7.1
Laki kotoutumisen edistämisestä
1 §. Lain tarkoitus.Esitetään, että lain tarkoituksena olisi edistää maahanmuuttajan kotoutumista, työllistymistä tai yrittäjyyttä, työelämävalmiuksia, toimivan peruskielitaidon saavuttamista ja muuta työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavaa osaamista, maahanmuuttajan yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja tasa-arvon toteutumista sekä maahanmuuttajan omaa vastuuta kotoutumisestaan. Lain tarkoituksessa huomioitaisiin, että pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan kotoutumispolitiikka perustuu kielen oppimiseen, työntekoon sekä suomalaiseen yhteiskuntaan perehtymiseen ja sen sääntöjen noudattamiseen. Lain tarkoitusta edistää maahanmuuttajan kotoutumista, työllistymistä tai yrittäjyyttä, työelämävalmiuksia sekä maahanmuuttajan yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja tasa-arvon toteutumista on kuvattu tarkemmin HE 208/2022 vp perusteluissa. Muu voimassa olevassa pykälässä säädetty lain tarkoitus esitetään kumottavan.
Lain tarkoituksena olisi edistää maahanmuuttajan toimivan peruskielitaidon eli keskimäärin eurooppalaisen kielitaidon viitekehyksen tasoa B1.1. vastaavan kielenhallinnan saavuttamista. Tällöin edellytettäisiin, että maahanmuuttaja pystyy seuraamaan yhteiseen kokemukseen tai yleistietoon perustuvaa puhetta ja ymmärtää puheen pääajatukset ja keskeiset yksityiskohdat. Puheessa hänen tulisi osata viestiä itselleen tärkeistä asioista myös hieman vaativammissa tilanteissa ja selviytyä arkitilanteista ja epävirallisista keskusteluista. Luetun ymmärtämisen tavoitteena on pystyä lukemaan monenlaisia, muutaman sivun pituisia tekstejä ja ymmärtää tekstin pääajatukset, avainsanat ja tärkeät yksityiskohdat. Kirjoittamisessa pyrittäisiin selväpiirteisen, sidosteisen tekstin kirjoittamiseen ja tutun tiedon välittämiseen tehokkaasti tavallisimmissa kirjallisen viestinnän muodoissa. Maahanmuuttajan kielitaidon kehittämisellä tarkoitettaisiin lähtökohtaisesti suomen tai ruotsin kielitaidon kehittymistä kuitenkin huomioiden myös muut kielelliset tarpeet, esimerkiksi suomalaisella viittomakielellä kotoutuvat maahanmuuttajat. Tarkoituksena on varmistaa, että kotoutuminen on mahdollista molemmilla kotimaisilla kielillä. Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on, että noin 5–10 prosenttia kotoutuu ruotsin kielellä. Viranomaisten tulee selkeämmin tiedottaa mahdollisuudesta kotoutua myös ruotsiksi. Maahanmuuttajien tulee saada valita, millä kielellä kotoutuu. Ruotsinkieliselle kotoutumispolulle ohjausta olisi tarkoituksenmukaista vahvistaa erityisesti kaksikielisissä kunnissa ja työllisyysalueilla huomioiden, että kotoutumiskielen valinnassa on perusteltua arvioida etenkin työllistymisen ja jatkokoulutuksen mahdollisuuksia kyseisellä kielellä.
Lain tarkoituksena olisi lisäksi edistää muuta työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavaa osaamista. Muulla työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavalla osaamisella tarkoitettaisiin esimerkiksi työelämätaitojen ja yhteiskunnassa tarvittavien perustaitojen, kuten luku-, kirjoitus- ja numerotaitojen, tietoteknisten valmiuksien sekä opiskelutaitojen, kehittämistä sekä suomalaiseen yhteiskuntaan perehtymistä. Tätä edistettäisiin esimerkiksi osallistumalla kunnan ja työvoimaviranomaisen kotoutumisohjelmaan kuuluvaan monikieliseen yhteiskuntaorientaatioon maahantulon alkuvaiheessa. Kielitaidon lisäksi ymmärrys yhteiskunnasta ja sen säännöistä edistää yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavaa osaamista sekä kiinnittymistä yhteiskuntaan ja työelämään. Työelämäosaamisella tarkoitettaisiin esimerkiksi ammatti- ja koulutustietoutta, työelämätietoutta ja työssäoppimista. Tarkoituksena on antaa maahanmuuttajalle sellaiset tiedot ja taidot, joiden avulla hän voi hakeutua työelämään ja työllistyä kestävästi suomalaisille työmarkkinoille suunnitelmiensa mukaisesti. Työelämäosaaminen antaa maahanmuuttajalle myös taitoja selviytyä työpaikan arjessa ja muuttuvassa työelämässä sekä tukee ammatinvalinnan ja urasuunnittelun kysymyksissä ja osaamisen tunnistamisessa, arvioimisessa ja kuvaamisessa.
Kotoutumislain tarkoituksena olisi lisäksi edistää maahanmuuttajan omaa vastuuta kotoutumisestaan. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan Suomi on avoin yhteiskunta, joka auttaa ja kannustaa alkuun uudessa yhteiskunnassa. Lain tarkoituksena ja tavoitteena on, että kotoutumisen alkuvaiheesta alkaen maahanmuuttajan oman toimijuuden ja aktiivisuuden vahvistumista tuettaisiin ja tavoitteena olisi, että kotoutumista edistävät toimet ohjaavat maahanmuuttajaa aktiivisena kansalaisena toimimiseen. Maahanmuuttajien omaa vastuuta korostettaisiin nykyistä enemmän esimerkiksi kotoutumislain tarkoitussäännöstä koskevalla ehdotuksella sekä säätämällä selkeämmin kotoutumissuunnitelman ja kotoutumiskoulutuksen tavoitteista sekä säätämällä kotoutumisen velvoittavuudesta. Maahanmuuttajan oma vastuu ja velvollisuudet kotoutumisestaan huomioitaisiin läpileikkaavasti kotoutumislaissa niin, että se tulee huomioiduiksi erityisesti kotoutumislain 2 luvussa tarkoitetuissa kotoutumista edistävissä palveluissa. Lisäksi säädettäisiin kotoutumissuunnitelman laatimisen velvoittavuudesta ja siinä vähintään sovittavista palveluista tietyn kohderyhmän osalta. Nykyistä vastaavasti kotoutuja-asiakkaan velvollisuuksista noudattaa kotoutumissuunnitelmaansa säädetään kotoutumislain 24 §:ssä, mutta sen lisäksi pykälässä säädettäisiin uusista velvollisuuksista, jotka koskisivat laajempaa joukkoa. Kotoutuja-asiakkaalla on 24 §:n mukaisesti esimerkiksi velvollisuus osallistua kotoutumissuunnitelman laatimiseen sekä hakeutua ja osallistua kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin. Velvollisuuksien laiminlyömisen vaikutuksista kotoutuja-asiakkaan etuuksiin säädetään työttömyysturvalaissa, yleistukilaissa ja toimeentulotuesta annetussa laissa, joiden perusteella etuutta voidaan rajoittaa tai alentaa.
Lain tarkoituksen selkeyttämiseksi kohdat yleisistä tavoitteista, jotka pohjautuvat muuhun lainsäädäntöön, esitetään kumottavaksi. Esityksen myötä kotoutumisen viitekehystä muutettaisiin yksilökeskeisyyttä korostavaan kotoutumiseen. Pykälästä esitetään kumottavaksi voimassa olevassa lain tarkoitusta koskevassa pykälässä olevat viittaukset yleisempiin tavoitteisiin maahanmuuttajan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, hyvien väestösuhteiden ja yhteiskunnan vastaanottavuuden edistämiseksi, tarpeellisten ja laadukkaiden kotoutumista edistävien palveluiden saatavuuden edistämiseksi, monialaisen yhteistyön edistämiseksi kotoutumista edistävien toimijoiden välillä sekä kotoutumisen edistämisen suunnittelun ja kehittämisen yhteensovittamisen edistämiseksi valtakunnallisen, alueellisen sekä paikallisen muun suunnittelun ja kehittämisen kanssa. Näiden yleisempien tavoitteiden osalta on arvioitu, että osittain kirjaukset ovat julistuksellisia tai informatiivisia. Lisäksi niitä edistetään muussa lainsäädännössä sekä yleisessä palvelujärjestelmässä, jossa myös maahanmuuttajien tarpeet tulee ottaa huomioon. Esimerkiksi maahanmuuttajan hyvinvointia ja terveyttä tulee edistää hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluita koskevan lainsäädännön nojalla. Kotoutumisen edistäminen on monelta osin edelleen viranomaisten monialaista yhteistyötä edellyttävää. Hallitusohjelman mukaisesti tunnistetaan ja tunnustetaan kolmannen sektorin keskeinen rooli kotoutumistoimien monipuolisessa kokonaisuudessa eikä sen roolia kotoutumisen edistämisessä esitetä muutettavan.
1 a §.Kotoutumisen velvoittavuus. Esitetään säädettäväksi uusi pykälä, jonka 1 momentin mukaan maahanmuuttajalla olisi velvollisuus edistää kotoutumistaan ja työllistymistään ja hänen olisi hakeuduttava ja osallistuttava kotoutumislaissa tarkoitettuihin kotoutumista edistäviin palveluihin kotoutumislaissa säädetyllä tavalla. Kotoutumisen velvoittavuudella tarkoitettaisiin erityisesti maahanmuuttajan velvollisuutta edistää omaa kotoutumistaan. Maahanmuuttajan velvollisuudella edistää kotoutumistaan ja työllistymistään tarkoitettaisiin esimerkiksi maahanmuuttajan velvollisuutta omatoimisesti ja aktiivisesti edistää kotoutumistaan ja työllistymistään esimerkiksi selvittämällä työllistymismahdollisuuksiaan jo koulutuksen aikana nykytilaa vastaavasti. Lisäksi voitaisiin kannustaa kotoutuja-asiakasta hyödyntämään suomen tai ruotsin kielen itseopiskelumahdollisuuksia ja -materiaaleja kotoutumiskoulutuksen ohella. Kotoutuja-asiakas voitaisiin ohjata myös hakeutumaan omatoimisesti paikalliseen harrastus-, järjestö- ja yhdistystoimintaan, jossa on mahdollista kehittää suomen tai ruotsin taitoa ja muita kotoutumisen ja työllistymisen edellytyksiä. Lisäksi maahanmuuttajan olisi hakeuduttava ja osallistuttava kotoutumislaissa tarkoitettuihin kotoutumista edistäviin palveluihin kotoutumislaissa säädetyllä tavalla.
Pykälän 2 momentin mukaan maahanmuuttajan ja kotoutuja-asiakkaan kotoutumislaissa säädettyjen velvollisuuksien laiminlyönnistä säädettäisiin kotoutumislain 24 §:ssä. Kyse olisi informatiivisesta viittaussäännöksestä.
2 §. Soveltamisala. Pykälän 2–4 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että niistä poistettaisiin viittaukset kumottavaksi esitettyihin 63, 64 ja 68 §:ään. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin muutos 68 §:n kumoamisen ja ehdotetun 65 §:n 3 momentin muutoksen myötä. Momentin mukaan 1 momentissa säädetystä poiketen 65 §:n 3 momenttia sovelletaan myös Suomen kansalaiseen, joka on kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettu ihmiskaupan uhri siltä osin, kun kyse on mainitussa momentissa tarkoitetuista kustannuksista, jotka aiheutuvat ihmiskaupan uhrille tämän uhriasemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävistä toimenpiteistä ja palveluista. Ehdotetun 65 §:n 3 momentin kustannusten erityiskorvaus ihmiskaupan uhrien palveluiden ja toimenpiteiden osalta voi koskea myös kustannuksia, jotka ovat syntyneet Suomen kansalaiselle järjestetyistä palveluista ja toimenpiteistä. Pykälän 3 ja 4 momentista poistettaisiin viittaus 63 ja 64 §:ään. Muutos olisi teknisluonteinen. Pykälän 2 ja 4 momenttiin tehtäisiin lisäksi säädöshuoltoa.
3 §.Lain soveltaminen työnhakijaan. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos johtuen 1. lakiehdotuksessa eli kotoutumislakia koskevassa ehdotuksessa ehdotettujen pykälien kumoamisen vuoksi sekä 12, 13, 26, 27 ja 28 §:ään esitettävien muutosten vuoksi. Lisäksi 1 momentissa huomioitaisiin 29–32 §:n osalta toimivaltainen viranomainen, joka olisi työvoimaviranomainen, jonka vuoksi niitä ei enää mainittaisi 3 §:ssä. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin muutos johtuen 20 §:n kumoamisesta. Muutokset olisivat teknisiä. Pykälään tehtäisiin lisäksi säädöshuoltoa.
5 §. Määritelmät.Pykälän 1, 2, 10, 12 ja 13 kohta muutettaisiin niin, että määritelmissä huomioitaisiin myös maahanmuuttajan oma vastuu ja velvollisuudet kotoutumisestaan sekä lain tarkoitukseen esitetyt muutokset. Pykälän 9 ja 10 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos lisäämällä siihen kunnan lisäksi työvoimaviranomainen ja pykälän 13 kohtaan tekninen muutos johtuen 13 §:ään esitetyistä muutoksista. Lisäksi pykälän 11, 17 ja 18 kohta kumottaisiin. Kumoamisen vuoksi 11 kohdan jälkeen tuleviin kohtiin tehtäisiin tekniset muutokset kohtien numerointiin. Muihin kohtiin ei esitettäisi muutoksia.
Pykälän 1 kohdan mukaan kotoutumisella tarkoitettaisiin maahanmuuttajan omaan vastuuseen painottuvaa yksilöllistä prosessia, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja jonka aikana maahanmuuttajan kielitaito, työelämävalmiudet sekä muu työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittava osaaminen kehittyvät sekä yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja osallisuus yhteiskunnassa lisääntyy. Kotoutumisen määritelmässä huomioitaisiin lain tarkoitukseen esitetty muutos. Maahanmuuttajan kielitaidon kehittämisellä tarkoitettaisiin lähtökohtaisesti suomen tai ruotsin kielitaidon kehittymistä kuitenkin huomioiden myös muut kielelliset tarpeet, esimerkiksi suomalaisella viittomakielellä kotoutuvat maahanmuuttajat. Työelämävalmiuksilla ja työelämässä tarvittavalla osaamisella tarkoitettaisiin esimerkiksi ammatti- ja koulutustietoutta, työelämätietoutta ja työssäoppimista. Tarkoituksena on antaa maahanmuuttajalle sellaiset tiedot ja taidot, joiden avulla hän voi hakeutua työelämään ja työllistyä kestävästi suomalaisille työmarkkinoille suunnitelmiensa mukaisesti. Työelämäosaaminen antaa maahanmuuttajalle myös taitoja selviytyä työpaikan arjessa ja muuttuvassa työelämässä ja tukee ammatinvalinnan sekä urasuunnittelun kysymyksissä ja osaamisen tunnistamisessa, arvioimisessa ja kuvaamisessa. Muulla yhteiskunnassa tarvittavalla osaamisella tarkoitettaisiin esimerkiksi arjen kansalaistaitoja, yhteiskunnassa tarvittavien perustaitojen, kuten luku-, kirjoitus- ja numerotaitojen, tietoteknisten valmiuksien sekä opiskelutaitojen kehittämistä sekä suomalaiseen yhteiskuntaan perehtymistä. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon lisääntymisen yhteiskunnassa katsottaisiin olevan seurausta onnistuneesta kotoutumisesta. Osallisuudella tarkoitettaisiin osallisuutta yhteiskunnan eri osa-alueilla, etenkin työelämässä, mikä tukisi myös maahanmuuttajien työllisyysasteen nousemista samalla tasolle suomalaistaustaisten kanssa. Lisäksi 1 kohdasta kumottaisiin maininta osallisuuden syvenemisestä ja monipuolistumisesta työ- ja elinkeinoelämässä, koulutuksessa, järjestötoiminnassa tai muussa yhteiskunnan toiminnassa. Kumoaminen liittyisi erityisesti lain tarkoitussäännöstä koskevaan ehdotukseen.
Pykälän 2 kohdan mukaan kotoutumisen edistämisellä tarkoitettaisiin kotoutumisen tukemista tarjoamalla maahanmuuttajalle tässä laissa tarkoitettuja palveluja, tukemalla hänen mahdollisuuksiaan kehittää kielitaitoa, työelämävalmiuksia sekä muuta työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavaa osaamista huomioiden maahanmuuttajan oma vastuu kotoutumisestaan. Lisäksi 2 kohdasta kumottaisiin maininnat oman kielen ja kulttuurin ylläpitämisestä sekä yhteiskunnan vastaanottavuudesta. Esitetyt muutokset johtuisivat sekä 1 §:ään että tämän pykälän 1 kohtaan esitetyistä muutoksista.
Pykälän 9 kohtaan lisättäisiin toimivaltaiseksi viranomaiseksi myös työvoimaviranomainen. Kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 13 §:ssä esitetään selkeytettävän kotoutumisohjelman kokonaisuutta siten, että kotoutumisohjelma olisi kunnan ja työvoimaviranomaisen yhteinen, mikä vastaa jo nykytilaa. Muutos olisi teknisluonteinen.
Pykälän 10 kohtaan, jossa säädetään kotoutumisohjelmaan sisältyvien palveluiden määritelmästä, tehtäisiin muutos lain tarkoitukseen esitettävän muutoksen sekä 13 §:ään esitettyjen muutosten vuoksi. Määritelmän mukaan kotoutumisohjelmaan sisältyvillä palveluilla tarkoitettaisiin kunnan ja työvoimaviranomaisen järjestämiä kotoutumisen alkuvaiheen palveluja, joiden tavoitteena on edistää maahanmuuttajan kotoutumista, työllisyyttä tai yrittäjyyttä, toimivan peruskielitaidon saavuttamista, osaamista ja työelämävalmiuksia sekä yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja tasa-arvon toteutumista. Pykälän 10 kohdasta kumottaisiin maininnat terveydestä ja hyvinvoinnista, arjen kansalaistaidoista sekä osallistumisesta järjestötoimintaan ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Esitetty muutos huomioisi sekä 1 §:ään esitetyn että tämän pykälän 1 ja 2 kohtaan esitetyn muutoksen. Näiden yleisempien tavoitteiden osalta on arvioitu, että niitä edistetään muussa lainsäädännössä sekä yleisessä palvelujärjestelmässä, jossa myös maahanmuuttajien tarpeet tulee ottaa huomioon.
Pykälän 11 kohta kumottaisiin. Esityksessä esitetään kumottavaksi lain tarkoituksesta yleisiä tavoitteita, joista säädetään muussa lainsäädännössä. Lisäksi esityksessä esitetään kumottavaksi kotoutumislain 12 §. Näiden muutosten myötä esitetään kumottavaksi myös määritelmä muista kotoutumista edistävistä palveluista koska niistä ei säädetä kotoutumislaissa ja koska määritelmän arvioidaan olevan yleisesti tunnettu ilman erillistä määritelmää lain tasolla. Lisäksi Lainkirjoittajan oppaan mukaisesti sellaista käsitettä ei tulisi määritellä, joka esiintyy säädöksessä vain kerran tai pari. Kumoamisen vuoksi jäljempänä tulevien kohtien numerointi muutettaisiin.
Pykälän uudessa 12 kohdassa huomioitaisiin kotoutumissuunnitelmaan liittyviin pykäliin sekä kotoutumisen velvoittavuuteen esitetyt muutokset. Määritelmän mukaan kotoutumissuunnitelmalla tarkoitettaisiin yksilöllistä kotoutumisen edistämiseksi laadittavaa suunnitelmaa, jossa kunta sopii yhdessä maahanmuuttajan kanssa yksilöllisistä kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteista, palveluista ja palveluihin hakeutumisesta ja osallistumisesta sekä tuo maahanmuuttajan tietoon hänen vastuunsa ja velvollisuutensa omasta kotoutumisestaan. Työvoimaviranomainen laatii kotoutumissuunnitelman silloin, kun kyse on työnhakijana olevasta kotoutuja-asiakkaasta. Kotoutuja-asiakkaan velvollisuuksista noudattaa kotoutumissuunnitelmaansa säädetään kotoutumislain 24 §:ssä. Kotoutuja-asiakkaalla on velvollisuus esimerkiksi osallistua kotoutumissuunnitelman laatimiseen sekä hakeutua ja osallistua kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin. Velvollisuuksien laiminlyömisen vaikutuksista kotoutuja-asiakkaan etuuksiin säädetään työttömyysturvalaissa, yleistukilaissa ja toimeentulotuesta annetussa laissa, joiden perusteella etuutta voidaan rajoittaa tai alentaa.
Pykälän uuteen 13 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos johtuen 13 §:ssä esitettyihin muutoksiin. Kotoutumislain 13 §:n 1 momentin mukaiseen luetteloon, jossa säädettäisiin kotoutumisohjelman sisällöstä, tehtäisiin muutoksia 26 ja 26 a §:ssä esitettyjen muutosten vuoksi sekä teknisiä muutoksia. Sen vuoksi myös palveluntuottajan määritelmässä huomioitaisiin esitetyt muutokset.
Pykälän nykyinen 17 kohta monialaisen yhteistyön määritelmästä esitetään kumottavaksi. Määritelmä on luonteeltaan yleisemmin tunnettu määritelmä eikä siten välttämätön käsite määritellä lain tasolla. Lisäksi Lainkirjoittajan oppaan mukaisesti sellaista käsitettä ei tulisi määritellä, joka esiintyy säädöksessä vain kerran tai pari.
Pykälän nykyinen 18 kohta hyvien väestösuhteiden määritelmästä esitetään kumottavaksi. Lain tarkoituksesta esitetään poistettavan yleisiä tavoitteita, joista säädetään muussa lainsäädännössä, ja näihin sisältyy myös sääntely hyvistä väestösuhteista. Sen vuoksi kumottaisiin myös määritelmä koskien hyviä väestösuhteita. Lisäksi Lainkirjoittajan oppaan mukaisesti sellaista käsitettä ei tulisi määritellä, joka esiintyy säädöksessä vain kerran tai pari. Lisäksi nykyinen 19 kohta siirrettäisiin uudeksi 16 kohdaksi. Pykälään tehtäisiin lisäksi säädöshuoltoa.
6 §.Tulkitseminen ja kääntäminen. Pykälä esitetään kumottavaksi. Kuten hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 208/2022 vp) perusteluissa on kuvattu, kyseinen säännös on informatiivinen eikä viittausta hallinnon yleislakeihin tarvita niiden soveltamiseen. Tämän vuoksi pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
7 §.Oikeus ansiopäivärahaan, yleistukeen ja toimeentulotukeen. Pykälä esitetään kumottavaksi. Kuten hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 208/2022 vp) perusteluissa on kuvattu, kyseinen säännös on informatiivinen eikä maahanmuuttajalla ole pykälän perusteella oikeutta ansiopäivärahaan, yleistukeen tai toimeentulotukeen. Etuuksien saamisen edellytykset ratkaistaan työttömyysturvalain, yleistukilaissa ja toimeentulotuesta annetun lain perusteella. Tämän vuoksi pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
12 §.Kotoutumista edistävien palveluiden järjestäminen. Pykälä esitetään kumottavaksi ja osa sääntelystä siirrettäväksi 1. lakiehdotuksen 13 §:ään. Pykälän tarkoituksena on ollut kuvata, että kotoutumista edistäviä palveluita on kahdenlaisia. Ensinnäkin kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja järjestetään osana 13 §:ssä tarkoitettua kunnan ja työvoimaviranomaisen kotoutumisohjelmaa. Muut kotoutumista edistävät palvelut ovat yleisen palvelujärjestelmän palveluita eli työvoimapalveluita, kunnan peruspalveluita (mukaan lukien kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajan palveluita), kansallisen koulutusjärjestelmän palveluita, hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluita, Kansaneläkelaitoksen palveluita taikka järjestöjen, yhdistysten tai yhteisöjen toimintaa. Kansallisella koulutusjärjestelmällä on tarkoitettu tässä yhteydessä varhaiskasvatusta, esi- ja perusopetusta, vapaata sivistystyötä, lukiokoulutusta, ammatillista koulutusta ja korkea-asteen koulutusta. Muihin, erityisesti lain tarkoitusta, kotoutumisen velvoittavuutta ja määritelmää koskeviin pykäliin esitettyjen muutosten vuoksi pykälä esitetään kumottavaksi. Kotoutumislaissa säädettäisiin jatkossa selkeämmin nimenomaan kotoutumislain mukaisista kotoutumista edistävistä palveluista, jonka vuoksi viittaukset muuhun lainsäädäntöön tai yleiseen palvelujärjestelmään, jossa on huomioitava myös maahanmuuttajat ja kotoutuja-asiakkaat, esitetään kumottavan laista. Esitetty muutos ei muuttaisi niiden toimijoiden tehtäviä, jotka tällä hetkellä järjestävät muita kotoutumista edistäviä palveluita, ja nykytilaa vastaavasti maahanmuuttajat ja kotoutuja-asiakkaat olisi huomioitava muissa kotoutumista edistävissä palveluissa yleisen palvelujärjestelmän lainsäädännössä säädetyllä tavalla. Muutos olisi teknisluonteinen.
13 §.Kunnan ja työvoimaviranomaisen kotoutumisohjelman sisältö. Pykälää tarkennettaisiin siltä osin, että kyse olisi kunnan ja työvoimaviranomaisen yhteistyössä suunnittelemasta ja järjestämästä kotoutumisohjelmasta. Eduskunnalle annetun hallituksen esityksen laiksi kotoutumisen edistämisestä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 208/2022 vp) perusteluiden mukaisesti kotoutumisohjelma on kotoutumisen alkuvaiheen palveluista muodostuva yhtenäinen ja työelämälähtöinen kunnan palvelukokonaisuus. Koska suurin osa kotoutuja-asiakkaista on työnhakijoita, joiden kotoutumisen edistämisestä päävastuu on työvoimaviranomaisella, on perusteltua, että kotoutumisohjelma ja siihen sisältyvien palveluiden järjestäminen suunniteltaisiin kunnan eri viranomaisten yhteistyössä mahdollisten erillisten ohjelmien sijaan, kuten myös nykyisin on ollut tarkoituksena. Työvoimaviranomainen vastaisi nykytilaa vastaavasti kotoutumisohjelman palveluiden järjestämisestä työnhakijoille, kuten kotoutumislain 3 §:ssä säädetään. Kuten tähänkin asti, kunta päättäisi, mikä toimiala kunnassa vastaa kotoutumisohjelman koordinaatiosta. Mikäli kunta on sopinut muiden kuntien tai työvoimaviranomaisen kanssa yhteistyöstä kotoutumispalveluiden järjestämisessä tai siirtänyt kotoutumispalveluiden järjestämisvastuun kokonaisuudessaan toiselle kunnalle tai työvoimaviranomaiselle, voitaisiin myös kotoutumisohjelma laatia laajemmassa kuntien yhteistyössä, kuten nykyisinkin. Myös useamman kunnan kattavan tai työvoimaviranomaisen koordinaatiovastuulla olevan kotoutumisohjelman suunnittelussa olisi keskeistä huomioida koko kotoutumisen edistämisen kohderyhmä sekä kiinnittää erityistä huomiota kotoutumisohjelman palveluiden saavutettavuuteen ja viestintään eri kohderyhmille ja yhteistyötahoille. Erityisesti kaksikielisissä kunnissa ja työllisyysalueilla kotoutumisohjelmassa tulisi huomioida myös ruotsiksi kotoutuminen. Kotoutumisohjelman järjestämisessä on huomioitava, että ruotsinkielisten kotoutumispalveluiden järjestäminen edellyttää usein kunta- ja työllisyysaluerajat ylittävää yhteistyötä ja että kotoutumiskielen valinnassa on perusteltua arvioida etenkin työllistymisen ja jatkokoulutuksen mahdollisuuksia ruotsiksi kyseisessä kunnassa tai alueella. Lisäksi pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin osa kumotuksi esitetyn 12 §:n sääntelystä. Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja järjestettäisiin osana kunnan ja työvoimaviranomaisen yhteistä kotoutumisohjelmaa.
Pykälän 1 momentin kohtien sisältöä tarkennettaisiin. Pykälän 1 momentin 1–3 kohtaan ei esitettäisi muutoksia. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa muutettaisiin siten, että kohta sisältäisi jatkossa ainoastaan 26 §:ssä tarkoitetun kotoutumiskoulutuksen ja aiemmin 1 momentin 6 kohdassa mainitun kielitaidon päättötestauksen. Tällä muutoksella täsmennettäisiin myös kotoutumisohjelman osalta sitä, että kielitaidon päättötestaus sisältyy nimenomaisesti 26 §:ssä tarkoitettuun kotoutumiskoulutukseen, jota toteutetaan Opetushallituksen määräämien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Esityksen 1. lakiehdotuksen 27 §:ssä esitetään, että 26 §:n mukainen kotoutumiskoulutus järjestettäisiin työvoimakoulutuksena, jonka järjestämisestä vastaisi työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukaisesti työvoimaviranomainen. Kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä vastaavan työvoimaviranomaisen tulisi yhteistyössä sovittaa kotoutumiskoulutus yhteen kotoutumisohjelmaan sisältyvien muiden koulutusten ja palveluiden, kunnan muiden palveluiden, työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettujen palveluiden sekä kansallisen koulutusjärjestelmän kanssa siten, että palveluista muodostuisi työllistymistä ja ammatillista osaamista edistäviä kokonaisuuksia. Eri palveluiden suunnittelun ja toteuttamisen yhteensovittamisella varmistettaisiin, että maahanmuuttajalla olisi tarjolla tarkoituksenmukaisia osaamisen kehittämisen palvelukokonaisuuksia, jotka vastaisivat sekä eri kotoutuja-asiakkaiden että alueen työmarkkinoiden tarpeisiin. Tehokas yhteensovittaminen kansallisen koulutusjärjestelmän kanssa olisi oleellista maahanmuuttajien aiemman osaamisen tunnistamisessa ja yhteistyössä oppilaitosten kanssa oikealle koulutuspolulle ohjaamiseksi.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 5 kohta 26 a §:n mukaisesta lukutaitokoulutuksesta. Esityksen 1. lakiehdotuksessa eli kotoutumislaissa esitetään säädettävän lukutaitokoulutuksesta, jota työvoimaviranomainen järjestäisi työvoimakoulutuksena.
Lisäksi 4 kohdassa aiemmin mainitut muu koulutus ja palvelut, jotka edistävät suomen ja ruotsin kielen osaamista, luku- ja kirjoitustaitoa, yhteiskunta- ja työelämävalmiuksia sekä työllistymistä ja yrittäjyyttä siirrettäisiin pykälän 1 momentin 6 kohdaksi. Kohdassa tarkoitetuilla koulutuksella ja palveluilla vastattaisiin työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen edistämisen kohderyhmien, kuten kotona lapsiaan hoitavien vanhempien sekä ikääntyneiden maahanmuuttajien kotoutumispalveluiden tarpeisiin. Koska 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut kotoutumiskoulutus ja lukutaitokoulutus olisivat jatkossa työvoimakoulutusta, olisi keskeistä, että kunta järjestäisi tarvetta vastaavasti myös muita toteutukseltaan joustavia suomen tai ruotsin kielen osaamista sekä luku- ja kirjoitustaitoa kehittäviä koulutuksia erityisesti työvoiman ulkopuolelle oleville kotoutuja-asiakkaille. Esimerkiksi kuntien kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille kehittämien kielikoulutusta ja avoimen varhaiskasvatuksen tai muita lastenhoidon palveluita yhdistävien mallien kaltaiset palvelut voisivat olla osa 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua kotoutumisohjelman muuta koulutustarjontaa. Toisaalta 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu muu koulutus ja palvelu voisi tarkoittaa myös työnhakijoina oleville maahanmuuttajille ja kotoutuja-asiakkaille järjestettäviä työelämälähtöisiä, esimerkiksi kielen oppimista, ammatillisia valmiuksia kehittävää koulutusta ja työelämää lähellä olevia palveluita yhdistäviä palveluita.
Pykälän 1 momentin 5 kohta siirrettäisiin uudeksi 7 kohdaksi ja sitä muutettaisiin niin, että kotoutumisohjelman tulisi sisältää ohjelman aikaista ohjausta ja neuvontaa huomioiden maahanmuuttajan vastuu ja velvollisuus omasta kotoutumisestaan. Vastuunoton ja velvollisuuksien korostamisen lisäksi kotoutumisohjelman aikainen ohjaus ja neuvonta olisi tarvelähtöistä ja tukisi sisällöllisesti kotoutumissuunnitelman toteutuksessa etenemistä kohti kotoutuja-asiakkaan sovittuja kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteita. Kotoutumisohjelman aikainen ohjaus ja neuvonta sisältäisi myös ohjausta tarvittaessa muiden viranomaisten palveluihin taikka palvelujentuottajan kotoutumista edistävään palveluun. Kotoutumislaissa korostettaisiin entistä vahvemmin maahanmuuttajan omaa vastuuta ja velvollisuuksia kotoutumisestaan. Tämän vuoksi myös kotoutumisohjelman aikaisessa ohjauksessa ja neuvonnassa kunnan tulisi huomioida maahanmuuttajan oma vastuu ja velvollisuudet omasta kotoutumisestaan. Kunta tai työvoimaviranomainen voisi huomioida maahanmuuttajan omatoimisuuden ja vastuunoton kotoutumisestaan kotoutumisohjelmassa tukemalla maahanmuuttajaa erityisesti ohjauksen ja neuvonnan keinoin selvittämään työllistymismahdollisuuksiaan jo kotoutumista edistävien palveluiden aikana. Lisäksi voitaisiin kannustaa kotoutuja-asiakasta hyödyntämään suomen tai ruotsin kielen itseopiskelumahdollisuuksia ja -materiaaleja kotoutumiskoulutuksen ohella. Kotoutuja-asiakas voitaisiin ohjata myös hakeutumaan omatoimisesti paikalliseen harrastus-, järjestö- ja yhdistystoimintaan, jossa on mahdollista kehittää suomen tai ruotsin taitoa ja muita kotoutumisen ja työllistymisen edellytyksiä. Maahanmuuttajien vaihtelevat valmiudet huomioiden viranomaisen tulisi arvioida yksilölliseen tilanteeseen sopivia keinoja lisätä vastuunottoa.
14 §. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen siirrettäisiin 2 momentista sisältöä, ja sen mukaan osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi olisi laadittava viipymättä momentissa tarkoitetulle henkilölle. Nykyisen 2 momentin mukaan osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi on käynnistettävä viipymättä, kun kunta saa tiedon tällaisesta henkilöstä. Sääntely siirrettäisiin 1 momentin johdantokappaleeseen säädöshuollollisista syistä eikä tarkoituksena ole muuttaa sääntelyä tältä osin. Jatkossakin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi on laadittava viipymättä, kun kunta saa tiedon 1 momentissa mainituista henkilöstä. Lisäksi 1 momentin 5 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos ja lisättäisiin toimeentulotuesta annetun lain säädösnumero johtuen esityksessä ehdotetun 7 §:n kumoamisesta.
Pykälän 2 momentista kumottaisiin maininta muiden kunnan tai palveluntuottajan kotoutumista edistävien palvelujen sekä järjestön, yhdistyksen tai yhteisön toimintaan osallistumisen tarpeesta ja sen sijaan säädettäisiin muiden kotoutumista edistävien palvelujen tarpeesta. Muutos johtuisi lakiehdotukseen tehtävistä muista muutoksista, joiden tarkoituksena on selkeyttää ja yksinkertaistaa kotoutumislain sisältöä sekä tehdä säädöshuoltoa. Kunnan olisi arvioitava maahanmuuttajan osaaminen, työllistymis-, opiskelu- ja muut kotoutumisvalmiudet sekä koulutuksen ja muiden kotoutumista edistävien palveluiden tarpeet. Muiden kotoutumista edistävien palveluiden tarpeiden arvioimisella tarkoitettaisiin esimerkiksi kolmannen sektorin toimintaan osallistumisen tarpeellisuutta erityisesti maahanmuuttajan oman aktiivisuuden vahvistamisen sekä suomen tai ruotsin kielen oppimisen näkökulmasta. Esitetään, että pykälän 2 momentin mukaan arvioinnin aikana selvitettäisiin tarkoituksenmukainen kotoutumiskieli. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan varmistetaan, että kotoutuminen on mahdollista molemmilla kotimaisilla kielillä ja viranomaisten tulee selkeämmin tiedottaa mahdollisuudesta kotoutua myös ruotsiksi. Tätä edistettäisiin selvittämällä arvioinnin aikana maahanmuuttajan tarkoituksenmukainen kotoutumiskieli ja samalla myös kertomalla selkeästi maahanmuuttajalle oikeudesta valita kotoutumiskielekseen suomi tai ruotsi. Ruotsinkieliselle kotoutumispolulle ohjausta olisi tarkoituksenmukaista vahvistaa erityisesti kaksikielisissä kunnissa ja työllisyysalueilla huomioiden, että kotoutumiskielen valinnassa on perusteltua arvioida etenkin työllistymisen ja jatkokoulutuksen mahdollisuuksia kyseisellä kielellä. Lisäksi ohjauksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että perheenjäsenten kotoutumiskieli olisi yhteinen. Lisäksi momentista kumottaisiin maininta arvioinnin aikana selvitettävistä maahanmuuttajan toiveista, sillä sen arvioidaan sisältyvän jo arvioinnin aikana selvitettäviin maahanmuuttajan tavoitteisiin.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin myös niin, että osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa olisi tuotava maahanmuuttajan tietoon kotoutumista edistävien palveluiden tavoitteet ja maahanmuuttajan velvollisuudet sekä ohjattaisiin maahanmuuttajaa omatoimisuuteen ja ottamaan vastuuta omasta kotoutumisestaan ja työllistymisestään. Kotoutumislaissa korostettaisiin entistä vahvemmin maahanmuuttajan omaa vastuuta ja velvollisuuksia kotoutumisestaan. Tämän vuoksi myös osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa kunnan tai työvoimaviranomaisen tulisi huomioida maahanmuuttajan oma vastuu kotoutumisestaan. Arvioinnissa tulisi edistää myös maahanmuuttajan omatoimisuutta ja vastuunottoa kotoutumisestaan. Tätä tavoitetta tuettaisiin esimerkiksi ohjaamalla maahanmuuttajaa selvittämään työllistymismahdollisuuksiaan jo koulutuksen aikana. Myös esimerkiksi työnhakuvelvollisuus asetettaisiin kuten nykyisinkin. Lisäksi voitaisiin kannustaa kotoutuja-asiakasta hyödyntämään suomen tai ruotsin kielen itseopiskelumahdollisuuksia ja -materiaaleja kotoutumiskoulutuksen ohella. Kotoutuja-asiakas voitaisiin ohjata myös hakeutumaan omatoimisesti paikalliseen harrastus-, järjestö- ja yhdistystoimintaan, jossa on mahdollista kehittää suomen tai ruotsin taitoa ja muita kotoutumisen ja työllistymisen edellytyksiä. Maahanmuuttajien vaihtelevat valmiudet huomioiden viranomaisen tulisi arvioida yksilölliseen tilanteeseen sopivia keinoja lisätä vastuunottoa.
Esitetään, että 3 momentti kumottaisiin. Hallituksen esityksessä eduskunnalle työnhakijan palveluprosessin ja työnvälityspalveluiden kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 108/2025 vp) uudistettiin työnhakijan palveluprosessia, jonka yhteydessä muutettiin myös täydentävien työnhakukeskustelujen järjestämistä koskevaa sääntelyä. Samassa yhteydessä muutettiin kotoutumislain 14 §:n 3 momentissa mainittu viittaus vastaamaan uutta pykälänumerointia. Muutoslait (1412/2025 ja 1414/2025) tulivat voimaan 1.1.2026.
Aiemmin kotoutumislain 14 §:n 3 momentin viittauksen tarkoituksena on ollut se, että esimerkiksi 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluntuottajan tai muun viranomaisen toteuttamia palvelutarvetta tarkentavia asiantuntija-arviointeja on voitu järjestää työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettujen täydentävien työnhakukeskustelujen sijasta. Vuoden 2026 alusta lukien työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 35 §:n 2 momentin mukaan työvoimaviranomaisen on järjestettävä alkuhaastattelun ja ensimmäisen työnhakukeskustelun välisenä aikana viisi täydentävää työnhakukeskustelua, ellei työnhakijan palvelutarpeesta johdu muuta. Käytännössä täydentävien työnhakukeskustelun järjestäminen perustuu työnhakijan palvelutarpeeseen entisen sijaan, jolloin täydentäviä työnhakukeskusteluja tuli työnhakijalle järjestää viisi alkuhaastattelun ja työnhakukeskustelun välissä lähtökohtaisesti kahden viikon välein. Edellä mainitun muutoksen myötä täydentävien työnhakukeskustelujen korvaaminen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin kuuluvilla toimilla on käytännössä tarpeetonta, koska täydentävien työnhakukeskustelujen järjestäminen perustuu työnhakijan palvelutarpeeseen.
Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos 1. lakiehdotuksessa ehdotetun 12 §:n kumoamisen vuoksi. Lisäksi pykälän 7 momentti kumottaisiin. Tehtävän arvioidaan sisältyvän jo kotoutumislain 13 §:n mukaiseen kunnan ja työvoimaviranomaisen kotoutumisohjelman aikaiseen ohjaukseen ja neuvontaan ja tämän vuoksi momenttia esitetään kumottavaksi 14 §:stä. Asiaa on kuvattu tarkemmin 13 §:ää koskevissa säännöskohtaisissa perusteluissa.
16 §.Kotoutumissuunnitelman laatiminen. Esitetään, että pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan paremmin pykälän sisältöä. Esitetään, että pykälän 1 momentin mukaan kunnan olisi laadittava kotoutumissuunnitelma 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle maahanmuuttajalle, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Lisäksi 1 momentin mukaan kunnan olisi laadittava kotoutumissuunnitelma 14 §:n 1 momentin 1 ja 3–7 kohdassa tarkoitetulle maahanmuuttajalle, jos tämän arvioidaan mainitussa pykälässä tarkoitetun arvioinnin perusteella sitä tarvitsevan kotoutumisensa edistämiseksi. Esitetty muutos koskisi kunnan velvollisuutta laatia kotoutumissuunnitelma aina kotoutumislain 14 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiselle henkilölle laadittavan osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin pohjalta. Näillä henkilöillä tarkoitettaisiin kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja henkilöitä eli pääasiassa kansainvälistä suojelua saavia ja heihin rinnastettavia henkilöitä, kiintiöpakolaisia, kotikunnan saaneita tilapäistä suojelua saavia henkilöitä sekä edellä mainittujen henkilöiden perheenjäseniä. Heille kunnan olisi laadittava kotoutumissuunnitelma aina osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella, ellei se olisi ilmeisen tarpeetonta. Kotoutumissuunnitelman laatiminen voisi olla ilmeisen tarpeetonta esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö olisi jo ennen oleskeluluvan saamista saavuttanut sellaisen suomen tai ruotsin kielen taidon, jonka perusteella henkilö ei tarvitsisi enää kotoutumislain mukaisia kotoutumista edistäviä palveluja. Jos tällainen henkilö olisi työnhakijana, henkilölle laadittaisiin kotoutumissuunnitelman sijaan työllistymissuunnitelma. Ilmeisen tarpeetonta laatia kotoutumissuunnitelma voisi olla myös lapselle, jolle ei laadittaisi kotoutumissuunnitelmaa esimerkiksi sen vuoksi, että hänen palvelutarpeeseensa vastattaisiin muulla asiakassuunnitelmalla. Muiden 14 §:n 1 momentissa mainittujen henkilöiden osalta säännös vastaisi voimassa olevan lain sisältöä eikä siihen esitettäisi muutosta. Kuten kotoutumislain 3 §:ssä säädetään, jos kyse on työnhakijana olevasta maahanmuuttajasta, laatimisesta vastaisi työvoimaviranomainen.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viimeinen virke, jonka mukaan kotoutumissuunnitelma olisi laadittava kotoutumislain 14 §:n osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin sisältyvän alkuhaastattelun yhteydessä, ellei perustellusta syystä olisi tarpeen laatia sitä erillisessä tapaamisessa tai jättää kotoutumissuunnitelmaa laatimatta, kuten edellä on kuvattu. Ehdotuksen mukaan kunnan olisi laadittava kotoutumissuunnitelma yhdessä maahanmuuttajan kanssa kotoutumislain 14 §:n osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin sisältyvän alkuhaastattelun yhteydessä. Kotoutumissuunnitelman laatiminen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä johtaisi siihen, että maahanmuuttajalle tehtäisiin samassa kunnan tai työvoimaviranomaisen kanssa järjestettävässä ensimmäisessä tapaamisessa sekä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi että sen pohjalta tarvittaessa laadittava kotoutumissuunnitelma. Käytännössä alkuhaastattelussa tai sen yhteydessä on usein jo nykyisin laadittu kotoutumissuunnitelma, mikäli sille on arvioitu tarve. Esitetyn muutoksen on tarkoitus selkeyttää, yhdenmukaistaa ja nopeuttaa kotoutumislain mukaisen palveluprosessin alkuvaihetta.
Osa kotoutumissuunnitelmassa sovittavista kotoutumista edistävistä palveluista, joihin maahanmuuttaja osallistuu, voi vaatia tarkempia asiantuntija-arvioita tai toimenpiteitä, jotta henkilö voidaan ohjata tarkoituksenmukaiseen palveluun. Esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen osalta voi olla tarpeen selvittää tarkemmin henkilön suomen tai ruotsin kielitaidon lähtötaso ja oppimisvalmiudet, jotta henkilö voidaan ohjata tarkoituksenmukaiseen kotoutumiskoulutuksen ryhmään. Vaikka henkilölle tehtäisiin tarkempia asiantuntija-arvioita tai toimenpiteitä kotoutumissuunnitelman laatimisen jälkeen, voitaisiin henkilö ohjata jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen alkuvaiheen kotoutumista edistäviin palveluihin, kuten monikieliseen yhteiskuntaorientaatioon. Kotoutumissuunnitelmaa voitaisiin tarkistaa mahdollisten tarkempien asiantuntija-arvioiden ja toimenpiteiden pohjalta.
Perustellusta syystä kotoutumissuunnitelma voitaisiin laatia myös erillisessä tapaamisessa. Tällaisena perusteltuna syynä voitaisiin pitää esimerkiksi osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin seurauksena syntynyttä tarvetta ohjata maahanmuuttaja tarvittaviin asiantuntija-arviointeihin tai tutkimuksiin, joita ilman henkilöä ei olisi mahdollista ohjata muihin kotoutumista edistäviin palveluihin, kuten esimerkiksi monikieliseen yhteiskuntaorientaatioon. Lisäksi perusteltu syy voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa arvioinnissa todetaan tarve laatia kotoutumissuunnitelma monialaisesti hyvinvointialueen kanssa yhteistyössä taikka jos asiakastapaamiseen varattu aika ei riitä kotoutumissuunnitelman laatimiseen.
Pykälään lisättäisiin uudeksi 2–5 momentiksi kotoutumislain 20 §:n 2–5 momentin sisältö pääosin. Kotoutumislain 16 §:ssä säädettäisiin jatkossa kotoutumissuunnitelman laatimisesta sisältäen sekä siinä aiemmin säädetyn että 20 §:stä siirretyn sääntelyn. Siirrettävät säännökset vastaisivat muilta osin voimassa olevaa sääntelyä, mutta pykälän 5 momenttiin tehtäisiin muutoksia. Esitetään, että kotoutuja-asiakas olisi ohjattava hakeutumaan kotoutumissuunnitelmassa sovittuun hänen yksilöllistä tarvettaan vastaavaan koulutukseen tai muuhun kotoutumista ja työllistymistä edistävään palveluun heti, kun kotoutumissuunnitelma on laadittu. Voimassa olevassa pykälässä määräaika ohjaukseen on viimeistään kuukauden kuluessa. Muutoksella pyrittäisiin varmistamaan, ettei kotoutumisprosessiin synny palveluihin ja koulutukseen pääsyn mahdollisten odotusaikojen lisäksi tarpeettomia viiveitä. Muutoksella pyrittäisiin nopeuttamaan kotoutumisprosessia. Aikaraja ei kuitenkaan tarkoita, että palvelun tulisi alkaa kuukauden kuluessa. Kotoutumislain 20 §:stä siirrettyä sisältöä on kuvattu tarkemmin HE 208/2022 vp ja HE 192/2024 vp perusteluissa. Lisäksi pykälän 3 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos 1. lakiehdotuksessa ehdotetun 12 §:n kumoamisen vuoksi.
18 §. Kotoutumissuunnitelmassa sovittavat tavoitteet. Esitetään, että pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyistä vastaavasti kotoutumissuunnitelmassa sovittavista tavoitteista. Lisäksi säädettäisiin siitä, mitä yksilöllisten tavoitteiden asettamisessa tulee huomioida. Ehdotuksen mukaan kotoutumissuunnitelmassa sovittavissa tavoitteissa olisi huomioitava maahanmuuttajan oma vastuu ja velvollisuudet oman kotoutumisensa edistämisessä sekä kotoutumisen yleiset velvollisuudet ja lain tarkoitus. Omalla vastuulla ja velvollisuuksilla tarkoitettaisiin 24 §:ssä säädettyyn maahanmuuttajan velvollisuuteen osallistua osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin kunnan tavoittaessa henkilön arvioinnin laatimista varten sekä työnhakijaksi rekisteröityneen kotoutuja-asiakkaan velvollisuutta noudattaa kotoutumissuunnitelmassa asetettua työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettua työnhakuvelvollisuutta. Lain tarkoituksella viitataan lain 1 §:ään, jota on avattu tarkemmin pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi kotoutumissuunnitelmassa sovittavissa tavoitteissa tulisi huomioida kotoutumisen velvoittavuus. Kotoutumisen velvoittavuudella viitataan 1 a §:ssä säädettyyn maahanmuuttajan velvollisuuteen edistää kotoutumistaan ja työllistymistään sekä hakeutua ja osallistua kotoutumista edistäviin palveluihin. Kotoutumissuunnitelmassa sovittavissa tavoitteissa olisi siis huomioitava myös maahanmuuttajan oma vastuu ja velvollisuus kotoutumisestaan. Lisäksi 1 momentista kumottaisiin maininta siitä, että yksilöllisten tavoitteiden asettamisessa huomioidaan maahanmuuttajan toiveet, sillä niiden arvioidaan sisältyvän jo muihin pykälässä mainittuihin huomioonotettaviin seikkoihin. Lisäksi momentista kumottaisiin maininta elämäntilanteen huomioimisesta yksilöllisten tavoitteiden asettamisessa. Elämäntilanne tulisi huomioiduksi jo osana osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointia, jonka vuoksi toisto tässä olisi tarpeeton.
19 §. Kotoutumissuunnitelman sisältö. Esitetään, että pykälän 1 momentin mukaan kotoutumissuunnitelmassa tulisi sopia maahanmuuttajan velvollisuuksista sekä oman vastuun ja tavoitteiden, osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa kotoutumista, työllistymistä tai yrittäjyyttä, suomen tai ruotsin kielen taitoa ja yhteiskunnallisia valmiuksia edistävistä palveluista. Kotoutumissuunnitelmassa sovittavilla maahanmuuttajan velvollisuuksilla tarkoitettaisiin kotoutumislain 1 a ja 24 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksia. Työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden osalta myös työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetut velvoitteet olisivat osa velvoitteita. Suunnitelmassa olisi ehdotuksen mukaan lisäksi sovittava maahanmuuttajan velvollisuudesta toteuttaa suunnitelmaansa ja edistää kotoutumistaan ja työllistymistään omatoimisesti ja aktiivisesti. Omatoimisuus ja aktiivisuus voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuettaisiin maahanmuuttajaa erityisesti ohjauksen ja neuvonnan keinoin selvittämään työllistymismahdollisuuksiaan jo kotoutumista edistävien palveluiden aikana ja hakeutumaan omatoimisesti esimerkiksi paikalliseen harrastus-, järjestö- ja yhdistystoimintaan, jossa on mahdollista kehittää suomen tai ruotsin taitoa ja muita kotoutumisen ja työllistymisen edellytyksiä. Lisäksi voitaisiin kannustaa maahanmuuttajia hyödyntämään suomen tai ruotsin kielen itseopiskelumahdollisuuksia ja -materiaaleja sekä muuhun kotoutumista ja työllistymistä edistävään toimintaan etenkin odotusaikana ennen työvoimapalveluja, niiden välissä tai jälkeen. Maahanmuuttajien vaihtelevat valmiudet huomioiden viranomaisen tulisi arvioida yksilölliseen tilanteeseen sopivia keinoja lisätä vastuunottoa. Esitetään, että pykälää yhdenmukaistettaisiin muihin 1. lakiehdotuksessa esitettäviin muutoksiin, jonka vuoksi suomen tai ruotsin kielen taito mainittaisiin momentissa aiemmin ja momentista kumottaisiin maininnat terveyttä ja hyvinvointia edistävistä palveluista sekä järjestöjen, yhteisöjen tai yhdistysten toimintaan osallistumisesta.
Lisäksi esitetään, että kotoutumislain 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmassa olisi vähintään sovittava osallistumisesta kotoutumislain 25 §:ssä tarkoitettuun monikieliseen yhteiskuntaorientaatioon sekä 26, 26 a tai 30 §:ssä tarkoitettuun koulutukseen. Näillä henkilöillä tarkoitettaisiin kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja henkilöitä eli pääasiassa kansainvälistä suojelua saavia ja heihin rinnastettavia henkilöitä, kiintiöpakolaisia, kotikunnan saaneita tilapäistä suojelua saavia henkilöitä sekä edellä mainittujen henkilöiden perheenjäseniä. Heille laadittavassa kotoutumissuunnitelmassa olisi aina sovittava osallistumisesta monikieliseen yhteiskuntaorientaatioon sekä kotoutumiskoulutukseen, lukutaitokoulutukseen tai kotoutumislain nojalla tuettaviin omaehtoisiin opintoihin, ellei se olisi ilmeisen tarpeetonta. Osallistumisesta sopiminen edellä mainittuihin kotoutumista edistäviin palveluihin voisi olla ilmeisen tarpeetonta esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö olisi saavuttanut jo ennen oleskeluluvan saamista sellaisen suomen tai ruotsin kielen taidon ja suomalaisen yhteiskunnan tuntemuksen, jonka perusteella henkilön ei arvioitaisi tarvitsevan edellä mainittuja kotoutumispalveluita taikka lapsen osalta. Muilta osin kotoutumissuunnitelmassa sovittavista asioista säädettäisiin nykyistä vastaavasti.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että siinä täsmennettäisiin kotoutumissuunnitelmaan sisällytettäviä palveluita. Kotoutumissuunnitelmaan olisi sisällytettävä 13 §:ssä tarkoitettuun kotoutumisohjelmaan sisältyviä palveluita tai työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettuja työvoimapalveluita. Sovittavissa palveluissa tulisi huomioida 3 momentissa tarkoitetut edellytykset.
Esitetään, että pykälän 3 momentin mukaan kotoutumissuunnitelmassa olisi perusteltava sovittujen palvelujen tarkoituksenmukaisuus myös toimivan peruskielitaidon saavuttamiselle asetetun tavoitteen toteutumisen kannalta.
20 §.Kotoutumissuunnitelman laatiminen. Esitetään, että pykälä kumottaisiin sen vuoksi, että sen sisältö siirrettäisiin pääosin kotoutumislain 16 §:ään, jossa säädettäisiin kotoutumissuunnitelman laatimisesta.
22 §. Kotoutumissuunnitelman tarkistaminen. Esitetään, että pykälän 2 momenttiin tehtäisiin 16 §:n muuttamisesta ja 20 §:n kumoamisesta johtuva teknisluonteinen muutos koskien pykäläviittausta.
24 §. Maahanmuuttajan ja kotoutuja-asiakkaan velvollisuudet.Esitetään, että pykälässä säädettäisiin maahanmuuttajan ja kotoutuja-asiakkaan velvollisuuksista, jonka vuoksi pykälän otsikkoa täsmennettäisiin vastaamaan paremmin pykälän sisältöä. Pykälään lisättäisiin uusi 1 momentti, jonka vuoksi jäljemmät momentit siirtyisivät uudeksi 2–5 momentiksi. Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumislain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun maahanmuuttajan olisi osallistuttava mainitussa pykälässä tarkoitettuun osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin. Nykyisen 14 §:n mukaan kunnan on laadittava kyseisille henkilöille osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, mutta maahanmuuttajalla ei ole kotoutumislain nojalla velvollisuutta osallistua arviointiin. Tosin nykyisinkin työttömyysturvalain ja yleistukilain nojalla voidaan rajoittaa oikeutta etuuteen esimerkiksi silloin, jos henkilö jättää saapumatta kotoutumislain 14 §:ssä tarkoitettuun palvelutarpeen arviointiin taikka kieltäytyy siitä. Nyt esitetyn muutoksen myötä maahanmuuttajan olisi osallistuttava 14 §:n mukaiseen arviointiin kunnan tavoittaessa henkilön arvioinnin laatimista varten. Velvollisuus osallistua tarkoittaisi, ettei henkilö voi jättää saapumatta kotoutumisen edistämisestä annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuun palvelutarpeen arviointiin, kieltäytyä arvioinnista tai muulla menettelyllään aiheuttaa sitä, ettei palvelutarpeen arviointia voida tehdä. Lisäksi pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin viittaamalla siinä kotoutumissuunnitelmaan. Kyse olisi selkeyttävästä ja teknisluonteisesta muutoksesta. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että työnhakijaksi rekisteröityneen kotoutuja-asiakkaan on noudatettava kotoutumissuunnitelmassa asetettua työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettua työnhakuvelvollisuutta. Kyseessä olisi informatiivinen viittaus. Nykyisinkin työnhakijaksi rekisteröityneellä kotoutuja-asiakkaalla on velvollisuus noudattaa työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettua työnhakuvelvollisuutta, josta säädetään mainitun lain 45 §:ssä. Pykälän 4 momenttiin päivitettäisiin lisäksi viittaus oikeaan säännösnumeroon kumotun säännökseen sijaan. Pykälän 3 ja 5 momenttiin ei tehtäisi muutoksia.
26 §. Kotoutumiskoulutuksen tavoitteet, sisältö ja seuranta. Pykälässä säädettäisiin kotoutumiskoulutuksen tavoitteista ja sisällöstä osittain vastaavasti kuin nykyisin, mutta tarkennettaisiin ja selkeytettäisiin sitä, mitä kotoutumiskoulutuksella tarkoitettaisiin. Tavoitteena olisi selkeyttää kotoutumiskoulutuksen määritelmää ja rajata se tarkoittamaan kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaista, työvoimakoulutuksena toteutettavaa koulutusta, pois lukien viittomakielinen kotoutumiskoulutus, jota järjestettäisiin vapaan sivistystyön koulutuksena. Pykälässä säädettäisiin lisäksi kotoutumiskoulutuksen seurannasta. Lisäksi pykälän otsikkoa täsmennettäisiin vastaamaan pykälän sisältöä, jossa säädettäisiin myös kotoutumiskoulutuksen tavoitteista ja seurannasta. Pykälään tehtäisiin myös säädöshuoltoa esimerkiksi selkeyttämällä pykälän rakennetta. Lisäksi pykälästä kumottaisiin maininta siitä, että kotoutumiskoulutusta järjestetään kotoutuja-asiakkaalle, joka ei ole oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu oppivelvollinen, koska sääntely on päällekkäistä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain kanssa. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa säädetään työvoimakoulutuksesta ja sen järjestämisestä, mukaan lukien työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä. Mainitun lain 63 §:ssä säädetään työvoimakoulutuksen opiskelijavalinnasta. Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijaksi työvoimakoulutukseen voidaan valita henkilöasiakas, jonka oppivelvollisuus on päättynyt. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti tulee varmistaa, että kotoutuminen on mahdollista molemmilla kotimaisilla kielillä. Viranomaisten tulee selkeämmin tiedottaa mahdollisuudesta kotoutua myös ruotsiksi ja maahanmuuttajien tulee saada valita, millä kielellä kotoutuu. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti lisätään ruotsinkielistä kotoutumiskoulutusta. Työvoimaviranomaisen tulisi huomioida kotoutumiskoulutuksen sisällössä ja tavoitteissa myös ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen järjestämisen lisääminen. Ruotsinkieliselle kotoutumispolulle ohjausta ja ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen saatavuutta olisi tarkoituksenmukaista vahvistaa erityisesti kaksikielisillä työllisyysalueilla huomioiden, että kotoutumiskielen valinnassa on perusteltua arvioida etenkin työllistymisen ja jatkokoulutuksen mahdollisuuksia kyseisellä kielellä.
Esitetään, että pykälän 1 momentissa säädettäisiin kotoutumiskoulutuksen tavoitteista. Kotoutumiskoulutuksen tavoitteena olisi edistää kotoutuja-asiakkaan suomen tai ruotsin kielen taidon ja muun työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavan osaamisen kehittymistä sekä tukea kotoutuja-asiakkaan työllistymistä, kotoutumista ja vastuunottoa omasta kotoutumisestaan. Kotoutumiskoulutuksen tavoitteiden määrittelemisellä pyritään yhdenmukaistamaan ja selkeyttämään kotoutumiskoulutuksen tavoitteita. Lisäksi kotoutumiskoulutuksen tavoitteena olisi tukea kotoutuja-asiakasta ottamaan vastuuta omasta kotoutumisestaan myös kotoutumiskoulutuksen aikana. Vastuunottoa voitaisiin nykytilaa vastaavasti edistää ohjaamalla kotoutuja-asiakas selvittämään työllistymismahdollisuuksiaan jo koulutuksen aikana. Myös esimerkiksi työnhakuvelvollisuus asetettaisiin kuten nykyisinkin. Lisäksi voitaisiin kannustaa kotoutuja-asiakasta hyödyntämään suomen tai ruotsin kielen itseopiskelumahdollisuuksia ja -materiaaleja kotoutumiskoulutuksen ohella. Kotoutuja-asiakas voitaisiin ohjata myös hakeutumaan omatoimisesti paikalliseen harrastus-, järjestö- ja yhdistystoimintaan, jossa on mahdollista kehittää suomen tai ruotsin taitoa ja muita kotoutumisen ja työllistymisen edellytyksiä. Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin vastaavasti kuin voimassa olevassa laissa kotoutumiskoulutuksen kielellisestä tavoitteesta. Voimassa olevaa lakia vastaavasti kotoutumiskoulutuksen kielellisenä tavoitteena olisi, että maahanmuuttaja saavuttaa suomen tai ruotsin kielessä toimivan peruskielitaidon eli keskimäärin eurooppalaisen kielitaidon viitekehyksen tasoa B1.1. vastaavan kielenhallinnan. Säätämällä myös muista kotoutumiskoulutuksen tavoitteista kuin kielellisestä tavoitteesta selkiytettäisiin kotoutumiskoulutuksen sisältöä, tavoitteita ja roolia sekä toteutettaisiin pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaa, jonka mukaan kotoutumispolitiikka perustuu kielen oppimiseen, työntekoon sekä suomalaiseen yhteiskuntaan perehtymiseen ja sen sääntöjen noudattamiseen.
Esitetään, että pykälän 2 momentissa säädettäisiin kotoutumiskoulutuksen sisällöstä. Pykälän 2 momentin 1 ja 3 kohta vastaisivat sisällöllisesti voimassa olevaa lakia. Esitetään, että 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin voimassa olevaa lakia sisällöllisesti vastaavasti siitä, että kotoutumiskoulutuksen on sisällettävä ammatillisten tai muiden työelämässä tarvittavien valmiuksien opetusta, mutta kohdassa säädetyn ohjauksen osalta muutettaisiin virkkeen sanajärjestystä. Kotoutumiskoulutuksen olisi sisällettävä ohjausta työmarkkinoille, työllistymistä edistäviin palveluihin tai jatko-opintoihin, minkä tarkoituksena olisi selkeyttää kotoutumiskoulutukseen liittyvää ohjausta niin, että se huomioisi hallitusohjelman mukaisia edellä mainittuja tavoitteita sekä tavoitetta, jonka mukaan Suomeen kotoudutaan työllä. Lisäksi säädöksen selkeyttämiseksi kohdasta kumottaisiin maininta uraohjauksesta ja ammatillisesta suunnittelusta, koska niiden katsotaan jo sisältyvän työmarkkinoille, työllistymistä edistäviin palveluihin tai jatko-opintoihin ohjaukseen, jossa nämä asiat siis tulisi ottaa huomioon. Nykytilaa vastaavasti uraohjauksen ja ammatillisen suunnittelun toteutusta kuvataan tarkemmin kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteissa. Momentin 4 ja 5 kohdassa säädettäisiin siitä, että kotoutumiskoulutuksen olisi sisällettävä työssäoppimisjakso taikka työ- ja toimintakykyä tukevaa toimintaa sekä suomen tai ruotsin kielitaidon päättötestaus. Kohdat vastaisivat pääosin nykyisin voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentissa olevia sisältöjä, jotka siirrettäisiin selkeyden vuoksi 2 momentin kotoutumiskoulutuksen sisältöä koskevaan luetteloon. Pykälästä kumottaisiin maininta aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta, joka huomioitaisiin jatkossa osana 2 kohdan mukaista jatko-ohjausta. Nykytilaa vastaavasti aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen toteutusta kuvataan tarkemmin kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteissa. Lisäksi suomen tai ruotsin kielitaidon päättötestauksen mainitsemisella luettelossa selkeytettäisiin sitä, että päättötestaus sisältyisi, kuten nykyisinkin, kotoutumiskoulutukseen eikä olisi erillinen palvelu tai toimenpide. Nykytilaa vastaavasti opiskelijalle maksuton kotoutumiskoulutuksen suomen tai ruotsin kielitaidon päättötestaus järjestettäisiin kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisten koulutusten loppuvaiheessa eli tyypillisimmin noin vuoden mittaisen kotoutumiskoulutuksen loppuvaiheessa, koska tavoitteena on mitata koko koulutuksen aikana saavutettua kielitaitoa. Joidenkin opiskelijoiden kohdalla päättötestin tekeminen voisi olla, kuten nykyisinkin, tarkoituksenmukaista lyhyemmänkin opiskelun jälkeen, jos henkilö olisi esimerkiksi oppinut suomea tai ruotsia jo muutoin ja suorittaisi vain osan kotoutumiskoulutuksesta, esimerkiksi sen loppuosan. Nykytilaa vastaavasti kotoutumiskoulutuksen järjestäjä arvioisi, milloin opiskelijan valmiudet riittävät testin suorittamiseen. Kotoutumiskoulutuksen päättötesti on kehitetty suomen ja ruotsin kielitaidon testaamiseen, minkä vuoksi suomalaista viittomakieltä kotoutumiskoulutuksessa opiskelevien henkilöiden viittomakielen kielitaito arvioidaan nykytilaa vastaavasti muilla menetelmillä. Kotoutumiskoulutuksen sisältöjä on kuvattu tarkemmin hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 208/2022 vp) sekä hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttamisesta (HE 146/2025 vp).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä voimassa olevaa pykälän 4 momenttia vastaavasti siitä, että Opetushallitus vastaisi kotoutumiskoulutuksen kielitaidon päättötestauksen kehittämisestä ja ylläpidosta huomioiden kotoutumiskoulutuksen tavoitteet ja sisällöt sekä määräisi kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet sekä suomen ja ruotsin kielitaidon päättötestauksen toteuttamisesta. Momentin mukaan nykyistä vastaavasti opetussuunnitelman perusteissa määrättäisiin koulutuksen tavoitteista, keskeisistä sisällöistä ja opiskelijan osaamisen arvioinnista sekä henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan ja todistukseen merkittävistä tiedoista sekä siitä, että koulutuspalvelun tuottajan olisi laadittava perusteiden pohjalta suunnitelma koulutuksen toteuttamisesta. Opetushallitus laatii opetussuunnitelman perusteet laissa koulutukselle määriteltyjen tavoitteiden ja sisällön pohjalta. Opetussuunnitelman perusteiden ja niiden pohjalta laadittavan koulutuspalvelun tuottajan oman toteuttamissuunnitelman avulla taattaisiin kotoutumiskoulutuksen korkeatasoisuutta ja tasalaatuisuutta. Nykyisin voimassa olevan 26 §:n 4 momentissa säädetään siitä, että koulutuspalvelun tuottaja voi poiketa opetussuunnitelman perusteista perustellusta syystä, mikä esitetään kumottavan. Perusteltu syy poiketa opetussuunnitelman perusteista on voinut hallituksen esityksen (HE 208/2022 vp) perusteluiden mukaan olla esimerkiksi tilanne, jossa koulutuksen toteuttamisen joustavasti muulla tavalla voitaisiin katsoa olevan maahanmuuttajan tai maahanmuuttajaryhmän edun mukaista, esimerkiksi työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kuten kotona lapsia hoitavien vanhempien osalta. Käytännössä opetussuunnitelman perusteista on voinut olla tarpeen poiketa myös esimerkiksi tilanteessa, jossa työvoiman ulkopuolella oleville kotoutuja-asiakkaille on toteutettu opiskelijan elämäntilanteen vuoksi huomattavan lyhyttä tai osa-aikaista koulutusta. Sen vuoksi, että esityksessä ehdotetaan selkeytettävän kotoutumiskoulutuksen tavoitteita, sisältöjä ja määritelmää, ei opetussuunnitelman perusteista poikkeaminen olisi jatkossa tarpeen. Kotoutumiskoulutus olisi aina kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaista koulutusta, jota järjestettäisiin työvoimakoulutuksena, kuten kotoutumislain 27 §:ää koskevassa ehdotuksessa esitetään. Myös kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet mahdollistavat monenlaiset ja joustavat toteutukset, eikä olisi estettä sille, että työvoiman ulkopuolella oleva maahanmuuttaja tai kotoutuja-asiakas valittaisiin työvoimakoulutuksena toteutettavaan ja opetussuunnitelman perusteita noudattavaan kotoutumiskoulutukseen, mikäli hän pystyy osallistumaan siihen. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 63 §:n mukaan työvoimakoulutukseen voidaan valita henkilöasiakas, eli valittavan henkilön ei tarvitse olla työnhakija tai työtön. Mikäli esimerkiksi työvoiman ulkopuolella oleva kotoutuja-asiakas ei voisi osallistua työvoimakoulutuksena toteutettavaan kotoutumiskoulutukseen, voitaisiin henkilölle tarjota 13 §:ssä tarkoitettua muuta koulutusta ja palveluita, jotka edistävät suomen ja ruotsin kielen osaamista, luku- ja kirjoitustaitoa, yhteiskunta- ja työelämävalmiuksia sekä työllistymistä ja yrittäjyyttä. Lisäksi momenttiin tehtäisiin teknisluonteinen muutos koskien Opetushallituksen määräämän opetussuunnitelman perusteiden nimeä, joka on nykyisin kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet eikä aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen perusteet.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kotoutumiskoulutuksen seurannasta. Pykälän mukaan kotoutumiskoulutuksen osalta seurattaisiin vähintään koulutuksessa saavutettua kielitaitoa, työllistymistä sekä siirtymistä ja ohjausta työllistymistä ja kotoutumista edistäviin palveluihin. Seuranta olisi osa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen kotoutumislain 56 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista tehtävää. Sen mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus seuraa ja arvioi kotoutumisen edistämisen tuloksellisuutta ja toimivuutta sekä tuottaa sitä koskevaa tietoa. Käytännössä kotoutumiskoulutuksen osalta Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus seuraisi valtakunnallisesti ja alueellisesti kotoutumiskoulutuksen päättäneiden kielitaitotasoa, työllistymistä sekä siirtymistä ja ohjausta muihin työllistymistä ja kotoutumista edistäviin palveluihin. Työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden osalta seurannassa olisi huomioitava lisäksi se, mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa säädetään.
Lisäksi esitetään, että nykyisin voimassa olevan lain 26 §:n 5 momentti kumottaisiin. Kumoamisen tavoitteena on selkeyttää kotoutumiskoulutuksen määritelmää. Kotoutumiskoulutuksella tarkoitettaisiin koulutusta, jota toteutettaisiin kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti ja joka olisi muodoltaan työvoimakoulutusta. Lukutaitokoulutuksesta esitetään säädettävän uudessa 26 a §:ssä. Aikuisten perusopetuksesta säädetään perusopetuslaissa ja sen tukemisesta kotoutumislain mukaisina omaehtoisina opintoina kotoutumislain 30 §:ssä.
Lisäksi nykyisen 26 §:n 1 momentin sisältö siirrettäisiin osittain kotoutumislain 27 §:ään, jossa säädettäisiin kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen järjestämisestä. Muutos olisi säädöshuollollinen ja tarkoituksena olisi säätää pykälissä selkeämmin niiden otsikkoa vastaavista asioista.
26 a §. Lukutaitokoulutuksen tavoitteet, sisältö ja seuranta. Esitetään säädettäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin lukutaitokoulutuksen tavoitteista, sisällöstä ja seurannasta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lukutaitokoulutuksen tavoitteista. Lukukoulutuksen tavoitteena olisi edistää kotoutuja-asiakkaan suomen tai ruotsin kielen, luku- ja kirjoitustaidon sekä muun työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavan osaamisen kehittymistä. Lukutaitokoulutus olisi näin ollen tarkoitettu niille kotoutuja-asiakkaille, joilla on heikko luku- ja kirjoitustaito. Lukutaitokoulutukseen osallistuvien henkilöiden joukko on hyvin heterogeeninen tarkoittaen täysin suullisen perinteen varassa kasvaneista niihin, joilla voi olla tekninen ja joltain osin myös funktionaalinen luku- ja kirjoitustaito sellaisella kielellä, jossa käytetään muuta kuin aakkosellista kirjoitusjärjestelmää. Kotoutuja-asiakkaat, jotka ovat luku- ja kirjoitustaitoisia oman äidinkielensä kirjaimistolla, mutta joilta puuttuu vain latinalaisen kirjaimiston luku- ja kirjoitustaito, osallistuisivat nykytilaa vastaavasti pääosin 26 §:n mukaiseen kotoutumiskoulutukseen, johon kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan voi sisältyä latinalaisen kirjaimiston osaamista vahvistavia opintoja sellaisille opiskelijoille, joilla on riittävät oppimisvalmiudet ja koulutustausta ja joille kotoutumiskoulutus on muilta tavoitteiltaan tarkoituksenmukaisin koulutus. Opiskelijan ohjaaminen 26 §:ssä tarkoitettuun kotoutumiskoulutukseen tai 26 a §:ssä tarkoitettuun lukutaitokoulutukseen riippuisi siis henkilön luku- ja kirjoitustaidon tasosta, muusta koulutustaustasta sekä oppimisvalmiuksista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lukutaitokoulutuksen sisällöstä. Lukutaitokoulutuksen olisi sisällettävä 2 momentin 1 kohdan mukaan suomen tai ruotsin kielen sekä luku- ja kirjoitustaidon opetusta. Suomen tai ruotsin kielen opetuksella tarkoitettaisiin erityisesti suullista kielitaitoa, joka on lukutaidon perusta. Osalla opiskelijoista suullinen kielitaito, lukutaito ja kirjoitustaito ovat saattaneet kehittyä eri tahtiin, mikä tulisi huomioida suomen tai ruotsin kielen ja luku- ja kirjoitustaidon opetuksessa. Luku- ja kirjoitustaidon opetuksella viitattaisiin suomen tai ruotsin kielen luku- ja kirjoitustaidon kehittämiseen opiskelijoiden luku- ja kirjoitustaidon lähtötaso huomioiden. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan lukutaitokoulutuksen olisi sisällettävä muuta opetusta, joka edistää yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja arjen kansalaistaitoihin liittyviä perustaitoja ja valmiuksia. Tällä opetuksella tarkoitettaisiin esimerkiksi numeeristen taitojen, tietoteknisten taitojen ja opiskelutaitojen kehittymiseen tähtäävää opetusta. Edellä mainitut taidot ovat perustana muulle oppimiselle ja välttämättömiä, jotta ihminen voi osallistua yhteiskuntaan ja toimia arjessaan sujuvasti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että Opetushallitus määräisi lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetussuunnitelman perusteissa määrättäisiin koulutuksen tavoitteista, keskeisistä sisällöistä ja opiskelijan osaamisen arvioinnista sekä henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan ja todistukseen merkittävistä tiedoista. Opetushallitus laatii opetussuunnitelman perusteet laissa koulutukselle määriteltyjen tavoitteiden ja sisällön pohjalta. Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin siitä, että koulutuspalvelun tuottajan olisi laadittava perusteiden pohjalta suunnitelma koulutuksen toteuttamisesta. Opetussuunnitelman perusteiden ja niiden pohjalta laadittavan koulutuspalvelun tuottajan oman toteuttamissuunnitelman avulla taattaisiin lukutaitokoulutuksen korkeatasoisuutta ja tasalaatuisuutta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin lukutaitokoulutuksen seurannasta. Sen mukaan lukutaitokoulutuksen osalta seurattaisiin vähintään koulutuksessa saavutettua kielitaitoa, työllistymistä sekä siirtymistä ja ohjausta työllistymistä ja kotoutumista edistäviin palveluihin. Seuranta olisi osa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen kotoutumislain 56 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista tehtävää, jonka mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus seuraa ja arvioi kotoutumisen edistämisen tuloksellisuutta ja toimivuutta sekä tuottaa sitä koskevaa tietoa. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus seuraisi jatkossa valtakunnallisesti ja alueellisesti myös lukutaitokoulutuksen tuloksia, työllistymistä sekä siirtymistä ja ohjausta työllistymistä ja kotoutumista edistäviin palveluihin. Lukutaitokoulutuksen päättyessä arvioitaisiin koulutukseen osallistujan luku- ja kirjoitustaidon tasoa arvioimalla sen riittävyys kotoutumiskoulutukseen tai muuhun kotoutuja-asiakkaan työllistymisen ja kotoutumisen edistämisen kannalta tarkoituksenmukaiseen seuraavaan koulutukseen hakeutumisen kannalta. Koulutuksen aikaista ja koulutuksen päättyessä tapahtuvaa arviointia kuvattaisiin tarkemmin lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelman perusteissa. Työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden osalta seurannassa olisi huomioitava lisäksi se, mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa säädetään.
27 §. Kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen järjestäminen. Esitetään, että pykälässä säädettäisiin kotoutumiskoulutuksen järjestämisen lisäksi lukutaitokoulutuksen järjestämisestä, minkä järjestäminen olisi työvoimaviranomaiselle uusi tehtävä, jonka vuoksi myös pykälän otsikkoa muutettaisiin. Lisäksi pykälässä selkeytettäisiin koulutusten järjestämistä ja toteuttamista. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti tulee varmistaa, että kotoutuminen on mahdollista molemmilla kotimaisilla kielillä. Viranomaisten tulee selkeämmin tiedottaa mahdollisuudesta kotoutua myös ruotsiksi ja maahanmuuttajien tulee saada valita, millä kielellä kotoutuu. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti lisätään ruotsinkielistä kotoutumiskoulutusta. Työvoimaviranomaisen tulisi huomioida kotoutumiskoulutuksen järjestämisessä myös ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen järjestämisen lisääminen. Ruotsinkieliselle kotoutumispolulle ohjausta ja ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen saatavuutta olisi tarkoituksenmukaista vahvistaa erityisesti kaksikielisillä työllisyysalueilla huomioiden, että kotoutumiskielen valinnassa on perusteltua arvioida etenkin työllistymisen ja jatkokoulutuksen mahdollisuuksia kyseisellä kielellä.
Pykälän 1 momentin mukaan työvoimaviranomainen vastaisi siitä, että sen toimialueella on tarjolla suomen- ja ruotsinkielistä kotoutumiskoulutusta ja lukutaitokoulutusta toimialueella asuvien kotoutuja-asiakkaiden kotoutumisen ja työllistymisen tarpeita vastaavasti. Työvoimaviranomaisella tarkoitetaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnan tai kuntayhtymän viranomaista, joka vastaa työvoimapalveluiden järjestämisestä toimialueellaan. Nykyisinkin työvoimaviranomainen on vastannut siitä, että kotoutumiskoulutusta on tarjolla kotoutuja-asiakkaiden tarpeita vastaavasti, mutta jatkossa työvoimaviranomaisen olisi vastattava siitä myös lukutaitokoulutuksen osalta. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 17 §:ssä säädetään työvoimaviranomaisen velvollisuudesta tarjota työvoimapalveluja henkilöasiakkaalle, jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta on kyseisessä kunnassa tai työllisyysalueella sekä eräissä muissa tilanteissa. Kotoutumiskoulutusta ja lukutaitokoulutusta voitaisiin järjestää yhteistyössä muiden työvoimaviranomaisten kanssa. Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa sitä, miten työvoimakoulutusta järjestetään. Työvoimakoulutuksesta ja sen järjestämisestä säädettäisiin nykyistä vastaavasti työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa. Nykyisin voimassa olevassa kotoutumislaissa kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä kunnassa asuville kotoutuja-asiakkaille on vastannut kunta tai työvoimaviranomainen riippuen siitä, onko kotoutuja-asiakas työnhakijana vai ei. Esityksen tavoitteena on selkiyttää kotoutumiskoulutuksen määritelmää ja rajata se tarkoittamaan kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisia, työvoimakoulutuksena toteutettuja koulutuksia. Tämän vuoksi luovuttaisiin kunnan velvollisuudesta järjestää kotoutumiskoulutusta, ja jatkossa kotoutumiskoulutuksen järjestäminen olisi työvoimaviranomaisen vastuulla. Lukutaitokoulutuksen järjestäminen olisi uusi tehtävä työvoimaviranomaiselle. Suurin osa kotoutuja-asiakkaista on työnhakijoita, joiden kotoutumislain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettujen palveluiden järjestämisestä vastaa työvoimaviranomainen. Nykyisen lain nojalla kunnan vastuulla on ollut järjestää kotoutumiskoulutusta muille kuin työnhakijoina oleville kotoutuja-asiakkaille. Työvoiman ulkopuolella olevat kotoutuja-asiakkaat, kuten kotona lapsia hoitavat vanhemmat, ovat usein henkilöitä, joiden ei välttämättä ole ollut tarkoituksenmukaista osallistua intensiiviseen kotoutumiskoulutukseen vaan sen sijaan kotoutumislakia koskevan ehdotuksen uudessa 13 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuihin muihin toteutustavoiltaan joustavampiin palveluihin, jotka edistävät suomen ja ruotsin kielen osaamista, luku- ja kirjoitustaitoa, yhteiskunta- ja työelämävalmiuksia sekä työllistymistä ja yrittäjyyttä. Kunta voisi kuitenkin ohjata myös niitä henkilöitä, joiden kotoutumispalveluiden järjestämisestä se on vastuussa (kuten työvoiman ulkopuolella olevia kotoutuja-asiakkaita), työvoimaviranomaisen järjestämään kotoutumis- tai lukutaitokoulutukseen, mikäli se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi henkilön tilanteen huomioiden.
Lähtökohtaisesti kotoutuja-asiakas ohjataan maahanmuuton alkuvaiheessa kotoutumiskoulutukseen, mutta mikäli lukutaitokoulutuksen tavoitteet ja sisältö soveltuvat kotoutuja-asiakkaalle paremmin, voitaisiin hänet ohjata lukutaitokoulutukseen. Nykytilaa vastaavasti osan kotoutuja-asiakkaista voi olla tarkoituksenmukaista osallistua kotoutumis- tai lukutaitokoulutuksen sijaan muihin koulutuksiin, joita mahdollisesti voidaan myös tukea kotoutumislain mukaisina omaehtoisina opintoina. Osa kotoutuja-asiakkaista voidaan ohjata heti maahanmuuton alkuvaiheessa esimerkiksi aikuisten perusopetukseen, tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen tai maahanmuuttajien korkeakouluopintoihin valmentavaan koulutukseen. Työvoimakoulutuksesta ja sen järjestämisestä säädetään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa.
Pykälän 1 momentissamainitun mukaisesti suomen- ja ruotsinkielistä kotoutumiskoulutusta tulisi olla tarjolla kotoutuja-asiakkaiden tarvetta vastaavasti. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti edistetään kotoutumispalveluihin kuuluvan kielikoulutuksen saatavuutta joustavasti myös työpaikoilla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kunnille esitetään myönnettävän lisärahoitusta 2 miljoonaa euroa osana kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää, millä vahvistettaisiin kotoutumiskoulutuksen joustavia toteutustapoja. Työvoimaviranomaisen tulisi huomioida tämä tavoite esimerkiksi järjestämällä kotoutumiskoulutusta joustavilla toteutustavoilla siten, että kotoutumiskoulutukseen voisi osallistua, vaikka henkilö työllistyisi osa- tai kokoaikatyöhön kotoutumiskoulutuksen aikana. Joustavilla toteutusmalleilla pyrittäisiin vähentämään kotoutumiskoulutuksen epätarkoituksenmukaisia keskeytyksiä ja turvaamaan myös työssä olevien maahanmuuttajien kielitaidon ja yhteiskunta- ja työelämätietouden kehittymistä.
Pykälän 2 momentin mukaan työvoimaviranomaisen tai kotoutumislaissa tarkoitetun palveluntuottajan olisi toteutettava kotoutumiskoulutus tai lukutaitokoulutus työvoimakoulutuksena, josta säädetään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa. Nykyisin kotoutumiskoulutus on toteutettu pääsääntöisesti työvoimakoulutuksena, mutta sitä on voitu toteuttaa myös omaehtoisena opiskeluna. Kotoutumislain 26 §:ään ehdotetun esityksen, jonka mukaan kotoutumiskoulutus määriteltäisiin kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaiseksi koulutukseksi ja 27 §:ssä esitetyn järjestämisvastuun vuoksi kotoutumiskoulutusta ei enää toteutettaisi omaehtoisena opiskeluna, vaan se olisi aina muodoltaan työvoimakoulutusta. Lisäksi uutena tehtävänä työvoimaviranomainen järjestäisi lukutaitokoulutusta, ja myös se olisi muodoltaan työvoimakoulutusta. Kotoutumiskoulutusta ja lukutaitokoulutusta voisi toteuttaa työvoimaviranomainen tai palveluntuottaja. Lukutaitokoulutuksen toteuttamisessa palveluntuottajat voisivat olla vastaavia tahoja kuin kotoutumiskoulutusta tai muuta työvoimakoulutusta tuottavat tahot. Kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen toteuttamisessa voidaan hyödyntää työvoimaviranomaisten ylialueellista ja valtakunnallista yhteistyötä. Eduskunta (HaVM 10/2022 vp) on lausunut, että koulutuksia hankkivien tahojen tulee painottaa laatua ja vaikuttavuutta hankinnan kriteereinä. Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa sitä, miten työvoimakoulutusta järjestetään. Työvoimakoulutuksesta ja sen järjestämisestä säädettäisiin nykyistä vastaavasti työvoimapalveluista järjestämisestä annetussa laissa.
Nykyisen voimassa olevan 3 momentin sisällöstä ei enää säädettäisi 27 §:ssä. Kunnan yhteensovittamistehtävä liittyy erityisesti kunnan ja työvoimaviranomaisen kotoutumisohjelmaan, ja sitä koskevan 13 §:n ehdotuksen perusteluissa on kuvattu tarkemmin kyseistä yhteensovittamistehtävää.
28 §. Omaehtoisen opiskelun tukeminen. Esitetään, että pykälän 1 momentin 1 kohdassa mainittu viranomainen olisi työvoimaviranomainen kunnan sijaan. Omaehtoisia opintoja koskeva sääntely koskee vain työnhakijana olevia kotoutuja-asiakkaita, jolloin toimivaltainen viranomainen on työvoimaviranomainen, joka esimerkiksi toteaa kotoutuja-asiakkaan koulutustarpeen ja arvioi omaehtoisen opiskelun tukemisen ehtojen täyttymistä. Muutos olisi teknisluonteinen.
30 §. Omaehtoisia opintoja koskevat edellytykset. Esitetään, että pykälän 1 momentin 3 kohtaan lisättäisiin maininta ammattikorkeakoulututkinnosta. Ammattikorkeakoulututkinto ei sisälly kohdassa mainittuun alempaan korkeakoulututkintoon, joten selvyyden vuoksi ammattikorkeakoulututkinto mainittaisiin kohdassa erikseen. Ammattikorkeakoulussa suoritettava ylempi ammattikorkeakoulututkinto sisältyy kohdassa mainittuun ylempään korkeakoulututkintoon, mutta selvyyden vuoksi myös tämä viittaus muutettaisiin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Muutos olisi teknisluonteinen, eikä sillä olisi tarkoitus muuttaa kohdan vakiintunutta soveltamista ammattikorkeakoulututkintoihin liittyen. Lisäksi esitetään, että pykälän 1 momentista kumottaisiin maininnat siitä, että omaehtoisena opiskeluna voidaan tukea vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutusta tai luku- ja kirjoitustaidon koulutusta. Kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen mukaan kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen järjestämisestä vastaisi työvoimaviranomainen ja koulutuksia järjestettäisiin työvoimakoulutuksena lukuun ottamatta viittomakielistä kotoutumiskoulutusta, jota järjestettäisiin vapaan sivistystyön koulutuksena. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen ohjaus- ja valtionosuusjärjestelmä purettaisiin rahoituksen ja tehtävän lakkaamisen myötä lukuun ottamatta viittomakielistä kotoutumiskoulutusta ja lukutaitokoulutusta, jota edelleen rahoitettaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta. Siten ei olisi enää tarvetta tukea omaehtoisina opintoina 30 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti kotoutumiskoulutusta tai luku- ja kirjoitustaidon koulutusta. Mainitussa kohdassa huomioitaisiin kuitenkin se, että jatkossakin viittomakielistä kotoutumiskoulutusta ja lukutaitokoulutusta, joita järjestetään vapaan sivistystyön koulutuksena, kuten tämän esityksessä vapaasta sivistystyöstä annetun lain 14 §:n 2 momentissa on ehdotettu, voitaisiin tukea kotoutumislain mukaisina omaehtoisina opintoina tukemisen edellytysten täyttyessä. Vapaan sivistystyön järjestämiä muita kotoutumista edistäviä koulutuksia voitaisiin nykytilaa vastaavasti tukea 30 §:n 2 momentin nojalla, mikäli ne täyttävät omaehtoisen opiskelun tukemisen edellytykset.
Esitetään, että pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti. Momentin mukaan, jos kotoutuja-asiakas on täyttänyt 40 vuotta, omaehtoisen opiskelun tukeminen 1 momentin 1 kohdan mukaisesti edellyttää lisäksi, ettei hän ole voinut aloittaa opintojaan vamman, sairauden, sairausvakuutuslain 9 luvussa säädettyjen raskaus- tai vanhempainrahapäivien käyttämisen vuoksi täyttäessään 40 vuotta, ellei perustellusta syystä johdu muuta. Perustellusta syystä voidaan tukea 40 vuotta täyttäneen kotoutuja-asiakkaan kohdalla 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja opintoja eli aikuisten perusopetusta. Perusteltuna syynä voitaisiin pitää esimerkiksi peruskouluopintoihin kuuluvien perustaitojen vahvistamisen välttämättömyyttä henkilön jatkokoulutuksen ja työllistymisen kannalta sekä henkilön melko nuorta ikää. Työvoimaviranomainen arvioisi, ovatko kotoutuja-asiakkaan perustaitojen puutteet sellaisia, että niitä ei olisi mahdollista täydentää osallistumalla kotoutumis- tai lukutaitokoulutukseen.
Lisäksi 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua opiskelua voidaan tukea opintojen loppuun asti sen estämättä, että kotoutuja-asiakas täyttäisi 40 vuotta opintojen aikana tilanteessa, jossa kotoutuja-asiakas on aloittanut opinnot ennen kuin hän täytti 40 vuotta. Tukemisessa opintojen loppuun asti tulee huomioida se, mitä tukiajasta säädetään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 76 §:ssä.
Ehdotetun muutoksen tavoitteena olisi nopeuttaa 40-vuotiaiden ja tätä vanhempien kotoutuja-asiakkaiden polkua kohti työelämää. Lähtökohtaisesti henkilölle, joka kuuluu kotoutumislain soveltamisalan piiriin, laaditaan kotoutumissuunnitelma työllistymissuunnitelman sijaan ja tarjotaan kotoutumislain mukaisia maahanmuuton alkuvaiheen palveluita. Esimerkiksi omaehtoisten opintojen tukeminen perustuisi lähtökohtaisesti kotoutumislain mukaisiin säännöksiin eikä esimerkiksi pelkästään aikuisten perusopetuksen tukemisen mahdollistaminen työttömyysetuudella 40-vuotiaiden tai tätä vanhempien kotoutuja-asiakkaiden osalta olisi perustelu syy soveltaa työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 9 luvun säännöksiä kotoutumislain omaehtoisia opintoja koskevan 28–32 §:n sijaan. Muut kohdassa säädetyt tukemisen edellytykset säilyisivät nykyistä vastaavina.
32 a §. Käyttämättä jätetystä palvelusta perittävä maksu.Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 16 §:n muuttamisesta ja 20 §:n kumoamisesta johtuva teknisluonteinen muutos koskien pykäläviittausta.
34 §. Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen ja nuoren tuki. Esitetään, että pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos 1. lakiehdotuksessa ehdotetun 12 §:n kumoamisen vuoksi.
47 §. Kotoutumista edistävien palveluiden yhteensovittaminen.Esitetään, että pykälä kumottaisiin lainsäädännön selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Kunnan palveluiden yhteensovittamistehtävän arvioidaan sisältyvän kunnan 45 ja 46 §:n mukaisiin tehtäviin. Kunnan on kehitettävä kotoutumisen edistämistä monialaisena yhteistyönä (45 §) ja kunnan kotoutumista edistävien palveluiden on muodostettava tarvittaessa monialainen kokonaisuus (46 §). Lisäksi kunnan on huomioitava kotoutumisohjelman mukaisissa palveluissa niiden yhteensovittaminen muiden keskeisten kotoutumista edistävien palveluiden kanssa, kuten kotoutumislain 13 §:ää koskevissa säännöskohtaisissa perusteluissa on kuvattu. Muiden viranomaisten vastuulla olevien palveluiden yhteensovittaminen kunnan tarjoamien palveluiden kanssa toteutuisi jatkossa osana kunnan yleis- ja yhteensovittamisvastuuta paikallistasolla, josta säädetään kotoutumislain 45 §:ssä. Pykälän kumoamisella ei olisi vaikutusta muihin kotoutumista edistäviin palveluihin, joita ovat esimerkiksi hyvinvointialueen vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, muut kunnalliset peruspalvelut, kansallisen koulutusjärjestelmän palvelut, Kansaneläkelaitoksen palvelut sekä järjestöjen, yhdistysten tai yhteisöjen toiminta.
49 §.Kotoutumisen edistämisen huomioiminen hyvinvointialueen toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Esitetään, että pykälä kumotaan. Kuten hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 208/2022 vp) perusteluissa on kuvattu, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä hyvinvointialueella säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 7 §:ssä. Kyseisen lain 7 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Hyvinvointialueella on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä siltä osin kuin tämä tehtävä kytkeytyy hyvinvointialueen muihin lakisääteisiin tehtäviin. Kyseisen lain 7 §:n 2 momentin mukaan hyvinvointialueen on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet ja määriteltävä tavoitteita tukevat toimenpiteet. Sen on otettava päätöksenteossaan huomioon päätöstensä arvioidut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin. Hyvinvointialueen on nimettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutaho. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 7 §:n 3 momentin mukaan hyvinvointialueen on seurattava asukkaittensa elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Hyvinvointialueen on raportoitava asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä, niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä aluevaltuustolle vuosittain. Lisäksi hyvinvointialueen on valmisteltava aluevaltuustolle valtuustokausittain alueellinen hyvinvointikertomus ja -suunnitelma edellä mainituista asioista. Hyvinvointialue laatii hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman yhteistyössä alueensa kuntien kanssa. Hyvinvointialueen asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman laadinnassa säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 29 §:ssä. Kotoutumislain 49 § on sisältänyt pääosin informatiivista sääntelyä, ja hyvinvointialueiden olisi jatkossakin huomioitava maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden tarpeet hyvinvointialueen toiminnassa ja suunnittelussa, mutta kotoutumisen edistämisestä hyvinvointialueilla ei enää säädettäisi kotoutumislaissa.
50 §.Hyvinvointialueen kotoutumista edistävät tehtävät. Esitetään, että pykälä kumottaisiin. Kuten hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 208/2022 vp) perusteluissa on kuvattu, kyseessä on informatiivinen säädös. Pykälän kumoamisella pyrittäisiin selkeyttämään ja yksinkertaistamaan lainsäädäntöä kumoamalla tarpeetonta toistoa. Kumoaminen ei muuttaisi hyvinvointialueen tehtäviä kotoutumisen edistämisessä. Hyvinvointialueen kotoutumislain mukaisista tehtävistä säädetään kotoutumislaissa erikseen.
51 §. Kotoutumisen edistämisen valtakunnallinen suunnittelu, kehittäminen ja ohjaus. Pykälässä selkeytettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön tehtäviä kotoutumisen edistämisen valtakunnallisessa suunnittelussa, kehittämisessä ja ohjauksessa. Lisäksi pykälässä säädettäisiin 2 luvussa säädettyjen kotoutumista edistävien palveluiden rahoituksen seurannasta.
Pykälän 1 momentin 1 kohdasta kumottaisiin maininta yhteensovittamistehtävästä hyvien väestösuhteiden edistämisen kanssa. Mainitussa lain kohdassa säädetty yhteensovittamisvastuu muiden politiikka-alojen kanssa koskee eri ministeriöiden toimintaa kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palvelujen, kuten esimerkiksi koulutus-, työvoima-, asumis- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta. Hyvien väestösuhteiden edistäminen sisältyisi muiden politiikka-alojen yhteensovittamistehtävään, jonka vuoksi erillinen maininta pykälästä kumottaisiin. Kumoamisella purettaisiin päällekkäistä sääntelyä. Lisäksi 1 momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta, jonka mukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi kotoutumislain 2 luvussa säädettyjen kotoutumista edistävien palveluiden rahoituksen seurannasta. Kotoutumiskoulutuksen rahoitus siirtyisi esityksen mukaan yhteen kanavaan, kuntien peruspalveluiden valtionosuuteen. Työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä olisi seurata kotoutumisen alkuvaiheen palveluihin ja erityisesti kotoutumisohjelman mukaisiin palveluihin kunnissa käytettyä rahoitusta käyttäen hyväksi esimerkiksi kuntien palveluluokkakohtaista talousraportointia sekä muita tarpeellisia tietolähteitä. Seurantatehtävän tavoitteena olisi ylläpitää kattavaa valtakunnallista tilannekuvaa kotoutumista edistävän toiminnan julkisesta rahoituksesta.
Pykälän 2 momentista kumottaisiin työ- ja elinkeinoministeriön tehtävä ohjata elinvoimakeskuksia ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta hyvien väestösuhteiden edistämiseen liittyvissä tehtävissä. Valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 14 §:n mukaan yhdenvertaisuus ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen kuuluu oikeusministeriön toimialaan eikä siten ole perusteltua säätää mainittua ohjaustehtävää työ- ja elinkeinoministeriön tehtäväksi. Viittaus työ- ja elinkeinoministeriön tehtävään vastaavissa tehtävissä poistettaisiin tarpeettomana ja purettaisiin päällekkäistä sääntelyä sekä toteutettaisiin norminpurkua.
Pykälään esitetään lisättävän uusi 3 momentti valtakunnallisista kotoutumisen edistämisen valtakunnallisista tavoitteista. Valtakunnallisia kotoutumisen edistämisen tavoitteita ei enää määriteltäisi kotoutumislain 52 §:n mukaisessa valtion kotoutumisen edistämisohjelmassa, jota koskeva pykälä esitetään kumottavaksi tässä esityksessä. Uuden 3 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö esittelisi hallitusohjelman pohjalta muodostetut valtakunnalliset tavoitteet valtioneuvostolle hallituskausittain vahvistettaviksi. Kotoutumisen edistämisen tavoitteet muodostuisivat työllisyyden edistämisen osalta työllisyyden edistämisen valtakunnallisissa tavoitteissa, joiden vahvistamisesta säädetään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023) 21 §:ssä. Valtioneuvosto voisi vahvistaa työllisyyteen liittyvät kotoutumisen edistämisen tavoitteet osana työllisyyden edistämisen valtakunnallisia tavoitteita. Mikäli kotoutumisen edistämisen työllisyyteen liittyvät tavoitteet määriteltäisiin erillisinä valtakunnallisista työllisyyden edistämisen tavoitteista, tulisi ne yhteensovittaa työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettujen valtakunnallisten työllisyyden edistämisen tavoitteiden kanssa. Muissa kuin työllisyyteen liittyvissä kotoutumisen edistämisen valtakunnallisissa tavoitteissa voitaisiin määritellä esimerkiksi kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden toteutumiseen, tuloksellisuuteen ja yhteensovittamiseen liittyviä tavoitteita; koulutukseen, hyvinvointiin, sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä tavoitteita; digitalisaatioon ja seurantaan liittyviä tavoitteita; tai muita tarpeellisiksi katsottuja tavoitteita. Valtakunnallisissa kotoutumisen tavoitteissa voitaisiin ottaa huomioon myös esimerkiksi 40 §:ssä tarkoitettu kuntaan ohjaamisen valtakunnallinen suunnittelu, kehittäminen ja tavoitteet. Kuten jäljempänä on kuvattu, valtion kotoutumisen edistämisohjelmaa koskeva 52 § esitetään kumottavaksi.
Työ- ja elinkeinoministeriö arvioisi tavoitteiden toteutumista hallituskausittain tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla, käyttäen hyväksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen sekä muiden viranomaisten tuottamaa seurantadataa ja -raportointia. Kotoutumisen valtakunnallisten tavoitteiden arviointia voisi toteuttaa esimerkiksi erillisenä selvityksenä, raporttina tai sidosryhmätilaisuutena tai -kuulemisena. Vaihtoehtoisten toteutustapojen tarkoituksena olisi joustavoittaa kotoutumisen edistämisen tavoitteiden asettamisen tapoja ja keventää hallinnollista taakkaa.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan työ- ja elinkeinoministeriö asettaisi sille tässä laissa säädettyjen tehtävien toteuttamisen tueksi yhteistyöryhmän. Yhteistyöryhmä voisi esimerkiksi tehdä yhteistyötä kotoutumisen edistämisen huomioimiseksi eri politiikkalohkoilla, osallistua kotoutumisen edistämisen valtakunnallisten tavoitteiden määrittelyyn sekä kotoutumisen edistämisen arviointiin. Yhteistyöryhmään voitaisiin kutsua kotoutumisen edistämisen kannalta keskeisiä tahoja, kuten kuntia, keskeisiä ministeriöitä ja muita keskeisiä kotoutumisen edistämisen toimijoita. Yksi yhteistyöryhmän toiminnan keskeisimmistä tarkoituksista olisi toimia yhteistyön välineenä kuntasektorin kanssa, koska kunnilla on yleis- ja yhteensovittamisvastuu kotoutumisen edistämisestä. Yhteistyöryhmän työ yhteensovitettaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetun työllisyyden edistämisen neuvottelukunnan työn kanssa. Yhtenä yhteistyöryhmän vaihtoehtoisena toteutustapana voisi olla yhteistyöryhmän korvaaminen työllisyyden edistämisen neuvottelukunnan jaostolla. Yhteistyöryhmä voisi myös tarvittaessa kuulla asiantuntijoita, kuten esimerkiksi muita viranomaisia tai kolmannen sektorin toimijoita. Kuten jäljempänä on kuvattu, ministeriöiden välistä yhteistyöelintä koskeva 54 § esitetään kumottavaksi.
Pykälään ei esitettäisi muilta osin muutoksia. Kotoutumislain 51 §:n perusteluja ja sisältöä on kuvattu tarkemmin hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 208/2022 vp).
52 §. Valtion kotoutumisen edistämisohjelma. Esitetään, että pykälä kumottaisiin ja valtion kotoutumisen edistämisohjelmasta luovuttaisiin. Valtion kotoutumisen edistämisohjelmassa on asetettu keskeisten ministeriöiden määrittelemät kotoutumisen edistämisen valtakunnalliset tavoitteet ja toimenpiteet, jotka on huomioitava osana kunkin hallinnonalan toiminnan ja talouden suunnittelua. Valtion kotoutumisen edistämisohjelmassa on huomioitu kotoutumista edistävien palveluiden yhdenvertaisen ja riittävän saatavuuden edistäminen kunnissa ja hyvinvointialueilla, työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetut työllisyyden edistämisen valtakunnalliset tavoitteet sekä 40 §:ssä tarkoitetut kuntaan ohjaamisen valtakunnalliset tavoitteet. Tarkoituksena on ollut lisäksi varmistaa, että kotoutumista edistäviä palveluita olisi tarjolla väestö- ja maahanmuuttajamäärältään eri kokoisissa kunnissa.
Esityksenä on lisätä kotoutumislain 51 §:ään uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin kotoutumisen edistämisen valtakunnallisista tavoitteista ja uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin yhteistyöryhmästä. Eri hallinnonalojen kotoutumisen edistämiseen kytkeytyvien kirjausten ja toimien toteuttamista pystyttäisiin edistämään tarkoituksenmukaisesti lain 51 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla kotoutumisen edistämisen valtakunnallisilla tavoitteilla, 51 §:n 4 momentissa tarkoitetussa yhteistyöryhmässä sekä muulla ministeriöiden välisellä yhteistyöllä asiakohtaisesti, jonka vuoksi ei olisi enää tarpeen säätää erikseen valtion kotoutumisen edistämisohjelmasta. Kumoamisella kevennettäisiin lisäksi hallinnollista taakkaa.
53 §. Palveluiden saatavuuden ja kustannuskehityksen seuranta. Esitetään, että pykälä kumottaisiin. Kotoutumista edistävien 2 luvussa säädettyjen palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden seuraaminen ja arvioiminen sisältyy Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen vastuulla olevaan kunnan ja työvoimaviranomaisen kotoutumisohjelman palveluiden tuloksellisuuden ja toimivuuden seuraamiseen ja arvioimiseen 56 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti. Siten palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden seurannan tehtävä toteutuisi osana Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen toteuttamaa palveluiden tuloksellisuuden ja toimivuuden seurantaa, muun muassa palveluiden tarjonnan, käytön ja odotusaikojen alueellisessa ja valtakunnallisessa seurannassa eikä olisi uusi tehtävä. Kotoutumista edistävien 2 luvussa säädettyjen palveluiden rahoituksen seuranta jatkuisi työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä ja selkeyden vuoksi tehtävästä säädettäisiin 51 §:n 1 momentin uudessa 3 kohdassa. Maininta rahoituksen tason riittävyyden seurannan osalta kumottaisiin. Rahoituksen riittävyyden seurannan sijaan työ- ja elinkeinoministeriön rahoitukseen liittyvä tehtävä olisi pääasiassa rahoituksen kokonaisuuden seurantaa 51 §:n 1 momentin ehdotuksen mukaisesti. Rahoituksen riittävyyttä voitaisiin arvioida osana työ- ja elinkeinoministeriön 51 §:n 1 momentin mukaista tehtävää.
Lisäksi kunnan 2 luvussa säädettyjen palveluiden vaikuttavuuden toteutumisen arviointia koskeva työ- ja elinkeinoministeriön ja muiden keskeisten ministeriöiden seurantatehtävä kumottaisiin. Palveluiden vaikuttavuuden arviointi edellyttää tieteellisiä koeasetelmia, joiden toteuttamisesta ei ole tarpeen säätää laissa. Palveluiden vaikutuksia voidaan tutkia ja tietopohjaa siten edistää osana 51 §:n mukaista työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumisen kokonaisuuden arviointitehtävää.
54 §. Ministeriöiden välinen yhteistyöelin. Esitetään, että pykälä ministeriöiden välisestä yhteistyöelimestä kumottaisiin. Ministeriöiden välinen yhteistyöelin on toiminut kotoutumisen edistämisen yhteistyön ja tiedonkulun sekä toimenpiteiden edistämiseksi. Yhteistyöelin on toiminut työ- ja elinkeinoministeriön apuna valtion kotoutumisen edistämisohjelman valmistelussa keräten, arvioiden ja analysoiden tietoa maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen kehittämiseksi. Lisäksi yhteistyöelimessä on tuotu yhteiseen käsittelyyn hallinnonalojen kotoutumispoliittisia linjauksia ja yhteistyöelin on voinut tarvittaessa kuulla asiantuntijoita, kuten esimerkiksi viranomaisia tai kolmannen sektorin toimijoita.
Ministeriöiden välistä yhteistyötä toteutetaan osana tavanomaista valtioneuvoston toimintaa, jolloin tarkoituksenmukainen yhteistyö ja tiedonvaihto pystytään toteuttamaan myös kevyemmällä yhteistyörakenteella ilman erillistä lain tasoista sääntelyä. Ministeriöiden väliseen yhteistyöhön voitaisiin hyödyntää yhteistyöryhmää, jonka asettamisesta säädettäisiin 51 §:ssä sekä jatkossakin muuna ministeriöiden välisenä yhteistyönä.
55 §.Elinvoimakeskuksen tehtävät. Elinvoimakeskusten ja muiden viranomaisten työnjakoja esitetään selkiytettävän. Pykälän 1 momentin johdantokappaleesta kumottaisiin maininta hyvien väestösuhteiden edistämiseen liittyvistä tehtävistä. Muutoksella selkeytettäisiin pykälän rakennetta, sillä elinvoimakeskusten hyvien väestösuhteiden tehtävistä säädetään omana 8 kohtana. Lisäksi pykälän 1 momentin 8 kohdasta kumottaisiin maininta väestöryhmien välisen vuoropuhelun ja yhteistyön edistämisestä. Kumoamisella purettaisiin päällekkäistä sääntelyä, koska väestöryhmien välisen vuoropuhelun ja yhteistyön edistäminen sisältyisi hyvien väestösuhteiden edistämistehtävään. Elinvoimakeskusten tulisi huomioida hyvien väestösuhteiden edistämistehtävässä myös maahanmuuttajan oma vastuu ja velvoittavuus kotoutumisestaan.
Pykälän 1 momentin 1 kohdasta kumottaisiin elinvoimakeskuksen tehtävät kunnan muille kotoutuja-asiakkaille kuin työnhakijaksi rekisteröityneille järjestettävien 2 luvussa tarkoitettujen palveluiden saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden valvonnassa. Valvontatehtävä on ollut elinvoimakeskuksilla (ennen vuotta 2026 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla) kotoutumislain kokonaisuudistuksen myötä vuoden 2025 alusta lukien.
Tehtävään ei ole liittynyt erityisiä seuraamusmekanismeja, vaan se on perustunut tietopyyntöihin, keskusteluihin sekä tarvittaessa kanteluiden tekemiseen kuntien toimintaa valvoville viranomaisille, kuten aluehallintovirastoille. Kyseisen valvontatehtävän toteuttaminen on jäänyt epäselväksi tilanteessa, jossa elinvoimakeskuksilla ei ole valtuuksia puuttua havaitsemiinsa puutteisiin kunnan tai työllisyysalueen järjestämissä palveluissa muutoin kuin ilmoittamalla puutteista tai tekemään kantelun niille viranomaisille, jotka ovat toimivaltaisia valvontaviranomaisia. Elinvoimakeskuksen tehtävänä olisi jatkossakin kotoutumisen ja asettautumisen edistämisen alueellinen kehittäminen, yhteistyö, yhteensovittaminen ja seuranta, jolloin niillä olisi tehtävänään seurata edelleen palveluiden saatavuutta alueella myös työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden osalta. Elinvoimakeskus toimittaisi jatkossakin tietoa kotoutumisen ja asettautumisen tilanteesta alueellaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle siten kuin ne ohjeistavat. Elinvoimakeskus voi käydä kuntien kanssa jatkossakin keskusteluja kotoutumisen edistämisen toteutumisesta alueellaan ilman erillistä säännöstä valvonnasta. Pykälään tehtäisiin lisäksi säädöshuoltoa.
58 §.Alueellinen maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmä. Esitetään, että pykälä yhteistyöryhmästä kumottaisiin. Alueellinen maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmä olisi mahdollista organisoida tarpeen mukaan jatkossakin ilman erillistä säännöstä. Vuoden 2026 alussa aloittaneiden elinvoimakeskusten maantieteelliset alueet ovat suurempia kuin aiempien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten alueet. Koko elinvoimakeskuksen alueen käsittävä yhteistyöryhmä voisi olla joissakin tapauksissa epätarkoituksenmukainen. Alueellisen tason yhteistyöryhmiä voitaisiin jatkossakin organisoida alueilla tai maakunnissa osana elinvoimakeskusten 55 §:n mukaisia tehtäviä, joissa tällainen yhteistyöryhmä on tarkoituksenmukainen.
59 §. Valtion korvaus kunnalle, hyvinvointialueelle ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siitä poistetaan viittaukset kumottavaksi esitettyihin 63, 64 ja 68 §:ään. Muutos olisi teknisluonteinen. Momenttiin tehtäisiin lisäksi säädöshuoltoa.
60 §. Valtionosuus. Esitetään, että 60 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista valtionosuuden käyttötarkoitusta muutettaisiin. Nykyisin valtionosuutta myönnetään kunnille kotoutumislain 14 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen eli lasten kotihoidontukea saavien henkilöiden kotoutumisen edistämiseen. Toimintaympäristön aiheuttamien muutosten vuoksi (esimerkiksi toimeentulotuen uudistaminen sekä kotihoidontuen niin sanottu Norjan malli, HE 69/2026 vp) olisi tarkoituksenmukaista, että valtionosuutta myönnettäisiin kotihoidontukea saavien maahanmuuttajien lisäksi myös laajemmin alle kouluikäisten lasten vanhempien kotoutumisen edistämiseen. Erityisesti lasten kotihoidontuen muutosten myötä yhä useamman maahanmuuttajavanhemman, erityisesti kotona lapsia hoitavan äidin, odotetaan siirtyvän työvoiman ulkopuolelta työnhakijaksi, kun maahanmuuttaja ei olisi enää oikeutettu kotihoidon tukeen maahanmuuton alkuvaiheessa. Muutosten vuoksi olisi tarkoituksenmukaista laajentaa kyseisen valtionosuuden myöntämisen kriteerejä siten, että valtionosuutta voisi kohdentaa laajemmin muidenkin kuin kotihoidon tukea saavien maahanmuuttajavanhempien kotoutumisen edistämiseen. Kyseisellä valtionosuudella voitaisiin tukea erilaisia joustavia kotoutumispalvelujen toteutustapoja, joilla tuettaisiin ja parannettaisiin erityisesti maahanmuuttajaäitien asemaa pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti. Myönnettävän rahoituksen määrään ei esitettäisi muutoksia ja rahoitus myönnettäisiin samoin kriteerein kuin aiemmin, eli vieraskielisyyskriteerin perusteella. Valtionosuutta voitaisiin siis käyttää kunnassa sekä työnhakijana että työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajaäitien kotoutumisen, työelämävalmiuksien ja työllistymisen edistämiseen.
Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädetään kunnalle myönnettävästä valtionosuudesta kotoutumista edistävän monialaisen yhteistyön järjestämiseen. Mainittu kohta esitetään kumottavaksi norminpurkuna. Muutoksen tavoitteena on lisäksi tuoda säästöjä julkiseen talouteen pääministeri Petteri Orpon hallituksen budjettiriihen päätösten mukaisesti. Budjettiriihen kirjauksen mukaan säästötavoite toteutetaan vähentämällä kuntien kotoutumiseen liittyviä velvoitteita lainsäädännöllisten muutosten kautta.
Monialaisella yhteistyöllä tarkoitetaan eri toimialojen viranomaisten, järjestöjen, yhdistysten, yhteisöjen, säätiöiden, koulutuksen tuottajien, oppilaitosten, palveluntuottajien ja muiden tahojen yhteistyötä. Kotoutumista edistävällä monialaisella yhteistyöllä tarkoitetaan muun muassa osaamiskeskustyyppistä toimintaa. Esimerkiksi suurimmissa kaupungeissa on perustettu monialaisesti ja moniammatillisesti toimivia osaamiskeskuksia maahanmuuttajien työllistymisen edistämiseksi ja nopeuttamiseksi.
Muutoksen seurauksena kunnalle ei enää myönnettäisi valtionosuutta kotoutumista edistävän monialaisen yhteistyön järjestämistä varten. Kunnan tulisi kuitenkin edelleen huolehtia siitä, että kotoutumisen edistämistä pyritään kehittämään monialaisena yhteistyönä, ja kunnan on esimerkiksi yhä otettava huomioon monialainen yhteistyö kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja kehittämisessä sekä kotoutumisohjelmaan sisältyvien palvelujen toteuttamisessa ja seurannassa 45 ja 46 §:ssä säädetyn mukaisesti. Kunta vastaa kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa. Kunnalle maksettaisiin edelleen esimerkiksi kotoutumislain 61 §:ssä tarkoitettua laskennallista korvausta, jota kunta voisi jatkossa käyttää monialaisen yhteistyön toteuttamiseksi.
Lisäksi pykälän 1 momentin 4 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos 5 kohdan kumoamisen johdosta niin, että puolipiste lauseen lopussa korvattaisiin pisteellä. Pykälään tehtäisiin lisäksi säädöshuoltoa.
61 §. Laskennallinen korvaus kunnalle. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, ettei laskennallista korvausta kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä enää maksettaisi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti kotoutumista ja kielitaitoa edistävien koulutusten rahoitus kootaan yhteen kanavaan ja sen toteuttamiseksi myös osana laskennallista korvausta maksettava kotoutumiskoulutuksen rahoitus siirrettäisiin osaksi kuntien peruspalveluiden valtionosuutta. Kunnat saisivat jatkossakin rahoitusta kotoutumiskoulutuksen järjestämiseksi, mutta rahoitus maksettaisiin kunnille myös kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä osana työvoimapalveluiden rahoitusta, joka maksetaan kunnille valtionosuutena. Kotoutumiskoulutuksen rahoitus kohdennettaisiin kunnille vieraskielisyyskriteerin perusteella, kuten nykyisinkin.
Kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 27 §:n mukaan kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen järjestäminen olisi työvoimaviranomaisen vastuulla. Suurin osa kotoutuja-asiakkaista on jo nykyisin työnhakija-asiakkaita, joiden kotoutumislain 2 luvun palveluiden järjestämisestä vastaa työvoimaviranomainen, jonka vuoksi myös rahoitus kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen järjestämiseen olisi osa työvoimapalveluiden rahoitusta.
Ahvenanmaan maakunnassa työvoimapalvelut rahoitetaan maakunnan toimesta, jonka vuoksi muutos ei koskisi Ahvenanmaan maakunnan kuntia.
63 §. Korvaus toimeentulotuesta. Pykälä esitetään kumottavaksi. Pykälän kumoamisen myötä rahoitus, 2,2 miljoonaa euroa, siirrettäisiin momentilta 32.50.30 (Valtion korvaukset kotoutumisen edistämisestä) osaksi hyvinvointialueiden rahoitusta.
Pykälässä säädetään hyvinvointialueelle kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä maksetuista, toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:ssä tarkoitetusta täydentävästä toimeentulotuesta tai mainitun lain 8 §:ssä tarkoitetusta ehkäisevästä toimeentulotuesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta sekä Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä maksetuista, toimeentulotuesta annetun lain soveltamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annetun maakuntalain (Ålands författningssamling 1998:66) mukaisesta täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta enintään yhden vuoden ajalta. Kumoaminen liittyy norminpurkuun ja hallinnollisen työn vähentämiseen, mikä tukee hallintoon kohdistuvien tuottavuussäästöjen toimeenpanoa.
Vaikka täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta aiheutuneita kustannuksia ei enää erikseen korvattaisi, ei tällä olisi vaikutusta henkilön oikeuteen saada toimeentulotukea, sillä pykälän mukaisia korvauksia ei makseta yksittäisille henkilöille, vaan hyvinvointialueille ja Ahvenanmaan maakunnan kunnille. Yksilön oikeudesta toimeentulotukeen säädetään toimeentulotuesta annetussa laissa. Muutoksen vaikutuksia on kuvattu tarkemmin luvussa 4.
64 §. Korvaus vastaanottoon varautumisesta. Pykälässä säädetään kunnalle 43 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuntapaikalle ohjatun 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön vastaanottoon varautumisesta aiheutuneiden välttämättömien kustannusten korvaamisesta. Pykälä esitetään kumottavaksi norminpurkuna sekä budjettiriihessä linjattujen säästötavoitteiden toteuttamiseksi.
Vastaanottoon varautumisen kustannuksiksi on katsottu esimerkiksi asumiseen liittyvät kustannukset, kuten vuokra, sähkö, kotivakuutus tai välttämättömät kalustamiskulut, joita on voitu korvata kunnalle enintään neljän kuukauden ajalta ennen henkilön Suomeen tuloa tai kuntaan muuttoa. Perustellusta syystä, kuten esimerkiksi kiintiöpakolaisten saapumisen viivästymisen vuoksi, kustannuksia on voitu korvata enintään kahdeksan kuukauden ajalta. Kunnalle maksettavien korvausten edellytyksenä on lisäksi ollut elinvoimakeskuksen päätös korvausten maksamisesta. Varautumisen kustannuksia on voitu korvata vain sellaisista kustannuksista, jotka ovat syntyneet ennen henkilön Suomeen saapumista. Kumoamisen myötä vastaanottoon varautumisesta aiheutuneita kustannuksia ei enää korvattaisi kunnille. Kunta vastaisi kuitenkin edelleen kuntapaikalle ohjattavan asunnon järjestämisestä ja ensi päivien varustelusta kotoutumislain 44 §:n mukaisesti. Kunnan vastaanoton tehtäviä ja niihin mahdollisesti liittyvää kunnan ja hyvinvointialueen palveluiden yhteensovittamista on tarkemmin kuvattu HE 21/2024 vp perusteluissa.
65 §. Valtion korvaus erityiskustannuksista.Esitetään, että pykälän 3 ja 4 momenttia muutettaisiin. Pykälän 3 momentin mukaan Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle maksettaisiin valtion varoista laskennallista erityiskorvausta kustannuksista, jotka aiheutuvat ihmiskaupan uhrille tämän uhriasemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävistä toimenpiteistä ja palveluista. Edellä tarkoitettu erityiskorvaus kustannuksista, jotka aiheutuvat ihmiskaupan uhrille tämän uhriasemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävistä toimenpiteistä ja palveluista, maksettaisiin osana 61 ja 62 §:ssä säädettyä laskennallista korvausta. Ihmiskauppadirektiivi kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan ja siten myös valtakunnan hallinto- ja rahoitusvastuuseen, jonka vuoksi Ahvenanmaalle tulisi vahvistaa erillinen rahoitusmalli. Koska 68 §:n mukaisten kustannusten eli ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaamisesta luovuttaisiin erikseen ja hyvinvointialueille siirrettäisiin vastaavasti rahoitusta niiden yleiskatteiseen rahoitukseen, varmistettaisiin myös Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvien kuntien ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen osalta vastaava rahoitus. Koska Ahvenanmaan maakunnassa ei ole vastaavaa yleiskatteista rahoitusta kuin hyvinvointialueilla, myönnettäisiin Ahvenanmaalle rahoitusta osana 61 ja 62 §:ssä säädettyä laskennallista korvausta. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä korvauksen perusteista ja maksatuksesta, joihin sisältyisi jatkossa myös edellä mainitut korvaukset.
Lisäksi pykälän 4 momenttia muutettaisiin niin, että momentissa tarkoitettua elinvoimakeskuksen päätöstä ei edellytettäisi niiden 3 momentissa tarkoitettujen erityiskorvausten kustannusten osalta, jotka aiheutuvat ihmiskaupan uhrille tämän uhriasemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävistä toimenpiteistä ja palveluista Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle. Edellä mainitut korvaukset maksettaisiin Ahvenanmaan maakunnan toimijoille osana niille 61 ja 62 §:n mukaan maksettavaa laskennallista korvausta, jonka vuoksi elinvoimakeskuksen ei olisi tarpeen tehdä korvausten maksamisesta päätöstä.
Laskennallisesta korvauksesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella kotoutumisen edistämiseen liittyvien kunnan, hyvinvointialueen ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen kustannusten korvaamisesta valtion varoista. Mainittuun asetukseen tehtäisiin myös edellä esitettyjen muutosten vuoksi muutoksia koskien laskennallisen korvauksen määrää.
68 §. Ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Pykälä esitetään kumottavaksi kokonaisuudessaan norminpurkuna sekä hallintoon kohdistuvien tuottavuussäästöjen toimeenpanon tukena. Pykälän kumoamisen myötä rahoitus, 0,7 miljoonaa euroa, siirrettäisiin momentilta 32.50.30 (Valtion korvaukset kotoutumisen edistämisestä) osaksi hyvinvointialueiden rahoitusta.
Pykälässä säädetään kunnalle, hyvinvointialueelle ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle korvattavista kustannuksista, jotka aiheutuvat ihmiskaupan uhrille tämän uhriasemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävistä toimenpiteistä ja palveluista. Kyseisistä korvauksista luovutaan hallinnollisen työn vähentämiseksi, mikä purkaa normeja ja tukee hallintoon kohdistuvien tuottavuussäästöjen toimeenpanoa.
Hyvinvointialueiden ja kuntien velvoite järjestää niiden vastuulla olevia palveluita ei ole kytköksissä kotoutumislain mukaisten korvausten saamiseen. Hyvinvointialueilla, jotka Suomessa vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä, ei myöskään ole ihmiskaupan uhreille omia palveluita, vaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään asiakkaan henkilökohtaisen tarpeen perusteella ja perustuvat sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön. Vaikka kotoutumislain mukaisia korvauksia ihmiskaupan uhrien uhriasemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävistä toimenpiteistä ja palveluista aiheutuvista kustannuksista ei olisi jatkossa mahdollista hakea, kunta ja hyvinvointialue ovat edelleen velvollisia järjestämään ihmiskaupan uhreille heidän tarvitsemaansa tukea ja palveluita. Lähes kaikki ihmiskaupan uhrien kustannuksista on syntynyt hyvinvointialueille sosiaalihuollossa erityisesti lastensuojelun ja sosiaalityön kustannuksista sekä terveydenhuollossa psykiatrian ja terapian kustannuksista, jonka vuoksi rahoitus siirrettäisiin osaksi hyvinvointialueiden rahoitusta. Muutoksen vaikutuksia on kuvattu tarkemmin luvussa 4.
86 §. Kotoutumista edistävien palveluiden tarjoamiseen liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälän 3 ja 4 momenttiin tehtäisiin 16 §:n muuttamisesta ja 20 §:n kumoamisesta johtuva teknisluonteinen muutos koskien pykäläviittausta. Pykälään tehtäisiin lisäksi säädöshuoltoa.
90 §.Muiden korvausten hakemiseen ja käsittelyyn liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälää esitetään muutettavaksi niin, että pykälän 1–4 ja 6 momentista poistettaisiin viittaukset kumottavaksi esitettyihin 63, 64 ja 68 §:ään. Pykälän 5 momentti esitetään kumottavaksi kokonaan. Pykälän 7 momenttiin ei esitetä muutoksia. Muutokset olisivat teknisluonteisia. Pykälään tehtäisiin lisäksi säädöshuoltoa.
91 §.Ohjaus- ja valvontatehtäviin liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin ja siitä kumottaisiin elinvoimakeskusten oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 55 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot kunnalta, hyvinvointialueelta, Lupa- ja valvontavirastolta, 35 §:ssä tarkoitetulta edustajalta ja tässä laissa tarkoitetulta palveluntuottajalta. Lisäksi esitetään, että elinvoimakeskuksella olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tiedot toiselta elinvoimakeskukselta.
Kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa ehdotetaan muutoksia 55 §:ssä säädettyihin elinvoimakeskusten tehtäviin ja mainitun pykälän 1 momentin 1 kohdasta kumottaisiin elinvoimakeskuksen tehtävät kunnan muille kotoutuja-asiakkaille kuin työnhakijaksi rekisteröityneille järjestettävien 2 luvussa tarkoitettujen palveluiden saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden valvonnassa. Valvontatehtävä on ollut elinvoimakeskuksilla (ennen vuotta 2026 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla) kotoutumislain kokonaisuudistuksen myötä vuoden 2025 alusta lukien. Kotoutumislain kokonaisuudistuksen (HE 208/2022 vp) säännöskohtaisissa perusteluissa on kuvattu, että kuntien osalta valvontatehtävä kohdistuisi erityisesti työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden palveluiden valvontaan.
Pykälän 1 momentin mukaan elinvoimakeskuksella olisi lisäksi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tiedot toiselta elinvoimakeskukselta 55 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Tiedonsaantioikeuden tarve on seurausta valtion aluehallintouudistuksesta (HE 13/2025 vp), jonka myötä kotoutumislain mukaisia elinvoimakeskusten tehtäviä keskitettiin osittain elinvoimakeskuksiin. Esimerkiksi kotoutumislain mukaisia alaikäisenä ilman huoltajaa tulleita lapsia ja nuoria koskevia tehtäviä hoidetaan kolmessa elinvoimakeskuksessa sekä eräitä korvausasioita yhdessä elinvoimakeskuksessa. Keskitettyihin tehtäviin kuuluu myös kotoutumislain 36 §:ssä tarkoitetun edustajatoiminnan ohjauksen, suunnittelun ja valvonnan ja 55 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun perheryhmäkotien ohjauksen ja valvonnan tehtävät. Näiden tehtävien toteuttamiseksi elinvoimakeskus voi tarvita tehtävän hoitamiseksi tietoa toiselta elinvoimakeskukselta. Tiedonsaantioikeus esitetään rajattavan 55 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiin tietoihin.
Elinvoimakeskuksen muusta tiedonsaantioikeudesta säädetään kotoutumislain 92 §:ssä.
95 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos johtuen 6 §:n kumoamisesta lisäämällä hallintolain säädösnumero momenttiin.
96 §.Virkavastuu. Esitetään, että pykälässä säädettäisiin lukutaitokoulutuksen toteuttamista koskevasta virkavastuusta. Ehdotuksen mukaan kotoutumislain 27 §:ssä tarkoitetun kotoutumiskoulutuksen toteuttamista koskevien tehtävien lisäksi myös 27 §:ssä tarkoitetun lukutaitokoulutuksen toteuttamista koskevia tehtäviä hoitavaan muun kuin viranomaisen palveluksessa olevaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan edellä mainituissa lainkohdissa tarkoitettuja tehtäviä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon ja hallintovaliokunnan mietinnön (HaVM 45/2022 vp) pohjalta kotoutumislakiin säädettiin uusi 96 § virkavastuusta. Nyt esitetyssä 1. lakiehdotuksessa lukutaitokoulutuksen järjestäminen työvoimakoulutuksena säädettäisiin työvoimaviranomaisen järjestämisvastuulle. Lukutaitokoulutusta voisi ehdotuksen mukaan toteuttaa myös kotoutumislaissa tarkoitettu palveluntuottaja vastaavasti kuin jo nykyisin kotoutumiskoulutusta. Koska lukutaitokoulutuksen toteuttaminen on arvioitu rinnastuvan kotoutumiskoulutuksen toteuttamiseen, säädettäisiin myös lukutaitokoulutuksen osalta virkavastuusta vastaavasti kuin kotoutumiskoulutuksen osalta.
Voimaantulo. Säännöksessä säädettäisiin muutosten voimaantulosta ja siirtymäajasta.