Yleistä

Hallituksen esityksen tarkoituksena on toteuttaa niin sanottu perusopetuksen osaamistakuu pääministeri Orpon hallitusohjelmaan (s. 83) kirjatun tavoitteen mukaisesti. Osaamistakuulla tarkoitetaan valtakunnallisesti määriteltyjä yhtenäisiä menettelyjä, joilla varmistetaan, että jokaisella perusopetuksen päättävällä nuorella on riittävät perustaidot, kuten luku-, kirjoitus- ja laskutaito. Tavoitteen saavuttamisen turvaaminen edellyttää, että perusopetuksessa on selkeät kansalliset tavoitteet osaamiselle ja että osaamisen arviointi perustuu yhtenäisiin kriteereihin. 

Osaamistakuun toteuttamiseksi esityksessä ehdotetaan lisättäväksi perusopetuslakiin kansallisesti yhtenäiset oppilaiden arviointiin ja opinnoissa etenemiseen liittyvät säännökset. Esityksen mukaan opetussuunnitelman perusteissa määritellään kansallisesti vähimmäisosaamisen taso, joka on edellytyksenä vuosiluokalta toiselle siirtymiseen. 

Esityksen taustalla on pitkään jatkunut perustaidoissa, erityisesti lukutaidossa, havaittu oppimistulosten heikkeneminen. Myös sivistysvaliokunta on useassa eri yhteydessä tuonut esille huolensa oppimistulosten heikentymisestä ja kiinnittänyt huomiota perustaitojen oppimisen keskeiseen merkitykseen (ks. SiVM 5/2026 vp, SiVL 6/2023 vp, SiVL 4/2024 vp, SiVL 1/2025 vp ja SiVL 4/2026 vp). Kotimaisten kielten opetuksen vahvistaminen on myös laajempi sivistyksellinen kysymys, koska lukemisen sujuvuus ja luetun ymmärtäminen vaikuttavat oppimiseen kaikissa oppiaineissa. Siksi lukemista edistävien käytäntöjen, kuten säännöllisen ohjatun lukemisen, kirjallisuuden monipuolisen käytön sekä kirjasto- ja kotiyhteistyön, tulee olla osa koulun toimintakulttuuria eikä pelkästään yksittäisen oppiaineen vastuulle kuuluva tehtävä. Valiokunta korostaa koulun ja kodin yhteistyötä perustaitojen oppimisessa. 

Oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet, ja heikon osaamistason oppilaita on aikaisempaa enemmän. Osalla perusopetuksen päättävistä oppilaista ei ole riittävää osaamista pärjätäkseen toisen asteen opinnoissa. Samanaikaisesti, kun oppilaiden oppimistulosarvioinnit osoittavat osaamistason heikentyneen, kouluissa annetuissa arvosanoissa on havaittu inflaatiota, mikä tarkoittaa, että oppilaat ovat voineet saada hyviä arvosanoja heikommalla osaamisella. Lisäksi oppimistulosarviointien perusteella samalla osaamistasolla olevat oppilaat voivat eri kouluissa saada toisistaan poikkeavia arvosanoja. Tutkimus- ja arviointitiedon perusteella on tarpeen tarkentaa erityisesti hylätyn ja hyväksytyn arvosanan rajanvetoa sekä määritellä vähimmäisosaaminen ja sen arviointi kansallisesti. 

Hallituksen esitykseen sisältyy osaamistakuun toteuttamista edellyttävien säännösmuutosehdotusten lisäksi ehdotukset muun muassa asetuksenantovaltuutuksien ja Opetushallituksen toimivaltaa koskevien säännösten tarkistamiseksi vastaamaan perustuslain edellyttämiä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. 

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomioin ja mietinnön yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin muutosesityksin. 

Kansallisesti yhtenäiset tavoitteet vähimmäisosaamisen tason määrittelemiseksi sekä oppilaan oppimisen ja osaamisen arvioinnin tueksi

Hallituksen esityksessä ehdotetaan oppilasarvioinnin säädösperustan vahvistamista siten, että siitä säädetään nykyistä selkeämmin ja lain tasolla. Voimassa oleva oppilaan arvioinnin normiohjaus perustuu pitkälti Opetushallituksen opetussuunnitelman perusteisiin. 

Vähimmäisosaamisen tason määrittelyn tarkoituksena on varmistaa, että oppilas saavuttaa riittävät perustaidot vuosiluokalta toiselle edettäessä sekä perusopetuksen päättyessä. Esityksen mukaan Opetushallitus antaa opetussuunnitelman perusteissa tarkemmat määräykset vähimmäisosaamisen tasosta perusopetuslain 11 §:ssä säädetyissä oppiaineissa eli kaikissa perusopetuksessa opetettavissa oppiaineissa vuosiluokittain. Perusopetuksen oppimäärän suorittaminen edellyttää, että kaikki oppiaineet on suoritettu hyväksytysti.  

Perusopetuslain 14 §:ssä säädetään Opetushallituksen toimivallasta määritellä opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä. Säännös merkitsee, että Opetushallituksen tulee määritellä oppiaineiden tavoitteet vähimmäisosaamista kattavammin. Opetushallituksella on velvollisuus määrätä opetussuunnitelman perusteissa tarkemmin ne tiedot ja taidot, jotka oppilaan tulee perusopetuksen oppimäärän suorittaessaan saavuttaa (valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta (422/2012), 11 §).  

Opetushallitus on voimassa olevissa opetussuunnitelman perusteissa määritellyt osaamistason arvosanoille 5, 7, 8 ja 9. Saadun selvityksen mukaan tarkoitus on, että Opetushallitus määrittelee kriteerit jatkossakin useammille arvosanoille. 

Asiantuntijalausunnossa on tuotu esille tarve säätää vähimmäisosaamisen lisäksi korkeamman osaamisen tavoitteita ja kriteereitä koskevien määräysten antamisesta. Lisäksi on todettu, että vähimmäisosaamistason läpäisyn tarkempi määrittely laissa saattaa aiheuttaa sen, että opetuksessa aletaan tähdätä nimenomaan vähimmäisvaatimusten saavuttamiseen. 

Valiokunta saatuun selvitykseen viitaten toteaa, että säädösesityksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyistä oppilaan arvioinnin keskeistä sisältöä vaan vahvistaa säädösperustaa yhdenvertaiselle oppilaan arvioinnille. Ehdotettuun 22 §:ään sisältyvän oppilaan oppimisen ja osaamisen arvioinnin yleisen periaatteen mukaan arvioinnin tulee perustua opetuksen tavoitteisiin ja niiden perusteella määrättyihin kriteereihin. Pykälän perustelujen mukaan arviointikriteereillä tarkoitetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä, oppiaineiden tavoitteista johdettuja arviointikriteereitä. Kriteerit eivät ole oppilaille asetettuja tavoitteita, vaan niillä määritellään eri arvosanoihin vaadittava osaamisen taso. 

Valiokunta korostaa, että osaamistakuun toteuttamiseksi oppiainekohtaisten tavoitteiden ja sisältöjen sekä oppilasarvioinnin kriteereiden tulee muodostaa selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus. On hyvä, että valtakunnalliset kriteerit laaditaan opetussuunnitelman perusteissa vuosiluokkakohtaisesti. Riittävän osaamistason varmistaminen vuosittain on tärkeää, koska lapsen tai nuoren oppimisessa voi tapahtua muutoksia jopa viikoissa tai kuukausissa. Arviointikriteerien määrittely vuosiluokittain helpottaa myös yhdysluokkaopetuksen opettajien arviointityötä, koska tällöin heillä on käytössään kullekin vuosiluokalle erikseen laaditut arviointikriteerit. 

Valiokunta pitää valtakunnallisesti yhtenäisesti sovellettavia säännöksiä merkityksellisinä oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Niillä varmistetaan, että arviointi on yhdenmukaista ja siten opetuksen järjestäjästä tai opettajasta riippumatonta. Arvioinnin yhdenmukaisuudella on erityinen merkitys perusopetuksen päättöarvioinnissa, koska sen perusteella suoritetaan valinnat perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. On tärkeää, että esitetyt arviointia koskevat muutokset tukevat myös arvioinnin pedagogista laatua ja opettajankoulutuksen tavoitteita. 

Valiokunta puoltaa myös ehdotusta, jonka mukaan lukuvuoden aikana toteutettavaan arviointiin tulee sisällyttää ohjaavaa palautetta, joka on luonteeltaan oppimista ohjaavaa sekä tukee oppilaan ja opettajan vuorovaikutusta (22 §:n 3 momentti). 

Oppilaan työskentelyn arviointi osana arvosanaa

Asiantuntijalausunnossa on todettu, että oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointia koskevaan säännökseen (22 §) sisältyvä oppilaan työskentelyn arvioiminen on ongelmallinen muun muassa siksi, koska se johtaa helposti siihen, että arvioidaan henkilöön liittyviä ominaisuuksia, kuten temperamenttia tai erilaista oireilua, eikä niinkään oppilaan todellista osaamista. 

Valiokunta hallituksen esityksen perusteluihin (HE:n s. 25) viitaten toteaa, että kun arviointi kohdistuu oppilaan oppimiseen, osaamiseen ja työskentelyyn, sen keskiössä ovat oppiaineiden sisällölliset tavoitteet, joihin arviointi tulee suhteuttaa. Näin ollen oppiaineiden ja valinnaisten aineiden tavoitteisiin tulee sisällyttää selkeästi määritellyt työskentelyä koskevat tavoitteet. Oppilaan työskentelyn arvioinnin tulee perustua yksinomaan oppiaineiden työskentelyn tavoitteisiin siten, että ne määrittyvät osaksi oppiaineen hallintaa ja osaamista. Esimerkiksi kemian oppiaineelle ominaisia tavoitteita ovat kokeelliseen työskentelyyn liittyvät tavoitteet ja maantiedolle karttataidot, jotka samalla kuvaavat osaamista kyseisissä oppiaineissa. Oppilaan työskentelyn arviointia koskeva sääntely ei jää perusopetuslaissa säädetyn varaan, vaan sitä tullaan täsmentämään valtioneuvoston asetuksella lain 22 §:n 6 momenttiin sisältyvän asetuksenantovaltuutuksen nojalla. 

Opinnoissa eteneminen ja vuosiluokalle jättäminen

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi oppilaiden vuosiluokalta toiselle etenemistä ja heille annettavia todistuksia koskevista kansallisista periaatteista. Luokalta siirtymistä ja luokalle jättämistä koskevaa sääntelyä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että sen mukaan oppilas voi edetä seuraavalle vuosiluokalle vain saavutettuaan vähimmäisosaamisen tavoitteet. Oppilas voidaan jättää luokalle, mikäli hän ei ole tukitoimista huolimatta saavuttanut hyväksytysti vuosiluokan tavoitteita yhdessä tai useammassa oppiaineessa. 

Valiokunta pitää hyvänä, että hallituksen esityksessä on korostettu oppimisen tuen ensisijaisuutta siten, että oppilaan tulee saada hänen tarpeidensa edellyttämiä tukitoimia ennen kuin luokalle jättämistä harkitaan. On tärkeä tiedostaa, että oppilasarvioinnin ja vähimmäisosaamistason yhtenäiset määrittelyt eivät yksinään riitä osaamistason parantamiseen. Siihen tarvitaan myös muun muassa toimivaa oppimisen ja koulunkäynnin tukea. 

Valiokunta saamaansa selvitykseen viitaten tuo esille myös, että oppilaan arviointi sekä oppimisen ja koulunkäynnin tuki ovat perusopetuksessa eri tarkoituksiin säädettyjä kokonaisuuksia. Arvioinnin tarkoituksena on kuvata ja ohjata oppilaan osaamista suhteessa opetussuunnitelman tavoitteisiin, kun taas tuen tehtävänä on auttaa oppilasta saavuttamaan ne.  

Valiokunta toteaa, että vaikka perusopetuslain (20 d §) mukaan oppilaan tuen tarpeen arvioinnissa tulee huomioida oppilaan opintojen etenemisen tilanne, oppilaan arvioinnin ensisijainen tehtävä ei ole tuen tarpeen arviointi ja tukitoimien käynnistäminen. Opinnoissa eteneminen on yksi osa-alue tuen tarpeen arvioimisessa. 

Asiantuntijalausunnossa on tuotu esille tarve säätää oppilaan mahdollisuudesta siirtyä vuosiluokalta toiselle hylätyn arvosanan estämättä, jotta voitaisiin välttää oppilaan kannalta kohtuuttomat tilanteet. Tällaisena tilanteena on pidetty esimerkiksi sitä, että oppilas joutuisi jäämään vuosiluokalle liikunnassa asetettujen tavoitteiden saavuttamatta jäämisen vuoksi loukkaantumisen tai vammautumisen seurauksena. Esille on tuotu myös näkemyksiä, että esitys saattaa lisätä luokalle jättämisen päätöksiä.  

Valiokunta saamaansa selvitykseen viitaten toteaa, että hallituksen esitys ei mahdollista luokalle jättämistä tilapäisen vamman tai sairauden vuoksi. Sen sijaan esityksen tarkoituksena on täsmentää oppilaan oikeutta yksilöllisiin tukitoimiin ja opetusjärjestelyihin tilanteissa, joissa oppilaan suoriutumiseen vaikuttaa vamma, sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Lisäksi ehdotetun 22 §:n 2 momentin mukaan arvioinnin tulee olla yhdenvertaista ja monipuolista. Se tarkoittaa, että oppilasta ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan eikä arvioida hänen henkilöönsä liittyvien ominaisuuksien, vamman tai terveydentilan perusteella. Oppilaalle tulee ensisijaisesti tarjota tukitoimia ja mahdollisuuksia osoittaa oppimistaan ja osaamistaan eri tavoin sekä tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisin keinoin. Mikäli oppimisen tukea tarjotaan ja toteutetaan täysimääräisesti 1.8.2025 voimaan tulleen lainsäädännön velvoitteiden mukaisesti, luokalle jättämispäätösten ei pitäisi lisääntyä. 

Valiokunta korostaa, että oppilaan luokalle jättäminen on viimesijainen pedagoginen ratkaisu, eikä se voi perustua terveydentilaan, vaan ainoastaan tilanteeseen, jossa oppilas ei ole saavuttanut vähimmäisosaamista hänelle annetuista tukitoimista huolimatta. Arviointia koskevien säännösmuutosten keskeinen tavoite on, että oppimisen tavoitteet ja niihin suhteutettu arviointi tehdään näkyvämmiksi ja että osaamisen kehittymistä seurataan järjestelmällisesti eikä vasta vuosiluokan päättyessä. Tarkoituksena on myös se, että uudistuksen myötä huoltajien on helpompi ymmärtää, mitä oppilaat ovat oppimassa ja miten oppilaiden etenemistä arvioidaan. Tämän on arvioitu vähentävän tilanteita, joissa ongelmat tavoitteiden saavuttamisessa tunnistetaan liian myöhään ja luokalle jääminen on ainoa vaihtoehto. 

Esiopetuksen oppilaan arviointi

Asiantuntijalausunnoissa on kannatettu esiopetuksen oppilaan arviointia koskevaa säännöstä (22 §:n 5 momentti), mutta niissä on myös todettu, että koska esiopetuksessa ei perusopetuksesta poiketen aseteta oppilaan oppimiselle tavoitteita, oppilaan edistymistä ei voida arvioida perusopetuksessa noudatettavalla tavalla. 

Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotettu esiopetuksen oppilaan arvioinnin sääntely vastaa pääosin nykyistä sääntelyä. Valiokunta saamansa selvityksen perusteella kuitenkin esittää, että säännöstä täsmennetään yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla. 

Oppilaille annettavat todistukset

Esityksessä ehdotetaan, että oppilaan arviointia koskevan sääntelyn tavoin myös oppilaalle annettavista todistuksista säädetään laissa. Nykyisin niistä säädetään asetuksissa ja määrätään opetussuunnitelman perusteissa. Valiokunta saamaansa selvitykseen viitaten katsoo, että lukuvuositodistukset ja päättötodistukset ovat merkityksellisiä oppilaiden oikeuksien kannalta, minkä vuoksi niistä on perusteltua säätää lain tasolla. 

Esityksen mukaan perusopetuksen oppimäärän hyväksytysti suorittaneelle oppilaalle annetaan päättötodistus. Lukuvuoden päättyessä oppilaalle annetaan lukuvuositodistus, josta ilmenee, onko oppilas saavuttanut opinto-ohjelmansa mukaisen vuosiluokan oppimäärän tavoitteet hyväksytysti. Lukuvuositodistus on päätös oppilaan siirtymisestä seuraavalle luokalle tai hänen jättämisestään luokalle. Esityksen mukaan yhdeksännen vuosiluokan oppilaalle annetaan välitodistus. Se on tarpeen etenkin ohjauksen ja toiselle asteelle siirtymisen näkökulmasta. Vuosiluokilla 1—8 välitodistusten antaminen on opetuksen järjestäjän päätettävissä. 

Valiokunta pitää oppilaalle annettavia todistuksia koskevaa säännösesitystä perusteltuna, mutta ehdottaa, että sitä täsmennetään yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla.  

Oppilasarvioinnin yhdenmukaisuus ja oppimistulosten kansalliset arviointivälineet

Oppilasarvioinnin yhdenmukaisuuden turvaaminen koostuu useista eri tekijöistä. Pidemmän aikavälin tarkastelun perusteella sitä ovat heikentäneet useat muutokset, kuten koulutarkastusjärjestelmästä luopuminen, Opetushallituksen roolin muutos valvonta- ja tarkastusviraston tehtävistä kehittämistyöhön sekä oppikirjojen tarkastusjärjestelmästä luopuminen. 

Arviointikriteerit yksinään eivät riitä varmistamaan oppilaiden arvioinnin yhdenmukaisuutta, ja asiantuntijalausuntojen mukaan sen varmistamiseen tarvitaan myös kansallisia arviointivälineitä ja -materiaaleja. Vaikka lakiesityksen tavoitteena on selkiyttää oppiainekohtaisia tavoitteita, lopullisen arviointivastuun eli tavoitteiden pohjalle rakennettujen kriteerien tulkinta jää yksittäisille opettajille ilman tietoa muiden koulujen oppilaiden osaamisesta. Tämä vaikeuttaa asetettuihin tavoitteisiin perustuvien kriteerien yhteismitallisen tulkintaa. 

Kansallisista arviointivälineistä on esitetty erilaisia näkemyksiä saaduissa asiantuntijalausunnoissa. Yhtäältä niissä on korostettu tarvetta pohtia pidemmällä aikavälillä valtakunnallisten tasokokeiden käyttöönottoa muiden Pohjoismaiden suuntaisesti. Toisaalta lausunnoissa on nostettu esille kyseisten kokeiden kielteisiä vaikutuksia opetukseen ja oppimiseen ja myös vastustettu niiden käyttöön ottamista. 

Asiantuntijalausunnoissa on todettu myös, että uudistuksen tueksi tarvitaan valtakunnallisia tehtäväpankkeja, joiden avulla opettajat saavat tukea arvioinnin yhdenmukaistamiseksi. Valiokunta korostaa oppilasarvioinnin yhdenmukaisuuden turvaamista ja saamaansa selvitykseen viitaten toteaa, että hallituksen esitys ei aseta estettä esimerkiksi arviointikriteereitä tukevien tehtäväsarjojen tai -pankin laatimiselle. Tällaisen tehtäväpankin laatimista on ehdotettu myös opetus- ja kulttuuriministeriön johtaman oppimistulosten parantamista pohtineen työryhmän loppuraportissa (29.4.2026). On huomattava, että valtakunnalliset arviointivälineet tai -materiaalit tulee sitoa opetussuunnitelmaan ja että niiden valmistelu ja käyttöönotto edellyttävät kansallisesti vuosiluokittain määriteltyjä opetussuunnitelman tavoitteita ja arviointikriteereitä. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

Toimeenpano, seuranta ja arviointi

Valiokunta asiantuntijalausuntoihin viitaten toteaa, että esitetyn uudistuksen toimeenpano edellyttää merkittäviä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Esille on tuotu myös, että perusopetuksen kehittämisen pitkäjänteisyyden ja vaikuttavuuden näkökulmasta olisi perusteltua arvioida myös perusteiden kokonaisuudistuksen tarvetta. Aikaisemmat osittaisuudistukset ovat osaltaan lisänneet perusteiden hajanaisuutta ja vaikeuttaneet sen toimeenpanoa, ja kokonaisuudistus voisi tarjota selkeämmän ja johdonmukaisemman perustan muutosten toteuttamiselle. 

Tutkimuksissa ja oppimistulosten arviointien yhteydessä nykyisten opetussuunnitelman perusteiden on todettu olevan puutteellisesti toimivia ja tulkinnanvaraisia. Näiden tekijöiden on katsottu johtavan siihen, että opetuksen järjestäjät ja opettajat tulkitsevat perusteisiin sisältyviä määräyksiä eri tavoin, mikä puolestaan vaarantaa oppilasarvioinnin yhdenvertaisen toteutumisen. 

Asiantuntijalausunnoissa on kiinnitetty huomiota lisäksi siihen, että opetussuunnitelman perusteita on tarpeen selkeyttää oppiaineille asetettujen tavoitteiden määrää karsimalla, jotta valtakunnalliset arviointikriteerit saadaan toimiviksi oppilaan osaamisen arviointia varten. Sisällön karsimisen ei tule kuitenkaan johtaa perusteiden sisällölliseen köyhdyttämiseen eikä opettajien pedagogisen toiminnan kaventamiseen. 

Esille on tuotu myös, että tavoitteiden vähentämistä tulisi kohdistaa perustaitojen ulkopuolelle jääviin, kuten itseohjautuvuuteen, eikä niinkään sisällöllisiin tavoitteisiin. Huomiota on kiinnitetty lisäksi siihen, että arviointia tulee ohjata tekemään niin, että se kuvaa todellista oppimista ja osaamista ilman, että esimerkiksi oppilaan temperamentilla olisi vaikutusta siihen. 

Valiokunta saamaansa selvitykseen ja aikaisemmin esittämäänsä (SiVL 4/2024 vp ja SiVL 4/2026 vp) viitaten yhtyy edellä esille tuotuihin näkemyksiin opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen tärkeydestä. Esityksen toimeenpanon sujuvuuden kannalta on hyvä, että hallituksen esityksessä on määritelty tarkoin opetussuunnitelman perusteiden voimaantulon sekä paikallisten opetussuunnitelmien käyttöönoton aikataulu. 

Valiokunta toteaa, että ehdotettu uudistus ei ole vain lainsäädännön vaan myös toimintakulttuurin muutos. Lainsäädännön uudistamisessa kattavalla ja pitkäkestoisella toimeenpanon tuella on keskeinen merkitys. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että ehdotetun uudistuksen toimeenpanoa tuetaan vahvistamalla kaikkien opettajien oppilasarvioinnin osaamista. On hyvä, että sitä varten ollaan järjestämässä valtakunnallista koulutusta. Tarkoituksena on myös vahvistaa opetustoimen sekä koulujen johdon tukeen liittyvää osaamista. Lainsäädännön toimeenpanon tukemisessa on huomioitu se, että uudistuksella ei luoda opetukseen kokonaan uusia osa-alueita tai arvioinnin periaatteita, vaan sen tarkoitus on täsmentää ja selkiyttää nykyistä sääntelyä. Näin ollen perusta osaamiselle on jo olemassa.  

Valiokunta painottaa, että uudistusta tulee seurata tarkoin kiinnittäen huomiota muun muassa esityksen tavoitteena olevan oppimisen ja osaamisen arvioinnin yhdenvertaisuuden edistämisen toteutumiseen. 

Eräitä muita huomioita

Asiantuntijalausunnossa on kiinnitetty huomiota siihen, että lakiesitykseen sisältyvä oppilasarviointia ja todistusten antamista koskeva toimivaltasääntely ei ole riittävän selkeä erityisesti tilanteissa, joissa oppilas ei osallistu virallisen opetuksen järjestäjän antamaan opetukseen. Tällaisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi kotiopetuksen tai epävirallisten opetuksen järjestelyjen (ns. kotikoulut) yhteydessä, jolloin arvioinnin yhdenvertaisuus ja oppilaan oikeusturva eivät välttämättä toteudu. 

Valiokunta saamaansa selvitykseen viitaten toteaa, että nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ei ehdoteta kotiopetukseen liittyvän lainsäädännön uudistamista. Kotiopetuksen nykytilaa selvitetään parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. 

Asiantuntijalausunnossa on tuotu esille tarve huomioida todistuksissa oppilaan suorittamatta jättämät jälki-istunnot. Saadun selvityksen mukaan suorittamattomien jälki-istuntojen käsittely tapahtuu ensisijaisesti perusopetuslain kurinpitoa koskevien säännösten nojalla. Suorittamattomasta jälki-istunnosta ilmoitetaan myös huoltajalle, ja se kirjataan esimerkiksi Wilma-järjestelmään. Jos oppilas jättää toistuvasti suorittamatta hänelle määrättyjä jälki-istuntoja, hänelle voidaan antaa kurinpitotoimena kirjallinen varoitus. Ennen varoituksen antamista teko on yksilöitävä ja oppilaalle sekä huoltajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Jos käytös jatkuu, varoitus voi johtaa määräaikaiseen erottamiseen. 

Valiokunta saamansa selvityksen perusteella toteaa, että koska suorittamattomiin jälki-istuntoihin reagoiminen kuuluu ensisijaisesti kurinpitoon eikä oppilaan arviointiin, edellä esitetty ei aiheuta tarvetta muuttaa ehdotettua sääntelyä näiltä osin. 

Saaduissa asiantuntijalausunnossa on huomautettu siitä, että lapsia ei ole lainvalmistelussa kuultu. Valiokunta kannustaa kuulemaan lapsia heitä koskevia asioita sisältävää lainsäädäntöä valmisteltaessa. On hyvä, että hallituksen esityksessä on tuotu esille lasten kuulemisen tarpeellisuus opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen yhteydessä.