtioneuvoston kannassa pidetään tärkeänä strategian huomiota siitä, että biopolttoaineilla on jatkossakin merkittävä rooli liikennesektorin päästöjen vähentämisessä. Lähi-Idän kriisi korostaa fossiiliriippuvuuksien vähentämistä sekä energia- ja lannoiteomavaraisuuden vahvistamisen merkitystä Euroopassa. Biotaloudella on myös merkittävä potentiaalinen rooli fossiilisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Fossiilittomien polttoaineiden tarve tulee merkittävästi kasvamaan EU:ssa ja myös globaalisti tulevien vuosikymmenien aikana. Pelkästään EU:n lentopolttoaineita koskevat tavoitteet edellyttävät, että kestäviä biopolttoaineita tai biogeeniseen hiilidioksidiin perustuvia synteettisiä lentopolttoaineita tuotetaan kymmeniä miljoonia tonneja vuodessa. Lisäksi biopolttoaineiden tarve kasvaa meriliikenteessä, ja myös tieliikenteessä biopolttoaineet toimivat välivaiheena ennen liikenteen täydellistä sähköistämistä. Edellä mainitut biomassan uudet käyttökohteet vaativat kestävän biomassan tuotannon lisäämistä EU:ssa. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että sähkön ja kaukolämmön tuotannossa bioenergia on vielä pitkään monissa tilanteissa ainoa fossiilista energiaa korvaava vaihtoehto tuuli- ja aurinkoenergian tuotantovaihtelujen tasaamisessa. Suomessa hakkuiden ja puunkäytön sivuvirrat ovat suurin bioenergian lähde. Lähtökohtaisesti on tavoiteltavaa pyrkiä vähentämään puun ja muiden biomassojen suoraa energiakäyttöä. Tästä huolimatta suurten kaukolämpölaitosten ja sellutehtaiden kyky tuottaa sähköä merkittäviä määriä pitkäkestoisesti mahdollistaa osaltaan tuulivoiman lisäkapasiteetin rakentamisen. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että EU:ssa ei tule asettaa uusiutuvia energialähteitä keskinäiseen kilpailuasetelmaan, vaan keskittyä edelleen korvaamaan fossiilisia energialähteitä uusiutuvilla teknologianeutraalisti. Strategiassa mainittu biogeenisen hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö sekä hiilidioksidin hyötykäyttöön kytkeytyvä vetytalous sisältävät Suomelle mahdollisuuksia. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että Suomen kannattaisi edistää linjaa, jossa turve tunnustetaan siirtymäpolttoaineeksi tietyissä olosuhteissa, erityisesti huoltovarmuuden näkökulmasta. Tämä liittyy suoraan EU:n energia- ja turvallisuuskeskusteluun, joka on kiristynyt esimerkiksi Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen jälkeen. Turve on kotimainen energiavara ja se tukee kriisiajan energiaomavaraisuutta. 

Fossiilisten materiaalien korvaaminen biopohjaisilla vaihtoehdoilla

Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että EU purkaa strategisia riippuvuuksiaan ja vahvistaa lannoiteomavaraisuuttaan kierrätyslannoitteiden avulla. Esimerkiksi lannan, biojätteiden, puhdistamolietteen ja elintarviketeollisuuden jakeiden sisältämät ravinteet jäävät tällä hetkellä suurelta osin uudelleenhyödyntämättä. Valtioneuvoston kannan mukaan Suomi ajaa ravinteiden kierrätykseen ja ravinnekierron sulkemiseen liittyen eri säädösten rajapintojen selkeyttämistä EU:ssa. Vastaava tarve on olemassa myös kansallisen lainsäädännön osalta. Tällä hetkellä päällekkäiset lainsäädännöt ja vaatimukset estävät esimerkiksi joidenkin kierrätyslannoitteiden valmistusta ja käyttöä. Lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että erilaisten kierrätysravinnetyyppien käyttäminen tehtäisiin helpommaksi ja jäteperäisten lannoitteiden käyttöön liittyviä lupamenettelyjä kevennettäisiin ympäristönsuojelun tasosta tinkimättä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää kannatettava myös valtioneuvoston kannassa esitettyä linjausta, että käsitellyn lannan maanviljelykäyttö tulisi poistaa jätedirektiivin soveltamisalasta, jos käyttö täyttää muun lainsäädännön vaatimukset. 

Komission tiedonannossa esitetty puisten ja muiden biopohjaisten rakennustuotteiden standardointi rakennustuoteasetuksen kautta on kannatettava aloite, joka voi tukea näiden ratkaisujen skaalautumista rakennusmarkkinoilla. Valtioneuvoston kannan mukaan Suomi kannattaa biopohjaisten rakennustuotteiden standardisointia muun muassa ovien, ikkunoiden, puurakenteisten tuotteiden ja koristeiden, puupaneelien ja elementtien sekä lämmöneristystuotteiden osalta. Standardisoinnissa on hyvä tarkastella myös mainittujen rakennusosien uudelleenkäyttöä. Suomen kannalta erityisesti puunkäytön lisääminen rakentamisessa ja hybridirakentamisen ratkaisut tukevat pitkäikäisten puutuotteiden kehitystä, metsäalan innovointia ja vähähiilistä rakentamista. Lisäksi on tärkeää tukea ja selvittää jo käytössä olevien puisten rakennusosien uudelleenkäyttöä ja kierrätettävyyttä.  

Strategiassa määritellään myös biopohjaiset pakkausmateriaalit osaksi edelläkävijämarkkinoita koskevia toimia. Viimeaikaiset geopoliittiset jännitteet ja kansainvälisten toimitusketjujen häiriöt ovat korostaneet tarvetta vähentää strategisia riippuvuuksia ja vahvistaa Euroopan omaa materiaaliperustaa ja jalostuskykyä. Elintarviketeollisuus on merkittävä pakkausten käyttäjä ja kestävien pakkausratkaisujen kehittäminen on alalle tärkeää. Valtioneuvoston kannassa tunnistetaan biopohjaisten muovien rooli osana edelläkävijämarkkinoiden kehittämistä ja pakkauksia koskevan sääntelyn toimeenpanoa. Biopohjaiset pakkaukset ja pakkausmateriaalit tulee huomioida EU-lainsäädännössä tasavertaisina vaihtoehtoina kierrätetyille ja fossiilipohjaisille materiaaleille. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että on syytä tehdä selkeä ero biopohjaisille ja biohajoaville materiaaleille ja tuotteille. Esimerkiksi biopohjainen muovi ei ole automaattisesti biohajoava. Maaperään päätyvien mikromuovien estämiseksi tulisi biohajoavuutta koskien ottaa käyttöön riittävät, todelliset ja alueellisesti eroavat hajoamisolosuhteet huomioivat standardit.