Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2027—2030 edustaa lyhytnäköistä ja epäoikeudenmukaista talouspolitiikkaa, joka heikentää Suomen tulevaisuuden kasvun perustaa. Orpon hallitus valitsee tietoisesti linjan, jossa julkista taloutta tasapainotetaan leikkaamalla koulutuksesta, osaamisesta ja hyvinvointivaltion keskeisistä palveluista — eli juuri niistä tekijöistä, joista kestävä kasvu syntyy. 

Valiokunnan saamissa lausunnoissa viesti on varsin selkeä. Koulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen merkitys talouskasvulle on kiistaton, mutta tästä huolimatta hallitus kohdistaa niihin leikkauksia ja rahoituksen heikennyksiä. Tämä ristiriita osoittaa, ettei hallituksen talouspolitiikka perustu pitkän aikavälin vaikuttavuuteen vaan lyhyen aikavälin säästötavoitteisiin.  

Erityisen ongelmallinen on kuntien valtionosuuksiin kohdistuva indeksijarru, joka käytännössä toimii koulutusleikkauksena. Hallitus siirtää vastuuta kunnille samaan aikaan, kun se tietää, että seurauksena ovat palvelujen heikennykset, kasvava eriarvoisuus ja kuntatalouden kiristyminen. Tämä ei ole vastuullista talouspolitiikkaa, vaan kustannusten siirtämistä ja ongelmien siirtämistä tulevaisuuteen.  

Hallituksen linja lisää eriarvoisuutta. Leikkaukset kohdistuvat voimakkaimmin niihin, jotka ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa: lapsiin ja nuoriin, maahanmuuttajiin, vähemmistöihin sekä niihin alueisiin, joissa palvelut ovat jo valmiiksi haavoittuvia. Samalla vapaan sivistystyön ja kotoutumiskoulutuksen rahoituksen heikentäminen rapauttaa yhteiskunnallista osallisuutta ja työllisyyden edellytyksiä.  

Myös opiskelijoiden toimeentulo jätetään puolitiehen. Esitetyt uudistukset eivät ratkaise opintotuen riittämättömyyttä eivätkä huomioi velkaantumisen riskejä. Hallitus siirtää vastuuta yksilöille tilanteessa, jossa kouluttautuminen pitäisi turvata kaikille aidosti yhdenvertaisesti.  

Selonteosta puuttuu uskottava strategia osaamistason nostamiseksi ja osaajapulan ratkaisemiseksi. Asiantuntijat arvioivat, ettei esitys vastaa tunnistettuihin haasteisiin riittävällä tavalla. Hallitus puhuu kasvusta, mutta tekee päätöksiä, jotka heikentävät kasvun edellytyksiä. Näitä ovat mm. leikkaukset korkeakoulutukseen ja TKI-rahoitukseen sekä aikuiskoulutuksen alasajo.  

Hallituksen talouspolitiikka on arvovalinta. Nyt valittu linja kasvattaa eriarvoisuutta ja heikentää tulevaisuuden mahdollisuuksia. Julkisen talouden tasapainottaminen olisi mahdollista toteuttaa myös oikeudenmukaisesti ja kasvua tukevasti — hallitus ei ole tätä tietä valinnut. 

Suomen tulevaisuutta ei rakenneta leikkaamalla osaamisesta. Hallituksen linja vie kehitystä väärään suuntaan ja vaarantaa sekä taloudellisen että sosiaalisen kestävyyden. 

Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 tekee näkyväksi sen, miten hallituksen lupaama koulutuksen erityissuojelus pala palalta murtui. Vaikka mukana on hyviäkin panostuksia, tekevät eri koulutusasioille kohdennetut säästöt ne tyhjiksi. Jos haluamme nostaa Suomen maailman osaavimmaksi kansakunnaksi, tulee koko koulutuspolun olla riittävästi resursoitu. 

Hallituksen julkisen talouden suunnitelman keskeinen ristiriita on siinä, että Suomi tarvitsee kipeästi tuottavuuden, osaamistason ja työllisyyden vahvistamista, mutta hallituksen päätökset heikentävät juuri niitä rakenteita, joilla näihin tavoitteisiin päästäisiin. Koulutukseen, tutkimukseen, kulttuuriin, nuorisotyöhön ja kuntien sivistyspalveluihin kohdistuvat säästöt eivät ole vain menoleikkauksia, sillä ne heikentävät kansalaisten osaamista, hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta ja siten myös pitkän aikavälin kasvua. 

Tässä tilanteessa tarvittaisiin parlamentaarista yhteisymmärrystä koulutuksen rahoituksen pitkäjänteisestä vahvistamisesta. Yksi keino tähän on se, että lapsimäärän vähetessä koulutuksen rahoitus ei laske samassa suhteessa, vaan vapautuvat varat ohjataan koulutuksen laadun parantamiseen ja yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien turvaamiseen koko maassa. 

Kuntatalous

Sivistystoimen osuus kuntien nettokäyttökustannuksista on noin kolme neljäsosaa. Kuntien taloudellinen tilanne heijastuukin siten hyvin suoraan sivistystoimen palveluiden laatuun. 

Kuntaliiton laskelman mukaisesti ensi vuonna kuntien valtionosuuksia leikataan peräti 190 miljoonan euron edestä. Kokonaisuus muodostuu indeksijarrusta, keväällä 2025 päätetystä 75 miljoonan euron leikkauksesta ja kuntien normien purun varjolla tehdyistä leikkauksista. Kun valtio leikkaa kuntien valtionosuuksia, julkinen talous ei kestävällä tavalla vahvistu, vaan paine siirtyy kuntaveron korotuksiin, velkaantumiseen tai palvelujen heikentämiseen. 

Valtionosuuksien määrä on vuosi vuodelta huvennut. Valtionosuudet riittävät rahoittamaan enää vajaat 20 prosenttia kuntien peruspalvelujen menoista, kun osuus vielä kymmenen vuotta sitten oli lähes 30 prosenttia. Keskimäärin noin 85 prosenttia kuntien käyttötalouden tuloista muodostuu kunnan omista verotuloista ja toimintatuotoista. Kuntien ja kaupunkien mahdollisuudet saada lisätuloja kuntaveroa korottamalla tai velkaa ottamalla vaihtelevat kuitenkin rajusti. Tämä on johtamassa koulutusmahdollisuuksien eriytymiseen riippuen siitä, missä kunnassa lapsi tai nuori sattuu asumaan. 

Varhaiskasvatus

Valtionosuusperusteista 90 prosenttia kohdentuu varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen rahoitukseen. Kuntien taloudellisen tilanteen heikkeneminen heijastuu siten myös varhaiskasvatuksen resursseihin. Varhaiskasvatus tarvitsee osaavaa, pysyvää ja motivoitunutta henkilöstöä, jotta jokaiselle lapselle voidaan tarjota turvallinen ympäristö kasvulle ja oppimiselle. 

Esi- ja perusopetus

Kuntien valtionosuuksien leikkaukset rokottavat myös esi- ja perusopetuksen resursseja. Esimerkiksi hallituksen oppimisen tuen uudistuksen tavoitteet eivät voi toteutua, jos kunnilla ei ole riittävää rahoitusta riittävän pieniin ryhmäkokoihin ja tarvittavaan luokkamuotoiseen erityisopetukseen. 

Yli sadassa kunnassa lapsia syntyy alle koululuokallinen. Tämä luku myös kasvaa hurjaa vauhtia. Koulutuksen järjestämisen kustannukset eivät kuitenkaan vähene samassa suhteessa, sillä oppilasmäärien pienentyessä menetetään myös koulutuksen skaalaetuja, joita kaikkia ei voida paikata kuntarajat ylittävällä yhteistyöllä. 

Toinen aste

Selonteko sisältää vain vähän konkreettisia toimia, jotka vahvistavat lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta. Lukiot kärsivät edelleen niin kutsutusta lukion rahoitusleikkurista, joka jättää vuosittain sadan miljoonan euron loven lukioiden rahoitukseen. Orpon hallituskaudella toteutetut ammatillisen koulutuksen mittavat 120 miljoonan euron leikkaukset ovat puolestaan vaarantaneet koulutuksen laadun tilanteessa, jossa lähiopetuksen määrä oli jo entuudestaan riittämätön.  

Samaan aikaan lasketaan oppisopimuskoulutuksen viikkotyöaikaa 25 tunnista 20 tuntiin, mikä heikentää opiskelijoiden saamia työelämävalmiuksia. Kuten Opetushallitus lausunnossaan toteaa, myös ammatillisen koulutuksen työelämätoimikuntien lakkauttaminen heikentää ammatillisen koulutuksen laadunvarmistusta, työelämälähtöisyyttä ja tutkintojen ajantasaisuutta sekä lisää oikeusturvariskejä. 

Jos halutaan, että ikäluokasta puolet ja lopulta 60 prosenttia suorittaa korkeakoulututkinnon, tulee toisen asteen koulutuksen tarjota riittävät valmiudet jatko-opintoihin. Tällä hetkellä etenkin ammatillista koulutusta koskevat toimet vievät päinvastaiseen suuntaan. 

Korkeakoulutus

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut synnyttävät uutta tietoa ja osaamista, jonka avulla Suomen tuottavuus voi parantua ja Suomi voi nousta taantumasta. Julkisen talouden suunnitelmassa korkeakoulujen perusrahoitus tulee kuitenkin laskemaan pysyvästi lähes 115 miljoonalla eurolla vuoteen 2028 mennessä. Samaan aikaan tehtävät täsmärahoitukset eivät poista ongelmaa, sillä määräaikainen rahoitus ei mahdollista pitkäjänteistä koulutuksen järjestämistä tai tutkimuksen tekoa. Korkeakoulutusasteen nostaminen vaatisi lisärahoitusta.  

On hyvä, että T&K-rahoituslaista ja T&K-menojen neljän prosentin BKT-tavoitteesta on lähtökohtaisesti pidetty kiinni. Sen pitäisi kuitenkin näkyä suoremmin julkisen talouden suunnitelmassa ilman tavoitetta vesittäviä poikkeuksia, joita esitetään. Euroopan unionista saatua T&K-rahoitusta ei tulisi leikata kotimaisesta rahoituksesta. Käytäntö muodostaisi käänteisen kannustimen. Suunniteltu leikkaus rankaisee EU-rahoituksen hankkimista. Kansallinen tutkimuspohja ja rahoitus on sille edellytys. 

T&K-tavoitteet voivat toteutua vain, jos korkeakoulut pystyvät laadukkaasti kouluttamaan eri alojen osaajia. Korkeakoulujen opiskelijakohtainen rahoitus on kuitenkin tällä hetkellä Suomessa jopa 25—35 prosenttia alemmalla tasolla kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Jatkossa tulisikin varmistaa, että aina, kun opiskelijapaikkoja lisätään, lisätään myös opetuksen resursseja samassa suhteessa. Myös opiskelijoiden hyvinvoinnista ja riittävästä toimeentulosta tulisi huolehtia. Tällä hallituskaudella opiskelijoiden toimeentuloa on rapautettu, mikä heijastuu myös opiskelijoiden jaksamiseen ja kykyyn edistää opintojaan. 

Myös Suomen kielen ja kulttuurin opetuksen yliopistojen verkosto olisi syytä säilyttää ja niihin suunniteltu leikkaus peruttava. Opetushallituksen tuki ulkomaisten yliopistojen Suomen kielen ja kulttuurin opinnoille on ollut merkittävä Suomen maakuvatyön ja kansainvälisten verkostojen kannalta. Tuen loppuminen vaikeuttaa myös osaajien houkuttelemista Suomeen. 

Vapaa sivistystyö

Tällä hallituskaudella on tehty merkittäviä leikkauksia vapaan sivistystyön kenttään. Vapaa sivistystyö toteuttaa kustannustehokkaasti räätälöityä koulutusta, ja sillä on ollut keskeinen rooli kaikenikäisten osaamisen kasvattamisessa, oppimiserojen kaventamisessa, hyvinvoinnin ja kotoutumisen edistämisessä sekä alueellisen yhdenvertaisuuden turvaamisessa. Vapaan sivistystyön asema tulisi palauttaa myös laadukkaan kotoutumiskoulutuksen järjestäjänä. 

Taide- ja kulttuuri

Luovan talouden osuus bruttokansantuotteesta voi Suomessa hyvin kaksinkertaistua, jos sen tekemisen lähtökohdat saadaan kuntoon. Se edellyttää sekä ylihallituskautista sitoutumista taiteen ja kulttuurin julkiseen rahoitukseen sekä taiteen ja luovan alan parissa työskentelevien toimeentulon turvaamista. Hyvää taidetta tai vireää kulttuurielämää ei synny niukkuuden kautta, sillä toimeentulon epävarmuus ajaa tekijöitä pois alalta. Kulttuuriperinnön merkitys on tunnistettava. Arkistoihin kohdistuvat säästöpaineet heikentävät tutkimuksen edellytyksiä.  

Kuten Kulta ry lausunnossaan nostaa esiin, valtionavustusleikkausten, kuten kulttuurijärjestöjen leikkausten vaikutuksia arvioidessaan opetus- ja kulttuuriministeriö on todennut niiden heikentävän kulttuurin alueellista saatavuutta, joka on yksi eduskunnan painopisteistä kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelmaan. Sen lisäksi ne vähensivät kansainvälisyyttä ainakin lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna. Kuten Kulta ry esittää, tulisi valtionavustustoiminnan vaikutuksia Suomen kansainväliseen vaikuttavuuteen selvittää. Myös valtionhallinnon toimintamenosäästöt voivat vaikeuttaa kulttuurin, taiteen ja kulttuuriperinnön edistämistä. 

Liikunta ja nuorisotyö

Kolme prosenttia opetus- ja kulttuuriministeriön määrärahasta kohdistuu liikuntatoimeen ja nuorisotyöhön. Liikuntaan ja urheiluun kohdistuvat leikkaukset olisivat ristiriidassa yhteisesti sovitun fyysisen toimintakyvyn nostamistavoitteen kanssa ja heikentäisivät kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Kuten Suomen Olympiakomitea ja Nuorisoala ry ovat nostaneet esiin, on vaarana, että opintotukiuudistuksen rahoitusta haetaan vähentämällä liikunta- ja nuorisotoimen avustuksia. Opiskelijoiden toimeentulon parantaminen on ensiarvoisen tärkeä tavoite, mutta sitä ei pitäisi asettaa vastakkain liikunnan, urheilun ja nuorisotoiminnan kanssa. 

Kysymys nuorten hyvinvoinnista koskee kaikkia politiikkasektoreita. Esimerkiksi sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset kasvattavat nuorisoalan palveluiden tarvetta sekä kysyntää. Myös kuntien sopeutukset vaikuttavat nuorisotyön edellytyksiin sekä nuorten harrastamisen ja vapaa-ajan mahdollisuuksiin. Aina kun sopeutuspäätöksiä tehdään, tulisikin arvioida niiden vaikutus lapsiin ja nuoriin. Yksittäiset säästöpäätökset voivat näyttää hallinnonalakohtaisesti rajatuilta, mutta lapsen tai nuoren arjessa vaikutukset kasautuvat. 

Keskusta on erittäin huolissaan heikkenevästä julkisesta taloudesta ja Suomen velkaantumisen ja työttömyyden kasvusta. Hallitus on epäonnistunut tärkeimpien tavoitteidensa saavuttamisessa. 

Pääministeri Orpon hallituksen tavoitteena on hallitusohjelman mukaan saada aikaan kestävää kasvua, kääntää Suomen velkaantuminen laskuun, kuroa umpeen kuilua julkisen talouden tulojen ja menojen välillä, saada kasvutoimillaan aikaan 100 000 uutta työllistä ja pitää koko Suomesta huolta. Hallituksen tavoitteena on myös parantaa suomalaisten elintasoa, huomioida vaikutukset arjen kustannuksiin päätöksissään, kasvattaa kotitalouksien ostovoimaa ja taata arjen kustannusten kohtuullisuus. Hallitus on valitettavasti epäonnistunut näissä kaikissa itselleen asettamissaan tavoitteissa osin omien kasvua heikentäneiden päätöstensä seurauksena. 

Hallituksen tällä vaalikaudella harjoittama politiikkaa ja käsittelyssä oleva julkisen talouden suunnitelma ovat sisällöiltään osittain ristiriitaisia. Samaan aikaan, kun hallitus tavoittelee osaamis- ja koulutustason nostoa, johon kaikki eduskuntapuolueet ovat myös sitoutuneet, hallitus on kohdistanut ja tulee edelleen kohdistamaan koulutukseen säästöjä, hallitus on lopettanut aikuiskoulutustuen ja leikannut rajusti ammatillisen koulutuksen rahoitusta ja vaikeuttaa nyt kotoutumispalveluiden järjestämistä. Keskusta huomauttaa, että osaamis- ja koulutustason nosto edellyttää pitkäjänteistä toimintaa ja pitkän aikavälin suunnitelmia, joiden toteuttamisen rahoitus myös turvataan vaalikausien yli. 

Valtionosuusleikkaukset ovat koulutusleikkauksia

Hallituksen tavoitteena oli uudistaa valtionosuusjärjestelmä vastaamaan kuntien uutta roolia ja sote-uudistuksen voimaantulon sekä TE-uudistuksen jälkeistä tilannetta. Uudistuksen yhtenä lähtökohtana oli varmistaa eri kokoisten kuntien edellytykset järjestää lakisääteiset peruspalvelut koko Suomessa. Kuntien sivistyspalvelut, kuten varhaiskasvatus, perusopetus, toisen asteen koulutus ja vapaa-ajanpalvelut ovat merkittävä osa kuntien budjeteista. Marraskuussa 2025 uudistus kaatui hallituspuolueiden väliseen erimielisyytteen, ja vaikka vaalikautta oli tuossa vaiheessa jäljellä vielä puolitoista vuotta, kuntaministeri ilmoitti, että uudistus jää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Hallituksen kyvyttömyys turvata kaikkien kuntien yhdenvertaiset edellytykset sivistyspalveluiden järjestämisessä on erittäin huolestuttavaa. 

Sivistysvaliokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa on nostettu esille kuntien erilainen tilanne. Kuntaliitto muistuttaa antamassaan lausunnossa, että päätökset eivät ole yleensä yksittäisten kuntien kannalta neutraaleja. Kuntaliitto huomauttaa myös, että kuntia koskevia velvoitteita ei olla keventämässä, vaikka kuntien rahoitus kiristyy valtionosuuksien leikkausten vuoksi. Keskusta on erittäin huolissaan kuntien valtionosuusleikkauksista ja niiden vaikutuksesta kuntien edellytykseen järjestää yhdenvertaisesti laadukkaista sivistyspalveluita kuntalaisille. Kuten valiokunnalle annetuissa lausunnoissakin on huomautettu, säästöt kuntatalouteen ovat käytännössä aina säästöjä sivistyspalveluista, kuten varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta, vaikka hallituspuolueet ennen eduskuntavaaleja lupasivat, että koulutus on erityissuojeluksessa. 

Oppimisen tuen resurssit

Tämän vaalikauden aikana on uudistettu perusopetuksen oppimisen tukea. Keskusta kannatti myös tätä uudistusta. Hallitus varasi lakimuutosten yhteydessä oppimisen tuen järjestämiseen myös uudistuksen vaatimaa lisärahoitusta. Nyt hallituksen kuntien valtionosuuksiin kohdistamat leikkaukset vesittävät osaltaan myös oppimisen tuen uudistusta ja vaarantavat riittävien oppimisen tukipalveluiden saatavuuden yhdenvertaisesti kaikissa kouluissa.  

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rahoitus

Korkeakoulutus ja tutkimus ovat keskeisiä inhimillisen pääoman, talouskasvun ja hyvinvoinnin lisäämisessä. Olemme tyytyväisiä siihen, että hallitus ei esitä julkisen talouden suunnitelmassa suoria leikkauksia korkeakoulujen rahoitukseen, vaikka tällä hallituskaudella erityisesti ammattikorkeakoulujen rahoituksesta on leikattu merkittävästi.  

Suomi kilpailee tiukassa kisassa kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta, ja kotimaisen rahoituksen tason leikkaukset voisivat heikentää myös kansainvälisen rahoituksen saamisen edellytyksiä. Hallitus on leikkaamassa kotimaista vastinrahoitusta, ja tämä tulee vähentämään kansainvälisen tutkimusrahoituksen kotiuttamista Suomeen. Asiantuntijat pitivät leikkausta lyhytnäköisenä, koska vastinrahoituksen avulla Suomi on päässyt mukaan useisiin kansainvälisiin tutkimushankkeisiin, rahoitukselle pystytään Suomelle edullisesti nostamaan TKI-rahoituksen osuutta kohti 4 %:n tavoitetta ja pitkään rakennetut tutkimusympäristöt voivat nyt jäädä vaille jatkoa. 

Vapaa-ajanpalveluiden turvaaminen

Keskusta on huolissaan kuntien järjestämien hyvinvointia ja terveyttä edistävien vapaa-ajanpalveluiden, kuten kirjasto-, kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalveluiden, riittävästä rahoituksesta ja erilaisten kuntien edellytyksistä järjestää näitä palveluita ja investoida palveluverkkoon. Kuntien valtionosuusleikkaukset uhkaavat näiden palveluiden saavutettavuutta. Hallitus on leikannut jo aiemmin myös liikuntapaikkarakentamisen rahoitusta, ja nyt hallitus kohdistaa lisäleikkauksen liikunta- ja nuorisotoimen rahoitukseen. Samaan aikaan on korostettu liikunnallisen elämäntavan omaksumista ja merkitystä hyvinvointiin, toimintakykyyn ja terveyteen sekä nuorisotyön merkitystä nuorten hyvinvoinnille ja syrjäytymisen ehkäisylle. Hallituksen tulisikin seurata leikkausten vaikutuksia palveluiden tarjontaan ja nuorten hyvinvointiin. 

Kuntien edellytykset järjestää harrastamisen Suomen mallin mukaista harrastustoimintaa ja kerhotoimintaa sekä aamu- ja iltapäivätoimintaa eroavat merkittävästi toisistaan. Valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on todettu, että valtion rahoitus kattaa vain osan näiden palveluiden järjestämisestä syntyvistä kustannuksista. Tämä asettaa eri kunnissa asuvat ja eri kouluja käyvät lapset keskenään eriarvoiseen asemaan. Keskusta pitää tärkeänä, että valtiovarainvaliokunta kiinnittäisi asiaan huomiota ja ehdottaisi eduskunnalle hyväksyttäväksi lausumaa, jossa edellytettäisiin hallitusta arvioimaan lasten yhdenvertaisuuden toteutumista aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä harrastamisen Suomen mallin mukaisten harrastusten saavutettavuudessa ja selvittämään kokonaiskoulupäivän toteuttamisedellytyksiä. 

Kotoutumiskoulutuksen leikkaukset

Hallitus kohdistaa osana maahanmuuttajien palveluiden heikentämistä leikkaamalla kotoutumiskoulutusten rahoitusta 15 miljoonalla eurolla. Vapaalla sivistystyöllä on ollut erittäin merkittävä rooli kotoutumiskoulutusten järjestämisessä ja vapaan sivistystyön toimijoilla on merkittävä osaamispohja koulutusten järjestämisessä, mutta hallitus ei tunnu nyt arvostavan tätä työtä. Aiemmin eduskunta on edellyttänyt, että vapaan sivistystyön vastuuta kotoutumiskoulutuksista lisätään. Vapaan sivistystyön järjestäjät ovat valiokunnalle annetun asiantuntijalausunnon mukaan myös investoineet itse merkittävästi koulutuksen järjestämisedellytyksiin sekä rahoittaneet koulutuksen järjestämiskuluista laskennallisesti 65 %, joten kotoutumiskoulutuksen rahoituksen leikkaus voi toteutuessaan olla isompikin kuin hallituksen esityksessä HE 74/2026 vp arvioidaan.