Hallituksen esitys
(1) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi metsästyslakia (615/1993) ja rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemisestä ja korvaamisesta annettua lakia (15/2022). Metsästyslain muutoksella valkoposkihanhi ja merimetso lisätään täysin rauhoitettujen riistalajien joukkoon. Samalla ehdotetaan säädettäväksi tilanteista, joissa rauhoituksesta voidaan poiketa vahinkojen estämiseksi tai lentoturvallisuuden varmistamiseksi suoraan lain nojalla. Niin kutsutun yleispoikkeuksen perusteella valkoposkihanhen metsästys on ympärivuotisesti sallittua lentoasemilla ja tietyin ehdoin sellaisilla pelloilla, joilta sato on korjaamatta. Valkoposkihanhea saa metsästää ympärivuotisesti pellolta, jossa sato on korjaamatta ja jossa valkoposkihanhia on vähintään viiden yksilön parvi. Rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemisestä ja korvaamisesta annetussa laissa ehdotetaan säädettäväksi valkoposkihanhien aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaamisesta myös jatkossa.
(2) Merimetsojen metsästys ehdotetaan sallittavaksi lentoasemilla ja tietyissä tapauksissa kalanpyydysten läheisyydessä. Lentoasemilla merimetsoa saa metsästää ympärivuotisesti. Lisäksi merimetsoa saa metsästää enintään 300 metrin etäisyydellä kalastuslain 4 §:n 15 ja 16 kohdan mukaisista pyydyksistä. Poikkeuksen soveltamisessa ei näin ollen tehdä eroa ammattikalastuksen ja vapaa-ajan kalastuksen pyydysten kesken. Tämä poikkeusmahdollisuus on käytettävissä elokuun 1 päivästä helmikuun 28 päivään. Näin ollen metsästys kohdennetaan ajallisesti merimetson lisääntymiskauden ulkopuolelle sekä täsmällisesti rajattuihin vahinkokohteisiin.
(3) Esityksessä ehdotettujen yleispoikkeusten ohella valkoposkihanhen ja merimetson rauhoituksesta voidaan poiketa Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla. Metsästykseen liittyy velvollisuus ilmoittaa saaliista. Valkoposkihanhen ja merimetson ei-kaupallinen hyödyntäminen sallitaan. Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.
Tausta
(4) Esitys toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaa, jonka mukaan elinvoimaisten lajien, kuten merimetson ja valkoposkihanhen, tarpeettomat metsästysrajoitukset poistetaan. Lajit siirretään metsästyslain piiriin ja huolehditaan samalla vahinkojen oikeudenmukaisesta korvaamisesta elinkeinonharjoittajille. Lisäksi vaikutetaan siihen, että lajit siirretään luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin (2009/147/EC), jäljempänä lintudirektiivi, tiukasti suojeltujen lajien listalta. Poikkeusluvalla haltuun otettujen lintujen lihaa on voitava hyödyntää. Valiokunta pitää nyt käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä erittäin tärkeänä ja kannatettavana kokonaisuutena, joka toteuttaa hallitusohjelman linjauksia siinä määrin kuin se on mahdollista ennen lintudirektiivin muuttamista. Valkoposkihanhen osalta lintudirektiivin muuttaminen edellyttää ensin Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä Bernin sopimus, muuttamista.
(5) Valkoposkihanhen metsästystä koskevan kansalaisaloitteen yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman, jossa se edellytti, että hallitus vaikuttaa aktiivisesti komissioon ja EU:n jäsenvaltioihin, jotta Bernin sopimusta muutetaan ja sen myötä valkoposkihanhi siirretään lintudirektiivin liitteeseen II (EK 42/2022 vp — KAA 3/2020 vp). Valiokunta pitää edelleen tärkeänä tavoitteena, että valkoposkihanhi ja merimetso siirretään lintudirektiivin liitteen II A tai II B mukaisen suojelujärjestelmän piiriin. Valiokunta on tarkastellut aihetta viimeksi lintudirektiiviä koskevaa ennakkovaikuttamista käsittelevässä lausunnossaan, jonka mukaan komission tulee tarkastella lajien suojelutarvetta dynaamisesti peilaten ajankohtaiseen tieteelliseen tietoon kunkin lajin osalta (MmVL 11/2025 vp — E 11/2025 vp). Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että direktiiviä päivitetään kaikkien lajien osalta vastaamaan populaatioiden tilannetta.
(6) Hallituksen esityksen taustalla ovat nykyisten valkoposkihanhen ja merimetson aiheuttamien vahinkomäärien sietokyvyn ylittyminen sekä poikkeuslupamenettelyn tehottomuus ja kalleus. Kuten valiokunta on edellä mainitussa lausunnossaan (MmVL 11/2025 vp) todennut, suomalaisessa oikeuskäytännössä omaksuttujen lintudirektiivin tulkintojen mukaan valkoposkihanhen ja merimetson kuoliaaksi ampuminen ei ole mahdollista lintudirektiivin 9 artiklan mukaista poikkeuslupajärjestelmää hyödyntämällä. Poikkeuslupia ei ylipäätään ole mahdollista käyttää valkoposkihanhi- tai merimetsokantojen vähentämiseen. Kantojen vähentäminen edellyttää lajien lisäämistä lintudirektiivin liitteeseen II A tai II B. Valiokunta totesi lausunnossaan, että valkoposkihanhen maataloudelle ja merimetson kalastukselle aiheuttamia vahinkoja voidaan tehokkaasti vähentää vain niiden kantaa rajoittavan metsästyksen avulla.
(7) Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ei mahdollista valkoposkihanhen ja merimetson kannan merkittävää rajoittamista, vaan vahinkojen ennaltaehkäisyä niin kutsutun suojametsästyksen avulla. Valkoposkihanhen ja merimetson kannan nykytilanteessa kannan rajoittaminen edellyttäisi lintudirektiivin liitteiden muuttamista edellä kuvatulla tavalla sekä valiokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella vähintään EU:n laajuista metsästyksen sallimista. Esityksessä ehdotettu ennaltaehkäisevä vahinkojen torjuminen on kuitenkin valiokunnan saaman selvityksen mukaan välttämätöntä nykyiseen poikkeuslupamenettelyyn liittyvien ongelmien vuoksi. Samalla on selvää, ettei esitykseen sisältyvien yleispoikkeusten soveltamisella vaaranneta valkoposkihanhen tai merimetson suotuisaa suojelutasoa. Tämä ei ole myöskään esityksen tarkoituksena. Valkoposkihanhi ja merimetso on Suomessa luokiteltu elinvoimaisiksi lajeiksi ja niiden kanta on Suomessa ja EU:n alueella suotuisalla suojelutasolla. Molempien kanta kestää metsästyksestä aiheutuvan ylimääräisen kuolleisuuden.
Valkoposkihanhen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäiseminen
(8) Valkoposkihanhen Suomen pesimäkanta on 27 000 yksilöä ja se on kasvanut 12 prosentilla vuosina 2014—2024. Suomen kanta pesii eteläisessä Suomessa, pääosin meren rannikolla. Kanta ei aiheuta viljelyvahinkoja. Sen sijaan merkittäviä viljelyvahinkoja aiheuttaa Suomen kautta muuttava kanta, joka pysähtyy muuttomatkalla Kaakkois-Suomeen keväin ja syksyin. Suomen kautta läpimuuttava valkoposkihanhikanta on noin 1,7 miljoonaa yksilöä. Kanta on säilynyt vakaana viime vuosina. Kuitenkin asiantuntijakuulemisessa viljelijöitä edustavat tahot ovat tuoneet esiin valkoposkihanhien aiheuttaman vahinkopaineen kasvaneen viime vuosina. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että maa- ja metsätalousministeriö ja Luonnonvarakeskus tarkoin seuraavat Suomen kautta muuttavan valkoposkihanhikannan ja niiden aiheuttamien vahinkojen kehitystä sekä muita nyt käsittelyssä olevan esityksen vaikutuksia elinkeinon harjoittamiseen, omaisuuden suojaan ja luonnon monimuotoisuuteen mukaan lukien Suomessa pesivät lintulajit. Tämä on välttämätöntä nyt ehdotettujen toimenpiteiden riittävyyden arvioimiseen.
(9) Nurmenviljelyyn perustuva maidon- ja naudanlihantuotanto ovat Itä-Suomessa merkittäviä tuotantosuuntia. Hanhet aiheuttavat vahinkoja erityisesti nurmisadolle kasvustojen tuhoutumisen ja ulosteista johtuvan likaantumisen muodossa. Kaiken kaikkiaan Itä-Suomessa viljelysvahingot ovat olleet merkittäviä ja heikentäneet maatalouden toimintaedellytyksiä sekä lisänneet hallinnollista kuormitusta. Vahinkoja syntyy niin hanhien kevätmuuton kuin syysmuuton aikana. Vahinkomäärät olivat vuonna 2025 lähes neljä miljoonaa euroa. Lisäksi vahinkojen torjuminen ja hanhipeltojen perustaminen aiheuttivat vuonna 2025 valtiolle 3,4 miljoonan euron kustannukset. Tästä summasta 0,5 miljoonaa käytettiin vahinkojen estämiseen ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta 2,87 miljoonaa euroa hanhipeltojen ylläpitoon. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että tilakohtaiset vahingot nousevat jopa satoihin tuhansiin euroihin ja niitä ei korvata täysimääräisenä. Joissakin tapauksissa jopa 60 prosenttia tilan koko nurmisadosta on menetetty valkoposkihanhien takia. Valiokunta toteaa, että valkoposkihanhen aiheuttamien vahinkojen rajoittamiseen on olemassa vahvat julkisten varojen säästämiseen ja elinkeinonharjoittamisen turvaamiseen liittyvät perusteet.
(10) Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tarkoin selvitetty viljelijöille aiheutuvien vahinkojen luonnetta. Erityisesti kevätmuutto aiheuttaa merkittävää vahinkoa nautakarjatiloille, sillä rehuntuotannon kannalta arvokas ja laadultaan paras säilönurmirehu tuhoutuu kevätmuuton seurauksena. Korvaavaa hyvälaatuista säilönurmirehua ei ole saatavilla kevätmuuton alueilla ja muualta tuodun rehun kuljetuskustannukset nousevat käytännössä hyvin suuriksi. Nurmien uudelleen kylväminen on tehtävä keväällä juuri peltotöiden kiireisimpään aikaan, mikä lisää viljelijöiden kustannuksia merkittävästi. Se on välttämätöntä valkoposkihanhien kevätmuuton aiheuttamien tuhojen jäljiltä. Kuitenkin laadukkain ensimmäinen nurmisato on menetetty tai jää riittämättömäksi. Syysmuutto taas tuhoaa perustetut nurmet, kun hanhet pääsevät syömään nurmikasvustoа puiduilta pelloilta. Perustettu nurmipelto on hyvin herkkä tuhoille talvea vasten. Nurmen lisäksi on muita toistuvasti korjattavia satokasveja.
(11) Valkoposkihanhen aiheuttamien vahinkojen torjuminen kohti ampumalla ei ole vuoden 2023 jälkeen ollut Suomessa sallittua poikkeusluvalla. Taustalla on muun muassa muuttunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan paukkupatruunakarkotusta voidaan pitää kuoliaaksi ampumiseen nähden muuna tyydyttävänä ratkaisuna valkoposkihanhien viljelmille aiheuttamien vakavien vahinkojen estämiseksi. Tätä aikaisemmin sallittiin määrällisesti rajattu karkottaminen kohti ampumalla syysmuuton aikana. Keväällä karkottaminen on ollut sallittua poikkeusluvalla ainoastaan äänettömillä menetelmillä, kuten laserilla. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin kokemuksia hanhien rajatusta karkotuksesta myös ampumalla syysmuuton aikaan. Asiantuntijoiden mukaan ampuminen on tehokas keino valkoposkihanhien karkotukseen. Toistuva ampuminen sai parvet pysymään pidempään poissa pelloilta. Verrattuna paukkupatruunoiden käyttöön karkottamisen teho kesti pidempään, kun karkottaminen tehtiin kohti ampumalla. Lisäksi hanhet oppivat nopeasti ampumisen merkityksen. Karkottaminen ampumalla tehosti kokemusasiantuntijoiden mukaan myös muiden karkotuskeinojen, kuten häätäminen, laser, paukkupatruunat, vaikutusta. Nykyisin sallitut karkotuskeinot koetaan tehottomiksi varsinkin keväällä. Laserista ei koeta olevan valoisaan aikaan hyötyä. Esimerkiksi 600 hehtaarin nurmialalla hanhien häätäminen koiran avulla ei ole mahdollista.
(12) Myös kansainvälisten tutkimusten mukaan vaihtoehtoiset, ei-kuolettavat menetelmät ja keinot, ovat osoittautuneet riittämättömiksi valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen merkittävään vähentämiseen. Näin ollen Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelusopimuksen (AEWA) alaisen Euroopan hanhityöryhmän (European Goose Management Platform, EGMP) laatimassa valkoposkihanhen hoitosuunnitelmassa suositellaan jäsenmaita hyödyntämään kaikkia hallintamenetelmiä, jotka lintudirektiivi ja Bernin sopimus mahdollistavat. Näitä menetelmiä ovat esimerkiksi hanhipellot, aktiivinen karkotus ja kuolettava poikkeuslupaperusteinen ampuminen ja adaptiivinen paikallisten populaatioiden rajoittaminen. Kuitenkin tutkimusten mukaan tehokkain keino tärkeimpien satojen suojaamiseksi ja vahinkojen minimoimiseksi on koordinoitu ja systemaattinen ampuminen (tai muu karkotus) samoilla alueilla yhdistettynä hanhille rauhoitettuihin alueisiin, kuten hanhipeltoihin. Valiokunta korostaa, että tätä johtopäätöstä tukevat myös paikallisten asiantuntijoiden kokemukset, joiden mukaan karkottaminen ampumalla on merkittävästi tehokkaampaa kuin ei-kuolettava karkottaminen. Näitä kokemuksia ei pidä sivuuttaa tutkimusten tekemisessä eikä tutkimustulosten arvioinnissa.
(13) Kaiken kaikkiaan valiokunnan saamissa lausunnoissa on suurimmaksi osaksi pidetty perusteltuna, että yleispoikkeuksiin perustuva suojametsästys sallitaan. Samalla suojametsästys nähdään osana vahinkojen hallinnan keinovalikoimaa, johon kuuluvat myös hanhipellot ja ei-kuolettava karkottaminen. Yleispoikkeuksen hyväksyttävyys ja vaikuttavuus edellyttävät suojametsästyksen kohdentumista vahinkoriskissä oleville pelloille. Suojametsästyksen tulee käytännössä perustua viljelijän tarpeeseen ja lohkokohtaiseen harkintaan. Viljelijällä on paras tieto lohkojen käyttötarkoituksesta, kasvuston tilasta, tukiehtojen merkityksestä sekä mahdollisista vaikutuksista tilan eläimiin ja tuotantoon. Ilman aktiivista yhteydenpitoa viljelijään vaarana on, että toimenpiteet kohdistuvat väärille lohkoille tai aiheuttavat epätoivottuja vaikutuksia viljelijää sitovien tukiehtojen noudattamiseen. Viljelijät ovat voineet esimerkiksi hakea ympäristötukisopimukseen perustuvaa korvausta lintupeltojen hoidosta. Samalla on syytä varmistua etukäteen, ettei metsästys vaikuta haitallisesti alueella sijaitsevaan asutukseen ja tuotanto- ja harrastuseläimiin. Esimerkiksi äänille erittäin herkkien kotieläinten, kuten hevosten, turvallisuus tulee ottaa huomioon. Valiokunta yhtyy edellä mainittuihin näkemyksiin.
(14) Eräissä valiokunnan saamissa lausunnoissa on kannatettu nykyisen poikkeuslupamenettelyn kehittämistä ennalta ehkäisevän metsästyksen sijaan. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, etteivät valkoposkihanhea koskevat lintudirektiivin säännökset ole muuttuneet tavalla, joka mahdollistaa esityksessä ehdotetut muutokset. Lisäksi lausunnoissa on kritisoitu esityksen mukaisen yleispoikkeukseen perustuvan metsästyksen vaikutuksia muihin rauhoitettuihin lintulajeihin. Esityksen mukaan yleispoikkeuksen soveltamisessa ja metsästyslaissa tarkoitettujen poikkeuslupien myöntämisessä on kuitenkin otettava huomioon luonnonsuojelulain rauhoitussäännökset. Metsästyksen vaikutuksia Natura 2000 -alueiden suojeluperusteisiin tai yksityisten luonnonsuojelualueiden perustamistarkoituksiin ei kuitenkaan lausuntojen mukaan ole kuvattu esityksessä. Valiokunta toteaa, että edellä mainittujen suojelutavoitteiden huomioon ottaminen koskee kaikkea metsästystä, eikä niitä ole tarpeen ratkaista erikseen suojametsästyksen kohdalla. Edellä olevaan viitaten valiokunta pitää myös tärkeänä, että valkoposkihanhien vaikutuksia Suomessa lisääntyviin lajeihin selvitetään. Niin kutsutussa hanhipeltotutkimuksessa on muun muassa tehty havaintoja valkoposkihanhien karkottamisen suotuisista vaikutuksista kuovin ja töyhtöhyypän pesintään. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että kohti ampumalla tapahtuvalla karkotuksella on myös suotuisia vaikutuksia pesiviin lintuihin.
(15) Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen suhde EU-oikeuteen ja kansainvälisiin velvoitteisiin on arvioitu valmistelussa. Ehdotettu sääntely perustuu lintudirektiivin 9 artiklan mukaiseen poikkeusmahdollisuuteen, joka edellyttää vakavan vahingon estämistä, muun tyydyttävän ratkaisun puuttumista sekä toimenpiteiden tarkkarajaisuutta ja valvottavuutta. Tuoreessa lintudirektiivin 5 ja 9 artiklan soveltamista koskevassa ohjeasiakirjassa (C (2026) 2274 final) komissio toteaa, että Suomen pitkäaikaisen kokemuksen perusteella vakavien satovahinkojen estäminen voi edellyttää myös ennaltaehkäisevää metsästystä. Komissio katsoo, että jos vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole, preventiivinen metsästys voi olla perusteltua. Hallituksen esityksessä ja valiokunnan saamassa selvityksessä tuodaan lisäksi esiin se seikka, että lintudirektiivin mukaisesti harjoitettavaa metsästystä koskevan komission vuonna 2008 antaman ohjeasiakirjan mukaan yleisille henkilöryhmille on mahdollista tietyin edellytyksin myöntää oikeus poiketa tapauskohtaisesta lupaharkinnasta. Esityksessä nämä edellytykset on pyritty täyttämään säätämällä poikkeukset riittävän täsmällisesti laissa. Yksilöllinen poikkeuslupamenettely ja siihen liittyvä valitusoikeus säilyvät järjestelmässä täydentävänä elementtinä.
(16) Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota EU:n jäsenmaiden hallinnolliseen autonomiaan. EU:n lainsäädäntö ei velvoita organisoimaan metsästystä tai muuta ympäristöä koskevaa päätöksentekojärjestelmää tietyllä tavalla. Tältä osin valtiolla on kansallista liikkumavaraa muun muassa sen suhteen, tehdäänkö ympäristöä koskevat päätökset säädöstasolla vai hallintopäätöksinä. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksessä todettuun johtopäätökseen, jonka mukaan valkoposkihanhen aiheuttamien vahinkojen rajoittaminen ei ole onnistunut ainoastaan ennakollisen vahinkokohdekohtaisen poikkeuslupajärjestelmän avulla. Viljelysvahingot syntyvät nopeasti, ja parvet voivat liikkua päivän aikana useille eri peltolohkoille.
(17) Saamaansa selvitykseen viitaten valiokunta toteaa, että valkoposkihanhen aiheuttamien vahinkojen rajoittamisen keskeinen ongelma liittyy poikkeuslupamenettelyn hitauteen ja tapauskohtaisuuteen. Poikkeuslupien myöntäminen edellyttää yksityiskohtaista näyttöä vahingoista, vaihtoehtoisten keinojen riittämättömyydestä sekä toimenpiteiden vaikutuksista. Tämä johtaa käytännössä tilanteeseen, jossa lupaprosessi ei kykene reagoimaan vahinkoihin varsinkaan ennalta ehkäisevästi. Lisäksi vuonna 2026 merkittävän esteen poikkeuslupien hakemiselle muodostavat luvan kustannukset. Vuoden 2026 alusta toimivaltainen lupaviranomainen Lupa- ja valvontavirasto perii valkoposkihanhen ja merimetson suojelua koskevista poikkeuspäätöksistä omakustannusarvoa alemman maksun, joka on 1 500 euroa. Maksua voidaan pitää kohtuuttomana luvan hakemisen tarkoitukseen nähden, joka on yksityisen omaisuuden suojaaminen vahingoilta.
(18) Kaikkein merkittävimpänä syynä nykyisen kaltaisen poikkeuslupamenettelyn täydentämiseen yleispoikkeuksella on se, ettei poikkeuslupamenettely mahdollista tehokkaimmaksi vahinkojen torjuntakeinoksi koettua kuoliaaksi ampumista edes syysmuuton aikana. Poikkeuslupamenettelyn rinnalle tarvitaan ennalta ehkäisevä suojametsästys, joka voidaan toteuttaa silloin, kun vahinkoja odotetaan syntyvän. Merkittäviä vahinkoja syntyy erityisesti kevätmuuton aikana, mutta myös syksyllä. Näin ollen suojametsästykseen tulee olla mahdollisuus ympärivuoden sadon suojaamisen tarkoituksessa. Vaihtoehtoiset ja ei-tappavat karkotuskeinot ovat valtiolle ja viljelijälle kalliita. Vaikka kuoliaaksi ampuminen poikkeusluvalla voitaisiin joillakin edellytyksillä ja ajan kuluessa jälleen sallia ja mahdollistaa riittävän nopeasti, poikkeusluvalla ammuttujen hanhien hyödyntäminen kotitalouden tarkoituksiin ei ole sallittua. Tämä käytännössä rajoittaa metsästäjien halukkuutta toteuttaa ampuminen poikkeusluvalla. Valiokunta pitää nykyisen poikkeuslupamenettelyn jatkamista sellaisenaan kestämättömänä vaihtoehtona ja järjestelmän kehittämistä nykyiseltä pohjalta liian pitkäkestoisena ja epävarmana prosessina sekä yleispoikkeukseen perustuvan metsästyksen sallimista välttämättömänä keinona tilanteen parantamiseen. Valiokunta korostaa edelleen yleispoikkeuksen soveltamisen ja poikkeuslupamenettelyn seurannan tarvetta. Jos poikkeuksen soveltamisessa havaitaan ongelmia tai se ei riittävästi estä viljelysvahinkoja, korjaaviin toimenpiteisiin tulee ryhtyä välittömästi.
Merimetson aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäiseminen
(19) Suomessa tavataan sekä täällä pesivää merimetson kantaa että keväällä ja syksyllä läpimuuttavaa kantaa. Suomessa pesivä merimetsokanta on runsastunut yhtäjaksoisesti vuodesta 1996. Nykyinen parimäärä on arviolta 30 000 yksilöä. Ennen lajin syysmuuton alkua Suomen merialueilla voidaan arvioida olevan yhteensä runsaat 120 000 yksilöä. Merimetso aiheuttaa vahinkoja kalataloudelle paikallisesti. Toisin kuin valkoposkihanhi, merimetso on jo 1990-luvulla poistettu lintudirektiivin liitteestä I. Nykyään merimetsoa ei mainita lintudirektiivin liitteissä lainkaan. Se on lintudirektiivin mukaan rauhoitettu laji, jonka tahallinen pyydystäminen ja tappaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä.
(20) Merimetson osalta poikkeuslupien myöntämisen edellytyksiä on kiristänyt oikeuskäytäntö, joka on vuodesta 2025 käytännössä rajannut keinot merimetsojen kalakannoille ja -taloudelle aiheuttamien vahinkojen estämiseksi ainoastaan pesäpuiden kaatamiseen, munien öljyämiseen ja pesien rikkomiseen pesimäkauden ulkopuolella. Lupaharkinnassa edellytetään yksityiskohtaista näyttöä ampumisen vaikutuksista ja vaihtoehtoisten keinojen riittämättömyydestä, mikä käytännössä vaikeuttaa lupien myöntämistä. Käytännön asiantuntijoiden mukaan merimetso aiheuttaa merkittäviä vahinkoja kalastukselle paikallisesti ja alueellisesti. Poikkeuslupamenettely ei mahdollista näiden vahinkojen tehokasta torjumista. Esityksessä ehdotetaan ratkaisua, jossa poikkeuslupien rinnalla merimetsoa saa metsästää ympärivuotisesti lentoasemilla. Lisäksi merimetsoa saa metsästää enintään 300 metrin etäisyydellä pyydyksistä elokuun 1 päivästä helmikuun 28 päivään.
(21) Valiokunnan saamissa lausunnoissa on ehdotettu metsästysajan laajentamista kevääseen sekä suojametsästyksen ulottamista kalojen lisääntymisalueille ja poikastuotantoalueille. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksessä merimetson suojametsästys on rajattu kalanpyydysten läheisyyteen tarkoituksellisesti, jotta toimenpiteet kohdistuvat konkreettisten ja todennettavissa olevien vahinkojen ehkäisemiseen sekä täyttävät lintudirektiivin edellytykset. Käytettävissä oleva tutkimustieto ei tue sitä, että esitetyn kaltainen sääntely turvaa tehokkaasti kalojen lisääntymistä. Lisääntymisalueiden tarkka määrittely ei myöskään ole nykyisin käytettävissä olevalla tiedolla riittävän luotettavaa ilman laajoja lisäselvityksiä. Valiokunta pitää tarpeellisena, että kalojen lisääntymisalueiden määrittelyä jatketaan ja kerätään tietoa merimetson aiheuttamista vahingoista kalojen lisääntymiselle.
(22) Valiokunta pitää asianmukaisena, että ensi vaiheessa toteutetaan rajattu ja täsmällinen sääntelyratkaisu, joka mahdollistaa puuttumisen kalastukseen kohdistuviin konkreettisiin haittoihin. Jos yleispoikkeuksen soveltaminen laajennetaan kalojen lisääntymisalueisiin tai kevätkautiseen yleiseen suojametsästykseen, tämä on omiaan lisäämään sääntelyn tulkinnanvaraisuutta. Lisäksi on huomattava, että yleispoikkeuksen rinnalla säilyy mahdollisuus tapauskohtaiseen harkintaan poikkeuslupamenettelyn kautta tilanteissa, joissa ilmenee poikkeuksellisia tai paikallisesti merkittäviä vaikutuksia. Valiokunta katsoo, että tarvitaan lisää tutkimusta merimetson aiheuttamista vahingoista kalakannoille, saariston ekosysteemille ja vesistöjen tilalle. Valiokunta korostaa, että merimetsopopulaatioiden tilaa tulee seurata ja merimetson siirtämistä luontodirektiivin liitteeseen II tulee edistää tehokkaasti.