Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lylyn 1 000. puheenvuoron kunniaksi puhun nyt tältä puolelta salia, yleensä puhun tuolta toiselta.
Tosiaan tässä on edustaja Lylyn alulle laittama — ja muitakin aktiivisia tosiaankin on ollut — lakialoite, jonka tavoitteena on, että perusteettomien tai kiusantekomielessä tehtyjen oikaisuvaatimusten ja kunnallisvalitusten määrää saataisiin vähennettyä. Nykyinen ja kaikille kuntalaisille kuuluva laaja valitusoikeus mahdollistaa muutoksenhaun myös tilanteessa, jossa valittaja ei ole asianosainen eikä hänellä ole todellista oikeussuojan tarvetta. Valitus voi silti aiheuttaa merkittäviä viivästyksiä ja kustannuksia sekä kunnalle että yksityisille.
Tällä lakialoitteella edellä mainittuun tavoitteeseen pyrittäisiin rajaamalla valitusoikeutta, mutta niin kuin täällä on tuotu esille, rajoitukset olisivat kuitenkin rajattuja. Esitetty muutos koskisi vain kunnan ja yksityishenkilöiden välisiä kiinteistö‑ ja vuokrasopimuksia. Se ei vaikuttaisi valitusoikeuteen muissa asioissa. Lisäksi asianosaisen oikeus hakea muutosta säilyisi ennallaan. Näin ollen kuntalaisten osallistumisoikeus ei katoaisi, mutta se kapenisi rajatuissa asioissa, joissa valittajalla ei olisi suoraa asianosaisen asemaa.
Arvoisa puhemies! Myönteisenä vaikutuksena tässä voidaan pitää hallinnon tehostumista, hankkeiden nopeampaa toteutumista sekä kustannusten vähenemistä kunnissa ja tuomioistuimissa. Lisäksi yksityishenkilöiden asema paranisi tilanteissa, joissa heidän hankkeensa eivät enää viivästy ulkopuolisten valitusten vuoksi. Kielteisenä vaikutuksena olisivat kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventuminen, kansalaisvalvonnan heikkeneminen sekä riski siitä, että virheellisiin päätöksiin ei puututa, jos kukaan asianosainen ei hae muutosta, mutta nämä ovat tässä toissijaisia — en tiedä, onko toissijainen nyt oikea termi, mutta on täällä salissa käytetty toissijainen-termiä monta kertaa muulloinkin.
Arvoisa puhemies! Tosiaan, mitä mieltä tästä aloitteesta voi olla? Tämä on kannatettava, kuten edustaja Kontu jo toi aiemmin esille, mutta tässä vielä näkökulmaa siihen.
Elikkä lakialoite on perusteltu, vaikka sillä puututaan kunnallisen itsehallinnon perinteiseen ytimeen siinä, että kunta on asukkaidensa itsehallintoa. Lakialoite on rajattu koskemaan tietynlaisia asioita, mikä tekee siitä hyväksyttävän perustuslain kannalta. Sillä puututtaisiin häiriö‑ tai kiusantekotarkoituksessa tehtyihin valituksiin, joissa valittajalla ei ole aitoa oikeussuojan tarvetta. Samalla se siirtäisi osallistumisen painopistettä kohti ennakollisia vaikuttamiskeinoja, kuten kuulemisiin, kaavoitusprosesseihin ja poliittiseen päätöksentekoon osallistumiseen. Kuntalaisten rooli muuttuisi jälkikäteisistä päätösten kyseenalaistajista etukäteen vaikuttajiksi.
Arvoisa puhemies! Julkisuuden perusteella niin sanottu sarjavalittaminen on Suomessa keskittynyt muutamiin yksittäisiin valittajiin ja muutamiin kuntiin, kuten täällä on tuotu esille. Vaikutukset voivat olla paikallisesti merkittäviä erityisesti silloin, kun valitukset kohdistuvat rakentamiseen tai muihin aikataulutettuihin hankkeisiin. Vielä ei ehkä voida puhua niin sanotusta systeemiongelmasta, vaikka ilmiö on koko voimallaan täyttä totta sellaisissa kunnissa, joissa asuu sarjavalittajia. Oikeuteen tehdä kunnallisvalitus riittää pelkästään kunnan jäsenyys. Se on osa suomalaista oikeusturvaa ja demokratiajärjestelmää tällä hetkellä. Sen avulla kuntalaiset ovat voineet valvoa kunnan päätöksenteon laillisuutta. Siksi sitä on pidetty kunnallisen itsehallinnon kulmakivenä. Oikeuksiin liittyy kuitenkin vaatimus, että sitä ei pidä käyttää väärin.
Kunnallisvalituksen käsittelevät hallinto-oikeudet, joiden päätöksiin voidaan hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Tehdyssä valituksessa tutkitaan, onko kunnan tekemä päätös syntynyt virheellisessä järjestyksessä, onko päätöksen tehnyt viranomainen ylittänyt toimivaltansa ja onko päätös muuten lainvastainen. Niin sanottuihin tarkoituksenmukaisuuskysymyksiin eli siihen, onko kunnan päätöksessä järkeä vai ei, eivät hallintotuomioistuimet ota kantaa. Hallintotuomioistuimet voivat hylätä valituksen tai kumota päätöksen ja palauttaa asian kunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Tästä voi helposti tulla vuosikausia kestävä oravanpyörä ilman todellista valitusperustetta, joka valitukselta edellytetään. Hallintotuomioistuimet joutuvat aina vähintään tutkimaan tehdyt kunnallisvalitukset.
Arvoisa rouva puhemies! Julkisuudessa esiin nousseet tapaukset osoittavat, että samat henkilöt voivat tehdä poikkeuksellisen suuren määrän valituksia, mikä aiheuttaa nyt ongelmia paikallistasolla.
Kuten täällä on tuotu esimerkiksi tämä Tampereen tilanne: On tehnyt yli 100 valitusta kaupungin päätöksistä ja vienyt niistä yli 80 hallinto-oikeuteen. Valitukset ovat kohdistuneet erityisesti tonttien luovutuksiin ja rakentamiseen liittyviin päätöksiin. Ne ovat viivästyttäneet yksityisten asuntorakentamista ja kaupungin hankkeita.
Toinen esimerkki löytyy pääkaupunkiseudulta, jossa yksi henkilö teki lähes 100 valitusta opettajavalinnoista useiden yhdistysten nimissä. Hallinto-oikeus katsoi lopulta, ettei valituksia voitu pitää aidosti yhdistysten tekeminä vaan niiden taustalla oli yhden ja saman henkilön toiminta. Tapaus osoitti, miten järjestelmää voidaan käyttää toistuvasti väärin ja miten yksittäinen valittaja voi kuormittaa oikeusjärjestelmää laajasti.
Lisäksi julkisuudessa on viitattu useisiin paikallisiin sarjavalittajiin, jotka ovat tehneet kymmenittäin valituksia esimerkiksi kaavoituksesta, rakentamisesta tai kunnallisista hankkeista. Kaikki nämä tapaukset ovat muodostaneet yhdessä ilmiön, jossa pieni joukko aktiivisia valittajia käyttää muutoksenhakuoikeutta kyseenalaisesti ja, voi sanoa, väärin. Tätä on pidetty yhtenä syynä siihen, miksi aihe on noussut poliittiseen keskusteluun ja lainsäädäntöhankkeisiin ja poikinut puheena olevan lakialoitteen, mistä kiitos edustaja Lylylle.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Lyly.