Yleistä
(1) Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia (1397/2016, hankintalaki), vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia (1398/2016, erityisalojen hankintalaki), rikosrekisterilakia (770/1993) sekä vesihuoltolakia (119/2001). Ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2026. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin useita siirtymäaikoja tiettyjen säännösten voimaantulolle.
(2) Hankintalakia ja erityisalojen hankintalakia koskevien muutosten tavoitteena on toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman julkisiin hankintoihin liittyviä tavoitteita. Osa muutoksista kohdistuu niin kansallisiin kuin EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Esityksen tavoitteena on lisätä tehokkuutta ja kustannussäästöjä julkisissa hankinnoissa sekä edistää laadukkaiden julkisten palvelujen turvaamista.
(3) Hankintojen suunnittelua koskevien muutosten tavoitteena on edistää hankintojen toteuttamista tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina siten, että hankintayksiköiden tarpeet tulevat kustannustehokkaasti katettua. Sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskevalla muutoksella pyritään parantamaan julkisen sektorin tehokkuutta ja vahvistamaan alueellista elinvoimaa avaamalla hankintoja laajemmin kilpailulle. Samalla edistetään pienten ja keskisuurten yritysten osallistumisedellytyksiä ja parannetaan niiden mahdollisuuksia pärjätä julkisissa tarjouskilpailuissa. Huoltovarmuutta, hankintojen vastuullisuutta ja ympäristönäkökulmia koskevilla muutoksilla vahvistetaan puolestaan turvallisuusnäkökohtien huomioimista osana hankintaprosessia sekä sopimuskauden aikana.
(4) Sosiaali- ja terveysvaliokunta tarkastelee ehdotusta toimialansa kannalta. Valiokunta pitää esityksen tavoitteita kannatettavina. Esityksen mukaan pitkällä aikavälillä kilpailun lisääntymisen myötä taloudellisten vaikutusten arvioidaan olevan yleisesti ottaen positiivisia. Valiokunta kiinnittää kuitenkin jäljempänä huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon osalta huomionarvoisiin seikkoihin.
Sidosyksikön vähimmäisomistusosuusvaatimus
Hallituksen esityksessä ehdotettu sääntely
(5) Esityksessä ehdotetaan, että hankintayksikön (esimerkiksi hyvinvointialueen) on omistettava vähintään kymmenen prosenttia sidosyksiköstä, voidakseen hyödyntää sidosyksikköä palvelutarpeidensa täyttämiseksi (hankintalaki 15 §:n 2 momentti). Muutos koskee osakeyhtiömuotoisia sidosyksiköitä. Omistusta koskevasta vähimmäisvaatimuksesta voidaan poiketa sellaisten sidosyksiköiden osalta, jotka on perustettu yleisen edun vuoksi tuottamaan yksinomaan rajattua ja lakisääteistä palvelua tai tämän tuottamiseen välittömästi liittyviä tietojärjestelmiä, ja joiden vuotuinen liikevaihto jää alle yhden miljoonan euron (hankintalaki 15 §:n 8 momentti). Vähimmäisomistusvaatimus ulottuu myös sidosyksikön mahdollisiin tytär- ja sisaryhtiöihin. Voimassa olevan hankintalain mukaiset vaatimukset sidosyksikön määräysvallasta, omistuksesta ja ulosmyynnistä muille kuin sidosyksikköön määräysvaltaa käyttäville tahoille säilyvät ennallaan. Sidosyksiköiden ulosmyyntirajaa kavennettiin enintään viiteen prosenttiin ja enintään 500 000 euron osuuteen sidosyksikön liiketoiminnasta nykyisen hankintalain tultua voimaan (hankintalaki 15 §:n 1 momentti).
(6) Esityksen perustelujen (s. 23—24) mukaan sidosyksiköillä on vakiintunut ja keskeinen rooli lakisääteisten palvelujen kuten perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kliinisten ydintoimintojen tuottamisessa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen alalla toimivilla sidosyksiköillä on tärkeä rooli hyvinvointialueiden välisessä yhteistyössä ja sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Monet hyvinvointialueet ovat keskittäneet esimerkiksi laboratorio- ja kuvantamispalvelunsa yhteisomisteisiin sidosyksikköihin. Erityisen merkittävä rooli niillä on ollut yliopistosairaaloiden yhteyteen keskitettyjen, erityisosaamista ja valmiutta edellyttävien palvelujen tuottamisessa, kuten vakavien ja harvinaisten sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Sosiaali - ja terveystoimien toimialalla sidosyksiköt tuottavat lisäksi yleisiä tukipalveluja kuten ruokahuolto-, ICT- sekä taloushallintopalveluja (s. 60).
(7) Ehdotettuun uudistukseen joutuvat reagoimaan sidosyksiköt, joilla on yli kymmenen omistajaa sekä sidosyksiköt, joilla on alle kymmenen omistajaa, mutta joiden omistajista yksi tai useampi omistaa yhtiöstä alle kymmenen prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriön Kilpailu- ja kuluttajavirastolta saamien tietojen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelualalla on kolme yli kymmenen omistajan sidosyksikköyhtiötä. Näistä kaksi tuottaa työterveyspalveluja, ja kolmas on Maakuntien Tilakeskus Oy. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalvelualalla on ministeriöltä saadun tiedon mukaan noin 14 alle kymmenen omistajan sidosyksikköä.
(8) Sosiaali- ja terveyspalvelualan sidosyksikköyhtiöiden lisäksi hyvinvointialueet omistavat erisuuruisia kokonaisuuksia muidenkin toimialojen eri yhtiöistä (mm. ICT, yleis- ja taloushallinto, ruokahuolto, pesulapalvelut). Lisäksi monella yhtiöistä on useampia omistajia. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 24) mukaan yli kymmenen hyvinvointialueen omistamia yhtiöitä ovat esimerkiksi Hyvil Oy, 2M-IT Oy, Tiera Oy, Istekki Oy, SOTEVirtuaalikirjasto Oy, UNA Oy sekä Monetra Oulu Oy.
(9) DigiFinland Oy ja Maakuntien tilakeskus Oy ovat erityisiä valtakunnallisesti sosiaali- ja terveyssektorilla toimivia sidosyksiköitä, joita omistavat 17 hyvinvointialuetta. DigiFinland Oy kehittää ja tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja muiden toimialojen tuottavuutta ja vaikuttavuutta parantavia kansallisia digitaalisia palveluja sekä tukee tiedon yhteen toimivuutta ja tiedolla johtamista. Maakuntien Tilakeskus Oy:llä on valtakunnallinen hyvinvointialueiden toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskus. Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen mukaan hankintalain valmistelun yhteydessä linjattiin, että toimiala- ja yhtiökohtaiset poikkeukset sidosyksikköä koskevasta vähimmäisomistusvaatimuksesta säädetään erityislaeissa. Esimerkiksi DigiFinland Oy:n ja Maakuntien Tilakeskus Oy:n osalta mahdollisesta hankintalain sidosyksiköitä koskevasta omistusosuusvaatimuksesta poikkeamisesta säätäminen kuuluu valtiovarainministeriön hallinnonalaan. Nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä ei ehdoteta poikkeuksia kyseisten sidosyksiköiden osalta.
(10) Sidosyksikön vähimmäisomistusosuutta koskevaa säännöstä sovelletaan esityksen mukaan 1. päivästä heinäkuuta 2027. Ehdotettu kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimus vaikuttaa myös olemassa oleviin hankintayksiköiden ja sidosyksiköiden välisiin sopimuksiin, jotka on lähtökohtaisesti irtisanottava päättymään esitetyn määräajan 30.6.2027 loppuun mennessä, jos vähimmäisomistusosuus ei täyty. Vaatimus tulee kuitenkin voimaan jäljempänä todetulla tavalla vaiheittain.
(11) Hankintayksikkö voi tehdä lain voimaantulon jälkeen 30.9.2026 saakka sidosyksikkönsä kanssa uusia enintään vuoden voimassa olevia määräaikaisia sopimuksia, jotta palvelujen jatkuvuus voidaan turvata siirtymävaiheessa. Lisäksi terveyspalvelujen toimialalla muutoksen voimaantuloaika on osin pidempi. Esityksen mukaan sellaisiin sidosyksiköihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa lakisääteisiä välittömästi henkeä ja terveyttä ylläpitäviä terveydenhuollon palveluja tai terveydenhuoltolaissa (1326/2010) mainittuja terveydenhuollon keskitetyn erikoisosaamisen palveluja tai tällaisten palvelujen tuottamiseen välittömästi liittyviä ICT-järjestelmiä, kuten erilaisia asiakas- ja potilastietojärjestelmiä sekä toiminnanohjausjärjestelmiä tai sähköisen asioinnin palveluja, sidosyksiköiden omistusosuutta koskevaa vaatimusta sovelletaan 1.10.2029 lukien.
(12) Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi yleisestä sopimuksen päättämistä koskevasta pidemmästä siirtymäajasta. Esityksen mukaan hankintayksiköllä on mahdollisuus hyödyntää olemassa olevia sidosyksikkönsä kanssa tehtyjä sopimuksia 30.6.2030 saakka, jos sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä aiheutuisi hankintayksiköille kohtuuttomia seurauksia tai sopimuksen irtisanomiseen liittyisi merkittäviä taloudellisia tai muita riskejä. Ehdotettu poikkeus on toimialasta riippumaton, joten pidempää siirtymäaikaa voidaan siten hyödyntää myös sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla.
Arviointia
(13) Valiokunta pitää hyvänä esityksen tavoitetta lisätä tehokkuutta julkisissa hankinnoissa sekä parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten edellytyksiä ja mahdollisuuksia osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitystä kannattavat tahot arvioivat, että esityksen myötä julkisissa hankinnoissa on mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä. Tuotiin myös esiin, että nykyiseen tilanteeseen, jossa julkinen sektori toimii sidosyksiköidensä kautta käytännössä samoilla markkinoilla yksityisten palveluntuottajien kanssa, liittyy markkinoiden toimivuuteen ja kilpailumahdollisuuksien tasapuolisuuteen liittyviä haasteita. Esitetyn sidosyksiköiden vähimmäisomistusvaatimuksen katsottiinkin tukevan kilpailun lisäämistä ja parantavan markkinoiden toimivuutta.
(14) Toisaalta valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, etteivät ehdotetut keinot käytännössä johda sosiaali- ja terveydenhuollossa esityksen tavoitteiden toteutumiseen ja voivat jopa tuottaa päinvastaisia vaikutuksia. Tähän liittyen esitettiin huoli muun muassa skaalaetujen menetyksestä, kun sidosyksiköiden omistusta koskeva kymmenen prosentin vähimmäisvaatimus johtaa sellaisten pienten hyvinvointialueiden ja kuntien putoamiseen sidosyksikköyhteistyön ulkopuolelle, joilla ei ole taloudellisia tai toiminnallisia mahdollisuuksia kasvattaa omistusosuuksiaan kymmeneen prosenttiin. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan sidosyksiköt ovat olleet hyvinvointialueille ennen kaikkea yhteistyön muoto, jonka avulla yhteisiä resursseja on saatu skaalaetujen myötä tehokkaampaan käyttöön. Sidosyksiköt ovat samalla myös ainoa tapa tehdä yhteistyötä kunnan ja hyvinvointialueen välillä. Pienten hankintayksiköiden osalta valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin lisäksi esille muutoksesta aiheutuva resurssi- ja osaamispula kilpailuttamisessa.
(15) Kuulemisissa nostettiin esille huoli myös siitä, että sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskeva vaatimus voi vaarantaa potilasturvallisuuden, sillä nykyisin laboratoriopalveluissa, verikeskustoiminnassa ja vaativassa erikoissairaanhoidossa ei ole markkinatarjontaa ympärivuorokautisesti eikä riittävällä vasteajalla. Tuotiin myös esille, että terveydenhuolto on kriittisesti riippuvainen yhtenäisistä ICT-järjestelmistä ja esitettiin huoli kyberturvallisuuden heikentymisestä infrastruktuurin pirstaloituessa, kun ICT-palveluja tuottavien sidosyksiköiden käyttö ei enää ole mahdollista sidosyksiköiden vähimmäisomistusosuutta koskevan velvoitteen vuoksi. Valtiovarainministeriön arvion mukaan hyvinvointialueet joutuvat ehdotetun vähimmäisomistusosuusvaatimuksen myötä järjestämään merkittävän määrän ICT-palvelujaan uudelleen, mikä aiheuttanee häiriötä lakisääteisten palvelujen järjestämiselle.
(16) Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että vähimmäisomistusvaatimuksesta aiheutuu merkittävät, kokonaisuudessaan jopa 1—2 miljardin euron muutoskustannukset, sillä muutoksen toteuttaminen merkitsee käytännössä joko lisäkustannuksia aiheuttavia yritysjärjestelyjä, toiminnan siirtämistä hyvinvointialueiden tai kuntien omaksi toiminnaksi tai palvelun hankkimista markkinoilta, jos sitä on saatavissa. Kuten edellä on tuotu esiin, kaikkia palveluja ei ole kuitenkaan tosiasiallisesti saatavilla vapailta markkinoilta. Lisäksi skaalaetujen menetyksen ja markkinoiden ylikuumenemisen myötä palvelujen hintojen arvioitiin nousevan. Muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon mukaan lakiesitys sisältää merkittäviä taloudellisia riskejä. Lisäksi tuotiin esille, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta markkinoille mahdollisesti siirtyvän liikevaihdon määrä on vähäinen, jos suurimmat omistajat jatkavat in-house yhtiöiden käyttöä entiseen malliin.
(17) Edellä todettujen eri huolenaiheiden johdosta useat valiokunnan kuulemat tahot esittivät, että sidosyksiköiden omistusta koskevan vähimmäisosuuden tulisi olla matalampi tai vaatimuksesta tulisi luopua kokonaan lakisääteiseen järjestämisvastuuseen kuuluvien sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta. Ehdotettiin myös, että vähimmäisomistusvaatimuksen soveltamiseen tulisi säätää poikkeuksia niitä tapauksia varten, joissa esitettyä suuremmasta omistajien määrästä on selviä kustannushyötyjä tai merkitystä esimerkiksi huoltovarmuuden kannalta. Poikkeusta sääntelyyn esitettiin esimerkiksi hyvinvointialueiden yhteistoimintana järjestämien laboratoriopalvelujen osalta, joissa yhteistyön tavoitteena on tuottaa lakisääteiset terveydenhuollon palvelut mahdollisimman kustannustehokkaasti sekä varmistaa huoltovarmuuden ja potilasturvallisuuden toteutuminen. Valtiovarainministeriön lausunnossa esitettiin harkittavaksi, tulisiko vähimmäisomistusvaatimuksesta poikkeamista koskevan hankintalain 15 §:n 8 momentin mukaista liikevaihtorajaa (miljoona euroa vuodessa) korottaa tai arvioida vielä joiltakin osin muutoin uudelleen. Lisäksi valtiovarainministeriö esitti harkittavaksi, että DigiFinland Oy ja Maakuntien tilakeskus Oy rajattaisiin vähimmäisomistusosuutta koskevan säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnossa kiinnitettiin puolestaan huomiota muun muassa siihen, ettei yhteisin verovaroin rakennettuja sosiaali- ja terveyssektorin järjestelmäkokonaisuuksia tule tarpeettomasti purkaa.
(18) Voimassa olevassa hankintalaissa säädetty sidosyksiköiden ulosmyyntiraja vastaa hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan sidosyksiköiden ulosmyyntirajat yhtenäistetään enintään 5 prosenttiin ja enintään 500 000 euroon inhouse-yhtiöiden liikevaihdosta. Asiantuntijakuulemisissa tuotiin kuitenkin esille, että ehdotetun vähimmäisomistusvaatimuksen lisäksi nykyinen sidosyksiköiden ulosmyyntiraja vaikeuttaa entisestään sidosyksikköyhteistyön ulkopuolelle jäävien hankintayksiköiden asemaa, sillä ulosmyyntiraja rajaa edellä todetulla tavalla sidosyksikköjen mahdollisuuksia myydä palvelujaan muille kuin omistajilleen ja osallistua näin ollen kilpailutuksiin. Tämän vuoksi useat kuultavat esittivät sidosyksiköiden ulosmyyntiä koskevan osuuden nostamista EU:n hankintadirektiivin sallimaan 20 prosenttiin. Toisaalta kuulemisissa tuotiin esille myös vastakkainen näkemys, jonka mukaan sote-palveluissa on pidettävä kiinni enintään viiden prosentin ja enintään 500 000 euron ulosmyyntirajasta kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi ja markkinoiden häirinnän estämiseksi.
(19) Valiokunta pitää tärkeänä turvata esitetyn muutoksen hallittu toimeenpano ehdotettujen siirtymäaikojen avulla sekä riittävällä kansallisella toimeenpanon ohjauksella ja tuella. Valiokunta pitää hyvänä, että pienten hyvinvointialueiden ja kuntien asema on huomioitu esityksessä säätämällä edellä todetulla tavalla vaiheittaisesta sidosyksiköiden omistusta koskevan vaatimuksen voimaantulosta. Siirtymäajan aikana hyvinvointialueilla ja kunnilla on aikaa sopeuttaa toimintaansa, valmistella kilpailutuksia tai mahdollisuuksiensa mukaan tarvittaessa kasvattaa omistusosuuksiaan sidosyksiköissä.
(20) Valiokunnan näkemyksen mukaan myös sosiaali- ja terveyssektoriin liittyviin ICT-järjestelmiin liittyvä pidempi siirtymäaika on perusteltu ja tarpeellinen. Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnossa on tuotu kuitenkin esiin, ettei ole täysin selvää, mitä kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon ICT-järjestelmiä (esimerkiksi DigiFinland Oy:n tuottamia digi-palveluja) ehdotettujen pidempien siirtymäaikojen kohdalla tarkoitetaan ja pidettiin perusteltuna, että siirtymäaika mahdollistaisi tarpeen mukaan myös mahdollisen uuden lainsäädännön valmistelun valtiovarainministeriön toimesta DigiFinland Oy:n yhtiön toiminnan jatkumiseksi ja palvelujen säilyttämiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että talousvaliokunta arvioi ehdotetun siirtymäaikasääntelyn mahdollisia tarkentamistarpeita.
(21) Valiokunta pitää tärkeänä hankintojen huolellista valmistelua sekä sitä, että erityisesti pienemmät hyvinvointialueet ja kunnat saavat tukea kilpailuttamiseen ja hankintoihin liittyen. Erityisesti ICT-palvelujen hankintaan liittyy saadun selvityksen mukaan merkittäviä haasteita. Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen mukaan hyvinvointialueet ja kunnat voivat ostaa kilpailuttamiseen ja hankintojen tekemiseen tarvittavia asiantuntijatukipalveluja tarpeensa mukaan. Lisäksi muutoksen negatiivisia vaikutuksia voidaan ministeriön selvityksen mukaan pienentää tekemällä sopimusperusteisesti yhteishankintoja (hankintarengas), yhteishankintayksiköiden kilpailuttamien sopimusten ja dynaamisten hankintajärjestelmien käyttämisellä sekä hankintaohjeistusta ja malleja kehittämällä esimerkiksi Hankinta-Suomi-toimenpideohjelman puitteissa. Valiokunta pitää edellä todettuja keinoja kannatettavina ja korostaa myös kansallisen ohjauksen merkitystä.
(22) Osakeyhtiömuodossa tapahtuvan sidosyksikköyhteistyön lisäksi valiokunta korostaa myös muita hyvinvointialueiden erilaisia yhteistyömahdollisuuksia. Hyvinvointialueet voivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi perustamalla hyvinvointiyhtymän tuottamaan hyvinvointialueiden toimialaan kuuluvien tehtävien tukipalveluja (esimerkiksi laboratoriopalveluja). Esityksen perustelujen (s. 96 ja 119) mukaan sidosyksiköiden omistusta koskevaa vähimmäisvaatimusta ei sovelleta esimerkiksi säätiöihin, yhdistyksiin tai kuntalain mukaisiin kuntayhtymiin. Valiokunta toteaa asiantuntijakuulemisten perusteella, että kyseinen poikkeus koskee oletettavasti myös hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) mukaisia hyvinvointiyhtymiä, vaikkei niitä ole mainittukaan perusteluissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että talousvaliokunta tarkentaa asiaa vielä tältä osin mietinnössään.
(23) Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen mukaan hankintayksiköille aiheutuvien kustannusten voidaan arvioida tasaantuvan pitkällä aikavälillä ja hyötyjä arvioidaan saatavan keskipitkällä aikavälillä markkinatarjonnan kehittyessä sekä hankintayksiköiden hankintaosaamisen kehittyessä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan sidosyksikön vähimmäisomistusosuutta koskevan lakimuutoksen aikaansaama kilpailun lisääntyminen toisi julkiselle sektorille arviolta 37—74 miljoonan euron vuotuiset säästöt. Arvion mukaan uudistuksen takaisinmaksuaika eli aika, jona hankintayksiköt saavat katettua kilpailun lisääntymisestä koituvilla kustannussäästöillä sidosyksiköihin kohdistuvat muutoskustannukset, olisi 8—14 vuotta. Muutoskustannusten määrän arvioon sisältyy kuitenkin olennaisesti epävarmuutta. Lisäksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan alueellisesti palveluiden tarjonta markkinoilla voi olla vähäistä ja valiokunnan asiantuntijakuulemisten mukaan kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta markkinaa ei välttämättä syntyisi.
(24) Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa useat kuultavat esittivät sidosyksikköjen omistusta koskevasta vähimmäisvaatimuksesta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamista hyvinvointialueille ja kunnille. Koska kyseessä ei ole valtiovarainministeriöltä saadun selvityksen mukaan kuitenkaan hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) 9 §:n mukainen tehtävämuutos, ei ehdotettua muutosta huomioida myöskään etukäteen hyvinvointialueiden yleiskatteellisessa rahoituksessa voimaantulovuodesta lukien. Luonteeltaan välilliset kustannukset tulevat kuitenkin otetuiksi huomioon yleiskatteellisen rahoituksen jälkikäteistarkistuksessa, jos ne ovat osaltaan kasvattaneet hyvinvointialueiden koko maan tason kustannuksia. Jälkikäteistarkistus tehdään kahden vuoden viiveellä. Vuodesta 2026 lukien jälkikäteistarkistusta ei tehdä täysimääräisesti toteutuneiden kustannusten mukaan, vaan siihen sisältyy alueille omavastuuosuus.
(25) Hallituksen esityksen (s. 115) mukaan sidosyksiköiden omistusta koskevan muutosehdotuksen vaikutuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialalla tullaan seuraamaan. Valiokunta pitää tärkeänä seurata muutoksen vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla liittyen erityisesti hyvinvointialueiden kykyyn huolehtia lakisääteisistä tehtävistään sekä liittyen palvelujen saatavuuteen ja potilasturvallisuuteen. Valiokunta korostaa myös hyvinvointialueiden riittävän rahoituksen turvaamista, jotta lakisääteisten tehtävien hoitaminen varmistetaan muutoskustannuksista huolimatta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintoja koskeva muutos
(26) Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 3 luvun mukainen sääntely palveluille asetettavista laatuvaatimuksista kattaa paljon hankintalakia yksityiskohtaisemmin ja laajemmin hyvinvointialueiden ostamia sosiaali- ja terveyspalveluja ja niiden tuottajia koskevia vaatimuksia. Tästä syystä hankintalain 12 luvun sääntely esitetään kumottavaksi. Asiakkaan hoitosuhteen jatkuvuuden turvaava suorahankintamahdollisuus säilyy kuitenkin ennallaan ja se sisällytetään hankintalain 100 §:ään. Jatkossa hankintalain soveltamisalaan kuuluvien sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamiseen sovelletaan hankintalain 11 luvun säännöksiä.
(27) Kumottavaan hankintalain 12 lukuun sisältyy nykyisin sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintaa koskeva 108 §, jonka tarkoituksena on ollut varmistaa, että hankintayksiköt ottavat siinä esitetyt laatu- ja saavutettavuustekijät huomioon sosiaali- ja terveyspalveluja kilpailuttaessaan. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, ettei kyseistä säännöstä tule poistaa hankintalaista, sillä se ei ole päällekkäinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislain 3 luvun sääntelyn kanssa, vaan on edelleen tarpeellinen, sillä siinä muistutetaan velvollisuudesta huomioida sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjien tarpeet hankintoja tehtäessä.
(28) Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen mukaan hankintalain 108 §:n mukainen laatuvaatimuksia koskeva säännös voidaan tarvittaessa huomioida sosiaali- ja terveysministeriön valmisteluvastuulla olevassa lainsäädännössä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuitenkin ehdottaa, että talousvaliokunta arvioi nyt käsiteltävänä olevan esityksen yhteydessä mahdollisuuden säilyttää hankintalain 108 §:n sääntely hankintalaissa tai muussa laissa siltä osin, kuin se ei ole päällekkäistä muun sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan sääntelyn kanssa.
Käänteiset sidosyksikköhankinnat ja in-house sisters hankinnat
(29) Voimassa olevan hankintalain 15 §:n 6 momentin mukaan hankintalakia ei sovelleta tilanteisiin, joissa sidosyksikkö, joka on hankintayksikkö, tekee hankinnan siihen määräysvaltaa käyttävältä hankintayksiköltä (käänteinen sidosyksikköhankinta) tai saman hankintayksikön määräysvallassa olevalta toiselta sidosyksiköltä (in-house sisters hankinta).
(30) Kyseistä hankintalain 15 §:n 6 momenttia ei ehdoteta muutettavaksi esityksessä, mutta esityksen 15 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen mukaan täsmennetty vallitsevaa oikeustilaa koskien niitä edellytyksiä, joilla sidosyksikköyritys voi ostaa palveluja omistajaltaan (käänteinen sidosyksikköhankinta) ja sisaryritykseltään (in-house sisters hankinta). Esityksen 15 §:n säännöskohtaisten perustelujen mukaan selvyyden vuoksi todetaan, että hankintadirektiivin (2014/24/EU) 12 artiklan ja voimassa olevan hankintalain mukaan hankintalain 15 §:n 6 momentin mukaista sidosyksikköpoikkeusta ei sovelleta niihin sidosyksikköihin, joissa on enemmän kuin yksi omistaja. Siten sidosyksikön ei ole sallittua tehdä hankintoja omistajaltaan tai sisar-sidosyksiköltä, jos sidosyksiköllä on enemmän kuin yksi omistaja.
(31) Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen mukaan hankintadirektiivin ja siitä oikeuskirjallisuudessa esitetyn tulkinnan mukaan käänteisiä ja in-house sisters -hankintoja koskevaa poikkeusta ei ole ulotettu koskemaan niitä sidosyksiköitä, joissa on useampi omistaja. Koska asiassa on kyse jo voimassa olevasta sääntelystä, joka perustuu hankintadirektiiviin 2014/24/EU, ei hankintalakiin esitetä tehtäväksi muutoksia tältä osin.
(32) Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, ettei pelkillä 15 §:n säännöskohtaisilla perusteluilla voida muuttaa vakiintunutta tulkintaa koskien käänteisiä ja in-house sisters -hankintoja, vaan muutos edellyttäisi huolellisesti valmisteltua lainsäädäntömuutosta vaikutusarviointeineen. Tuotiin myös esille, että tulkintamuutoksen vuoksi erikoissairaanhoidon alalla toimivat hyvinvointialueiden sidosyksiköt, joilla on useampi omistaja, joutuisivat itse kilpailuttamaan potilashoidon kannalta kriittisiä tukipalveluja (ympärivuorokautiset laboratorio- ja verikeskuspalvelut) markkinoilta, joilta niitä ei ole tosiasiallisesti saatavilla.
(33) Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen mukaan kansallisessa lainsäädännössä ei ole mahdollisuutta poiketa tarkennetusta tulkinnasta lievempään muotoon, joka sallisi sidosyksiköltä tehtävät hankinnat sidosyksiköltä, jolla on useampi omistaja. Ministeriön mukaan voimassa oleva kansallisen lain muotoilu on kuitenkin tältä osin käytännössä osoittautunut tulkinnanvaraiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö ei näe estettä sille, että sääntelyä tarkennettaisiin myös lain tasolla vastaamaan oikeustieteen tutkijoiden kirjallisuudessa esittämää sekä komission vahvistamaa tulkintaa.
(34) Valiokunta pitää tärkeänä lainsäädännön tulkintaepäselvyyksien korjaamista. Valiokunta kuitenkin kiinnittää talousvaliokunnan huomiota lailla säätämisen vaatimukseen sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemissa esiin tuotuun ja ehdottaa, että talousvaliokunta arvioi mahdolliset tarvittavat 1. lakiehdotuksen tarkentamistarpeet.